Ohessa lähetetään perustuslain 97 :n mukaisesti selvitys, joka koskee komission tiedonantoa biotalousstrategiasta Euroopalle.

Transkriptio

1 Työ- ja elinkeinoministeriö E-KIRJE TEM EIO Kortekallio Eeva-Liisa(TEM) Eduskunta Suuri valiokunta Viite Asia Komission tiedonanto biotalousstrategiasta Euroopalle U/E-tunnus: EUTORI-numero: EU/2012/0650 Ohessa lähetetään perustuslain 97 :n mukaisesti selvitys, joka koskee komission tiedonantoa biotalousstrategiasta Euroopalle. Ylijohtaja Petri Peltonen LIITTEET TEM ; COM(2012) 60 lopullinen

2 2(2) Asiasanat Hoitaa Tiedoksi biotalous, innovaatiot, maatalous, metalliteollisuus, teollisuus, tutkimus- ja kehittämistoiminta, ympäristö, energia MMM, TEM, YM ALR, EUE, LVM, OKM, PE, PLM, SM, STM, UM, VM, VNEUS

3 Työ- ja elinkeinoministeriö PERUSMUISTIO TEM EIO Kortekallio Eeva-Liisa(TEM) Asia Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle Innovointistrategia kestävää kasvua varten: biotalousstrategia Euroopalle Kokous Liitteet Viite EUTORI/Eurodoc nro: EU/2012/0650 U-tunnus / E-tunnus: - Käsittelyn tarkoitus ja käsittelyvaihe: Komissio hyväksyi strategian ja toimintasuunnitelman kestävän biotalouden kehittämiseksi Euroopassa, Innovaatiostrategia kestävää kasvua varten: biotalousstrategia Euroopalle. Strategiassa hahmotellaan biotaloudelle johdonmukaista, monialaista ja monitieteistä lähestymistapaa. Biotalousstrategian tavoitteena on kasvattaa tietopohjaa ja edistää innovaatioita, jotta tuotantoa voidaan lisätä ja samalla huolehtia ympäristönsuojelusta ja luonnon monimuotoisuudesta. Toimintasuunnitelmassa keskitytään kolmeen keskeiseen tavoitteeseen: kehitetään uusia teknologioita ja prosesseja biotalouteen, tiivistetään politiikan päättäjien ja sidosryhmien yhteistyötä sekä kehitetään markkinoita ja kilpailukykyä biotalouden eri aloilla. Biotalousstrategian ja toimintasuunnitelman toteuttamiseksi tarvittavat päätökset ja muut mahdolliset linjaukset tehtäneen tapauskohtaisesti kunkin yksittäisen toimen osalta. Tiettävästi neuvoston nykyisen tai tulevien puheenjohtajien suunnitelmiin ei kuulu neuvoston yhteisen kannanoton valmisteleminen (esimerkiksi neuvoston päätelmien muodossa) komission tiedonantoon. Biotalous sisältyy aiheena mm. tulevaan EU:n tutkimuksen ja innovaatioiden puiteohjelmaan Horisontti 2020 vuosille Asiakirjat: 6487/12 (= COM(2012) 60 lopullinen) + ADD1 EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely:

4 2(10) - Käsittelijä(t): TEM/E-L Kortekallio ( ), Pekka Lindroos ( ), Kirsti Vilén ( ), Mika Honkanen ( ) (TEM-sähköpostiosoitteet muotoa: etunimi.sukunimi@tem.fi) MMM/Liisa Saarenmaa (puh , liisa.saarenmaa@mmm.fi) YM / Merja Saarnilehto (puh , merja.saarnilehto@ymparisto.fi) OKM/Erja Heikkinen (puh , erja.heikkinen@minedu.fi), Petteri Kauppinen (petteri.kauppinen@minedu.fi, puh ) Suomen kanta/ohje: Suomi pitää komission biotalousstrategiaa erittäin tervetulleena aloitteena. Biotalous on kestävän kasvun yksi keskeinen elementti. Suomen näkemyksen mukaan biotalouden kehittämisen tulee tapahtua kysyntälähtöisesti ja markkinaehtoisesti. Biotaloudella on kasvava merkitys pyrittäessä kohti vähähiilistä ja energiatehokasta yhteiskuntaa, joka perustuu uusiutuvista ja kierrätettävistä luonnonvaroista valmistettuihin tuotteisiin ja joiden tuotannossa pyritään energian ja luonnonvarojen tehokkaaseen käyttöön, innovaatioiden hyödyntämiseen sekä taloudelliseen ja sosiaaliseen kestävyyteen. Biotalous on käsitteenä laaja-alainen ja Suomi pitää biotalouden mahdollisuuksia merkittävinä sekä uusien, kehittyvien ja innovatiivisten tuotannon alojen ja tuotteiden tai palveluiden että työpaikkojen luomisen näkökulmasta. Suomi tukee komission esittämän strategian keskeistä päämäärää, jonka mukaan biotaloutta tulee kehittää johdonmukaisesti. Biotaloutta kehittämällä voidaan vastata yhteiskunnallisiin haasteisiin, jotka liittyvät maapallon kasvavan väestön ruokkimiseen, luonnonvarojen riittävyyden varmistamiseen, ympäristön tilan parantamiseen, ilmastonmuutoksen torjumiseen sekä työpaikkojen luomiseen ja Euroopan kilpailukyvyn säilyttämiseen. Suomen näkemyksen mukaan strategia ei kuitenkaan riittävästi tunnista jo olemassa olevaa biotaloutta eikä toisaalta tarkastele biotalouden uusia mahdollisuuksia koko laajuudessaan. Suomi korostaa, että biotalouden edistämisessä tulee pyrkiä kokonaisvaltaiseen näkemykseen ja ottaa huomioon eri toimintojen ekologiset riippuvuudet, mutta myös biotalouden merkitys eri liiketoiminta-alueiden kasvun kannalta. Luonnonvaroja ja biotalouden edistämistä tulisi tarkastella yhdessä. Strategiassa ei ole tunnistettu metsäbiomassan ja siihen pohjautuvien uusien liiketoimintamahdollisuuksien merkitystä koko Euroopalle. Biomassoilla ja niiden saatavuudella kilpailukykyiseen hintaan on keskeinen merkitys biotaloudessa. Metsä on Euroopan mittakaavassa merkittävä yhteinen luonnonvara, jonka mahdollisuuksia ennakkoluulottomasti tunnistamalla ja kehittämällä voi avautua uusia kasvun mahdollisuuksia. Strategian puutteena voidaan pitää myös sitä, että puunjalostusteollisuutta käsitellään pääsääntöisesti massan ja paperin sekä biopolttoaineiden tuotannon näkökulmasta ja esim. puurakentaminen ja muu puutuoteteollisuus on unohdettu. Metsäbiomassan lisäksi peltobiomassat ja jätteet ovat raaka-aineita, joilla korvataan fossiilitaloudessa käytettäviä raaka-aineita. Eurooppa strategian bioenergian käytön lisäämistä koskevat tavoitteet yksistään edellyttävät biomassojen saatavuutta markkinoilta. Samalla on tiedossa, että tavoitteisiin suhteutettuna EU:n alueella on odotettavissa pulaa biomassoista vuositasolla miljoonan puukuutiometrin verran vuodesta 2020 alkaen.

5 3(10) Suomi pitää tärkeänä komission esitystä biomassan resurssitehokkaasta käytöstä, minkä edellytyksenä on biomassojen ohjaaminen ensisijaisesti korkean jalostusasteen tuotantoon (hierarkia-ajattelu). Biomassan (mukaan lukien jätteet) laajamittainen hyödyntäminen energiana ja biopohjaisena liikennepolttoaineena tulisi nähdä välivaiheen ratkaisuna kohti korkeamman jalostusasteen omaavia biopohjaisia teknologioita ja tuotteita. Biomassatuotannon tehostamiseen tarvitaan sekä poliittisia päätöksiä että käytännön toimia. Maatalouden, kalatalouden, metsätalouden ja veden saatavuuden merkitys korostuu siirryttäessä fossiilitaloudesta biotalouteen. Elintarvikehuollon kannalta on tärkeää tutkia myös mahdollisia uusia ravinnonlähteitä ja niiden mahdollisuuksia. Strategiasta puuttuu myös uusiutuviin luonnonvaroihin perustuvan biotalouden ja muun luonnonvarasektorin yhteydet. Yhteistarkastelua tarvitaan esim. tuotannon tarkoituksenmukaisen kohdentamisen vuoksi ( taistelu tilasta, vedestä ja osaajista ). Toisaalta myös yhteistyötä eri luonnonvarasektoreiden välillä tarvitaan, jotta eri sektoreilla luoduista toimintamalleista voitaisiin oppia ja näin synnyttää uusia innovaatioita. Suomi tukee lähtökohtaisesti komission esittämää biotalouden toimintasuunnitelmaa. Suomi korostaa, että strategian toteutuksessa tarvitaan sekä EU:n että kansallisen tason toimia. Suomen mielestä toimintasuunnitelman tulisi perustua ratkaisukeskeiseen lähestymistapaan sekä toimijoiden että toteutettavien toimenpiteiden näkökulmasta. Suomi tukee erityisesti komission linjauksia inhimillisten voimavarojen kehittämisestä, T&K&I-investoinneista, julkisen ja yksityisen sektorin tutkimus- ja innovaatiokumppanuudesta biotalouden alalla sekä erilaisten biotaloutta tukevien kannustimien kehittämisestä. Biopohjaisten tuote- ja prosessi-innovaatioiden nopean käyttöönoton edistäminen tulisi olla Euroopan unionin toimien yksi keskeinen painopiste. Tämä edellyttää erityyppisten toimien (esimerkiksi kehitys- ja demonstraatiotoimien rahoitus, standardien ja sertifioinnin kehittäminen sekä innovatiivisten julkisten hankintojen käyttö) johdonmukaista hyödyntämistä. On myös tärkeää, että Euroopan unionin lainsäädäntö tukee markkinoiden kehittymistä ja edistää innovatiivisten biopohjaisten ratkaisujen kysyntää. Myös kansallisen tason kannustimien käyttöä tulisi selvittää ja käyttöön ottoa harkita. Tutkimustulosten hyödyntämisessä, uusien tuotteiden kehittämisessä ja mahdollisten politiikkatoimien kehittämisessä on varmistettava se, että yhdellä alueella eteneminen ei sulje toista aluetta pois. Suomi tukee tarvittavien logistiikkaverkostojen kehittämistä biojalostamoille, demonstraatiolaitoksille ja pilottitehtaille, sillä logistisilla järjestelyillä on keskeinen merkitys erilaisten biotalouteen liittyvien toimintojen sijoittumista ja sijainninohjausta pohdittaessa. Biotalouden haasteisiin vastaaminen edellyttää monitieteistä osaamista. Korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten strategisessa ja toiminnan kehittämisessä tulisi ottaa biotalouden tarpeet huomioon. Biotalouden kehittämisessä on myös kansalaisten käyttäytymisellä ja hyväksynnällä keskeinen rooli. Suomi katsoo, että strategian toimeenpanossa tulisi hyödyntää mahdollisimman paljon olemassa olevia hallinnollisia rakenteita ja välttää uusien hallinnollisten elimien tai foorumeiden perustamista. Useiden rinnakkaisten elinten toiminta voi heikentää kokonaisvaltaisen otteen syntymistä tai synnyttää tarpeetonta byrokratiaa. Suomi suhtautuu siten varauksellisesti esim. komission ehdottamien biotalouspaneelin ja observatorion perustamiseen. On kuitenkin tärkeää, että biotaloutta koskevaa tilasto- ja muuta tietoa on koordinoidusti saatavilla, mutta seurantajärjestelmän tulee olla kustannustehokas ja muutenkin suhteutettu sille kohdennettujen tehtävien mukaisesti. Ensisijaisesti tulisi tarkastella

6 4(10) mahdollisuuksia rakentaa seurantajärjestelmä jo olemassa olevien kansallisten ja EU-tason tilastointi- ja seurantakäytäntöjen varaan. PÄÄASIALLINEN SISÄLTÖ: Komissio hyväksyi strategian ja toimintasuunnitelman kestävän biotalouden kehittämiseksi Euroopassa, Innovaatiostrategia kestävää kasvua varten: biotalousstrategia Euroopalle. Strategiassa hahmotellaan biotaloudelle johdonmukaista, monialaista ja monitieteistä lähestymistapaa. Termillä 'biotalous' tarkoitetaan tässä taloutta, jossa käytetään maasta (maaperästä) ja merestä saatavia biologisia resursseja ja jätteitä elintarvikkeiden, rehujen ja teollisuus- ja energiantuotannon raaka-aineina. EU:n biotalouden vuotuinen liikevaihto on jo lähes 2 biljoonaa euroa, ja ala työllistää yli 22 miljoonaa ihmistä eli se kattaa noin 9 prosenttia kaikista EU:n työpaikoista. EU:n biotalouteen kuuluvat mm. maa-, metsä- ja kalatalous sekä massan ja paperin tuotanto ja osia kemianteollisuudesta, bioteknologiateollisuudesta ja energiantuotannosta. Biotalous tähtää resurssitehokkaaseen tuotantoon ja kohtuulliseen kulutukseen. Tavoitteena on muuttaa tuotanto- ja kulutustapoja siten, että hiilineutraali yhteiskunta voi toteutua. Strategian ja toimintasuunnitelman tavoitteena on innovatiivisempi ja vähäpäästöisempi talous, jossa sovitetaan yhteen vaatimukset, jotka kohdistuvat maa- ja kalatalouden kestävyyteen, elintarvikehuoltoon ja uusiutuvien biologisten resurssien kestävään käyttöön teollisuudessa, ja toisaalta vaatimukset luonnon monimuotoisuuden ja ympäristön suojelusta. Toimintasuunnitelmassa keskitytään kolmeen keskeiseen tavoitteeseen: kehitetään uusia teknologioita ja prosesseja biotalouteen, tiivistetään politiikan päättäjien ja sidosryhmien yhteistyötä sekä kehitetään markkinoita ja kilpailukykyä biotalouden eri aloilla. Strategia on valmisteltu tutkimuksesta, innovoinnista ja tieteestä vastaavan komissaari Máire Geoghegan-Quinn in johdolla neljän muun komissaarin kanssa, jotka ovat varapuheenjohtaja Tajani (teollisuus ja yritystoiminta) ja komissaarit Ciolos (maatalous ja maaseudun kehittäminen), Damanaki (meri- ja kalastusasiat) ja Potocnik (ympäristö). Strategian ytimessä ovat tutkimus ja innovointi. Biotalousstrategia Strategiassa on kolme peruspilaria: 1) Investoinnit tutkimukseen, innovaatioon ja osaamiseen biotaloutta varten. Tähän on määrä sisältyä EU:n rahoitusta, kansallista rahoitusta, yksityisten investointien lisäämistä ja yhteisvaikutuksia muiden poliittisten aloitteiden kanssa. 2) Markkinoiden ja kilpailukyvyn kehittäminen tehostamalla biomassan tuotantoa kestävällä tavalla, muuntamalla jätevirtoja lisäarvollisiksi tuotteiksi sekä kehittämällä toimintatapoja, joiden avulla voidaan oppia toinen toisilta. Tarkoituksena on lisätä resurssitehokkuutta ja vähentää luonnonvarojen käyttöä. Esimerkiksi elintarvikejätteiden hävityskustannukset Euroopan veronmaksajille ovat euroa tonnilta, ja niistä muodostuu päästöinä 170 miljoonaa tonnia hiilidioksidia. Tämä jäte voitaisiin muuntaa bioenergiaksi tai muiksi biopohjaisiksi tuotteiksi, jolloin syntyisi myös uusia työpaikkoja ja kasvua. 3) Vahvistettu politiikkojen koordinointi ja sidosryhmien sitoutuminen. Tätä varten perustettaisiin biotalouspaneeli, biotalouden seurantakeskus (observatorio) ja pidettäisiin säännöllisesti sidosryhmien konferensseja.

7 5(10) Strategian avulla on tarkoitus lisätä yhteisvaikutusta ja täydentää muita samoihin tavoitteisiin pyrkiviä politiikan aloja, välineitä ja rahoituslähteitä. Tähän kuuluvat koheesiorahastot, yhteinen maatalous- ja kalastuspolitiikka (CAP, CFP) ja yhdennetty meripolitiikka sekä ympäristö-, teollisuus-, työllisyys-, energia- ja terveyspolitiikat. Komission biotalousstrategialla pyritään vastaamaan yhteiskunnallisiin haasteisiin ja johdonmukaiseen biotalouden kehittämiseen. 1. Yhteiskunnallisiin haasteisiin vastaaminen Elintarvikehuollon turvaaminen. Maailman väkiluvun kasvu lisää vuoteen 2050 mennessä elintarvikkeiden kysyntää arvioiden mukaan 70 prosentilla. Tähän sisältyy kaksinkertaiseksi arvioitu lisäys maailman lihankulutuksessa. Toisaalta pelkästään EU:n elintarviketeollisuus ja kotitaloudet hukkaavat suuret määrät (noin 90 miljoonaa tonnia) elintarvikkeita vuodessa. Biotalousstrategian tarkoitus on kehittää tietopohjaa alkutuotannon lisäämiseksi kestävällä tavalla, rohkaista muuttamaan tuotanto- ja kulutustapoja sekä tukea resurssitehokkaampia elintarvikeketjuja. Luonnonvarojen kestävä käyttö. Biomassan tuottoon tarvittavien resurssien saatavuus on rajallista ja eri käyttötarkoitusten välillä on kilpailua. EU:n on tuotettava enemmän vähemmästä ja kehitettävä älykästä, kestävää maataloutta, kalastusta ja vesiviljelyä. Biotalousstrategian tavoitteena on kasvattaa tietopohjaa ja edistää innovaatioita, jotta tuotantoa voidaan lisätä ja samalla varmistaa resurssien kestävä käyttö ja lievittää ympäristöön kohdistuvaa painetta. Strategian tavoitteena on tukea myös ekosysteemipohjaista hallintoa, eri politiikkasektoreiden välistä yhteistyötä ja täydentävyyttä sekä globaalia lähestymistapaa resurssien kestävämpään käyttöön. Riippuvuuden vähentäminen uusiutumattomista luonnonvaroista. EU:n kilpailukyvyn säilyttäminen edellyttää siirtymistä vähähiiliseen yhteiskuntaan, jossa resurssitehokkaat teollisuudenalat, biopohjaiset tuotteet ja bioenergia myötävaikuttavat vihreään kasvuun ja kilpailukykyyn. Biotalousstrategia rakentuu jo olemassa oleville aloitteille, tuloksille tai mm. direktiivien vaatimuksille. Tavoitteena on kasvattaa tietopohjaa ja edistää innovointia laadukkaan biomassan tuottamiseksi kilpailukykyiseen hintaan vaarantamatta elintarvikkeiden saantia, lisäämättä paineita alkutuotantoon ja ympäristöön tai vääristämättä markkinoita energiankäytön hyväksi. Ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventäminen ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen. Biomassan kysyntä sekä elintarvikkeiksi että teollisuuden tarpeisiin kasvaa seuraavina vuosikymmeninä. Siksi EU:n on lisättävä kapasiteettiaan maa-, metsä- ja kalataloudessa ja vesiviljelyssä kestävällä tavalla. Biotalousstrategia tukee tuotantojärjestelmien kehittämistä ilmastonmuutoksen aiheuttamat seikat huomioon ottaen ja tuotantoprosessien korvaamista resurssitehokkaammilla ja ympäristöystävällisemmillä prosesseilla.

8 6(10) Työpaikkojen luominen ja Euroopan kilpailukyvyn säilyttäminen. Euroopan biotaloussektoreiden kilpailukyvyn ja työpaikkojen säilyminen edellyttää näiden alojen innovatiivisuuden ja monipuolisuuden kehittämistä. Merkittävää kasvua odotetaan kestävästä alkutuotannosta, elintarviketeollisuudesta sekä teollisesta bioteknologiasta ja biojalostamoista, jotka johtavat uusiin biopohjaisiin teollisuuden aloihin sekä muuntavat entisiä ja avaavat uusia markkinoita biopohjaisille tuotteille. Työvoiman saatavuus edellyttää koulutusta ja uusien, korkeaa ammattitaitoa vaativien työpaikkojen kehittämistä. 2. Johdonmukainen biotalouden kehittäminen Biotalouden johdonmukaisen kehittäminen siten, että vaikutukset olisivat mahdollisimman suuret, edellyttää tarkkaan määriteltyjä toimia useilla sektoreilla. Komission toteuttaman julkisen kuulemisen (kevät 2011) suositusten mukaan olisi ensi sijassa pyrittävä lisäämään politiikan johdonmukaisuutta, lisäämään tutkimusinvestointeja, kehittämään biopohjaisten tuotteiden markkinoita ja parantamaan yleisöviestintää. Johdonmukainen politiikka. Biotalousstrategiassa vaaditaan parempaa vuorovaikutusta nykyisten biotaloutta tukevien politiikkojen välillä sekä EU:n että jäsenvaltioiden tasolla, ja vaaditaan yhteensopivien tietojärjestelmien luomista. Biotalousstrategia korostaa tutkimuksen ja innovoinnin merkitystä biotalouteen liittyvien politiikkojen kehittämisessä ja toteuttamisessa. Myös kansainvälistä yhteistyötä on vahvistettava. Investoiminen tietoon, innovaatioihin ja taitoihin. Biotalous tarvitsee sekä julkisia että yksityisiä investointeja tutkimukseen, innovaatioihin, demonstraatiohankkeisiin, tuotantomittakaavaan siirtymisen menetelmien (scale-up activities) kehittämiseen sekä yritysja neuvontapalvelujen kehittämiseen. Tutkimustuloksia tulee hyödyntää ja soveltaa paremmin ja hyödyntämisen esteitä on poistettava. EU:n tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmassa vuosille (Horisontti 2020) on ehdotettu lähes 4,7 miljardia euroa biotaloustutkimukseen ja innovointiin osiossa Elintarvikehuolto, kestävä maatalous, merien ja merenkulun tutkimus ja biotalous". Täydentävää rahoitusta on luvassa muilta Horisontti ohjelman aloilta. Komission mukaan yksi EU:n rahoittamaan biotalouden tutkimukseen ja innovointiin investoitu euro tuottaa arviolta 10 euron lisäarvon biotalouden eri aloilla vuoteen 2025 mennessä. Myös jäsenvaltiot ovat käynnistäneet biotalouteen liittyviä tutkimusta ja yrittäjyyttä tukevia ohjelmia. Osallistava hallinto ja riittävään tietoon perustuva vuoropuhelu suuren yleisön kanssa. Vastuullinen biotalous edellyttää osallistavia malleja kansalaisten ja loppukäyttäjien sitouttamiselle, luotettavan tiedon jakamista innovatiivisten teknologioiden ja käytäntöjen hyödyistä ja riskeistä sekä tietoa tuotteiden ominaisuuksista ja kulutustapojen ja elintavan vaikutuksista. Uudet perusrakenteet ja välineet. Tuottavan ja kestävän biotalouden kehittäminen edellyttää tutkimuksen lisäämistä sekä maaseudun, merellisen ja teollisen infrastruktuurin ja tiedonsiirtoverkkojen kehittämistä ja parempia toimitusketjuja. Näin ne voisivat tukea mm. yhdennettyjä ja monipuolisia biojalostamoja, joissa fossiiliset luonnonvarat korvataan

9 7(10) uusiutuvilla luonnonvaroilla (mukaan lukien jätteet). Biopohjaisten tuotteiden ja bioenergian markkinoiden edistämiseksi kehitetään tuotestandardeja ja ympäristöystävällisyyden arviointiperusteita EU:n ja kansainvälisellä tasolla. Biotalouden toimintasuunnitelma Toimintasuunnitelmassa kuvataan ne tärkeimmät toimet, joilla komissio pyrkii saavuttamaan biotalousstrategian tavoitteet. Toimet perustuvat tutkimuksen ja teknologian kehittämisen 7. puiteohjelmaan ( ), tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmaan (Horisontti 2020) sekä muihin asian kannalta merkityksellisiin poliittisiin aloitteisiin, kuten eurooppalaisiin innovaatiokumppanuuksiin. Toimintasuunnitelmassa kehotetaan myös jäsenvaltioita ja sidosryhmiä osallistumaan toimien toteuttamiseen. Toimintaohjelma sisältää 12 eri kohtaa, joissa ehdotetaan konkreettisia toimia seuraavilla alueilla: 1) investoinnit tutkimukseen, innovaatioihin ja osaamiseen, 2) poliittisen vuorovaikutuksen vahvistaminen ja sidosryhmien osallistaminen sekä 3) biotalouden markkinoiden ja kilpailukyvyn parantaminen. 1. Investoiminen tutkimukseen, innovaatioihin ja taitoihin 1. Tavoitteena on varmistaa riittävä EU:n ja kansallisen tason rahoitus sekä lisäksi yksityistä ja kumppanuusrahoitusta biotalouden tutkimukselle ja innovoinnille. Olemassa olevia aloitteita (mm. yhteinen ohjelmasuunnittelu ja ERA-Net toimet) on kehitettvä edelleen. Lisäksi on tuettava bioklustereita ja Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutin (EIT) toimia kumppanuuksien muodostamiseksi yksityisen sektorin kanssa. Tulevaan Horisontti 2020 puiteohjelmaan sisällytetään toimia biotalouden edistämiseksi. 2. Monitieteisen ja poikkitieteellisen tutkimuksen ja innovoinnin osuutta on lisättävä, jotta voidaan käsitellä monimutkaisia ja toisiinsa liittyviä yhteiskunnallisia haasteita. On tarjottava tieteellistä neuvontaa, jotta biotalouden ratkaisujen hyödyistä ja kompromisseista voidaan poliittisella tasolla päättää paremman tiedon perusteella. 3. Biotalouden sektoreilla on edistettävä innovaatioiden omaksumista ja levittämistä. On kehitettävä tarvittaessa lisää palautemekanismeja sääntelystä ja poliittisista toimenpiteistä. Osaamisverkostojen sekä neuvonta- ja yritystukipalvelujen tukea on laajennettava erityisesti eurooppalaisten innovaatiokumppanuuksien ja bioklustereiden avulla. 4. Inhimillisiä voimavaroja on kehitettävä tukemaan biotaloussektoreiden kasvua ja syvempää yhdentymistä järjestämällä korkeakoulujen välisiä foorumeja, joissa kehitetään uusia biotalouden opiskelukokonaisuuksia ja ammatillisen koulutuksen suunnitelmia. 2. Politiikan eri alojen vuorovaikutuksen lisääminen ja sidosryhmien sitoutuminen 5. Komissio ehdottaa biotalouspaneelin perustamista (vuonna 2012). Tämä parantaisi yhdessä nykyisten mekanismien kanssa biotalouteen liittyvien politiikkojen, aloitteiden ja talouden sektoreiden välistä yhteisvaikutusta ja johdonmukaisuutta EU:n tasolla. Vastaavanlaisia paneeleja tulisi perustaa myös jäsenvaltioiden ja alueiden tasolla. Lisäksi on edistettävä eri sidosryhmien ja toimijoiden vuoropuhelua sekä järjestettävä biotalouden sidosryhmäkonferensseja. 6. Komissio ehdottaa biotalouden observatorion perustamista (vuonna 2012) yhteistyössä olemassa olevien tietojärjestelmien kanssa. Tämän avulla komissio voisi arvioida biotalouden edistymistä ja vaikutusta sekä kehittää ennuste- ja mallinnusvälineitä. Strategia tulisi arvioida ja päivittää ohjelman toteutuskauden puolivälissä. 7. Alueellisten ja kansallisten biotalousstrategioiden kehittämistä olisi tuettava kartoittamalla olemassa olevat EU:n tutkimus- ja innovaatiotoimet, osaamiskeskukset ja perusrakenteet

10 8(10) (vuoteen 2015 mennessä). Maaseudun ja rannikkoalueiden kehittämisestä ja koheesiopolitiikasta vastaavien viranomaisten välisiä strategisia keskusteluja on tuettava paikallisella, alueellisella ja kansallisella tasolla, jotta nykyisistä rahoitusmekanismeista saataisiin mahdollisimman suuri hyöty. 8. Biotalouden alan tutkimuksen ja innovoinnin kansainvälistä yhteistyötä on kehitettävä, jotta voidaan yhdessä käsitellä maailmanlaajuisia haasteita, kuten elintarvikehuoltoa ja ilmastonmuutosta, samoin kuin kysymystä kestävästä biomassan saatavuudesta (vuodesta 2012 alkaen). 3. Markkinoiden ja kilpailukyvyn parantaminen biotaloudessa 9. Tietopohjaa tulee kehittää alkutuotannon kestävää tehostamista varten. On parannettava ymmärrystä biomassan (mukaan lukien maa- ja metsätalouden tähteet) nykyisestä, mahdollisesta ja tulevasta saatavuudesta ja kysynnästä kaikilla sektoreilla ja on varmistettava, että nämä tiedot ovat käytettävissä asiaa koskevien politiikkojen laatimista ja uudelleenarviointia varten. On tuettava yhteisesti hyväksyttyjen menetelmien kehittämistä ympäristöjalanjäljen laskemiseksi esimerkiksi elinkaariarvioiden avulla. 10. On edistettävä tarvittavan logistiikan omaavien verkostojen kehittämistä yhdennettyjä ja monipuolisia biojalostamoja, demonstrointilaitoksia ja pilottitehtaita varten kaikkialla Euroopassa. On käynnistettävä neuvottelut Euroopan tason julkisen ja yksityisen sektorin tutkimus- ja innovaatiokumppanuuden käynnistämisestä biopohjaisille toimialoille (vuoteen 2013 mennessä). 11. On tuettava uusien markkinoiden laajentamista kehittämällä biopohjaisille tuotteille ja elintarvikkeiden tuotantojärjestelmille standardeja ja vakioituja kestävyyden arviointimenetelmiä. Helpotetaan biopohjaisten tuotteiden vihreitä hankintoja kehittämällä leimoja tai merkkejä, laatimalla alustava eurooppalainen luettelo tuotetiedoista ja kouluttamalla julkisista hankinnoista vastaavia henkilöitä. Biotalouden sektoreiden kilpailukykyä tuetaan pitkällä aikavälillä ottamalla käyttöön kannustimia ja molemminpuolisen oppimisen mekanismeja resurssitehokkuuden parantamiseksi. 12. On kehitettävä tieteellisiä lähestymistapoja, joilla tiedotetaan kuluttajille tuotteiden ominaisuuksista, esimerkiksi ravintoarvosta, tuotantomenetelmistä ja ympäristöystävällisyydestä, ja joilla edistetään terveellisiä ja ympäristöystävällisiä elintapoja. Biotalous Suomessa Tilastokeskuksen ja VTT:n tietojen mukaan biotalouden osuus Suomen kokonaistuotoksesta (BKT) vuonna 2008 oli 13.5 % eli noin 50 mrd ja se työllisti noin henkilöä eli sen osuus oli noin 11 % kaikista työpaikoista. Metsäsektorilla on suuri merkitys. Se vastasi lähes 50 % biotalouden tuotoksen arvosta ja osuus kasvoi yli 50 %:iin, kun metsäsektoriin liittyvä kone- ja laiteteollisuus lasketaan mukaan. Maatalous, kalatalous ja elintarviketeollisuus vastasivat puolestaan yli 50 % biotalouden tuomista työpaikoista vuonna Metsäteollisuuden osuus Suomen viennin arvosta oli noin 20 %. Suomen biotalous on tuotoksen osalta noin 3 % ja työpaikkojen osalta noin 1% Euroopan biotaloudesta. Suomen biomassavarat kuuluvat Euroopan laajimpiin. Silti metsien, soiden ja peltojen sekä orgaanisista jätteistä syntyvä biomassapotentiaali on vain osittain hyödynnetty tehokkaalla tavalla. Hyödyntämättömiä sivuvirtoja on tuntematon määrä.

11 9(10) Biomassavarojen nykykäytön jopa kaksinkertaistaminen olisi teoreettisesti mahdollista. Rajoitteet liittyvät kustannuksiin ja hintakilpailukykyyn sekä uusien tuotanto-, hankinta- ja käyttöketjujen sekä liiketoimintamallien kehittämiseen kestävästi, ympäristövaikutukset huomioon ottaen. Biomassan kuten metsien lisääntyvä käyttö ei esimerkiksi saa vähentää maaperään ja kasvillisuuteen sitoutuvan hiilen määrää pitkällä aikavälillä. Voimakas kiinnostus biotalouteen ei ole vielä tavoittanut sitä tutkimuksellista tai tilastollista tasoa, jonka sen merkitys olisi vaatinut. Biotalous käsitteenä on uusi eikä siitä kokonaisuutena ei ole vielä virallisia tilastoja. Suomessa on huomattavan paljon alaan liittyvää tutkimus- ja innovaatiotoimintaa (yliopistot, ammattikorkeakoulut, tutkimuslaitokset, yritykset, SHOKit, Osket) ja lisäksi tutkimuksen rahoittajat (Tekes ja Suomen Akatemia) ovat kohdentaneet alalle merkittävästi rahoitusta. Suomi on kuitenkin luonnonvaroja ja biotaloutta koskevissa kansallisissa linjauksissa ( Biotalous Suomessa arvio kansallisen strategian tarpeesta, Biotaloustyöryhmän loppuraportti , Valtioneuvoston kanslian julkaisusarja 15/2010, sekä Älykäs ja vastuullinen luonnonvaratalous, Valtioneuvoston luonnonvaraselonteko eduskunnalle. TEM julkaisuja 69/2010) korostanut skenaarioiden ja vaikutustenarvioinnin tekemisen tarvetta sekä kansallisen luonnonvarapaneelin perustamista. TEM:n tarkoitus on asettaa työryhmä valmistelemaan Suomen biotalousstrategiaa, jonka tulisi olla valmis keväällä Kansallinen käsittely: Tutkimus ja innovaatiot jaosto (EU20), Elinkeinopolitiikka jaosto (EU13), kirjallinen menettely Eduskuntakäsittely: - Käsittely Euroopan parlamentissa: - Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema: Taloudelliset vaikutukset: - Komission tiedonannolla ei ole suoria taloudellisia vaikutuksia. Euroopan biotalousstrategian ja toimintasuunnitelman täsmentyessä otetaan kantaa myös taloudellisiin vaikutuksiin. Esimerkiksi komission ehdottamien biotalouspaneelin ja observatorion perustaminen aiheuttaisi kustannuksia ja loisi päällekkäisyyksiä. Muut mahdolliset asiaan vaikuttavat tekijät: -

12 10(10) Asiasanat Hoitaa Tiedoksi biotalous, innovaatiot, maatalous, metsäteollisuus, teollisuus, tutkimus- ja kehittämistoiminta, ympäristö, energia MMM, TEM, YM ALR, EUE, LVM, OKM, PE, PLM, SM, STM, UM, VM, VNEUS

13 EUROOPAN KOMISSIO Bryssel COM(2012) 60 final KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE Innovointistrategia kestävää kasvua varten: biotalousstrategia Euroopalle {SWD(2012) 11 final}

14 KOMISSION TIEDONANTO EUROOPAN PARLAMENTILLE, NEUVOSTOLLE, EUROOPAN TALOUS- JA SOSIAALIKOMITEALLE JA ALUEIDEN KOMITEALLE Innovointistrategia kestävää kasvua varten: biotalousstrategia Euroopalle INNOVOINTISTRATEGIA KESTÄVÄÄ KASVUA VARTEN: BIOTALOUSSTRATEGIA EUROOPALLE 1. BIOTALOUSSTRATEGIA EUROOPALLE Jotta Eurooppa kestäisi maailman väestönkasvun, monien resurssien nopean vähenemisen, kasvavat ympäristöpaineet ja ilmastonmuutoksen, sen on muutettava perinpohjin suhtautumistaan biologisten resurssien tuotantoon, kulutukseen, prosessointiin, varastointiin, kierrätykseen ja loppusijoitukseen. Eurooppa strategiassa biotalous esitetään älykkään ja vihreän kasvun keskeiseksi tekijäksi Euroopassa. Edistyminen biotaloustutkimuksessa ja innovaatioiden hyödyntämisessä antaisi Euroopalle paremmat eväät uusiutuvien biologisten varojen hallintaan ja avaisi uusia ja monipuolisempia markkinoita elintarvikkeille ja biopohjaisille tuotteille. Eurooppalaisen biotalouden perustaminen tarjoaisi runsaasti mahdollisuuksia: sen avulla voidaan säilyttää talouskasvu ja luoda työpaikkoja maaseudulla, rannikkoalueilla ja teollistuneilla alueilla, vähentää riippuvuutta fossiilisista polttoaineista ja parantaa alkutuotannon 1 ja prosessiteollisuuden taloudellista ja ekologista kestävyyttä. Biotalous myötävaikuttaa siten merkittävästi Eurooppa strategian innovaatiounionia ja resurssitehokasta Eurooppaa koskevien lippulaiva-aloitteiden tavoitteiden saavuttamiseen. Biotalousstrategian ja biotalouden toimintasuunnitelman tavoitteena on raivata tietä innovatiivisemmalle, resurssitehokkaammalle ja kilpailukykyisemmälle yhteiskunnalle, jossa huolehditaan sekä elintarvikkeiden saatavuudesta että uusiutuvien varojen kestävästä teollisuuskäytöstä ja samalla suojellaan ympäristöä. Biotalousstrategia ja toimintasuunnitelma antavat tietoa biotalouden eri sektorien tutkimus- ja innovaatio-ohjelmiin ja muokkaavat osaltaan poliittista ympäristöä johdonmukaisemmaksi, parantavat vuorovaikutusta kansallisten, EU:n ja globaalien biotalouspolitiikkojen välillä ja rohkaisevat julkista vuoropuhelua sitoutuneempaan suuntaan. Niissä haetaan yhteisvaikutuksia ja täydentävyyttä muiden politiikanlohkojen, välineiden ja rahoituslähteiden kanssa, joilla on samat tavoitteet, kuten yhteinen maatalouspolitiikka ja yhteinen kalastuspolitiikka (YMP, YKP), yhdennetty meripolitiikka sekä ympäristö-, yritys-, työllisyys-, energia- ja terveyspolitiikka. Strategia pohjautuu EU:n tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen seitsemänteen puiteohjelmaan ja EU:n tutkimuksen ja innovoinnin puiteohjelmaan Horisontti Yksityiskohtaisempaa tietoa biotaloudesta on esitetty oheen liitetyssä työasiakirjassa. 1 Huom.: Alkutuotannolla tarkoitetaan tässä tiedonannossa maa-, metsä- ja kalataloutta sekä vesiviljelyä. FI 2 FI

15 1.1. Mistä on kyse? Euroopan uhkana on ennennäkemätön ja kestämätön resurssienkäyttö, merkittävät ja mahdollisesti palautumattomat muutokset ilmastossa sekä jatkuva luonnon monimuotoisuuden väheneminen, joka on vaarana niille biologisille järjestelmille, josta Eurooppa on riippuvainen. Tilannetta vaikeuttaa se, että maapallon väkiluvun odotetaan lisääntyvän yli 30 prosentilla seuraavien 40 vuoden aikana. Se on vuonna 2012 seitsemän miljardia, ja vuonna 2050 sen arvioidaan olevan yli yhdeksän miljardia. Jotta näistä monimutkaisista ja toisiinsa liittyvistä haasteista selvittäisiin, olisi tutkimuksen ja innovoinnin avulla saatava elintavoissa ja resurssien käytössä aikaan nopeasti yhteensovitettuja ja kestäviä muutoksia kaikilla yhteiskunnan ja talouden tasoilla. Euroopan kansalaisten ja tulevien sukupolvien hyvinvointi riippuu siitä, miten tarvittavat muutokset toteutetaan. Kuluneiden vuosikymmenien aikana on EU:ssa toteutettu tai tarkistettu monia politiikkoja näiden haasteiden käsittelemiseksi ja muutoksen aikaansaamiseksi Euroopan taloudessa. Monimutkaiset riippuvuussuhteet haasteiden välillä voivat kuitenkin johtaa ristiriitoihin, kuten osoittaa väittely biomassan kilpailevista käyttötarkoituksista. Tämä väittely sai alkunsa, kun huolestuttiin uusiutuvien biologisten varojen kasvavasta kysynnästä muilla toimialoilla ja tämän mahdollisesta vaikutuksesta elintarvikehuoltoon, sekä niukkojen luonnonvarojen käytöstä ja ympäristöstä niin Euroopassa kuin muissa maissa. Tällaisten monitahoisten kysymysten käsittely edellyttää kattavaa strategista lähestymistapaa, johon kuuluu monia vastuualoja. Tarvitaan kattavaa tietoa ja vuorovaikutusta, jotta voidaan toimia politiikanalojen johdonmukaisuuden edistämiseksi, päällekkäisten toimien välttämiseksi ja innovaatioiden nopeuttamiseksi ja niiden levittämiseksi. Erityisesti on sovitettava paremmin yhteen EU:n tutkimus- ja innovaatiotoiminta ja biotaloutta tukevien politiikkojen painopisteet ja lisättävä niiden välistä vuorovaikutusta. Biotalous on käyttökelpoinen pohja tarvittavalle lähestymistavalle, koska siihen sisältyy uusiutuvien luonnonvarojen tuotanto ja näiden luonnonvarojen ja jätevirtojen muuntaminen lisäarvoa omaaviksi tuotteiksi, kuten elintarvikkeet, rehut, biopohjaiset tuotteet 2 ja bioenergia. Biotalouden sektoreilla ja toimialoilla 3 on vahva innovaatiopotentiaali, koska ne käyttävät monia tieteitä ja mahdollistavia sekä teollisuusteknologioita 4 ja nojautuvat myös paikalliseen tietämykseen ja ns. hiljaiseen tietoon Yhteiskunnallisiin haasteisiin vastaaminen Biotalous on monitieteistä, joten se tarjoaa ainutlaatuisen tilaisuuden käsitellä kattavasti toisiinsa liittyviä yhteiskunnallisia haasteita, kuten elintarvikehuolto, luonnonvarojen niukkuus, riippuvuus fossiilisita polttoaineista ja ilmastonmuutos, ja samalla saada aikaan kestävää talouskasvua Huom.: Biopohjaiset tuotteet ovat tuotteita, jotka ovat kokonaan tai osittain peräisin biologista alkuperää olevista aineksista, lukuun ottamatta geologisiin muodostumiin sulkeutuneita aineksia ja/tai fossilisoituneita aineksia, CEN Report on Mandate M/429. Biotalouteen kuuluvat maa- ja metsätalous, kalastus, elintarvikkeiden sekä massan ja paperin tuotanto, sekä osia kemianteollisuudesta, bioteknologiateollisuudesta ja energiateollisuudesta. Biotalous tukeutuu biotieteisiin, agronomiaan, ekologiaan, ravintotieteeseen ja yhteiskuntatieteisiin, bioteknologiaan, nanoteknologiaan, tieto- ja viestintäteknologioihin ja insinööritieteisiin. FI 3 FI

16 Elintarvikehuollon turvaaminen Väkiluvun kasvu koko maailmassa vuoteen 2050 mennessä aiheuttaa arvioiden mukaan 70 prosentin kasvun elintarvikkeiden kysynnässä, mihin sisältyy kaksinkertaiseksi arvioitu lisäys maailman lihankulutuksessa. Biotalousstrategian on määrä osallistua muun maailman ohella tämän haasteen selvittämiseen kehittämällä tietopohjaa alkutuotannon lisäämiseksi kestävällä tavalla ottaen huomioon kaikki vaihtoehdot parhaimmasta tutkimuksesta alkaen paikalliseen ja hiljaiseen tietoon asti. Strategiassa rohkaistaan myös muuttamaan tuotanto- ja kulutustapoja ja kehittämään terveellisempiä ja kestävämpiä ruokavalioita. Pelkästään EU:n elintarviketeollisuus ja kotitaloudet hukkaavat noin 90 miljoonaa tonnia elintarvikkeita vuodessa eli 180 kg henkeä kohti, eikä tällöin vielä oteta huomioon maatalouden ja kalastuksen hävikkejä. Biotalousstrategia tukee resurssitehokkaampia elintarvikeketjuja siten kuin Etenemissuunnitelmassa kohti resurssitehokasta Eurooppaa ja Sinisen kasvun aloitteessa esitetään. Luonnonvarojen kestävä hoito Maa-, metsä- ja kalatalous sekä vesiviljely tarvitsevat monia välttämättömiä ja jo rajallisia resursseja tuottaakseen biomassaa. Näitä resursseja ovat muun muassa maa, meri, hedelmällinen ja toimiva maaperä, vesi ja terveet ekosysteemit, mutta myös muun muassa mineraalit ja energia lannoitteiden tuotantoon. Näiden resurssien käyttöön liittyy merkittäviä vaihtoehtokustannuksia, jotka aiheutuvat ekosysteemipalvelujen loppumisesta tai menettämisestä. Kun biomassan kilpailevat käyttötarkoitukset ja aikaisemman käytön perintö aiheuttavat näille resursseille voimakkaita paineita, EU:n on tuotettava enemmän vähemmästä ja kehitettävä älykästä, kestävää maataloutta, kalastusta ja vesiviljelyä. Biotalousstrategian tavoitteena on kasvattaa tietopohjaa ja edistää innovaatioita, jotta tuotantoa voidaan lisätä ja samalla varmistaa resurssien kestävä käyttö ja lievittää ympäristöön kohdistuvaa painetta. Luonnon monimuotoisuuden väheneminen voi huonontaa resurssien laatua merkittävästi samalla kun se rajoittaa alkutuotannon satoja erityisesti metsätaloudessa ja kalastuksessa. Strategian on määrä tukea ekosysteemipohjaista hallintoa. Se hakee yhteisvaikutuksia ja täydentävyyttä yhteisen maatalouspolitiikan, yhteisen kalastuspolitiikan, yhdennetyn meripolitiikan ja EU:n ympäristöpolitiikkojen välillä; tämä koskee resurssitehokkuutta, luonnonvarojen kestävää käyttöä, luonnon monimuotoisuuden ja elinympäristöjen suojelua ja ekosysteemipalvelujen saatavuutta. Globaalit haasteet edellyttävät globaaleja ratkaisuja. Biotalousstrategia tukee globaalia lähestymistapaa kestävämpään resurssienkäyttöön. Tähän kuuluu kansainvälisen yhteisymmärryksen kehittäminen biomassan kestävyydestä ja parhaista käytänteistä uusien markkinoiden avaamiseksi, tuotannon monipuolistamiseksi ja huolehtimiseksi pitkällä aikavälillä elintarvikkeiden saatavuuteen liittyvistä kysymyksistä. FI 4 FI

17 Riippuvuuden vähentäminen uusiutumattomista luonnonvaroista Euroopan talous nojautuu voimakkaasti fossiilisiin luonnonvaroihin hiilen ja energian lähteenä, mikä tekee sen haavoittuvaksi, jos saatavuus on epävarmaa ja pienenee ja jos markkinat ovat epävakaat. Jotta EU pysyisi kilpailukykyisenä, siitä on tultava vähähiilinen yhteiskunta, jossa resurssitehokkaat teollisuudenalat, biopohjaiset tuotteet ja bioenergia myötävaikuttavat vihreään kasvuun ja kilpailukykyyn. Biotalousstrategia rakentuu biopohjaisten tuotteiden edelläkävijämarkkinoita koskevan aloitteen tulosten pohjalle ja tukee Sinisen kasvun aloitetta, uusiutuvia energialähteitä ja polttoaineen laatua koskevien direktiivien tavoitteita ja strategista energiateknologiasuunnitelmaa kasvattamalla tietopohjaa ja edistämällä innovointia laadukkaan biomassan (esimerkiksi teollisuuskasvit) tuottamiseksi kilpailukykyiseen hintaan vaarantamatta elintarvikkeiden saantia, lisäämättä paineita alkutuotantoon ja ympäristöön tai vääristämättä markkinoita energiankäytön hyväksi. Biotalousstrategia auttaa lisäksi ymmärtämään biomassan saatavuutta ja kysyntää nykyhetkellä ja tulevaisuudessa ja biomassan käyttötarkoitusten välistä kilpailua, mukaan lukien niiden tarjoamat mahdollisuudet ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventämiseksi, tarkoituksena varmistaa biotalouden menestys pitkällä aikavälillä. Tähän kuuluu se, että helpotetaan vaihtoehtoisten hiilen ja energian lähteiden (esimerkiksi maa- ja metsätalouden jäämät ja jätteet) saatavuutta ja edistetään tutkimusta uusiutuvista energialähteistä, kuten esimerkiksi mikrolevistä. Ilmastonmuutoksen vaikutusten lieventäminen ja ilmastonmuutokseen sopeutuminen Kun biomassan kysyntä sekä elintarvikkeeksi että teollisuuden tarkoituksiin kasvaa koko maailmassa seuraavina vuosikymmeninä, on EU:n kapasiteettia maa-, metsä- ja kalataloudessa ja vesiviljelyssä lisättävä kestävällä tavalla. Biotalousstrategia tukee sellaisten tuotantojärjestelmien kehittämistä, jotka aiheuttavat vähemmän kasvihuonekaasupäästöjä, jotka on mukautettu ilmastonmuutoksen haittavaikutuksiin ja jotka lieventävät esimerkiksi kuivuutta ja tulvia. Se myötävaikuttaa siten niiden etenemissuunnitelmien toteuttamiseen, jotka koskevat siirtymistä vähähiiliseen talouteen vuonna 2050 ja kohti resurssitehokasta Eurooppaa, sekä EU:n ilmastonmuutospolitiikkaan. Tähän kuuluu muun muassa hiilen sitominen maatalousmaahan ja merenpohjaan sekä metsävarojen asianmukainen kehittäminen. EU:n massa- ja paperiteollisuus, kemianteollisuus ja elintarviketeollisuus päästävät ilmaan runsaasti kasvihuonekaasuja, mutta ne myös sitovat tuotteisiinsa paljon hiiltä. Strategia edistää hiiltä, energiaa ja vettä paljon käyttävien tuotantoprosessien korvaamista resurssitehokkaammilla ja ympäristöystävällisemmillä prosesseilla aina kun se on mahdollista. Uusiutumattomia tuotteita olisi pyrittävä osittain korvaamaan kestävämmillä biopohjaisilla tuotteilla. Työpaikkojen luominen ja Euroopan kilpailukyvyn säilyttäminen EU:n biotaloussektorien vuotuinen liikevaihto on 2 biljoonaa euroa, ja niissä on yli 22 miljoonaa työpaikkaa, mikä merkitsee noin yhdeksää prosenttia työvoimasta. Jotta Euroopan biotaloussektorit pysyisivät kilpailukykyisinä ja työpaikat voitaisiin säilyttää, kun kehittyvässä maailmassa tapahtuu suuria yhteiskunnallisia muutoksia ja markkinat kasvavat, on näiden sektorien innovoitava ja monipuolistuttava. Merkittävää kasvua odotetaan kestävästä alkutuotannosta, elintarviketeollisuudesta sekä teollisesta bioteknologiasta ja biojalostamoista, jotka johtavat uusiin biopohjaisiin teollisuudenaloihin, muuntavat entisiä ja FI 5 FI

18 avaavat uusia markkinoita biopohjaisille tuotteille. Jotta työvoiman tarve näillä teollisuudenaloilla samoin kuin maa-, metsä- ja kalataloudessa ja vesiviljelyssä voidaan tyydyttää, on kehitettävä uusia, korkeaa ammattitaitoa vaativia työpaikkoja ja koulutusvaihtoehtoja. Arvioiden mukaan Horisontti ohjelmasta saatavalla biotalousstrategian suoralla rahoituksella voitaisiin luoda biotalouden sektoreilla noin työpaikkaa ja 45 miljardin euron lisäarvo vuoteen Lisää kasvua odotetaan muista, niin suorista kuin epäsuorista, julkisista ja yksityisistä investoinneista kaikkiin biotalouden osa-aloihin. Biotalouden sektorien voidaan odottaa myötävaikuttavan merkittävästi Eurooppa tavoitteiden saavuttamiseen Johdonmukaisen biotalouden kehittäminen Tarvitaan tarkkaan määriteltyjä toimia, jotta biotaloustutkimuksen ja innovaation vaikutukset olisivat mahdollisimman suuret. Biotaloutta koskeneen julkisen kuulemisen suositusten mukaan olisi ensi sijassa pyrittävä kehittämään johdonmukainen poliittinen kehys, lisäämään tutkimusinvestointeja, kehittämään biopohjaisten tuotteiden markkinoita ja parantamaan yleisöviestintää 6. Johdonmukainen politiikka Biotalous käsittää monenlaisia vakiintuneita ja uusia politiikanaloja koko maailman, EU:n, kansallisella ja aluetasolla. Näillä politiikanaloilla on yhteiset biotalouteen liittyvät tavoitteet, mutta niistä on tuloksena monimutkainen ja toisinaan pirstoutunut poliittinen ympäristö. Biotalousstrategiassa vaaditaan riittävään tietoon perustuvaa vuoropuhelua erityisesti tieteen edistysaskelien merkityksestä sekä parempaa vuorovaikutusta nykyisten biotaloutta tukevien politiikkojen välillä EU:n ja jäsenvaltioiden tasolla (ks. toimi 5). Tämä tarjoaisi sidosryhmille johdonmukaisemman poliittisen kehyksen ja rohkaisisi yksityisiä investoimaan. Lisäksi on luotava tietojärjestelmiä entisten, usein yhteenliittämättömien tietokantojen pohjalta, jotta biotalouden edistymistä voidaan seurata (ks. toimi 6). Biotalousstrategia tukee EU:n tutkimuksen ja innovoinnin parempaa mukauttamista biotalouteen liittyvien politiikkojen vakiintuneisiin painopistealoihin. Samalla se varmistaa, että innovointi otetaan huomioon jo politiikan kehittämisen alkuvaiheessa. Tulevilla eurooppalaisilla innovaatiokumppanuuksilla tulee olemaan keskeinen asema tässä suhteessa samoin kuin yhteisillä ohjelma-aloitteilla (JPI). Biotalouskeskustelu, joka parantaa tietopohjaa ja edistää riittävään tietoon perustuvaa vuorovaikutusta toteutettaessa poliittisia toimenpiteitä EU:n, jäsenvaltioiden ja aluetasolla, kannustaa myös investointeihin ja kasvuun (ks. toimi 2). Koska biotalouden on vastattava kaikkialla maailmassa esiintyviin yhteiskunnallisiin haasteisiin, on kansainvälistä yhteistyötä vahvistettava. Biotalousstrategian on määrä auttaa Eurooppaa ottamaan johtoasema muutoksen edistämisessä kohti maailmanlaajuista biotaloutta. Biotalousalan kansainvälisen yhteistyön on perustuttava tutkimukseen ja innovointiin, ja sen on helpotettava tieteellisten tietojen vaihtoa ja parhaiden toimintatapojen 5 6 Lisätietoja on tähän tiedonantoon liittyvässä työasiakirjassa. Euroopan komission järjestämän julkisen kuulemisen Biotalous Euroopassa: tämänhetkinen tilanne ja tulevaisuuden mahdollisuudet (helmikuu toukokuu 2011) päätelmät. FI 6 FI

19 vaihtoa globaaleissa kysymyksissä ja maailmanlaajuisesti merkittävillä politiikanaloilla, jotka koskevat erityisesti elintarvikehuoltoa, ilmastonmuutosta, ympäristöä ja luonnonvaroja, valmiuksien kehittämistä ja kauppaa (ks. toimi 8). Investoiminen tietoon, innovaatioihin ja taitoihin Biotalous tarvitsee jatkuvasti enemmän tukea julkisista varoista ja yksityisiltä investoijilta, ja sen on osaltaan edistettävä kansallisten, eurooppalaisten ja maailmanlaajuisten tutkimus- ja innovaatiopanostusten johdonmukaisuutta. Tutkimuksen ja sen tulosten soveltamisen välillä ei aina ole selvää yhteyttä, mikä johtuu tiedotuksen ja tiedon puutteesta sekä institutionaalisista ja konseptuaalisista esteistä tutkijoiden, innovaattoreiden, tuottajien, loppukäyttäjien, politiikantekijöiden ja kansalaisyhteiskunnan välillä. Tiedonsiirtoverkot, tiedon ja teknologian välittäjät samoin kuin yhteiskunnalliset yritykset voivat luoda tällaisia yhteyksiä osana laajempia kansalais- ja sidosryhmäaloitteita. Monia lupaavia tutkimustuloksia ei voida hyödyntää, kun oikeudellisia tai patentointiin liittyviä kysymyksiä ei ole ratkaistu. Enemmän investointeja tarvitaan myös demonstrointiin ja suurtuotannon kehittämiseen sekä yritys- ja neuvontapalvelujen kehittämiseen koko toimitusketjulle (ks. toimet3 ja 11). Horisontti kehyksessä on tunnustettu tarve lisätä julkista rahoitusta biotaloustutkimukseen ja innovointiin: haasteeseen Elintarvikehuolto, kestävä maatalous, merien ja merenkulun tutkimus ja biotalous 7 on ehdotettu lähes 4,7 miljardia euroa. Lisätukea myönnetään tietyistä haasteiden Ilmastotoimet, resurssitehokkuus ja raaka-aineet, Turvallinen, puhdas ja tehokas energia ja Terveys, väestönmuutos ja hyvinvointi ohjelmista. Euroopan innovaatio- ja teknologiainstituutti (EIT) ja sen eri alojen osaamis- ja innovointiyhteisöt käsittelevät biotalouteen liittyviä kysymyksiä, erityisesti ehdotetussa osaamis- ja innovointiyhteisössä Ruokaa tulevaisuuteen (Food4future). Tätä täydennetään tutkimuksella ja innovoinnilla mahdollistavissa ja teollisuusteknologioissa (esimerkiksi bioteknologia, nanoteknologia ja tieto- ja viestintäteknologiat) sekä uusien teknologioiden edistämisellä. Biotalouden koko arvoketjussa toimiville sidosryhmille on myös tarjottava tietopohja ja välinevalikoima, johon kuuluu monenlaisia keskeisiä mahdollistavia teknologioita. Tämä on ratkaisevan tärkeää monien biotalouteen liittyvien politiikkojen täytäntöönpanolle (ks. toimet 1 ja 2). Useat jäsenvaltiot ovat käynnistäneet biotalouden tutkimusohjelmia ja sopineet tutkimustoimiensa koordinoinnin parantamisesta julkisen tason kumppanuuksien avulla, joita on muun muassa yhteinen ohjelma-aloite Terveet ja tuottavat meret ja valtameret. Aktiivista yhteistoimintaa sidosryhmien välillä tarvitaan myös edistämään yksityisiä investointeja ja yrittäjyyttä Euroopassa. Tähän kuuluu muun muassa sellaisten aloitteiden tukeminen, joilla parannetaan tietojenvaihtoa, yksinkertaistetaan Euroopan patenttilakia ja parannetaan julkisen tutkimuksen tulosten saatavuutta, mutta myös julkisen ja yksityisen sektorin kumppanuuksien perustaminen ja eurooppalaisten innovaatiokumppanuuksien (EIP), kuten maatalouden tuottavuutta ja kestävyyttä koskevan ja raaka-aineita koskevan kumppanuuden, edelleen kehittäminen (ks. toimet 1 ja 4). Osallistava hallinto ja riittävään tietoon perustuva vuoropuhelu suuren yleisön kanssa 7 KOM(2011) 809/3. FI 7 FI

20 Vastuullinen biotalous edellyttää osallistavia malleja, jotka sitouttavat kansalaisia ja loppukäyttäjiä ja vahvistavat tieteen, yhteiskunnan ja politiikan välistä suhdetta. Riittävään tietoon perustuvan vuoropuhelun ansiosta tiede ja innovointi pystyvät tarjoamaan terveen pohjan politiikalle ja yhteiskunnan valinnoille, ja samalla otetaan huomioon oikeutetut yhteiskunnalliset huolenaiheet ja biotalouden tarpeet. Suurin osa Euroopan kansalaisista on sitä mieltä, että tiede ja teknologia tarjoavat enemmän mahdollisuuksia tuleville sukupolville. Tieteen ja yhteiskunnan välillä on kuitenkin vielä merkittävä tietokuilu. Kansalaiset on saatava mukaan avoimeen ja tietoon perustuvaan vuoropuheluun tutkimus- ja innovaatioprosessin kaikissa vaiheissa. Heille on oltava tarjolla luotettavaa tietoa innovatiivisten teknologioiden ja nykyisten käytäntöjen hyödyistä ja riskeistä ja enemmän tilaisuuksia keskustella uusista löydöksistä ja niiden merkityksestä (ks. toimet 2 ja 5). Tässä suhteessa eurooppalaisella innovaatiokumppanuudella Maatalouden tuottavuus ja kestävyys on ratkaiseva merkitys. Kansalaisille on lisäksi annettava enemmän tietoa tuotteiden ominaisuuksista sekä kulutustapojen ja elintavan vaikutuksista (esimerkiksi jätteen suhteen), jotta he voivat tehdä vastuullisia ja tietoon perustuvia valintoja (ks. toimi 12). Lopuksi on herätettävä kansalaisten tietoisuus yhteiskunnallisen innovoinnin mahdollisuuksista, ja heitä on rohkaistava tekemään aloitteita. Uudet perusrakenteet ja välineet Tuottavan ja kestävän biotalouden kehittäminen edellyttää enemmän tutkimuksen, maaseudun, meren ja teollisuuden perusrakenteita, tiedonsiirtoverkkoja ja parempia toimitusketjuja. Yksi niiden tavoitteista on tukea yhdennettyjä ja monipuolisia biojalostamoja, myös paikallisia pieniä tehtaita (ks. toimi 10). Öljynjalostusprosesseissa tuotetaan fossiilisista luonnonvaroista monenlaisia tuotteita, polttoaineita ja energiaa. Biojalostamoissa nämä fossiiliset luonnonvarat korvataan uusiutuvilla (jätteet mukaan luettuina), mikä luo uusia tulonlähteitä ja työpaikkoja maa-, metsä- ja kalatalouteen sekä vesiviljelyalalle. Kestävyysperiaatteiden mukaisten toimitusketjujen ja laitosten kehittämisen edistämiseen voitaisiin käyttää erilaisia rahoituslähteitä, kuten yksityisiä sijoituksia, EU:n maaseudun kehittämisrahastoa tai koheesiorahastoa (ks. toimi 7). Biopohjaiset tuotteet ja bioenergia voivat olla perinteisten tuotteiden biopohjaisia vastineita tai uusia tuotteita, joilla on täysin uusia ja innovatiivisia toimintaominaisuuksia ja potentiaalia uusille ja vanhoille markkinoille. Tämän hyödyntämiseksi EU edistää aktiivisesti selkeiden ja yksiselitteisten tuotestandardien ja ympäristöystävällisyyden arviointiperusteiden kehittämistä Euroopan unionin ja kansainvälisellä tasolla. Standardit ja arviointiperusteet ovat keskeisiä tekijöitä sisämarkkinoiden toiminnan kannalta ja kehitettäessä sertifiointia ja tunnuksia tai merkkejä, jotka voivat edistää kuluttajien kiinnostusta tuotteisiin ja myös vihreitä julkisia hankintoja (ks. toimi 11). 2. BIOTALOUDEN TOIMINTAOHJELMA Seuraavassa esitetyssä toimintasuunnitelmassa kuvataan tärkeimmät toimet, joilla komissio pyrkii saavuttamaan biotalousstrategian tavoitteet. Toimet perustuvat tutkimuksen ja teknologisen kehittämisen seitsemänteen puiteohjelmaan, Horisontti ohjelmaan ja muihin asian kannalta merkityksellisiin poliittisiin aloitteisiin, kuten eurooppalaisiin FI 8 FI