POHJOIS-SUOMEN VAMMAISPALVELUIDEN KEHITTÄMISYKSIKÖN VALMISTELUHANKE

Transkriptio

1 POHJOIS-SUOMEN VAMMAISPALVELUIDEN KEHITTÄMISYKSIKÖN VALMISTELUHANKE 1 Hankkeen tausta ja perustelut Vammaispalveluiden saatavuuden turvaamiseksi, erityisosaamisen ja työn sisältöjen kehittämiseksi sekä tiedontuotannon vahvistamiseksi tarvitaan erityispanostusta. Pohjois- Suomen vammaispalveluiden kehittämisyksikkö käynnistyy maakunnallisena kehittämishankkeena, jonka Kolpeneen palvelukeskuksen kuntayhtymä, Pohjois-Pohjanmaan erityishuoltopiirin kuntayhtymä ja Kainuun maakunta -kuntayhtymä toteuttavat yhdessä kiinteässä yhteistyössä Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen kanssa. Hankkeen aikana luodaan perusta VAMMAISPALVELUJEN KEHITTÄMISYKSIKÖLLE, joka pysyväisluonteisena toimintayksikkönä tukee ja koordinoi sekä luo edellytyksiä ja organisoi vammaisten palveluja koskevaa kehittämistoimintaa sekä tiedon ja erityisosaamisen välittämistä. Kehittämisyksikössä hallinnolliset, kunnalliset, seudulliset ja maakunnalliset rajat ylittyvät vammais- ja kehitysvammatyön substanssin kautta. Vammaisten erityispalvelujen kehittämisedellytykset sekä tasapuolinen seudullinen saatavuus ja erityisosaaminen ovat Pohjois-Suomen maantieteellis-väestöllis-taloudellisissa oloissa kriisiytymässä. Kunnallistalouden vaikeudet heijastuvat suoraan vammaisten palveluihin ja johtavat kohtuuttoman suuriin kuntakohtaisiin eroihin (STM 2005, 14 1 ). Erityisesti harvaanasutuilla alueilla ja etäällä toisistaan olevista kunnissa palvelujen saatavuuden turvaaminen edellyttää jatkuvaa kehittämistä ja uusia tuen, konsultaation ja teknologian ratkaisuja. Vammaispalveluissa tarvittavan erityisosaamisen turvaamiseksi tarvitaan yhteistyötä. Lapin lääninhallituksen 2 tekemän selvityksen mukaan lähes puolessa Lapin kunnissa ei ole laadittu kehitysvammaisten erityishuollosta annetun lain edellyttämiä yksilöllisiä erityishuolto-ohjelmia. Myös asiakkaan asemasta ja oikeuksista annetun lain mukaisten yksilöllisen sosiaalihuollon toteuttamiseksi laadittavien palvelu- ja hoitosuunnitelmien laatimisessa on ollut puutteita. Lääninhallituksissa törmätään ilmiöön myös valitusten kautta. Suunnitelmiin ja päätöksentekoon liittyvät puutteet vaarantavat kehitysvammaisten oikeutta riittäviin sosiaali- ja erityishuollon palveluihin sekä lisäävät epävarmuutta palvelujen jatkuvuudesta. Asiakkaiden palveluihin liittyvien suunnitelmien laatimiseen ja päätöksen teon tueksi tarvitaan ohjausta ja konsultaatiota. Suomessa arvioidaan olevan noin kehitysvammaista henkilöä, joista noin saa erityishuollon palveluja. Perheet ja kodit tekevät merkittävän osan kehitysvammatyöstä, sillä lähes 40 % maamme kehitysvammaisista asuu vanhempiensa kanssa. (STM 2005, 39.) Kotona asuvien kehitysvammaisten ja heidän perheidensä tukeminen on tärkeää koko perheen arkielämän sujuvuuden kannalta. Tilapäishoito on selkeä, konkreettinen keino tukea perheitä kehitysvammaisen perheenjäsenensä hoidossa. Esimerkiksi päihdeja mielenterveysongelmissa (mm. haastavasti käyttäytyvät kehitysvammaiset) tarvitaan erityisosaamista, jota kotikunnassa ei aina ole saatavilla. Kuntien talousvaikeudet voivat 1 Sosiaali- ja terveysministeriö 2005: Vammaispalvelujen järjestäminen ja osaaminen. Selvitys vammaislakien yhdistämisestä. Selvityksiä 2005:5. 2 Lapin lääninhallitus 2006: Kehitysvammaisten henkilöiden oikeuksien toteutuminen huolestuttaa läänin vammaistyöryhmää. Tiedote

2 johtaa kehitysvammaisten pallotteluun perus- ja erityispalveluiden välillä, jos esim. kehitysvammasta johtuvat sairaudet tai ongelmat tulkitaan peruspalveluiden piiriin kuuluviksi eikä asiakkaan tarvitsemaa erityisosaamista kuitenkaan ole peruspalveluissa riittävästi. Ongelma tiedostetaan kuntien vammaispalveluissa. Toiveita on esitetty, että erityishuoltopiirit kehittäisivät mm. tutkimus-, neuvola- ja kriisiavun palveluitaan. Valtakunnallisesti tarkasteltuna kehitysvammaisten määrä ei ole suhteessa lisääntynyt, mutta palvelujen kysynnässä on tapahtunut huomattavaa kasvua. Toisaalta on alueita kuten Kainuu, missä kehitysvammaisia on väestömäärään nähden enemmän kuin muualla valtakunnallisesti, vaikka laitoksessa heistä asuu valtakunnallisesti toiseksi vähiten. Kotona asuvien kehitysvammaisten määrä on ollut korkea, mutta nykykehityksen pohjalta on ennakoitavissa, että kehitysvammaiset muuttavat kotoa pois entistä nuorempina ja tarvitsevat erilaisia asumispalveluja 3. Myös aikuisia kehitysvammaisia hoitavien vanhempien ikääntymisestä johtuva huolenpitokyvyn heikkeneminen edellyttää vaihtoehtoisia asumispalveluja ja kohdennettuja tukimuotoja. Esimerkiksi tukiasuntoihin tulisi voida siirtyä asumisvalmennuksen kautta ja taata riittävät tukitoimet asuttamisen jälkeenkin. Ilman tarkoituksenmukaisia kehitysvammaisen tukemiskeinoja, taidot eivät pääse kehittymään ja asukkaille jää vaihtoehdoksi palvelukodit ja laitospalvelut. Toteutettava palvelurakennemuutos (PARAS) tuo mukanaan rakenteellisia uudelleenjärjestelyjä. Puitelakiehdotuksen mukaan erityispalveluista tulee vastaamaan sosiaali- ja terveydenhuollon alueellinen kuntayhtymä, jonka pohjana toimii sairaanhoitopiiri. Kunnan on kuuluttava yhteen kuntayhtymään. Kehitysvammahuollon erityishuoltopiirit eivät ole jatkossa pakollisia kuntayhtymiä, mutta hyvin toimivia laajempia yksiköitä ei tarvitse purkaa (voivat jatkaa kuntayhtyminä tai liikelaitoksina) 4. Lapin tilanne on erityinen, koska läänissä on kaksi sairaanhoitopiiriä ja yksi koko Lapin kunnat kattava erityishuoltopiiri. Sekä Lapin että Pohjois-Pohjanmaan kunnissa ja kuntayhtymissä suunnitellaan tulevia erityishuollon rakenteita. Kainuun maakunta -kuntayhtymän kokemukset rakenteellisista muutoksista ovat arvokkaita Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin erityishuoltopiirien prosesseissa. Kehitysvammapalveluiden saatavuuden ja laadun turvaamiseksi on tärkeää varmistaa, ettei alan erityisosaaminen huku mahdollisiin suuriin rakenteisiin 5. Alueellisten ja hallinnollisten kysymysten ohella on tärkeää huolehtia palveluiden ja toimintojen sisältöjen uudistamisesta. Sisällöllinen kehittäminen ei saa jäädä rakenteellisten muutosten varjoon. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen suunnitelmissa on tarkasteltava kattavasti sosiaalihuollon palvelujen turvaamista väestölle. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksen toimeenpanon yhteydessä on varmistettava vammais- ja muiden sosiaalipalvelujen käytäntöä palvelevan tutkimus- ja kehittämistoiminnan sekä alueellisen tiedontuotannon toteutuminen. (Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen toimintaohjelma 2007.) Vammaispalvelujen toteutuminen koko maan alueella riippuu ratkaisevasti alan henkilöstötilanteesta. Pätevän henkilöstön työhön saaminen ja heidän työssä pitämisensä on alan tärkein tehtävä, joka edellyttää eri tahojen yhteistyötä. (STM 2005, 54.) Tässä tehtävässä keskeisessä asemassa ovat mm. täydennyskoulutuksen mahdollistaminen ja oppilaitosyhteistyö. Yksi erityisosaamisen turvaamisen ja vahvistamisen haasteista on joidenkin vam- 3 Oulun kaupungin vammaispalvelut. Internetosoitteessa: Lähteinen Martti 2006: Kunta- ja palvelurakenneuudistus kansallisten hankkeiden ja Pohjois-Suomen kannalta. Puheenvuoro Oulussa Vrt. Sosiaali- ja terveysvaliokunnan lausunto 19/2006 vp. Hallituksen esitys laiksi kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta sekä laeiksi kuntajakolain muuttamisesta ja varainsiirtoverolain muuttamisesta. 2

3 mojen ja kuntoutustarpeiden harvinaisuus ja monimuotoisuus. Osaamisen kumuloitumiselle ja profiloitumiselle riittävä asiakaspohja jää joillakin osa-alueilla pieneksi, jolloin voidaan tarvita kuntayhtymää laajempaa väestöpohjaa palvelujen tuottamiseksi ja kehittämiseksi 6. Palvelujen tasapuolisuuden turvaamiseksi, rationaalisen työnjaon löytämiseksi ja erityisosaamisen vahvistamiseksi tarvitaan pysyvä vammaispalveluiden kehittämisyksikkö. Suomen valtion hallitusohjelmaan sisältyvässä sosiaalialan kehittämishankkeessa keskeisenä linjauksena on pyrkimys hanketoimintaa pitkäjänteisempien kehittämisyksiköiden toteuttamiseen sekä palvelujen kehittämiseen seudullisen yhteistyön pohjalta. Vammaisten erityispalvelujen kannalta, Pohjois-Suomen olosuhteissa, seudullisen palvelun tueksi tarvitaan riittävän laajaa yhteistyötä, jossa otetaan huomioon sekä seutukunnalliset tarpeet ja osaamisalueet että alueella toimivien vammaisten palvelu- ja kuntoutusyksiköiden omiin vahvuusalueisiin perustuva työnjako. Alueella toimivilla Kolpeneen, Tahkokankaan ja Kuusanmäen palvelukeskuksilla on kehitysvamma- ja vammaistyöhön liittyvää osaamista, jonka taustalla on jo pidemmältä ajalta keskinäistä yhteistyötä ja tietojen vaihtoa. Vammaispalveluiden kehittäminen on yksi Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen sosiaalialan kehittämisen painoalueista. Vammaispalveluiden kehittämisyksikön perustaminen sisältyy Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen vuosien 2006 ja 2007 toimintaohjelmiin. Kehittämistoiminta tähtää ihmisten tarpeita vastaavien sosiaalialan lähipalveluiden ja seudullisten erityispalveluiden kehittämiseen ja ylläpitoon. Kehittämistoimintaa harjoitetaan kiinteässä yhteistyössä sosiaali- ja terveyspalveluiden kesken. Erityisesti kehitetään Pohjois-Suomen yliopistojen, ammattikorkeakoulujen ja ammatillisen koulutuksen sekä sosiaalialan tutkimuksesta vastaavien laitosten yhteistyötä. Huomio on niin ehkäisevissä, tukevissa kuin korjaavissakin palveluissa pyrkimyksenä alueellisen eriytymiskehityksen negatiivisten ja mahdollisten syrjäyttävien vaikutusten ehkäisy. Suunnitteilla olevilla kehittämiskeskuksilla on keskeinen merkitys sosiaalialan kehittämisessä. Kehittämisen ja kehittämisrahoituksen turvaamiseksi on välttämätöntä, että alueelle saadaan sekä maakunnallisia että seudullisia kehittämisyksiköitä. Parhaimmillaan kehittämisyksiköistä muotoutuu uudenlaisia sosiaalialan kehittämisalustoja, joissa yhdistyy alan erityisosaaminen ja opetus, uuden tiedon tuotanto ja tutkimus sekä käytännön osaaminen ja kokemus. (Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen toimintaohjelma 2007.) 6 Vrt. Kaski Markus 2005: Vammaishuolto vammaishuollon tulevaisuuden haasteet. Duodecim. Terveyskirjasto. Internetosoitteessa:

4 2 Hankkeen tavoitteet Hankkeen tarkoituksena on luoda edellytykset vammaispalveluiden kehittämisyksikkörakenteelle. Kehittämisyksikkö tukee jatkossa Pohjois-Suomen haastavissa väestöllisissä ja taloudellisissa olosuhteissa mahdollisimman tasapuolista vammais- ja kehitysvammapalvelujen saantia ja palvelujen kehittämistyötä sekä erityisosaamisen jatkuvuutta. Tarkoituksen toteutuksessa tarvitaan palvelutarpeiden, -sisältöjen ja -muotojen sekä osaamisen paikantamista ja prosessoimista. Hankkeen päätavoitteena on valmistella Pohjois-Suomen vammaistyön kehittämistyötä systematisoiva kehittämisyksikkörakenne. Hankkeen tavoitteena on: 1) selvittää vammais- ja kehitysvammatyön tila ja paikka analysoimalla erityispalveluiden sisällölliset kehittämis- ja tukitarpeet, voimavarat, erityisosaamisen ja profiloitumisen mahdollisuudet, rationaalinen työnjako jne. 2) edistää eri toimijatahojen välistä yhteistyötä mm. luomalla vammais- ja kehitysvammatyön sisällöllisen vuoropuhelun areenoita 3) valmistella vammaispalveluiden kehittämisyksikköesitys 4) mahdollistaa palvelujen tasapuolinen seudullinen saatavuus mm. kehittämällä uusia tuen, konsultaation ja teknologian muotoja 5) vahvistaa vammais- ja kehitysvammatyön erityisosaamista ja kehittää työn sisältöjä mm. koordinoimalla hyvien ja toimivien toimintamallien levittämistä ja rakentamalla koulutusyhteistyötä 6) edistää tiedontuotantoa mm. kehittämällä vaikuttavuuden arviointia ja mittareita sekä vahvistamalla yhteistyötä koulutus- ja tutkimusyksiköihin. 1) ja 2) Hankkeessa selvitetään erityispalvelujen kehittämis- ja tukitarpeet kuntien vammaispalvelutyöntekijöiltä, vammaisjärjestöiltä, asiakkailta ja heidän omaisiltaan. Tarpeiden lisäksi kartoitetaan voimavarat. Hankkeen keskeisenä lähtökohtana on käynnistää vammaisten erityispalveluihin liittyvän osaamisen sekä muun sosiaali- ja terveydenhuollon sekä kasvatusalan kehittämistyön kokoaminen, välittäminen ja edelleen soveltaminen vammaispalvelun yhteistoiminta-alueen tarpeisiin. Lapin, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun erityishuoltopiireillä on erityisiä osaamisalueita, joiden vahvistaminen ja nykyistä monipuolisempi hyödyntäminen mahdollistaa mm. harvalukuisiin ja erityisiin tarpeisiin vastaamisen (esim. yhteisten ja eriytyvien toimintojen SVOT-analyysi). Pohjois-Pohjanmaalla on erityistä osaamista mm. vaikeasti vammaisten mielenterveyskuntoutuksen osalta, Kainuussa on kokemusta kehitysvamma- ja vammaispalvelujen kokoamisesta alueellisesti ja Lapissa on erityisosaamista mm. autismikuntoutuksesta ja kommunikaatiopalveluista. Lisäksi erityistä osaamista on useilla alueen seutukunnilla (mm. Kemi-Tornio, Rovaseutu, Oulun seutu ja Kuusamo), yliopistoilla ja ammattikorkeakouluilla sekä yksityisillä toimijoilla (mm. Nuorten Ystävät). Vammaispalveluiden kehittämisyksikössä voimavaroja ja yhteistyömahdollisuuksia hyödynnetään welfare mix -tyyppiseksi ihmisten erityispalveluiden laadun, saavutettavuuden ja saumattomien palveluketjujen turvaamiseksi. 3) Tarve- ja voimavarakartoituksen pohjalta valmistellaan varsinainen vammaispalveluiden kehittämisyksikköesitys sosiaali- ja terveysministeriölle. Käynnissä olevan kunta- ja palvelurakenneuudistuksen vuoksi valmisteluun tarvitaan riittävästi aikaa. Kehittämisyksikön rakenteiden ja sopimuksellisen pohjan suunnittelu edellyttää tietoa palveluiden ja toimijoiden paikasta. 4

5 4) Pohjois-Suomen erityisolosuhteissa tärkeällä sijalla ovat tiedon välittämiseen liittyvän teknologian hyödyntäminen sekä yleensä reaaliaikaiseen tiedon tuottamiseen ja asiakastietojen sähköiseen käsittelyyn liittyvät kysymykset ja osaamisen lisääminen. Tässä tarkoituksessa on mahdollista hyödyntää mm. sosiaalialan osaamiskeskuksen puitteissa kehitettyä tietoteknologista osaamista 7. Esim. vammaispalveluiden verkkokonsultaatiopalvelu on jo osoittanut tarpeellisuutensa. Kehittämisyksikkö voi tarjota erityisosaamista mm. palvelusuunnitelmien laatimisen ja päätöksenteon tueksi käyttämällä hyväksi ja kehittämällä tietotekniikka- ja mobiiliympäristöjä sekä jalkautuvia palveluja. Erityishuoltopiireillä on myös valtakunnallisen yhteistyön myötä kertynyttä osaamista asiakastietojärjestelmien käytössä sekä yhteistyötä erikoissairaanhoidon kuntayhtymien kanssa. 5) Hankkeen aikana panostetaan vammais- ja kehitysvammatyön osaamisen kehittämiseen. Hyvien käytäntöjen ja toimintamallien levittäminen sekä uusien toimintatapojen innovoiminen ovat keskeisessä asemassa ammattitaidon vahvistamisessa. Kuntoutuspolkujen ja sisältöjen mallintaminen (palvelukuvaukset) tekee työtä ja sen osa-alueita näkyviksi, mikä puolestaan tukee sisältöjen kehittämistä (esim. hiljaisen tiedon ja osaamisen sanottaminen, kokoaminen ja vaihtaminen). Ammattitaitoisten ja osaavien työntekijöiden rekrytoiminen lähtee jo opiskeluvaiheesta. Tulevaisuuden vammais- ja kehitysvammatyöntekijöiden varmistamiseksi on tärkeää mm. lisätä yhteistyötä koulutusyksiköiden kanssa (täydennyskoulutus, harjoittelut, käytännön opetus, projektit jne.). Kehittämisyksikössä pyritään kuulo- ja puhevammaisten ja saamenkielisten palveluiden sekä tutkimus- ja neuvola- ja kriisipalveluiden saatavuuden, muotojen ja sisältöjen parantamiseen. Useissa Pohjois-Suomen kunnissa sosiaalihuollon perus- että erityispalvelujen saatavuus ei toteudu pätevän henkilöstön ja osaamiseen liittyvien puutteiden vuoksi. Varsinkin pienissä kunnissa erityispalveluja vaativia asiakastapauksia tulee työntekijöiden kohdalle harvoin, jotta riittävä asiantuntijuus voisi säilyä. Riskinä on, että asiakkaan saama palvelu ei täytä lakien (perustuslaki, laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista) edellyttämiä vaatimuksia kansalaisen oikeudesta saada riittäviä sosiaalipalveluja ja laadultaan hyvää sosiaalihuoltoa. (Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen toimintaohjelma 2007.) Hankkeen aikana luodaan toimivia moniammatillisia kuntoutustyöryhmiä asiakkaiden tarpeenmukaisen kuntoutuksen arvioimiseksi ja työstetään yhdessä kolmikantamallilla (Kolpene, Tahkokangas ja Kuusanmäki) rationaalista työnjakoa palveluiden tuottamiseksi. Tavoitteena on mahdollisimman saumattomien tieto- ja palveluketjujen turvaaminen. 6) Tiedon tuottaminen, välittäminen ja arviointi ovat keinoja ymmärtää ja hallita muutoksia sekä kehittää palveluja asiakkaiden tarpeisiin. Tieto vammaisten henkilöiden olosuhteista ja asemasta Suomessa on hajallaan ja pirstaleista. Usein tietoa on kerätty tiettyyn tarkoitukseen kuten etuuksien tai palveluiden hakemiseen. Stakesin ylläpitämään SOTKAtietokantaan tilastoidaan vuosittain määrättyjä vammaisindikaattoreita (taulukko 1). Ne antavat yleiskuvan, mutta myös indikaattoreiden taakse olisi päästävä. Esimerkiksi vammaispalvelulain mukaisten palvelujen ja taloudellisten tukitoimien kustannukset ovat Pohjois-Suomessa matalampia suhteessa koko maahan. Olisi tärkeää tietää, mistä ero johtuu. 7 Esim. etäkonsultaatio ( Visual Meeting ohjelma sekä QPR ProcessGuide mallinnus-ohjelma. 5

6 henk.koht. avustaja- toiminnan piirissä asiakk. / asuk. keh.vamm. asumispalv. koko maa P- Pohj. Lappi Kainuu koko maa P- Pohj. Lappi Kainuu koko maa P- Pohj. Lappi Kainuu 71,7 65,3 62,6 53,1 76,9 68,8 65,4 40,7 82,2 81,7 66,2 73,9 asiakk keh.vamm. työ- ja toim.- kesk. asiakkaita keh.vamm..laitoksissa asiakk vaikeavamm. kulj.palv. saajia / as 1470,7 1081,4 1492,1 1373,4 1528,1 1147,7 1566,2 1399, ,5 1695,9 1209,8 vaikeavamm. palvelu- asum. piirissä asiakk vamm.palv.lain muk. palv. ja taloudell. tukitoim. kustann. / asukas 36,2 26,5 31,5 27,9 38,9 27,7 33,9 32,4 vamm. tulkkipalv. asiakk. / asuk. 64,2 59,7 43,3 47,4 64,9 57,3 43,4 40,7 67,2 57,4 39,8 85,6 Taulukko 1. Vammaispalveluiden indikaattorit (Stakes, indikaattoripankki, SOTKAnet) Hankkeessa luodaan pohjaa kehittämisyksikön systemaattiselle tiedontuotannolle. Tiedontuotantoa edistetään mm. vahvistamalla tutkimuksen roolia kehityksen moottorina, luomalla tiedontuotantoa tukevia rakenteita, nostamalla alan tutkimustarpeita koulutus- ja tutkimusyksiköiden tietoisuuteen sekä suuntaamalla opinnäytetöitä enemmän vammaistyöhön. Lisäksi panostetaan laadun arviointiin, joka on tärkeä osa palveluprosessia. Prosessimallinnus tukee arviointimittareiden määrittämistä ja kehittämistä. Tiedontuotantoon liittyvän kehittämisen ohella tarvitaan toimivat tiedon jakamisen rakenteet. Hankkeen visiona on luoda Pohjois-Suomeen vammaispalvelujen kehittämisyksikön rakenne, jossa yhdistyvät ylikunnalliset, -seudulliset, -hallinnolliset ja -maakunnalliset vammais- ja kehitysvammatyön kehittämisen voimavarat. Kehittämisyksikkö on alusta, jolla käytännön työ, koulutus ja tutkimus yhdistyvät aitoon vuoropuheluun. Kehittämisyksikkö on alansa kehittämisasiantuntija alueella muodostaen kunnille pysyvän tutkimus-, kehittämistoiminnan ja konsultaatiopalvelujen rakenteen. Se on alansa asiakaspalveluyksikkönä pitkäjänteisesti kehittävä, tutkiva ja oppiva yhteisö, jonka henkilöstö on alan normien ja kelpoisuussäädösten mukaista. Sen toimintarakenne on verkostoitunut ja se toimii tiiviissä alueellisessa yhteistyössä sosiaalialan osaamiskeskuksen, kuntien, alan järjestöjen sekä oppi- ja tutkimuslaitosten kanssa. 6

7 3 Hankkeen rakentuminen Kuntayhtymät voivat toimia kehittämisyksikön käynnistämiseen tähtäävän hankkeen vastuutahoina ja vastata myös siinä tarvittavasta kunnallisesta rahoituksesta. Kolpeneen palvelukeskuksen kuntayhtymään kuuluu 21 kuntaa. Pohjois-Pohjanmaan erityishuoltopiirin kuntayhtymän 41 jäsenkuntaa. Kainuun maakunta -kuntayhtymään kuuluu yhdeksän jäsenkuntaa. Kolpeneen palvelukeskuksen kuntayhtymän hallitus, Pohjois-Pohjanmaan erityishuoltopiirin kuntayhtymän hallitus ja Kainuun maakunta -kuntayhtymä (sitoumus hakemuksen liitteenä) ovat sitoutuneet hankkeeseen ja sen seurauksen syntyvään vammaispalveluiden kehittämisyksikköön. Hankkeen aikana rakennetaan kehittämisyksikön sopimuksellinen perusta. Hankkeen keskeisenä tarkoituksena on laajan sisällöllisen toimintaverkoston kokoaminen: kunnat/seutukunnat/yhteistoiminta-alueet, koulutus- ja tutkimusyksiköt sekä yksityisen sektorin toimijat. Hanke toteutetaan Kolpeneen, Tahkokankaan ja Kuusanmäen palvelukeskuksissa. Vaikka hankehakemukset osoitetaan erillisinä Oulun 8 ja Lapin 9 lääneihin, niin hankkeesta muodostuu aidosti yhteinen kokonaisuus. Hankkeen aikana tapahtuvan verkostoitumisen ja pilotoinnin myötä yhteistyötä rakennetaan alueen seutukunnissa ja kunnissa lähityötä tekevien tahojen lisäksi muiden vammais-/kehitysvammatyön toimijatahojen kuten mm. järjestöjen (palvelujen tuottajat, vammaisjärjestöt) ja koulutusorganisaatioiden (Lapin ja Oulun yliopistot sekä Lapin, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun ammattikorkeakoulut) sekä Lapin, Länsi-Pohjan ja Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirien kanssa. Hankkeen lähtökohtana on asiakkaiden palvelutarpeista lähtevä sisällöllinen kehittämistyö. Kokonaishankkeen (Tahkokangas, Kuusanmäki ja Kolpene) henkilöstöresurssin muodostavat kolme kehittämiskoordinaattoria ja osa-aikainen kehittäjä. Lapin läänin hankkeeseen palkataan yksi 100 % kehittämiskoordinaattori koko hankeajalle ja 50 % kehittäjäresurssi vuosille 2008 ja 2009 yhteisesti määriteltyihin sisällöllisiin kokeilu- ja kehittämistehtäviin. Resurssi mahdollistaa erityispanostuksen esim. seudullisiin ohjaus-, arviointi- ja konsultaatiotehtäviin. Pohjois-Pohjanmaalle ja Kainuuseen rekrytoidaan kaksi kehittämiskoordinaattoria. Lapissa työntekijöiden sijoituspaikka on Kolpeneen palvelukeskus, missä jo fyysisesti mahdollistuu kiinteä vuorovaikutus ja yhteistyö Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen Lapin toimintayksikön kanssa. Lapin, Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun palvelukeskuksiin sijoittuvat työntekijät muodostavat säännöllisesti yhdessä prosessoivan tiimin, jonka tehtävänä on koordinoida tavoitteiden mukainen kehittämistoiminta. Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen tietoteknologinen osaaminen mahdollistaa reaaliaikaisen vuorovaikutuksen. Kehittämiskoordinaattorit selvittävät, analysoivat ja ennakoivat alueensa vammais- ja kehitysvammatyön kehittämis- ja tukitarpeet, voimavarat, erityisosaamisen ja profiloitumisen mahdollisuudet sekä koordinoivat rationaaliseen työnjakoon tähtääviä työryhmiä ja toimia. Kehittämiskoordinaattorit kokoavat toimivia toimintamalleja ja organisoivat sisällöllistä kehittämistä yhteistyössä vammais- ja kehitysvammatyötä tekevien tahojen kanssa. Palvelurakenteiden selkiintymisen ja palveluiden tarve- ja voimavarakartoitusten pohjalta he valmistelevat kehittämisyksikköesityksen sosiaali- ja terveysministeriölle. Suuri osa hankkeen voimavaroista muodostuu hakija- ja yhteistyöyhteisöissä/-verkostoissa olevasta käytännön työn, tutkimus- ja kehittämistyön sekä koulutuksen erityisosaamisesta. Lisäksi käytössä on Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen mm. prosessimallintamiseen, tietotekno- 8 hakijana Pohjois-Pohjanmaan erityishuoltopiirin kuntayhtymän Tahkokankaan palvelukeskus 9 hakijana Lapin erityishuoltopiirin Kolpeneen palvelukeskus 7

8 logiaan, tutkimus- ja selvitystyön osaamiseen liittyvä tuki. Sosiaalipalvelujen modernisointihaaste edellyttää kaikentasoisia valtiollisia, kunnallisia, seudullisia ja maakunnallisia interventioita. Sosiaalialan kehittämishanke ja sosiaalialan osaamiskeskukset ovat tässä työssä keskeisiä tukirakenteita. (Pohjois-Suomen sosiaalialan osaamiskeskuksen toimintaohjelma 2007.) 4 Hankkeen toteutussuunnitelma ja tulokset Lapin lääninhallitukselta vuosiksi haettavan hankerahoituksen tarkoituksena on yhdessä kuntayhtymän rahoituksen ja muiden voimavarojen kanssa resursoida Pohjois-Suomen vammaispalvelujen kehittämisyksikön käynnistäminen. Koska hankkeessa tavoitellaan alueellisesti laajaa sisällöllistä yhteistyö- ja kumppanuusverkostoa (runsaat 70 kuntaa, kymmeniä seutukuntia, kaksi lääniä, kaksi yliopistoa, useita ammattikorkeakouluja, kymmeniä yksityisiä palveluntuottajia ja vammaisjärjestöjä jne.), tarvitaan riittävästi aikaa ja voimavaroja alueen tarpeiden sekä osaamisvoimavarojen ja tehtäväjaon perustana olevien vahvuuksien kartoittamiseen. Hankevaiheen aluksi selvitetään seudullisesti esiintyvät vammaisten erityispalveluihin ja paikalliseen osaamiseen liittyvät kehittämisen, tuen ja täydennyskoulutuksen tarpeet. Samoin selvitetään alueella eri yksiköissä ja yhteisöissä olevat voimavarat, erityisosaamisen vahvuudet sekä toteutettuihin ja meneillään oleviin kehittämishankkeisiin liittyvät hyödyntämisen ja edelleen välittämisen mahdollisuudet. Tarpeiden ja voimavarojen kartoittamisen aikana luodaan alueen toimijoista koostuva yhteistyöverkosto, joka yhdessä määrittelee keskeisimmät kehittämistarpeet ja suunnittelee palvelujen turvaamiseen ja erityisosaamisen kehittämiseen tähtääviä toimia. Tässä yhteydessä hyödynnetään palvelukeskusten sekä sosiaalialan osaamiskeskuksen meneillään olevia muita hankkeita ja kehittämissaavutuksia kuten: - asiakas- ja palveluprosessien mallintaminen ja kuvaaminen - etäkonsultaatio ja teknologian kehittäminen tiedonvälityksessä - kommunikaatiopalvelujen ja teknologian kehittäminen - varhaiskuntoutus, autismikuntoutus, mielenterveyskuntoutus, monivammaisten kuntoutus - asiakastietojärjestelmien kehittäminen ja saumattomuuden parantaminen - reaaliaikaisen tiedon tuottaminen vammaispalveluissa - perhehoito ja vammaispalvelujen tehostaminen. Kokonaisuuden muotoutumista ohjaa visio vammaispalveluiden kehittämisyksiköstä, mikä edellyttää varsinaisen kehittämisyksikköesityksen huolellisen valmistelun sosiaali- ja terveysministeriölle. Hankkeessa voidaan jo tässä vaiheessa tukea ja koordinoida alueella tapahtuvaa ja käynnistyvää vammais- ja kehitysvammapalveluiden kehittämistoimintaa sekä henkilöstön konsultaatiota ja täydennyskoulutusta. Kehittämisyksikössä lakisääteisiin koulutussuosituksiin ja alueellisiin/seudullisiin erityistarpeisiin perustuvaa täydennyskoulutusta toteutetaan yhteistyössä verkostossa olevien oppilaitosten kanssa. Hankkeen prosessi- ja sidosryhmäarviointi toteutetaan hankkeen aikana tuotetun kirjallisen materiaalin ja sidosryhmähaastatteluiden pohjalta. Lapin yliopisto ohjaa arviointia. Arviointiraportti tukee käynnistyvän vammaispalvelujen kehittämisyksikön muotoutumista. Hanke- 8

9 vaiheen tuloksena syntyy osallistujaverkoston yhteinen, eri tahojen vahvuuksiin ja erikoistumisalueisiin nojautuva, vammaispalveluiden kehittämisyksikkö, joka koordinoi, suunnittelee ja tarvittaessa toteuttaa toimialueen kehittämishankkeita, kehittämistoimintaa ja täydennyskoulutusta sekä välittää seudullisuutta ja paikallisuutta tukevia asiantuntijapalveluja 10. Hankkeen toteutusaikataulu : I Suunnittelu ja kartoitusvaihe: syksy 2007 kevät työntekijöiden rekrytointi ja tiimirakenteen luominen - suunnittelu ja toiminnan organisoiminen - ohjausryhmän nimeäminen - seudullisten tarpeiden ja voimavarojen kartoitus - hankkeen käynnistämisseminaari yhteisesti Lapin, Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan toimijoille (mahdollisuus videovälitteisyyteen) - yhteistyöverkoston kokoaminen, osaamispotentiaalin (henkilöstön osaaminen, kehityshankkeet, hyvät käytännöt) ja erikoistumisalueiden kartoittaminen II Yhteistyöalustan luomisen vaihe: kevät 2008 kevät kehittämisyksikköesityksen valmistelu sosiaali- ja terveysministeriölle - vammais-/kehitysvammatyön seminaaripäivien järjestäminen yhteisesti Lapin, Kainuun ja Pohjois-Pohjanmaan toimijoille (mahdollisuus videovälitteisyyteen) - eri toimijoiden roolin, tehtävien ja työnjaon tarkentaminen - yhteistyöverkoston ylläpitäminen ja johtaminen - yhteisesti valikoitujen kokeiluhankkeiden käynnistäminen (esim. asiakastietojärjestelmien, sähköisen konsultaation, kommunikaatiopalveluissa käytettävän tietoteknologian, asiakasprosessikuvausten, arviointimittareiden, tutkimus- ja arviointipalvelujen kehittäminen) - kehittämisyksikkörakenteen prosessointi III Pysyvän kehittämisyksikkörakenteen käynnistymisen vaihe kevät 2009 syksy kokeilujen palaute ja hyviksi todettujen käytäntöjen ja toimintamallien käyttöönotto - arviointi ja raportointi - pysyvän kehittämisyksikön organisointi (mm. resursointi; verkostot ja kumppanuussopimusten luonnokset; koordinointiin ja johtamiseen liittyvät ratkaisut; kehittämisen, tutkimuksen ja palvelujen tuottamisen sisällölliset painopisteet ja suunnitelmat jne.) 10 Kehittämisyksiköiden työryhmä 2006: Sosiaalialan kehittämisyksikkö kriteerien konkretisointi. 9

10 Hankkeen kustannusarvio Kuntayhtymän rahoitusosuus on 25% ja valtionavustuksen osuus 75%. Kokonaiskustannusarvio on , josta kuntayhtymän rahoitusosuus on ja valtioavustuksen osuus on / 5 kk 2008 / 12 kk 2009 / 9 kk yhteensä Henkilöstökulut kehittämiskoordinaattori kehittäjä 50 % Palvelujen ostot toimisto- ja pankkipalvelut painatukset ja ilmoitukset majoitus- ja ravitsemuskulut koulutuspalvelut asiantuntijapalvelut, lisenssit arviointi Matkakulut Aineet, tarvikkeet, tavarat ATK -laitteet matkapuhelimet aineet, tarvikkeet Puhelinkulut Vuokrat työhuone koulutustilat Kulut yhteensä Kustannusten jakautuminen yhteensä Kokonaiskustannukset Haettava valtionavustus (75 %) Kuntayhtymän omarahoitusosuus (25 %)