Kunnioitetut sotiemme veteraanit, hyvät abiturientit ja muu juhlayleisö!

Transkriptio

1 Kiteen lukio Itsenäisyys- ja ylioppilasjuhla Rehtori Kyösti Värrin puhe Kunnioitetut sotiemme veteraanit, hyvät abiturientit ja muu juhlayleisö! Yhteiskuntatieteissä on vuosikymmenten ajan tunnettu niin kutsuttu Suuri kaalihuijaus (the Great Cabbage Hoax). Siinä on kysymys yli 70 vuotta kiertäneestä itsepintaisesta huhusta, jonka mukaan Yhdysvaltain liittovaltion kaalinmyyntiä koskevissa määräyksissä on sanaa. Huhusta on monta versiota ja ainakin Euroopassa liikkuvan huhun mukaan ankanmunien vientiä koskevassa EU-direktiivissä on tuo sama sanamäärä. Jopas jotakin, onpa aikoihin eletty. Ikävä vain, että nuo huhut eivät pidä lainkaan paikkaansa. Jatkuvasti muotoaan ja sisältöään muuttavia kansan suussa kulkevia myyttejä on lähes mahdotonta kumota tiedolla. Tiedämme tutkimuksista, että ne, joiden uskomukset pitävät kaikkein huonoimmin paikkansa, ovat niiden paikkansapitävyydestä usein kaikkein varmimpia. Tieteessä tätä kutsutaan varmuusloukuksi. Tietämättömyys näyttää tuovan varmuutta. Mielenkiintoista on, että ne, jotka nostavat tietyn yksittäisen poliittisen kysymyksen tärkeysjärjestyksessä korkealle, tietävät siitä vähemmän kuin ne, joiden mielestä se ei ole poikkeuksellisen tärkeä. Tommi Uschanovin muutama vuosi sitten julkaisema kirja yhteiskunnallisesta tietämättömyydestä tuntuu olevan aina vain yhä ajankohtaisempi. Väistämättä mieleen nousee George Orwellin Vuonna dystopia. Siinähän Winston Smith elää totalitaristisessa yhteiskunnassa, jonka iskulauseita ovat sota on rauhaa, vapaus on orjuutta ja tietämättömyys on voimaa. Arvoisa juhlayleisö, Mihin on jäänyt valistuksen ajan perintö? Kun valistuksen aika sai alkunsa 1600-lopun Ranskassa ja eli kukkeimman kukoistuskautensa 1700-luvun Euroopassa, oli tuolloin kyse järjen tuomisesta uskomusten ja mystiikan tilalle. Luonnontieteiden kehittyminen ja kokemukset muusta maailmasta löytöretkien avulla auttoivat tiedon, järjen ja tieteen esiinmarssia. Immanuel Kant, tuo Königsbergin valistusajattelija, osoitti, että tietoon ja

2 2 ymmärrykseen kuuluu sekä rationaalinen aines, jonka ihmismieli siihen asettaa, että kokemuksellinen tekijä. Pimeyteen tuotiin valistuksen valoa. Valistuksen ajan motoksi muodostui Sapere aude uskalla käyttää omaa järkeäsi, uskalla olla viisas! Tämän hetken yhteiskunnallisessa keskustelussa valistuksen ajan perintö kuulostaa vain kaukaiselta kumulta. Tosiasioihin perustumattomat mielipiteet ja väitteet ovat voimissaan. Jos mielipide on riittävän kärjekäs, ei enää välitetä, tuleeko sen pohjautua faktoihin. Jotkut yhteiskunnalliset tarkkailijat puhuvatkin ajastamme totuuden jälkeisenä aikana. The New York Timesin kolumnisti Roger Cohen kirjoitti kesällä, että valheellisuus on uusi totuus ja koreografia on sisältöä tärkeämpää. Kuulostaa aivan Orwellin kuvaukselta. Samanaikaisesti elämme kuitenkin maailmassa, jossa meillä on paremmat edellytykset saada tietoa kuin koskaan ennen. Meillä on kehittynyt koulujärjestelmä ja sen lisäksi valtaosa ihmiskuntamme kumulatiivisesta tietämyksestä ja osaamisesta on kirjastolaitoksen lisäksi tekniikan ansiosta ympäri vuorokauden useimman meistä ulottuvilla. Tiedon rajattoman saatavuuden pitäisi olla yksi kaikkien aikojen tasaarvoistavimmista mullistuksista. Luku- ja kielitaitoisen ihmisen rajoina ovat vain mielikuvitus ja vuorokauden tunnit. Kuitenkin juuri nyt suhteesta tietoon, ehkä totuuteenkin, on muodostumassa uusi yhteiskunnallinen jakolinja. Tiedon vieroksumisesta uhkaa tulla hyve. Orwellin dystopian sanoin, tietämättömyys on voimaa. Hyvä juhlayleisö, vaikka olen esittänyt huoleni yhteiskunnallisesta tietämättömyydestä, ei tilanne tietysti aivan lohduton ole. Verotuksen tasoa valittavista suomalaisista sentään joka kuudes tietää oman kuntansa veroprosentin tai kulloistakin hallitusta moittivista suomalaisista sentään yli kolmasosa pystyy nimeämään hallituspuolueet. Suomalaisten yleissivistys on sittenkin kansainvälisesti hyvällä tasolla kiitos muun muassa laadukkaan koululaitoksemme. Ensi keskiviikkona julkistettavat OECD:n Pisa tulokset eivät tätä suurta kuvaa muuksi muuta. Koulutus- ja sivistyspalvelut nousevat jo hyvin pikaisessa lähitulevaisuudessa uuteen rooliin myös paikallis- ja kuntatasolla. Jo kahden vuoden kuluttua, vuoden 2019 alusta lähtien valtakunnallinen sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus johtaa siihen, että maakunnat alkavat vastata sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden järjestämisestä. Kun

3 3 tällöin noin puolet kuntien menoista ja tuloista siirtyy pois kunnilta, muuttuu tilanne merkittävästi. Opetus ja kulttuuri muodostavat sen jälkeen noin 60 prosenttia kuntien menoista. Kunnista on tulossa hyvinvoinnin ja terveyden, paikallisen identiteetin ja demokratian sekä elinvoiman edistäjiä, sanalla sanoen sivistyskuntia. Pohjois-Karjalan maakunta ottaa valtakunnallisesti varaslähdön, kun sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuu siirtyy maakunnalliselle toimijalle jo kuukauden kuluttua, vuoden 2017 alusta. Kun kuntavaalit, joissa valitaan päättäjät uusiin sivistyskuntiin, ovat jo neljän kuukauden kuluttua huhtikuussa, luulisi keskustelun tulevaisuuden sivistyskunnista käyvän jo kuumana Kiteellä ja koko Keski-Karjalassa. Hiljaisuus on kuitenkin niin huumaava, että korviin sattuu. Miksi pohdinta ja keskustelu Kiteestä sivistyskuntana antaa odottaa itseään? Onko niin, että sekä päättäjien että meidän muiden katse yltää aina vain enintään seuraavaan vuoteen? Onko katseemme kiinnittynyt yksisilmäisesti vain lyhyen tähtäimen budjettikehyksiin ja talousleikkauksiin? Päättäjien puheenvuorojen perusteella vaikuttaisi siltä kuin kaikki mielenkiinto olisi maakuntauudistuksessa, sosiaali- ja terveyspalveluissa, kuntaliitoksissa tai niiden vastustamisessa sekä kuntatalouden leikkauksissa. Olemmeko unohtaneet, että niin tämän hetken kuntien kuin etenkin huomisen kuntien keskeisenä tehtävänä on elinvoiman ja hyvinvoinnin edistäminen? Siinä terve talous on vain väline, ei mikään päämäärä. Oscar Wilden näytelmässä Lady Windermere s Fan on kuuluisa kohta, jossa lordi Darlington määrittelee kyynikon henkilöksi, joka tietää kaiken hinnan, mutta ei minkään arvoa. Niin käy helposti, kun tavoitteet ja päämäärät puuttuvat. En muista kuulleeni puheenvuoroja ja kannanottoja, mihin suuntaan esimerkiksi Kiteetä tulisi sivistyskuntana viedä. Halutaanko, että Keski-Karjala on sivistysseutua? Mikä on tulevaisuuden Kitee? Millaisia sivistys-, kulttuuri-, vapaa-aika-, kirjasto- ja koulutuspalveluja siellä on? Mikä rooli vapaalla sivistystyöllä, kuten kansalaisopistolla, tulevaisuuden Kiteellä on? Millainen rooli esimerkiksi lukiokoulutuksella ja ammatillisella toisen asteen koulutuksella tällä seutukunnalla on? Olen vakuuttunut, että keskikarjalaisilla nuorilla ja aikuisilla on ajatuksia tulevaisuuden Kiteestä sivistyskuntana, kunhan teemalle annetaan tilaa. Olisi hienoa, jos vaikkapa kaupungin luottamus- ja virkamiesjohto ehtisi siirtää edes hieman katsetta hallinnollisesta manageroinnista johtamiseen, alkaisi viitoittaa suuntaa Kiteelle sivistyskaupunkina. Tuloksena voisi syntyä sekä lisää keskustelua että kosolti innostusta. Siinä olisi myös oiva

4 4 teema huhtikuun alun kuntavaaleihin: kuinka rakentaa ja vahvistaa Kiteetä sivistyskaupunkina? Hyvä juhlayleisö, taisin itsekin hieman innostua. Ajattelen kuitenkin, että niin kauan kuin pidemmälle eteenpäin suuntaava ajattelu puuttuu, puuttuu paljon. He eivät tiedä mitä tekevät oli Jussi Valtosen toissavuotisen Finlandia-palkinnon saaneen kirjan nimi. Näin ei kuitenkaan enää tulisi olla tulevaisuuden sivistyskuntaa ja -kaupunkia rakennettaessa. Samasta eteenpäin, pidemmälle katsovasta toiminnasta on kyse opiskelussa. Oppimisessa ja koulutuksessa on kysymys uuden tiedon omaksumisesta, omien ennakkokäsitysten koettelemisesta ja kriittisestä suhtautumisesta tietoon. Erilaiset näkökannat ja tiedon käsitykset, tieteenalat vahvistavat sivistystä. Siihen kuuluvat niin tieteet kuin taiteet. Myös epävarmuuden tunnistaminen ja tunnustaminen kuuluvat yleissivistykseen, aivan kuten mittasuhteiden hahmottaminen eli metsän näkeminen puilta. Sivistykseen kuuluu ymmärrys siitä, mitkä asiat ovat tärkeitä ja mitkä vähemmän tärkeitä. Uskon sivistykseen, uskon myös sivistykseen an sich, sellaisenaan. Sivistyksellä ei ole vain instrumentaalista, välineellistä arvoa, vaan se on arvokasta itsessään. Kyse on inhimillisen toiminnan perusasioista. Siksi toivon keskustelun Keski-Karjalasta ja Kiteestä sivistysseutuna ja - kaupunkina lähtevän pian liikkeelle. Siinä työssä myös teillä nuorilla on tärkeä tehtävä. Kun valistusajattelijoiden ehkä suurin voimannäyte oli Diderot n toimittama tietosanakirja Encyclopédie, te voitte tuoda oman panoksenne kertomalla, millainen sivistyskaupunki Kiteen tulisi teidän mielestänne olla. Voitte kulkea itse valistuksen hengessä hankkimalla hyvän koulutuksen, oppimalla uutta, säilyttämällä uteliaisuutenne, uskaltamalla toimia sapere aude asenteella: uskalla olla viisas, uskalla tietää, uskalla käyttää järkeä. Samalla voitte vaikuttaa myös Keski-Karjalan tulevaisuuteen. Kunnioitetut veteraanit, erinomainen, muun muassa Suomen Kuvalehden journalistipalkinnon saanut Heikki Aittokoski aloittaa tänä syksynä ilmestyneen kirjansa Kuolemantanssi askeleita nationalismin Euroopassa seuraavasti:

5 5 Historiassa on kyse alaraajojen liikkeistä. Jalat nousevat ja laskevat. Painautuvat alas maan kamaraan, nousevat taas. Te, arvoisat veteraanit, olette todistaneet jalkojen nousua ja laskua Suomen historian kuluessa. On ollut kurjuutta ja jälleenrakennusta, on ollut sotaa ja rauhaa. Olette todistaneet Suomen nousun hyvinvointiyhteiskunnaksi ja yhdeksi maailman kärkivaltioista usealla mittarilla mitattuna. Ette kuitenkaan ole vain todistaneet sitä, vaan olette sen itse tehneet. Kiitos arvokkaasta työstänne Hyvät abiturientit! Olette suorittaneet sekä lukion oppimäärän että olette antaneet vaadittavan näytön tiedoistanne ja kypsyydestänne ylioppilastutkinnossa. Ylioppilastutkintolautakunnan minulle suomin valtuuksin julistan teidät ylioppilaiksi. Haluan Kiteen lukion puolesta onnitella teitä ja pyydän teitä laittamaan ylioppilaslakin päähänne ylioppilastutkinnon suorittamisen merkiksi Hyvät ylioppilaat! Toivomme on teissä ja muissa nuorissa. Valistuksen ajan tausta-ajatus oli optimismissa, että ihminen pystyy itse vaikuttamaan elämänsä suuntaan, kehittämään elinolojaan ja oppimaan uutta. Tässä tieto, tiede ja osaaminen olivat keskeisiä ankkureita. Immanuel Kantin mukaan valistus on ihmisen täysi-ikäistymistä eli pääsemistä ulos hänen itsensä aiheuttamasta alaikäisyyden tilasta. Alaikäisyys on kyvyttömyyttä käyttää omaa järkeään ilman toisen johdatusta. Teillä on nyt mahdollisuus eteenpäin, valita itse oman elämänne suunta. Tietonne ja taitonne riittävät hyvin, vaikka oppimisen polku onkin vasta alussa. Olkoon valitsemanne polku ja suunta juuri oman itsenne näköinen. Onnea ja menestystä elämäänne!