Suomen luonnonsuojeluliiton Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri Kuninkaankatu Tampere s-posti: p.

Transkriptio

1 Suomen luonnonsuojeluliiton VALITUS Pirkanmaan luonnonsuojelupiiri Kuninkaankatu Tampere s-posti: p HÄMEENLINNAN HALLINTO-OIKEUS Raatihuoneenkatu HÄMEENLINNA hameenlinna.hao@oikeus fi Asia ML 41A. 1. :N NOJALLA MYÖNNETTY POIKKEUSLUPA SUDEN PYYNTIIN Päätöksen tekijä Suomen riistakeskus, Pohjois-Häme Päätösnumero Pvm Vaatimukset 1. Suomen riistakeskuksen päätöksen toimeenpano vailla lainvoimaa olevana tulee viipymättä keskeyttää valituksen käsittelyn ajaksi. Asiassa on katsottava olevan merkitystä sillä, että toimeenpano on luonteeltaan peruuttamaton. 2. Päätös on kumottava metsästyslain (ML) 20. :n ja EU:n luonnonsuojeludirektiivin 12. ja 16. artiklan vastaisena. Perustelut 1. vaatimus Suomen riistakeskus on perustellut päätöksen täytäntöönpanoa ennen lainvoimaa seuraavasti: "Hallintolainkäyttölain (586/1996) 31 :n 2 momentin mukaan päätös voidaan panna täytäntöön lainvoimaa vailla olevana, jos laissa tai asetuksessa niin säädetään tai jos päätös on luonteeltaan sellainen, että se on pantava täytäntöön heti, tai jos päätöksen täytäntöönpanoa ei yleisen edun vuoksi voida lykätä. Riistahallintolain (158/2011) 31 :n 2 momentin mukaan yksittäistä lupaa koskeva Suomen riistakeskuksen päätös voidaan panna täytäntöön muutoksenhausta huolimatta. Lisäksi Suomen riistakeskus katsoo, että tämä päätös on luonteeltaan sellainen, että se on pantava täytäntöön lainvoimaa vailla olevana, koska poikkeuslupa erityisen merkittävän vahingon ehkäisemiseksi menettäisi merkityksensä, jos sitä ei voisi panna täytäntöön heti päätöksessä mainitusta ajankohdasta lukien." Oikeuskanslerin virasto on ratkaisussaan Dnro OKV/931/1/2012 todennut riistakeskuksen 31 :n 2 momentin soveltamista koskevassa asiassa mm. seuraavaa: "Julkisen vallan on perustuslain 22 huomioon ottaen turvattava perusoikeuksien eli tässä oikeusturvan toteutuminen. Oikeusturvaan sisältyvä valitusoikeuden täysimääräinen käyttäminen tulee turvata hallinnollisin keinoin sekä tarvittaessa lainsäädännöllisin toimin. Myös hallintolain 6 asettaa

2 2 hallinnolle objektiviteettivaatimuksen ja -tavoitteen, joka tässä tapauksessa tarkoittaa viranomaisten toimintaan kohdistuvan luottamuksen turvaamista siten, että hallinnossa asioivat ja myös lainmukaista muutoksenhakuoikeutta käyttävät tahot voivat luottaa paitsi oikeussuojajärjestelmän myös hallinnon toimivuuteen." Tässä tapauksessa luvan voimaanastuminen ja täytäntöönpano välittömästi päätöksentekoa seuraavana päivänä loukkaa oleellisesti valitusmahdollisuuden täysipainoista käyttämistä. Myös asian luonne peruuttamattomana toimenpiteenä on omiaan tekemään valituksesta käytännössä merkityksettömän. Perusteluissaan riistakeskus onkin nojannut selkeästi vain tarkoituksenmukaisuusharkintaan. Oikeuskanslerin ratkaisussa ja sen sisältämässä ohjeessa sen sijaan korostetaan oikeudenmukaisuusharkinnan ensisijaisuutta. Erityisen moitittavaa menettelyssä on päätöksenteon ajoittaminen perjantaipäivään juuri ennen virastojen sulkeutumista viikonlopuksi, jolloin toimeenpano on voitu aloittaa päiviä ennen laillisen muutoksenhaun mahdollisuutta. Koska päätöksen tosiasiallinen tarkoitus on suden mahdollisesti vastaisuudessa aiheuttamien ongelmien karsiminen, ei niinkään suden saaminen saaliiksi, asiassa ei ole sellaista intressiä, joka voitaisiin menettää odottaessa päätöksen lainvoimaa. Toisin kuin perusteluissa väitetään, kyseessä ei ole mitenkään erityisen merkittäväksi arvioitavan vahingon ehkäiseminen. Tavoite voi lainvoimaa odottaessa aivan hyvin toteutua myös ratkaisemalla ongelma toistaiseksi muulla tavoin. 2. vaatimus Suomen riistakeskuksella on päätöksessä esitettyjen lainkohtien mukaan toimivalta myöntää kyseessä olevan kaltaisia poikkeuslupia. Lupaharkinnassa tulee kuitenkin arvioida toimenpiteen tarkoituksenmukaisuus, sen vaikutukset suotuisan suojelun tasoon sekä muut käytettävissä olevat tappamista lievemmät menetelmät, joilla saavutettaisiin tyydyttävä lopputulos. EU-tuomioistuimessa ratkaistussa asiassa C-342/05 Euroopan yhteisöjen komissio vastaan Suomen tasavalta edellytetään suden luontodirektiivissä määritellystä rauhoituksesta poikkeamisen edellyttävän erityisen merkittävää haittaa tai vahinkoa aiheuttaneen suden yksilöintiä. Vahinkoja ennaltaehkäisevänä menettelynä poikkeusluvan käyttäminen ei ole sallittua. Pourun erämiehet ry:n poikkeuslupahakemuksen yhtenä perusteena on petovahinko, jossa Ruoveden Kaitajärven lammastilalla pedot, todennäköisesti yhtä useampi susi, tappoivat yöllä ja yhteensä kaksitoista lammasta. Hakijat uskovat "kyseessä olleen susipentueen, jonka vanhimmat yksilöt kouluttivat pentuja tappamaan saaliinsa".

3 3 Hakemuksesta käy ilmi, että susihavaintoja on alueella tehty jo aiemmin runsaasti. Mm oli susi nähty 1 km:n päässä matkaamassa kohti tilaa. Noin kolme vuotta aiemmin ilmeisesti susi oli tappanut tilalta uuhen. Luvanhakijoiden mukaan havaintojen perusteella Ruovesi-Kuru- Vaskivesi-alueella on vakiintunut susikanta. Arvio on uskottava, koska alue on varsin harvaan asuttua, osin jopa erämaista. Näin ollen alue on eteläisessä Suomessa erityisen sovelias elinvoimaisten susireviirien muodostumiselle ja samalla jopa valtakunnallisesti tärkeää aluetta suotuisan suojelutason ylläpitämisen kannalta. Susien hyvin dokumentoidusta läsnäolosta huolimatta vahinkoja kärsineellä tilalla ei ole kuitenkaan ryhdytty asianmukaisiin toimiin vahinkojen estämiseksi. Esimerkiksi lampaat täysin suojaavia aitoja ei jostain syystä ole hankittu. Hakijat ilmoittavat tilallisten aikovan päinvastoin perustaa luonnonlaitumen, johon on jo haettu tukea ELY-keskuksesta. Noin euron tuen edellytyksenä kuitenkin on, että "välitöntä petovaaraa" ei ole. Tässä tapauksessa on selvästi laiminlyöty mahdollisuudet vahinkojen ennaltaehkäisemiseen esimerkiksi pystyttämällä pedoilta suojaavat aidat, vaikka asia olisi hoidettavissa valtion kustannuksella. Piittaamattomuus suojaustoimia kohtaan selittynee osaltaan sillä, että vahingoista saa laiminlyönneistä huolimatta korvauksen valtiolta. Mikään vakuutusyhtiö sen sijaan ei suostuisi korvaussopimuksiin ilman ennakoivia varo- ja suojaustoimia. ELYkeskuksen euron tuen saannin ehtokaan ei tunnu riittävän yllykkeeksi aitojen vastaanottamiseen. Ruoveden maaseutuviranomainen on antamassaan selvityksessä ilmoittanut, että 2015 ainoat korvaushakemukset susivahingoista koskevat mainitun tilan mainittuja tapauksia. Lausuntonaan maaseutuviranomainen katsoo susien aiheuttavan tälle tilalle merkittävää haittaa ja pitää tarpeellisena haittaa aiheuttavien eläinten poistamista maatilan elinkeinojen jatkumisen kannalta. Lisäksi viranomainen olettaa susien uhkaavan myös alueen vuokramökkien asukkaita. Maaseutuviranomainen ei mitenkään perustele uskomustaan susien aiheuttamasta uhkasta asukkaille. Edelleen hakemuksessa esitellään Sisä-Suomen poliisilaitoksen antamaa lausuntoa, jonka mukaan " -- Susien liikkuminen ihmisasutusten alueella/läheisyydessä ja hyötyeläinten tappaminen ihmisten asuin- ja liikkumisalueilla tekee kansalaisissa todelliseksi mielletyn turvallisuuden uhkan ja tämä on omiaan heikentämään yleistä turvallisuuden tunnetta ja samalla yleistä turvallisuutta". Poliisiviranomainen esittää tässä lausunnossaan täysin kestämättömän väitteen: todelliseksi mielletty turvallisuuden uhka muka heikentää yleistä turvallisuutta. Poliisi ei selitä, miten

4 kuvitelmien tai uskomusten esiintyminen voisi aiheuttaa todellisuuden muuttumisen niitä vastaaviksi. 4 Mikään lausunnonantaja- tai hakijataho ei esitä arvioita siitä, miksi juuri tämä tila ainoana on susien kiinnostuksen kohteena. Myönnettyä poikkeuslupaa harkittaessa olisi ollut erittäin tärkeää yrittää selvittää tämän ilmiön syyt. Sitä kautta on edelleen mahdollista löytää laissa ensisijaisesti vaadittuja muita tyydyttäviä ratkaisuja tappoluvan sijaan. Hakemuksesta ja siinä esitellyistä lausunnoista ilmenee yleisvaikutelmana, että alueella elävä vakiintunut susipopulaatio haluttaisiin jopa täysin hävittää. Kuitenkin alue harvaan asuttuna ja laajalti erämaisena soveltuu erittäin hyvin susiperheen reviiriksi. Perustuslainkin mukaan suomalaiset ovat velvollisia suojelemaan luontoa, ja tähän velvollisuuteen sisältyy sopeutuminen suden läsnäoloon, koska ihmisettömiä alueita ei maassamme enää ole. Nyky-Suomessa ei ole pienintäkään näyttöä suden vaarallisuudesta ihmiselle, eivätkä kuvitellut uhat voi siksi olla perusteina rauhoitetun lajin poikkeusluvilla tappamisiin. PÄÄTÖKSESTÄ Poikkeuslupapäätöksen päälauseke on, pyrkiessään noudattamaan EU-tuomioistuimen määräystä erityistä vahinkoa aiheuttaneen suden yksilöinnistä, sisällöltään kestämättömän rajaamaton: "-- voidaan metsästää yksi erityisen merkittäviä vahinkoja ja turvallisuusuhkaa aiheuttanut susi." Tuollaista sutta ei ensinnäkään ole kyetty vielä yksilöimään, eikä toisekseen mistään turvallisusuhkasta ole näyttöä. Päätöksessä viitataan poikkeusedellytyksenä 41 a :n 1 momentin 2 ja 3 kohtiin: "-- erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä --."Prosessiin tutustuessa sekä erittäin tärkeä yleinen etu että pakottavat syyt vaikuttavat tässä yhteydessä vahvasti liioittelevilta poikkeusluvan perusteilta. Päätöksen perusteluosassa viitataan ML:n 41.n 1 momentin nojalla 41 a :ssä säädetyistä poikkeusluvan edellytyksistä: "-- jos muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole eikä päätös haittaa lajin suotuisan suojelutason säilyttämistä lajin luontaisella levinneisyysalueella." Mainittu aitaaminen olisi ollut ja on vastaisuudessakin selkeästi muu tyydyttävä ratkaisu. Ruovesi-Kuru-Vaskivesi-alue on suden suotuisan suojelutason säilyttämisen kannalta erityisen arvokas laajalti erämaisena ja harvaan asuttuna. Sen luontaisempia levinneisyysalueita on vaikea eteläisestä Suomesta keksiä. Susiperheen ns. alfanaaraan tai -uroksen tai molempien (lauman lisääntyvä pari) tappaminen aiheuttaisi todennäköisesti lauman hajoamisen, minkä jälkeen yksinään liikkuvat kokemattomat pennut joutuisivat etsimään ruokaa myös ihmisten nurkilta. Jos taas pentu

5 5 ammuttaisiin "erityisen merkittäviä vahinkoja ja turvallisuusuhkaa aiheuttaneena" sutena, ei poikkeusluvan tarkoitus toteutuisi. ML:ssa säädetyistä poikkeusluvista annetun valtioneuvoston asetuksen 2 :n mukaan Suomen riistakeskuksen on ML:n 41 a :n 1 momentin 1-3 kohdassa säädettyjä luvan myöntämisedellytyksiä arvioidessaan selvitettävä: -- 2) poikkeusluvan kohteena olevan riistaeläinlajin yksilön käyttäytyminen haetulla poikkeuslupa-alueella; -- ja 4) toimenpiteet, jotka poikkeusluvan sijasta voitaisiin toteuttaa. Suomen riistakeskuksen on kirjattava selvityksen keskeiset tulokset poikkeuslupapäätökseen. Katsomme, että Suomen riistakeskus ei ole lainkaan edellyttänyt poikkeusluvan tarkoittaman suden yksilöintiä eikä niin ollen ole voinut selvittää kyseisen yksilön käyttäytymistäkään poikkeuslupaalueella. Toimenpiteitä, joita poikkeusluvan sijasta voitaisiin toteuttaa, riistakeskus on selvittänyt puutteellisesti ja ylimalkaisesti. Yli kymmenen vuoden takainen oikeuskanslerin vastaus (Dnro 1277/1/03, ) soveltuu tämän poikkeusluparatkaisun perusteeksi heikosti, koska kyseessä eivät ole faktisesti turvattomuutta aiheuttaneet eläimet, ihmisen turvallisuus ei ole ollut uhattuna eikä pedon lopettamisessa ole kyse vakavimpiin tapauksiin kuuluvasta äärimmäisestä keinosta. Käsitellessään suotuisaa suojelutasoa riistakeskus katsoo, että sallitulla yhden suden pyynnillä ei haitattaisi suotuisan suojelutason säilyttämistä tai sen saavuttamista lajin luontaisella levinneisyysalueella. Näkemys on kestämätön jo siksi, että tapettavaa sutta ei ole velvoitteen mukaisesti yksilöity. Koska sudet muodostavat aina täsmällisesti hierarkkiseen parheyhteyteen perustuvan lauman, joka saalistaessaan toimii eheänä yksikkönä, voi yhdenkin susiperheen jäsenen tappamisella olla arvaamattomia vaikutuksia riippuen tapetun yksilön asemasta laumassa. Esimerkiksi lauman ylivuotinen naaraspentu osallistuu tarvittaessa alfanaaraan lisäksi tai sijasta uusien pentujen imettämiseen ns. valeraskausmekanismin avulla. Poikkeusluvan vaikutusten vähättely antaa kielteisen kuvan riistakeskuksen asiantuntemuksesta. Eritellessään toimenpiteitä, jotka poikkeusluvan sijasta voitaisiin toteuttaa, riistakeskus korostaa maaston aiheuttamia hankaluuksia, rakentamisen kalleutta ja laajan aitauksen toteuttamisen liiallista hitautta ja pitää siksi poikkeusluvan myöntämistä aiheellisena. Kuitenkin aita voitaisiin aluksi toteuttaa pienialaisena ja sitten tarpeen mukaan laajentaa, maa- ja metsätalousministeriö kustantaisi sen käsityksemme mukaan ilmeisesti lähes täysin, ja se mahdollistaisi euron avustuksen, jonka ELY-keskus hakijoiden mukaan myöntäisi, kun välitön petovaara olisi aitaamisen ansiosta poistunut.

6 On myös huomattava, että valtiolla on ollut varaa rakentaa tuhansien kilometrien ns. hirviaidat kaikkialle maahan valtateiden kahta puolta. Siihen verrattuna kaikkien lammastilojen aitaaminen juuri elinkeinonharjoittajan haluamalla tavalla ja laajuudessa on vähäinen menoerä ja huomattavasti tarpeellisempi. Pohdittaessa keinoja petojen aiheuttamien kotieläinvahinkojen vähentämiseksi tulee muistaa, että esim. suden luontaista ravintoa Suomessa ovat luonnonvaraiset hirvieläimet. Niiden metsästämisen säätely siten, että sudenkin ravinnonsaantimahdollisuudet tulevat turvatuiksi, on tärkeä osa ongelman ratkaisua. Jos luontaista ravintoa ei ole riittävän helposti saatavissa, susi joutuu ihmispelostaan huolimatta etsimään ruokaa asutuksenkin tuntumasta. Kaiken edellä sanotun perusteella katsomme, että Suomen riistakeskuksen myöntämä poikkeuslupa ei tosiasiassa voi toteutua siten, että tapettaisiin yksi erityisen merkittäviä vahinkoja ja turvallisuusuhkaa aiheuttanut susi, koska sellaista sutta ei ole yksilöity. Katsomme, että myöskään erityisen merkittäviksi määriteltäviä vahinkoja ei ole aiheutunut eikä yksikään susi ole aiheuttanut minkäänlaista turvallisuusuhkaa riistakeskuksen tarkoittamassa mielessä. Pidämme myös riistakeskuksen näkemystä muun tyydyttävän ratkaisun puuttumisesta virheellisenä. Niin ikään tässä prosessissa virheellisenä ja asiantuntemattomana on pidettävä näkemystä, että yhden suden tappaminen ei haittaisi suotuisan suojelutason säilyttämistä tai sen saavuttamista lajin luontaisella levinneisyysalueella. 6 Tampereella Larissa Heinämäki puheenjohtaja Juho Kytömäki sihteeri LIITE Päätös josta valitetaan (toimitettu sähköpostitse)