Tohoku University / Sendai, Japani JYPE-ohjelma

Transkriptio

1 Aalto-yliopisto Vaihtoraportti Tohoku University / Sendai, Japani JYPE-ohjelma Noora Routasuo Informaatioverkostot noora.routasuo@aalto.fi

2 Tausta Vietin vaihtovuoteni Tohokun yliopistossa, joka on Sendain kaupungissa Japanin koillisrannikolla. Valitsin Japanin pääasiassa oppiakseni japanin kielen, mutta lisäksi halusin myös kokeilla elämää jossakin mahdollisimman erilaisessa kultuurissa. Sain mitä tilasin - opin puhumaan japania, jos en sujuvasti niin ainakin tarpeeksi selvitäkseni jokapäiväisen elämän kaikista tilanteista, ja sain paljon arvokkaita kokemuksia ja näkökulmia. Osallistuin JYPE-vaihto-ohjelmaan, joka on englanninkielinen ohjelma yliopistouransa alkuvaiheessa oleville opiskelijoille. Käytännössä meitä oli vuoden opiskelleista kandidaatteihin asti, mutta tyypillisin JYPE-opiskelija luki suunnilleen kolmatta vuottaan. Japaninkielen taito vaihteli vaihto-opiskelijoilla aivan alkeista melko sujuvaan. Itse olin lukenut kaksi vuotta japania TKK:lla ja pärjäsin mainiosti. Opetusohjelma on insinööripainotteinen, ja opetuskieli on englanti. Tarpeeksi japania osaavat saavat myös halutessaan osallistua tavallisille japaninkielisille kursseille, mutta käytännössä monen kielitaito ei siihen riitä. Tohoku on melko kainsainvälinen yliopisto, ja siellä on myös toinen iso englanninkielinen vaihto-ohjelma IPLA, joka painottuu enemmän talouteen ja humanistisille aloille. Lisäksi on opinnoissaan edistyneemmille DEEP-ohjelma ja mahdollisuuksia päästä suoraan labroihin. Kohteen kuvaus Japania on vaikea tiivistää pariin lauseeseen. Useimmat ennakko-oletukseni olivat oikeansuuntaisia, vaikka toki vieraan kulttuurin kokeminen on aivan eri asia kuin siitä jotain tietäminen. Suomeen verrattuna erityisen kallista ei ollut, ilmasto on yllättävän trooppinen, ja englantiahan ei juuri kukaan puhu paitsi ehkä Osakassa ja Kiotossa. Sendai on Tohokun alueen suurin, miljoonan asukaan kaupunki ja Miyagin prefektuurin pääkaupunki. Japanilaisella mittapuulla melko pohjoinen, mutta ei läheskään yhtä kylmä kuin Hokkaido tai yhtä luminen kuin länsirannikko. Kaupungilla on pitkä historia, mutta se ei juuri katukuvassa näy ja linnastakin on jäljellä vain jotakin korjattuja muurinpätkiä. Väkiluvustaan, asemastaan ja muutamasta pilvenpiirtäjästään huolimatta Sendai ei jokapäiväisessä elämässä kovin isolta kaupungilta tunnu. Kadut ovat ahtaita, vihreää ei tarvitse etsiä, ja hyvästä julkisesta liikenteestä voi vain unelmoida. Sen sijana pyörällä pääsee useimpiin paikkoihin erittäin kätevästi. Kaikkialle paitsi insinöörikampukselle ja muille kukkuloille. Talvi on Sendaissa kylmimmillään kymmenen miinusasteen luokkaa ja lunta on välillä, mutta yleensä se kyllä sulaa nopeasti loskaksi ja lammikoiksi. Kesä on kuuma ja kostea, yli kolmekymmentä astetta on ihan normaali olotila. Sadekausi on kesäkuussa tai heinäkuun alussa, tosin ainakaan kesällä 2011 se ei ollut muutamaa ukkosmyrskyä ja painostavaa päivää kummoisempi. Japani, ja etenkin nimenomaan koillisrannikko ovat maanjäristysherkkää aluetta, ja pieniä

3 järistyksiä sattuu joka kuukausi. Jokainen seudulla asuva varmasti tottuu pienimpiin heilahduksiin, eivätkä ne aiheuta suurempaa vaaraa. Iso maanjäristys tapahtuu paikallisten mukaan kerran viidessäkymmenessä vuodessa. Uutisia seuranneet saattavat muistaa, että maaliskuussa 2011 nimenomaan Sendain lähellä sattui Japanin tunnetun historian suurin maanjäristys. Sen seurauksena lukukausi myöhästyi melkein kuukaudella, mutta saatiin kuitenkin järjestettyä normaaliin tapaan. Kaupunki toipui katastrofista päällisin puolin erittäin nopeasti ja vaihto-opiskelijoista pidettiin hyvää huolta, joten maanjäristyksen vuoksi Sendaihin lähdöstä tuskin tarvitsee olla huolissaan. Käytännön asioita Vaihtoon valmistautuminen alkoi TKK:n haussa vuotta aikaisemmin. Japaniin riitti hakijoita, mutta juuri ja juuri onnistuin saamaan paikan. Tämän jälkeen täyteltiin yliopistosta tulleita papereita, joita oli kiitettävä pino, mutta eivät ne lopulta mitenkään vaikeita olleet. Lisäksi piti hankkia lääkärintodistus, joka ei papereiden tulon ja palautusajankohdan välisellä kireähköllä aikataululla opiskelijoiden terveydenhuollosta onnistunut. Lopullisten hyväksymispapereiden saavuttua viimein elokuussa Tohokusta viisumin hankkiminen oli noin puolen tunnin toimitus Japanin suurlähetystössä. Kaikissa käytännön järjestelyissä sai TKK:n puolelta aina paljon apuja ja neuvoja joten mitään ongelmia ei ollut. Yllätyksekseni sain myös käytännössä kaikki kulut kattavan JASSO-stipendin, joka aina muutamalle vaihto-opiskelijalle joka vuosi myönnetään. Lukuvuosi sijoittuu Japanissa hieman eri lailla kuin Suomessa (huhtikuu-elo/syyskuu, lyhyempi kesäloma, lokakuu-helmikuu, pitkä kevätloma), joten ohjelma alkoi Sendaissa vasta lokakuun alussa. Menin kuitenkin Japaniin hieman etukäteen, ensin pariksi viikoksi Tokioon uuteen maahan totuttelemaan. Tämä osoittautui mielestäni ihan hyväksi ideaksi, niin että ehti vähän tottua ruokailuun ja kaupassa käyntiin ja muihin arjen pikku haasteisiin ennen opintokiireiden alkua. Yliopisto järjesti asunnon kaikille vaihto-opiskelijoille. Käytännössä melkein kaikki Tohokun kansainväliset opiskelijat asuivat samassa paikassa, toisessa kahdesta isosta opiskelijaasuntolasta, jotka ovat aivan vierekkäin. Toinen kulkee nimellä International House, ja siellä asuu vain ulkomaisia opiskelijoita. Se on vanhempi, kuluneempi ja huonommin varustettu kuin uudempi naapurinsa, mutta etuna siellä asuessa on että omassa huoneessa on keittiö. Uudemmassa asuntolassa Sanjossa asutaan kahdeksan hengen soluissa, joissa tyypillisesti on kuusi japanilaista ja kaksi ulkomaalaista. Sanjo on siistimpi ja siellä on paremmat palvelut ja kuin edellisessä. Molemmat ovat kuitenkin ihan kelvollisia asuinpaikkoja ja ennen kaikkea todella halpoja Helsingin hintoihin verrattuna, joten eläminen sinänsä on helppoa. Ainoa ongelma asuntoloissa oli että niiden läheltä kulkee hyvin heikosti julkista liikennettä kampukselle. Yleensä pyörä oli tähän kätevä ratkaisu (10-15 minuutin matka), mutta huonon sään sattuessa ne harvat bussit olivat tupaten täynnä, joten kävelyäkin tuli joskus kokeiltua. Kaikissa käytännön asioissa yliopistolla oltiin aina todella avuliaita. Aina kun oli kysyttävää niin tiesi mihin mennä, ja aina kun pistäydyin vaihtaritoimistossa toimittamassa jotain asiaa

4 niin tiedustelivat siinä samalla myös kuulumisia ja varmistivat ettei kenelläkään ole mitään sydämellään. Opinnot Kuten mainittu, JYPE-ohjelma on insinööripainotteinen, mutta kursseja on valittavana japanin kulttuurista matematiikkaan ja peliteoriaan. Kaikki osallistuvat myös japanin kielen intensiivikursseille, jotka vievät pelkästään tunnilla istumisena ainakin kuusi tuntia viikossa. Kurssit ovat pääasiassa nimenomaan vaihto-opiskelijoille tarkoitettuja, mutta seassa on myös muutama normaali, paikallisille opiskelijoille tarkoitettu kurssi jotka luennoidaan (pääosin) englanniksi. Käytännöt eivät ole kovin erilaisia kuin kotimaassa, tosin tentit voivat yllättää vaikeudellaan ja etenkin sillä kuinka helposti niissä loppuu aika. Suurin osa kursseista ei ole erityisen työläitä, mutta japanin kursseilla oletetaan opiskelijoiden olevan motivoituneita ja tekevän läksynsä. Poissaoloja vahditaan vähän tarkemmin kuin Suomessa. Kurssien lisäksi JYPE-ohjelmaan kuuluu kymmenen opintopisteen Individual Research Training, jossa jokainen opiskelija sijoitetaan (suunnilleen) oman alansa labraan tekemään itsenäistä tutkimusta professorin ohjauksessa. Minulle tämä oli ehdottomasti antoisin osa opiskelua Japanissa, mutta labra-kokemus riippuu hyvin paljon siitä millaiseen labraan ja millaisen professorin ohjattavaksi päätyy. Kokemukset labrasta vaihtelivat opiskelijoiden välillä siitä, ettei siellä tullut juuri lainkaan käytyä toisaalta täysipäisen tutkimustyön tekemiseen ja konferensseihin osallistumiseen. Itse koin että labrassa paitsi oppi sekä kieltä että asiaa ja ennen kaikkea pääsi tasaarvoisena jäsenenä osaksi jonkinlaista sosiaalista kokonaisuutta japanilaisten opiskelijoiden kanssa. Vaikka oma tutkimus oli englanniksi, seminaarit olivat japaniksi. Niissä käyminen oli mielestäni ehdottomasti vaivan arvoista - vaikka niistä ei aluksi paljon ymmärtänytkään, oli käsittämättömän palkitsevaa loppua kohden huomata ymmärtävänsä akateemista keskustelua japaniksi. Opintojen hyväksyntä tutkintoon sovittiin alustavasti pääaineen professorin kanssa ennen vaihtoon lähtöä, mutta ainakin allekirjoittaneelta meni käytännössä jotakin kursseja päällekkäin niin että toteutunut lukujärjestys oli hieman toisenlainen. Lopullinen hyväksytys on tätä kirjoittaessa vielä edessä, siellä opintosuoritusote Tohokusta ei ole vielä ehtinyt Suomeen. Muu elämä Koska kaikki vaihto-opiskelijat kävivät pitkälti samoja kursseja, painivat samojen ongelmien kanssa ja asuivat samassa paikassa, vapaa-aika pyöri pitkälti vaihtarikuvioissa. Silti pikku hiljaa kielitaidon kehittyessä ja sosiaalisen verkoston kasvaessa alkoi myös löytyä paikallista seuraa. Sekä japanilaisiin että muihin vaihtareihin tutustuminen oli jo sinänsä mahtava kokemus, jota kautta oppi tuntemaan ja ymmärtämään kaikenlaista. Yliopistolla on harrastuskerhoja ihan mihin lajiin ja väkertelyyn tahansa mitä vain voi tulla kuvitelleeksi, mutta niistä on vaikea saada selvää ilman melko vankkaa japanintaitoa. Jos

5 harrastaminen kiinnostaa, kannattaa kuitenkin heti urheasti lähteä ottamaan selvää, sillä ulkomaalaisetkin otettiin kuulemani mukaan yleensä innolla mukaan. Sendaista pääsee Tokiota ja muuta Japania tutkimaan nopeasti junalla tai halvasti bussilla, ja jos vielä pohjoisemmaksi haluaa niin Hokkaidoon pääsee laivalla. Myös vaihto-ohjelman puolesta järjestettiin vuoden mittaan reissuja moniin mielenkiintoisiin paikkoihin Sendain ympäristössä ja vähän kauempana. Naapurimaihin mennessä pitää hoitaa ensin viisumiin reentry permit, että pääsee takaisin Japaniin, mutta siihen löytyy kyllä ohjeita. Itse sain Kiinanmatkalle toisesta vaihtarista paikallisen oppaan, joka osasi viedä paikkoihin joita en varmasti itse ikinä olisi löytänyt. Vaihto-opiskelijat saavat halutessaan tehdä muutaman tunnin viikossa töitä opintojen ohella. Monille tämä oli käytännössä englannin tai oman äidinkielen opetusta, joka on myös mukava tapa tutustua ihmisiin ja kartuttaa omaa kielitaitoa. Itse päädyin opettamaan kaksi tuntia viikossa suomen kieltä. Eräällä kielikoululla oli pari suomen kielen opiskelijaa ja ollut tyypillisesti vaihtoopiskelija Tohokusta opettajana, joten jos on menossa Sendaihin ja kiinnostaa, kannattaa ottaa selvää tai kysellä allekirjoittaneelta. Kysyttävää? Mikäli Sendaista, Tohokun yliopistosta tai Japaninvaihdosta jäi jotakin kysyttävää, allekirjoittanutta voi vapaasti lähestyä sähköpostitse osoitteessa Pidin vaihtovuoteni aikana myös blogia, josta voi löytyä tiedonhippusia tai ainakin valokuvia. Se on toistaiseksi vielä osoitteessa