Yyterin Santojen. luonnonhoitotoimenpiteiden seurantaraportti Antti Mäkelä. Raportti, Porin kaupungin ympäristövirasto 3/2016

Transkriptio

1 Yyterin Santojen luonnonhoitotoimenpiteiden seurantaraportti 2016 Antti Mäkelä Raportti, Porin kaupungin ympäristövirasto 3/2016

2 Sisällysluettelo 1. Johdanto Menetelmät Vaurioituneen dyynialueen seuranta Muutokset topografiassa Muutokset kasvipeitteessä Yhteenveto ja suosituksia Purjelautaranta Muutokset kasvipeitteessä Muutokset topografiassa Yhteenveto Entisen tanssilavan alueen kasvillisuusselvitys Lähteet Liitteet Dyynialueen luonnonhoitotoimenpiteet Purjelautarannan kasvillisuuskuvioiden tiedot Purjelautarannan kasvillisuuslinjojen tiedot Entisen tanssilavan kasvillisuuskuvioiden tiedot Entisen tanssilavan hoitoruutujen tiedot Ilmakuva: vaurioitunut dyynialue Ilmakuva: purjelautaranta Ilmakuva: entisen tanssilavan alue Ilmakuva: Munakarin alue Julkaisija: Porin kaupungin ympäristövirasto Tekstit: Antti Mäkelä Valokuvat (ellei toisin mainita): Antti Mäkelä Taitto ja kuvien käsittely: Santtu Ahlman

3 1. Johdanto Yyterin Sannat on Etelä-Suomen laajin yhtenäinen ja aktiivinen dyynialue. Dyynialueen luonnonarvojen arvokkuutta lisää erilaisten dyynityyppien esiintyminen ja niiden vyöhykkeinen ilmentyminen. Lisäksi Yyterin rannan muoto ja sedimentin rannansuuntainen kulkeutuminen on johtanut hyvin eri tyyppiseen dyynikehitykseen rannan eri osissa; Yyterin Sannoilta löytyy kaikki Carterin (1990) rantadyyneille kuvaamat topografiatyypit. Nämä seikat muodostavat Yyteristä luonnonsuojelullisesti ja maisemallisesti erityisen arvokkaan kohteen. Luonnonarvojen lisäksi Yyterin Sannat on arvokas virkistyskohde. Porin kaupungin ympäristövirasto on tehnyt viime vuodet aktiivisesti työtä luonnonsuojelun ja virkistyskäytön yhteensovittamiseksi. Alueen aiempien vuosien liiallinen virkistyskäyttö on kuitenkin aiheuttanut dyynialueen kulumista. Lisäksi Santoja uhkaa rehevöityminen rannan pohjois- ja eteläosissa. Porin ympäristövirasto on tehnyt viime vuodet töitä näiden haittojen vähentämiseksi. Alueen tarkka kuvaus, käytetyt luonnonhoitotoimenpiteet ja aiempi tutkimus on kuvattu Yyterin santojen luonnonhoitosuunnitelmassa (Mäkelä 2016). Tästä syystä näitä asioita ei kerrata tässä selvityksessä. Tämä selvitys toimii seurantaraporttina tänä vuonna rannalla tapahtuneista muutoksista kasvillisuudessa sekä topografiassa ja antaa tietoa luonnonhoitotoimenpiteiden vaikutuksista. Säännöllinen seuranta alueella on tärkeää kahdesta syystä: 1) se antaa tietoa dynaamisen luontotyypin muutoksista ja kehityksestä ja 2) se antaa tietoa luonnonhoitotoimenpiteistä, ja siten auttaa niiden kohdentamista tulevaisuudessa. Selvityksen on laatinut Antti Mäkelä (Ahlman Group Oy). Kasvillisuuskartoitukset on tehty yhdessä Porin kaupungin luonnonsuojeluvalvoja Kimmo Nuotion kanssa. 3

4 2. Menetelmät Tämän tutkimuksen ilmakuvaukset suoritettiin DJI Phantom -kuvauskopterilla ja kuvamosaiikit tuotettiin Drone deploy -ohjelmalla. Kuvaukset suoritettiin 40 metrin korkeudesta, ja kuvista tuotettujen kuvamosaiikkien maastopikselikoko on viisi senttimetriä. Kuvaukset suoritettiin neljässä kohteessa, jotka ovat santojen pohjoisosan pohjukka eli purjelautaranta, Santojen keskiosan luonnonhoitotoimenpiteiden dyynialue, entisen tanssilavan alue sekä Munakarin säikän alue Santojen eteläosassa. Dyynien muodon ja sen muutoksien tutkimiseen käytettiin Maanmittauslaitoksen laserkeilausaineistoa vuodelta 2008, vuoden 2013 ja 2014 Porin kaupungin ilmakuvista laskettuja maastomalleja sekä tässä selvityksessä tehtyjä mittauksia. Selvityksen mittaukset tehtiin Trimble R8 GNSS RTK-GPS:llä. Aineistojen resoluutiona käytettiin Maanmittauslaitoksen aineiston resoluutiota, joka on 2 m. Kaikki aineistoanalyysit tehtiin ArcGIS paikkatieto-ohjelmalla. Dyynien kasvipeitteen ja sen muutoksien tutkimiseen käytettiin Porin kaupungin teettämiä ilmakuvia vuosilta 2005 ja 2013, joiden pikselikoot olivat 16 cm ja 15 cm sekä tässä tutkimuksessa tuotettua ilmakuvaa. Kasvillisuuden määrää tarkasteltaessa on käytetty 2 m x 2 m ruutuja, joiden kasvipeite arvioitiin Daubenmiren luokittelulla (Bonham 2004) ilmakuvilta. Daubenmiren kehittämässä luokittelussa kasvipeite jaetaan kuuteen luokkaan sen kokonaispeittävyyden perusteella. Dyynialueen kasvipeitettä tutkittaessa jätettiin huomioimatta ruudut, joilla kasvipeite jäi alle viiden prosentin. Purjelautarannan kasvillisuusselvitys suoritettiin maastossa ja Heinäkuussa toistettiin vuonna 2015 tehdyt rantaviivasta esidyynin juurelle ulottuvat kasvillisuuslinjat, joista selvitettiin neliömetrin ruuduilla kasvillisuuden kokonaispeittävyys, lajit sekä niiden peittävyys. Trimble RTK-GPS:llä mitattiin ruutujen keskipisteiden korkeus linjojen korkeusprofiilien selvittämiseksi. Lisäksi syyskuussa määritettiin alueelta kasvillisuuskuviot sekä niiden kasvilajit. Kasvillisuuskuviot rajattiin maastossa selvityksessä tuotetulle ilmakuvalle. Kasvilajien runsaus määriteltiin kuusiportaisella luokittelulla: 1 = yksittäisiä havaintoja kasvilajista (<2 %) 2 = muutamia versoja siellä täällä (2 5 %) 3 = niukasti jokseenkin koko alalla (5 10 %) 4 = runsaasti koko alalla, mutta kasvi ei muodosta laajoja yhtenäisiä kasvustoja (10 50 %) 5 = kasvilaji esiintyy massalajina koko alalla (50 75 %) 6 = kasvilaji esiintyy erittäin runsaana massalajina (>75 %) Entisen tanssilavan alueella sijaitsevan kostean painanteen kasvillisuusselvitys tehtiin Alue jaettiin kasvillisuuskuvioihin, joilta kultakin määritettiin lajit ja niiden peittävyys peittävyysluokittain samalla menetelmällä kuin purjelautarannalla. Lisäksi alueelle tehtiin kaksi neljän neliömetrin tutkimusruutua, joilta poistettiin puut ja pensaat ja määritettiin jäljelle jääneet lajit sekä niiden peittävyys. Peittävyys arvioitiin prosentin tarkkuudelta käyttäen hyväksi 1 m 2 kasvillisuusruudukkoa. Tarkoitus on seurata kasvillisuuden kehittymistä. Alue kuuluu luontotyyppiin dyynien kosteat painanteet. Alue on kuitenkin puustottunut ja kuivunut varsin lyhyessä ajassa (Mäkelä 2016). 4

5 3. Vaurioituneen dyynialueen seuranta 3.1 Muutokset topografiassa Yyterin Santojen Porin kaupungin omistaman osan esidyynin topografiaa seurataan kahdeksalla linjalla alueella, joka on pahoin erodoitunut ja jolla Porin kaupungin ympäristövirasto tekee luonnonhoitotoimenpiteitä. Linjoista seitsemän on esidyynin suuntaan nähden poikittaisia ja yksi pitkittäinen (kuva 1). Pitkittäislinja sijoittuu dyyniin puhjenneeseen aukkoon, jonka kautta kulkee myös pääosa rannalle saapuvista ihmisistä. Seurannan tarkoitus on tuottaa tietoa dyynissä tapahtuvista muutoksista, kertoa luonnonhoitotoimenpiteiden vaikutuksista sekä antaa tietoa niiden kohdentamiseen tulevaisuudessa. Esidyyni on seuranta-alueella vuosien 2008 ja 2016 välillä erodoitunut, siirtynyt kohti sisämaata ja siihen on syntynyt useita tuulipurtoja. Suurimmillaan hiekkaa on lähtenyt liikkeelle dyynin vastasivulta vuosien 2008 ja 2016 välillä lähes viisi metriä (kuva 7). Akkumulaatio dyynin taakse on ollut nopeaa. Tämä on johtunut esidyynin vastasivulta erodoituneen hiekan ja toisaalta rannalta tulevan uuden hiekan yhteisvaikutuksesta. Vähentynyt kasvipeite dyynin vastasivulla ei ole kyennyt sitomaan rannalta tulevaa uutta hiekkaa. Dyynin vastasivu on erodoitumisen seurauksena loiventunut merkittävästi useasta kohtaa (kuvat 7 ja 9) (Mäkelä 2015). Eroosio on saatu pysähtymään ja dyyni kasvamaan hieman korkeutta muutamassa kohdassa vuoden 2013 tasosta, jolloin aloitettiin luonnonhoitotoimenpiteet istuttamalla rantavehnää (Leymus arenarius) ja asentamalla tuuliaitoja hiekan kerryttämiseksi (kuvat 3 ja 5). Suurella osaa alueesta kehitys on kuitenkin jatkunut samansuuntaisena kuin aiemmin, dyynin vastasivu erodoituu ja akkumulaatio jatkuu dyynin suojapuolelle (kuvat 4, 6, 7 ja 8). Lisäksi eroosio saattaa olla leviämässä uusille alueille (kuva 2). Topografiaan on vaikuttanut myös uusien alkiodyynien syntyminen rantavyöhykkeeseen nykyisen esidyynin eteen (kuvat 2 ja 7). Paikoitellen alkiodyynit ovat kasvaneet yhteen ja laajentuneet niin, että voidaan puhua jo uudesta esidyynistä. Alkiodyynit ovat puuttuneet seuranta-alueelta vuosien ajan massatapahtumien ja mahdollisesti myös mereltä työntyvän jään aiheuttaman eroosion seurauksena. 5

6 Kuva 1. Dyynin korkeusprofiilien sijainnit. Profiilit on esitetty kuvissa 2 9. Ilmakuva: Maanmittauslaitoksen avoin data. 6

7 Linja Korkeus (m) Etäisyys (m) Kuva 2. Linja on madaltunut dyynin vastasivulta vuoden 2008 jälkeen ja hiekkaa on akkumuloitunut dyynin suojapuolelle, mutta merkittävää muutosta ei ole tapahtunut enää vuoden 2013 jälkeen. Linjan alkupäässä on tapahtunut hiekan akkumulaatiota, joka selittyy kohtaan syntyneellä alkiodyynillä. Linjan kohdalla ei ole tehty kunnostustoimenpiteitä, mutta se on vaarassa lisääntyneelle eroosiolle. Tästä syystä linjan pohjoispuolen tuuliaitoja on suunniteltu jatkettavan etelään linjan alueelle. Dyynin rannan puoli on kuvassa vasemmalla. Profiilin sijainti on esitetty kuvassa Linja Korkeus (m) Etäisyys (m) Kuva 3. Linjan kohdalla esidyyni on madaltunut selvästi vuodesta 2008 ja menettänyt dyynille tyypilliset piirteet. Vuodesta 2014 eteenpäin dyynin vastasivun eroosio on pysähtynyt ja alueelle on akkumuloitunut hiekkaa sinne asennettujen tuuliaitojen ympärille. Akkumulaatiota ei kuitenkaan ole tapahtunut enää vuoden 2014 jälkeen tuuliaitojen peityttyä hiekkaan. Alueelle on istutettu rantavehnää kesällä 2014, joten akkumulaation voidaan olettaa lisääntyvän tulevina vuosina kasvien vegetatiivisen kasvun ja sen mukana kasvavan hiekansidontapotentiaalin myötä. Esidyynin takana oleva toinen dyynikumpu on pienentynyt merkittävästi sen altistuttua eroosiolle esidyynin tuhoutumisen seurauksena. Dyynin rannan puoli on kuvassa vasemmalla. Linjan sijainti on esitetty kuvassa 1. 7

8 Linja Korkeus (m) Etäisyys (m) Kuva 4. Linjan kohdalla esidyynin vastasivu on madaltunut jokaisen mittauksen välillä. Ainoastaan aivan linjan alkupäässä on tapahtunut hiekan akkumulaatiota tuuliaitojen seurauksena. Dyynin suojapuolella on tapahtunut hieman akkumulaatiota. Vähäinen akkumulaatio linjan kohdalla selittyy sillä, että tällä kohtaa rantaa tuuli kompressoituu linjan eteläpuolelle esidyyniin syntyneeseen aukkoon ja suurin osa rannalta tulevasta hiekasta kulkeutuu aukon taakse peittäen esimerkiksi rannalle kulkevan lankongin pitkältä matkalta. Dyynin rannan puoli on kuvassa vasemmalla. Linjan sijainti on esitetty kuvassa Linja Korkeus (m) Etäisyys (m) Kuva 5. Linjalla on kuvattu esidyyniin syntynyt aukko. Linja on kuvattu katsoen rannasta sisämaahan, linjan pohjoispää on kuvassa vasemmalla ja eteläpää oikealla. Aukon keskiosan matalimmasta kohdasta kulkee rannalle puulankonki. Aukko on laajentunut merkittävästi vuodesta 2008 lankongin molemmilta puolilta, mutta eroosio on saatu pysäytettyä ja hiekkaa akkumuloitua tuuliaitojen asentamisella. Aitojen yhteyteen on istutettu rantavehnää kesällä 2014, joten akkumulaation voidaan olettaa lisääntyvän tulevina vuosina kasvien vegetatiivisen kasvun ja sen mukana lisääntyvän hiekansidontapotentiaalin myötä. Linjan sijainti on esitetty kuvassa 1. 8

9 Linja Korkeus (m) Etäisyys (m) Kuva 6. Linjan kohdalla esidyynin vastasivu on erodoitunut merkittävästi ja eroosio on jatkunut koko seuranta-ajan. Hiekan akkumulaatio on ollut nopeaa dyynin taakse. Dyynin suojasivun alarinteen kuluminen vuosien 2014 ja 2016 kohdalla on saattanut johtua moottoriajoneuvojen käytöstä, jota on tehty muun muassa vesiputkien kaivamisen yhteydessä. Dyynin rannan puoli on kuvassa vasemmalla. Linjan sijainti on esitetty kuvassa Linja Korkeus (m) Etäisyys (m) Kuva 7. Linjan kohdalla esidyyni on erodoitunut erittäin paljon ja hiekka on akkumuloitunut dyynin suojasivulle. Linjan kohdalle on syntymässä uusi laaja tuulipurto, minkä seurauksena dyynin laella sijainnut kapea rantavehnäkasvusto on tuhoutunut. Tämä näkyy dyynin laen nopeana kulumisena vuosien 2014 ja 2016 välillä. Dyynin rannan puoli on kuvassa vasemmalla. Linjan sijainti on esitetty kuvassa 1. 9

10 Linja Korkeus (m) Etäisyys (m) Kuva 8. Linjan kohdalla sijaitsee laaja tuulipurto, jonne tuuli kanavoi rannalta tulevan hiekan laajalta alueelta. Tämä on johtanut erittäin nopeaan akkumulaatioon dyynin suojapuolelle. Dyynin laelle on asennettu tuuliaitoja vuoden 2015 aikana, mikä näkyy dyynin kasvaneena korkeutena vuosien 2014 ja 2016 välillä. Tuulipurron kautta kulkevan hiekan määrä on kuitenkin niin suuri, että akkumulaatio dyynin taakse on edelleen nopeaa. Tuulipurron kohdalle istutettiin rantavehnää kesällä 2016, lisäksi sen eteen asennettiin tuuliaitoja. Linjan alkupäähän on syntynyt uusi alkiodyynivyöhyke, joka kasvaa nopeasti. Rannan puoli on kuvassa vasemmalla. Linjan sijainti on esitetty kuvassa Linja Korkeus (m) Etäisyys (m) Kuva 9. Linjan kohdalla esidyynin vastapuolen eroosio on erittäin voimakasta ja nopeaa. Eroosiota on pyritty hidastamaan tuuliaidoilla, jotka eivät ole alueella toimineet rinteen jyrkkyydestä johtuen. Akkumulaatio dyynin taakse on nopeaa. Dyynin rannan puoli on kuvassa vasemmalla. Linjan sijainti on esitetty kuvassa 1. 10

11 3.2 Muutokset kasvipeitteessä Seuranta-alueella esidyynin rantavehnästä koostuva kasvipeite on pienentynyt merkittävästi vuosien 2005 ja 2016 välillä. Kasvillisuus on vähentynyt vuoden 2005 tasosta sekä esidyynin vastaettä suojapuolelta niin, että paikoitellen dyynin harjanteella on enää muutamista rantavehnätuppaista koostuva kasvillisuusvyöhyke. Vuonna 2005 kasvillisuus levittäytyi usean kymmenen metrin leveydelle (kuva 10). Vuonna 2005 kasvillisuusruutujen, joiden kasvipeite oli vähintään viisi prosenttia, yhteenlaskettu pinta-ala oli m 2. Vuonna 2013, edellä mainitulla tavalla tarkasteltaessa, pinta-ala oli vähentynyt alle kolmasosaan (1 492 m 2 ). Vuosien 2013 ja 2016 välillä on kuitenkin tapahtunut muutos parempaan. Kasvillisuusruutujen yhteenlaskettu pinta-ala vuonna 2016 oli m 2, joka on noin puolet vuoden 2005 tasosta, mutta m 2 enemmän kuin vuonna Suurien peittävyysluokkien osalta suunta on edelleen ollut vähenevä, mutta pienten peittävyysluokkien kohdalla kasvu on ollut merkittävää (taulukko 1). Tarkastelussa tulee muistaa, että todellinen kasvipeitteen pintaala on kuitenkin huomattavasti pienempi, sillä suurin muutos on tapahtunut ruuduilla, joilla kasvipeitteen määrä on 5 25 %. Lisäksi esidyynin vastasivun kasvillisuus on edelleen vähenemässä. Kasvipeitteen alueellinen lisääntyminen on tapahtunut kolmella tapaa: 1) rantavehnän istutuksilla on ollut suora vaikutus, 2) istutettujen rantavehnien siementuotanto on täyttänyt siemenautiot sellaisilta kohdilta esidyynin takana, joissa esidyynin kasvillisuus on ollut täysin tuhoutunut ja 3) alkiodyynivyöhykkeen kehittyminen avoimelle rantatasanteelle. Vuonna 2014 tehdyt rantavehnäistutukset esidyynin aukon molemmin puolin ovat juurtuneet ja kasvaneet erinomaisesti, sillä tuuliaidat ovat suojanneet niitä talviselta eroosiolta (kuvat 11,12,13 ja 14). Nämä istutukset ovat vaikuttaneet positiivisesti myös niiden takana sijaitsevien alueiden kasvipeitteen kehittymiseen. Istutettujen rantavehnien siementuotannon seurauksena esidyynin aukon molempien puolien takana on runsaasti uusia rantavehnän taimia (kuvat 15 ja 16). Lisäksi rantavehnäistutuksia tehtiin kesällä 2016 esidyynin suurimpaan tuulipurtoon. Esidyynin aukon molemmin puolin on kehittynyt myös alkiodyynivyöhykkeet, jotka ovat kasvaneet vuosittain (kuvat 17,18 ja 19). Suurin osa vyöhykkeen rantavehnistä ei vielä tuota tähkää, mutta siementuotanto laajenee merkittävästi jo vuoden tai kahden sisällä. Alkiodyynivyöhykkeisiin istutettiin myös rantavehnän sirkkataimia kesällä 2016 (liite 1). Lisäksi alueella kasvoi ensimmäistä kertaa koko seuranta-ajanjaksona myös suola-arhoa (Honckenya peploides) (kuva 20). Taulukko 1. Kasvillisuuden peittävyyden muutokset luokittain vuosina 2005, 2013 ja Kasvillisuutta on tarkasteltu 2 m x 2 m ruuduilta. Taulukossa on ilmoitettu ruutujen lukumäärä sekä niistä yhteenlaskettu pinta-ala kunkin kasvillisuusluokan kohdalla. Kasvillisuus on vähentynyt merkittävästi vuodesta 2005, mutta vuosien 2013 ja 2016 välillä on tapahtunut kasvillisuuden peittävyyden lisääntymistä % % % % % Yhteensä Vuosi lkm m 2 lkm m 2 lkm m 2 lkm m 2 lkm m 2 lkm m

12 Kuva 10. Kasvillisuuden peittävyys peittävyysluokittain vaurioituneella esidyynillä vuosina 2005, 2013 ja Kasvillisuus on vähentynyt vuoden 2005 tilanteesta sekä ruutujen lukumäärä, joilla ylipäätään on kasvillisuutta että tiheimmin kasvaneiden ruutujen osuuden perusteella. Vuosien 2013 ja 2016 välillä kasvillisuuden peittävyys on kuitenkin lisääntynyt. Taustan ilmakuva: Maanmittauslaitos avoin data. 12

13 Kuva 11. Ensimmäiset tuuliaidat asennettiin esidyynin aukon eteläpuolelle alueelle, jolta kasvillisuus oli tuhoutunut täysin ja joka laajeni vuosittain eroosion seurauksena. Kuva Kuva 12. Esidyynin aukon eteläpuolen tuuliaitojen yhteyteen istutettiin rantavehnän taimia keväällä 2014 sen jälkeen, kun tuuliaidat olivat täyttyneet hiekalla syksyn 2013 aikana. Kuva

14 Kuva 13. Esidyynin aukon eteläpuolen rantavehnäistutukset ovat kasvaneet hyvin ja niiden voi olettaa alkavan vaikuttamaan vegetatiivisen kasvun myötä hiekan sitomiseen ja dyynin korkeuteen lähitulevaisuudessa. Kuva Kuva 14. Esidyynin aukon pohjoispuolen rantavehnäistutukset ovat kasvaneet hyvin. Taimet istutettuun vuonna Kuva

15 Kuva 15. Alue esidyynin aukon eteläreunan rantavehnäistutusten takana. Kuvassa 13 näkyvien istutettujen rantavehnien siemenistä syntynyttä uutta kasvustoa. Aiemmin alue on ollut täysin avoin kasvillisuudesta. Kuvan edustalla on vuoden 2016 sirkkataimia, keskiosassa vuoden tai kaksi vanhoja taimia, jotka eivät vielä vuonna 2016 kasvattaneet tähkää. Vuonna 2017 ne todennäköisesti kasvattavat tähkän ja lisäävät alueen siementuotantoa omalta osaltaan. Alue on rajattu kululta naruaidalla. Kuva Kuva 16. Uutta rantavehnäkasvustoa esidyynin aukon pohjoispuolen takana. Siemenet ovat peräisin esidyynin aukon pohjoisreunalle istutetuista rantavehnistä. Alue on rajattu kululta naruaidalla. Kuva

16 Kuva 17. Alkiodyynivyöhyke on kehittynyt nykyisen esidyynin edustalle nopeasti. Sen kasvua on tuettu myös istuttamalla siihen rantavehnää. Kuva Kuva 18. Esidyynin aukon eteläpuolelle kasvaneet alkiodyynit vuonna Kuva

17 Kuva 19. Kuvan 18 alkiodyynivyöhyke kolme vuotta myöhemmin. Alkiodyynit ovat kasvaneet yhteen sekä alkaneet sitomaan hiekkaa enenevissä määrin. Kuva Kuva 20. Seuranta-alueen alkiodyynivyöhykkeessä kasvaa suola-arhoa (Honckenya peploides) useassa kohtaa. Kasvia ei ole tavattu tutkimusalueella aiemmin sinä aikana kun seurantaa on suoritettu. Yyterin Santojen eteläosassa laji esiintyy runsaana. Kuva

18 3.3 Yhteenveto ja suosituksia Esidyynin kuluminen on saatu pysäytettyä esidyynin aukon kohdalla ja istutetut rantavehnät ovat menestyneet alueella hyvin. Esidyyniin istutetut rantavehnät ovat lisänneet myös niiden takana sijainneiden paljaiden alueiden kasvipeitettä siementuotannon avulla. Esidyynin aukon kautta rannalle kulkevaa puulankonkia kannattaa korottaa. Tällä hetkellä tuuli kompressoituu aukkoon niin, että suuri osa rannalta tulevasta hiekasta kanavoituu aukon kautta peittäen lankongin hiekkaan pitkältä matkaa esidyynin takana. Lisäksi yhtenäisen dyynivallin palauttaminen olisi tärkeää luonnonsuojelullisesti sekä maisemallisesti. Lankongin eteen kannattaa istuttaa rantavehnää samalle tasolle, jolla alkiodyynivyöhykkeet sijaitsevat aukon molemmin puolin. Esidyynin aukon eteläpuolella, linjan 1 kohdalla (kuva 1), on alue, joka on riskialtis lisääntyvälle eroosiolle. Esidyyniaukon eteläpuolen alinta tuuliaitaa tulisi jatkaa noin 20 metriä etelään. Lisäksi sen taakse olisi mahdollisuuksien mukaan hyvä istuttaa rantavehnää. Yhtäläisesti esidyynin aukon pohjoispuolen kahta alinta tuuliaitaa tulisi jatkaa linjojen 5 ja 6 kohdalle (kuva 1). Linjojen kohdalla dyynin vastasivun eroosio on nopeaa, ja se on jatkunut koko seuranta-ajan (kuvat 6 ja 7). Lisäksi tuuliaitojen taakse tulisi istuttaa rantavehnää. Myös alkiodyynien siementuotanto tukee rinteen kasvillisuuden palautumista, kun tuuliaidat pysäyttävät siemenet ja suojaavat niiden itämistä. Linjan 3 (kuva 1) kohdalla tuuliaitojen käyttäminen esidyynin vastasivun yläosissa on erittäin hankalaa dyynin jyrkkyydestä johtuen. Tuuliaidoilla dyynin juuressa on saatu pysäytettyä dyynin kokonaisvaltainen eroosio, mutta ylärinteessä ensisijaisena hoitotoimenpiteenä tulisi käyttää rantavehnän istuttamista. Linjan 8 kohdalla nopeaa eroosiota on pyritty hidastamaan tuuliaidoilla, mutta niiden toiminta on ollut huonoa johtuen niin ikään rinteen jyrkkyydestä. Tällä kohdalla rantaa aidat kannattaa asentaa esidyynin juurelle ja pyrkiä istuttamaan nopealla aikataululla paljon rantavehnää, joka sitoo dyyniä mutta myös tuottaa siemeniä dyynin laelle ja taakse. Tämä on tärkeää, koska linjan kohdalla ei ole alkiodyynejä, eikä rantavehnää ole myöskään enää esidyynin vastasivulla. 18

19 4. Purjelautaranta 4.1 Muutokset kasvipeitteessä Santojen pohjoisosassa sijaitseva alue on rehevöitynyt laaja-alaisesti 2000-luvulla. Vuoden 2013 kesällä koko Purjelautarannan pohjukka oli järviruo on (Phragmites australis) valtaama niin, että se yltyi lähes puurajaan asti. Välissä oli ainoastaan kapea hiekkakaistale, joka pysyi avoinna ilmeisesti lähinnä siinä tapahtuneen kulkemisen ansiosta (kuva 21). Lisäksi kasvusto ylsi kapeana vanana lähes kylpylähotellille asti (kuva 22). Vuoden 2013 syksyllä järviruokokasvusto poistettiin juurineen kaivurilla. Vuosina 2014 ja 2015 kasvustot niitettiin. Lisäksi rantaviivaan ajautunut levä on kerätty vuosittain, myös vuonna Tällä hetkellä ranta-alue on suurelta osaa avoin (kuva 23). Luonnonhoitotöiden tavoitteena on ollut palauttaa alueella hiekkarannoille tyypillinen kasvillisuus. Alueella on vuoden 2016 havaintojen mukaan tapahtunut luonnonhoitotoimenpiteillä tavoiteltuja muutoksia. Järviruokokasvustoja kasvoi vuonna 2016 enää muutamassa saarekkeessa alueen pohjoisosassa (kuvat 24, 25, 28 ja 29). Pitkälle kehittyneet kasvillisuusvyöhykkeet korkeimman vedenpinnan yläpuolella, joilla kasvaa monivuotista kasvillisuutta, ovat säilyneet pitkälti muuttumattomina (kuva 24 alueet 5 ja 6, kuvat 30 ja 31). Seuranta-alueen pohjoisosassa parkkipaikan edustalla hiekkarannoille tyypilliset lajit, kuten merisinappi (Cakile maritima) ja suola-arho, ovat lisääntyneet vuoteen 2015 verrattaessa (kuvat 26 ja 27). Merkittävä muutos näyttää tapahtuneen myös seuranta-alueen eteläosassa (kuva 24, alue 7), jossa poistetun järviruokoesiintymän takana on käynnistynyt aktiivinen dyynikehitys (kuva 32). Alueen kasvillisuus koostuu lisääntyneestä rantavehnästä, suola-arhosta sekä merisinapista. Merisinappi on lisääntynyt Yyterin Santojen pohjoisosassa koko seuranta-alueella merkittävästi edellisiin vuosiin verrattuna. Merisinapin kannan raportoitiin lisääntyneet kesän 2015 aikana Santojen eteläosissa (Mäkelä 2016). Huomioitavaa on myös, että vuonna 2016 seuranta-alueen keskiosasta löytyi useita uposlehtisiä lajeja, kuten tähkä-ärviä (Myriophyllum spicatum), hentosätkin (Ranunculus confervoides) ja isohaura (Zannichellia major), joita ei ole esiintynyt aiemmin (kuva 24, alue 3, kuva 28). Tällä hetkellä suuri osa hoidetusta alueesta on lähes kasvitonta. Lyhyellä aikavälillä siihen millaista kasvillisuutta kehittyy poistettujen järviruoko- ja osmankäämikasvustojen tilalle, vaikuttaa merkittävästi vedenpinnan korkeus. Kasvillisuusalueiden tarkat tiedot on esitetty liitteessä 2 ja kasvillisuuslinjojen tiedot liitteessä 3. Kuva 21. Purjelautarannan pohjukan rehevöitynyttä rantaa vuonna Kuva: Jorma Liiho. Kuva 22. Järviruokokasvusto ylettyi kapenevana vyöhykkeenä kohti etelää. Kuva: Jorma Liiho

20 Kuva 23. Niittojen seurauksena purjelautarannan rantatasanne on suurelta osaa kasvillisuudesta vapaa. Kesällä 2016 järviruokoa kasvoi ainoastaan yksittäisinä tuppaina. Kuva Kuva 24. Purjelautarannan kasvillisuusalueiden ja seurantalinjojen sijainnit. Kasvialueet on esitetty kuvissa 25 33, linjojen topografiatiedot kuvissa Linjaa 1 ei uusittu vuonna 2016, koska se oli kartoitushetkellä veden peitossa. Ilmakuvat: Maanmittauslaitoksen avoin data. 20

21 Kuva 25. Alue 1. Kuvion kasvillisuus koostuu lähinnä sinikaislasta (Schoenoplectus tabernaemontani) ja järviruo osta. Alue on yksittäinen saareke, jolla järviruoko yhä sinnittelee niittojen jälkeen. Niittoa ei ole tehty vuonna Kasvillisuusalueen sijainti on esitetty kuvassa 24. Kuva Kuva 26. Alue 2. Alue sijaitsee korkeimman vedenpinnan yläpuolella Purjelautarannan parkkipaikan edustalla. Alueen kasvillisuus on monipuolista, mutta merkittävää on rantavehnän ja erityisesti merisinapin (Cakile maritima) lisääntyminen vuoteen 2015 verrattaessa. Kasvillisuusalueen sijainti on esitetty kuvassa 24. Kuva

22 Kuva 27. Alue 2. Alueen itäosassa kasvaa muun muassa rantavehnää ja punakoisoa (Solanum dulcamara). Kasvillisuusalueen sijainti on esitetty kuvassa 24. Kuva Kuva 28. Alue 3. Porin ympäristöviraston luonnonsuojeluvalvoja Kimmo Nuotio tutkii alueen kasvillisuutta, jolla sijaitsee hoidetun alueen toinen järviruokoa merkittävästi kasvava kuvio. Lisäksi kuviolta löytyi useita uposlehtisiä lajeja, joita ei esiintynyt koko tutkimusalueella edellisenä vuonna. Kuvaushetkellä merivedenpinta oli +20 cm. Sama alue näkyy kuvan 23 keskiosan vasemmalla puolella, jolloin vedenpinta oli yli 40 cm alempana. Kasvillisuusalueen sijainti on esitetty kuvassa 24. Kuva

23 Kuva 29. Alue 4. Lähinnä järviruokoa kasvava kapea kasvillisuusvyöhyke avoimen rantatasanteen takana. Kuvan vasemmassa reunassa rannalle ajautunutta kuollutta levää. Kasvillisuusalueen sijainti on esitetty kuvassa 24. Kuva Kuva 30. Alue 5. Alueen 4 takana sijaitseva stabiili ja pitkälle kehittynyt kasvillisuuskuvio korkeimman vedenpinnan yläpuolella. Kasvillisuusalueen sijainti on esitetty kuvassa 24. Kuva

24 Kuva 31. Alue 6. Korkeimman vedenpinnan yläpuolella sijaitseva kasvillisuusalue, millä rantavehnä kasvaa tuppaittain. Alue on säilynyt jokseenkin muuttumattomana vuoteen 2015 verrattuna. Kasvillisuusalueen sijainti on esitetty kuvassa 24. Kuva Kuva 32. Alue 7. Alueelle on syntynyt useita pieniä alkiodyynejä rantavehnän ja merisinapin ympärille. Alueen merenpuolelta on poistettu järviruokokasvusto, ja kehitys alueella on toivotun kaltainen. Kasvillisuusalueen sijainti on esitetty kuvassa 24. Kuva

25 Kuva 33. Alue 9. Seuranta- ja hoitoalueen länsireunassa sijaitseva kasvillisuuskuvio, jolla sinikaisla sinnittelee vaikka alueen kasvillisuus on poistettu useana vuonna. Kasvillisuusalueen sijainti on esitetty kuvassa 24. Kuva

26 4.2 Muutokset topografiassa Santojen pohjoisosan rantaviiva on pysynyt lähes paikoillaan vuosikymmenten ajan (Mäkelä 2016). Alueelle ei siis juurikaan ole kertynyt uutta hiekkaa. Tutkimusalueen topografiassa ei myöskään vuosien 2015 ja 2016 välillä ole tapahtunut suuria muutoksia (kuvat 34, 35, 36 ja 37). Kasvillisuuden poiston seurauksena on muodostunut runsaasti potentiaalista aluetta lentohiekan synnylle. Korkea vedenpinta ja Herrainpäivien tuulilta suojaava vaikutus ovat kuitenkin estäneet hiekkaa liikkumasta. Topografialinjoissa tapahtuneita pieniä muutoksia on haasteellista arvioida, sillä linjat ovat suurelta osalta veden peitossa korkean vedenpinnan aikaan. Muutokset korkeimman vedenpinnan yläpuolella ovat kuitenkin olleet erittäin pieniä. Linjaseurantaa on tehty alueella vasta kahtena vuotena, joten tulevaisuudessa nähdään vaikuttaako kasvillisuuden poisto topografiaan. Linja 2 Korkeus (m) 2 1,8 1,6 1,4 1,2 1 0,8 0,6 0,4 0,2 Korkeus 2015 Korkeus Etäisyys rantaviivasta (m) Kuva 34. Linjan alkupään topografiassa ei ole tapahtunut suuria muutoksia. Korkeuden kasvu linjan loppuosassa saattaa johtua siitä, että linjan puolesta välistä on poistettu hietakastikkaa (Calamagrostis epigejos) ja järviruokoa sisältänyt kasvillisuuskuvio. Kuva 35. Erot linjan keskiosan topografiassa johtuvat siitä, että vuonna 2015 alue oli paksun kuivuneen leväkerroksen peitossa kartoitushetkellä. Todellisuudessa maanpinnan topografiassa ei ole tapahtunut suuria muutoksia. 2,8 Linja 3 2,4 2 Korkeus (m) 1,6 1,2 0,8 Korkeus 2015 Korkeus , Etäisyys rantaviivasta (m) 26

27 Linja 4 2,4 2 Korkeus (m) 1,6 1,2 0,8 Korkeus 2015 Korkeus , Etäisyys rantaviivasta (m) Kuva 36. Vuosien 2015 ja 2016 välillä on ranta-alueelta tuhoutunut kasviton rantavalli. Tämä johtunee korkeasta vedenpinnasta ja aallokosta. Vuonna 2016 ei kuitenkaan ole syntynyt vastaavanlaista rantavallia, ilmeisesti kovan aallokon tai vedenpinnankorkeuden tiheän vaihtelun takia. 2,8 Linja 5 2,4 2 Korkeus (m) 1,6 1,2 0,8 Korkeus 2015 Korkeus , Etäisyys rantaviivasta (m) Kuva 37. Linjan topografia ei ole muuttunut vuosien 2015 ja 2016 välillä. 4.3 Yhteenveto Purjelautarannan luonnonhoitotoimenpiteistä toistaiseksi saadut kokemukset ovat positiivisia, joskin on vielä epäselvää millainen kasvillisuus alueen pohjoisosaan mahdollisesti kehittyy järviruoko- ja osmankäämikasvustojen tilalle. Alueen pohjoisosa on erittäin matala ja suuren osan ajasta vedenpeitossa. Korkeimman vedenpinnan ja metsittyneen dyynin väliin jää vain hyvin kapea vyöhyke. Rehevöityminen ja ilmaversoisten kasvustojen laajentuminen kohti Santojen keskiosaa on saatu saatu pysähtymään, ja niiden poistaminen on johtanut aktiivisempaan vaiheeseen alueilla niiden takana ja tutkimusalueen eteläosassa on käynnistynyt dyynikehitys. Lisäksi koko seuranta-alueella ovat lisääntyneet hiekkarannoille tunnusomaiset kasvit kuten suola-arho ja merisinappi. Alueen virkistyskäyttömahdollisuudet ovat lisääntyneet merkittävästi lisääntyneen avoimuuden ja vuosittaisen levänpoiston seurauksena. 27

28 5. Entisen tanssilavan alueen kasvillisuusselvitys Alue sijaitsee Yyterin santojen keskiosassa esidyynin takana, rannalle johtavan puulankongin eteläpuolella. Alue on määritelty luontotyypiltään dyynin kosteaksi painanteeksi (Nylen 2009). Luontotyyppi on määritelty valtakunnallisesti erittäin uhanalaiseksi (Raunio ym. 2008). Alue ei kuitenkaan ole luonnontilainen, vaan sillä on sijainnut tanssilava vuodesta Tanssilava purettiin 1970-luvun puolivälissä. Lisäksi alue on Hellemaan (1995 s. 72) mukaan kuivattu ja tasoitettu täyttömaalla 1990-luvulla, mikä on aiheuttanut muutoksia kasvuolosuhteisiin. Dyynien kosteiden painanteiden luonnontilaisuuden kannalta keskeisiä piirteitä ovat kasvillisuuden avoimuus (puuston puuttuminen) ja tyypillinen lajikoostumus, maaston kulumattomuus sekä ojittamattomuus. Hellemaan (1995 s. 72) mukaan vuonna 1987 painanteella kasvoi sammalia ja vihvilöitä. Niin ikään painanteessa sekä sen ympärillä kasvoi pajudyynejä. Alue on metsittynyt 2000-luvulla nopeasti. Erityisen nopeasti on lisääntynyt mänty (Pinus sylvestris) (Mäkelä 2016). Vuoden 2016 kasvillisuusselvityksessä alueelta havaittiin yhteensä 27 putkilokasvilajia. Alue jaettiin kasvillisuutensa perusteella yhteensä 28 alueeseen (kuva 38). Edustavia hanhenpajun (Salix repens), mustuvapajun (Salix myrsinifolia) ja kiiltopajun (Salix phylicifolia) ympärille syntyneitä pajudyynejä sijaitsee edelleen alueen lounais- ja luoteisreunoilla. Luoteisosassa pajudyynit ovat noin 0,5 1 metriä korkeita (kuvat 39, 40, 42 ja 43), kun taas lounaisosassa pajut kasvavat erittäin matalina (kuvat 45 ja 46). Tutkimusalueen keskellä sijaitsee yksi kiiltopajun ympärille kasvanut muita pajudyynejä selvästi korkeampi ja jyrkkäreunaisempi pajudyyni (kuva 58). On mielenkiintoista, kuinka samat pajulajikkeet kasvavat puumaisina alueen itäosien kosteammilla kohdilla (kuvat 54 ja 55). Alueen itäosassa kasvaa usealla kuviolla valtalajina nuorta ja tiheää männikköä, jossa kenttäkerroksen muodostavat pajut, sammalet ja jäkälät. Vähäisemmissä määrin kasvaa puolukkaa (Vaccinium vitis-idaea), mustikkaa (Vaccinium myrtillus), kanervaa (Calluna vulgaris) ja katinliekoa (Lycopodium clavatum). Paikoittain kenttäkerros on vähäistä (kuvat 50, 51 ja 52). Tutkimusalueen Itäosan männikköalueet vaihettuvat itään siirryttäessä kapean ja puuttoman, mutta kenttäkerrokseltaan samankaltaisen vyöhykkeen kautta avoimempaan rantavehnä- ja metsälauhakasvustoon (kuva 44). Paikoitellen mäntyjen välissä on puustosta avoimia sammalkuvioita (kuva 49). Tutkimusalueen etelä- ja lounaisosissa on kuivempia alueita, joilla kasvaa iäkkäitä mäntyjä ja hieskoivuja (Betula pubescens) (kuvat 47 ja 48). Kenttäkerroksen muodostavat pääosin matalat pajut ja metsälauha (Deschampsia flexuosa). Selvästi rehevin alue sijaitsee tutkimusalueen pohjoisosassa, jossa puuston muodostavat useat lehtipuut, kuten harmaaleppä, haapa, hieskoivu ja raita. Pensaskerroksessa kasvaa pajuja ja kenttäkerroksessa muun muassa maitohorsmaa ja syysmaitiaista (kuvat 54, 55 ja 56). Avoimemmilla alueilla, kuten tutkimusalueen keskellä, kasvaa rantavehnää, hietakastikkaa ja metsälauhaa (kuvat 41 ja 57). Metsälauhaa kasvaa vähäisissä määrissä lähes kaikilla kuvioilla. Kasvillisuuskuvioiden tarkat tiedot on esitetty liitteessä 4. Alueelle tehtiin myös kaksi neljän neliömetrin kasvillisuusruutua, joilta poistettiin puu- ja pensaskasvillisuus (kuva 38). Käytännössä poistettiin kahta lajia; mäntyä ja kiiltopajua. Tarkoituksena on seurata ruuduilla kehittyvää kasvillisuutta. Ruutujen tiedot on esitetty liitteessä 5. 28

29 Kuva 38. Määritetyt kasvillisuuskuviot entisen tanssilavan alueella (vihreät alueet). Sinisellä merkitty seurantaruudut, joilta poistettiin kasvillisuus. Indeksikartan taustakartta: Maanmittauslaitoksen avoin data. 29

30 Kuva 39. Oikealla alue 1. Vasemmalla alue 2. Alueella 1 kasvaa rantavehnää ja metsälauhaa. Kuva Kuva 40. Alueelle 2 on syntynyt pajudyynejä kiiltopajun (Salix phylicifolia) ja mustuvapajun (Salix myrsinifolia) ympärille. Muita lajeja ovat metsälauha, rantavehnä ja röyhyvihvilä (Juncus effusus). Kuva

31 Kuva 41. Alueen 3 valtalajina on rantavehnä, siellä täällä kasvaa metsälauhaa. Kuva Kuva 42. Alueella 4 kiiltopaju ja hanhenpaju (Salix repens) muodostavat matalia pajudyynejä. Kuvan oikeassa reunassa kulkee mönkijäura, jota käytetään naruristialueen huoltoajossa. Aiemmin huoltoajo muodosti lenkin, joka kulki esidyynin ylitse. Esidyynin puhkaissut ajoura on nyt tukittu tuuliaidoin ja huoltoajo tapahtuu edestakaisin kuvan uran kautta. Kuva

32 Kuva 43. Alueella 5 hanhenpaju ja kiiltopaju ovat muodostaneet matalia pajudyynejä. Pajujen välissä kasvaa hietakastikkaa, rantavehnää ja metsälauhaa. Kuva Kuva 44. Alueella 6 tutkimusalue vaihettuu matalan, lähinnä sammalia ja pajuja kasvavan vyöhykkeen kautta ympäröivän alueen metsälauha- ja rantavehnäkasvustoon. Kuva

33 Kuva 45. Alueella 7 sijaitsee erittäin edustava hanhenpajun ympärille syntynyt pajudyyni. Kuva Kuva 46. Hanhenpaju kasvaa mattomaisena kasvustona. Kuvan kohde on merkitty kasvillisuusalueet osoittavaan karttaan (kuva 38) edellisen kuvan tavoin numerolla 7. Kuvan kohde on alueista eteläisempi. Kuva

34 Kuva 47. Tutkimusalueen länsireunalla, alueella 8, kasvaa kookkaita hieskoivuja (Betula pubescens). Harvassa kenttäkerroksessa kasvaa pajuja, hietakastikkaa ja metsälauhaa. Kuva Kuva 48. Alueella 9 kasvaa tutkimusalueen iäkkäimmät männyt. Kenttäkerroksen valtalajeina kasvaa sammalia ja metsälauhaa. Kuva

35 Kuva 49. Alueella 10 kasvaa pääosin karhunsammalta (Polytrichum). Lisäksi sillä kasvaa kynsisammalta (Dicranum) ja seinäsammalta (Pleurozium schreberi) sekä metsälauhaa. Kuva Kuva 50. Alueella 11 kasvaa suurimmaksi osaksi nuorta mäntyä (Pinus sylvestris), mutta myös pajuja kenttäkerroksessa. Kuva

36 Kuva 51. Alue 12 on kapea lähinnä hanhenpajua kasvava vyöhyke männikön ja avoimen alueen välissä. Kuva Kuva 52. Alue 13 kasvaa tiheänä mäntyä. Kuva

37 Kuva 53. Alueen 13 kenttäkerroksessa kasvaa hanhenpajua, metsälauhaa sekä yksittäisiä harmaaleppiä (Alnus incana) ja hieskoivuja. Kuva Kuva 54. Alue 14 on tutkimusalueen lajirikkain kuvio. Puulajeina on haapa (Populus tremula), harmaaleppä, hieskoivu, rauduskoivu (Betula pendula), raita (Salix caprea) ja mänty. Lisäksi pensaskerroksessa kasvavat hanhenpaju ja kiiltopaju. Lisäksi alueella kasvaa muun muassa maitohorsma (Epilobium angustifolium) ja syysmaitiainen (Leontodon autumnalis). Kuva

38 Kuva 55. Alue 14 kuvattuna pohjoisesta. Kuva Kuva 56. Alueen 15 valtalajina on mänty. Kenttäkerros on kuitenkin useita muita mäntyvaltaisia kuvioita monipuolisempi. Lajeina esiintyy muun muassa mustikkaa (Vaccinium myrtillus) ja nurmipiippoa (Luzula multiflora). Kuva

39 Kuva 57. Alueella 16 kasvaa lähinnä metsälauhaa, vähäisissä määrin rantavehnää ja sammalia. Kuva Kuva 58. Alueen 17 muodostaa kiiltopajun ympärille syntynyt korkea pajudyyni. Kuva

40 6. Lähteet Bonham, C. D., Mergen, C. E. & Montoya, S. 2004: Plant Cover Estimation: A Contiguous Daubenmire Frame. Rangelands, 26, Carter, R. W. G. 1990: The geomorphology of coastal dunes in Ireland. Teoksessa Bakker, Th. W. & P. D. Jungerius, J. A. Klijn (toim.) Dunes of the European coasts, Catena supplement 18. Cremlingen. Hellemaa, P. 1995: Suomen lentohiekkarantojen sukkessio. Uhanalaisen ympäristötyypin nykytila, kehitys ja kehitykseen vaikuttavat tekijät. Helsingin yliopiston maantieteen laitos. Ma kela, A. 2016: Yyterin santojen luonnonhoitosuunnitelma. Raportti, Porin kaupungin ympäristövirasto 2/2016. Nylen, T. 2009: Yyterin Natura-luontotyypit. Dyyniluonnon tila ja hoitotarpeet. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 6. Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus. Suomen ympäristö: 8. Ma kela, A. 2015: Yyterin dyynit. Muutokset esidyynin topografiassa ja kasvillisuuspeitteessä Porin kaupungin omistamalla alueella vuosina s. Maantieteen pro gradu -tutkielma. Turun yliopisto. 40

41 7. Liitteet Rantavehnän istutus suoritettiin Lisäksi istutuksia tehtiin muutamana yksittäisenä päivänä seuraavilla viikoilla. Rantavehnät kerättiin esidyynin takaa täytetyn uimakuopan kohdalta sekä entisen tanssilavan läheisyydestä (kuvat 1,2 ja 3). Molemmissa paikoissa rantavehnää on runsaasti, eikä niiden kerääminen aiheuta eroosiovaaraa. Lisäksi alueille tulee runsaasti uusia siemeniä tuulen kuljettaessa niitä esidyyniltä. Suurin osa rantavehnistä istutettiin esidyynin erodoituneeseen kohtaan, josta suurin osa rannalta tulevasta hiekasta lentää laakeaksi kummuksi esidyynin taakse (raportin kuva 1, linja 7) (kuvat 4 ja 5). Lisäksi rantavehnän taimia istutettiin alkiodyynivyöhykkeeseen (kuva 6). Istutettuja rantavehniä kasteltiin istutuksen yhteydessä useana päivänä. Kuva 1. Rantavehnää kerättiin istutettavaksi esidyynin takaa täytetyn uimakuopan kohdalta. Kuvan takaosassa sijaitsevat muovikomposiittipitkokset johtavat uimarannalle sekä Bikini Barille. Kuva

42 Kuva 2. Esidyynin takana sijaitseva täytetty uimakuoppa. Tasanteella kasvaa suurimmaksi osaksi hietakastikkaa ja järviruokoa, joiden seassa rantavehnää. Yhtenäisemmin rantavehnää kasvaa kuvan kasvuston etualalla sekä oikeassa reunassa. Kuva Kuva 3. Maasta kaivetut rantavehnän kerättiin muoviastioihin, joissa ne siirrettiin istutusalueelle. Kuva

43 Kuva 4. Istutetut rantavehnät kasteltiin istutuksen yhteydessä sekä useana päivänä istutuksen jälkeen, koska sää oli istutusten aikaan lämmin ja kuiva. Kuva 5. Kuvan 4 alue alhaalta nähtynä muutama viikko istutusten jälkeen. Taimia istutettiin 3 5 kappaletta jokaiseen kuoppaan. Kuva

44 Kuva 6. Rantavehnän taimia istutettiin myös alkiodyynivyöhykkeen molempiin päihin, niin että alue saadaan laajenemaan. Kuva Purjelautarannan kasvillisuuskuvioiden tiedot Laji Alue 1 Alue 2 Alue 3 Alue 4 Alue 5 Alue 6 Alue 7 Alue 8 Alue 9 Harmaaleppä Hentosuolake Hentovita Hietakastikka Hiirenvirna Isohaura Isolaukku Isomaksaruoho Isomaltsa Isorölli Jauhosavikka Juolavehnä Järviruoko Kannusruoho Kapeaosmankäämi Karhunputki Keto-orvokki Ketohanhikki Kiiltopaju Konnanleinikki Konnanvihvilä Lehtovirmajuuri Leskenlehti Litutilli Merisinappi Metsälauha

45 Laji Alue 1 Alue 2 Alue 3 Alue 4 Alue 5 Alue 6 Alue 7 Alue 8 Alue 9 Mutayrtti Mänty Niittynurmikka Nokkonen Nurmirölli Pelto-ohdake Peltohatikka Peltokorte Peltopillike Peltovalvatti Pietaryrtti Pikkurantamatara Poimuhierakka Pujo Punakoiso Ranta-alpi Rantakukka Rantaluikka Rantaputki Rantaukonnauris Rantavehnä Rantayrtti Ruokohelpi Rönsyrölli Sarjakeltano Sinikaisla Suola-arho Suolamaltsa Syysmaitiainen Hentosätkin Tervaleppä Tähkä-ärviä Ukontatar Vesikuusi Villakko sp Voikukka Brym sp Karhunsammal Seinäsammal Hirvenjäkälä Torvijäkälä

46 7.3 Purjelautarannan kasvillisuuslinjojen tiedot Linja Kokonaispeittävyys Hentosätkin + Hietakastikka 1 x Isorantasappi Järviruoko x Kannusruoho + Ketohanhikki + Konnanvihvilä x Luhtakuusio 2 Maitohorsma + Merihaura Meri-sinappi 15 3 Nuokkurusokki + Peltokorte x Pikkurantamatara Poimuhierakka 1 + Rannikki + Rantakukka + Rantaluikka Rantavehnä 19 + x Ratamosarpio + Rönsyrölli x Sammakonvihvilä Tummarusokki + Tähkä-ärviä Ukontatar 1 Levän peitossa

47 Linja Kokonaispeittävyys Hietakastikka Jauhosavikka + Juolavehnä x Järviruoko x Keto-orvokki + + x Konnanvihvilä Lehtovirmajuuri 2 Metsälauha 3 x Pelto-ohdake + x Peltokorte 1 Poimuhierakka + + Pujo + + x Punakoiso + Rannikki + Rantamatara Rantavehnä x Ruokohelpi 10 Rönsyrölli x Suolamaltsa Tahmavillakko + Tummarusokki + Ukontatar Leontodon sp. + Bryo sp x Levän peitossa

48 Linja Kokonaispeittävyys Hietakastikka x Järviruoko x Kannusruoho x Ketohanhikki Keto-orvokki x Konnanleinikki x Konnanvihvilä x Meri-sinappi + x Myrkkykeiso + Rantaluikka + Rantavehnä x Rönsyrölli Sinikaisla + Suola-arho Levän peitossa

49 Linja Kokonaispeittävyys Järviruoko + 1 Konnanvihvilä Meri-sinappi Rannikki x Rantavehnä x Rönsyrölli x Suolamaltsa x Tervaleppä 1 49

50 7.4 Entisen tanssilavan kasvillisuuskuvioiden tiedot Laji Alue Hanhenpaju Hietakastikka Jokapaikansara Kanerva Katinlieko Ketopiippo Kiiltopaju Maitohorsma Metsälauha Mustikka Mustuvapaju Niittynurmikka Nurmihärkki Nurmipiippo Puolukka Rantavehnä Röyhyvihvilä Syysmaitiainen Variksenmarja Haapa Harmaaleppä Hieskoivu Kataja Kuusi Mänty Raita Rauduskoivu Hiirensammal Karhunsammal Kynsisammal Seinäsammal Poronjäkälä Hirvenjäkälä Torvijäkälät

51 7.5 Entisen tanssilavan hoitoruutujen tiedot Laji Alue 1 Ruutu 1 Ruutu 2 Ruutu 3 Ruutu 4 Alue 2 Ruutu 1 Ruutu 2 Ruutu 3 Ruutu 4 Hanhenpaju Harmaaleppä Hieskoivu Hietakastikka Kuusi Metsälauha Mustikka Mänty Puolukka Variksenmarja Karhunsammal Poronjäkälä Hirvenjäkälä Torvijäkälä Kuva 1. Alue 1, ruutu 1. Vasen yläkulma on alueen koilliskulma. Kuva Kuva 2. Alue 1, ruutu 2. Vasen alakulma on alueen luoteiskulma. Kuva

52 Kuva 3. Alue 1, ruutu 3. Oikea alakulma on alueen lounaiskulma. Kuva Kuva 4. Alue 1, ruutu 4. Oikea yläkulma on alueen kaakkoiskulma. Kuva Kuva 5. Alue 2, ruutu 1. Vasen yläkulma on alueen koilliskulma. Kuva Kuva 6. Alue 2, ruutu 2. Vasen alakulma on alueen luoteiskulma. Kuva Kuva 7. Alue 2, ruutu 3. Oikea alakulma on alueen lounaiskulma. Kuva Kuva 8. Alue 2, ruutu 4. Oikea yläkulma on alueen kaakkoiskulma. Kuva

53 7.6 Ilmakuva: vaurioitunut dyynialue 53

54 7.7 Ilmakuva: purjelautaranta 54

55 55

56 7.8 Ilmakuva: entisen tanssilavan alue 56

57 7.9 Ilmakuva: Munakarin alue 57

58 Yyterin Sannat on Etelä-Suomen laajin yhtenäinen ja aktiivinen dyynialue. Dyynialueen luonnonarvojen arvokkuutta lisää erilaisten dyynityyppien esiintyminen ja niiden vyöhykkeinen ilmentyminen. Lisäksi Yyterin rannan muoto ja sedimentin rannansuuntainen kulkeutuminen on johtanut hyvin eri tyyppiseen dyynikehitykseen rannan eri osissa. Nämä seikat muodostavat Yyteristä luonnonsuojelullisesti ja maisemallisesti erityisen arvokkaan kohteen. Luonnonarvojen lisäksi Yyterin Sannat on arvokas virkistyskohde. Porin kaupungin ympäristövirasto on tehnyt viime vuodet aktiivisesti työtä luonnonsuojelun ja virkistyskäytön yhteensovittamiseksi. Alueen aiempien vuosien liiallinen virkistyskäyttö on kuitenkin aiheuttanut dyynialueen kulumista. Lisäksi Santoja uhkaa rehevöityminen rannan pohjois- ja eteläosissa.