Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 198/2004 vp Työsuhdematkalipun verotuksen keventäminen Eduskunnan puhemiehelle Hallitus on ohjelmassaan sitoutunut siihen, että joukkoliikenteen markkinaosuutta pyritään lisäämään. Hallitusohjelmassa todetaan mm., että joukkoliikenteellä tehtävää työmatkaliikennettä edistetään erityisesti seutu- ja työmatkalippujärjestelmiä edelleen kehittämällä ja osallistumalla lippujen hintojen alentamiseen. Uusien ja ulkomailta käytettyinä tuotujen henkilöautojen verotuksen keventäminen on lisännyt varsin merkittävästi henkilöautokauppaa ja sitä kautta valtion autoverokertymää. Joukkoliikenteen matkustajamäärä on vastaavasti laskenut ja heikentänyt joukkoliikennepalvelujen tuottajien taloudellista asemaa sekä johtanut palvelutarjonnan tuntuviin supistuksiin. Työsuhdematkalippuetua verotetaan tällä hetkellä sen nimellisarvosta. Autoedun ja ravintoedun verokohtelu on selvästi tätä lievempi: esim. autoedun verotusarvon pohjana olevaan auton uushankintahintaan lasketaan euroa maksavan auton kohdalla %:n alennus. Työsuhdematkalipun verotusta keventämällä voitaisiin kasvattaa joukkoliikenteen suosiota ja matkustajamääriä maan kaikilla kaupunki- ja seutulippualueilla, joiden vaikutuspiirissä on jo yli puolet Suomen kunnista. Joukkoliikennepalvelujen käytön lisäämisellä saavutettaisiin mm. seuraavaa: liikenneturvallisuus paranisi, teiden ruuhkautuminen vähenisi, ympäristön tila kohenisi (vrt. Kioton sopimus) ja joukkoliikenteen palvelutasoa voitaisiin nostaa ja vuorotarjontaa lisätä, mikä edelleen lisäisi joukkoliikenteen käyttöä. Myös YTV:n liikenneosasto on ottanut kantaa työsuhdematkalipun käyttöönoton edistämiseen ja esittänyt mm. seuraavaa: joukkoliikenteen matkalippuetuuden verotusarvon laskentaperusteet ja verotusarvot tulisi määrittää vuosittain koko maata koskevina, matkalippuetuuden verotusarvon tulisi olla 70 % eri lipputyyppien (vuosilippu, kuukausilippu, 44 matkan matkakortti) asiakashinnoista ja matkalippuetuuden uudet verotusarvot tulisi ottaa käyttöön viimeistään alkaen. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä työsuhdematkalipun verotuksen keventämiseksi valtakunnallisesti niin, että etua verotetaan enintään sen 50 %:n nimellisarvosta? Helsingissä 12 päivänä maaliskuuta 2004 Markku Laukkanen /kesk Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Markku Laukkasen /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 198/2004 vp: Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä työsuhdematkalipun verotuksen keventämiseksi valtakunnallisesti niin, että etua verotetaan enintään sen 50 %:n nimellisarvosta? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Tuloverolain 29 :n mukaan veronalaista tuloa ovat verovelvollisen rahana tai rahanarvoisena etuutena saamat tulot. Rahanarvoisena etuutena saaduilla tuloilla tarkoitetaan luontoisetuna, kuten esimerkiksi asunto- tai autoetuna saatuja tuloja. Luontoisetua ei synny silloin, kun työnantaja maksaa kustannuksia, jotka liittyvät työntekijän työtehtävien hoitamiseen. Siten esimerkiksi työntekijälle kustannettu matkalippu varsinaista työmatkaa varten ei ole työntekijälle veronalaista tuloa. Luontoisetujen ongelmana on usein edun arvostaminen. Yhdenmukaisuuden säilyttämiseksi tuloverolain 64 :n mukaan työnantajalta saatu luontoisetu arvioidaan käypään arvoon sen mukaan kuin Verohallitus vuosittain tarkemmin määrää. Verohallituksen vuosittain antamassa luontoisetujen arvostuspäätöksessä vahvistetaan yleisimpien luontoisetujen arvot (esimerkiksi autoetu, asuntoetu ja ravintoetu). Käyvän arvon löytäminen ei kuitenkaan aina ole itsestään selvää ja oikeusturvasyistä kaavamaisessa järjestelmässä on noudatettava tiettyä varovaisuutta. Verohallituksen vahvistamat luontoisetujen rahaarvot pyritään siten yleensä vahvistamaan jonkin verran käypien hintojen alapuolelle. Luontoisetujen kaavamainen arvostus on tarkoitettu koskemaan vain etuja, joiden yksiselitteinen arvo ei ole todettavissa. Silloin, kun edun arvo on yksiselitteinen, ei vastaavaa ongelmaa ole ja verotuksessa tulisi käyttää todettavissa olevaa käypää arvoa. Veronalaista autoetua ei synny silloin, kun työntekijä käyttää työsuhdeautoaan työmatkoilla. Sen sijaan asunnon ja työpaikan välisistä matkoista ja muista yksityisajoista syntyy luontoisetua, jonka arvo pyritään vahvistamaan tuloverolain 64 :n mukaisesti käypään arvoon. Koska luontoisedun arvo tällaisessa tilanteessa on hyvin tapauskohtainen ja vaikeasti määriteltävissä, verotuksen sujuvuuden vuoksi arvo vahvistetaan Verohallituksen luontoisetupäätöksen mukaisesti kaavamaisia sääntöjä noudattaen. Kaavamaisesti laskettua arvoa voidaan kuitenkin korottaa tai alentaa, jos yksityisajojen määrän osoitetaan poikkeavan kaavamaisesti lasketusta määrästä. Työnantajan varsinaisia työmatkoja varten kustantamiin julkisen liikenteen matkalippuihin ei liity vastaavia arvostusongelmia kuin autoedun arvostamiseen, sillä työnantaja voi tarjota matkalipun varsinaista työmatkaa varten, jolloin työntekijälle ei synny lainkaan veronalaista etuutta. Jos työnantaja tarjoaa matkalipun työntekijän asunnon ja työpaikan välistä matkaa tai muuta yksityismatkaa varten, matkalipun arvo luetaan työntekijän veronalaiseksi tuloksi. Joukkoliikenteen matkalippujen aliarvostaminen työntekijän verotuksessa olisi monella tapaa ongelmallista. Sen lisäksi, että yksiselitteisesti todettavissa olevaa etua ei tulisi aliarvostaa, matkalippujen aliarvostaminen sopisi huonosti yhteen tuloverolain 93 :ssä säädetyn asunnon ja 2

3 Ministerin vastaus KK 198/2004 vp Markku Laukkanen /kesk työpaikan välisten matkakustannusten vähentämisen kanssa. Asunnon ja työpaikan välisistä matkoista aiheutuneiden kustannusten vähennyskelpoisuus käytännössä mitätöisi aliarvostuksesta syntyvän veroedun. Aliarvostus pienentäisi työntekijän vähennyskelpoisia kustannuksia aliarvostuksen määrällä. Tällainen verojärjestelmän kautta julkiselle liikenteelle annettava tuki ei myöskään tulisi kaikkien julkista liikennettä käyttävien verovelvollisten hyväksi, sillä kaikki julkista liikennettä käyttävät työntekijät eivät saisi lippua työnantajaltaan. Tuki ei siten tulisi tasapuolisesti kaikkien julkista liikennettä käyttävien verovelvollisten hyväksi. Julkista liikennettä tuetaan jo nykyisin suorien tukien avulla. Jatkossakin suorien tukien käyttäminen on hyvä vaihtoehto, sillä joukkoliikenteen tukeminen suorien tukien avulla selkeyttää sekä tukijärjestelmää että verojärjestelmää ja tuki kohdistuu tasapuolisesti kaikkien julkista liikennettä käyttävien hyväksi. Joukkoliikenteen aseman parantamista työmatkaliikenteessä selvittää tällä hetkellä myös erityinen työryhmä. Liikenne- ja viestintäministeriö asetti joulukuussa työryhmän selvittämään mahdollisuuksia nostaa joukkoliikenteen kulkumuoto-osuutta kaupunkiseuduilla ja etenkin Helsingin työssäkäyntialueella. Työryhmän tehtävänä on etsiä tehokkaita ja toteuttamiskelpoisia lyhyen ja pitkän tähtäimen keinoja joukkoliikenteen käytön lisäämiseksi erityisesti työmatkaliikenteessä. Tarkoitus on konkretisoida keinot mahdollisimman pitkälle ja arvioida myös vaikutukset, mutta varsinainen toteutussuunnittelu kuuluu seuraavaan työvaiheeseen. Eräänä keinona tullaan tarkastelemaan työsuhdelippua. Työryhmän toimikausi päättyy Helsingissä 30 päivänä maaliskuuta 2004 Toinen valtiovarainministeri Ulla-Maj Wideroos 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 198/2004 rd undertecknat av riksdagsledamot Markku Laukkanen /cent: Vilka åtgärder tänker regeringen vidta för att lindra beskattningen av arbetsresebiljetter i hela landet till högst 50 procent av förmånens nominella värde? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Enligt 29 i inkomstskattelagen är skattepliktiga inkomster den skattskyldiges inkomster i pengar eller pengars värde. Med inkomster i pengars värde avses inkomster i form av naturaförmåner, som bostad eller bil. Det är inte fråga om naturaförmån när arbetsgivaren betalar kostnader som hänför sig till arbetstagarens tjänsteutövning. Så är till exempel en biljett som arbetsgivaren betalar för arbetstagaren för den ordinarie resan mellan bostaden och arbetet inte skattepliktig inkomst för arbetstagaren. Det svåra med naturaförmåner är ofta hur de ska uppskattas. För att systemet ska vara enhetligt uppskattas en naturaförmån från arbetsgivaren enligt 64 i inkomstskattelagen till gängse värde enligt vad skattestyrelsen årligen närmare bestämmer. Skattestyrelsen fastställer i sitt årliga beslut om uppskattning av naturaförmåner värdet på de vanligaste naturaförmånerna (t.ex. bilförmån, bostadsförmån och måltidsförmån). Men det är inte alltid självklart hur det gängse värdet ska bestämmas och av rättssäkerhetshänsyn måste en viss försiktighet iakttas i ett schablonmässigt system. Därför försöker skattestyrelsen vanligen fastställa penningvärdet på naturaförmåner något under gängse värde. En schablonmässig uppskattning av naturaförmåner ska bara gälla förmåner för vilka det inte går att lägga fast ett entydigt värde. När förmånen har ett entydigt värde finns inget sådant problem och då bör det konstaterbara gängse värdet användas i beskattningen. Någon skattepliktig bilförmån uppkommer inte när arbetstagaren använder sin tjänstebil på resor i arbetet. Resor mellan bostaden och arbetsplatsen och för andra privatkörningar är däremot nog en naturaförmån. Värdet på den fastställs till gängse värde enligt 64 i inkomstskattelagen. Värdet på naturaförmånen är i högsta grad beroende av det enskilda fallet och svårt att bestämma och för att beskattningen ska vara smidig bestäms värdet därför utifrån schablonmässiga regler enligt skattestyrelsens beslut om naturaförmåner. Det schablonmässigt uträknade värdet kan emellertid höjas eller sänkas om det kan visas att antalet privatkörningar avviker från det schablonmässigt uträknade antalet. Kollektivtrafikbiljetter som arbetsgivaren bekostar för ordinarie arbetsresor är inte förknippade med likadana uppskattningsproblem som bilförmånen, för arbetsgivaren kan erbjuda en biljett för den ordinarie arbetsresan och då uppkommer det ingen skattepliktig förmån alls för arbetstagaren. Om arbetsgivaren erbjuder biljetten för resan mellan arbetstagarens bostad och arbetsplats eller för någon annan privat resa räknas värdet på biljetten som skattepliktig inkomst för arbetstagaren. Det skulle ställa till många problem om kollektivtrafikbiljetter undervärderades i beskattningen av arbetstagaren. Utom att en entydigt konstaterbar förmån inte bör undervärderas rimmar undervärderingen av färdbiljetter illa med vad som föreskrivs i 93 i inkomstskattelagen om avdrag för kostnaderna för resor mellan bostaden och arbetsplatsen. Om kostnaderna för resan mellan bostaden och arbetsplatsen vore av- 4

5 Ministerns svar KK 198/2004 vp Markku Laukkanen /kesk dragsgilla skulle den skatteförmån som undervärderingen ger upphov till i praktiken elimineras. Undervärderingen minskar arbetstagarens avdragsgilla kostnader i samma mån. En sådan form av stöd till kollektivtrafiken genom skattesystemet skulle inte heller gynna alla kollektivt resande skattskyldiga i och med att alla som reser kollektivt inte får en biljett av arbetsgivaren. Stödet skulle därmed inte komma alla kollektivt resande skattskyldiga till godo. Kollektivtrafiken stöds redan nu genom direkta bidrag. Det är ett bra alternativ att ge direkt stöd också i framtiden, för direkta stöd till kollektivtrafiken gör både stödsystemet och skattesystemet klarare och kommer alla kollektivt resande till godo. Det finns en särskild arbetsgrupp som utreder hur villkoren för kollektivtrafiken kunde förbättras i pendeltrafiken. Kommunikationsministeriet tillsatte i december en arbetsgrupp för att utreda hur en större del av transporterna i huvudstadsregionen kunde ordnas kollektivt, framför allt inom Helsingfors pendlingsområde. Arbetsgruppen har i uppdrag att ta fram effektiva och genomförbara kort- och långsiktiga sätt att öka kollektivtrafiken särskilt inom pendeltrafiken. Metoderna ska konkretiseras och effekterna bedömas, men det egentliga genomförandet börjar först i nästa fas. En metod som man kommer att se på är tjänstebiljetter. Tidsfristen för arbetsgruppen är den 31 augusti Helsingfors den 30 mars 2004 Andra finansminister Ulla-Maj Wideroos 5