Lähtökohdat: Biologian didaktiikan perusosa Raportti Taiminen Pia-Maria, opiskelijanumero (1 / 7)

Transkriptio

1 opiskelijanumero (1 / 7) POP 2004 luokat 5-6 oppilaan oppimisen sisältönä lähialueiden keskeisen eliölajiston tunnistaminen ja ohjattu kasvien keruu, erityisesti digikasvion tekeminen. Miten LuontoPortti-verkkopalvelu voi toimia apuna ohjatussa kasvien keruussa? Lähtökohdat: Ryhmän tehtäväksi saimme suunnitella ja toteuttaa yhteisille wiki-sivuillemme tehtäviä ja niiden toteuttamiseen liittyviä linkkejä sekä käsitekarttoja koskien 5 6-luokkalaisten biologian osaaluetta 'lähialueiden keskeisen eliölajiston tunnistaminen ja ohjattu kasvien keruu, erityisesti digikasvion tekeminen'. Tehtävänä oli tarkastella, miten LuontoPortti-verkkopalvelu voi toimia apuna opetuksen suunnittelussa, opetuksessa ja oppimisen arvioinnissa ja mitä sieltä mahdollisesti puuttuu. Opetuksen suunnittelussa ja eliölajiston tunnistamisessa tärkeänä pohjana ja ohjenuorana toimii opetussuunnitelma, jossa on määritelty kullekin luokka-asteelle omat tavoitteet ja sisällöt. Lisäsin wiki-sivuillemme linkin opetussuunnitelman perusteisiin ja listasin tärkeimmät tavoitteet yhteisille sivuillemme. Opetussuunnitelman perusteissa keskeiset tavoitteet 5 6-luokkalaisille koskien aihettamme ovat seuraavat: Oppilas oppii tuntemaan eliölajeja, niiden rakennetta ja elämää sekä eliölajien sopeutumista elinympäristöihinsä hahmottamaan eliökunnan kokonaisuuden ja luokittelemaan eliöitä liikkumaan luonnossa sekä havainnoimaan ja tutkimaan luontoa maastossa ymmärtämään, että ihminen on ravinnontuotannossaan riippuvainen muusta luonnosta kehittämään ympäristölukutaitoaan, toimimaan ympäristöystävällisesti, huolehtimaan lähiympäristöstään ja suojelemaan luontoa Opetussuunnitelman perusteissa on myös määritelty, mitä 6.-luokan loppuun mennessä tulisi hallita saadakseen arvosanaksi 8: Luonnon tutkimisen taidot Oppilas osaa liikkua luonnossa sekä havainnoida ja tutkia luontoa osaa kuvata tekemiään yksinkertaisia luontoon ja muuhun ympäristöön liittyviä tutkimuksia sekä selostaa niiden tuloksia tunnistaa yleisimpiä kasvilajeja ja osaa kerätä lähiympäristön kasveja ohjeiden mukaisesti. Eliöt ja elinympäristöt Oppilas

2 opiskelijanumero (2 / 7) tuntee eri selkärankaisryhmät ja tunnistaa lähiympäristön yleisimmät nisäkkäät, linnut ja kalat sekä osaa kertoa esimerkkejä eläinten sopeutumisesta ympäristöönsä tietää, että vihreät kasvit valmistavat itse oman ravintonsa yhteyttämisen avulla osaa selittää ravintoketjun pääperiaatteet jonkin esimerkin avulla ymmärtää ja osaa antaa esimerkkejä siitä, miksi ja miten ihminen on riippuvainen luonnosta ja osaa selvittää peruselintarvikkeiden alkuperän osaa antaa esimerkkejä siitä, miten lähiluontoa ja asuinympäristöä voidaan vaalia ja suojella. Lähialueiden keskeisten eliölajien tunnistaminen 5.-luokkalaiset ovat jo aikaisempina kouluvuosinaan tottuneet tarkastelemaan eliöitä ja elinympäristöjä lähinnä lähtien yksittäisestä eläimestä tai kasvista ja tutkimaan sen riippuvuutta ympäristön tekijöistä. 5.-luokalla laajennetaan tarkastelua koskemaan myös eliöiden rakennetta elimistötasolla sekä tutkimaan kokonaisia eliöyhteisöjä ja niiden välisiä riippuvuussuhteita. Jotta voidaan tarkastella lähialueiden eliölajistoa, tulee oppilaille ensin selvittää eliöjärjestelmä. Kuten Leena Aho, Sari Havu-Nuutinen ja Helena Järvinen tuovat esille teoksessaan Opetus, opiskelu ja oppiminen ympäristö- ja luonnontiedossa 2003, eliökunta voidaan jakaa viiteen kuntaan: tumattomiin pieneliöihin, tumallisiin pieneliöihin, kasveihin, sieniin ja eläimiin. Tämä jaottelu perustuu eliöiden rakenteeseen ja ravinnonottotapaan. Oppilaiden kanssa tarkastellaan aluksi eliöiden evoluutiokehitystä pieneliöistä kasveihin, sieniin ja eläimiin. Opetellaan eri ravinnonsaantitavat ja muodostetaan yhdessä erilaisia ravintoketjuja (tuottaja-kuluttaja-hajottaja). Eliöiden samankaltaisuus tulee kuitenkin selkeimmin esiin ulkonäössä ja rakenteessa. Oppilaat luokittelevat eliöt kasveihin, sieniin ja eläimiin havaitsemiensa ominaisuuksien mukaan. Pieneliöihin voidaan tutustua puhuttaessa esim. 'hammaspeikosta' tai 'pöpöistä'. (Leena Aho 2003). Kuva 1: Esimerkki käsitekartasta 5.-luokalla jaottelua jatketaan eläinten pääryhmiin (selkärankaiset ja selkärangattomat) sekä niiden alaryhmiin (selkärankaiset: nisäkkäät, linnut, matelijat, sammakkoeläimet ja kalat, selkärangattomat: niveljalkaiset, nilviäiset ja piikkinahkaiset) Havainnollistamiseksi olisi hyvä tehdä käsitekartta kyseisestä jaosta.

3 opiskelijanumero (3 / 7) Kuva 2: Eläinten pääryhmät. (Ryhmittelyjä voi myös värittää) Myös kasvien rakenteeseen, ravinnon tuottamiseen, lisääntymiseen ja tunnistamiseen tarkennutaan lähemmin eliölajien yleisen tarkastelun jälkeen. Keskustellaan myös kasvien merkityksestä ihmisille ja ihmisen toiminnan vaikutuksista kasvi- ja muille eliökunnille. Jaetaan kasvit itiö- ja siemenkasveihin ja opitaan erottamaan sienet kasveista. Kasvien rakennetta ja kasvupaikkaa tarkastellaan oppikirjojen lisäksi LuontoPortti-verkkopalvelua apuna käyttäen. Oppilaille opetetaan LuontoPortin eri tunnistamis- ja hakutavat; aakkosellinen haku, hakusanalla tai heimolla hakeminen sekä eri ominaisuuksilla tunnistaminen (aika ja paikka, kukka ja kukinto, lehdet ja lehdykät, muut ominaisuudet). Aluksi opettaja voi tuoda muutaman kasvin luokkaan, jossa yhdessä oppilaiden kanssa harjoitellaan luokittelua LuontoPorttia apuna käyttäen. Tämän jälkeen tehdään yhteisiä luontoretkiä, joissa harjoitellaan kasvien tunnistamista erityisesti digikasvion tekoa varten. Lähialueen keskeiseen eliölajistoon tutustuessa voidaan rajata näkökulma esimerkiksi niityn eliömaailmaan ja lähteä liikkeelle oppilaille jo tutuista kasveista ja eläimistä. Luokan seinälle voidaan laatia oma 'luokan taulu' niityn eliömaailmasta esimerkiksi piirtämällä ensin tuttuja kasveja ja eläimiä ja laajentamalla taulua uusilla kasveilla ja eläimillä tehtyjen retkien ja LuontoPortin avulla. LuontoPortista voidaan kasvien lisäksi tutkia lintuja ja perhosia. Aluksi keskustellaan niitystä kasvupaikkana ja opitaan erottamaan keto ja tuore niitty. Kuten oppikirjassa Koulun Ympäristötieto on tuotu esille, huomataan monien niityn kasvien olevan

4 opiskelijanumero (4 / 7) melko kookkaita, niillä on usein melko vahva varsi ja kukat ovat tiheänä kukintona. Huomataan myös kuivien niittyjen kasveilla olevan pieniä ja kapeita lehtiä toisin kuin kosteiden niittyjen kasveilla. Oppilaiden kanssa tehdään retkiä lähialueen niityille, jolloin opitut asiat konkretisoituvat ja voidaan havainnoida paikan päällä paitsi kasveja myös tuttuja niityn eläimiä, kuten heinäsirkkoja, perhosia ja kovakuoriaisia. Niityn lisäksi näkökulmaa voidaan laajentaa tutkimaan esimerkiksi metsän tai kaupungin elinympäristöä. Kasvien keruu ja erityisesti digi-kasvion tekeminen Kuten Nettikasviossa ( ohjeistetaan, kasvien keruu kannattaa aloittaa jo aikaisin keväällä ja opastaa oppilaat keräämään erilaisista kasvupaikoista, niityiltä, pelloilta ja metsistä. Oppilaille tulee myös opettaa luonnossa kulkemisen sääntöjä ottaen huomioon kestävä kehitys ja luonnon moninaisuuden kunnioittaminen ja suojelu. Oppilaat ohjeistetaan keräämään yleisiä kasveja ja painotetaan, ettei ainoata saa ottaa. Aluksi on hyvä käydä yhdessä oppilaiden kanssa keräämässä kasveja. Tämän jälkeen oppilaat voivat laajentaa omaa kasvikansiotaan itsenäisesti esimerkiksi kesän aikana. Yhteisillä retkillä oppilaat opetetaan käyttämään jo keräyspaikalla kasvioppaita, jotta tunnistaminen on helpompaa. Kätevin opas voisi olla sellainen, jossa kasvit on ryhmitelty kasvupaikan mukaan. (Nettikasvio). Lisäksi oppilaat opetetaan valitsemaan mahdollisimman ehjä, kaunis ja tyypillisen näköinen kasvi. Kasvit opetellaan keräämään juurineen. Tätä varten voidaan käyttää esimerkiksi istutuskuokkaa. (Nettikasvio). Kasvit putsataan käsin mullasta ja kerätään märillä papereilla kostutettuun muovipussiin. Oppilaille neuvotaan kirjaamaan ylös heti keräämisen yhteydessä kasvin löytöpaikka, tietoja kasvupaikasta ja keräyspäivämäärä. Näitä tietoja tarvitaan myös LuontoPorttia käytettäessä. Luokassa käydään myös läpi huolellisesti kasvien kuivatus. Kuten Nettikasviossa on neuvottu, kasvit oiotaan huolellisesti valkoisen käärepaperiarkin väliin ja siihen merkitään keräystiedot. Arkin sisällä oleva kasvi laitetaan sanomalehden väliin. Sanomalehtiä vaihdetaan kasvin kosteudesta riippuen muutaman tunnin tai päivän kuluttua. Kasvien annetaan olla puristimessa kaksi viikkoa. Sanomalehtien päälle asetetaan painoksi esimerkiksi vaneri- tai lastulevyä ja tiiliskiviä. (Nettikasvio). Puristimen jälkeen kasvio voidaan tehdä esimerkiksi kiinnittämällä kasvit pahville kontaktimuovin alle. Toinen vaihtoehto on asettaa kasvit muovitaskuihin. Näytteisiin liitetään tiedot kasvin nimestä, löytöpaikasta, kasvupaikasta ja keräyspäivämäärä. (Nettikasvio). Luontoa säästävä ja kunnioittava tapa tehdä kasvio on valokuvata kasvit keräämisen sijaan. Yleiset ohjeet ovat samat kuin edellä, mutta oppilaiden kanssa on syytä harjoitella kuvan ottamista maassa maaten tai istuen, jotta kaikki piirteet ja tuntomerkit tulevat esille. Puita ja muita suuria kasveja kuvatessa ohjeistetaan ottamaan kokonaiskuvan lisäksi erillinen kuva lehdistä ja rungosta. Hyvän kameran lisäksi kasveja kuvatessa on hyvä olla mukana jokin makuualusta ja tuki, joka voi olla esimerkiksi jokin laatikko. (Nettikasvio). Oppilaiden kanssa kannattaa keskustella myös sään vaikutuksesta valokuvan laatuun ja opastaa ottamaan samasta kasvista useita kuvia eri kuvakulmista. Näistä paras valitaan itse kasvioon. Valmis

5 opiskelijanumero (5 / 7) kuvakasvio voi olla paperikuvina tai digitaalisessa muodossa. Digikasviolla on joitakin etuja verrattuna perinteiseen kasvioon. Kasvit saavat jäädä luontoon, joten harvinaisiakin kasveja voi ottaa mukaan. Kasvit eivät pääse kuihtumaan, ja kasviota on helpompi työstää ja jakaa kuvia muiden kanssa. Valokuvissa kasvi nähdään luonnollisessa kasvuympäristössä, jolloin myös tunnistaminen helpottuu. Digikasvion tekemisessä yhdistyy myös tekninen osaaminen. Digikasvioon voidaan myös liittää linkki Luontoporttiin, josta voi nähdä lisätietoa kasvista. Haittapuolina digikasvion tekemisessä on, ettei kasveja voida tunnustella tai haistella. Myös koko nähdään paremmin perinteisellä keruumenetelmällä. Parhaillaan digikasvion tekeminen edistää paitsi lajien tuntemusta myös innostusta valokuvaamista ja luonossa liikkumista kohtaan. Kuten teoksessa Biologia eläväksi Biologian didaktiikka (Varpu Eloranta, Eila Jeronen, Irmeli Palmberg 2005) tuodaan esille, maastotöillä ei ole merkitystä ainoastaan tiedollisten taitojen kehittämisessä, vaan ne ovat yhtä keskeisiä myös taidollisten ja asenteellisten tavoitteiden saavuttamisessa. Tavoitteiksi teoksessa on astettu mm seuraavat asenteet: kiinnostuksen herättäminen luontoa ja sen ilmiöitä kohtaan luontoharrastuksen löytäminen herkkyys luonnonympäristölle, luontorakkaus ympäristövastuullisuuden herättäminen Oppilaiden kanssa on syytä keskustella myös ihmisten ja luonnon riippuvuussuhteesta. On hyvä käydä luokkakeskustelua siitä, mitä kasveja ihminen käyttää ravinnontuotannossa, mitä viljellään ja mitä jokainen voi kerätä metsästä. Sienistä ja niiden ruoaksi valmistamisesta ja myrkyllisyydestä on syytä keskustella myös oppilaiden kanssa. Kasvien tunnistamisen yhteydessä on myös hyvä keskutella Suomen puutaloudesta ja metsänhoidosta. LuontoPortin käyttö opetuksen suunnittelussa, oppimisessa ja arvioinnissa Olen käsitellyt LuontoPortin käyttöä opetuksessa jo aikaisemmissa kappaleissa 'Lähialueiden keskeisten eliölajien tunnistaminen' sekä 'Kasvien keruu sekä erityisesti digi-kasvion tekeminen'. LuontoPorttia voidaan edellä mainitun lisäksi hyödyntää myös keskusteltaessa erilaisista kasvupaikoista, tarkastelemalla missä ja minkälaisessa maastossa eri kasvit viihtyvät. LuontoPortin ohella tehdään oikeita retkiä lähialueen maastoihin, joissa sen kasvupaikat ja kasvit tulevat konkreettisesti tutuiksi oppilaille. Luonnossa voidaan tehdä esim kasviruutu, jossa rajataan tietty pieni alue ja tarkastellaan kyseisen alueen kasveja ja kasvikerroksia. Kasviruudusta voidaan kerätä joitakin esimerkkikasveja, joita tarkastellaan luokassa LuontoPorttia apuna käyttäen. Harjoitellaan nimeämistä ensin tutuilla kasveilla ja siirrytään vaikeammin tunnistettaviin. Opetuksen suunnittelua tehdessään opettajan on kätevä LuontoPorttia apuna käyttäen tarkistaa tiettyjen kasvien kasvualueet, esimerkiksi jo kukkineiden kasvien kukinnot tai tietyn kasvin kukkimisajat. LuontoPortista voi myös kätevästi nähdä pikaisen katsauksen siihen, kuinka paljon tietynlaisia kasveja on milläkin alueella ja mikä on esimerkiksi yleisin tai harvinaisin kukan väri, koko tai muoto. Myös kasvin kokoon tulee kiinnittää oppilaiden kanssa huomiota. Maastossa liikkumisen ohella myös LuontoPortista voi palauttaa mieleen kasvin koon.

6 opiskelijanumero (6 / 7) LuontoPorttia voi myös hyödyntää opetuksen arvioinnissa antamalla oppilaille esimerkiksi tehtäväksi tunnistaa opettajan tai parin kuvaaman kasvin LuontoPorttia apuna käyttäen. Opettaja voi myös kysellä kasvien tunnusmerkkejä näyttämällä vain kasvin nimen (LuontoPortista voi valita myös näytettäväksi pelkän tekstin) ja oppilaiden tulee kuvailla/valita annetuista kuvista oikea ja LuontoPortin kuvista voidaan tarkistaa oikea vastaus. LuontoPortissa voisi myös toteuttaa leikkimielisiä nimeämiskilpailuja pareittain tai koko luokan kanssa. LuontoPortti on helppokäyttöinen ja mielekäs tapa oppia tunnistamaan kasveja ja niiden erityispiirteitä. Heikommille oppilaille se on hyvä apu tunnistamisessa, kun ei tarvitse selailla suuria sivumääriä tai tekstiä, vaan muutamalla napin painalluksella onnistutaan jo tunnistamaan yksinkertaisia kasveja. Kuvat ovat hyvälaatuisia ja värikkäitä. Kasvit, linnut ja perhoset löytyvät LuontoPortista, mutta muita eliöitä tutkittaessa täytyy kuvat ja tiedot etsiä toisista lähteistä. Lopuksi Mielestäni yhteisten wiki-sivujen laatiminen antoi paljon uusia virikkeitä omiin työtapoihin. Itselläni olisi ollut hankalampaa järjestää ryhmätapaamisia muiden ryhmän jäsenten kanssa pienen lapsen äitinä, joten koin erittäin helpottavaksi rakentaa yhteisiä sivuja ja jakaa ajatuksia muiden ryhmän jäsenten kanssa netin välityksellä, kukin haluamallaan ajalla. Lisäksi jokainen pääsi katsomaan myös muiden ryhmien ideointia ja työvaiheita, eikä pelkästään jo valmiita töitä. Kuten raportistani ilmenee, pidin aiheemme kannalta tärkeänä lähteä liikkelle Opetussuunnitelman perusteista, siksi linkitin Opetussuunnitelman perusteet wiki-sivuillemme ja listasin wikiin OPS:in tärkeimmät tavoitteet koskien aihettamme. Lisäsin wiki-sivuillemme myös linkin LuontoPorttiverkkopalveluun, jota aiheessamme käytettäisiin aktiivisesti. Oppilaita varten laatimani käsitekartat eliöistä sekä eläinten pääryhmistä lisäsin myös wiki-sivuillemme. Omassa ideoinnissani käytin hyväksi myös muiden antamia linkkejä, esimerkiksi koin erityisen kattavaksi Jyväskylän Yliopistossa laaditun kasvio-esittelyn. Mielestäni myös alaluokkien oppilaiden kanssa voisi toteuttaa vastaavanlaisia oppilaiden kehitystasoa vastaavia projekteja. Näitä taitoja oppilaat tulevat varmasti tarvitsemaan myös myöhemmissä opinnoissaan ja työelämässään. Lähdeluettelo: Biologia eläväksi Biologian didaktiikka 2005 Varpu Eloranta, Eila Jeronen, Irmeli Palmberg toim. Opetus, opiskelu ja oppiminen ympäristö- ja luonnontiedossa 2003 Leena Aho, Sari Havu-Nuutinen, Helena Järvinen Koulun Ympäristötieto Satu Arjanne, Pirkko Kenno, Matti Leinonen, Teuvo Nyberg, Matti Palosaari, Päivi Vehmas, Olavi Vestelin

7 opiskelijanumero (7 / 7) Linkit: (biologia ja maantieto vuosiluokat 5-6 sivut )