PÄÄTÖS. SUOMEN RIISTAKESKUS Sompiontie HELSINKI

Transkriptio

1 SUOMEN RIISTAKESKUS Sompiontie HELSINKI PÄÄTÖS Pvm Nro Klemetti Esko Jorma Juhani Saijanlahdenpolku Sotkamo METSÄSTYSLAIN 41 A :N MUKAINEN POIKKEUSLUPA HAKIJA HAKEMUS Klemetti Esko Jorma Juhani Hakija on hakenut Suomen riistakeskukselta metsästyslain 41 :ssä tarkoitettua poikkeuslupaa 41 a :n 3 momentissa säädetyllä perusteella seuraavasti: Eläinlaji ja -määrä: Susi 13 kpl Hakemusalue: Alueen pinta-ala: Sotkamo, Kuhmo, Valtimo, Rautavaara, Sonkajärvi ha Hakija hakee poikkeuslupia viidelle eri alueelle. Alue 1. Hakemusalue sisältää Sotkamon luoteisosan ja on kokonaan Sotkamon kunnan alueella. Alueella on runsaasti vahinkoja, pihoissa käyntejä ja näköhavaintoja. Alueella on jouduttu järjestämään koulukyytejä. Alueen sudet ovat poikkeuksellisen ärhäköitä käymään koirien kimppuun. Kolme koiraa on joutunut suden tappamaksi. Kaksi niistä on haettu kotipihasta ja yksi joutui susien tappamaksi hirvenhaukusta. Lisäksi kaksi ajavaa koiraa on kateissa, eikä niiden katoamiseen ole löydetty muuta syytä kuin sudet. Pihasta vietyjen koirien tappo- ja syöntipaikoilta on löydetty kahden erikokoisen suden jälkiä. Maastossa tapetun koiran kohdalla ei voitu varmistaa susien määrää maastopohjan vuoksi. Sudet tulevat välittömästi, kun kuulevat hirvikoiran haukun tai ajokoiran ajohaukun. Viimeksi sudet olivat testanneet koirahäkin kestävyyttä Sirviölän talossa. Alueella on tehty havaintoja vähintään kolmesta yhdessä liikkuvasta sudesta ja parista. Lupaa haetaan molemman vahinkoa aiheuttavan suden poistamiseksi. Alue 2. Hakemusalue sijaitsee pääosin Sotkamon alueella ja siihen sisältyy alueita läntisestä Kuhmosta. Alue on metsäpeuran pääasiallinen talvehtimisalue, jolla sudet tappavat runsaasti metsäpeuroja talven aikana. Alueella asustaa susilauma, joka aiheutti jo viime talvena paljon vahinkoja ja oli yhtenään talojen pihoissa. Toiminta ei ole muuttunut kesän aikana ja sudet kulkevat edelleen pelottomasti talojen pihoissa ja ovat aiheuttaneet suurta haittaa metsästykselle ja koiraharrastukselle. Aikaisempien kokemusten mukaan käytös muuttuu entistä röyhkeämmäksi talven mittaan ja vahinkoja aiheutuu. Lauma on erikoistunut metsäpeuroihin, joten sen poistaminen on perusteltua myös metsäpeurojen suojelemiseksi. Lupaa haetaan koko

2 häirikkölauman poistamiseksi eli viidelle yksilölle. Alue 3. Rajattu alue on yhteinen Valtimon kanssa. Valtimon puolelta alueeseen kuuluu Sotkamon rajassa kiinni oleva valtion maa-alue ja yksityisiä alueita lounaiskulmassa. Kaksi koiraa on joutunut susien repimäksi ja koirien käyttö metsästyksessä on ollut erittäin hankalaa. Vaarallisia tilanteita on ollut useita ja vahingoilta on vältytty vain hyvällä onnella ja koiranohjaajien ripeiden toimien ansiosta. Alueella on useita havaintoja viiden suden laumasta, mutta myös pienemmistä ryhmistä samanaikaisesti. Alueelle haetaan kahta lupaa koiravahinkojen ehkäisemiseksi. Alue 4. Alueeseen on rajattu Sotkamon, Valtimon, Rautavaaran, Sonkajärven ja Kajaanin alueita. Alueella on todettu yksi koiran tappo, jossa koira oli syöty lähes kokonaan. Edelleen metsästäminen koiran kanssa on erityisen vaikeaa susien vuoksi. Alueella on runsaasti havaintoja kiinteästi yhdessä liikkuvasta viiden suden laumasta. Lisäksi alueelta löytyy yksinään kulkevia yksilöitä, joten laumassa on 6-7 yksilöä. Viiden suden havaintoja löytyy Tassusta runsaasti. Lauman suuren koon ja koiravahinkojen ehkäisyn vuoksi lupia haetaan kahdelle sudelle. Alue 5. Alue on yhteinen Sotkamon ja Kajaanin kanssa. Alueella oli susilauma jo viime vuonna, mutta se ei saanut Luonnonvarakeskukselta laumastatusta. Alueella on yksi koira joutunut suden repimäksi. Lauma liikkuu pääasiassa Terrafamen kaivosalueen pohjoispuolella itä-länsi suunnassa aina Mainualle asti. Laumasta on näköhavainto kuudesta sudesta yhtä aikaa. Lisäksi alueen eri osissa liikkuu useita yksilöitä erillään ydinlaumasta. Suurelle laumalle haetaan kahta lupaa. Hakija on nimennyt metsästyksenjohtajat ja apujohtajat. Välitoimenpiteet Suomen riistakeskus on vastaanottanut Oulun poliisilaitoksen ilmoituksen, jossa selostetaan, että sunnuntaina henkilö oli joutunut uhkaavaan tilanteeseen. Sudet olivat olleet hirvikoiran ympärillä (koira makasi maassa). Henkilö oli alkanut huutamaan ja hakkaamaan käsiä yhteen pelästyttääkseen sudet pois. Sudet eivät olleet pelänneet huutamista, vaan lähteneet seuraamaan henkilöä hänen vasemmalla ja oikealla puolellaan. Henkilö koki tilanteessa olleensa vakavassa hengen ja terveyden vaarassa. Henkilö koki tilanteen ja susien käyttäytymisen erittäin uhkaavana. Pelkäämisen sijaan sudet olivat vain murisseet ja näyttäneet hampaitaan. Koira löydettiin myöhemmin tapahtumapaikalta ja se jouduttiin lopettamaan. Suomen riistakeskus Kainuu on vastaanottanut Sotkamon kunnan lausunnon susitilanteen vaikutuksesta oppilaskuljetuksiin. Suomen riistakeskus Kainuu on vastaanottanut Luonnonsuojeluyhdistys Tapiola Pohjois-Savo-Kainuu ry:n kannanoton. PÄÄTÖS Suomen riistakeskus on päättänyt myöntää hakijalle metsästyslain 41 :ssä tarkoitetun poikkeusluvan 41 a :n 3 momentissa säädetyllä perusteella hakemuksesta poiketen seuraavasti: Susi 4 kpl

3 Poikkeusluvalla voidaan pyydystää yksi (1) susi päätöksen liitteenä olevan (liite 1) kartan alueella (Sotkamon luoteisosan lupa-alue). Poikkeusluvalla voidaan pyydystää kaksi (2) sutta päätöksen liitteenä olevan (liite 2) kartan alueella (Sotkamon kaakkoisosan lupa-alue). Poikkeusluvalla voidaan pyydystää yksi (1) susi päätöksen liitteenä olevan (liite 3) kartan alueella (Sotkamon länsiosan lupa-alue). Pyynnissä on sallittu käyttää metsästyslaissa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä sallittuja pyyntivälineitä ja -menetelmiä. Ehdot Poikkeusluvan ehdot ovat seuraavat: Tämän poikkeusluvan nojalla voidaan pyytää päätöksessä mainituilla alueilla edellyttäen, että luvan käyttäjällä on alueella siihen muutoin metsästyslain säännösten edellyttämä oikeus. Jos tämän päätöksen tekemisen jälkeen poikkeuksen kohteena olevaan susilaumaan ja susiyksilöihin kohdistuu poikkeuslupa-alueella ennen sallitun pyynnin aloituspäivämäärää viranomaistoimin todennettua ihmisen aiheuttamaa kuolleisuutta, on se otettava huomioon vähennyksenä sallitusta pyynnin määrästä niin, ettei päätöksellä sallittu pyynnin määrä ylity. Pyynnissä tulee välttää tunnistettavan alfayksilön tappamista. Pyynti suositellaan kohdistettavaksi nuoriin tai haittaa tuottaviin yksilöihin. Pyynnissä tulee välttää pannoitetun yksilön tappamista. Jos pyynnissä kaadetaan pannoitettu susi, on panta palautettava välittömästi Luonnonvarakeskukselle. Pyyntiin saa osallistua kerrallaan korkeintaan 50 henkilöä yhtä susireviiriä kohti tai yhtä vahinkoa tai haittaa aiheuttavien susiyksilöiden elinalueella. Suosituksena on, että pyyntiin osallistuvat ovat kouluttautuneita ja kokeneita pyytäjiä, erityisesti suurriistavirka-aputoimijoita sekä suurpetoyhdyshenkilöitä. Pyynti tulee tapahtua hakemuksessa nimetyn metsästyksenjohtajan ja apujohtajien johdolla, joiden tehtävänä on turvallisen metsästystapahtuman suunnittelu sekä vastata siitä, että pyyntiä koskevia säädöksiä noudatetaan. Ennen pyyntiin ryhtymistä ja jokaisesta pyyntiin lähdöstä on etukäteen ilmoitettava osallistuvien nimet sekä pyyntialue Suomen riistakeskuksen Kainuun aluetoimistolle, Oulun poliisilaitokselle ja Kainuun rajavartiostolle. Lisäksi jokaisen pyyntipäivän jälkeen tulee tehdä ilmoitus pyynnin päättymisestä edellä mainituille tahoille. Ilmoitukset tehdään Suomen riistakeskuksen Kainuun aluetoimistolle sähköpostitse osoitteeseen kainuu@riista.fi, Oulun poliisilaitokselle sähköpostitse osoitteisiin kirjaamo.oulu@poliisi.fi ja pyyntiinlahtoilmoitukset.oulu@poliisi.fi sekä Kainuun rajavartiostolle sähköpostitse osoitteeseen joke.kr@raja.fi. Poikkeusluvan käyttäjän tulee ottaa huomioon, että oikeudesta metsästää luonnonsuojelulain mukaisilla suojelualueilla on lisäksi voimassa, mitä siitä erikseen säädetään tai määrätään. Poikkeusluvan saajan on ilmoitettava Suomen riistakeskukselle, poliisille ja Metsähallituksen erätarkastajalle poikkeusluvan nojalla tapahtuneen pyynnin tuloksesta. Ilmoitus on tehtävä Suomen riistakeskukselle ensisijaisesti oma.riista.fi -palvelussa tai jos sen käyttäminen ei ole mahdollista, niin vaihtoehtoisesti sähköpostilla Suomen riistakeskuksen Kainuu aluetoimistolle osoitteeseen

4 kainuu@riista.fi. Ilmoitus poliisille toimitetaan sähköpostilla osoitteisiin kirjaamo.oulu@poliisi.fi ja pyyntiinlahtoilmoitukset.oulu@poliisi.fi sekä Metsähallituksen erätarkastajalle sähköpostilla osoitteeseen seppo.toikkanen@metsa.fi: 1) ensimmäisenä arkipäivänä siitä, kun poikkeusluvassa tarkoitettu yksittäinen riistaeläin on tullut pyydystetyksi, taikka 2) jos riistaeläimet ovat jääneet pyydystämättä, ensimmäisenä arkipäivänä poikkeusluvan voimassaolon päättymisestä. Jokaisessa ilmoituksessa on mainittava tämän poikkeusluvan numero, saalisyksilö/pyydystettyjen eläinten määrä, sen sukupuoli, pyyntiajankohta ja pyyntipaikan koordinaatit. Poikkeusluvan nojalla saaliiksi saatu susi on toimitettava nahkaa lukuun ottamatta kokonaisuudessaan Luonnonvarakeskukselle. Luonnonvarakeskus toimittaa kaatajalle myöhemmin puhdistetun kallon ja sutta koskevat ikä- ja fysiologista kuntoa koskevat tiedot. Pyynnissä on muutoin noudatettava mitä metsästyslaissa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä määrätään. Perustelut Keskeiset sovelletut säännökset Susi on aina rauhoitettu metsästyslain (615/1993) 37 :n 3 momentin perusteella. Rauhoituksesta voidaan poiketa Suomen riistakeskuksen luvalla metsästyslain 41 :n 1 momentin nojalla 41 a :ssä säädetyin edellytyksin, jos muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole eikä päätös haittaa lajin suotuisan suojelutason säilyttämistä lajin luontaisella levinneisyysalueella 1) luonnonvaraisen eläimistön tai kasviston säilyttämiseksi; 2) viljelmille, karjankasvatukselle, metsätaloudelle, kalataloudelle, porotaloudelle, vesistölle tai muulle omaisuudelle aiheutuvan erityisen merkittävän vahingon ehkäisemiseksi; 3) kansanterveyden, yleisen turvallisuuden tai muun erittäin tärkeän yleisen edun kannalta pakottavista syistä, mukaan lukien taloudelliset ja sosiaaliset syyt, sekä jos poikkeamisesta on ensisijaisen merkittävää hyötyä ympäristölle; tai 4) näiden lajien tutkimus-, koulutus-, uudelleensijoittamis- ja istuttamistarkoituksessa taikka eläintautien ehkäisemiseksi. Metsästyslain 41 a :n 3 momentin mukaan sutta koskeva poikkeuslupa voidaan myöntää myös tarkoin valvotuissa oloissa valikoiden ja rajoitetusti tiettyjen yksilöiden pyydystämiseksi tai tappamiseksi. Metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista annetun valtioneuvoston asetuksen (452/2013) 1 :ssä säädetään poikkeusluvan hakemisesta, 3 :ssä poikkeusluvan myöntämisen ajankohdista, 4 :ssä riistaeläintä koskevan poikkeusluvan myöntämisestä ja lupamääräyksistä, 5 :ssä poikkeusluvan voimassaoloajasta sekä 7 :ssä poikkeuslupaan liittyvästä saaliin ilmoittamisvelvollisuudesta. Metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista annetun valtioneuvoston asetuksen 3 :n 1 momentin 1 kohdan mukaan metsästyslain 41 a :n 3 momentissa tarkoitettu poikkeuslupa voidaan myöntää suden pyydystämiseksi tai tappamiseksi poronhoitoalueella lokakuun 1 päivästä maaliskuun 31 päivään ja muualla maassa marraskuun 1 päivästä maaliskuun 31 päivään. Metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista annetun valtioneuvoston asetuksen 4 :n 1 momentin mukaan poikkeuslupa myönnetään vain sille rajatulle alueelle, jolla metsästyslain 41 a :ssä säädetyt poikkeusluvan myöntämisedellytykset täyttyvät. Metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista annetun valtioneuvoston asetuksen 4

5 :n 3 momentin mukaan metsästyslain 41 a :n 3 momentin mukaisia poikkeuslupia tulee myöntää vain lajin vahvalla esiintymisalueella tapahtuvaan metsästykseen. Metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista annetun valtioneuvoston asetuksen 5 :n 2 momentin mukaan poikkeuslupa on voimassa määräajan, jonka on vastattava poikkeusluvan tarkoitusta. Metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista annetun valtioneuvoston asetuksen 7 :n mukaan poikkeusluvan saajan on ilmoitettava Suomen riistakeskukselle ja poliisille metsästyslain 41 :ssä tarkoitetun poikkeusluvan nojalla tapahtuneen riistaeläimen pyynnin tuloksesta. Ilmoitus on tehtävä ensimmäisenä arkipäivänä siitä, kun poikkeusluvassa tarkoitettu riistaeläin on tullut pyydystetyksi taikka, jos riistaeläin on jäänyt pyydystämättä, poikkeusluvan voimassaolon päättymisestä. Ilmoituksessa on mainittava pyydystettyjen eläinten määrä ja pyyntipaikan koordinaatit. Nisäkkäiden osalta on ilmoitettava myös pyyntiajankohta ja sukupuoli. Metsästyslain 41 :n 5 momentin mukaan poikkeuslupien nojalla pyydettävän saaliin vuotuista määrää voidaan rajoittaa. Asianomaisesta rajoittamisesta säädetään tarkemmin poikkeusluvalla sallittavasta suden metsästyksestä poronhoitoalueen ulkopuolella metsästysvuonna annetussa maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa (1488/2015). Asetus on voimassa Lisäksi maa- ja metsätalousministeriö on linjannut susikannan hoitoa Suomen susikannan hoitosuunnitelmassa. Susikannan hoitosuunnitelma on vahvistettu Suotuisa suojelutaso Poikkeusluvalla sallittavasta suden metsästyksestä poronhoitoalueen ulkopuolella metsästysvuonna annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen 1 :ssä säädetään metsästyslain 41 a :n 3 momentissa tarkoitettujen poikkeuslupien perusteella saaliiksi saatujen susiyksilöiden suurin sallittu määrä. Ao. määrä saa olla enintään 46 yksilöä. Poronhoitoalueella saalismäärää ei rajoiteta. Edellä tarkoitettu asetus annetaan vuosittain. Asetuksen perustana ovat Luonnonvarakeskuksen antamat sutta koskevat kantatiedot. Näin ollen asetuksen nojalla sallittavan pyynnin osalta on otettu huomioon se, että mahdollisesti myönnettävien poikkeuslupien nojalla tapahtuva pyynti ja saatu saalis asetettujen ylärajojen puitteissa ei vaaranna poikkeamisen kohteena olevan lajin suotuisaa suojelun tasoa tai sen saavuttamista lajin luontaisella levinneisyysalueella. Luonnonvarakeskus on antanut (viimeisin lausunto , Dnro Luke 2061/000405/2015) maa- ja metsätalousministeriölle väliarvion susikannan tilasta joulukuussa Lausunnon mukaan Suomessa on susilaumoja kpl. Näistä Venäjän kanssa yhteisiä laumoja on kahdeksan. Tammikuussa 2015 susilaumoja arvioitiin olevan 35 kpl. Näistä Venäjän kanssa yhteisiä oli 8 laumaa (Luke, Dnro 51/000405/2015). Helmikuussa 2014 susilaumoja arvioitiin olevan 24 kpl. Näistä Venäjän kanssa yhteisiä oli 8 laumaa (RKTL, Dnro 57/401/2014, ). Edellä olevien kantatietojen perusteella on pääteltävissä, että Suomen susikanta on jatkanut kehittymistään suotuisaan suuntaan. Itä-Suomen kannanhoitoalueella on todennäköisesti syntynyt pentuetta. Näistä ainakin kahdessa laumassa on havaintoja kahdeksasta tai sitä suuremmasta

6 susiyksilömäärästä Itä-Suomessa laumat ovat sijoittuneet vyöhykkeeksi lähinnä itäisen valtakunnan rajan tuntumaan, joka levenee Kainuu-Pohjois-Karjala kohdalla itä-länsi suuntaiseksi. Kaakkois-Suomessa asustaa rajan välittömässä läheisyydessä yksi lauma (Etelä-Saimaa) ja Pohjois-Karjalassa kaksitoista laumaa (Kitee, Tohmajärvi-Värtsilä, Tuupovaara, Eno, Ilomantsi, Lieksa, Juuka, Nurmes ja Valtimo). Nurmeksen, Lieksan ja Valtimon laumat liikkuvat osin Kainuun puolella ja Juuan lauma Pohjois-Savon puolella. Pohjois-Savossa elelee neljä laumaa (Kiuruvesi, Vieremä, Sonkajärvi, Rautavaara-Varpaisjärvi), joista kolme pohjoisosan laumaa liikkuu myös Oulun ja Kainuun puolella. Kainuussa poronhoitoalueen ulkopuolella asustaa todennäköisesti kuusi laumaa. Kuhmon alueella asustaa kaksi laumaa, mutta varsinkin Pohjois-Karjalassa olevat laumat vierailevat hyvin pitkällä Kainuun puolella. Sotkamossa asustaa kolme laumaa, joista yksi Pohjois-Karjalan kanssa yhteinen ja yksi Pohjois-Savon kanssa yhteinen. Lisäksi Kajaanissa asustaa yksi lauma, joka vierailee Pohjois-Savon puolella. Lisäksi Sotkamon pohjois-osassa on havaintoja laumasta. Vuolijoella asustaa ainakin kaksi laumaa, jotka molemmat ovat yhteisiä joko Oulun tai Pohjois-Savon kanssa. Kaakkois-Suomen, Pohjois-Karjalan ja Kainuun laumoista kahdeksan elää Suomen ja Venäjän valtakunnan rajan tuntumassa siten, että osan aikaa laumat asustavat Suomen rajojen ulkopuolella. Hakemuksessa mainituista alueista on Luonnonvarakeskuksen antamien tietojen mukaan yksilömäärä seuraava: Alue 1. Ei laumoja. Alueelta petoyhdyshenkilöt tehneet paljon havaintoja 1-2 sudesta ja yksi havainto kolmesta sudesta. Alue 2. Luonnonvarakeskuksen mukaan vähintään pari, voi olla enemmänkin susia. Alue 3. Mahdollisesti Luonnonvarakeskuksen vahvistaman Saramon lauman aluetta. Laumassa 5 sutta. Alue 4. Alueella Luonnonvarakeskuksen vahvistama lauma. Tassu havaintojen perusteella 5 suden lauma. Alue 5. Alueella Luonnonvarakeskuksen vahvistama lauma. Tassu havaintojen perusteella 5 suden lauma. Viime talven kannanhoidollisen pyynnin yhteydessä alueelta 2 pyydystettiin yksi aikuinen urossusi, vahinko- ja turvallisuusperusteisilla luvilla alueelta 1 pentususi ja alueelta 2 aikuinen ja pentususi. Auton alle on jäänyt alueelta 4 yksi aikuinen naarassusi Luontodirektiivin mukaan lajin suojelun taso katsotaan suotuisaksi, kun kyseisen lajin kannan kehittymistä koskevat tiedot osoittavat, että tämä laji pystyy pitkällä aikavälillä selviytymään luonnollisten elinympäristöjensä elinkelpoisena osana, ja lajin luontainen levinneisyysalue ei pienene eikä ole vaarassa pienentyä ennakoitavissa olevassa tulevaisuudessa, ja lajin kantojen pitkäaikaiseksi säilymiseksi on ja tulee todennäköisesti olemaan riittävän laaja elinympäristö. Suotuisan suojelun tason määrittely tehdään luontodirektiivin 17 artiklan mukaisessa menettelyssä. Vahvistetun susikannan hoitosuunnitelman mukaan suotuisa suojelun taso saavutetaan turvaamalla kunkin susilauman elinvoimaisuus. Suomi on pitkään tavoitellut suotuisaa suojelun tasoa tiukan suojelun keinoin, siinä kuitenkaan

7 onnistumatta. Susikannan suojelu onnistuu vain jos susien kanssa samalla alueella asuvien ja toimivien ihmisten huolet ja tarpeet otetaan kannanhallinnassa huomioon. Uudella reviirikohtaisella tarkastelulla pystytään paremmin turvaamaan susilaumojen elinvoimaisuus ja paikallisten toimijoiden mukanaolo susikannan hoidon suunnittelussa ja toimeenpanossa. Pienin elinvoimainen susikanta on 25 lisääntyvää paria. Lisääntyviksi pareiksi lasketaan sellaiset parit, joilla on arvioituna ajankohtana jälkeläistuottoa. Suomen ja Venäjän valtakunnan rajan molemmilla puolilla elävistä lisääntyvistä pareista puolet lasketaan osaksi Suomen susikantaa. Laumojen määrää ja susikannan sekä laumojen elinvoimaisuutta säilymistä arvioidaan vuosittain Luonnonvarakeskuksen suorittaman kanta-arvion avulla. Poikkeusluvalla sallittavasta suden metsästyksestä poronhoitoalueen ulkopuolella metsästysvuonna annettuun maa- ja metsätalousministeriön asetukseen liittyvässä muistiossa (Dnro 1839/01.03/2015, ) todetaan lisäksi, että suotuisan suojelutason säilymistä tarkastellaan susireviirikohtaisesti siten, ettei poikkeusluvan myöntäminen vaaranna susilauman olemassaoloa. Kannanhoidollisia poikkeuslupia tulee siten myöntää rajoitetusti vain vakiintuneille susireviireille, joissa on jälkeläistuottoa. Suomen riistakeskuksen tulee tapauskohtaisesti arvioida susireviirikohtaisen elinvoimaisuuden toteutumista. Tämän lisäksi kannanhoidollinen metsästys voidaan kohdentaa todetuille vahinkoa ja haittaa aiheuttavien susiyksilöiden elinalueelle. Vaikka kannanhoidollisissa poikkeusluvissa ei edellytetä, että metsästyksen kohteena olevan susiyksilön tulisi olla aiheuttanut vahinkoa, tulisi poikkeusluvat kuitenkin pyrkiä kohdentamaan nuoreen yksilöön niissä susilaumoissa, jotka ovat aiheuttaneet merkittäviä vahinkoja, uhkaa, haittaa tai rajoittavat metsäpeurakannan kasvua. Komissio on todennut parlamenttikysymykseen (E-3942/08) antamassaan vastauksessa, että "EU:n harjoittaman suurten petoeläinten suojelupolitiikan menestys riippuu olennaisesti paikallisten asukkaiden asenteista. Suurten petoeläinten vuoksi paikalliset asukkaat ovat oikeutetusti huolissaan omasta turvallisuudestaan sekä karjan, kotieläinten ja riistan menetyksistä. Nämä on otettava huomioon pyrittäessä saavuttamaan tasapaino direktiiveissä säädettyjen suojelutavoitteiden kanssa." Maa- ja metsätalousministeriö katsoo asetusmuistiossaan, että asetuksella pyritään juuri hakemaan komission mainitsemaa tasapainoa. Suomen riistakeskus katsoo, että asetuksessa poronhoitoalueen ulkopuolelle asetettu suurin sallittu saalismäärä on rajallinen ja toteutuessaankaan se ei vaaranna Suomen susikannan suotuisan suojelutason saavuttamista. Etenkin kun Luonnonvarakeskus on arvioinut susikannan kestävän vähentymättä kokonaispoistuman, joka poistaa kannan yksilöistä 30 % vuodessa ( , Dnro 51/ /2015). Arviossa oletetaan, ettei pyynti ole selvästi valikoivaa suden iän, sukupuolen tai lisääntymisstatuksen suhteen. Kannanhoidollisen pyynnin suositus pyynnin kohdistamisesta nuoriin yksilöihin vastaa varovaisuusperiaatteen vaatimuksiin, sillä lisääntymisikää vielä saavuttamattomien yksilöiden poistuminen vaikuttaa kannan runsauskehitykseen vähemmän kuin lisääntymisikäisten poistuminen. Suomen riistakeskus katsoo myös, että maa- ja metsätalousministeriön antama vuosittainen asetus ns. kannanhoidollisesta metsästyksestä itsessään ei johda yhdenkään suden tappamiseen, vaan on eräänlainen ylimääräinen turva, että vaikka suurin sallittu saalismäärä täyttyisi, ei suotuisaa suojelun tasoa tai sen saavuttamista vaaranneta. Korkein hallinto-oikeus on tämän todennut päätöksessään ( , taltionro 1499) seuraavasti: poikkeusluvasta päättävä taho (Suomen riistakeskus) on

8 velvollinen varmistamaan, että kukin päätös on luontodirektiivin ja kansallisten säädösten mukainen, niin että kulloinkin kysymyksessä oleva metsästys ei vaaranna suotuisaa suojelutasoa ja että muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole. Ministeriön kiintiö turvaa omalta osaltaan sääntelyn mukaista harkintaa. Lisäksi Suomen riistakeskus seuraa jatkuvasti susisaalista (Suomen riistakeskuksen tekemien päätösten nojalla saaliiksi saadut sudet ja poliisilain nojalla saaliiksi saadut sudet) sekä susien muita kuolinsyitä (kuten tietoon tulleet salametsästystapaukset sekä liikenteessä tai muutoin tietoon tulleet kuolleet sudet). Lisäksi Suomen riistakeskus ottaa huomioon päätösharkinnassa nämä tietoonsa tulleet ihmisen vaikutuksesta kuolleet sudet, mikäli niiden määrällä voi olla vaikutusta suden suotuisaan suojelun tasoon tai sen saavuttamiseen lajin luontaisella levinneisyysalueella. Euroopan unionin tuomioistuimen asiassa C-342/05 (komissio v. Suomi) antaman tuomion 29 kohdassa todetaan seuraavaa. Näin ollen tällaisia poikkeuksia voidaan myöntää poikkeuksellisesti silloin, kun on asianmukaisesti osoitettu, että niillä ei entisestään huononneta kyseisten kantojen epäsuotuisaa suojelun tasoa tai estetä kyseisten kantojen suotuisan suojelun tason ennalleen saattamista. Samaan tapaan kuin komissio on todennut luontodirektiivissä tarkoitetusta yhteisön tärkeinä pitämien eläinlajien tiukasta suojelusta antamissaan ohjeissa (Guidance document on the strict protection of animal species of community interest provided by the "Habitats" Directive 92/43/EEC, lopullinen versio, helmikuu 2007), ja etenkin näiden ohjeiden III osaston kohdassa tekemissään päätelmissä, voidaan todeta, että ei ole suljettu pois, että vähäisen yksilömäärän tappaminen ei vaikuta luontodirektiivin 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun tavoitteeseen, joka on susikantojen suotuisan suojelun tason säilyttäminen niiden luontaisella levinneisyysalueella. Tuomion mukaan tällainen vähäinen poikkeus on asianomaisen lajin kannalta neutraali. Susilauman elinvoimaisuuden turvaamiseksi poikkeusluvan käytössä tulee valikoida pyydettävä yksilö. Pyynti tulee pyrkiä kohdistamaan lauman nuoreen yksilöön, jolloin todennäköisimmät vaikutuksen lauman elinvoimaisuudelle jäävät vähäisimmiksi. Susilauman johtavan alfa-yksilön tappamisen vaikutukset ovat hyvin tilannesidonnaisia ja mahdolliset vaikutukset moninaisia. Erityisesti alfa-naaraan tappaminen voi johtaa lauman elinvoimaisuuden heikkenemiseen tai lauman häviämiseen. Keskeistä on, pystyykö toinen naaras ottamaan tapetun yksilön paikan. Toisaalta alueen susimäärä saattaa myös kasvaa, jos nuoret yksilöt eivät lähde hakemaan uutta elinaluetta johtavan yksilön menettämisen jälkeen. Alfa-yksilön tappaminen voi johtaa myös lauman aiheuttamien ongelmien ja haittojen määrän kasvuun. Alfa-uroksen tappaminen voi johtaa myös siihen, että lauman saalistustehokkuus laskee ja se siirtyy hirvistä pienempiin hirvieläimiin. Jos susireviiriltä sen sijaan pyydetään iäkäs naaras, joka korvautuu nuoremmalla naaraalla, paikallinen susilauma saattaa olla aikaisempaa elinvoimaisempi. Poikkeuslupaa myönnettäessä on siksi kiinnitettävä huomiota pyynnin kohteena olevan lauman yksilömäärään. Metsästyksen vaikutukset susilaumalle ovat vähäisimmät, vaikka se kohdistuisi alfa-yksilöönkin, kun lauman yksilömäärä on riittävän suuri ja lähiseudulla on muitakin elinvoimaisia susilaumoja. Tämän poikkeuslupapäätöksen perusteena on edellä kuvatut hakemusalueen ja Suomen susikannasta käytettävissä olevat Luonnonvarakeskuksen antamat tiedot ja muutoin saadut tiedot sekä Suomen susikannan hoitosuunnitelmassa ja maa- ja metsätalousministeriön asetukseen poikkeusluvalla sallittavasta suden metsästyksestä poronhoitoalueen ulkopuolella metsästysvuonna liittyvään muistioon esitetyt tiedot ja linjaukset, jolloin Suomen riistakeskus katsoo, että ottaen samalla huomioon muut tehdyt päätökset ja tämän päätöksen mukaisella ajallisesti ja alueellisesti rajatulla susireviiriin kohdistuvalla ja susireviiriltä yhden ja

9 haittaa tai vahinkoa aiheuttavien susiyksilöiden elinalueille kohdistuvalla yhden ja kahden suden pyynnin sallivalla poikkeamisella ei haitata suotuisan suojelun tason säilymistä tai sen saavuttamista lajin luontaisella levinneisyysalueella. Hakemuksen kohteena olevan riistaeläinlajin yksilön tai yksilöiden käyttäytyminen haetulla lupa-alueella Hakemuksen kohteena olevista alueista on Riistavahinkorekisterin mukaan korvattu alueella 1 yhteensä kolme koiraa ja alueella 3 on korvattu yksi koira. Alueella 5 on sattunut välitoimenpiteissä selostettu Oulun poliisilaitoksen antama ilmoitus. Alueella 4 on susi tappanut koiran, joka on tarkastettu. Alueella 1 ja 2 on havaittu susien liikkumista pihojen läheisyydessä. Lisäksi kunnan alueella on turvauduttu koulukyydityksiin. Lisäksi alue 2 on metsäpeuran Kainuun osapopulaation merkittävintä talvehtimisaluetta. Tuoreiden pantaseuranta-aineistojen mukaan näyttäisi, että metsäpeurat ovat asettumassa talvehtimaan samoille alueille kuin useana edeltävänäkin talvena. Luonnonvarakeskuksen pantaseuranta-aineistot osoittavat, että suurpedoista susi on merkittävin kuolleisuutta aiheuttava tekijä vaatimille. Lisäksi metsäpeurojen vasojen elossa säilyvyys on huomattavan heikkoa, jonka yhdeksi tekijäksi arvioidaan juuri susia. Muun tyydyttävän ratkaisun käyttö Suomen susikannan hoitosuunnitelmassa todetaan kannanhoidollisen metsästyksen tarkoitukseksi muun muassa se, että kannanhoidollisena tavoitteena on turvata paikallisen susilauman olemassaolo ja samaan aikaan edistää susien ja ihmisten rinnakkaiseloa. Yksittäisten susilaumojen olemassaolon turvaamisen sekä uusien susilaumojen syntymisen kautta muodostuu kokonaisuus suomalaisen susikannan hoidossa, suotuisan suojelun tason saavuttamisessa ja säilyttämisessä. Vuoden 2007 jälkeen Suomen susikanta pienentyi, vähimmäiskanta-arvion ollessa pienimmillään vuonna 2013 noin 120 yksilöä. Susikannan hoitopolitiikkana oli, että kannankasvua tavoiteltiin luontodirektiivin tiukan suojelun keinoin mahdollistamalla pyyntiä äärimmäisen rajoitetusti vain ns. vahinkoperusteisin poikkeusluvin. Havaintojen perusteella voitiin todeta, että tiukalla suojelulla ei saavutettu kaikkia vuoden 2005 hoitosuunnitelmassa kuvattuja tavoitteita. Lisäksi samaan aikaan susikannan laskun myötä ja nyt kannan lähtiessä kasvuun, kritiikki suden aiheuttamia ongelmia ja suden läsnäoloa kohtaan on maaseudulla säilynyt ennallaan tai jopa lisääntynyt. Tämä on seurausta ennen kaikkea siitä, että riistahallinto ei ole pystynyt vastaamaan susireviirillä asuvien ihmisten huoliin. Turhautuminen on vahvistanut ajattelutapaa, jonka mukaan susien laiton tappaminen on joissakin olosuhteissa hyväksyttävää. Edellä kuvatun kehityksen myötä suunnitelmallinen kannanhoito ei ole voinut toimia tavoitteiden mukaisesti. Nyt susikanta näyttäisi nousseen ja myös pysyneen selkeästi korkeammalla tasolla aikaisempiin vuosiin verrattuna. Selittävänä tekijänä voi olla juuri kannanhoidollisen metsästyksen uudelleen aloitus vuonna 2015 ja siitä saadut myönteiset kokemukset. Suomen susikannan hoito ei onnistu, jos susireviireillä asuvien ja toimivien ihmisten tarpeita ei oteta huomioon. Kannanhoidollisten poikkeuslupien tarkoituksena on vastata susireviireiltä esitettyihin näkökantoihin ja luoda laillinen kannanhoidollinen toimintamalli puuttua haittaa tuottaviin yksilöihin ja näin samalla ehkäistä laittomia susien tappamisia. Vahvistetun susikannan hoitosuunnitelman mukaan hoitosuunnitelman tavoitteena

10 on susikannan saattaminen suotuisalle suojelun tasolle. Tavoitteen estämättä merkittävien konfliktien hallitsemiseksi ja vahinkojen estämiseksi, voidaan poiketa myös susiparin tai yksittäisen susilauman kohdalla vaatimuksesta lauman säilyttämiseksi. Edellytyksenä on kuitenkin, että susikanta on ylittänyt pienimmän elinvoimaisen susikannan tason ja tason säilyminen voidaan turvata. Tällöin tulevat kyseeseen sellaiset susilaumat tai -parit, jotka tuottavat erityistä haittaa ihmisten turvallisuudelle, erittäin merkittäviä vahinkoja ihmisten omaisuudelle tai Suomessa erityisasemassa olevalle metsäpeuralle. Lisäksi hoitosuunnitelmassa todetaan, että kannanhoidollisia poikkeuslupia tulee myöntää rajoitetusti vain vakiintuneille susireviireille, joissa on jälkeläistuottoa. Suomen riistakeskuksen tulee tapauskohtaisesti arvioida susireviirikohtaisen elinvoimaisuuden toteutumista. Lisäksi kannanhoidollinen lupa voidaan myöntää todetuille vahinkoa tai haittaa aiheuttavien susiyksilöiden elinalueelle. Vahvistetun susikannan hoitosuunnitelman mukaan kannanhoidollisilla poikkeusluvilla toteutetun suden pyynnin vaikutuksia susilauman elinvoimaisuudelle ja käyttäytymiseen sekä niiden merkitystä paikallisille kansalaisille selvitetään kaksivuotisella kokeiluhankkeella vuosien aikana. Tarkoituksena on kohdistaa kannanhoidollista pyyntiä haittaa tai vahinkoa tuottaviin yksilöihin sekä ehkäistä susien laitonta tappamista. Kokeiluhankkeen tarkoituksena on selvittää susien kannanhoidollisen metsästyksen vaikutusta lauman elinvoimaisuuden säilymiseen ja susien käyttäytymiseen. Kokeiluhankkeen mukaan erityisehtona tulee olla, että kannanhoidollisia poikkeuslupia voidaan myöntää vain vakiintuneille susireviireille, joissa on jälkeläistuottoa. Edelleen todetaan, että ensimmäisenä kokeiluvuonna poikkeuslupia myönnettiin pääsääntöisesti yksi susireviirialuetta kohden, mutta Suomen riistakeskus voi nyt harkintansa mukaan päättää myös useammasta luvasta. Esimerkiksi sellaiselle alueelle, jossa on useita elinvoimaisia lähekkäisiä laumoja tai lauman koko on suuri, lupia voidaan myöntää useampia. Poikkeuslupa rajataan susireviirialueelle ja pyyntiaika on tämän vuoden kokeilussa 30 vuorokautta, koska talviaikaiset olosuhteet voivat vaihdella hyvin paljon ja liian tiukat aikarajat voisivat hankaloittaa muutenkin vaativaa kannanhoidollista ja valikoivaa metsästystä ja pyyntiajan pidennyksellä pystytään valikointi suorittamaan entistä varmemmin. Ensimmäisen kokeiluvuoden metsästyksessä näkyi lyhyen metsästysajan aiheuttama kiire. Pyynnissä tulee välttää alfayksilön tappamista. Pyynti suositellaan kohdistettavaksi nuoreen, haittaa tuottavaan yksilöön. Tämän lisäksi kannanhoidollinen metsästys voidaan kohdentaa todetuille vahinkoa ja haittaa aiheuttavien susiyksilöiden elinalueelle. Pyynti on mahdollista kohdentaa esimerkiksi kahden ongelmia aiheuttavan suden elinalueelle siten, että pyynnissä on mahdollista poistaa molemmat yksilöt. Hankkeen jälkeen tehdään arvio kannanhoidollisen metsästyksen jatkamisesta. Poikkeusluvalla sallittavasta suden metsästyksestä poronhoitoalueen ulkopuolella metsästysvuonna annettuun maa- ja metsätalousministeriön asetukseen liittyvässä muistiossa (Dnro 1839/01.03/2015) todetaan lisäksi, että suurpetoja voidaan metsästää myös silloin, kun ne eivät ole aiheuttaneet vahinkoa. Tällaiset kannanhoidollisella perusteella myönnettävät luvat ovat tarpeen kannan säätelemiseksi ja eläinten arkuuden säilyttämiseksi. Maa- ja metsätalousministeriön linjauksen mukaan susia ei myöskään Suomessa siirretä paikasta toiseen. Lisäksi Suomen riistakeskus on ottanut huomioon luontodirektiivissä mainitut myöntämisperusteet ja niiden tulkintasisällöt, mitkä ovat muotoutuneet Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisujen sekä luontodirektiivin tiukkaa suojelua koskevan

11 ohjeasiakirjan kautta. Ohje on tarkin ohjeistus luontodirektiivin tulkintaan Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisuja lukuun ottamatta. Ohje perustuu pääosin keskeisiin Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisuihin sekä komission oikeuspalvelun näkökulmiin tietyissä erityiskysymyksissä sekä Artikla 12-työryhmän työpanokseen. Ohje on tarkoitettu takaamaan yhteinen ymmärrys sekä kansallisten että alueellisten viranomaisten, suojelutahojen sekä muiden tahojen kesken, niiden jotka ovat vastuussa tai mukana luontodirektiivin toimeenpanossa. Se pyrkii tarjoamaan käytännöllisiä ja joustavia tapoja säännösten soveltamiseen huomioiden olemassa olevan lainsäädäntökehyksen. Myös Euroopan unionin tuomioistuin on hakenut tulkintaansa tukea ohjeesta. Suomen riistakeskuksen käsityksen mukaan tulkintaohje luo selkeän ja johdonmukaisen perustan 16 artiklan soveltamiselle. Tulkintaohjeessa nimenomaisesti suositellaan luontodirektiivin 16 artiklan 1 e-poikkeusperusteen käyttöä eli kannanhoidollista metsästystä silloin, kun jäsenvaltiossa on tiettyä lajia koskeva hoitosuunnitelma käytössä. Esimerkkinä EU:n komissio mainitsee ilveksen hoitosuunnitelman Latviassa. Komissio toteaakin, että rajoitetulla ja tiukasti kontrolloidulla metsästäjien toimesta tapahtuvalla pyynnillä voidaan katsoa olevan positiivinen vaikutus populaatioon ja yleiseen mielipiteeseen. Siksi toiminta noudattaa täysin luontodirektiivin 16 artiklan 1 e-kohtaa. Suomessa on käytetty aiemmin kannanhoidollista pyyntiä hoitosuunnitelmiin perustuen karhun ja ilveksen osalta. Korkein hallinto-oikeus on ratkaisuissaan (KHO taltionumero 1499, , KHO taltionumero 2390, ) vahvistanut tämän periaatteen. Lisäksi kokeiluhankkeen ensimmäisen vuoden kaikista myönteisistä poikkeusluvista valitettiin Turun, Hämeenlinnan, Vaasan, Itä-Suomen ja Pohjois-Suomen hallinto-oikeuksiin. Itse pääasian eli Suomen riistakeskuksen päätösten lainmukaisuudesta ja luontodirektiivin mukaisuudesta ovat Itä-Suomen ja Hämeenlinnan hallinto-oikeudet antaneet päätökset, joissa valitukset on hylätty kaikilta osiltaan (esim. Itä-Suomen hao:n ratkaisut: Dnro 00371/15/7305, ja Dnro 00404/15/7305, sekä Hämeenlinnan hao:n ratkaisu Dnro 15/0466/2, ). Suomen riistakeskus katsoo, että muita tyydyttäviä ratkaisuja tulee tarkastella suhteessa pyynnin tarkoitukseen. Näin ollen sallittu pyynti yhdessä hoitosuunnitelmassa esitettyjen toimenpiteiden kanssa vähentävät ihmistoimintojen ja suden välistä konfliktia. Toiminnot ovat siten toisiaan täydentäviä, eivätkä toisilleen vaihtoehtoisia. Lisäksi valtiovarainvaliokunta on todennut mietinnössään (VaVM 48/2014 vp - HE 362/2014 vp, HE 367/2014 vp), että on välttämätöntä, että vahinkoja pystytään selvästi vähentämään ennen kaikkea valtion varojen säästämiseksi, mutta myös tuotanto- ja kotieläinten turvallisuuden sekä ihmisten turvallisuuden tunteen lisäämiseksi. Asetusmuistion mukaan sudet ovat tähän mennessä tappaneet tai vahingoittaneet 200 kotieläintä, joiden korvattava yhteismäärä on noin euroa. Vahingot koostuvat pääosin koiravahingoista, joita on rekisteröity 37 kappaletta ( tilanne), korvausmäärältään noin euroa. Kaikki koiriin kohdistuneet susien aiheuttamat vahingot eivät kuitenkaan tule korvausjärjestelmän piiriin, vaan osa saattaa korvautua vapaaehtoisten koiravakuutusten kautta. Myöskään osaa uusimmista koiravahingoista ei ole välttämättä vielä viety järjestelmään. Vaikka vahinkotapausten määrä ei ole suuri suhteessa kaikkiin suurpetojen aiheuttamiin vahinkoihin, on huomattava, että yksittäiselle koiranomistajalle, tilalle tai alueen asukkaille susivahingon seuraukset voivat olla huomattavasti suurempia kuin vain korvattava vahinko. Susien saaliiksi on joutunut todella arvokkaita koiria, joiden koulutukseen on panostettu vuosia. Menetys voi siten liittyä tunnearvoon, lisääntyneeseen työtaakkaan, menetettyyn jalostusarvoon (ei korvata) tai saamatta jääneisiin tulotukiin, aitaamisesta johtuviin kuluihin, koulukuljetuksiin tai tuotantotoiminnan rakenteen muutoksiin. Taloudellisten vaikutusten lisäksi susien olemassa olosta seuraa lukuisia sosiaalisia vaikutuksia,

12 joista vain harvaa voidaan kuvailla positiiviseksi. Sudet voivat liikkua hyvin lähellä asutusta, mikä saattaa aiheuttaa pelkoa alueen ihmisissä. Joillakin alueilla susien vaikutus voi johtaa myös laiduntamalla hoidettavien perinnebiotooppien ja muiden luonnon monimuotoisuutta edistävien maatalousalueiden hoidon vaikeutumiseen. Tiedossa on jo useita tapauksia, joissa erityistukisopimus on päätetty kesken sopimuskauden ylivoimaiseen esteeseen vedoten, kun petoeläimet ovat toistuvasti hyökänneet ja tappaneet kotieläimiä perinnebiotooppialueilla. Näiden seikkojen rahallinen mittaaminen ei ole helppoa tai edes mahdollista. Poikkeuslupa-alueella ei siten ole muuta tyydyttävää ratkaisua kuin poiketa suden rauhoituksesta päätöksen mukaisesti. Lisäksi edellä olevan perusteella on katsottava, että poikkeuslupia voidaan myöntää metsästyslain 41 a :n 3 momentin nojalla. Rajattu alue, poikkeuslupa-aika, sallittu pyynnin määrä sekä muut päätöksessä annetut ehdot Metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista annetun valtioneuvoston asetuksen 4 :n 1 momentin mukaan poikkeuslupa myönnetään vain sille rajatulle alueelle, jolla metsästyslain 41 a :ssä säädetyt poikkeusluvan myöntämisedellytykset täyttyvät. Lisäksi metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista annetun valtioneuvoston asetuksen 4 :n 3 momentin mukaan metsästyslain 41 a :n 3 momentin mukaisia poikkeuslupia tulee myöntää vain lajin vahvalla esiintymisalueella tapahtuvaan metsästykseen. Metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista annetun valtioneuvoston asetuksen 3 :n 1 momentin 1 kohdan mukaan metsästyslain 41 a :n 3 momentissa tarkoitettu poikkeuslupa voidaan myöntää suden pyydystämiseksi tai tappamiseksi poronhoitoalueella lokakuun 1 päivästä maaliskuun 31 päivään ja muualla maassa marraskuun 1 päivästä maaliskuun 31 päivään. Susi kuuluu EU:n luontodirektiivin (92/43/ETY) liitteen IV a kohdassa mainittuihin yhteisön tärkeänä pitämiin, tiukkaa suojelua vaativiin lajeihin, joihin kuuluvien yksilöiden pyydystäminen ja tappaminen on lähtökohtaisesti kiellettyä. Tiukasta suojelusta voidaan kuitenkin poiketa tarkoin valvotuissa oloissa valikoiden ja rajoitetusti tiettyjen yksilöiden pyydystämiseksi ja tappamiseksi. Direktiivin mukaista tiukkaa suojelua koskevan komission ohjeasiakirjan mukaan tämä kohta koskee niin sanottua kannanhoidollista metsästystä. Metsästyslain 41 a :n 3 momentin sanamuoto "voidaan myöntää" osoittaa, että Suomen riistakeskuksella on harkintavaltaa poikkeuksen myöntämisessä. Näin ollen päätökset perustuvat myös tarkoituksenmukaisuusharkintaan, eikä poikkeuslupia ole pakko myöntää, vaikka muodolliset edellytykset poikkeusluvan myöntämiseksi täyttyisivät. Harkintavaltaa rajaavat luontodirektiivissä mainittujen myöntämisperusteiden lisäksi niiden tulkintasisältö, mikä on muotoutunut oikeuskäytännön ja luontodirektiivin tiukkaa suojelua koskevan komission ohjeasiakirjan kautta. Ohjeasiakirja ei ole oikeudellisesti sitova, mutta siinä esitetty voidaan ottaa huomioon säännöksiä tulkittaessa. Euroopan yhteisöjen tuomioistuimen (nykyinen Euroopan unionin tuomioistuin) asiassa C-6/04 (Euroopan yhteisöjen komissio v. Yhdistynyt kuningaskunta) antamasta ratkaisusta ja luontodirektiivin säännösten sanamuodosta seuraa, että poikkeamisen edellytyksiä on tulkittava tiukasti niin, että luontodirektiivissä edellytetty tulos saavutetaan.

13 Metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista annetun valtioneuvoston asetuksen 4 :n 1 momentin mukaisesti pyynti pitää kohdistaa sille rajatulle alueelle, jolla poikkeusluvan myöntämisedellytykset täyttyvät. Metsästyslain 41 a :n 3 momentin mukaan pyynti pitää tapahtua tarkoin valvotuissa oloissa valikoiden ja rajoitetusti tiettyjen yksilöiden pyydystämiseksi. Suomen riistakeskus katsoo, että pyynti tapahtuu tarkoin valvotuissa oloissa. Metsästyslain 88 :n mukaan poliisin, rajavartiolaitoksen ja tulliviranomaisten sekä riistahallintolaissa tarkoitettujen metsästyksenvalvojien tulee toimialueellaan valvoa, että metsästystä koskevia säännöksiä ja määräyksiä noudatetaan. Lisäksi valtion omistamilla alueilla lain noudattamista valvovat virkamiehet, joiden tehtäväksi valvonta säädetään tai määrätään. Edelleen maanomistajalla ja metsästysoikeuden haltijalla on oikeus valvoa metsästyslain noudattamista alueellaan. Edellä olevan lisäksi pyyntiinlähtöilmoitukset poliisille ja rajakunnissa myös rajavartiolaitokselle sekä saalisilmoitusvelvoitteet Suomen riistakeskukselle, poliisille ja Metsähallituksen erätarkastajalle varmentavat pyynnin tapahtuvan tarkoin valvotuissa oloissa. Myös metsästyksenjohtajavelvoite toimii tässä tarkoituksessa. Pyynnin valikoivuus ja rajoittuneisuus toteutuu päätöksen asettamissa alueellisissa, ajallisissa ja määrällisissä rajoissa sekä päätöksenmukaisesti toteutetuin pyyntimenettelyin. Lisäksi poikkeusluvalla sallittavasta suden metsästyksestä poronhoitoalueen ulkopuolella metsästysvuonna annettuun maa- ja metsätalousministeriön asetukseen liittyvästä muistiosta käy ilmi, että asetuksen tavoitteena on seurata kannanhoidollisen metsästyksen vaikutuksia susikannan elinvoimaisuuteen ja susien käyttäytymiseen. Kummankin tavoitteen kannalta on ehdottoman tärkeää, että kaadetusta sudesta saadaan tietää ikä ja eläimen fysiologinen kunto. Näiden tietojen saanti edellyttää, että suden ruho kokonaisuudessaan saadaan tutkimukseen. Suden nahkaa tutkimus ei tarvitse. Iänmääritys edellyttää, että kulmahampaan tyvestä voidaan ottaa mikroleike, joka edelleen toimitetaan iänmäärityslaboratorioon. Tutkimus toimittaa kaatajalle myöhemmin puhdistetun kallon ja sutta koskevat ikäsekä fysiologista kuntoa koskevat tiedot. Edellä mainituista seikoista johtuen ja ottaen huomioon Suomen susikannan hoitosuunnitelmaan sekä poikkeusluvalla sallittavasta suden metsästyksestä poronhoitoalueen ulkopuolella metsästysvuonna annettuun maa- ja metsätalousministeriön asetukseen liittyvään muistioon tehdyt kirjaukset kannanhoidollisen metsästyksen toteuttamistavasta Suomen riistakeskus on: 1. rajannut poikkeuslupa-alueen vakiintuneelle susireviirille ja todetuille vahinkoa tai haittaa aiheuttavien susiyksilöiden elinalueille ottaen huomioon myös Suomessa erityisasemassa olevan metsäpeuran. Rajaus on kuitenkin tehty siten, että rajan kulku on yksiselitteinen tukeutuen selviin maastossa havaittaviin linjoihin (tiet ym.). 2. ottaen huomioon muut tehdyt päätökset rajannut pyynnin määrän tällä päätöksellä yhteen suteen per vakiintunut reviiri ja yhteen-kahteen suteen yksittäisten susiyksilöiden elinalueilla. Pyynti on rajoitettu vain vakiintuneeseen susilaumaan ja yksittäisiin susiyksilöihin, jotta varmistuttaisiin siitä, että pyynnillä ei ole haitallista vaikutusta suotuisan suojelun tason säilyttämiseen tai sen saavuttamiseen lajin luontaisella levinneisyysalueella. Lisäksi Suomen riistakeskus on rajannut pyynnin vain laumoihin ja yksilöihin, joista on Tassu-järjestelmän, Riistavahinkorekisterin tai hakijan antamien tietojen perusteella on todettu kyseisten susilaumojen ja susiyksilöiden aiheuttaneen vahinkoja tai ongelmia. 3. rajannut poikkeuslupa-ajan korkeintaan 30 vuorokaudeksi poikkeusluvalla

14 sallittavasta suden metsästyksestä poronhoitoalueen ulkopuolella metsästysvuonna annettuun maa- ja metsätalousministeriön asetukseen liittyvän muistion perustelujen mukaisesti. Toisin sanoen pyyntiaika on tämän metsästysvuoden kokeilussa 30 vuorokautta (aiemmin 21 vuorokautta), koska talviaikaiset olosuhteet voivat vaihdella hyvin paljon ja liian tiukat aikarajat voisivat hankaloittaa muutenkin vaativaa kannanhoidollista ja valikoivaa metsästystä. Ensimmäisen kokeiluvuoden (metsästysvuosi ) metsästyksessä näkyi lyhyen metsästysajan aiheuttama kiire ja pyyntiajan pidennyksellä pystytään valikointi suorittamaan entistä varmemmin. 4. asettanut ehdon, että pyynnissä on vältettävä tunnistettavan alfayksilön ja pannoitetun yksilön tappamista ja suosittanut pyynnin kohdistettavaksi nuoreen, haittaa tuottavaan yksilöön. 5. asettanut rajauksen henkilömäärälle, joka voi osallistua pyyntiin kerrallaan yhdessä pyyntitapahtumassa susireviirillä ja vahinkoa tai haittaa aiheuttavien susiyksilöiden elinalueilla. Toisin sanoen pyyntiin saa osallistua kerrallaan korkeintaan 50 henkilöä yhtä susireviiriä kohti tai vahinkoa tai haittaa aiheuttavien susiyksilöiden elinalueilla. Suosituksena on, että pyyntiin osallistuvat ovat kouluttautuneita ja kokeneita pyytäjiä, erityisesti suurriistavirka-aputoimijoita sekä suurpetoyhdyshenkilöitä. 6. asettanut, ehdon, että pyynnin tulee tapahtua hakemuksessa nimetyn metsästyksenjohtajan ja apujohtajien johdolla, joiden tehtävänä on turvallisen metsästystapahtuman suunnittelu sekä vastata siitä, että pyyntiä koskevia säädöksiä noudatetaan. 7. asettanut ehdon, että ennen pyyntiin ryhtymistä ja jokaisesta pyyntiin lähdöstä on etukäteen ilmoitettava osallistuvien nimet sekä pyyntialue Suomen riistakeskukselle ja alueen poliisilaitokselle. Lisäksi jokaisen pyyntipäivän jälkeen tulee tehdä ilmoitus jahdin päättymisestä edellä mainituille tahoille. Jos pyyntialue on kunnassa, jossa on rajavyöhykettä, edellä mainitut ilmoitukset on tehtävä myös rajavartiostolle. 8. asettanut ehdon pyynnin tuloksen ilmoittamisesta Suomen riistakeskukselle, poliisille ja Metsähallituksen erätarkastajalle. 9. asettanut ehdon, että poikkeusluvan nojalla saaliiksi saadusta sudesta on toimitettava tarvittavat näytteet Luonnonvarakeskukselle. Toisin sanoen saaliista on toimitettava pyydetyt näytteet kannanseurannan tarpeisiin. Lauman elinvoimaisuuden säilymisen arvioimiseksi ja lauman käyttäytymisen muutoksen arvioimiseksi on ehdottoman tärkeää, että kaadetusta sudesta saadaan tutkittua ikä ja eläimen fysiologinen kunto ja lisääntymisstatus. Käytännössä tämä tarkoittaa näytteiden osalta, että edellä mainittujen tietojen saanti edellyttää koko ruhon saamista tutkimukseen. Sudennahkaa tutkimus ei kuitenkaan tarvitse ja tutkimus voi palauttaa haluttaessa kaatajalle suden pään ja muut tutkimukselle tarpeettomat ruhonosat sekä suden ikää ja fysiologista kuntoa koskevat tiedot. Suomen riistakeskus on hylännyt hakemuksen siltä osin kuin siinä haetaan poikkeuslupaa alueille 3 ja 4. Luonnonvarakeskukselta saadut tiedot alueella 3 liikkuvasta laumasta osoittavat, että lauman reviiri sijaitsee enemmän Suomen riistakeskus Pohjois-Karjalan alueella. Suomen riistakeskus Pohjois-Karjalan aluetoimistolla on myös käsittelyssä samaista laumaa koskeva hakemus, joten Suomen riistakeskus Kainuu katsoo, että tämän lauman osalta on tarkoituksenmukaista, että Suomen riistakeskus Pohjois-Karjala ratkaisee kyseistä laumaa koskevan asian heille saapuneen poikkeuslupahakemuksensa perusteella. Alueen 4 osalta Suomen riistakeskus katsoo, että koska alueelta ei ole Riistavahinkorekisterin mukaan korvattu suden aiheuttamia vahinkoja eikä myös

15 susien liikkumisesta pihojen läheisyydessä ole havaintoja, ja kun otetaan huomioon, että alueelta on jäänyt aikuinen naarassusi auton alle hiljakkoin ei edellytyksiä poikkeusluvan myöntämiselle ole. Alueella on susi tappanut koiran Sotkamon riistanhoitoyhdistyksen mukaan, mutta ottaen huomioon raportoitujen vahinkojen ja ongelmien määrää ja myös sitä, että alueelta on susi jäänyt auton alle, on Suomen riistakeskus päätynyt edellä olevaan ratkaisuun. Lisäksi on otettu huomioon maa- ja metsätalousministeriön asetuksessa poikkeusluvalla sallittavasta suden metsästyksestä poronhoitoalueen ulkopuolella metsästysvuonna annetun poikkeuslupien myöntämisen enimmäismäärän ja hakemusten vertailun koko Suomen alueella. Loppuyhteenveto Hakijalle myönnetään metsästyslain 41 a :n 3 momentissa tarkoitettu poikkeuslupa suden tappamiseen päätöskohdan mukaisesti, koska muuta tyydyttävää ratkaisua ei ole. Kyseisen määrän tappaminen, ja ottaen samalla huomioon muut tehdyt päätökset, ei haittaa myöskään suotuisan suojelutason säilyttämistä tai sen saavuttamista lajin luontaisella levinneisyysalueella. Erittäin rajoitettu poikkeuslupa on myönnetty vain vakiintuneeseen susilaumaan ja todetuille vahinkoa tai haittaa aiheuttavien susiyksilöiden elinalueille, joista on Tassu-järjestelmän kautta kannanseurantatietoa käytettävissä. Lisäksi päätösharkinnassa on otettu huomioon, mikäli Tassu-järjestelmään tai Riistavahinkorekisteriin kirjattujen tai hakijan antamien tietojen perusteella on todettu kyseisten susilaumojen tai susiyksilöiden aiheuttaneen vahinkoja tai ongelmia. Mahdollistettu valikoiva ja rajoitettu pyynti toteuttaa susikannan hoitosuunnitelman toimenpiteiden toteuttamista. Pyynnissä on noudatettava mitä metsästyslaissa ja sen nojalla annetuissa säännöksissä määrätään. Edellä mainituilla perusteilla ja ottaen huomioon oikeusohjeissa mainitut säännökset Suomen riistakeskus on tehnyt päätöskohdasta ilmenevän päätöksen. Päätöksen täytäntöönpano Oikeusohjeet Tämä Suomen riistakeskuksen päätös voidaan panna täytäntöön Päätös -kohdassa mainitun ajanjakson alusta lukien muutoksenhausta huolimatta riistahallintolain (158/2011) 31 :n 2 momentin nojalla. Muutoksenhakuviranomainen voi kuitenkin kieltää päätöksen täytäntöönpanon. Päätöstä tehtäessä on sovellettu seuraavia oikeusohjeita: metsästyslain (615/1993) 37 :n 3 momentti, 41 :n 1, 4 ja 5 momentti, 41 a :n 1 ja 3 momentti ja 90, riistahallintolain (158/2011) 8 :n 4 momentti ja 31 :n 2 momentti, metsästyslaissa säädetyistä poikkeusluvista annetun valtioneuvoston asetuksen (452/2013) 1 :n 1 momentti, 3 :n 1 momentin 1 kohta, 4 :n 1 ja 3 momentti, 5 :n 2 momentti ja 7 :n 1 ja 3 momentti, poikkeusluvalla sallittavasta suden metsästyksestä poronhoitoalueen ulkopuolella metsästysvuonna annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (1488/2015) 1-3, valtion maksuperustelain (150/1992) 6, 11 a ja 11 b, Suomen riistakeskuksen ja riistanhoitoyhdistysten julkisten hallintotehtävien maksuista vuosina annetun maa- ja metsätalousministeriön asetuksen (1078/2014) 1 :n 1 momentin 8 kohta. Muutoksenhaku Suomen riistakeskuksen päätökseen tyytymätön saa hakea siihen muutosta alueella toimivaltaiselta hallinto-oikeudelta kirjallisella valituksella. Valitusosoitus on päätöksen liitteenä.