HALLITUKSEN KEHITYSYHTEISTYÖKERTOMUS EDUSKUNNALLE VUODELTA 1996

Transkriptio

1 HALLITUKSEN KEHITYSYHTEISTYÖKERTOMUS EDUSKUNNALLE VUODELTA 1996

2 Ulkoasiainministeriön kehitysyhteistyöosasto Katajanokanlaituri 3, Helsinki Puhelinvaihde: (09) , telefax: (09) Aineistotilaukset: tiedotusyksikkö, puhelin (09) , fax (09) Osaston kotisivut intemetissä:

3 K 11/1997 vp HALLITUKSEN KEHITYSYHTEISTYÖKERTOMUS EDUSKUNNALLE VUODELTA 1996 Helsinki 1997

4 ISSN Kirjapaino Uusimaa Oy Porvoo 1997

5 EDUSKUNNALLE Kehitysyhteistyötä koskevan kertomuksen antamisesta eduskunnalle joulukuun 13. päivänä 1985 annetun lain (964/85) 1 :n nojalla annetaan Eduskunnalle oheisena hallituksen kehitysyhteistyökertomus vuodelta Helsingissä 5. päivänä joulukuuta 1997 Tasavallan Presidentti MARITI AHTISAARI Kehitysyhteistyöministeri Pekka Haavisto

6

7 HALLITUKSEN KEHITYSYHTEISTYÖKERTOMUS EDUSKUNNALLE VUODELTA 1996 JOHDANTO ,;,..,... ~... ;.;... ~,11 1. KEHITYSYHTEISTYÖN PERIAATEPÄÄTÖS Valtioneuvosto teki periaatepäätöksen kehitysyhteistyöstä.. ~... ~.~... :. ~.. 13 Periaatepäätöksen tausta: Suomen muuttunut kansainvälispoliittinen kehys... :.... \...,,,, Periaatepäätös on globaaliagendan toiminnallistamisen väline Kehitysmaissakin kehitysyhteistyö on osa ulkopolitiikkaa... ~... ;...,, Periaatapäätöksen toimeenpano on käynnissä...., KEHITYSYHTEISTYÖN HALLINTO...;... >...:... ~ ~ 29 Kehitysyhteistyöosasto ;.:... ~;...,:,.~ OECD:n kehitysapukomitea DAC... ~.... :...:...29 Pohjoismainen yhteistyö Kehitysmaasuhteiden neuvottelukunta...;.;;... ' ~ 30, 3. MAA- JA ALUEKOHTAINEN YHTEISTYÖ Saharan eteläpuoleinen Afrikka ~;;,;, ;... ;.~. 35 Etiopia Kenia...:...,::..i......,.....:...', ,, Mosambik... ". ' Namibia...,...: ~:.;.....".:.:..46, Sambia...:....,...;.,.,,, :.. ;.,...,.:... 49: Tansania...".,,.;,,;...;...,;;... ~..,..,..,. 52 Muut maat: Etelä-Afrikan Tasavalta Alueellinen yhteistyö...;...,...,.. 55 Välimeren alue...,..."..., ~...;.,,.-....'56 Egypti..."..:.. :.;......,..,...,... :5,6 Muut maat: Palestiina...,...$9 Alueellinen yhteistyö Aasia... ~~~ -" ~... ~;~~~ :_6_1.\',.. Nepal... al' Vietnam...:.. ;...,.,...;.. :64 Muut maat ja alueellinen yhteistyö...,;,...:...;;;..:... ~ Latinalainen Amerikka Nicaragua...,,..:.. ~ ; :. ~....,..,.... G,9 Bosnia-Herzegovinan jälleenrakentamine~.... ~.. ~..:...,.:...;,'(3, Maittain kohdentamaton kahdenvälinen apu:..,... ~... ~.~-~,.. 1,...:,~.. ~.7'1:: :: 4. KANSALAISJÄRJESTÖTOIMINTA Kehitysyhteistyön Palvelukeskus (KEPA)... ~... ~! 8(), Kansalaisjärjestöt ja EU

8 5. KEHITYS- JA KORKOTUKILUOTOT Kehity-sluotot Korkotu:kiluotot TEOLLINEN JA KAUPALLINEN YHTEISTYÖ Teollisen yhteisty-ön rahasto Oy (FINNFUND) Taloudellinen, teollinen ja teknologinen (TTT-) yhteisty-ö YK.:n KEHITYSOHJELMAT Yleistä YK.:n kehity-sohjelma UNDP YK.:n lastenrahasto UNICEF YK.:n väestörahasto UNFPA Maallman elintanrikeohjelma 'WFP KEHITYSRAHOITUSLAITOKSET Suomen kehity-syhteisty-ö ja kehity-srahoituslaitokset Maallmanpankkiryhmä KANSAINVÄLISET YMPÄRISTÖRAHASTOT Maallman ympäristörahasto, GEF HUMANITAAR.INEN APU l EU:n KEHITYSYHTEISTYÖ JA SUOMI Ka.nsallinen valm.istelu Osallistuminen EU :n kehity-syhteisty-ötä koskevaan päätöksentekoon neuvostossa Yhteisön kehity-syhteisty-öhankkeita käsittelevät komiteat BENKILOAPU Yl e1s1a... k e hit-v ; ::-o..tä. sp~ IL.el Henkilöstön kehittämisohjelmat Valmennus TUTKIMUS EU WID ER -instituutti Muu monenkes'kinen tutkimus EVALUOINTI JA SISÄINEN TARKASTUS Suomen kehity'syhteisty'ön evaluointi Ka.nsain.välinen evaluointiyhteisty'ö Sisäinen tarkastus TIEDOTUS

9 LIITE Kehitysyhteistyön periaatepäätös TAULUKOT DAC-maiden kehitysyhteistyöhön käyttämät varat 1996 (Milj. USD) DAC-maiden kehitysyhteistyöhön käyttämät varat 1996 (% BKTL:sta) Suomen julkinen kehitysyhteistyö , määrärahat ja varojen käyttö Suomen julkinen kehitysyhteistyö, jako kahdenväliseen ja monenkeskiseen (Mmk) Julkinen kehitysyhteistyö käyttökohteittain, varojen käyttö sekä talousarvio 1997 (Mmk) Suomen apu ensisijaisille yhteistyömaille Hanke- ja ohjemamuotoinen kehitysyhteistyö 1996, maksatukset toimialaitlain Kahdenvälisen kehitysyhteistyön suurimmat vastaanottajat (Mmk) Korkotuen suurimmat vastaanottajat vuosina (Mmk) Teollisen kehitysyhteistyön suurimmat vastaanottajat (Mmk) Suomen kahdenvälinen kehitysyhteistyö 1996, maksatukset maaryhmittäin Kahdenvälisen kehitysyhteistyön maakohtaiset maksatukset 1996 (1000 mk) Kehitysyhteistyö kansainvälisten järjestöjen kautta (Mmk) Suomalaiset asiantuntijat kansainvälisten järjestöjen päämajatehtävissä/sihteeristöissä Apulaisasiantuntijat ja YK:n vapaaehtoiset KARTAT JA KAAVIOT Kehitysyhteistyöosaston organisaatio Suomen ensisijaiset yhteistyömaat KUVAUKSET Suomen kehitysyhteistyön määrällinen kehitys Kehityksen saavutukset ja haasteet Kansanvallan ja ihmisoikeuksien edistäminen Suomen kehitysyhteistyössä Vesihuolto ja sanitaatio Suomen kehitysyhteistyössä YK-reformi Maailman elintarvikehuippukokous Suomen humanitaarinen apu arvioitu Koherenssi EU-hankeneuvonta Osapuolten sitoutuminen Suomen kehitysyhteistyössä Maatiedot luvussa 3 on koottuyk:nkehitysohjelman (UNDP) julkaisusta Human Development Report 1997 ja Maailmanpankin julkaisusta World Development Report Kannen suunnittelu: Innocorp Oy Kansikuva Mosambikista, Martti Lintunen 9

10

11 JOHDANTO Vuosi 1996 oli tärkeä Suomen kehitysyhteistyön tulevaisuuden kannalta. Hallituksen kehitysyhteistyön periaatepäätöksessä sovittiin, että kehitysyhteistyön osuutta valtion budjetista nostetaan vuosituhannen vaihteeseen mennessä 0,4 prosentin tasolle bruttokansantuotteesta. Pitemmällä tähtäimellä tavoitteena on saavuttaa uudelleen YK:n suositus 0, 7 prosenttia BKT:sta. Käytännössä kehitysyhteistyön määrärahat ovat nyt tyydyttävässä nousussa. Kyse ei kuitenkaan ole yksinomaan määrärahoista. Kehitysyhteistyössä eletään työntäyteisiä aikoja, kun hallituksen periaatepäätöstä kehitysyhteistyön uusista painopisteistä on alettu soveltaa käytäntöön. Köyhyyden vähentäminen, ympäristöuhkien torjuminen, demokratian tukeminen ja naisten aseman edistäminen ovat entistä keskeisemmin mukana hankkeissamme. Myös kehitysmaiden vammaisten aseman parantaminen on asia, jota Suomi hankkeissaan ja kansainvälisillä foorumeilla ajaa. Kehitysmaiden köyhyyden vähentäminen edellyttää kestävää taloudellista kasvua, oikeudenmukaista tulonjakoa ja erillisiä kaikkein huono-osaisimpiin kohdistuvia tukijärjestelyjä. Perinteisten kehitysyhteistyömuotojen rinnalle ollaan kehittämässä uudentyyppisiä hankkeita, joista pienyrittäjyyteen kannustavat ns. mikroluotot ovat hyvä esimerkki. Eri puolilla maailmaa toteutetut pienluotto-ohjelmat ovat osoittautuneet menestyksekkäiksi. Myös Suomen kehitysyhteistyössä niiden asema on korostumassa. Ympäristönäkökohdat otetaan nykyään huomioon kaikissa kehitysyhteistyöhankkeissa. Taloudellisen kasvun ja ympäristön kantokyvyn välinen tasapaino koetaan niin keskeiseksi kysymykseksi, että Suomi on käynnistänyt myös erillisiä suojeluhankkeita. Egyptissä toteutamme hanketta, jossa pyritään vähentämään maan raskaan teollisuuden päästöjä. Ympäristöhallinnon ja -koulutuksen kehittämisessä olemme mukana mm. Kirgisiassa ja Mekong-joen alueella. Demokratia ja ihmisoikeudet ovat taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen perusta. Kansanvaltaa ja ihmisten osallistumismahdollisuuksia Suomi pyrkii edistämään jokaisessa hankkeessa, mutta tukee myös erityisesti näitä tavoitteita toteuttavia hankkeita. Ihmisoikeudet eivät tunne ikärajaa. Lapsityövoima, lapsiprostituutio ja katulapset ovat ongelmia, joita maailman hallitusten on entistä tarmokkaammin ratkottava. Valtaosa kahdenvälisestä kehitysyhteistyöstä suunnataan edelleen pitkäjänteiseen työhön ensisijaisten yhteistyömaiden kanssa. Hallituksen periaatepäätöksen mukaisesti maavalintoja ja maapolitiikkaa voidaan kuitenkin toteuttaa aiempaa joustavammin. Bosnia, Etelä-Afrikka ja palestiinalaisalueet ovat esimerkkejä uusista kohteista. Laos. Kuva: Martti Lintunen 11

12 Kaakkois-Aasian köyhien valtioiden, Laosin ja Kambodzhan, kanssa Suomi on pienten projektien merkeissä aloittanut kehitysyhteistyön, jonka toivotaan lisäävän poliittisia ja taloudellisia suhteita. Vastaavanlaisia päänavauksia olemme tehneet Keski-Aasian tasavalloissa. Nämä ovat käytännön esimerkkejä siitä, että kehitysyhteistyö on yhä tiiviimpi osa Suomen ulkopolitiikkaa. Poliittisia kysymyksiä, kauppapolitiikkaa ja kehitysyhteistyötä tarkastellaan nyt yhtenä kokonaisuutena. Kahdenvälisen kehitysyhteistyön lisäksi olemme myös tulevaisuudessa aktiivisia kansainvälisten järjestöjen ja kehitysrahoituslaitosten toiminnassa. Pohjoismaiden ajamat uudistusesitykset YK:n sosiaali- ja taloussektorilla ovat herättäneet mielenkiintoa muissa jäsenmaissa ja maailmanjärjestön uusi pääsihteeri Kofi Annan on käyttänyt mm. niitä pohjana omassa reformityössään. YK:n tehouoman byrokratian remontointi on välttämätön asia. Yhtä tarkasti Suomi seuraa muidenkin kansainvälisten järjestöjen toimintaa ja on mukana niiden työn kehittämisessä. Tilanne kriisialueilla eri puolilla maailmaa jatkuu vaikeana. Humanitaarista apua tarvitaan jatkossakin. Uutta toiminnassa on se, että voimme poikkeuksellisesti toimia myös Suomen lähialueilla tilanteen niin vaatiessa. Viime talvena Suomi lähetti apua mm. Karjalaan humanitaarisen tilanteen kärjistyttyä itärajan takana. Kansalaisjärjestöjen toimintamahdollisuuksia on haluttu parantaa, ja kansalaisjärjestöjen kautta ohjattava osuus kehitysyhteistyömäärärahoista on nyt saavuttanut tavoitteena olleen kymmenen prosenttia. Yhteistyö Suomessa viranomaisten, kansanedustajien ja kansalaisjärjestöjen kesken on vaalimisen arvoista. Pekka Haavisto Kehitysyhteistyöministeri 12

13 1 Kehitysyhteistyön periaatepäätös VALTIONEUVOSTO TEKI PERIAATEPÄÄTÖKSEN KEHITYSYHTEISTYÖSTÄ Hallitusohjelmassa sovittiin, että hallitus tekee kehitysyhteistyötä koskevan periaatepäätöksen, joka käsittelee Suomen kehitysyhteistyön suuntaamista ja aikataulua kehitysyhteistyömäärärahojen nostamiseksi. Periaatepäätöksen valmistelua varten hallitus asetti selvitysmiehen, kansanedustaja Pertti Paasion, jonka raportti valmistui helmikuussa Selvitysmiehen raportin pohjalta periaatepäätöksen valmistelu jatkui ensiksi ulkoasianministeriön kehitysyhteistyöosastolla ja sitten hallituksen sisäisessä ministerityöryhmässä. Ministerityöryhmän esitys käsiteltiin sekä hallituksen talouspoliittisessa että ulko- ja turvallisuuspoliittisessa valiokunnassa, ja valtioneuvosto teki asiasta periaatepäätöksen. Periaatepäätös perustuu vuonna 1993 hyväksyttyyn 1990-luvun kehitysyhteistyöstrategiaan. Hallituksen kehitysyhteistyöpolitiikan päämäärät ovat sekä strategian että periaatepäätöksen mukaan samat: kehitysmaissa vallitsevan laajamittaisen köyhyyden vähentäminen yleismaailmallisten ympäristöuhkien torjuminen auttamalla kehitysmaita ratkaisemaan ympäristöongelmia ja yhteiskunnallisen tasa-arvon, kansanvallan ja ihmisoikeuksien edistäminen kehitysmaissa. Kehitysyhteistyö ja kehitysmaasuhteet ovat olennainen osa Suomen ulkopolitiikkaa. Suomi tekee voitavansa ulko- ja talouspolitiikan keinoin teollisuusmaiden ja kehitysmaiden välisten vauraus- ja hyvinvointierojen kaventamiseksi ja poistamiseksi. Suomi tukee kansainvälistä yhteistyötä kehitysmaiden ongelmien ratkaisemiseksi ja sitä kautta yleismaailmallisen turvallisuuden ja hyvinvoinnin lisäämiseksi. Koordinoimalla kehitysyhteistyötä poliittisten ja taloudellisten tavoitteiden kanssa voidaan vaikuttaa maailmanlaajuisten kehitysongelmien sekä konfliktien ja hätätilanteiden perussyihin. Suomen kehitysyhteistyön lähtökohtana ja tuen edellytyksenä on, että kehitysmaa vastaa itse kehityksestään. Kestävän ja elinkelpoisen kehityksen edellytyksenä on kehitysmaan, sen kansalaisten ja siellä toimivien yhteisöjen, järjestöjen ja instituutioiden oma kehitystahto. Avunautajan osuus on aina vain kehitysmaan omia pyrkimyksiä tukeva. Kehitysyhteistyön keskeisimmät kanavat ovat kahdenvälinen kehitysyhteistyö, kansainväliset järjestöt ja kehitysrahoituslaitokset, humanitaarinen apu ja kansalaisjärjestöt. Eri kanavat ovat toisiaan täydentäviä ja sopivat eri tavoin eri tarkoitusperiin ja tilanteisiin. Kanavien yhdistelmillä ja valikoivalla käytöllä tähdätään kehitysyhteistyömäärärahojen parhaaseen mahdolliseen käyttöön. 13

14 14 Kahdenvälisissä kehitysmaasuhteissaan hallitus lisää poliittista vuoropuhelua suhteidemme kokonaisuudesta ja kehitysyhteistyön strategisista päämääristä. Monenkeskisessä kehitysyhteistyössä hallitus painottaa YK-järjestelmän roolia Suomen kehitysyhteistyön tasavertaisena kanavana kansainvälisten kehitysrahoituslaitosten rinnalla. Tarvittaessa hallitus kohdentaa monenkeskistä apua Suomen kehitysyhteistyön kannalta keskeisiin kohteisiin (aktiivinen multilateralismi). Suomen kehitysmaasuhteiden kokonaisuus muodostuu poliittisesta ja taloudellisesta kanssakäymisestä sekä kehitysyhteistyöstä. Hallitus laatii vuonna 1997laajemman kehitysmaapoliittisen strategian, jossa eri kehitysmaasuhteille asetetaan yhteiset päämäärät. Hallitus asettaa tavoitteeksi kehitysyhteistyömäärärahojen lisäämisen niin, että 0,4 prosentin BKTL-taso saavutetaan vuonna Suomi pitää tavoitteenayk:nsuosituksen mukaisen 0,7 prosentin BKTL-tason saavuttamista pitkällä aikavälillä. Hallitus täsmensi periaatepäätöksessä niitä periaatteita ja keinoja, joilla kehitysyhteistyön tavoitteet voidaan saavuttaa. Köyhyyden vähentämiseksi hallitus tulee edelleen tukemaan taloudellisia uudistusohjelmia kehitysmaissa suuntaamaan apua erityisesti kehitysmaiden inhimillisten voimavarojen ja omaehtoisen toimintakyvyn kehittämiseen painottamaan opetuksen ja terveydenhuollon peruspalveluita sekä tukemaan perhesuunnittelun ja lisääntymisterveyden parantamiseen tähtääviä toimia kohdistamaan huomiota kehitysmaiden elintarviketurvaan vahvistamaan naisten osallistumista yhteiskunnalliseen ja taloudelliseen toimintaan kiinnittämään erityistä huomiota vammaisten asemaan kehitysmaissa. Kestävällä kehityksellä tarkoitetaan sitä, että taloudellisen kasvun, ympäristön kantokyvyn, sosiaalisen kehityksen ja tulonjakovaatimusten kesken löydetään sellainen tasapaino, joka ei heikennä tulevien sukupolvien elinmahdollisuuksia. Kestävien tulosten aikaansaamiseksi hallitus tulee painottamaan ympäristönäkökohtien huomioonottamista kaikessa toiminnassa tukemaan kehitysmaiden ympäristöohjelmia ja niiden ympäristöhallinnon kehittämistä ottamaan kestävän kehityksen lähtökohdat huomioon tuettaessa kehitysmaiden maa- ja metsätalousohjelmia tukemaan kehitysmaiden mahdollisuuksia täyttää kansainväliset ympäristövelvoitteensa harjoittamaan toimintatapoja, jotka korostavat yhteistyökumppanien omaa päätäntävaltaa ja osallistumista vaikuttamaan sellaisiin rakenteellisiin muutoksiin, jotka takaavat yksittäisten hankkeiden tulokset myös pitemmällä aikavälillä. Ihmisoikeuksien, yhteiskunnallisen tasa-arvon, kansanvallan ja hyvän hallinnon edistämiseksi hallitus tulee käsittelemään näitä asioita avoimesti yhteistyömaiden kanssa käytäväs-

15 DAC-MAIDEN KEHITYSYHTEISTYÖHÖN KÄYTTÄMÄT VARAT1996 (Milj.USD) Japan i Yhdysvallat Saksa Ranska Hollant i Iso-Britannia Italia Ruots i Kanada Tanska 1782 Norja 1311 Espanja 1258 Australia ~1093 Sveits i f==:j 1021 Belgia f=:::=j 937 Itävalta P64o Suom i--409 Portugal i fj221 lrlant i p 177 Uusi Seelant i p 122 Luxemburg pn DAC-MAIDEN KEHITYSYHTEISTYÖHÖN KÄYTTÄMÄT VARAT 1996 (% BKTL:sta) Tanska Norja Hollanti Ruotsi Ranska Luxemburg Belgia Sveitsi Suomi Saksa Kanada Irlanti Australia Itävalta Iso-Britannia Espanja Uusi Seelanti Portugali Japani Italia 0,48 0,41 0,35 0,34 0,34 0,32 0,31 0,30 0,29 0,28 0,27 0,22 0,21 0,21 0,20 0,20 Yhdysvallat =====:J 0 '12 0,00 0,20 0,40 0,85 0,83 0,82 1,04 1 DA~måatyhdeSSä o,2sj EU-maat yh $$ä0,37 0,60 0,80 1,00 1,20 15

16 sä vuoropuhelussa ja edistämään niiden esilläoloa kansainvälisissä yhteyksissä edistämään tukemissaan hankkeissa sellaisia osallistumisjärjestelmiä, jotka auttavat näiden tavoitteiden toteutumista sekä tukemaan erikseen näitä tavoitteita toteuttavia hankkeita arvioimaan säännöllisesti näiden tavoitteiden toteutumista ja harkitsemaan uudestaan hankkeiden ja yhteistyösuhteiden jatkamista niissä tapauksissa, joissa tavoitteet eivät toteudu (ehdollistaminen) edistämään kaikissa yhteyksissä Pekingin IV naisten maailmankonferenssin toimintaohjelman toimeenpanoa naisten ja tyttöjen aseman parantamiseksi sekä edistämään naisten tasavertaista osallistumista yhteiskunnalliseen ja tuotannolliseen toimintaan. Kehitysyhteistyön tehokkuuden ja laadun parantamiseksi hallitus tulee edistämään avun kansainvälistä koordinointia. Pyrkimyksenä on yhteistyömaan vastuu kaikesta toiminnasta siten, että kullakin maalla olisi vain yksi, sen itsensä laatima kehitysohjelma tai maastrategia, jota tukemaan eri lähteistä tuleva kahdenvälinen ja monenkeskinen ulkomaanapu suunnataan sovittamaan monenkeskisen ja kahdenvälisen toiminnan yhdenmukaiseksi kokonaisuudeksi myös maatasolla ylläpitämään ja kehittämään evaluointia ja parantamaan sen tulosten toimeenpanoa lisäämään tutkimuksen käyttöä kehitysyhteistyön suunnittelussa ja toimeenpanossa. PERIAATEPÄÄTÖKSEN TAUSTA: SUOMEN MUUTTUNUT KANSAINVÄLISPOLIITTINEN KEHYS Periaatepäätöksen taustalla ovat Suomen kansainvälisessä toimintaympäristössä tapahtuneet muutokset ja Suomen liittyminen EU:n jäseneksi. Suomea ympäröivä kansainvälispoliittinen kehys on muuttunut olennaisella tavalla 1990-luvulla. Kylmän sodan päättyminen on luonut aivan uuden tilanteen, jossa kansainvälistä yhteistyötä voidaan tarkastella lisääntyvän keskinäisen riippuvuuden ja sitä kautta syntyvien yhteisten yleismaailmallisten etujen näkökulmasta. Turvallisuus ei enää ole rajojen sisäinen asia. Laaja turvallisuuskäsitys, joka ei rajoitu vain sotilaalliseen turvallisuuteen vaan kattaa myös sosiaalisen, taloudellisen ja ekologisen turvallisuuden, lähtee globaalista näkökulmasta ja keskinäisestä riippuvuudesta. Hallituksen ulkopolitiikan tavoitteena on suomalaisten turvattu tulevaisuus rauhan, yhteistyön ja syvenevän integraation maailmassa. Vaikuttamalla maailmanlaajuisten kehitysongelmien sekä konfliktien ja hätätilanteiden perussyihin rakennetaan myös suomalaisille turvallisempaa tulevaisuutta ja edistetään kaupallisten ja taloudellisten suhteiden kehittämistä. Kansainvälisen kaupan globalisaatio, Uruguayn kierroksen päätösten toimeenpano ja Maailman kauppajärjestön (WTO) perustaminen 16

17 ovat muuttaneet kansainvälisen talouden toimintaympäristöä radikaalisti myös kehitysmaiden kannalta. Yhtäältä maailmankaupan kasvu, teknisen kehityksen nopeutuminen, yritysten investointien suurempi liikkuvuus ja kaupan esteiden väheneminen luovat yhä enemmän mahdollisuuksia myös kehitysmaille. Yksityiset pääomavirrat ovat selkeästi jo ohittaneet julkisen kehitysavun kehitysmaiden ulkoisessa rahoituksessa. Toisaalta kaikista köyhimmät kehitysmaat näyttävät kuitenkin entisestään syrjäytyvän sekä uusista rahoitusvirroista että alueellisista vapaakauppajärjestelyistä. Keskinäisen riippuvuuden maailmassa minkään maaryhmittymän syrjäytyminen kansainvälisen kanssakäymisen valtavirroista ei voi olla kenenkään etujen mukaista. Maastrichtin sopimuksen tavoitteiden mukainen kehitysmaiden integroiminen maailmantalouteen voi tapahtua vain köyhimpien maiden edut ja erityistilanteet huomioonottaen sekä käyttämällä kehitysyhteistyötä välineenä tämän prosessin pehmentämiseksi ja tarvittavien valmiuksien luomiseksi. Kaupan ja kehityksen väliselle riippuvuussuhteelle on leimaa-antavaa, että lähivuosien merkittävimmät kehityspoliittiset ratkaisut tehdään päätettäessä kehitysmaiden kohtelusta WTO:ssa ja Uruguayn kierroksen seurannassa sekä EU:n Lomen sopimuksen kauppapoliittisten järjestelyjen tulevaisuudesta. EU-jäsenyys on merkinnyt Suomen kehitysmaasuhteiden syventymistä ja laajentumista sekä sen kautta aivan uusia mahdollisuuksia. Suomi osallistuu EU-maiden yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan muotoiluun EU:n ulkopuolisissa maissa. Näissä suhteissa ulko- ja turvallisuuspolitiikka, kauppapolitiikka ja kehitysyhteistyöpolitiikka muodostuvat yhdeksi kokonaisuudeksi, jonka osia on enää mahdoton käsitellä erikseen. Maiden väliset suhteet on ymmärrettävä kokonaisvaltaisesti kehitysyhteistyön ollessa yksi väline näiden suhteiden kehittämiseksi. EU -jäsenyyden myötä Suomi joutui myös tilanteeseen, jossa monta vuotta jatkuneisiin kehitysyhteistyömäärärahojen leikkauksiin piti sovittaa EY:n kehitysyhteistyön maksuvelvoitteet. Katsottiin, että kehitysyhteistyömäärärahojen leikkaukset eivät voineet enää jatkua vaarantamatta Suomen kansallista etua. Uskottavaa vaikuttamista EU:n kehitysmaapolitiikkaan pidetään mahdollisena vain merkittävän ja korkealaatuisen kansallisen kehitysyhteistyön pohjalta. Ulkoasiainhallinnossa muuttunut tilanne on edellyttänyt toimintata 'pojen uudelleen arviointia. Eri osastojen välillä poliittisia, kauppapoliittisia ja kehitysyhteistyösuhteita kehitysmaihin koordinoidaan säännöllisesti vuosittain pidettävissä maanosittaisissa aluekokouksissa, aluestrategioiden toteutuksessa ja jokapäiväisessä kanssakäymisessä yksittäisten kehitysmaiden kanssa. Loppuvuodesta 1996 ulkoministeriö ryhtyi valmistelemaan organisaation virtaviivaistamista, lähentämään edelleen kauppapoliittisia, poliittisia ja kehitysyhteistyönäkökulmia. 17

18 18

19 PERIAATEPÄÄTÖS ON GLOBAALIAGENDAN TOIMINNALLISTAMISEN VÄLINE Kansainvälisen kehitysyhteistyön ja kehitysmaapolitiikan tavoitteenasettelussa tapahtuneita muutoksia ovat jo heijastaneet 1990-luvun lukuisatyk:nsuuret kansainväliset konferenssit. Niissä on YK:n päämajassa vuonna 1990 järjestetyn lasten huippukokouksen jälkeen käsitelty ympäristöä (Rio, 1992), ihmisoikeuksia (Wien, 1993), väestökysymyksiä (Kairo, 1994), sosiaalista kehitystä (Kööpenhamina, 1995), naisten asemaa (Peking, 1995), asumista (Istanbull996) ja elintarviketurvaa (Rooma, 1996). Kokouksissa hyväksyttyjen toimintaohjelmien valmistelu oli tärkeä prosessi, jonka pohjalta valmistui ns. globaaliagenda. Sekä kehitysmaat että teollisuusmaat ovat sitoutuneet toimintaohjelmiin. YK:lla on tärkeä rooli myös toimintaohjelmien seurannassa. Globaaliagenda on tärkein ensi vuosituhannen kehitysyhteistyötä ohjaava työväline. Globaaliagendan tavoitteet ovat köyhyyden poistaminen, ihmisten perustarpeiden tyydyttäminen, täysi oikeus työllisyyteen ja resursseihin, sosiaalinen oikeudenmukaisuus ja osallistuminen, ihmisoikeuksien täydellinen kunnioittaminen, mukaan lukien alkuperäiskansojen ja vähemmistön oikeudet, lasten oikeuksien edistäminen, naisten ja miesten tasa-arvo, tasapainoinen väestönkasvu, pitkän tähtäimen kestävä kehitys sekä ympäristön ja kehityksen yhteensovittaminen. Kehitysyhteistyön roolia muuttuneessa kansainvälisessä ympäristössä ja kokonaisuuden osana tarkastelee OECD:ntoukokuussa 1996 hyväksymä strategia: "Shaping the 21st Century". Suomi ja muut teollisuusmaat haluavat tukea kehitysmaita globaaliagendan toimeenpanossa. Kehitysyhteistyö on tukea tarvitsevien maiden omien globaalisitoumusten tukemista ja turvallisuuden edistämistä. Periaatepäätöksessä selvitetään mitä globaaliagendan toiminnallistaminen Suomelle merkitsee. Periaatepäätöksellä etsitään lisäksi toimintaan sellaista joustavuutta, jolla Suomi vastaisuudessa voisi entistä paremmin kohdata ja käsitellä uusia ja nopeasti muuttuvia tilanteita eri puolilla maailmaa. KEHITYSMAISSAKIN KEHITYSYHTEISTYÖ ON OSA ULKOPOLITIIKKAA Myös kehitysmaissa kehitysyhteistyö liittyy läheisesti paitsi talous- myös ulkopolitiikkaan. Kehitysyhteistyötä ei voida nähdä neutraalina tekijänä yhteistyömaan yhteiskunnassa. Viime kädessä kaikki apu on poliittista vaikuttaessaan yhteiskunnallisen muutoksen suuntaan. Suomen tavoitteena on poliittisen dialogin avulla päättää yhteisymmärryksessä kehitysyhteistyön kohdistumisesta sellaisen globaaliagendan määrittämään kohteeseen, että yhteistyössä edistetään yhteistä päämäärää. Suomen osuus läntisten teollisuusmaiden kehitysyhteistyöstä on 0,6 prosenttia ja laajimmillaankin tärkeimmissä yhteistyömaissa muutama prosentti näiden saamasta avusta. Kun Suomi liittyy yhteen muiden 19

20 antajamaiden kanssa ajamaan demokraattista muutosta ja tukemaan yhteistyömaassa orastavia yhteiskunnallisia instituutioita tai koordinoimaan antamaansa apua täyttämään yhteistyömaan keskeisimpiä tarpeita, Suomen vaikutus kasvaa moninkertaiseksi verrattuna siihen, että kehitysyhteistyömme rajattaisiin erilleen muusta yhteiskunnallisesta muutoksesta yhteistyömaassa. On myös selvästi nähty, että taloudellinen kehitys, poliittinen muutos, konfliktien kärjistyminen tai vakauden lujittaminen sekä ympäristön tilan heikentyminen liittyvät toisiinsa, eikä asioita voida lokeroida erilleen toisistaan. Jos taloudellinen eriarvoisuus maassa lisääntyy, konfliktien puhkeamisen riski kasvaa. Jos taas sosiaalisesta kehityksestä hyötyvät laajat kansanosat, taloudelliselle kehitykselle on paremmat edellytykset kuin maassa, jossa vain harvat osaavat lukea tai sairaudet vievät voimat. Jos riidat kansallisten voimavarojen jaosta puhkeavat sodiksi, pakolaisvirta voi ulottua myös Suomeen ja Eurooppaan. On positiivista, että1990-luvulla kehitysmaiden ongelmien luonne on muuttunut sellaiseksi, että ulkopoliittisilla toimintakeinoilla, kiistojen sovittelulla ja ennaltaehkäisevällä diplomatialla, on aikaisempaa enemmän mahdollisuuksia. Kun kylmän sodan jälkeen suurvaltojen välinen etupiirijako muissa maanosissa on väistynyt, on voitu neuvotella pitkäaikaisia sotia päättymään rauhansopimuksin. Toisaalta uudet konfliktiprosessit kehitysmaissa ovat kärjistyneet sisällissodiksi, kun kylmän sodan voimat eivät enää pidättele niitä pinnan alla. Siksi ulkopoliittiset yhteydet ja aktiivisuus suhteessa konfliktiherkkiin kehitysmaihin ovat kasvaneet voimakkaasti verrattuna perinteiseen kehitysyhteistyöhön. Kehitysmaiden näkökulmasta kehitysyhteistyö on tekijä, joka vaikuttaa moneen eri kokonaisuuteen. Käyhirnmissä maissa se vaikuttaa käytännössä kaikkeen yhteiskunta- ja talouspolitiikkaan, koska sen osuus maan kansantulosta ja valtion budjetista saattaa olla useita kymmeniä prosentteja. Kehitysyhteistyö on osa ulkopolitiikkaa myös kehitysmaalle: rahoituksen saamiseen vaikuttavat liittolaissuhteet, muiden maiden taloudelliset intressit, sympatiat sen yhteiskuntakehitystä kohtaan, tai avun ehdollistaminen ja poliittinen vuoropuhelu yhteiskunnallisen muutoksen ottaessa eri suunnan kuin muu maailma toivoisi. PERIAATEPÄÄTÖKSEN TOIMEENPANO ON KÄYNNISSÄ Valtioneuvoston periaatepäätös toimii ohjausvälineenä lyhyt- ja pitkäaikaisen kehitysyhteistyön suunnittelussa. Päätöksen toimeenpano on välittömästi muodostunut kehitysyhteistyön tulostavoitteiden ytimeksi. Periaatepäätös koskee kaikkia toimintamuotoja ja sen toimeenpano on käynnistynyt mm. seuraavin toimenpitein: jo vuoden 1997 talousarvio voitiin valmistella sillä olettamuksella, että määrärahojen leikkaukset päättyvät, ja tavoitteena on 0,4 prosentin bruttokansantulo-osuuden saavuttaminen vuonna Käytännössä kehitysyhteistyömäärärahoja lisättiin yhteensä 53 miljoonaa markkaa vuodelle

21 valtioneuvoston vuoden 1996 valtuuspäätös sekä joulukuussa 1996 tehty määrärahojen käyttösuunnitelman muutos kohdennettiin nimenomaan periaatepäätöksen laadullisten, sisällöllisten ja toiminnallisten painotusten toteuttamiseksi. Tällaisia olivat mm. -kehitysyhteistyön käsittely entistä enemmän osana Suomen muuta ulkopolitiikkaa merkitsi joustavampaa maapolitiikkaa. Suomen osallistumista kehitysyhteistyöhön mm. Etelä-Afrikassa, Palestiinassa, Kirgisiassa ja Bosniassa on tarkasteltava juuri ulkopolitiikan johdonmukaisuuden ja laajan turvallisuuskäsitteen näkökulmasta -valtaosa kahdenvälisestä toiminnasta suunnataan edelleen pitkäjänteiseen kehitysyhteistyöhön aiemmin nimetyissä kohdemaissa. Siten avun joustavuutta toteutetaan periaatepäätöksen edellyttämän pitkäjänteisen sitoutumisen rinnalla -periaatepäätöksen mukainen sektori- ja teemakohtainen kohdentaminen: inhimilliset voimavarat, ympäristö, taloudelliset uudistusohjelmat, ihmisoikeudet ja demokratia -Suomen YK-järjestöille antaman avun teemakohtainen painottaminen Suomen kannalta keskeisiin painopisteisiin - uusien toimintamuotojen, mm. mikrorahastojen valmistelu - kehitysyhteistyön laatua ja toimeenpanoa edistävän tutkimuksen lisääminen monenkeskisessä kehitysyhteistyössä on periaatepäätöksen soveltamiseksi. tehty mm. seuraavaa: - viety aktiivisesti eteenpäin YK:n talous- ja sosiaalisektorin uudistuksia pohjoismaisen ja EU:n yhteistyön kautta - osallistuttu aktiivisesti multijärjestöjen johtokuntatyöskentelyyn. On laadittu Maailmanpankkia koskeva toimintalinjaus. On tarkoitus aloittaayk:noperatiivisia järjestöjä koskevien strategioiden laatiminen - on aktiivisti pyritty edistämään suomalaisten asiantuntemusta ja asiantuntijoita eri multijärjestöissä ml. kansainväliset tutkimuslaitokset kehitysyhteistyön käsittely kiinteänä osana muuta ulkopolitiikkaa on johtanutum:nosastojen väliseen tiiviiseen ja päämäärätietoiseen yhteistyöhön ulko- ja turvallisuuspolitiikan, kaupan ja kehityksen kysymyksissä. Periaatepäätöksen mukaisesti kaikki ministeriön käytettävissä olevat työvälineet nivotaan yhteen parempien lopputulosten saavuttamiseksi. korkotukiluottojen osuus kehitysyhteistyömäärärahoista palautetaan aiemman suosituksen mukaiselle 5-6 prosentin tasolle. Samalla Suomi osallistuu OECD:ssa käynnistyneeseen korkotukiluottojen yleisevaluointiin, jonka pohjalta tutkitaan tämän toimintamuodon tulevaisuutta. Edellä mainittujen laajamittaisten linjausten lisäksi on käynnistetty lukuisia avun hallintoon, metodologiaan ja käytännön toimeenpanaan liittyviä toimenpiteitä, joilla tulee olemaan myönteisiä vaikutuksia avun laatuun ja tuloksellisuuteen. Vuoden 1997 merkittävin haaste on periaatepäätöksen edellyttämän kokonaisvaltaisen kehitysmaapoliittisen 21

22 strategian laadinta. Sille hyvää pohjaa luovat viime aikoina ministeriössä valmistellut aluestrategiat. Niiden lisäksi on käynnistetty laaja keskustelu julkisen sektorin muiden hallinnonalojen kanssa sekä kaikkien Suomessa kehitysmaasuhteita ylläpitävien yritysten, järjestöjen ja tutkimusorganisaatioiden kanssa. f!~~~~~~~1ft~-~~,~~ (l~: OEflD:'Ifstfcite~:; ;~~~f~~flii'2~~,(f~litr'l?,,, c' ;,,: :,;;!) >),'> Saai;utitkfle(,...,,.. ';,.: ~ \. \,',,,, I<fm.keltity~frul#its/#Jfj~~fiittt?~ltripsirl :f96~lt!j;llil, kuv~ttii1l niuynolij8flthte!ta ~Y.r:ltk3f: ~q~u~~~uf!a..~i#r(lt~~i{{,, koy,,. hyyttä.. St:injliJ.~~tf fj,~ ft~!~ f!orl~~ypoj~qon fjhtiq1jt.. nauttiaentistä.,,,,,,''. ' ' &Je&fljlte u~~k,'','1utukseita ' ''', ','' ''',,,,,,'" ''''< '',.,,...,QU,,,,,',,>, tervcyrknhuo~,,,,,'',, : 'iif;a': ',.. ' ' '4.~1#Plif$111)~ta.1:1e ovat off{jffltet P#Jlt«1J,~~:~(J; iij'llti(tmfiiliailtås~kä, 'de'll1t1ktatis()inffet.~t~.~#~åyft.,,,,'. ~v.oimåk~aastt.''', ~hitvstit~,,,,,,.,,,.~~~ 3~vu~de11sa,''',, ~aaputtan,ects,',' 'IJ,~t.,.,,, ~sia,jdider:tsaat!t'ttarrti", ne1lv~itedjl'.,.,',,',,,,.,,,, '',, l(}ij~~ ;,,,,,,',,>,',,, ~-~~~~ ku(}llezsti1js af.l kenut161}itfl97;rjöji'i 'f)fiii/jestå 1960 'VPidteen ' lf19:1~,.',;''..,,.',' '''','',,,' ;,~ : ",,,,,,,,,',',,,'..,',,, ' Qtbltiifta~~a dleva elin,tl(.ii. kekttystrj#iss4>61j,;~stj,t ffl#.lke}n,.' ~olella- -;.~6.vuf!i!IJS!?t ~~~~?Jtf!e'«l9BQ~l9~3~ $fl1ujran etelijptltllise$s?;af.tj1~tiffit:~: ~IJ ~'1~~t $1fl}l.'Qag#a ~O.~ote~n. Itä~Apsiå$saj($}f:#.f!f#1!/JiEle~~rf F.. ~lfqåjt[!ipilfta~ ori noussut 6f}4>«?teefi; l8helk t / ~wa: Luku,tait~ort~fk.e1itty~iasa~.i~tst $ikyinme,ne'l) ~i~6nq4fj pr6se1jl~tl 61.. p~qs~#ii1j Citl/r:p~. etelfipu<juse$8a..:!f~sa ~e 'rm:kak.sin}~ert;åisffin#.~...b:!prosetttista. 55 pwsenttit~ : I<an,santUktn~1J}y.e{t.:.kt]hiJ,ert.. on kåsvantjt~h~tytiftld,~sa.woteen 1 f19:1 mennes~li keskjinltlirl11.2~ketf;aise]åi f)u(j~:cen.1960 verratc.. tuna, 1t~P-.A~48s(lt.]op{t1Yifs1;nkeftais~ksi\'. >.... Perus~wlafJ.k(Jy~ten tyttöje'l Q$U.us.ik{ll«;ok,a:Jta.o~ l{åsvartut kehittjsm1lfssg..(l4 pro(lefl,ttiin, Sg.harrl'll~rtel[iP';iflisessa Afrikassa... osuus on 51. ~; :'Kaakkot,s~?tasf4Ssrfjopa94 lft>~.,,,.' 22

23 Kambodzha. Kuva: Martti Lintunen Vlie t{)ijk~&flåah. ~rrt4ån: nltisen ~linaikani.ii'.. saii'infe.n lasten luku.... '.... oltmso~ållå kahden... viif!t8 VlU)ifc1Jm11Uft!f]n,.....}:!fijkyiiiin itrus,elwcsij~tijy 3.:4 lasta. Vähiten kehi'tty6bf!~?i ~f(l f}tli~ sytlnt}ftipj.melii c;.. keskimiflirin 6la$ta eltimijns(j a{lf.anai <~ T... :. NoJn 7p% keh#tysfllittclin ihmis[sttielinj, nyt.ko.hiuf:dlw~$a. 1!}pnipuoluec!muJkrati(J,$sa. Latiiuzlaises~a,.A:rnerikdssrr 18 m,aata. op siirtynyt willle(ta 1980.lähtiefl sotj~a/la$,ta rlprli>:kratiaart : SahrtmneteliJpilolisessa 4/rlkflJsa on pidetty ijuotb!n,} f!90. jlilk(jert yli 3,0 presidentinvåalit~joissa on o~q,tttie(jm,inan kuin yhden puqluetm e~dokkaita - pafis~ålffj11lrne~esslifruu!ssa enszrrz..... fniiistä kertåa.. Oppåsitiopuoluee.t on låillistettfj yukqlmessa.; ky~~ssiiafrikan fff(l(lss(i. 23

24 24

25 SUOMEN JULKINEN KEHITYSYHTEISTYÖ määrärahat ja varojen käyttö ,80 =Varojen käyttö -10- Määrärahat -L=---======== a: Hc:rH >:;;,t--ixi'~1r ,60 0, ooo SUOMEN JULKINEN KEHITYSYHTEISTYÖ jako kahdenväliseen ja monenkeskiseen (milj. mk) ~nvälinen El monenkeskinen 1 25

26 '.~:,,,c.-,~--0~ ----~~, ~",-_; <'' -,--~~,. o,':. ;~~~s<--:, -...,. : f~~~~~~~:*,~~*t~;~~!~-q~~~~\r!~~~~~~~~t1!~i :.,.,. 1~'J{QJ~N" :KA.l!l"I'~_:wsr1999.~~~~;!M~~~~~()':t~1.(1WlJ: mk}'.,".laf.ous~o~jaritte Ul'lin~~ >V;lr9jfi~ Varo~!l ''j~~~.,..u..... s.c.,,,~.. :,kä}itm, ',,, käy~a. ' ~~.~, ', MU:ut<>s '1Q9!{ ',J~. ; ;i~f. ;l9~~i~.;.::.,,.,, ~~~s.. 4oo,cr ;..., i~tit~~ ' ;,_'u,;:~ <, ~< '- Etiopia,, Kenia Mosambik Namibia Sambia Tansania "....,.,. Muut kohdemaä.tja alueellinentoiminta Välimeren~{ /... ' ~:kohdemaat,ja ~ite~runen toiminta,' ' ~smnmaat Nepal Vietnam..,.,,,.. Muut kohde:maatja, alu(lelline;n. tol:mint~t '.. 15,1,,,.0;5,:g,1 4,3 5,7 3,2-0,8 26,0-3,4 29,4-9,5. -1,0-7,0 26

27 ' -~ ~~ot,;~~~num&s1jiters~~ Ull.. FINNFUN:O fts :t:ri:.yhtel5työ f.~.;..... ;. 'p a~ ImlllftSMEISTtöN. o llaluntomenol:.. PAKoLAisvASTÅA.NoToN M:~Nol'. : ~,r. 86,4 st,s ~,,' '',' ' " _-' -:' ';: ' ' 1s~\ 11;5 8;0 8;1~. 116~4. SUOMENOSUUSEU:N...,... ''" KEHITYSmTEISTYÖBtiDJETTilN~l~~8.' 222;2 263>'9. MUUT MAXSUoSÖ'UDET lcy. JÄRJESTÖILLE. 78,6 101,3 MUUT.MENOT. 15;$ 4,6 3,9 Josta:... Perun anteeksiannetun kehitysluotan korkoriistit 11,6: ' KEliiTYSYJITEISTYON VAROJEN KÄY'trö tbteensa 1 695, , ,1 3'7,~ -19,8-10,7 180,9. ". Talousarvion mukaan jaotellussa taulukossa ensisij~enyhteis~maiden maks!ltukset sisältävät vain ko. budjettikohdast:t rahoitetun toiminnan (ei siis esim. kansalai. sjärjestöje.n kehitysyhteistyötä, humanitaarista aptia, kehitysluotto ja. tai korko-. tukea). Kokonaismiliatukset maittain käyvät ilmi taulukosta 'Kahdenvälisen kehitysyhteistyön maakohtaiset maksatukset 1006'

28 28

29 2 Kehitysyhteistyön hallinto KEHITYSYHTEISTYÖOSASTO Pääministeri Paavo Lipposen hallituksessa kehitysyhteistyöasiat kuuluvat ympäristö- ja kehitysyhteistyöministeri Pekka Haavistolle. Kehitysyhteistyöosaston hallinnon näkökulmasta vuosi 1996 ei tuonut muutosta vaikeaan henkilöstötilanteeseen. Kehitysyhteistyöosastolla tehtiin työilmapiiriä koskeva kartoitus vuonna Siinä henkilöstö totesi tehtävien olevan haasteellisia ja mielenkiintoisia, mutta huolta kannettiin mm. ministeriön organisaatiouudistuksen sisällöstä sekä palkkausjärjestelmän ja urien yhdistämistä koskevien suunnitelmien hitaasta etenemisestä. Lisäksi henkilöstön vähäisyys ja tilapäisen työvoiman suuri vaihtuvuus lisäsivät työtehtävissä koettua turhautuneisuutta. Loppuvuodesta 1996 ryhdyttiin ulkoasiainministeriässä suunnittelemaan organisaation virtaviivaistamista. Sen tavoitteena on integroida yleinen ulkopolitiikka, kauppapolitiikka ja kehitysyhteistyö entistä johdonmukaisemmaksi kokonaisuudeksi. OECD:N KEHITYSAPUKOMITEA DAC OECD:nkehitysapukomitea DAC on jäsenmaidensa kehitysyhteistyötä ohjaava ja koordinoiva elin. Sen yhteydessä toimivat mm. avun tilastointia, rahoituskysymyksiä, ympäristövaikutuksia, evaluointia, naisten asemaa sekä osallistuvaa kehitystä ja hyvää hallintoa selvittelevät asiantuntijaryhmät, jotka laativat 'ohjeistoja ja toimintasuosituksia jäsenmaille. Näistä määräaikaisista työryhmistä sai vuonna 1996 työnsä valmiiksi osallistuvaa kehitystä ja hyvää hallintoa selvitellyt työryhmä, jonka suositukset esiteltiin ministeritason kokoukselle toukokuussa Samassa yhteydessä käsiteltiin rauhaa, konflikteja ja kehitysyhteistyötä pohtineen tilapäisen työryhmän loppuraportti ja suositukset. DAC hyväksyi vuonna 1996 asiakirjan "Shaping the21st Century: The Contribution of Development Cooperation", joka sisältää tulevan kehitysyhteistyön uudenlaiseen kumppanuuteen pohjautuvat periaatteet. OECD:nministerikokous antoi tukensa asiakirjalle. Jatkossa DACin tehtävänä on tehdä tunnetuksi niin yhteistyömaissa kuin kansainvälisillä foorumeilla nämä yhteisesti hyväksytyt, taloudellista ja sosiaalista kestävää kehitystä hahmottavat suuntaviivat ja seurata niiden toteutumista jäsenmaiden kehitysyhteistyössä. Vuonna 1996 DAC tarkisti ns. uutta kehitysmaalistaa, joka seuraa kehitysmaiden kehitystä eri indikaattoreiden valossa. Bermuda, 29

30 Caymansaaret, Falklandinsaaret, Hong Kong, Israel, Kypros ja Taiwan siirrettiin pois varsinaiselta kehitysmaalistalta ( vastaanottajaluettelon 1 osasta) listan korkeamman tulotason II osaan. Moldova puolestaan nimettiin omasta pyynnöstään kehitysmaaksi listan 1 osaan. Komitean tärkeimpiin toimintamuotoihin kuuluvat jäsenmaiden apututkinnat. Toimintavuonna Suomi toimi yhdessä Itävallan kanssa Sveitsin kehitysavun tutkijana. Syksyn Senior-tason kokouksessa puolestaan esitettiin seurantakysymyksiä Suomelle sen vuonna 1995 tehdyn tutkinnan suositusten toteutumisesta. Suomi toi tässä yhteydessä esiin hallituksen uuden periaatepäätöksen, joka noudattaa pitkälle DACin asiakirjan "Shaping the 21st Century" linjanvetoja. POHJOISMAINEN YHTEISTYÖ Pohjoismaiset kehitysyhteistyöministerit kokoontuivat kaksi kertaa vuoden 1996 aikana. Kokoukset pidettiin Suomessa kehitysyhteistyöministeri Haaviston toimiessa isäntänä. Tärkein aihe kokouksissa oli YK:n talous- ja sosiaalisektorin toiminnan tehostamishanke. Helsingissä pidetyssä kokouksessa kehitysyhteistyöministerit päättivät käynnistää vuosina toteutetun pohjoismaisen YK-projektin seurantahankkeen: pohjoismainen YK:nreformiprojekti 1996 talous- ja sosiaalisektorilla. Reformiprojektin raportti hyväksyttiin Tampereella pidetyssä kehitysyhteistyöministereiden kokouksessa. (Projektin tuloksia selostetaan sivulla 93). Reformiprojektin selvittämistyöstä vastasivat pohjoismaiset kehitysyhteistyön valtiosihteerit/alivaltiosihteerit, jotka kokoontuivat useita kertoja vuoden aikana käsittelemään sekä tätä asiaa että muita kysymyksiä. KEHITYSMAASUHTEIDEN NEUVOTTELUKUNTA Vuosi 1996 oli valtioneuvoston loppuvuodesta 1995 asettaman kehitysmaasuhteiden neuvottelukunnan (KESU) ensimmäinen varsinainen toimintavuosi. Kolmeksi vuodeksi asetettu neuvottelukunta on ulkoasiainministeriön neuvoa-antava elin kehitysyhteistyö- ja kehitysmaakysymyksissä. Sen puheenjohtaja on kansanedustaja Jarmo Wahlström, vas., varapuheenjohtajia ovat neuvotteleva virkamies Jaana Palojärvi, kok, ja kansanedustaja Tuija Maaret Pykäläinen, vihr. Kehitysmaasuhteiden neuvottelukunnan tehtävänä on seurata, arvioida ja tarvittaessa selvittää Suomen ja kehitysmaiden suhteisiin liittyviä kysymyksiä. Näihin kysymyksiin kuuluvat kehitysyhteistyön lisäksi myös Suomen ja kehitysmaiden väliset poliittiset ja kaupalliset suhteet ja kehitysmaiden velkakysymykset sekä maailmanlaajuiset ympäristökysymykset, ihmisoikeustilanne ja naisten asema kehitysmaissa. KESU pyrkii myös arvioimaan, miten Suomen omat ja ED-politiikan valinnat sekä Suomen kannanotot kansainvälisissä neuvotteluissa vaikuttavat köyhien maiden asemaan. 30

31 Vuoden 1996 aikana KESU:n asialistalla oli keskeisenä hallituksen periaatepäätöksen valmistelu, jota KESU käsitteli useassa täysistunnossa. KESU kävi asiasta aktiivista vuoropuhelua kehitysyhteistyöosaston ja kehitysyhteistyöministerin kanssa. Alkuvuodesta 1997 KESU ryhtyi omalta osaltaan valmistelemaan periaatepäätöksessä mainittua kokonaisvaltaista kehitysmaastrategiaa. KESU antoi vuoden aikana lausuntoja mm. Suomen kehitysyhteistyöpolitiikasta Paasion raportin pohjalta, kehitysyhteistyön sitoumusvaltuuksien kohdentamisesta, kehitysmaatuonnin edistämisestä ja kulttuurin merkityksestä kehitykselle. Neuvottelukunnan jäsenet osallistuivat tarkkailijoina useisiin maaohjelmaneuvotteluihin Suomen yhteistyömaiden kanssa. Kaksi jäsentä osallistui Suomen valtuuskunnan jäseninä Roomassa pidettyyn elintarvikehuippukokoukseen. Puheenjohtaja, varapuheenjohtaja ja pääsihteeri osallistuivat ED-maiden neuvottelukuntien yhteiseen konferenssiin Irlannissa. Syyskuussa neuvottelukunta järjesti kehitysmaatutkimuksesta seminaarin yhteistyössä eduskunnan ulkoasiainvaliokunnan, WIDERinstituutin, Suomen Akatemian, Helsingin yliopiston kehitysmaainstituutin ja kehitysyhteistyöosaston kanssa. Rooman kokouksen jälkeen neuvottelukunta järjesti yhdessä Kehitysyhteistyön palvelukeskus KEPAn kanssa kansainvälisen seminaarin kehitysmaiden ruokaturvasta. 31

32 32 SUOMEN ENSISIJAISET YHTEISTYÖMAAT

33 3 Maa- ja aluekohtainen yhteistyö Hallitusohjelmassa edellytetty kehitysyhteistyöselvitys ja hallituksen periaatepäätös ohjasivat kahdenvälistä kehitysyhteistyötä yhtenä Suomen ulkopolitiikan keskeisenä välineenä. Tärkeimmät tavoitteet ovat vakaan ja rauhanomaisen kehityksen tukeminen eri maissa, maiden välillä ja maailmanlaajuisesti sekä Suomen ja kohdemaiden välisen yhteistyön lisääminen. Kehitysmaissa tapahtuvien suurten poliittisten ja taloudellisten muutosten vuoksi maakohtaisessa suuntaamisessa lisättiin joustavuutta ja määriteltiin tarkemmin kehitysyhteistyön rooli suhteessa ulkopolitiikan muihin tavoitteisiin. Yhteistyökumppaneiden valintaa sekä yhteistyön muotoja ja kestoa tarkastellaan entistä selkeämmin kunkin maan poliittista ja yhteiskunnallista tilannetta sekä ympäristön tilaa vasten. Kriisialueille suunnataan lähinnä humanitaarista apua. Sodasta toipuvien maiden apu kohdistuu rauhantilan ja turvallisuuden vakiinnuttamiseen. Poliittisen ja taloudellisen siirtymävaiheen maiden apu kohdennetaan ensi sijassa muutosten tukemiseen, erityisesti demokratiakehitykseen. Käyhirnmissä maissa yhteistyö on pääasiassa pitkäjänteistä instituutioiden vahvistamista sekä kehityksen muiden perusedellytysten luomista. Vuonna 1996 pääosa avusta kanavoitiin, ja on jatkossakin tarkoitus suunnata käyhirnmille maille erityisesti Afrikassa. VIkapoliittisin ja humanitaarisin perustein käynnistettiin uusia ohjelmia Etelä-Afrikassa ja Bosniassa sekä Gazassa ja Länsirannalla. Demokratian ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen kehitysyhteistyön edellytyksenä ja tavoitteena konkretisoitui Tansaniassa ja Sambiassa, joissa tapahtui epäsuotuisaa kehitystä. Uusien hankkeiden valmistelu keskeytettiin Sansibarilla ja Sambiassa. Poliittista vuoropuhelua jatketaan. Vuoden 1996 aikana etsittiin aktiivisesti monissa maissa keinoja siirtyä kehitysyhteistyöstä kaupallis-taloudelliseen yhteistyöhön. Egyptin ja Vietnamin kanssa yhdistettiin ensimmäistä kertaa kehitysyhteistyö- ja kauppapoliittiset vuosineuvottelut. Yhteistyössä korostui entisestään vastuun siirtäminen kehitysmaille pyrkimyksenä lisätä näiden omaa sitoutumista ja omistajuutta. Laajat, eri toimialoja koskevat yhteistyöohjelmat tukevat näitä tavoitteita. Vastaanottajan budjettiin ja hallintoon kohdistuvat rasitteet ovat pienemmät kuin perinteisessä projektikohtaisessa yhteistyössä. Uusi suuntaus on linjassa myös periaatepäätöksen kanssa, jonka tavoitteena on kehittää apukoordinaatiota kohti yhteisesti tuettavia maastrategioita. Suomen osallistumista laajempiin sektoriohjelmiin yhteistyössä useiden avunantajien kanssa ryhdyttiin valmistelemaan. 33

34 34

35 Saharan eteläpuoleinen Afrikka Saharan eteläpuoleisen Afrikan kehitystä ovat vuonna 1996leimanneet toisaalta kansanvallan lisääntyminen ja kansantalouksien vakauttaminen mutta toisaalta myös kansalliset ja alueelliset konfliktit luvun puoliväliin mennessä valtaosa alueen maista oli siirtynyt uuteen monipuoluejärjestelmään. Demokratian ulottaminen monietnisten, perinteisesti autoritaarisesti hallittujen valtioiden eri tasoille on vaikea prosessi. Suomen kehitysyhteistyöllä tuetaan demokratian kehittymistä mm. parantamalla hallinnon, lainsäädännön, oikeusvaltion periaatteiden, ihmisoikeuksien sekä kansalaisjärjestötoiminan edellytyksiä. Vuonna 1996 valmisteltiin ja käynnistettiin runsaasti tähän liittyviä yhteistyöhankkeita. Alueen maiden kansantalouksien tasapaino ja vakaus ovat jo vuosikausia kehittyneet parempaan suuntaan. Tulokset alkavat näkyä pysyvänä, vakaana kasvuna, joka on keskimäärin ylittänyt väestön kasvun. Tähän, myös vuonna 1996 jatkuneeseen kehitykseen, ovat ensisijaisesti vaikuttaneet talouden rakennesopeutusohjelmat, joissa 1990-luvulla on otettu paremmin huomioon myös vakaa ja oikeudenmukainen sosiaalinen kehitys. Useimpien alueen maiden taloudet ovat kuitenkin hyvin heikkoja ja vaativat pitkäjänteisiä tukiohjelmia.velkaongelman pikainen ratkaisu on myös kestävän talouskehityksen perusedellytys monissa maissa. Kansallisten ja alueellisten konfliktien määrä on 1990-luvulla ollut Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa suurempi kuin muualla maailmassa. Yhteiskuntien avautuessa tukahdetut konfliktit puhkesivat väkivaltaisesti. Vuonna 1996 kriisit keskittyivät Mrikan sarveen ja Suurten järvien alueelle ulottuen myös Zaireen. Kestävän ratkaisun löytyminen Somalian sekä Ruandan ja Burundin tilanteisiin oli edelleen vaikeaa. Uusien konfliktien ennaltaehkäisy on Suomen kehitysyhteistyöpolitiikan ensisijaisia tavoitteita Saharan eteläpuoleisessa Afrikassa. Tavoitteena on poistaa konfliktien perimmäisiä syitä sekä kehittää myös maiden kykyä ratkoa kansallisia ristiriitoja ja viime kädessä hallita niitä ilman että ne purkautuvat väkivaltana ja sisällissotina. Vuonna 1996 Suomi jatkoi yhteistyötään alueen perinteisten yhteistyömaiden Etiopian, Kenian, Mosambikin, Namibian, Sambian ja Tansanian kanssa. Tukea Etelä-Afrikalle jatkettiin suunnitelmien mukaan kuten myös alueellista yhteistyötä. Mahdollisuuksia tukea Ruandan ja Burundin rauhanrakentamista selvitettiin. Ministeri Haavisto vieraili tammikuussa 1996 Tansaniassa, Etelä-Afrikassa ja Mosambikissa. 35

36

37 ETIOPIA Pinta-ala: Viijellyn maan osuus: Asukasluku (1995) Asukasluku (2000): Väestönkasvu ( , vuosittain): Knkonaishedclmällisyysluku (lasta naista kohden): Imeväiskuolleisuus (alle 1v./1000 syntynyttä kohden): Äitiyskuolleisuus ( syntynyttä kohden): Odotettavissa oleva elinikä: Terveyspalveluja saatavilla (%:lla väestöstä): Puhdasta vettä saatavilla (%:lla väestöstä): Aikuisten lukutaidottomuus: Bruttokansantulo (BKTL)!asukas (1995) BKTL!asukas vuosittainen kasvu ( ): Ulkomaisen velan osuus BKTL:sta: Maatalouden osuus bruttokansantuotteesta (BKT): Väestöstä kaupungeissa: km 2 10,9% 56,4miij. 66,2miij. 1,9% 7 112/ / v. (miehet 47 v., naiset 50 v.) 46% 25% 65% (miehet 55%, naiset 75 %) 100 US$ -0,3% 99,9% 57% 13% Maan sisäpoliittinen tilanne on vuonna 1995 vaaleilla valitun uuden hallituksen aikana säilynyt suhteellisen vakaana. Maassa toteutettu laaja aluehallinnon uudistus on kuitenkin edelleen aiheuttanut kitkaa keskushallinnon ja aluetason vastuun ja velvollisuuksien määrittelyssä. Etiopian hallitus on osoittanut haluavansa ottaa vastuun maan kehityksestä ja on sitä varten laatinut omat kehitysstrategiansa sekä niihin liittyvät sektoriinvestointioh jelmat. Suomen ja Etiopian hallitusten välinen yhteistyö on jatkunut maaseutukehityksen (maatalous, vesihuolto ja sanitaatio, ympäristökysymykset) ja opetuksen aloilla. Lähitulevaisuudessa Suomen on tarkoitus sopia Etiopian hallituksen linjauksen mukaisesti siirtymisestä asteittain sektorimuotoiseen yhteistyöhön tukemalla maan hallituksen laatimia sektori-investointiohjelmia. Kaikessa toiminnassa Suomi pyrkii edelleen tukemaan paikallisten instituutioiden kehittämistä siten, että ihmisten mahdollisuudet osallistua omaa aluettaan ja omaa elämäänsä koskevaan päätöksentekoon paranevat. Kansainvälinen apu 1995 Yhteensä 887,6 miljoonaa USD Suurimmat kahdenväliset avunantajat: USA, Saksa, Japani Suurimmat monenkeskiset avunantajat: EU, H>A, AfbF Kehitysapulbruttokansantulo ,7 % Suomen apu 1996, mmk OPETUSSEKTORI Kahdenvälinen apu josta '~> hankeyhteistyö '~> kansalaisjärjestöt '~> humanitaarinen apu '~> korkotuki 33,3 22,5 8,9 0,7 1,2 Etiopian olojen vakiinnuttua sisällissodan jälkeen hallitus on ohjelmassaan julistanut inhimillisten voimavarojen kehittämisen yhdeksi maan Etopia. Kuva: Katri Simonen. 37

38 kiireellisimmistä tehtävistä. Sodan aikana vähennettiin tuntuvasti niin peruskoulutukseen kuin ammatilliseen ja korkeamman asteen koulutukseen käytettävissä olevia resursseja. Opetussektorilla on sisällisodan jälkeisen aluehallinnon uudelleenjärjestelyn yhteydessä luotu Etiopiaan uusi koulutuspoliittinen ohjelma ja strategia. Vuonna 1996 Etiopian hallitus tarkensi tämän yleissuunnitelman opetusalan sektori-investointiohjelmaksi, joka sisältää opetussektorin viisivnotisen ( ) strategisen kehyksen sekä rahoitussuunnitelman opetussektorin eri osa-alueille. Sektoriohjelman päätavoite on luoda perusta sille, että kaikilla 7-vuotiailla etiopialaisilla on vuoteen 2015 mennessä mahdollisuus aloittaa peruskoulu. Erityishuomiota kiinnitetään maaseutualueisiin ja tyttöjen koulutusmahdollisuuksien parantamiseen. Tällä hetkellä aikuisista etiopialaisista on lukutaidottomia noin 65 prosenttia. Naisista vain joka neljäs osaa lukea. Kansainvälinen tuki Avunantajamaiden lahjamuotoinen projektiapu on pääasiassa suunnattu opetussektorin kehittämiseen läänitasolla, kun taas eri rahoituslaitosten lainaohjelmat on suunnattu koko sektorin kehittämiseen kansallisella tasolla. Yhdysvallat, Ruotsi ja Suomi ovat suurimmat kahdenväliset avunantajat. Käynnistymässä oleva opetussektorin noin kahden miljardin dollarin kehittämisohjelma on tarkoitus rahoittaa Etiopian hallituksen, kahdenvälisten avunantajien sekä EU:n ja kansainvälisten rahoituslaitosten, mm. Maailmanpankin varoin. Ohjelma tulee korvaamaan ainakin osittain kahdenvälisten avunantajien sekä kansalaisjärjestöjen projektimuotoisen avun perusopetuksen, koulujen rakentamisen ja peruskorjauksen, oppisuunnitelmien laatimisen sekä oppimateriaalin tuotannon ja opettajakoulutuksen tukemiseen. Kuten muutkin sektori-investointiohjelmat, hallituksen toteuttama ja avunantajien tukema opetussektorin kehittämisohjelma on kiinteä osa Etiopian makrotaloudellista kokonaiskehitystä. Suomen tuki Suomen ja Etiopian välinen opetusalan yhteistyö keskittyy erityisopetukseen sekä laajempaan tukeen Etiopian opetussektorille. Suomi on erityisopetuksen alalla ainoa avunantaja. Yhteistyö erityisopetuksessa käynnistyi jo1980-luvun puolessa välissä, jolloin Jyväskylän yliopistossa aloitettiin etiopialaisten erityisopettajien koulutus. Hankkeen tavoitteena on vammaiskoulutuksen vakiinnuttaminen Etiopiassa sekä asenteiden muuttaminen vammaisia lapsia kohtaan. Etiopiassa arvioidaan olevan tällä hetkellä noin kaksi miljoonaa kouluikäistä, jotka ovat erityisopetuksen tarpeessa. Vuonna 1994 käynnistynyttä erityisopettajien koulutushanketta toteutetaan Etiopian opetusministeriön, Addis Abeban yliopiston ja Joensuun yliopiston yhteistyönä. Vuonna 1994 käynnistyneen suunnittelujakson tuloksena laadittiin 38

39 nelivuotinen Etiopian opetussektorin tukiohjelma, joka käynnistyi vuonna Ohjelma pyrkii täyttämään opetushenkilöstön koulutustarpeita eri tasoilla. Ohjelmaan kuuluu mm. opetussuunnitelmien uudistusta, kouluhallintoa ja oppiaineistojen laadintaa. Lisäksi tuetaan eräiden oppilaitosten kirjasto- ja opetusaineistohankintoja. Hanketta toteuttavat Etiopian opetusministeriö sekä kahden läänin, Amharan ja Benishangulin opetusvirastot. Suomalaisena tukiorganisaationa toimii FTP Intemational. Suomen tuki koko opetusalalle nousi vuonna 1996 noin 7,5 miljoonaan markkaan. KENIA Pinta-ala: Viijellyn maan osuus: Asukasluku (1995) Asukasluku (2000): Väestönkasvu ( , vuosittain): Kokonaishedelmiillisyysluku (lasta naista kohden): Imeväiskuolleisuus (alle 1v./1000 syntynyttä kohden): Äitiyskuolleisuus ( syntynyttä kohden: Odotettavissa oleva elinikä: Terveyspalveluja saatavilla (%:lla väestöstä): Puhdasta vettä saatavilla (%:lla väestöstä): Aikuisten lukutaidottomuus: Bruttokansantulo (BKTL)!asukas (1995) BKTL!asukas vuosittainen kasvu ( ): Ulkomaisen velan osuus BKTL:sta: Maatalouden osuus bruttokansantuotteesta (BKT): Väestöstä kaupungeissa: km 2 6,9% 26,7miij. 30,3 miij. 2,7% 4,7 58/ v. (miehet 52 v., naiset 55 v.) 77% 53% 22% (miehet 14 %, naiset 30 %) 280 US$ 0,1% 97,7% 29% 28% Vuoden 1996 aikana Kenian ihmisoikeustilanne, erityisesti presidentti- ja parlamenttivaalien valmistelu ja opposition toiminnan rajoittaminen herätti runsaasti kritiikkiä. Suomi on yhdessä muiden EU-maiden kanssa käynyt aktiivista vuoropuhelua Kenian hallituksen kanssa demokratia- ja ihmisoikeustilanteen parantamiseksi. Vuoropuhelun avulla pyrittiin myös vaikuttamaan vapaiden ja demokraattisten vaalien toteutumiseen. Kenian talous on 1990-luvun alkupuolen taantuman jälkeen kääntynyt nousuun. Hallituksen toimenpiteet maan talouden tasapainottamiseksi ja kaupan vapauttamiseksi ovat tuottaneet tuloksia. BKT:n kasvu on pysynyt viiden prosentin tasolla ja inflaatio on 6-7 prosenttia. Suomi on perinteisesti keskittänyt tukensa Länsi-Keniaan, joka on maan köyhimpiä alueita. Tuki on suuntautunut ensisijaisesti maaseudun väestön elinolosuhteiden parantamiseen ja toimentulomahdollisuuksien lisäämiseen. Päätoimialat ovat vesihuolto, terveys, maaseudun kehittäminen ja luonnonvarain hoito. Lisäksi Suomi tukee demokratiakehitystä ja ihmisoikeuksien kunnioittamista. Maaseudun väestön elinolosuhteita parantavan karjataloushankkeen toinen vaihe jatkui vuonna Suomi tuki UNDP:n kautta lainsäädäntöprosessin sekä oikeuslaitoksen ja kansanedustuslaitoksen 39

40

41 uudistamista. Sekä vesihankkeesta että metsäohjelmasta järjestettiin tarjouskilpailut ja valittiin konsultit. Hankkeet käynnistyivät vuonna Terveyssektorin hanke oli edelleen valmisteluvaiheessa. Kansainvälinen apu Yhteensä 731,7 miljoonaa USD Suurimmat kahdenväliset avunantajat: Japani, Saksa, Englanti Suurimmat monenkeskiset avunantajat: IDA, EU, AfDF Kehitysapulbruttokansantulo , 7 % Suomen apu 1996, mmk Kahdenvälinen apu josta <> hankeyhteistyö <> kansalaisjärjestöt <> humanitaarinen apu <> korkotuki 15 12,6 3,5 2 METSÄSEKTORI Kenia aloitti vuonna 1991 metsäsektorin uudistamisen, jonka yleisiksi päämääriksi määriteltiin metsätalouden vahvistaminen maan sosioekonomisessa kehityksessä ja ympäristön suojelun edistäminen. Kenian ja Suomen yhteistyönä laadittiin vuosina maalle pitkän aikavälin metsäalan kehitysohjelma, Forestry Master Pian, joka kattaa maankäytön, ympäristön suojelun, maatalouden, energian ja muut poikkisektoraaliset tarpeet metsien hoidossa. Suurten tarpeiden huomioon ottaminen edellytti laajaa osallistumista ja yhteistyötä kaikkien tahojen kesken. Osallistuvien menetelmien soveltaminen ja siihen liittyvä kapasiteetin kehittäminen kyläyhteisöissä, kansalaisjärjestöissä, yrityksissä sekä valtion laitoksissa ja eri ministeriöissä olivat olennainen osa itse uudistusta. Kansalliset metsäohjelmat ovat kuluneiden 15 vuoden aikana kehittyneet metsäalan vallitsevaksi kansainvälisen yhteistyön muodoksi. Yhteistyöstä saadut kokemukset on tiivistetty F AOn laatimiin yleisohjeistoihin kansallisten metsäohjelmien suunnittelua ja toteutusta varten. Alustavan toteutusvaiheen aikana Kenian hallitus toteutti metsäpoliittisen uudistuksen sekä käynnisti lainsäädännön uudistustyön. Toimenpiteillä luotiin edellytykset varsinaisen toteutusohjelman käynnistämiselle kansainvälisen kehitysyhteistyön tukemana. Suomen lisäksi metsäohjelman toteuttamista tukevat mm. Maailmanpankki, EU, ja Belgia. Yhteistyö Maailmanpankin kanssa on keskeistä Kenian ja kansainvälisten avunantajien yhteistyön koordinoinnissa. Maailmanpankki tukee mm. Kenian metsähallinnon organisaation uudistamista ja viljelymetsien tuottavuuden tehostamista. Suomen tuki Master Planin toteuttamiselle ohjataan kokonaisohjelman kolmeen hankkeeseen. Ensinnäkin tuetaan Kenian ympäristö- ja luonnonvarainministeriön metsäosaston kapasiteetin Metsätalouden koulutuskeskus Nakurussa. Kuva: Kristian Runeberg. 41

42 kehittämistä koko Master Planin toteuttamisessa. Kapasiteetin kehittämistuki kohdistuu myös moniin muihin tahoihin, jotka yhteistyössä metsäosaston kanssa toteuttavat ohjelmaa. Toiseksi Suomi tukee Kenian luonnonmetsien suojeluohjelmaa arvokkaan Kakamegan sademetsän suojelemiseksi. Aluetta varten laaditaan metsien hoito- ja suojelusuunnitelma, joka toteutetaan yhteistyössä paikallisen maaseutuväestön kanssa. Keskeistä on yhteistyö Kenian luonnonsuojelu- ja riistanhoitopalvelun kanssa. Kolmanneksi Suomi rahoittaa maatilametsätalouden kehittämisohjelmaa. Kenian maatalousmaan pinta-ala on vain 20 prosenttia koko maa-alasta, ja kaikki viljelykelpoinen maa on jo käytössä. Näin metsitys ja puuntuotanto kasvavaa kysyntää varten ja viljelysmaan suojelu eroosiota vastaan ovat mahdollisia lähinnä yhdistämällä metsätalous maanviljelijöiden muuhun maankäyttöön. Tämä osahanke on jatkoa jo muutaman vuoden ajan tehdylle menetelmien kehittämistyölle, ja kal1dessa piirikunnassa hankittuja kokemuksia on tarkoitus soveltaa käytäntöön muualla Keniassa. Metsätalousneuvonta ja peltometsäviljelymenetelmien koulutus ovat hankkeen keskeisiä osia. Suomi tukee metsäohjelmaa yhteensä 30,5 miljoonalla markalla vuosina Yhtymä Enso Forest Development-Indufor vastaa tukipalvelujen antamisesta hankkeille. MOSAMBIK Pinta-ala: Viijellyn maan osuus: Asukasluku (1995) Asukasluku (2000): Väestönkasvu ( , vuosittain): Kokonaishedelmiillisyysluku (lasta naista kohden): Imeväiskuolleisuus (alle 1v./1000 syntynyttä kohden): Äitiyskuolleisuus ( syntynyttä kohden: Odotettavissa oleva elinikä: Terveyspalveluja saatavilla (%:lla väestöstä): Puhdasta vettä saatavilla (%:lla väestöstä): Aikuisten lukutaidottomuus: Bruttokansantulo (BKTL)Iasukas (1995) BKTL!asukas vuosittainen kasvu ( ): Ulkomaisen velan osuus BKTL:sta: Maatalouden osuus bruttokansantuotteesta (BKT): Väestöstä kaupungeissa: km 2 3,7% 16,2miij. 19,6miij. 2,6% 6,2% 113/ v. (miehet 45 v., naiset 48 v.) 39% 63% 60 %(miehet 42 %, naiset 77 %) 80 US$ 3,6% 443,6% 33% 38% Mosambikin omaehtoisen kehityksen edellytykset ovat syntyneet pysyvän rauhan myötä. Vuonna 1994 järjestettyjen parlamentti- ja presidentinvaalien jälkeinen kehitys antaa aihetta optimismiin Mosambikin yhteiskunnallisen kehityksen suhteen. Demokratiaprosessin ylläpitäminen ja syventäminen on avainkysymys Mosambikin kannalta. Vuoden 1997lopulla pidettäviksi suunnitellut paikallisvaalit antavat suuntaa tulevasta kehityksestä. Mosambikin makrotaloudellinen kehitys on ollut suotuisaa, mutta apuriippuvuuden ja äärimmäisen köyhyyden vähentäminen sekä kansallisen kapasiteetin kehittäminen pysyvät jatkuvasti haasteina. 42

43 Suomen antamassa avussa keskeistä onkin ihmisten ja organisaatioiden toimintakyvyn kehittäminen. Vuonna 1996 jatkettiin tukea Manican läänin perusteiveydenhuollon kehittämiseksi. Perusopetuksen kehittämishanke eteni konsultin valinnan jälkeen käynnistymisvaiheeseen. Tukea keskiasteen maatalouskoulutukselle jatkettiin, ja suunnittelu koulutuksen laajantamisesta saatiin lähes päätökseen. Ympäristöyhteistyön alalla luonnonvaroista vastaavaa ympäristökeskusta tukeva hanke eteni merkittävästi kohti toteutusta. Paikallishallinnon uudistamiseen ja eroosiontorjuntaan keskittyvä Nacalan hanke siirtyi vuonna 1996 päätösvaiheeseensa. Keskustelut tuesta riippumattamille tiedotusvälineille sekä miinanraivaukselle jatkuivat. Molemmat hankkeet toteutettaisiin yhteistyössä UNDP:n kanssa. TERVEYSSEKTORI Mosambikin teiveydenhuoltojärjestelmä kehittyi suhteellisen nopeasti heti itsenäistymisen jälkeen, kunnes sisällissota ja maan talouden romahdus käänsivät kehityksen. Kuvaavaa onkin, että hallituksen uuden sektoriohjelman tavoitteena on palauttaa teiveyspalvelujen määrä, rakenne, laatu ja kattavuus vuoden 1980 tasolle vuoteen 2001 mennessä. Mosambikin bruttokansantuote vuonna 1980 oli 275 dollaria henkeä kohden, josta se on laskenut nykyiseen 80 dollarin tasoon. Valtio käytti 2,5 prosenttia BKT:sta teiveydenhuoltoon vuonna 1980, mutta vuonna 1990 enää 1,5 prosenttia silloisesta, jo kolmanneksen pienentyneestä kansantulosta. Tämä toi mukanaan myös riippuvaisuuden ulkomaisista avunantajista. Vuonna 1996 yli 70 prosenttia kustannuksista maksettiin kehitysavun turvin, kun vuonna 1980 lähes kaikki kustannukset kyettiin kattamaan maan omilla voimavaroilla. Vuodenvaihteessa 1996/97 teiveyssektorin infrastruktuuri käsitti 700 teiveysasemaa ja 200 teiveyskeskusta, 24 maaseutu- ja yleistä sairaalaa, 7lääninsairaalaa, 3 keskussairaalaa ja 2 erikoissairaalaa, yhden lääkintäkoulun, 4 koulutusinstituuttia ja valtion omistaman lääkkeidenjakoyhtiön. Henkilökuntaa oli , joista teiveysalaan erikoistuneita. Yliopistotutkinnon suorittaneita oli vain 350. Tämä siis maassa, jossa on noin 18 miljoonaa asukasta ja joka on pinta- 43

44

45 alaltaan yli kaksi kertaa Suomen kokoinen. Mosambik onkin väestön terveyttä kuvaavilla mittareilla mitattuna yksi maailman heikoimpia maita. Rauhansopimuksen solmimisen jälkeen vuonna 1992 Mosambikin terveysministeriö ryhtyi ensimmäisenä ministeriönä maassa suunnittelemaan kansallista sektoriohjelmaa yhdessä keskeisten avunantajien kanssa. Ohjelman yleistavoitteen lisäksi tavoitteina oli investointien ohjaaminen maaseudulle, resurssien hankkiminen käyttökustannusten kattamiseksi ja hallintokulujen pienentäminen sekä varojen käytön selkeyttäminen. Suomen tuki Suomi tuli prosessiin mukaan Manican läänin integroidun terveyshankkeen alkaessa vuonna Huomattava määrä pakolaisia muutti Zimbabwen rajalla sijaitsevaan Manican lääniin sisällissodan loputtua. Infrastruktuurin rakentaminen oli siksi välttämätöntä. Hankkeeseen kuuluu mm. terveyshallinnon kehittämistä, terveydenhuoltohenkilökunnan kouluttamista ja rakennusten kunnostamista sekä materiaaliapua, mm. laitehankintoja. Lisäksi on sovittu, että Suomi avustaa läänin terveysvirastoa kaikkien muiden läänissä toimivien terveysalan avunantajien toiminnan koordinoimisessa Suomen osuus hankkeen kustannuksista vuosina on 111 miljoonaa markkaa. Hanketta toteutetaan läänin terveysviraston oman toiminnan ja kansallisen sektoriohjelman osana eikä minkään erillisen projektiorganisaation avulla. Terveysviraston kapasiteetin kehittyessä vastuuta siirretään yhä enemmän avustavalta suomalaiselta konsultilta mosambikilaisille. Hanke on onnistunut niin hyvin, että terveysministeriö käyttää sitä mallina muille avunantajille muiden läänien vastaavia hankkeita varten. Hankkeen ensimmäinen vaihe evaluoitiin maaliskuussa 1997, ja sen tuloksena päätettiin suunnitella toinen vaihe seuraavalle nelivuotiskaudelle. Suomi on aloittamassa myös suoraa budjettitukea terveysministeriölle terveyssektorin infrastruktuurin kunnossapidon tehostamiseksi. Suunnitelman mukaan vuosittainen tuki olisi 5 miljoonaa markkaa vuodesta 1997 alkaen seuraavan viiden vuoden ajan. Merkittävimmät avunantajat terveyssektorilla ovat Sveitsi, joka toimii myös ns. lead agencyna eli sektorin johtavana avunantajana, Hollanti, Norja, Tanska ja Suomi. Maailmanpankki on arvioinut, että seuraavalle viidelle vuodelle tarvitaan yhteensä noin 355 miljonaa dollaria. Mosambikin osuus olisi noin 115 miljoonaa dollaria, Maailmanpankin 90 ja muiden avunantajien 140 miljonaa. Suomen rahoitusosuus tulee olemaan noin 15 miljoonaa dollaria eli noin 70 miljoonaa markkaa. Mosambik. Kuva: Martti Lintunen 45

46 NAMIBIA Pinta-ala: Viijellyn maan osuus: Asukasluku (1995) Asukasluku (2000): Väestönkasvu ( , vuosittain): Kokonaishedelmällisyysluku (lasta naista kohden): Imeväiskuolleisuus (alle 1v./1000 syntynyttä kohden): Äitiyskuolleisuus ( syntynyttä kohden: Odotettavissa oleva elinikä: Teroeyspalveluja saatavilla ( %:lla väestöstä): Puhdasta vettä saatavilla ( %:lla väestöstä): Aikuisten lukutaidottomuus: Bruttokansantulo (BKTL)!asukas (1995) BKTL!asukas vuosittainen kasvu ( ): Ulkomaisen velan osuus BKTL:sta: Maatalouden osuus bruttokansantuotteesta (BKT): Väestöstä kaupungeissa: km 2 0,8% 1,5miij. 1,7miij. 2,7% 5,1% / v. 59% 57% 2000 US$ 2,9% 14% 38% Namibian itsenäisyyden ensimmäiset vuodet ovat olleet varsin vakaata aikaa. Maalla on pemstuslaki, joka turvaa demokratian ja ihmisoikeuksien periaatteet ja pitkällisen vapaustaistelun aikaansaamia jännitteitä on onnistuttu hoitamaan kansallisen sovinnon politiikalla. Maan talouspolitiikka pemstuu markkinatalouteen, mikä on luonut luottamusta maan etupäässä valkoisessa yrittäjäyhteisössä. Kuitenkin tuloerot ovat pysyneet jyrkkinä ja demokratiakehityksen suurimpana uhkana voidaan pitää valtaväestön köyhyyttä. Suomen tavoitteena on edesauttaa Namibian vakautta ja näin luoda edellytykset rauhanomaiselle kestävälle kehitykselle Namibian 5-vuotiskehityssuunnitelman pemstavoitteen, sosiaalisen tasa-arvon saavuttamiseksi. Suomen kahdenvälistä apua on yksittäisten hankkeiden sijasta kohdistettu laajempiin, sektorikohtaisiin kokonaisuuksiin sosiaali- ja terveyssektorilla, vesihuoltosektorilla ja metsä- ja ympäristösektoreilla. Suomi painottaa avun sisällössä Namibian oman kapasiteetin vahvistamista, hyvää hallintoa ja demokratian edistämistä. Vuoden 1996 aikana sosiaali- ja terveyssektorin tukiohjelman toteutus saatiin käyntiin täysipainoisesti, Namibian metsäsektorin strategia valmistui ja hyväksyttiin ja siihen pemstuen valmisteltiin metsäohjelma, joka korvaa aikaisemmat metsähankkeet Namibian vesihallinnon valmisteleroa Namibian maaseudun vesiohjelman suunnitelma hyväksyttiin syksyllä 1996 ja 46

47 ohjelman toteutus käynnistettiin vuoden 1997 alkupuolella. Ohangwenan vesi- ja sanitaatiohanke, kulttuurikasvatusohjelma ja tuki geologiselle kartoitukselle jatkuivat suunnitelmien mukaan. Engelan integroitu teiveydenhuoltohanke päättyi vuoden 1996lopussa. Lisäksi jatkettiin valmisteluja kestävän kehityksen seurannan ja koordinaation sekä alue- ja paikallishallinnon tukemiseksi. MAASEUDUN VESIHUOLTO Vesihuoltopolitiikka Namibia on kuivin Saharan eteläpuolisista maista. Sen vuoksi vesihuollon merkitys on koko Namibian yhteiskunnan kehittymiselle poikkeuksellisen tärkeä. Namibian hallitus asetti vuonna 1990 komitean hahmottamaan vesihuolto- ja sanitaatiosektorin toimintapolitiikkaa ja työnjakoa. Komitean ehdotusten perusteella hallitus hyväksyi vuonna 1993 toimintapolitiikan, WASPin (Water Supply and Sanitation Sector Policy). WASPin mukaan vesihuollon ja sanitaation peruspalvelut tulisi saattaa kaikkien namibialaisten ulottuville kansantaloudellisesti kohtuullisin kustannuksin. Palveluiden tasapuolisuus tulisi saavuttaa valtiovallan ja hyödynsaajien yhteisin ponnistuksin ja vesihuollon tulisi olla ympäristön ja vesivarojen kannalta kestävää. WASPin painotukset kohdistuvat yhteismaalla asuvaan maaseutuväestöön. Kansainvälinen tuki Kansainvälinen tuki on Namibiassa ollut varsin pienimuotoista verrattuna joihinkin muihin Afrikan maihin. Tuki on suunnattu maan omaa vesihuollon toteuttamiskapasiteetin parantamiseksi. Sekä Namibia että ulkopuoliset tukijat ovat selvästi ottaneet opiksi muiden maiden kokemuksista. Namibialla näyttääkin olevan hyvät mahdollisuudet kehittää maaseudun vesihuoltoa kestävästi. Namibian maaseudun vesihuoltoa tukivat vuodenvaihteessa 1996/97 Saksa, Ranska, Hollanti, Ruotsi, Iso-Britannia, Belgia, Kiina, UNICEF, Kansainvälinen Punainen Risti ja Suomi. Namibian viranomaiset ja Maailmanpankki ovat lisäksi sopineet, että Maailmanpankki ja UNDP rahoittavat vesisektorin katsauksen (Water Sector Review), jonka Maailmanpankki on asettanut mahdollisen tukensa ehdoksi. Katsaus, joka kattaa mm. hallinnon, lainsäädännön ja kytkennät muihin sektoreihin, pyrkii edistämään kokonaisvaltaista sektorikohtaista lähestymistapaa. Suomen tuki Suomi on tukenut maaseudun vesihuoltoa Ohangwenan alueella Pohjois-Namibiassa. Kaivojen ja käymälöiden rakentamisen ohella hankkeessa on kehitetty osallistavia suunnittelu- ja toteutusmalleja ja koulutettu kaivonrakentajia ja muita ammattiryhmiä sekä kehitetty näiden mahdol- 47

48

49 lisuuksia toimia yksityisyrittäjinä. Hanke päättyy vuoden 1997 lopussa ja siinä käynnistetty toiminta sulautetaan osaksi maaseudun vesihuoltodirektoraatin toimintaa. Maaseudun vesihuoltodirektoraatti ehdotti kesäkuussa 1996, että Suomi alkaisi tukea uutta maaseudun vesihuollon kehittämisohjelmaa. Hanke käynnistyi huhtikuussa Hankkeen tarkoituksena on maaseudun vesihuoltodirektoraatin tukeminen siten, että vastuun siirto vesiviranomaiselta käyttäjille voidaan toteuttaa aikataulussa. Tämä edellyttää mm. sitä, että vesihuoltodirektoraatti pystyy sekä keskustasolla että alueyksiköissään muuntumaan toimeenpanoviranomaisen roolistaan vedenkäyttäjien omaa toimintaa tukevaksi kumppaniksi. Tämän mahdollistamiseksi direktoraatin henkilöstöä on koulutettava ja työvälineitä ja toimintatapoja on kehitettävä. Hankkeen ensimmäinen vuosi on varattu perusselvitysten ja suunnitelmien tuottamiseen. Osana tätä työtä on myös projektidokumentin laatiminen mahdollista kolmivuotista jatkoa varten. Ensimmäisen vuoden kustannusarvio on 4, 7 miljoonaa markkaa. Maaseudun vesihuollon kehittämisohjelmalla on vahva omistajuus. Hankkeen suunnittelu ja valmistelu on edennyt täysin tiukan valmisteluaikataulun mukaan. Valmistelussa ja suunnitellussa toteutuksessa namibialaisten panos on ratkaiseva. Hanke tuleekin toimimaan alusta lähtien täysin maaseudun vesihuoltodirektoraattiin integroituna. SAMBIA Pinta-ala: Viijellyn maan osuus: Asukasluku (1995) Asukasluku (2000): Väestönkasvu ( , vuosittain): K.okonaishedelmällisyysluku (lasta naista kohden): Imeväiskuolleisuus (alle 1v./1000 syntynyttä kohden): Äitiyskuolleisuus ( syntynyttä kohden: Odotettavissa oleva elinikä: Terveyspalveluja saatavilla (%:lla väestöstä): Puhdasta vettä saatavilla (%:lla väestöstä): Aikuisten lukutaidottomuus: Bruttokansantulo (BKTL)!asukas (1995) BKTL!asukas vuosittainen kasvu ( ): Ulkomaisen velan osuus BKTL:sta: Maatalouden osuus bruttokansantuotteesta (BKT): Väestöstä kaupungeissa: km 2 7,00% 9,0miij. 9,1 miij. 2,9% 5,7% 109/ v. (miehet 42 v., naiset 43 v.) 27% 22% (miehet 14 %, naiset 29 %) 400 US$ -0,8% 191,3% 22% 45% Vuonna 1991 myönteisesti alkanut Sambian demokratiakehitys vaikeutui vuonna 1996, kun parlamentti muutti perustuslakia siten, että ainoastaan syntyperäiset sambialaiset voivat olla ehdokkaina presidentinvaaleissa. Näin evättiin maan presidenttinä aiemmin 27 vuotta toimineelta pääoppositiopuolueen johtajalta Kenneth Kaundalta ehdokkuus marraskuussa 1996 pidetyissä presidentinvaaleissa. Myös äänestäjien rekisteröinnissä esiintyi epäselvyyksiä. Tilanne johti siihen, että useat Käsipumppukaivo Ambomaalla. Kuva: Martti Lintunen 49

50 avunantajamaat jäädyttivät maksutasetukensa Sambialle. Suomi pidättäytyi uusien hankkeiden suunnittelusta ja aloittamisesta. Vuoden 1997 aikana demokratia on kehittynyt Sambiassa myönteisesti, on esimerkiksi perustettu riippumaton korruption vastainen komitea ja ihmisoikeuskomissio. Monet avunantajamaat ovat uudelleen aloittaneet apunsa Sambialle. Suomi on ryhtynyt valmistelemaan vuoden 1996 keväällä jäädytettyjen hankkeiden uudelleen aloittamista. Suomi seuraa aktiivisesti Sambian yleistä demokratian kehitystä yhdessä muun avunantajayhteisön kanssa. Suomen apuohjelma on keskittynyt viidelle sektorille: maaseudun kehitys, energia, teiden kunnossapito, metsätalous ja opetus. Suomi on tukenut ohjelma-avun varoilla myös maan yleistä demokratiakehitystä. MAATALOUSSEKTORI Luapula-hanke Vuonna 1995 käynnistyneen Luapulan maaseutuelinkeino-ja ruokavarmuushankkeen keskeinen tavoite on tavoittaa maaseudun köyhät, jotka eivät lähteneet mukaan viime vuosikymmenen maissiviljelyyn vaan pysyttelivät perinteisissä viljelykasveissa ja menetelmissä. Nyt heille tarjotaan tukea tuottavuuden nostamisessa esimerkiksi kasvijalostuksella. Toiminta keskittyy kahdelle eri tasolle. Toisaalta kylät kartoittavat omia tarpeitaan osallistavien menetelmien kautta, toisaalta maatalousneuvontakoneisto pyrkii löytämään ratkaisuja esiin nousseisiin ongelmiin. Luapulan läänin omia luonnonvaroja ja mahdollisuuksia pyritään käyttämään hyväksi. Maaperän viljavuutta parannetaan, kotieläinkantaa lisätään ja jalostetaan. Maaseudun rahavirtoja lisätään luotottamaila pienyrityksiä. Neuvontaa annetaan viljelijöiden omassa ympäristössä. Kyläkokouksiin ja koulutustilaisuuksiin osallistui jo hankkeen ensimmäisen vuoden aikana tuhansia ihmisiä. Toisen vuoden aikana on pyritty kanavoimaan innostus käytännön toimintaan. Maataloussektorin investointiohjelma ASIP Maailmanpankin johdolla suunniteltu maataloussektorin investointi- 50

51 Luapula. Kuva: Jorma Koponen ohjelma (ASIP) perustuu sektoristrategiaan. Keskeiset tavoitteet ovat elintarviketurva, köyhyyden lievittäminen, ympäristön kestävä käyttö sekä maatalouden kehittäminen myös vientituloja tuottavaksi. ASIP-ohjelmaan kuuluu 14 alaohjelmaa. Suomi tukee Luapulassa oman hankkeensa kautta vastaavia ohjelmia mm. maaperän hoitoa, maataloustutkimusta, kotieläintuotantoa ja maatalousneuvontaa. Suomi harkitsee Luapula-hankkeen sulauttamista osaksi ASIPia. Heinäkuun alusta 1997 hankkeen käyttövarat ohjataan maatalousministeriön provinssihallinnon kautta districteihin, ja vain henkilöapu kanavoidaan suoraan nykyisen konsultin kautta. Hankkeen osana oleva kehitysrahasto jätetään kuitenkin ASIP- kehikon ulkopuolelle. Suomen palkkaamat henkilöt toimivat enemmän asiantuntija- ja neuvonantajarooleissa, valvonnan ja kontrollin jäädessä vähemmälle. Suomen ASIP-ohjelman kokonaiskustannukset vuosille ovat noin 37,4 miljoonaa markkaa, josta Suomen osuus on noin 34,4 miljoonaa. Sambian hallituksen maksettavaksi jää 2,9 miljoonaa markkaa. 51

52 TANSANIA Pinta-ala: Viijellyn maan osuus: Asukasluku (1995) Asukasluku (2000): Väestönkasvu ( , vuosittain): Kokonaishedelmällisyysluku (lasta naista kohden): Imeväiskuolleisuus (alle 1v./1000 syntynyttä kohden): Äitiyskuolleisuus ( syntynyttä kohden: Odotettavissa oleva elinikä: Terveyspalveluja saatavilla (%:lla väestöstä): Puhdasta vettä saatavilla (%:lla väestöstä): Aikuisten lukutaidottomuus: Bruttokansantulo (BKTL)Iasukas (1995) BKTL/asukas vuosittainen kasvu ( ): Ulkomaisen velan osuus BKTL:sta: Maatalouden osuus bruttokansantuotteesta (BKT): Väestöstä kaupungeissa: km 2 3,2% 29,6miij. 33,7miij. 3% 5,8% ! v. (miehet 49 v., naiset 52 v.) 42% 38% 32% (miehet 21 %, naiset 43 %) 120 US$ 1,0% 207,40% 58% 24% Tansania on toteuttanut avunantajien tuen turvin huomattavia talouselämän uudistuksia sen jälkeen, kun maa sitoutui vuonna 1986laajaan rakennesopeutusohjelmaan. Uudistuksista huolimatta maan talouskasvu ei ole riittänyt merkittävään köyhyyden vähentämiseen. Tansanian hallituksen ja avunantajien välinen luottamus on horjunut avun heikkojen tulosten sekä eräiden väärinkäytöstapausten vuoksi. Luottamuspulaa on lähdetty ratkaisemaan hallituksen ja avunantajien välisellä vuoropuhelulla, jonka tuloksena on sovittu tulevan kehityskumppanuuden yleisistä periaatteista. Poliittinen kehitys on vuoden 1995lopun monipuoluevaalien jälkeen ollut suotuisaa lukuunottamatta Sansibaria, jossa oppositio edelleen boikotoi parlamentin työskentelyä. Avunantajat, mukaan lukien Suomi, ovat jäädyttäneet uuden apunsa Sansibarille tilanteen!aukeamiseen asti. Tansanian sijainti Suurten järvien alueen tuntumassa on luonut vaikeita pakolais- ja ympäristöongelmia. Mantereella uutena hankkeena käynnistyi Tansanian metsäntutkimuksen kehittäminen. Maaseutu teiden, energiasektorin ja ohjelma-avun valmistelua jatkettiin, kuten myös uusien hankkeiden valintaa julkishallinnon alalla. Vanhoina hankkeina jatkuivat maaseudun kehittäminen Etelä-Tansaniassa sekä Itä-U sambaran metsien suojeluhanke pohjoisessa. Sansibarilla saatiin päätökseen maankäyttö-ja ympäristöhankkeen ensimmäinen vaihe, ja metsähanke läheni loppuaan. 52

53 MAASEUTUKEHITYS RIPS-ohjelma. Kuva: Martti Lintunen Tansanian asukkaista noin 85 prosenttia asuu maaseudulla, ja suunnilleen saman verran saa toimeentulonsa maataloudesta ja sen sivuelinkeinoista. Yhteiskunnan kehityksen kannalta maaseutukehitys on ratkaisevassa asemassa. Tansanialta kuitenkin puuttuu maaseutukehityksen politiikka. Tansanian muutettua politiikkansa ja taloutensa kurssia, kehityssuunnitelmia on täytynyt muokata uuteen uskoon. Maatalouspolitiikkaa on valmisteltu pitkään, mutta se ei ole vielä saanut hallituksen hyväksyntää. Maaseutukehitykseen oleellisesti liittyvää köyhyyden vähentämisohjelmaa valmistellaan niinikään. Hallitus on ilmoittanut noudattavansa köyhyyden vähentämiseksi politiikkaa, jonka toisena 53

54 54 kulmakivenä on makrotalouden tervehdyttäminen. Toinen kulmakivi on peruspalvelujen turvaaminen: peruskoulutus, perusterveydenhoito, vesi ja maaseudun infrastruktuuri. Tansaniassa on meneillään myös julkishallinnon uudistus. Paikallistasolla se tarkoittaa valtion vallan ja vastuun vähentämistä, samalla kun enemmän valtaa ja vastuuta siirretään paikallisille elimille. Maaseudun kehittäminen, sekä päätöksenteko että resurssien hankinta, on yhä enemmän tullut paikallisyhteisöjen omaksi asiaksi. Suomen lisäksi integroituja maaseutukehityshankkeita tukevat nykyisin Alankomaat ja Irlanti. Suomi on tukenut Tansanian maaseutukehitystä Mtwaran ja Lindin lääneissä jo 1970-luvulta lähtien, jolloin laadittiin alueellisia kehityssuunnitelmia Suomen tuella. Suunnitelmia ei kuitenkaan koskaan toteutettu, ja Suomi keskitti apunsa Mtwaran ja Lindin vesisektorille. Vuonna 1998 Suomi ryhtyi tukemaan Tansanian hallinnon suunnittelemaa perinteistä integroitua maaseutukehitysohjelmaa, jonka toiminta oli pääosin ennalta määritelty. Hankkeen väliarvioinnissa arvosteltiin suurten hallintokulujen ja byrokraattisen hitauden lisäksi keskitettyä suunnittelua, vaikka ohjelman tukemat toimialat todettiin tärkeiksi. Vuonna 1993 alettiin suunnitella hankkeen toista vaihetta osallistavin menetelmin. Mtwara ja Lindi kuuluvat Tansanian köyhimpiin alueisiin. Asukkaat, joita lääneissä on yhteensä noin kaksi miljoonaa, elävät lähes kokonaan maataloudesta. Koulua käyvien osuus ikäluokastaan on Tansanian alimpia. Mtwaran ja Lindin maaseutukehitysohjelman (RIPS) tavoitteena on kestävien elinmahdollisuuksien turvaaminen alueen asukkaille. Käytännössä työ tapahtuu osallistuvan suunnittelun avulla. Paikallisväestö keskustelee kylänsä kehittämisestä ja ehdottaa kehittämistoimenpiteitä. RIPS on kouluttanut paikallisviranomaisia osallistavan suunnittelun menetelmissä. Lisäksi RIPS voi tarjota asiantuntija- ja rahoitusapua, lähinnä pienluottoja, sekä kuljetus-, koulutus- ja tiedotuspalveluita. Sektoreita, joita ohjelma tukee, ovat mm. maatalous ja karjanhoito, kalastus, koulutus, vesihuolto, käsiteollisuus, luonnonsuojelu ja tiedotus. RIPSin merkitys läänien kehityksen tukijana on huomattava. Vuonna 1996 ohjelma toimi 427:ssä läänien yhteensä 1362 kylästä. Vuodesta 1993 lähtien noin 70 prosentissa kylistä on ollut toimintaa. Paikallisradio kattaa koko alueen. RIPSin budjetti on noin 12 miljoonaa markkaa vuodessa. Tansania osallistuu RIPSin budjetin tukemiseen noin kolmen prosentin osuudella.

55 MUUTMAAT Etelä-Afrikan tasavalta Vuonna 1996 Etelä-Afrikan tasavallan hallitus jatkoi ponnisteluaan meneillään olevan poliittisen siirtymävaiheen menestykselliseksi toteuttamiseksi. Neuvotteluja Suomen tuesta Etelä-Afrikan jälleenrakennus- ja kehitysohjelmalle jatkettiin. Ensimmäinen sopimus, joka koski Suomen tukea maan vesilain uudistushankkeelle, allekirjoitettiin elokuussa Vuonna 1996 järjestettiin myös tarjouskilpailu jo aikaisemmin sovitun kylämetsätaloushankkeen konsulttipalveluista. Syksyn 1996 ohjelmatarkistusneuvotteluissa sovittiin kehitysyhteistyövaroin rahoitettavan ihmisoikeus- ja demokratiarahaston perustamisesta. Siitä rahoitetaan ihmisoikeuksia ja demokratiaa edistäviä hankkeita Etelä-Afrikassa. Muu apu tulee kohdistumaan ympäristöön maan vesi- ja metsäministeriön kanssa tehtävän yhteistyön kautta sekä terveyssektoriin. Terveyssektorin yhteistyönä osarahoitetaan koululaisten loistentorjuntaan tähtäävää pilottihanketta. ALUEELLINEN YHTEISTYÖ Suomi rahoitti edelleen Eritrean ulkomaankaupan koulutushanketta sekä neem-puun hyötykäyttömahdollisuuksien tunnetuksi tekemistä Itä Afrikassa yhteistyössä ICIPEn (The Intemational Centre of Insect Physiology and Ecology) kanssa. SADC-maiden metsäopistojen kehittämishankkeen kolmatta vaihetta valmisteltiin vuonna Se koskee Malawia, Botswanaa, Zimbabwea, Angolaa ja Tansaniaa. Siihen kuuluu myös koordinaatioosuus. Suomi avusti vuonna 1996 Mosambikissa sijaitsevaa SADC:n journalismi-instituuttia. SADe-geenipankkihanke sekä Tanganjikajärven kalataloustutkimushanke jatkuvat vuoteen 1998 saakka. Suomi suunnittelee tuen antamista IGADille, joka on Mrikan sarven alueellinen yhteistyöjärjestö, Afrikan Yhtenäisyysjärjestölle (OAU) sekä Niilinjoen kehittämissuunnitelmille. Tuella tähdättäisiin konfliktien ehkäisyyn sekä alueellisen vakauden säilyttämiseen. 55

56 Välimeren alue Lähi-idän rauhanprosessin hidas edistyminen ja ajoittainen pysähtyneisyys heijastuvat epävarmuutena koko lähialueelle. Ihmisten liikkumisen ja taloudellisen toiminnan rajoitukset ovat haitanneet merkittävästi Palestiinan itsehallintoviranomaisen mahdollisuuksia ylläpitää peruspalveluita ja toimeenpanna kehityshankkeita. Kansainväliset järjestöt ja avunantajamaat ovat jatkaneet määrätietoisesti kehityshankkeita ja humanitaarista apua Länsirannan ja Gazan asukkaille sekä pakolaisille. Rauhanprosessin edistyminen on kehityksen kestävyyden kannalta välttämätöntä. EU:n ja sen jäsenmaiden Välimeren alueen politiikka perustuu vuonna 1995 hyväksyttyyn Barcelonan asiakirjaan, jonka allekirjoitti 27 Euroopan ja Välimeren alueen maata. Barcelonan asiakirjan perustavoitteita ovat rauhan ja poliittisen vakauden edistäminen, taloudellisen yhteistyön parantaminen, mukaan lukien Välimeren vapaakauppa-alueen perustaminen, sekä yhteistyö sosiaalisen kehityksen ja ympäristön suojelun alalla. Kulttuurien välinen yhteistyö ja keskinäisen ymmärtämisen vahvistaminen ovat keskeisiä Barcelonan asiakirjassa. Suomi on yhdessä muiden EU :n jäsenmaiden ja kansainvälisen kehitysjärjestöjen kanssa pyrkinyt edistämään näitä tavoitteita. Keskeinen keino saavuttaa edellä mainuttuja poliittisia tavoitteita on kahdenvälinen kehitysyhteistyö, jota Suomi harjoittaa Egyptin sekä Palestiinan itsehallintoviranmaisen kanssa. Välimerellä Suomi tukee ympäristönsuojelun alalla alueellista rannikkovesien suojeluhanketta. Länsirannan ja Gazan alueella ovat olleet tärkeitä myös suomalaisten ja paikallisten kansalaisjärjestöjen sekä tutkimuslaitosten toimeenpanemat hankkeet. EGYPTI Pinta-ala: ViYellyn maan osuus: Asukasluku (1995) Asukasluku (2000): Väestönkasvu ( , vuosittain): KnkonaishedRlmällisyysluku (lasta naista kohden): Imeväiskuolleisuus (alle 1v./1000 syntynyttä kohden): Äitiyskuolleisuus ( syntynyttä kohden: Odotettavissa oleva elinikä: Terveyspalveluja saatavilla (%:lla väestöstä): Puhdasta vettä saatavilla (%:lla väestöstä): Aikuisten lukutaidottomuus: Bruttokansantulo (BKTL)!asukas (1995) BKTL!asukas vuosittainen kasvu ( ): Ulkomaisen velan osuus BKTL:sta: MaataloudEn osuus bruttokansantuotteesta (BKT): Väestöstä kaupungeissa: km 2 2,4% 57,8miy. 68,1 miy. 2,0% 3, / v. (miehet 63 v., naiset 66v.) 99% 79% 49 % (miehet 36 %, naiset 61 %) 790 US$ 1,1% 73,3% 20% 45% 56

57 Egyptin suurimpia yhteiskunnallisia haasteita ovat nopea, joskin hidastuva väestönkasvu, suuri työttömyys, asuntopula, infrastruktuurin riittämättömyys varsinkin nopeasti kasvavilla väestön ja talouden keskittymäalueilla, suuret sosiaaliset ja alueelliset kehityserot sekä näiden tekijöiden aiheuttamat ympäristöongelmat. Hallitus pyrldi parantamaan tilannetta avunantajien tukemalla rakenneuudistuksella, joka yhdessä EU:n assosiaatiosopimuksen edistämän markkinoiden avautumisen kanssa saattaa aiheuttaa häiriöitä työllisyydessä ja teollisuuden kilpailukyvyssä siirtymävaiheen aikana. Suomen kehitysyhteistyön avainsektori on vuodesta 1996 lähtien ollut ympäristönsuojelu. Myös terveyssektorin, maatalousalan sekä vesija sanitaatiosektorin yhteistyötä on tarkoitus jatkaa. Monien Suomen tukemien kehityshankkeiden keskeisenä tavoitteena on maaseudun kehittäminen ja paikallisten voimavarojen vahvistaminen. YMPÄRISTÖSEKTORI Suomen ja Egyptin välisenä kehitysyhteistyönä on jo 1980-luvun jälkipuolelta lähtien toteutettu ympäristönsuojelun kannalta merkittäviä hankkeita. Tällainen oli Ras ei Barin kaupungin hyvin onnistunut jäteveden puhdistushanke, jossa on maan ensimmäinen biologisella menetelmällä toimiva jäteveden puhdistamo. Badr Cityn kahden kaupungin tarpeita palveleva pumppaamo ja vesilaitos edistävät vesivoimavarojen järkiperäistä käyttöä. Beni Suefin maakunnassa on vuodesta 1993lähtien ollut käynnissä vesihanke, joka sisältää erillisen ympäristöosuuden - kiinteiden jätteiden käsittelyn maaseutukylissä. Maatalouden tutkimushanke kehittää ympäristöystävällisiä viljelyja karjanhoitomenetelmiä, jotka toimivat myös hiekka-aavikolle perustettavilla kastelunvaraisilla alueilla. Maataloustuotteiden laadunvalvontalaboratorio antaa tietoa mm.elintarvikkeiden raskasmetalli-ja torjuntaainepitoisuuksista ja sitä kautta myös viljelymaan ympäristön tilasta. 57

58 Asuinalue Kairon lähistöllä. Kuva: Hennu Kjisik. Teollisuuden ympäristöhanke Vuonna 1996 saatiin valmiiksi Egyptin teollisuuden ympäristöhankkeen (Egyptian Pollution Abatement Project, EPAP) suunnittelu, ja hanke käynnistyi alkuvuodesta Kysymyksessä on kansainvälinen yhteistyöhanke, jonka rahoitukseen osallistuvat Maailmanpankki 35 miljoonalla dollarilla ja Suomi 26 miljoonalla markalla. Egyptin hallitus vastaa hankkeen paikalliskustannuksista. Suomen vastuulla on asiantuntija-apu ja instituutioiden vahvistaminen. Maailmanpankki rahoittaa teollisuuden ympäristöinvestointeja tekevän ympäristörahaston, joka on n. 80 prosenttia hankkeen kokonaiskustannuksista. Suomen avun tarkoituksena on auttaa Egyptin viranomaisia ja yksityistä sektoria valmistelemaan rahoituskelpoisia ympäristöinvestointeja. Tuki sisältää seitsemän toiminta-aluetta: ympäristösektorin 58

59 keskushallinnon ja aluehallinnon kapasiteetin vahvistamisen, ympäristövaikutusten analyysin sekä suunnittelun menetelmien kehittämisen, avustamisen ympäristöinvestointien valmistelussa, egyptiläisten pankkien neuvonnan investointien ympäristövaikutusten huomioonottamiseksi, kansalaisjärjestöjen ympäristötoimintojen vahvistamisen, ympäristökoulutuksen tiedotusvälineille sekä ympäristöalan tietopalveluiden kehittämisen. Ongelmajätteiden käsittelyhanke Teollisuuden ja liikenteen nopea kasvu on johtanut ongelmajätteiden määrän kontrolloimattomaan lisääntymiseen. Egyptissä ei ole suunnitelmallista ongelmajätteiden käsittelyä paikallisia öljynkierrätysyrityksiä lukuunottamatta. Jätteet menevät lajittelemattomina kaatopaikoille, viemäriin, kanaviin ja mereen tai ne jätetään kokonaan heitteille. Uusi ympäristölaki antaa kehykset myös ongelmajätteiden käsittelylle, mutta lain määräämä jätteiden käsittelyjärjestelmä ei ole vielä toiminnassa. Suomen ja Egyptin välisenä yhteistyönä tutkittiin vuosina mahdollisuuksia perustaa ongelmajätteiden käsittelyjärjestelmä. Aleksandrian alueen ongelmajätehanke käynnistyy vuoden 1998 aikana. Suomen kustannukset ovat noin 10 miljoonaa markkaa Tutkimus- ja koulutushanke Aleksandrian yliopisto on valmistellut ympäristö- ja energiasektoreiden opetusta ja tutkimusta kehittävän hankkeen. Sen toiminta-ajatuksena on, että säästämällä energiaa ja tehostamalla sen käyttöä voidaan aikaansaada merkittäviä ympäristöparannuksia. Hanketta hallinnai UNESCO, ja asiantuntijana toimii Valtion Teknillinen Tutkimuskeskus VTT, jonka egyptiläissyntyinen professori aloitti työnsä Aleksandriassa vuoden 1997 alussa. Hankkeen tavoitteena on lisätä ympäristötietoisuutta valtionhallinnossa ja yksityisellä sektorilla. Neljä vuotta kestävän yhteistyöhankkeen rahoitukseen osallistuvat Suomen ja Egyptin lisäksi UNDP ja UNESCO. Suomen osuus on 1,1 miljoonaa markkaa. MUUTMAAT Palestiina Suomi tukee koordinoidusti ja yhteistyössä muiden avunantajien kanssa Lähi-Idän rauhan prosessia. Palestiinan itsehallintoalueiden taloudellinen ja sosiaalinen kehitys on tärkeää poliittisen vakauden ja rauhanprosessin edistämiseksi. Suomi on jo aikaisemmin tukenut Länsirannan vesi- ja sanitaatiosektorin kehittämistä. Sen lisäksi vuonna 1997 käynnistettiin perusopetuksen 59

60 tukihanke. Suomi on selvittänyt yhteistyön mahdollisuuksia myös asunto- ja energia-sektoreilla. Betlehem 2000-juhlavuoden kunniaksi Suomen on tarkoitus osallistua kaupungin kehittämiseen yhteistyössä palestiinalaisviranomaisten ja muiden avunantajien kanssa. Hyvän hallinnon ja kansanvallan edistäminen otetaan yhteistyön erityiseksi kohteeksi. Suomi tukee suomalaisten ja palestiinalaisten kansalaisjärjestöjen hankkeita erityisesti sosiaalisen kehityksen alalla. ALUEELLINEN YHTEISTYÖ Suomi pyrkii EU:n jäsenmaana ja yhteistyössä muiden avunantajien kanssa edistämään Välimeren alueellista yhteistyötä, jonka puitteet on määritelty mm. marraskuussa 1995 hyväksytyssä Barcelonan julistuksessa. Suomi on vuodesta 1996 lähtien tukenut Välimeren rannikkovesien suojeluhanketta, joka sisältää mm. koulutusta ja tutkimusta. Tukiorganisaationa toimii Suomen Ympäristökeskus, ja hankkeessa käytetään hyväksi Itämeri-komission ympäristönsuojelutyöstä saatuja kokemuksia. Suojeluhanketta on tarkoitus jatkaa ja laajentaa. Lisäksi on tarkoitus aloittaa Niilin veden käyttöä koskeva tutkimus, koska asialla on alueellista ja poliittista merkitystä. 60

61 Aasia Kaakkois-Aasian voimakas talouskasvu on nostanut useat alueen maat taloudellisesti merkittävään asemaan. Kuitenkin useissa Aasian maissa ja maiden välillä on edelleen suuria varallisuuseroja. Erityisesti Etelä Aasiassa köyhyys on laajalle levinnyttä, ja sosiaaliset indikaattorit maailman heikoimpia. Alueen poliittisen ja taloudellisen painoarvon vuoksi Suomen suhdetta siihen ollaan uudelleenarvioimassa etenkin EDjäsenyyden myötä. Kehitysyhteistyö palvelee nimenomaan vakauden edistämistä ja edustaa kehityksen ja myös kaupallisten suhteiden pohjatyötä. Kehitysyhteistyössä korostetaan tukea demokratialle, hyvälle hallinnolle ja ihmisoikeuksille sekä ympäristön ja taloudellisen kehityksen väliselle tasapainolle kestävän kehityksen aikaansaamiseksi. Suomen yhteistyökumppaneita alueella ovat ensisijaisesti Vietnam ja Nepal, kaksi toisistaan täysin poikkeavaa maata. Toinen on nuori demokratian ensiaskeleita kangerrellen ottava äärimmäisen köyhä maa, toinen dynaamisesti kohti markkinataloutta etenevä yksipuoluemaa. Lisäksi tehtiin Suur-Mekangin alueen maissa lähinnä alueellista yhteistyötä sekä toimittiin Keski-Aasiassa, Kirgisiassa. NEPAL Pinta-ala: Viljellyn rrwan osuus: Asukasluku (1995) Asukasluku (2000): Väestönkasvu ( , vuosittain): Kokonaishedelmällisyysluku (lasta naista kohden): Imeväiskuolleisuus (alle 1v./1000 syntynyttä kohden): Äitiyskuolleisuus ( syntynyttä kohden: Odotettavissa oleva elinikä: Terveyspalveluja saatavilla (%:lla väestöstä): Puhdasta vettä saatavilla (%:lla väestöstä): Aikuisten lukutaidottomuus: Bruttokansantulo (BKTL)!asukas (1995) BKTL!asukas vuosittainen kasvu ( ): Ulkorrwisen velan osuus BKTL:sta: Maatalouden osuus bruttokansantuotteesta (BKT): Väestöstä kaupungeissa: km 2 16,5% 21,5miij. 24,3 milj. 2,5% 5,3 91/ / v. (miehet 56 v., naiset 55 v.) 63% 73% (miehet 59%, naiset 86 %) 200 US$ 2,4% 53,3% 42% 14% Nepalin keskeisiä ongelmia ovat väestön laaja-alainen köyhyys ja eriarvoisuus sekä ympäristöongelmat. Puolet Nepalin väestöstä elää absoluuttisessa köyhyydessä vailla inhimillisen kehityksen perusedellytyksiä, kuten riittävää ravintoa ja toimeentuloa, terveydenhuoltoa ja peruskoulutusta. Nepalin kehitystä vaikeuttavat hallinnon heikkous sekä maata ravistelevat toistuvat hallituskriisit. Suomen rahoittaman ohjelman ytimen muodostavat tällä hetkellä 61

62 energiasektori sekä vesihuolto ja sanitaatio. Suomi siirtää jatkossa painotusta energiasektorilta toimenpiteisiin, joilla voidaan välittömämmin vaikuttaa köyhyyden ja eriarvoisuuden vähentämiseen sekä demokraattiseen yhteiskuntakehitykseen. Suomi tulee kiinnittämään entistä enemmän huomiota naisten ja lasten asemaan. Tässä tarkoituksessa Suomi selvittää sosiaalisektorin mahdollisuudet etenkin mikroluototuksen käyttöön köyhyyden lieventämisessä sekä sektoriohjelmatyyppiseen apuun opetussektorille. Ympäristö nousee myös uutena alueena mukaan ohjelmaan. Suomi tarkastelee aiemmin keskeisellä sijalla olleen metsäsektorin jatkotuen edellytyksiä ja tukitapoja sekä tutkii mahdollisuuksia tukea Nepalin yksityissektorin vahvistamista. Suomi pyrkii vähitellen keskittymään pariin pääsektoriin - sosiaalialaan ja ympäristöön. ENERGIA-ALA Nepalissa vahvistettiin vuonna 1992 kansalliset vesivoiman kehittämistavoitteet, joiden mukaan maa pyrkii toimittamaan sähköä kaupunkien ja maaseudun väestön sekä teollisuuden tarpeisiin hyödyntämällä vesivoimaansa. Valtio pyrkii myös edistämään yksityisen sektorin investointeja vesivoiman kehittämiseen sekä vähentämään ympäristöhaittoja. Nepal on viime vuosien aikana merkittävällä tavalla uusinut sähköntuotantoa ja -jakelua koskevan lainsäädäntönsä. Tuloksena on ollut yksityisen sektorin mukaantulo voimalaitosten rahoittajiksi ja omistajiksi. Pitkään vaivannut sähköpula on nyt väistymässä. Energiasektorin tärkeimmät avunantajat ovat Aasian kehityspankki ja Japani. Muita avunantajia ovat mm. Maailmanpankki, Saksa, Norja ja Suomi. Suomen ja Nepalin välinen energiayhteistyö Vuonna 1986 alkanut Suomen ja Nepalin välinen energiayhteistyö on kohdistunut maaseudun sähköistykseen sekä lämpö- ja vesivoiman tuottamiseen. Yhteistyössä on saatu päätökseen maaseudun sähköistys Pokharan alueella ja rakennettu Biratnagarin dieselvoimala. Vuonna 1996 aloitetuilla uusilla energiasektorin hankkeilla osallistutaan Khimti Kholan vesivoimalan yhdysjohdon rakentamiseen sekä tehdään 62

63 Suomalaisten sähköistärnä laakso Pokharassa. Kuva: Martti Lintunen Biratnagarin dieselvoimalan ympäristöparannukset Khimtin vesivoimalalla on ensisijaisen tärkeä merkitys Nepalille. Voimalan avulla maa pyrkii kattamaan kipeästi kaipaamaansa sähkön tarvetta ja luomaan pohjaa maan sähköistämisen jatkumiselle. Se on ensimmäinen yksityisen sektorin rahoittama voimalaitos ja sen on suunniteltu valmistuvan vuoden 1999 aikana. Suomen osuus Khimtin vesivoimalan rakentamisessa kohdistuu Khimti-Lamosangu-Bhaktapur Balaju-välisen siirtojohdon sekä Bhaktapurin muuntoaseman rakentamiseen. Siirtojohdon pääurakoiunista huolehtii IVO Power Engineering ja muuntoaseman ABB Transmit. Suomen osuuden valvonnasta huolehtii PVO-Engineering. Voimalahankkeeseen on myönnetty 70 miljoonaa markkaa lahja-apua. Biratnagarin dieselvoimalan ympäristöhanke parantaa ilman laatua, vähentää meluhaittoja sekä kehittää jäteöljyn valvontaa ja palontorjuntamenetelmiä. Hankkeeseen on myönnetty 7 miljoonaa markkaa lahjaapua. Hankkeen pääurakoiunista huolehtii Wärtsilä Diesel ja hanketoteutuksen valvonnasta Valtion Teknillinen Tutkimuskeskus. Hankkeen suunnittelu käynnistyi vuoden 1996 aikana, Vuoden 1997 aikana on toteutettu voimalaitoksen laajennushanke, joka on rahoitettu Suomen myöntämälllä korkotukiluotolla ja Pohjoismaisen Investointirahaston pehmeällä luotolla. 63

64 VIETNAM Pinta-ala: Viijellyn maan osuus: Asukasluku (1995) Asukasluku (2000): Väestönkasvu ( , vuosittain): Knkonaishedelmällisyysluku (lasta naista kohden): Imeväiskuolleisuus (alle 1v./1000 syntynyttä kohden): Äitiyskuolleisuus ( syntynyttä kohden: Odatettavissa oleva elinikä: Terveyspalveluja saatavilla (%:1/a väestöstä): Puhdasta vettä saatavilla (%:lla väestöstä): Aikuisten lukutaidattomuus: Bruttokansantulo (BKTL)Jasukas (1995) BKTL!asukas vuosittainen kasvu (1985- Ulkomaisen velan osuus BKTL:stä: Maatalouden osuus bruttokansantuotteesta (BKT): Väestöstä kaupungeissa: km 2 16,6% 73,5miij. 72,4miij. 2,1% 3,1 41/ v. (miehet 64 v., naiset 68 v.) 90% 43% 7% (miehet 4 %, naiset 9 %) 240 US$ 130,2% 28% 21% Vietnam on keskusjohtoisesta taloudesta markkinatalouteen siirtyvä maa, jonka kasvu on voimakasta ja talouselämän rakenteet perusteellisten muutosten kohteena. Yhtenä maailman köyhimmistä maista Vietnam tarvitsee kuitenkin edelleen laajamittaista ulkoista tukea. Sitä tarvitaan sekä talouden kasvun edellytysten varmistamiseen että sen tulosten hyödyntämiseen siten, että laajat, köyhät väestönosat pääsevät niistä osallisiksi. Suomen tavoitteena on ohjata apunsa Vietnamin siirtymävaiheen keskeisten pyrkimysten tukemiseen. Maiden välisessä kehitysyhteistyössä tavoitteena on ohjelma, jossa painottuu köyhyyden vähentämisen, ympäristön tilan parantamisen sekä hyvän hallinnon ja kansanvaltaisten toimintatapojen ohella tuki markkinatalouteen siirtymiselle. Yhteistyöhankkeiden valikoima on viime vuosina monipuolistunut. Avainsektoreita ovat vesi- ja sanitaatio, integroitu maaseutukehitys ml. metsä, sekä hallinnon kehittäminen. Äskettäin liikkeellelähteneitä tai juuri alkamassa olevia hankkeita ovat ympäristönäkökohtia painottavat hankkeet (metsä, sanitaatio), köyhille alueille ja köyhiin väestönosiin kohdistuvat hankkeet (maaseudun kehityshanke, lasten terveydenhuoltohanke) sekä markkinatalouteen siirtymistä ja hallinnon tehostamista tukeva hanke (kauppaministeriön kehittäminen). Tukea Hanoin vesi- ~~ainvälinen apul Yhteensit828,8miljoonaa!)SD, ,..... Suvritpti1at kahiteny-'~t.ayu!lant{lj~:.j!l~. Saksa, Ranska.. Sll~limlllat mone'flke~lds~ta~nai1~j~e.l~ AsDB, IDA. Keh~tysapulbruttoka.llsanttil(,ll~ 9,9 % Suomen apu 1996, mllij.. J{åhdenvälixten~pl,l. josta ~ h~~~ypteisty(). ~ k~s~fhå(\stö~ ~hu~~napt1 ~ korkotulo.. 64

65 huollon ja Haiphongin vesihuollon ja sanitaation kehittämiseen jatketaan yhteisrahoituksena Maailmanpankin kanssa. Suunnitelmissa on tukea Haiphongin siltahanketta yhdessä Iso-Britannian ja Hollannin kanssa ja eri rahoitusmuotoja yhdistellen. Suomi painottaa kohderyhmälähtöisiä toimintamalleja suunnittelussa ja hanketoteutuksessa. KAUPUNKIEN VESIHUOLTO JA SANITAATIO Suomen ja Vietnamin välinen kehitysyhteistyö on ollut merkittävässä asemassa Vietnamin kaupunkien vesi- ja sanitaatiosektorien kehittämisessä. Maiden välisenä kehitysyhteistyöhankkeena laadittiin vuosina kansallinen kaupunkien vesihuoltostrategia, jolle hallituksen sektoria koskevat kehittämissuunnitelmat perustuvat. Vuosina laadittiin yhteistyönä kansallinen kaupunkien sanitaatiostrategia, joka on saanut hyvän vastaanoton, ja jonka pohjalta ollaan kehittämässä toimintaoh jelmaa. Myös hanketasolla Suomi on ollut johtava ja miltei ainoa avunantaja 1980-luvun puolivälistä 1990-luvun puoliväliin saakka tukiessaan Hanoin ja Haiphongin vesihuollon kehittämishankkeita. Suomen apu on osaltaan mahdollistanut näiden kaupunkien vesihuolto-organisaatioiden kehittämisen siihen tilaan, että ne ovat pystyneet hakemaan Maailmanpankin lainoitusta investoinneilleen. Myös sektorin kansallisia toimintastrategioita laadittaessa on käytetty hyväksi hankkeista saatuja käytännön kokemuksia. Kaupunkien vesihuollon ja sanitaation strategiset linjaukset Kaupunkien sanitaatiosektorin kehittämisen yleistavoitteena on taloudellisesti ja ympäristöllisesti kestävällä tavalla toteutettu viemäröinti ja kuivatus. Suomen ja Vietnamin välisenä kehitysyhteistyönä laaditun kaupunkien viemäröinnin strategiaselvityksen pohjalta tehdyt suositukset odottavat Vietnamin hallituksen virallista hyväksymistä. Selvityksessä esitetään kehityksen lähtökohdiksi mm. seuraavia perusperiaatteita: kestävyys, toimintatapojen toistettavuus, kysyntä-orientoituneisuus, prioriteettitoimenpiteet uusille rakennettaville alueille, lainsäädännön tehostaminen, yhteisöjen ja yksityisten resurssien mukaansaaminen, desentralisointi, olemassa olevien instituutioiden käyttö ja inhimillisten resurssien käytön tehostaminen. Suomen tuki Hanoin ja Haiphongin vesihuolto- ja sanitaatiosektorille Kaupunkien vesihuollon ja sanitaation kehittäminen on ollut Suomen ja Vietnamin välisen kehitysyhteistyön tärkein alue etenkin 1990-luvun ensimmäisellä puoliskolla. Vuoden 1997 alussa vesilaitosten keskeisellä toiminta-alueella oli asukkaita Hanoissa n. 1,2 miljoonaa ja Haiphongissa n Kaupunkien kasvu on ollut viime vuosina nopeaa ja tulee entisestään kiihtymään. 65

66 Hanoin vesihuoltoverkostoa rakennetaan. Kuva: Martti Lintunen Hanoin vesihuoltohanke Tuki Hanoin vesihuoltohankkeelle alkoi vuonna 1985, ennen kuin edes poliittisia päätöksiä Vietnamin uudistuspolitiikasta oli tehty. Alkuvuosina toiminta kohdistettiin pääasiallisesti kiireellisiin rakennusinvestointeihin, sekä kunnostamiseen että tuotantokyvyn lisärakentamiseen. Vähitellen siirryttiin kokonaisvaltaisempaan kehittämiseen, tehtiin perusselvityksiä, joiden pohjalta pyritään laajentamaan vesihuoltojärjestelmä kattamaan koko kaupunkimainen alue. Samaan aikaan tapahtuneet poliittiset muutokset mahdollistivat vesiyhtiön toimintatapojen muutoksen, ja yhtiön kehittäminen liikeyrityksen suuntaan sai hankkeessa tärkeän aseman. 66

67 Hanoin vesihuoltohanke on pääosin joko kunnostanut tai rakentanut kaupungin vesihuoltojärjestelmän fyysiset rakenteet. Tämä koskee lähes koko vedenkäsittelykykyä, joka koostuu viidestä uudesta ja kuudesta korjatusta vesilaitoksesta. Hanke on rakentanut kaksi kolmasosaa jakeluverkostosta, ja yli ihmistä asuu uusitun verkoston alueella. Hanoin vesihuollon suurimpia ongelmia ovat edelleen veden hukkakulutus ja laskuttamattoman veden määrä. Parannuskeinoksi hanke on kehittänyt veden mittarointi- ja laskutusjärjestelmät, joiden käyttöönotolla tilannetta voidaan oleellisesti parantaa. Haiphongin vesihuolto- ja sanitaatiohanke Suunniteltaessa Haiphongin vesihuollon kehittämistukea 1990-luvun alussa lähtökohdat nopealle kehitykselle olivat Hanoin alkua otollisemmat. Uudistuspolitiikka mahdollisti uudenlaisen lähestymistavan, ja Hanoin hankkeesta saatuja kokemuksia voitiin käyttää hyväksi. Niinpä päähuomio keskitettiin vesihuollon muuttamiseen, vesihuoltoyhtiön organisaation kehittämiseen ja osaamisen vahvistamiseen. Hanke toi vesilaitoksen kehittämisfilosofiaan teknisen ajattelun lisäksi taloudellisen ajattelun, joten päähuomio suunnattiin veden tuotannon lisäämisen sijasta jakelun tehostamiseen. Vesihuoltojärjestelmän kunnostamisessa on sovellettu yhteisöpohjaista mallia. Nämä yhdessä ovat tuottaneet nopeasti näkyviä tuloksia; veden hukkakulutus on oleellisesti vähentynyt ja tuotantoa on voitu jopa vähentää. Haiphongissa hankkeeseen kuuluu myös sanitaatio, jonka voimallinen kehittäminen on tarkoitus aloittaa hankkeen seuraavassa vaiheessa. Yhteisrahoitus Maailmanpankin kanssa Suomi on jatkamassa molempia hankkeita vuosina yhteisrahoitushankkeina Maailmanpankin kanssa siten, että Maailmanpankki luotottaa investointeja ja Suomi antaa lähinnä asiantuntija-apua. Hanoissa pääpaino on vesiyhtiön kehittämisessä tehokkaaksi ja taloudellisesti kannattavaksi julkiseksi yritykseksi. Haiphongissa keskitytään vesilaitoksen kehittämisen ohella erityisesti sanitaatiosektorin instituutioiden vahvistamiseen. MUUT MAAT JA ALUEELLINEN YHTEISTYÖ Ensisijaisten yhteistyömaiden määrä Aasiassa on vähentynyt neljästä kahteen. Alueellinen ja hankekohtainen yhteistyö ovat keinoja tukea joidenkin maiden demokratisoitumista ja siirtymistä markkinatalouteen. Ne ovat myös keinoja ylläpitää ja avata mahdollisuuksia näiden maiden taloudellisen kehityksen myötä syntyville muille yhteistyömuodoille. 67

68 Aasian alueellisen yhteistyön tärkeimpänä tavoitteena ja johtavana periaatteena on pyrkimys kokonaisvaltaiseen otteeseen ja koordinointiin sekä Suomen toiminnassa että suhteessa mm. EU:n ja YK:n ym. kansainvälisten järjestöjen toimintaan. Pääasialliset yhteistyökumppanit olivat vuonna 1996 edelleen Aasian Teknologian instituutti ja Mekong-komitea. Lisäksi tuettiin YK:n työjärjestön ILOn lähes koko Aasian kattavaa työterveyshanketta. Mekong-joen alueella valmisteltiin myös uusien yhteistyöhankkeita Aasian kehityspankin, Kambodzhan ja Laosin kanssa. Laosissa Suomi osallistuu Maailmanpankin ja Maailman ympäristörahaston GEFin kanssa laajaan metsäalan yhteisrahoitushankkeeseen. Thaimaassa ja Indonesiassa saatiin päätökseen vanhat metsähankkeet, joista jälkimmäisen jatkaminen siirtyy EU:lle. Metsäsektorilla toimimisen yleistavoitteena on tehostaa vastaanottajamaiden omia voimavaroja sekä suojella ja hyödyntää kestävästi metsävaroja luomalla tuloja ja työllisyyttä. Perimmäisenä päämääränä on maaseudun köyhyyden poistaminen. Kiinassa jatkettiin mallimetsätilahanketta sekä oikeuslaitosten välistä yhteistyötä. Bangladeshin kartoitushankeen jatkaminen siirtyi EU:n vastuulle. Keski-Aasian uusissa valtioissa toiminta suuntautuu lähinnä maiden avustamiseen siirtymisessä keskusjohtoisesta järjestelmästä markkinatalouteen. Kirgisiassa jatkettiin yhteistyön valmistelua lähinnä pankki- ja ympäristösektorilla. Suomi osallistuu myös Aral-järven ympäristöohjelman suunnitteluun Maailmanpankin johdolla. AIT:n tietoliikenneosasto Bangkokissa on kouluttanut yli sata diplomi-insinööriä. Kuva: Martti Lintunen 68

69 Latinalainen Amerikka Latinalainen Amerikka on viime vuosikymmenien kuluessa siirtynyt diktatuurien kaudesta demokraattiseen kehitykseen. Muutos on tapahtunut asteittain, ja taka-askeleita saattaa tulla edelleenkin. Peruspiirteiltään demokraattisissa yhteiskuntajärjestelmissä on edelleen sijaa myönteiselle kehitykselle, sillä demokratian instituutiot eivät ole vielä kaikkialla täysin vakiintuneet. Jatkossa demokratian vakiinnuttaminen edellyttää huomion kiinnittämistä erityisesti hallintokulttuurin ja instituutioiden kehittämiseen sekä tasa-arvokysymyksiin. Latinalaisen Amerikan köyhimmät maat sijaitsevat Keski-Amerikassa, joskin ero rikkaimman (Costa Rica) ja köyhimmän (Nicaragua) maan välillä on noin kuusinkertainen bruttokansantuotteella mitattuna. Suomen kehitysyhteistyö onkin suuressa määrin keskittynyt Nicaraguaan. Guatemalassa vuoden 1996lopulla solmittua rauhansopimusta tuetaan kansainvälisellä jälleenrakennusohjelmalla, johon myös Suomi osallistuu. Keski-Amerikan maiden kulttuuritausta ja maantieteelliset tekijät tarjoavat pohjan alueelliselle yhteistyölle, johon Suomi on osallistunut ensisijaisesti kestävän metsätalouden ja meteorologian aloilla. Lisäksi tutkitaan edellytyksiä kolmikantayhteistyöhön Nicaraguassa yhdessä Chilen kanssa sekä Guatemalassa yhdessä Meksikon kanssa. Etelä-Amerikassa pääpaino on Perussa. Perun velat Suomelle annettiin anteeksi ehdolla, että neljännes varoista ohjataan Machu Picchun alueen ympäristösuojeluun ja sosiaalisiin hankkeisiin. NICARAGUA Pinta-ala: Viljellyn nwan osuus: Asukasluku (1995) Asukasluku (2000 ): Väestönkasvu ( , vuosittain): Kokonaishedelmiillisyysluku (lasta naista kohden): Imeväiskuolleisuus (alle 1v./1000 syntynyttä kohden): Äitiyskuolleisuus ( syntynyttä kohden: O!Wtettavissa oleva elinikä: Terveyspalveluja saatavilla (%:lla väestöstä): Puhdasta vettä saatavilla (%:lla väestöstä): Aikuisten lukutaidottomuus: Bruttokansantulo (BKTL)Iasukas (1995) BKTL!asukas vuosittainen kasvu ( ): Ulkonwisen velan osuus BKTL:sta: Maatalouden osuus bruttokansantuotteesta (BKT): Väestöstä kaupungeissa: km 2 8,5% 4,4miij. 4,7miij. 3,10% 4, / \l -~ ~- - -~-~.. 67 v. (miehet 65 v., naiset 70 v.) 83% 53% 34% (miehet 35%, naiset 33 %) 380 US$ -5.4% 589,7% 33% 62% Nicaragua on Keski-Amerikan köyhin maa ja sen velkaantumisaste on muihin alueen maihin verrattuna moninkertainen. Maan talouden rakenteet ovat uudistuneet hitaammin kuin alueen muissa maissa, ja 69

70 dialogi kansainvälisten rahoituslaitosten kanssa on edennyt polveillen. Velkajärjestelyt ovat kuitenkin viime aikoina olleet aiempaa suotuisampia, ja talouskasvu on kääntynyt nousujohteiseksi. Voimavaroja käytetään sosiaalisektorilla suhteellisesti enemmän kuin muissa Keski Amerikan maissa. Vuosikymmenen alussa saavutettu rauhantila merkitsi käännekohtaa, joka on kestänyt kaksien vaalien mukanaan tuomat riskitekijät Demokratian juurruttaminen edellyttää kuitenkin vielä demokraattisten instituutioiden vahvistamista. Suomen osallistuminen Nicaraguan kehitykseen rakentuu edellä mainituille tekijöille. Siten yhteistyöohjelma perustuu demokratian tukemiseen ja edistämiseen (sosiaalisen tasa-arvon, demokraattisten instituutioiden, kansanvallan ja oikeusvaltion perusteiden tukeminen), köyhyyden vähentämiseen (maaseudun kehittäminen, sosiaalisektorin tukeminen, väestöohjelma) ja laajaan ympäristöohjelmaan, johon rauhantilan vakiintuminen on tarjonnut suotuisat lähtökohdat. Erillishankkeina tullaan toteuttamaan myös yrittäjyyteen ja naisten asemaan liittyvät tukitoimet. YMPÄRISTÖSEKTORI Nicaragua tunnetaan toisaalta koskemattomista metsistään ja Atlantin rannikon mittavista koralliriutoista, toisaalta ympäristön nopeasta rappeutumisesta. Metsäalueiden kontrolloimaton käyttö; laittomattomat hakkuut ja metsäalueiden valtaaminen maaviljelyyn ovat horjuttaneet ekologista tasapainoa. Laajalle levinnyt torjunta-aineiden käyttö maanviljelyssä on saastuttanut ympäristöä. Esimerkkinä vakavasta ympäristöongelmasta voidaan mainita Managua-järvi. Järveen johdetaan päivittäin suuret määrät käsittelemätöntä jätevettä kotitalouksista ja teollisuudesta. Lisäksi järveen valuu vaarallisen paljon lannoitteita ja kasvinsuojeluaineita. Nicaraguan rannikoilla on huomattavat merelliset luonnonvarat. Tähän ekasysteemiin kuuluu koralliriuttoja, mangrovealueita, laguuneita ja jokialueita, jotka muodostavat arvokkaan elinympäristön äyriäisille ja kaloille. Näistä on Nicaragualie merkittävää taloudellista hyötyä. Puutteellinen vesija sanitaatiohuolto varsinkin Tyynen valtameren rannikkokaistalla sekä 70

71 Nicaragua. Kuva: Adolfo Vera korkea väestönkasvu lisäävät kuitenkin alueen ympäristöriskejä. Nicaraguan hallitus on 1980-luvulta lähtien aktiivisesti kehittänyt eri toimialojen, kuten maa-, metsä- ja kalatalouden ympäristöpolitiikkaa. Vuonna 1994 julkaistiin Nicaraguan kansallinen ympäristöohjelma (Plan de Accion Ambiental). Kesäkuussa 1996 säädettiin puitelaki ja -asetus ohjaamaan ympäristönsuojelua ja luonnonvarojen kestävää käyttöä. Uudet vesiä, metsiä ja luonnon monimuotoisuutta koskevat lait ovat valmisteilla. Vuonna 1993 perustettu Nicaraguan ympäristöministeriö MARENA on suoranaisesti ympäristöasioista vastuussa oleva valtion elin. Tosiasiallisesti luonnonvarojen kontrollointitehtävät on jaettu muillekin ministeriöille, mikä aiheuttaa eturistiriitoja ja päällekkäisyyttä. MARENAn keskeisiä ongelmia ovat kehittymätön hallinnollinen rakenne sekä vaatimaton budjetti. Nicaraguassa on käynnissä hallinnon hajauttaminen, jossa vahvistetaan alue- ja paikallishallintoa. Tarkoituksena on siirtää valtaa ja vastuuta ympäristö- ja luonnonvarakysymyksissä yhä enemmän keskushallinnolta paikallistasolle. 71

72 72 Nicaragua on sitoutunut useisiin kansainvälisiin ympäristösopimuksiin, joista viimeksi Baselin vaarallisten jätteiden kuljetusta koskevaan yleissopimukseen. Nicaraguan osoittama sitoutuminen on mahdollistanut ympäristösektorin yhteistyön antajamaiden kanssa. Suomi on laajentamassa ympäristöalan kehitysyhteistyötään Nicaraguan kanssa. Vuonna 1996 toteutetun hankekartoituksen tuloksena suunniteltiin yhteistyössä Nicaraguan kanssa ympäristöohjelma, joka koostuu viidestä toimintalohkosta. Ne ovat Nicaraguan ympäristöministeriön alueellisten yksiköiden vahvistaminen, luonnon monimuotoisuuden ja suojelualueiden tukiohjelmat, teollisuuden ympäristönsuojelun kehittäminen sekä tuki kansainvälisen ilmastonmuutossopimuksen ja Montrealin pöytäkirjan toteuttamiseen. Tarjouskilpailu hankkeista järjestettiin syksyllä Toteutus alkaa vuoden 1998 alkupuolella. Suomen lisäksi monet muut avunantajat tukevat Nicaraguan ympäristösektoria. Tanskan tuki ympäristölainsäädännön valmisteluvaiheessa on huomattava. Euroopan ulkopuolisista maista ympäristösektorilla toimii erityisesti USA. Latinalaisen Amerikan kehityspankki (IDB) ja suurin yksittäinen kahdenvälinen avunantaja Saksa koordinoivat Managuajärven jätteenpuhdistusta. Maailmanpankki rahoittaa vaarallisten maatalousjätteiden puhdistushanketta.

73 Bosnia-Herzegovinan jälleenrakentaminen Entisen Jugoslavian sodan aineelliset kokonaistuhot ovat Bosnia Herzegovinassa arvoltaan useita satoja miljardeja markkoja. Talouden ja yhteiskunnan jälleenrakennus on keskeinen edellytys rauhan ja vakauden ylläpitämiseksi entisessä Jugoslaviassa ja välillisesti koko Balkanin alueella. Suurin osa kansainvälisen yhteisön tuesta Bosnian jälleenrakennukseen kanavoidaan lahja-apuna Maailmanpankin ja EU:n koordinoimana. Välttämätön rahoitustarve vuosina on yhteensä noin 20 miljardia markkaa. Antajamaiden ja kansainvälisten järjestöjen maksulupauksia on annettu maksulupauskonferensseissa, joista kolmas pidettiin heinäkuussa Tuolloin Maailmanpankki arvioi vuoden 1997 jäljellä olevan rahoitustarpeen 7,4 miljardiksi markaksi, josta konferenssissa saatiin kokoon 6,6 miljardia. Vuonna 1996 Suomi myönsi Bosnialie 70 miljoonaa markkaa, josta 41 miljoonaa käytettiin saman vuoden aikana. Lisäksi annettiin 20 miljoonaa markkaa humanitaarista apua eri avustusjärjestöjen kautta. Kolmannessa maksulupauskonferenssissa Suomi ilmoitti 28 miljoonan markan lisäavustuksesta, joka suunnataan lähinnä sosiaalisektorin hankkeisiin. Suomi osallistuu Bosnian jälleenrakentamiseen antamalla kahdenvälistä lahja-apua. Suomen apua on ohjattu ensi vaiheessa paluumuuton ja normaalin elämän mahdollistavan infrastruktuurin korjaushankkeisiin. Erityisesti halutaan parantaa heikoimpien väestöryhmien, kuten vanhusten, vammaisten ja lasten olosuhteita. Jatkossa on tavoitteena nivoa jälleenrakennusapu ja paluumuutto selkeämmin yhteen. Suomen avusta 30 miljoonaa käytetään Sarajevon kaukolämpöhankkeeseen. Hankkeen ensi vaiheen aikana kytkettiin asuntoa uudestaan lämmityksen piiriin talven 1996/97 kynnyksellä Syksyllä 1997 on tarkoitus käynnistää uusi laaja vesi- ja sanitaatiohuollon kunnostushanke neljällä paikkakunnalla. Suunnitteilla ovat myös integroitu sosiaalisektorin hanke ja työllisyyshanke. Ulkoministeritasolla Sintrassa Portugalissa toukokuussa 1997 pidetyssä Daytonin rauhansopimuksen toimeenpanevan neuvoston hallintokomitean kokouksessa vahvistettiin entiselle Jugoslavialie annettavaa apua koskeva periaate. Sen mukaan kansainvälisen talousavun ehtona on Daytonin rauhansopimuksen täysimääräinen toimeenpaneminen mm. hyväksymällä pakolaisten paluumuutot. Tätä periaatetta on myös korostettu kaikissa kolmessa maksulupauskonferenssissa.toisena periaatteena on avun tasapuolinen jakautuminen ottaen huomioon koko Bosnia-Herzegovinan alueen todelliset tarpeet. 73

74 Maittain kohdentamaton kahdenvälinen apu Maittain kohdentamattomista kehitysyhteistyövaroista pääosa käytettiin vuonna 1996 koulutusohjelmiin. Painopiste oli FTP:n metsätalouden ja Prodecin kaupallisessa koulutuksessa. FTP:n kautta tuettiin kehitysmaiden metsäopistojen täydennyskoulutusohjelmia, joiden tarkoituksena on kytkeä metsäopistojen lähipiirissä toimivat yhteisöt kestävän metsätalouden piiriin. Kohdemaiden lukumäärä karsittiin noin kahdestakymmenestä kuuteen maiden oman kiinnostukseen ja hankkeeseen sitoutumisen perusteella. Jatkossa tukea suunnataan Ghanassa, Tansaniassa, Vietnamissa, Filippiineillä, Indonesiassa ja Nicaraguassa toimiville metsäopistoille. Prodecin järjestämän koulutuksen päätarkoitus on puolestaan parantaa kehitysmaiden taitoja erityisesti ulkomaankaupan ja viennin alueilla. Lisäksi annettiin Helsingin yliopistossa koulutusta kehitysmaiden edustajille kemiallisten aseiden käytön valvonnassa. Veripalveluohjelma kansallisten veripalvelujen tukemiseksi Suomen Punaisen Ristin kautta jatkui kohteissaan, joita olivat Etiopia, Nepal, Aasian koulutusohjelma, Honduras, Nicaragua ja Keski- Amerikan ohjelma. Tuki päättyi vuonna 1996 lukuunottamatta pientä Hondurasohjelman koulutusosuutta. 74

75 75

76

77 Ensimmliinen kaupunkivesihuollon k~hittamishanke oli.hfknoissa, Vietnamissa 1985 käynnistynyt Suo~n~kaikkien aikojen suurin kehitysyhteistyöhanke LeimaNista viime vuosien kehitykselle on, että vesihuollon.kehi.. ty81jhteistyön painopiste on siirtynyt maaseucj.ulta:kaupunkeihin, ja investointien. rahoitus lahjarahalta on vähentynyt. Samalla on. pur:euduttu yhä syvemmiille vesilaitosorgan~aatioi~~isälle r-atkaisemm:n niiden hallinnollisia ja taloudellisia ongelmia;ja voimavarc!}a on suunnattu yhä enemmlin vedenhankirm~jsta ja; -ja;kelusta sanitaatioon. Kehitysyhteistyössli vesihuollon ja sanitaattonofkeutusta on pernsteltu kansanterveyden edistämisellä ja nqistt;n työtaakan helpottamisella. Terveysvaikutusten mittaaminen f?.n usein vaikeaa.. Vesi ja sanitaatio ovat välttärrtättömiä, mutta eivät yksinl!än riittäviä edelly-. tyksiä väestön teroeydentilan kohefltamiseksi,. KANSAINVÄLISETALOI'fTEE1JA SUOSITUKsET YK julisti tqanjakson kansainväliseksi Wsihtiollon ja sa.nitaation ffuosikym.. rrwnehi,jonka. päätavoi.tte. ~ ol.. i t;aat.. n:a pujulas pwrnavesi ja tyydyttävät sanitaatio-olosuhteet rnaaprillon kaikille asukkaifle vuosikymmenen loppuun mennessä. Vuosikymmenen tavoite tiedettiin jo alun perin yli.optimistiseksi, Vuosikymmenen ehkä merkittävimmät saavutukset olivat kansainvälisen huomion kohdistaminen vesihuollon ja sanitaatitjn merkitykseen sekä hfl()ma... ttava kehitysty. ö ja innooointi. Ni.'ukn tuloksena. syntyi en. tist. ä par-emmin kehitysmaiden olosuhteisiin soveltuvaa tekniikkaa. sekä ennen kaikkea Osallistavia ja. vastuuta jakavia toteutus-:-ja hallinnointirruilkga. Vesihuoltoa ja sanitaatiota koskettavat lukuisat kansainväliset sopimukset, päätökset a julkilausumat. Näitä ovat esimerkiksi Rio de Janeiron ympät"wtö~~ksen Agenda 21 'V1J,(){]elta 1992, Pekingin IV naisten maailmankonferenssin suositukset vuodelta 1995 ja Istanbulin asuinympäristökonferenssin Habitat Agenda vuoilelta1996. Vesisektorin omista kansainvälisistit katmanotoista rnerkittävin on Dublinin julkilausuma vuodelta Siinä kqrostetaan kolmea periaatetta: vesiasioiden valmistelua ja niistä piiättärmstä malulnllisimman matalalla hallinnon tasolla lähim:pänji veden käyttä'iä, veden ymmärtämistä sosiaalisena ja taloudellisena hyödykkeenä set naisten osallistamista vesiasioita koskevaan päiltöksentekoon. Viime vuosien kansainvälisessä keskustelussa on korostettu maailman vesivar-c!}en riittämlittömyyttä ja nähty vesivarakysymys maailmanlaajuisena ongelmana. Tosiasiassa ongelmat ovat pikemminkin alueellisia. Kuivuudesta pahimmin kärsiviä alueita ovat mm. Lähi-Itä, erityisesti Palestiina, ja eteläinen Afrikka. Vesivarakysymysten ratkaisemiseksi on perustettu kaksi merkittävää kansainvälistä instituutiota: korkean polittisen pr-ofiilin omaava World Water Councilja käytännönläheisempi Global Water Partnership,joka pyr-kii ensisijaisesti edistämään Rion ja Dublinin suositusten toteuttamista. Vietnam. K:uva: Martti Lintunen 77

78 78 203,36. 72,93 38,6R 52,36 4,63 34~ ~51 27,07 lt;oo 6,44

79 79

80 4 Kansalaisjärjestötoiminta Kansalaisjärjestöjenkin kehitysyhteistyössä noudatetaan Suomen kehitysyhteistyön yleisiä strategisia periaatteita. Siinä korostuu myös Suomen ja kehitysmaiden kansalaisyhteisöjen monimuotoisen ja moniarvoisen vuorovaikutuksen kehittäminen ohi virallisten kanavien. Keskeistä yhteistyöhankkeissa on kehitysmaiden kansalaisten oma-aloitteisuuden ja toimeliaisuuden herättäminen ja tukeminen sekä pyrkimys parantaa erityisesti köyhimpien väestöryhmien mahdollisuuksia oman elämänsä hallintaan ja vaikutusmahdollisuuksiensa kohentamiseen. Samalla tarjoutuu suomalaisille kansalaispiireille mahdollisuus kehitysmaita ja kehitysyhteistyötä koskevien tietojen syventämiseen omakohtaisen kokemuksen kautta. Lähtökohtana on, että vapaalle kansalaisjärjestötyölle ominainen itsenäisyys ja omaleimaisuus säilyvät sekä kohteiden valinnassa että hankkeiden toteutuksessa. Vuonna 1996 valtion tukea myönnettiin 138 suomalaiselle järjestölle, jotka toteuttivat 348 hanketta yli 60 kehitysmaassa. Noin 75 prosenttia määrärahoista käytettiin terveydenhuoltoon, vammaistyöhön, koulutukseen ja muihin sosiaalialan hankkeisiin. Muita merkittäviä aloja olivat maa- ja metsätalous, ympäristö sekä itsetyöllistämisen ja pienyritystoiminnan kehittäminen. Noin kaksi kolmasosaa hankkeista sijoittuu Afrikkaan, ja loput jakautuvat suhteellisen tasaisesti Aasiaan ja Latinalaiseen Amerikkaan. Vaikka kehitysyhteistyöosastolla ei ole suuriakaan mahdollisuuksia vaikuttaa kohteiden valintaan, viime vuosina on pyritty rohkaisemaan järjestöjä kokonaan uusien, kehitysmaaolosuhteisiin soveltuvien ennakkoluulottomien ideoiden kekseliääseen soveltamiseen. Erityisen tervetulleina on pidetty hanke-esityksiä, jotka tähtäävät itsetyöllistämisen ja pienyrittäjyyden tukemiseen erilaisinpienlaina-ja starttirahajärjestelyin. Tukea myönnettiin myös 15 kansainväliselle kansalaisjärjestölle, suomalaisten järjestöjen kotimaassa tapahtuvalle tiedotustoiminnalle, Suomen kehitysmaasuurlähetystöjen hallinnaimille ns. pienprojekteille sekä Kehitysyhteistyön palvelukeskus ry:lle (KEPA). Kansalaisjärjestötoiminnan maksatukset olivat yhteensä 124,5 miljoonaa markkaa. KEHITYSYHTEISTYÖN PALVELUKESKUS (KEPA) Vuonna 1996 käynnistyi KEPAssa edellisenä vuonna toteutettuun evaluointiin perustuva uudistusprosessi, jonka myötä järjestön toiminnan yleiseksi lähtökohdaksi määriteltiin Suomen ja kehitysmaiden kansalaisyhteiskuntien välisen entistä monimuotoisemman vuorovaiku- 80

81 tuksen edistäminen. Vuonna 1996 aloitettu kehitysmaiden kansalaisyhteisöjen toiminnan tukemiseen tähtäävä kumppanuusohjelma sisältää sekä suomalaisten kansalaisjärjestöjen hanketoiminnan tukipalveluja että KEPAn omaa kenttätoimintaa ja muita yhteistyömuotoja. Eräs keskeinen yleistavoite on maailmanlaajuisen yhteisvastuun vahvistaminen sekä Suomessa että kansainvälisesti. Erityisen voimakkaasti on tarkoitus panostaa monipuoliseen kehityspoliittiseen kampanja-, tiedotus- ja julkaisutoimintaan, joka palvelisi KEPAn jäsenjärjestöjä ja ulkomaisia yhteistyökumppaneita sekä yleensä kehityskysymyksistä kiinnostuneita tahoja. Uusien tehtävien hoidossa korostuu niinikään KEPAn rooli suomalaisten kehitysyhteistyötä harjoittavien järjestöjen katto-, etu- ja yhteistyöjärjestönä suhteessa viranomaisiin, ED-komissioon ja kansainvälisiin verkostoihin. Kehitysjoukkotoiminta jatkui Sambiassa, Nicaraguassa ja Mosambikissa. Evaluoinnin perusteella on päätetty lopettaa vanhanmallinen kehitysjoukkotoiminta vuonna 1997 kaksivuotisen siirtymäkauden jälkeen. Merkittävä osa kehitystyöntekijöiden työsopimuksista päättyi vuonna 1996, osalle myönnettiin kuitenkin vielä jatkoaikaa. Muutama uuden kumppanuusohjelman maakohtaisiin ohjelmiin soveltuva uusi työsopimus solmittiin. Sambiassa toimi vuoden 1996 aikana 21 pitkäaikaista ja 4lyhytaikaista kehitysjoukkolaista. Nicaraguassa oli vuoden 1996lopussa 10 ja Mosambikissa 12 kehitysjoukkolaista. Nuorten kehitysmaavaihdon hallinnon koordinaatiota siirrettiin KEPAlle ja toiminnan sisällön suunnittelu jatkui. Muut mukana olevat järjestöt ovat Allianssi, Kansainvälinen kristillinen nuorisovaihto ICYE, Kansainvälinen vapaaehtoistyö KTV ja Suomen Tinku -yhdistys. KANSALAISJÄRJESTÖT JA EU EU -komissio hyväksyi vuoden 1996 aikana yhdeksän suomalaista anomusta yhteisrahoitusohjelmaansa. Tämä merkitsee sitä, että 50 prosenttia kustakin hankkeesta rahoitetaan EU-varoin, 35 prosenttia Suomen valtion avustuksin ja loput järjestöjen omin varoin. Kohtalaisen hyvää menestystä saattoi edesauttaa se, että komissioon palkattiin kehitysyhteistyövaroin suomalainen hankekäsittelijä. EU -yhteisrahoitushankkeita koskevasta tiedotuksesta ja neuvonnasta vastasi entiseen tapaan KEPA. 81

82 5 Kehitys- ja korkotukiluotot KEHITYSLUOTOT Vuoden 1996 alussa voimassa olevista kehitysluotoista kolmesta oli vielä rahaa nostamatta. Nicaraguan ja Zimbabwen luotoista nostettiin yhteensä 23,4 miljoonaa markkaa. Vuoden vaihteessa Nicaragualla oli vielä 24 miljoonaa ja Zimbabwella 3 miljoonaa nostamatta. Luottojen maksuaikaa pidennettiin vuoden 1997loppuun. Costa Rican luotto raukesi vuonna 1996 ja jäi kokonaan nostamatta. Luottojen lyhennyksinä Kenia, Kiina ja Zimbabwe palauttivat Suomelle 15,1 miljoonaa markkaa vuonna Kohdemaiden taloudellisten vaikeuksien vuoksi kehitysluottoja on usein jouduttu antamaan anteeksi. Vuonna 1996 solmittiin Perun hallituksen kanssa sopimus, jonka mukaan Suomi antoi anteeksi Perulie myönnetyt kehitysluotot, ja maan hallitus sitoutui käyttämään 25 prosenttia velkarästeistä luonnonsuojelu- ja sosiaalisitoumuksiin. Tämä on Suomen ensimmäinen tämänkaltainen velkajärjestely. Uusia kehitysluottoja ei ole myönnetty vuoden 1991 jälkeen. Kehitysluottotoiminnan uudelleen käynnistämistä on kuitenkin ryhdytty selvittämään.tarkoitus on arvioida köyhien, ei-takuukelpoisten maiden mahdollisuudet luottopohjaiseen yhteistyöhön eri sektoreiden investointiohjelmissa. KORKOTUKILUOTOT Suomen korkotukiluottojärjestelmä luotiin vuonna Korkotukiluotot ovat vientiluottoja, joiden korkoja subventoidaan kehitysyhteistyövaroista. Luotot myöntää Suomen Vientiluotto Oy, ja niitä voidaan myöntää ainoastaan takuukelpoisille kehitysmaille. Takauksesta huolehtii Valtiontakuukeskus. Korkotukiluotoilla on tarkoitus ohjata muita rahavirtoja kuin varsinaista kehitysapua sellaisiin kehitysmaahankkeisiin, joilla arvioidaan olevan merkittäviä kehitysvaikutuksia. Luotoilla voidaan rahoittaa hankkeita, joihin ei olisi kehitysapupoliittisesti tarkoituksenmukaista käyttää tavanomaista lahja-apua. Tällä tavoin ne monipuolistavat kehitysyhteistyön instrumenttivalikoimaa. On myös katsottu, että joissain tapauksissa taloudelliset resurssit tulevat tehokkaampaan käyttöön ja vastaanottaja sitoutuu hankkeeseen paremmin, kun hanke rahoitetaan luotolla eikä lahja-avulla. Edellytys korkotuen myöntämiselle on se, että hankkeet todetaan Suomen kehitysyhteistyötavoitteiden mukaisiksi ja että ne eivät ole ristiriidassa OECD:n asettamien ehtojen kanssa. Vuonna 1992 hyväksytty ns. Helsinki-paketti kieltää korkotuen myöntämisen kaupallisesti kannattaville hankkeille. Sääntöjen vaikutuksesta eri maiden korkotukiluotot suuntautuvat nykyisin investointeihin, joille on vaikea saada 82

83 markkinaehtoista rahoitusta. Vuoden 1996lopulla OECD:ssä hyväksyttiin ohjeisto, jonka tarkoituksena on helpottaa hankkeiden korkotukikelpoisuuden arvioimista etukäteen. Järjestössä on niinikään kehitetty hankkeiden kehitysvaikutusten arviointeja koskevia ohjeistoja. Suomessa on käyty vilkasta keskustelua korkotukiluottojen käytön tarkoituksenmukaisuudesta ja myöntämisen kriteereistä. Hallituksen syyskuussa1996 hyväksymässä kehitysyhteistyötä koskevassa periaatepäätöksessä todetaan, että Suomi pyrkii korkotukikäytännön lopettamiseen OECD:ssä tehtävällä sopimuksella. Siirtymäkauden aikana korkotuen osuutta varsinaisen ja kaupallis-teollisen kehitysyhteistyön yhteenlasketuista määrärahoista pyritään alentamaan, ja rajaamaan myönnettävät korkotukiluotot pääosin ympäristöteknologian siirtoon sekä sosiaalisektorille. Vuosina Suomi myönsi yhteensä 103 korkotukiluottoa, joiden yhteisarvo on noin 3322 miljoonaa markkaa. Vuoden 1996loppuun mennessä korkotukea oli maksettu noin 7 40 miljoonaa markkaa. Korkotukiluottojen lainakanta oli vuoden 1996lopulla noin 2,3 miljardia markkaa. Lainansaajat ovat maksaneet noin 810 miljoonaa markkaa lyhennyksinä luotot myöntäneelle Suomen Vientiluotolle. Vuonna 1996 korkotuen maksatuksiin käytettiin 143 miljoonaa markkaa, mikä oli hieman vähemmän kuin edellisenä vuonna, jolloin maksatukset nousivat 151,7 miljoonaan markkaan. Korkotuen osuus kehitysyhteistyön kokonaismaksatuksista oli 7,7 prosenttia vuonna 1996 verrattuna edellisen vuoden 8,9 prosentin osuuteen. Uusia korkotukiluottohakemuksia oli vuonna 1996 vähän verrattuna Helsinki-pakettia edeltävään aikaan. Uusia luottopäätöksiä tehtiin yksitoista, yhteisarvoltaan noin 160 miljoonaa markkaa. Uusista hankkeista neljä edustaa sosiaalialaa ja kolme ympäristöalaa. Uusien korkotukisitoumusten määrä nousee noin 62 miljoonaan markkaan. Aiempiin päätöksiin perustuvat korkotukisitoumukset nousevat noin miljoonaan markkaan. Sitoumukset kohdistuvat vuosille i-l,

84 84 Kaikki uudet hankkeet ovat Aasiassa. Kiinan kahdeksan luotan yhteenlaskettu arvo on 107,8 miljoonaa markkaa ja arvioitu korkotuki 39,8 miljoonaa markkaa. Kunnallistekniikan alalle kuuluu kaksi kaupungin vesihuoltohanketta ja maaseututaajamien pienpuhdistamohanke sekä kaupungin kaukolämpöhanke. Tuotannollista sektoria edustaa kaksi kemian teollisuuden jäterikkihapon talteenottohanketta sekä kalaverkkotehtaan koneiden uusimishanke. Lisäksi korkotukiluotolla rahoitetaan Shanghain kaupungin veripalvelun uutta verenkäsittelykeskusta, joka palvelee yli 460 sairaalaa. Vietnamille myönnettiin kaksi luottoa, joiden yhteenlaskettu arvo on 44,4 miljoona markkaa ja arvioitu korkotuki 17,8 miljoonaa markkaa. Vuoden 1996 suurin luotto, 35,6 miljoonaa markkaa, meni maan sähkölaitokselle muuntoasemien hankintaa varten. Lisäksi myönnettiin luotto Tamkyn kaupungin vesilaitokselle. Vuoden 1996 pienin luotto oli Malediivien saama 8 miljoonan markan luotto, josta aiheutui 4,6 miljoonan markan korkotukisitoumus. Maahan toimitetaan dieselvoimala, joka korvaa vanhaa, pahoin saastuttavaa tekniikkaa. Tämä on Suomen ensimmäinen yhteistyöhanke Malediivien kanssa.

85 6 Teollinen ja kaupallinen yhteistyö Teollisen kehitysyhteistyön tavoitteena on parantaa kohdemaiden omaa osaamista ja raaka-aineiden hyödyntämistä, kehittää taloudellisesti edullisia ja ekologisesti kestäviä tuotantomenetelmiä ja teknologiaa sekä edistää yrittäjyyttä, taloudellista tuottavuutta ja työpaikkojen luomista. Kestävän kehityksen aikaansaaminen on tämänkin toiminnan keskeinen tavoite. Teollista kehitysyhteistyötä sitovat samat yleiset tavoitteet kuin Suomen kehitysyhteistyötä yleensä. TEOLLISEN YHTEISTYÖN RAHASTO OY (FINNFUND) Teollisen yhteistyön rahaston (FINNFUND) toiminta-ajatuksena on rahoittaa kannattavia liikeyrityksiä kehitysmaissa ja vuodesta 1992 alkaen myös Keski- ja Itä-Euroopan siirtymätalouden maissa. Yhtiö työskentelee yhteistyössä suomalaisten ja ulkomaalaisten yritysten, sijoittajien ja rahoittajien kanssa. FINNFUND rahoittaa yrityksiä menemällä mukaan vähemmistöosakkaaksi sekä pitkäaikaisin lainoin ja takauksin. FINNFUNDin investointipalvelut käsittävät mm. hankevalmistelun, rahoituksen järjestämisen ja rahastojen hallinnoinnin. Vuoden 1996lopussa FINNFUNDilla oli 76 rahoitussitoumusta 29 maahan. Näistä kehitysmaihin suuntautui 46 sitoumusta, joista 26 Eteläja Itä-Aasiaan, 7 Välimeren alueelle, 6 Saharan eteläpuoliseen Afrikkaan ja 5 Keski- ja Etelä-Amerikkaan. Päätösten yhteisarvo on 815 miljoonaa markkaa, josta osakepääomasijoituksia on 30 prosenttia ja lainoja 70 prosenttia. Sitoumuksia kehitysmaihin on 541 miljoonan markan edestä. Vuoden 1996 aikana kysyntä jatkui vakaana. FINNFUNDilla oli vuoden lopussa valmisteilla 77 hankealoitetta, joista 42 kehitysmaihin. Suomalaisyritysten innostus investoida Kiinaan oli voimakas, noin neljäsosa hankealoitteista koski Kiinaa. FINNFUNDin tekemästä 11 uudesta rahoituspäätöksestä kolme koski kehitysmaita. Niistä kaksi suuntautui Kiinaan ja yksi Indonesiaan. Vuonna 1996 kehitysmaita koskevat maksatukset nousivat 10,7 miljoonaan markkaan. Kehitysmaiden maksamat kuoletukset ja korkomaksut aiemmista luotoista olivat 36,1 miljoonaa markkaa. Uusien kehitysmaapäätösten arvo oli 61,8 miljoonaa markkaa. Kehitysmaatoiminnan hallintokulut olivat 7,2 miljoonaa markkaa. Investointien keskeisimpiä toimialoja kehitysmaissa ovat edelleen kone- ja metalliteollisuus, kemiallinen teollisuus sekä elektroniikka- ja sähköteollisuus. 85

86 Suomen liityttyä EU:hun FINNFUNDista tuli mm. kehitysmaille suunnatun European Community Investment Partner-yrityskehitysohjelman hallinnoija Suomessa. Ohjelma saatiin toimivaksi vuoden 1996 aikana. Vuonna 1996 FINNFUND liittyi myös EU:n kehitysrahoitusyhtiöiden yhteenliittymään, EDFiin (European Development Finance Institutions). TALOUDELLINEN, TEOLLINEN JA.. TEKNOLOGINEN (TTT-) YHTEISTYO Kehitysmaiden kanssa toteutettavia taloudellisia, teollisia ja teknologisia yhteistyöhankkeita tuetaan ns. TTT-määrärahalla. Avustuksia voidaan myöntää suomalaisille yrityksille, laitoksille ja yhteisöille kehitysmaissa toteutettaviin hankkeisiin, joihin liittyy taloudellista tai teollista yhteistyötä tai teknologian siirtoa. Tarkoitus on luoda edellytykset pitempiaikaiselle, kaupalliselta pohjalta tapahtuvalle toiminnalle. TTT-yhteistyö rahoitetaan kehitysyhteistyöbudjetista ja sitä hallinnoidaan kauppapoliittisella osastolla. Vuonna 1996 myönnettiin TTT-määrärahoja n. 11,9 miljoonaa markkaa 32 hankkeeseen 13 maassa. Pääsektoreita olivat energia, metsäteollisuus, ympäristö sekä terveydenhuolto. Tärkeimmät kohdemaat olivat Vietnam, Kiina ja Thaimaa. Avustukset voivat kattaa enintään 50 prosenttia soveltuvuustutkimuksista ja asiantuntijapalveluista aiheutuvista kustannuksista. Koulutustoiminnan kuluista voidaan maksaa jopa 100 prosenttia. Koneja laitehankintoja ei rahoiteta. TIT-järjestelmän siemenrahavaikutus on ollut merkittävä ennen kaikkea Kiinassa, jossa on syntynyt pienten ja keskisuurten yritysten tuotannollisia yhteisyrityksiä. Jotkut korkotukihankkeet, mm. Shanghain veripalveluhanke, ovat saaneet alkunsa TTT-hankkeesta. oa

87 87

88 KAHDENVÄLISEN KEIIITYsmTEISTYÖN MAAKollTAISEl' MAKS.ATUKSET 1996 (looojnk) Irixtt()Qr,ft.. ~N~ Kokonais-:. maksatukset maittain Prosenttia Hanke- ja Tuki: kankahden- ohjehna~. salaistär-. Välisestä muotoinen. jestöffie yhteis- yhteistyö" työstä.. 'l,j~ $() ~ 517 Kahdenvälinen humanitaarinen apu Kehitys- luotot Korkotuki ja l;ilijac muotoinexr teolllnen yhteistyö~~.. jafin.n~ FUNDin. luotot" " '517

89 Kok<mais~ Prosenttia Hanke-ja Tukikan- Kahden, Korkotuki K~hitys~ Muu maksatukset kahden- ohjelma- salais'ät- välinen ja lahja~ luotot kahden maittain välisestä muotoinen jestöi~e humru:u- muotoi- ja FINN- välinen yhte!s- yhteistyö taarinen neu FUNDin kehitystyöstä apu teollinen luototu yhteisyhteistyön työ'* n AMERIKKA rsteensä 48tJOO 5,0% ' Pohjojs.ja Keski- Anierildca yhteensä ,4% BarbadQ$ ,0,1% -796 l>qminikaanine.rrtasava!ta ,2% o~~tema}a. 545 O,I% 5 s,m Haiti ,0% 200 Honduras 113 0,0% 113 'K~ti)a 33 o.ll% 33 Meksiko ,3% ~~. 2357,5 2,4%' ' A,l:u~en ' ,5% ~~> '8,1% 26392> 'lt~i' 30~ 9326 _, ',/,< ',J :t6'zio 1,6% ;).~.; 1~\ i275 0,1%' ,3%,291)() ,5% '0,4% ,5% ,0% ,1% ;6% ,7% ,3% ,0% ,0% ,0% 30 89

90 QO

91 91

92 7 YK:nkehitysohjelmat YLEISTÄ Vuoden 1996 aikanayk:ssajatkuivat reformikeskustelut Neuvotteluprosessit koskivat turvallisuusneuvoston laajentamista, YK:n rahoitusta, rauhanturvaamista, kehitystoimintaa, talous- ja sosiaalisektorin reformeja sekä näitä koordinoivan YK-järjestelmän yleistä vahvistamista. Reformikeskusteluja talous- ja sosiaalisektorilla vauhditti myös YK:n rahoituskriisivuoden mittaan ei kehitysagendaryhmässä pystytty sitkeistä neuvotteluista huolimatta pääsemään tuloksiin. Ongelmallisia olivat etenkin YK:ntalous-ja sosiaalisektorin rooliin ja toiminnan tehostamiseen liittyvät kysymykset. Uuden pääsihteerin valinta ja yleiskokouksen puheenjohtajan määrätietoinen toiminta reformien edistämiseksi ovat nostaneet odotuksia uudistusten aikaisempaa nopeammasta etenemisestä. Suomi osallistui vuonna 1996 aktiivisesti sekä pohjoismaisen YKreformiprojektin ehdotusten että EU:n ECOSOC-sektorin reformiehdotusten valmisteluun. Pohjoismaiden ja EU:n ehdotukset ovat samansuuntaisia. Pohjoismaiden ja EU:n ehdotukset eivät sisällä ehdottomia kannanottoja, vaan esityksiä ja näkemyksiä mahdollisista tehostamistoimista. Molemmissa esitetään YK:n kehitysyhteistyön tehostamista kenttätasolla yhdistämällä tarkoituksenmukaisella tavalla YK-järjestöjen toimintoja ja hallintoa. Toimintaa parannettaisiin mm. luomalla YK-järjestöille maatasolla yhtenäinen, kohdemaan kehitysponnisteluja tukeva ohjelma. Myös YK-järjestöjen hallinnon yhdistäminen maatasolla lisäisi tehokkuutta ja kustannussäästöjä. Lisäksi ehdotetaan päällekkäisyyksien purkamista ja tehokkuuden lisäämistä päämajatasolla sekä YK:n normatiivisen ja operatiivisen toiminnan yhteyksien vahvistamista. Niin ikään toivotaan, että ECOSOCin asemaa koordinointielimenä YK-järjestelmässä vahvistetaan. YK:n 1990-luvun kansainväliset konferenssit ja huippukokoukset - lasten huippukokous 1990, ympäristö ja kehitys 1992, ihmisoikeudet 1993, väestö ja kehitys 1994, sosiaalinen kehitys sekä naisten asema 1995, asuinyhdyskunnat sekä elintarvikehuippukokous ovat hahmottaneet YK:n globaaliagendan tuleville vuosikymmenille. Kestävän kehityksen edellytyksiksi taloudellisen ja sosiaalisen kehityksen rinnalle ovat nousseet kestävä inhimillinen kehitys sekä inhimillisen turvallisuuden tarpeet. Globaaliagendan muotoutuminen on edellyttänyt uudistuksia myös monenkeskisten järjestöjen ohjelmissa ja toimintatavoissa. Yhdeksäs YK:nkauppa-ja kehityskonferenssi UNCTAD IX järjestettiin Etelä-Afrikassa huhti-toukokuussa Kokouksessa suunnattiin entistä enemmän järjestön huomiota toimintaan vähiten kehittyneiden maiden tukemiseksi. 92

93 YK-reformi Pohjoismainen projekti Pohjoismaiden kehitysyhteistyöministerit käynnistivät tammikuussa 1996 Helsingissä pohjoismaisen YK-reformiprojekti 1996:n talous~ ja sosiaalisektorilla. Tarkoituksena oli etsiä yhteispohjoismaisia linjauksia ja elulotuksia YK:n talous- ja sosiaalisektorin uudistamiseksi ja tehostamiseksi. Prqjektin taustalla oli huoli YK:n talous- ja sosiaalisektorin reformineuvottelujen vaivalloisesta etenemisestä sekä YK:n toin'linrum tuloksettomuuden yhä kasvava arvostelu..... Pohjoismaat kartoittivat projektin kuluessa myös kijhitysmaiden näkemyksiä uudistusten tarpeesta Intiassa, Costa Ricassa ja Zirnbahwt:;ssa järjestetyissä alueseminaareissa.. Pohjoismaiden ehdotukset luovutettiin YK:n pääsihteerilletammikuussa 1997 ja ne on jaettu kaikille YK:njäsenmaille sekä m!ttillertformi7 keskusteluihin osallituville tahoille. Pohjoismaat vaativat päällekkäisyyksi;.. en purkamista ja tehokkuuden lisäämistä, jotta YK n talåus- ja s;osiaali- sektorin toiminnan tulos maatasolla paranisi. PohjoisrrlaO,t ehdottavat,.että YK:n toiminnot keskitetään ja koordinoidaan paremmin maatasolla tehokkuuden lisäämiseksi. Talous- ja sosiaalisektorilla toim.ivten YKjärjestöjen päämajatason toimintaa pitäisi myös harmonisoida.ja tarpeen mukaan yhtenäistää. Päällekkäisyyksiä pitäisi poistaa.... Hallituksen välisten elinten toimintaa tulisi tehostaa irlii/irittelemällä niille selkeät toiminta-ja vastuualueet sekä päällekkäisyyksiä poistaen. YK:nsihteeristön merkitys järjestön toiminnalle on suuri; joten Pohjois~ maat esittävät joitakin sihteeristöjärjestelmää koskevia ehdotf!/cyia. EU:n reformiajatukset Suomi vaikuttaa YK:n talous-ja sosiaalisektorin kysymyksissä EUkoordinaatioon ja toimii EU:n kautta. Operatiivisissajärjestöissä ei ole EU-koordinaatiota. Järjestöjen toiminta perustuu vapaaehtoiseen rahoitukseen. Suomi on korostanut EU:ssa tarvetta kiiydä läpi YK:n talous- ja sosiaalisektorin uudistusehdotukset kokonaisuutena ja niin, että uudistuksilla tehostettaisiin YK:n toimintaa ja turvattaisiin suurten maailmankonferenssien tehokas seuranta. Irlannin puheenjohtajakaudella EU lähetti reformiehdotuksistaan alustavan kirjeen YK:n pääsihteerille lokakuussa Ehdotuksia täsmennettiin ja laajennettiin loppuvuoden aikana, ja yksityiskohtaisempi reformiehdotus valmistui helmikuussa EU:n ja Pohjoismaiden elulotukset ovat samansuuntaisia. Pohjoismaiset elulotukset keskittyvät enemmän maatason kenttätoiminnan konkreettisten tulosten parantamiseen, kun taas EU käsittelee elulotuksissaan enemmän hallitusten välistä koneistoa. Pohjoismaat esittävät vuosien pohjoismaisen YK-reformiprojektin ehdotuksia noudattaen rahoituksesta hieman pidemmälle meneviä ehdotuksia kuin EU. 93

94 Hyvän hallinnon merkitys kehityksen osatekijänä korostui, kun yleiskokouksen jatkoistunnossa toukokuussa 1996 käsiteltiin julkishallintoa ja kehitystä ensimmäisen kerran tällä tasolla. YK:nAfrikan 1990-luvun kehittämisohjelman UN-NADAFin puolivälitarkistuskokous järjestettiin New Yorkissa syyskuussa Kokouksessa ei kehittämisohjelmaan tehty varsinaisia muutoksia. Merkittävä osa Suomen monenkeskisestä avusta suunnattiin vuonna 1996 perinteiseen tapaan operatiivisille kehitysjärjestöille, jotka muodostavat YK:n kehitysyhteistyön ytimen. Järjestöt ovat YK:n kehitysohjelma UNDP, YK:nlastenrahasto UNICEF, YK:nväestöohjelma UNFPA ja Maailman elintarvikeohjelma WFP. Valtaosa avustuksista oli ns. yleisavustuksia järjestöjen perustoiminnan rahoittamiseen. Osa avustuksista kohdennettiin toimintoihin, joita Suomi piti erityisen tärkeinä. Suomen kokonaisapu järjestöille kasvoi edellisvuoteen verrattuna jonkin verran. Suomi on yhdessä muiden Pohjoismaiden ja ns.like-minded maiden kanssa vaikuttanut järjestöjen toiminnan entistä selvempään keskittämiseen kaikkein käyhirnmille maille ja köyhimpien väestönosien avustamiseen. Toinen keskeinen tavoite on ollut järjestöjen toiminnan suuntaaminen vastaanottajamaan omien kehitysponnistelujen tueksi. Tätä tavoitetta edistää YK:n käynnistämä strateginen suunnittelu, ns. "Country Strategy Noten", laadinta yhdessä vastaanottajamaan kanssa. Suomi on pitänyt tärkeänä myös järjestöjen välisen yhteistyön ja koordinoinnin tehostamista. Lisäksi Suomi on seurannut aktiivisesti kunkin järjestön hallinnon kehittämistä ja pyrkinyt edistämään hallinnon avoimuuden ja vastuullisuuden periaatteiden toteutumista. Vuonna 1993 toteutetun johtokuntareformin jälkeen operatiiviset järjestöt toimivat entistä tehokkaammin ja uudet hallintoelimet pystyvät paremmin ohjaamaan järjestöjen toimintaa. Vuonna 1996 Suomi toimi UNDP/UNFPAn ja WFP:n johtokunnan jäsenenä. Pohjoismaat ovat jatkaneet läheistä yhteistyötään kokousten valmisteluissa, vaikka yhteispohjoismaisia puheenvuoroja ei johtokunnissa enää pidetä. ED-koordinointia ei sovelleta operatiivisissa järjestöissä. YK:nkehitysohjelma UNDP Köyhyyden poistaminen on UNDP:n tärkein tavoite. Vuonna 1996 UNDP keskittyikin kestävän inhimillisen kehityksen (Sustainable Ruman Development, SHD) edistämiseen. Toimintaa suunnattiin vastaanottajamaan oman kapasiteetin kehittämiseen. Myös muut UNDP:n tavoitteet- naisten aseman vahvistaminen, ympäristön tilan parantaminen ja kestävien toimeentuloedellytysten luominen, liittyvät köyhyyden poistamiseen. Vuonna 1996 hyväksyttiin myös UNDP:n uusittu toimintaperiaate, ns."mission statement". UNDP rahoitti vuonna 1996 yli hanketta. Valtaosa avusta käytettiin köyhyyden poistamiseen, hyvän hallinnon edistämiseen ja ympäristön tilan parantamiseen. Maantieteellisesti kenttätoiminnan maksatukset jakaantuivat seuraavasti: Afrikka noin 21 %, Aasia ja Tyynenmeren alue noin 21%, Keski- ja Etelä-Amerikka noin 50%, 94

95 Arabimaat noin 5 %, Eurooppa noin 3,6 %ja alueiden välinen sekä globaali apu noin 3,7 %. Latinalaisessa Amerikassa hallitusten oman rahoituksen osuus oli huomattavan suuri. UNDP:n maaedustajat koordinoivat YK:npääsihteerin valtuuksin YK:n kehitysjärjestöjen kenttätoimintaa ja toimivat samalla pääsihteerin edustajina ns. Resident Coordinator-ominaisuudesssa. Suomi on muidenpohjoismaidenkanssa ajanut UNDP:n kenttätoiminnan tehostamista ja työn keskittämistä vähiten kehittyneisiin maihin (LDC). Osana tätä työtä johtokunta hyväksyi vuonna 1996 uuden ohjelmointimenettelyn, joka otettiin käyttöön vuoden 1997 alusta. Ohjelmointimenettelyn avulla LDC-maiden rahoitusosuus kasvaa, päätöksenteon hajauttaminen etenee ja kansallinen sitoutuminen kehitysohjelmiin vahvistuu. UNDP:n maatoimistoille, yhdessä kohdemaan hallituksen kanssa, siirretään lisää tulosvastuuta. Hallitusten oma rooli korostuu sitä mukaa, kun siirrytään ns. kansalliseen toteutusmalliin, jossa toteutusvastuu on maan hallituksella UNDP:n toimiessa teknisen avun antajana. Kansallista toteutusmallia sovelletaan jo runsaassa 70%:ssa UNDP:n maakohtaisia hankkeita. UNDP seuraa hankkeiden edistymistä tarkkaan. Kunkin kohdemaan saama avustus riippuu siitä, miten maaohjelma tukee kestävää inhimillistä kehitystä, eikä ole enää bruttokansantuotteen ja muiden vastaavien tekijöiden mukaan laskettu summa koko ohjelmointijaksolle. Osana YK:n operatiivisten toimintojen tehostamista UNDP on vähentänyt hankkeiden määrää. Se on yhä enemmän siirtynyt laajoihin ohjelmakokonaisuuksiin. UNDP:n alaisen YK:n naisten kehitysrahaston UNIFEMin johtaja on aloittanut rahaston hallinnon tehostamisen ja on onnistunut hyvin säästötoimissa ja varainhankinnassa sekä ohjelman kohdentamisessa. 95

96 Vuoden 1996 aikana johtokunta käsitteli UNIFEMin evaluoinnin suosituksia, joiden toimeenpano siirtyi vuoden 1997 puolelle. Muista UNDP:n alaisista rahastoista Suomi avusti vuonna 1996 YK:nkuivuus-ja aavikoitumistoimistoa UNSOa ja YK:n Vapaaehtoisohjelman (UNV) erityisrahastoa. UNSO sai jälleen tukea Suomelta muutaman vuoden tauon jälkeen. UNSOn tehtävä on kuivien ja puolikuivien alueiden ympäristöhoitoon sekä maa- ja metsätalouden kestävään kehittämiseen liittyvät tehtävät. Vuonna 1996 UNSO auttoi mm. yli 40 kuivuudesta kärsivän maan hallitusta aavikoitumissopimuksen toteutuksessa. Suomi avusti UNV:n erityisrahastoa ensimmäistä kertaa vuonna Rahasto rahoittaa kehitysmaiden vapaaehtoisten työskentelyä kokeiluluontoisissa hankkeissa esimerkiksi ympäristöalalla. UNDP jatkoi useiden maailmanlaajuisten ympäristöohjelmien toteutusta ja rahoitusta (GEF, Capacity 21, Montrealin Otsonipöytäkirja) myös vuonna UNDP:n maailmanlaajuisen Inhimillisen kehityksen vuosiraportin (Ruman Development Report) erityisteema oli vuonna 1996 köyhyys ja taloudellinen kasvu. Vuonna 1996 UNDP avusti myös 53 maata kansallisten inhimillisen kehityksen raporttien teossa. YK:n lastenrahasto UNICEF - yleisenä tehtävänä lasten aseman parantaminen ja tietoisuuden lisääminen lapsiin liittyvissä kysymyksissä, tuki lasten ja äitien kestävien terveys~ ja sosiaalipalvelujen kehittämiseen erityisesti kehitysmaissa seka avustaminen kiireellisissä hätätilanteissa - vuonna 1996 UNICEFin budjetti oli noin 944 miljoonaa dollaria (1011 miljoonaa V; 1995), josta yleisrahoitusta 531 miljoonaa (537 milj. v. 1995), lisärahoitusta 287 miljoonaa (311 milj. v. 1995) ja hätäapurahoitusta 106 miljoonaa (163 milj. v.l995) - Suomen yleisavustus UNICEFille v oli 54 miljoonaa markkaa, erityisavustusvammaisohjelmalle 1 miljoona ja sodanja konfliktien lapsiuhrien ohjelmalle 3 miljoonaa.. Humanitaarista apua annettiin 12. miljoonaa markkaa. Suomen avustukset olivat yhteensä 70 miljoonaa (v. 1995yleisavustus 45 milj. ja humanitaarinen apu 8,7 milj., yhteensä 53,7 milj.) - UNICEFilla on 36-paikkainen johtokunta, jonka jäsenenä Suomi oli Suomi tulee uudelleen jäseneksi vuonna UNICEFin tavoitteena on tukea yhteistyömaiden omia ohjelmia ja pyrkimyksiä äitien ja lasten tarvitsemien peruspalveluiden tuottamiseksi. Vuonna 1996 UNICEFin tuella toteutettiin kehitysohjelmia noin 150 maassa. Kolme neljäsosaa UNICEFin kehitysvaroista käytettiin kaikkein käyhirnmissä maassa. UNICEF oli mukana lukuisissa eri hätäapuoperaatioissa. 96 UNICEFin paperinvalmistushanke Nepalissa. Kuva: UNICEF/Alisan Wright.

97

98 98 Maantieteellisesti apu jakautui vuonna 1996 seuraavasti: Afrikka 37 %, Aasia 31 %, Keski- ja Etelä-Amerikka 14 %, Lähi-itä ja Pohjois Afrikka 10 %, Itsenäisten valtioiden yhteisö, Keski- ja Itä-Eurooppa sekä Baltian maat 7% ja alueiden välinen apu 1 %. UNICEFin ohjelmien kautta käytetyistä varoista suunnattiin vuonna 1996 terveydenhuoltoon 34 %, suunnittelutyöhön 22 %, vesihuoltoon 13 %, koulutukseen 12 %, ravitsemukseen 7% ja muille sektoreille yhteensä 13 %. UNICEF on terveydenhuoltoon painottuvassa työssään tukenut erityisesti rokotusohjelmia, rintaruokinnan edistämistä sekä ripulitautien torjuntaa ja hoitoa. UNICEF osallistuu myös AIDSin vastaiseen työhön varsinkin Itä-Afrikassa, missä taudin kansanterveydelliset vaikutukset ovat pahimmat. Koulutuksen tukeminen on toinen UNICEFin keskeinen työsarka. Järjestö tukee erityisesti naisten ja tyttöjen lukutaidon edistämistä ja naisten itsenäistä toimeentuloa esimerkiksi ammattikoulutuksen avulla. Suomi on johtokuntatyöskentelyssä pyrkinyt UNICEFin toiminnan kehittämiseen, hallinnon yksinkertaistamiseen ja varainkäytön tehostamiseen sekä avoimuuden lisäämiseen kaikessa toiminnassa. Suomi on painottanut UNICEFin roolia kestävän kehityksen edistäjänä, toisin sanoen siirtymistä kampanjatyylisestä toiminnasta pitkäjänteisen kehitysyhteistyön tukemiseen. Suomen näkemyksen mukaan apua on annettava ennen muuta vähiten kehittyneille maille. Kestäviin tuloksiin pääsemiseksi on kiinnitettävä huomiota avun laatuun. Suomi on muiden avunantajamaiden mukana kiinnittänyt huomiota UNICEFin avustusohjelmien maatason koordinointiin.vuoden 1995 johtokunnan päätöksen mukaisesti maaohjelmat laaditaan entistä tiiviimmin yhteistyössä vastaanottavan maan hallituksen ja avunantajayhteisön kanssa. Maakohtaisten varojen uusista jakokriteereistä päätetään vuonna UNICEFissa on käyty vilkasta keskustelua järjestön hätäapuroolista. Suomen aloitteesta myös hätäapustrategian lähtökohdaksi on otettu järjestön vuonna 1996 hyväksytty toimintaohje, ns. "mission statement". Suomi painottaa UNICEFin tehtävää kehitysjärjestönä, jolloin hätäaputyön tulee nivautua yhteen pitkäjänteisen kehitysyhteistyön kanssa kestävän kehityksen periaatteita noudattaen. Toimeenpanevan johtajan vuonna 1995 käynnistämä hallinnonuudistusprosessi edistyy ja siitä on säännöllisesti raportoitu johtokunnalle vuoden 1996 aikana. Muutoksen tavoitteena on budjettiuudistus, laskentatoimen avoimuuden lisääminen ja hallintoselvitys, jonka perusteella tehdään tarvittavat organisaatio- ja henkilöstöpäätökset. Käynnistyneet toimet noudattelevat pääosin Suomen ajamia linjoja. Tehostetun hallinnon vaikutukset halutaan ulottaa myös kenttätoimintoihin. Vuonna 1996 Suomi oli johtokunnan tarkkailija jäsen. Edellisenä vuonna Suomi oli johtokunnan jäsen.

99 YK:n väestörahasto UNFPA ~~~f ~l~:~~~,. J~};,~~i~~~~~~~~~iili.~~~~l<-...,. 5~.~j. ~ ~~~JJ' '~$';lj~~~~~e~~ohjel~alle~frik$sa:. ~~;~~S!Rr ~~~~envons~...~j'i;~~~ali~~~7:;,...,:;... Vuonna 1996 UNFPAn toiminta keskittyi edelleen Kairossa syyskuussa 1994 pidetyn väestö- ja kehityskonferenssin (ICPD) toimintaohjelman mukaisesti kolmelle alueelle: lisääntymisterveyteen mukaan lukien perhesuunnittelu, väestö- ja kehitysstrategioiden tukeen sekä vaikuttamaan hallituksiin, viranomaisiin ja yleiseen mielipiteeseen väestökysymyksissä. UNFPA toimii aktiivisesti myös YK:nväestökysymysten koordinoinnin tehostamiseksi ja järjestöllä on YK-järjestelmässä seurantavastuu Kairon konferenssin toimintaohjelman toteuttamisesta. Toimintaohjelman lähtökohtana on väestökehityksen, ympäristön, luonnonvarojen ja taloudellisen kehityksen keskinäinen riippuvuus. Vuoden 1996 vuosikokouksessa johtokunta hyväksyi UNFPAn toimintaperiaatteen, ns. "mission statement" -asiakirjan. Toiminnan harmonisointi YK-järjestöjen kesken etenee koskien ohjelmointijaksoja, raportointia ja budjettien laadintaa. Harmonisointiprosessi on tarkoitus saada päätökseen vuoden 1997 aikana. UNFPAn uudet maakohtaiset rahoituskriteerit hyväksyttiin vuonna IPDC:n toimintaohjelmaan pohjaavan kriteeristön avulla kehitysmaat jaetaan kolmeen ryhmään kansantulon, lisääntymisterveyspalvelujen saatavuuden, imeväis- ja äitiyskuolleisuuden sekä tyttöjen koulutuksen perusteella. Apu painottuu kaikkein köyhimpiin maihin. Lähes kaikki Suomen kahdenvälisen avun kohdemaat kuuluvat alimpaan A luokkaan, joka saa eniten tukea väestöohjelmiinsa. Vuonna 1996 UNFPA avusti noin 2000 hanketta. Noin puolet rahoituksesta suunnattiin lisääntymisterveys- ja perhesuunnitteluhankkeisiin. Tiedotukseen, koulutukseen ja tiedonkeruuseen käytettiin noin 25%. Köyhimmät ns. A-luokan kehitysmaat saivat 60% avusta, B luokan kehitysmaat 29,2 %, C-luokan kehitysmaat 4,4 %, siirtymätalouden maat 5,2 %ja muut 1,3 %. UNFPA on Suomen väestöavun keskeisin kanava, jonka toimintaan ollaan yleisesti tyytyväisiä. Tämä näkyi myös Suomen yleisavustuksen kasvuna vuonna

100 Maailman elintarvikeohjelma WFP. y~nmjk.:tr'~lin~~~ s~kä~lntys~~ttii hä~qhi~lui!u~... Vf1S~ YK--jälj~tehltän elill~aytt!tktljjetul<si!fa, ljnchjl:nja ~P:n trönjaop.'fpu~w!f?vas~pmosb). p~\ius~en xuoldntlasta. i. ~~itqsqli'vl,lt}jftnt(l~fi.~.. I,4 m!lja.rdiado~{1:2.11liljar~v.... 1~5),jos~ ~~l~p~ hätä,apuun*346~jpoliaa.pitl<äaibi-r.s~n hätä$pu~.läld,nnä. ~Ij~.v.l~),,Su!lrill:O$å~a_wS:b! (}lf: ~f!q~itlats~~jd#~i~ :;. måbettiin:liållliito:.. ji\ kqj.jetuskustanntll<set sekä osa.... c: ;ltätäavusta 'Su~~oli i4sen0~~~~l~~al#~ halli~to~iteantuaj1.~loi~~.'".. ~~a6~jäse~essl:f9htp~~~v~q~l;~'fsu~ll)ipt!jqh~~:. ~ ~tar:~j~~en l~tui~~~~~~~jqlit9~~qfk:läs~eksiv,~ l~q8. Vuonna 1996 WFP antoi elintarvikeapua noin 48 miljoonalle ihmiselle, joista noin 25 miljoonaa oli erilaisten hätätilanteiden uhreja, lähinnä pakolaisia ja evakkoja. Loput 23 miljoonaa avun saajaa osallistui varsinaisiin kehityshankkeisiin, jotka jakautuvat kahteen pääryhmään: maatalouden ja maaseudun kehitykseen sekä ns. inhimilliseen kehitykseen (human development), joka tarkoittaa opetus-, koulutus-, terveys- 100

101 ja elintarvikealan hankkeita. Vuoden 1996lopussa WFP:llä oli yhteensä 174 kehityshanketta. Vuonna 1995 hankkeita oli 204. Vuonna 1996 WFP:ssä oli vireillä useita toiminnan ja hallinnon jäntevöittämiseen tähtääviä uudistuksia. Entisen hallintokomitean tilalla vuoden 1996 alussa aloitti toimeenpaneva johtokunta (36 jäsentä), joka muiden operatiivisten järjestöjen johtokuntien tavoin kokoontui neljä kertaa vuodessa. Suomi on pyrkinyt vaikuttamaan siihen, että WFP:n johtokunnan työskentely saadaan joustavasti käyntiin ja että UNDP/UNFPAn ja UNICEFin johtokuntatyöskentelystä saatuja kokemuksia käytetään WFP:ssä hyväksi. Vuonna 1996 jatkettiin maaohjelmoinnin soveltamista. Toiminnan tavoitteena on tukea entistä paremmin vastaanottajamaan kehityssuunnitelmia läheisessä yhteistyössä YK:n muiden kehitysjärjestöjen kanssa. Suomen ja muiden Pohjoismaiden korostamaan maaohjelmointiin siirrytään vähitellen laatimalla maakohtaiset strategiset suuntaviivat ja niiden pohjalta varsinaiset maaohjelmat WFP:n uusi rahoitusjärjestelmä otettiin koekäyttöön vuoden 1996 alussa. WFP:llä on nyt kolme rahoitusikkunaa: multilateraalinen, ns. ohjattu multilateraalinen ja bilateraalinen. Ohjatussa multilateraalisessa avussa avunantaja ohjaa apunsa määrätyille operaatioille tai hankkeille. Ohjelmakategorioita on neljä: kehitys-jälleenrakennus-hätäapuvalmius, pitkäaikaiset hätäapuoperaatiot, hätäapuoperaatiot ja erityisoperaatiot. Suomen elintarvikeapu annetaan lähes kokonaisuudessaan WFP:n kautta. Suomen tuki painottuu järjestön kehityshankkeiden tukemiseen. Samalla WFP on tärkeä humanitaarisen avun kanava Suomelle. Humanitaarisen avun varoilla on tuettu sekä WFP:n hätäapuoperaatioita erityisesti Afrikassa ja Kaukasuksen alueella että WFP:n hätäapuvalmiutta. WFP:n ja UNHCR:n välistä työnjakoa Suomi pitää myönteisenä esimerkkinä YK-järjestöjen välisestä yhteistyöstä. Vuonna 1996 Suomen avusta 41 % suunnattiin WFP:n kehitysprojektien tukemiseen, 23% pitkäaikaisiin hätäapuoperaatioihin ja 36% hätäapu-ja erityisoperaatioihin. WFP:n toiminta on viime aikoina humanitaarisen avun tarpeiden kasvaessa painottunut yhä enemmän hätäapuoperaatioihin. Vuonna 1996 hätäavun osuus ei kuitenkaan edellisvuosien tapaan enää kasvanut. Keskustelu järjestön toiminnan painopisteistä on jatkunut. Suomi painottaa WFP:n kehitysroolia. WFP:n tehokas toiminta kriisitilanteissa ei olisi mahdollista ilman järjestön kehityshankkeita varten luomaa maatoimistojen verkostoa. Hätä- ja kehitysapua ei tulisi nähdä kilpailevina apumuotoina, vaan kaiken avustustoiminnan tulisi tähdätä olojen vakiinnuttamiseen ja kestävän kehityksen edellytysten luomiseen. WFP osallistui aktiivisesti maailman elintarvikehuippukokouksen valmisteluihin. WFP:ssä on myös laadittu suunnitelma huippukokouksen seurannasta. Suomi on korostanut WFP:n, FAOn ja muiden YK-järjestöjen yhteistyön tarvetta. Vuonna 1997 WFP:ssä kiinnitettiin erityistä huomiota naisiin. Järjestettiin neljä seminaaria ja koulutettiin noin 140 toimihenkilöä ns. gender-kysymyksissä. 101

102 109,

103

104 8 Kehitysrahoituslaitokset SUOMEN KEHITYSYHTEISTYÖ JA KEHITYSRAHOITUSLAITOKSET Suomi osallistuu jäsenenä kaikkien keskeisten kehitysrahoituslaitosten toimintaan. Rahoituslaitokset antavat teknistä apua kehitysmaajäsenilleen sekä rahoittavat niiden taloudellisen ja sosiaalisen infrastruktuurin rakentamista myöntämällä niille edullisia lainoja. Toiminnan perimmäinen tavoite on kehitysmaiden köyhyyden vähentäminen. Kehitysrahoituslaitosten rahoitushuolto, erityisesti pehmeät lainat, olivat vuoden 1996 aikana edelleen vaikeuksissa. Taustalla vaikuttaa USAn kongressin ideologinen linja, jonka mukaan julkista sektoria tulee supistaa niin kotimaassa kuin kansainvälisessäkin toiminnassa. Kongressin vastahakoisuus vapauttaa jopa aiemmin myöntämiään määrärahoja on heikentänyt perinteistä multilateraalista rahoitusjärjestelmää, joka perustuu antajamaiden kiinteisiin suhteellisiin osuuksiin kunkin rahoituslaitoksen säännöllisissä lisärahoituksissa. USAn osuus on useimmissa rahoituslaitoksissa suurin. Jos USA tai toinen merkittävä antajamaa ilmoittaa pienentävänsä avustuksensa tietylle rahastolle, se vaikuttaa pienentävästi kaikkien muiden avustuksiin. USAn sisäpoliittisista asetelmista johtuen rahoituskriisiin ei ole löydettävissä mitään nopeaa ulospääsyä, sillä keskustelut mahdollisesta uudesta kansainvälisestä taakanjakojärjestelmästä eivät ole lähivuosina toteutettavissa. Vuonna 1996 maailman tärkeimmän kehitysrahaston, Maailmanpankkiryhmään kuuluvan Kansainvälisen kehitysjärjestön (IDA), tilanne kävi kriittiseksi. Kongressi uhkasi jopa lopettaa koko IDArahoituksen, elleivät muut maat poista USAlie asetettuja hankintarajoituksia juuri neuvotelluu IDA -11-rahaston rinnalle perustetussa erityisrahastossa. IDAn toimintamahdollisuuksista huolta kantaneet antajamaat olivat perustaneet vapaaehtoisen erillisrahaston, jotta IDAll:n määrärahat eivät supistuisi oleellisesti. Helmikuussa 1997 pidetyssä IDAn tarkistuskokouksessa muut avunantajat lupasivat kuitenkin sallia myös amerikkalaisten yritysten osallistumisen erityisrahaston jäljellä olevasta osuudesta rahoitettavien hankkeiden tarjouskilpailuihin, mikäli kongressi hyväksyy hallinnon esittämän budjetin ja USA maksaa maksamatta olevat IDA-rästit. Kongressin päätös saadaan vasta vuoden 1997 loppupuolella. Monenkeskisiä rahoitusongelmia kärjistää myös se tosiseikka, että monet keskeiset rahoituslaitosten pehmeiden rahoitusikkunoiden tukijat (Australia, Iso-Britannia, Italia, Japani, Kanada ja Saksa) ovat valtiontaloudellisiin säästöihin vedoten joutuneet laskemaan omia rahoitusosuuksiaan myös alueellisissa kehitysrahastoissa. Taakanjako-ongelmat 1 OA

105 ovat johtaneet mm. erityyppisten vapaaehtoisten erityisrahastojen perustamiseen. Koska erityisrahastot ovat niin hallinnollisesti kuin toiminnallisestikin hankalia ja käytännössä merkitsevät perinteisen taakanjaon murtumisen tosiasiallista tunnustamista, jotkut avunantajat ovat alkaneet ohjata ainakin osan rahoistaan vaihtoehtoisten kanavien kautta. Tämä heikentää edelleen multilateraalista rahoitusjärjestelmää, koska se johtaa avun laadun huonontumiseen ja avun entistä suurempaan sidonnaisuuteen. Suomikin on joutunut kehitysyhteistyömäärärahojen leikkausten myötä pudottamaan rahoitusosuuksiaan, mikä on heikentänyt Suomen vaikutusmahdollisuuksia rahoituslaitoksissa. Suomi on kuitenkin joissakin rahastoissa pystynyt neuvottelemaan käteispohjaisen maksatusjärjestelmän, jolla maksuaikataulua on voitu pidentää jopa kahdeksaan vuoteen. Minimitavoite on ollut säilyttää sellainen rahoitusosuus, jolla turvataan osallistuminen rahoituslaitosten johtokuntatyöskentelyyn. Määrärahatilanne on nyt hieman parantunut ja jatkossa lienee mahdollista kohdistaa tukea myös kehitysrahoituslaitosten erityisohjelmille, jotka tukevat Suomen kehitysyhteistyön painopisteitä. Vuosia junnanneiden VII Afrikan kehitysrahaston (AfDF)ja IV Kansainvälisen maatalouden kehittämisrahaston (IFAD) neuvottelut saatiin tulokselliseen päätökseen vuoden 1996 aikana. Edellisenä vuonna sovittu Pohjoismaiden kehitysrahaston (NDF) pääomanlisäys saatettiin muodollisesti päätökseen. Afrikan kehitysrahaston yhteyteen jouduttiin myös perustamaan erityisrahasto, koska USA pudotti omaa rahallista osuuttaan huomattavasti. Suurin pettymys oli kuitenkin Saksa, joka yksipuolisesti budjettitilanteeseensa vedoten alensi omaa perinteistä 9 prosentin osuuttaan 5 prosenttiin. Erityisrahaston maksuaikataulua venyttämällä Suomi pystyi osallistumaan myös siihen. Suomen kokonaissitoumus AfDF-VII:ään on 165 miljoonaa markkaa, josta erityisrahaston osuus on 45 miljoonaa markkaa. Suomen osuus on noin 1,2 prosenttia. IFADin lisärahoitus saatiin kokoon huolimatta USAn osuuden huomattavasta pudotuksesta. Lisärahoituksen keskeisin poliittinen sisältö oli johtokunnan uudistus, jossa öljyntuottajamaiden johtokunnan osuutta pienennettiin yhdellä jäsenellä sekä vastaavasti lisättiin teollisuusmaiden johtokunnan paikkoja yhdellä. Tämä sen vuoksi, että öljyntuottajamaille alunperin sälytetty pääomaosuus ei ole koskaan toteutunut. Suomen IFAD IV-osuus on noin 17 miljoonaa markkaa (noin 1 prosentti), mikä on noin puolet vähemmän kuin edellisessä lisärahoituksessa. Afrikan kehityspankin (AfDB)pääomakorotusta valmisteleva ad hae-komitea ei juuri edennyt työssään vuoden 1996 aikana. Aasian kehitysrahaston lisärahoitusneuvottelujen ratkaisu siirtyi vuoden vaihteen yli odoteltaessa USAn hallinnon lopullista budjettiesitystä vuosille

106 MAAILMANPANKKIRYHMÄ Maailmanpankkiryhmän muodostavat Kansainvälinen jälleenrakennuspankki IBRD, Kansainvälinen kehitysjärjestö IDA, Kansainvälinen rahoitusjärjestö IFC sekä Kansainvälinen investointitakuulaitos MIGA. Maailmanpankin (IBRD ja IDA) jäsenmaiden lukumäärä kohosi tilivuoden 1996 aikana 180:een, kun Bosnia-Herzegovina liittyi pankin jäseneksi. Maailmanpankin toimintapolitiikka on keskittynyt entistä enemmän kansainvälisiin kehityskysymyksiin kuten köyhyyden vähentämiseen, ympäristö- ja velkakysymyksiin sekä lainanottajamaiden institutionaalisten kasvuedellytysten vahvistamiseen. Toiminta ja yhteistyö myös siirtymätalousmaissa on entisestään aktivoitunut. Vuoden 1996 kehitysraportti (From Plan to Market) käsitteli nimenomaan siirtymätalouksien muutosprosessia. Kriisialueiden jälleenrakennustoiminta nousi Maailmanpankin uudeksi toimialueeksi vuonna 1996 sen osallistuessa jälleenrakennustoimintaan Bosnia-Herzegovinassa ja Palestiinassa. Maailmanpankin pääjohtajan pyrkimys on uudistaa Maailmanpankkiryhmän toimintaa vastaamaan paremmin muuttuneen ulkoisen ympäristön vaatimuksia. Tavoite on nykyistä tehokkaampi ja asiakaslähtöisempi toimintatapa. Pohjoismaiden edustajat hallintoneuvostossa tapasivat pääjohtaja Wolfensouin Tukholmassa marraskuussa Tässä tapaamisessa keskusteltiin mm. Maailmanpankkiryhmän toiminnasta siirtymätalousmaissa, erityisesti Venäjällä ja Baltiassa, pankin sisäisestä uudistusprosessista ja julkisen kehitysrahoituksen ongelmista. Tilivuonna 1996 IBRD:n myöntämien uusien lainojen määrä laski hieman edellisen tilivuoden 16,8 miljardista dollarista 14,7 miljardiin dollariin. Maailman suurimman kehitysrahaston, Kansainvälisen kehitysjärjestön IDAn, tavoite on köyhyyden vähentäminen ja kestävä kehitys lainanottajamaissa. IDAn rahoitus perustuu kolmen vuoden välein toimeenpantaviin, jäsenmaiden kokonaan maksamiin lisärahoituksiin. IDAn maksatukset käyhirnmille kehitysmaille tilivuonna 1996 olivat 6,8 miljardia dollaria. IDAn 11. lisärahoitukseen tähtäävät neuvottelut saatiin päätökseen maaliskuussa Neuvottelujen vaikein ongelma oli suurimman rahoittajan USAn budjettivaikeudet ja IDA-10:stä kertyneet rästit. Kolmivuotinen rahoitusjärjestelmä koostuu vuoden 1997 erityisrahastosta ja vuosien normaalista IDA-11-lisärahoituksesta. Kokonaisrahoitus kolmivuotiskaudelle on noin 22 miljardia dollaria. Suomi osallistuu lisärahoitukseen 0,5 prosentin osuudella. Suomen osuus erityisrahastoon on 87,3 miljoonaa markkaa ja se maksettiin kokonaisuudessaan heinäkuussa Suomen varsinainen rahoitusvelvoite on 262,16 miljoonaa markkaa, joka on sovittu maksettavaksi kahdeksassa erässä vuosina Loput Suomen osuudesta edelliseen lisärahoitukseen maksetaan vuoteen 2001 mennessä. Maailmanpankin ja Kansainvälisen Valuuttarahaston yhteinen kehityskomitea kokoontui vuonna 1996 kaksi kertaa. Suomi edusti kehityskomiteassa muita Pohjoismaita ja Baltian maita. Kevätkokouksen 106

107 pääaiheeksi nousi kehitysmaiden velkaongelma. Olemassaolevista velkahelpotusmekanismeista huolimatta pahasti velkaantuneiden köyhien maiden (HIPCs) velkataakka on kestämättömällä pohjalla ja muodostaa riskitekijän kehitysohjelmien rahoitukselle. Kevätkokouksessa päätettiin jatkaa kansainvälisen HIPC-velka-aloitteen valmistelua. Aloitteen toimintasuunnitelma hyväksyttiin yksimielisesti kehityskomitean kokouksessa syyskuussa. HIPC-maat saavat lisävelkahelpotuksia osoitettuaan kykenevänsä aikaansaamaan kestäviä tuloksia noudattamalla määritellyn ajan tervettä talouspolitiikkaa ja toteuttamalla johdonmukaisesti uudistusohjelmia. Aloitteen tueksi Maailmanpankki on perustanut velkarahaston, johon on päätetty siirtää IBRD:n nettotuloksesta 500 miljoonaa dollaria. Rahaston yhteyteen perustettiin erillinen rahasto, johon kahdenväliset avustukset voidaan ohjata. Koska G 7- maat eivät päässeet yksimielisyyteen kansainvälisestä taakanjaosta velka-aloitteen rahoittamisessa, Suomi päätti vuoden lopulla tukea aloitetta Valuuttarahaston kautta. Suomi maksoi Valuuttarahastoon perustettuun lahjapohjaiseen velkarahastoon 15 miljoonaa markkaa. Suomi oli rahaston ensimmäinen avustaja. Jatkossa Suomi tulee kuitenkin tukemaan aloitetta pääasiassa Maailmanpankin rahaston kautta kun on saatu varmistettua laaja kahdenvälisten avunantajien, erityisesti G 7-maiden, osallistuminen aloitteen rahoittamiseen. Pohjoismaiden ja Baltian maiden äänestysryhmän koordinointitehtävät siirtyivät Ruotsilta Suomelle elokuussa

108 9 Kansainväliset ympäristörahastot Suomi on ollut Maailman ympäristörahaston ( Global Environment Facility, GEF) ja Monenkeskisen otsonirahaston jäsen niiden perustamisesta lähtien. GEFin ja otsonirahaston toiminnan kehittäminen ja rahoittaminen on osa Suomen toimintaa maailmanlaajuisten ympäristöuhkien tmjumiseksi. Rahastojen tukeminen on myös osa Suomen sitoutumista Rion UNCEDkonferenssin periaatteiden ja toimintaohjelman noudattamiseen. Maailman ympäristörahasto, GEF GEF rahoittaa maailmanlaajuisiin hyötyihin tähtääviä ympäristöhankkeita kehitysmaissa ja siirtymätalousmaissa neljällä toimialalla: ilmastonmuutoksen torjuminen, luonnon monimuotoisuuden (biodiversiteetin) suojelu sekä kansainvälisten vesien ja otsonikerroksen suojelu. Rahaston toimintaperiaatteet pohjautuvat kesällä 1992 Riossa pidetyssä YK:nympäristö-ja kehityskonferenssissa (UNCED) hyväksyttyyn maailmanlaajuiseen kestävän kehityksen toimintaohjelmaan. Konferenssissa GEFistä tehtiin luonnon monimuotoisuuden ja ilmaston suojelua koskevien sopimusten väliaikainen rahoitusmekanismi. GEF vakinaistettiin vuoden 1994 alussa. Rahaston toimeenpanevia järjestöjä ovat YK:n ympäristöohjelma UNEP, YK:nkehitysohjelma UNDP sekä Maailmanpankki. GEFiin kuuluu myös neuvoa-antava tieteellinen ja tekninen elin STAP, joka toimii UNEPin yhteydessä. Vuonna 1996 GEFiin kuului 155 valtiota. Suomi kuuluu johtokunnassa samaan äänestysryhmään Ruotsin ja Viron kanssa. Ruotsi toimii ryhmän varsinaisena edustajana ja Suomi varaedustajana vuosina GEFin ykkösvaiheen kokonaisrahoitus on 2 miljardia dollaria eli noin 10 miljardia markkaa. Kertyneet varat riittävät vuoden 1998 puoliväliin asti. Rahaston toukokuussa 1997 käynnistyneet lisärahoitusneuvottelut on tarkoitus saattaa päätökseen vuoden 1998 alussa. GEFin rahoitus kattaa vain hankkeiden ns. lisäkustannukset, jotka syntyvät, kun hankkeilla tavoitellaan kansalliset hyödyt ylittäviä maailmanlaajuisia ympäristöhyötyjä. GEF voi tukea sellaisia kehitysmaita ja siirtymätalousmaita, jotka ovat kelpoisia saamaan rahoitusta kansainvälisiltä kehitysrahoituslaitoksilta tai YK:n kehitysohjelmalta. Suomen osuus GEFin ykkösvaiheen rahoituksesta on 124 miljoonaa markkaa, joka maksettiin tasaerin vuosina Avustuksesta 84 prosenttia lasketaan julkiseksi kehitysavuksi. Rahaston varsinainen hanketoiminta käynnistyi täysitehoisesti vuonna 1996 yleisten toimintaperiaatteiden ja toimialakohtaisten strategioiden tultua hyväksytyiksi vuoden 1995loppuun mennessä. Rahaston toimintaa pyrittiin edelleen tehostamaan mm. kehittämällä erityyppisille pien- 108

109 hankkeille nopeutettu käsittelyjärjestys sekä hyväksymällä hankkeiden evaluointi- ja valvontatoimintaa koskevat periaatteet. Toimintavuonna 1995/96 GEF päätti ottaa rahoitukseen 35 uutta hanketta, joiden yhteisarvo oli 321 miljoonaa dollaria. Suurin osa rahoituksesta käytetään luonnon monimuotoisuuden suojeluun ja ilmaston muutoksen torjumiseen. Biodiversiteettihankkeiden tavoitteena on erityisesti uhanalaisten ja harvinaisten lajien sekä ekasysteemien suojelu. Ilmastosektorilla pyritään puolestaan tukemaan energiatuotantoratkaisu ja, jotka parantavat energiatehoa, sekä edistämään uusiutuvien energialähteiden käyttöön ottoa. Etusijalla ovat myös kehitysmaiden kansallisen kapasiteetin vahvistaminen sekä kansallisten biodiversiteetti- ja ilmastostrategoiden laadinnan tukeminen. Vuonna 1996 perustettiin Maailmanpankissa olevan Suomen konsulttirahaston yhteyteen erillinen GEF -konsulttirahasto, jonka avulla rahoitetaan lähinnä GEF -hankkeiden valmistelua. Rahaston suuruus on 2,5 miljoonaa markkaa. Otsonirahasto Monenkeskisen otsonirahaston tehtävä on tukea kehitysmaita näiden pyrkimyksissä noudattaa otsonikerroksen suojelua koskevan Montrealin pöytäkirjan ja sen muutosten määräyksiä. Rahasto korvaa lisäkustannukset, jotka syntyvät kun luovutaan otsonikerrosta vahingoittavien aineiden käytöstä. Rahaston toteuttajajärjestöjä ovat YK:nympäristöohjelma UNEP, joka myös hallinnai rahaston tilejä, YK:n kehitysohjelma UNDP, YK:n teollistamisrahasto UNIDO ja Maailmanpankki. Vuonna 1996 rahastoon kuului 114 valtiota. Suomi kuuluu rahaston johtokunnassa samaan äänestysryhmään Ruotsin, Norjan, Itävallan ja Sveitsin kanssa. Äänestysryhmän edustajana toimi Itävalta vuosina Vuodesta 1997 tehtävä siirtyi Sveitsille. Rahaston toimintaa pyrittiin vuoden 1996 aikana tehostamaan vuosina suoritetussa evaluoinnissa havaittujen toiminnallisten ongelmien poistamiseksi. Vuonna 1996 otsonirahasto päätti ottaa rahoitukseen toistasataa uutta hanketta, joiden arvo oli yli 75 miljoonaa dollaria. Suurin osa rahoituksesta menee pääasiassa kylmäkalusteissa käytettävien kemikaalien sekä vaahtojen, eristeiden, liuottimien, aerosolien ja halonien korvaamiseen tai poistamiseen. Tukea annettiin myös kansallisten otsoniohjelmien laatimiseen tai ajantasalle saattamiseen. Hyväksyttyjen hankkeiden avulla pyritään saavuttamaan lähes tonnin vähennys otsonia tuhoavien yhdisteiden käytössä. Rahaston vuosia koskevan rahoituskauden kokonaisrahoitus oli 510 miljoonaa dollaria eli n. 2,4 miljardia markkaa, josta Suomen rahoitusosuus oli 15 miljoonaa markkaa. Vuoden 1996lopussa pidetyssä Montrealin pöytäkirjan VIII osapuolikokouksessa sovittiin rahaston lisärahoitukseksi vuosille yhteensä 540 miljoonaa dollaria, josta Suomen osuus on n. 3,9 miljoonaa dollaria. Uuden rahoituskauden tarpeista osa rahoitetaan edelliseltä kaudelta jääneillä säästöillä. Uutta rahoitusta Suomi joutuu maksamaan n. 3,4 miljoonaa dollaria elin. 15,6 miljoonaa markkaa. 109

110 10 H umanitaarinen apu Tilanne eri kriisialueilla oli vuonna 1996 edelleen vaikea. Pakolaisten määrä väheni kuitenkin jonkin verran edellisvuodesta. Vuoden 1997 alkupuolella yli 27 miljoonaa ihmistä eli kansainvälisen avun varassa, pakolaisina, evakkoina tai muuten avusta riippuvaisina. Kriisien vaikutuspiiriin arvioidaan kuuluvan yli 60 miljoonaa ihmistä. Kriisien muuttuessa yhä väkivaltaisemmiksi myös avustustyöntekijöiden turvallisuus on noussut kansainvälisen yhteisön huolenaiheeksi. Vuonna 1996 Suomi antoi humanitaarista apua yhteensä 189,2 miljoonaa markkaa. Maksatuksista 178,4 miljoonaa markkaa suunnattiin kehitysmaihin. Katastrofi- ja pakolaisapuun annettiin 174 miljoonaa markkaa, joka on noin 54 miljoonaa markkaa enemmän kuin vuonna Ennaltaehkäisevää apua ihmisoikeuksien ja demokratian tukemiseksi ja konfliktien ehkäisemiseksi eri kriisialueilla annettiin 14,5 miljoonaa markkaa, joka vastaa vuoden 1995 tasoa. Valtaosa pakolais- ja katastrofiavusta annettiin kohdennettuina avustuksina eri kriisialueille vakiintuneiden kansainvälisten humanitaaristen järjestöjen välityksellä. Tärkeimmät järjestöt olivat YK:n pakolaisasioiden päävaltuutettu UNHCR, Kansainvälisen Punaisen Ristin liike ICRC/IFRC, Maailman elintarvikeohjelma WFP ja YK:nlastenrahasto UNICEF. Näiden lisäksi Suomen Punainen Risti, Kirkon Ulkomaanapu, Lähetyksen Kehitysapu ja Pelastakaa Lapset sekä eräät ulkomaiset kansalaisjärjestöt, kuten miinanraivaukseen erikoistunut brittiläinen Halo Trust-järjestö ja Afganistanin energiahuoltoon erikoistunut ranskalainen ACTED-järjestö, toimivat toteuttajina. Runsas kolmasosa pakolais- ja katastrofiavusta annettiin kohdentamattomina yleisavustuksina. UNHCR sai 33 miljoonaa markkaa, YK:n palestiinalaispakolaisten avustusjärjestö UNRWA 10 miljoonaa markkaa ja Punaisen Ristin Kansainvälinen Komitea ICRC 1,5 miljoonaa markkaa. Entisen Jugoslavian alueella vuoden 1995lopulla solmittu rauha säilyi runsaan kansainvälisen tuen ansiosta. Tosiasiassa tilanne Bosnia Herzegovinan eri etnisten ryhmittymien kesken oli edelleen erittäin jännittynyt, eikä järjestöjen avulla suunniteltu ja kansainvälisellä rahoituksella toteutettava jälleenrakennus käynnistynyt odotetulla tavalla. Pakolaisten paluu kotiseuduilleen oli ennakoitua hitaampaa. Tilanne oli vaikea myös muualla, mm. Kroatian haltuun siirtyvässä ltä-slavoniassa ja Jugoslavian Hittotasavallan albaanienemmistöisessä Kosovossa. Suomen humanitaarinen apu entisen Jugoslavian alueelle oli vuonna 1996 yhteensä noin 25 miljoonaa markkaa, minkä lisäksi jälleenrakennukseen kohdennettiin kahdenvälisen avun varoista 15 miljoonaa markkaa. Afrikkaan Suomi ohjasi vuonna 1996 humanitaarista apua yhteensä 110

111 Ruandan pakolainen palaamassa kotiin tansanialaiselta leiriltä. Kuva: Punainen Risti/ Howard]. Davies. 56,7 miljoonaa markkaa. Suurten järvien alueelle annettiin 32,8 miljoonaa markkaa, ja Afrikan Sarveen kohdennettiin 7,8 miljoonaa markkaa. Angolaan kohdennetusta 7,3 miljoonan markan avustuksesta osa oli tukea miinanraivaukseen. Angolan lisäksi Suomi toimitti miinanraivausvälineitä YK:n humanitaarisen avun osaston DHA:n käyttöön myös Mosambikiin. 111

112 112 Afrikan suurten järvien alueella tilanne kärjistyi vuonna 1996 Burundin vallankaappauksen ja Zairen sisäisen tilanteen myötä. Vuoden lopulla Ruandasta ja Burundista naapurimaihin aiemman kansanmurhan jälkiselvittelyjä paenneet pakolaiset palasivat vähemmän hallitusti kotiin. Tämä siirsi osan kriisistä Ruandan ja Burundin sisälle, mutta jätti osan pakolaisista avun saavuttamattomiin Itä-Zairen viidakkoalueelle. Humanitaarisille järjestöille ja niiden työntekijöille tilanne Suurten järvien alueella muodostui erittäin hankalaksi, koska turvallisuustilanne heikkeni oleellisesti. Väkivaltaisuudet sekä tarvikkeiden ja varastojen ryöstely kohdistuivat myös YK-järjestöihin ja alueella toimineisiin kansalaisjärjestöihin, joista osa joutui lähettämään työntekijäitään kotiin. Kansainvälisen Punaisen Ristin työntekijöiden murha Burundissa ja järjestöön muualla kohdistuneet väkivaltaisuudet käynnistivät vakavan keskustelun järjestön roolista ja sen perinteisestä asemasta puolueettomana humanitaarisena välittäjänä. Humanitaarisen avun tarve Afganistanissa oli vuonna 1996 edelleen erittäin suuri. Rauhanponnistelut sisällissodan eri osapuolten kesken eivät YK:nvälitysyrityksistä huolimatta edenneet. Taleban-liike voimisti asemiaan, ja naisten asema vaikeutui entisestään. Useat naisjärjestöt, avunantajamaissa nostivat esiin kysymyksen humanitaarisen avun ehdollistamistarpeesta. Apua Afganistaniin toimittaneet humanitaariset järjestöt joutuivat ponnistelemaan varmistaakseen, että apu menee myös naisille ja tytöille, jotka käytännössä ovat haavoittuvin ja vaikeimmassa asemassa oleva ryhmä. Avun perillemenon takaamiseksi yli puolet Suomen yhteensä 13,9 miljoonan markan avustuksesta ohjattiin Kansainvälisen Punaisen Ristin kautta, sillä Afganistanin Punainen Puolikuu pystyi toimimaan maan sisällä ja sodan eri osapuolten hallitsemilla alueilla silloinkin, kun se muille järjestöille oli vaikeaa. Vuonna 1996 Suomen IVY-alueelle antamasta humanitaarisesta avusta 13,7 miljoonaa markkaa kohdennettiin Kaukasuksen alueelle ja 9, 7 miljoonaa markkaa Tadzhikistaniin. Lisäksi Suomi tuki Genevessä kesäkuussa 1996 pidetyn kansainvälistä siirtolaisuutta ja hallitsemattomia väestöliikkeitä käsitelleen konferenssin suositusten mukaisesti UNHCR:n ja Kansainvälisen siirtolaisjärjestö IOM:n yhteisohjelmia näiden maiden pakolaishallinnon kehittämiseksi. Suomi antoi humanitaarista apua myös Lähi-itään sekä Kaakkois Aasian ja Kaukoidän luonnonkatastrofien uhreille. Ennaltaehkäisevää tukea annetaan demokratiaa, ihmisoikeuksien toteutumista tai kriisinhallintaa edistävään toimintaan. Näistä kaksi ensin mainittua ovat jo pitkään kuuluneet Suomen humanitaariseen apuun. Kriisinhallinta on näihin verrattuna uusi osa-alue, jonka merkitys kasvaa lähivuosina. Ihmisoikeuksien tukeminen sisältää ihmisoikeuksien edistämistä ja valvontaa koskevan tiedotuksen, koulutuksen, oikeusavun ja sosiaalityön sekä vähemmistöjen ja alkuperäiskansojen aseman parantamisen. Avun kanavina ovat enimmäkseen olleet maailmanlaajuisesti toimivat kansainväliset kansalaisjärjestöt, joskin YK:n teknisen ihmisoikeusavun rahasto on myös saanut merkittävää tukea. Tuki annettiin vuonna 1996 enimmäkseen kohdentamattomina yleisavustuksina.

113 113

114 11 EU:n kehitysyhteistyö ja Suomi Vuosi 1996 osoitti jälleen, kuinka EU :n kehitysyhteistyö on sidoksissa maailman yleiseen poliittiseen kehitykseen ja EU:n toimintaan useilla eri politiikan aloilla. Italian puheenjohtajakautta, kevättä 1996, leimasi Iso Britanniassa esiintyneen hullun lehmän taudin nostattama kriisi. Sen vuoksi Iso-Britannia vastusti kaikkia yhteisiä päätöksiä neuvostossa, myös kehitysneuvostossa toukokuussa Irlannin puheenjohtajakaudella syksyllä 1996 Itä-Zairen tapahtumat heijastuivat kehitysneuvoston toimintaan, ja asiasta keskusteltiin sekä ulkoministereiden että kehitysyhteistyöministereiden kesken useaan otteeseen. Toinen syksyn tärkeistä aiheista oli Lomen sopimuksen tulevaisuus. Marraskuussa 1996 komissio julkaisi vihreän kirjan, mikä toimi lähtölaukauksena keskusteluille sopimuksen jatkosta vuonna Kehitysmaasuhteita tarkastellaan vihreässä ki:tjassa osana EU:n ulkosuhteita ja niille pyritään takaamaan tasavertainen ja johdonmukainen kohtelu muiden politiikan lohkojen rinnalla. Keskeisiin kysymyksiin kuuluu päättäminen Lome-sopimuksen maantieteellisestä kattavuudesta ja sen mahdollisesta jakamisesta aluekohtaisiin sopimuksiin sekä kauppajärjestelyjen uusista ulottuvuuksista. EU:n kehitysyhteistyömaksatukset sääntömääräisestä budjetista olivat vuonna 1996 noin 2849 miljoonaa ecua (16,38 miljardia markkaa). Suomen osuus tästä oli 38,63 miljoonaa ecua (222,2 miljoonaa markkaa). Budjetin kautta rahoitettiin EU:n apua Välimeren alueen sekä Aasian ja Latinalaisen Amerikan kehitysmaille. Budjetista katettiin myös humanitaarinen apu, elintarvikeapu ja kansalaisjä:tjestöyhteistyö. Lisäksi budjetin kautta rahoitettiin erilaisia sektorikohtaisesti määriteltyjä tukitoimia, kuten huumeiden ja AIDSin vastaista työtä. Yhteistyötä Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren maiden kanssa rahoitettiin erillisestä Euroopan kehitysrahastosta (EKR). Suomen maksut EKR:lle alkavat todennäköisesti vasta vuonna Yhteistyötä EU:n ja AKT-maiden välillä säätelee Lomen sopimus (neljäs AKT-EYyleissopimus). Suomi on Euroopanunioniin liittymistä koskevan sopimuksen perusteella noudattanut sopimuksen määräyksiä lähtien. Sopimus kattaa vuodet Eduskunta hyväksyi hallituksen esityksen Suomen liittymisestä neljänteen AKT-EY-yleissopimukseen. Samassa yhteydessä hyväksyttiin myös puolivälitarkastuksessa tehty sopimus yleissopimuksen muuttamisesta sekä muutossopimuksen rahoittamista koskeva pöytäkirja, jolla perustettiin kahdeksas Euroopan kehitysrahasto (EKR-8). Suomi ratifioi sopimukset ja pöytäkirjan alkuvuodesta

115 :~ ~ >",',,< (\:'' ~,;'~ ~)~'" ', '.:' '{5~:~...~ ~.... ~ ~.. ' ~..,,,, ', " 'c o'~,, ',- o ~ -\~_,_:,_::;~:.~-;'-- ',\, '' ;:o_'_;c-,-, ',,,: <','._,::<'.:, ;, ~'.,,~_, ;.;/.-~>-~/:~<-,\: --,.-. ',_- -~' ':j_-- \ ~.~ :s.. ~ >. ; -.,~--- ;.Tf\o~~ift;;i~fti: ~åtka~t~~~f4#~dtit{,~~~ ~ ~. '{ij;u~il:~itysf!j4~4tn f)rt~~#ttavtea.... ~... ~. um.. ~~. ~ ~.... ;IJJ#f!~~~ilitt!JJ~il~tilchttn~op;ji~ll;. ~. ~... 1lei ~ ~. 1iJ{tini.ta, i~e.kohjfr~t#sitermtij7o ~t;fq~i~jw#:f#j:n;j~ftli:kehttys.. ~.... ~.. ~~.. ~.~. ~ :.... Y~tJ;~tg_ctl,e.(<Jrpklafoii J30.t.t) 1Jse.t~t.. t(l,!j Jitt~~ f~lu'fgtta(j.huomi ~ ~.. ~ ~.. ~~~~~e~sf:l'$.4(1iq.#~sa ~IJ':rt 'Pol~ti~4> Jo"kapn Q'lniaan vaiku.t- ~ x if;tt;:~1::1ta?~fl!~~~k:f4~:~f:%1!}1icz/j::::a ~...toimitj.ttia '"! ul~osuluje-~ tun;o:jli$u1/$"~ tdta~-då~eh~tyspolittikkaa; ;:';.>fi!glf;f#iilrf ttl$.oll{t kr;h~missttai'kojttaj1:~ ettit esimefkiksi :ass(f ei pttliisi plill.w!fl totmis.taa()tka tek,ootittyhjäk-... ~.~ ; <.... te... fit1;ql~am.t.sf3k,sija t.s...tr;.o.n V'tenn:ln... t. o.. i tp;.in. edis:#afn!!,seks.t na..... n..... ~ ~.i.ty!j..ma ;.... ~ ~tte.... n.:.. ~ t.w.....ta. n... no.. n.. mo.... n. i-. ~...; lfi>~~sitermistii; ei.kj!,itfmk(yjn ole: ok1wj;ilsa yhtii yhteistä :.te~fniili1 paa~ se poii/arj.nyrn:rrjlirti!ä nu,:nella e:ri tavqin Ja eri t48g:ill(j;.sen.11.oiiltu;n ym11?ifrtiiii taikpitjapqn.toisaolf4... tavoitteia:zen y~«.nfaisufjtta p(fa'tösten t~rflå,,towt:ttifttt 11työs.. f>aikutusten... yhrk,f1;$uttntais1-tutfa piiiitösten tote1jl#tl9erjta$q.llå ja 8fftJ:rauksena. ~.... anwin votd4;an erqtt yht(jfiltillali,{lton ~her~stn puute el~tf,latiql~. jossa eri.paj,itiikt~n lohkoifla eit~detlt ;r(jtsen lohkon. te."~m.istäpäiftöksistli tai e.ri piiiitösten yh{ei;llvai.~utit~esta. Ttillai.. fien.t#anne.pfjiay~ptyii.putt'ttee.ll~estå:kciminj,u.r#kglftiostatai erilai-.:~ sistilfnstitutiofiåaltsisiaj(jprganis~~ta 81J~, e$fmcrkiksi.... EU:n kotju.ssiffrt kel#tysyhtef;stfjtjhtj1uin()ft 1i4jarff);ts;u~de~a tai. }onku:n j~en:palfion..ktjri:sqllisef). OOl~elupros~s ih.koordinaatwn puutteellf8autlestrt..... >. <.. >.... '(of.$uj4tq ~n; puluil:.. y(jtkåjtukåellisestq.k()here~s~n pu. utt,. ee.....st.....a o... lloi......n.... o.....n. k y. ~... e.....i!f'u :. nst t.. ~.....".... :.ta. tå i po.. z.. on polliffisen t~1uju.nrjsia.: Ef!:ssll: ky~~ roi ollajäsenvaltioiden # "'.. tkf!st... a, k.y se e.ssä... k Jski~l,i~ij.~ffitirfi#ffl~~r##*JI9i rrtall:talotlspolitiikassaja. EU:n ylft~(t>zfi,tressef$tl:t9tift;1j~iisså.l<:ehitysmaihin. Kolief'.en!sftermin mil(jf:i,tel~ tididaan Vielii fnptiimntkai$taa lisä.ämlillä 1fli;tk(l(ln aikadifr%ns.~.ll!hn pi@tös vqt ollit epäkoherentti lyhyellä, aikavalil..tta pitffimmiillii aikavälillij jo~rlonmukåinen tav,oitt~en ~'rm~ 115

116 KANSALLINEN VALMISTELU ED-asioiden hoito on kehitysyhteistyöosastolla hajautettu asiakohtaisesti eri vastuuyksiköihin. Erillinen EU-koordinaatioyksikkö huolehtii EDasioiden yleisestä seurannasta, ohjeistuksen koordinoinnista ja laajemmista tavoitelinjauksista sekä vastaa kehitysneuvoston valmistelusta. Yksikkö vastaa myös nykyisen Lome-sopimuksen toimeenpanon seurannasta ja koordinoi Suomen kantoja neuvoteltaessa sopimuksen tulevaisuudesta. Suomen viralliset kannat kehitysyhteistyöosaston vastuualueeseen kuuluvissa ED-asioissa päätetään ED-asiain komitean alaisessa EU-13- jaostossa, jossa on jäseninä eri ministeriöiden edustajia. Jaoston laajassa kokoonpanossa ovat edustettuina myös etujärjestöt sekä Kehitysmaasuhteiden neuvottelukunta (KESU) ja Kehitysyhteistyön palvelukeskus (KEPA). Kehitysneuvoston kokousten edellä valtioneuvoston kanta lyödään lukkoon EU -asioiden ministerivaliokunnassa, jonka jälkeen se viedään eduskunnan suuren valiokunnan käsittelyyn. ED-asiain komitea hyväksyi kesäkuussa 1996 EU-toimintaohjeen kehitysyhteistyökysymyksissä. Toimintaohje perustuu Suomen yleiseen ED-politiikkaan sekä hallituksen kehitysyhteistyöstrategiaan. Lähtökohta on, että jäsenyyden myötä EU:n kehitysyhteistyöstä on tullut Suomenkin kehitysyhteistyötä. Suomen tulee vaikuttaa kaikin keinoin sen sisältöön ja laatuun. Toimintaohje linjaa ne asiakokonaisuudet, joita Suomi pyrkii aktiivisesti edistämään EU:ssa ja joihin Suomi erityisesti keskittyy. Näitä painopistealueita ovat yhteisön ja jäsenvaltioiden kehitysyhteistyön koordinaation tehostaminen ja keskinäisen täydentävyyden kehittäminen työnjaolliseen suuntaan sekä kehitysmaihin vaikuttavan ED-politiikan eri lohkojen keskinäisen koherenssin lisääminen. Näiden asiakokonaisuuksien edistäminen on yksi yhteisön kehitysyhteistyön suurimpia haasteita, joihin Maastrichtin sopimus velvoittaa jäsenvaltioita. Muita painopistealueita ovat aktiivinen osallistuminen Lome-sopimuksen tulevaisuuden pohdintoihin, evaluointitoiminnan kehittäminen, ympäristöllisesti kestävän kehityksen painottaminen sekä politiikan muotoilussa että hanketasolla, sukupuolten välisen tasa-arvon edistäminen, vastaanottajamaan oman vastuun ja sitoutumisen korostaminen, koordinaatio YK-järjestöjen kanssa sekäyk:nkonferenssien seuranta ja niiden päätösten huomioon ottaminen yhteisön kehitysyhteistyössä. Suomen tulee myös valvoa määrärahapäätösten tarkoituksenmukaisuutta ja varojen käyttöä sekä budjettikurin noudattamista. Suomi aloitti kansallisen valmistautumisen Lomen sopimusneuvotteluihin loppuvuodesta Yliopistojen ja korkeakoulujen kanssa toteutettavan laajan tutkimushankkeen avulla pyritään saamaan kuva nykyisen sopimuksen toimivuudesta ja tietoa sen vaikutuksista erityisesti AKT-maissa. Tutkimukset käynnistyivät alkuvuodesta Ulkoasiainministeriön asettaman poikkisektoraalisen Lome-taustaryhmän tehtäviin kuuluu mm. analysoida sopimuksen tulevaisuudesta esitettyjä vaihtoehtoja sekä aiheesta käytävää keskustelua ja sitä koskevia tutkimuksia eri maissa. Sopimuksen aihepiiristä on myös tarkoitus 116

117 järjestää seminaareja ja koulutustilaisuuksia. Pääosaston DG VIII :n pääjohtaja Steffen Schmidt kävi Suomessa kehitysyhteistyöosaston vieraana tammikuussa 1996, jolloin järjestettiin seminaari Lomen sopimuksesta laajalle osallistujajoukolle. Elokuussa 1996 komissaari Emma Bonino vieraili Suomessa ja keskusteli ministeri Haaviston kanssa EU:n humanitaarisesta avusta. Komissaari Manuel Marin vieraili ministeri Haaviston kutsusta Suomessa syyskuussa 1996 keskustelemassa EU:n Aasiaaja Latinalaista Amerikkaa koskevasta kehitysyhteistyöpolitiikasta. OSALLISTUMINEN EU:N KEHITYSYHTEISTYÖTÄ KOSKEVAAN PÄÄTÖKSENTEKOON NEUVOSTOSSA Suomi osallistui aktiivisesti EU:n kehitysyhteistyötä koskevaan lainsäädäntötyöhön ja päätöksentekoon sekä politiikan muotoilussa että hanketasolla. Neuvoston kehitysyhteistyötä käsitteleviin työryhmiin osallistui pääasiassa ED-edustuston edustaja, kun taas komission eri komiteoiden kokouksissa kävivät ministeriön edustajat. Kehitysyhteistyöministerien neuvoston kokousta valmisteleva kehitysryhmä kokoontui vuonna 1996 viikottain. Kehitysryhmä hoitaa EU:n toimintalinjakysymyksiä sekä valmistelee kehitysneuvoston käsittelyyn tulevia asioita ja eri apuinstrumentteja koskevaa lainsäädäntöä. Ennen asioiden käsittelyä kehitysneuvostossa ne viedään pysyvien edustajien komiteaan (COREPER), jossa mahdolliset työryhmäkäsittelyn jälkeiset erimielisyydet pyritään vielä ratkaisemaan. Vuoden 1996 kummassakin kehitysneuvoston kokouksessa nousi ministerien välisissä keskusteluissa vahvasti esille suurten järvien alueen tilanne. Itä-Zairen tilanteen kehittymistä seurattiin tarkasti myös kehitysryhmän kokouksissa. Kehitysyhteistyöministerit kokoontuivat marraskuussa ylimääräiseen tapaamiseen, jonka aiheena oli Itä-Zairen tilanne. Kokouksessa hyväksyttiin lausunto, jossa korostettiin YK:n toimenpiteiden kiireellisyyttä sekä alueen valtioiden vastuuta tilanteen ratkaisussa. Kehitysneuvosto hyväksyi vuonna 1996 useita tärkeitä päätöslauselmia, jotka koskivat mm. kehitysohjelmien ja -hankkeiden ympäristövaikutuksen arviointia, inhimillistä ja sosiaalista kehitystä sekä jalkaväkimiinojen vastaista taistelua. Neuvosto keskusteli myös Horisontti asiakirjan seurantaan liittyen kehitysyhteistyön koordinaatiosta ja koherenssista sekä kehitysyhteistyön roolista konfliktien ehkäisyssä. Vuonna 1996 kehitysneuvostossa hyväksyttiin myös asetukset humanitaarisesta avusta, kehitysmaissa toteutettavista kunnostamis- ja jälleenrakennustoimista sekä kehitysyhteistyöstä Etelä-Afrikan kanssa. Asetuksilla luotiin oikeusperusta asianomaisille budjettimomenteille. Neuvosto käsitteli myös asetuksia pakolaisten ja evakkojen avustamisesta Aasian ja Latinalaisen Amerikan kehitysmaissa, Hl -virusta/ Aidsia koskevista toimista kehitysmaissa, ympäristöllisesti kestävän kehityksen toimista kehitysmaissa, kehitysmaiden väestöpolitiikalle ja -ohjelmille annettavasta avusta ja yhteistyöstä huumausaineita ja niiden väärinkäyttöä vastaan sekä hyväksyi niistä yhteiset kannat. Tämän jälkeen asetukset 117

118 lähetettiin Euroopan parlamenttiin lausunnolle. Suomi osallistui aktiivisesti asetusten valmisteluun työryhmissä. Asetuksissa painotettiin mm. vastaanottajamaan riittävän sitoutumisen varmistamista sekä ympäristökysymysten huomioonottamista ja kestävän kehityksen edistämistä. Suomi on myös painottanut eri yhteyksissä normaalin budjettikurin noudattamista EU:n kehitysyhteistyömäärärahoissa samoin kuin kehitysyhteistyötä koskevien päätösten budjettivaikutusten ja varainhallinnon läpinäkyvyyttä. Ministeri Haaviston joulukuun 1995 kehitysneuvostossa esittämä aloite ympäristöllisesti kestävän kehitysyhteistyön EU -koordinaatiosta konkretisoitui vuoden 1996 kuluessa. Suomi selvitti yhteistyössä komission ja muiden jäsenmaiden kanssa kokeiluun soveltuvaa kohdemaata. Namibian viranomaisten kanssa käytyjen neuvottelujen pohjalta sovittiin, että koordinaatiokokeilu aloitetaan Namibiassa vuoden 1997 aikana. AKT-työryhmä Neuvoston AKT-työryhmä käsittelee Lomen sopimukseen liittyviä kysymyksiä laajakantoisista linjakysymyksistä yksittäisiin hallinnollisiin yksityiskohtiin. Suomen kannalta mielenkiintoisimpia kysymyksiä vuonna 1996 olivat mm. keskustelut yhteistyön lakkauttamisesta ja mahdollisesta uudelleen aloittamisesta eräiden AKT-maiden kanssa (artikla 366 bis, menettelytavat) ja merentakaisia maita ja alueita (MMA) koskevan sopimuksen puolivälitarkistus. Ryhmä kokoontui viikottain ja se valmisteli myös EUn kantoja AKT-EY-ministerineuvoston ja AKT-EUsuurlähettiläskomitean kokouksiin. AKT-EY-ministerineuvosto kokoontui kesäkuussa 1996 Länsi-Samoalla. Ryhmässä käsiteltiin myös teollisuuden kehittämiskeskuksen (CDI) ja maatalouden teknisen avun keskuksen ( CTA) toimintaa. AKT-FIN-työryhmä AKT-FIN-työryhmä eli rahoitusryhmä käsittelee Euroopan kehitysrahaston ja sen erillisten instrumenttien toimintaa ja maksuaikatauluihin liittyviä kysymyksiä. Työryhmä kokoontui vuonna 1996 viikottain. Suomen kannalta kiinnostavimmiksi nousivat keskustelut mm. jäsenvaltioiden maksuosuuksista, raportit EKR-varojen käytöstä, evaluointiraportit sekä tilintarkastuskertomukset. Myös EKR- ja artikla 28-komitean sisäisten sääntöjen uudistaminen käynnistyi vuonna Elintarvikeaputyöryhmä Työryhmä, joka käsittelee EU:n elintarvikeavun policy-kysymyksiä, valmisteli vuonna 1996 elintarvikeapua ja sen hankintamenettelyä koskevaa lainsäädäntöä. Ryhmässä aloitettiin myös keskustelut elintarvikeavun säännöstön ( Code of Conduct) tarpeellisuudesta ja sitä valmistelevasta foorumista. Marraskuussa 1996 pidetyn maailman elintarvikehuippukokouksen valmistelut heijastuivat myös työryhmän työskentelyyn. 118

119 Mrikka-työryhmä Työryhmä muodostettiin kesällä 1996 sulauttamaha entinen Etelä Afrikka -ryhmä varsinaiseen Afrikka-ryhmään. Työryhmä valmisteli mm. Etelä-Afrikan liittymistä Lome-sopimukseen vuonna 1995 hyväksytyn mandaatin pohjalta sekä laajensi keväällä 1996 komission mandaatin käsittämään myös EY:n ja Etelä-Afrikan tasavallan väliset vapaakauppasopimusneuvottelut. YHTEISÖN KEHITYSYHTEISTYÖHANKKEITA KÄSITTELEVÄT KOMITEAT Euroopan komissiossa kehitysmaasuhteiden ja kehitysyhteistyön hallinto on jakautunut useamman pääosaston ja siten myös komissaarin kesken. DG VIII ja komissaari Joao de Deus Pinheiro vastaavat yleisistä kehitysmaapoliittisista kysymyksistä ja AKT-maista, ja DG I ja komissaari Manuel Marin Aasian ja Latinalaisen Amerikan maista (ALA) ja Välimeren maista (MED). Humanitaarista apua varten perustettu erillinen yksikkö ECHO kuuluu komissaari Emma Boninon alaisuuteen. Komissiolla on edustustoja noin 80 kehitysmaassa ja uusia on perusteilla. EU:n kehitysyhteistyötä koskevan lainsäädännön ja muiden päätösten toimeenpanaan Suomi on osallistunut komission eri komiteoissa. Komission puheenjohdolla toimii seitsemän erilaista kehitysyhteistyökomiteaa. ALA-komitea Komitea käsittelee EU:n yhteistyötä, projekteja ja ohjelmia Aasian ja Latinalaisen Amerikan kehitysmaissa rahoitus- ja teknisen yhteistyön sekä taloudellisen yhteistyön kannalta. Vuonna 1996 komitea käsitteli 24 hanke-esitystä Aasiassa, joiden yhteisarvo oli 450 miljoonaa ecua sekä 32 hanke-esitystä Latinalaisessa Amerikassa, joiden yhteisarvo oli 230 miljoonaa ecua. Hankkeet kattavat laajasti eri sektoreita. Suurin hyväksytty yksittäinen hanke, arvoltaan 200 miljoonaa ecua, oli perusterveydenhuoltohanke Intiassa. Hankkeiden lisäksi komiteassa käsiteltiin kuusi EU:n maastrategiaa (Chile, Costa Rica, Guatemala, Honduras, Nepal ja Vietnam). MED-komitea Komitea käsittelee EU:n projekteja ja ohjelmia itäisen ja eteläisen Välimeren alueen maissa. Suomen kannanotoissa kiinnitettiin kysymysten ja lisäselvityspyyntöjen muodossa huomiota mm. hankkeiden kehitysvaikutuksiin erityisesti köyhimpien väestönosien kannalta, ympäristönsuojeluun, naisten asemaan sekä paikalliseen osallistumiseen ja kohdemaiden instituutioiden oman kapasiteetin vahvistamiseen. Vuoden 1996lopulla suunniteltu hankevalmistelun konsulttiapu mahdollistanee hankkeiden nopearuman ja tasokkaamman valmistelun. Avun laatu tuli uudestaan käsiteltäväksi vuoden lopulla tilitarkastustuomioistuimen MED-ohjelman tarkasturaportin yhteydessä. 119

120 EKR-komitea Komitea käsittelee kaikki Euroopan kehitysrahaston rahoittamat hankkeet Afrikan, Karibian ja Tyynenmeren alueen maissa sekä hankkeet, joita toteutetaan alueellisissa ohjelmissa. Vuoden 1996 aikana käsiteltiin myös yksittäisten AKT-maiden sekä alueiden kehitysyhteistyön strategioita voimassaolevan Lome-sopimuksen loppuajaksi, mutta käsittely jäi vielä kesken eräiden maiden poliittisen tilanteen vuoksi. EIP-komiteat Euroopan investointipankin (EIP) alaisuudessa toimii kaksi komiteaa, jotka käsittelevät pankin lainahankkeita. Välimeren aluetta käsitelevä Artikla 9/14 komitea kutsutaan koolle antamaan mielipiteensä lainahankkeesta silloin, kun Euroopan Investointipankki haluaa käyttää lainoitukseen EUn budjetista rahoitettavaa riskipääomaa tai korkotukea luottoa pehmentämään. AKT-maita käsittelevä Artikla 28-komitea taas kutsutaan koolle antamaan lausuntonsa lainahankkeista, joissa Euroopan kehitysrahaston kautta tulevaa riskipääomaa tai korkotukea käytetään lainanannon yhteydessä. Käytännössä komiteakokoukset pidetään peräkkäin ja niihin osallistuvat samat henkilöt. Elintarvikeapukomitea Komitea käsittelee EU:n elintarvikeavun ohjelmointia. Komitea käsitteli yhteensä 24 elintarvikeapuesitystä vuonna Lisäksi se viimeisteli uuden elintarvikeapuasetuksen, joka astui voimaan heinäkuussa Asetusluonnos uudeksi hankintaohjesäännöksi tuli käsittelyyn mutta ei vielä valmistunut. Komissio supisti huomattavasti vastaanottajamaiden lukumäärää kuten Suomi ja eräät muut jäsenmaat olivat toivoneet. Marraskuussa 1996 pidetyn maailman elintarvikehuippukokouksen valmistelut heijastuivat myös komitean työskentelyyn. Humanitaarisen avun komitea Komitea kokoontui ensimmäisen kerran heinäkuussa 1996, EU:n humanitaarisen avun asetuksen tultua hyväksytyksi. Kokouksissaan komitea käsitteli komission esitykset EU:n humanitaarisen avun kiireellisiksi toimenpiteiksi ja tiettyjen maiden tai alueiden humanitaarisen avustamisen kokonaissuunnitelmiksi. Komitea keskusteli myös humanitaaristen toimien suuntaviivoista ja eri maiden avustustoimien yhteensovittamisesta. 120

121 ... ~minister;ii)~äjatkettlirtoocmfl41jifjtjtffttyksllle;jijyhtdl.,.. s?jfllesu,u~ ~tqi$faneuvon~ntt14,jokaåkjitetfiin. wonfltll995. EU-han]fiiniuVtifttå on antafiut,fiijtq(i, neu~ttrijja. k~a niistä Ef.l:naWst;tJ8a/j~f!-j.fålstafnimaeef'iij ~..ffl1l~htdlinfw$8f!. Toimint4 on liattanutji,tj:n a~ohjelrr;at. ~ki..];uro~a~ IVY"1Jlllissaja kfthjtgsmttiss<t / Jf,Um kihitysmoihinkp~tijt ~ttj$oh,jel111ftt~ olleet, Viil~htilä'#ben fllueeti, kpttdva MEl);;olfjelrno;. Msiitrrtja... L&tt~en, 4~~.ALA-Pffeln'/a ~ekl!jj;urpopank,ehitys-,.... rfimsto,joka~jf)t#t'#j:nee~ijanketot~iutfa}ille ~ 1997'lupulla.E[ql;.;~ksellcz tuetaart hankkl?i,ta AKT-1114issa \"-:>]!. f ".å' ~... ~tl,. J.J;..... ~.fjtlfflfl'jtl..# ;..:, '~ fl,mef'en Ut)Uef!t;: ,... ;...." SuiinuJlaisift ha. etoteutt4fat OWf;'bS.all~ru:et iiktil:visii&ti EU:njdijestilmiin tar:f!!uskilpailuihin~ J(;i~nö~o#ptiiJO$/it.... kondtstunut..... lähitiliudlle.... TACIS... J a PHAREf.oh.. y 'elrniin... ' Vuoden l9fj6 aika'tjltsiu:ymalais4 /w,nketqteutiajat sa~ifat~hityå'iiuf:issl!jo~o tjksinäiin.tai ulkotrlittmm, komortioiclenkåwisa.kaikjciå<trtseitsemiin EU-hanketta,jbissa 8uomolaWen osuus oli JU>in.40mJ,YoOfl,(IO, marldw,a. KehitysmaJi!en osuus Su~~mten at:it$jjus hankkeirlenaroostapli runsaat17prosenttiatä~irrtmlitstuulut 0 fiopi.mufcyet,kehitysmawsa olivat maataloushankepemss'f? kmilu~. tu8:-hanke Kolurlil?iass4 sekij irlet$ähankkeet Banj,adeshi!J~ja 0 I~sa.... o Hankeneuvon1)!11t l!slikst6n ATK-pohjai!Jen.~al'Ve~~n.. 1;11/Jtyks.elfit~ s(jä~niiljts.esti lättes 2()() hr!n,l#df:rm:ff41~ nittä ktinno~hawf~e~ta;epitgis~ ~#iyhty]#t()f)at kokeneet tärnänpalbelp,ntiirigf?iksj.. 0 Kauppa'-ja teo~ntsterlö ~ ffll11j[isku1j$s.ai1996 työry_hmiin!jonka telltäväoli selm#fiii katt (l-jateollisuusministe~ riqn kehitysfahoituslaitosten projekti-ja r,j:j:j:imsru,ntfiontayksikön arvioinni$sa~itettyjen vaihtoehtl!jen toteuttamiskelpoisuus. Keskeisenä llihtökol;ttana oli piiällekkäisf) ksien.karsiininen valtwnhallinnossa. TyiJryhmiin suosituksen mu'y:tisestipäiitettitn yhdistiiä- EU-hanken.euvon,ta sekä projekti-ja ralwitusn fjvontayksikkö. yhdeksi ykspköksi,joka ludl. innollisesti sijoitettiin kauppa-ja teollisuusministeriön alaisuuteen. Uusi hankeneuvontayksikön toiminta käynnlstyt.vuljden 1997 alussa, Yksikkö saj käyttöönsä EU-hankeneuvonnan entiset tilat kehitysyhteistyöosastolla ja se. toimii läheisessä yhteistyössä ulkoasiainministeriön kanssa. Yksikön tehtäviin kuuluu 8U0'111ti/,aisten hanketoteuttajien kehitysrahoituslaitoksia sekä EU:n avustusohjelmia koskeva neuvonta ja koulutus. Tehtäviin kuuluu myös tiedottaminen YK.:n hankkeista. Yksikön henkilövahvuus on noin kymmenen henkilöä. 121

122 12 Henkilöapu YLEISIÄ KEHITYSPIIRTEITÄ Kehitysyhteistyöosaston kansainvälisten rekrytointiasioiden yksikkö tiedotti vuonna 1996 aktiivisesti yksikön toiminnasta sekä suomalaisten mahdollisuuksista hakeutua töihin kansainvälisiin järjestöihin. Kasvavia toiminta-alueita henkilöavussa olivat vuonna 1996 kriisinhallinnan siviilitehtävät kuten humanitaariset tehtävät, vaalitarkkailu ja lyhytaikaiset konsulttitehtävät Näiden osa-alueiden koordinointitarve samoin kuin yhteistyö kansalaisjärjestöjen kanssa korostui edelleen. Rekrytointiyksikön yhtenä tehtävänä on tukea muita viranomaisia kansainvälisten järjestöjen rekrytoinneissa. Yksikkö toimii myös YKjärjestelmän kansallisena rekrytointielimenä Suomessa. Se avustaa järjestöjä niiden hankkiessa henkilöapua Suomesta, avustaa ja neuvoo hakijoita sekä seuraa järjestöjen henkilöstötilannetta ja suomalaisten sijoittumista YK-järjestelmässä ja kehitysrahoituslaitoksissa. Suomalaisten määrä kansainvälisissä järjestöissä säilyi vuonna 1996 edellisten vuosien tasolla. Kansainvälisten järjestöjen tarjoamat kehitysyhteistyötehtävät muuttuivat yhä hallintopainotteisemmiksi, ja sektoriasiantuntemus hankittiin usein ulkoisilta toimittajilta. Tämä suuntaus näkyi erityisesti EU:n kehitysyhteistyössä. Useimmat YKjärjestöt ja kehitysrahoituslaitokset supistivat ja muuttivat edelleen henkilöstönsä rakennetta. Yksittäisiä asiantuntijoita lähetetään enää hyvin harvoin kahdenvälisen kehitysyhteistyön tehtäviin. Tarjouskilpailun kautta valittu suomalainen toteuttajaorganisaatio käyttää työssä useimmiten omia työntekijöitään. Avoimista paikoista ilmoitetaan sanomalehdissä ja osaston julkaisemassa "Avoimet tehtävät" -julkaisussa sekä vuonna 1996 aloitetuilla Intemetin kotisivuilla ( kyo.rekryto.html). Kotisivujen kautta pääsee myös kansainvälisten järjestöjen kotisivuille. Rekrytointiyksikön ylläpitämää atk-pohjaista resurssihenkilörekisteriä kasvatettiin vuonna 1996 mm. tiedottamalla ja verkostoitumalla. Erityisesti pyrittiin tavoittamaan vaativiin kansainvälisiin tehtäviin soveltuvia naishakijoita. Tavoitteena on luoda kilpailukykyinen resurssihenkilörekisteri, josta järjestöille voidaan tarjota tasokasta henkilöapua lyhyellä varoitusajalla. Tulevaisuudessa rekisterin on tarkoitus palvella entistä paremmin myös humanitaarisen avun sekä vaalitarkkailijatoiminnan tarpeita. 122

123 HENKILÖSTÖN KEHITTÄMISOHJELMAT Suomi rahoittaa tällä hetkellä vuosittain hieman yli 30 apulaisasiantuntijaa ja YK-vapaaehtoista kansainvälisten järjestöjen kenttätoimistoihin ja päämajoihin. Kehittämisohjelmaan käytettävissä olevat varat ovat viime vuosina hieman kasvaneet, mikä on mahdollistanut henkilömäärän lisäyksen. Tämä suuntaus on jatkuva ja tavoitteena on rahoittaa vuosittain noin asiantuntijan työskentely kansainvälisissä järjestöissä. Vuonna 1996 rekrytoitiin YK:lle ja kansainvälisille järjestöille noin 20 apulaisasiantuntijaa. Apulaisasiantuntijaohjelman tarkoituksena on kouluttaa henkilöstöä, joka myöhemmin voi hakea varsinaisiin sihteeristö- ja asiantuntijatehtäviin. Monenkeskisen kehitysyhteistyön tavoitteiden mukaisesti on järjestövalinnoissa painopiste asetettu YK:n operatiivisiin järjestöihin. Uusia yhteistyöjärjestöjä vuonna 1996 olivat Kansainvälinen atomienergiajärjestö IAEA ja Kansainvälinen kasvien geeniresurssien tutkimuslaitos IPGRI. Muut järjestöt olivat Maailman elintarvikejärjestö FAO, YK:nkansainvälinen huumausaineohjelma UNDCP, YK:n kehitysohjelma UNDP, YK:nympäristöohjelma UNEP, YK:n pakolaiskomissaari UNHCR, YK:nlastenrahasto UNICEF, YK:nnaistenrahasto UNIFEM ja Maailman elintarvikeohjelma WFP. Neuvottelut yhteistyöohjelman aloittamiseksi käytiin Kansainvälisen kotieläintalouden tutkimuslaitoksen (ILRI) ja Maailman ympäristörahaston (GEF) kanssa. Suomi kiinnittää apulaisasiantuntijaohjelmissa yhä enemmän huomiota työn sisältöön, järjestön kykyyn hyödyntää apulaisasiantuntijoiden asiantuntemusta sekä asiantuntijoiden jatkosijoittumismahdollisuuksiin järjestössä. Vuonna 1996 YK-vapaaehtoisohjelmassa rekrytoitiin 12 uutta asiantuntijaa. Uusia yhteistyömahdollisuuksia YK:n kehitysjoukkojärjestön (UNV) kanssa kokeiltiin vuonna 1996 mm. humanitaarisessa avustustoiminnassa sekä demokratisoitumisprosessien tukemisessa. Kiinnostavia alueita tulevaisuudessa ovat mm. Aasia, erityisesti Keski Aasia, Latinalaisen Amerikan ihmisoikeus- ja ympäristöprojektit sekä Länsi-Afrikan terveydenhuolto- ja opetusalan projektit. Nuorten asiantuntijoiden rekrytointi EU -komission edustustoihin oli uusi ohjelma. EU:n ohjelmassa rahoitetaan kahdeksi vuodeksi nuoria asiantuntijoita työskentelemään komission edustustoissa kehitys- ja siirtymätalouden maissa. Suomen ehdokkaat selvisivät kansainvälisissä kilpailussa hyvin, ja siksi EU rahoittaa poikkeuksellisesti kaksi suomalaista yhden asemasta. Suomi rahoittaa lisäksi kehitysyhteistyövaroin kaksi sekä Keski- ja Itä-Euroopan määrärahoista yhden nuoren asiantuntijan. Yhteensä tässä ohjelmassa aloitti viisi suomalaista vuonna 1996 seuraavissa EU -edustustoissa: Burkina Faso, Etiopia, Uganda, Peru ja Tsekki. Seuraava rekrytointikierros tähän ohjelmaan on vuonna

124 VALMENNUS Vuonna 1996 kehitysyhteistyöosasto järjesti viisi kahden viikon valmennuskurssia. Kurssien osanottajat olivat etupäässä uloslähteviä asiantuntijoita. Mahdollisuuksien mukaan joukkoon on hyväksytty myös hankevastuullisia kansalaisjärjestöjen kotitoimistoista. Vuoden 1996 osanottajajoukko koostui kolmesta tasasuuresta pääryhmästä: kahdenväliset hanketoteuttajat, kansalaisjärjestöjen kenttätyöntekijät ja apulaisasiantuntijat sekä YK:n kehitysjoukkolaiset. Oman lisävärinsä antoivat eri kulttuureista lähtöisin olleet osanottajat. Näitä oli mm. Chilestä, Zairesta ja Etiopiasta. Valmennuskurssien sisällössä korostettiin hallituksen kehitysyhteistyötavoitteita ja -painotuksia sekä yleisiä poliittisia ja taloudellisia kehitysnäkymiä. Jokaisen lähtijän tarpeet pyrittiin huomioimaan erityisohjelmissa, mm. järjestämällä tapaamisia kohdemaan Suomessa asuvien kansalaisten kanssa. Jokainen lähtijä sai myös mukaansa lähtömateriaalipaketin. Lähtijöitä oli yhteensä 33 maahan. Pohjoismainen yhteistyö on ollut hyvin hedelmällistä muutamissa kohdemaissa, lähinnä Keniassa ja Sambiassa, joissa on voitu pitää yhteisiä ns. in-country training-kursseja. Viikon internaattikurssin aikana kyseisen maan tiedemiehet ja johtavat virkamiehet ovat antaneet tietoa mm. politiikasta, taloudesta, kulttuurista ja uskonnosta sekä naisen asemasta ja hallintokulttuurista. Vuonna 1996 aloitettiin yhteispohjoismaiset valmistelut tämän toimintamuodon laajentamiseksi. Keskeisellä sijalla kaikessa ihmisten välisessä toiminnassa on kulttuuriin ja uskontoon liittyvät hyvinkin herkät kysymykset. Sekä antajamaat että kansainväliset tutkijat painottavat näiden tekijöiden tärkeyttä. Kehitysyhteistyöosaston valmennustoiminnassa niillä on hyvin keskeinen sija. 124

125 125

126 13 Tutkimus YLEISTÄ Kehitysmaatutkimus palvelee kehitysyhteistyön suunnittelua ja toteutusta sekä vahvistaa niin kehitysmaiden omien kuin suomalaistenkin tutkijoiden valmiuksia. Tutkimus kohdistuu mm. kulttuurisiin, poliittisiin, taloudellisiin ja ekologisiin ilmiöihin etsien keinoja alikehityksen syiden ja niiden aiheuttamien haittojen poistamiseksi. Tutkimusta sisältyy sekä kahdenväliseen että monenkeskiseen kehitysyhteistyöhön. Niiden ohella kehitysteoreettiseen sekä kehitysyhteistyön suunnittelua palvelevaan tutkimukseen varattiin vuonna 1996 yhteensä kahdeksan miljoonaa markkaa. Tästä noin viisi miljoonaa kanavoitui Suomen Akatemian kehitysmaatutkimuksen jaoston ja 1,4 miljoonaa Pohjoismaisen Afrikka-instituutin kautta. Ministeriön omiin tarpeisiin perustuvaan tutkimukseen jäi 2,1 miljoonaa markkaa. Suomen Akatemian kehitysmaatutkimuksen jaoston käytettävissä oli vuonna 1996 yhteensä kahdeksan miljoonaa markkaa, joka jaettiin tutkijoiden hakemusten ja tutkimussuunnitelmien perusteella. Rahoitettavaksi valittiin strategian mukaisesti monitieteisiä tutkimusaiheita. Tulevaisuudessa on tarkoitus rakentaa tiettyihin aihekokonaisuuksiin keskittyvä kehitysmaatutkimuksen ohjelma. Muiden Pohjoismaiden tavoin Suomi osallistuu Uppsalassa toimivan tutkimus- ja dokumentaatiokeskuksen, Pohjoismaisen Afrikka-instituutin toimintaan. Vuosina Suomi rahoittaa instituuttia vuosittain enintään 1,4 miljoonalla markalla. Varat käytetään suomalaisen tutkijan palkkaamiseen, stipendeihin sekä konferenssien ja seminaarien järjestämiseen. Kehitystutkimuksen varoin on aikaisempina vuosina rahoitettu myös tutkijoiden ja tutkimuslaitosten anomuksiin perustuvia tutkimuksia. Tällainen hajanainen toimintamalli ei kuitenkaan ole riittävästi vastannut käytännön kehitysyhteistyön tarpeisiin. Vuonna 1996 varoja alettiinkin entistä selkeämmin suunnata nimenomaan kehitysyhteistyön strategiasta ja tarpeista lähteviin ja kehitysyhteistyön suunnittelua tukeviin tilaustutkimuksiin. Kehitysyhteistyöosastolla tehdyn kartoituksen perusteella ensimmäiseksi käynnistettiin eteläisen Afrikan taloudellista integraatiota ja Lomen sopimuksen vaikutuksia koskevat selvitykset. Niitä seuraavat vuonna 1997 kehitysyhteistyön kulttuuri-, ympäristö- ja ihmisoikeuskysymyksiä koskevat selvitykset. Tilaustutkimuksia toteuttavat pääasiassa suomalaiset tutkimuslaitokset ja tutkijat. Vastaavanlaista yhteistyötä voidaan tehdä myös muiden kehityskysymyksiä riippumattomasti tarkastelevien tutkimuslaitosten ja tiedejärjestöjen kanssa. Vuoden 1996 aikana kehitysyhteistyöosasto oli osaltaan tiivistämässä suomalaisten kehitysmaatutkijoiden keskinäistä ja tutkijoiden sekä virkamies- 126

127 ten välistä yhteistyötä ja tiedon vaihtoa. Tätä varten järjestettiin syksyllä seminaari, jossa etsittiin yhteisiä linjoja ja keinoja yhteistyön tiivistämiseksi. EU Kehitysmaatutkimuksen yhteistyön tavoite on edistää EU-maiden keskinäistä tutkimusyhteistyötä ja kehittää eurooppalaista kehitysmaaasiantuntemusta. Samalla pyritään vahvistamaan kehitysmaiden omia tutkimusvalmiuksia. EU:n vuosien puheohjelman kohdealueet ovat uusiutuvat luonnonvarat, maatalous- ja elintarviketuotannon kehittäminen sekä terveys ja väestö. WIDER-INSTITUUTTI Taloudellisen kehitystutkimuksen kansainvälinen instituutti (World Institute for Development Economics Research) perustettiin Helsinkiin Suomen hallituksen ja YK-yliopiston vuonnal984 allekirjoittamalla isäntämaasopimuksella. Se oli perustettaessa ensimmäinen YK-yliopiston tutkimus- ja opetuskeskuksista. WIDER-instituutti tutkii maailmanlaajuisia kehitysongelmia ja pyrkii löytämään niille ratkaisuja. Instituutin tutkimustoiminta keskittyy kaksivuotiskaudella viiteen aihepiiriin: siirtymätaloudet, Saharan eteläpuoleinen Afrikka, kansainväliset taloudelliset kysymykset (mm. pääomaliikkeet ja maksutaseongelmat), institutionaaliset kysymykset (mm. maaomistusoikeus) ja globaali hallinto (mm. humanitaariset hätätilanteet). Instituutti kouluttaa myös nuoria suomalaisia tutkijoita ja järjestää kehitystalouden kursseja suomalaisissa yliopistoissa ja korkeakouluissa sekä järjestää seminaareja ja yleisöluentoja. Instituutin uusi johtaja, professori Giovanni Andrea Comia aloitti tehtävässään vuoden 1996 alussa. Uuden johtajan aikana hallintoa on kevennetty. Hallinnollinen henkilökunta on vähentynyt puoleen ja säästyneillä varoilla on budjetin huomattavasta supistumisesta huolimatta kyetty kasvattamaan tutkijakuntaa. Suomi tukee instituuttia isäntämaasopimuksen mukaisesti antamalla sille toimitilat ja johtajan asunnon. Tämän lisäksi Suomi antoi markan erillisavustuksen humanitaarisia hätätilanteita käsittelevälle tutkimushankkeelle vuonna MUU MONENKESKINEN TUTKIMUS Maailman terveysjä.ijestö WHO Suomi on tukenut kehitysyhteistyövaroilla WHO:n tutkimusohjelmia, jotka suuntautuvat kehitysyhteistyön prioriteettialoille lisääntymisterveyteen, perhesuunnitteluun ja äitien ja lasten perusterveydenhuoltoon. Suomi on osallistunut aktiivisesti tämän työn suunnitteluun ja toteuttamiseen. 127

128 Suomi tuki WHO:n tutkimusohjelmia vuonna 1996 yhteensä 4,3 miljoonalla markalla. Tehostettu ohjelma eniten apua tarvitseville maille (ICO) sai 1,1 miljoonaa markkaa, perhe- ja lisääntymisterveyden ohjelma (FRH/HRP) sai 2,2 miljoonaa markkaa ja miljoona markkaa meni tuberkuloosintutkimusohjelmalle (GPV), joka kehittää DNA-pohjaisia rokotteita. YK:n Aids-ohjelma (UN-AIDS) Suomi tuki vuonna 1996 kahdella miljoonalla markalla vuoden alussa perustettua YK-järjestöjen yhteistä AIDS-ohjelmaa (UN-AIDS), joka jatkaa WHO:n aloittamaa työtä. WHO:n lisäksi ohjelman perustajajäsenet ovatyk:nkehitysohjelma UNDP, YK:nlastenrahasto UNICEF, YK:n kasvatus-, tiede-, ja kulttuurijärjestö UNESCO, YK:nväestörahasto UNFPA sekä Maailmanpankki. UN-AIDS on ensimmäinen näin laaja poikkisektoraalinen ohjelma YK:ssa. CGIAR Kansainväliseen maataloustutkimuksen konsultatiiviryhmään (CGIAR) kuuluu yhteensä 16 pääasiassa kehitysmaihin sijoitettua tutkimuslaitosta, joiden tutkimusalat ovat kasvinjalostus, karja-, kala- ja metsätalous sekä elintarviketutkimus. CGIAR:in budjetti vuonna 1996 olin. 300 miljoonaa dollaria. Vuodesta 1993lähtien suomalainen on ollut CGIAR:in teknisen neuvonantajaryhmän jäsen. Suomi tuki vuonna 1996 yhteensä 6,5 miljoonalla markalla kolmea CGIAR:iin kuuluvaa laitosta: Nairobissa sijaitseva ILRI (International Livestock Research Institute), Indonesiassa sijaitseva CIFOR (Centre for International Forestry Research) ja Nairobissa sijaitseva ICRAF (International Centre for Research in Agroforestry). 128

129 14 Evaluointi ja sisäinen tarkastus Evaluoinnin ja sisäisen tarkastuksen tavoitteena on kehitysyhteistyön laadun parantaminen ja käytettyjen menettelytapojen kehittäminen. Evaluoinnin tarkoituksena on tuottaa tietoa kehitysyhteistyöstä. Tätä tietoa käytetään julkisessa raportoinnissa: eduskunnan, veronmaksajien ja myös yhteistyömaiden hallitusten on siten mahdollisuus muodostaa käsityksensä kehitysyhteistyön vaikutuksista, tuloksellisuudesta ja tehokkuudesta sekä määriteltyjen toimintaperiaatteiden toteutumisesta. Evaluoinnin tuottamaa tietoa tarvitaan myös kehitysyhteistyöosaston ja sen yksiköiden hallinnon, menettelytapojen ja päätöksenteon kehittämisessä. SUOMEN KEHITYSYHTEISTYÖN EVALUOINTI Vuonna 1996 valmistui kolme laajaa evaluointia. Helsingin yliopiston Kehitysmaainstituutin tutkijat kokosivat synteesiselvityksen kaikista vuosina valmistuneista Suomen kehitysyhteistyöhankkeita koskevista evaluointiraporteista. Selvitys julkaistiin nimellä 'Effects or impacts?' (Tuloksia vai vaikutuksia). Suomen humanitaarisen avun evaluointi valmistui syksyllä Raportista koottiin myös kehitysyhteistyöosaston ensimmäinen CD-rom (ks. laatikko s.?? ). Kolmas laaja evaluointi arvioi osapuolten sitoutumista Suomen kehitysyhteistyöohjelmaan ('Ownership in the Finnish Aid Programme'). Työ oli aloittamassa kansainvälistä keskustelua sitoutumisesta, ja raportti on herättänyt sekä avunantajamaiden että kehitysmaiden kiinnostusta. Syksyllä 1996 käynnistettiin niinikään kansainvälistä kiinnostusta herättänyt selvitystyö 'Kulttuuriulottuvuudet Suomen kehitysyhteistyössä'. Tarkastelun kohteiksi valittiin Suomen yhteistyömaista Etiopia, Mosambik ja Vietnam. Toinen vuoden 1996 aikana käynnistetty evaluointi käsittelee Suomen tuen pitkäaikaisia vaikutuksia Sambian maaseutusektorin kehitykseen. Molemmat työt valmistuvat loppuvuodesta Laajojen evaluointiraporttien ohella ryhdyttiin vuonna 1996 taas julkaisemaan yksittäisiä hankkeita koskevia evaluointiraportteja. 'Sinisessä sarjassa' ilmestyi vuoden aikana kymmenen teosta. KANSAINVÄLINEN EVALUOINTIYHTEISTYÖ Suomi osallistuu kansainväliseen evaluointiyhteistyöhön OECD:n kehitysapukomitean DACin evaluoinnin asiantuntijaryhmässä, Euroopan komission evaluointipäälliköiden kokouksissa sekä pohjoismaisissa eval uointikokouksissa. 129

130 ... ka. ts Clsapualten 'l~ sitoutuminen Suome,n kehitysyhteistyössä...,,.keskustclu~srl~~sitpuå~u.sjtouturmsesta' on ~~ses#tij, kuka... päijttäfj, krlnfrrillat}4 ~kutttz4 kehitysyhte~yöhankkeissa.. Päii-.. m4ttränä on; toimjrntlqtt "tåtjilun. påtantaminen ant<irrwjta enemfflän 1J4ik;utm.1Jtdttta. ~lli$ille käf]ttäjille' Suofnen ~hitfj$fjht~istyöhankkeissa ei l980;lumfllåsuosttw osapudltert- sf,touturihsen lisiiiimistä. Hanketoteutukse8$a pairwtet. ;#itl ~rijr;alw.fen. atkatil:ulynm,ukaista m<tksat,fjr!a gekij suomalaisen ~nowgitj:nj(l ~iantu,ntcmuksen ~äyttöä. Kehitykseen liittyvie. n.. on. g. elmten.....njq. :ra..t.. ka...'is.. UJ. e,n maa.. "o. ttely olipagolti81jomid aiste.. n as?,o,ntfl,nti}oiilenj4 ylite~ömaiden johtavien virkamiesten käsis-: sli koko asetelfm$sa orr tapahtunut merkittävä muutos 19.9()o... ltwulla.. Suomataiset: kohd~ticaliset han;kkeet tukepat nyt m,erkittli 'PiJsti pttremrnin osa'pj!ol~n.sitoutumista. Yhtei8tyiimao:t. paikalli.set insti~uffot ja pai}ttillis# ihmiset osallistuvat; toiminnan tåvoit-.. teitjfm 1nillltittef,yynjakeinojen.valintaan. Tavoitt~cna on asettaa. :!r::j::'f!!eistfjönraan i~tituutwi&n sisitlle niiden 01rUlkri. r.... OsOf!uolt~fJ, s:ttoutumjsta ~elvitt;ltnyt kansainv/ilinen ryhmä ctot~~.f>ttaf'/tjti~~ vqlffl;i&tuneessa rnporti8saan, että Supmen f..... n...,. kf..... ts.... et l&:it{t ä.nrw t ov..... m k.a. n. $ai.. nväl. ts. esti ~.. ~n 11VJille1tja eri hankkeiden OOlilläon eroja~ oen..'... frt ttla~mtltf! ~ kof«>fi4isuitt~f!aliin vtelä pyrlttäväparantamatjll'f;... e~~nm, tllr~~mmlit ~o~uksetolif){jneuratl1pat~....: :-.~~n.kankk~tuleeinttgmitua mahdolustmmim. pit~~ai:itt~~iden p(/,ikallisi{n.t~ituutioihin. - ~k~ fw1tt1{keesta hyötyvtin tulee osoittfmt: sit<ntttr~t.~ p(j,~~rnj1lla hfjnkkeeseenjdlakjns41,ai~ se1l[j.rlisut'$$illtf. jqt~ h illä tm niukasti,.muttajof(l he pitävät arppg(fa~ :..... ~.t(atlik,f~ppll~e,t o~~()liit on slldtafltl ~JJ: ha,rtklc~n suu~fft#mt.~j9.toteutulcseen.: <. > ; J~~~~ar;:;.~~~~~ ~.. ~. ~do~j<t hdj,lirjrt<m on {).tf/ta~~aarnoni1rjut ~et ~$~ft prp$essitja.ztto~~n.ililj~,j~ta.eivoi.sovit tatf~~i nbyrqkraattisi~tiqrkatf.ml~uf:r: J.... ~'.Pb: ~~ivh. ettltkehitysyht~ljft~oftp{~~.~iit ja.j~~jlr.~t/,winin;tape~fi!/. ;". ), > \ /'' c,:,,'o/'' ~ c'',,,. '~~-~\ ",,.,, ~;,_ --<o'_.~:> ~ } 130

131 DACin koordinoimassa kansainvälisten yhteisevaluointien ohjelmassa Suomen vastuualueena on jäsenmaiden kansalaisjärjestöapua koskevien evaluointien synteesi. Työ aloitettiin vuonna 1995 ja sitä koordinoi Helsingin yliopiston Kehitysmaainstituutti. Työn toinen vaihe saatiin päätökseen loppuvuodesta Selvitys sisältää koosteen 240 hankkeen evaluoinnista 26 eri kehitysmaassa, useita maakohtaisia selvityksiä sekä analyysin evaluointien metodologisista kysymyksistä. Kolmannessa vaiheessa kerätään kansalaisjärjestöjen kommentit luonnokseen. Työ valmistuu vuoden 1997lopulla. Euroopan komission ja EU:n jäsenmaiden mittavan elintarvikeapuohjelman evaluointi valmistui keväällä Työn yhteenveto ja sen suomennos julkaistiin kehitysyhteistyöosaston 'Sinisessä sarjassa'. Pohjoismaisen evaluointiyhteistyön tuloksena valmistui YK:n Sosiaalisen kehityksen tutkimuslaitoksen UNRISDin evaluointi. SISÄINEN TARKASTUS Varojen käytön ja toiminnan tarkoituksenmukaisuuden ja oikeellisuuden valvonta on tärkeä osa kehitysyhteistyön laadun kehittämistä. Kehitysyhteistyöosaston toimeksiannosta tuotettiin vuoden 1996 aikana 11 tilintarkastusraporttia. Pääosa tarkastuksista toteutettiin vuonna 1993 solmitun puitesopimuksen nojalla yhteistyössä tilintarkastusyhtiö KPM G Wideri Oy Ab:n kanssa. Tarkastuksista on annettu erilliset yksityiskohtaiset raportit suosituksineen. Laajimpia olivat Hanoin vesihuoltohankkeen tarkastus sekä Helsingin kauppakorkeakoulun kehitysmaakoulutuskeskus PRODECin ja Maatalouden tutkimuskeskuksen tarkastukset. Tarkastusten havainnot ja huomautukset koskivat sekä hankkeiden toteuttajaosapuolta että myös kehitysyhteistyöosastoa. Puutteita löytyi hankehallinnoinnissa, varojen käytössä, kirjanpidossa sekä raportoinnissa. Tarkastusten havainnot osaltaan johtivat siihen, että kehitysyhteistyöosastolla ryhdyttiin syksyllä 1996 uudistamaan kehitysyhteistyön sopimusmalleja ja ohjeistoja. 131

132 j j j j j j j j j j j

133 15 Tiedotus Myönteiset uutiset Suomen kehitysyhteistyöstä leimasivat tiedotustoimintaa vuonna Hallituksen periaatepäätös kehitysyhteistyön uusista painopisteistä on luonut perustan entistä tuloksekkaammalle toiminnalle. Päätös kehitysyhteistyömäärärahojen nostamisesta 0, 4 prosenttiin bruttokansantulosta vuoteen 2000 mennessä on lisännyt kehityskysymysten painoarvoa poliittisessa keskustelussa ja kehitysyhteistyön saamaa huomiota joukkotiedotusvälineissä. Lehtien pääkirjoitukset, erikoisartikkelit sekä radio- ja TV-ohjelmat ovat esitelleet Suomen hankkeita, jotka ovat parantaneet kehitysmaiden asukkaiden elintasoa. Samalla on korostettu keskinäisen maailmanlaajuisen yhteistyön merkitystä. Selvitysmies Pertti Paasion raportti ja kehitysyhteistyön uudet linjaukset olivat teemoina monessa päättäjille ja lehtimiehille suunnatussa tiedotustilaisuudessa. Muun muassa kansainvälisen kehitysyhteistyön ajankohtaisia kysymyksiä, Lomen sopimuksen uusimista, mikrolainoja, väestökysymyksiä ja UNDP:n inhimillisen kehityksen raporttia esiteltiin erityisseminaareissa. Opetustarkoituksiin on toimitettu tiedotusaineistoa. On myös luotu yhdessä opetushallituksen kanssa rekisteri henkilöistä, joilla on kehitysyhteistyökokemusta. Näin helpotetaan kehityskysymysten käsittelyä kouluissa osana kansainvälisyyskasvatusta. Laaja "Ihminen ja kehitys" -tapahtuma, joka järjestettiin ensimmäistä kertaa pääkaupunkiseudun ulkopuolella Tampereella, keräsi kaikkiaan yli 8000 ihmistä näyttelyihin, elokuvaesityksiin, kulttuuritapahtumiin ja seminaareihin. YK-päivänä kehitysyhteistyöosastolla oli avointen ovien päivä, jonka aikana esiteltiin yli 500 vierailijalle suomalaisen kehitysyhteistyön eri puolia. Ulkoministeriön, Lastensuojelun keskusliiton ja Suomen Unicef-yhdistyksen yhteinen teemapäivä tutustutti pääkaupunkiseudun yläasteen oppilaita lapsityövoimaan kehitysmaiden näkökulmasta. Kehitysyhteistyötä esiteltiin myös muissa tapahtumissa, esimerkiksi lukialaisten Studia 96 -messuilla. Tiedotusyksikkö vastaa vuosittain tuhansiin kyselyihin ja aineistotiedusteluihin kehitysyhteistyöstä. Kehitys-Utvecklingja Kehitys Uutiset -lehdet saavuttavat yhteensä yli lukijan kohderyhmän. Ajankohtaisia kehitysyhteistyöpäätöksiä kuukausittain esittelevä Kehitys Uutiset on käyttökelpoinen lähde kaikille kehitysyhteistyössä mukana oleville ja sitä seuraaville. Kehitys-Utveckling luo taustaa kehityskeskustelulle ja analysoi sitä. Vuoden 1996 teemanumeroissa esiteltiin mikroluottojen kehitysvaikutusta, maailmanlaajuista elintarviketilannetta, intemetin käyttöä kehitysmaissa sekä kehitysyhteistyön periaatepäätöstä sekä siitä saatuja kansainvälisiä kommentteja. Osaston intemetkotisivua on kehitetty ja se on edistänyt kehityskeskustelua. Internet on nopein tapa opettajille, toimittajille ja tutkijoille saada tietoa uusista julkaisuista ja päätöksistä. Sen kautta löytyvät myös linkit kehitysyhteistyö- ja kehitysmaakysymysten kansainvälisiin lähteisiin. Kehitysyhteistyöosaston kirjasto on avoin yleisölle. Kirjastossa on kehityskysymyksiä, kehitysmaita ja kehitysyhteistyötä käsittelevää teosta. Kirjasto on toimittanut kirjallisuusluetteloja erityisaiheista - muun muassa naiset kehityksessä, ihmisoikeudet, kestävä kehitys sekä metsät kehitysmaissa. "Ihminen ja kehitys" -tapahtuma Tampereella