Kiisselistä kuvaksi. Vauvojen värikylpy -työskentelyn mahdollisuuksia. Anu-Maarit Moilanen. Taiteen maisterin tutkinnon opinnäytetyö.

Transkriptio

1 Kiisselistä kuvaksi Vauvojen värikylpy -työskentelyn mahdollisuuksia Anu-Maarit Moilanen. Taiteen maisterin tutkinnon opinnäytetyö. 1

2 Kiisselistä kuvaksi Vauvojen värikylpy -työskentelyn mahdollisuuksia Anu-Maarit Moilanen 2010 Taiteen maisterin tutkinnon opinnäytetyö Aalto-yliopisto Taideteollinen korkeakoulu Taiteen osasto Virta-koulutus

3 Johdanto 5 1 Vauvojen värikylpy taidekasvatuksellisena toimintana Vauvojen värikylpy -metodi Oma suhteeni tutkimusaiheeseen Värikylpy-toiminnan taidekasvatuksellista tarkastelua Oppiva vauva Värikylvyssä Vauvojen Värikylpy taiteellisen oppimisen valossa Miksi vauvataidetoimintaa? 31 2 Tutkimuksen toteutus Aiheen ja näkökulman valinta Tutkimustehtävä, tavoitteet ja tutkimuskysymykset Menetelmälliset valinnat Hermeneuttis-fenomenologinen lähtökohta Toimintatutkimuksellinen lähestymistapa Tutkimusaineisto Aineiston keräys ja kuvaus Aineiston analyysi 56

4 3 Opetuskokeilun kuvaus Värikylpy-työpajat Kotityöskentelypaketti Suunnittelu ja toteutus Joelin taidehetki 76 4 Tulosten tarkastelua Vauvaperheiden taiteellisen kotityöskentelyn mahdollisuuksia Kotityöskentelypaketin käytettävyys ja jatkokehittelyn suunnat Värikylpy-toiminnan kehittäminen suunnittelutyön näkökulmasta Vauvojen värikylvyn merkitys kotityöskentelyn tukijana Johtopäätökset Tulokset toiminnan ohjaajana Tutkimusprosessin arviointia Uusia suuntia tutkimukselle Lähteet Kuvaluettelo Liiteluettelo ja liitteet 128

5 Taiteen tekijä ja teos. Kuva 1. Heikki Sarviaho

6 Johdanto Pieni vauva taiteen tekijänä ja kokijana herättää monenlaisia ajatuksia. Vauvoille suunnattua taidetoimintaa on vaikea kuvitella, jos ei koskaan ole nähnyt itse työskentelyä. Mitä se tarkoittaa? lienee yleisin kysymys vauvojen taidetoiminnasta puhuttaessa. Vauvaperheille suunnattu Vauvojen värikylpy on taidekasvatuksen alalla uusi ja kehittyvä ilmiö. Ensimmäiset Värikylpypajat järjestettiin Porissa syksyllä 2003, minkä jälkeen toiminta on levinnyt Suomessa useille eri paikkakunnille. Idean vauvoille suunnattuun taidekasvatukselliseen pajatoimintaan kehitti Porin lastenkulttuurikeskus - Satakunnan lastenkulttuuriverkoston toiminnanjohtaja Päivi Setälä. Ajatus vauvataidetoiminnasta syntyi työmatkalla Eestissä, missä hän näki esillä paikallista pienten lasten taidetta. Toiminnan aloitukseen vaikutti myös havainto siitä, ettei alle kolmevuotiaille ollut tarjolla vastaavia kuvataiteen harrastusmahdollisuuksia. Vauvojen värikylvyllä 1 tarkoitetaan Vauvojen värikylpy -metodin mukaisesti järjestettyä työpajatoimintaa. Ensisijaisesti toimintaa järjestetään yli 3 kuukautta vanhoille ja alle 1-vuotiaille vauvoille ja heidän vanhemmilleen, mutta metodia voi soveltaa myös eri-ikäisille lapsille ja jopa aikuisille. Yleisimpiä työpajoja ovat vauvapajojen lisäksi noin 1 3-vuotiaille niin sanotuille taaperoille tarjotut vaihtoehdot. Käytännössä työskentely tarkoittaa turvallisilla materiaaleilla värien ja taide-elämysten maailmaan tutustumista. Työskentelyssä korostuu värien ja erilaisten materiaalien kokemuksellinen kohtaaminen osallistujan oman mielenkiinnon ohjaamana. Pajoissa käytettävät maalausmateriaalit ovat useimmiten ruoka-aineita, joista jää värijälkiä, mutta myös valmisvärejä ja materiaaleja käytetään. Ruoka-aineista paljonkäytettyjä ovat esimerkiksi mustikka ja punajuurimehu. Vaikka Värikylpy liittyykin läheisesti maalaamiseen ja värien tutkimiseen fyysisesti on työskentely kuitenkin laaja-alaista taiteen kohtaamista kaikilla eri aisteilla. Jokaisessa työpajassa valittuun aiheeseen johdatellaan erilaisten kokemusta painottavien tilanteiden ja visuaalisten ympäristöjen avulla. Tämä tarkoittaa muun muassa erilaisten värikankaiden, pintojen, muotojen, kappaleiden ja luonnonmateriaalien käyttämistä pajatehtävissä. Tehtävien suunnittelun lähtökohtana ovat erilaiset taidekasvatuksen menetelmät, moniaistisuus ja elämyksellisyys. Pajatyöskentelyyn liittyy turvallisuuden lisäksi olennaisesti kiireetön ilmapiiri, vauvantahtisuus sekä prosessin arvostaminen Vauvojen värikylpy-nimen viralliseen kirjoitusmuotoon kuuluu merkki, mutta tekstin luettavuuden vuoksi merkkiä ei käytetä jäljempänä tässä lopputyössä.

7 Toiminnan tavoitteina on tukea vauvan ja vanhemman välistä varhaista vuorovaikutusta, tarjota uudenlaisia yhteisöllisyyttä ja vertaistukea mahdollistavia toimintamuotoja sekä kannustaa vauva- ja lapsiperheitä taideharrastusten pariin. Vauvojen värikylpy -pajoissa työskentely tapahtuu ohjaajan aloitteesta vauvojen ja heidän vanhempiensa yksilöllisten taipumusten ja kiinnostuksen kohteiden mukaisesti. Työskentelyssä painottuvat näkökulmat muotoutuvat ohjaajan oman ammattitaustan, kiinnostuksen kohteiden ja taideopetuskäsityksen pohjalta. Vauvojen värikylpy -toimintaa voidaan siis järjestää erilaisia lähtökohtia painottaen. Toimintaa voidaan esimerkiksi suunnitella tietyn ryhmän lähtökohdista huomioiden osallistujien fyysisiä, psyykkisiä tai sosiaalisia piirteitä. Metodin sisältämien erilaisten ulottuvuuksien vuoksi sillä on mahdollisuudet kehittyä yhdeksi työmuodoksi sosiaalityöhön. Oma kiinnostukseni Vauvojen värikylpyä kohtaan heräsi vuonna 2005, jolloin odotin esikoistani. Kuvataiteilijana ja kuvataideopettajana olin kiinnostunut toiminnan sisältämästä uudenlaisesta taide- ja taideopetusnäkemyksestä, sekä äitinä halusin löytää erilaisia vauvan kanssa olemisen muotoja. Oulun Taidemuseo aloitti vauvoille suunnatun pajatoiminnan syksyllä 2005 ja alkuajoista lähtien on toiminnan järjestämisessä painottunut voimakkaasti työn kehittämisen näkökulma. Osallistuin ohjattuihin Värikylpy-pajoihin oman poikani kanssa keväällä 2007 ja otin samanaikaisesti osaa Porissa järjestettävään koulutukseen. Oma työni Värikylpy-ohjaajana alkoi Oulun taidemuseolla syksyllä 2007, jolloin työskentelin yhdessä Laura Lampisen (TaM) kanssa. Painotimme pajoissamme yhteisöllisyyden ja vertaistuen näkökulmaa. Suunnittelu- ja ohjaustyön lisäksi toteutin tuolloin Taideteolliseen korkeakouluun taidekasvatusseminaarityön Graafista jokeltelua kokemuksia vauvojen värikylvystä, joka koostui Oulun Taidemuseolla järjestämästäni opetuskokeilusta ja sen tuottamien kokemusten analyysistä ja reflektoinnista, sekä Vauvojen värikylvyn taidekasvatuksellisesta sanallistamisesta. Lopputyöni kohdentuu taidekasvatusseminaarityöni tuloksissa esille nousseeseen uuteen ja mielenkiintoiseen vauvojen taiteelliseen työskentelyyn liittyvään näkökulmaan. Seminaarityöni toimii näin ollen eräänlaisena toimintatutkimusprosessin ensimmäisenä vaiheena, joka jo kartoitti tulevan lopputyön teoreettista viitekehystä ja loi edellytyksiä toiminnan pitempiaikaiselle kehitystyölle. Seminaarityön tuloksissa ilmeni, että tarve vauvojen ja pienten lasten taidekasvatukselliselle toiminnalle oli ilmeinen ja että useat Värikylpy-työpajoihin osal- 7

8 listuneet perheet olisivat mielellään jatkaneet harrastustaan työpajojen päätyttyä. Tämän lisäksi esille nousi perheiden kiinnostus ja positiivinen suhtautuminen vauvan kanssa kotona tapahtuvaa taiteellista työskentelyä kohtaan, mutta taidehetkien järjestäminen koettiin kuitenkin yleisesti liian vaikeaksi. Taidekasvatusseminaarityöni ohjaamana tuntui siis luonnolliselta siirtyä tarkastelemaan vauvoille suunnattujen taidetehtävien suunnittelutyötä sekä kotityöskentelyyn ja siihen ohjaamisen mahdollisuuksia. Värikylpy-toimintaa järjestetään Suomessa nonformaalin taidekasvatuksen piirissä, mutta sen tavoitteissa voidaan nähdä taiteen perusopetuksen tavoitteiden (Taiteen perusopetuksen visuaalisten taiteiden laajan oppimäärän opetussuunnitelman perusteet 2002) suuntaisia painotuksia erityisesti pitkäaikaisen taideharrastamisen mahdollisuuksien luomisessa. Tämän vuoksi vauvaperheiden taiteellisten työskentelymahdollisuuksien hahmottaminen on perusteltua ja myös tarpeellista. Värikylpypajoista perheiden kotiin ulottuva työskentely tarjoaisi edellytyksiä positiivisen omakohtaisen taidesuhteen syntymiseen. Lopputyöni tutkimuksellisena tavoitteena on hahmottaa, mitä haasteita ja mahdollisuuksia liittyy vauvaperheiden kotona tapahtuvaan taiteelliseen työskentelyyn ja lisäksi selvittää, mitä näkökulmia vauvoille suunnattujen taiteellisten tehtävien ja pajatyöskentelyn suunnittelussa tulisi ottaa huomioon Vauvojen Värikylpy -toiminnan kehittämisen näkökulmasta. Lähestyin aihettani suunnittelemalla Oulun Taidemuseolla Vauvojen värikylpy -pajoihin marras joulukuussa 2008 osallistuneille perheille kirjallisen kotityöskentelypaketin Vauvataidetta kotipaketissa, jonka käytettävyyttä kartoitin laadullisen tutkimuksen menetelmin. Tutkimukseni toimii myös sysäyksenä työskentelypaketin kehitystyölle. Lopputyössä tavoitteenani on lisätä omaa ammatillista tietouttani vauvoille suunnattujen taidetehtävien suunnittelutyöstä ja jakaa tutkimuksessa esille nousseita näkökulmia muille kentän toimijoille. Pyrkimyksenäni on kuvata ja ymmärtää kotityöskentelyn olemusta siten, että Vauvojen värikylpy -toiminnassa voitaisiin tulevaisuudessa tukea ja huomioida kotityöskentelyn mahdollistumista monipuolisemmin. Ensisijaisena tavoitteenani on Värikylpy-toiminnan kehittäminen Oulun taidemuseolla, mutta tutkimuksen myötä syntyvistä kokemuksista ja käytännön tietoudesta voi olla hyötyä myös muille toimintaa järjestäville tahoille sekä Vauvojen värikylpy -ohjaajien koulutustoiminnalle Porin lastenkulttuurikeskuksessa. Tämän lisäksi lopputyöni hahmottaa vauvoille suunnatun taidetoiminnan olemusta suhteessa teoriaan ja on ensimmäisiä aiheesta 8

9 kirjoitettuja tieteellisiä kirjoituksia. Osallistun lopputyölläni paitsi Vauvojen värikylpy -toimintaa mutta myös varhaista taidekasvatusta ja sen merkityksiä pohtivaan keskusteluun. Vauvojen värikylpyä ja vauvojen taiteellista työskentelyä on tutkittu tähän mennessä vain vähän sen suosiosta huolimatta. Tutkija-kulttuurituottaja Eija Mettovaara Porin Lastenkulttuurikeskuksesta valmistelee tällä hetkellä Pro gradututkielmaansa Lapin yliopistoon aiheenaan Väri ei-kielellisen kommunikaation välineenä. Case: Vauvojen värikylpy. Omaa tutkimustani lähemmäksi asettuu kuitenkin Tiina Aulion vuonna 2008 Taideteolliseen korkeakouluun tekemä lopputyö vauvan ja pienen lapsen varhaisesta taidekasvatusarjesta. Pikkuisen taidetta Taidekasvatusarki varhaislapsuudessa lähestyy vauvan kanssa työskentelyä kokeilunomaisesti ilman vertailukohtaa esimerkiksi Vauvojen värikylvystä ja kartoittaa informaalisen kuvataidekasvatuksen rakenteita ja tavoitteita. Kun Aulion tutkimuksessa empiiriseksi osaksi muodostui yhteistaiteellinen toiminta hänen oman poikansa kanssa, kohdentuu oma tutkimukseni yleisempien taidekasvatuksellisten ohjeiden ja mahdollisuuksien etsimiseen. Lopputyössäni tarkastelen Vauvojen värikylpyä taidekasvatuksellisena ilmiönä ja sanallistan toiminnan teoreettista olemusta oman kokemukseni mukaisesti. Koska Värikylpy-metodi ei itsessään sisällä tiettyä teoreettista taustaa, ovat tässä teoksessa esitetyt teoreettiset vertailut ja samaistukset omia toimintaan liittämiäni näkökulmia. Lopputyössäni tarkastelen Vauvojen värikylpy -toimintaa Inkeri Savan (1993) taiteellis-esteettisen tiedon ulottuvuuksista luoman mallin viitekehyksessä. Mallissa esitetyn taiteellis-esteettisen tiedon ulottuvuuksia ovat aistitieto, elämys- ja ilmaisutieto, taiteellinen vuorovaikutustieto ja taiteellis-esteettinen käsite- ja mielikuvatieto. Savan mukaan taiteellisen tiedon osaalueiden yhdistyessä voidaan puhua taiteellisesta kokemuksesta ja toiminnasta, mutta toisaalta myös mikä tahansa mallissa esitetyistä tiedon alueista voi olla opetuksen alku. (emt.) Vauvojen värikylpy -toiminnassa ja vauva-vanhempiparien työskentelyssä voidaan nähdä elementtejä Savan taiteellis-esteettisen tiedon jokaisesta ulottuvuudesta. Toiminta on lähtökohtaisesti aisteilla hankittavaan tietoon perustuvaa ja vauvan omia elämyksiä ja ilmaisua painottavaa työskentelyä, joka tapahtuu sosiaalisessa vuorovaikutuksessa sekä yksin että toisten osallistujien kanssa. Käsite- ja mielikuvatietous kehittyy vauvan oman työskentelyn havaintojen ja elämysten avulla. Savan lisäksi hahmotan vauvataidetoiminnan olemusta suhteessa Reggio Emilia-pedagogiikan lähtökohtiin sekä etsin yhtäläi- 9

10 syyksiä vauvataidetoiminnan ja kanadalaisen taidekasvatustutkija Anna Kindlerin ja hänen ranskalaisen kollegansa Bernard Darrasin esittelemästä kuvallisen toiminnan kehitystä kuvaavasta mallista. Lopputyössäni on kyseessä laadullinen tapaustutkimus, jossa on toimintatutkimuksellinen lähestymistapa tutkittavaan ilmiöön. Tutkimukseni sitoutuu hermeneuttis-fenomenologiseen tieteen perinteeseen ja lähtökohtanani on kuvata ja ymmärtää kohteen merkityssuhteita ja todellisuutta. Lisäksi tavoitteenani on kehittää Vauvojen värikylpy -toimintaa Oulun taidemuseolla vauvoille suunnattujen taidetehtävien ja pajatyöskentelyn suunnittelun näkökulmasta. Tutkimuksessani yhdistyvät niin menetelmä- kuin aineistotriangulaatio. Aineiston käsittelyn metodina on sisällön analyysi. Tutkimukseni aineisto koostuu vauvaperheille lähetetyistä kyselylomakkeista, neljän vanhemman teemahaastatteluista, yhden vauva-vanhempiparin kotityöskentelyhetken taltioinnista sekä pajoissa otetuista valokuvista. Lisäksi aineistooni kuuluvat kolmen haastattelemani vanhemman lähettämät valokuvat heidän taiteellisesta kotityöskentelystään ja oma työskentelypäiväkirjani. Lopputyöni ensimmäisessä osassa sanallistan Vauvojen värikylpy -toimintaa metodin ja teorian näkökulmasta. Tämän lisäksi selvitän lopputyössäni keskeisiksi käsitteiksi Vauvojen värikylvyn lisäksi muodostuvien taiteellisen oppimisen ja aistitiedon toteutumisen toiminnassa. Ensimmäisessä osiossa myös hahmotan lukijalle vauvataidetoiminnan olemusta ja perustelen sen lähtökohtia taidekasvatuksen näkökulmasta. Lopputyön toinen osio kokoaa yhteen varsinaiseen tutkimukseen liittyvät kysymykset ja valinnat perusteluineen sekä aineiston kuvauksen. Lopputyön kolmannessa luvussa kuvailen tutkimukseen liittynyttä opetuskokeilua, sekä vauvaperheille suunnittelemani kotityöskentelypaketin sisältöä ja sen toteutuksen lähtökohtia. Lopputyöni neljännessä osassa tarkastelen aineistoa suhteessa tutkimuskysymyksiin ja pohdin, millä tavalla saatu tieto ohjaa käytäntöä. Kirjallinen osuus päättyy lukuun viisi, jossa esitän johtopäätökset tutkimukseni pohjalta. 10

11 1 Vauvojen värikylpy taidekasvatuksellisena toimintana Vauvoille suunnatut moniaistiset työpajat nousivat heti alettuaan vuonna 2003 suuren kiinnostuksen kohteeksi lapsiperheiden keskuudessa ja toimintaa alettiin kehittää Porin lastenkulttuurikeskuksessa. Ensimmäisten työpajojen toimintamalleista samoin kuin toiminnalle annetusta nimestä Vauvojen värikylpy vastasi pajojen ensimmäinen ohjaaja, kuvataiteilija Johanna Uusitalo. Nimellä viitataan maalaamiseen ja värissä olemiseen. Porissa alkanut toiminta herätti kiinnostusta myös muualla Suomessa ja toiminnan perusteiden yhteneväisyyden turvaamiseksi lastenkulttuurikeskus aloitti valtakunnallisen Vauvojen värikylpy -täydennyskoulutuksen vuonna Toiminnan kehitystyö on johtanut metodin nimen rekisteröintiprosessiin vuoden 2008 lopussa ja erillisen Värikylpy-ohjaajarekisterin luomiseen vuoden 2009 aikana. Toiminta on herättänyt kiinnostusta myös Euroopassa ja Porin lastenkulttuurikeskus on esitellyt metodia myös kansainvälisesti. (Värikylpy.fi). Toiminnan kohtaama suosio on vaikuttanut paitsi Värikylvyn leviämiseen mutta myös kehitystyön hitaaseen käynnistymiseen. Vauvojen värikylvyn toiminta-ajatus ja metodi on määritelty verrattain laajasti ilman selkeitä yhtymäkohtia olemassa oleviin taidekasvatuksen tai vauvan henkistä ja fyysistä kasvua kuvaaviin teorioihin (Värikylpy.fi). Toimintaa suunnitelleena ja järjestäneenä ohjaajana ymmärrän, ettei työskentelyä voi rajata kovin yksityiskohtaisesti, mutta tullakseen yhdeksi taiteen opettamisen muodoksi toisten joukkoon, tulee Värikylpyä tarkastella myös suhteessa olemassa oleviin formaalin ja nonformaalin taidekasvatuksen lähtökohtiin. Värikylpy-toimintaa voi järjestää erilaisia painotuksia huomioiden ja työskentely kokonaisuudessaan poikkeaa kaikista aikaisimmista taiteen opettamisen malleista kohderyhmän, sisällön ja toimintaan liittyvän ajattelutavan puolesta. Mikä siis on samanlaista ja mikä erilaista? Käytännön ohjaustyössä olen nähnyt perheiden osallistumisen ja työskentelyn ilon sekä palautteiden kautta ymmärtänyt niitä moninaisia merkityksiä, joita perheet toimintaan liittävät. Ohjaustyön ja positiivisten kokemusten myötä puuttuvan teoreettisen viitekehyksen merkitys itselleni kasvoi etsin perusteluja sille, miksi vauvataidetoimintaa tulee järjestää. Aloitin Vauvojen värikylvyn tarkastelun taidekasvatuksellisena ilmiönä seminaarityössäni vuonna Jatkan tärkeiksi kokemieni näkökulmien tarkastelua lopputyöni ensimmäisessä 11

12 luvussa ja pyrin teorian avulla kuvaamaan ja perustelemaan toiminnan taidekasvatuksellisia elementtejä. 1.1 Vauvojen värikylpy -metodi Värin voi nähdä, kuulla, tuntea, haistaa ja maistaa. Väri on kiihkeä ja laiska, kylmä ja lämmin, voimakas ja lempeä, tungetteleva ja etäinen. Väri voi olla ärsyttävä ja ilahduttava, naurava ja itkevä. Väri voi hyräillä ja ropista. Väri on muotoja ja pintaa, liikettä ja pysähtyneisyyttä. (Värikylpy.fi) Kuva 2. Vauva ja pieni lapsi on luontaisesti kiinnostunut ympäristöstään. Hän kohtaa ympäröivän maailman kokonaisvaltaisesti aistiensa varassa katselemalla, kokeilemalla, maistamalla, haistamalla, kuuntelemalla ja tunnustelemalla. Vauvojen värikylpy -työskentely hyödyntää vauvan luontaista tapaa tutkia ja ihmetellä asioita taidekasvatuksellisten menetelmien avulla. Pajatyöskentelyn lähtökohtana ovat aistitiedon synnyttämät kokemukset, jotka lisäävät vauvan ymmärrystä maailmasta ja siinä olemisesta sekä hänestä itsestään ja toisista ihmisistä. 12

13 Vauvojen värikylvyn idean keksi Porin lastenkulttuurikeskus - Satakunnan lastenkulttuuriverkoston toiminnanjohtaja Päivi Setälä saatuaan alkuinnoitteen eestiläisestä Beebide Loovustubasta. Vauvaperheille suunnattu taidekasvatuksellinen pajatoiminta käynnistyi Porissa syksyllä 2003 ja toiminnasta tuli heti hyvin suosittua, mikä herätti kysyntää myös muualla Suomessa. Vauvojen värikylpy -toiminnan leviämiseen maanlaajuisesti vaikutti muun muassa lastenkulttuurikeskusten valtakunnallinen verkosto Taikalamppu, jonka tavoitteena on kehittää lasten- ja nuorten taide- ja kulttuuritoimintaa koko Suomessa. Tällä hetkellä toiminta on vakiintunut useille eri paikkakunnille ja sitä järjestävä taho voi olla esimerkiksi taidemuseo, kaupunki, taidekoulu tai jokin muu vapaan sivistystyön piiriin kuuluva järjestö tai opisto. Mikäli järjestäjänä toimii taidemuseo, pyritään toiminnassa yleensä huomioimaan myös museopedagoginen näkökulma. Museon näyttelyihin suuntautuvan työskentelyn tavoitteena on madaltaa lapsiperheiden kynnystä vierailla museoissa ja kokea taidetta. Vauvojen värikylpy -toiminnan ensimmäisistä pajasisällöistä ja -toimintamalleista vastasi kuvataiteilija Johanna Uusitalo, joka keksi myös toiminnalle annetun nimen. Nimellä viitataan värissä olemiseen ja vauvan kokonaisvaltaiseen tapaan tutkia. Värikylvyn saaman kiinnostuksen ja toiminnan leviämisen myötä aloitettiin Porin lastenkulttuurikeskuksessa toiminnan kehittäminen kohti yhteneväisiä lähtökohtia ja tavoitteita, jotka koskisivat koko maassa järjestettäviä työpajoja. Varsinainen Vauvojen värikylpy -ohjaajakoulutus järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 2006 ja työpajojen taustalla olevan metodin kehittelyn aloitti lastenkulttuurikeskuksen tutkija-kulttuurituottaja Eija Mettovaara syksyllä Tällä hetkellä toiminnan nimen Vauvojen värikylpy rekisteröintiprosessi on kesken Patentti- ja rekisterihallituksessa ja sen tavoitteena on luoda nimi omaksi tuotemerkikseen, jota voivat käyttää ainoastaan Porissa suoritetun koulutuksen käyneet ohjaajat. Tällä pyritään turvaamaan muun muassa nimellä järjestettävien pajojen metodin mukaiset lähtökohdat ja toiminnan taidekasvatukselliset näkökulmat. Värikylpy-ohjaajalla tulisi mielellään olla taidekasvattajan tai taiteilijan koulutus, mutta pohjakoulutukselle ei aseteta ehdottomia vaatimuksia. Porin lastenkulttuurikeskuksen järjestämät koulutukset on suunnattu pedagogisten ja visuaalisten alojen ammattilaisille sekä eri alojen lapsi- ja perhetyön ammattilaisille (Värikylpy.fi). Pajaohjaajan taustakoulutus on siinä mielessä merkityksellinen, että ohjaajan on tunnettava taidekasvatuksen taustoja ja osattava rakentaa teh- 13

14 täviä materiaalien tuntemuksen, turvallisuuden ja kuvallisen ilmaisun mahdollisuuksien rajoissa. Koulutus antaa perustiedot metodin harjoittamisesta ja integroimisesta erilaisiin työnkuviin, mutta jokainen pajaohjaaja toimii työssään oman koulutustaustansa ja näkemystensä ohjaamana. Tällä hetkellä Vauvojen värikylpy -metodia kehitetään paitsi Porissa myös toimintaa tarjoavilla työpaikoilla pajaohjaajien tehdessä kokeiluja työssään. Vauvojen värikylpy oli pitkään aihe, josta oli hyvin vaikea löytää virallista tietoa toiminnan lähtökohtiin, työpajojen sisältöön tai työskentelyyn liittyen. Tilanne muuttui, kun Porin lastenkulttuurikeskus aukaisi Värikylpy -tietoutta Internetissä jakavan sivuston, vuonna Sivuston yhteyteen on suunnitteilla myös erillinen rekisteri pätevistä Värikylpy-ohjaajista sekä kartta, jossa näkyvät kaikki toimintaa tarjoavat paikkakunnat ja kaupungit. Vauvojen värikylvyn taustalla olevalla metodilla tarkoitetaan toiminnan keskeisiä periaatteita, jotka tulisi huomioida pajojen suunnittelussa ja näkyä itse työskentelyssä. Metodin tärkeimmät periaatteet ovat lyhyesti kuvattuna värien moniaistinen kokemuksellisuus ja elämyksellisyys, vuorovaikutuksellinen työskentely, hetkessä oleminen ja toimijalähtöisyys. Tämän lisäksi toimintamalliin liittyy perheiden taide- ja kulttuuriharrastusten tukeminen, vauvaperheiden vanhemmille suunnatun yhteistyöverkoston tarjoaminen ja uusien toimintamuotojen tuottaminen. (Värikylpy.fi.) Työpajat ovat lähtökohtaisesti suunnitelmallisia, moniosaisia ja vauvan kaikkia aisteja stimuloivia. Yleensä pajoihin kuuluu olennaisesti maalaaminen jollakin jälkeä jättävällä turvallisella materiaalilla, joita ovat esimerkiksi mustikka, punajuuri ja luumusose. Myös myrkyttömiä pullo- ja akvarellivärejä käytetään. Vaikka vauvojen työskentelyn kohdalla puhutaankin maalaamisesta, on yleensä kyse kokonaisvaltaisesta tavasta oleilla maalissa ja tunnustella sitä. Joskus toiminnan yhteydessä puhutaan virheellisesti sotkemisesta tai siitä, miten vauva sotkee, mutta tämä näkökulma ei ole Värikylvyn mukainen käsitys työskentelystä. Jokaisella vauvalla on tapansa työskennellä eikä merkityksellistä ole se, seuraako siitä sotkua vai ei. Työskentely- ja tutkimusvälineenä voidaan oman kehon, käsien ja jalkojen lisäksi käyttää vaikkapa papiljottirullaa, risua tai sivellintä. Kaikista pajoissa tarjotuista tehtävistä ei jää pysyvää jälkeä, vaan muistoja, tuntemuksia ja kokemuksia. Metodiin liittyvä elämyksellisyys, josta ei jää näkyvää teosta, voisi toteutua esimerkiksi värittömällä vesikiisselillä tai jääpalalla maalaamisessa. Pajatyöskentelyyn kuuluu maalaamisen lisäksi muu taiteellinen 14

15 tutkiminen, jolla työskentely usein aloitetaan. Tätä työskentelyn aloitusta kutsutaan virittäytymiseksi ja sen tavoitteena on aktivoida vauvat ihmettelemään tarjolla olevia materiaaleja yhdessä vanhempien kanssa. Esimerkkeinä teemaan ja tulevaan maalaamiseen virittäytymisestä voisi olla leikki taskulampuilla pimeässä tilassa ennen mustalla ja valkoisella värillä maalaamista tai kevyen vauvashampoosta valmistetun vaahdon tutkiminen raskaan vesikiisselin rinnalla kontrasteihin liittyen. Virittäytymiseen liittyy usein myös erilaiset kankaat ja niihin kääriytyminen tai piiloutuminen sekä erilaisten kappaleiden tai jopa tilojen tutkiminen. Valkoinen paperikassi voi hyvinkin toimia niin tutkimisen kohteena kuin välineenä ennen kuin sen pinnoille maalataan. Vauvojen värikylpy -pajojen tehtävissä edetään erilaisten materiaalien ja värien tutkimisesta vauvan itsensä tuottamaan teokseen. Matonkuteita tutkimassa, hallaharson alla kellimässä. Kuva 3. 15

16 Yksi Vauvojen värikylpy -metodin tärkeimmistä lähtökohdista on varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen. Vanhempia rohkaistaan heittäytymään työskentelyyn yhdessä vauvansa kanssa ja kuuntelemaan tämän sanattomia viestejä. Vauvan kokemusten sanallistaminen vahvistaa yhteistä ymmärrystä ja luo yhteisiä kokemuksia. Työpajan ohjaajan tehtävä on rakentaa kommunikoinnille suotuisia tilanteita ja kannustaa siihen omalla esimerkillään. Hui, sepä tuntuikin sinusta kylmältä kädessä tai Miten ihanan värinen -tyyppiset lausahdukset voisivat hyvin olla vauvan ja vanhemman tai vauvan ja ohjaajan välistä kokemusten vaihtoa. Värikylpy-sivusto kuvaa työskentelyä hetkellisten kokemusten, elämysten ja aistimusten jakamiseksi ryhmässä sanattomasti ja sanallistaen. Työskentelyssä varsinainen tekeminen ei sinänsä ole tärkeää, vaan esimerkiksi muiden vauvojen toiminnan seuraaminen ja tunnelmasta nauttiminen ovat yhtä hyviä tapoja osallistua kuin aktiivinen toimiminenkin. Tähän liittyy ajatus metodin mukaisesta toimijalähtöisyydestä ja hetkessä olemisesta. Työskentelyssä pidetään tärkeänä sitä, että jokainen vauva voi osallistua oman persoonansa ja mielenkiintonsa ohjaamana. Konkreettisesti tämä tulee esille pajoissa siten, että vauvoille ja vanhemmille etsitään ja ehdotetaan erilaisia tapoja työskennellä ja olla, mikäli jonkin tilanne tuntuu hankalalta. Toimijalähtöisyyteen pyritään myös siinä, miten ohjaaja seuraa joustavasti vauvojen työskentelyä ja tarjoaa uusia materiaaleja tarpeen mukaan. Muutoinkin pajajärjestelyissä pyritään kiireettömyyteen ja turvalliseen yhdessäoloon. 16 Vauvojen värikylpy on vauvoille ja heidän vanhemmilleen suunnattu kulttuuripalvelu, jonka yhtenä tavoitteena on tarjota vertaistukea ja verkostoitumismahdollisuuksia toisten lapsiperheiden kanssa. Toiminnassa tämä näkyy muun muassa ryhmäko oissa, jotka pyritään pitämään suhteellisen pieninä sekä keskustelevaan ilmapiiriin kannustamisessa. Värikylpy -työskentelyssä ei ole kyse vauvojen taiteellisuuden tietoisesta harjoittamisesta, vaan toimintamahdollisuuksien ja visuaalisten elämysten tarjoamisesta (Värikylpy.fi). Pajoihin voi vauvan lisäksi yleensä osallistua myös perheen muut sisarukset, joille tehtäviä muutetaan tai muokataan ikäkauden mukaan. Tämä mahdollistaa sisarusten ja koko perheen välisen työskentelyn ja yleisemmin sellaistenkin perheiden osallistumisen, joilla ei ole mahdollisuutta hoitajaan pajatyöskentelyn ajaksi. Suurin osa vauvojen värikylpy tehtävistä on muunneltavissa kotikäyttöön ja osallistujille tarjotaan tietoutta taidetehtävien toteuttamisesta ja materiaalihankinnoista. Näin ollen on mahdollista, että taidekasvatukselliset menetelmät tulevat luontevaksi osaksi perheiden arkea myös Värikylvyn jälkeen.

17 Värikylpy-metodin lähtökohta on ilmaistu tiivistetysti visuaalisessa ilottelussa visuaaliseen leikkiin innostamisessa ikään katsomatta (Värikylpy.fi). Värikylpytoimintaa voi järjestää vauvojen lisäksi myös kaiken ikäisille lapsille ja nuorille sekä jopa aikuisille. Osallistujien ikäkausi huomioidaan pajatehtävien teemoissa ja suunnittelussa, mutta toiminnan lähtökohdat pysyvät samoina. Vauvojen värikylpyä voi yhdistää myös musiikkiin ja tanssiin sekä muihin taiteenlajeihin ja liikuntaan tai toimintaa voi järjestää painottaen jotakin tiettyä näkökulmaa esimerkiksi fyysistä kehitystä tai kommunikaatiota. 1.2 Oma suhteeni tutkimusaiheeseen Voiko taidetta opettaa aivan pienille ja mikäli voi, niin millaisilla ehdoilla? Näitä kysymyksiä pohdin odottaessani esikoislastamme vuonna 2005 ja samojen aiheiden äärellä olen edelleen nyt vain kahden pienen lapsen äitinä. Kuulin vauvoille suunnatusta taidetoiminnasta ensimmäisen kerran jo vuonna 2004, mutta oman esikoisemme odotuksen myötä aihe alkoi kiinnostaa ammattiin liittyvän näkökulman lisäksi myös omakohtaisesti. Äitinä olin kiinnostunut löytämään uusia vauvan kanssa olemisen muotoja ja taitelijana minulla oli vahva ymmärrys kuvataiteelliseen ilmaisuun liittyvistä materiaaleista. Taiteen tuominen vauvan ja pienen lapsen elämään tuntui luonnolliselta ja halusin selvittää mahdollisuuksia siihen tarkemmin. Aihe osoittautui kuitenkin vaikeasti lähestyttäväksi ja tietoa toiminnasta oli vaikea löytää. Ammattitaustastani huolimatta en osannut tarkalleen kuvitella, mitä kaikkea työskentely voisi käytännössä tarkoittaa. Osallistuminen Vauvojen värikylpy -pajoihin oman poikani kanssa keväällä 2007 ja Porissa samanaikaisesti suoritettu koulutus vakuuttivat minut toiminnan monista mahdollisuuksista. Työskentely oman lapsen kanssa ja ohjaamana oli elämys meille molemmille. Äitinä näin vauvan tutkimisen riemun ja samaan aikaan mietin myös opettajana, miten tällaista työskentelytapaa voisi soveltaa vanhemmillekin lapsille. Halu ja kiinnostus varhaiseen taidekasvatukseen syttyivät omien lasten syntymien myötä ja lasten kasvaessa se on vain vahvistunut. Taidetta voi ja pitää tarjota myös vauvoille ja pienille lapsille. Taiteen avulla rakennetaan ja vahvistetaan itsetuntoa sekä pohditaan kysymyksiä olemisesta. Yksi aikuiselle osoitettu tehtävä lapsen itsetunnon tukemiseksi on lapsen aito kohtaaminen (Cacciatore et al. 2008, 264). Taiteellinen työskentely vauvan ja pienen lapsen kanssa luo useita suotuisia kohtaamisen hetkiä. 17

18 Näkemykseni toiminnasta tarkentui ja syventyi aloitettuani työt Vauvojen värikylpy -ohjaajana Oulun Taidemuseolla syksyllä 2007 yhdessä Laura Lampisen kanssa. Ohjaajaparillani oli aikaisempaa kokemusta pajojen suunnittelusta ja itse ohjaustyöstä, joten työskentely kokeneemman opettajan kanssa avasi toimintaan liittyviä käytänteitä ja huomioitavia asioita uudella tavalla. Pajojen ohjaamisen myötä muodostui myös oma näkemykseni Värikylvystä ja pajatyöskentelyyn itse liittämistäni merkityksistä. Ajatuksemme vauvoille suunnatusta taidekasvatustyöstä olivat hyvin samansuuntaisia ja kiinnitimme yhteistyössämme huomiota niihin seikkoihin, joita olimme itse jääneet pajoihin osallistuessamme kaipaamaan. Painotimme työssämme yhteisöllisyyden ja vertaistuen näkökulmaa, joihin liittyviä seikkoja pyrimme huomioimaan niin suunnittelu- kuin ohjaustyössäkin. Luennoimme yhdessä aiheesta Porin lastenkulttuurikeskuksen järjestämissä Värikylpy-koulutuksen ensimmäisissä osioissa vuosina 2008 ja Vertaistuen ja yhteisöllisyyden mahdollistuminen Värikylpy-toiminnassa tuntuivat edelleen luontevilta ja tärkeiltä näkökulmilta työparini vaihduttua syksyllä Tuolloin toimin itse perehdyttävänä opettajana työparilleni Hanna-Leena Ruottiselle ja pääsin jälleen pohtimaan ja perustelemaan työn taustoja. Vauvojen värikylpyä järjestetään pääsääntöisesti yhden ohjaajan mallilla, jolloin suuri osa ohjaajan ajasta kuluu muun muassa materiaalien jakamiseen ja osallistuminen yhteiseen työskentelyyn jää pienempään rooliin. Oulun taidemuseolla käytössä ollut kahden ohjaajan malli mahdollisti kiireettömän työskentelyn osallistujien kanssa ja vaikutti ohjaajien mahdollisuuteen olla läsnä hetkessä ja reagoida vauvojen tekemiin huomioihin. Tämän lisäksi pystyimme myös konkreettisesti auttamaan vanhempia esimerkiksi pajan lopussa vauvan pesutilanteisiin liittyvissä asioissa ja toimimaan lisäkäsinä. Tavoitteenamme oli työskentelyn lomassa sekä yhteisesti että yksityisesti tehdä positiivisia huomioita vauvojen taidoista ja tavoista reagoida tarjottuihin materiaaleihin, mistä muodostuikin eräänlainen tapa myös ryhmän vanhempien keskuudessa. Käytännössä pajatyöskentely toteutettiin siten, että osallistujille varatut paikat muodostivat ympyrän ja työskentelyalustat olivat lähellä toisiaan. Tästä seurasi se, että vanhemmat ja vauvat pystyivät halutessaan seuraamaan muita ja osallistumaan toistenkin perheiden työskentelyyn. Piirissä työskenteleminen helpotti myös yhteisten kokemusten syntymistä kaikille suunnattujen leikkien ja tutkimushetkien kautta. Suunnittelimme pajojen alkuun alkulaulun, jossa huomioitiin jokainen vauva laulamalla laulu hänen omalla nimellään. Laulun avulla 18

19 perheet toivotettiin tervetulleeksi jokaiseen pajakertaan ja sen tavoitteena oli myös kohdentaa osallistujien huomiota toisiinsa. Korostimme osallistujille, että vauvan vanhempien lisäksi muutkin läheiset henkilöt voisivat tulla vierailemaan pajoissa, koska halusimme tarjota mahdollisuuden kohtaamiselle arjessa vauvan puuhien äärellä. Omaan roolimme ohjaajina kuului osallistua työskentelyyn keskustelevina ja kuuntelevina vertaisina eli äiteinä itsekin. Vanhempien kohtaaminen, vauvojen ihastelu, yhdessä tutkiminen vauvan tasolla ja eläytyminen sekä kokemiseen heittäytyminen kuuluvat mielestäni pajaohjaajan tärkeimpiin tehtäviin. Ohjaajan tulee myös tiedostaa toimivansa esimerkkinä vanhemmille ja tehdä toimintansa kautta osallistujille tutuksi taiteen tekemisen ja kokemisen mahdollisuuksia sekä kannustaa perheitä kokeilemaan työskentelyä kotona. Toiminnan ensisijaisia edellytyksiä on, että ohjaaja laatii työskentelylle selkeät pajakohtaiset suunnitelmat, joissa hän huomioi myös tehtävien lähtökohdat eli minkä vuoksi tehtävä on rakentunut siten kuin se on. Tämä on mielestäni tärkeä näkökulma työskentelyn perustelemiseksi, etteivät toiminnan tavoitteet typistyisi ainoastaan mukavaan yhdessä oloon. Yleensä pajoihin osallistuu myös vanhempia, jotka haluaisivat tietää enemmän tehtävien teemoista ja taustoista (Moilanen 2008). Materiaali- ja tehtävätietouden jakaminen suullisesti ja mahdollisuuksien mukaan myös kirjallisesti ovat selkeä osa ammattimaista toimintaa. Värikylpy-työskentely tulee vauvojen lisäksi suunnata myös heidän vanhemmilleen, millä vaikutetaan mahdollisen taideharrastamisen innostuksen syttymiseen. Vanhempien huomioiminen tulee esille esimerkiksi pajatehtävien suunnittelussa: vauvan kannalta ei ole merkityksellistä se, että tehtävät toistuvat samankaltaisina, mutta vanhemmat kaipaavat uusia teemoja ja materiaaleja, ettei työskentelystä häviä heille suunnattu yllätyksellisyys. Tämä seikka korostuu etenkin sellaisissa tilanteissa, missä perheet osallistuvat Värikylpyyn useampana toimintakautena. Itse koen Värikylvyn parhaimmaksi puoleksi sen kerroksellisuuden, joka tulee esille erilaisina pajan vaiheina ja työskentelyn vaihtelevuutena. Ohjaajana ja äitinä ilahdun myös usein näyttävistä teoksista, vaikka työskentelyssä prosessi onkin teosta tärkeämpää. Teosten ihailulla on kuitenkin oma paikkansa vauvan työn ihailun puitteissa. Kotona kiinnitän usein esille kahden lapseni teoksia ja kehystän niitä. Värikylpy-pajoissa pyrin kertomaan vanhemmille, mikä merkitys teosten esittämisellä voi lapselle olla. 19

20 Aloitettuani ohjaustyön Oulun Taidemuseolla vuonna 2007, kohdentuivat ajatukseni käytännön työn lisäksi toiminnan taidekasvatukselliseen tarkasteluun. Omat kokemukseni Värikylvystä liittyvät Värikylpy-pajoihin osallistumiseen, Värikylpy-koulutukseen niin osallistujana kuin luennoitsijana, sekä Värikylvyn ohjaustyöhön. Kaipasin kuitenkin jonkinlaista teoreettista oikeutusta tärkeäksi kokemalleni työlle. Omakohtaisesta kiinnostuksestani työn kehittämiseen syntyi Taideteolliseen korkeakouluun tehty taidekasvatusseminaarityö Graafista jokeltelua kokemuksia vauvojen värikylvystä, joka koostui Oulun Taidemuseolla järjestämästäni opetuskokeilusta ja sen tuottamien kokemusten analyysistä ja reflektoinnista. Toimintatutkimusprosessin käynnistymiseen vaikutti myös se seikka, ettei ilmiötä ollut tutkittu aikaisemmin ja tietoa toiminnan perusteista oli edelleen vaikea löytää. Työhön liittyvän teoriataustan puuttuminen vaivasi minua ja koin, ettei toimintaa voi järjestää pelkän intuition varassa. Teoreettinen tausta lisäisi vauvatyön ja varhaisen taidekasvatuksen arvostusta niin ohjaajien, osallistujien kuin julkisen keskustelunkin piireissä ja vaikuttaisi osaltaan työn perusteltavuuteen. Toiminnan teoreettisella tarkastelulla sidotaan toiminta myös aikaan ja paikkaan. Vauvojen värikylvyn peilaaminen taidekasvatuksellista taustaa vasten vaikuttaa toiminnan suunnitteluun niin pajatasolla kuin pitkällä aikavälillä sekä taustalla olevan metodin kehittämiseen. Varhainen taidekasvatuksellinen vauvatyö ei voi kehittyä ja etsiä uusia laajentumismahdollisuuksia ennen kuin toiminta todella tunnistetaan ja tunnustetaan ja tähän tarvitaan kokemusten jakamista ja tieteellistä keskustelua. Ennen kaikkea teoria tarjoaa minulle työkalun oman ohjaajan työni ja sen tarjoamien mahdollisuuksien syvällisempään ymmärtämiseen. Merkityksen mahdollisuudet. Kuva 4. 20

21 1.3 Värikylpy-toiminnan taidekasvatuksellista tarkastelua Käsitykseni vauvoille ja pienille lapsille suunnatusta taidekasvatuksesta on yhdistelmä perinteistä kuvallisen toiminnan opetusta ja teoriaa sekä taiteen laajaalaista ja uudenlaista ymmärtämistä. Vaikka Vauvojen värikylvyssä ei sinänsä ole kysymys taiteen opettamisesta sen perinteisessä merkityksessä, sisältää toiminta kuitenkin taidekasvatuksen näkökulmasta arvioitavissa olevia elementtejä. Toiminta on asteittain etenevää ja suunnitelmallista. Värikylpy-tehtävien suunnittelu perustuu kuvataiteen opetussisältöihin ja siinä huomioidaan myös alan tiedolliset ja taidolliset ulottuvuudet. Vaikka toiminta on suunnattu vauvoille, kiinnitetään työskentelyssä huomiota myös pajoihin osallistuviin vanhempiin ja heidän taiteellisen oppimisen mahdollisuuksiinsa. Värikylpy-toimintaa voidaan integroida paitsi visuaalisten taiteiden sisäisesti myös muiden taiteenalojen kanssa. Työskentelyssä voivat esimerkiksi yhdistyä arkkitehtoniset ja kuvataiteelliset lähtökohdat tai työskentelyyn voidaan yhdistää musiikkia ja tanssia. Vauvojen värikylvyn taidekasvatuksellisina elementteinä pidän esimerkiksi moniaistisuuden korostamista toiminnassa ja työskentelyyn käytettävien materiaalien kirjoa, sekä moni-ilmaisullista työskentelytapaa. Taiteellinen työskentely perinteistä laajemmin ymmärrettynä voi Vauvojen värikylvyssä tarkoittaa esimerkiksi lumen sulamisen ihmettelyä ja tunnustelua. Vaikka lumen sulamisessa ei sinänsä ole mitään taiteellista, voi sen maalaushetkessä kuitenkin ymmärtää maalausmateriaalin olomuodon muutoksen tutkimisena ja aistisen kokemuksen materiaalina. Pajatyöskentelyyn yhdistyy myös leikki ja erilaisten työskentelytapojen kokeilu. Värikylpy-pajassa työskentely voi esimerkiksi alkaa erilaisten värikkäiden kankaiden käytöllä, tunnustelupussien tutkimisella tai vaikkapa teltassa erilaisen tilallisuuden kokemisella. Työskentelyssä painottuvat sekä prosessi että osallistujan oma kokemus. Taidepedagoginen ajatteluni rakentuu siis jo olemassa olevista teorioista 2 pohjautuviin näkemyksiin sekä vauvojen kanssa koetun työskentelyn tuomista uudenlaisista kokemuksista siitä, mikä voidaan ymmärtää taiteelliseen työskentelyyn liittyväksi. Tarkastelen seuraavaksi Vauvojen värikylpy -toimintaa suomalaisen taidekasvatusjärjestelmän varhaisena osana, jossa voidaan nähdä yhty- 2. Ks. Efland, Arthur.D. 1998/1983. Taidekasvatuksen opetussuunnitelmia tutkimassa. Räsänen, Marjo Kuvakulttuurit ja integroiva taideopetus. Sava, Inkeri Taiteellinen oppimisprosessi. 21

22 mäkohtia taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa esitetyiden tavoitteiden ja keskeisten sisältöjen kanssa. Suomalainen taidekasvatusjärjestelmä muodostuu useasta eri taideopetuksen osatekijästä ja niiden alaisista laitoksista. Päiväkodeissa, peruskouluissa ja lukioissa, sekä ammatillisissa oppilaitoksissa annettava yleissivistävä taideopetus koskee lähes kaikkia suomalaisia lapsia ja nuoria ja se on laissa säädetyn opetussuunnitelman perusteiden mukaista taideopetusta. Opetus on formaalia ja sitä toteutetaan laitoskohtaisten opetussuunnitelmien mukaan. Taiteen ammatillista ja korkea-asteen opetusta annetaan taide- ja taitoalojen ammatteihin tähtäävissä oppilaitoksissa ja korkeakouluissa, joissa opetus tapahtuu laissa säädettyjen opetussuunnitelmien mukaisesti. Koululaitoksen ulkopuolista taideopetusta antavat erilaiset vapaan sivistystyön piiriin kuuluvat opistot, järjestöt ja yhdistykset, joiden tarjoama harrastetoiminta on ohjattua ja tavoitteellista, mutta ei tutkintotavoitteista. Tämän nonformaaliin oppimiseen tähtäävän opetuksen tavoitteena on muun muassa elinikäisen oppiminen ja ihmisen monipuolinen kehittyminen. Opetuksen tarkoitus ja tavoitteet on määritelty lainsäädännössä, mutta opetuksen sisältö on opetuksen järjestäjän päätettävissä. Lisäksi yleissivistävän taideopetuksen rinnalle on luotu taiteen perusopetuksen järjestelmä, josta on säädetty laissa (633/1998) ja sen asetuksessa (813/1998) ja jonka tavoitteena on tasolta toiselle etenevä ensisijaisesti lapsille ja nuorille järjestettävä eri taiteenalojen opetus. Taiteen perusopetuksen tarkoituksena on antaa oppilaalle valmiuksia ilmaista itseään ja hakeutua asianomaisen taiteenalan ammatilliseen ja korkea-asteen koulutukseen. Opetuksen järjestämisestä päättää kunta ja opetusta järjestetään yleisen ja laajan oppimäärän mukaan. Opetus tulee kuitenkin järjestää lain ja asetuksen sekä Opetushallituksen antamien opetussuunnitelman perusteiden mukaisesti. Taiteen perusopetukseen voidaan liittää varhaisiän kasvatusta tai aikuisille suunnattuja opintoja, joista päätetään koulutuksen järjestäjän hyväksymässä opetussuunnitelmassa. Varhaisiän opinnot valmentavat ja ohjaavat yleensä kouluiässä alkaviin taiteen perusopetuksen alaisiin opintoihin. (Minedu.fi, Finlex.fi, Artsedu.fi.) Oulussa taiteen perusopetusta tarjoaa Oulun Taidekoulu visuaalisten taiteiden, esittävän taiteen ja tanssin aloilla. Sanataidetta Oulussa tarjoaa Valveen sanataidekoulu, jolla ei toistaiseksi ole taiteen perusopetukseen tarvittavaa järjestämislupaa eli opetus on nonformaalia. Vastaava sanataideopettaja Kati Inkala 22

23 Valveen sanataidekoulusta 3 näkee tilanteessa laajat poikkitaiteelliset mahdollisuudet opetuksen järjestämisessä. Sanataideopetus pohjautuu taiteen perusopetuksen opetussuunnitelmaan ja se on suunnattu 0 20-vuotiaille oppilaille sanataidekoulun oman neliportaisen opintojärjestyksen mukaisesti. Yli puolet koulun oppilaista on alle kouluikäisiä vanhempien kanssa sanataidetta harrastavia oppilaita. Valveen sanataidekoulu on osa valtakunnallista Taikalamppu-lastenkulttuurilaitosten verkostoa, jonka tavoitteena on kehittää lasten ja nuorten taide- ja kulttuuripalveluja koko Suomessa. Verkosto on asettanut Valveen sanataidekoululle sanataidekasvatuksen ja lastenkirjallisuuden valtakunnallisen kehittämistehtävän. Taikalamppu-verkoston avulla myös Vauvojen värikylpy -toiminta on levinnyt Porista muualle Suomeen. Näen yhtymäkohtia vauvoille ja pienille lapsille suunnatun sanataidetoiminnan ja Vauvojen värikylvyn välillä ja koen, että Oulussa olisi mahdollista toimia myös erillinen Värikylpy-koulu sanataidekoulun rinnalla. Tällä tavoin Värikylpy-työskentely voitaisiin luoda omaksi opetuksen järjestelmäkseen, jonka perusteet johtuisivat Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelmista, mutta jonka varsinainen sisältö rakentuisi metodin mukaisesta moniaistisesta taiteen kokemisesta ja tekemisestä. Värikylpy-koulun opetus voisi suuntautua sanataiteen opetuksen tavoin eri asteille. Taiteen perusopetuksen visuaalisten taiteiden laajan oppimäärän opetussuunnitelman perusteiden näkökulmasta Värikylpy-toimintaa voisi tarkastella jonkinlaisena aistiherkkyyttä kehittävänä toimintana ja esikosketuksena taiteelliseen työskentelyyn. Vauvataidetoiminnan tavoitteena on tutkia ympäristöä ja tehdä havaintoja siihen liittyvistä ilmiöistä yksin ja yhdessä ryhmän kanssa. Työskentelyyn kuuluu olennaisesti eri aistien välityksellä saatava tietous, leikinomaisuus, taiteidenvälisyys ja prosessinomaisuus. Toiminnan avulla pyritään muun muassa luomaan pohjaa vauva- ja lapsiperheiden pitkäaikaiselle taideharrastuneisuudelle. Edellä mainitut lähtökohdat ja tavoitteet ovat keskeisiä myös taiteen perusopetuksen visuaalisten taiteiden opinnoissa ja niiden järjestämisessä. Vauvojen värikylvyn tekee erityislaatuiseksi kuitenkin se, että oppimisen keskiössä on varhaislapsuus ja oppiminen vauva- ja pikkulapsi-iässä. Tätä aihetta käsittelen seuraavassa luvussa toimintaan liittyvän oppimiskäsityksen muodossa. 3. Tiedot perustuvat käytyyn puhelinkeskusteluun sanataideopettaja Kati Inkalan kanssa. 23

24 1.3.1 Oppiva vauva Värikylvyssä Vauvojen värikylpy -toiminnan tavoitteena on lapsilähtöinen ilmapiiri, jossa osallistujat voivat työskennellä sekä yhteisesti ryhmässä että perheen kesken omana yksikkönään. Työskennellessään vauva ja myös häntä ohjaavat aikuiset toimivat samanaikaisesti mallina toisille vauvoille ja aikuisille. Pajoissa oleminen ei siis tarkoita ainoastaan työskentelyä tai toimimista, vaan myös toisten tarkkailua ja hetkestä nauttimista. Vaikka mallioppimisella onkin Vauvojen värikylvyssä oma merkityksensä, liittyy se enemmän vauvojen tapaan tarkkailla ja oppia kuin behavioristiseen ihmis- ja oppimiskäsitykseen. Toiminnan taustalla on konstruktivistinen ajatus oppimisesta ja ihmisestä itseään ohjaavana, aktiivisena oppijana, joka rakentaa tietojärjestelmiä aikaisemmin oppimansa tiedon pohjalle eli tieto omaksutaan aiemmin opittua käyttämällä (Rauste-von Wright et al. 2003, 162). Näkemystä tukevat useat pajoissa tekemäni huomiot vauvojen oivalluksista muun muassa erilaisten materiaalien käsittelyyn liittyen. Esimerkiksi eräässä pajatehtävässä vauvat tutkivat ensin paksua, massamaista väriä ja tämän jälkeen he saavat käyttöönsä juoksevaa ohutta maalia. Monet vauvat ovat aikaisemmin kokemansa paksun maalin perusteella yrittäneet tarttua myös Omassa rauhassa ja toisia seuraillen. Kuva 5. 24

25 ohueen maaliin sormin, mutta maali onkin valunut alustalle, eikä sitä ole voinut pidellä. Oppimista ja koulutusta konstruktivismin näkökulmasta tarkastelevassa kirjassa (Rauste-von Wright et al. 1994/1999, 123) todetaan, että koska oppiminen heijastaa aina oppijan toimintaprosessia, on toiminnan säätely samalla oppimisen säätelyä. Värikylvyn suunnittelutyössä huomioidaan nimenomaan oppimisympäristöön tai tässä yhteydessä paremminkin kokemisympäristöön ja prosessiin liittyviä seikkoja. Toiminnan säätelyyn eli työskentelyyn osallistuvat niin vauvan vanhemmat kuin myös pajojen ohjaaja. Käytännössä tämä siis tarkoittaa sitä, että vauva itse ohjaa kiinnostustaan ja aikuinen seuraa ja osallistuu hänen työskentelyynsä niin, että vauvan sanattomiin viesteihin voidaan vastata ja tehdä niitä näkyviksi. Toisaalta tulee huomioida, että pajoissa myös vanhempi on oppijan roolissa, koska hän kokee tutut asiat ja materiaalit uudesta näkökulmasta. Vauvan kiinnostuksen ja oman tahdon kunnioittaminen tulevat esille toiminnassa muun muassa siten, että vauvalle tarjotaan uusia materiaaleja hänen oman aikataulunsa ja tarpeen mukaisesti. Lisäksi pajatoiminnan lähtökohtana on löytää perheille heille parhaiten sopivia tapoja työskennellä. Yleisesti työskentelyssä huomioidaan kulloisenkin ryhmän lähtökohdat, tarpeet ja mahdolliset haasteet. Konstruktivistisen oppimiskäsityksen mukaisesti on mahdotonta luoda yksityiskohtaisia ja joustamattomia opetussuunnitelmia, koska oppiminen ei tapahdu suoraviivaisesti tiukkojen suunnitelmien mukaan (emt. 132). Värikylvyssä tämä tulee esille esimerkiksi siten, että vauvoilta ei odoteta tiettyjä reaktioita, vaan jokainen tapa osallistua ja kokea on oikea. Vauvojen värikylpy on luonteeltaan humanistista toimintaa, missä korostuu lapsentahtinen ohjaus ja sen suhde vauvan ja vanhemman väliseen työskentelyyn. Konstruktivistinen näkemys painottaa sosiaalisen vuorovaikutuksen keskeistä roolia oppimisessa (Rauste-von Wright et al. 2003, 170) ja Värikylpy -toiminta sisältääkin useita erilaisia sosiaalisia vuorovaikutussuhteita ohjaajien, vanhempien ja vauvojen välillä. Toiminnan yhteydessä ei juurikaan puhuta opettamisesta, vaan ohjaamisesta erotuksena sille, että toiminnan tavoitteena olisi selkeästi siirtää tiettyjä asiakokonaisuuksia osallistujille. Konstruktivistisen oppimiskäsityksen keskeisin ajatus on se, ettei tieto koskaan siirry sellaisenaan, vaan vastaanottava oppilas konstruoi rakentaa kuvaa maailmasta jossa elää valikoimalla ja tulkitsemalla informaatiota (emt. 15). Tämän ajatuksen mukaisesti 25

26 Värikylpy-ohjauksessa perheille tarjotaan mahdollisuuksia toimia ja valita itselleen sopivia toimintamuotoja. Vauvojen työskentelyssä materiaalien tutkimisen synnyttämät kokemukset ohjaavat vauvojen tiedonmuodostusta ja heidän mielenkiintoaan, mikä tulee esille vauvojen erilaisissa tavoissa työskennellä ja tehdä havaintoja. Vauvat omaavat jo syntyessään monia valmiuksia ja vauvalla nähdään olevan omia persoonallisia piirteitä, jotka tulevat esille muun muassa vauvan tavassa reagoida ärsykkeisiin (Takala et al.1979/ 1987, 79. Salpa 2007, 11). Inkeri Savan mukaan (1997, 260) kognitiivis-konstruktivistinen ajattelu taidekasvatuksessa merkitsee sitä, että taiteen kautta tuotetaan ja saadaan tietoa todellisuudesta. Tämä näkemys pätee erityisen hyvin Värikylpy-työskentelyyn, koska nimenomaan värien kohtaaminen ja materiaalien tunnustelu synnyttävät vauvan ymmärrystä olemisesta ja olevasta. Värikylpypajoissa vauvat hahmottavat todellisuutta niin sanotun aistitiedon (Sava 1993) avulla Vauvojen Värikylpy taiteellisen oppimisen valossa Taideteollisen korkeakoulun emerita Inkeri Sava on luonut taiteellisen oppimisen mallin, joka on esitelty vuonna 1993 ilmestyneessä Taiteen perusopetuksen käsikirjassa (Suomen kuntaliitto, Opetushallitus). Taiteellista oppimisprosessia käsittelevässä artikkelissaan Sava pohtii taiteen opettamisen ja oppimisen laatua ja pyrkii kokonaisvaltaisen mallinsa avulla tekemään oppimisen osa-alueita näkyviksi. Samassa yhteydessä Sava liittää mallissa esiintyvien neljän taiteellisesteettisen tiedon osa-alueet kokemuksellisen oppimisen prosessimalliin, mihin liittyvää pohdintaa Sava on syventänyt artikkelissaan Taito, ilmaisu, ajattelu arvioinnin kohteena (1997, Opetushallitus). Keskityn Vauvojen värikylvyn taidekasvatuksellisessa tarkastelussa lähinnä selvittämään, miten taiteellisen oppimisen mallin tiedon ulottuvuudet yhdistyvät ja toteutuvat toiminnassa. Taiteellisella tiedolla tarkoitetaan mallin yhteydessä paitsi tietoa sen perinteisessä merkityksessä, mutta tietoa myös syvällisemmässä merkityksessä. Perinteisesti ymmärrettynä tieto voidaan ajatella olevan esimerkiksi taidehistoriallista tai tekniikoihin liittyvää tietoa ja syvemmässä mielessä taiteellis-esteettisen tiedon perustana ovat ihmisen aistit ja niiden avulla saatava tietous. (emt. 27.) 26 Tarkastelin Vauvojen värikylpyä ensimmäisen kerran taiteellisen oppimisen mallin viitekehyksessä seminaarityössäni vuonna Jo tuolloin huomasin, että toiminta sisältää myös teoreettisesti taidekasvatukselta vaadittavia elementtejä, vaikka vauvatoiminnassa ei suoranaisesti olekaan kysymys taiteen

27 opettamisesta ja oppimisesta niiden perinteisessä merkityksessä. Vauvoille ja pienille lapsille suunnattua taidetoimintaa voidaan kuitenkin tarkastella ikään kuin aistiherkkyyttä kehittävänä ja elämyksiä tarjoavana tavoitteellisena taidetoimintana, osana varhaisopintoja. Toiminnan teoreettinen tarkastelu on tarpeellista Vauvojen värikylvyn vakiinnuttua pysyväksi harrastusmahdollisuudeksi useilla eri paikkakunnilla Suomessa. Tähän tarpeeseen pyrkii lopputyöni osaltaan vastaamaan. Savan taiteellisen oppimisen malli koostuu seuraavista taiteellis-esteettisen tiedon ulottuvuuksista: aistitiedon ulottuvuudesta, elämys- ja ilmaisutiedosta, vuorovaikutustiedon ulottuvuudesta ja taiteellis-esteettisestä käsite- ja mielikuvatiedosta. Mallissa aistitietoon liittyy läheisesti jäljittely- ja taitotiedon alueet. Savan kokonaisvaltaisessa oppimisajattelussa mikä tahansa tiedon alue voi olla taiteen opettamisen ja oppimisen alku, mutta vasta kaikkien alueiden tasapainoinen huomioiminen mahdollistaa monipuolisen taiteellisen oppimisen. Kun materiaaliseen aistitietoon yhdistyy tunteita käsittävä elämystieto, muuttuu materiaalinen kokemus oppijan henkilökohtaiseksi, psyykkiseksi kokemukseksi. Aistein saatava tieto ei siis vielä itsessään ole henkinen ennen kuin siihen yhdistyy tunne-elämys. Tunteet ja elämykset ovat taiteellisen oppimisen kannal- Taiteellisen oppimisen malli. Kuva 6. Inkeri Sava Taiteellis-esteettisen tiedon ulottuvuudet. Taiteenperusopetuksen käsikirja, Suomen kuntaliitto. 27

28 ta välttämättömiä, mutta eivät vielä yksin takaa taiteellista oppimista. Mallissa taiteellisen vuorovaikutustiedon ulottuvuus sisältää sosiaalisen ja kulttuurisen vuorovaikutustiedon. Taiteellinen kokemus ja toiminta tapahtuvat aina jonkinlaisessa vuorovaikutuksessa, jota tietoisesti ohjataan siten, että oppiminen laajenee ja syvenee. Taiteellis-esteettisen käsite- ja mielikuvatiedonulottuvuus viittaa niin teoreettiseen kuin mielikuviin liittyvään tietoon. Nämä ovat vahvasti aisti- ja elämystietoon pohjautuvia tiedon osa-alueita. (Sava 1993, ) Tarkastelen seuraavaksi Savan taiteellis-esteettisen tiedon ulottuvuuksien toteutumista ja yhdistymistä vauvojen värikylpytoiminnassa. Oppimisen mahdollistuminen alkaa Vauvojen värikylvyssä aina aisteilla hankitun tiedon osa-alueesta. Värikylpy-toiminnan tärkein elementti on juuri aistisuus ja aistitoimintojen kehittäminen kiireettömässä ilmapiirissä. Myös Sava korostaa oppimistilanteeseen liittyviä seikkoja kokemiselle herkistymisen ja kokonaisvaltaisen aistimisen edellytyksenä (Sava 1993, 29 ja Sava 1997, 264). Työpajojen tehtävät ja ympäristö suunnitellaan vauvan maailmaan eläytyen ja stimuloimaan eri aisteja mahdollisimman laaja-alaisesti. Aistien työskentelylle perustuvat tehtävät vahvistavat vauvojen erilaisia kokemuksia itsestä, ympäristöstä ja siinä olemisesta. Vauvojen värikylvyssä aistien avulla saatava tietous tulee ymmärtää nimenomaan syvällisemmin, ei niinkään tekniikoihin tai kirjatietouteen liittyvänä tietona. Tosin toiminnassa toteutuu osallistuvien vanhempien kohdalla myös tekniikka- ja materiaalitietouden lisääntyminen, mikä voi pitkällä tähtäimellä johtaa pysyvän kuvataideharrastuksen käynnistymiseen ja tätä kautta kehittää perheen taidetietoutta monipuolisemmin. Savan mallissa aistitiedon osa-alueeseen liittyy läheisesti myös taito- ja jäljittelytieto. Mikäli taitotieto ymmärretään vauvojen kohdalla hieman laaja-alaisemmin, esimerkiksi vauvan kehittyvinä taitoina käsitellä ja tutkia materiaaleja, voidaan sanoa, että Värikylpy kehittää myös vauvojen taitotietoa ja työskentelyn harjaantumista. Tätä näkemystä tukevat omat työskentelypäiväkirjaani merkitsemäni huomiot eräästä pajoihin osallistuneesta tyttövauvasta: Ensimmäinen pajakerta kului lähes kokonaan toisten seuraamiseen ja äidin läheisyydessä oloon. Pajojen edetessä rohkeus kokeilla ja toimia kasvoi. Viimeisten pajojen yhteydessä raja oli rikottu: Tämä on kivaa ja näin minä tätä teen! Uskalluksen kehittyminen on myös taidon kehittymistä, sitä, että vauva ymmärtää omat mahdollisuutensa toimia. (Moilanen, joulukuu 2008.) Edellisessä esimerkissä vauvan omien taitojen kehittymiseen vaikutti myös jäljittelytiedon ulottuvuus, joka toteutuu 28

29 Vauvojen värikylpy -työskentelyssä yleisemminkin mallioppimisessa. Vauvat seuraavat toistensa työskentelyä ja vanhempiensa näyttämiä esimerkkejä ja mukailevat niitä. Savan mukaan aistisuus ja siihen kiinteästi liittyvä emotionaalisuus ovat tietämisen olennaisia aspekteja (Sava 1997, 264). Aistien kautta saatava tieto toimii oppijan sisäisinä rakennusaineina kognitiivis-emotionaalisille malleille ja ajatusrakenteiden kehittymiselle. Aistitietouden pohjalta syntyy tunteiden ohjaamaa elämystietoa ja taiteelliselle ajattelulle tyypillisiä sisäisiä mielikuvia. Aistielämys yhdistyneenä henkilökohtaiseen tunne-elämykseen mahdollistaa taiteellisen käsitetietouden kehittymisen. Jotta aistien avulla saatu tieto muuttuisi materiaalisesta psyykkiseksi kokemukseksi, tulee tietoon yhdistyä myös oppilaan omaa elämystietoa. Tätä tiedon jalostamista Sava kutsuu transformaatioksi. (Sava 1993, 28 ja 35.) Vauvojen värikylvyssä henkilökohtaisen elämyksen syntymiseen vaikuttavat vauvan persoonan lisäksi muut, esimerkiksi hoivaan tai vauvan olotilaan liittyvät, seikat. Merkittävin tekijä työskentelyssä lienee vauvan oma persoonallisuus ja luonne, hänen tapansa olla ja osallistua. Tunnekokemuksen syntymiseen voisi ajatella vaikuttavan myös osallistuvan vanhemman rooli ja vauvan kokema kannustus. Kun osallistuvalla vauvalla on hyvä ja turvallinen olo, heijastuu se yleensä myös hänen työskentelyynsä ja keskittymiseensä. Toimintaympäristön turvallisuus, niin henkisesti kuin fyysisestikin on yksi Vauvojen Värikylpy -toiminnan tärkeä lähtökohta. Vauvat ovat luontaisesti kiinnostuneita ympäristönsä tutkimisesta ja uusista kokemuksista, mutta työskentelyä voivat hetkellisesti vaikeuttaa myös fyysiset seikat, kuten esimerkiksi se, että vauva on väsynyt tai nälkäinen. Värikylpy ohjaajana näen jokaisella pajakerralla, miten aistiminen synnyttää vauvoissa henkilökohtaisia kokemuksia. Niistä kertoo usein äidille tai ohjaajalle kohdennettu ihmettelevä katse, jonka voi tulkita kysymyksenä Tunsitko sinäkin tämän saman? Vaikka emme voikaan täysin ymmärtää vauvan kokemusmaailmaa, kertovat heidän reaktionsa usein selvästi, millaisesta kokemuksesta oli kyse. Tutkimuksen yhteydessä pidettyihin pajoihin esimerkiksi osallistui pieni poikavauva, joka ei voinut sietää kylmiä materiaaleja. Mikäli materiaali oli pojan mielestä liian kylmä, hän purskahti itkuun ja keskeytti työskentelyn. Savan mallissa vuorovaikutustiedon ulottuvuus liittyy vuorovaikutusperustaiseen ja yhteistoiminnalliseen opetukseen ja oppimiseen (1997, 266). Kaikki taiteellinen toiminta on jossakin muodossa sosiaalista tai kulttuurista vaihtoa 29

30 (1993, 37). Vauvojen värikylvyn yksi tärkeimmistä tavoitteista on tukea vauvan ja vanhemman välistä vuorovaikutusta, minkä lisäksi toiminnassa korostuvat vauvojen, vanhempien ja ohjaajien väliset erilaiset suhteet. Ohjaajan tehtävä on auttaa vanhempaa vauvan kokemusten ja tuntemusten sanallistamisessa, mikäli vanhempi ei itse sitä osaa tai uskalla tehdä. Tämä tapahtuu konkreettisesti siten, että ohjaaja on mukana ryhmän työskentelyssä ja osallistuu sopivassa tilanteessa vauvan ja vanhemman väliseen työskentelyyn. Ohjaaja luo vanhemmille mahdollisuuksia työskentelyyn omalla toiminnallaan, esimerkiksi eläytymällä vauvan reaktioihin ja selittämällä niitä ääneen. Ohjaaja voi myös ohjata vanhempaa vauvan kautta: Nyt äiti varmaan nostaa sinut ylös, koska sinua alkoi selvästi harmittaa. Jaksaisitkohan työskennellä varpailla? Edellinen repliikki ei ole suunnattu ainoastaan vauvalle, vaan se on myös tarjous vanhemmalle kokeilla toisenlaista työskentelytapaa. Värikylpypajan ohjaajan tulee kuitenkin toimia työssään perheiden ehdoilla eli huomioida heidän tapansa ja elämäntilanteensa opetustytössään. Innostava ja kannustava ilmapiiri syntyy todennäköisimmin sopivasta määrästä ohjausta ja vapautta valita itse. Vaikka vanhemman ja vauvan välinen vuorovaikutus onkin toiminnan keskiössä, nousee merkitykselliseksi myös kokeminen ryhmässä ja toisten vauvojen havainnointi. Yhteisten kokemusten mahdollistuminen on huomioitu Värikylvyssä muun muassa työskentelytilaan liittyvillä järjestelyillä sekä yhteisen työskentelyn osiolla. Erilaisia vuorovaikutussuhteita. 30 Kuva 7.

31 Taiteellis-esteettisellä käsite- ja mielikuvatiedolla tarkoitetaan Savan mallissa paitsi perinteistä taidetta koskevaa teoreettista kirjatietämystä myös aisti- ja elämyspohjaista mielikuvan muodostusta ja omien henkilökohtaisten merkitysjärjestelmien luomista osana käsitetietoutta. (Sava 1993, 37) Tämän ulottuvuuden toteutumisen tarkastelu on erityisesti vauvojen kohdalla haastavaa, koska kyse on sisäisistä prosesseista, joita ulkopuoliset eivät voi kiistattomasti todeta ja joista ei voida keskustella. Vauvoilla ei luonnollisestikaan ole kyse teoreettisesta tiedosta tai käsitteistä, vaan paremminkin omia käsite- ja symbolijärjestelmiä valmentavasta työskentelystä. Useamman kerran pajakokonaisuuksia tarkastelemalla voi vauvojen työskentelyn muutoksissa ja suhtautumisessa työskentelyyn nähdä selkeitä eroja. Olen pohtinut omassa työskentelypäiväkirjassani tämän tiedon ulottuvuuden toteutumista toiminnassa seuraavasti: Jo oranssien lattiapressujen näkeminen aiheuttaa vauvoissa tietynlaisia tunnistamisen ja ilahtumisen reaktioita. Onko kyseessä käsite- tai mielikuvatiedon kehittyminen, jos vauva osaa yhdistää tilaan tietyn toiminnan? Ai tämä oli tätä! Sama ilmiö liittyy alkulauluun, joka selvästi virittää toimintaan. (Moilanen, marraskuu.) Teoreettinen käsitetietous koskettaa värikylvyssä enemmänkin vauvojen vanhempia, jotka ovat myös toiminnassa vastaanottavia osapuolia ja muodostavat omien kokemustensa pohjalta niin teoreettisia kuin mielikuvallisia rakenteita. Vanhempia voidaan lähestyä perinteisen teoriatiedon osalta esimerkiksi kertomalla työskentelyyn liittyvistä teemoista ja materiaaleista. Tänään teidän vauvanne kokeilee ensimmäisen kollaasinsa tekoa. Edellinen lause kuvaa hyvin tapaa, jolla tietoutta jaetaan leikillisesti, mutta oikeita termejä käyttäen. Mallissa esitettyjen taiteellisen tiedon osa-alueiden yhdistyessä voidaan puhua taiteellisesta kokemuksesta ja toiminnasta. Kokemus sisältää sekä toisiinsa vahvasti liittyvät aisti- ja tunne-elämykset, että vuorovaikutuksessa tapahtuvan kokemusten vaihdon ja sitä kautta tapahtuvan ymmärryksen lisääntymisen ja taiteellisen käsitetietouden rakentumisen. (Sava 1993, 38.) Vauvojen värikylpy taidekasvatuksellisena toimintana pitää sisällään nuo edellä mainitut taiteellisesteettisen tiedon ulottuvuudet ja on näin ollen varhaisen taiteen oppimisen alku ja mahdollisuus. Työskentelyprosessi tarjoaa aistein hankittavaa tietoa ja kasvattaa vauvan ymmärrystä itsestä ja toisista. Toiminta on sidoksissa vallitsevaan kulttuuriin ja lopputuloksina syntyy niin elämyksiä kuin konkreettisia teoksiakin. 31

32 Kuva 8. Anna-Riikka Lithovius Miksi vauvataidetoimintaa? 32 Vauvoille ja pienille lapsille suunnatun taidetoiminnan ensisijaisin perustelu nousee mielestäni käytännöstä: Vauvojen värikylpy -toiminnassa näkyy yhdessä tekemisen ja kokemisen riemu. Värikkäät, houkuttelevat materiaalit innostavat lähes poikkeuksetta jokaisen osallistujan työskentelyyn. Äitinä olen kokenut omien lasteni kanssa erityisiä ja yhdistäviä hetkiä taiteellisen työskentelyn äärellä ja kokenut ylpeyttä seuratessani heitä. Vauvan touhuilut värin tutkimisen parissa muuttuvat pikku hiljaa motoristen taitojen kartuttua lapsen monipuolisiksi kokeiluiksi ja myöhemmin myös sanoin kuvatuiksi teoksiksi kuin pieniksi kertomuksiksi elämästä. Työskentelyyn ja yhdessä ihmettelyyn heittäytyminen on yksi vauvan ja pienen lapsen kanssa kommunikoimisen muoto, joka kasvattaa yhteistä ymmärrystä. Taiteellinen työskentely luo iloa ja ymmärrystä niin vauvalle kuin vanhemmallekin.

33 Vauvojen Värikylpy herättää ihmisissä monenlaisia reaktioita, joista yleisin lienee hämmästys siitä, mitä toiminta tarkoittaa ja pitää sisällään. Vaikka toiminta on vauvaperheiden keskuudessa hyvin suosittua, ei Värikylpy kuitenkaan vielä ole yleisesti tunnettua. Oulun taidemuseolla toimintaa on järjestetty vuodesta 2005 ja vuosi vuodelta on kysyntä kasvanut. Vauvaperheiden kiinnostusta kuvaa osaltaan se, ettei pajatoimintaa ole erityisesti mainostettu missään ja ryhmät täyttyvät nopeasti. Edelleenkään toimintaa ei pystytä tarjoamaan kaikille halukkaille, vaikka ryhmien lukukausittain järjestettävää määrää on nostettu alun kahdesta ryhmästä nykyiseen seitsemään ryhmään (vuonna 2010). Vauvojen lisäksi Värikylpyä järjestetään Oulussa nyt myös 1 2-vuotiaille, 2 3-vuotialle sekä viimeisimpänä uutena ryhmänä 3 4-vuotiaille. Toimintaan osallistumisen ja positiivisen kiinnostuksen lisäksi Värikylpyyn liitetään yleisessä keskustelussa myös negatiivisia varauksia, jotka osin liittyvät ihmisten tietämättömyyteen, mutta myös esimerkiksi henkilökohtaisiin näkemyksiin siitä, mikä on tarpeellista pienille vauvoille. Eräs Värikylpyyn sitkeästi liittyvä kysymys on maalaamisessa käytettävien ruoka-aineiden asema. Työskentely voidaan helposti leimata ruoalla sotkemiseksi, mikäli ei tunne toiminnan taustoja tai käytänteitä. Usein myös median tapa kuvata toimintaa vääristää näkemyksiä lähtökohdista ja käytänteistä. Yleensä työskentely halutaan kuvata helposti lähestyttävänä hassutteluna vailla sen tavoitteellisempia tausta-ajatuksia. Opetuskokeilun aikana toiminnasta kirjoitettiin sekä sanomalehti Kalevassa ( , liite numero 1.) että Opettaja-lehdessä (numero , liite numero 2.) Värikylpy-toiminnan ohjaajana ja tutkijana pyrin tuomaan haastatteluissa esille toiminnan teoreettista taustaa ja kuvaamaan toimintaa sen taidekasvatuksellisten periaatteiden valossa. Lehtikirjoitukset eivät kuitenkaan esitelleet näitä näkökulmia, vaan molemmat käsittelivät työskentelyä yleisemmin ja yksittäisen vauvan tasolla. Edes opettajien oma ammattijulkaisu ei käsitellyt kirjoituksessaan toimintaa selventävää teoriaa syvällisemmin, vaikka sitä nimenomaisesti pyysin. Koska Vauvojen värikylpyä on vaikea kuvata ainoastaan sanoin, nousevat toiminnasta kerrottaessa tärkeään asemaan työskentelystä otetut valokuvat. Opettaja-lehden kirjoituksen yhteydessä julkaistiin kuva, jossa Akseli-vauvalla oli sivellin suussaan. Kuvan valinta kertoo mielestäni hyvin juuri sen, miten toiminta halutaan kuvata leppoisana ja hauskana puuhailuna, jota ei tule ottaa vakavasti. Sivellin kuvan jälkeen kävin keskusteluja aiheesta muun muassa lastentarha- 33

34 opettajien kanssa, jotka ihmettelivät toiminnan sisältöä ja sitä, millaista toimintakulttuuria me pajoissa opetamme. He kokivat, että kannustamme vauvoja sellaiseen työskentelyyn, josta he yrittävät opettaa pois. Kuva oli otettu pajakerran lopussa, jolloin vauva oli löytänyt aikuisten huomaamatta ryhmään osallistuneen isomman lapsen siveltimen. Yksi väärällä tavalla toiminnasta kertova valokuva vaikutti ainakin tässä tapauksessa vauvataidetoiminnan uskottavuuteen ja arvostukseen. Toisaalta, tilanteet, joissa tulee väärinymmärretyksi, johtavat siihen, että oma näkemys asiasta tarkentuu. Miksi siis vauvataidetoiminta on tärkeää ja perusteltua? Aistit ja vuorovaikutus Vauvojen taiteellinen työskentely kehittää aistiherkkyyttä ja vuorovaikutustaitoja. Antero Salmisen (2005, 55.) mukaan kuvallisen toiminnan alku on laajasti ymmärrettynä niissä moniaistisissa kokemuksissa, joita lapsi hankkii ollessaan käytännön vuorovaikutuksessa ympäristönsä kanssa. Varsinainen piirtämistoiminta alkaa kuitenkin jälkien tekemisenä jollekin pinnalle. Värikylvyn suunnittelutyössä kiinnitetään erityistä huomiota vauvan visuaaliseen ja fyysiseen ympäristöön sekä hänen tapoihinsa olla ja toimia. Tällä tavoin mahdollistetaan taiteellisen työskentelyn alku, jälkien jättäminen pinnalle. Vaikka Salminen ei varsinaisesti käsitellytkään teksteissään alle 1-vuotiaan vauvan taidetoimintaa, vaan lähinnä kuvallisen kehittymisen kulkua pienestä, noin 1-vuotiaasta lapsesta eteenpäin, voi hänen esittämiään näkökulmia tarkastella myös tässä yhteydessä. 34 Vauvojen työskentely ei periaatteessa poikkea paljoa pienten lasten taiteellisesta työskentelystä, sillä molemmissa on kyse oman jäljen jättämisestä ja sen ihmettelystä. Olennaista lieneekin se, milloin ymmärrys oman toiminnan ja syntyneen jäljen yhteydestä kehittyy. Pienimmät värikylpijät eivät vielä ymmärrä tuottavansa jälkeä itse, mutta syy-seuraussuhteen ymmärtäminen vaikuttaisi olevan mahdollista jo ennen ensimmäistä ikävuotta. Tämä tulee esille vauvojen työskentelyssä tapahtumaketjujen ymmärtämisessä ja hallinnassa. Pirjo Salpa (2007, 63) toteaakin kirjassaan Lapsen liikkumisen kehitys ensimmäinen ikävuosi, että kolme neljä kuukautta vanhan vauvan käsitys tilasta ja näköön perustuva hahmottaminen alkavat kehittyä ja runsaiden aistimusten myötä hänen kykynsä yhdistellä asioita ja ymmärtää syy-seuraussuhteita kehittyy. Oman jäljen tuottamista voidaan Vauvojen värikylvyn yhteydessä tarkastella lapsen riimustelua edeltävänä ja siihen valmentavana toimintana. Riimustelulla ymmärretään

35 Aistinen kokemus. Kuva 9. perinteisesti lapsen jollakin piirtimellä synnyttämiä jälkiä. Salmisen (2005, 56) mukaan varhainen riimustelu on yhtä tärkeää lapsen kuvalliselle kehitykselle kuin esimerkiksi jokeltelu puheen oppimiselle ja sen vuoksi työskentelyn yhteydessä ei ole sopivaa puhua töhertelystä tai suttauksesta. Tämä on mielestäni erittäin merkittävä vauvojen ja pienten lasten taidetoimintaa koskeva huomio, jonka tulisi kohdentaa ohjaavien aikuisten katseet oman taidekäsityksensä ulkopuolelle ja eläytyä vauvan ja lapsen kokemusmaailmaan. Yksi hyvä lähtökohta teosten arvottamiselle on se, että vanhempi voi itse valita, tarkasteleeko hän lapsensa töitä ennemmin siitä näkökulmasta, mikä on niiden vahvuus kuin mitä niistä puuttuu (Rusanen et al. 2007, 45). Lisäksi olisi hyvä huomata, että lapsen hyvälle teokselle asettamat kriteerit ovat erilaisia kuin aikuisella (Salminen 2005, 64). Vauvan ja pienen lapsen työskentelyä kunnioitetaan olemalla läsnä ja reagoimalla työskentelyssä ilmeneviin tilanteisiin. Vanhemman osallistuminen työskentelyyn kertoo vauvalle, että hän on tärkeä ja se, mitä hän tekee, on tärkeää. Vauvan kokemusten sanallistaminen ja huomaaminen tekee kokemuksista yhteisiä. Kirsti Määttänen (Niemelä et al. 58) on kehittänyt vauvan ja vanhemman välisen menetelmän, dialogisen vauvatanssin varhaisen vuorovaikutuksen tueksi ja vauvojen ongelmien hoitoon. Menetelmän tavoitteena on luoda ymmärrystä vauvan ja 35

36 vanhemman välille liikeseuraannon avulla. Vauvatanssissa vanhemmat oppivat puhumaan vauvaa ja se perustuu Määttäsen kehittämään teoriaan inhimillisen ymmärryksen ja yhteisymmärryksen alkuperäisestä muodosta, joka ei edellytä puhekieltä eikä sen varaista tietoisuutta. Teoriaan liittyy ajatus siitä, että ihmiselämää jäsentävät ensisijaisesti teot ja tuntoisuus. (emt. 59.) Näen vauvatanssin lähtökohdissa yhtymäkohtia vauvojen taiteelliseen työskentelyyn. Taiteellinen työskentely on yksi vauvan kanssa kommunikoimisen muoto, jonka ensisijaisena tavoitteena on lisätä vauvan ymmärrystä itsestään ja vanhemmistaan sekä toisinpäin. Sekä vauvatanssissa että taiteellisessa työskentelyssä kommunikaatio syntyy toiminnallisuuden avulla. Molemmissa työskentelymenetelmissä on mahdollisuus myös huomata vauvan sellaisia luonteenpiirteitä, jotka eivät tule esille tavanomaisissa tilanteissa. Usein pajatyöskentelyn yhteydessä vanhemmat yllättyvät vauvojensa tavoista reagoida ja toimia. Tuntoisuus korostuu vauvataidetoiminnassa sen aisteihin perustuvan tiedon osalta ja myös erilaisissa työskentelytavoissa. Erityisesti pienimpien osallistujien kohdalla vanhemmat kannattelevat vauvoja ja etsivät sopivaa työskentelyasentoa yhdessä. Mielikuvitus ja ajattelun valmiudet Luova työskentely vaikuttaa mielikuvituksen sekä ajattelun kehittymiseen ja teokset ovat parhaimmillaan vauvan näkyväksi tullutta ajatustyötä. Amerikkalainen psykologi Rudolf Arnheim (1997, 10-12) näkee taidekasvatuksen korvaamattomana ajattelun kehittämisen välineenä koskien minkä tahansa tiedon alueen tai oppimisen hallintaa. Taiteen tekemisen avulla lapset havaitsevat ja järjestävät ympäristöönsä liittyvää kaaosta mielekkäämmäksi kokonaisuudeksi. Rusasen (Ruokonen et al. 2009, 52) mukaan varhainen kuvataiteellinen työskentely on lapsen identiteettiä rakentavaa toimintaa ja työskennellessään lapsi jättää itsestään yksilöllisen jäljen, joka heijastaa häntä itseään. Myös Vauvojen värikylvyssä vauvojen teoksissa voi nähdä viitteitä esimerkiksi tekijän luonteesta ja rohkeudesta tai hänen mielenkiinnon kohteistaan. Mielikuvitus ole synnynnäinen ominaisuus, vaan sitä voidaan kasvattaa ja kehittää leikin, kokemusten ja elämysten avulla (Hakkola et al. 1991, 12). Rusanen näkee mielikuvat kuvallisen työskentelyn välttämättömiksi aineiksi, jotka syntyvät todellisuudesta tehtyjen havaintojen pohjalta (Ruokonen et al. 2009, 49). 36 Värikylpy-työskentely on leikinomaista ja pajoihin kuuluu kiinteänä osana osallistujien yhteiset leikkihetket, jotka voivat liittyä isommilla lapsilla esimerkik-

37 si kulkusten helisyttelyyn juoksuleikissä tai vauvoilla yhteiseen köllöttelyyn liehuvan hallaharson alla. Lisäksi työskentelyssä ohjataan vauvaa näkemään ja kokemaan erilaisia materiaaleja, minkä tavoitteena on synnyttää mielikuvia tutkittavasta kohteesta. Pikkulasten ajattelu ja oppiminen ovat kiinteästi käytännön toimintaan sitoutunutta, sensomotorista älyntoimintaa (Salminen 2005, 36). Tämä tulee esille pajoissa siten, että vauvat usein lajittelevat, siirtelevät ja kääntelevät tarjottuja materiaaleja ja yleisesti heidän työskentelynsä on fyysistä ja amodaalista eli aistien rajoja ylittävää. Vauvojen taiteellinen työskentely tuo konkreettisella tavalla esille vauvan kehittyviä fyysisiä taitoja ja kokonaisvaltainen työskentelytapa tukee vauvan motorista kehitystä. Koska Värikylvyssä vauvat ovat nuorimmillaan vain 3 kuukautta vanhoja, on motorisilla toiminnoilla suuri merkitys jälkien tuottamisessa. Lapsi on selkeästi sensomotorinen ensimmäisen seitsemän elinvuoden aikana kehityksessään. Käytännössä tämä näkyy siten, että lapsi tulee tietoiseksi omasta kehostaan ja oppii hallitsemaan sitä liikkumisen ja leikin avulla. Vauvoilla kehitys refleksiivisen liikkumisen vaiheesta kohti tahdonalaista liikkumista tapahtuu noin puoleen vuoteen mennessä. (Mat- Papiljottien pinoamista maalaushetken keskellä Kuva

38 tila 2007). Vauvojen taiteellinen työskentely monipuolistuu samanaikaisesti fyysisen kehityksen kanssa. Kuvien kohtaaminen Kehon ja aistien toimintaa yhdistävä Värikylpy valmentaa vauvaa ja taaperoa kohtaamaan kuvallista maailmaa. Päivittäin kohtaamiemme kuvien suuri määrä vaikuttaa siihen, että lasten taidekasvatuksessa on yhä tärkeämpää kasvattaa ymmärtäviä aktiivisia katsojia ja kuvan tulkitsijoita (Hakkola et al. 1991, 147). Oulun taidemuseolla järjestettävässä Värikylpy-toiminnassa vieraillaan säännöllisesti museon näyttelyissä ja katsellaan kuvia. Yleensä vauvoille tarjotaan selkeitä, kirkasvärisiä ja tarkkarajaisia kuvia katsottavaksi, mutta myös aivan pienille lapsille tulisi kuitenkin näyttää monenlaisia kuvia, eikä rajata joitakin kuvaustyylejä pois lapsen kokemusmaailmasta (emt. 147). Värikylvyssä toteutettavat näyttelyvierailut suunnataan sekä vauvoille, että vanhemmille ja niiden tavoitteena on tutustua ennakkoluulottomasti erilaisia kuvaustyylejä edustaviin teoksiin. Värikylvyssä on siis kyse paitsi taiteellisesta työskentelystä myös kuvallisten taitojen harjaantumisesta tai ainakin motivoivan ympäristön merkityksestä harjaantumisessa. Muualla kuin museon yhteydessä järjestettävissä pajoissa kuvamaailma voidaan kohdata esimerkiksi ohjaajan työskentelyssä käyttämien kuvien avulla. Teokset Vaikka prosessi onkin tärkeässä roolissa vauvojen taiteellisessa toiminnassa, eikä aineellista lopputulosta aina synny, täytyy vauvojen ja pienten lasten teoksiin kuitenkin kohdistaa jonkinlaista huomiota. Pajaohjaajana olen huomannut, miten esimerkiksi vauvan temperamentti voi tulla esille paitsi heidän tavoissaan työskennellä mutta myös itse teoksissa. Siinä missä rohkea ja utelias vauva on maalannut koko pohjan täyteen, saattaa hieman aremman vauvan teoksen alareunasta löytyä pieni väritutkielma. Rusasen ja Torkin (2007, 52) mukaan lasten teokset ovat enemmän kuin sen hetken tuotoksia ja niissä näkyy jälkiä lapsen koko siihenastisesta elämästä. Värikylpy -metodi kuvaa teoksia ja työskentelyä maailmassa olemisen ihailuna, ei niinkään maailman esittämisenä (Värikylpy.fi). Tätä ajatusta tukee Salmisen näkemys siitä, että alussa lapsen taiteellisen toiminnan tarkoituksena ei ole ennalta muotoutuneen mielikuvan tai ajatuksen ilmaiseminen, vaan lapsen kiin- 38

39 nostuksen kohteena on jälki, jonka hän saa itse aikaan. Kuvien esteettinen ja taiteellinen funktio on vain yksi niistä monista merkityksistä, joita lapset liittävät kuviinsa. (2005, 55 ja 64.) Värikylvyssä lopputuloksena on usein hienoja teoksia, joita voi ripustaa oman kodin seinille tai antaa lahjaksi läheisille. Useimmille vanhemmille teokset ovat ensimmäisiä konkreettisia vauvan oman tahdon ilmaisuja ja tärkeitä sellaisinaan. Teosten pitäminen esillä kertoo vauvan työn arvostuksesta ja tallennettuihin kuviin on myös mukava palata myöhemmin. Niitä voi esimerkiksi kerätä erilliseen kansioon, jota kartutetaan kohti aikuisuutta. Säilytettyjen teosten avulla tehdään näkyväksi vauvan ja lapsen kasvua ja taiteellisen toiminnan polkua. Perusteluja taiteen kartalla Kanadalainen taidekasvatuksen tutkija Anna Kindler on yhdessä ranskalaisen kollegansa Bernard Darrasin kanssa luonut taiteellisen oppimisen mallin, joka tarkastelee kuvallista kehitystä vuorovaikutteisena ilmiönä. Malli on syntynyt vastalauseeksi erilaisille kuvallisen ilmaisun kehitysvaiheteorioille, jotka eivät tekijöiden mukaan huomioi kuvallista oppimista joustavasti ja kokonaisvaltaisesti. Malli on esitelty Kindlerin toimittamassa ja National Art Education Association (NAEA) julkaisemassa teoksessa Child Development in Art vuonna Kindlerin ja Darrasin mukaan tämä uusi vaihtoehtoinen malli on tarpeellinen ja perusteltavissa kehitysvaiheteorioihin liittyvien ongelmien vuoksi. Ongelmallisiksi seikoiksi kirjoittajat kuvaavat muun muassa kehitysvaiheteorioiden usein rajoittunutta taidekäsitystä, teorioihin liittyvää lineaarisuutta, joka ei huomioi taiteen tekemisen monimuotoisuutta, teorioiden yleistettävyyden puutetta lapsuusvuosien jälkeen sekä psykobiologisten ratkaisevien tekijöiden vahvaa painotusta kulttuurisidonnaisuuden sijaan. Kirjoittajat huomauttavat, ettei taiteellinen osaaminen voi keskittyä pelkästään realistiseen kuvaukseen ja että taiteellinen kehitys ei tapahdu sosiaalisessa ja kulttuurisessa tyhjiössä. Mallin avulla Kindler ja Darras pyrkivät käsitteellistämään kuvallisen kehityksen kulkua tavalla, joka ei ole sidoksissa mihinkään erityiseen tapaan määritellä taide. Mallissa huomioidaan kuvallisten ilmaisujen moni-ilmaisullisuus, sosiokulttuuriset tekijät ja lisäksi se huomioi kehitysprosessin alun varhaisesta lapsuudesta aikuisuuteen. Mallin teoreettiset lähtökohdat ovat Peircen semioottisessa ajattelussa ja taiteen kommunikatiivisessa ulottuvuudessa. Mallissa yhdistyvät myös sosiokulttuuriset lähtökohdat, Vygotskyn näkemykset ihmisen kehityksen luonteesta ja ajatus siitä, että taiteellinen oppiminen on ilmiö, 39

40 Näkyviä kokemuksia, tulevia muistoja; teoksia maalauksen jälkeen. Kuva 11. joka ilmenee vuorovaikutteisessa, sosiaalisessa ympäristössä. Mallin filosofiset lähtökohdat perustuvat lisäksi hypoteeseihin taiteellista kehitystä ohjaavista vastakkaisista voimista, viehätyksestä ja inhosta. Kindlerin ja Darrasin mukaan taiteellisen kehityksen kulkua kuvaileva malli on kolmiosainen kartta ei lineaarisesti etenevä teoria. 40 Mallin ensimmäinen osio käsittelee varhaislapsuutta ja siihen liittyvää kehitystä, jota kuvataan viiden eri vaiheen avulla. Lyhyesti kuvaten mallissa varhainen kuvallinen kehitys nähdään alkavan vauvana erilaisten merkkien jättämisenä ja toimintaa liittyy olennaisesti liike, jolla jälki tuotetaan. Tuolloin tekijä keskittyy itseensä ja kykyynsä jättää jälkiä. Mallin toisessa vaiheessa lapsen kiinnostus siirtyy itsestä jälkeen ja sen ominaisuuksiin ja olemukseen suhteessa muihin jälkiin. Vauvojen värikylvyn ensimmäiset ryhmät sijoittuvat oman ohjaajan kokemukseni mukaan mallin kahden ensimmäisen vaiheen väliseen maastoon. Kolmannessa vaiheessa sosiaalisen vuorovaikutuksen merkitys kasvaa ja lapsi pyrkii jäljentämään toisten lasten kuvia ja ääniä. Neljässä vaiheessa lapsi alkaa ymmärtää, että kuvallisen ilmaisun avulla voi kertoa jostakin olevasta ja viiden-

41 nessä vaiheessa lasten töissä voidaan nähdä merkityksiä, joita voidaan käsitellä yhteisesti ja jotka välittyvät ilman kielellistä kerrontaa. Keskityn vauvoille suunnatun taidetoiminnan perustelujen kuvailussa tarkastelemaan ainoastaan mallia yleisesti kuvaavia ominaisuuksia, koska tavoitteenani ei ole tässä yhteydessä käsitellä vauvojen ja pienten lasten taiteellisen kehittymiseen liittyviä laadullisia seikkoja tai toteutumista Vauvojen värikylvyssä. Vauvojen värikylpyyn liittyy Kindlerin ja Darrasin esittämän mallin mukainen ajatus taidekäsityksen avoimuudesta ja kuvallisten ilmaisutapojen erilaisuuden hyväksymisestä samanarvoisina. Toiminnassa ei tietoisesti pyritä mihinkään tietynlaiseen ilmaisuun, vaan pääosassa on vauvan työskentely, josta voi jäädä mielensisäisten kokemusten lisäksi kuvallisia jälkiä. Värikylvyssä teoksia tarkastellaan mallin lähtökohtien mukaisesti viestinä, jossa ilmenee vauvan sen hetkinen olotila. Värikylpy-metodi on sovellettavissa myös isommille lapsille ja myös näissä työpajoissa korostuu ilmaisun vapaus, eikä tehtävissä pyritä automaattisesti asioiden realistiseen kuvaamiseen. Värikylpy-työpaja sisältää erilaisia taiteellisen tutkimisen tapoja, jotka ovat kokonaisuuden kannalta yhtä merkityksellisiä kuin toimintaan yleisesti liitetty maalaaminen. Värikylpy-toiminta on lähtökohtaisesti moni-ilmaisullista ja siinä huomioidaan vauvojen kokonaisvaltainen työskentelytapa. Edellisessä luvussa käsittelin Vauvojen värikylpy -toimintaa Savan taiteellisen oppimisen mallin viitekehyksessä ja yksi taiteellis-esteettisen tiedon neljästä ulottuvuudesta on vuorovaikutustiedon ulottuvuus. Taiteen opetuksessa ja suhteessa oppimiseen tämä tarkoittaa vuorovaikutukseen perustuvaa toimintaa (Sava 1993). Myös Kindlerin ja Darrasin mallissa painottuu taiteen sosiaalinen ja kulttuurinen näkökulma, jossa taiteellinen oppiminen tapahtuu. Vauvojen värikylvyssä esimerkiksi toiminnan kulttuurinen sidonnaisuus voi vaihdella sen mukaan, järjestetäänkö toimintaa museon vai jonkin toisen tahon yhteydessä. Lisäksi Kindlerin ja Darrasin mallissa esitetty näkökulma viehätyksen ja inhon kokemusten taiteellista oppimista ohjaavasta vaikutuksesta voitaisiin ajatella toteutuvan erityisesti vauvojen taiteellisessa työskentelyssä. Kokemukset materiaalista saattavat olla vauvalle hyvin voimakkaita ja niiden perusteella vauva ohjaa työskentelyään. Tosin oman kokemukseni mukaan myös inhon tunteita herättävä materiaali saattaa kannustaa vauvaa jatkamaan tutkimuksiaan, ei pelkästään mielihyvän tuntemuksia aiheuttavat materiaalit. Tästä esimerkkinä kylmä värillinen jääpala, joka saattaa aiheuttaa vauvassa puistatuksia ja epä- 41

42 miellyttävän olon, mutta tästä huolimatta vauva saattaa pian kokeilla jääpalaa uudelleen kuin varmistuakseen, tuntuuko se edelleen yhtä inhottavalta kuin aikaisemmin. Reggio Emilia -pedagogiikka Italialaisen Reggio Emilian kaupungissa toisen maailman sodan jälkeen syntynyt varhaiskasvatuksen pedagogiikka on lähtökohdiltaan lasta ja hänen näkemyksiään kunnioittavaa. Reggiolaisessa filosofiassa huomioidaan niin lapsen kuin aikuisenkin subjektius, oikeus toimia oman elämänsä tärkeänä toimijana. Pedagogiikassa yhdistyvät moninaisuuden kunnioitus, demokratia ja osallisuus sekä oppiminen ja ilo, leikki ja tunteet. (Puurula 2002). Reggio Emilia -pedagogiikka ei kuitenkaan ole valmis metodi, vaan enemmänkin tapa suhtautua elämään, lapsuuteen ja vuorovaikutuksessa oppimiseen. Pedagogiikka onkin lapsilähtöistä ja lasten elämysmaailmaan keskittyvää, missä aikuisen rooli liittyy yhdessä kasvamiseen, haasteiden tarjoamiseen ja lapsen kuulemiseen ja näkemiseen. (Wallin 1996.) Vauvojen värikylpy -toiminnassa voidaan nähdä yhtymäkohtia Reggio Emilia -pedagogiikan kanssa. Kuten reggiolaisuus, myös Värikylpy perustuvat vauvan ja lapsen oman tahdon ja näkemyksen kunnioitukselle. Työskentelyn tahti ja suunta määräytyvät vauvan oman mielenkiinnon ohjaamana ja aikuisen rooliin kuuluu yhdessä ihmettely ja materiaalien tarjonta. Värikylpy-toimintaa voisi kuvata vauvojen ja pienten lasten taitojen ihasteluksi. 42 Vauvojen värikylvyn työskentelyssä voidaan nähdä vivahteita reggiolaisesta ajatusmaailmasta. Tähän liittyen kuvailen erästä Värikylpy-pajassa sattunutta tilannetta. Olimme juuri aloittaneet pajakokonaisuuden ensimmäisen pajan ja edenneet alun leikkien ja tutkimistehtävien jälkeiseen maalausvaiheeseen. Maalausosion alkaessa juttelin eräällä alle 1-vuotiaalle vauvalle ja sinistä maalia tarjotessani kysyin häneltä, oliko hän aikaisemmin maalannut sinisellä. Tähän vauvan äiti vastasi, etteivät he olleet koskaan maalanneet millään materiaalilla, eivätkä he tienneet miten sitä tulisi tehdä. Vastasin äidille, että hän voisi päästää vauvan sylistään ja antaa tämän näyttää meille, miten maalia voidaan tutkia ja miten sillä tehdään jälkiä. Sylistä päästyään vauva konttasi suoraan sinisen maalikasan luo ja upotti sormensa siihen. Ohjaajana olin iloinen siitä, että tilanne eteni nimenomaan niin, että vauva opetti vanhempaa, eikä toisinpäin. Työpajan lopuksi saatoin todeta äidille, että hänen tyttärensä lähti maalamaan luontevasti ja rohkeasti ja että nyt maaliin itsekin sotkeutunut äiti tiesi, miten voidaan maalata yhdessä.

43 Yhtymäkohtana reggiolaiseen ajatteluun voisi Vauvojen värikylvyssä nähdä myös työpajasuunnitelmien viitteellisyyden varsinaisessa työskentelyssä. Esimerkiksi omassa ohjaajan työssäni pyrin yleensä määrittelemään pajojen teemat, lähtökohdat, työskentelyn ja tarvittavat materiaalit tarkasti, mutta työpajoissa sovellan suunnitelmaa vauvojen tilanteen mukaan. Värikylpy-suunnitelmat ovat näin ollen ajatus siitä, mitä työskentely voisi olla ja itse toiminta määrittää sen, mitä työpajassa todella tapahtuu. Reggiolaisen pedagogiikan isänä pidetyn Loris Malaguzzin näkemys asiasta oli, että tarkasti määritellyt suunnitelmat kieltävät lapsilta kaikki odottamattomat kohtaamiset ja kaiken sen, mikä on monimerkityksellistä, improvisoivaa, rajoja rikkovaa ja mielikuvituksellista (Wallin 1996, 91). Lisäksi Värikylpyyn liittyy reggiolainen ajatus lapsista, jotka oppivat toisiltaan (emt.96). Rohkean vauvan näyttämä malli ja tapa työskennellä saattavat rohkaista arempaa vauvaa kokeilemaan materiaalia ja yleisesti toisten vauvojen työskentelyn huomioiminen rikastuttaa ryhmässä tutkimisen mahdollisuuksia. Työskentelyä vauvan kiinnostuksen ohjaamana. Kuva

44 2 Tutkimuksen toteutus Lopputyötutkimukseni liikkeelle paneva voima on ollut oma kiinnostukseni vauvataidetoiminnan kehittämistä kohtaan. Useassa tilanteessa olen työssäni pohtinut, miten toiminnan käytänteitä ja tavoitteita tulisi kehittää siten, että vauvataidetoiminta vakiintuisi pysyväksi taidekasvatuksen muodoksi ja toiminnalla olisi selkeä teoreettinen tausta. Toivon, että lopputyöni aloittaa keskustelun Vauvojen värikylvyn luonteesta ja sen mahdollisuuksista. Tavoitteenani ei ole yksin ratkaista tätä tutkimuksellista ongelmaa, vaan toimia ensimmäisen ehdotuksen tekijänä. Varto 1992, 79) määrittelee laadullisen tutkimuksen tutkimuskohdetta yksittäiseksi ja ainutkertaiseksi tai tällaisten joukoksi. Lopputyössäni siis käsittelen tähän laadulliseen tapaustutkimukseen liittyviä ja sen kohdetta kuvailevia omakohtaisia kokemuksiani asiasta. Tässä luvussa kuvailen tutkimuksen alkusysäykseen liittyneitä seikkoja ja toimintatutkimusprosessin käynnistymistä ja kulkua vuosina Lisäksi esittelen tutkimukseni taustafilosofian sekä siitä johtuvat lähestymistavat. Luvussa esiteltävät tutkimustehtävät, tavoitteet ja -kysymykset ovat luoneet pohjan tutkimusaineistolle, jonka avulla kokonaisuutta myöhemmin tarkastellaan. 2.1 Aiheen ja näkökulman valinta 44 Vauvojen värikylpy on ilmiönä uusi, eikä siitä toistaiseksi ole julkaistu tieteellisiä tutkimuksia. Aiheesta löytyy erilaisia artikkeleita ja lehtileikkeitä, mutta niiden näkökulmat eivät ole olleet toimintaa tieteellisesti hahmottelevia. Porin lastenkulttuurikeskuksen tutkija-kulttuurituottaja Eija Mettovaara valmistelee Pro gradu-tutkielmaansa Värikylvystä työnimellä Väri ei-kielellisen kommunikaation välineenä. Case: Vauvojen värikylpy. Mettovaaran lopputyö valmistuu Lapin yliopiston taiteiden tiedekuntaan. Vauvojen värikylvyn paikallisen ja valtakunnallisen kehittymisen ja toiminnan teoreettisen paikantumisen vuoksi koen Värikylvyn sisältämien ulottuvuuksien monipuolisen käsittelyn tärkeänä. Taidekasvatuksen näkökulmasta tarkasteltuna aihetta tarkastelevat menneillään olevat tutkimukset kartoittavat uutta taideopetuksen kohderyhmää ja taiteen opettamisen mahdollisuuksia vauvaiässä. Eija Mettovaara tarkastelee lopputyössään yhtä Värikylvyn merkittävää sisäistä elementtiä, kommunikaatiota ja oma näkökulmani liittyy ilmiön laajempaan taidekasvatukselliseen tarkasteluun sekä kotityöskentelyn ulottuvuuden mahdollistumiseen ja tehtävien ja pajajärjestelyjen suunnittelutyöhön.

45 Lopputyöhöni liittyvä Vauvojen värikylvyn kehitystyö alkoi taidekasvatusseminaarityöni myötä syksyllä 2007, jolloin järjestin työssäni Oulun taidemuseolla opetuskokeilun. Taidekasvatusseminaarityössäni tarkastelin opetuskokeiluun liittyneitä kokemuksia toimintatutkimuksen hengessä. Jo tuolloin työn kehittämisen näkökulma liittyi voimakkaasti tutkimuksen luonteeseen ja tavoitteenani oli sanallistaa Värikylpy-toimintaa taidekasvatuksellisena ilmiönä, kuvata ja ymmärtää toiminnan merkitystä vauvaperheille sekä kehittää omaa toimintaani Vauvojen värikylpy -ohjaajana. Seminaarityön Graafista jokeltelua kokemuksia vauvojen värikylvystä tuloksissa ilmeni, että useat osallistujat olivat kiinnostuneita saamaan toiminnasta vinkkejä kotona tapahtuvaa työskentelyä varten, mutta taidehetkien järjestäminen koettiin kuitenkin yleisesti vaikeaksi. Yksi toimintaan liitetty yleinen ennakkoodotus oli, että perheet saisivat toiminnasta tietoutta kotityöskentelyn järjestämiseen. Värikylpy-pajojen ohjaajana huomasin tuolloin, miten yllättyneitä vanhemmat olivat pajoissa käytetyistä materiaaleista ja miten yksinkertaisimmatkin valinnat -esimerkiksi rapiseva leivinpaperi, saatettiin nähdä toiminnan myötä uudessa valossa. Taidekasvatusseminaarityöni kirjoitusvaiheessa muistin myös omassa ajattelussani tapahtuneen muutoksen, kun omien työskentelykokemusteni ohjaamana aloin ymmärtää vauvataidetoiminnan mahdollisuuksia. Vauvan kanssa työskentelyyn liittyviä kuvataiteellisia näkökulmia ja materiaaleihin liittyvää tietoutta on vaikea keksiä itse, ilman ulkopuolista apua. Ohjaajana olen aina kokenut tärkeäksi käytännön materiaalitietouden jakamisen. Tähän ovat vaikuttaneet omien lasteni kanssa tehdyt kokeilut, joita arvostan tärkeinä yhteistoiminnallisina hetkinä. Olen siis halunnut jakaa kokemaani hyvää myös toisten lapsiperheiden kanssa ja vaikuttaa omalla esimerkilläni taiteellisen kotityöskentelyn mahdollistumiseen. Vauvojen taiteellinen kotityöskentely on perusteltavissa aiheena myös Värikylpy-toiminnan määrälliseen järjestämiseen liittyvillä tarpeilla. Seminaarityöni aikaan Oulun taidemuseolla ei pystytty vastaamaan Värikylvyn kysyntään riittävällä määrällä pajoja, eikä tarjoamaan perheille jatkoharrastusmahdollisuuksia. Vaikka tilanne on tällä hetkellä (lukuvuosi ) parempi, ei tarjonta edelleenkään vastaa kysyntää. Ymmärtääkseni tilanne on samankaltainen useilla eri paikkakunnilla, josta poikkeuksena Pori, missä toimintaa on mahdollisuus tarjota Lastenkulttuurikeskuksessa laaja-alaisesti. 45

46 Koen harrastuksen jatkamisen mahdollisuuden erityisen tärkeäksi lapsiperheille. Tarve vauvojen ja pienten lasten taidekasvatukselliselle toiminnalle on ilmeinen, joten resurssien rajallisuuden vuoksi tuntuu luontevalta kiinnittää huomiota kotityöskentelyn mahdollisuuksiin. Näkökulman valintaani vaikutti myös huomio siitä, ettei vauvataidetoiminnasta löydy yhtään käytännön tietoutta jakavaa julkaisua. Lopputyötäni varten suunnittelemani kotityöskentelypaketin kehitys- ja julkaisumahdollisuuksista on käyty alustavia keskusteluja ja sen pohjalta voidaan luoda pienimuotoisempi kotityöskentelyyn ohjaava paketti Oulun taidemuseolla Värikylpy -pajoihin osallistuneille perheille. Tehtävien suunnitteluun ja materiaalitietouteen liittyvä aihe rikastuttaa tuloksillaan Värikylpy-pajojen ohjaustyötä ja kehittää omaa ohjaajan tietämystäni. Tehtävien suunnittelu ja uuden kehittäminen ovat mielestäni haastavin Värikylpy-ohjaajan työhön liittyvä osa-alue. Lopputyöni aihe hahmottui taidekasvatusseminaarityöni pohjalta, oman opettajuuteni ja kiinnostukseni ohjaamana. Lopputyötäni voidaankin tarkastella osana pitempiaikaista toimintatutkimusprosessia, jonka orientoivana vaiheena seminaarityöni toimii. Useaosainen toimintatutkimusprosessi tuntuu luontevalta myös toimintatutkimuksellisen lähestymistavan luonteen vuoksi: Toiminta ja ajattelu liittyvät toisiinsa peräkkäisinä suunnittelun, toiminnan, havainnoinnin, reflektion ja uudelleen suunnittelun sykleinä ja kun näitä syklejä asetetaan peräkkäin, muodostuu etenevä spiraali (Heikkinen et al ). Tässä tapauksessa tutkimuksen ensimmäisen osion myötä syntynyt tietous on ohjannut koko prosessin suuntaa sekä luonut edellytyksiä toiminnan kehitystyölle ja tutkimuksen jatkuvuudelle. 2.2 Tutkimustehtävä, tavoitteet ja tutkimuskysymykset Lopputyössäni tarkastelen vuonna 2008 toteuttamaani Vauvojen värikylpy -kokonaisuutta sekä tämän orientoivan työskentelyn jälkeistä kotityöskentelyjaksoa. Lopputyöni tutkimuksellinen tehtävä on kuvata ja ymmärtää vauvojen taiteellisen työskentelyn olemusta siten, että syntyvää tietoutta voidaan hyödyntää Vauvojen värikylpy -tehtävien suunnittelussa ja työpajajärjestelyissä sekä vauvojen taiteellisen kotityöskentelyn mahdollistumisessa. Tutkimukselleni osoittama tavoite on kaksiosainen ja rinnakkainen. Ensimmäisenä tavoitteenani on hahmottaa vauvaperheiden kotona tapahtuvan taiteelliseen työskentelyyn liittyviä haasteita ja mahdollisuuksia. Tätä tavoitetta varten suunnittelin opetuskokeiluun osallistuneille perheille vauvojen taiteellisia kotityöskentelyn mahdolli- 46

47 suuksia kuvailevan aineiston, jonka tutkimukseen osallistuneet perheet saivat käyttöönsä työpajakokonaisuuden lopussa. Vauvaperheiden kotityöskentelypaketin käytettävyyteen liittyvät kokemukset luovat pohjaa paitsi paketin jatkokehittelylle myös kotityöskentelyn todellisen olemuksen hahmottamiselle. Paketti ikään kuin testaa omia ennakkokäsityksiäni kotitoiminnasta ja käytöstä saatu palaute kohdentaa tehtävien ja paketin suunnittelutyötä jatkossa. Kotityöskentelypaketin sisältö löytyy cd:ltä, joka on liitetty lopputyön takakannen sisäosioon. Toisena tavoitteenani on kehittää Vauvojen värikylpy -toimintaa Oulun taidemuseolla tehtävien ja työpajojen suunnittelun sekä ohjaustyön näkökulmasta. Kotityöskentelyn hahmottamisen myötä saatu tietous kasvattaa omaa ymmärrystäni tehtävien suunnitteluun ja järjestämiseen liittyen ja siitä voi olla myös yleisempää hyötyä varhaisen taidekasvatuksen suunnittelutyössä. Ohjaustyön merkityksen pohtiminen kotityöskentelyn mahdollistumisessa sitoo sekä tehtävien suunnittelun, ohjaustyön, että vauvojen taiteellisen kotityöskentelyn kokonaisuudeksi, jossa jokainen alue tukee toistaan. Lopputyöni tutkimusongelma on hahmottunut taidekasvatusseminaarityöni pohjalta ja tutkimusprosessin alusta alkaen minua ovat kiinnostaneet Värikylvyn kehittämistyöhän ja kotityöskentelyn mahdollistumiseen liittyvät kysymykset. Tutkimuskysymykset ovat säilyneet lähes samankaltaisina läpi tutkimusprosessin. Vaikka tutkimukseni ote on ollut avoin ja tutkimussuunnitelmaa joustavasti seuraava, ei prosessin kuluessa ole ilmennyt uutta näkökulman kohdentamisen tarvetta. Tutkimuskysymykset ovat seuraavat: 1. Mitä haasteita ja mahdollisuuksia liittyy vauvaperheiden kotona tapahtuvaan taiteelliseen työskentelyyn? - Millaisia kokemuksia perheillä oli Vauvataidetta kotipaketissa työskentelypaketin käytettävyydestä? 2. Mitä näkökulmia vauvaperheille suunnattujen taiteellisten tehtävien ja työpajojen suunnittelussa tulisi ottaa huomioon Vauvojen Värikylpy -toimintaa kehitettäessä? - Mitä mahdollisuuksia värikylvyn ohjaustyö tarjoaa vauvaperheiden taiteellisen kotityöskentelyn tukemiseksi? 47

48 Tutkimukseni tavoitteena ovat oman Värikylpy-ohjaajan työni sekä työyhteisön toimintojen kehittäminen. Lopputyöhöni liittyvä toiminnan taidekasvatuksellinen tarkastelu voi luoda kentän toimijoille uusia mahdollisuuksia Värikylpy -metodin soveltamiseen ja prosessista saatavilla kokemuksilla sekä tietoudella voi olla myös yleisempää merkitystä. 2.3 Menetelmälliset valinnat Lopputyössäni on kyseessä laadullinen tapaustutkimus, jossa on toimintatutkimuksellinen lähestymistapa tutkittavaan ilmiöön. Käsittelen lopputyössäni Vauvojen värikylpy -toiminnan kehittämisprosessia, joka on toteutettu vuoden välillä ja tavoitteenani on tuottaa yksityiskohtaista tietoa tutkimuskohteena olevasta ilmiöstä. Ulvisen (1996, 9) mukaan empiirinen tutkimus lähtee liikkeelle arkimaailman, ihmisten omakohtaisten kokemusten tavoittamisesta ja on tutkimuksen etu, mikäli tutkijalla on omakohtaista kokemusta kyseessä olevasta arkimaailmasta. Lopputyöni aiheen ja näkökulman syntymiseen ovat vaikuttaneet omat kokemukseni vauvoille suunnatun taidetoiminnan järjestämisestä. Tutkimukseni sitoutuu hermeneuttis-fenomenologiseen tieteen perinteeseen ja lähtökohtanani on kuvata, ymmärtää ja tulkita kohteen merkityssuhteita ja todellisuutta, sekä toiminnan kehittämisen näkökulmasta myös muuttaa vallitsevaa käytäntöä Vauvojen Värikylpy -pajoissa Oulun Taidemuseolla. Ihmistieteellisen tutkimuksen aloittamiseen liittyvät olennaisesti kysymykset tutkijan taustasitoumuksista. Tieteen filosofiset lähtökohdat määrittävät muun muassa ontologisia eli olemassa oloa koskevia ja epistemologisia eli tieto-oppia koskevia kysymyksiä, joista johtuvat käsitykset tutkimuskohteesta ja käytettävistä metodeista (ks. Hirsjärvi et al.2009, 131). Vaikka en tässä yhteydessä keskity tieteen filosofisten lähtökohtien paikantumisen syvällisempään kuvailemiseen, kokoan lyhyesti menetelmällisiin valintoihini vaikuttaneet lähtökohdat. Tutkimukseni ja opetuskokeilun toteutuksen kannalta merkityksellisiä seikkoja ovat olleet ihmiskäsitys eli millaisena ymmärrän vauvan ja hänen olemisensa tutkimuksen kohteena sekä käsitykseni tiedon syntymisestä ihmisen kokemusten pohjalta ja suhteessa hänen omaan maailmankuvaansa. Tutkimuksen ihmiskäsitystä olen tarkastellut lähemmin luvussa Oppiva vauva Värikylvyssä. 48

49 2.3.1 Hermeneuttis-fenomenologinen lähtökohta Hermeneuttis-fenomenologisen tutkimuksen ominaispiirteenä voidaan pitää sitä, että sekä tutkimuksen kohteena että tutkijana toimii ihminen. Hermeneutiikalla tarkoitetaan yleisesti todellisuutta ymmärtävää tieteenperinnettä, jossa ilmiöön liittyvistä osista pyritään luomaan kokonaisvaltainen kuva, joka on enemmän kuin osiensa summa. Kohteen ymmärtämiseen vaaditaan tutkijalta tulkintaa, jolla tehdään näkyväksi kohteen merkityssuhteita ja luodaan kokonaisuus. Tutkimuksen pyrkimyksenä on kuvata kohde sellaisenaan kuin se on tai miten se ilmenee maailmassa ja merkitykselliseen osaan tässä tehtävässä nousee tutkijan oman, kohteeseen liittyvän esiymmärryksen näkyväksi tekeminen. Omia toimintaani koskevia näkemyksiä olen kuvannut tarkemmin luvussa 1.2 Oma suhteeni tutkimusaiheeseen. Ymmärryksen muodostumista kuvataan hermeneutiikassa niin sanotun hermeneuttisen kehän avulla, joka on samanaikaisesti sekä metodologinen periaate, että muodostuvan ymmärryksen prosessi. (Anttila 2006; Tuomi et al. 2002; Varto 2002.) Varton (2005, 177) mukaan hermeneutiikassa on lähdettävä ajatuksesta, että ihmisen maailma on merkitysten maailma ja jokaiselle ihmiselle omansalainen. Todellisuuden kompleksisuuden voi hyvin nähdä Värikylpy-pajojen työskentelyssä, missä ohjaaja kohtaa perheet arvoineen, taide- ja taidekasvatuskäsityksineen sekä yksilöllisine kasvatustapoineen soveltavan työskentelytavan äärellä. Osa merkityksistä tulee esille avoimissa keskusteluissa, jotka sivuavat kaikkia lapsiperheitä koskettavia aiheita ja osa merkityksistä näkyy osallistujien eleissä ja ilmeissä, osallistumisena tai osallistumattomuutena.hermeneutiikkaan liittyy läheisesti ymmärtämisen kontekstisidonnaisuus ja Vauvojen värikylpy onkin hyvä esimerkki kohteesta, jonka luonnetta ei voi tutkia muussa ympäristössä. Tutkijan oman esitietouden osuus on tässä tutkimuksessa kaksijakoinen: toisaalta se tuo esille omat näkemykseni Vauvojen värikylpy -toiminnasta ja siitä, miksi pidän sitä tärkeänä, mutta toisaalta omat näkemykseni toiminnasta ovat myös ensimmäisiä toiminnan teoreettisia perusteluja. Koska tutkimusaihe liittyy myös vauvojen taiteelliseen kotityöskentelyyn, liittyy esille tuotavaan esiymmärrykseen välillisesti myös omat kokemukseni kotityöskentelystä. Tätä aihealuetta käsittelen tarkemmin lopputyön osiossa kolme, jossa kuvailen kotityöskentelypaketin suunnittelun lähtökohtia. Fenomenologialla tarkoitetaan tieteenfilosofiaa, joka keskiössä on ihmisen havaintoihin ja kokemuksiin perustuvan tiedon tuottaminen. Suuntauksessa ko- 49

50 rostuu yksilöllinen kokemus ja tieto maailmasta välittyvät aistimisen kautta. Maailmasta ei ole muuta tietoa kuin se, jonka saamme inhimillisen tietoisuuden kautta. Varto (1992, 86) tuo esille fenomenologisen menetelmään liittyvän oivaltavan havainnoimisen ja siihen liittyvät haasteet. Tutkijan on osattava irtautua ennakkokäsityksistään ja pyrkiä avoimeen havainnointiin, jotta kohteesta voi saada syvällisemmän näkökulman. Havainnointia seuraa kohteen kuvailu, joka on tutkimuksen ensimmäinen vaihe ja jonka perusteella voidaan arvioida, onko ilmiössä yleistettäviä piirteitä (emt. 87). Vasta tämän jälkeen voidaan pohtia kohteen erilaisia piirteitä ja merkityssuhteiden rakentumista. Lisäksi Ulvinen (1996, 1) toteaa fenomenologisen asenteen peruspiirteiksi avoimuuden ja herkkyyden, mikä tarkoittaa ilmiön historiallisen, sosiaalisen ja kielellisen välittymisen huomioimista. Lopputyöprosessissani voi tarkastella fenomenologisesta näkökulmasta niin sen sisältämän tutkimuksen kuin kokonaisuudenkin osalta. Kokonaisuudessa olen edennyt kohteen havainnoinnista sen taidekasvatukselliseen kuvailuun ja paikantamiseen, mitä on seurannut kohteen tutkiminen. Tutkimuksessa olen hahmotellut kohteeseen liittyviä laatuja ja pyrkinyt niiden avulla rakentamaan kokonaiskuvan toimintaan liittyneistä kokemuksista ja toiminnan merkityksestä. Fenomenologiassa tajunnallisen toiminnan ytimenä on intentionaalisuus ja kokemus sisältää sekä tajuavan ihmisen, hänen toimintansa että kohteen, johon toiminta suuntautuu (Perttula et al. 2005, 116). Vauvojen värikylpy -toiminnassa ensisijainen toimija on vauva, mutta myös vanhemmilla on oma roolinsa työskentelyssä. Sen vuoksi tarkastelen lopputyötutkimuksessani vauva-vanhempiparin toimintaa Värikylvyssä ja suhteessa taiteelliseen kotityöskentelyyn. Näin tutkimuksen kohteeksi muodostuvat ihminen, toiminta ja toiminnan kohde. Taiteellinen työskentely synnyttää vauva-vanhempipareissa yksilöllisiä reaktioita eli aistein hankittu tieto on subjektiivista ja maailmaa rakentavaa. Tutkimuksen kannalta tärkeää on hahmottaa osallistujien toimintaan liittävät ja rakentavat merkityssuhteet. Oivaltava havainnointi ja fenomenologinen tiedonkäsitys korostuvat toiminnassa jo siitäkin syystä, ettei yhteistä sanallista kieltä vauvojen kanssa ole. Tosin vaikka vauvoja havainnoidaan työskentelyssä tarkasti, ei tämä automaattisesti tarkoita ennakkokäsityksistä vapautumista. Tästä esimerkkinä vauvan ja vanhemman välinen suhde, joka usein perustuu käsityksille aikaisemmasta. 50

51 2.3.2 Toimintatutkimuksellinen lähestymistapa Lopputyössäni on kyseessä laadullinen tapaustutkimus, jossa on toimintatutkimuksellinen lähestymistapa. Vauvojen värikylpy -toiminta käynnistyi Oulun taidemuseolla vuonna 2005 ja toiminnan alusta saakka on työpajojen järjestämiseen liittynyt työn kehittämisen näkökulma. Oulun taidemuseo aloitti toimintansa ensimmäisten Porin lastenkulttuurikeskuksen ulkopuolisten järjestäjien joukossa ja pajatarjonta on jatkunut ja laajentunut vuosien välillä. Porin lastenkulttuurikeskuksessa tällä hetkellä Vauvojen värikylpy -toiminnasta paikallisesti ja valtakunnallisesti vastaava Eija Mettovaara on oululaislähtöinen Värikylpy-ohjaaja ja kuvataidekasvattaja. Oulussa järjestettävällä toiminnalla on ollut näkyvä sija toiminnan kehittäjänä myös Porin lastenkulttuurikeskuksen järjestämässä Värikylpy-ohjaaja koulutuksessa. Pohtiessani lopputyötutkimukseeni liittyviä piirteitä oli työn kehittämisen näkökulma voimakkaasti valintojani ohjaava seikka. Toimintatutkimuksellisen lähestymistavan valintaan vaikutti lisäksi Vauvojen värikylvyn verrattain lyhyt historia, minkä vuoksi koin tärkeäksi toiminnan kehitystyön yleisemmän merkityksen. Toimintatutkimuksen tavoitteena on tuoda esille uutta tietoa toiminnasta ja samalla kehittää sitä (Heikkinen et al. 1999, 33.) Lopputyössäni tämä tavoite merkitsee Oulun taidemuseolla järjestettävän Värikylpy-työn kehittämistä tehtävien suunnittelun ja pajajärjestelyjen osalta, sekä vauvaperheiden taiteellisen kotityöskentelyn mahdollisuuksien kartoittamista Värikylvyn ohjaustyön näkökulmasta tarkastellen. Tutkimuksen lähtökohtaan liittyy siis oletus, että toiminnan avulla voidaan saada tietoa toiminnasta itsestään ja että muutoksen ja sen käsitteellistämiseen ei välttämättä riitä pelkkä ennakoiva suunnittelutyö eli kohteen retorinen kehittäminen (Kuula 1999, 219). Lopputyötutkimukseni pohjautuu taidekasvatusseminaarityöhöni, jonka voi nähdä toimintatutkimusprosessin ensimmäisenä, orientoivana osana. Heikkisen (2007, 19) mukaan toimintatutkimus on luonteeltaan syklinen ja toimintaa hiotaan useiden peräkkäisten suunnittelu- ja kokeilusyklien avulla. Toimintatutkimukselle tyypillisesti lopputyöni aihe ja näkökulma ovat muotoutuneet aikaisemman taidekasvatusseminaarityöhön liittyneen tutkimusprosessin pohjalta eli toiminnan tarkastelussa esille nousseet näkökulmat ovat vaikuttaneet uuden tutkimussyklin aloittamiseen. Lopputyössäni tutkimusprosessi jakautui tutkimuksen suunnittelua ja valmistelua koskevaan aikaan, varsinaiseen opetuskokeiluun sekä tutkimuksen aineiston käsittelyn, analyysin ja raportoinnin osuu- 51

52 teen. Toimintatutkimukselle tyypillistä onkin eteneminen spiraalinomaisesti suunnittelun, toiminnan, havainnoinnin ja reflektoinnin kierroksina (Anttila 2006, 444) ja yksi tutkimus sisältää useita toisiaan seuraavia kierroksia. Lopputyössäni erillisinä tiedostettuina sykleinä voidaan nähdä esimerkiksi kotityöskentelypakettiin liittynyt suunnittelutyö sekä toiminnan järjestämiseen liittyneet seikat. Toimintatutkimuksessa tietoa tuotetaan käytännön kehittämiseksi (Heikkinen et al. 2007, 16) ja tutkimusotteelle muita ominaisia piirteitä ovat muun muassa tilannesidonnaisuus, ongelmakeskeisyys ja tutkittavien sekä tutkijan aktiivinen rooli muutosprosessissa (Heikkinen et al. 1999, 32-35). Vauvojen värikylpy -työskentelyyn osallistuneiden perheiden suhtautuminen toimintaan liittyneeseen tutkimukseen oli positiivista ja kaikki ryhmien 20 vanhempaa halusivat vastaanottaa tutkimukseen liittyneen kotityöskentelypaketin. Toimintatutkimukseen liitetään myös ajatus tutkijan kohteesta luoman kuvan ja ymmärryksen kehittymisestä hermeneuttisen kehän tavoin (Heikkinen et al. 2007, 20). Tätä ajatusta tukee lopputyötutkimuksessani tapahtunut aineiston keruu ilmiötä yleisimmin kuvaavista aineistoista syvällisempää tietoa sisältäviin aineistoihin. Huovisen ja Rovion mukaan omaa työtään kentällä kehittävää tutkijaa voidaan kutsua tutkija-toimijaksi. Yleensä tutkija-toimijan kiinnostuksen herättää jokin käytännön ongelma ja tutkimuksen aihe on aiemman tutkimuksen ja kirjallisuuden pohjalta tuttu. Oman työnkehittämisen ohjaamana tutkija laatii toimintamallin, jolla tutkimuksen kohteeseen voidaan vaikuttaa. (Heikkinen et al. 2007, 95.) Lopputyöni aihe on valikoitunut oman työni ja työyhteisön kehittämisen tavoitteesta ja siihen liittyy toimintamallin kokeilu käytännössä. Vauvaperheiden taiteellisen kotityöskentelyn mahdollisuuksia kartoittanut opetuskokeilu ja siihen liittynyt kotityöskentelyvihko ovat tutkimuksessani niitä näkökulmia, joilla toimintaan pyritään vaikuttamaan. Oma roolini myös Värikylpy-toiminnan järjestämiseen liittyvässä tutkimuksessa on työn suunnittelijan, toteuttajan ja kehittäjän rooli. 52

53 2.4 Tutkimusaineisto Hermeneuttis-fenomenologinen lähtökohta ja toiminnan kehittämiseen tähtäävä toimintatutkimuksellinen ote ovat luonnollisesti ohjanneet ajatuksiani tutkimukseen sopivista aineistoista ja niiden keruumenetelmistä. Tuomen ja Sarajärven (2002, 62) mukaan laadullisen tutkimuksen perinteissä toimintatutkimus sitoutuu tieteen ontologisiin ja epistemologisiin lähtökohtiin käytettävien metodien valinnassa. Toisin sanoen tutkimuksen sisältämä maailmankatsomus määrittää käytettävien metodien valintaa. Tutkimusta suunnitellessani määrittelin itselleni sekä toimintaa että sen tutkimusta koskevan ihmiskäsityksen ja käsityksen tiedosta ja tietämisestä. Anttila (2006, 175) kuvailee kolme laadullisen aineiston kokoamisessa huomioitavaa näkökulmaa; ilmiön konteksti, ilmiön intentio sekä prosessi, jossa ilmiö esiintyy. Nämä näkökulmat nousivat erityiseen asemaan omassa lopputyössäni, koska tutkimuksen aihealue on uusi, eikä ilmiötä ole aikaisemmin tieteellisesti tutkittu. Lopputyöni tutkimusaineisto on kerätty Oulun Taidemuseon syksyn 2008 Vauvojen Värikylpy -työpajojen yhteydessä ja yhteistyössä ryhmiin osallistuneiden perheiden kanssa kevään 2009 aikana Aineiston keräys ja kuvaus Tutkimukseen osallistui kaksi Vauvojen värikylpy -ryhmää, joissa molemmissa oli 10 vauva-vanhempiparia. Osallistuvia perheitä oli siis kaiken kaikkiaan 20. Aineistoni koostuu kaikille perheille lähetetyistä kyselylomakkeista, neljän eri vanhemman teema haastattelusta, sekä yhden vauva-vanhempiparin kotityöskentelyhetken havainnoinnista. Tämän lisäksi tutkimusaineistoon kuuluvat työskentelypäiväkirjani sekä Vauvojen Värikylpypajoissa ottamani valokuvat. Tutkimuksessani yhdistyvät niin menetelmä- kuin aineistotriangulaatio. Triangulaatiolla tarkoitetaan paitsi erilaisten menetelmien myös rinnakkaisten tutkimusstrategioiden käyttöä samassa tutkimuksessa. Toisin sanoen samaa ilmiötä tutkitaan useasta näkökulmasta monimenetelmällisesti. (emt. 469) Erilaisten aineistojen keruumenetelmien ja aineistojen valinta ei ole yksiselitteinen suhteessa tutkimukseni tieteenfilosofisiin lähtökohtiin. Triangulaatio on kuitenkin perusteltavissa tutkimuksessani ilmiön syvällisemmällä ja moniulotteisemmalla kuvaamisella, koska Vauvojen värikylpy ja vauvojen taiteellinen työskentely ovat uusia ja toistaiseksi tutkimattomia ilmiöitä taidekasvatuksen alalla. Haastat- 53

54 telun ja havainnoinnin lisäksi kyselylomake kartoitti perheiden suhtautumista taiteelliseen kotityöskentelyyn yleensä ja loi pohjaa mahdollisten kotityöskentelyyn liittyvien haasteiden tarkastelulle, sekä kotityöskentelypaketin kehitystyölle. Käytin kyselylomakkeista saatavia tuloksia tutkimuksessani pääsääntöisesti kvalitatiivisesti, mutta myös kvantitatiivisesti kuvaamaan muun muassa kotityöskentelyn yleisyyttä tutkimusryhmässä. Ilmiön kuvaaminen määrällisesti tukee muutoin laadullisen aineiston analyysia. Menetelmien yhteiskäytön yleisin muoto onkin kvalitatiivisen kartoitusmenetelmän yhdistäminen ilmiöstä syvällisempää tietoa tuottaviin laadullisiin menetelmiin (Eskola et al 1998/ 2005, 73). Litteroidut materiaalit Tutkimukseen osallistuneet perheet kokoontuvat Vauvojen värikylpy -työpajoihin yhteensä kahdeksan kertaa välisenä aikana noin tunnin kerrallaan. Olin lähestynyt perheitä etukäteen kirjeellä, jossa kerroin lopputyötutkimuksestani ja mahdollisuudesta osallistua siihen. Pajojen alettua kerroin osallistujille tutkimuksesta tarkemmin, minkä lisäksi perheiltä kerättiin suostumus työskentelyn dokumentointiin ja mahdollisten dokumenttien käyttöön lopputyötutkimuksessa ja -raportoinnissa. Oulun taidemuseon järjestämä toiminta tapahtui poikkeuksellisesti Kulttuurikeskus Valveen tiloissa Oulun keskustassa, koska taidemuseon omat tilat olivat tuona aikana remontissa. Kirjalliset kotityöskentelypaketit jaettiin perheille toiseksi viimeisellä työpaja kerralla , jolloin perheillä oli vielä mahdollisuus suullisesti kysyä pakettiin liittyvistä asioista viimeisellä tapaamiskerralla. 54 Vauvaperheet saivat tutustua kotityöskentelypakettiin haluamallansa tavalla välisenä aikana, minkä jälkeen heille lähetettiin kyselylomake ja palautuskuori kotiin helmikuun alussa Lomakkeen mukana perheet saivat tervehdyskirjeen, jossa pyysin vastaajia suhtautumaan esittämiini kysymyksiin kuin ne olisivat keskustelunavauksia, joihin voi vapaasti kirjoittaa mieleen tulevia asioita. Tämän lisäksi olin viimeisellä Värikylpy-kerralla kehottanut vastaajia vastaamaan totuudenmukaisesti. Tämä kehotus oli mielestäni tarpeen, koska olin vastannut sekä ryhmien tuntisuunnitelmista että kotityöskentelypaketin sisällöstä ja mielestäni oli mahdollista, etteivät osallistuneet vanhemmat halunneet automaattisesti arvioida opettajansa työtä kriittisesti. Kyselylomakkeiden viimeinen palautuspäivämäärä oli ja päivämäärään mennessä palautettiin 8 lomaketta. Tämän jälkeen lähetin muistutussähköpos-

55 tin ryhmien vanhemmille ja pyysin heitä palauttamaan täytetyn lomakkeen. Kaiken kaikkiaan 20 lähetetystä kyselylomakkeesta palautettiin nimettömänä ja täytettynä 18, joista viimeisin saapui Järjestin lomakekyselyt niiden saapumisjärjestyksessä kansioon ja litteroin lopuksi kyselyjen vastaukset jokaisen kysymyksen alle erikseen. Lomakekyselyjen vastauksista kertyi yhteensä 21 sivua puhtaaksi kirjoitettua tekstiä. Lomakysely sisälsi kymmenen kysymystä, joista yksi kysymys oli nelikohtainen. Kyselylomakkeella (liite numero 3.) kartoitettiin paitsi perheiden kokemuksia taiteellisesta kotityöskentelypaketista ja vauvoille suunnatuista taiteellisista tehtävistä, myös osallistujien ajatuksia vauvojen taiteellisesta työskentelystä ja sen merkityksistä. Kyselylomakkeiden lisäksi aineistonani toimivat neljän opetuskokeiluun osallistuvan vanhemman teemahaastattelut, jotka tallensin videokameralla litteroinnin helpottamiseksi. Haastattelut olivat kestoltaan noin minuutin mittaisia. Litteroin teemahaastattelut lähes sanatarkasti ja kirjoitin lukemisen helpottamiseksi kaksoismerkityksiä sisältävät kohdat. Litterointityöstä syntyi 43 sivua puhtaaksi kirjoitettua tekstiä. Haastattelujen lähtökohtana oli antaa opetuskokeiluun osallistuvien vanhempien kertoa vapaamuotoisesti omista kotityöskentelypakettiin ja Vauvojen Värikylpyyn liittyvistä ajatuksistaan ja kokemuksistaan. Haastattelun vaatiman luontevan ja rennon ilmapiirin mahdollistamiseksi valitsin haastateltavat kahdesta eri ryhmästä vapaaehtoisuuden perusteella. Molemmista ryhmistä ilmoittautui kaksi haastateltavaa, joiden kanssa sovimme käytännön järjestelyistä. Haastateltavien oma-aloitteisuus oli merkittävä tekijä myös sen vuoksi, että haastattelut tapahtuvat vauvaperheiden omissa kodeissa vauvojen hoitoon liittyvien seikkojen vuoksi. Haastattelut toteutettiin 9. ja Teemahaastattelun tueksi luomani runko rakentui kolmesta eri aihealueesta: vauvojen taiteellinen työskentely, kotityöskentelypaketti ja taiteellinen kotityöskentely. Olin kirjoittanut kunkin teeman alle tutkimustehtävääni liittyviä kysymyksiä, joita seurasin haastattelujen edetessä joustavasti (liite numero 4.) Mikäli haastateltava oli jo vastauksessaan sivunnut itselleni kirjoittamia apukysymyksiä, saatoin ikään kuin itselleni selventäen koota yhteen hänen esittämänsä näkökulmat, jolloin haastateltava saattoi lisätä muita pohtimiaan asioita tai syventää jo mainitsemiaan ajatuksia. Hirsjärven ja Hurmeen (2001, 48) mukaan teemahaastattelussa korostuvat ihmisten tulkinnat asioista, heidän asioille 55

56 antamansa merkitykset ja se, miten merkitykset syntyvät vuorovaikutuksessa. Koin haastattelutilanteet hyvin luontevina keskustelunomaisina tilanteina, joissa haastateltavat kertoivat näkemyksistään avoimesti. Tutkimushaastattelu eroaakin näkyvimmin tavallisesta keskustelusta juuri osallisten erilaisten roolien vuoksi (Ruusuvuori et al 2005, 23). Oma roolini haastattelutilanteissa oli enemmän tutkiva äiti kuin tutkija-opettaja, vaikka en varsinaisesti ottanutkaan osaa keskusteluun omilla mielipiteilläni. Tutkijan vaihtelevia rooleja laadullisessa tutkimuksessa pohtineet kirjoittajat tuovat esille artikkelissaan, että tutkijan tulisi haastattelutilanteessa kyetä tarttumaan tutkittavan tarjoamiin sisältöihin tutkimuksen rajausta unohtamatta. Haastattelussa on myös huomioitava liiallisen rajaamisen mahdollisuus, jolloin ulkopuolelle jää jotain sellaisia merkityksiä, joita tutkittava olisi itse siihen liittänyt. (Kultalahti et al 2005, 44). Näitä kysymyksiä olin pohtinut etukäteen ja huomioin ne haastattelussa kohtaamalla haastateltavat toisina vanhempina, joilta itse kysyn mielipiteitä ja jopa neuvoja. Tämä asetelma tuntui mielestäni yhteisten kokemusten jälkeen luontevalta ja oma persoonani sai näkyä haastattelutilanteessa samalla tavoin kuin se oli näkynyt myös pajatyöskentelyssä. Myös haastateltavien persoonat tulivat voimakkaasti esille haastatteluissa, mikä näkyi muun muassa vastausten jäsentyneisyydessä. En kuitenkaan turvautunut keskustelujen rajaamiseen kovinkaan voimakkaasti, koska haastattelujen sisältöjen ja merkitysten tuleekin olla erilaisia perheistä ja arvostuksista riippuen. Olen pohtinut omaa tutkijan rooliani tarkemmin luvussa 1.2. Oma suhteeni tutkimuksen kohteeseen. Visuaaliset dokumentit 56 Aineistooni kuuluu yhden vapaaehtoisen vauva-vanhempiparin itsenäisesti järjestämän taiteellisen kotityöskentelyhetken havainnointi. Kun tiedustelin ryhmissä osallistujien mahdollisuuksia järjestää kotityöskentelyhetki, tarjoutui yksi haastatteluun lupautunut äiti järjestämään myös taidehetken oman 7 kuukautta vanhan vauvansa kanssa. Kuvasin taidehetken videokameralla myöhempää tarkastelua varten, minkä lisäksi otin työskentelystä valokuvia. Dokumentin kesto oli noin 15 minuuttia ja se kuvasi vauvan ja äidin välistä kotitaidehetken varsinaista työskentelyaikaa. Havainnointi on haastattelun ohella toinen yleisesti käytetty menetelmä laadullisissa tutkimuksissa. Menetelmänä se esittää asian ikään kuin oikeassa yhteydessä ja helpottaa mahdollisesti muiden tiedonhankin-

57 tamenetelmien sitomista saatuun tietoon. (Tuomi et al 2002, 83). Tutkimuksessani esittelen kotityöskentelyhetkeä yhtenä kotityöskentelyä kuvaavana tapauksena. Työskentelyhetkestä samoin kuin Vauvojen värikylpy -pajoissa ottamieni valokuvien avulla pyrin kuvaamaan myös visuaalisesti lopputyössäni esittämiäni seikkoja. Omat kirjalliset huomioni Vauvojen Värikylpy -pajoissa tekemäni havainnot ja niitä seuranneet pohdinnat olen tallentanut työskentelypäiväkirjaani, joka on myös osa aineistoani. Työskentelypäiväkirjani on käsinkirjoitettu ja se sisältää toiminnan teoreettista pohdintaa yhdistyneenä käytännöstä nouseviin huomioihin. Päiväkirja ei ole konkreettisesti sidottu tiettyihin pajakertoihin tai aikaan, vaan se etenee lukukausittain joustavasti ja sisältää myös käytännön asioita. Laadullisen tutkimuksen yhteydessä on puhuttu aineiston saturaatiosta eli kyllääntymisestä yhtenä aineiston koon kriteerinä. Toimintatutkimuksessa saturaatiopisteen määrittely voi kuitenkin tuntua ongelmalliselta, koska toiminnan kehittäminen luo aina uusia ongelmia ja erilaisia tapoja selvitä niistä (Heikkinen et al 2007, 105). En myöskään itse tutkijana kokenut mielekkääksi tehtäväksi arvioida aineistoa tutkittavien esittämien merkityssisältöjen samankaltaisuuksien perusteella. Tämä siitäkin syystä, että koska tutkittava ilmiö on uusi, ovat myös osallistujien näkökulmat helposti jäsentymättömiä ja samankaltaisia. Tässä tutkimuksessa eroavaisuudet löytyivät esimerkiksi lomakekyselyissä sivulauseissa. Kyllääntymistä tärkeämmiksi näkökulmaksi valikoitui tutkimuksessani teoreettisen edustavuuden periaate ja aineiston suhde teoreettiseen viitekehykseen. Tutkimukseni aineistoa voidaan tulkita suhteessa tutkimuskysymyksiin eli tosin sanoen aineisto vastaa tutkimusongelmaan ja on liitettävissä tutkimuksen teoreettiseen viitekehykseen Aineiston analyysi Tutkimuksessani analysoin opetuskokeilun yhteydessä monimenetelmällisesti kerättyjä aineistoja sisällönanalyysin periaatteiden mukaisesti ja analyysini päättelyn logiikka on abduktinen eli teoriasidonnainen. Kiviniemen (Heikkinen et al. 1999, 70) mukaan toimintatutkimuksessa korostuu kentältä saatavan aineiston merkitys teoreettisen tarkastelun jäsentäjänä ja käyttöteoreettisen tietämyksen kehittäjänä. Vaikka kerätyllä aineistolla on merkittävä asema tutki- 57

58 muksessani, ei analyysini ole kuitenkaan pelkästään aineistolähtöistä. Taustateorian huomioiminen analyysissä ja sitä läheisesti seuraavassa päättelyssä on mielestäni tärkeää siitä syystä, että Vauvojen värikylpyä ja vauvojen taiteellista työskentelyä yleensä tarkastellaan tässä tutkimuksessa ensimmäistä kertaa suhteessa johonkin ilmiötä käsitteellistävään teoriaan. Teoriasidonnaisen päättelyn avulla ikään kuin testaan myös kokoamani viitekehyksen toimivuutta suhteessa aineistoon ja sitä kautta tutkimuksen kohteena olevaan ilmiöön. Tutkimukseni tavoitteena on ymmärtää ja selittää vauvoille suunnattujen taidetehtävien suunnittelun lähtökohtia sekä vauvaperheiden kotona tapahtuvan taiteellisen työskentelyn mahdollisuuksia. Tämän lisäksi pyrin kuvailemaan ja sanallistamaan Vauvojen värikylpyä taidekasvatuksen näkökulmasta. Laadullisessa tutkimuksessa on usein vaikea erottaa aineiston analyysiä omaksi erilliseksi osakseen, koska jo kenttäjakson aikana tutkija käy vuoropuhelua empirian, teorian ja omien kokemustensa kanssa. Näin ollen aineiston kuvaileminen, jaottelu, analysointi ja myös tulkinta tapahtuukin lomittain. (Heikkinen et al. 2007, 107.) Myös oma kokemukseni tutkimuksesta eri vaiheiden limittäisenä prosessina vaikutti taustateorian peilautumiseen tutkimuksen jokaisessa vaiheessa. Kiviniemi (Heikkinen et al. 1999, 72) ehdottaakin kentältä nousevien näkökulmien ja tutkimusta ohjaavien teoreettisten näkökulmien suhdetta vuorovaikutteiseksi. Anttila (2006, 282) puolestaan näkee abduktion päättelyprosessina, jossa teorian ja käytännön näkökulmat vuorottelevat johtopäätöksen muodostamisessa. Lopputyötutkimuksessani teorian yhdistyminen aineiston analyysiin tuli esille muun muassa työskentelypäiväkirjaan merkitsemissäni havainnoissa, joihin olin liittänyt ajatuksiani Inkerin Savan taiteellis-esteettisen tiedon osa-alueiden ilmenemisestä toiminnassa. Ensimmäisen pajakerran jälkeen olin esimerkiksi pohtinut vanhemman oman osallistumisen merkitystä vauvan kokemusten syntymiseen: Kun äiti eläytyy materiaalin tutkimiseen lähes tasavertaisena vauvan kanssa, vahvistuu vauvan käsitys materiaaliin tutustumisen synnyttämistä tunnevivahteista. (Taiteellisen oppimisen mallin) Elämystiedon osuus on rikasta, kun äiti kuvaa vauvan tuntemuksia ääneen. Vauvan ymmärryksen voi nähdä! 58 Lopputyötutkimukseni sisältämät aineistot ja niiden analysointi asettuvat tutkimusotteen mukaisesti hermeneuttisen kehän eri tasoille. Tutkimus kokonaisuutena muodostaa ylöspäin aukeavan spiraalin, jonka eri kerroksille prosessin eri vaiheet sijoittuvat. Anttila (emt. 281) kuvaa laadullisen analyysin spiraalin en-

59 simmäistä tasoa ilmiön kuvaukseen liittyvinä ja faktoihin keskittyvänä tasona. Toiselle tasolle asettuu ilmiön syvällisempi kuvaus ja kolmannella syvyystasolla sijaitsevat ilmiön tulkintaan, ymmärtämiseen ja merkityksen antoon tähtäävät tutkimusmenetelmät. Omassa tutkimuksessani spiraalin tasoja on erilaisten aineistojen ja niiden välisten suhteiden vuoksi useampia mutta tasojen suuntaus yleisestä tiedosta syvällisempään on yhteneväinen Anttilan kuvaaman mallin kanssa. Kuva 13. Tutkimuksessani ensimmäisen tason muodostavat lomakekyselyt, jotka kartoittivat tutkimuksen kohdetta yleisesti. Lomakekyselyjen avulla saavutettu tieto on tutkimuksen ensimmäinen pyrkimys ilmiön hahmottamiseksi ja laajan kokonaiskuvan luomiseksi. Analysoin lomakekyselyistä saatuja tietoja pääsääntöisesti sisällönanalyysin lähtökohdista tutkimuskohteesta johdettujen teemojen avulla, mutta käytin myös sisällön erittelyä, koska halusin kuvata ilmiötä myös määrällisesti. Tästä esimerkkinä voisi toimia taiteellisen kotityöskentelyn yleisyys ryhmän sisällä. Spiraalin seuraavalle tasolle asettuvat työpajoissa otetut valokuvat, sekä osallistujien vapaaehtoisesti lähettämät kotityöskentelykuvat. Kuvat avaavat pajojen tilanteita vauvojen tasolla ja niissä voi nähdä toiminnan rakenteisiin ja tehtävien toteutuksiin liittyviä seikkoja. Kolmen vanhemman lähettämät kotityöskentelykuvat tekevät näkyväksi kodeissa tapahtunutta toimintaa ja kertovat niistä arkipäivän ratkaisuista, joita perheet ovat työskentelyssään tehneet. Samalla tasolla kuvien kanssa on myös erään pajoihin osallistuneen äidin ja pojan välinen videolle dokumentoitu kotityöskentelyhetki. 59

60 Kaikki nämä visuaaliset dokumentit kertovat niistä käytännön ratkaisuista, jotka ovat ehkä olleet liian arkisia tullakseen kuvatuiksi sanoin lomakekyselyissä, mutta jotka paljastavat toiminnan luonteeseen liittyviä käytäntöjä. Spiraalin kolmannella tasolla ovat neljän vanhemman teemahaastattelut ja niiden analysointi kolmen eri teeman avulla. Käytetyt teemat liittyivät vauvojen taiteelliseen työskentelyyn yleisesti, kotityöskentelypakettiin ja taiteelliseen kotityöskentelyyn. Haastattelut syventävät aikaisempien yleisempien tasojen tietoja yksilöiden tasolle ja kuvaavat tarkemmin perheiden kokemuksia ja ajatuksia toiminnasta. Haastattelutiedon kanssa samalla tasolla on oma tutkijan päiväkirjani, joka kuvaa omia kokemuksiani opetuskokeilusta. Käytännön tasolla aineiston analyysi ja aineistojen välisen suhteen hahmottaminen lähti liikkeelle koko aineiston litteroinnista ja kuvamassan järjestämisestä. Näin lomakekyselyjen tekstiä oli helpompi käsitellä ja pystyin kerralla tarkastelemaan kysymyskohtaisia vastauksia ja vertailemaan vastauksia keskenään. Jaoin kysymykset teemoittelun avulla teemahaastatteluissa käyttämiini aihealueisiin ja niiden ala-otsikoihin. Käytin kysymysten merkitsemisessä erivärisiä yliviivaustusseja, jolloin pystyin kysymyksen väristä päättelemään kyseessä olevan aihealueen. Puhtaaksikirjoitetut teemahaastattelu käsittelin olemassa olevan rungon mukaisesti. Valokuvat jaoin kansioihin kolmen eri kategorian avulla: pajatyöskentely, kotityöskentely ja teokset. Tämä jako ei kuitenkaan ollut käytännöllinen, joten muutin kuvat pajakohtaisiin kansioihin, jolloin niiden katselu ja arviointi oli helpompaa. Kotityöskentelytallennetta tarkastelin lähinnä kotityöskentelyyn liittyvien valintojen näkökulmasta ja kirjasin tekemäni havainnot työskentelypäiväkirjaani. Omaa työskentelypäiväkirjaani luin kolmella tavalla: suhteessa Savan taiteellisen oppimisen malliin, yleisemmin pajojen suunnittelun liittyen ja suhteessa ilmiöön ja sen kuvaamiseen. 60

61 3 Opetuskokeilun kuvaus Lopputyötutkimukseni yhteydessä järjestin kaksiosaisen opetuskokeilun työssäni Oulun taidemuseolla. Opetuskokeilun ensimmäinen osa järjestettiin välisenä aikana kulttuurikeskus Valveen tiloissa. Tutkimukseen osallistuneet ryhmät kokoontuivat yhteensä kahdeksan kertaa ja jokaiseen pajakertaan oli varattu aikaa noin tunti. Ryhmät muodostuivat museon normaaleista syyslukukaudella tarjottavista Vauvojen värikylpy -ryhmistä, joiden jokainen vauva-vanhempipari antoi suostumuksensa tutkimukseen osallistumiselle. Yleensä Värikylpy-ryhmät kokoontuvat kahden viikon välein, jolloin kokonaisuus kestää ajallisesti pitempään ja vastaa paremmin lukukausiopetusta. Syksyn 2008 Värikylpy-pajat pidettiin poikkeuksellisen tiiviinä kokonaisuutena marras joulukuun aikana, koska asuin tuolloin poikkeuksellisesti Etelä-Pohjanmaalla ja työmatkani oli pitkä. Syksyn opetustöistä sekä niihin liittyvästä tutkimuksesta oli kuitenkin sovittu jo ennen muuttoani, joten tiivistimme pajakokonaisuutta yhteisymmärryksessä Oulun taidemuseon amanuenssin Outi Dekkerin kanssa. Valitut värikylpy -työpajat kuuluivat normaaliin työnkuvaani, mutta tilanteeseen liittynyt opetuskokeilun näkökulma loi toimintaan myös tavallisuudesta poikkeavia piirteitä. Näitä olivat muun muassa toiminnan tavallista tarkempi suunnittelu ja tutkimussuunnitelman toteutumiseen liittyvien seikkojen huomioiminen. Käytännön järjestelyistä esimerkiksi dokumentointi tuli etukäteissuunnittelun avulla tehdä mahdollisimman helpoksi ja vaivattomaksi, koska pajatyöskentely on ohjaajalle hyvin intensiivistä. Opetuskokeilu tuli esille paja-arjessa myös keskustelujen ja lupa-asioiden sekä lomakekyselyistä ja haastatteluista informoimisen muodossa. Toisaalta pyrin pitämään tutkimukselliset seikat mahdollisimman toissijaisina Värikylpyyn osallistuville, eikä heille esimerkiksi puhuttu pajakokonaisuudesta opetuskokeiluna, koska tämä olisi saattanut aiheuttaa väärinkäsityksiä. Varsinainen pajaohjaus ja -työskentely eivät poikenneet tavanomaisesta Värikylpy-toiminnasta. Opetuskokeilun toinen osio oli pajakokonaisuutta seurannut kotijakso, jonka aikana perheillä oli mahdollisuus tutustua suunnittelemaani Vauvataidetta kotipaketissa -vihkoon haluamallansa tavalla. Kotijakso ajoittui , minkä jälkeen perheiden tuli vastata kotityöskentelyä koskevaan kyselylomakkeeseen. Myös tutkimukseen liittyneet teemahaastattelut toteutettiin toisen osan jälkeen helmikuun alussa. Jakson tavoitteena oli pakettiin tutustumisen 61

62 lisäksi antaa perheiden rauhassa muodostaa oma näkemyksensä vauvojen taiteellisesta kotityöskentelystä ja siihen liittyvistä käytännön seikoista. Olin korostanut osallistujille, ettei heiltä odoteta esimerkiksi vihkossa olevien tehtävien kokeilua, vaan ainoastaan pakettiin tutustumista oman kiinnostuksen ohjaamana. Vihkon tehtäviä sai tehdä, mikäli halusi. Tämän kappaleen ensimmäisessä luvussa esittelen yleisesti opetuskokeilun sisältäneen työpajakokonaisuuden sekä yksityiskohtaisemmin yhden Värikylpy-työpajan. Tämän jälkeen kuvailen kotityöskentelypaketin suunnittelun lähtökohtia ja vihkon toteutukseen vaikuttaneita seikkoja. Kappaleen lopussa esittelen Vauvataidetta kotipaketissa -vihkon käyttökokemuksia Joelin kotona järjestetyn taidehetken avulla. Ruska-työpajan aloitustilanne ja hetki maalauksen keskellä. Kuva 14 ja

63 3.1 Värikylpy-työpajat Vauvojen värikylpy -toiminta on lähtökohdiltaan suunnitelmallista ja työskentely vaatii monenlaisia ennakkojärjestelyjä. Toiminnan suunnittelulla varmistetaan paitsi pajojen turvallisuus, myös ohjauksen taidekasvatuksellinen ote ja sen avulla voidaan tehdä näkyväksi ohjaajan omia tärkeäksi kokemiaan näkökulmia. Suunnitelmat toimivat Värikylpy-pajojen runkoina, mutta vauvojen erilaisista kiinnostuksista ja työtavoista johtuen, tulee varsinainen työskentely pitää joustavana ja avoimena. Yhden työpajan konkreettinen järjestäminen kestää noin puolesta tunnista tuntiin ja varsinaiseen työskentelyyn varataan aikaa noin tunti. Tuohon tuntiin sisältyy myös vauvojen vaatteiden vaihdot, pesut ja muut mahdolliset hoitotoimet. Työapajan jälkeen siivouksia ja tilan järjestämistä varten varataan aikaa saman verran kuin alkujärjestelyihin. Näin ollen yhden pidetyn pajatunnin pituus voi ohjaajalle olla kolme tuntia. Värikylvyn suunnittelutyössä pyrin sitomaan yksittäiset pajakerrat kokonaisuudeksi jonkin laajemman teeman avulla. Tämä on taidekasvatuksen alalla yleinen ajattelutapa ja tavoite on vauvataidetoiminnassa merkityksellinen erityisesti pajoihin osallistuvien vanhempien vuoksi. Yhden lukukauden kattavan teeman avulla on mahdollista jäsentää ja selkeyttää ohjausta sekä perheille että ohjaajalle itselleen. Tutkimukseen liittyneet pajat olivat suunnitelmissa sidottu syksyn ja talven vuoden aikoihin sekä niihin liittyviin vaihteluihin. Pajatyöskentely alkoi mustikkametsän tunnelmissa, mistä se jatkui ruskan sävyihin ja valon ja varjon leikkeihin. Neljännellä kerralla vierailimme taidemuseon näyttelyssä Pohjoisen Pyhät Kuvat, joka esitteli alueen ikonitaidetta. Tätä Värikylpy-kertaa kuvailen jäljempänä tarkemmin. Viidennellä kerralla tutustuimme raskaan ja kevyen kontrastiin, minkä jälkeen oli vuorossa valkoinen tila. Toiseksi viimeinen kerta käsitteli kylmän ja lämpimän eroa ja pajakokonaisuus päättyi joulun punaiseen pajaan. Syksy ja talvi -teemojen lisäksi olin määritellyt jokaiselle pajakerralle myös oman työskentelyä kuvaavan otsikon ja sille alisteisen teeman. Tämän lisäksi kirjasin suunnitelmaan ne lähtökohdat, joiden ohjaamana työskentely kulloinkin tapahtui. Esimerkiksi ensimmäisen Mustikka metsässä -pajan alainen teema oli violetti valööriskaala ja työskentelyn lähtökohtana olivat erilaisten rakenteiden tunnustelu, lähivärien kokeminen ja viileä-lämmin kontrastin ihmettely. Suunnitelmissani kuvailin yleisesti jokaisen pajan työskentelyn kulun, että ohjaushetkessä olisi mahdollista helposti tarkistaa pajan materiaaleihin ja työskentelyyn 63

64 liittynyt järjestys. Ennakkojärjestelyjä helpottamaan listasin myös jokaisen pajasuunnitelman loppuun tarvittavat materiaalit ja valmistelut. Opetuskokeiluun liittyvien pajojen suunnittelutyö ei juuri poikennut normaalista tavastani suunnitella Värikylpy-työskentelyä. Olen liittänyt Värikylpy-kokonaisuuden työpajakohtaiset suunnitelmat teoksen loppuun (liite numero 5.) Materiaalit ja työskentely Vauvojen värikylpy -tehtävissä käytettävien materiaalien tulee olla ensisijaisesti turvallisia. Määrittelen itse turvallisuuden siten, että vauvalle ei koidu vaaraa, mikäli hän maistaa vähän maalausmateriaalia. Värikylpyä voi järjestää täysin ruoka-aineilla toteutettavana työskentelynä tai maalaukseen voi yhdistää myös valmismaaleja. Värikylpy-ohjaajana en näe suurta eroa erilaisten maalausmateriaalien käytöllä, koska toiminnassa ei ole tarkoituksena syödä mitään, vaan vauvaa ohjataan tutkimaan muutoin kuin maistamalla. Oulun taidemuseolla järjestettävissä pajoissa käytetään ruoka-aineiden lisäksi myös valmismaaleja, joiden sisältämät ainesosat on tutkittu maahantuojan välittämistä tuoteselosteista. Koska maalausaineet tuntuvat pääsääntöisesti samalta, voi niihin tuntuman muuttamiseksi lisätä esimerkiksi erilaisia jauhoja tai ryynejä. Opetuskokeiluun kuuluneissa viidessä pajassa käytettiin elintarvikkeiden lisäksi valmismaaleja ja pajoista kolme järjestettiin pelkästään ruoka-aineilla maalauksena. Työpajoissa käytettyjä ruoka-aineita olivat esimerkiksi eriväriset mehut ja kiisselit, linssit, ruusunmarjasose ja jäiset pinaattipalat. Työskentelyssä kiisseleitä ja erityisesti puuroja käytetään usein liimaustarkoituksessa. Teoksiin voi esimerkiksi lisätä rapisevia ryynejä tai erivärisiä paperin palasia, jotka eivät ole vauvalle liian pieniä ja materiaalit tarttuvat teokseen liimaseoksen avulla. 64 Vauvojen värikylpy -työskentelyssä painottuu itse toiminnan prosessi ja siihen liittyvät kokemukset ja aistimukset. Teosten ja tehtävien suunnittelussa huomioin kuitenkin myös lopputulokseen liittyviä seikkoja, vaikka vauvojen työskentelyssä on lopputulos aina yllätys. Tämä siitäkin syystä, etteivät maalausaineena käytetyt ruoka-aineet aina kuivuessaan ole sitä, mitä etukäteen saattoi kuvitella. Tästä esimerkkinä kauneimmaksi mahdolliseksi maalausaineeksi ajattelemani sininen helmisuurimopuuro, joka muuttuikin kuivuessaan lähes näkymättömiksi ja irtoileviksi ryyneiksi. Käytännössä Värikylpy -ohjaajan on lähes mahdotonta kokeilla kaikkia käyttämiään maaliaineita ja materiaaleja käytännössä ennen niiden viemistä pajatoimintaan, mutta mahdollisimman laaja materiaalinen tietämys on toiminnan järjestämisen tärkeimpiä edellytyksiä. Vau-

65 vapajoissa ei yleensä käytetä välineitä maalaamisessa, tosin esimerkiksi värin tutkimisessa voidaan käyttää papiljotteja tai muita värin levitykseen sopivia välineitä. Lisäksi vanhemman ja vauvan välisessä työskentelyssä voidaan yhteisinä välineinä käyttää esimerkiksi taulusieniä. Varsinaiset maalausvälineet kuten siveltimet, telat ja harjat liittyvät yleensä yli 1-vuotiaiden työpajatoimintaan. Maalaamisen ja siihen liittyvien materiaalisten kysymysten lisäksi työpajoihin liittyy olennaisesti myös moni-ilmaisullisuus ja erilaiset tutkimiseen liittyvät materiaalit ja välineet. Värikylpy-työpaja alkaa Oulun taidemuseolla yhteisestä alkupiiristä, jossa lauletaan tervetuliais-laulu jokaiselle vauvalle hänen omalla nimellään. Laulun avulla paitsi huomioidaan jokainen vauva persoonana, mutta sen avulla tehdään myös kaikki vauvat aikuisille tutuiksi ja se auttaa ohjaajaa oppimaan vauvojen etunimet. Laulun jälkeen huomio keskittyy piirin keskelle. Lattialle on asetettu yhteistä tutkimista varten pajan teemaan liittyviä materiaaleja ja aloitusmateriaalein tavoitteena on virittää vauvat ja vanhemmat toimintaan. Esimerkiksi työskentelyn aloitustilanteessa oli opetuskokeilun ensimmäisessä pajassa asetettu lattialle eri sävyisiä violetteja kankaita. Kankailla löyhyteltiin vauvoja ja niiden taakse tai alle piilouduttiin. Leikin lomassa kankaiden alta paljastui myös pyöreitä matokudekeriä, joita vieriteltiin ja ihmeteltiin. Värikylvyissä yleensä pajojen aloitus on yhteinen, mutta lopetus jätetään tarkoituksella avoimeksi, koska vauvat jaksavat työskennellä eripituisia aikoja. Intensiivisen työskentelyn aika vaihtelee vauvojen kohdalla noin minuutin välillä. Pajat alkavat yhteisesti laululla, mutta niiden lopetus on vapaa, koska vauvat väsyvät eri tahdissa. Yli 1-vuotiaiden työpajoissa työskentelyyn virittäytymisen osuus voi olla pidempi ja useaosainen. Virittäytymiseen käytettävät materiaalit voivat olla esimerkiksi erivärisiä ja tuntuisia kankaita, suuria kulkusia, ilmapalloja, taskulamppuja, kiviä, käpyjä ja jopa suuri puun runko on mielenkiintoinen tutkimuskohde. Eräs vauvoja yleisesti ihmetyttävä virittäytymiseen liittyvä materiaali on vauvashampoosta tehty vaahto, jota voi myös vaihtoehtoisesti käyttää maalausosiossa. Käsiin tarttuja kevyt ja höttöinen vaahto on ihmeellistä myös sen vuoksi, että hetken kuluttua se on hävinnyt kokonaan. Seuraavaksi esittelen tarkemmin opetuskokeilun neljännen Värikylpy-pajan, jossa työskentelyyn virittäytymisenä toimi vierailu museon näyttelyyn. 65

66 Kuva 16. Työpaja Tuntumaa vaahtoon. 66 Opetuskokeilun neljäs työpaja järjestettiin museopedagogisista lähtökohdista ja sen tavoitteena oli tutustuttaa vauvaperheet taidemuseon toimintaan sekä madaltaa heidän kynnystään vierailla taidenäyttelyissä. Koska Oulussa Värikylpy-toimintaa järjestää museo, on luonnollista, että näyttelyvierailut kuuluvat myös pajatoimintaan ja niiden tavoitteena on lujittaa taidekasvatustoiminnan ja näyttelytoiminnan välistä tärkeää sidettä. Kahdeksan kerran kokonaisuuksissa yleensä ainakin yhdessä pajassa työskentely perustuu esillä olevaan näyttelyyn ja näin tapahtui myös tutkimukseen liittyneessä opetuskokeilussa. Pohjoisen Pyhät Kuvat oli ikoni-näyttely, jonka järjestäjinä toimivat Oulun seudun ikonimaalarit, Oulun ortodoksinen seurakunta ja Oulun ortodoksinen hiippakunta. Teosten uskonnollisuus ja henki asettivat omat rajoitteensa tilassa toimimiselle ja lupa-asioita selviteltiin esimerkiksi vauvojen ja lasten jalkojen pesuun liittyen. Toiminnallisuuden avulla pyrimme osoittamaan vauva-vanhempipareille, että museon maailmaan voi tutustua monenlaisilla tavoilla ei ainoastaan hiljaisesti teoksia katsellen.

67 Työpajasuunnitelma. POHJOISEN PYHÄT KUVAT Oma kuva -kollaasi Lähtökohta: Näyttelyyn tutustuminen vauvojen kanssa, toiminnallinen hetki museolla. Pajatyöskentelyn lähtökohtana näyttelyn värimaailma ja sovellettu tekniikka. Toteutetaan omakuva, jossa tutkitaan minän rajoja. Työskentely: Alkupiiri. Koska tällä kertaa aloitamme toiminnan museovierailulla tapahtuu myös aloituspiiri näyttelytilassa. Alkupiiri toteutetaan suurikokoisen, kolmiosaisen ikonin läheisyydessä ilman tavanomaista alkulaulua. Ikonissa Jeesus pesee opetuslastensa jalat ja teemaan liittyen ohjaajat pesevät ja kuivaavat jokaisen vauvan jalat värillisessä vedessä. Tämän jälkeen ohjaavat esittelevät näyttelystä valittuja teoksia vauvaperheille ja kertovat ikonien merkityksistä tarkemmin. Ikoneja tarkastellessa esille nousee myös punaisen huivin merkitys ikonissa ja äideille jaetaan punaiset fleece-kangas huivit, joilhin voi kietoa vauvaa ja joilla voi silitellä vauvaa. Museovierailu on siis sekä toiminnallinen (kohdistuu vauvoihin) että tiedollinen (kohdistuu vanhempiin). Lisää näyttelystä: Varsinainen työskentely osio jatkuu heti vierailun jälkeen. Jokaisella vauvalla on omalla paikalla suuri valkoinen akvarellipaperi, jonka päälle mennään köllöttelemään. Vanhempi piirtää vauvan rajat liidulla paperille. Vanhempi tiputtelee hiljalleen silkkipaperipalasia (keltainen, oranssi, violetti) vauvan eteen ja niitä tutkitaan. Paperille kaadetaan lisäksi keltaista mehua, jolla silkkipaperit liimautuvat paperille. Lopuksi paperille lisätään maissijauholla paksunnettua ruusunmarjasosetta maalaamiseen ja tutkimiseen. Teokset signeerataan. Materiaalit ja järjestelyt: Värillinen vesi museotilaan, fleece-huivit Iso akvarellipaperi Mehiläisvahaliitu Silkkipaperinpalaset (keltainen, oranssi, violetti) Keltaista mehua kannusta Ruusunmarjasosetta Astia soseelle, kauha Maissijauhoa 67

68 Pajoihin normaalisti liittyvä alkupiiri pidettiin poikkeuksellisesti näyttelyssä esillä olleen teoksen aihemaailmaan liittyvänä toteutuksena, ilman tavanomaista alkulaulua. Toiminnassa yhdistyivät sekä teoksen aihe, että Värikylvylle ominainen aistisuus ja kokemus väristä. Alkupiirin sijaan vauvat huomioitiin nimeltä ja he saivat vuorotellen upottaa jalkansa siniseen veteen ja reaktioista päätellen tämä oli vauvojen mielestä jännittävää. Myös ryhmässä olleet isommat sisarukset pysähtyivät etsimään veteen kadonneita varpaitaan omalla vuorollaan. Alkupiirin jälkeen työparini Hanna-Leena Ruottinen kertoi näyttelyn ja ikonitaiteen taustoista, sekä esitteli vanhemmille muutaman valitun teoksen. Esittelyn yhteydessä tutustuimme myös ikoneissa esiintyvän punaisen huivin merkitykseen ja teoksia katsellessa vauvoja siliteltiin ja hellittiin pehmeällä punaisella fleecehuivilla. Toiminnallisella näyttelyvierailulla pyrimme huomioimaan sekä vauvat että heidän vanhempansa. Pajaan liittynyt varsinainen työskentelyosio tapahtui tavanomaisessa työskentelytilassamme heti museovierailun jälkeen. Tilassa oli jokaista vauvaa ja pientä lasta varten kiinnitettynä 70X100cm-kokoinen akvarellipaperi, jonka päälle vauvat kävivät pötköttelemään. Vanhemmille annettiin vahaliitu vauvan kehon rajojen piirtämistä varten. Tämän jälkeen vanhemmille jaettiin erivärisiä silkkipaperin palasia, joita he saivat hiljalleen tiputella vauvan eteen työskentelyalustalle. Papereita tutkittiin ja niiden päälle lorautettiin keltaista mehua, jolloin silkkipapereista liuennet maalit sekoittuivat keskenään paperilla. Olimme kehottaneet vanhempia tarkkailemaan vauvojen työskentelyä ohuiden silkkipapereiden kanssa vahinkojen välttämiseksi. Yleensä huomiota vaativissa tehtävissä myös ohjaajat seuraavat vauvojen työskentelyä ja mikäli tilanne vaikuttaa vaaralliselta, puuttuvat ohjaajat vauvan ja vanhemman väliseen työskentelyyn. Tässä pajassa huomautin muutamille vauvoille ystävällisesti, ettei papereita saanut syödä ja otin palaset heidän suustaan pois. Huomio ei tietystikään ollut suunnattu vauvoille itselleen, vaan heidän vanhemmilleen. Pyrin hoitamaan turvallisuuteen ohjaamisen yleensä vauvan kanssa keskustelun kautta antamalla esimerkiksi ohjeen, joka on kuin yhteinen ajatus: Ei laiteta tätä suuhun, koska teidän äiti varmaan huolestuu, minäpä otan tämän. Värikylpy-ohjaajan tulee ennen kaikkea vastata pajoissa niiden turvallisuudesta. Teosten viimeinen materiaali oli maissijauholla paksunnettu ruusunmarjasose, jota tutkittiin juoksevan keltaisen mehun rinnalla. Kun vanhemmat tai ohjaaja huomaavat, ettei vauva jaksa enää, voi työskentelyn päättää juuri silloin. Teokset 68

69 signeerataan ja seuraa vauvan pesu ja puhtaiden vaatteiden vaihto. Työskentelyn jälkeen ohjaajat irrottavat teokset lattiaa suojaavista pressuista ja asettavat ne kuivumaan. Pajakokonaisuuden päätteeksi perheet saavat mukaansa teospaketin. Opetuskokeilun pajoihin osallistui vauvojen lisäksi kolme isompaa sisarusta. Heille tehtävät ovat yleensä samanlaisia kuin pienemmilläkin, mutta työskentelyyn voidaan tuoda mukaan lisäelementtejä ja haastetta. Oma kokemukseni sisarusten mukana olosta on se, ettei heidän iällään tai tehtävän sisällöllä ole suurta merkitystä, koska työskentely oman sisaruksen kanssa yhteisten tehtävien äärellä on luontevaa ja mielenkiintoista sellaisenaan. Vaikka usein varaan erillisiä materiaaleja ja tehtävänosia isoja sisaruksia varten, ei niitä välttämättä tarvitse ottaa käyttöön, koska aistinen työskentely sellaisenaan riittää. Pohjoisen Pyhät Kuvat -pajassa sisarukset käyttivät työskentelyssä vahaliitua oman kuvansa täydentämiseen ja maalausosiossa oli muutamalla sisaruksella käytössään sivellin. Kuva 17. Heikki Sarviaho Kuva 18. ja

70 Pohjoisista Pyhistä Kuvista Omakuvaan. Kuva 20. ja 21. Heikki Sarviaho

71 3.2 Kotityöskentelypaketti Vauvojen värikylpy -toiminnan yksi tavoite on perheiden taide- ja kulttuuriharrastusten tukeminen. (Värikylpy.fi) Toiminnassa taideharrastuneisuuden tukeminen voi tulla esille useilla eri tavoilla, ohjaaja voi esimerkiksi näkemyksensä mukaisesti tiedottaa osallistujia oman alueen vauvoille suunnatuista kulttuuritoiminnoista. Oulun taidemuseolla toiminnassa huomioidaan luonnollisesti museossa esillä olevat näyttelyt ja kannustetaan perheitä vierailemaan taidenäyttelyissä yleisestikin. Perheiden taideharrastuneisuuden tavoitteena on puolestaan omakohtaisen taidesuhteen kehittyminen. Oman kokemukseni mukaan myös vauvojen taiteellinen kotityöskentely tarjoaa edellytyksiä omakohtaisen taidesuhteen syntymiselle. Käytännön tasolla tarkastellen taiteellinen kotityöskentely on mukavaa yhdessäoloa, johon voi osallistua koko perhe. Ajatus vauvaperheiden kotona tapahtuvasta taidetyöskentelystä syntyi kotona oman poikani kanssa tehtyjen kokeilujen lomassa. Ehkä muutkin vanhemmat voisivat olla tästä kiinnostuneita? Kokemukseni Värikylpy-ohjaustyöstä ja taidekasvatusseminaarityössäni esille nousseet näkökulmat syvensivät näkemystäni kotityöskentelypaketin tarpeesta ja mahdollisuuksista. Aistit hankkivat tiilet ja laastin, joista rakennamme sisäisen kuvamme tästä maailmasta. Salminen. 2005, 250 Tiina Aulion Taideteolliseen korkeakouluun vuonna 2008 tekemä lopputyö käsitteli kotona tapahtuvaa informaalista taidekasvatusta ja sen rakenteita ja tavoitteita. Lopputyön empiirinen osio muodostui yhteistaiteellisesta toiminnasta Aulion oman pojan, Aaron kanssa. Aulion 4 mukaan kotona tapahtuvalla taidekasvatuksella voi olla samoja tavoitteita kuin taidekasvatuksella yleensäkin ja tavoitteisiin vaikuttavat muun muassa vanhemman omat näkemykset ja niin sanottu piilo-opetussuunnitelma. Lisäksi vanhemman olisi hyvä tiedostaa lapsen kehitykseen liittyviä seikkoja, ettei työskentelyssä odoteta taitoja, joita ei vielä ole. Aulion kokemuksen mukaan erilaisten kasvua, taidetta tai taidekasvatusta koskevien teorioiden tietämys ei kuitenkaan ole välttämätöntä tai tarpeellista kotityöskentelyn kannalta. Idea vauvaperheille suunnatusta kotityöskentelypaketista syntyi keväällä Alussa pohdin julkaisun suunnittelun ja laajemman levityksen mahdollisuuk- 4. Perustuu sähköpostilla käytyyn keskusteluun. 71

72 sia, koska vauvataidetoimintaa koskevia työskentelyoppaita ei ollut olemassa ja mielestäni sellaiselle oli kysyntää. Yhtä aikaa lopputyötutkimuksen aiheen suunnittelun kanssa aloin kuitenkin pitää tärkeänä työskentelypaketin olemuksen hahmottamista oikean kohderyhmän avulla ennen lopullista versiota. Värikylvyn kehitystyöhön liittyvä lopputyö tarjosi sopivan tilaisuuden testata vauvaperheille suunnattua taiteellista työskentelyä koskevia perusteluja, ohjeita ja näkökulmia. Tavoitteenani oli luoda työskentelypaketista lapsiperheille sopiva omia kokemuksiani äitinä, opettajana ja tutkijana hyödyntäen, mutta ajattelin, että koska lapsiperheet ovat kohderyhmänä laaja ja moninainen joukko, ei oma näkemykseni olisi ehkä yksistään riittävä. Vauvataidetta kotipaketissa -vihkon käyttökokemusten kartoittamisen taustalla oli siis ajatus useiden käyttäjien avulla saatavasta laajemmasta näkökulmasta. Työskentelypaketin käytettävyyden arvioiminen tuntui myös siinä mielessä tärkeältä, että vauvojen kotona tapahtuvaan taidetoimintaan vaikuttavat useammat seikat kuin pajatyöskentelyssä. Mitä taiteellinen työskentely kotona vaatii vanhemmalta? Pidän itseäni suhteellisen viitseliäänä taidehetkien järjestäjänä ja omaan asenteeseeni vaikuttaakin kiinnostukseni ja arvostukseni työskentelyä kohtaan. Millaista varhainen taiteellinen kotityöskentely voisi siis olla ilman taiteilijan tai taidekasvattajan taustaa ja mitä haasteita siihen liittyi? Muun muassa näitä näkökulmia halusin selvittää, että pystyisin huomioimaan lapsiperheiden tilanteita tehtävien suunnittelutyössä laaja-alaisemmin. Kävimme ensimmäisen kerran yhdessä työparini Laura Lampisen kanssa alkuvuodesta 2008 luennoimassa Värikylvystä Porin lastenkulttuurikeskuksen ohjaajakoulutuksessa. Ammatillisesti nuo matkat ovat olleet idearikkaita ja ajatusten vaihto toisten ohjaajien kanssa sekä erityisesti yhteistyö kulttuurituottaja Eija Mettovaaran kanssa on ollut uutta luovaa. Samanaikaisesti kun itse innostuin kotityöskentelypaketin suunnittelusta, pohdimme yhdessä Lauran ja Eijan kanssa materiaalisen kotityöskentelypaketin mahdollisuuksia. Projekti on toistaiseksi jäänyt hahmottelun asteelle, mutta kotityöskentelyn alkuun pääsemisessä auttaisivat varmasti myös konkreettiset materiaalit. Lopputyöhöni liittyvä Vauvataidetta kotipaketissa -vihko löytyy tallennettuna takakannen muovitaskussa olevalta cd-levyltä. Kotipaketin tietoja voi hyödyntää ja sen tehtäviä saa mielellään innostua kokeilemaan, mutta paketin sisältöä ei saa kopioida sellaisenaan. 72

73 3.2.1 Suunnittelu ja toteutus Vauvojen taiteellisen kotityöskentelypaketin suunnittelu lähti liikkeelle valokuvien selaamisella. Halusin Värikylpy-pajoista otettujen kuvien avulla pohtia niitä syitä, miksi taiteellinen työskentely oli mielestäni tavoittelemisen arvoista. Tähän kysymykseen liittyviä ajatuksiani olen esitellyt tarkemmin kappaleessa Miksi vauvataidetoimintaa? Valokuvien katselu toimi myös itselleni työn aloittamisen motivointikeinona. Tavoitteenani oli luoda perustietoja vauvojen taiteellisesta kotityöskentelystä sisältävä ja helppokäyttöinen kokonaisuus, jota voisivat mahdollisesti soveltaa myös sellaiset perheet, jotka eivät olleet osallistuneet Vauvojen värikylpyyn. Kuten paketin saatesanoissa kerrotaankin, on paketti suunniteltu ensisijaisesti rohkaisemaan ja innostamaan vauvojen ja pienten lasten vanhempia kohti taiteen kokemista, näkemistä ja tekemistä. Koska pienten lasten taidetoiminnasta päättävät vanhemmat, pyrin kirjoittamaan työskentelypaketin tekstit vertaisena eli vanhempana toiselle vanhem- Kallen taidehetki kotona. Kuva 22. Kallen kotialbumi

74 malle. En tavoitellut kirjoitusasullani hienoja termejä tai teoriaan viittaavia perusteluja, vaan halusin esitellä erilaisia näkökulmia työskentelyyn liittyen. Suunnitellessani paketin sisältöä pyrin kokoamaan yhteen sellaiset työskentelyyn ja sen mahdollisuuksiin liittyvät seikat, joihin olin kiinnittänyt huomioita Värikylpy-ohjaajan työssäni sekä kotona omien lasteni kanssa tehdyissä kokeiluissa. Listasin itselleni kolme aihealuetta: materiaalivalinnat, työskentelyyn liittyvät seikat ja perustelut sekä taidetehtävät. Materiaalitietous on vauvojen kanssa työskenneltäessä erityisen tärkeässä asemassa, koska työskentelyn tulee olla turvallista. Lisäksi materiaalien käyttöön voi liittyä myös kasvatuksellisia arvoja kuten, haluaako vanhempi työskennellä ainoastaan ruoka-aineilla vai käyttääkö niiden lisäksi myös valmisvärejä. Kysymys on merkityksellinen sen vuoksi, että materiaalia saattaa joutua myös vauvan suuhun ja vanhemmilla voi olla erilaisia näkemyksiä siitä, mikä on turvallista. Jätin tämän valinnan avoimeksi lukijalle, mutta huomautin kuitenkin oman ajatukseni siitä, että yleensä työskentely on turvallista silloin, kun vanhempi on siinä mukana aktiivisena osallistujana ja vauvan työparina. Materiaaleihin liittyen täydensin ja muokkasin Värikylpy-työssä ja -koulutuksessa muodostunutta listaa mahdollisista työskentelyssä käytettävistä materiaaleista. Lisäksi toin lukijalle esille Värikylpy-työskentelyyn liittyvän näkökulman, että käytettävät ruoka-aineet tulisi mielellään tarjota maalausmateriaalina muusta kuin ruoan alkuperäispakkauksesta. Tällä linjauksella halusin kiinnittää vanhempien huomiota siihen, ettei maalatessa ole tarkoitus syödä mitään. Paketissa esiteltävät tehtävät on suunniteltu ruoka-aineiden ja valmisvärien yhdistelmistä, mutta ohjeita voi soveltaa joko kokonaan ruoka-aineilla tai pelkästään valmisväreillä tehtäviksi. Kussakin tehtävässä mainitaan vaihtoehtoiset materiaalit. 74 Työskentelyyn liittyvissä seikoissa ja perusteluissa pidin tärkeimpänä ajatuksena lukijan innostuksen herättelyä informaation ohella. Pidin kuitenkin ensisijaisena sitä, että työskentelystä kerrottaisiin heti paketin alkupuolella käytäntöön liittyviä olennaisia asioita sellaisia joista on apua, kun järjestää taidehetkeä. Työskentelyyn liittyen on esimerkiksi hyvä, että vauvojen kanssa kartongit tulee kiinnittää teipillä maalausalustaan, etteivät ne liiku tai niiden reunat tee haavaa vauvalle. Tähän aihealueeseen liittyen pohdin omaa rooliani ostamiseen ohjaamisessa. En kokenut luontevana tiettyjen merkkien tai ostopaikkojen suosittamista, mutta mielestäni oli välttämätöntä kuitenkin mainita, mitä perusasioita työskentelyä varten voisi hankkia kotiin. Toisaalta vauvoille sopivia valmismaa-

75 leja ei ehkä ole olemassa kovin monenlaisia, joten siinä mielessä merkkien nimeäminen olisi voinut helpottaa lukijan asemaa. Työskentelyyn liittyen halusin myös esittää selkeitä perusteluja sille, miksi taidehetkien järjestäminen ja taiteellinen työskentely on tärkeää. Tavoitteenani ei kuitenkaan ollut perustelujen liittäminen teoriaan, vaan enemmänkin toimintaan liitettävien näkökulmien yleinen esittely. Kotityöskentelypaketin tehtäväosio oli mielestäni vihkon haastavin osio. Miten säilyttää tehtävien moniaistisuus ja erilaiset työskentelytavat tekemättä tehtävistä liian vaikeita? Toisaalta tehtävien pelkistämisellä kadotetaan helposti Värikylvylle ominainen monimuotoinen ihmettely, ja toiminta typistyy perinteiseksi piirtämiseksi ja maalaamiseksi. Tämän vuoksi koin tärkeäksi, että tehtäviä ennen kuvataan lyhyesti niiden viitteellisyys ja soveltamisen mahdollisuudet. Varsinaisten tehtävien suunnittelussa pyrin huomioimaan kodeissa mahdollisesti valmiina olevia materiaaleja, kuten esimerkiksi kahvia tai teetä, sekä eri aisteille suunnatut kokemukset ja tehtäviin liittyvän leikillisyyden. Tehtävien lukumäärä oli sama kuin Värikylpy-kokonaisuuksissa Oulun taidemuseolla yleensä eli kahdeksan. Ajatuksenani oli, että erilaisista tehtävistä perheet saattoivat valita itselleen sopivimmat. Koska Värikylpy-työskentely on sovellettavissa myös isommille lapsille, halusin kiinnittää huomiota myös heihin tehtävien suunnittelussa. Tehtäviin liittyvien lähtökohtien, materiaalien, järjestelyjen ja työskentelyn lisäksi liitin tehtävien loppuun myös erillisen kuvauksen isompia lapsia varten. Vaikka suunnittelutyön lähtökohdat liittyivätkin omiin kokemuksiini, yritin kuvata vauvojen taiteellisen työskentelyn olemusta siten, että jokainen lukija saattaisi soveltaa tekstiä oman näkemyksensä ohjaamana. Koin nimenomaan tärkeäksi sen, että pakettia voisi hyödyntää perheiden omista lähtökohdista ja mahdollisimman monipuolisesti. Kirjoitin kaikki tekstit siten, että niissä huomioitiin myös Värikylpyyn osallistumattomat perheet eli kirjoituksista tuli hahmottua laaja-alainen ja perusteellinen kuva vauvojen taiteellisen kotityöskentelyn luonteesta. Kotityöskentelypaketin kohderyhmäksi muodostuivat näin ollen Värikylpyläisten perheet ja lapsiperheet yleisemminkin. Vihkon toteutukseen liittyvistä seikoista olimme sopineet yhdessä Oulun taidemuseon amanuenssin Outi Dekkerin kanssa. Kotipaketin suunnittelutyö ja visuaalinen ulkoasu kuuluivat omaan vastuualueeseeni ja taidemuseo vastasi paketin painamiseen liittyvistä asioista. Paketin toteutuksessa keskityin enemmän sen sisällön suunnitteluun kuin ulkoisen näyttävyyden hiomiseen. Tämä 75

76 siitäkin syystä, ettei käytössäni ollut taitto-ohjelmaa, vaan kirjoitus ja kuvien liittäminen tapahtuivat tekstinkäsittelyohjelmalla. Mielestäni paketin ulkoasu oli kuitenkin tässä vaiheessa opetuskokeilua varten suunniteltuna, ikään kuin otteena mahdollisesti myöhemmin julkaistavasta vauvataidepaketista selkeä ja riittävän visuaalinen. Vihkon sisältö tulostettiin musta-valkoisena ja sen kansi painatettiin värillisenä. Tulostetut sivut liitettiin yhteen etukannen ja sitä suojaavan muovin sekä tukevan takakannen kanssa liimasidonnalla. Lopputyön yhteydessä cd-levyllä esitetty kotityöskentelypaketti on värillinen alkuperäisen tulostussuunnitelman mukaan. Paketin suunnittelun aikaan pohdimme yhdessä Outi Dekkerin kanssa, voitaisiinko paketista kehittää museon Värikylpyyn osallistuville perheille jonkinlainen varhaisen taideharrastamisen jatkomahdollisuus, koska vielä tuolloin museo ei voinut tarjota jatkopajoja halukkaille. Tämä näkökulma jäi kuitenkin suunnittelun asteelle ja on mahdollista, että se toteutuu myöhemmässä vaiheessa. Oliver keskittyy työskentelypaketin tehtävään. Kuva 23. Oliverin kotialbumi

77 3.2.2 Joelin taidehetki Lopputyöni yhtenä aineistona ovat tutkimukseen osallistuneen vauva-vanhempiparin kotityöskentelyhetkestä ottamani valokuvat, tallentamani videodokumentti sekä työskentelystä tekemäni havainnot. Olimme sopineet erään haastateltavan äidin kanssa, että vierailun yhteydessä äiti järjestää myös taiteellisen kotityöskentelyhetken, jonka voin dokumentoida tutkimustani varten. Vauvavanhempipari toteutti Vauvataidetta kotipaketissa -vihkosta tehtävän numero neljä, Ripinää ja rapinaa. Kuvailen tässä luvussa Joelin ja hänen äitinsä yhteistä kotityöskentelyhetkeä. Taidehetken aloitustilanne. Kuva 24. Taiteellisen työskentelyhetken alkuvalmisteluihin liittyen äiti oli levittänyt pyyheliinan suihkutilan lattialle ja teipannut siihen valkoisen kartongin, jonka päällä oli puoleksi folio-paperia. Työskentelyn alussa äiti nosti Joelin paperin äärelle ja hän kiinnostui heti kirkkaasta foliosta. Lattialla ollut pyyheliina vaikutti sopivalta alustalta ilman vaatteita työskentelevälle pojalle, koska muutoin kaakelilattia olisi saattanut tuntua kylmältä. Ensimmäisenä Joel sai ihmeteltäväkseen muovipullon, jonka sisällä oli oransseja linssejä. Äidin helistellessä pulloa, Joel hymyili leveästi ja tavoitteli sitä. Saatuaan sen itselleen omaan syliinsä pullo muuttuikin jännittäväksi ja hetkellisesti työskentelyssä tuli tauko. Joel kuitenkin tarttui siihen uudestaan, pukkasi sitä jaloillaan ja heilutteli sylissä. Työskentelyssä käytetty pullo oli suurikokoinen ja pienempi kappale olisikin saattanut sopia vauvan käsiin paremmin. Työskentelyn alku osoitti mielestäni hyvin sen, etteivät työskentelyssä käytettävät materiaalit välttämättä tarvitse olla kaupasta ostettuja välineitä, vaan niitä voi soveltaa kodista löytyvistä materiaaleista. Lisäksi taiteellisen työskentely- 77

78 Kuva 25. ja 26. hetken aloituksessa maalaamista edeltävä virittäytyminen ja leikki ovat tärkeitä innostavia tekijöitä niin lapselle kuin aikuisellekin. Joelin hihkuessa ja heilutellessa käsiään rapisevalle pullolle myös äitiä nauratti ja hän kommentoi Joelin reaktioita sanallisesti työskentelyn lomassa. Joel alkoi menettää kiinnostuksensa pulloon, kun hän huomasi uudelleen alussa lyhyesti ihmettelemänsä heijastelevan folion. Äiti ohjasi muutaman kerran Joelin huomion takaisin rapisevaan pulloon heiluttelemalla sitä ilmassa, mutta kun folio alkoi toden teolla kiinnostaa, perehtyivät he molemmat siihen. Aina välillä vieressä liikahtanut pullo herätti kuitenkin ilostusta ja siihen palattiin lyhyiksi hetkiksi. Joel halusi tarttua folioon käsin ja nostaa sitä lattiasta. Tuolloin myös koko alusta liikkui, mutta äiti oikaisi pyyhkeen nopeasti ja lisäsi folion päälle rypisteltyjä voipaperipalloja. Samalla äiti totesi Joelille, että laittaa nyt pullon pois, koska he eivät tarvitse kaikkia materiaaleja yhtä aikaa. Tämä olikin erittäin hyvä huomio, koska Joelin kiinnostus eteni luonnollisesti materiaalista toiseen ja materiaalien liian suuri lukumäärä samanaikaisesti olisi saattanut häiritä keskittymiskykyä. Voipaperipallot olivat myös rapisevia ja niistä syntyi suhteellisen voimakas ääni, kun äiti suoristi paperia. Joel seurasi äidin toimia, mutta esille nostettu materiaali ei selvästi kiinnostanut riittävästi, vaan hän palasi aina ihmettelemään foliota. Piiloleikki voipaperin takaa sai materiaalia arkailevan pojan taas hymyilemään. Ihmettelyn lomassa Joel horjahti lattialla, mutta työskentelyalustana toiminut pyyhe pehmensi kolahduksen, eikä se haitannut työskentelyä. 78

79 Muutaman kerran Joel kiinnitti huomionsa minuun ja läsnäolooni heidän työskentelyssään. Pyrin kuitenkin reagoimaan työskentelyyn ja Joelin seurustelua ehdottaviin eleisiin mahdollisimman neutraalisti, että hän voisi keskittyä työskentelyyn ja äidin kanssa kommunikoimiseen. Tallenteessa näkyykin, että muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta Joel seuraa äitiä ja materiaaleja. Koska voipaperi ei innostanut Joelia tutkimaan tarkemmin, siirsi äiti ne syrjään työskentelyalustalta ja ripisteli pullossa olleita linssejä maalausalustalle. Pullo ja linssit olivat Joelin mielestä mielenkiintoisia. Äiti taputteli kädellään paperia, jolloin linssit liikkuivat alustalla. Äiti myös tiputteli niitä Joelin syliin ja paperille. Linssien jälkeen äiti lisäsi teoksen päälle itse mikrossa valmistamaansa kiisseliä, joka oli sopivasti lämmintä työskentelyyn. Juomalasillisen kiisselimäärän valmistaminen mikrossa oli mielestäni hyvä idea, joka sopii kotityöskentelyyn erinomaisesti. Valmistus mikrossa on nopeampaa ja vaivattomampaa kuin kiisselin valmistus kattilassa keittolevyllä. Tämä materiaalinen oivallus toi esille äidin kyvyn soveltaa vihkossa esitettyä ohjetta omien mahdollisuuksiensa mukaan. Idea on käyttökelpoinen myös tulevaa kotityöskentelypakettia ajatellen. Miltä tuntuu lämmin kiisseli? Kiisselin avulla linssit tarttuvat alustaan kiinni. Kuva

80 Joel laittoi kätensä kiisseliin, puristeli sitä nyrkissä ja kokeili, miltä se tuntuu jalalla. Tämän jälkeen työskentelyyn tuli pieni tauko, minkä aikana äiti otti kiisseliä omaan käteensä ja tarjosi sitä Joelille. Joelin huomio kiinnittyi jälleen folioon ja kiisselisen folion jälkeen työskentelyssä tuli jälleen tauko. Tässä kohdassa äiti kysyi Joelilta, halusiko tämä maalata varpailla ja nosti pojan seisomaan ja tuki häntä jaloilla maalaamisessa. Maalaaminen istualtaan kiinnosti kuitenkin enemmän ja teokseen lisättiin vaalean violettia marjajogurttia. Soseen paperille tuomisen yhteydessä äiti teki huomion, ettei Joel ollut enää työskentelystä niin kiinnostunut kuin aluksi. Äiti yritti kuitenkin vielä kiinnittää Joelin huomion lisäämällä alustalle punaista, sinistä ja valkoista maalia ja tiedusteli tältä, että saisivatkohan he yhdessä aikaan violettia väriä. Joel sekoitteli värejä pitkillä vedoilla ja yritti tämän jälkeen nousta äitiä vasten. Äiti päätti taidehetken nostaen Joelin varpailleen teoksen päälle ja pienen maalaushetken päästä he lopettivat työskentelyn keskustellen. Ennen pesulle lähtöä äiti totesi, että he olivat osanneet tehdä violettia väriä. Kuva

81 Koko työskentelyhetken aikana Joel ei juurikaan yrittänyt laittaa materiaaleja suuhunsa ja hän keskittyi lähes yksinomaan työskentelyyn. Äidin huolehtimat työskentelyyn liittyneet etukäteisvalmistelut takasivat rauhallisen ja keskittymiseen ohjaavan hetken, koska äiti saattoi nostaa lähelleen asettelemansa materiaalit yksitellen vauvan ihmeteltäväksi. Tilanteesta välittynyt tunnelma kuvasi kotityöskentelyn olemusta sen parhaimmillaan; taidetehtävässä ja sen etenemisessä tuli esille äidin sensitiivisyys ja toiminnan merkitys yhteisenä kommunikoimisen ja olemisen muotona. Äiti esimerkiksi aisti Joelin keskittymistä tilanteeseen ja ohjasi työskentelyyn kiinnittämällä huomiota erilaisiin materiaaleihin. Hetkessä ei ollut viitteitä käytännön ongelmista tai järjestelyn haasteellisuudesta ja se oli järjestetty perheelle sopivassa mittakaavassa. Työskentelyä helpotti se, että myös äiti oli varautunut työskentelyyn sopivalla asulla ja tilassa sai toimia vapaasti. Vanhemmalla onkin lapsen havaintojen harjaantumisessa tärkeä rooli. Aistien harjoittamisella voidaan kehittää lapsen tiedollisia järjestelmiä ja ajattelua, jossa lapsi vertailee eri havaintoja toisiinsa. Aistien yhtäaikainen kehittäminen edistää luovaa, uutta rakentavaa ajattelua, joka perustuu mielikuvitukseen, älyyn ja herkkään kokemiseen. (Hakkola et al. 12). Kotityöskentelyhetkessä tulivat esille Joelin erilaiset mieltymykset materiaalien ja aistimisen suhteen, sekä aistimiseen liittyvät kokemukset. Luvussa esittelemäni Savan (1993) malli ja sen ulottuvuuksien toteutuminen Vauvojen värikylpy -toiminnassa näyttäisi tämän kotityöskentelyhetken perusteella olevan mahdollista myös kotona tapahtuvassa taiteellisessa toiminnassa. Työskentely tapahtui sosiaalisessa vuorovaikutuksessa aistitiedon ja sen synnyttämien kokemusten yhteydessä. Kotityöskentelyn voidaan säännöllisenä toimintana ajatella olevan niin taitotietoutta kuin käsite- ja mielikuvatietoutta kehittävää. Salminen (2005, 54) toteaa, että jo varhain kuvallinen ilmaisu tarjoaa keinon, jonka avulla ideat ja tunteet voidaan tehdä konkreettisiksi ja havaittaviksi. Lisäksi piirrokset jättävät pysyvän todistuskappaleen tekijästään. 81

82 Joelin kokemuksia kotityöskentelyvihkon tehtävistä. 82 Kuva 29. ja 30 Joelin kotialbumi

83 4 Tulosten tarkastelua Tässä osiossa käyn vuoropuhelua tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen, tutkimuskysymysten ja aineiston välillä. Lopputyöni molemmat tutkimuskysymykset ovat kaksiosaisia ja kysymyksiin liittyvän näkökulman tarkastelu tarkentuu alakysymyksessä. Ensimmäisessä pääkysymyksessä pyrin aluksi aineistosta esiin nousevien näkökulmien avulla hahmottamaan ja perustelemaan vauvojen taiteellisen kotityöskentelyn olemusta ja siihen liittyviä haasteita. Tämän jälkeen kartoitan kotityöskentelyyn liittyen Vauvataidetta kotipaketissa -vihkon käytettävyyttä ja siitä nousseita kokemuksia. Tutkimuksen toisen pääkysymyksen avulla pohdin vauvoille suunnattujen taidetehtävien suunnittelua Vauvojen värikylvyn kehittämisen näkökulmasta ja lopuksi selvitän, mitä mahdollisuuksia Värikylvyn ohjaustyö tarjoaa taiteellisen kotityöskentelyn tukemiseksi. Koska tutkimukseni päättelyn logiikka on teoriasidonnainen, peilaan tuloksia suhteessa aikaisemmin esittämääni toiminnan teoreettiseen jäsennykseen. 4.1 Vauvaperheiden taiteellisen kotityöskentelyn mahdollisuuksia Tutkimuksen ensimmäiseen kysymyksen taustaan liittyvät omat näkemykseni vauvojen taiteellisesta kotityöskentelystä. Oma esiymmärrykseni toiminnasta on syntynyt ensisijaisesti äitinä mutta myös kokeilevana kuvataidekasvattajana. Mitä kaikkea vauvan kanssa voi tehdä? On mielenkiintoinen ja haastava kysymys. Taiteellisen työskentelyn mahdollisuuksien ymmärtäminen voi tuntua vaikealta ja työskentelyn järjestäminen työläältä. Toisaalta, itse työskentely on yleensä intensiivistä ja kaikkia osallistujia viihdyttävää toimintaa, josta jää jälkiä sekä mielikuviin että paperille. Taiteellinen työskentely on yksi keino tehdä näkyväksi aikuisen ja lapsen välistä kommunikaatiota ja suhdetta. Lapsiperheiden kokemusten kartoittaminen on tärkeää vauvojen taiteellisen kotityöskentelyn mahdollisuuksien ymmärtämiseksi. Lopputyössäni halusin selvittää, mitä haasteita ja mahdollisuuksia liittyy vauvaperheiden kotona tapahtuvaan taiteelliseen työskentelyyn. Tulkintani perustuu omien havaintojeni ja kokemusteni lisäksi tutkimuksen yhteydessä kerättyihin lomakekysely- ja haastatteluvastauksiin. Kysymyksen käsittelyn yhteydessä esittämäni valokuvat ovat vauvaperheiden itse ottamia ja käytän niitä heidän luvallaan. 83

84 Aloitin tutkimuskysymyksen tarkastelun perehtymällä lomakekyselyjen taiteellista kotityöskentelyä luonnehtiviin vastauksiin. Tämän jälkeen keskityin lähinnä teemahaastattelujen taiteellista kotityöskentelyä koskevaan osaan ja loin koko aineiston pohjalta kolme aiheeseen liittyvää katsantokantaa. Käsittelen ensimmäistä tutkimuskysymystäni näiden erilaisten näkökulmien avulla. Työskentelyyn vaikuttavia käytännön seikkoja Työskentelyn ensisijaisina edellytyksinä vastaajat näkivät yleisesti äidin ja vauvan fyysisen ja psyykkisen hyvinvoinnin. Näihin liittyen seitsemässä lomakevastauksessa kahdeksastatoista mainittiin esimerkiksi osallistujien sopiva vireystila, riittävä unensaanti ja jopa tasapainoinen elämäntilanne. Eräs haastatelluista äideistä perusteli työskentelyn edellytyksiä siten, että koska vauvavuosi on jo sellaisenaan aika raskas, täytyy muiden asioiden olla kunnossa, että voi keskittyä taiteelliseen työskentelyyn. Jaksamisen lisäksi tärkeäksi tekijäksi muodostuivat ajanhallinta ja siihen liittyvät ongelmat. Vauva-arjessa haasteeksi koettiin sopivan ajankohdan löytäminen työskentelylle, koska päivää rytmittivät rutiinit ja varsinaista vapaata valveillaolo aikaa saattoi olla vain vähän. Toisaalta eräs vanhempi kertoi lomakevastauksessaan omasta ajankäytöllisestä ratkaisustaan seuraavasti: Arjen kiireessä ennakoivat valmistelut ja itse taidehetken toteutus kokonaisuutena vaativat ajallisesti sen verran, että se on karsinut itse toteutuksia, vaikka innokkuutta löytyykin sekä äidiltä että vauvalta. Kotityöskentely on myös pieniä ideoiden toteutuksia paketista, jotka ovat ajallisesti nopeammin toteutettavia arjen piristysruiskeita. Kaksi lomakkeisiin vastannutta vanhempaa kokivat ajanhallinnan olevan helpompaa kotityöskentelyssä kuin Värikylpy-pajassa, koska kotona saattoi edetä täysin vauvan aikataulujen mukaisesti. 84 Työskentelyn aloittamiseen liittyviä haasteita pohdittiin kolmessa lomakevastauksessa, sekä yleisesti järjestelyihin liittyvän motivaation merkitystä viidessä vastauksessa. Näitä näkökulmia tärkeämmäksi lähtökohdaksi vastaajat kokivat kuitenkin oman kodin työskentelytilat ja niihin liittyvät ominaisuudet, joita pohtivat puolet vastaajista. Eräs vanhempi kuvaili vastauksessaan työskentelytilaa sellaisena paikkana, missä voi ilman stressiä maalailla, jotta ei tarvi pelätä mitkä kaikki menee maaliin. Sopiva tila kuvattiin myös riittävän suureksi. Yksi haastatelluista vanhemmista kuvaili suurikokoisten töiden kuivattamiseen liittyviä hankaluuksia pienessä kodissa ja toinen pohti teosten säilytysmahdollisuuksia pitemmällä aikavälillä.

85 Neljässä tilakysymyksiä pohtivassa vastauksessa sivuttiin myös materiaaleihin ja viidessä siivoukseen liittyviä näkökulmia. Haastattelutilanteessa eräs äideistä kertoi materiaalin puutteen olevan ongelmallista. Kokemus ei liittynyt niinkään valmismaaleihin, vaan työskentelyssä tarvittaviin papereihin ja kartonkeihin, jotka kestäisivät vauvan työskentelytapaa. Siivouksesta kirjoitettiin pääsääntöisesti neutraaliin sävyyn, tosin muutamassa vastauksessa se koettiin työskentelyä estäväksi seikaksi. Eräs vanhempi kuvaili tilannettaan näin: Sotku, jonka tietää hommasta tulevan ja joka pitää itse siivota taidehetken jälkeen masentaa myös. Kun elämä on jatkuvaa siivoamista muutenkin, ei viitsi järjestää itselleen ylimääräistä siivottavaa. Yksi neljästä haastateltavasta äidistä kertoi suhteensa tehtävien järjestämiseen ja siivoamiseen muuttuneen kotityöskentelyn myötä positiivisempaan suuntaan. Äiti pohti, että mikäli taiteen tekemistä tulisi harrastettua useammin, ei työtaakkaa koe enää niin suureksi ja työskentelyhetken jälkeen tulee ylipäätään siivottua. Toinen haastatteluun osallistunut äiti pohti myös siivouksen suhdetta toimintaan siten, työskentelyssä paikat menee sotkuun ja sitten siivotaan. Tähän tulokseen äiti oli tullut yritettyään ensin järjestää työskentelyä mahdollisimman vaivattomasti, mutta huomannut helpommaksi muuttaa omaa asennoitumistaan työskentelyn luonteeseen liittyen.kolmas haastatelluista äideistä kuvaili itseään ja kasvatustyyliään humoristisesti ylisiistiksi. Hän koki sotkun välttämisen yhdeksi esteeksi heidän kotitoiminnalleen ja pohti järjestämäänsä taidehetkeen liittyen, oliko pienempi lapsi ollut hämillään yhtäkkisestä luvasta sotkea työskentelyn yhteydessä. Äidin kokemuksen mukaan normaalista kotikäyttäytymisestä poikennut tilanne sekoitti vauvan ajatuksia, eikä työskentely onnistunut, vaikka hän oli innokas maalari Värikylpy-pajoissa. Oman kokemukseni mukaan vanhemman taidekäsitys vaikuttaa taiteellisen työskentelyn mahdollistumiseen, mutta edellä mainittu työskentelytilanne osoittaa, että siihen voivat vaikuttaa myös muut kodin sisäiset yhteiset käsitykset esimerkiksi juuri siisteyteen liittyen. Neljäs äiti ei liittänyt työskentelyä seuraavaan siivoukseen juurikaan huomiota ja puhui siitä neutraalisti. Siivous oli kuitenkin yleisesti toimintaan liitetty seikka, mikä tuli esille myös pajatilanteissa käydyissä keskusteluissa. 85

86 Työskentelyyn liitettyjä arvostuksia Vauvojen taiteelliseen kotityöskentelyyn liitettiin lomakevastauksissa yhtä vastausta lukuun ottamatta positiivisia mielikuvia ja arvostuksia. Kun vastaajilta kysyttiin, mitä taiteellinen työskentely vauvan kanssa antaa vauvalle tai vanhemmille, sisälsi kuusitoista vastausta kahdeksastatoista yhdessä olemisen ja tekemisen näkökulman. Vastauksissa myös korostui yhdessä toimimiseen liittyvä mielihyvä ja ilo. Myös jokaisessa neljässä haastattelusta välittyi ajatus toiminnasta yhtenä yhdessä olemisen muotona ja virikkeitä tarjoavana vaihtoehtona. Yksi haastatelluista äideistä näki kotityöskentelyn sopivana sisäpäivien puuhana ja toinen hyvin sopivaksi talvikaudelle, jolloin ulkona ei pääse samalla tavalla tutkimaan esimerkiksi märkiä materiaaleja kuin muina vuoden aikoina. Työskentelyn kuvailussa toistuivat lähes kaikissa lomakevastauksissa myös vauvan saamat aistimukset ja kokemukset, sekä virikkeiden näkökulma. Näissä vastauksissa tulivat mielestäni esille Inkeri Savan (1993) taiteellisen oppimisen mallin vuorovaikutustiedon ja aistitiedon ulottuvuuksiin liittyviä piirteitä. Kotityöskentelyyn liittyvää taiteellista oppimista voidaan siis pitää mahdollisena, koska jo yksi mallin neljästä tiedon ulottuvuudesta voi toimia oppimisen alkuna (emt. 35). Elämyksiin liittyen yksi haastatelluista vanhemmista kuvasi myös kotityöskentelyn järjestämisen perusteluja seuraavasti: No se on se, että lapsi saa elämyksiä monella tavalla. Ja oppis luottaan itteensä, niin kun että, hänkin voi tuottaa just jotain omalla tavallaan. Että oppis semmosen asenteen näihin, että hän voi ja hän osaa ja pystyy. Nämä edellä kuvatut ajatukset liittyvät mielestäni kappaleessa 1.3 Miksi vauvataidetoimintaa? esittelemiini perusteluihin, esimerkiksi Sinikka Rusasen (2007) näkökulmiin kuvataiteen merkityksestä suhteessa lapsen kasvun, kehityksen ja kokonaisvaltaisen oppimisen tukemisessa. Kaikki neljä haastateltua vanhempaa suhtautuivat vauvojen taiteelliseen kotityöskentelyyn positiivisesti, mutta eivät pitäneet sitä kasvun kannalta välttämättömänä toimintana. Yksi äideistä kuvasi asiaa näin: Mun mielestä se on yks tapa viettää aikaa lapsen kanssa. Ja että lapsen kanssa ajan viettäminen on tärkeää. Toinen haastatelluista näki, että vauvan ja vanhemman yhteistä olemista ohjaa myös aikuisen kiinnostus erilaisia asioita kohtaan. Toimintaan sisällytettiin sen arkeen tuoman vaihtelun merkitys niin aikuiselle kuin vauvallekin. Yksi haastatelluista puhui yleisesti perheille ominaisista harrastusmahdollisuuksista ja näki taiteellisen kotityöskentelyn olevan heidän perheelleen ominaisia har- 86

87 rastuksia laajentava lisä, joka ikään kuin suuntaa kokemuksia sellaisellekin alueelle, jossa kokeillaan rajoja. Eräs haastateltavista totesi huomanneensa vauvansa taiteellisessa työskentelyssä tapahtuneet muutokset fyysisesti erilaisina tapoina tutkia. Toinen haastateltava äiti oli huomannut työskentelyn yhteydessä kahden lapsensa erilaisten luonteenpiirteiden ilmenevän erilaisina tapoina työskennellä ja suhtautua taiteen tekemiseen.vauvan kehityksen ja persoonallisuuden näkyväksi tuleminen on mielestäni myös yksi vauvataidetoiminnan perustelu, kuten olen luvussa 1.3. Miksi vauvataidetoimintaa? esittänyt. Myös lomakkeissa taiteelliseen työskentelyyn liitettiin seitsemässä vastauksessa oman vauvan työskentelyn seuraaminen ja siihen liittyvä ilo ja ylpeys. Toiminnan yhteistä ymmärrystä luova ulottuvuus tuli esille esimerkiksi yhden haastattelun yhteydessä, jossa vanhempi kuvasi tilanteita, joissa hänen näkemyksensä kiinnostavasta asiasta ei vastannutkaan vauvan näkemystä samasta asiasta. Tämän lisäksi vanhempi totesi, että työskentelyssä oppii myös uusia puolia omasta vauvastaan ja hänen tavastaan reagoida. Erilaiset työskentelyyn liitetyt näkökulmat kuvasivat myös vanhempien taiteellisen oppimisen mahdollisuuksia ja tapahtunutta ymmärryksen syventymistä. Yksi haastatelluista äideistä kuvasi suhdettaan kotityöskentelyyn seuraavasti: Kyllä mää edelleen koen, että mää en oo vielä ihan päässy syvälle siihen ajatukseen, että miten tätä tehdään, mutta hitaasti ja varmasti kyllä tää varmaan pikku hiljaa kun me tässä puuhaillaan. Kotityöskentelyhetkistä kertomansa ja niistä otettujen kuvien perusteella äiti oli mielestäni pohtinut työskentelyn olemusta ja merkityksiä syvällisesti ja osasi soveltaa työskentelytapaa monimuotoisesti. Tähän varmasti vaikutti osaltaan myös vanhemman ammatti ja mahdollisuus soveltaa työskentelyä myös omassa työssään. Äidin pohdinnasta voi tavoittaa jo opitun eli taiteellisen työskentelyn synnyttämän kokemuksen pohjalta luodun ensimmäisen näkemyksen toiminnasta. Savan mallin yhteydessä tämä ymmärryksen lisääntymistä voisi kuvata taiteellis-esteettisen käsite- ja mielikuvatiedon rakentumisena nimenomaan äidin omien henkilökohtaisten merkitysjärjestelmien syntymisen näkökulmasta (Sava 1993). Oma esiymmärrykseeni liittynyt ajatus toiminnan järjestämisen haastavuudesta tuli esille työskentelyyn liitettyjen arvostusten yhteydessä. Eräs haastateltava äiti pohti mahdollisia työskentelyä estäviä seikkoja yleisesti ja kuvasi varsinaisen työskentelyn suhdetta järjestämiseen liittyvään työmäärään seuraavasti: [] tai semmonen tietynlainen valmistelujen ja jälkityön suuruus verrattuna siihen 87

88 pieneen hetkeen, mitä siinä kuitenkaan yhdessä puuhataan. Myös kaksi muuta haastateltavaa vanhempaa kertoivat kokeneensa työskentelyn verrattain työlääksi järjestää, mutta esimerkiksi toinen vanhemmista totesi myös, että työskentely on lapselle mielenkiintoisempaa ja se auttaa keskittymään pitempään kuin tavanomainen sormiväreillä maalaaminen tai puuväreillä piirtäminen. Neljäs haastateltava ei kokenut työskentelyn järjestämiseen liittyneen mitään erityisiä hankaluuksia. Työskentelyyn liittyvissä arvostuksissa tuli esille myös vauvan tekemien teosten merkitys vanhemmille. Yksi haastateltava vanhempi kertoi olleensa ällistynyt siitä, kuinka hienoja vauvan teoksista tuli ja teokset innostivat jatkamaan työskentelyä. Eräs haastatelluista vanhemmista kertoi kyllä arvostavansa vauvansa teoksia ja haluavansa säilyttää niitä, mutta pohti niiden suhdetta taiteeseen. Äiti näki teokset arvokkaina sellaisinaan ja koki taiteen kontekstin aikuisten keksimäksi näkökulmaksi. Mutta ei se kyllä vauva siitä (aikuisten taidekäsityksestä) mitään tajua, se vaan tutkii ja miettii ja iloitsee. Yksi haastatelluista vanhemmista ei nähnyt oman vauvansa teoksissa mitään erityistä ja totesi, että vauva on vauva taitojensa puolesta. Työskentelyyn liittyvän arvon äiti näki taiteelliseen työskentelyyn liittyvän ajatusmaailman siirtymisenä arkeen. Kuva 31. Heikki Sarviaho Opetuskokeilussa syntyneitä teoksia. Kuva 32. Anna-Riikka Lithovius

89 Eräs taidehetkistä haastatteluissa esille noussut näkökulma liittyi molempien vanhempien rooliin työskentelyssä. Tämä näkökulma vaikutti osittain myös käytännön järjestelyjen mahdollistumiseen. Eräs äiti kertoi, että miehen innostaminen mukaan taiteelliseen työskentelyyn vaati aikamoisia ponnisteluja. Vastaaja olisi kuitenkin halunnut nähdä taidetoiminnan koko perheen yhteisenä ja innostavana työskentelytapana, eikä kantaa yksin vastuuta järjestettävistä hetkistä. Tämän lisäksi äiti toivoi, ettei taiteen tekeminen esittäytyisi lapselle pitkällä tähtäimellä joko feminiinisenä tai maskuliinisena harrastuksena, vaan asiana, jota molemmat vanhemmat voisivat tehdä. Myös toisessa haastattelussa äiti mainitsi, ettei hänen miehensä osallistu työskentelyyn, vaan työskentelytilanteet ovat hänen ja vauvan välisiä hetkiä. Tämä ei kuitenkaan merkittävästi häirinnyt äitiä, vaikka hän olisikin toivonut miehensä osallistuvan työskentelyyn muutoinkin kuin siivousapuna. Kolmannessa haastattelussa ilmeni, että perheen isä oli osallistunut sekä kotityöskentelyyn, että työskentelyyn Värikylpy-pajoissa. Kotityöskentelyn suhde Värikylpy-työskentelyyn Kun kyselylomakkeessa osallistujilta kysyttiin, miten taiteellinen kotityöskentely eroaa työskentelystä Vauvojen värikylvyssä, nimesi 10 vanhempaa vastauksessaan valmistelujen osuuden toiminnassa. Valmiiksi suunnitellussa ja järjestellyssä pajassa vanhemman oma työmäärä oli pienempi ja työskentelyssä sai keskittyä rauhassa vauvan kanssa olemiseen. Kotona vanhemman rooli oli erilainen ja siihen liittyi voimakkaammin työskentelyn ohjaus ja vastuu toiminnasta. Toisaalta seitsemässä vastauksessa pohdittiin kotityöskentelyn vapautta ja häiriötöntä työskentelyä. Kotityöskentelyn eduksi nähtiin muun muassa vauvan hoitoon liittyvä helppous, oikea ajankohta ja parempi keskittymiskyky. Seitsemässä vastauksessa pajatyöskentelyyn liittyvä sosiaalisuus nähtiin hyvänä asiana ensisijaisesti vauvalle, mutta myös vanhemmalle. Kaksi vastausta käsitteli työskentelyyn liittyviä linjauksia, kuten ruoan käyttötarkoitusta kotona ja ympäristön vaihdon merkitystä sallittujen ja kiellettyjen toimintojen opettamisessa. Värikylpy-toimintaan liittyen kahdessa vastauksessa mainittiin myös sopivien tilojen tarjoaminen. Haastatteluissa esille nousi kotityöskentelyyn liittyvän työmäärän lisäksi Värikylpy-työskentelyn yllätyksellisyys myös vanhemmalle. Kotityöskentelyn vapauteen liittyen eräs vanhempi totesi, että työskentelyä voi kotona järjestää perheen omista lähtökohdista esimerkiksi ekologisuutta korostaen. Ekologisuuden esille tuominen oli mielestäni erittäin hyvä huomio, joka voisi nykyisten opetus- 89

90 suunnitelmien perusteiden mukaisesti näkyä myös yleisemmin Värikylpy-toiminnassa. Perheen omien lähtökohtien huomioiminen on taas vauvojen taiteellisen kotityöskentelyn idea ja tavoite, mutta kuten haastateltavakin itse totesi, se vaatii työskentelyyn sisälle pääsemistä. Yksi haastatelluista vanhemmista kertoi kutsuneensa naapurin kaksi lasta oman vauvansa lisäksi järjestämäänsä taidehetkeen ja pohti vauvan aiemman maalauskokemuksen merkitystä työskentelyn erilaisiin piirteisiin liittyen. Äiti koki, että hänen Värikylpyyn osallistunut vauvansa lähti työskentelyyn rohkeammin ja tottuneemmin kuin naapurin lapset, jotka eivät olleet kokeilleet työskentelyä aikaisemmin. Kokemuksen perusteella voisi ajatella, että vauvojen taiteellisen työskentelyn laadussa voi myös tapahtua muutoksia, mitä enemmän vauvan kanssa työskennellään. 4.2 Kotityöskentelypaketin käytettävyys ja jatkokehittelyn suunnat Kotityöskentelypaketin käytettävyyttä ja jatkokehittelyn mahdollisuuksia kartoittava tutkimuskysymys ikään kuin syventää edellisen vauvaperheiden taiteellisen kotityöskentelyn mahdollisuuksia tarkastelleen tutkimuskysymyksen näkökulmaa. Millaiset taiteelliset tehtävät ja ohjeistukset soveltuisivat yleisesti vauvaperheille parhaiten? Suunnittelemani kotityöskentelypaketti on oma oletukseni kotona tapahtuvien taidehetkien järjestämisen mahdollisuuksista. Omaan näkemykseeni toisaalta vaikuttavat myös ammatilliset seikat, joten lapsiperheiden kokemusten kartoittaminen yleisemmin on paitsi mielenkiintoista myös tärkeää vihkon jatkokehittelyn kannalta. Seuraavaksi kuvailen, millaisia kokemuksia perheillä oli Vauvataidetta kotipaketissa -työskentelyvihkon käytettävyydestä. Aloitin tutkimuskysymyksen tarkastelun selvittämällä ensin aineistojen avulla, millä tavoin perheet olivat tutustuneet kotityöskentelypakettiin ja mitkä olivat heidän ensireaktionsa paketista. Tämän jälkeen tarkastelin tutkimuskysymystä kahdesta eri näkökulmasta, kotityöskentelypaketin sisältöön ja ulkoasuun liittyvien teemojen avulla. 90 Tutkimukseen osallistuneiden vanhempien lomakevastauksista kävi ilmi, että 16 vanhempaa oli lukenut kotityöskentelypaketin läpi vähintään kerran ja kaksi vastaajista käynyt läpi pintapuolisesti. Tämän lisäksi seitsemän vastaajaa oli kokeillut paketissa esitettyjä tehtäviä sellaisenaan tai soveltaen ja seitsemäs-

91 tä vastaajasta neljä kertoi kokeilleensa useampaa kuin yhtä tehtävää. Tehtävien kokeilua kuvattiin eräässä vastauksessa seuraavasti: Olen kokeillut vauvan kanssa muokattuja tehtäviä isompien sisarusten kanssa. Olemme toteuttaneet osia tehtävistä ja yhdistelleet osia. Yksi tehtäviä kokeillut vastaaja mainitsi myös jutelleensa aiheesta ystäviensä kanssa. Viidessä vastauksessa mainittiin perheen kokeilleen paketin ulkopuolisia taidetehtäviä ja yksi vanhemmista kuvasi juuri Värikylvyn innoittaneen sormivärimaalailuun. Kolmessa vastauksessa suunniteltiin tehtävien kokeilua. Kun lomakevastaajilta tiedusteltiin, millaisia ajatuksia kotityöskentelypaketin sisältö oli herättänyt ja oliko se esimerkiksi vastannut osallistujan odotuksia, vastasi kahdeksan vanhempaa odotustensa toteutuneen, minkä lisäksi kolme vastaajaa kertoi niiden ylittyneen ja kaksi vastaajaa kertoi pettyneensä pakettiin. Kahdella vastaajalla ei ollut paketille erityisiä odotuksia. Yleisesti vastaajat olivat odottaneet paketilta uusia ideoita ja materiaalitietoutta vauvan kanssa kotona työskentelyyn ja juuri näiden elementtien koettiin toteutuneen. Eräs vastanneista kuvasi odottaneensa pienempää kokonaisuutta, jonkinlaista listaa mahdollisista materiaaleista ja oli yllättynyt positiivisesti useista selkeistä esimerkeistä. Kolmas vastaaja kuvasi odotuksiaan seuraavasti: Ajattelin, että paketti olisi voimakkaasti ohjannut tekemään tietyllä kaavalla tarkasti, mutta olin hyvin yllättynyt positiivisesti kuinka paketti olikin tehty kotityöskentelyä tukevaksi ja suuntaa antavaksi. Paketin sisältämä ajatus soveltamisesta oli siis välittynyt tälle vastaajalle, tosin esimerkiksi toinen pakettiin pettyneistä ei ilmeisesti ollut huomioinut tätä mahdollisuutta. Pakettiin pettynyt vastaaja kertoi, ettei arjessa riitä voimia järjestää taidehetkiä paketissa kuvatulla tavalla ja että hän oli odottanut yksinkertaisia, helposti lasten kanssa toteutettavia tehtäviä. Toinen kahdesta pakettiin pettyneestä kertoi odottaneensa nimen perusteella kyseessä olevan niin sanottu aloituspaketti, jossa olisi ollut materiaalia itse työskentelyyn. Kotityöskentelypaketin oli kuvitellut myös materiaaliseksi pakkaukseksi yhteensä viisi lomakekyselyihin vastaajaa. Tutkijana hämmennyin näistä vastauksista kahdesta syystä. Olin opetuskokeilun yhteydessä kuvaillut osallistuneille perheille jaettavan paketin sisältöä ja jäin pohtimaan syitä tähän väärinkäsitykseen. Kuvaukseni ei ole ehkä ollut riittävän tarkka tai pajan aloitustilanteessa vanhemmat eivät olleet ehkä kuulleet kaikkea tutkimukseen liittyvää informaatiota. Toisaalta näin lomaketuloksen viittauksena materiaaleja sisältävän 91

92 tehtäväpaketin tarpeeseen, jota olimme jo aikaisemmin pohtineet yhdessä Laura Lampisen ja Eija Mettovaaran kanssa. Tästä aihetta sivuan luvussa 3.2 Kotityöskentelypaketti. Varsinaisen materiaalisen kotityöskentelypaketin näkökulma vahvistui myös teemahaastattelussa, jossa haastateltava äiti kertoi oman näkemyksensä kotityöskentelypaketin sisällöstä: Niin mää sanon vielä tästä, että se olis aivan fantastinen, että se olis semmonen tarvikelaatikko, missä olis ne kaikki. Mutta se voi olla aika utopiaa. Mutta semmosen mää haluaisin. Haastatellun äidin mukaan valmiit materiaalit ja ohjeet samassa paketissa helpottaisivat taidehetkien järjestämistä, koska vauva- ja lapsiperheen arki on usein kiireistä. Kyselylomakkeisiin vastanneista kahdeksastatoista vanhemmasta kolmetoista kuvaili paketin sisältöä toteuttamiskelpoiseksi ja kuusi näistä vastaajista mainitsi myös paketin sovellettavuuden. Eräs vastaaja kuvasi paketin sisällön merkitystä perheelleen seuraavasti: Sopii meille. Saa ideoita ja paketin tehtävät ovat helposti toteutettavissa kotona, kotoa löytyvin aineksin ja välinein. Paketti on sopivasti sovellettavissa omaan tilanteeseen ja vauvan ikään. Kun osallistujilta tiedusteltiin pakettiin tutustumisen jälkeisiä ajatuksia vauvan taiteellisesta työskentelystä, vastasi 10 vanhempaa yllättyneensä mahdollisuuksien määrästä. Yksi vastaaja kuvasi ajattelussaan tapahtunutta muutosta: Ajattelin aikaisemmin siis, että on enemmän katselemista ja kokemista, en niinkään itse tekemistä. Nyt vahvistui, että voi tehdä vaikka mitä! Kolmen vastaajan mielestä työskentelyn järjestäminen vaikutti työläältä, tosin yksi vastaajista kertoi paketin myös herättäneen hänen mielenkiintonsa. Suurin osa vastaajista koki paketin kannustavaksi ja mielenkiintoiseksi. Sisältö 92 Kymmenen kahdeksastatoista lomakevastaajasta ei nähnyt tarvetta paketin sisällön muutoksiin. Yhteensä neljässä vastauksessa käsiteltiin kysymyksessä pyydettyjä ehdotuksia paketin sisällön kehittämiseen. Yhdessä lomakevastauksessa toivottiin paketin sisältävän myös jotain spontaanimpaa toimintaa, jota vastaaja kuvasi esimerkiksi pihalla vastaan tulevien materiaalien taiteellisena hyödyntämisenä. Idea on mielestäni käyttökelpoinen ja näkisin, että se liittyy vanhempien taidekäsityksen ja asenteen herättelyyn, sekä työskentelyn integroinnin mahdollisuuteen. Tähän aiheeseen liittyen kuvaili myös yksi haastatelluista vanhemmista kotityöskentelypaketin merkitystä itselleen seuraavasti: Mut nimenomaan nää elementit ja se ajatusmaailman, ajatusmaailma, mikä täällä on niin sen sais ympättyä omaan arkeen, niin se ois minusta se tavoite tai se aarre

93 siellä. Haastattelussa äiti myös kuvaili omassa ajattelussaan tapahtunutta muutosta, kun hän oli oivaltanut voivansa toteuttaa paketin sisältöä haluamallaan tavalla. Äiti koki myös yleisesti vanhempien asenteiden ja joustavan suhtautumisen tärkeäksi kotityöskentelyn mahdollistumisessa. Paketin suunnittelijana koen itsekin vauvaperheiden taiteellisen työskentelyn tärkeäksi lähtökohdaksi juuri perheiden yksilölliset sovellukset. Tämä Vauvojen värikylpy -toimintaankin olennaisesti liittyvä ajatus vaatii ehkä kotityöskentelypaketin osalta vielä tarkennusta. Työskentelyn integroinnin mahdollisuuksia voisi käytännössä havainnollistaa esimerkiksi esittelemällä yhdestä paketin tehtävästä useampia sovelluksia ja kannustamalla vapaamuotoiseen työskentelyyn. Haastateltu äiti tarkensi vielä soveltamiseen liittynyttä ongelmaa näin: Mutta silloin, jos joku juttu on outoa itelle, [ ] yleensä seuraa ihan sanatarkasti ohjeita. Tämän vuoksi kotityöskentelypaketin tehtävien kehittämisessä voisi ottaa paremmin huomioon erilaiset tehtävät ja esimerkiksi esitellä muutaman helpon aloitus- tai kokeilutehtävän. Tehtävien monipuoliseen toteuttamiseen liittyneen huomion yhteydessä tuli eräässä haastattelussa esille myös äidin toive esimerkiksi jonkin pienen tarinan tai muun kehyksen luomisesta tehtävän ympärille. Äidin mukaan tehtävän sitominen johonkin taustaan auttaisi häntä itseään luomaan työskentelystä kokonaisuuden. Saman näkökulman esitti myös eräs toinen haastateltava, joka oli kokenut tehtäviin liitetyt teemat työskentelyä selkeyttäväksi elementeiksi. Oulun taidemuseolla järjestettävät Värikylpy-työpajat ovat aina osa laajempaa pajakokonaisuuteen liittyvää teemaa. Kotityöskentelypaketissa tehtävät kokonaisuudeksi sitova teema voisi mielestäni luontevimmin muodostua taidekasvatuksen opetussisällöistä, esimerkiksi väriopista poimituista näkökulmista, joihin voitaisiin integroida esimerkiksi sadutusta, musiikkia tai liikuntaa teeman ohjaamana. Tehtävien suunnittelu kokonaisuudeksi voisi olla yksi paketin kehitystyössä huomioitava seikka. Toinen lomakkeissa esitetty parannusehdotus liittyi sisällön kohdentamiseen: Sisältö on aivan turhaan suunnattu vain vauvoille. Tosin tehtävissä on onneksi huomioitu myös isosisarukset. Vauvojen sijaa voisi ihan hyvin puhua pikkulapsista ja miksi ei isommistakin. Paketin käyttömahdollisuuksia kuvaili haastattelussa myös yksi kahden lapsen äiti, joka totesi, että pakettia voi käyttää vielä paljon isompienkin lasten kanssa ja mahdollisesti myös aikuisten kanssa. Värikylpymetodin soveltaminen on mahdollista kaiken ikäisille kohderyhmille. Porin 93

94 Värikylpy -metodia voi soveltaa Kuva 33. kaiken ikäisille lastenkulttuurikeskus järjestää Värikylpy-työpajoja esimerkiksi 0 5-vuotiaille. Oma ohjaajan kokemukseni alkoi vauvatoiminnasta, johon osallistui myös isompia sisaruksia. Toiminnan laajetessa Oulun taidemuseolla koskemaan myös 1 4-vuotiaita lapsia, on oma ymmärrykseni metodin käytettävyydestä kasvanut ja monipuolistunut. Yli 1-vuotiaille suunnatun toiminnan mahdollisuuksien kuvailu tulee olemaan kotityöskentelypaketin jatkokehittelyssä näkyvämmässä osassa kuin opetuskokeiluun liittyneessä versiossa. Värikylpy-ohjaajana haluaisin haastaa itseni toteuttamaan toimintaa myös aikuisille ja etsimään aikuisille suunnatun aistisen työskentelytavan mahdollisuuksia Värikylpy-metodin hengessä. 94 Kolmas lomakevastauksissa esitetty huomio koski materiaalivalintoja. Vastaaja toivoi lisää esimerkkejä valmismaalien korvaamiseksi ruoka-aineella, koska niitä oli vaikeaa itse keksiä. Kotityöskentelypaketin tehtävissä lukijat saattoivat itse valita käyttämänsä materiaalit esimerkkien pohjalta. Edellä esitetty ajatus materiaalilistoista voisi toteutua yhdistettynä myös tähän parannusehdotukseen paketin jatkokehittelyssä. Tehtävien yhteydessä voisi erikseen esitellä tehtävään lisäksi sopivia materiaaleja ja näin lisätä soveltamisen mahdollisuutta. Lisäksi jokaisessa haastattelussa tuli jollakin tavalla esille tehtäviin liittyvien materiaalien hankinnan helppous. Kun haastattelussa vastaajia pyydettiin kuvailemaan hyvän tehtävän tai alustuksen ominaisuuksia, mainitsivat he kaikki helposti hankittavat materiaalit ja materiaalit, joita löytyy jokaisen kotoa. Yksi vanhemmista kuvasi kotoa löytyvillä tarvikkeilla järjestettyä työskentelyä matalan kynnyksen toiminnaksi. Tämä selkeä kokemus tulee huomioida työskente-

95 lyvihkon tehtävien kehittelyssä. Yksi haastatelluista vanhemmista myös kertoi, että ulkopuolisia ihmisiä kiinnostaa yleensä hänen vauvansa teoksissa nimenomaan käytetyt materiaalit, eivät niinkään varsinaiset työskentelyohjeet. Neljäs lomakevastauksessa esitetty ajatus koski vauvojen taiteellisen työskentelyyn liittyvää teoriatietoutta. Vastaaja toivoi enemmän Tieteellistä tutkimusta ja taustaa siitä, miksi taiteellisia työskentelyhetkiä kannattaa järjestää lapsilleen, [ ] Myös yksi haastatelluista vanhemmista esitti samansuuntaisia ajatuksia alkusanoista, joissa kuvailtaisiin vauvan aistimiseen, ymmärrykseen ja kehitykseen liittyvistä näkökulmia. Lisäksi vanhempi pohti työskentelyn lähtökohtien tarkempaa avaamista sitä ettei työskentelyssä ole tarkoitus kasvattaa hyviä maalareita tai piirtäjiä, vaan tarjota uusia kokemuksia. Kotityöskentelypaketin suunnitteluvaiheessa jätin teoreettisen näkökulman tietoisesti käsittelemättä, koska koin, ettei oma näkemykseni aiheesta vielä tuolloin ollut riittävä ja halusin keskittyä käytännön ohjevihkon suunnitteluun. Tällä hetkellä kuitenkin koen, että teoreettisen näkökulman esittely pintapuolisestikin on tärkeää työskentelyn arvostuksen ja perustelun vuoksi. Kotityöskentelypaketin kehittämistyössä myös taiteelliseen työskentelyyn liitetyt näkökulmat tulee perustella taidekasvatuksen näkökulmasta luotettavasti. Ulkoasu Kotityöskentelypaketin visuaaliseen käytettävyyteen liittyneet parannusehdotukset liittyivät lomakevastauksissa pääsääntöisesti paketin sisältämiin valokuviin. Kahdeksassa vastauksessa kuvien toivottiin olevan värillisiä myös paketin sisäsivuilla ja lisäksi neljässä vastauksessa kuvia toivottiin olevan myös määrällisesti enemmän. Kotityöskentelypaketin alkuperäisessä versiossa valokuvat olivat värillisiä, mutta tulostustavasta johtuen ne vaihtuivat musta-valkoisiksi lopulliseen perheille jaettavaan versioon. Paketin suunnittelijana olen samaa mieltä osallistujien kanssa; värillisissä kuvissa toiminnasta saatavan informaation laatu on monessa suhteessa erilainen ja taidetoiminnasta kerrottaessa on väreillä erityinen merkitys. Tämän lisäksi yksi paketin kehittämiseen liittyvä tärkeä näkökulma on kuvien kohdentaminen koskemaan nimenomaan kyseessä olevaa tehtävää tai toiminnan perustelua. Paketin suunnittelu- ja toteutus vaiheessa ei ollut mahdollista järjestää jokaista paketissa kuvattua tehtävää koskevia järjestelyjä tai alkutilannetta valokuvausta varten, mutta paketin jatkokehittelyssä tämä on mielestäni suunnittelun ehdoton lähtökohta. Lomakevastaajista vain yksi vanhempi käsitteli tätä näkökulmaa vastauksessaan: Värikuvat jokai- 95

96 sen tehtävän perässä kyseiseen tehtävään liittyen olisivat selkeyttävä ja mukava lisä. Tämän huomion merkitys korostuu entisestään, mikäli työskentelypakettia jaetaan jatkossa myös Värikylpyyn osallistumattomille perheille. Paketti koettiin yleisesti helppolukuiseksi ja selkeäksi kahdessatoista lomakevastauksessa. Eräs vastaaja pohti vihkon käytettävyyttä seuraavasti: Vihkon visuaalinen käytettävyys oli mielestäni erinomainen. Selkeä kokonaisuus, johon valokuvat toivat ilmeikkyyttä. Taulukoissa tieto haettavissa nopeasti. Paketin sisältämän tekstin määrä oli kahden vastaajan mielestä liian pitkä ja myös yksi haastatelluista koki lukemisen työlääksi. Haastattelun edetessä vanhempi tosin näki tekstit perusteltuina ajatellen sellaisia lukijoita, jotka eivät olleet osallistuneet Vauvojen värikylpyyn. Näiden vastauksien ohjaamana pohdin lopullisen kotityöskentelypaketin alkusanojen merkitystä paketin käyttömahdollisuuksien kuvailuun liittyen. Paketin alkusanoissa voisi olla erillinen kappale, joka ohjaisi käyttämään opasta voi itselleen luontevimmilla tavoilla. Tällöin esimerkiksi Vauvojen värikylpyyn osallistumattomat perheet huomioitaisiin heille suunnatulla erillisellä osiolla ja toimintaan osallistuneet perheet voisivat halutessaan jättää tämän osion käsittelemättä. Tekstien asetteluun liittyen eräs haastatelluista vanhemmista toivoi järjestämänsä kotityöskentelyhetken perusteella, että tehtävissä tarvittavat materiaalit olisi lueteltu esimerkiksi ranskalaisilla viivoilla nopean silmäyksen helpottamiseksi. Äiti oli käyttänyt yliviivaustussia tehtävän yhteydessä ja esitti, että materiaalilista helpottaisi myös tehtävän etenemisen seuraamista. Samankaltaisen huomion esitti myös entinen työparini Laura Lampinen tutustuttuaan suunnittelemaani kotityöskentelypakettiin opetuskokeilun aikaan. Nämä huomiot voisi käsittää koskemaan pakettia myös laajemmin ja vihkon visuaalisessa jatkokehittelyssä kuhunkin aiheeseen liittyvät tärkeät näkökulmat koottaisiin ikään kuin helposti luettaviksi muistilapuiksi. Tätä ajatusta tukee myös eräs lomakevastaus, jossa todettiin, että Pikaopas tai koontisivu vois olla hyvä. 96 Kolmessa lomakevastauksessa pohdittiin fontin toimivuutta ja käytetyn tilalle ehdotettiin muodikkaampaa tai yksinkertaisempaa fonttia, sekä erillistä fonttia pitemmille perusteluille ja isompaa fonttia esimerkeille. Tekstin luonnetta pidettiin yleisesti hyvänä ja eräs lomakevastaaja kuvasi kieliasua selkeäksi ja ystävälliseksi, toisin sanoen ei liian viralliseksi. Paketin graafista ilmettä pohdittiin kolmessa vastauksessa ja paketin toivottiin olevan visuaalisesti houkuttelevampi ja väljempi. Eräs haastateltavista myös totesi, että paketin tulostus kaksipuolisena

97 olisi ollut ekologisempi vaihtoehto. Yksi lomakevastaaja ja yksi haastatelluista vanhemmista mainitsi vihkon olevan helpommin käytettävissä, mikäli se pysyisi auki pöydällä. Haastatellun äidin mielestä työskentelyä helpottaisi, mikäli oikea kohta vihkosta pysyisi esillä ja siitä voisi välillä tarkistaa tehtävään liittyviä seikkoja. Tämä on mielestäni erittäin tärkeä käytännön kokemukseen liittyvä huomio, jonka pyrin korjaamaan kotityöskentelypaketin jatkokehittelyssä. Kahdessa haastattelussa vanhemmat pitivät vihkon sisällön jakoa selkeänä ja hyvin ryhmiteltynä. Lisäksi toinen haastateltavista toi esille vihkon muovisen kansimateriaalin, joka hänen kokemuksensa mukaan kesti hyvin käyttöä lapsiperheessä. Yksi haastatelluista vanhemmista esitti mielenkiintoisen ja kehittelemisen arvoisen näkökulman paketin mahdollisuudesta toimia aistisen inspiraation lähteenä. Vastaaja pohti, voisiko kotityöskentelypaketti sisältää vanhemmalle kokeiltavia erilaisia pintoja lasten kokeilukirjojen tapaan. Ajatus on yllättävä ja toteutus voisi olla aikuiselle mielenkiintoinen tapa virittäytyä työskentelemään. 4.3 Värikylpy-toiminnan kehittäminen suunnittelutyön näkökulmasta Lopputyöni yhtenä tavoitteena on toimintatutkimuksen hengessä etsiä uusia mahdollisuuksia Vauvojen värikylpy -tehtävien ja -työpajojen suunnittelutyöhön. Keskityn pääasiallisesti tarkastelemaan tätä käytäntöön suuntautuvaa tutkimuskysymystä oman ohjaustyöni kehittämisen näkökulmasta, mutta tutkimuksen avulla saavutettua käytännön tietoutta voivat hyödyntää myös muut Värikylpy-toimintaa järjestävät ohjaajat. Tehtävien suunnitteluun ja toiminnan kehittämiseen liittyvässä tarkastelussa painottuvat omat tutkijan kokemukseni ja havaintoni toiminnasta, joita kuvailen kappaleen alussa. Tämän jälkeen esittelen kyselylomakkeissa ja haastatteluissa esille tulleita osallistujien näkemyksiä asiasta sekä omia päätelmiäni esitetyistä näkökulmista. Tutkimukseni toisen pääkysymyksen yhteydessä pohdin, mitä näkökulmia vauvaperheille suunnattujen taiteellisten tehtävien suunnittelussa tulisi ottaa huomioon toiminnan kehittämisen näkökulmasta. Vauvoille suunnattujen taidetehtävien suunnittelussa tärkein lähtökohta on turvallisuus. Kaikki tehtävissä käytettävät materiaalit ja tarvikkeet valikoituvat siis suhteessa turvallisuuteen liittyviin kysymyksiin. Mahtuuko se suuhun, voiko sen nielaista? Onko se myrkyllistä? Irtoaako siitä osia? Koska vauvat ja pienet lapset aistivat voimakkaasti myös suullaan, on mahdollista, että vanhemman ja 97

98 ohjaajan huomiosta huolimatta toiminnassa käytettäviä materiaaleja voi joutua vauvan suuhun, vaikka sitä pyritäänkin sitä välttämään. Lisäksi vauva ja pieni lapsi pystyy laittamaan suuhunsa ja nielaisemaan yllättävän suuria kappaleita, joten kysymysten pohtiminen on oleellista. Maalausmateriaaleihin liittyvä kysymys aineen myrkyllisyydestä voisi ensi silmäyksellä ajatella liittyvän ainoastaan työskentelyssä käytettyihin valmismaaleihin. Kuitenkin myös jälkiä jättävissä ruoka-aineissa on useita yleisesti allergisoivia tai muutoin ihoa ärsyttäviä aineita. Tästä esimerkkinä voisi toimia eräässä aikuisten työpajassa kokeiltu kaneli, joka on väriltään ja tuoksultaan houkutteleva, mutta joka jätti useille työskentelijöille kihelmöivän tunteen iholle.allergisten reaktioiden välttämiseksi on työpajakokonaisuuden alussa hyvä tarkistaa osallistujien ruoka-aineallergiat. Porin lastenkulttuurikeskuksessa vauvan allergioiden lisäksi osallistujia pyydetään kertomaan myös vanhempien mahdollisista allergioista, koska myös vanhemmat altistuvat pajoissa käytetyille materiaaleille. Pajojen suunnitelmat voivat siis kohdentua merkittävästi vielä kokonaisuuden alettuakin, ellei osallistujien allergioita ole selvitetty etukäteen esimerkiksi ilmoittautumisen yhteydessä. Mikäli työpajaan osallistuu yksi tai useampia allergikkoja, ei reaktioita aiheuttavia aineita ole syytä käyttää edes osalle ryhmästä. Työskentelyn turvallisuuden pohdinnassa on huomioitava koko työskentelytila ja vauvojen ulottuvilla olevat asiat. Materiaali- ja tilakysymyksistä voi tehtävien suunnittelussa siirtyä taidekasvatuksellisten lähtökohtien huomioimiseen. Luonnollisesti suunnittelutyön voi aloittaa myös opetussisältöjen pohtimisella, minkä jälkeen huomio kiinnittyy materiaalisiin valintoihin ja tehtävää parhaiten ilmentäviin tarvikkeisiin. Tehtävien taidekasvatuksellista sisältöä ja tavoitteita olisikin hyvä pohtia laajemmin ennen yksittäisten pajojen suunnittelutyötä. Mikäli kyseessä on pajakokonaisuus, on työskentelyn suunnittelu hyvä aloittaa kokonaisuuden hahmottamisella ja kaikkia pajoja koskevan teeman suunnittelulla. Rusanen (Ruokonen et al. 2009, 53) toteaa lapsen kehittymisen tulevan havaittavaksi juuri pitempään kestävien teemojen ja projektien aikana ja että kehityksen kulku voi tulla näkyväksi dokumentoinnin avulla. Koska lapsen kehitys on nopeinta juuri ensimmäisen ikävuoden aikana (Gylden 2004, 206) tulevat vauvojen kehittyvät taidot usein selkeästi esille pitkäkestoisissa pajakokonaisuuksissa. Pään ja käsien hallintaan liittyvät taidot, ryömimään tai konttaamaan oppimi- 98

99 nen tuovat vauvalle aina uuden näkökulman työskentelyyn, mikä näkyy monipuolistuvina tapoina tutkia. Vaikka vauvan ja lapsen työskentelyn dokumentointi on pedagogisena toimintana perusteltua esimerkiksi Reggio Emilia -pedagogiikan mukaisena työmuotona, sisältää valokuvaaminen Vauvojen värikylpy -työskentelyssä kuitenkin oman kokemukseni mukaan useita pohdittavia näkökulmia. Käsittelimme valokuvaukseen liittyviä ongelmia jo entisen työparini Laura Lampisen kanssa Porin lastenkulttuurikeskuksen Värikylpy-ohjaajien koulutuksessa pitämässämme luennossa vuosina 2008 ja Vauvan ensimmäiset taideteokset ja itse työskentely herkistävät vanhempia usein kuvaamaan runsaasti, jolloin vauvan työskentely helposti häiriintyy ja huomio siirtyy kameraan. Lisäksi ryhmässä myös toiset osallistujat voivat häiriintyä valokuvaamisesta ja kameroiden säilytys on vaikeaa. Vastakkain ovat siis vauvan kanssa yhdessä hetkessä eläminen tai hetken kokeminen erikseen kameran molemmin puolin. Valokuvaaminen pajan aikana on yksi seikka, johon suhtautumista tulee pohtia jo suunnittelutyössä. Esimerkiksi Porin lastenkulttuurikeskuksen järjestämissä työpajoissa on valokuvaaminen sallittu ainoastaan silloin, kun työskentelyssä on mukana kaksi vanhempaa. Käytäntö on perusteltu vauvojen turvalliseen työskentelyyn ja keskittymiseen liittyvillä seikoilla. (Värikylpy.fi.) Kun osallistujilta tiedusteltiin lomakekyselyssä, mitä seikkoja vauvoille suunnattujen taidetehtävien suunnittelussa tulisi huomioida, oli kahdeksassa vastauksessa nimetty tehtävien turvallisuus. Kolmessa vastauksessa ei osattu nostaa esille sellaisia uusia näkökulmia, joita työpajojen tehtävissä ei olisi huomioitu eli myös näihin vastauksiin voidaan ajatella sisältäneen turvallisuuteen liittyneitä näkökulmia. Kaksi osallistujaa ei ollut vastannut tähän kysymykseen. Turvallisuuden lisäksi viisi vastaajaa mainitsi tehtävien vaihtelevuuden ja monipuolisuuden. Tämä näkökulma vahvistui myös jokaisessa neljässä haastattelussa, joista kahdessa vanhemmat mainitsivat myös kokeneensa pajojen rakenteen itselleen ja vauvalle mielekkääksi. Eräs vanhempi kuvasi pajojen monipuolisuuden ja moniaistisen työskentelyn vaikuttaneen avartavasti hänen omiin ajatuksiinsa ja äiti kertoi yllättyneensä siitä, ettei toiminta ollut pelkkää maalaamista. Työskentelytapojen ja -muotojen, sekä käytettävien materiaalien monipuolisuus liittyy selkeästi Vauvojen värikylpy -työskentelyn olemukseen. Lisäksi materiaalien ja työskentelyn monimuotoisuutta voi tarkastella suhteessa Savan (1993) taiteellisen oppimisen mallin aisti-, elämys- ja ilmaisutiedon ulot- 99

100 tuvuuksien mahdollistumiseen. Koska toiminnan taidekasvatuksellinen suunnittelu ja toteutus ovat rajatumpia kuin esimerkiksi vanhempien lasten kohdalla, saattaa toiminta pitkällä tähtäimellä urautua toistamaan itseään ilman Värikylpy-ohjaajan omaa aktiivista työnkehittämisen näkökulmaa. Kehitystyöhön ryhtymistä saattaisi helpottaa ohjaajien välinen verkosto, jollaista esimerkiksi Porin lastenkulttuurikeskus on suunnitellut omien Värikylpy Internet-sivujen yhteyteen. Vauvojen värikylpy -työskentelyn suunnitteluun ja toteutukseen liittyvien näkökulmien jakaminen kentän toimijoiden kesken mahdollistaisi yleisesti toiminnan kehittymisen ja ohjaajien monipuoliset mahdollisuudet toimia työssään. Tällä hetkellä Värikylpy-ohjaajille on tarjolla vuosittaiset Värikylpypäivät Porissa, joiden tavoitteena on toimia koulutukseen osallistuneiden ohjaajien toiminnan ja verkostoitumisen tukena. Työpajojen rakenteeseen liittynyt palaute oli mielestäni työn kehittämisen näkökulmasta tarkasteltuna tärkeä huomio. Vauvojen värikylpy -metodiin kuuluu olennaisena osana prosessinomaisuus, jossa aloitus, lopetus ja väliin sijoittuva monimuotoinen työskentely ovat tasa-arvoisia keskenään (Värikylpy.fi). Vanhempien toimintaa koskeneiden ajatusten muutoksessa näkisin vanhempien taiteellisessa oppimisessa tapahtuneen Savan (1993) mallin mukaisesti käsite ja mielikuva tiedon rakenteisiin liittyvää ymmärryksen lisääntymistä. Monimuotoisen ja eri menetelmien välisen tasa-arvoisen työskentelyn näkökulma liittyy myös Kindlerin ja Darrasin teoriaan, jonka suhdetta Värikylpy-työskentelyyn kuvasin kappaleessa Miksi vauvataidetoimintaa. Värikylpy-työskentely ei näin ollen voi sisältää pelkästään maalaamista, vaan työpajan tulee sisältää myös muita tutkimisen tapoja ja mahdollisesti myös taiteen eri aloilta integroituja työmuotoja. Ohjaajana olen kokenut hyvin mielekkääksi työskentelyn eri vaiheet myös sen vuoksi, että mikäli jokin pajaosio ei sovellu osallistuvalle vauvalle, on pajassa kuitenkin tarjolla myös muita työskentelymahdollisuuksia. Tehtävien vaihtelevuus ja monipuolisuus tukevat näin ollen myös perheille sopivimpien yksilöllisten työskentelytapojen löytymistä ja näkökulman merkitys kasvaa Vauvojen värikylpy -jatkoharrastusmahdollisuuksissa. Suunnittelun tavoitteeksi voisi lyhyesti määritellä asteittain etenevän ja eri tavoin teemaa toteuttavista osa-kokonaisuuksista muodostuvan Vauvojen värikylpy -työpajan. 100 Kahdessa haastattelussa äidit kuvasivat kokeneensa pajojen alkutilanteen ja siinä jokaiselle vauvoille laulettavan maalarilaulun mielekkääksi ja toimivaksi.

101 Laulun tavoitteena on virittää vauvat toimintaan ja huomioida heidät yksilöinä omilla nimillään. Myös oma kokemukseni pajan alkutilanteesta on samankaltainen haastateltujen äitien kanssa. Laulu rauhoittaa vauvat piiriin ja seuraamaan tilannetta, sekä toimii merkkinä pian alkavalle työskentelylle. Leikkiä makulatuuripaperilla ja kulkusella. Kuva 34. Kuva 35. Työpaja ei kuitenkaan tarvitse alkaa juuri laululla, vaan työskentelyyn voi virittää mikä tahansa leikki tai toiminta, joka toistuu rituaalinomaisesti pajan alussa. Työpajan yhteinen aloitus mahdollistaa Savan (1993) taiteellisen oppimisen mallissa sosiaalisen ja kulttuurisen vuorovaikutustiedon ulottuvuuteen liittyvän oppimisen ja kokemuksen. Yksi lomakekyselyn vastaus viittasi tehtävien suunnitteluun liittyen vauvantahtisuuteen ja siihen, että työskentely ylipäätään tapahtuu vauvan vireystilan mukaisesti. Pajojen suunnittelussa tämä näkökulma on huomioitu Oulun taidemuseolla siten, että yhteisen aloituksen ja työskentelyn jälkeen pajan lopetus tapahtuu perheiden oman aikataulun mukaisesti. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että kun vauva ei enää jaksa tai ole kiinnostunut työskentelemään tai katselemaan, voi vanhempi ja vauva siirtyä itsekseen pesuille ja pukemaan. Tähän käytäntöön on päädytty siitä syystä, että vauvojen voimat ja innostus voivat loppua eri aikoihin. Vauvantahtisuuteen kannustavan ilmapiirin luomiseen voi ohjaaja vaikuttaa omalla esimerkillään ja kommenteillaan. Usein vanhemmat olettavat, että vauvat automaattisesti tutkivat ja uskaltavat lähestyä materiaaleja rohkeasti ja mikäli tämä odotus ei toteudu, on ohjaajan hyvä 101

102 tuoda esille osallistumisen erilaisia ulottuvuuksia. Vauvantahtisuuteen kuuluu se, että vauvan tapa työskennellä ja olla on arvokas sellaisenaan, eikä vauvalta odoteta jotain tiettyä tapaa työskennellä. Eräs haastatelluista äideistä liitti toiminnan merkitykseen muun muassa sen antaman esimerkin vauvan kanssa olemisesta. Vastauksessaan hän kuvaili vanhempia, joiden mielestä vauvan kanssa on hankala keksiä toimintaa esimerkiksi kotona ja joille vauvan kanssa oleminen on jostain syystä haastavaa. Tähän näkökulmaan liittyen pidän itse tärkeänä sitä, että pajasuunnitelmissa ja -järjestelyissä huomioidaan yleisesti vanhempien mahdollisuus olla ja köllötellä maan tasossa yhdessä vauvan kanssa. Ohjauksen yhdeksi tavoitteeksi näen myös esimerkin antamisen taiteellisesta työskentelystä, mutta ohjaustyön ja vanhempien työskentelyn mahdollistuminen huomioidaan pajajärjestelyissä. Tähän liittyen olen pohtinut työssäni esimerkiksi konkreettisesti työskentelyalustojen paikkoja. Vauvat ovat usein pajoissa vanhempien sylissä ja kun maalaaminen alkaa, ei vanhempi oikeastaan näe vauvan reaktioita, koska vauva on selin vanhempaansa. Työskentelyalustojen sijoittelulla ja erilaisilla kokeiluilla voidaan mahdollisesti löytää osallistujille sopivampia työtapoja. Värikylpy-tehtävien suunnittelussa on myös hyvä huomioida vaihtelevat työskentelytavat. Vauva voi työskennellä joko yksin, vanhemman kanssa tai parityönä toisen vauvan kanssa. Lisäksi koko ryhmän keskeiset teoksetkin ovat mahdollisia. 102 Teoksiin liitetyt arvostukset tulivat osittain esille myös taidetehtävien suunnittelua kartoittavissa lomakekyselyissä ja haastatteluissa. Eräs lomakekyselyyn vastannut vanhempi kuvasi teoksen merkitystä työskentelyn suunnitteluun liittyen: No yleensähän taitaa olla kysymys siitä, että vanhemmat tahtoisivat vauvan tekevän ns. taulun, eikä vain sotkevan ja kokeilevan. Miksi muuten tarvittaisiin paperia? Koska Vauvojen värikylpy on selkeästi prosessipainotteista, ei suunnittelussa voida asettaa lähtökohdaksi ainoastaan lopputulosta, mutta vanhempien toiveet teoksista voidaan kuitenkin huomioida suunnittelussa ja järjestelyissä sopivassa suhteessa prosessiin. Kolmessa haastattelussa teosten olemukseen liittyen vanhemmat kuvasivat erilaisia kontrasteja ja voimakkaita värejä mielekkäiksi ja suunnittelutyössä huomioitaviksi seikoiksi. Eräs mielenkiintoinen taidetehtävien suunnitteluun liittynyt huomio tuli esille lomakevastauksessa, jossa osallistuja ehdotti, että Samaa taidetehtävää voisi myös myöhemmin jatkaa halutessaan. Tämä mahdollisuuden olen huomioinut yli 2-vuotiaiden Värikylpy-

103 läisten työskentelyssä, mutta ajatus voisi toimia myös pienempien maalareiden kanssa. Yksi lomakekyselyyn vastannut vanhempi piti vauvoille suunnatun taidetehtävän yhtenä tärkeänä elementtinä sen muunneltavuutta iän ja taitojen mukaan. Tämä näkökulma on tehtävien suunnittelussa ehdottomasti huomioitava seikka jo siitä syystä, että vauvojen fyysiset taidot ovat erilaisia ja pajoihin voi mahdollisesti osallistua myös vauvojen vanhempia sisaruksia. Tätä mahdollisuus ei tosin automaattisesti kuulu Vauvojen värikylpyyn, mutta se vaikuttaa esimerkiksi monilapsisten perheiden osallistumiseen toimintaan ja luo pohjaa metodin käytölle myös laajemmin. Vauvoille suunnattujen taiteellisten tehtävien suunnittelussa on näin ollen tärkeää huomioida myös sovellettavuus isommille lapsille. Lomakevastauksissa kolme vastaajaa kuvasi taidetehtävien suunnitteluun liittyen työskentelyyn käytettävän ajan merkitystä vauvalle ja totesi, ettei työskentely ole pitkäkestoista kerrallaan. Värikylpy-pajojen keston ja tarvittavien materiaalien arviointi on ohjaajalle haastavaa ja suunnittelutyössä on hyvä huomioida useita seikkoja. Lähtökohtaisesti työskentelyn tulisi olla vauvan kiinnostuksen mukaisesti etenevää, toisin sanoen vauva voi keskittyä vaikka vain yhteen materiaaliin pajan aikana. Toisaalta vanhempien tapa työskennellä ja edetä tehtävässä saattaa olla erilainen kuin vauvalla ja vauva-vanhempiparista uusia kokemuksia työpajassa odotteleekin aikuinen. Näiden seikkojen lisäksi vauvojen fyysisen työskentelyajan kesto vaihtelee merkittävästi ja kyky vastaanottaa ja käsitellä kokemuksia on erilainen. Lähtökohtaisesti pajan loppupuolelle sijoittuvassa maalausosiossa on tavoitteena tuoda vauvalle joitakin maalausmateriaaleja tutkittavaksi, eikä esitellä useita teokseen sopivia maaleja. Työpajojen suunnittelutyössä on kuitenkin hyvä huomioida, että toiminta suunnattu vauvojen lisäksi myös vanhemmille. Sekä työpajojen että tutkimuksen yhteydessä tuli ilmi, että osallistuneet vanhemmat arvostivat työpajojen yllätyksellisyyttä myös omakohtaisesti. Vanhemmat voidaan huomioida suunnittelutyössä esimerkiksi suhteessa pajoissa käytettyihin materiaaleihin. Materiaaleja voidaan käyttää ja esitellä kahdesta eri näkökulmasta eli koteihin sopivina, helposti saatavina materiaaleina sekä valmistelua vaativina materiaaleina. Esimerkiksi eräs vanhempi kertoi haastattelussa, että hän koki erilaisten kiisseleiden keittämisen työskentelyä varten liian työlääksi valmisteluksi ja että materiaalien tuli olla valmiita käyttöön sellaisenaan. Värikylpy-työskentelyssä on hyvä 103

104 luoda perheille kokemuksia monenlaisista materiaaleista, joita he voivat halutessaan soveltaa myös kotikäyttöön. Haastattelujen yhteydessä tulivat esille vanhempien toimintaan osallistumattomien osalta koetut ennakkoluulot. Yleisimmin ne liittyivät käsitykseen työskentelystä sotkemisena ja ruoalla leikkimisenä. Yleisten ennakkoluulojen ja toimintaan liittyvien väärinkäsitysten muuttamiseksi on Värikylpy-työskentelyssä hyvä tuoda esille taidekasvatuksen ammattisanastoa sopivissa määrin ja huomioida tehtäviin liittyvien taustojen välittyminen osallistujille. Värikylpy -toiminta suunnataan myös vanhemmille. Kuva Eräässä haastattelussa toiminnan suhdetta teoriaan pohtinut äiti kuvasi ajatuksiaan näin: Kun mää hirveesti pohdin sitä tai koin sellaista tietynlaista ristiriitaa omassa mielessäni, että kun tää nyt kuitenkin vähän tuntuu sellaiselta sotkemiselta, mutta totta kai mää tiiän, että teillä on joku ajatus taustalla. Mutta mua vähän häiritsi, että mää en itte tienny sitä. Äidin kokemus työskentelyn aloittamisesta kuvaa hyvin sitä, miten tärkeäksi osallistuja voi kokea toiminnan perustelut. Koska työpajat ovat usein intensiivisiä ja käytänteisiin liittyvää informaatiota on paljon, ei työpajoja voi kuitenkaan kuormittaa liian syvällisellä toiminnan tar-

105 kastelulla. Työskentelyyn liittyvien teemojen esittely työskentelyn lomassa on usein joustavaa ja sen yhteyteen voi liittää havainnollistavia esimerkkejä työskentelystä. Toiminnan perustelujen esittäminen on kuitenkin haastavampaa ja voisikin pohtia, voisiko sen liittää perheille ennen pajojen alkua lähetettävän informaatiokirjeen yhteydessä. Ruoka-aineiden käyttö taiteen tekemisen kontekstissa on syytä määritellä selkeästi, koska toiminnassa ei ole tavoitteena syödä mitään. Olen kokeillut erilaisin tavoin lähestyä vanhempia materiaalien syömisen suhteen ja esimerkiksi pyytänyt vanhempia maistamaan pullomaalien makua, että he paremmin osaisivat eläytyä vauvan kokemukseen. Työskentelyyn liitettävän sotkuisuuden olen pyrkinyt selittämään vanhemmille siten, ettei vauva ole tarkoituksellisesti sotkuinen, vaan kyse on ennemminkin tavasta tutkia. Eräs haastateltu äiti toi esille toiminnan toteutusmahdollisuuksia pohtiessaan ekologisuuden näkökulman. Äiti kuvasi kotityöskentelyyn liittyen, että perheet voisivat omien arvojensa mukaisesti toteuttaa työskentelyä kodeissaan esimerkiksi ekologisena kasvatuksena. Ajatus on mielestäni sovellettavissa myös ohjattuun Värikylpy-toimintaan, koska ekologiset arvot tulevat esille esimerkiksi Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelman perusteissa ja muutoinkin yhteiskunnallisina arvoina. Värikylvyssä voi jo nyt nähdä ekologista ajattelua työskentelyssä käytettävien luonnonmateriaalien osalta ja esimerkiksi sellaisten materiaalien osalta, joilla on ollut jokin aikaisempi käyttötarkoitus. Tällaisia materiaaleja ovat esimerkiksi wc-paperien hylsyt ja maalarinteipeistä saatavat rullat. Ekologisen näkökulman laajempi toteutuminen toiminnassa on yksi tehtävien ja työpajakokonaisuuksien suunnittelussa huomioitava ja pohdittava seikka. Vauvojen värikylvyn tehtävien ja pajojen suunnitteluun liittyen pohdin myös aikaisemmassa vauvojen taiteellisen kotityöskentelypaketin kehitystyötä käsittelevässä tutkimuskysymyksessäni erään haastatellun äidin ehdotusta tehtävien suunnittelusta erillisen tarinan ympärille. Kotiin suunnattujen taidetehtävien lisäksi ajatusta voi hyödyntää myös ohjatun Värikylvyn suunnittelussa. Esimerkiksi pohtiessamme vuoden 2010 kevätkauden teemaa yhdessä nykyisen assistenttini varhaiskasvatuksen opiskelija Fredrika Moilasen kanssa, ehdotti hän työskentelyn toteuttamista esimerkiksi jonkin tunnetun sadun kohtauksien pohjalta. Ajatus on mielenkiintoinen ja osoittaa mielestäni hyvin sen, miten monenlaisista lähtökohdista työskentelyä voi järjestää. Sadun maailman raken- 105

106 taminen pajoihin olisi varmasti mielenkiintoista myös vanhemmille. Eräs toinen haastateltava totesi, että tehtävien ympärillä olevan teeman merkitys korostuu erityisesti hieman isompien lasten kohdalla. Olen itse huomannut tämän saman näkökulman käytännössä erityisesti 2 4-vuotiaiden Värikylpyläisten kanssa. Tämän tutkimuskysymyksen käsittelyssä olen jo hieman sivunnut myös seuraavaa aihettani eli Värikylvyn merkitystä kotityöskentelyn tukijana ja mahdollistaja. 4.4 Vauvojen värikylvyn merkitys kotityöskentelyn tukijana Vauvojen värikylpyä voi järjestää erilaisia näkökulmia painottaen ja koska metodi itsessään ei sido ohjaajan työtä tiukasti, voivat erilaiset ohjaajan toimintaan liittämät arvostukset tulla työskentelyssä esille. Vauvojen taiteellisen kotityöskentelyn mahdollistuminen ei suoranaisesti kuulu Värikylpy-metodin tavoitteisiin, mutta oman näkemykseni mukaan koteihin suuntautuva harrastusmahdollisuus luo pohjaa myönteisten taidekokemusten syntymiselle ja yleisesti taideharrastuneisuudelle. Lisäksi osallistujien kotityöskentely tukee ohjattua pajatoimintaa ja siihen osallistumista. Vauva- ja lapsiperheiden taiteellisen kotityöskentelyn tukeminen Värikylvyn ohjaustyössä on itselleni merkityksellinen toimintaan liittämäni arvo ja mahdollisuus. Viimeisen tutkimuskysymykseni yhteydessä pohdin, mitä mahdollisuuksia Vauvojen värikyvyn ohjaustyö tarjoaa vauvaperheiden taiteellisen kotityöskentelyn tukemiseksi. Tutkimuksen yhteydessä sekä lomakekyselyissä että haastatteluissa kävi ilmi, että Värikylpyyn osallistuminen oli avannut vanhempien käsityksiä vauvalle mahdollisista materiaaleista ja toiminnasta. Eräs lomakekyselyyn vastannut äiti kuvasi Värikylvyn merkitystä kotityöskentelylle seuraavasti: Ilman värikylpytoimintaan osallistumista en olisi tiennyt, että vauvan kanssa voi tehdä tuollaisia asioita. Ehkä tämän kokemuksen kautta ymmärtää, että vauvakin voi olla hyvin taiteellinen ja vauvan temperamentti näkyä teoksessa. 106 Värikylvyn ohjaustyössä koen itse hyvin merkitykselliseksi juuri ideoiden, työtapojen ja itsenäisesti käytettävien materiaalien esittelyn. Tähän on osaltaan vaikuttanut oma kokemukseni työskentelyn aloittamisen haastavuudesta oman esikoiseni kanssa ja Värikylvyn ohjaustyössä kohtaamieni osallistujien näkemykset työskentelyn luonteesta. Eräässä haastattelussa vanhempi kuvaili työskentelyyn suuntautumista näin: [ ] jotenkin virittäytyä siihen vauvan maail-

107 Kuva 37. Värikylvystä ideoita kotityöskentelyyn. maan ja se oli jotenkin helpompaa, kun sen kokeili ensin ohjatusti. Ohjatun Vauvojen värikylpy -kokemuksen merkitys kotityöskentelylle oli kaikkien haastateltavien mielestä merkityksellinen. Yksi haastatelluista äideistä kuvasi Värikylvyn merkitystä seuraavasti. Se oli kyllä varmaan meidän perheelle semmonen jollain tavalla ehkä edellytyskin. Tai sanotaan nyt ainakin, että hyvin paljon kannusti siihen kotona tekemiseen. Kotityöskentelyn mahdollistumiseen pienten lasten kohdalla vaikuttaa myös vanhempien oma taide- ja taidekasvatuskäsitys. Kaikki haastatellut vanhemmat olivat sitä mieltä, että ilman kokemusta Värikylpy-työskentelystä heidän taidetyöskentelynsä lapsen kanssa olisi ollut tuotoskeskeisempää ja toteutunut lähinnä piirustus- ja maalausmahdollisuuksien tarjoamisena lapselle. Yksi äideistä totesi omasta taidetyöskentelyä koskevasta oivalluksestaan, että [ ] sitä ei tarvi suorittaa sitä tekemistä jollain tavalla. Eräs vanhempi kuvasi työskentelyn 107

108 luonnetta koskevassa ajattelussaan tapahtunutta muutosta näin: Että ei yrittänyt tehdä jotain hienoja postikortteja, vaan että se sai niinku olla lähinnä sellaisena leikkialustana. Kuvaus teoksesta leikkialustana on mielestäni hyvä vertaus ja kuvaa teoksen suhdetta Värikylvyn työskentelyprosessiin mielekkäästi. Tämä näkökulma sopisi mielestäni myös Vauvojen värikylvyn suunnittelutyön lähtökohdaksi hyvin ja kotityöskentelyn perusteeksi ikään kuin leikistä, jonka vaiheet tulevat samalla tallennetuksi leikkialustalle. Vauvojen värikylpy -työhön ja taiteelliseen kotityöskentelyyn liittyen olen ohjaajana ja äitinä pohtinut vanhemman osuutta konkreettisessa työskentelyssä ja lopputulokseen liittyen. Aihe tuli esille myös eräässä haastattelussa, jossa vanhempi mietti vauvan teoksen ja yhteisteoksen eroja ja merkityksiä. Värikylvyssä vauvan kanssa työskentelyssä vanhemman osuus korostuu eri tavalla kuin ehkä isompien lasten kohdalla. Vanhempi voi joutua rohkaisemaan vauvaa näyttämällä mallia materiaalin tutkimisesta ja työskentelyssä tuetaan fyysisesti vauvaa eri tavoin ja asetellaan sopiviin työskentelykohtiin. Lisäksi Värikylpy-työskentely on lähtökohtaisesti vauvan ja vanhemman välistä työskentelyä. Toiminnasta mahdollisesti syntyvä teos halutaan kuitenkin usein nähdä vauvan omana teoksena ja niihin liitetään erilaisia arvostuksia. Toiset vanhemmat työskentelevät vauvan kanssa yhdessä ja piirtävät teoksiin esimerkiksi erilaisia symboleja. Toiset vanhemmat eivät mielellään itse koskisi teokseen, koska he haluavat sen olevan kokonaan vauvan itsensä tekemä. Oma suhteeni yhdessä toimimiseen on vielä pohdinnassa, joten olen seurannut mielenkiinnolla vanhempien erilaisia tapoja suhtautua teokseen ja työskentelyyn. Värikylvyn ohjaustyössä olen kuitenkin huomioinut teoksiin kohdistuvan arvostuksen kertomalla käytännön vinkkejä esimerkiksi kuvien kehystämiseen liittyen ja näyttänyt esimerkkejä esille asetetuista töistä. Tällä toiminnalla olen halunnut valmentaa vanhempia lapsen töiden arvostamiseen ja sen näkyväksi tekemiseen. Vauva ei ehkä vielä ymmärrä, että hänen teoksiaan ihaillaan, mutta aivan pian pieni lapsi jo ymmärtää. Oulun taidemuseolla on Vauvojen värikylpy -pajojen yhteydessä ohjattu kotityöskentelyyn pajojen lopussa jaettavilla monisteilla. Monisteet ovat sisältäneet lyhyitä ohjeita kotityöskentelyn järjestelyihin liittyen sekä materiaalitietoutta ja materiaalien hankintapaikkoja. Opetuskokeilussa kotityöskentelypaketti jaettiin perheille pajakokonaisuuden toiseksi viimeisellä kerralla. Koska molemmissa tapauksissa materiaalit jaettiin kokonaisuuden lopussa, ei osallistujille jäänyt käytännössä riittävästi aikaa materiaaliin liittyvien kysymysten esittämiseen. 108

109 Lopputyötutkimukseni ohjaamana jäin pohtimaan kotityöskentelyyn liittyvän kirjallisen materiaalin sopivinta jakoaikaa. Jatkossa työpajatoiminnassa voisi keskittyä käytännön esimerkkien ja tietouden jakamiseen pajakokonaisuuden alussa, minkä jälkeen kotityöskentelymateriaali jaettaisiin työpajojen puolivälissä. Näin perheet ehtisivät rauhassa tutustua materiaaliin ja valmisteluihin sekä esittää mahdollisia kysymyksiään pajakokonaisuuden loppupuolella. Lisäksi toiminnan ollessa käynnissä työpajoissa, motivoisivat työpajat mahdollisesti perheitä järjestämään taiteellisia työskentelyhetkiä myös kotona ja järjestelyihin voisi joustavammin löytyä rutiini. Sekä haastatteluista, että lomakevastauksista välittyi kuva taiteellisen työskentelyyn liittyneen innostuksen laantumisesta, mitä enemmän ohjatusta Värikylpy-työskentelystä oli kulunut aikaa. Haastattelussa eräs äiti kuvaili, että Värikylpy työskentelyssä oppii huomaamaan vauvan kiinnostuksen kohteita laaja-alaisemmin ja herkistymään niille myös arkipäivän tasolla. Värikylvyn ohjaustyön yhtenä lähtökohtana voidaankin nähdä arkeen liittyvän havainnoinnin ja yhdessä ihmettelyn tavoite. Tämä ajatus liittyy myös kappaleessa Miksi vauvataidetoimintaa? esittelemiini kuvien kohtaamisen perusteluihin, mutta myös laajemmin huomioiden tekemiseen vauvan omasta elinympäristöstä. Toinen haastatelluista äideistä kuvaili yhtenä Värikylvystä konkreettisena mieleen jääneenä asiana työskentelyssä käytettyjen materiaalien tarjoilua ja esittämistä vauvoille. Värikylpy-työskentelyssä ohjaajat tarjoavat materiaaleja vauvojen mielenkiintoa houkuttelemalla ja antavat samalla esimerkkejä vauvan kiinnostuksen ohjaamisesta taiteellisessa työskentelyssä. Tätä voisi kuvata esimerkiksi Valkoinen tila -työpajassa vauvoille tiputellen ja pöllytellen tarjottu vehnäjauho. Materiaalien tarjoamisen ja niihin liittyvien valintojen lisäksi voi työskentelyssä huomioida kotityöskentelyn mahdollistuminen myös kuvaamalla vaihtoehtoisia ja helposti saatavilla olevia materiaaleja. Eräs äiti kuvaili Värikylvyssä käytettäviä materiaaleja laadukkaiksi ja monipuolisiksi, mutta koki, ettei vauvaperheen arjessa ole mahdollisuuksia hankkia sellaisia, vaan kotona materiaalien tulisi olla helposti hankittavia. Käytännönläheisen materiaalitietouden jakamisessa on kuitenkin mielestäni tietynlainen kaupallisuuden ongelma, mikäli ohjaaja suosittelee tiettyjä liikkeitä osallistujille. Toisaalta olen pajatyössä huomannut, että juuri tiettyjen ostospaikkojen nimeäminen saattaa helpottaa osallistujien materiaalien hankintaa, koska he säästyvät etsimiseltä. Mikäli pajatyöskentelyssä käytetään vaikeasti valmisteltavia tai hankittavia materiaaleja, pyrin työs- 109

110 kentelyn lomassa kertomaan vanhemmille vinkkejä kotiin paremmin soveltuvista materiaaleista. Esimerkiksi yhdessä opetuskokeiluun liittyneessä pajassa eräs vanhemmista kysyi, miten Värikylvyssä saadaan teokseen kuuluvat ryynit pysymään teoksessa kiinni. Kerroin vanhemmalle, että teokset käsiteltäisiin tarvittaessa hiilipiirustukseen tarkoitetulla fiksatiivilla, joka kiinnittää ryynit teoksiin, etteivät ne rapise niin helposti. Lisäksi kerroin osallistujille yhteisesti, että mikäli haluaa kotona kokeilla rapisevia materiaaleja maalauksessa, kannattaa teos kuivumisen jälkeen suihkuttaa hiuslakalla, joka vastaa pajoissa käytettyä fiksatiivia. Pajojen virittäytymisleikeissä käytettävissä tarvikkeissa on hyvä huomioida yleisesti kotoa löytyviä välineitä kuten esimerkiksi taskulamppuja tai helposti luonnosta kerättäviä materiaaleja kuten kivet, kävyt ja lehdet. Opetuskokeilun kotijakson aikana oli yksi haastatelluista äideistä kokeillut taidetyöskentelyä yhdessä oman vauvan ja naapurin ja hänen kahden lapsensa kanssa kotityöskentelypaketin tehtävän mukaisesti. Haastateltu äiti kertoi maalaamisen tapahtuneen keittiön kaakelilattialla ja kokeilun onnistuneen hyvin. Vauvojen värikylvyn ohjaustyössä voi siis huomioida ja kannustaa yhdessä työskentelyyn myös kotityöskentelyn lähtökodistakin. Haastattelussa miesten osallistumista toimintaan pohtinut äiti näki kotityöskentelyn mahdollistuvan molempien vanhempien kohdalla Värikylpyyn osallistumisella. Oma kokemukseni molempien vanhempien osallistumisesta toimintaan ovat olleet positiivisia ja näkisin, että haastatellun äidin esittämä näkökulma voisi olla yksi ratkaisu ongelmaan. Myös tutkimuksessa esille tullut seikka Värikylvystä kotityöskentelyn mahdollistajana ja innostajana tukisi äidin näkemystä. Oulun taidemuseolla kokeiltiin toiminnan siirtämistä sunnuntaipäiville syksyllä 2009 ja pajoihin osallistuvien isien määrä kasvoi merkittävästi suhteessa aikaisempiin arkipäivinä tarjottuihin pajoihin. Viikonlopulle sijoittuvien pajojen säännölliseen järjestämiseen voi kuitenkin liittyä esimerkiksi museomaailmassa esteitä, mutta arkisin tarjottavan toiminnan rinnalla voisi tarjota myös yksittäisiä pajoja, joihin osallistuminen ei vaadi kokonaisuuteen sitoutumista. Esimerkiksi Porin lastenkulttuurikeskuksessa on kuukausittain tarjolla myös kertapajoja säännöllisen pajatoiminnan ohella. 110

111 Kuva 38. Näkökulmia ohjaustyöhön. 5 Johtopäätökset Lopputyötutkimukseni avulla saavutettu käytännön tietous mahdollistaa Vauvojen värikylpy -toiminnan järjestämisessä ja suunnittelussa huomioitavien seikkojen kohdentamisen Oulun Taidemuseolla ja toisaalta vahvistaa jo olemassa olevia käytänteitä tutkimuksen tulosten mukaisesti. Tässä kappaleessa kokoan tutkimustulosten ohjaamana Vauvojen värikylpy -työskentelystä tekemiäni johtopäätöksiä ja esittelen ne tutkimuksessa painottuneiden kahden teeman avulla. Kappaleen ensimmäisessä luvussa esittelen päätelmiä Vauvojen värikylpy -toiminnan ja vauvojen taiteellisen kotityöskentelyn näkökulmista. Tämän jälkeen pohdin tutkimuksen luotettavuuteen liittyviä elementtejä muun muassa tutkimuksen aiheen, järjestelyjen ja oman tutkijan roolini avulla. Päätän lopputyöni pohtimalla vauvataidetoiminnan tutkimuksen uusia suuntia ja kehitysmahdollisuuksia myös laajemmin. 111

112 5.1 Tulokset toiminnan ohjaajana Käytäntöön suuntautuvan toimintatutkimuksen tavoitteena on työympäristön kehittäminen ja vallitsevien toimintatapojen muuttaminen (Anttila 2006, 440). Tässä tutkimuksessa esille nousseiden toiminnan kehittämiseen liittyvien näkökulmien siirtyminen toimintaan tapahtuu käytännössä oman ohjaajan työni kautta, mutta osa toimintaa koskevista mahdollisista muutoksista vaatii keskustelua Värikylpy-työryhmän sisällä. Lopputyötutkimukseni aikana on Vauvojen värikylpy -toiminnan järjestävä taho muuttunut, samoin kuin toiminnan tarjoamisen rakenne. Toimintaa ovat Oulussa syksystä 2009 alkaen tarjonneet yhteistyössä Oulun taidemuseo ja kulttuuritalo Valve. Värikylpy-työryhmässä on näin ollen mukana itseni lisäksi edustajat molemmilta työnantajatahoilta sekä Värikylpy-assistentti. Toiminnan siirtyminen myös kulttuuritalo Valveen yhteyteen on mahdollistanut Värikylpy-pajojen määrällisen tarjonnan kasvun aikaisemmasta kahden pajan järjestelmästä seitsemän pajan kokonaisuuteen. Harrastustoiminnassa on siis ensimmäistä kertaa pajojen alettua Oulussa vuonna 2005 myös työskentelyn jatkomahdollisuus, tosin jatkaville harrastajille ei ole tarjolla omaa erillistä ryhmää. Vaikka Värikylpy-tarjonta on monipuolistunut huomattavasti, ei se vielä tässäkään muodossa vastaa kysyntään eli Värikylpyyn osallistujia olisi etenkin 2 4-vuotiaiden lasten ryhmissä enemmän. Aikaisemmin luvussa 1.3 Värikylpy-toiminnan taidekasvatuksellista tarkastelua kuvailin vauvoille, lapsille ja nuorille suunnatun sanataidekasvatuksen asemaa Kulttuuritalo Valveen osana. Sekä sanataidetta että Värikylpy-toimintaa järjestetään Oulussa nonformaalin taidekasvatuksen piirissä ja molempien toimintojen suunnittelutyössä huomioidaan Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteet. Mielestäni olisi luontevaa, että Valveen sanataidekoulun rinnalla toimisi myös Värikylpy-koulu, jolloin toimintaa pystyttäisiin tarjoamaan samassa mittakaavassa kysynnän kanssa. Lisäksi erilaisten päivä- ja iltatyöpajojen säännöllinen tarjoaminen loisi osallistujille todelliset mahdollisuudet jatkaa harrastustaan esimerkiksi erillisissä jatkoryhmissä. Lisäksi toiminnan järjestäminen säännöllisenä ja erillisenä metodin mukaisena järjestelmänä voisi vaikuttaa laajemminkin Värikylpy-toiminnan järjestämiseen ja kehittymiseen Suomessa. Vauvojen värikylpy -työskentely Tutkimustulosten Värikylpy-työskentelyä koskevat aiheet liittyivät vauvoille suunnattujen taidetehtävien suunnitteluun, pajojen järjestelyihin sekä kotityös- 112

113 kentelyn mahdollistumiseen. Lopputyössäni olen tarkastellut Vauvojen värikylpy -toimintaa taidekasvatuksellisena ilmiönä. Toiminnan suunnittelu- ja järjestelytyön suhteuttaminen esimerkiksi Taiteen perusopetuksen opetussuunnitelmien perusteisiin ja yleisesti taidekasvatuksellisten opetussisältöjen huomioiminen ovat mielestäni Vauvojen värikylpy-työn ammattimaisen järjestämisen oleellisia lähtökohtia. Sekä Taideteolliseen korkeakouluun tekemäni seminaarityö että lopputyötutkimukseni tulokset osoittivat, että ajatus pajojen suunnitelmallisuudesta ja tavoitteista välittyvät osallistujille. Tulokset tosin myös osoittivat, että toiminnan suunnitelmallisuus ja tavoitteet voisivat paikoitellen näkyä vielä aikaisempaa vahvemmin paja-arjessa. Omissa ohjauskokemuksissani edellinen näkökulma näyttäytyy vanhempien kiinnostuksena toimintaa kohtaan ja haluna ymmärtää taidetoiminnan perusteluja sekä oman vauvansa työskentelyä. Tämän vuoksi on tärkeää, että Värikylpy-ohjaaja tiedostaa työssään myös vauvataidetyöhön liittyviä teoreettisia perusteluja ja osaa esitellä niitä luontevasti työskentelyn yhteydessä. Lopputyössäni olen tarkastellut Vauvojen värikylpy -toiminnan sisältämiä taidekokemuksen ja oppimisen elementtejä Inkeri Savan (1993) luoman taiteellisen oppimisen mallin viitekehyksessä ja koen, että Värikylpy-ohjaajan on tärkeää tiedostaa toiminnassa myös sen osallistujille tarjoaman aisti- ja taidetietouden kehittymisen näkökulman. Koska Vauvojen värikylpy on toimintana ja ilmiönä suhteellisen uusi, on tärkeää, että toiminta kehittyy ja kehitystyötä tapahtuu Porin lastenkulttuurikeskuksen lisäksi myös muilla toimintaa järjestävillä tahoilla. Oman työn ja ohjauksen reflektoinnin avulla voi ohjaaja tehdä näkyväksi toimintaan liittämiään arvostuksia ja pohtia toiminnan mahdollisia painotuksia. Värikylvyn ohjaustyössä on myös hyvä luoda yhteyksiä lähellä toimiviin toisiin Värikylpy-ohjaajiin kokemusten vaihtamiseksi, koska varsinaista kaikkia ohjaajia kattavaa verkostoa ei toistaiseksi ole. Toimintaan liittyvät ideat ja keksinnöt tulevat yleisesti käytettäviksi toimintamuodoiksi vasta, kun niitä on kokeiltu käytännössä laajemmin. Lisäksi kokemusten ja käytännön tietouden vaihtaminen ohjaajien kesken vaikuttaa Värikylpy-metodin mukaisen monipuolisen ja vaihtelevan toiminnan järjestämismahdollisuuksiin. Vauvojen värikylpy -työskentelyä edeltävässä suunnittelutyössä on ohjaajan hyvä pohtia omaa suhdettaan esimerkiksi materiaaliseen ohjaamiseen ja työpajoihin liittyviin käytäntöihin. Värikylpy-ohjaaja voi työpajoissa kohdata esimerkiksi valokuvaamiseen keskittyvän ja välillä puhe- 113

114 limeen puhuvan vanhemman, joka ei malta pysähtyä työskentelyn äärelle. Näiden tilanteiden ohjaaminen metodin mukaisen työskentelyn suuntaan edellyttää Värikylpy-ohjaajalta ennakointia ja myös yleisesti pajatyöskentelyyn liittyvää rajanvetoa. Vanhempien kokemuksissa korostuivat työpajojen suunnittelu- ja järjestelytyöhön liittyen turvallisuuden, monipuolisuuden ja vauvantahtisuuden elementit. Toiminnan monipuolinen järjestäminen vaatii ohjaajalta eri elämän aluille siirtyvää havainnointia ja erilaisten sovellusten kokeilua turvallisesti ennen toteuttamista Värikylpy-työskentelyssä. Suunnitteluun ja järjestämiseen liittyvissä materiaalivalinnoissa voi esimerkiksi osallistujien allergioiden lisäksi huomioida neuvoloiden antamat suositukset pienille lapsille ja vauvoille sopivista ja toisaalta kielletyistä ruoka-aineista. Suunnittelutyön yksi olennaisimmista elementeistä on mielestäni pajojen rakenteen huomioiminen asteittain eteneväksi ja erilaisia työmuotoja sisältäväksi kokonaisuudeksi. Laulu, leikki, liikkuminen ja yhteinen ihmettely ovat esimerkkejä pajojen erilaisista työtavoista, jotka ovat yhtä tärkeitä ja tarpeellisia kuin pajoihin sisältyvä maalaaminen.vauvojen värikylpy on suunnattu sekä vauvoille, että vanhemmille ja tämän näkökulman huomioiminen tulee esille työpajojen suunnittelutyössä esimerkiksi materiaalien ja työskentelyn esittelyssä. Ohjaajan antamat käytännön ohjeet luovat pohjaa taiteellisen kotityöskentelyn mahdollistumiselle. Lopputyötutkimuksessani esille tulleiden vanhempien kokemusten mukaan ohjattu Vauvojen värikylpy -työskentely oli merkittävä kotityöskentelyä tukeva ja innoittava tekijä. Materiaalitietouden lisäksi Värikylpy-työskentely helpotti esimerkiksi vauvan maailmaan virittäytymistä ja työskentelyn luonteen ymmärtämistä kotona tapahtuvassa taidetoiminnassa. Vauvojen taiteellinen kotityöskentely 114 Tutkimuksen tulokset osoittivat, että tasapainoinen elämäntilanne ja vauva-arjen ajan hallintaan liittyvät seikat vaikuttivat taiteellisen kotityöskentelyn mahdollistumiseen. Tämän lisäksi vanhempien oma taidekäsitys vaikutti työskentelyn olemuksen ymmärtämiseen ja siihen, kokivatko perheet toiminnan itselleen tärkeäksi. Työskentelyn merkitykseen liittyi vahvimmin yhdessä olemisen ja tekemisen ilo, sekä myös ylpeys oman lapsen työskentelyä katsellessa. Lisäksi työskentelystä seuranneilla teoksilla ja niiden onnistumisella oli vanhemmille merkityksellisiä. Kotityöskentelyn eduksi nähtiin vauvan parempi keskittymiskyky, vaikka toisaalta ohjatussa Värikylpy-työskentelyssä tärkeäksi sen sisältä-

115 mä sosiaalisuuden ja vertaistuen näkökulma. Vauvojen taiteellinen kotityöskentely koettiin laadultaan erilaiseksi siten, että siinä saattoi edetä täysin vauvantahtisesti, tosin työskentelyn intensiivisyyteen vaikutti myös vanhemman rooli materiaalien tarjoajana. Työskentelyn aloittamiseen vaikutti vanhemman oman kiinnostus ja motivaatio taiteellista työskentelyä kohtaan. Yhdeksi työskentelyyn vaikuttavaksi seikaksi vastaajan nimesivät työskentelyyn liittyvät kodin tilat, tosin haastattelujen yhteydessä tuli esille, että vanhemmat kokivat työskentelyyn tarvittavien tilojen kriteerit hyvin erilaisina. Käytännössä toimintaa voi kuitenkin järjestää pienissäkin tiloissa, mutta järjestämiseen vaaditaan vanhemman kykyä nähdä tilan mahdollisuudet. Materiaaleihin liittyvät näkökulmat koskivat lähinnä niiden hankinnan ja valmistelun helppoutta, sekä korvaavien ideoiden keksimistä. Kotityöskentelyn käynnistymistä helpottaa, mikäli vanhemmat pystyvät soveltamaan käytettäviä materiaaleja ja heillä on tietoa niiden hankintapaikoista. Työskentelyn järjestäminen koettiin yleisesti haastavana. Oma kokemukseni toiminnan järjestämisestä niin kotona työskentelyä itsenäisesti aloittelevana äitinä kuin toimintaa järjestäneenä Värikylpy-ohjaajana on, että kokemus synnyttää näppäryyttä ja työskentelyn järjestäminen helpottuu suhteessa järjestettyihin kertoihin. Lisäksi työskentelyn järjestämiseen liittyy olennaisesti kyky soveltaa olemassa olevia materiaaleja ja keksiä asioille uusia käyttötarkoituksia. Kokeilevaan asenteeseen rohkaiseminen on tärkeää niin Vauvojen värikylpy -työskentelyssä kuin kotityöskentelyyn rohkaisemisessa. Tämä on seikka, jota täytyy korostaa myös vauvaperheille suunnatun työskentelypaketin kehitystyössä. Vaikka työskentelyyn usein liitettävät sotkuisuus ja siivous eivät tähän tutkimukseen liittyneissä kokemuksissa nousseet merkittävään osaan, koettiin ne kuitenkin sekä haastatteluissa että lomakekyselyissä ja pajatyöskentelyssä toimintaan liittyviksi haasteellisiksi seikoiksi. Itse ajattelen niin äitinä kuin Värikylpy-ohjaajana ja -tutkijanakin, että toimintaan liittyy useita huomattavasti merkityksellisempiä näkökulmia, joista vanhemmat voisivat innostua esteiden miettimisen sijaa. Piirosen (2004, 319) mukaan eri materiaalien tunnustelu ja niiden ominaisuuksien oppiminen on pienelle tärkeää, eikä lapsi tarkoituksellisesti tee kiusaa vanhemmilleen aiheuttaessaan jälkiä ei toivottuihin paikkoihin. Vauvojen värikylvyssä lapsen fyysinen tapa tunnustella ja olla maalissa on usein vanhemmille haaste, mikä voi tulla esille esimerkiksi maalissa olevan vauvan tai lapsen kosketuksen välttämisenä. Tähän auttaa usein varsinaisten työskentelyvaatteiden vaihto myös vanhemmalle. 115

116 Kotona työskentelyä voisi helpottaa järjestämällä taidehetkiä esimerkiksi pienemmässä mittakaavassa tai aloittamalla pienillä kokeiluilla, joita voi muuttaa omien lisääntyvien taitojen myötä. Tutkimuksessa vauvaperheille suunnatusta kotityöskentelypaketin käytettävyydestä saadut tulokset ohjaavat suoraan paketin kehitystyötä. Paketti oli osallistujien mielestä pääsääntöisesti toteuttamiskelpoinen, mutta tutkimuksen myötä syntyi myös arvokasta käyttökokemuksiin liittyvää tietoa niin sisältöön kuin paketin ulkoasuun liittyen. Opetuskokeilussa käytetty kotityöskentelypaketti sisälsi otteita laajemmasta mahdollisesti julkaistavasta kokonaisuudesta, jonka sisältöä voidaan rakentaa tutkimustulosten ohjaama. Lyhyesti kooten paketin kehitystyöhön sisältyy vanhemmille suunnattua työskentelyn olemuksen kuvailua, useampia sovellusehdotuksia sisältäviä tehtäviä sekä kotityöskentelyn perusteluihin liitettävää teoriaa. Tämän lisäksi huomioin paketin tehtävien suunnittelussa työskentelykokonaisuuden, jolloin yksittäiset pajat sidotaan laajempaan teemaan. Tulevassa kotityöskentelypaketissa huomioin mahdollisesti myös spontaanin työskentelyn näkökulman ja esittelen eri vuodenaikoina ulkona tapahtuvaa työskentelyä. Tavoitteenani on lisätä paketin sovellettavuutta vanhemmille lapsille. Tulevassa kokonaisuudessa keskityn myös paketin graafisen ilmeen ja ulkoasun selkeyttämisen suunnitteluun. 5.2 Tutkimusprosessin arviointia Anttilan (2006, 513) mukaan tutkimuksen validiteetin arvioinnissa huomio kohdistuu tutkimusotteen ja valittujen menetelmien soveltuvuuteen suhteessa tutkittavaan ilmiöön. Lopputyössäni on kyseessä laadullinen tapaustutkimus, jossa on toimintatutkimuksellinen ote. Toimintatutkimuksellisen otteen valikoitumiseen vaikutti ensisijaisesti Vauvojen värikylpy -toiminnan kehittämisen tavoite niin oman ohjaajan työni kuin ilmiön laajemman tarkastelun kannalta. Värikylpy-toiminnan taidekasvatuksellisen tarkastelun avulla voidaan toimintaa ja sen lähtökohtia arvioida osana varhaista taidekasvatusta ja tuoda esille perusteluja yleisesti toiminnan tarpeellisuudesta. Tapaustutkimuksena lopputyöni tarkastelee opetuskokeilussa Oulun taidemuseolla ilmenneitä kokemuksia ja pyrkii luomaan kokonaiskuvaa toiminnassa huomioitavista seikoista. Tässä kappaleessa tarkastelen tutkimuksen luotettavuutta sen aiheen valinnan, järjestelyjen ja oman tutkijan roolini näkökulmista. 116

117 Tutkimuksen aihe Lopputyötutkimukseni aihe on ajankohtainen Vauvojen värikylpy -toiminnan leviämisen ja vakiintumisen, sekä sen kohtaaman suosion perusteella. Koska aihetta ei toistaiseksi ole tutkittu tieteellisesti, voidaan sen tarkastelua pitää paitsi Värikylpy-toiminnan kehittämisen kannalta ja myös yleisesti varhaisen taidekasvatuksen kannalta tärkeänä. Tutkimukseni näkökulma valikoitui taidekasvatusseminaarityössäni esille nousseista kokemuksista omien kiinnostuksen kohteideni ohjaamana. Tutkimuksen näkökulmassa painottuu työn kehittämisen tavoite. Lopputyössäni tehtävien suunnitteluun ja pajajärjestelyihin liittyvä näkökulma hahmottaa vauvataidetoiminnan mahdollisuuksia ja sen yhdeksi tavoitteeksi voi myös nähdä Värikylpy-ohjaajien välisen kokemusten vaihdon. Tutkimukseni toinen näkökulma käsittelee vauvojen taiteellista kotityöskentelyä ja sen mahdollisuuksia. Kotityöskentelyn mahdollisuuksien kartoittaminen liittyy taidekasvatuksellisten työskentelytapojen esittelyyn osana vauvaperheiden arkea ja sen avulla voidaan luoda pohja pitkäaikaisen taidesuhteen syntymiselle. Laadullisessa tutkimuksessa tutkimuksen luotettavuus merkitsee kuvauksen ja siihen liitettyjen selitysten ja tulkintojen yhteensopivuutta (Hirsjärvi et al. 2009, 232). Lopputyössäni olen pyrkinyt tekemään näkyväksi aineiston ja teorian pohjalta tekemiäni johtopäätöksiä kuvaamalla opetuskokeilussa esille nousseita kokemuksia mahdollisimman tarkasti. Olen liittänyt esittämiini näkökulmiin suoria lainauksia aineistosta ja perustellut päätelmiäni niiden avulla. Tutkimuksen avulla saatu tietous vastasi tutkimuksessa määriteltyihin kysymyksiin toisin sanoen tutkimus tuotti haluttua tietoa tutkimuksen kohteesta. Tutkimuksen järjestelyt Lopputyöhöni liittyi kaksiosainen opetuskokeilu ja tiedonhankintaprosessi. Olen pyrkinyt kuvaamaan seikkaperäisesti aineistojen hankintaan liittyneet tapahtumat, aineistojen laadun ja määrän, sekä aineiston jatkokäsittelyn ja analyysin. Tutkimuksen alussa kysyin suullisesti kaikilta Värikylpyyn osallistuvilta vanhemmilta, halusivatko he vastaanottaa vauvojen taiteellista kotityöskentelyä käsittelevän vihkon ja osallistua tutkimukseen. Kotityöskentelypaketin vastaanottaminen edellytti kotiin lähetettävään kyselylomakkeeseen nimettömänä vastaamista. Perheiden suhtautuminen oli hyvin positiivista ja kaikki vanhemmat ilmoittivat osallistuvansa tutkimukseen. Tämän lisäksi pyysin kirjallisen luvan työpajoissa otettujen dokumenttien käyttöön lopputyössäni ja taidekasvatuksellisiin tarkoituksiin Oulun taidemuseolla. 117

118 Tutkimuksessa haastattelemani vanhemmat ja kotityöskentelyhetken järjestävä äiti valikoituivat vapaaehtoisuuden perusteella. Korostin haastatteluihin lupautuneille vanhemmille, että he voisivat kuvailla kokemuksiaan vapaasti ja rehellisesti, eikä heidän nimiään tai henkilöllisyyttään kuvattaisi lopputyössäni. Vaikka tutkimuksen kannalta olisi ollut mielenkiintoista mainita kahden haastatellun vanhemman ammatti, en kuitenkaan pitänyt sitä riittävän perusteltuna. Ammattitaustan liittäminen haastattelun vastauksiin olisi mielestäni ollut liian kuvaavaa, vaikka toinen haastateltavista jopa itse pohti ammattinsa merkitystä suhteessa Värikylpy-metodiin. Kotityöskentelyhetken järjestävälle äidille kerroin, että tavoitteenani on ainoastaan havainnoida, miten toimintaa voidaan järjestää kotona, eikä tarkoituksenani ole osallistua työskentelyyn. Koska en vielä tuolloin osannut määrittää tarkasti kotityöskentelyhetkestä saamieni aineistojen käyttötapaa, varmistin vanhemman suostumuksen aineiston esittelyyn tapauksena myöhemmin. Lisäksi keskustelimme lapsen etunimen käytöstä työskentelyn sanallisen ja kuvallisen hahmottamisen yhteydessä ja näkemyksemme asiasta oli sama. Lopputyöni kirjoitusvaiheessa tarkistin kaikilta tutkimukseen liittyviltä toimijoilta, että voin julkaista heidän nimensä prosessin kuvailuun liittyen. 118 Pääsääntöisesti tutkimuksen kulku seurasi ennalta tekemääni tutkimussuunnitelmaa, mutta prosessiin liittyi myös seikkoja, joiden merkitystä en ollut osannut kuvitella etukäteen. Omat tutkimusprosessia koskevat huomioni liittyvät tutkittavien informoimiseen, kotityöskentelypaketin jakoajankohtaan sekä dokumentointiin. Vauvojen värikylpy -pajakokonaisuuden aloittamiseen liittyy yleensä käytännön tietouden jakaminen osallistujille. Koska myös pajojen aloitustilanteet etenevät vauvojen ehdoilla, saattaa osa vanhemmille osoitetusta informaatiosta jäädä kuulijoilta huomaamatta. Ennen Värikylpy-pajojen alkua olin lähestynyt perheitä kirjeellä, jossa kerroin pajoihin liittyvästä tutkimuksestani pääpiirteittäin ja että kuvailisin tutkimukseen liittyviä seikkoja ensimmäisellä pajakerralla. Aloituskerralla huomasin, että tutkimuksesta oli vaikea kertoa riittävän tarkasti vauvojen ollessa läsnä. Tutkimukseen liittynyt informaatio olisikin ollut hyvä esittää kirjallisesti, jolloin perheet olisivat pystyneet tutustumaan siihen rauhassa kotona. Lisäksi osallistujien koteihin lähetetty kirje oli osin harhaanjohtava, koska en maininnut siinä selkeästi, että tutkimuksessa on kyse kirjallisesta materiaalista. Korjasin tilannetta ensimmäisellä pajakerralla kertomalla täsmällistä tietoa tutkimuksesta, mutta kuten tutkimuksen analyysivaiheessa kävi ilmi, ei tieto ollut tavoittanut kaikkia osallistujia.

119 Toinen tutkimuksen järjestelyissä esille tullut ongelma oli dokumentointi. Valokuvaaminen pajoissa on ohjaustyön ohessa haastavaa ja tilanteeseen vaikutti myös se, että työskentelin uuden työparin kanssa, jolloin keskittyminen työskentelyyn oli tavallista intensiivisempää. Lisäksi ohjaajan valokuvaamiseen pajatyöskentelyn aikana liittyvät mielestäni samat ongelmat kuin pajojen aikana tapahtuva vanhempien valokuvaaminen, jota olen pohtinut luvussa 4.3 Värikylpy-toiminnan kehittäminen suunnittelutyön näkökulmasta. Kolmas tutkimuksessa huomioimani seikka oli kotityöskentelypaketin jakoajankohta, joka sijoittui toiseksi viimeiselle pajakerralle. Käytännössä tämä kuitenkin tarkoitti sitä, että perheille jäi vain yksi ilta aikaa tutustua pakettiin, mikäli he halusivat esittää paketin mahdollisesti herättämiä kysymyksiä viimeisellä työpajakerralla. Kokemuksen perusteella arvioisin, että kotityöskentelypaketin lyhyt esittely pajatyöskentelyn alussa ja paketin jakaminen esimerkiksi pajakokonaisuuden puoli välissä olisi helpottanut perheiden pakettiin tutustumista. Lopputyötutkimuksessani saavutettiin metodisen triangulaation avulla laadulliselle tapaustutkimukselle ominainen tavoite tuottaa tiheää kuvausta tutkimuksen kohteena olevasta ilmiöstä. Triangulaatiota voidaan tässä tutkimuksessa perustella uuden ilmiön monipuolisen tarkastelun tavoitteella ja eri toimijoiden näkökulmien esille tuomisella. Opetuskokeiluun osallistuneiden vanhempien kyselylomakkeissa esittämät kokemukset hahmottivat toiminnan olemusta yleisesti ja käytin tietoa osittain myös tilastollisesti kuvaamaan eri näkemysten yleisyyttä ryhmässä. Lomakekyselyjen palautusprosentti oli hyvä, koska yhteensä 18 vanhempaa kahdestakymmenestä palautti lomakkeen. Oma ajatukseni kyselylomakkeesta kyselyhaastatteluna tuli esille lomakkeen kysymyksissä ja niiden tarjoamissa vaihtoehdoissa. Lomakkeen kysymykset olivat moniosaisia ja kohteen hahmottamiseen useita mahdollisuuksia tarjoavia. Osallistujat valitsivat itse vastauksensa kohdentamisen ja aiheeseen liittämänsä merkitykset. Neljän vanhemman teemahaastattelut syvensivät kyselyistä saatua kuvaa ja toivat perheiden yksilölliset kokemukset yksityiskohtaisemmin esille. Teemahaastattelut toteutettiin vauvaperheiden kodeissa lähes kokonaan vauvojen päiväunien aikaan eli vanhemmat saattoivat rauhassa pohtia esittämiäni näkökulmia heille tutussa ympäristössä. Toteutin teemahaastattelut kolmen eri teeman avulla, joihin liittyen olin kirjannut itselleni alakysymyksiä tai paremminkin pohdittavia näkökulmia. Toteutin haastattelut joustavasti eli mikäli haastateltava itse sivusi jotakin tulevaa aihetta, etenimme haastateltavan näkemyksen ja 119

120 kerronnan mukaisesti. Pääsääntöisesti haastatteluissa esittämäni kysymykset olivat neutraaleja, tosin muutamat kysymykset saattoi myös ymmärtää johdattelevina. Tästä esimerkkinä Vauvojen värikylvyn suhdetta kotityöskentelyyn kartoittava kysymys, jonka voi ymmärtää siten, että vastaajalle annetaan valmis näkökulma. Toisaalta, tähänkin kysymykseen saattoi vastata myös kieltävästi, ettei Värikylvyllä ollut mitään merkitystä kotityöskentelyn mahdollistumiseen. Tutkimuksessani kotityöskentelyä käytännön tasolla kuvasivat vauva-vanhempiparin taidehetkeen liittyneet valokuvat ja videotallenne. Kotityöskentelyhetken havainnointi ja videokuvaaminen onnistuivat tilajärjestelyjen avulla joustavasti, mutta hetken valokuvaaminen vaikutti vauvan keskittymiseen tilanteessa. Tämän vuoksi varsinaista työskentelyä kuvaavia dokumentteja ei ole määrällisesti paljon ja kuvien on heikko. Tutkijan rooli 120 Oma tutkijan roolissani yhdistyivät kokemukseni äitinä, taidekasvattajana sekä tutkijana. Kiinnostus toimintaa kohtaa syntyi ensisijaisesti äitinä ja oman äitiyteni kautta osasin kuvitella vanhempien kokemia tunteita heidän lastensa työskentelyyn liittyen. Taidekasvattajana ja Värikylpy-ohjaajana olin osallistujille paitsi vertainen äiti, myös toiminnan toteuttaja ja siihen innostaja. Taidekasvattajana suhtaudun kaikkeen opetustyöhön tavoitteellisesti ja lopputyöni aihevalintaan vaikutti oma mielenkiintoni työhöni liittyvän teoreettisen taustan hahmotteluun. Tutkijana tavoitteenani oli tarkastella toimintaa opetuskokeiluun osallistuneiden vanhempien kokemusten ohjaamana ja tarkastella omia Värikylpy-ohjaajan näkemyksiäni suhteessa niihin. Koska toiminnassa on kyse lapsista ja vanhemmuudesta, en pyrkinytkään jättämään omaa vanhemmuuttani huomioimatta, vaan tein tutkimukseen äitinä liittämäni kokemukset näkyviksi kuvailemalla niitä esimerkiksi suhteessa toiminnan aloittamiseen liittyviin haasteisiin. Tiedostin myös tämän henkilökohtaisen roolini tutkimuksen eri vaiheissa esimerkiksi siten, että kun eräs haastatelluista vanhemmista kuvaili monisanaisesti kokemaansa iloa seuratessaan oman vauvansa työskentelyä, ymmärsin äitinä, mitä hän tarkoitti. Tutkijana kirjoitin kokemuksen ylös ja liitin sen yhdeksi toiminnan perusteluksi ja siihen liitetyksi arvostukseksi. Tutkijana pyrin pitämään omat kokemukseni taustalla ja keskittymään osallistujien kuuntelemiseen. Tätä suhtautumista helpotti ajatus vauvaperheille suunnatun kotityöskentelypaketin kehitystyöstä ja siinä vaadittavista paketin käyttökokemuksista. Paketin suunnittelijana ja tutkijana siis halusin tietää, mitä osallistujat ajattelivat ja kokivat.

121 Taidekasvattajana pohdin paitsi Värikylpy-työn paikallista kehitystyötä mutta myös laajemmin Värikylpy-metodin kehittämisen mahdollisuuksia. Laadullisen tutkimuksen päätavoitteena on kehittää todellisuutta vastaavasta aineistosta uutta teoriaa (Anttila 2006, 280). Lopputyöni yhdeksi tavoitteeksi voidaan myös nähdä laadullisen ilmiön olemuksen kuvaaminen. Ilmiön teoreettinen hahmotteleminen kirjallisuuden ja aineiston avulla nousee tutkimuksessani merkitykselliseen asemaan ilmiön uutuusarvon vuoksi. Lisäksi Vauvojen värikylvyn kehitystyö on perusteltavissa toiminnan suhteellisen lyhyen historian näkökulmasta. Toimintatutkimusprosessin hyöty siihen osallistuneille toimijoille ja yhteisölle liittyy vauvaperheiden taiteelliseen kotityöskentelyyn ja Vauvojen värikylpy -toiminnan järjestämiseen. Tutkimuksessa esille tulleet käytännön järjestelyihin ja tehtävien suunniteluun liittyneet näkökulmat lisäsivät sekä omaa ymmärrystäni että työyhteisön ymmärrystä toiminnan luonteesta ja sen sisältämistä mahdollisuuksista. Tutkimuksessa saadut kokemukset perheiden taiteellisesta työskentelystä ja tehtävien suunnittelusta ohjaavat vauvaperheille suunnatun kotityöskentelypaketin jatkokehittelyä ja omaa näkemystäni paketin sisällöstä. Tutkimuksen myötä oma ymmärrykseni Vauvojen värikylpy -toiminnasta ja sen sisältämistä ulottuvuuksista monipuolistui. Tämä tulee esille esimerkiksi metodin sovellettavuuteen liittyvien näkökulmien ymmärtämisessä ja monipuolistuneessa tehtävien suunnittelutyössä. Lopputyöni luo pohjaa mahdollisille jatkotutkimuksille niin paikallisella kuin mahdollisesti myös valtakunnallisella tasolla. Lisäksi pedagoginen lopputyö on luonut uusia käytännön sovelluksia ja näkökulmia omaan Värikylpy-ohjaustyöhöni. Opetuskokeiluun osallistuneet perheet saivat käyttöönsä taiteellista kotityöskentelyä kuvailevan vihkon. Varto (1992, 101) toteaa, että vaikka laadullisessa tutkimuksessa on kyse ainutkertaisista historiallisista tapahtumista, ovat niissä esiintyvät laadut kuitenkin yleisiä siinäkin mielessä, että ne esiintyvät aina uudelleen uusissa yhteyksissä. Vaikka laadullinen tapaustutkimus ja toimintatutkimus eivät lähtökohtaisesti tuota yleistettävää tietoa, voi tutkimuksessani esille tulleilla kokemuksilla ja Vauvojen värikylvyn käsitteellistämisellä olla siirrettävyysarvoa esimerkiksi Vauvojen värikylpy -toimintaa tarjoavilla tahoilla ja Porin lastenkulttuurikeskuksessa. 121

122 5.3 Uusia suuntia tutkimukselle Vauvojen värikylvystä on valmisteilla Porin lastenkulttuurikeskuksessa yksi Pro gradu-tutkielma, jonka näkökulma liittyy värin kommunikatiivisiin mahdollisuuksiin. Koska varhaisen vuorovaikutuksen tukeminen kuuluu Värikylpytoiminnan tärkeimpiin lähtökohtiin ja tavoitteisiin, voi tästä ulottuvuudesta tuotettavan tiedon olettaa olevan toiminnan kannalta mielenkiintoista ja merkityksellistä. Värikylvyn vuorovaikutusta kuvailevan tiedon lisäksi toimintaan liittyy myös muita tutkimuksellisesti mielenkiintoisia näkökulmia. Omat jatkotutkimukseen liittyvät kiinnostuksen kohteeni ovat muodostuneet taidekasvatusseminaarityöni ja lopputyöni ohjaamina Värikylpy-ohjaajan työhöni liittyvien kokemusten ja näkemysten pohjalta. Yhdeksi tärkeimmäksi tutkimuksen ja kehittelyn kohteeksi koen Vauvojen värikylpy -metodin sovellettavuuden terapeuttisen ja sosiaalisen työn työkaluksi. Vauvojen värikylpy sisältää jo sellaisenaan useita osallistujia voimaannuttavia ja eheyttäviä elementtejä. Tällaisina voidaan nähdä vauvan ja vanhemman tai lapsen ja vanhemman välisen kommunikaation ja yhdessä työskentelyn tukemisen lisäksi esimerkiksi Värikylpy-ohjaustyön painotuksen mahdollisuudet ja toimintaan liittyvä kiireettömyys ja kokemuksen äärelle pysähtyminen. Metodia voisi soveltaen käyttää esimerkiksi sellaisten perheiden työmuotona, joissa varhainen vuorovaikutus on jostakin syystä estynyt tai se tarvitsee erityistä tukea. Vauvojen värikylvyssä voi esimerkiksi nähdä samankaltaisia mahdollisuuksia kuin lapsille ja heidän perheilleen suunnatussa terapiamuodossa Theraplayssa, joka keskittyy korjaavien vuorovaikutuskokemusten luomiseen. Aivojen varhaista kehitystä tutkineen Jukka Mäkelän mukaan sellaiset terapiat, joissa kosketus, liike ja fyysinen yhteys ovat osa emotionaalista kehityksen tukea saattavat soveltua parhaiten moniongelmaisten potilaiden niin lapsien kuin vanhempi-lapsi-parien hoitoon (Niemelä et al. 2003, 114). Vauvojen värikylpy -työskentelyssä osallistujat kohtaavat aisteilla hankitun tiedon synnyttämiä kokemuksia ja työskentelyyn liittyy fyysisyys ja liike työskenneltäessä koko kehon avulla. Lisäksi toiminta on metodin mukaisesti maailmassa olemisen ihailua, jota työskentelyssä voisi soveltaa tarkoittamaan myös emotionaalisesti korjaavaa työskentelyä. Värikyvyn terapeuttisen ulottuvuuden tarkastelua tulisi tehdä poikkitieteellisenä tutkimuksena yhteistyössä lääketieteen tai psykologian alan ammattilaisten kanssa. 122

123 Marja Schulman ( 2003 ) on tehnyt tunnetuksi suomessa psykoterapia opintoihin liittyvää vauvahavainnointia, joka on alkujaan Lontoossa Tavistock -klinikalla kehitetty vauvaobservaatiomenetelmä. Menetelmässä ammatillisia opintoja suorittava opiskelija seuraa vauvan ja vanhempien välistä vuorovaikutusta ja tapoja olla yhdessä tavoitteenaan kerätä muun muassa tietoa ja kokemuksia siitä, miten perheen emotionaalinen ilmapiiri vaikuttaa vauvaan ja äitiin. Observaatiokokemuksen avulla voidaan saada tietoa varhaislapsuudesta ja kokemus voi auttaa luomaan uusia hoidollisia lähestymistapoja, joiden avulla tukea tarvitsevia lapsia ja perheitä voidaan tavoittaa. (Schulman 2003 ja 2002). Vauvojen värikylpy toiminta perustuu vauvan viestien havainnointiin ja niihin vastaamiseen. Toiminnan ulottaminen koskemaan myös vanhemman kokemia sisäisiä tuntemuksia ja vauvan ja vanhemman välisen kommunikaation luonnetta vaatii ammatillista osaamista esimerkiksi psykoterapian tai psykologian tiedon alalta. Näen kuitenkin mahdollisia yhtymäkohtia esimerkiksi vauvaobservaation soveltamisesta vauvaperheille suunnatun taiteellisen toiminnan yhteydessä. Värikylpy-työskentely voisi esimerkiksi toimia perheneuvolan työmuotona, jonka avulla voidaan hahmottaa perheen sisäisiä ongelmia ja myös korjata niitä. Vauvojen värikylpy -työn sosiaalityön ulottuvuuksien tutkimisen lisäksi toinen kiinnostava jatkotutkimuksen aihe koskee omaa Värikylpy-ohjaajan työtäni ja metodin soveltamista yli 1-vuotiaille lapsille. Oulun taidemuseo ja kulttuurikeskus Valve aloittivat 1 2-vuotiaiden sekä 2 3-vuotiaiden lasten työpajatoiminnan syksyllä Toiminta laajentui vuoden 2010 alusta koskemaan myös 3 4-vuotiaiden lasten perheitä ja ryhmien myötä olen kohdannut omassa ohjaajan työssäni uusia työskentelyn järjestämismahdollisuuksia. Lapsille suunnatun Värikylpy-toiminnan suunnittelun ja toteuttamisen kehitystyö olisi paikallisella ja myös valtakunnallisella tasolla mielenkiintoinen alue, joka voisi laajemmin tarkasteltuna liittyä myös päiväkotien tarjoamaan varhaiseen taidekasvatustoimintaan. Metodin kehittäminen päiväkotien näkökulman huomioiden laajentaisi työmuodon käyttäjiä harrastustoiminnasta formaalisen taideopetuksen suuntaan. Tiina Aulion (2008, 79) lopputyössään esittämä ajatus formaalisen taiteen ja informaalisen taiteen kohtaamisesta, on mielestäni mielenkiintoinen. 123

124 Painetut lähteet 6 Lähteet Anttila, Pirkko Tutkiva toiminta ja ilmaisu, teos tekeminen. Hamina: Akatiimi Oy. Arnheim, Rudolf A Look at a Century of Growth. Teoksessa: Kindler Anna (toim.) Child Development in Art. Reston: NAEA; s Cacciatore, Raisa; Korteniemi-Poikela, Erja & Huovinen, Maarit Miten tuen lapsen ja nuoren itsetuntoa. Helsinki: WSOY. Eskola, Jari & Suoranta, Juha. 1998/2005. Johdatus laadulliseen tutkimukseen. Tampere: Vastapaino. Gylden, Outi (toim.) Suomalainen vauvakirja. Helsinki: Otava. Hakkola, Kirsti; Laitinen, Sirkka & Ovaska-Airasmaa, Mirja Lasten taidekasvatus. Helsinki: Kirjayhtymä. Hirsjärvi, Sirkka & Hurme, Helena Tutkimushaastattelu. Teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Helsinki: Gaudeamus. Hirsjärvi, Sirkka; Remes, Pirkko & Sajavaara, Paula Tutki ja kirjoita. Helsinki: Tammi. Heikkinen, Hannu L.T.; Huttunen, Rauno & Moilanen, Pentti Siinä tutkija missä tekijä Toimintatutkimuksen perusteita ja näköaloja. Jyväskylä: Atena. Heikkinen, Hannu L.T.; Rovio, Esa & Syrjälä, Leena (toim.) Toiminnasta tietoon. Toimintatutkimuksen menetelmät ja lähestymistavat. Helsinki: Kansanvalistusseura. Huovinen, Terhi & Rovio, Esa. Teoksessa: Heikkinen, Hannu L.T.; Rovio, Esa & Syrjälä, Leena (toim.) Toiminnasta tietoon. Toimintatutkimuksen menetelmät ja lähestymistavat. Helsinki: Kansanvalistusseura. Kindler, Anna & Darras, Bernard Map of Artistic Development. Teoksessa: Kindler Anna (toim.) Child Development in Art. Reston: NAEA; s Mäkelä, Jukka Piirteitä aivojen varhaisesta kehityksestä. Teoksessa: Niemelä, Pirkko & Siltala, Pirkko & Tamminen, Tuula. (toim.) Äidin ja vauvan varhainen vuorovaikutus. Helsinki: WSOY. Määttänen, Kirsti Tunnot ja liikkeet sanattoman ymmärtämisen perustana. Teoksessa: Niemelä, Pirkko & Siltala, Pirkko & Tamminen, Tuula. (toim.) Äidin ja vauvan varhainen vuorovaikutus. Helsinki: WSOY. 124

125 Piironen, Liisa (toim.) Leikin pikkujättiläinen. Helsinki: WSOY. Rauste von Wright, Maijaliisa Opettaja tienhaarassa -konstruktivismia käytännössä. Jyväskylä: Atena. Rauste von Wright, Maijaliisa & von Wright, Johan Oppiminen ja koulutus Helsinki: WSOY. Rusanen, Sinikka & Torkki, Kaisa Teoksessa: Elämysten alkupoluilla. Lähtökohtia alle 3-vuotiaiden taidekasvatukseen. Helsinki: Finn Lectura. Ruusuvuori, Johanna; Tiittula, Liisa & Aaltonen, Tarja Haastattelu: tutkimus, tilanteet ja vuorovaikutus. Tampere: Vastapaino. Salminen, Antero Pääjalkainen Kuva ja havainto. Helsinki: Taideteollisen korkeakoulun julkaisusarja B77. Salpa, Pirjo Lapsen liikkumisen kehitys. Ensimmäinen ikävuosi. Helsinki: Tammi. Sava, Inkeri Taiteellinen oppimisprosessi. Teoksessa Porna, Ismo & Väyrynen, Pirjo (toim.) Taiteen perusopetuksen käsikirja. Helsinki: Suomen Kuntaliitto, Opetushallitus. laadun arviointiperusteita peruskoulussa ja lukiossa. Helsinki: Opetushallitus. Schulman, Marja Vauvahavainnointi. Teoksessa: Niemelä, Pirkko & Siltala, Pirkko & Tamminen, Tuula. (toim.) Äidin ja vauvan varhainen vuorovaikutus. Helsinki: WSOY. Schulman, Marja Vauvahavainnointi: oppia observoimalla. Helsinki: Therapeia-säätiö. Takala, Annika & Takala, Martti. 1987/ Psykologinen kehitys lapsuusiässä. Helsinki: WSOY. Tuomi, Jouni & Sarajärvi, Anneli Laadullinen tutkimus ja sisällönanalyysi. Helsinki: Tammi. Ulvinen, Veli-Matti Mikä fenomenologinen asenne? Teoksessa: Saarnivaara, Marjatta (toim.) Subjektiviteettia etsimässä. Jyväskylän yliopiston Kasvatustieteiden tutkimuslaitos: Työpapereita n:o 2. Wallin, Karin Reggio Emilia ja lapsen sata kieltä. Helsinki: LK-Kirjat. Sava, Inkeri Taito, ilmaisu, ajattelu arvioinnin kohteina. Teoksessa: Jakku-Sihvonen (toim.) Onnistuuko oppiminen oppimistuloksien ja opetuksen 125

126 Artikkeli kausijulkaisussa Kultalahti, Leena; Jokelainen, Terhi; Tensing, Marianne & Soini, Hannu Osallistumisen ja vetäytymisen dynamiikkaa tutkijan vaihtelevat roolit laadullisessa toimintatutkimuksessa. Tieteellisessä aikakausikirjassa Kasvatus: 1/2005, s Suomenkasvatustieteellinen seura. Julkaisu tietoverkossa Painamattomat lähteet Aulio, Tiina Pikkuisen taidetta Taidekasvatusarki varhaislapsuudessa. Lopputyö Taideteolliseen korkeakouluun. Moilanen, Anu-Maarit Graafista jokeltelua kokemuksia vauvojen värikylvystä. Taidekasvatusseminaarityö Taideteolliseen korkeakouluun. Mattila, Seija Sensomotorisen kehityksen vaiheet. /opintojaksot/ / / / / html. Haettu Opetushallitus. Taiteen perusopetuksen visuaalisten taiteiden laajan oppimäärän opetussuunnitelman perusteet ops_2002.pdf. Haettu ja Opetusministeriö Taiteen perusopetus Värikylpy-sivusto Haettu

127 7 Kuvaluettelo Kuva 1. Taiteen tekijä ja teos. Heikki Sarviaho s. 12. Kuva 2. Runo. Anu-Maarit Moilanen s. 13. Kuva 3. Matonkuteita tutkimassa, hallaharson alla kellimässä. Anu-Maarit Moilanen s. 16. Kuva 4. Merkitysten äärellä. Anu-Maarit Moilanen s. 21. Kuva 5. Omassa rauhassa ja toisia seuraillen. Anu-Maarit Moilanen s. 25. Kuva 6. Taiteellis-esteettisen tiedon ulottuvuudet. Inkeri Sava s. 28. Kuva 7. Erilaisia vuorovaikutussuhteita. Anu-Maarit Moilanen s. 31. Kuva 8. Anna-Riikka Lithovius s. 33. Kuva 9. Aistinen kokemus. Anu-Maarit Moilanen s. 36. Kuva 10. Papiljottien pinoamista maalaus hetken keskellä. Anu-Maarit Moilanen s. 38. Kuva 11. Näkyviä kokemuksia, tulevia muistoja; teoksia maalauksen jälkeen. Anu- Maarit Moilanen s. 41. Kuva 12. Työskentelyä vauvan kiinnostuksen ohjaamana. Anu-Maarit Moilanen s. 44. Kuva 13. Tutkimusaineistokuva. Anu-Maarit Moilanen s. 60. Kuvat 14. ja 15. Ruska-työpajan aloitustilanne ja hetki maalauksen keskellä. Anu- Maarit Moilanen s. 63. Kuva 16. Tuntumaa vaahtoon. Anu-Maarit Moilanen s. 67. Kuva 17. Heikki Sarviaho s. 70. Kuvat 18. ja 19. Anu-Maarit Moilanen s. 70. Kuvat 20. ja 21. Heikki Sarviaho s. 71. Kuva 22. Kallen taidehetki kotona. Kallen kotialbumi s. 74. Kuva 23. Oliver keskittyy työskentelypaketin tehtävään. Oliverin kotialbumi s. 77. Kuva 24. Taidehetken aloitustilanne. Anu-Maarit Moilanen s. 78. Kuvat 25. ja 26. Anu-Maarit Moilanen s

128 Kuva 27. Miltä tuntuu lämmin kiisseli? Kiisselin avulla linssit tarttuvat alustaan kiinni alustaan. Anu-Maarit Moilanen s. 80. Kuva 28. Anu-Maarit Moilanen s. 81. Kuvat 29. ja 30. Joelin kokemuksia kotityöskentely-vihkon tehtävistä. Joelin kotialbumi s. 83. Kuva 31. Opetuskokeilussa syntyneitä teoksia. Heikki Sarviaho s. 89. Kuva 32. Opetuskokeilussa syntyneitä teoksia. Anna-Riikka Lithovius s. 89. Kuva 33. Värikylpy-metodia voi soveltaa kaiken ikäisille. Anu-Maarit Moilanen s. 95. Kuvat 34. ja 35. Leikkiä makulatuuripaperilla ja kulkusilla. Anu-Maarit Moilanen s Kuva 36. Värikylpy-toiminta suunnataan myös vanhemmille. Anu-Maarit Moilanen s Kuva 37. Värikylvystä ideoita kotityöskentelyyn. Anu-Maarit Moilanen s Kuva 38. Näkökulmia ohjaustyöhön. Anu-Maarit Moilanen s

129 8 Liiteluettelo ja liitteet 1. Kirjoitus sanomalehti Kalevassa Kirjoitus Opettaja-lehdessä Nro Saatekirje ja kyselylomake 4. Teemahaastattelun runko 5. Värikylpy-työpajasuunnitelmat 129

130 Kirjoitus sanomalehti Kalevassa

131 2. Kirjoitus Opettaja-lehdessä Nro

132 132