Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 79/2009 vp Vanhemman mahdollisuus tavata lastaan erotilanteissa Eduskunnan puhemiehelle Suomessa törmää hyvin usein tilanteisiin, joissa varsinkin isän mahdollisuudet tavata lastaan erotilanteissa jäävät vähäisiksi erinäisten syiden vuoksi. Usein myös pitkät välimatkat ja eronneiden erilainen taloudellinen tilanne ajavat ratkaisuihin, joissa tapaamiset käyvät mahdottomiksi järjestää. Törmäsin tilanteeseen, jossa pienituloinen isä haluaisi tavata poikaansa, mutta aikataulut ja liikenneyhteydet eivät anna autottomalle isälle mahdollisuutta järjestää lapsen kulkemista säännöllisiin viikonlopputapaamisiin. Isä on tiedustellut kuntansa sosiaalitoimesta myös sosiaalisen luotonsaannin mahdollisuutta hankkiakseen pienen auton, jolla voisi poikaansa noutaa ja kuljettaa takaisin. Tapauksen yhteydessä on herännyt keskustelu siitä, kuinka yhteiskunta voisi tukea perheiden erotilanteissa lasten ja vanhempien mahdollisuuksia ylläpitää tärkeää lapsi vanhempi-suhdetta ainakin tilanteissa, jolloin eroperheen osapuolet ovat pienituloisia ja matkustaminen käy esteeksi tapaamisille. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mitä hallitus aikoo tehdä, että avioerotilanteissa varmistetaan vanhempien tasapuolinen mahdollisuus osallistua lastensa elämään säännöllisten tapaamisten muodossa eikä varsinkaan pienituloisuus muodostu tapaamisten esteeksi ja onko ylipäätään olemassa tai luotavissa mitään järjestelmää, jolla voidaan turvata lapsen oikeudet avioerotilanteissa? Helsingissä 19 päivänä helmikuuta 2009 Merja Kyllönen /vas Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Merja Kyllösen /vas näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 79/2009 vp: 2 Mitä hallitus aikoo tehdä, että avioerotilanteissa varmistetaan vanhempien tasapuolinen mahdollisuus osallistua lastensa elämään säännöllisten tapaamisten muodossa eikä varsinkaan pienituloisuus muodostu tapaamisten esteeksi ja onko ylipäätään olemassa tai luotavissa mitään järjestelmää, jolla voidaan turvata lapsen oikeudet avioerotilanteissa? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Lapsella on oikeus tasapainoiseen kehitykseen ja hyvinvointiin lapsen yksilöllisten tarpeiden mukaisesti. Samoin lapselle tulee turvata myönteiset ja läheiset ihmissuhteet erityisesti lapsen ja hänen vanhempiensa välillä. Lapsen oikeudet on kirjattu YK:n Lapsen oikeuksien sopimukseen ja kansalliseen lainsäädäntöön. Lapsen oikeus hyvään huolenpitoon, tärkeisiin ihmissuhteisiin ja kanssakäymiseen molempien vanhempiensa kanssa ovat keskeinen osa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annettua lakia (361/1983). Perheen jakauduttua lapsella säilyy tarve kummankin vanhempansa kanssa vietettävään yhteiseen aikaan. Ero merkitsee usein riskitilannetta lapsen kasvulle ja hyvinvoinnille. Laissa lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta korostetaan, että tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapsen oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona hän ei asu. Lain mukaan lapsen vanhempien tulee keskinäisessä yhteisymmärryksessä ja ennen kaikkea lapsen etua silmällä pitäen pyrkiä siihen, että tapaamisoikeuden tarkoitus toteutuu lapsen hyvinvoinnin ja muiden lapsen kasvun kannalta tärkeiden laissa mainittujen edellytysten mukaisesti. Erotilanteessa perheelle syntyy tavanomaisista lapsen huolenpidosta ja kasvatuksesta aiheutuvista menoista poikkeavia kustannuksia, joita normaalit perhepoliittiset tulonsiirrot eivät kaikilta osin kata. Tällaisia ovat esimerkiksi lasten matkat eri paikoissa asuvien vanhempien kotien välillä tai kahden kotitalouden ylläpito sellaisella tasolla, että lapset voivat niissä asua. Näiden kustannusten osalta vastuu on vanhemmilla, ja kustannusten jakautuminen tulisi sopia olennaisilta osin elatusapusopimuksessa. Lapsen elatuksesta annetun lain (704/1975) 1 :n mukaan lapsella on oikeus riittävään elatukseen, joka käsittää lapsen kehitystason mukaisten aineellisten ja henkisten tarpeiden tyydyttämisen, lapsen tarvitseman hoidon ja koulutuksen sekä tästä aiheutuvat kustannukset. Elatusapua voidaan määrätä suoritettavaksi joko vanhempien välisellä sopimuksella, jonka sosiaalilautakunta vahvistaa, tai tuomioistuimen päätöksellä. Ennen sopimuksen vahvistamista sosiaalilautakunnan on erityisesti harkittava, onko sopimus kohtuullinen ottaen huomioon kaikki asiaan vaikuttavat seikat. Lapsen oikeus tavata sitä vanhempaansa, jonka luona hän ei asu, tulisi aina huomioida elatusapusopimuksessa. Oikeusministeriön ohjeessa (Ohje lapsen elatusavun suuruuden arvioimiseksi. Julkaisuja 2007:2) täsmennetään sitä, miten lapsen riittävään elatukseen tarvittavaa rahamäärää arvioidaan. Lapsen huollon, asumisen ja elatuksen järjestämisen ensisijaisena tavoitteena tulee olla lapsen edun toteuttaminen. Lapsen omat toiveet ja

3 Ministerin vastaus KK 79/2009 vp Merja Kyllönen /vas mielipiteet on myös otettava huomioon. Useimmiten lapsi asuu toisen vanhempansa luona ja yhteydenpito toiseen vanhempaan toteutuu tapaamisissa. Lapsen tapaamisoikeus vaikuttaa ohjeen mukaan kolmella tavalla elatusavun suuruuden laskemiseen. Ensiksikin lapsesta erossa asuvan vanhemman asumiskustannusten kohtuullisuutta harkittaessa otetaan huomioon muualla asuvan lapsen tapaamisoikeus. Toiseksi tapaamisoikeuden toteuttamisesta aiheutuvat huomattavat matkakustannukset otetaan huomioon sen vanhemman elatuskyvyn vähennyksenä, joka vastaa niistä. Kolmanneksi elatusavun määrästä tehdään säännöllisen ja merkittävän luonapidon johdosta vähennys sillä perusteella, että lapsesta erossa asuva vanhempi vastaa lapsen välttämättömistä elinkustannuksista luonapitoaikana. Oikeusministeriön ohjeen tavoitteena tältä osalta on tukea ja edistää lapselle kuuluvan tapaamisoikeuden toteutumista ja ennen kaikkea varmistaa se, ettei tapaamisoikeus jää toteutumatta sen vuoksi, ettei lapsesta erossa asuvalla vanhemmalla ole taloudellisia mahdollisuuksia toteuttaa sitä. Hallitus on politiikkariihessään päättänyt järjestää kokeilun, jossa lapsen huoltoa, asumista tai tapaamisoikeutta koskevissa riidoissa etsitään ratkaisua sovittelun avulla. Viime kädessä lapsen oikeus tavata sitä vanhempaansa, jonka luona hän ei asu, turvataan myöntämällä tarkoitusta varten toimeentulotukea. Tällöin etävanhemman toimeentulotukilaskelmassa huomioidaan asiakaskohtaisesti harkiten häntä tapaavan lapsen menot. Sosiaali- ja terveysministeriö suosittaa julkaisussaan Toimeentulotuki. Opas toimeentulotukilain soveltajille (STM Julkaisuja 2007), että tukea myönnetään vahvistetun elatusapusopimuksen tai tuomioistuimen päätöksen ja muodostuneiden kulujen mukaisena. Helsingissä 12 päivänä maaliskuuta 2009 Peruspalveluministeri Paula Risikko 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 79/2009 rd undertecknat av riksdagsledamot Merja Kyllönen /vänst: Vad ämnar regeringen göra för att det i skilsmässofall ska säkerställas att föräldrarna har lika möjlighet att delta i sina barns liv i form av regelbundna träffar och för att i synnerhet inte låga inkomster ska bli ett hinder för träffarna och finns det över huvud taget eller kan det skapas något system för att trygga barnets rättigheter vid en skilsmässa? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Barnet har rätt till en balanserad utveckling och välfärd enligt sina individuella behov. Likaså bör vårdnaden trygga positiva och nära människokontakter i synnerhet mellan barnet och föräldrarna. Barnets rättigheter är inskrivna i FN:s konvention om barnets rättigheter och i nationell lagstiftning. Barnets rätt till god omsorg, viktiga mänskliga relationer och umgänge med båda föräldrarna är en viktig del av lagen angående vårdnad om barn och umgängesrätt (361/1983). Sedan familjen delats har barnet fortfarande behov av gemensam tid med vardera föräldern. En skilsmässa innebär ofta en risk för barnets uppväxt och välfärd. I lagen angående vårdnad om barn och umgängesrätt betonas att syftet med umgängesrätten är att trygga barnets rättighet att hålla kontakt och träffa den förälder hos vilken barnet inte bor. Enligt lagen ska barnets föräldrar i ömsesidigt samförstånd och genom att beakta framför allt barnets bästa verka för att syftet med umgängesrätten förverkligas enligt lagens premisser som angår viktiga betingelser för barnets utveckling och välfärd. I en skilsmässosituation uppkommer andra än normala kostnader för barnets omsorg och uppfostran som inte till alla delar täcks av normala familjepolitiska inkomstöverföringar. Sådana är t.ex. barnens resor mellan föräldrar som bor på olika platser eller upprätthållandet av två hushåll på en sådan nivå att barnen kan bo i dem. När det gäller dessa kostnader ligger ansvaret hos föräldrarna, och de bör i ett avtal om underhållsbidrag till väsentliga delar komma överens om hur kostnaderna ska fördelas. Enligt 1 i lagen om underhåll för barn (704/1975) äger barn rätt till tillräckligt underhåll, som innebär tillgodoseende av de materiella och andliga behov som motsvarar barnets utvecklingsnivå, den vård och utbildning barnet behöver samt härav föranledda kostnader. Det kan fastställas att underhållsbidrag ska betalas antingen genom ett avtal mellan föräldrarna som fastställs av socialnämnden eller genom beslut av domstolen. Innan avtalet fastställs ska socialnämnden särskilt pröva om det är skäligt med hänsyn till alla relevanta omständigheter. Barnets rätt att träffa den förälder hos vilken barnet inte bor bör alltid uppmärksammas i ett avtal om underhållsbidrag. I justitieministeriets anvisning (Anvisning för bedömning av storleken på underhållsbidrag till barn. Publikationer 2007:3) preciseras sättet att beräkna den penningsumma som barnets tillräckliga underhåll kräver. Det primära målet för anordnandet av omvårdnad om barnet, boende och uppehälle ska vara barnets bästa. Barnets egna önskemål och åsikter 4

5 Ministerns svar KK 79/2009 vp Merja Kyllönen /vas ska också beaktas. Oftast bor barnet hos den ena föräldern och håller kontakt till den andra föräldern genom träffar. Barnets umgängesrätt påverkar enligt anvisningen bedömningen av storleken av underhållsbidraget på tre sätt. För det första beaktas barnets umgängesrätt vid bedömningen av om boendekostnaderna för den förälder som inte bor med barnet är skäliga. För det andra anses sådana betydande resekostnader som umgängesrätten för med sig sänka underhållsförmågan för den förälder som svarar för utgifterna. För det tredje görs ett avdrag på underhållsbidraget om barnet regelbundet och i stor utsträckning vistas hos den förälder som inte bor med barnet. Detta motiveras med att föräldern svarar för de nödvändiga levnadskostnaderna under barnets vistelse. Målet för justitieministeriets anvisning är till dessa delar att stödja och främja barnets umgängesrätt och framför allt vill man undvika att avsaknad av ekonomiska möjligheter hos den förälder som inte bor med barnet ska leda till att umgängesrätten inte utövas. Regeringen har i sitt ställningstagande efter de politiska överläggningarna den beslutat att man genomför ett försök, där tvister som gäller barns vårdnad, boende eller umgängesrätt ska lösas genom förlikning. I sista hand tryggas barnets rätt att träffa den förälder som inte bor tillsammans med barnet genom att utkomststöd beviljas för ändamålet. Då beaktas för varje klient särskilt utgifterna för barnet som träffar den förälder som inte bor tillsammans med barnet i utkomststödkalkylen för denna förälder. Social- och hälsovårdsministeriet rekommenderar i sin publikation Utkomststöd. Handbok för tillämpning av lagen om utkomststöd (SHM Publikationer 2007), att stöd beviljas enligt ett fastställt underhållsbidragsavtal eller domstolsbeslut eller uppkomna kostnader. Helsingfors den 12 mars 2009 Omsorgsminister Paula Risikko 5