ML 41 A :N NOJALLA MYÖNNETTY POIKKEUSLUPA SUDEN PYYNTIIN

Transkriptio

1 Suomen luonnonsuojeluliiton VALITUS Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri ry. Kuninkaankatu TAMPERE p HÄMEENLINNAN HALLINTO-OIKEUS Raatihuoneenkatu HÄMEENLINNA hameenlinna.hao@oikeus.fi ML 41 A :N NOJALLA MYÖNNETTY POIKKEUSLUPA SUDEN PYYNTIIN Päätöksen tekijä Suomen riistakeskus Päätösnumero Päiväys Vaatimukset 1. Päätöksen toimeenpano tulee vailla lainvoimaa olevana viipymättä kieltää valituksen käsittelyn ajaksi. Asiassa on katsottava olevan merkitystä sillä, että toimeenpano on luonteeltaan peruuttamaton. 2. Päätös on kumottava metsästyslain 20 :n luonnonsuojelulain 39 :n ja EU:n luonnonsuojeludirektiivin 12. ja 16. artiklan vastaisena. Perustelut 1. vaatimus Suomen riistakeskus on perustellut päätöksen täytäntöönpanoa muutoksenhausta huolimatta, siis ennen lainvoimaa, viittaamalla riistahallintolain (158/2011) 31 :n 2 momenttiin. Oikeuskanslerin virasto on ratkaisussaan Dnro OKV/931/1/2012 todennut riistakeskuksen 31 :n 2 momentin soveltamista koskevassa asiassa mm. seuraavaa: "Julkisen vallan on perustuslain 22 huomioon ottaen turvattava perusoikeuksien eli tässä oikeusturvan toteutuminen. Oikeusturvaan sisältyvä valitusoikeuden täysimääräinen käyttäminen tulee turvata hallinnollisin keinoin sekä tarvittaessa lainsäädännöllisin toimin. Myös hallintolain 6 asettaa hallinnolle objektiviteettivaatimuksen ja -tavoitteen, joka tässä tapauksessa tarkoittaa viranomaisten toimintaan kohdistuvan luottamuksen turvaamista siten, että hallinnossa asioivat ja myös lainmukaista muutoksenhakuoikeutta käyttävät tahot voivat luottaa paitsi oikeussuojajärjestelmän myös hallinnon toimivuuteen." Tässä tapauksessa luvan voimaanastuminen ja täytäntöönpano vain viisi päivää valitusajan päättymisestä loukkaa oleellisesti valitusmahdollisuuden täysipainoista käyttämistä. Myös asian luonne peruuttamattomana toimenpiteenä on omiaan tekemään valituksesta käytännössä merkityksettömän.

2 Riistakeskuksen tässä tarkoitettu ratkaisu nojaakin selkeästi vain tarkoituksenmukaisuusharkintaan. Oikeuskanslerin ratkaisussa ja sen sisältämässä ohjeessa sen sijaan korostetaan oikeudenmukaisuusharkinnan ensisijaisuutta. Koska päätöksen tosiasiallinen tarkoitus on suden mahdollisesti vastaisuudessa aiheuttamien ongelmien karsiminen, ei niinkään suden saaminen saaliiksi, asiassa ei ole sellaista intressiä, joka voitaisiin menettää odottaessa päätöksen lainvoimaa, koska kyseessä ei ole mitenkään erityisen merkittäväksi arvioitavan vahingon ehkäiseminen. Tavoite voi aivan hyvin toteutua lainvoimaa odottaessa myös ratkaisemalla asia muulla tavoin. 2 HAKEMUKSESTA 2. vaatimus Käytettävissämme on riistakeskuksen päätöksen yhteyteen liitetty referaatti lupahakemuksesta. Sen mukaan ei ole osoitettavissa yhtään yksilöityä sutta, joka olisi kuukausiin aiheuttanut jotain vahinkoa. Hakijat joutuvatkin tyytymään edellisen kesän kotieläinvahinkoja koskeviin viittauksiin. EU-tuomioistuimessa ratkaistussa asiassa C-342/05 Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Suomen tasavalta edellytetään suden luontodirektiivissä määritellystä rauhoituksesta poikkeamisen edellyttävän erityisen merkittävää haittaa tai vahinkoa aiheuttaneen suden yksilöintiä. Vahinkoja ennaltaehkäisevänä menettelynä poikkeusluvan käyttäminen ei ole sallittua. Susien hyvin dokumentoidusta läsnäolosta huolimatta alueen tiloilla ei tietojemme mukaan ole vieläkään ryhdytty asianmukaisiin toimiin vahinkojen estämiseksi. Tässä tapauksessa on selvästi laiminlyöty mahdollisuudet vahinkojen ennalta ehkäisemiseen esimerkiksi pedoilta suojaavat aidat pystyttämällä, vaikka asia olisi hoidettavissa valtion kustannuksella. Asianmukainen aita on suojaustoimista tehokkain. Piittaamattomuus suojaustoimia kohtaan selittynee osaltaan sillä, että vahingoista saa laiminlyönneistä huolimatta korvauksen valtiolta. Esimerkiksi mikään vakuutusyhtiö sen sijaan ei suostuisi korvaussopimuksiin ilman ennakoivia varo- ja suojaustoimia. Lupahakemuksessa liioitellaan aitojen pystyttämiseen liittyviä vaikeuksia. Kallioinenkaan maasto, metsätiet tai ojat eivät aiheuta merkittäviä ongelmia eivätkä sudet "keksi" kaivautua sähköistetyn aidan ali. Vahinkoja kärsineet tilat ovat lisäksi kieltäytyneet vastaanottamasta Suomen luonnonsuojeluliiton tarjoamaa ilmaista talkooapua pystyttämisessä. Liitolla olisi kuitenkin käytettävissään hyvin asiantuntevia ja pystyviä apuvoimia.

3 VÄLITOIMENPITEISTÄ 3 Kuten lupahakemuksessakin myös riistakeskuksen kuvailemissa välitoimenpiteissä kiinnitetään ensi sijassa huomio havaintoihin, joiden mukaan susien määrä olisi alueella kasvussa. On ilmeistä, että tätä kasvua, jota ei kuitenkaan ole voitu lumijälkien puuttumisen vuoksi varmistaa, käytetään tosiasiallisena perusteena luvan myöntämiseen suden tappamiseksi. Läpi paistaa huoli susikannan kasvusta. Suomessa on punaisen kirjan eli lajien uhanalaisuuden arvioinnin luokittelussa käytössä kansainvälisen luonnonsuojeluliiton IUCN:n laatima kriteeristö. Suden osalta on käytössä kriteeri D, joka tarkoittaa hyvin pientä tai rajoittunutta populaatiota. Laji luokitellaan äärimmäisen uhanalaiseksi, jos sen lisääntyvien yksilöiden määrä on alle 50. Riistakeskuksen myöntämän kaatoluvan perusteluissa mainittu luonnonvarakeskuksen arvio susilaumojen määrästä Suomessa joulukuussa 2015 on Koska joka laumassa on vain yksi lisääntyvä naaras, alittaa susien määrä Suomessa selvästi äärimmäisen uhanlaiseksi lajiksi määrittelyn rajan. On tarkoituksenmukaista, että tämän tiukasti rauhoitetun lajin sallitaan lisääntyä siten, että sen kanta voidaan tulevaisuudessa luokitella nykyisen äärimmäisen uhanalaisuuden sijasta erittäin uhanalaiseksi. Tällaisen avainlajin tarkoituksellinen pitäminen ylipäätään uhanalaisena on kuitenkin kestämätöntä ja vastuutonta, joten tavoitteena tulisi olla suden kotimaisen kannan kehittäminen normaalia luvanvaraista metsästystä kestäväksi, kuten on laita esim. karhun suhteen. Vasta tällöin voidaan katsoa suotuisan suojelun tason olevan riittävä. Vapaasti elävillä koirilla on taipumus lyöttäytyä laumoiksi, mutta ns. susilaumat ovat tosiasiassa perheitä, joihin kuuluu lisääntyvä pariskunta ja sen pennut. Täysi-ikäiset pennut jäävät yleensä perheenjäseniksi 1-3 vuodeksi. Ne eivät saa omia pentuja, vaan osallistuvat uusien sisarustensa hoivaamiseen ja ruokkimiseen, jopa imetykseen, mikä on usein välttämätöntä pentujen elossa selviämiseksi. Perheiden nimittäminen laumoiksi on siis harhaanjohtavaa. Erityisesti harhaan johtaa niiden nimittäminen porukoiksi, kuten riistakeskus välitoimenpiteitä kuvaillessaan tekee. Tällä asialla on merkitystä arvioitaessa, mitä vaikutuksia tapettaviksi valittavien perheen jäsenten kuolemalla olisi jäljelle jäävien käytökseen ja toimeentulomahdollisuuksiin. PÄÄTÖKSESTÄ Luvan ehtojen mukaan tulisi välttää tunnistetun alfayksilön (lisääntyvä) sekä pannoitetun tappamista. Arkikokemus on kuitenkin osoittanut, että käytännön metsästystilanteissa ammutuksi tapaa tulla se yksilö, joka ensimmäisenä tähtäimeen joutuu. Syynä ovat lähinnä jännitys ja metsästäjien välinen saaliskilpailu. Jälkimmäistä vielä tukee tähän päätökseeen sisältyvä lupaus trofeen (kallo) luovuttamisesta ampujalle sekä nahan jäämisestä metsästysporukalle. Siksi luvan edellytyksenä oleva

4 saaliin valikointi toteutunee korkeintaan satunnaisesti, kuten aiemmat tapaukset osoittavat. 4 On myös kyseenalaista, onko metsästystilanteessa ylipäätään mahdollista hyvälläkään tahdolla tunnistaa alfayksilöä, etenkään jos se on pannoittamaton. Näin ollen riistakeskuksen asettamalla suosituksen tasoisella ehdolla ei todennäköisesti ole tarkoitettua kannanhoidollista arvoa. Vallitsevan käytännön mukaisesti myös nahka luovutettaneen ampujan omaisuudeksi. Tämä seikka vesittää merkittävästi luvan ehtoihin kuuluvaa pannoitetun suden ja alfayksilön tappamisen välttämistä. Onkin ilmeistä, että näiden poikkeuslupien hakemisen merkittävä yllyke on juuri suuri mielenkiinto harvinaisia metsästystrofeita kohtaan. Koska kyseessä on tiukasti suojeltu, äärimmäisen uhanalainen laji, tuollasia metsästyksen motiiveja ei pidä tämän lupapäätöksen ehtojen tapaan suosia, vaan kaadetun yksilön kaikki osat tulisi luovuttaa valtiolle. Tätä seikkaa (suden pyynniin keskeisenä syynä saalishyödyn tavoiottelu) tulee pitää lisäperusteena katsottaessa myönnetty pyyntilupa lain ja EU-direktiivin vastaiseksi. Päätöksen perustelut ovat kovin moninaiset, eikä niitä ole tarpeen kohta kohdalta kommentoida. Kuitenkin väite, että poikkeuslupaalueella ei olisi muuta tyydyttävää ratkaisua kuin poiketa suden rauhoituksesta, on kestämätön. Koirat, jos niitä välttämättä haluaa ilman valvontaa pihoissa pitää, on helppo sulkea asianmukaiseen tilavaan häkkiin. Monet ihmiset tuntevat olonsa kieltämättä uhatuksi susien takia. Uhatuksi voi itsensä tuntea lukemattomista muistakin, huomattavasti perustellummista, syistä. Suden vaarallisuudesta ihmiselle sen sijaan ei ole minkäänlaista näyttöä nyky-suomen oloissa, joten ihmisten yleinen turvallisuuden tunne ei vähääkään paranisi, vaikka sudet tapettaisiin sukupuuttoon. Uuden tutkimuksen mukaan susien tappaminen ei yleensäkään vähennä olemassa olevia kielteisiä asenteita sutta kohtaan. (shttp:// ) Myös Saksan ympäristöministeriö, kun sitä on pyydetty sallimaan suden metsästys salametsästyksen vähentämiseksi, on julkisesti todennut: "Tämä olisi sama kuin varkauksien laillistaminen lopettaisi laittomat varkaudet." Pelokkaat ihmiset voivat siis olla vähemmän vihaisia viranomaisia ja poliitikkoja kohtaan, jos susia tapetaan, mutta suvaitsevaisuus itse susia kohtaan ei lievene. Tieteelliset tutkimukset ja perusteellisen tiedon sitkeä ja säännöllinen levittäminen ovat

5 5 osoittautuneet tehokkaaksi tavaksi lisätä susien hyväksymistä ja lieventää aiheettomia pelkoja. Tämä tosiasia kuuluu niihin "muihin tyydyttäviin ratkaisuihin", joita riistakeskus ei päätöksessään ole ottanut lukuun ihmisten turvattomuuden tunteeseen viitatessaan. Edellä mainitut tulokset ovat vahvasti ristiriidassa esim. tohtori Mari Pohja-Mykrän ehdotuksen kanssa, jonka perusteella Suomen hallitus salli susien metsästyksen "nostaakseen hyväksyntää susia kohtaan". Perusteluissaan riistakeskus vetoaa myös EU:n komission vastaukseen (E-3942/08), jonka mukaan "-- paikalliset asukkaat ovat oikeutetusti huolissaan -- kotieläinten ja riistan menetyksistä." Ainakin Suomen oloihin sovellettuna tämä huoli on kovin ristiriitainen ja varsinkin riistan osalta täysin aiheeton, jopa tuomittava. Esimerkiksi Suomessa suden pääravintoa ovat hirvet. Vuosittaisesta hirvikannasta tapetaan metsästämällä yli 40 %. Vastaavasti susien tappamia on arviolta 0,5%. Runsasta metsästystä perustellaan liikenneturvallisuudella. Kuitenkin erityisesti poronhoitoalueen pohjoisosassa kesäaikaan liikenne on hyvin vilkasta ja porot oleilevat teiden tuntumassa räkkää paossa. Porokolarit ovat silti hyvin harvinaisia ja yleensä vain kokemattomien turistien aiheuttamia, koska autoilijat ottavat porovaaran vakavasti huomion. Jos hirvikanta pidettäisiin nykyistä suurempana, susille riittäisi luonnollista ravintoa riittävän runsaasti ja helposti saavutettavana. Tämä vähentäisi susien mielenkiintoa ihmisten läheisyydessä pidettäviin kotieläimiin. Myös metsästyskiintiöissä tulisi ottaa tästä syystä susien ravinnontarve huomioon, sillä ihmisen osuudesta on runsaasti varaa tinkiä. Liikenneturvallisuus säilyy silti, kunhan hirviin opitaaan suhtautumaan asiallisesti, siis tarkkailtavana uhkana kuten poroon Lapissa. Riittävän ja tarpeeksi helposti saavutettavan luonnollisen saalislajiston varmistaminen susille onkin vielä yksi "muu tyydyttävä ratkaisu", jonka käyttöönottoa ei liene missään vielä harkittukaan ensisijaisena vaihtoehtona susien tappamiselle kotieläinten suojaamiseksi. Riistakeskuksen perusteluista ilmenee myös pyrkimys eri syistä pitää susiperheet pieninä metsästyksen avulla. Tavoite on paitsi luonnonsuojelulain ja EU:n direktiivin myös riistanhoidon tavoitteiden vastainen. Susi kyllä pystyy kaatamaan hirven jopa yksin, mutta saaliista menee silloin suurin osa haaskansyöjien suihin. Isot perheet sen sijaan kykenevät käyttämään saaliinsa lähes kokonaan itse, ja näin tapettujen hirvien määrä jää pieneksi suhteessa elantonsa hankkivien susien määrään. Olisi siis edullista, että aikuistuneet pennut pysyisivät emojen mukana useana

6 ikäpolvena, mikä yhdessä riittävän riistakannan kanssa auttaisi susia niiden pyrkimyksessä karttaa ihmisasutuksen lähialueita. 6 Päätös on ristiriidassa luonnonsuojelulain 39 :n kanssa, jossa kielletään rauhoitettujen eläinten tahallinen häiritseminen erityisesti niiden lisääntymisaikana. Vaikka kyse on poikkeusluvasta, tulisi rauhoittu, uhanalainen eläinlaji jättää rauhaan sen lisääntymisajaksi. Metsästysajankohtaa koskeva valtioneuvoston asetus on myös jyrkässä ristiriidassa tämän luonnonsuojelulain pykälän kanssa. Suden lisääntymisaika alkaa helmi-maaliskuussa. Kaiken edellä sanotun perusteella katsomme, että yhdenkään sudentappoluvan myöntämiseen luvassa määritellylle alueelle ei ole lainmukaista perustetta eikä päätöstä tehdessä ole otettu huomioon ilmeisiäkään muita tyydyttäviä ratkaisuja tappamisen sijasta. Suden tappamiseen alueella ei ylipäätään ole mitään laimukaista syytä, vaan lupahakemuksen ilmeisenä ensisijaisena syynä on jännityksen etsiminen ja metsästyssaaliista saatavana hyötynä trofeet, kallo ja nahka. Niin ikään virheellisenä on pidettävä Suomen riistakeskuksen näkemystä, että yhden suden tappaminen ei haittaisi suotuisan suojelutason säilyttämistä tai sen saavuttamista lajin luontaisella levinneisyysalueella. Tampereella Larissa Heinämäki puheenjohtaja Juho Kytömäki sihteeri LIITE Suomen riistakeskuksen päätös