Agenda Sisällys AGENDAN TAUSTAA

Transkriptio

1 Agenda 2000 Sisällys Agendan taustaa Maatalouspolitiikan uudistus Alue- ja rahoituspolitiikan uudistus Budjetin rahoitus - omien varojen järjestelmä 7/1999 Agenda ohjelma on EU:n uudistusten rypäs, joka pitää sisällään neljä suurta unionin kehittämisen kokonaisuutta: laajentumisen, talousarvion vuosille sekä alue- ja rakennepolitiikan ja yhteisen maatalouspolitiikan uudistamisen. Lisäksi kokonaisratkaisun tavoitteena on kehittää unionin muita ns. sisäisiä politiikkoja kuten toimintaa esimerkiksi ympäristö- ja opetusasioissa ja suhteita unionin ulkopuolisiin maihin. Eurooppa-neuvosto, EU:n jäsenten hallitusten- tai valtionpäämiehet, hyväksyi Agenda ohjelman maaliskuussa 1999 Berliinin-kokouksessaan ja Euroopan parlamentti täysistunnossaan toukokuussa Suomen kannalta saavutettua tulosta voidaan pitää vähintäänkin tyydyttävänä. AGENDAN TAUSTAA Lähtökohtana Agenda uudistukselle olivat komission heinäkuussa 1997 julkaisemat Agenda tiedonanto sekä EU:lle jäsenhakemuksensa jättäneistä maista laaditut maalausunnot. Näistä asiakirjoista koostui vastaus, jonka komissio antoi Eurooppaneuvostolle sen selvityspyyntöihin unionin yleisestä kehityksestä ja tulevan politiikan päälinjoista, laajentumisen kysymyksistä ja vuoden 1999 jälkeisistä rahoitusnäkymistä. Komissio täsmensi maaliskuussa 1998 Agenda esityksiään antamalla yksityiskohtaiset, asetuskohtaiset esityksensä eri asiakokonaisuuksiin: maatalouteen, rakennepolitiikkaan, rahoitukseen. Viimeksi komissio julkaisi lokakuussa 1998 raportin - ei siis esityksiä - omien varojen järjestelmästä ja otti esille EU:n budjetin

2 nettomaksajakysymyksen. Nyt hyväksytyssä ratkaisussa sovittiin rahoituskehyksestä ja omien varojen osauudistuksesta, maatalouspolitiikan sekä alueja rakennepolitiikan uudistuksista. Uudistukseen kuuluvat myös laajentumiseen tarvittavat valmistelevan tuen rahoitusvälineet sekä tuleville jäs le erikseen osoitetut maatalous- ja rakennepolitiikan määrärahat. MAATALOUSPOLITIIKAN UUDISTUS Berliinin Eurooppa-neuvosto pääsi maaliskuussa 1999 lopulliseen ratkaisuun unionin yhteisen maatalouspolitiikan uudistamisesta osana Agenda kokonaispakettia. Lopullinen päätös on maatalousneuvoston saavuttama neuvottelutulos, johon Eurooppa-neuvosto vielä teki joitakin merkittäviä muutoksia; maatalousmenot jätettiin nykytasolle ja Ranskan sisältöä koskevat muutokset otettiin huomioon. Maatalousuudistuksen yhtenä keskeisenä tavoitteena on parantaa unionin maataloustuotteiden kilpailukykyä ja varautua kansainvälisiin kauppaneuvotteluihin sekä unionin laajentumiseen. Nykyistä paremmin pyritään kuuntelemaan myös kuluttajien vaatimuksia ja ottamaan huomioon ympäristönäkökohdat, maaseutupolitiikka, hallinnon yksinkertaistaminen ja budjettipaineet. Hyväksytty uudistus säilyttää monimuotoisen maatalouden myös ongelma-alueilla. Se pyrkii turvaamaan maaseudun elinvoimaisuuden ja vastaamaan kuluttajien vaatimuksiin elintarvikkeiden laadusta ja turvallisuudesta, ympäristönsuojelusta sekä eläinten hyvinvoinnista. Maatalousmenot vakautettiin nykytasolle. Maataloustuotteiden tuottajahintojen alennuksista johtuvia tulonmenetyksiä korvataan tuottajille monin eri järjestelyin, mutta pääsääntöisesti vain osittain. Suomen neuvottelutavoitteekseen asettama täysimääräinen kompensaatio hintojen alennuksesta toteutui. Markkinatulojen menetyksestä osa korvataan suorien tukien korotuksena ja osa erityisratkaisuina tukemalla viljojen ja öljykasvien kuivatusta ja nurmisäilörehua. Maatalouspolitiikan rahoitus

3 Maatalouden budjetti säilyy ennallaan. Siitä rahoitetaan maatalousmenot vuosille Maatalousmenot, joihin sisältyvät rakennetoiminta-kohdasta siirtyvät maaseudun kehittämistoimet, ovat vuoden 1999 hintatason mukaan laskettuna noin 42,5 miljardia euroa vuodessa. Maatalousbudjetista rahoitetaan liittymistä valmisteleva maatalouden tuki sekä nyt jäseniksi hakeneiden maiden liittymisen aiheuttamat maatalousmenot. Maatalousbudjettia tarkastellaan vielä ennen ensimmäistä laajentumista komission kertomuksen perusteella. Artikkelin alkuun Maatalouspolitiikan uudistus Yhteisen maatalouspolitiikan uudistuksen pääasiallinen sisältö on seuraava: Maitotuotteiden interventiohintaa alennetaan 15 prosenttia kolmessa erässä. Maitouudistuksen toimeenpano aloitetaan markkinavuoden 2005/2006 alusta. Tietyille maille myönnetään kuitenkin lisämaitokiintiöitä jo markkinavuodesta 2000/2001 lukien. Maitokiintiöjärjestelmän ns. välitarkastelu suoritetaan vuonna 2003, ja se voi johtaa kiintiöjärjestelmästä luopumiseen vuoden 2006 jälkeen. Viljan interventiohintaa alennetaan 15 prosenttia kahdessa 7,5 prosentin erässä. Peltokasvien hehtaaritukea nostetaan kahdessa erässä 54 eurosta 63 euroon tonnilta. Päätös lopullisesta hinnanalennuksesta vuodesta 2002/2003 lukien tehdään markkinatilanteen perusteella; mahdollinen hinnanalennus hyvitetään vastaavassa suhteessa kuin nyt päätetyssä uudistuksessa. Öljykasveihin sovelletaan vuodesta 2002/2003 peltokasvien tukea. Viljan interventiohinnan kuukausikorotukset säilytetään nykyisellään. Suomessa ja Ruotsin pohjoisen tuen alueella viljoille ja öljykasveille maksetaan kuivatustukea

4 19 euroa tonnilta. Nurmisäilörehulle voidaan tietyin edellytyksin maksaa myös peltokasvien tukea. Nämä toimenpiteet astuvat voimaan markkinavuodesta 2000/2001 lukien. Perunatärkkelyksen minimihintaa alennetaan 15 prosenttia, mutta hinnanalennus kompensoidaan 75-prosenttisesti. Perunatärkkelyskiintiöitä leikataan, Suomen osalta 2,87 prosenttia. Pakollisen kesannon perusprosentiksi asetetaan 10 prosenttia vuosille Komission tulee seurata öljykasvien markkinatilannetta tarkasti. Sen on raportoitava tilanteesta neuvostolle kahden vuoden kuluessa uusien järjestelyjen toimeenpanosta. Raportin on sisällettävä myös ehdotuksia, mikäli tuotantopotentiaali EU:ssa pienenee oleellisesti. Kevätkylvöisille öljykasveille ja auringonkukalle voidaan maksaa ympäristötukea. Naudanlihan interventiohintaa alennetaan 20 prosenttia kolmessa vaiheessa markkinavuodesta 2000/2001 lukien. Komission on seurattava tarkoin naudanlihan markkinatilannetta ja tarvittaessa käytettävä yksityisen varastoinnin tukea. Nämä toimet voivat sisältää myös tilapäisiä interventio-ostoja. Maatalouspolitiikan uudistuspaketti sisältää myös viinin markkinajärjestelyn uudistuksen, joka tähtää EU:n viinintuotannon kilpailukyvyn parantamiseen rakenneuudistuksin. Agenda uudistuksen ns. horisontaaliasetus mahdollistaa sen, että maatalouspolitiikan suorille tuille asetetaan ympäristöehtoja. Asetus antaa jäsenmaille mahdollisuuden säädellä suorien tukien määrää esimerkiksi tilan koon tai varallisuuden perusteella. Agenda uudistus pyrkii kehittämään maaseutua erityisen puiteasetuksen avulla. Se sisältää säännökset muun muassa nuorten viljelijöiden tuesta, investointituesta, LFA (luonnonhaittakorvaus)-tuesta ja ympäristötuesta sekä yleisemmistä maaseudun kehittämistoimista. Niihin on käytettävissä tulevalla budjettikaudella noin 4,3 miljardia euroa vuosittain, saman verran kuin nykyisin. Asetus antaa Suomelle mahdollisuuden esittää LFA-tuen maksamista koko maassa. Neuvostoa ja komissiota kehotetaan seuraamaan maatalousmenoja vuosina ja varmistamaan lisätoimin, etteivät ne ylitä 40,5 miljardin euron tasoa. Komission on annettava kertomus maatalousmenojen kehittymisestä vuonna Siihen on liitettävä tarpeelliset ehdotukset, joilla menot pidetään sovitussa. Tulevat WTO-neuvottelut Eurooppa-neuvosto hyväksyi myös kannanoton valmistautumisesta tuleviin WTOneuvotteluihin. Nyt sovitulla maatalousuudistuksella, erityisesti tuottajahintojen alentamisella, on suotuisa vaikutus maailman maatalousmarkkinoihin. Eurooppa-neuvosto katsoo, että tehdyt päätökset ovat olennainen osa komissiolle annettavaa, tulevia WTOneuvotteluja koskevaa mandaattia. Artikkelin alkuun

5 ALUE- JA RAKENNEPOLITIIKAN UUDISTUS Rakennepolitiikan uudistamisen perustavoite on keskittää ja yksinkertaistaa unionin toimintaa ja lisätä tehokkuutta vähentämällä rakennerahastojen tavoitteita ja yhteisöaloitteita. Uudistuksessa tavoitteiden määrää putosi seitsemästä kolmeen, yhteisöaloitteiden määrä neljään. EU:n tukialueilla elävä väestö vähenee vuoteen 2006 mennessä 52 prosentista noin 40 prosenttiin. Lisäksi sovittiin siirtymäkausien tuesta niille EU-tukialueille, jotka eivät muutoin täytä EU-tuen myöntämisen ehtoja. Koheesiorahaston toimintaa jatketaan. Saksa onnistui tavoitteessaan pitää rakennerahastojen kokonaiskehys 195 miljardissa eurossa. Koheesiorahaston kehys päätyi 18 miljardiin euroon. Rakennetoimien kokonaiskehys jäi siten 213 miljardiin euroon koko kaudelle eli jopa alle Saksan asettaman 216 miljardin ylärajan. Suomikin hyötyi säästöistä; kun kehystä pienennettiin komission esittämästä 240 miljardista 213 miljardiin euroon, Suomen laskennallinen rakennepoliittinen nettoasema säilyy tulevalla kaudella suunnilleen samana kuin komission alkuperäisissä esityksissä. Yksimielisyyden saavuttaminen 195 miljardin summasta edellytti kuitenkin tavoitteessa 1 (ks. tavoitteet-kohta) 2,8 miljardin euron erityisratkaisuja, jotka kasvattivat tavoitteen 1 rahoitusosuuden lähemmäksi 70 prosenttia rakennerahastojen kokonaismäärästä. Säästöt taas kohdistuivat tavoitteiseen 2 ja 3. Suomelle rakennepolitiikan ratkaisua voidaan pitää kohtuullisen hyvänä, koska keskeiset neuvottelutavoitteet saavutettiin: tavoitteen 6 sisällyttäminen tavoitteeseen 1 ja vähintään yhtä paljon rahoitusta rakennerahasto-ohjelmille kuin nykykaudella. Suomi kuuluu niiden seitsemän jäsenmaan joukkoon, joiden rakennerahoitus kasvaa ensi kaudella nykyiseen tavoite 6:n alueeseen verrattuna. Kokonaisuutena hyvältä näyttävä tulos johtuu pääosaltaan siitä, että tavoite 1-alue laajenee ja Suomi pystyi säilyttämään tavoitealueilla elävän väestön määrän melkein nykyisellään, 51,9 prosentissa. Työllisyyspoliittisessa tavoitteessaan Suomi jäi jälkeen tavoittelemastaan. Yhteisöaloitteisiin sen sijaan voi tulla enemmän varoja kuin nykykaudella. Rakennerahoituksen määrä Suomessa on komission tarkennettujen epävirallisten tietojen mukaan 2,1 miljardin euron suuruusluokkaa. Luvusta puuttuvat edelleen maatalousbudjetin kautta rahoitettavat tavoitteen 2 maaseutupoliittiset toimenpiteet. Tarkempia lukuja kokonaisrahoituksesta saadaan, kun yhteisöaloitteiden varat ja maaseutupoliittiset tuet on jaettu jäsenmaiden kesken. Tavoite 1 Kehityksestä jälkeen jääneiden alueiden kehittäminen

6 Tavoitteen 1 rahoitus on seuraavalla kaudella 913 miljoonaa euroa. Vuositasolla kasvua (LFA-korjaamaton) on peräti 28 prosenttia verrattuna nykykauden tukimääriin (verrattuna tavoite 6:n tukimääriin). Tavoite 1 -alueen väestö kasvaa henkilöllä (verrattuna tavoite 6:n väestöpohjaan). Uudella tavoite 1 -alueella asuu henkilöä eli 20,3 prosenttia Suomen väestöstä (vuoden 1998 väestömäärän mukaan). Melkein yhtä paljon rahoitusta lisää se, että LFA:n rahoitus siirrettiin rakennerahastojen budjetista maatalousbudjettiin ilman vastaavaa vähennystä tavoitteen 1 tukitasossa. Uusi tukisumma on komission antamien tietojen mukaan 121,2 euroa/asukas (uusimpien väestötietojen perusteella 124,7), kun se nykykaudella on ilman LFA-tukea vuoden 1999 hinnoin noin 90 euroa/asukas. Tavoite 2 Rakenteellisissa vaikeuksissa olevien alueiden tukeminen Tavoitteelle 2 on varattu 459 miljoonaa euroa Euroopan aluekehitysrahoston EAKR:n ja Euroopan sosiaalirahaston ESR:n toimenpiteitä varten. Uuden tavoite 2 -tukialueen väestöpeitto on 30,88 prosenttia. Tavoite 2 -alueen väestö on asukasta (vuoden 1998 väestömäärä). Tavoitteen 2 tuki asukasta kohden koko EU:n alueella on sama eli komission antamien tietojen mukaan 41,4 euroa/asukas. Lisäksi tavoite 2 -alueilla voidaan tukea maaseututoimenpiteitä, joita rahoitetaan maatalousbudjetin kautta. Niiden maakohtainen jako on edelleen kesken. Nykyisten tavoite 2- ja 5b -siirtymäalueiden EAKR-osuutta varten on lisäksi varattu 30 miljoonaa euroa ja tavoitteen 1 ulkopuolisten alueiden kalastustoimenpiteitä varten 30 miljoonaa euroa. Vaikkakin tavoitteen 2 lopullinen summa on melkein kahdeksan euroa alempi kuin komission tammikuussa 1999 esittämät 49 euroa, Suomen rahoitusosuus koko EU:n tavoite 2 varoista nousee 2,2 prosentista 2,3 prosenttiin. Tavoite 3 Inhimillisten voimavarojen kehittäminen ja työllisyyden edistäminen Tavoitteen 3 rahoitus tulevalla kaudella on 403 miljoonaa euroa. Vuotuiset tukimäärät ovat 25 prosenttia pienemmät kuin nykykaudella keskimäärin. Näin siksi, että komission esittämät uudet tukikriteerit ovat Suomelle epäedullisia. Kun tavoite 3 -alueet kattavat tavoite 1 -alueen ulkopuoliset alueet - asukkaita 4,1 miljoonaa - tuki on Suomessa henkilöä kohden vuodessa 14 euroa. Suomi esitti kaikissa ulkoministerikokouksissa ja kahdenkeskisissä neuvotteluissa, että tavoitteen 3 rahoitusosuutta on nostettava ja työttömyys otettava painokkaammin huomioon varojen jaossa. Se oli Suomen Berliinin-kokouksessa käyttämän puheenvuoron keskeisin sanoma. Lopuksi tavoitteen 3 rahoitusta korotettiin kolme prosenttia Saksan alunperin esittämästä. Suomen kannalta tämä

7 on ratkaisun heikoin kohta. Artikkelin alkuun Yhteisöaloitteet Suomen esityksestä Berliinin-päätöksiin kirjattiin, että ainakin puolet yhteisöaloitteiden varoista osoitetaan INTERREGille. Kokonaisrahoitus - joka sisältää innovatiiviset toimet ja teknisen avun - on 11,7 miljardia euroa. Toistaiseksi ei ole tietoa yhteisöaloitteiden maakohtaisesta varainjaosta; eräiden arvioiden mukaan Suomen osuus voisi olla jopa 270 miljoonaa euroa. Arvio voi kuitenkin olla liian toiveikas, koska Berliinissä "korvamerkittiin" yhteisöaloitteiden kokonaissummasta melkein kymmenesosa muutamalle jäsenmaalle. Neuvottelun viime vaiheessa parlamentin painostuksesta päätettiin yhteisöaloitteiden määrä lisätä neljään. Uutena tuli mukaan vaikeuksissa olevien kaupunkialueiden uudistamista tukeva aloite URBAN, jonka kokonaisrahoitus on 682 miljoonaa euroa. Laajentumista edeltävä tuki ja uusille jäsenmaille varattu tuki Osana rahoituskehyksiä koskevaa päätöstään Berliinin Eurooppa-neuvosto päätti myös EU:n laajentumisen valmisteluun varattavista määrärahoista. Laajentumista valmistava tuki jakautuu rakennepolitiikan valmistelevaan tukeen (ISPA), maatalouden ja maaseudun kehittämisen valmistelevaan tukeen (SAPARD) ja jo olemassa olevaan PHARE-tukeen. Rakennepoliittisella ISPA-tuella rahoitetaan hakijamaiden liikenne- ja ympäristöinfrastruktuurin sijoituksia. Rahoituskaudella laajentumisen valmisteluun varataan yhteensä 21,8 miljardia euroa, josta ISPA saa 7,3 miljardia, SAPARD 3,6 miljardia ja PHARE 10,9 miljardia euroa. Berliinin Eurooppa-neuvostossa sovittiin, että laajentumiseen varataan uusille jäsenmaille myös jäsenyyden aikaista tukea vuodesta 2002 alkaen. Rahoitus on määritelty olettaen, että ns. ensimmäisessä ryhmässä olevat 5+1 hakijamaata (Puola, Slovenia, Tšekin tasavalta, Unkari, Viro sekä Kypros) ovat EU:n täysjäseniä vuoden 2002 alusta. Ensimmäisenä vuonna tukimäärä on yhteensä 6,5 miljardia euroa, mutta se kasvaa vuoteen 2006 mennessä 16,8 miljardiin euroon ja on tarvittaessa enintään 58 miljardia euroa. Rakennetoimenpiteisiin tästä on varattu suurin osa eli 3,7 miljardia euroa vuonna Summa nousee 12 miljardiin euroon vuonna 2006, ja kaikkiaan liittymisen jälkeiseen alue- ja rakennepoliittiseen tukeen on varattu 39,5 miljardia euroa. BUDJETIN RAHOITUS - OMIEN VAROJEN JÄRJESTELMÄ

8 Unionin tulo- ja menoarvio vuosiksi laadittiin vuoden 1999 hintatasossa, ja siihen tehdään vuosittain automaattinen inflaatiotarkistus. Unionin nykyisten 15 jäsenvaltion budjetin lisäksi sovittiin suuntaa-antavasta rahoituskehyksestä unionille, jossa laajentumisen jälkeen on 21 jäsenvaltiota. Viidentoista jäsenvaltion unionissa kokonaismenot kaudella ovat keskimäärin 92 miljardia euroa vuodessa. Asetelmassa 1 on esitetty, miten kokonaismenot jakautuvat budjetin pääotsakkeittain. Budjetissa on uusien jäsenvaltioiden liittymisestä aiheutuviin kustannuksiin varattu lisäksi noin 45 miljardia euroa olettaen, että laajentuminen tapahtuisi vuonna Artikkelin alkuun Asetelma 1 Unionin kokonaismenojen jakautuma vuosina pääotsakkeittain Menot keskim. vuodessa miljardia euroa Maatalous 42,5 Rakennetoiminta 30,4 Sisäiset politiikat 6,3 Ulkoinen toiminta 4,6 Hallinto 4,8 Varaukset 0,6 Liittymistä edeltävä tuki 3,1 YHTEENSÄ (maksusitoumukset) 92,3 (maksumäär. 91,6) Unionin kokonaismenot on mitoitettu siten, että ne voidaan kattaa omien varojen nykyisestä enimmäismäärästä, joka on 1,27 prosenttia jäsenvaltioiden yhteenlasketusta bruttokansantulosta (BKTL). Agenda 2000 ratkaisussa sovittiin myös tietyistä omien varojen järjestelmän eli EU:n budjetin rahoitusjärjestelmän muutoksista, joilla pyritään tasoittamaan jäsenvaltioiden nettomaksujen epätasaista jakaumaa. Omien varojen järjestelmää muutetaan siten, että jäsenvaltion arvonlisäveropohjasta unionille siirrettävän osuuden enimmäismäärä pienennetään 1 prosentista 0,75 prosentiin

9 vuonna 2002 ja edelleen 0,50 prosenttiin vuonna Perinteisten omien varojen osuutta - kuten ulkorajoilla kannettavien tullien kantopalkkio jäsenvaltioille - korotetaan vuonna 2001 nykyisestä 10 prosentista 25 prosenttiin kokonaissummasta eli laskettuna esimerkiksi kannettujen tullien koko määrästä. Nämä kaksi muutosta vähentävät unionin budjetin tuloja, mikä korvataan korottamalla jäsenvaltioiden BKTL-pohjaista maksuosuutta. Ison-Britannian maksunpalautusjärjestelmä säilyy edelleen, mutta sen rahoitusta muutettiin siten, että Itävallan, Saksan, Alankomaiden ja Ruotsin rahoitusosuus pienenee 25 prosenttiin nykyisestä. Se korvataan korottamalla muiden jäsenvaltioiden rahoitusosuuksia. Suomen maksut EU:n budjettiin tulisivat uusien rahoituskehysten mukaan olemaan noin 1250 miljoonaa euroa vuonna Kun EU:n laajentumisen tuomat kustannukset otetaan huomioon ja talouskasvu oletetaan komission Agenda 2000 esityksessä arvioidun mukaiseksi eli 2,5 prosentiksi, nousisivat Suomen maksut vuoteen 2006 mennessä noin 1520 miljoonaan euroon vuodessa. Suomen nettotilannetta on tarkasteltu asetelmassa 2. Sen mukaan Suomi olisi vuonna 2000 nettosaaja 85 miljoonan euron verran, mutta tilanne muuttuisi rahoituskehyskauden aikana siten, että vuonna 2006 Suomen maksut ja tulot olisivat yhtä suuret. Tulot saattavat vielä nousta, mikäli komissio hyväksyy Suomen tavoitteen epäsuotuisten alueiden LFA-tuen soveltamisesta koko maahan. Asetelma 2 Suomen tulot EU:n budjetista ja maksut budjettiin rahoituskehysratkaisun mukaan vuosina 2000 ja 2006, miljoonaa euroa Tulot EU:n budjetista v v Maataloustuki Rakennepoliittinen tuki Sisäiset politiikat Hallintomenot YHTEENSÄ Maksut budjettiin Nettomaksu

10 Unionin budjettiratkaisu sallii uudistusten toteuttamisen yhteisön politiikan eri aloilla, mutta tiukka budjettilinja jatkuu. Molemmat päätökset vastaavat myös Suomen tavoitteita rahoituksessa. Rahoitusratkaisun myötä Suomen nettotulo unionin talousarviosta häviäisi rahoituskehyskauden aikana. Suomen tilanne muuttuu mainittavasti vasta silloin, kun uudet valtiot liittyvät unioniin. Agenda 2000:n ratkaisuilla on pyritty siihen, että jäsenvaltioiden nettoasema unionin budjetissa vastaavat niiden suhteellista vaurautta unionissa. TOIMITUS: Päivi Toivanen/ EUROOPPA-TIEDOTUS KUVAT: Mika Launis Artikkelin alkuun Eurooppa-tiedotuksen pääsivulle (10 of 10) [ :01:38]