Thurmaninpuisto HISTORIA

Transkriptio

1 Thurmaninpuisto Rakennetun puiston pinta-ala: 2,5 ha Suunnittelijat: Hanna Hentinen (puisto) 2009, Janne Saario (skeittipuisto) 2007 Valmistumisvuosi: 2010 Thurmaninpuisto sijaitsee Kauniaisten keskustan savisessa laaksossa rajautuen lännessä Espoon kaupungin rajalle. Tämä 4,7 hehtaarin puistoalue on toiminut aikoinaan kylän tilojen kesken jaettuna viljelysmaana. Osia puistosta on myöhemmin ollut kuuluisan maisemaarkkitehti Paul Olssonin omistuksessa ja taimitarhakäytössä. Nykyinen nimi, Thurmaninpuisto, on annettu v kaavoituksen yhteydessä Kauniaisten yhdyskunnan perustaja ja kehittäjä Janne Thurmanin mukaan. HISTORIA Puistoalueelle on laadittu erilaisia suunnitelmia jo vuosikymmenten ajan. Vanhemmista puistosuunnitelmista on tosin toteutettu vain pieniä osia ennen 2000-lukua. Puisto olikin pitkään metsäinen läpikulkupuisto, jota halkoivat polut. Puut puistossa ovat luontaisesti taimettuneita, pääosin koivua. Vanhin säilynyt puistosuunnitelma on vuodelta 1962 ja sen laati Elisabeth Koch. Tämä Sibeliuspuiston suunnitelma esitti alueelle laajoja

2 nurmikenttiä, leikattuja pensasaitoja sekä runsaasti kukkivia perennoja, ruusuja ja syreeniryhmiä. Pian tämän jälkeen, jo vuonna 1969 laati Paul Olsson uuden suunnitelman alueelle, joka tuolloin nimettiin Motalapuistoksi. Kauniainen oli saanut ystävyyskunnan Ruotsin Motalasta ja Motalassa kokonainen kaupunginosa oli nimetty Grankullaksi. Tässä Paul Olssonin suunnitelmassa koko puistoa halkoi katu. Kadun pohjoispuolelle suunniteltiin useita urheiluaktiviteetteja, mm. sulkapallokenttä, uima-allas ja pyöräilyrata. Eteläosan suunnitelmaa hallitsi ympyränmuotoinen kivetty kävelyreitti, jonka varrelle oli piirretty monenlaista kasvillisuutta. Seuraava suunnitteluvaihe liittyi Kauniaisten virkistysalueiden kokonaissuunnitelmaan v. 1973, jolloin syntyi ehdotus Kaupunginpuistosta monine aktiviteetteineen. Ehdotuksesta löytyvät katettu jääkiekkokenttä, erilaisia pallokenttiä, monipuolinen leikkialue kahviloineen ja piknikpaikkoineen, kotieläinpuisto, liikennekoulu ja jopa pysäköintitalo. Anne Sopasen Kauniaisten maiseman kehittämissuunnitelmassa vuodelta 1981 puistoa tarkastellaan ekologisista lähtökohdista. Suunnitelma koostuu metsäisestä alueesta, luonnollisesta vesielementistä ja erilaisista toiminnallisista ruohokentistä, kuten leikkinurmikoista ja kukkaniityistä. Vuonna 1993 puisto sai kaavoituksen yhteydessä nykyisen nimensä. Kaavoitukseen liittyvän yleissuunnitelman laati maisema-arkkitehti Zuzana Hrasko. Tämä suunnitelma muistuttaa eniten puiston nykytilaa.

3 Kantava idea suunnitelmassa oli iso lampi Metodistikirkon alapuolella. Muut suunnitelman sisältämät toiminnot olivat iso shakkipeli ja oravanmuotoinen skeittialue. Kävelyteitä oli useita ja ne kiemurtelivat vapaasti muodostaen eripituisia reittejä. Tästä suunnitelmasta toteutettiin Metodistikirkon alapuolen kunnostus luvulla nurmikenttineen luvulle siirryttäessä puisto olikin vielä suurelta osin rakentamaton, metsäinen puisto. NYKYTILA Kauniaisten keskusta-alueen kehittämisen yhteydessä 2000-luvun puolivälissä puistoa ryhdyttiin suunnittelemaan uudelleen. Puistosta haluttiin kehittää uudistuvan keskustan vetovoimainen ja toimiva jatke. Laaditun tarveselvityksen pohjalta Thurmaninpuistoon rakennettiin Janne Saarion suunnittelema skeittialue vuonna Samana vuonna puiston suunnittelusta järjestettiin ideakilpailu maisema-arkkitehtuurin opiskelijoille ja varsinaisen puistosuunnitelman laati Hanna Hentinen heti seuraavana vuonna. Suunnitelman tavoitteena oli toiminnallinen ja viihtyisä oleskelupuisto. Puiston rakentamistyöt valmistuivat vuonna Puiston kulkuväylät kunnostettiin ja valaistus uusittiin. Huonokuntoisia puita poistettiin ja näkymiä avarrettiin. Alueen halki virtaavan Skvatterbäckin puron uomaa muutettiin osin luonnonmukaisempaan suuntaan vesien viivytysuomia rakentaen. Nurmikenttiä kunnostettiin ja

4 puistoon istutettiin runsaasti kukkivia perennoja, etenkin puiston keskiosiin puron varrelle. Uusi lähiliikunta-alue pelikenttineen ja esteettömine leikkipaikkoineen sijoitettiin välittömästi keskustan läheisyyteen, heti skeittialueen viereen. Kesän alkaessa Iirissaari puron keskellä kukkii sinisenään siperiankurjenmiekkoja ja syksyä kohti valtakasveiksi nousevat punahatut, piiskut, asterit ja korkeat punalatvat. Varsinaisten rakennustöiden jälkeen puistoa on kehitetty vuosittain pienimuotoisin toimenpitein, kuten kaupunginpuutarhurin suunnittelemin monilajisin istutuksin ja erilaisin välinein. Kasvilajiston menestymistä seurataan ja lajistoa muutetaan ja monipuolistetaan erilaisten kasvupaikkojen antamien reunaehtojen mukaan. Hiljattain puistoon on istutettu myös joitain kasvierikoisuuksia, kuten punalehtisiä kääpiöpurppuraheisiangervoja pergolan viereen.

5 Pari vuotta sitten Thurmaninpuisto sai oman parkour-nurkkauksen heti junaradan kupeesta Palokunnankujan alikulkutunnelin länsipuolelta. Parkouralueen maahan upotetuilla trampoliineilla on nähty pomppijoita pikkulapsista valkohapsisiin senioreihin. Trampoliineja on lisätty myös skeittipuiston viereen. Skeittialue monipuolistui käyttäjien toiveiden mukaan viime vuonna, ja sen päätyyn rakennettiin mm. Saarion suunnittelema betoninen pooli.

6 Thurmaninpuiston länsiosa on edelleen metsää. Näihin puiston osiin on tarkoituksella jätetty lahopuuta ja tiheikköä monipuolisen kasvi- ja eläinlajiston määrän lisäämiseksi ja ylläpitämiseksi. Pensaiden ja puuntaimien muodostamat tiheiköt tarjoavat suojaa monille eläimille ja toimivat osaltaan kulkua luontaisesti rajoittavana tekijänä alueella. Vanhat ja lahot puut ovat merkittäviä luonnon monimuotoisuuden kannalta. Ne ovat tärkeitä elinympäristöjä suurelle joukolle uhanalaisia ja harvinaistuneita kasvi- ja eläinlajeja -pelkästään Suomessa lahopuu on elinympäristö yli 4000 lajille. Teksti ja valokuvat: Emmi Silvennoinen