Eläintenkouluttaja. Opinnäytetyö. Rosa Maritta Venäläinen

Transkriptio

1 PORON KOULUTTAMINEN SEURAAMAAN KEPPIÄ JA PYSÄHTYMÄÄN JÄÄDEN SEISOMAAN Eläintenkouluttaja Opinnäytetyö Rosa Maritta Venäläinen Amiedu

2 2 SISÄLLYSLUETTELO Tiivistelmä 3 1. Poro ennen ja nyt - poro polveutuu peurasta 4 2. Poro uusii sarvensa vuosittain 4 3. Luontaisesti porot vaeltaisivat ympäri vuoden 5 4. Arktisiin oloihin sopeutuminen poron elinehtona Poron keinot kestää kylmyyttä Poro erottaa talvella hyvin sinistä ja violettia 6 5. Kesä on porolle kasvun aikaa Poro valikoi syömänsä kasvit ja niiden osat Poro on märehtijä 7 6. Rykimäajan jälkeen porot inventoidaan poroerotuksissa 8 7. Poron sekä poronhoidon uhkia ja vaaroja Poronkusema ja kusiumpi Talviruokinnan riskinä on tautien leviäminen Pedot ja liikenne porojen surmina 9 8. Koulutussuunnitelma Käytännön koulutuksen toteutuminen Koulutusprosessin arviointi 12 Liitteet: Liite1. Käytännön koulutuksen toteutuminen: Liite1_valmis_Pummi.pdf ja Liite1_valmis_ViisiPiikki.pdf Liite 2. Koulutusohje Liite2_koulutusohje_porokaytos.pdf Liite 3. Poroerotus Peltovaaralla Liite3_poroerotus_peltovaara.pdf Lähdeluettelo 14

3 3 TIIVISTELMÄ Poroja (Rangifer tarandus) pidetään Suomessa nykyään lähinnä lihantuotantoa varten. Perinteisesti joitain poroja on koulutettu ajoporoiksi ja taakkoja kantamaan, nykyään ajoporoja käytetään lähinnä matkailussa. Operanttia ehdollistamista käytetään yleisimmin koirien koulutuksessa (ns. naksutinkoulutus), mutta menetelmä soveltuu minkä tahansa eläinlajin yksilöiden kouluttamiseen. Porojen kouluttamisessa operantti ehdollistaminen (ja positiivinen vahvistaminen) ei toistaiseksi ole kovinkaan yleinen menetelmä. Tämän työn tarkoituksena oli kouluttaa kahdelle porolle käytös, joka koostuu (kosketus)kepin seuraamisesta ja vihjeestä paikallaan seisomaan jäämisestä ärsykekontrollin tasolla yksi. Ärsykekontrollin saavuttamisen jälkeen kestoa olisi ehkä ollut jatkoa silmällä pitäen parempi rakentaa selkeämmin ei kiinteän ajan mittaisilla lisäyksillä, esimerkiksi käyttäen apuvälineenä satunnaisia kestoja laskevaa ohjelmaa: Koulutettavat porot olivat paikallisten poronomistajien poroja Kemijärven Luusuassa. Porot olivat koulutuksen ajankohtana talvitarhoilla. Alkuperäisen koulutussuunnitelman mukainen tavoite osakäytösten (ja koko käytösketjun) kestojen osalta ylittyi: alun perin tavoitteena oli kepin seuraamista kymmenen askelta ja pysähtymisen jälkeen paikallaan oloa seisomaan jääden kymmenen sekuntia. Työssä päästiin kuitenkin suhteellisen vaivatta 30 askeleen seuraamiseen ja 30 sekunnin paikallaan oloon. Paikallaan olo -käytös oli suhteellisen helppo kouluttaa, porot seisoskelevat luontaisestikin paljon ajastaan. Koska poron näkökyky on heikohko, vihjeeksi pysähtymiselle ja paikalleen seisomaan jäämiselle oli tarkoituksenmukaista valita ääni, tässä työssä "ssh"-ääni. Kepin seuraamiskäytöksen kouluttamiseksi on syytä ottaa huomioon porojen varsin rajoittunut näkökyky ja pieni tarkan näön alue, ja että porot erottavat hyvin tummuuseroja ja etenkin talvella sinisen ja violetin aallonpituuksia. Etenkin kepin seuraamiskäytöstä luotaessa on hyötyä poron hajuaistista, sillä kepin päähän voi houkutteluksi laittaa jäkälänokareen. Osakäytösten liittäminen käytösketjuksi onnistui hyvin ja vaikeuksitta Työssä selvisi mm., että jäkälä toimii vahvisteena hyvin, mutta yksilökohtaiset erot voivat olla suuria. Poro saattaa märehtiä vahvisteeksi saamaansa jäkälää suhteellisen pitkän aikaa, etenkin, jos jäkälä on "muruinen". Reagoimisaika (latenssi) vihjeestä toiminnan alkamiseen saattaa poroilla olla melko pitkä. Käytöksen osatavoitteissa (kriteereissä) on syytä edetä tekemättä tarpeettomasti toistoja, sillä poro saattaa alkaa ennakoida ja jäädä paikalleen tiettyyn osatavoitetasoon, josta edistyminen eteen päin teettää todennäköisesti lisätyötä. Koulutuksen onnistumisessa yksilöiden väliset erot ja myös erot saman yksilön kohdalla eri aikoina voivat olla suuria. Porot eivät ole ruokinta-aikojensa yhteydessä kovinkaan motivoituneita kouluttamiseen, myös porojen vuorokausirytmiin kuuluvat lepoajat saattavat vaikuttaa viretilaan ja motivaatioon. Nyt porojen "kotiympäristönä" ja alkuyleistyspaikkana olivat talvitarhat, joilla oli ruokintapaikkoja rehuineen ja heinineen sekä muita poroja. Alkuyleistyspaikan pitäisi olla lähes häiriötön - nyt ruokahäiriöt, etenkin rehurakeet, olivat häiriötekijöinä melko vahvoja, joskin häiritsevyys oli yksilökohtaista ja kauempana ruokapaikoista koulutus onnistui paremmin. On porokohtaista, kuinka poro sietää muita poroja läheisyydessään. Vaatimet vasoineen sietävät muita poroja todennäköisesti huonoiten. Ympäristöön ilmaantuvia häiriöitä, esimerkiksi kengän kopsahdusta kiveen, porot eivät pakoeläiminä siedä kovinkaan hyvin, vaikka porolle olisi rakennettu jo käytös, joka toimii melko hyvin hyvin suhteellisen häiriöttömässä ympäristössä. Myös hämärää ja pimeyttä porot vieroksuvat.

4 4 1. PORO ENNEN JA NYT - PORO POLVEUTUU PEURASTA Poro (Rangifer tarandus tarandus) on peuran (Rangifer) sukuun kuuluva hirvieläin (Cervidae) ja kesytetty aikoinaan villipeurasta: suomalainen nykyporo polveutuu Fennoskandian villistä tunturipeurasta. Porolle läheistä sukua olevia eläimiä ovat tunturipeurojen ja metsäpeurojen lisäksi karibut: itse asiassa poro on oikeastaan yhdenlainen peura ja poron sukulaisuuden aste peurojen kanssa riippuu siitä, millä fylogeneettisillä menetelmillä asiaa tutkitaan. Pohjoisilla kansoilla on pitkä historia poronhoidossa, joka on alkanut noin 3000 vuotta sitten useissa eri paikoissa Vanhalla mantereella. Aikoinaan puolikesyä poroa tai "poro-peuraa" käytettiin houkutuseläimenä villipeuran pyynnissä. Lihantuotantoon tähtäävä suurporonhoito sai alkunsa keskiajan lopulla Norjan ja Ruotsin tunturialueilla, ja saamelaisten myötä se levisi myös nykyisen Suomen puolelle. Poroja pidetäänkin nyky- Suomessa ennen kaikkea niistä saatavan lihan (ja nahkojen) takia. Poron domestikaation edetessä sitä on käytetty niin ajoporona, taakkojen kantamiseen ja kuin myös matkailussa ja matkailuvalttina - mitäpä olisi Lappibrandi ilman poroja ja porotuotteita, kuten sarvista tehtyjä matkamuistoja. Poronmaitoa, josta on tehty mm. juustoja, on saatu vaatimista eli naarasporoista porojen pidon sivutuotteena. Vanhan kansan ihmiset tietävät kertoa, että porosta ei mikään osa mennyt hukkaan, suoletkin kelpasivat makkarantekoon ja veri verikampsuihin. Nykyään poron levinneisyysalue ja varsinainen poronhoitoalue on Suomessa noin Kajaanin ja Suomussalmen korkeudelta pohjoiseen käsittäen Lapin läänin ja osan Oulun lääniä. Poronhoitoa Suomessa säätelee poronhoitolaki ja -asetus, jonka mukaan vakituisesti poronhoitoalueella asuvalla on oikeus harjoittaa poronhoitoa muidenkin omistamilla ja hallitsemilla mailla. Vapaa laidunnusoikeus aiheuttaa paikoitellen kiistoja, kun porot sattuvat laiduntamaan pelloilla, kasvimailla yms. Poroja on myös Ruotsin ja Norjan pohjoisosissa, Färsaarilla on oma pienikokoinen poronsa ja Venäjän pohjoisosissa alkuperäiskansat ovat hyödyntäneet poroa kutakuinkin saamelaisten tapaan, joskin esimerkiksi Siperiassa ja Mongoliassa on myös ratsuporoja. Mm. Alaskaan, Kanadaan, Skotlantiin ja Japaniin on viety poroja, mutta varsinaisia poronhoitoalueita nämä seudut eivät ole. Poroja arvioidaan olevan maailmassa noin kaksi miljoonaa. Poro - mikäli sillä ei ole tilaisuutta tottua ihmisiin ja ihmiseloon - on edelleenkin varsin villi ja arka eläin, onhan se jo lähtökohdiltaan pakoeläin. Talviruokinnassa, joka nykyisin on enemmän poikkeus kuin sääntö, porot kuitenkin tottuvat/siedättyvät enemmän tai vähemmän ihmisen läsnäoloon - "villiintyäkseen" uudelleen, kun ne pääsevät vapaaksi kevät- ja kesälaitumilleen. Poron keskimääräinen pakoetäisyys ihmisten suhteen on noin 70 metriä eli noin kolme kertaa lyhyempi kuin villeillä peuroilla. Poron koko vaihtelee naarasporojen eli vaadinten kilosta urosten eli hirvaiden kiloon. Poron vasa painaa syntyessään keväällä noin 4-6 kg, mutta syksyyn mennessä sen paino voi olla jo 50 kg. Porot, etenkin vaatimet, voivat elää jopa 20 vuotta, mutta yleensä poron elinikä on vuotta, mikäli poroa ei pedot, liikenne tai ihminen tapa. Yleensä vaatimet vasovat korkeintaan noin kymmenen vuotiaiksi asti. 2. PORO UUSII SARVENSA VUOSITTAIN Poron umpiluiset sarvet vaihtuvat vuosittain, ja myös vaatimilla on sarvet. Sarvien koko sekä haarojen ja piikkien lukumäärä kasvavat vuosittain, lukuun ottamatta iäkkäitä poroja, jotka alkavat "heikentyä" sarvistaankin. Poron ikää sarvien perusteella ei voi määritellä kuin karkeasti. Sarvet voivat kasvaa jopa kaksi cm päivässä. Poro saattaa voidella sorkanvälirauhasen karvoillaan kasvavien sarviensa kärkiä, sillä rauhaserite pitää kärkien sarvinahkaa kostean notkeana ja se myös edistää sarvien kasvua. Verisarvien eli "raakilesarvien" leikkaaminen mm. poroerotusten yhteydessä voi vaikuttaa yksilön asemaan laumassa ja mahdollisuuksiin saada ravintoa - etenkin tiineet ja/tai vasaa huoltavat vaatimet tarvitsevat sarviaan pitääkseen puoliaan mahdollisissa ravintokonflikteissa. Sarvet ovatkin porolle tärkeä "statussymboli", ja vaikuttavat poron asemaan laumassaan. Sinänsä poroilla ei ole mitenkään erityisen paljon eikä vakavia konflikteja - lukuun ottamatta hirvaiden näyttäviä ja vaarallisiakin kahakoita rykimäaikana, jolloin sarvet ovat pelottimena ja "aseena".

5 5 3. LUONTAISESTI POROT VAELTAISIVAT YMPÄRI VUODEN Poro on puolivilli laumaeläin, joka on sopeutunut käyttäytymistään myöten arktisiin oloihin. Porojen käyttäytyminen ja sosiaaliset suhteet laumoissa sekä laumojen rakenne riippuvat paljolti vuodenajasta. Nykyisin Suomessa poroja ruokitaan talvisin tarhoissa tai maastoon ruokintapaikoille. Kesäisin poronhoitoalueella porot laiduntavat vapaana ja vaeltavat pitkiäkin matkoja etsiessään syötävää. Luontaisesti porot kulkisivat vapaina ympäri vuoden. Poroilla on vasomisalueet ja eri laidunalueita eri vuodenaikoina eli laidunkierto. Toisin sanoen porot vaihtavat (tai vaihtaisivat jos ei ole esteitä) vuodenajan mukaan laidunalueitaan mm. sen mukaan, mitä ravintokasveja milläkin alueella milloinkin kasvaa ja/tai on saatavissa. Paliskuntien ja valtakuntien väliset aidat rajoittavat porojen luontaisia kulkemisia, lisäksi muu maankäyttö porojen elinympäristössä (esim. matkailuun liittyvät häiriöt, tuulivoima-alueet, laajat kaivosalueet ym.) voivat häiritä porojen eloa. 4. ARKTISIIN OLOIHIN SOPEUTUMINEN PORON ELINEHTONA Talvella porot kaivavat lumen alta jäkälää hajuaistinsa avulla. Hajuaisti onkin poron tärkeimpiä aisteja, ilmeisesti tärkein. Myös hyvin ruokitut tarhaporot saattavat kaivaa talvella kaivamistaan päiväkausia, vaikka mitään ei lumen alta käytännössä katsoen irtoaisikaan. Ilmeisesti kaivaminen on hyvin vahva synnynnäinen, lajityypillinen käyttäytymistapa. Ennen vanhaan Lapissa käytettiin pimeänä kaamosaikana poron säännöllisiä syönti- ja lepoaikoja "kelloina". Etenkin pakkasilla porojen liikkumisesta kuuluva naksahtava ääni johtuu koparan luiden liikkumisesta - naksutuksella lienee merkitystä porojen keskinäisessä yhteydenpidossa ja laumakäyttäytymisessä. Takajalkojen sorkanvälirauhasista jää hajumerkkejä maahan - porot löytävät hajun perusteella toisensa ja haju liittyy myös vaaroista viestimiseen. Jaloissa takaosassa olevat lisäkyntensä levittämällä poro pääsee kulkemaan paremmin pehmeässä lumessa ja soilla - etsiipä se sitten syötävää tai pakenee saalistajiaan PORON KEINOT KESTÄÄ KYLMYYTTÄ Poro selviää jopa -50 asteen pakkasessa ja toisaalta +40 asteen helteessä. Poro sietää hyvin isoja lämpötilan vaihteluja ympäristössään lisäämättä lämmön hukkaa tai tuottoa eli porolla on laaja termoneutraalivyöhyke. Kylmyydessä on etua, että sierainten välinen alue on karvojen peitossa ja porolla on "nenässään" vastavirtaperiaatteella toimiva, tarkasti säädelty " ilmalämpöpumppu": nenäontelossa sisäänhengitettävä kylmä ilma lämpenee kulkiessaan runsasverisuonisen limakalvon yli ja ilma myös kyllästyy vesihöyryllä. Nenäontelon limakalvo viilenee siksi aikaa, kun ilma on keuhkoissa ja uloshengitysilma puolestaan jäähtyy ja kuivuu. Kuumudessa poron pää pysyy kylmänä, koska aivolisäkkeen ja nenäkuorikoiden limakalvon säätelemänä aivoihin menevän veren lämpötila on aina 2-5 celsiusastetta alhaisempi kuin ruumiinlämpö. Pakkasissa lämpöä hyvin eristävän turkin erityispiirteitä on aluskarva ja tanakat ilmalokeroita sisältävät peitinkarvat. Pienillä vasoilla on vain onttoja, erityisen hyvin eristäviä karvoja. Kesällä porolla on ohuempi kesäkarva, kunnes talvikarva alkaa kasvaa loppukesällä. Tehokas verenkierto jaloissa auttaa talvella pitämään jalat lämpiminä ja luuytimessä on öljyhappoa "pakkasnesteenä". Jaloissa valtimot ja laskimot kulkevat vierekkäin ja valtimot luovuttavat lämpöä ylöspäin palaavalle jäähtyneelle laskimoverelle. Talvisin poron aineenvaihdunta hidastuu, ja mm. sydämen toiminta ja hengitys hidastuvat. Kuitenkin porolle käy talvella huonosti, jos ravintoa ei löydy tai ei anneta tarpeeksi - poro voi kuolla tai ainakin mennä hyvin heikkoon kuntoon.

6 PORO EROTTAA TALVELLA HYVIN SINISTÄ JA VIOLETTIA Arktisilla alueilla valoisan ajan vaihtelut vuodenkierrossa ovat hyvin ääreviä. Poron silmänpohjan valoa heijastava tapetum lucidum -kerros, joka heijastaa valon uudelleen verkkokalvon läpi, vaihtaa väriä vuodenajan mukaan niin, että se on kesällä kullankeltainen, mutta talvella syvänsininen. Näin poron silmät ovat talvella herkät etenkin lyhytaaltoisille sinisille ja violeteille aallonpituuksille. Talvella silmät myös rasittuvat hämärässä ja pimeässä, jolloin iiriksen lihakset supistuvat, paine kasvaa ja tapetum lucidumin kollageenisäikeet painuvat kasaan, jolloin ne alkavat heijastaa lyhyempiä aallonpituuksia kuin ennen - talvella porot erottavat jopa tuhat kertaa heikompia valonpilkahduksia kuin kesällä. Poro näkee myös uv-valoa, ja lunta vasten sudet, jäkälä, ja virtsa erottuvat hyvin. Vaalea "peräpeili" kunkin poron peräpäässä helpottaa kulkua kaamoksessa porojen seuratessa toisiaan. Poron värinäkö on heikko ja tarkan näön alue on kapea vain pään pituussuunnassa kulkevan linjan edessä, mutta tummuuseroja poro erottaa hyvin. Etäisyyttä lähellä oleviin kohteisiin poro ei kykene arvioimaan tarkasti, poro havaitsee kohteet melko myöhään ja saattaa säikähtää niitä helposti - edellä mainitut seikat on syytä huomioida etenkin koulutettaessa porolle kohdetyöskentelyä. 5. KESÄ ON POROLLE KASVUN AIKAA Vasat syntyvät keväällä - vappuna vasa hangelle - ja etenkin kevättalvella ja keväällä kantaviin vaatimiin ei saisikaan kohdistua niitä stressaavia tai säikyttäviä tekijöitä: esimerkiksi poroja laukottavat koirat ovat tällöin todella harmillisia ja poroille vahingollisiakin (keskenmenot). Vasat pärjäävät kevätkylmissä ruskean rasvansa ja tiheän turkkinsa ansiosta, sekä ennen kaikkea ravinteikkaan - rasva- ja proteiinipitoisen poronmaidon ansiosta. Urosvasoja syntyy hieman naarasvasoja enemmän. Vasoista noin 15% on mustia tai hiilentummia, 10% vaaleita, ja 75% tavallisen värisiä tai tummia. Vasoista porolla huolehtii vain vaadin. Emä-vasasuhteen edellytyksenä on hajuleimautuminen. Emä ja vasa haistelevat toisiaan etenkin turvista, mutta emä myös vasan peräpäätä. Emät tunnistavat vasojaan myös ulkonäön ja ääntelyn eli "roukuamisen" perusteella. Emän mukana kulkiessa vasa oppii kulkureittejä, käyttökelpoisia ravintokasveja yms. Keväällä ja toisinaan kesälläkin vaatimet ja hirvaat laiduntavat eri alueilla. Hirvaat ehtivät ennen rykimäaikaa "iskukuntoon", vaikka ne jättäisivätkin kevään ja kesän parhaimmat ensikasvit vaatimille ja vasoille. Kesäisin räkkä eli etenkin sääsket ja mäkäräiset ovat porojen riesana. Siksi porot vaeltavat korkeampaan maastoon, tuntureille tai vaaroille. Ne saattavat paeta sääskiä myös maanteille pois pusikoista. Korkeammalla kevään ja alkukesän poroille mieluiset tuoreet kasvit ja kasvinosat ilmestyvät myös myöhemmin PORO VALIKOI SYÖMÄNSÄ KASVIT JA NIIDEN OSAT Kesäisin ja sulan maan aikana poron ravinto koostuu monista kasvilajeista: poro voi käyttää yli 350 kasvilajia ravinnokseen. Vaikka poro on melko kaikkiruokainen kasvien suhteen, se karttaa korsiintuneita ja vaikeammin sulavia kasveja ja kasvien osia. Ylipäätään poro - jos sillä vain on mahdollisuus - on valikoiva sen suhteen, mitä se kelpuuttaa syötäväkseen. Näin se optimoi ravintoaineiden saamistaan kulloistenkin tarpeidensa mukaan. Myös (säilö)rehuilla ruokitun poron pitäisi päästä valikoimaan syötävänsä niin, että vähintään 10 % rehusta jää syömättä. Vasojaan imettävät vaatimet suosivat juuri tuoreita, vihreitä putkilokasveja ja ruohoja: vaatimet tarvitsevat paljon proteiineja elpyäkseen tiineydestä ja synnytyksestä ja poronmaidon tuottamiseenkin tarvitaan nimenomaan proteiineja. Esimerkiksi suokasvit, jotka sisältävät paljon proteiineja ja hivenaineita, ovat hyviä vaadinten ja vasojen ravinnoksi. Jäkälien lisäksi varpukasvit ja sammalet ovat poroille kelpaavaa ruokaa kautta vuoden. Alkukeväällä raatteen ja kurjenjalan juurakot ovat mieluisia. Syksyllä porot syövät sieniä, etenkin rouskuja ja tatteja. Sienet ovat hyvä

7 7 valkuaisenlähde talven varalle, ja niissä on myös kivennäisaineita ja vitamiineja. Luppo on etenkin kevättalven ravintona tärkeä PORO ON MÄREHTIJÄ Poro on kasvissyöjä ja märehtijä - ruokinnassa ruoansulatuksen ominaispiirteet ja ravinnon tarpeet niin laadun kuin määrän suhteen on ehdottomasti otettava huomioon. Luontaisesti poro syö vihreiden kasvien ja heinien lisäksi ennen kaikkea jäkälää, luppoa ja varpuja sekä syksyisin sieniä. Poro(jen) ravinnontarve riippuu paljon vuodenajasta ja sääolosuhteista, mutta myös tiineys, ikä ja sukupuoli vaikuttavat ravinnontarpeeseen. Esimerkiksi kasvavat vasat tarvitsevat proteiinipitoisempaa ravintoa enemmän kuin jo aikuiset porot. Lumen paksuus ja kovuus vaikuttavat olennaisesti siihen, kuinka tehokkaasti poro pystyy kaivamaan jäkälää syödäkseen. Porolla niin kuin muillakin märehtijöillä pötsin bakteerien tuottavat poron tarvitsemat valkuaiset - aminohapot, peptidit ja proteiinit. Liian paljon syötävää liian nopeassa tahdissa johtaa "puhaltumiseen" eli pötsi happamoituu ja täyttyy kaasuista. Poro on sopeutunut vain vähän valkuaista sisältävään talviravintoon. Runsaasti valkuaista sisältävää rehua (säilörehut) ei tule antaa porolle kovilla pakkasilla. Jäkälästä poro saa helposti sulavia hiilihydraatteja, joista se saa energiaa. Siksi jäkälän saanti on etenkin talvella porolle tärkeää, jotta se pärjäisi kylmässä ja jaksaisi kaivaa lumen alta syötäväkseen lisää jäkäliä ja varpujakin. Myös liikkuminen tyypillisesti etenkin kevättalven syvissä upottavissa hangissa kuluttaa paljon energiaa. Talvisin poron pötsissä on runsaasti juuri porolle tyypillisiä alkueläimiä, etenkin jäkälää hajottavaa Epidynium gigas -lajia. Jäkälä ei sisällä paljoa proteiineja eikä kivennäisaineita. Jäkälän hyvänä puolena on myös se, että jäkälissä on happoja, joilla on haitallisia bakteereja tappava vaikutus. Poro on käytännössä kaikkiruokainen (maa)jäkälien suhteen - harmaa- ja palleroporonjäkälä ovat maittavuudeltaan parhaita. Talvisin porot syövät myös puissa kasvavaa luppoa. Veden tarve lisääntyy, jos ravinto sisältää runsaasti proteiineja (ja kivennäisaineita). Jos veden saaminen on lumen syömisen varassa, runsasproteiininen ravinto voi tuottaa ongelmia. Lumen sulattaminen ja lämmittäminen elimistössä kuluttaa paljon energiaa eikä poro juurikaan pysty väkevöimään virtsaansa typen poistamiseksi, vaan sen on syötävä enemmän lunta. Jäättömänä aikana veden juomispaikka ja talvella puhtaan lumen saanti tulee ehdottomasti varmistaa. Talvella esimerkiksi heinä-väkirehuruokinnassa oleva poro tarvii neliömetrin alalta viiden cm:n lumikerroksen vuorokaudessa, jos veden saanti on lumen syönnin varassa. Poro juo mieluummin vettä kuin syö lunta. Mikäli mahdollista, porolla olisi parempi olla lumen sijasta sulaa vettä tarjolla talvellakin. Liian vähän proteiineja sisältävä ravinto voi sekin tuottaa ongelmia, ja poro laihtuu, vaikka typenkierto elimistössä onkin talvisin tehostunut. Heikkokuntoisen poron ruokinnassa on oltava varovainen - poro saattaa kuolla, jos se saa liian ravinteikasta ruokaa liian nopeasti. Nälkiintyminen on porolle vaarallista, sillä pötsin pieneliöstö ei palaudu helposti, vaikka poro alkaisi saadakin ravintoa. Pötsin pieneliöstö ei sopeudu nopeisiin muutoksiin, vaan ruokinnnan muutokset kuten talviruokintaan siirtyminen täytyy toteuttaa hiljalleen, noin parin viikon aikana. Porot voivat olla varovaisia eivätkä ensin koske niille ennestään tuntemattomaan syötävään, mutta esimerkiksi jo rehuja aikaisemmin syömään tottunut poro voi näyttää mallia muillekin. Tiineet vaatimet tarvitsevat proteiinipitoista ravintoa oman ja sikiönsä hyvinvoinnin vuoksi. Sarvien kasvattamiseen poro tarvii talviravinnossa luontaisesti niukasti olevia kalsiumia, sinkkiä, fosforia ja magnesiumia.

8 8 Kesäisin poro elpyy, vahvistuu ja nuoret porot kasvavat, talvella poro käy ikään kuin "tyhjäkäynnillä" ja poron elimistö on sopeutunut talvesta selviämiseen, esimerkiksi aineenvaihdunta on talvisin alentunut. 7. RYKIMÄAJAN JÄLKEEN POROT INVENTOIDAAN POROEROTUKSISSA "Biologisena kellon", melatoniinin indusoima rykimäaika eli kiima-aika on porolla syksyllä, ja silloin esikiimavaiheessa olevat hirvaat ovat ärhäköitä kahinoidessaan keskenään vaatimista. Hyväkuntoisimmat ja vanhemmat porot tulevat yleensä ensimmäisinä kiimaan, joskin saman vuoden vasatkin voivat tulla kiimaan. Testosteronin vaikutuksesta etenkin niska- ja kaulalihakset vahvistuvat hirvailla, mutta kiiman kiihkossa hirvas monesti laihtuu, koska kahinointi muiden hirvaiden kanssa vie energiaa ja kiiman kiihkossa syöminen ei ole päällimmäisenä mielessä. Hirvaat käyttävät sarviaan taisteluissa vaatimista ja vartiointivaiheen aikana "haareminsa" puolustamiseen. Hirvaat taistelevat keskenään paljolti öisin. Taistelut voivat olla joko "harjoitusotteluita" tai tosi kyseessä -taisteluita. Jos käy huonosti, hirvaat voivat tarttua sarvistaan kiinni "metsäsolmuun" eli jäävät sarvistaan "juntturaan". Vaatimia yhdessä "haaremissa" voi olla 10-20, ja vaatimilla voi olla saman syksyn aikana 3-7 uusintakiimaa. Vaatimet ovat yleensä hyvässä lisääntymiskunnossa vuotiaiksi, hirvaat 8-9 vuotiaaksi. Talvella rykimäajan jälkeen hirvaiden sarvet putoavat. Jos poro kuopii etujaloillaan maata, ja mahdollisesti "röhkii ja tuhisee", ele on todennäköisesti varoitus: "älä tule lähemmäs". Kiintoisaa on, erittyykö poroista tällöin myös jotain "pelotehajua" - oma reipas labradorini, joka ei ole poroihin pennusta lähtien tottunut, oli poikkeuksellisen väisteleväinen ja arkaileva kerran kohdatessamme Ounasvaaralla rykivän hirvaan. Rykimäaikana hirvas voi olla jopa ihmiselle vaarallinen, etenkin jos ihminen sattuu jäämään hirvaan ja sen "kiikarissa" olevan vaatimen väliin. Johan Turi: "Rykimän aikana hirvaat ovat hyvin pahankurisia. Jotkin hirvaat käyvät ihmisen kimppuun, ja metsätokassa ne ovat kaikkein kärkkäimpiä hyökkäämään ihmisen päälle. Jos silloin ei pääse puun tai kiven taakse, on todella hengenvaara. Hirvas kyllä teloo ihmisen sarvillaan palasiksi, varsinkin jos sattuu olemaan avuton ihminen." Varsinaiset poroerotukset (ks. Liite 3.) ovat syksyllä ja/tai talvella, ja "haaremeista" onkin hyötyä poroja koottaessa erotukseen. Poroerotuksissa ja porojen paimentamisessa porokoirat ovat paikoin nykyäänkin käytössä ja tarpeen kaikista teknisistä välineistä kuten moottorikelkoista ja helikoptereista huolimatta. Paikkauskolliselle vaatimelle tai kuohitulle urosporolle eli porohärälle voidaan laittaa kello kaulaan. Tokka eli porolauma lähtee helposti seuraamaan kellokasta, ja tätä poronhoitajat käyttävätkin hyödyksi, kun poroja kootaan aitaukseen. Johtavassa asemassa olevat vaatimet, joiden sosiaalista asemaa on vielä parannettu kellon avulla, ovat aiemmin olleet hyvin kesytettyjä. Yleensä tokkaa johtaa vanha vaadin. Talvitokka muodostuu, kun useampia, pienempiä pororyhmiä hakeutuu samalle, hyvälle laidunalueelle (vrt. pilkkijät, jotka seuraavat toisten pilkkijöiden saamisia ja liikkumista). Päinvastainen käytös on luppoa syövillä poroilla, jotka kulkevat ryhmissä vain toisinaan. 8. PORON SEKÄ PORONHOIDON UHKIA JA VAAROJA 8.1. PORONKUSEMA JA KUSIUMPI Talvisin poro halajaa suolaa ja nuolee mielellään virtsaa lumelta, koska porolla on puutetta kivennäis- ja hivenaineista, joita se käyttää luustostaan. Talvella poron aineenvaihdunta on hidastunut, ja myös pötsin mikrobitoiminta ja vedenvaihto ovat hidastuneet. Poron vedenkulutus vuorokaudessa on vain 25-35% kevään ja kesän vedenkulutuksesta, ja poro käyttää hyväkseen myös aineenvaihdunnassaan syntynyttä vettä. Munuaiskerästen suodattumisnopeus on vähentynyt, mutta samalla urean takaisin imeytyminen on kasvanut huomattavan paljon, ureaa imeytyy takaisin jopa 90%. Poro kierrättää tehokkaasti virtsan typpeä, se käyttää uudelleen jopa 60% virtsa-aineesta eli pötsiin tulee näin typpeä proteiinien rakennustarpeiksi.

9 9 Vain vähän proteiineja ja sitä myöten typpeä sisältävät jäkälät ovatkin porolle erinomaista talviravintoa. Jos ravinnon valkuaisainepitoisuus nousee, poro pyrkii lisäämään typen eritystä kasvattamalla virtsan määrää, eikä lisäämällä virtsan väkevyyttä. Virtsan määrää on kuitenkin vaikea kasvattaa, jos vettä ei ole tarpeeksi. Runsasproteiiniset rehut lisäävätkin veden ja energian tarvetta jopa % jäkäläruokintaan verrattuna. Poro on herkkä stressille: laukottaminen johtuipa se sitten petoa tai turistien moottorikelkkaa karkuun juoksemisesta tai poroerotuksessa juoksemisesta voi nostaa suuresti veren virtsa-aine- eli ureapitoisuutta. Jos vaikkapa ajoporolla ajetaan liian pitkään ilman että poro pääsee välillä lepäämään ja virtsaamaan, voi poro saada umpitaudin eli joutua kusiummelle, joka on itse asiassa myrkytystila. Poronkusema eli matka, jonka poro kulkee lepäämättä ja virtsaamatta on 7,6 km, eri poroyksilöillä voi toki olla hieman eri pituinen poronkusema TALVIRUOKINNAN RISKINÄ ON TAUTIEN LEVIÄMINEN Koska monin paikoin poron laidunalueet ovat ylilaidunnettuja ja ylikuluneita, poron talviruokinta on Suomessa nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus. Ylilaidunnetut jäkäliköt tarvitsisivat vähintään 15 vuoden ajan elpyäkseen jälleen laidunnusta kestävään kuntoon - jäkälä kasvaa hitaasti, vain 1-2 mm vuodessa. Talviruokinnassa riskinä on tautien leviäminen - hygieniaan ruokinnassa ja ruokintamenetelmiin onkin syytä kiinnittää erityistä huomioita. Esimerkiksi syöttökaukalot ovat suositeltavia. Poron sairauksista mm. suu- ja sorkkatauti leviää myös kontaminoituneen rehun välityksellä. Pororutto-bakteerin kestomuodot voivat säilyä pitkään saastuneessa maaperässä: tarhaoloissa on suurempi määrä poroja pinta-alaa kohden kuin vapaasti laidunnettaessa. Sorkkamätä eli slubbo leviää etenkin likaisissa ja mutaisissa tarhoissa sateisina aikoina. Slubboa voi ilmetä myös rokkovirustautien yhteydessä. Suutautien eli suurokkojen (herpes-, orf- ja parapox-virusten) aiheuttamat haavaumat ja tulehdukset voivat levitä suun limakalvoilta ja päästä muuallekin elimistöön. Jäinen ja korsiintunut rehu voi vaurioittaa suun limakalvoja, jolloin tartunnan vaara kasvaa. Pilaantunut säilörehu voi aiheuttaa etenkin vasoille listerioosia. Kissojen välityksellä poroihin voi levitä toksoplasmoosia ja besnoitioosiaa ("hiekkaporot"). Koirien (ja mm. susien) välityksellä poroihin voi tarttua ekinokokkoosi. Echinococcus granulosus -heisimato aiheuttaa poron keuhkoihin rakkuloita. Ekinokokkoosi voi levitä myös koiraan tai ihmiseen (hydatidoosi), joka syö infektoitunutta keuhkoa. Liutsa eli kotiloiden ja nilviäisten välityksellä tarttuva aivokalvomadon aiheuttama keskushermostosairaus voi ilmetä porolla jopa takajalkojen halvaantumisena. Poron ulkoloisista yleisimpiä ovat kuurmupaarma eli porokiiliäinen sekä nenäsaivartaja eli saulakka. Kuurmupaarmanaaras munii jopa 700 munaa turkin aluskarvoihin. Kuurmupaarman toukat vaeltavat nahan ja lihasten välisessä sidekudoksessa poron takapäätä kohden, kunnes valmiit toukat pudottautuvat maahan alkukesällä koteloituakseen maaperässä. Saulakkanaaras ruiskuttaa jopa satoja toukkia sisältävän pisaran poron sieraimiin, ja toukat ryömivät syvemmälle nenän sivuonteloihin ja nielupussiin PEDOT JA LIIKENNE POROJEN SURMINA Nykyäänkin pedot - kuten ahmat, karhut, sudet, ilvekset - sekä kotkat syövät poroja, koska porot ja pedot liikkuvat samoilla alueilla. Poron tarkka kuulo ja hajuaisti ovat tarpeen petoja vältellessäkin. Petojen tappamiksi arvioidaan jäävän vuosittain noin poroa. Koska kaikkia petovahinkoporoja ei löydetä, petovahinkoporosta saa 1,5 kertaisen korvauksen. Petovahinkoporoja on tehokkainta etsiä maastosta koirien avulla, jollei pedon tappamaksi joutuneella porolla ole ollut gps-pantaa. Liikenteessä on kuollut poroja enimmillään noin 5000 poroa vuodessa. Porokolareita yritetään estää tiedottamisella ja nopeusrajoituksilla, sekä suosittelemalla pitämään porojen ruokinta- ja käsittelypaikat vähintään kilometrin päässä tiestä. Heijastavia sarvia ja pantoja on kokeiltu. Yhteensä liikenteen ja petojen aiheuttamat vahingot porotaloudelle vuosittain arvioidaan noin 30 miljoonaksi euroksi. Vertailun vuoksi porotalouden vuosittainen teurastuotto on noin 15 miljoonaa euroa.

10 10 8. KOULUTUSSUUNNITELMA KOULUTUKSEN TAVOITE Poro seuraa (kosketus)kepin kanssa kävelevää ihmistä vähintään 10 ihmisen ja/tai poron askelta niin, että poron turpa pysyy vähintään A4-kokoisen paperin pidemmän sivun etäisyydellä kepin päästä. Kun ihminen sanoo suhinaäänen "ssh" (ja laittaa kepin selkänsä taakse piiloon), poro jää seisomaan vähintään 10 sekunniksi, ja poron seisoessa ihminen voi jäädä poron tykö tai kävellä ympäriinsä. Tavoitteena on vielä käytös ärsykekontrollin tasolle yksi. Ensin koulutetaan seisomaan jääminen, sitten kepin seuraaminen ja kun edelliset käytökset ovat tarpeeksi hyviä, sen jälkeen liitetään kepin myötä kävely seisomaan jäämiseen eli kyseessä on kahdesta osakäytöksestä koostuvan käytösketjun kouluttaminen ELÄIMEN OPPIMISHISTORIA JA TIETOJA ELÄIMESTÄ Tässä työssä koulutettavia poroja ei ole koulutettu aiemmin, ne ovat talvitarhalla ollessaan tottuneet siihen, että ihminen/ihmiset tuovat niille ruokaa. Tarkempia tietoja eläimistä ei vielä suunnitelman tekovaiheessa ole KOULUTUSMENETELMÄ: operantti ehdollistaminen; klassinen ehdollistaminen alussa, kun ehdollistetaan jäkälän saaminen "suunaksun" ääneen EHDOLLINEN VAHVISTE: "suunaksu" EHDOTON VAHVISTE: jäkälä ("ruokanami") VAHVISTETIHEYS: uutta asiaa opeteltaessa pyritään vahvisteen antamiseen ainakin 12 x minuutissa eli suunnilleen viiden sekunnin välein 8.4. TOIMINNAN AIKAAN SAAMISEN KEINOT: a) PYSÄHTYMINEN JA SITÄ VÄLITTÖMÄSTI SEURAAVA PAIKALLAAN OLO: Poro seisoo luonnostaan, jolloin napataan toiminta, jonka jälkeen aletaan niin ikään operantilla ehdollistamisella pidentämään seisomisaikaa. b) KEPIN SEURAAMINEN Houkuttelu ja vaiheittainen suuntaaminen eli sheippaus (engl. shaping) APUVÄLINEET (kosketus)keppi, "mobiili helmitaulu" eli kymmenen iso helmeä nauhassa, kynä ja pahvia muistiin merkitsemiseen, (ajan yksiköt eli sekunnit lasketaan päässä ilman kelloa, askeleet lasketaan poron ja/tai ihmisen askeleina (kävellessä poron ja ihmisen askeleet ovat kestoltaan ja pituudeltaan lähes samat)) 8.6. KRITEERIT Ensin ehdollistetaan (klassinen ehdollistaminen) suunaksuun 3 x 10 sarjaa, sarjojen välissä vähintään viisi minuuttia. Testataan (esimerkiksi seuraavana päivänä), reagoiko eläin naksuääneen. Varsinaisia kriteerejä harjoitellaan niin, että kutakin kriteeriä tehdään vähintään kaksi 10 yrityksen sarjaa, sarjojen välissä vähintään noin muutaman minuutin tauko. Seuraavaan kriteeriin edetään, kun on onnistuttu vähintään 80 %:sesti. Tarvittaessa voidaan hypätä kriteeri(e)n yli, jos kriteeri on liian helppo eli poro tarjoaa sitä

11 11 ilman kouluttamistakin tai poro tarjoaa ylempää kriteeriä. Tavoitteena on, että vahvistetiheys ei olisi viittä sekuntia pidempi alkuvaiheen lyhyen keston kriteerien mukaisia harjoituksia tehtäessä, ja että pidemmissäkin kestoja harjoiteltaessa onnistuneet yritykset "rullaisivat" viiveittä. KRITEERIT KEPIN SEURAAMISESSA 1. kriteeri: poro seuraa keppiä 1 askelen 2. kriteeri: poro seuraa keppiä 2 askelta 3. kriteeri: poro seuraa keppiä 3 askelta 4. kriteeri: poro seuraa keppiä 4 askelta 5. kriteeri: poro seuraa keppiä 5 askelta 6. kriteeri poro seuraa keppiä 6 askelta 7. kriteeri poro seuraa keppiä 7 askelta 8. kriteeri poro seuraa keppiä 8 askelta 9. kriteeri poro seuraa keppiä 9 askelta 10. kriteeri poro seuraa keppia 10 askelta KRITEERIT PAIKALLAAN OLOSSA 1. kriteeri: poro on paikallaan sekunnin 2. kriteeri: poro on paikallaan 2 sekuntia 3. kriteeri: poro on paikallaan 3 sekuntia 4. kriteeri: poro on paikallaan 4 sekuntia 5. kriteeri: poro on paikallaan 5 sekuntia 6. kriteeri: poro on paikallaan 6 sekuntia 7. kriteeri: poro on paikallaan 7 sekuntia 8. kriteeri: poro on paikallaan 8 sekuntia 9. kriteeri: poro on paikallaan 9 sekuntia 9. kriteeri: poro on paikallaan 10 sekuntia Kun molemmat osakäytökset onnistuvat vähintään 80-90%:n onnistumisprosentilla, liitetään ne yhteen ja jälleen koko käytösketjun osalta tavoitteena on saada 80%:n onnistumiset vähintään kahdessa 10 yrityksen sarjassa VIHJEET Kepin seuraamisessa keppi itsessään on vihje, eikä sitä siksi tarvi erikseen liittää. Paikallaan olossa liitetään "ssh"-ääni vihjeeksi, kun onnistumisprosentti 10 sekunnin paikallaan olossa on 90% Koko käytösketjun aloittamiseksi kepin esiin tuleminen poron näköpiiriin toimii vihjeenä. Latenssi eli viive vihjeen ja reagoinnin välillä - minkä pituinen se sitten mahtaa ollakaan- pyritään ottamaan huomioon siten, että eläimelle annetaan tilaisuus päästä onnistuneeseen suoritukseen, vaikka se reagoisi viivelläkin HÄIRIÖT JA YLEISTÄMINEN Koulutuspaikkana tulee olemaan porojen talvitarhat Kemijärven Luusuassa. Yleistämisen kannalta

12 12 tarhaympäristö saattaa olla yksipuolinen paikka. Häiriöistä on vaikea sanoa mitään tässä vaiheessa. 9. KÄYTÄNNÖN KOULUTUKSEN TOTEUTUMINEN ks. liitetiedostot valmis_pummi.pdf ja valmis_viisipiikki.pdf 10. KOULUTUSPROSESSIN ARVIOINTI Poroista Pummi oli helppo koulutettava, koska jäkälä vahvisteena toimi niin erinomaisen hyvin. Jonkin verran haasteellista, etenkin koulutuksen alkupuolella, oli pitää harjoitussarjojen yksittäiset yritykset "rullaamassa", koska Pummi (niin kuin ilmeisesti lähes kaikki porot) välillä saattoi märehtiä jäkälää hyvinkin jopa kahdeksan sekuntia muine maasta nuuhkimisineen "ikuisuudelta" tuntuvan ajan, mutta loppua kohden tämä asia mielestäni korjaantui, ja Pummi alkoi nopeammin valmistautua harjoitussarjassa seuraavan yrityksen tuloon. Kovalla pakkasella myös jäkälän antaminen hanskat kädessä oli hidasta ja jäkälä mureni pienemmiksi muruiksi, jolloin märehtimiseen ja murujen haahuilemiseen tuhraantui myös aikaa. Ajoituksessa eli ehdollisen vahvisteen ("suunaksu", "pum") ja ehdottoman vahvisteen (jäkälä) antamisessa onnistuin mielestäni aika hyvin, mutta silti etenkin ehdottoman vahvisteen antamisen ajoituksessa on syytä suurempaan tarkkuuteen. Palkkion suuntaan kiinnitin erityisesti huomiota kepin seuraamisen alun koulutuksessa, ja se järjestyikin hyvin. Koko käytösketjun osalta olisi voinut vaihdella enemmän jäkäläpalkkion antamista eri suunnista ja omia "sijaintikoordinaatteja" poron tykönä ja kauempanakin. Pummi aivan selkeästi oli hyvä ennakoimaan - jos jäkälää oli aikaisemmin tullut jossain ajan kohdassa, se orientoitui että jäkälää tulee uudelleenkin samassa kohdassa. Siksi mielestäni on tärkeää, että kriteereissä ei jääty "junnaamaan", vaan edettiin aika vauhdikkaasti. Ei niinkään Pummin kanssa, mutta ylipäätään poroilla latenssi eli viive vihjeen tulosta siihen, että eläin reagoi, oli välillä hyvinkin pitkä, ehkä jopa 6-7 sekuntia, jopa 10 sekuntia ehkä. Häiriötekijöistä toisten porojen ilmaantuminen lähelle tai tien tukkeeksi oli hyvin satunnaista, mutta ruokintapaikan, risukoiden, puiden ym. tekijöiden osalta pystyi itsekin vaikuttamaan häiriön vahvuuteen tai heikkouteen kulkemalla ja suuntaamalla kulkua tiettyyn suuntaan tai poispäin häiriöistä. "Ympätäkseni" yleistämistä mukaan yritin käytösketjun jo ollessa aika hyvin toimiva tehdä Pummin kanssa harjoituksia myös tarhan sellaisissa osissa, joissa porot eivät niin paljoa oleskelleet - Pummille tarhaympäristö ei oikeastaan sinällään tarjonnut vaikeampia "nurkkia", mutta pimeässä ja/tai hämärässä toimimista Pummi selkeästi vieroksui. Alkuyleistyksen kannalta tarhaympäristössä taas oli ehkä hieman liikaa häiriöitä, joskin harjoittelun paikan valitsemalla tarhalla saattoi ainakin ruokahäiriöihin ottaa etäisyyttä, toisten porojen kanssa se oli hankalampaa. Tässä projektissa ei ehditty etenemään eikä ollut tavoitteenakaan edetä ykköstason ärsykekontrollin saavuttamisen jälkeen tehtäviin varsinaiseen siedättämiseen ja yleistämiseen. Ei myöskään ehditty harjoittelemaan sitä, että Pummi jää paikalleen seisomaan ja itse liikuskelen Pummin (tai ViisiPiikin) lähettyvillä. Yllättävää mielestäni oli se, kuinka hyvin ja nopeasti Pummi edistyi - virheistäni huolimatta. Helpotin alkuperäistä tavoitetta käytännön kouluttamisen myötä kepin seuraamisen suhteen siltä osin, että riitti, vaikka turpa olikin välillä kauempana kuin A4-paperin pidemmän sivun päässä kepin päästä. Myös siinä tuli helpotusta, että hyväksyin pitkissä yli 10 askeleen kestoissa sen, että välillä "autoin" poroja tarvittaessa pysymään "mukana" ravistelemalla hieman keppia, jolloin lisävihjeeksi tuli (kuuloaistille) kepin "rapinaa" ja pientä liikettä (näköaistille). Alkuperäisen koulutussuunnitelman mukaista tavoitetta oli mielestäni aivan tarkoituksenmukaista tehdä kestoltaan vaikeammaksi, mutta ei nyt toteutuneiden kestojen saavuttaminenkaan ollut kovin vaikeaa.

13 13 Haastavinta niin Pummin kuin ViisiPiikinkin kanssa oli suunnitelmallinen työskentely etukäteissuunnitelmineen, ja tarvittaessa suunnitelmien muuttaminen tarkoituksenmukaisesti. Esimerkiksi alkuperäisen suunnitelman mukaan kutakin 10 yrityksen sarjaa olisi tullut tehdä kaksi kertaa, mutta käytännössä päädyttiin yhden sarjan tekemiseen, jos onnistumisprosentti oli vähintään 80%. Myös tauotuksen tekemisen koin käytännössä itselleni hieman vaikeaksi, sillä etenkin loppupäivien ajallisten resurssien käydessä vähiin tauot olivat unohtua. - täytyy vain muistuttaa itselleen, että tauotus on tärkeää eläimen oppimisen (ja omankin keskittymiskyvyn) kannalta. Jotta käytösketjun loppupäästä tulisi vahva, käytösketjun rakentaminen kannattaa yleisesti ottaen tehdä "takaperin". Tässä käytösketjussa ei ketjun osia eli "lenkkejä" ole kahta enempää, eikä ketjua voi rakentaa nimenomaisesti takaperin. Aikomukseni oli kuitenkin kouluttamisessa ottaa ensin paikallaan olot työn alle - olkoonkin, että on eri asia puhua yksittäisten "lenkkien" kouluttamisten järjestyksestä kuin varsinaisesta ketjun rakentamisesta liittämällä "lenkit" takaperin. Välineistä sormien käyttö harjoitussarjojen onnistuneiden ja epäonnistuneiden yritysten laskemisen apuvälineenä päihitti "mobiilin helmitaulun". Lanttulaatikoiden ja muiden vastaavien eineslaatikoiden pahviset kannet olivat erinomaisia kirjanpitoon ulko-olosuhteissa. Kaamoksessa lyhyt valoisa aika vuorokaudessa asetti reunaehtoja käytännön koulutuksen toteutumiselle. Ennen ViisiPiikin kouluttamista olin jo ehtinyt päästä Pummin kouluttamisessa pitkälle ja harjoitella myös NeliPiikin ja Gepsikkään kanssa, jotka sittemmin jäivät pois tästä projektista. Esimerkiksi kepin seuraamisen kouluttamisesta minulla oli jo jonkin verran kokemusta, ja tiesin, että paikallaan olon kouluttaminen on varsin helppoa ja poro edistyy paikallaan olossa melko nopeasti - porot seisoskelevat luontaisestikin paljon. ViisiPiikin kanssa opin kuitenkin esimerkiksi latenssin merkitystä: Pummillakin oli jonkin verran latenssia eli viivettä vihjeestä reagointiin, mutta ViisiPiikillä latenssi vaikutti olevan jopa viisi sekuntia ja ylikin. ViisiPiikin kanssa tuli ajan loppumisen "uhkan" takia varsinainen "loppukiri" - tosin alkuperäisen koulutussuunnitelman suhteen tavoitteet käytöksen keston osalta ylitettiin ViisiPiikinkin kanssa, sillä päästiin 30 askeleen kepin seuraamiseen ja 30 sekunnin paikallaan oloon 10 askeleen ja 10 sekunnin sijasta. ViisiPiikin kouluttaminen avasi minulle enemmän kriteerien nostamisen sopivan loivuuden ja/tai jyrkkyyden tärkeyttä - ViisiPiikille jäkälä ei ollut aivan niin erinomainen vahviste kuin Pummille. Siinä miten jyrkiksi tai loiviksi tein kriteerien nostot kestojen osalta etenkin ViisiPiikin kouluttamisessa, minulla on varmastikin vielä oppimista. Nostojen suuruuden määräsin nyt paljolti "näppituntuman" perusteella ja peilaten tuloksiin Pummin kouluttamisessa. Kestot, joita seuraamisessa laskin omilla tai poron askeleilla ja paikallaan olossa sekunteja "päässä laskemalla", eivät varmastikaan olleet absoluuttisen täsmällisiä keston yksikköjä, mutta mielestäni se on hyväkin, koska näin saadaan mukaan myös jonkin verran satunnaisuutta. Kuitenkin suuruusluokka tai "skaala", jossa mentiin eteenpäin, oli silti tiedossa. Nyt kestoa ärsykekontrollin saavuttamisen jälkeen lisättiin paljolti saman kiinteän välin pituisilla "harppauksilla" kummassakin osakäytöksessä. Ehkä olisi ollut parempi tulevaisuutta silmällä pitäen kummassakin osakäytöksessä erikseen lisätä kestoa aidommin satunnaisen pitkillä väleillä apuvälineitä hyväksi käyttäen niin, että trendi olisi kuitenkin ollut pidempään kestoon päin. Käsittääkseni opinnäytetyön tavoitteena on kuitenkin käytöksen tekeminen ärsykekontrolliin asti, ei niinkään ärsykekontrollin jälkeen rakennettavat asiat (määrän, keston, ja etäisyyden lisääminen, siedättäminen ja yleistäminen). Pohdin myös sitä, teinkö kouluttamisessa nyt ikään kuin määrää (kestoa) laadun kustannuksella -mutta eihän käytöksen tarvi olla täysin sujuva vielä vihjeen liittämisvaiheessa. Kaikesta huolimatta etenin ViisiPiikinkin kouluttamisessa alkuperäisessä koulutussuunnitelmassa asettamaani tavoitetta kestoiltaan vaativampaan tavoitteeseen.

14 14 Kun matka on edessä, näyttäytyy se vaivalloiselta, mutta kun se on tehty, niin näkee, ettei se ollut mikään vaikea. Charles Ahnger 1899 Matkaopas Lappiin matkaavalle LÄHTEET: Helle, Timo; Peuran ja poron jäljillä; Vaasa, 1982 Huttu-Hiltunen, Veikko et al.; Porotalous; Helsinki, 1993 Jänkälä, Anna-Leena; Poron ruokinnan ja tarhauksen ABC; Jänkälä, Anna-Leena; Suunnittelun vaikutus poron talvisen lisäruokinnan kustannustekijöihin; Rovaniemen ammattikorkeakoulu julkaisusarja B 14, Rovaniemi 2009 Kurkela, Paavo; Miten hoidan poroa; Nordia - tiedonantoja n:o 5, Kemijärvi 1978 Nieminen, Mauri, Pietilä, Urho A.; Peurasta poroksi; Jyväskylä, 1999 Nieminen, Mauri; Poro, Helsinki, 2014 Paliskuntain yhdistys; Poron elävänä kuljetus opas; Poron hoito ja käsittely opas; Poron hätäruokinta ja hoito opas; Poron talviruokinnan hyvien toimintatapojen opas; Porojen talvitarhaus 2012 _opas; Warenberg, Kristina et al.; Porolaidunten kasvillisuus, 1997 keskustelut Hossan poropuiston isännän sekä joidenkin Kemijärven Luusuan poromiesten kanssa.