Työssäkäyvien köyhyyden taustatekijät EU-maissa

Transkriptio

1 Kansantaloudellinen aikakauskirja 103. vsk. 2/2007 Työssäkäyvien köyhyyden taustatekijät EU-maissa Ilpo Airio Tutkija turun yliopiston sosiaalipolitiikan laitos 1. Johdanto p uhuttaessa työssäkäyvien köyhyydestä jää usein epäselväksi, mistä oikeastaan keskustellaan. yhdysvalloissa henkilöt, jotka työskentelevät vähintään 27 viikkoa vuodessa, mutta joiden kotitalouden käytettävissä olevat tulot jäävät virallisen köyhyysrajan alle, lasketaan työssäkäyviksi köyhiksi (u.s. department of labor 2005). tämäkään määritelmä ei ole täysin tyhjentävä monitahoista ongelmaa kuten työssäkäyvien köyhyyttä tutkittaessa. sen sijaan, että työssäkäyvät olisivat perinteisen ajattelutavan mukaisesti kokopäivätyössä vuoden ympäri, niin määritelmän sisälle mahtuu myös henkilöitä, jotka ovat työelämän marginaalissa ja joiden työhistoria saattaa olla hyvinkin pitkälti epätyypillisten työsuhteiden sävyttämää. Määräaikaiset työsuhteet, osa aikatyön tekeminen ja työttömyyden sekä työssäkäynnin jaksottelu tekevät tällaisesta väestön osasta ongelmallisen, kun tutkitaan työssäkäyvien köyhyyttä. jo useissa ensimmäisissä työssäkäyvien köyhyyttäkäsitelleissäyhdysvaltalaisissa tutkimuksissa (esim. klein ja rones 1989; levitan ja taggart 1983) havaittiin kolme työmarkkinalähtöistä tekijää, jotka ovat hyvin usein yhteydessä työssäkäyvien köyhyyteen. nämä tekijät ovat matalapalkkaisuus, vastentahtoisen osaaikatyön tekeminen ja työttömyysjaksot. yhdysvalloissa yli 80 prosenttia työssäkäyvistä köyhistä koki ainakin jotain näistä kolmesta työmarkkinaongelmasta vuonna 2003 (u.s. department of labor 2005). työssäkäyvät köyhät voivat näin ollen olla köyhiä, koska he eivät saa työstä riittävää toimeentuloa (matalapalkkaisuus), mutta syyt voivat olla myös työn puutteesta johtuvia. liian vähäiset työtunnit osa aikatyön tekemisen vuoksi tai ympärivuotisen työn puute määräaikaisten työsuhteiden takia (joiden välissä on pidempiä tai lyhyempiä aikoja työttömänä) ovat myös köyhyyden taustatekijöitä. tuntuukin, että usein keskusteluissa unohdetaan se seikka, että työssäkäynti ei aina tarkoita kokopäiväistä ja ympärivuotista työsuhdetta. tämän lisäksi usein unohdetaan, että osa työssäkäyvien köyhyydestä on jäljitettävissä tavanomaisempaan köyhyyden syyhyn: työn puutteeseen. työssäkäyvien köyhyyttä on operationalisoitu ja tutkittu viime vuosina paljon eu:n taholta (ks. esim. atkinson et al. 2002; atkinson et al. 2005; peña Casas ja latta 2004; strengmann kuhn 2004; Bardone ja uio 2005). toi 172

2 Ilpo Airio sin kuin yhdysvalloissa, niin eu maiden työssäkäyvien köyhyyden on havaittu johtuvan usein enemmänkin kotitalousrakenteista kuin työmarkkinaongelmista (strengmann kuhn 2004; peña Casas ja latta 2004). yhden elättäjän perheet ja tietyt perherakenteet (yksinhuoltajat, monilapsiset perheet ym.) ovat tekijöitä, joilla on huomattava merkitys köyhyyden yleisyyteen. samaan aikaan tutkimuksissa on havaittu, että eu maissa matalapalkkatyöt ja osaaikatyön tekeminen ovat usein luonteeltaan kotitalouden tuloja täydentäviä työmuotoja (ks. strengmann kuhn 2004; nolan ja Marx 1999). on syytä muistaa, että eu maat ovat hyvin heterogeenisiä. työssäkäyvien köyhyys vaihtelee hyvin paljon maiden välillä (peña Casas ja latta 2004; airio 2005). työikäisen väestön toimeentuloa turvataan lukuisilla erilaisilla järjestelmillä. palkkojen sopimismekanismit, minimipalkkalait ja erilaiset julkiset hyvinvointijärjestelmät, kuten vaikkapa lasten päivähoito ja sairausvakuutus, ovat vain muutamia esimerkkejä niistä järjestelmistä, joiden tehtävänä on suojella työikäistä väestöä sosiaalisilta riskeiltä. näiden järjestelmien laajuus ja tehokkuus kuitenkin vaihtelee hyvin paljon maittain (ks. airio 2006a). siksi on perusteltua olettaa, että myös eri taustatekijöiden vaikutus vaihtelee. tämän artikkelin tarkoituksena on tarkastella, miten eri tekijät vaikuttavat työssäkäyvien köyhyyteen eu maissa. aineistona käytetään european Community household panel (echp) dataa vuodelta ensimmäinen kysymys, johon haetaan vastausta on: kuinka paljon työssäkäyvien köyhyyttä voidaan selittää työmarkkinaongelmilla? toisena tutkimustehtävänä analysoidaan työmarkkinaongelmien, kotitalousrakenteen ja työhön osallistumisen välisiä suhteita. kysymys kuuluu: Miten köyhyysaste vaihtelee erilaisten työmarkkinaongelmien, kotitalousrakenteen ja työhön osallistumisen kombinaatioiden välillä? Viimeisenä tutkimusongelmana otetaan lähempään tarkasteluun matalat palkat ja etsitään vastausta kysymykseen: Mitä tapahtuisi köyhyydelle, jos matalapalkkatyöntekijöiden ansiot nostettaisiin matalapalkkarajan tasolle? 2. Työssäkäyvien köyhyyden taustatekijät peter townsend (1979, 31) on määritellyt köyhyyden teollistuneissa yhteiskunnissa resurssien puutteesta johtuvaksi suhteelliseksi deprivaatioksi. tämän määritelmän mukaisesti työn tekeminen on mitä parhain turva köyhyyttä vastaan, sillä työstä maksetaan palkkaa, joka lisää käytettävissä olevia taloudellisia resursseja. työn tekemisellä on palkan lisäksi muitakin positiivisia vaikutuksia ihmisten elämään. se jäsentää elämää ja työn kautta on mahdollista ylläpitää ja lisätä sosiaalisia verkostoja (ks. esim. Warr ja Wall 1975). näin ollen paras keino, jolla ehkäistä ja välttää työssäkäyvien köyhyys, on ilman muuta riittävän ansion takaava palkkatyö. kuitenkin köyhyyttä esiintyy jopa työtä tekevien keskuudessa. esimerkiksi vuonna 2003 yhdysvalloissa oli 7,4 miljoonaa työssäkäyvää, joiden käytettävissä olevat tulot jäivät virallisen köyhyysrajan alle (u.s. department of labor 2005). tämä tarkoittaa sitä, että 5,3 prosenttia koko työvoimasta oli työssäkäyviä köyhiä. eu maissa noin 14 miljoonaa työssäkäyvää jäi tuloköyhyysrajan alle vuonna tämä on noin 7prosenttia työvoimasta (Bardone ja uio 2005, 3). jos yhdysvaltojen köyhyyttä mitattaisiin euroopan unionin tilastokeskuksen eurostatin suosittelemalla tavalla, eli köyhyysrajana käytettäisiin 60 prosenttia ekvivalenttitulojen me 173

3 KAK 2/2007 diaanista, niin 15 prosenttia työssäkäyvistä olisi ollut köyhiä vuonna 2000 (airio 2006a). ero on valtava yhdysvaltojen viralliseen köyhyysmittariin, jonka mukaan vuonna 2000 työssäkäyvien köyhyysaste yhdysvalloissa oli 4,7 prosenttia (u.s. department of labor 2005). Valtava ero köyhyysasteiden välillä selittyy suureksi osin sillä, että usa:n virallisen mittarin köyhyysraja on asetettu hyvin matalalle tasolle (Zuberi 2006, 13; rank 2004). köyhyysrajan reaalinen taso verrattuna mediaanituloihin on laskenut jatkuvasti siitä lähtien, kun 1960 luvun puolivälissä se otettiin käyttöön. köyhyysasteet vaihtelevat hyvin paljon myös eu maissa. tutkimusten mukaan työssäkäyvien köyhyys vaihtelee 4 18 prosentin välillä (airio 2006b; peña Casas ja latta 2004). euroopassa on hyvin matalan köyhyyden maita, kuten pohjoismaat, mutta myös valtioita, joissa työssäkäyvien köyhyys on hyvin merkittävä ongelma. ennen kaikkea etelä euroopan valtiot kuuluvat korkean köyhyyden piiriin Matalapalkkatyö Matalapalkkatyö, jossa tulot jäävät köyhyysrajan alle, on merkittävin työssäkäyviä köyhiä vaivaava työmarkkinaongelma yhdysvalloissa (esim. Waldron et al. 2004; kim 1998; klein ja rones 1989; Bane ja ellwood 1991). edes kokopäivätyö ei käytännössä takaa riittävää toimeentuloa matalapalkkatyöntekijöille. syy tähän on minimipalkoissa, jotka eivät ole nousseet samaa vauhtia elinkustannusten kanssa (esim. ottschalk ja smeeding 1997; shipler 2004, ). yhdysvaltojen lisäksi vastaavan kaltaista kehitystä on havaittu myös australiassa (esim. eardley 1998) ja jossain määrin myös isossa Britanniassa (esim. Millar et al. 1997). köyhyys, joka johtuu liian matalistapalkoista, on selvästi rakenteellista. köyhyydestä eroon pääseminen omin avuin on vaikeaa, jos henkilö työskentelee käytännössä niin paljon kuin mahdollista, mutta tulot eivät silti riitä turvaamaan köyhyydeltä. Wolfgang strengmann kuhnin (2004, ) tutkimuksen mukaan eu maissa kotitalouden rakenne on merkittävämpi työssäkäyvien köyhyyttä selittävä tekijä kuin matalat palkat. strengmann kuhn käytti tutkimuksessaan köyhyyspalkka näkökulmaa, jossa tarkastellaan tulisiko työntekijä toimeen pelkällä palkallaan, jos hän asuisi yksin. jos näin ei ole, niin kysymyksessä on köyhyyspalkka. hänen tärkein havaintonsa oli, että suurimmalla osalla työssäkäyvistä köyhistä oli riittävän korkea palkka, mutta kotitalouden yhteenlasketut tulot olivat riittämättömät. tässä artikkelissa käytetään erilaista lähestymistapaa. Matalapalkkatyöntekijät määritellään kokopäivätyöntekijöiksi, joiden pääasiallinen työmarkkina asema tutkimusta edeltävänä vuonna on ollut töissä ja joiden bruttotuntiansiot ovat alle kaksi kolmasosaa ympärivuotisesti kokopäivätyössä olevien bruttotuntiansioiden mediaanista. Matalapalkkaraja lasketaan erikseen jokaiselle tutkimusmaalle. Vastaavia lähestymistapoja on käytetty laajasti (oecd 1996; nolan ja Marx 1999; Marlier ja ponthieux 2000). niissä on havaittu strengmann kuhnin tavoin, että matalat palkat harvoin indikoivat köyhyyttä. tämä havainto ei ole kovinkaan yllättävä. esimerkiksi Brian nolan ja ive Marx (1999, 5 6) osoittivat tutkimuksessaan, että jopa yhdysvalloissa vain joka neljäs matalapalkkatyöntekijä asui köyhässä kotitaloudessa. Matalapalkkatyöllä on näin ollen hyvin voimakas tuloja täydentävä merkitys kotitalouksille. kuitenkin on syytä huomata, että yhteys matalapalkkatyön ja köy 174

4 Ilpo Airio hyyden välillä on olemassa. nolan ja Marx (1999, 8) tekivät johtopäätöksen, että vaikka suurin osa matalapalkkatyöntekijöistä ei asunut köyhässä kotitaloudessa, niin suurin osa köyhien kotitalouksien työssäkäyvistä olivat matalapalkkaisia. aikaisemmat tutkimukset ovat osoittaneet, että matalapalkkatyöntekijöiden osuudet vaihtelevat paljon eu maissa. Vuonna 2000 osuudet vaihtelivat tanskan noin yhdeksästä prosentista ison Britannian 19:ään prosenttiin (european Commission 2004b, 168). palkkatulojen eriarvoisuuden on havaittu olevan yhteydessä matalapalkkatyöntekijöiden määrän kanssa. suuret palkkaerot lisäävät matalapalkkaisten osuutta kaikista kokopäivätyöntekijöistä (Marlier ja ponthieux 2000) Osa-aikatyö osa aikatyö on yhteydessä työssäkäyvien köyhyyteen yksinkertaisesti siten, että vähäiset työtunnit tarkoittavat usein pienempiä ansioita, mikä vastaavasti voi johtaa siihen, että kotitalous ei tule toimeen käytettävissä olevilla tuloillaan. osa aikatyön kohdalla on syytä muistaa, että se on usein tietoisesti valittua. tämä valinta on luonnollinen esimerkiksi opiskelijoille, jotka saattavat tienata ylimääräistä opiskelujen ohessa. Myös esimerkiksi lapsiperheissä osa aikatyön tekeminen voi olla keino, jolla yhdistetään työ ja hoivavelvoitteet. tällaiset tapaukset ovat köyhyystutkimuksen kannalta ongelmallisia, koska osa aikatyöstä johtuvat matalat tulot ovat enemmän tai vähemmän vapaaehtoinen valinta. Vapaaehtoisten osa aikatyöntekijöiden erottaminen vastentahtoisesti osa aikatyötä tekevistä on vaikeaa ja eu maiden kohdalla tehtävä on lähes mahdoton. syynä on se, että käytännössä kaikki eu maissa tehtävä osa aikatyö on luonteeltaan vapaaehtoista. echp aineiston mukaan vuonna 2001 vastentahtoista osa aikatyötä oman ilmoituksensa mukaan teki vain 11 prosenttia kaikista osa aikatyöntekijöistä. Vaikuttaakin siltä, että vapaaehtoinen osa aikatyön tekeminen on lähestulkoon normi eu maissa. on todennäköistä, että osa aikatyö koetaan ns. second best vaihtoehdoksi tilanteissa, joissa lisätulojen hankkiminen kotitaloudelle kokopäivätyötä tekemällä olisi ongelmallista. tällaisia tilanteita ovat esimerkiksi edellä mainitut opiskelu ja lasten hoito. Vapaaehtoisuuden ja vastentahtoisuuden erottamisen vaikeuden vuoksi artikkelissa tarkastellaan köyhyyden ja kaikenlaisen osa aikatyön välistä yhteyttä. köyhyyden kannalta osa aikatyön merkitys on kaksitahoinen. ensinnäkin osa aikatyölle on kaikkialla luonteenomaista, että se on naisten tekemää. eu maissa naiset tekivät 79 prosenttia kaikesta osa aikatyöstä vuonna 2004 (oecd 2005, 254). osa aikatyöstä johtuva köyhyys on näin ollen jo sukupuolten tasa arvon näkökulmasta katsoen kysymys, joka kaipaa ratkaisua. toiseksi, osa aikatyölle on myös luonteenomaista, että sen tekeminen keskittyy tietyille aloille. erityisesti palvelusektorilla osa aikatyön tekeminen on yleistä janämä alat ovat usein naisvaltaisia (eurostat 2002, ). eu maista osa aikatyön tekeminen on yleisintä alankomaissa, jossa 35 prosenttia kaikesta työstä oli osa aikaista vuonna kaiken kaikkiaan eu maissa 17,4 prosenttia kaikesta työstä on osa aikaista. Vuosien 1990 ja 2004 välillä osa aikatyön tekeminen lisääntyi neljällä prosenttiyksiköllä (13,3 % 17,4 %) (oecd 2005, 254) Työttömyys ja työssäkäyvien köyhyys työssäkäyvien köyhyys ja työttömyys ovat yhteydessä toisiinsa kahdella eri tavalla. ensinnä 175

5 KAK 2/2007 kin henkilö voi olla välillä töissä ja välillä työttömänä, jolloin tulot (erityisesti vuositulot) saattavat jäädä köyhyysrajan alapuolelle säännöllisten tulojen puutteen vuoksi. toiseksi työttömyydellä voi olla vielä epäsuorempi vaikutus. esimerkiksi puolison työttömyys voi johtaa tilanteeseen, jossa kotitalouden käytettävissä olevat tulot jäävät köyhyysrajan alle, vaikka toinen puolisoista olisi töissä. ensimmäinen tapaus, jossa työssäkäynti ja työttömyysjaksot vaihtelevat, herättää monia kysymyksiä. onko henkilö, joka työskentelee osan vuodesta ja on välillä työttömänä, työssäkäyvä köyhä? pitäisikö asettaa jokin raja sille, kuinka paljon henkilö voi olla työttömänä vuoden aikana ja silti hänet voidaan laskea työssäkäyväksi? useimmiten tutkimuksissa on rajattu pois henkilöt, jotka ovat yli puolet vuodesta työttöminä (esim. peña Casas ja latta 2004; u.s. department of labor 2005). tässä artikkelissa kriteeri ei ole näin tiukka. jos henkilön nykyinen työmarkkina asema on työssä, niin hänet lasketaan työssäkäyvien joukkoon kuuluvaksi riippumatta siitä, miten pitkään hän on kuluneen kalenterivuoden aikana ollut työssä/työttömänä. luonnollisesti työttömyyden ja työssä olemisen jaksottelun käyttäminen työssäkäyvien köyhyyden indikaattorina vaatii äärimmäistä varovaisuutta. ajallinen luonne on hyvin tärkeä kysymys tämän indikaattorin kohdalla. on hyvin suuri merkitys köyhyyden kannalta, onko työssäkäyvä ollut 11 kuukautta vai 1kuukauden työttömänä kuluneen kalenterivuoden aikana. artikkelin lyhyt aikajänne (12 kuukautta) helpottaa hieman tätä ongelmaa, koska vain hyvin pieni osa työssäkäyvistä on kokenut työttömyyttä viimeisten 12 kuukauden aikana. on näin ollen epätodennäköistä, että tuloksissa olisi suuria pitkäaikaisesta työttömyydestä johtuvia vääristymiä. on myös syytä muistaa, että eurooppalaiset työmarkkinat ovat perinteisesti olleet hyvin vakaita (taylor ooby 2004, 1 2). työikäinen väestö on joko vakaasti työmarkkinoilla (ja ei köyhä) tai pysyvästi työttömänä (ja suuressa köyhyysriskissä). henkilöt, joilla on toimeentulovaikeuksia työttömyysjaksoista johtuen, mutta jotka ovat päässeet pysyvästi takaisin työelämään, todennäköisesti pääsevät eroon köyhyydestä ajan myötä. toisaalta työttömyysjaksojen ja köyhyyden yhteisvaikutus voi johtaa huono osaisuutta ruokkivaan kehään. kun työttömyysjaksoja seuraavat epävakaat työjaksot, niin köyhyydestä irti pääseminen saattaa olla hyvin vaikeaa ja pahimmassa tapauksessa kasautuva huonoosaisuus voi johtaa pysyvään poistumiseen työmarkkinoilta ja syvään köyhyyteen. aiheeseen läheisesti liittyvät myös erilaiset kannustinloukut. erityisesti tällaisia on tilanteissa, joissa pariskunnasta toinen on töissä ja toinen työttömänä. tällöin esiin tulevat tulojen ja sosiaalietujen yhteensovittamisen ongelmat. palkkatulojen mahdollinen kasvu saattaa heikentää kotitalouden käytettävissä olevia tuloja, sillä ansiosidonnaiset etuudet saattavat laskea enemmän kuin mitä palkkatulot nousevat. toinen tyypillinen kannustinloukku liittyy tarjotun työn vastaanottamiseen. tätä kutsutaan työttömyysloukuksi. työttömyysloukussa sosiaaliturvaetuudet ovat parempia kuin tarjotusta työstä maksettava palkka, jolloin houkutus kieltäytyä työstä on suuri (esim. parpo 2004). työttömyysloukkujen poistaminen on yksi eu:n työllisyyspolitiikan tärkeimpiä tavoitteita (european Commission 2004a, 6). loukkujen väkivaltainen purkaminen, esimerkiksi pakottamalla työttömät vastaanottamaan tarjottu työ, voi johtaa tilanteeseen, jossa työtön kyllä pääsee töihin, mutta toimeentulo ongelmat eivät 176

6 Ilpo Airio samalla poistu. juuri näin on käynyt esimerkiksi yhdysvalloissa. korkea työttömyys on pitänyt euroopassa monet matalan tieto ja taitotason työntekijät poissa työmarkkinoilta. näin ollen samankaltaista ammattitaidottomien työntekijöiden armeijaa ei ole kehittynyt euroopassa kuten yhdysvalloissa (ks. esim. ray 2004, 20 21). asenteet sosiaalisia ja yksilöllisiä vastuita kohtaan ovat melko suuressa kontrastissa toisiinsa atlantin molemmin puolin. korkeaa työttömyyttä on yhdysvalloissa pidetty poliittisesti täysin sietämättömänä ja työllisyyden kasvua on tuettu monin eri tavoin. keinovalikoimaan on kuulunut esimerkiksi työttömyyskorvausten leikkaamisia ja minimipalkan jäädyttämistä vuosikausiksi (rank 2004, ). kysymys siitä, kuka on oikeutettu saamaan sosiaaliturvaetuuksia on ollut hyvin esillä. työttömät on usein kategorisoitu korvauksia ansaitsemattomien ryhmään, sillä työpaikkoja on ollut runsaasti tarjolla. euroopassa työttömyys on sitä vastoin ollut merkittävä ongelma jo vuosikymmeniä, mutta kuten amartya sen (1999, 98) on todennut, niin julkinen mielipide ja hallitukset ovat sietäneet suurtyöttömyysongelmaa. yhdysvalloissa vallalla oleva workfare ajattelu on saanut euroopassakin jalansijaa, mutta vielä sen kaltaista työvoimapolitiikkaa ei ole harjoitettu laajassa mittakaavassa (ks. esim. Clasen et al. 2001). 3. Aineisto, määritelmät ja tutkimuskehys artikkelin aineistona käytetään european Community household panel aineistoa vuodelta 2001, joka on viimeinen aineiston keräysvuosi. echp on eu:n jäsenmaiden yhteinen elinolosuhteita käsittelevä tutkimusaineisto. se tarjoaa vertailukelpoista aineistoa niin sanotuista eu15 maista. echp:n suunnittelusta, keräämisestä ja käyttöoikeuksista vastaa euroopan komission tilastokeskus eurostat yhteistyössä kansallisten tilastokeskusten kanssa (eurostat 2003). artikkelin ensimmäinen tutkimuskysymys on: Miten t ömarkkinaongelmat (matalapalkkaisuus, osa aikatyö ja työttömyysjaksot) vaikuttivat t össäkä vien kö h den esiint miseen EU:ssa vuonna 2001? työmarkkinaongelmien, kotitalousrakenteen ja työhön osallistumisen välisiä suhteita tarkastellaan vastaamalla kysymykseen: Miten kö h s vaihtelee erilaisilla t ömarkkinaongelma, kotitalousrakenne ja t öhön osallistumiskombinaatioilla? kolmas tutkimuskysymys on enemmänkin muotoa mitä jos?. Vastausta haetaan kysymykseen: Mitä tapahtuisi kö h delle jos matalapalkkat öntekijöiden tulot nostettaisiin matalapalkkarajan tasolle? artikkelinköyhyysmittarina käytetään suhteellista tulometodia, joka on tavallisin kansainvälisissä köyhyystutkimuksissa käytetty mittari. köyhyysrajana on 60 prosenttia käytettävissä olevista mediaanituloista ja ekvivalenssiskaalana käytetään niin sanottua modifioitua oecd:n ekvivalenssiskaalaa (esim. atkinson et al. 2002, 99). työmarkkinaongelmat määritellään seuraavasti: Matalat palkat kokopäivätyöntekijä, jonka bruttotuntiansiot ovat alle 2/3 kansallisesti lasketuista kokopäivätyöntekijöiden mediaanibruttotuntiansioista (ks. atkinson et al. 2002, 149) (luxemburgin ja ruotsin kohdalla matalapalkkaraja lasketaan nettokuukausituloista, koska tietoa bruttotuntiansioista ei ole). 177

7 KAK 2/2007 osa aikatyö Vastaaja, joka on ilmoittanut jonkin syyn kysymykseen tärkein syy miksi työskentelee vähemmän kuin kokopäiväisesti pääasiallisessa työssään? (saksan, luxemburgin, ison Britannian ja ruotsin kohdalla tämä tieto puuttuu). työttömyys Vastaaja, jonka tämänhetkinen työmarkkinaasema on työssä, mutta joka on ollut työttömänä vähintään yhden kuukauden viimeisen 12 kuukauden aikana (alankomaiden ja ruotsin kohdalta tieto puuttuu). pariskuntien kohdalla: toisen tämänhetkinen työmarkkina asema työssä ja toisen työtön. rajoitukset työssäkäyvän väestön ikä on rajattu vuotiaisiin. työssäkäynnin kriteeri: tämänhetkinen työmarkkina asema on työssä. kokopäivätyö: yli 29 työtuntia viikossa, osaaikatyö: työtuntia viikossa. 4. Työssäkäyvien köyhyyden taustalla olevat tekijät EU-maissa ensimmäinen kysymys, johon artikkelissa haetaan vastausta on, miten eri tekijät vaikuttavat työssäkäyvien köyhyyden yleisyyteen. taulukossa 1onesitetty eu maiden yhteiset köyhyysasteet eri tekijöiden mukaan. kokonaisköyhyysaste työssäkäyvillä kotitalouksilla on 11,3 prosenttia. tämän perusteella työssäkäyvien köyhyys on merkittävä sosiaalinen ongelma eu:ssa. kuitenkin on syytä muistaa, että maiden välillä on hyvin suuria eroja. pohjoismaissatyössäkäyvien köyhyys on huomattavasti vähäisempää kuin etelä euroopan maissa (ks. esim. peña Casas ja latta 2004, 15; airio 2006b). taulukon 1toiselta riviltä voidaan havaita todellinen haaste, jonka työssäkäyvien köyhyys heittää eu maille. kotitalouksilla, jotka eivät ole kokeneet mitään työmarkkinaongelmaakuluneiden 12 kuukauden aikana, köyhyysaste on niinkin korkea kuin 9,2 prosenttia. yli puolet (52 %) työssäkäyvien köyhien kotitalouksista eivät ole kärsineet mistään työmarkkinaongelmasta. tämä tulos tukee Wolfgang strengmann kuhnin (2004) havaintoa, jonka mukaan muut tekijät kuin työmarkkinaongelmat ovat merkittäviä köyhyyden selittäjiä eu maissa. huomattavalla määrällä kotitalouksia on pysyvä ja kiinteä yhteys työmarkkinoille, mutta silti nämä kotitaloudet ovat köyhiä. kaikilla kolmella työmarkkinaongelmalla on oma vaikutuksensa köyhyyden esiintymiseen, mikä on myös helposti havaittavissa. Merkittävin työmarkkinaongelma on matalat palkat. noin joka neljännessä köyhässä kotitaloudessa on ainakin yksi matalapalkkatyöntekijä. köyhyysasteet työmarkkinaongelmia kokeneiden kotitalouksien kohdalla ovat samansuuntaisia kuin aiemmissa tutkimuksissa on havaittu. työmarkkinaongelmat lisäävät köyhyysriskiä, mutta se ei automaattisesti tarkoita sitä, että kotitaloudet olisivat köyhiä (ks. nolan ja Marx 1999). neljä viidestä kotitaloudesta, jossa on matalapalkkatyöntekijä, ei ole köyhä. Vastaavasti suurin osa osa aikatyön tekijöiden kotitalouksista ja työttömyyttä kokeneista kotitalouksista ovat köyhyysrajan yläpuolella. taulukon 1viimeisillä riveillä on eri työmarkkinaongelmien yhdistelmien köyhyysasteet. kaksi seikkaa nousee esiin. ensinnäkin, köyhyysasteet nousevat hyvinmerkittävästi ongelmien kasautuessa. toiseksi, kasautuvista 178

8 Ilpo Airio Taulukko 1. T össäkä vien kö h s (%) EU maissa vuonna 2001 eri t ömarkkinaongelmien mukaan kotitalouden asema osuus työssäkäyvien köyhyysaste köyhien kotitalouksista kaikki työssäkäyvien köyhien kotitaloudet 100,00 11,3 ei matalapalkkaisuutta, osa aikatyötä tai työttömyysjaksoja 52,3 9,2 Vain matalapalkkaisuus 27,5 18,6 Vain osa aikatyö 9,4 9,9 Vain työttömyysjaksoja 3,9 11,1 Matalapalkkaisuus +osa aikatyö 2,9 17,1 Matalapalkkaisuus +työttömyysjaksoja 2,6 23,9 osa aikatyö +työttömyysjaksoja 1,0 20,7 Matalapalkkaisuus +osa aikatyö +työttömyysjaksoja 0,4 49,7 lähde: echp. ongelmista kärsivien kotitalouksien määrä on melko pieni (noin 7%kaikista työssäkäyvien köyhien kotitalouksista). tämä johtunee osittain siitä, että aineiston aikarajaus on suhteellisen lyhyt, eli 12 kuukautta. se on melko lyhyt aika työhistoriassa. ongelmien kasautumisen perinpohjainen analysoiminen vaatisikin huomattavasti pidemmän aikajänteen kuin mitä tässä artikkelissa käytetään. taulukossa 2onmaakohtaisesti eritelty niiden köyhien kotitalouksien osuudet, joilla ei ole työmarkkinaongelmia, joilla on matalapalkkaisuutta ja joilla on muita työmarkkinaongelmia (osa aikatyö, työttömyys, eri ongelmien yhdistelmiä). taulukossa on vain ne 10 maata, joista kaikki työmarkkinaongelmat voidaan ottaa tarkasteluun. euroopan yhdysvaltalaisimmat maat ovat suomi ja irlanti, joissa yli puolet työssäkäyvien köyhien kotitalouksista kärsii jostain työmarkkinaongelmasta. seuraavaksi tarkastelemme työmarkkina ja muiden ongelmien vuorovaikutusta. kysymys kuuluu, miten köyhyysaste vaihtelee eri työmarkkinaongelmien, kotitalousrakenteiden ja työhön osallistumismallien mukaan. kotitalousrakenteet ovat lapsettomat pariskunnat, lapsiperheet, yksin asuvat aikuiset, yksinhuoltajat ja muut kotitaloudet. työhön osallistumisen mallit ovat yhden elättäjän ja kahden elättäjän kotitaloudet. taulukossa 3onesitetty eri kombinaatiot. on selvää, että kaikilla ulottuvuuksilla (työmarkkinaongelmat, lasten ja aikuisten lu Taulukko 2. T össäkä vien kö hien kotitalouksien suhteelliset osuudet t ömarkkinaongelmien mukaan vuonna 2001 ei Vain Muut työmarkkina matala työmarkkinaongelmia palkkaisuus ongelmat italia kreikka Belgia tanska ranska espanja itävalta portugali suomi irlanti eu lähde: echp. 179

9 KAK 2/2007 Taulukko 3. S t t össäkä vien kö h teen EU maissa vuonna 2001 köyhyyden syy köyhyysaste (%) osuus köyhistä kotitalouksista (%) 2 elättäjän lapseton pariskunta, 1,9 1,6 ei työmarkkinaongelmia 2 elättäjän lapseton pariskunta, työmarkkinaongelmat 5,0 0,6 toisella työmarkkinaongelmia 2 elättäjän lapseton pariskunta, työmarkkinaongelmat 7,2 2,6 molemmilla työmarkkinaongelmia 2 elättäjän lapsiperhe, kotitalouden rakenne 1,7 2,4 ei työmarkkinaongelmia 2 elättäjän lapsiperhe, työmarkkinaongelmat + 15,0 4,0 toisella työmarkkinaongelmia kotitalouden rakenne 2 elättäjän lapsiperhe, työmarkkinaongelmat + 11,7 8,2 molemmilla työmarkkinaongelmia kotitalouden rakenne 1 elättäjän lapseton pariskunta, työhön osallistuminen 8,9 8,2 ei työmarkkinaongelmia 1 elättäjän lapseton pariskunta, työmarkkinaongelmat + 15,2 3,7 työmarkkinaongelmia työhön osallistuminen 1 elättäjän lapsiperhe, työhön osallistuminen + 18,3 26,2 ei työmarkkinaongelmia kotitalouden rakenne 1 elättäjän lapsiperhe, työmarkkinaongelmat + 37,1 14,2 työmarkkinaongelmia työhön osallistuminen + kotitalouden rakenne yksin asuva, 5,4 2,8 ei työmarkkinaongelmia yksin asuva, työmarkkinaongelmat 17,3 4,5 työmarkkinaongelmia yksinhuoltaja, kotitalouden rakenne 15,3 2,3 ei työmarkkinaongelmia yksinhuoltaja, työmarkkinaongelmat + 30,8 3,1 työmarkkinaongelmia kotitalouden rakenne Muu kotitalous, työhön osallistuminen + 13,7 8,8 ei työmarkkinaongelmia kotitalouden rakenne Muu kotitalous, työmarkkinaongelmat + 20,0 6,8 työmarkkinaongelmia työhön osallistuminen + kotitalouden rakenne yhteensä 11,3 100,00 lähde: echp. 180

10 Ilpo Airio kumäärä sekä 1 vai 2 elättäjää) on vaikutuksensa köyhyyden esiintymiseen. pienin köyhyys on luonnollisesti kahden elättäjän pariskunnilla, joilla ei ole työmarkkinaongelmia. Vastaavasti suurin köyhyysaste on yhden elättäjän lapsiperheillä, joilla on työmarkkinaongelmia. Myös työmarkkinaongelmista kärsivät yksinhuoltajakotitaloudet omaavat hyvin suuren köyhyysasteen. pelkästääntyömarkkinaongelmat ovatköyhyyden syynä noin 8prosentilla työssäkäyvien kotitalouksista. työmarkkinaongelmat yhdessä muiden syiden kanssa ovat köyhyyden taustalla noin 40 prosentilla kotitalouksista. työmarkkinaongelmat itsessään ovat täten hyvin vähän yhteydessä työssäkäyvien köyhyyden kanssa. Muutama seikka taulukosta 3onkuitenkin syytä nostaa esille. ensinnäkin muu kotitalous ryhmän osuus köyhistä kotitalouksista on melko suuri, mutta valitettavasti tarkkaa kotitalousrakennetta tälle ryhmälle ei pystytä määrittämään. toiseksi varsinkin 2 elättäjän lapsettomilla kotitalouksilla osa aikatyön ja matalapalkkatyön kotitalouden kokonaistuloja täydentävä vaikutus tulee selvästi esille. kahden elättäjän lapsettomien kotitalouksien köyhyys ei lisäänny merkittävästi, vaikka heillä olisi työmarkkinaongelmia. kolmanneksi työmarkkinaongelmat yhdessä muiden ongelmien kanssa nostavat huomattavasti köyhyysriskiä. näin ollen, vaikka työmarkkinaongelmat ovat harvoin yksinään työssäkäyvien köyhyyden taustalla, niin yhdessä muiden tekijöiden kanssa ne ovat tärkeä selittäjä köyhyydelle. seuraavaksi otamme tarkasteluun kolmannen ja viimeisen kysymyksen: Mitä köyhyydelle tapahtuisi, jos kaikki matalat palkat nostettaisiin kansallisesti määritetyn matalapalkkarajan tasolle? taulukossa 4onesitetty eu maiden matalapalkkaisten kotitalouksien köyhyysasteet Taulukko 4. Varsinainen ja estimoitu kö h saste vuonna 2001 matalapalkkakotitalouksilla Varsinainen köyhyysaste estimoitu köyhyysaste tanska 6,8 5,0 Belgia 6,8 5,3 irlanti 10,2 10,2 saksa 10,8 6,8 itävalta 11,9 11,3 portugali 14,7 13,8 iso Britannia 15,0 11,7 alankomaat 16,8 9,9 ruotsi 1 16,8 11,5 suomi 18,7 5,9 kreikka 23,2 20,7 ranska 23,4 16,5 espanja 26,2 23,9 luxemburg 1 30,5 20,8 italia 30,9 28,6 eu15 18,6 14,6 1 Matalapalkkaraja laskettu nettovuosituloista. vuonna 2001 ja estimoidut köyhyysasteet, jos matalat palkat nostettaisiin matalapalkkarajan tasolle. Bruttotuntiansiot on modifioitu nettovuosiansioiksi kertomalla tuntiansiot viikkotuntien määrällä (30 tuntia/viikko) ja viikkojen määrällä (52 viikkoa). näin saadut bruttovuosiansiot konvertoidaan nettoansioiksi käyttämällä samaa suhdelukua netto ja bruttotulojen välillä kuin alkuperäisessä aineistossa. suhteellinen köyhyysraja on pidetty samana ennen suhteutusta ja sen jälkeen. Maiden väliset erot tulevat taulukosta hyvin esille. kun matalapalkkaisten kotitalouksien köyhyys on tanskassa ja Belgiassa alle 7prosenttia, niin italiassa köyhyys on yli 30 prosenttia. Matalapalkkaisten kotitalouksien köyhyys laskisi 4prosenttiyksikköä, jos bruttotuntiansiot nostettaisiin matalapalkkarajan tasolle. 181

11 KAK 2/2007 erot maiden välillä köyhyyden vähenemisessä ovat hyvin suuria. suomessa matalapalkkaisten köyhyys laskisi 18,7 prosentista 5,9 prosenttiin. sitä vastoin irlannissa matalapalkkaisten tilanne ei parantuisi, vaikka palkat nousisivat matalapalkkarajan tasolle. tämä johtuu siitä, että matalapalkkaraja on erittäin alhainen. suomen tilanne on hyvin mielenkiintoinen. Matalapalkkakotitalouksien köyhyysaste on hyvin suuri verrattuna työssäkäyvien kokonaisköyhyysasteeseen, joka on noin 6prosenttia (airio 2006b). jopa koko väestön tuloköyhyysaste on suomessa matalampi (n. 10 %). suomi muistuttaa hyvin paljon usa:ta ainakin työssäkäyvien köyhyyden rakenteen kohdalla. Molemmissa maissa matalat palkat on merkittävä köyhyyttä selittävä tekijä. paradoksaalisesti köyhyyden suuruutta mitattaessa suomi sen sijaan kuuluu hyvin pienen työssäkäyvien köyhyyden maihin, kun taas yhdysvalloissa ongelma on mitä merkittävin. joka tapauksessa suomessa matalapalkkaisuuden vähentämisellä voisi olla suurikin merkitys työssäkäyvien köyhyyden esiintymiseen. köyhyys matalapalkkaisten kotitalouksien keskuudessa pysyisi yleisesti eu maissa hyvin korkealla tasolla, vaikka matalat palkat nostettaisiinkin matalapalkkarajan tasolle. kaksi asiaa on syytä muistaa tulkintoja tehtäessä. ensinnäkin, analyysi osoittaa selvästi sen, että suurin osa matalapalkkatyöntekijöistä on jo lähtökohtaisesti köyhyysrajan yläpuolella. aivan kuten Brian nolan ja ive Marx (1999, 23) ovat huomauttaneet, niin toimenpiteet, jotka tähtäävät matalapalkkaisten ansioiden parantamiseen, edesauttavat vain pientä osaa köyhistä kotitalouksista. samoin Wolfgang strengmann kuhn (2004) on osoittanut, että köyhyyden syyt matalapalkkaisten keskuudessa eivät johdu niinkään (matalapalkkaisen) työntekijän henkilökohtaisista ansioista, vaan koko kotitalouden käytettävissä olevien tulojen vähyydestä. eroa köyhyysrajaan voidaan vähentää matalia palkkoja nostamalla, mutta se on kaikkea muuta kuin luotettava keino köyhyyden poistamiseen. köyhyyden poistaminen palkkausjärjestelmien kautta vaatisikin joko erittäin selektiivisiä toimenpiteitä, jotka ohjataan suoraan köyhille matalapalkkakotitalouksille tai sitten yhteiskunnan tulisi ottaa isoja askelia kohti palkansaajien hyvinvointivaltiota, jossa ansiotuloilla taataan kaikille kotitalouksille riittävä toimeentulo. tämä vaatisi luonnollisesti erittäin suurta konsensusta ja samaan suuntaan toimimista työmarkkinajärjestöjen ja hallituksien tahoilta. toinen asia, joka on syytä muistaa taulukkoa tulkittaessa on, että estimointia tehdessä oletuksena oli, että palkat nousevat, mutta muut tulot ja menot pysyvät ennallaan. on selvää,ettäniinverotuskuinsosiaaliturvaetuudet muuttuisivat samalla kun ansioiden taso muuttuisi. tässä mielessä estimointi antaa hyvin positiivisen kuvan siitä, mitä matalapalkkaisten kotitalouksille tapahtuisi. Voisi jopa sanoa, että köyhyyden väheneminen neljällä prosenttiyksiköllä on hyvin pientä, koska estimoinnissa ei huomioida mitään etuuksien heikentymisiä, verotuksen kiristymistä ym., mitkä todennäköisesti vähentäisivät köyhyydestä poispääsevien kotitalouksien määrää. kaiken kaikkiaan johtopäätös toimenpidesuositukseksi voidaan tiivistää yhteen virkkeeseen: työssäkäyvien köyhyyttä poistavien toimenpiteiden tulisi toimiakseen olla osa laajempaa köyhyysohjelmaa, kuin pelkästään selektiivisiä toimenpiteitä, kuten tässä artikkelissa simuloitu matalien palkkojen nostaminen matalapalkkarajan tasolle. köyhyys kyllä laski simuloinnin mukaan, mutta mene 182

12 Ilpo Airio telmän tehokkuus köyhyyden poistajana on sangen kyseenalainen. 5. Yhteenveto ja keskustelu artikkelin tarkoituksena oli tarkastella, miten työmarkkinaongelmat (matalat palkat, osa aikatyö, työttömyysjaksot) vaikuttavat työssäkäyvien köyhyyteen eu maissa. pääasiallinen johtopäätös on, että työssäkäyvien köyhyys johtuu enemmän muista syistä. yli puolessa työssäkäyvien köyhien kotitalouksista eiollut mitään kolmesta tarkastellusta työmarkkinaongelmasta. köyhyysaste kotitalouksilla, joilla ei ollut mitään tarkastelluista työmarkkinaongelmista, oli yli 9prosenttia. köyhyys on luonnollisesti suurta kotitalouksilla, joilla esiintyi ainakin jotain kolmesta työmarkkinaongelmasta. kuitenkin suurin osa näistäkin kotitalouksista on köyhyysrajan yläpuolella. syitä työssäkäyvien köyhyyteen tuleekin jäljittää yleisiin institutionaalisiin muutoksiin, joita on tapahtunut palkkojen sopimisjärjestelmissä, työhön osallistumisen malleissa ja perherakenteissa. taulukon 3tulokset osoittavat, että kotitalouksien taloudellinen hyvinvointi vaatii aktiivista osallistumista työelämään. esimerkiksi yhden elättäjän kotitaloudet ovat huomattavassa köyhyysriskissä. perheet, jotka perinteisesti ovat olleet eräs turvakeino työmarkkinoiden epävakaisuutta vastaan, ovat tulleet itsessään epävakaiksi. östa esping andersen (1999) puhuu troijan hevosesta, joka on kulkeutunut hyvinvointivaltion linnoituksen sisälle tuoden sisuksissaan uusia sosiaalisia ongelmia. hyvinvointivaltio on edelleen toimiva puhuttaessa sitä uhkaavista ulkoisista riskeistä, kuten työttömyydestä ja väestön ikääntymisestä, mutta samanaikaisesti sitä jäytävät sisältäpäin uudet ongelmat. nämä ongelmat kohdistuvat yhä useammin työikäiseen ja työtä tekevään väestöön. eu maissa on paljon kotitalouksia, joissa on vakituisissa työsuhteissa olevia hyväpalkkaisia työntekijöitä, mutta jotka kuitenkin elävät köyhyydessä. tämän lisäksi löytyy joukko kotitalouksia, joissa köyhyys yhdistyy matalapalkkaisiin työsuhteisiin, osa aikatyön tekemiseen tai työttömyyteen/työttömyys ja työssäkäyntijaksojen vaihteluun. helppoja ratkaisuja työssäkäyvien köyhyyden poistamiseen ei siis ole näköpiirissä. työelämän eriarvoistavaa vaikutusta voidaan poistaa työikäiselle väestölle suunnatuilla toimenpiteillä. näitä voivat olla erilaiset aktiivisen työmarkkinapolitiikan toimenpiteet ja perheille suunnattujen palveluiden ja etuuksien parantaminen. Monien perheiden toimeentulon uhkana vaikuttaa olevan se, että aktiivisen työmarkkinoille osallistumisen ja perhe elämän (erityisesti lasten hoidon) yhdistäminen on hyvin vaikeaa. joko tai ratkaisuista pitäisi pyrkiä sekä että ratkaisuihin. universalismi etuuksissa ja palveluissa on myös hyvin tärkeää. Monille työssäkäyville kotitalouksille sosiaalietuudet saattavat olla hyvinkin olennainen osa riittävää toimeentuloa. ansiosidonnaisuuksien kiristäminen ja etujen karsiminen voi olla hyvinkin turmiollista työssäkäyville kotitalouksille. huolestuttavin piirre nykyisessä työssäkäyvienköyhyydessä on ilmanmuuta se,että yksin asuvat ja yksinhuoltajat ovat suuressa köyhyysriskissä. jos yksi palkka ei riitä turvaamaan yhden aikuisen kotitalouksien toimeentuloa kuten tilanne vaikuttaa joissain tapauksissa olevan niin ratkaisukeinot ovat työmarkkinoiden ja valtiollisten instituutioiden käsissä. inflaation huomioon ottavat minimipalkat niissä maissa, joissa minimipalkkalakeja löytyy,sekä verotuksen merkitys ovat hyvin tärkeässä asemassa 183

13 KAK 2/2007 yhden aikuisen kotitalouksien toimeentulon turvaamisessa. ehkä olisi syytä miettiä muitakin sopeuttamiskeinoja. Maailma kun tuntuu rakentuvan yhä enemmän suurten perheiden jakahden elättäjän normien mukaan. asumiskustannukset, ruoka ym. ovat suhteellisesti ottaen kalliimpia yhden aikuisen kotitalouksille. ehkä jonkinasteinen perhekokoajattelun vähentäminen voisi poistaa pelottavan uhkakuvan, että yhden aikuisen kotitaloudetkin tarvitsisivat kaksi palkkaa toimeentuloa varten. on erittäin epätodennäköistä, että työmarkkinoilla palattaisiin takaisin vanhoihin hyviin aikoihin, jolloin matala koulutus ja matalat taidot eivät olleet esteenä hyväpalkkaisen ja pysyvän työpaikan saamiselle, joka usein myös turvasi taloudellisen toimeentulon. löytyisikö sitten hyvinvointivaltiolta kykyä ja halua ratkaista työssäkäyvien toimeentulo ongelmat? se on raskas taakka, joka odottaa kantajaansa. Kirjallisuus airio, i. (2005), saako yhdellä palkalla riittävän turvan köyhyyttä vastaan?, Talous &Yhteiskunta 2: airio, i. (2006a), työssä mutta köyhä. työn ja toimeentulon sidos kuudessa oecd maassa , Janus 14: airio, i. (2006b), Changes over time and differences in measurement of in work poverty, paper for the workshop: Working poor in western europe, Centre for empirical research in the economic and social sciences, Cologne, atkinson, t.,cantillon, B., Marlier, e.janolan, B. (2002),socialindicators: the eu and social inclusion, oxford university press, oxford. atkinson, a.b., Cantillon, B., Marlier, e. janolan, B. (2005), taking Forward the eu social inclusion process, luxembourg presidency of the Council of the european union, luxembourg. Bane, M.j. ja ellwood, d.t. (1991), is american business working for the poor?, Harvard Business Review, september october 1991: Bardone, l. ja uio, a C. (2005), in work poverty. new commonly agreed indicators at the eu level, statistics in Focus, population and social Conditions 5/2005, eurostat, luxembourg. Clasen, j., kvist, j. ja van oorschot, W. (2001), on condition of work: increasing work requirements in unemployment compensation schemes, teoksessa kautto, M., Fritzell, j., hvinden, B., kvist, j. ja uusitalo h. (toim.), Nordic Welfare States in the European Context, routledge, london: eardley, t.(1998), Working but poor? low pay and poverty in australia, sprc discussion paper no. 91. esping andersen,. (1999), social Foundations of postindustrial economies, oxford university press, oxford. european Commission (2004a), social inclusion in the new member states. asynthesis of the joint memoranda on social inclusion, Commission staff Working paper sec (2004)848, european Commission, Brussels. european Commission (2004b), employment in europe 2004, office for official publications of the european Communities, luxembourg. eurostat (2002), labour Force survey, office for official publications of the european Communities, luxembourg. eurostat (2003), echp udb manual. european Community household panel longitudinal users data base. Waves 1to8,survey years , doc. pan168/ , eurostat, luxembourg. ottschalk, p.jasmeeding, t. (1997), Cross national comparisons of earnings and income inequality, Journal of Economic Literature,june 1997, 35:

14 Ilpo Airio ray,a.(2004), unsocial europe. social protection or flexploitation?, pluto press, london. kim, M. (1998), the working poor: lousy jobs or lazy workers?, Journal of Economic Issues, March98, 32: klein, B.W. jarones, p.l. (1989), a profile of the working poor, Monthl Labor Review,october 1989: levitan, s.a. ja taggart, r. (1983), the bitter fruits of labor, Challenge, March april 1983: Marlier, e. ja ponthieux, s. (2000), low wage employees in eu countries, statistics in Focus. population and social Conditions, theme 3 11/2000, eurostat, luxembourg. Millar,j., Webb, s. ja kemp, M. (1997), Combining Work and Welfare, joseph rowntree Foundation, york. nolan, B. ja Marx, i. (1999), low pay and household poverty, lis Working paper no oecd (1996), employment outlook, oecd, paris. oecd (2005), employment outlook, oecd, paris. parpo, a. (2004), kannustavuutta tulonsiirtojärjestelmään. tulonsiirtojärjestelmän muutokset, kannustinloukut ja tulonjako, stakes tutkimuksia 140, saarijärvi. peña Casas, r. ja latta, M. (2004), Working poor in the european union, european Foundation for the improvement of living and Working Conditions, dublin. rank, M.r. (2004), one nation underprivileged: Why american poverty affects us all, oxford university press, oxford. sen, a. (1999), development as Freedom, oxford university press, oxford. shipler, d.k. (2004), the Working poor. invisible in america, alfred a. knopf, new york. strengmann kuhn, W. (2004), Working poor in europe: apartial basic income for workers?, teoksessa standing,. (toim.), promoting Income Securit as a Right: Europe and North America, anthem press, london: taylor ooby, p. (2004), new risks and social change, teoksessa taylor ooby, p. (toim.), New Risks, New Welfare. The Transformation of the European Welfare State, oxford university press, oxford: townsend, p. (1979), poverty in the united kingdom. asurvey of household resources and standard of living, penguin Books, harmondsworth. u.s. department of labor (2005), a profile of working poor 2003, u.s. department of labor, Bureau of labor statistics, report 983, 6/04, Washington. Waldron, t., roberts, B. ja reamer, a. (2004), Working hard, Falling short. america s Working Families and the pursuit of economic security, Working poor Families project, Baltimore. Warr, p. jawall, t. (1975), Work & Well Being, penguin Books, harmondsworth. Zuberi, d. (2006), differences that Matter. social policy and the Working poor in the united states and Canada, Cornell university press, ithaca. 185