Asiakas- ja potilastietojen toissijaisen käytön kokonaisarkkitehtuurin nykytila. Yhteenveto haastatteluista. Tarja Martti, Jaakko Viitanen

Transkriptio

1 Asiakas- ja potilastietojen toissijaisen käytön kokonaisarkkitehtuurin nykytila Yhteenveto haastatteluista Tarja Martti, Jaakko Viitanen

2 2(49) Sisällys 1 Johdanto Tiivistelmä keskeisistä havainnoista Käytettyjä termejä Kokonaisarkkitehtuurin nykytila Toiminta-arkkitehtuurin nykytila Asiakas- ja potilastietojen toissijainen käyttö sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioissa Asiakas- ja potilastietojen toissijainen käyttö valtakunnallisesti Tietoarkkitehtuurin nykytila Tietoarkkitehtuurin nykytila valtakunnallisesti Tietoarkkitehtuurin nykytila sote-organisaatioissa Valtakunnallisen ja sote-organisaatioiden tietoarkkitehtuurin yhdenmukaisuus Tietojärjestelmäarkkitehtuurin nykytila Valtakunnalliset tietojärjestelmäratkaisut Sote-organisaatioiden ratkaisut Nykytilan haasteet ja kehittämistarpeet Tutkimus Kehittäminen Tietojohtaminen Tilastotuotanto Innovaatiotoiminta Valvonta Palvelujärjestelmän ohjaus Pohdintaa ja johtopäätöksiä Liite1. Kokonaisuuteen liittyvät kehittämistoimenpiteet Liite 2. Haastatellut organisaatiot ja henkilöt... 48

3 3(49) 1 Johdanto Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakas- ja potilastietoja voidaan hyödyntää ensisijaisen käytön lisäksi toissijaisiin käyttötarkoituksiin. Tietoja on perinteisesti kerätty valtakunnallisiin sosiaali- ja terveydenhuollon henkilörekistereihin ja julkaistu virallisina tilastoina. Tietoja on hyödynnetty toissijaisesti myös tutkimustoiminnassa ja innovaatiotoiminnassa sekä toiminnan kehittämisessä ja tiedolla johtamisessa, palvelujärjestelmän ohjaamisessa ja valvonnassa. Hyödynnettävä tieto syntyy sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden toimesta ja tietoa tulisi pystyä käyttämään pohjatietona myös sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioiden ja palvelujen kehittämisessä. Samaa tietoa on mahdollista hyödyntää eri tarpeisiin lainsäädännön sallimissa puitteissa. Toissijaista käyttöä koskevaa lainsäädäntöä ollaan parhaillaan uudistamassa. Tässä yhteydessä on tarpeen saada riittävä käsitys myös kokonaisarkkitehtuurin nykytilasta ja sen vastaavuudesta tiedon hyödyntämistarpeisiin. Vastaavasti, jotta lainsäädäntötyössä voidaan ennakoida tulevaisuuteen liittyviä odotuksia, tavoiteltava kokonaisarkkitehtuuri on kuvattava riittävällä tarkkuudella. Tämän kokonaisarkkitehtuurilähtöisen nykytilan kuvauksen tuloksia hyödynnetään sosiaali- ja terveydenhuollon tilasto- ja rekisteritoiminnan uudistamista koskevan lainsäädäntötyön taustamateriaalina. Kokonaisarkkitehtuurissa lähtökohta on jäsentää suuria kokonaisuuksia eri näkökulmista. Tässä nykytilan kuvauksessa asiakas- ja potilastiedon toissijaista käyttöä on jäsennetty toiminta-, tieto- ja tietojärjestelmäarkkitehtuurin näkökulmasta. Hyödyntämisen haasteita ja tarpeita on ryhmitelty toissijaisen hyödyntämisen erilaisten käyttötapojen mukaisesti. Tavoitteena on ollut eri tahoja edustavien asiantuntijoiden haastattelujen avulla selvittää: - Minkälainen on sosiaali- ja terveydenhuollon asiakas- ja potilastietojen toissijaisen hyödyntämisen nykytila sosiaaliterveydenhuollon julkisissa ja yksityisissä organisaatioissa sekä valtakunnallisesti tarkasteltuna toiminta-, tieto- ja tietojärjestelmäarkkitehtuurin näkökulmasta? - Minkälaisia haasteita ja kehittämistarpeita kokonaisuuteen liittyy tutkimuksen, kehittämisen, tietojohtamisen, tilastotuotannon, innovaatiotoiminnan, valvonnan ja palvelujärjestelmän ohjauksen näkökulmasta? - Mitä kehittämistoimenpiteitä tässä kokonaisuudessa on parhaillaan menossa eri toimijoiden parissa? Kokonaisarkkitehtuurin periaatteellinen taso, mikä kattaa mm. standardit, sidosarkkitehtuurit ja lainsäädännön, on jätetty tämän nykytilan kuvauksen ulkopuolelle. Nykylainsäädäntöä selvitetään lainsäädäntötyöryhmän toimesta. Kokonaisarkkitehtuurin nykytilaa on kartoitettu marras-joulukuussa 2015 haastattelemalla asiantuntijoita ja perehtymällä eri hankkeiden tavoitteisiin ja tuotettuihin materiaaleihin sekä huomioitu sosiaali- ja terveydenhuollon toimijoiden tietojohtamisen ratkaisuihin ja kehittämishankkeisiin. Haas-

4 4(49) tatellut asiantuntijat ovat edustaneet seuraavia organisaatioita: FCG Oy, Helsingin kaupunki, Helsingin yliopisto, HUS, Itä-Suomen yliopisto, Kela, Kuntaliitto, NHG Oy, Sitra, Tilastokeskus, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL), Varsinais-Suomen sairaanhoitopiiri (VSSHP), Valvira. Haastateltujen henkilöiden, haastattelijoiden ja yhteenvedon koostajien nimiluettelot ovat tämän dokumentin Liite 2:ssä. Dokumentin alustavaan versioon on saatu pyydetty ja saatu palautteita lakityöryhmän nimeämiltä kommentoijilta tammi-helmikuussa Luvussa 2 on kuvattu asiakas- ja potilastiedon hyödyntämistä toiminta-, tieto- ja järjestelmäarkkitehtuurin näkökulmasta sote-organisaatioissa ja valtakunnallisella tasolla. Luvussa 3 toissijaisen hyödyntämisen nykytilan haasteita ja tarpeita on jäsennetty erikseen tutkimuksen, kehittämisen, tietojohtamisen, tilastotuotannon, innovaatiotoiminnan ja palvelujärjestelmä ohjauksen näkökulmasta. Lukuun 4 on tiivistetty yhteenvetoa johtopäätöksinä ja pohdittu esiin tulleita tavoitearkkitehtuurin liittyviä selkeyttämistarpeita. Liitteeseen 1 on kerätty yhteenvetoa toissijaiseen hyödyntämiseen liittyvistä kehittämishankkeista ja -toimenpiteistä.

5 5(49) 1.1 Tiivistelmä keskeisistä havainnoista Terveyteen liittyvä tieto ei yksinään riitä. Potilas- ja asiakastietoon halutaan liittää henkilön elämäntilanteeseen liittyvää tietoa sekä palvelujen tuottamiseen liittyvää prosessi- ja kustannustietoa. Tietoa tarvitaan yksilötasolla mahdollistamaan tietojen yhdistely eri tietolähteistä. Itse hyödyntämisvaiheessa ei ole tarvetta henkilön tunnistamiseen. Samaa aineistoa on mahdollista hyödyntää erilaisiin käyttötarkoituksiin. Tiedon hyödyntäminen on helpointa yhden organisaation sisällä. Tietojen hyödyntäminen useasta organisaatiosta törmää käyttölupien ja aineistojen tuottamisen hitauteen ja kalleuteen sekä tietojen yhteensovittamisen haasteisiin. Yhteiset tietokäsitteet, -rakenteet ja koodistot ovat edellytyksiä tietojen hyödyntämiseen alueellisella ja valtakunnallisella tasolla. Määrittelytyö on aikaa vievää ja käyttöönotto tietojärjestelmäpalveluissa on hidasta ja kallista. Tiedon hyödyntämiseen tehdään päällekkäisiä ja kertaluonteisia ratkaisuja. Organisaatiot kehittävät omia tiedolla johtamisen ratkaisuja. Eri tutkimushankkeet hyödyntävät samoja tietolähteitä. Tietopoimintoja tehdään tutkimushankekohtaisesti ja tietoaineistojen saamiseen voi kulua kuukausia. Tietopoiminnan kalleus voi olla este tiedon hyödyntämiselle. Tietoa halutaan hyödyntää laajemmin ja nopeammin. Valtakunnallisiin rekistereihin kerättävä tieto halutaan nykyistä paremmin hyödynnettäväksi myös tietoa tuottavissa organisaatioissa. Nykyinen erillinen kirjaaminen koetaan päällekkäiseksi työksi. Rekistereiden kerättävä tieto tulisi ajanmukaistaa vastaamaan nykyisiä seurantatarpeita. Kansallisten terveysarkistojen Kanta-palveluiden hyödyntämiseen liittyy tarpeita ja odotuksia. Kanta-palvelut on kehitetty ensisijaiseen käyttöön, mutta Kanta-palveluita on mahdollista hyödyntää myös toissijaisen hyödyntämisen tarpeisiin. Asiakirjamuotoisen tiedon sijaan halutaan rakenteista tietoa. Kantaa halutaan hyödyntää myös valtakunnallisten terveydenhuollon ja sosiaalihuollon rekistereiden tietosisällön tuottamiseen. Toissijainen käyttö vaatii oman arkkitehtuurinsa ja sen kehittämisen resursoinnin. Tiedon hyödyntäminen on perinteistä. Ei-rakenteisen tiedon hyödyntämisestä ei ole vielä kokemuksia. Analytiikan hyödyntämistä on aloitettu. Terveydenhuollossa kehitetään ja käytetään digitaalisia palveluja, mutta palveluiden vaikuttavauutta ei seurata. 1.2 Käytettyjä termejä asia (käsiteltävä asia) sosiaali- tai terveydenhuollon asiakkaan tai potilaan yksittäinen tarve tai ongelma, joka tulee palvelunantajan käsiteltäväksi voimassaolevan asiakassuhteen, hoitosuhteen tai ammattihenkilön työtehtävän perusteella. Asia on määritelty tässä sanastossa vain sosiaali- ja terveydenhuollon palveluprosessien näkökulmasta, ei esimerkiksi muiden hallinnonalojen näkökulmasta. asiakas, sosiaalihuollon asiakas henkilö, joka hakee tai saa sosiaalihuollon sosiaalipalvelua. Sosiaalipalveluista tietoa tai yleistä ohjausta ja neuvontaa saava henkilö ei ole sosiaalihuollon asiakas. asiakirja

6 6(49) on Sosiaali- ja terveydenhuollon sanaston mukaan tallenne, jolla on oikeudellista arvoa tai joka on laadittu tai vastaanotettu jonkin organisaation tai yksittäisen henkilön toiminnan yhteydessä tai toimintaa varten. Asiakirja voi sisältää kirjoitettua tekstiä, kuvaa tai ääntä. Asiakirja voidaan tallentaa sähköisesti tai paperimuodossa. asiakasasiakirja asiakastietoa sisältävä asiakirja Sosiaalihuollon asiakasasiakirjoihin tallennetaan sosiaalihuollon asiakasta koskevat tiedot, jotta hänen asioitaan voidaan hoitaa sujuvasti. Asiakasasiakirjat laaditaan sosiaalihuollonpalveluprosesseissa. Sosiaalihuollon asiakasasiakirjat ovat salassa pidettäviä. potilasasiakirja potilaan hoidon järjestämisessä ja toteuttamisessa käytettävä, laadittu tai saapunut asiakirja tai tekninen tallenne, joka sisältää potilaan terveydentilaa koskevia tai muita henkilökohtaisia tietoja. Potilasasiakirjat ovat salassa pidettäviä. DRG - Diagnosis Related Groups on kansainvälisesti laajalle levinnyt, alun perin Yhdysvalloissa kehitetty potilasluokittelu- ja tuotteistusjärjestelmä, jonka alkuperäinen tarkoitus oli luoda työkalu sairaalan johdolle toiminnan mittaamiseen, arviointiin ja vertailuihin. Suomessa erikoissairaanhoidossa käytettävä versio on osa pohjoismaissa käytössä olevaa NordDRG:tä. henkilörekisteri tarkoittaa käyttötarkoituksensa vuoksi yhteenkuuluvista merkinnöistä muodostuvaa henkilötietoja sisältävää tietojoukkoa, jota käsitellään osin tai kokonaan automaattisen tietojenkäsittelyn avulla taikka joka on järjestetty kortistoksi, luetteloksi tai muulla näihin verrattavalla tavalla siten, että tiettyä henkilöä koskevat tiedot voidaan löytää helposti ja kohtuuttomitta kustannuksitta (Henkilötietolaki, 3 ). henkilötieto luonnollista henkilöä taikka hänen ominaisuuksiaan tai elinolosuhteitaan kuvaavia merkintöjä, jotka voidaan tunnistaa häntä tai hänen perhettään tai hänen kanssaan yhteisessä taloudessa eläviä koskeviksi (Henkilötietolaki, 3 ). hoitosuhde (potilassuhde) tiettyyn hoitovastuuseen liittyvä potilaan ja terveydenhuollon ammattihenkilön välinen vuorovaikutussuhde itsehoito ilman ammattihenkilön apua kansalaisen tilanteeseensa suunnittelemaa hoitoa, joka saattaa sisältää myös itselääkintää. omahoito potilaan itsensä toteuttamaa ja ammattihenkilön kanssa yhdessä suunnittelemaa ja kulloiseenkin tilanteeseen parhaiten sopivaa näyttöön perustuvaa hoitoa, missä painotetaan potilaan autonomiaa sekä ongelmanratkaisu- ja päätöksentekokykyä innovaatiotoiminta toimintaa, jolla osaamisesta synnytetään kilpailuetua, joka hyödyttää liiketoimintaa, yhteiskuntaa ja hyvinvointia. indikaattori tunnusluku, joka kuvaa asioiden tilaa ja kehitystä

7 7(49) Kanta-palvelut Kansallisen terveysarkistot palvelut; lainsäädäntöön perustuva sosiaali- ja terveydenhuollon palvelukokonaisuus kansalaisten, terveydenhuollon ja apteekkien käyttöön kehittäminen on johdettua toimintaa, jossa organisaation toimintaa muutetaan. Organisaation kehittämisessä pyritään ihmisten, kulttuurin ja rakenteiden yhdistämiseen oikealla tavalla, jotta suorituskyky paranisi. palvelu organisoidun toiminnan tuloksena syntyvä aineeton hyödyke tarpeiden tyydyttämiseksi Palvelun tuottamiseen ja antamiseen sisältyy usein myös aineellisten hyödykkeiden eli tuotteiden toimittamista ja käyttöä. palvelutapahtuma palvelunantajan ja asiakkaan välinen vuorovaikutustilanne yksittäisen palvelun järjestämiseksi tai toteuttamiseksi ja kaikki tähän palveluun ajallisesti ja asiallisesti liittyvät toimet. Terveydenhuollossa toimet voivat olla esimerkiksi tutkimuksia, toimenpiteitä, konsultaatioita ja yhteydenottoja. Palvelutapahtumat voivat olla suunniteltuja ja toteutuneita tapahtumia. potilastieto potilasta koskeva tieto, joka sisältyy potilasasiakirjaan rekisterinpitäjä yksi tai useampi henkilö, yhteisö, laitos tai säätiö, jonka käyttöä varten henkilörekisteri perustetaan ja jolla on oikeus määrätä henkilörekisterin käytöstä tai jonka tehtäväksi rekisterinpito on lailla säädetty sairaanhoitokorvaus vakuutetulle sairaudesta, raskaudesta tai synnytyksestä aiheutuneista tarpeellisista sairaanhoidon kustannuksista maksettava sairausvakuutuskorvaus sosiaalihuolto viranomaisten organisoima toiminta, jonka tarkoituksena on järjestää yhteiskunnan jäsenille riittävät sosiaalipalvelut ja niihin kuuluva taloudellinen tuki. Sosiaalihuolto on sosiaaliturvan osa. sosiaali- ja terveydenhuolto organisoitu toiminta, jonka tarkoituksena on järjestää väestölle tai väestöryhmälle terveyden- ja sairaanhoidon palvelut tai sosiaalipalvelut ja niihin kuuluva taloudellinen tuki. Sosiaali- ja terveydenhuollossa toimivia eri tahoja voidaan kutsua palvelunantajiksi, jotka voidaan rooliensa mukaisesti jakaa edelleen palvelunjärjestäjiksi, palveluntuottajiksi ja palveluntoteuttajiksi. Sosiaali- ja terveydenhuollon toimijat voivat olla joko julkisen, yksityisen tai kolmannen sektorin toimijoita. Yksityiset tai kolmannen sektorin palveluntuottajat tekevät sosiaalihuollon tehtäviä silloin, kun ne tuottavat sosiaalihuollon asiakkaalle sellaisia sosiaalipalveluja, jotka perustuvat palvelunjärjestäjän asiakkaalle antamaan päätökseen. sosiaaliturva keinot, joilla yhteiskunta pyrkii takaamaan jäsenilleen ihmisarvoisen elämän edellyttämän toimeentulon ja huolenpidon oikeudesta sosiaaliturvaan on määrätty Suomen perustuslaissa (731/1999). Sosiaaliturva koostuu muun muassa toimeentuloturvasta, sosiaalihuollosta ja terveydenhuollosta. sosioekonominen asema tilastoinnissa henkilölle määriteltävä asema yhteiskunnan rakenteellis-toiminnallisissa järjestelmissä perustuen tietoihin henkilön pääasiallisesta toiminnasta, ammatista, ammattiasemasta sekä toimialasta

8 8(49) terveydenhuollon valtakunnallinen henkilörekisteri rekisteri, joka sisältää henkilön terveydentilaa, sairautta tai vammaisuutta taikka häneen kohdistettuja hoitotoimenpiteitä tai niihin verrattavia toimia koskevia tietoja ja jonka käytöstä on säädetty erikseen lailla ja asetuksilla: Laki terveydenhuollon valtakunnallisista henkilörekistereistä (556/1989, 38/1993), Asetus terveydenhuollon valtakunnallisista henkilörekistereistä (774/1989) tietojohtaminen olemassa olevaa tietoa jalostetaan päätöksentekoa tukevaan muotoon ja jalostettua tietoa hyödynnetään päätöksentekoon ja johtamiseen tilasto taulukkoina tai graafisesti esitetty lukumäärä- ja mittalukutietojen erityisesti valittu kokoelma, jossa tiedot ovat järjestettyinä tavallisesti ajan tai vakiintuneen aluejaon mukaan tai laadullisesti ryhmitettyinä yksikäsitteisiin, toisensa poissulkeviin luokkiin. Tilasto perustuu todellisuutta koskeviin havaintoihin, jotka on hankittu kokonaistutkimuksen tai otannan avulla. Tilaston teoriaa käsittelee todennäköisyyslaskentaan perustuva tilastotiede. tilastoviranomainen tilastolaissa määritelty viranomainen, jolla on oikeus kerätä tietoja tilastotarkoituksiin laissa säädetyn tiedonantovelvollisuuden perusteella. Suomen tilastoviranomaisia ovat Luonnonvarakeskus, THL, Tilastokeskus ja Tulli. Tilastoja laativia viranomaisia ovat Ilmatieteen laitos, Liikenteen turvallisuusvirasto, Maanmittauslaitos, Suomen ympäristökeskus, Työ- ja elinkeinoministeriö. Muita tilastontuottajia ovat Eläketurvakeskus, Kela ja Työterveyslaitos. tilastotuotanto tilastojen tuottamista, jossa syötteenä saadaan tieto-objekteja ja tilastotuotannon työvaiheiden tuloksena syntyy tilasto. Sosiaali- ja terveydenhuollon osalta tilastoja tuottavat THL ja Tilastokeskus tilastoviranomaisina sekä Kela Eläketurvakeskus ja Työterveyslaitos muina tilaston tuottajina tietovaranto Toiminnan tarpeista johdettu ja hallinnollisista syistä määritelty tietojen kokonaisuus, jotta tiedot ovat paremmin hallittavissa. Tietovaranto kattaa yhteisesti hallinnoidun joukon tietoja, joista muodostuu looginen kokonaisuus. Tietovarannon tietojen hallinta on organisoitu ja vastuutettu yhdelle toimijalle. Tietovarannon omistajuus sekä kehittämis- ja ylläpitovastuut on määritelty ja dokumentoitu. Tietovaranto voi olla fyysisesti keskitetty tai hajautettu. tutkimus tarkoittaa järjestelmällistä, erityisesti tieteellistä, toimintaa jonkin asian selvittämiseksi. Tutkimuksen käsitettä käytetään monenlaisissa yhteyksissä tarkoittamaan selvityksen tekoa ja siihen liittyviä järjestelyjä, joilla pyritään saamaan lisätietoa aiheesta tai edistämään (tutkimus)ongelman ratkaisemista. valvonta sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden ja toimintayksiköiden toiminnan asianmukaisuuden valvontaa sekä julkisessa että yksityisessä terveydenhuollossa viranomainen toimielin, jolla on julkiseen tehtävään liittyvää itsenäistä toimivaltaa

9 9(49) 2 Kokonaisarkkitehtuurin nykytila 2.1 Toiminta-arkkitehtuurin nykytila Asiakas- ja potilastietojen toissijainen käyttö sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioissa Tietojohtaminen, kehittäminen: Sosiaali- ja terveydenhuollon organisaatioissa tuotettuja asiakas- ja potilastietoja hyödynnetään toiminnan ja hoitopolkujen kehittämiseen ja päätöksenteon tukena. Kunnat eivät pääsääntöisesti tee itse tutkimustoimintaa, mutta kunnat kehittävät toimintaa yhdessä yliopistojen ja muiden tutkimus-, kehittämis- ja tietojärjestelmäpalveluiden tuottajien kanssa joko omasta aloitteestaan ja tarpeistaan käsin tai ovat osallisina muiden tahojen käynnistämissä kansallisissa ja alueellisissa kehittämishankkeissa. Tietojen hyödyntämisen käytännöt vaihtelevat ja riippuvat organisaation käytössä olevista resursseista, osaamisesta ja tietotarpeesta. Tiedon hyödyntämisen lähtökohdat voivat olla perinteistä suorite- ja europohjaista budjettiseurantaa tai hoitomuotojen ja toimintatapojen vaikuttavuuden seurantaa. Organisaatiokohtaisen tiedon hyödyntämisessä ei voida muodostaa kokonaiskuvaa asiakkaan palvelutarpeesta eikä kaikista sote-palveluiden käytöstä. Sote-organisaatioilla ei ole näkyvyyttä toisten organisaatioiden palveluiden hyödyntämiseen koskien julkista ja yksityistä sektoria. Perusterveydenhuollon palveluita ja sosiaalihuollon palveluita tuottavilla organisaatioilla ei ole näkyvyyttä erikoissairaanhoidon palveluiden käyttöön eikä erikoissairaanhoidossa perusterveydenhuollon potilastietoihin. Tutkimus ja innovaatiotointa: Muiden rekisterinpitäjien tietojenhyödyntäminen on mahdollista tutkimuslupamenettelyllä. Tietojen käyttöluvan myöntää joko rekisterinpitäjänä toimiva organisaatio tai THL. Käytännön esteitä ovat tietojen poiminnoista ja yhdistämistyöstä syntyvät kustannukset ja tiedon saannin hitaus. Erikoissairaanhoidon potilastietoja hyödynnetään tutkimustyössä, jota tehdään yliopistollisissa sairaaloissa yhteistyössä korkeakoulujen ja yritysten kanssa. Perusterveydenhuollon tietojen hyödyntäminen voi edellyttää poimintoja useiden organisaatioiden järjestelmistä. Sosiaalihuollon tietojen toissijaista hyödyntämistä rajoittaa nykyinen tieto- ja järjestelmäarkkitehtuuri. Tietoja voidaan hallita monilla palvelukohtaisilla järjestelmillä osittain vielä manuaalisesti paperidokumentteinakin. Myös perusterveydenhuollon ja sosiaalihuollon tietoja hyödynnetään tutkimuksissa ja vertailutietona joko valtakunnallisesti tuotettuina indikaattoreina ja tilastotietoina tai kuntien yhteisten vertailutietoratkaisujen avulla. Muiden rekisterinpitäjien tietojen hyödyntäminen on mahdollista tutkimuslupamenettelyllä. Tietojen käyttöluvan myöntää joko rekisterinpitäjänä toimiva organisaatio tai THL. Käytännön esteitä ovat tietojen poiminnoista ja yhdistämistyöstä syntyvät kustannukset ja tiedon saannin hitaus.

10 10(49) Sairaanhoitopiirien ja yliopistollisten sairaaloiden yhteydessä toimivilla biopankeilla on hallussaan näytteitä ja näytteisiin liittyviä tietoja, joiden kerääminen perustuu ensisijaisesti suostumukseen. Biopankkitoimintaa sääntelevän biopankkilain tarkoitus on tukea tutkimusta, jossa hyödynnetään ihmisperäisiä näytteitä, ja samalla turvata yksityisyydensuoja ja itsemääräämisoikeus. Kuitenkin ns. vanhoja kliinisiä näytteitä ja tutkimusnäytteitä voidaan siirtää biopankkiin, ellei näytteen antaja sitä erikseen kiellä (nk. ilmoitusmenettely). Sote-organisaatioiden innovaatiotoiminta liittyy hoitomuotojen ja toimintatapojen kehittämiseen ja digitaalisten palveluiden tuottamiseen. Erilaisten kokeilujen kautta saadaan tietoa innovaatioiden jatkokehittelyä, teollista tuotantoa ja laajempaa käyttöönottoa varten. Tietojen keruu, käsittely ja analysointi: Sote-palveluiden tuottaja vastaa asiakas- ja potilastietojen asianmukaisesta ja tietoturvallisesta käsittelystä kaikissa tuottajan omissa palveluyksiköissä ja muiden palveluiden tuottamiseen osallistuvien tahojen toiminnassa mukaan lukien tietojärjestelmä- ja tietotekniikkapalveluiden tuottajat sekä tietojärjestelmät, joissa käsitellään asiakas- ja potilastietoja. Asiakas- ja erityisesti potilastietoja kerätään asiakas- ja potilastietojärjestelmistä tapahtumatasolla, yhdistetään taloustietoon, henkilö- ja muuhun resurssitietoon erillisissä tietovarastoissa. Suurissa organisaatioissa päätöksentekijöille tuotetaan tietoa säännöllisesti ja tiedon tuottaminen on tuotantomaista perustuen säännönmukaiseen raportointiin, johdon työpöytäratkaisuihin ja erillisten tietopyyntöjen toteuttamiseen raportointivälineillä. Näkökulma on palveluiden organisoinnissa, käytössä ja kustannuksissa ei niinkään yksittäisen potilaan terveystiedoissa tai asiakastiedossa. Asiakas- ja potilastietoihin liittyviä palvelutapahtumatietoja välittyy myös taloushallintoon asiakas- ja kuntalaskutuksen vuoksi. Tietovarastojen rooli on kerätä yhdistää tietoa monista eri järjestelmistä. Isoissa organisaatoissa voi olla useita potilastietojärjestelmiä ja sosiaalihuoltoon liittyviä järjestelmiä. Koska järjestelmien käyttö ei ole yhtenäistä, jokainen eri sote-organisaatioissa toteutettava integraatio on määriteltävä, toteutettava ja kustannettava erikseen. Tietovarasto- ja tiedolla johtamisen ratkaisut ovat yleensä sote-organisaatiokohtaisia tai kuntakohtaisia. Terveydenhuollon ja sosiaalihuollon tiedot ovat perinteisesti eri tietovarastoissa. Kehittämis- ja tietojärjestelmäpalveluja tuottavilla yrityksillä (esimerkkinä NHG ja FCG) on yhteiskäyttöisiä tiedolla johtamisen ratkaisuja. Painopiste on taloushallinnossa ja kustannuslaskennassa. Tietojen vertailu eri organisaatioiden välillä vaatii organisaatiokohtaista tiedon selvittelytyötä, kulujen kohdistamissääntöjen läpikäyntiä ja sovittamista. Tietovarastoista voidaan investointien jälkeen tuottaa jatkuvasti tietoa operatiivisen johtamisen ja päätöksenteon tueksi. Kertaluonteisiin tutkimushankkeisiin verrattuna organisaatioiden tietovarastoihin tehdyistä investoinneista on pidempi hyöty ja niiden perustamisessa on huomioitu ylläpito, kehittäminen ja tietoturvallisuus. Isot organisaatiot (esim. HUS) kehittävät tietovarastojen laajempaa hyödyntämistä panostamalla analytiikan osaamiseen. Digitaalisia itse- ja omahoitoon kehitettyjen palveluiden käyttöä voidaan seurata käyttömäärätasolla ns. web-analytiikalla.

11 11(49) Analytiikka on ollut pääasiassa hankelähtöistä ja hankkeissa on hyödynnetty myös asiakkaan sosiaalietuuksiin ja sosiaaliturvaan liittyvää tietoa, lääkkeiden ostotietoja, matkakorvauksia, sosioekonomista taustatietoa ja aluetietoja sekä kuolemansyytietoja. Yksittäisillä organisaatio- tai kaupunkikohtaisilla tutkimushankkeilla on voitu mm. osittaa todeksi otaksumia resurssien kohdentumisesta ja palveluiden kohdistamistarpeista. Sairaaloissa ja sairaanhoitopiireissä kerätään potilas- ja hoitotietoa erillisiin sairauskohtaisiin rekistereihin ns. laaturekistereihin, joita voidaan hyödyntää hoidon suunnittelussa, vaikuttavuuden analysoinnissa ja laadun kehittämisessä. Laaturekisterit toimivat terveydenhuollon ammattilaisille apuvälineitä, mutta tietoja hyödyntää myös tutkimuksissa. Tiedon keruu yksityiseltä sektorilta: Sote-organisaatiot ostavat palveluja yksityiseltä sektorilta. Asiakas- ja potilastiedon välitys tilaavalle organisaatiolle on viiveellistä, rajallista ja vielä monesti manuaalistakin. Vastaavanlainen palvelutietojen välityksen puute on erikoissairaanhoidon organisaatioiden ja kuntien välillä. Tieto välitetään laskutustietona ja yleensä ilman henkilötietoja. Kunnilla ja sairaanhoitopiireillä ei ole kokonaisnäkyvyyttä alueen yksityisen sektorin terveydenhuollon potilastietoihin. Yksityinen sektori ja työterveyshuolto ovat vasta siirtymässä Kansallisen terveysarkiston (Kanta-palvelut) käyttöön potilastietojen osalta. Sähköiset lääkemääräykset ovat Kanta-palvelujen Reseptikeskuksessa jo myös yksityiseltä sektorilta. Lääkkeiden toimitustiedot välitetään Reseptikeskukseen apteekeista. Kelalle kertyy tietoa yksityisen sektorin terveydenhuollon palveluiden käytöstä sairausvakuutuskorvausten käsittelyn myötä. Työterveyshuollon tiedot eivät ole Kelassakaan yksilötasolla. Yksityinen sektorin sairaalat (vuodeosasto, kirurgia) toimittavat hoitoilmoitukset THL:n hoitoilmoitusrekisteriin Asiakas- ja potilastietojen toissijainen käyttö valtakunnallisesti Sote-organisaatiot on velvoitettu lainsäädännöllä toimittamaan asiakas- ja potilastietoa THL:n ylläpitämiin valtakunnallisiin rekistereihin, tilastotietokantoihin sekä Kelan ylläpitämiin Kanta-palvelujen Potilastiedon arkistoon, Reseptikeskukseen ja myöhemmin Sosiaalihuollon asiakastiedon arkistoon. THL:n valtakunnalliset rekisterit THL ylläpitää 12 pysyvää lakisääteistä henkilörekisteriä: Terveydenhuollon valtakunnalliset henkilörekisterit (Laki terveydenhuollon valtakunnallisista henkilörekistereistä (556/1989, muutos 38/1993 )), asetus terveydenhuollon valtakunnallisista henkilörekistereistä (774/1989)): Terveydenhuollon hoitoilmoitusrekisteri (HILMO, TerveysHilmo, AvoHilmo) Syntyneiden lasten rekisteri Raskauden keskeyttämis- ja steriloimisrekisteri Epämuodostumarekisteri

12 12(49) Implanttirekisteri Syöpärekisteri, jonka osana joukkotarkastusrekisteri Näkövammarekisteri Rokotteiden haittavaikutusrekisteri Sosiaalihuollon rekisterit (Sosiaali- ja terveysalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksen tilastotoimesta annettu laki (409/2001)): Sosiaalihuollon hoitoilmoitusrekisteri (SosiaaliHilmo) ja kotihoidon asiakaslaskenta Lastensuojelurekisteri Toimeentulotukirekisteri Tartuntatautirekisteri (Tartuntatautilaki (583/1986)) Syöpärekisterin tekninen ylläpito on Suomen Syöpäyhdistys ry:ssä ja näkövammarekisterin ylläpito on Näkövammaisten liitto ry:ssä. Rekisterien kuvaukset ja niiden tietosisältö löytyvät THL:n sivustolta. Kanta- tietosisältö Potilastiedon arkistoon välitettävä tieto laajenee vaiheistusasetuksen mukaisesti erikoisaloittain. Sosiaalihuoltoa koskevaa tiedon ja tiedonhallinnan määrittelytyötä on tehty pitkään, mutta tietoja ei välitetä vielä Kantaan. THL:n SosiaaliHilmo on toistaiseksi ainoa yhtenäisen tiedon lähde sosiaalihuollon tiedoille. Tietoja kantaan toimivat sote-organisaatiot pysyvät tietojen rekisterinpitäjinä. Kela on Reseptikeskuksen rekisterinpitäjä.

13 13(49) Reseptikeskuksen ja Potilastiedon arkiston tietosisältöä Tiedon keruu valtakunnallisiin rekistereihin Sote-organisaatioiden potilastietojärjestelmät lähettävät potilasasiakirjatietoja ja sähköiset lääkereseptit Kanta-palvelujen rekistereihin automatisoidusti ja reaaliaikaisesti heti, kun asiakirja on määritelty valmiiksi. Tiedonsiirrot on toteutettu sote-organisaatioiden, sairaanhoitopiirien ja Kelan tiedonvälityspalveluilla. Yksityisen sektorin tietojen välitys Kanta-palvelujen Potilastiedon arkistoon on vasta alkamassa. Sosiaalihuollon tietojen keruussa tullaan hyödyntämään Kanta-palveluun jo toteutettuja ratkaisuja. Asiakas- ja potilastietoja on välitetty jo pitkään THL:n valtakunnallisiin rekistereihin. Hoitoilmoitusrekisteriin (TerveysHilmo) ja sen edeltäjään poistoilmoiturekisteriin on kerätty tietoa terveyskeskusten, sairaaloiden ja muiden sairaansijoja omistavien laitosten toiminnasta ja niissä hoidossa olleista asiakkaista sekä kotisairaanhoidon asiakkaista jo vuodesta 1969 alkaen. Hoitoilmoitusrekistereiden tiedot kerätään asiakas- ja potilastietojärjestelmistä hyödyntäen automatisoituja tiedonvälitysratkaisuja tai manuaalisesti vuositietona. Tietojen tuottamiseen voidaan hyödyntää sote-organisaation raportointijärjestelmää. Perusterveydenhuollon tiedot välitetään THL:n AvoHilmoon päivittäin ajastetuilla poimintaohjelmilla suoraan potilastietojärjestelmistä. Hoitoilmoitusrekistereihin välitetään vain osa asiakas- ja potilastiedosta. Muihin THL:n rekistereihin kerätään tietoa tarkemmalla tasolla esimerkkinä syöpä- ja implanttirekisteri. Tietoja välitetään tiedostoina, paperidokumentteina, sähköisinä lomakkeina, tietovälineillä sekä rekisterikohtaisilla välityspalveluratkaisuilla. THL kerää potilas-ja asiakastietoa tilastotietona myös summatasolla. Asiakas- ja potilastietojen lisäksi sote-organisaatiot (kunnat, sairaanhoitopiirit ja sairaalat) tuottavat sosiaalihuollon ja terveydenhuollon palveluiden tuottamiseen liittyviä kustannustietoja THL:lle valtakunnalliseksi vertailutiedoiksi. Hoitoilmoituksiin liittyvä tiedon kirjaaminen koetaan sote-organisaatioissa osittain päällekkäiseksi tiedon kirjaamiseksi potilasasiakirjoihin kirjattavien tietojen kanssa. Kantan ja sosiaali- ja terveydenhuollon rekistereiden tiedonkeruun päällekkäisyyttä sekä Kanta-palveluiden käyttömahdollisuuksia analysoidaan THL:n TIREKA-hankkeessa. Perusterveydenhuollon sote-organisaatiot voivat tarkastaa omista järjestelmistä välitetyt tietonsa ennen tilastotuotantoa THL:n tietokuutioista. Ennen tietojen välittämistä tiedoille voidaan tehdä laatutarkistuksia THL:n Koodistopalvelun tietoja vasten CodeMaster tietojärjestelmäpalveluilla. Tietojen laatua seurataan THL:ssä ja laatupoikkeamiin pyydetään selvityksiä lähettävästä organisaatiosta. Laaduntarkastuksella ei päästä kiinni organisaatioiden välisiin kirjauseroihin eikä käytäntöihin, jotka voivat vaikuttaa tiedon hyödynnettävyyteen vertailutietona. Rekistereiden tietoon ei ole suoraa pääsyä vaan tietoa hyödynnetään niistä muodostettujen tilastotai tutkimusaineistojen kautta. THL:n tilastotuotanto hyödyntää yhteisiä tietojärjestelmäpalveluja

14 14(49) tietojen rajalliseen julkaisuun (Amor) ja valmiiden tilastojen ja indikaattorien julkaisuun ja analysointiin (tilastoraportit, tilastokatsaukset, SOTKAnet). Avoimena datana julkaistavaa tietoa on saatavilla eri sivustoilla. Ongelmana on saatavilla olevan tiedon löytyminen. Hyödyntäjien jopa tutkijoiden on vaikea löytää tietoa. Tutkimuskäyttöön poimitut aineistot yhdistetään eri rekistereistä valmiiksi tai luovutetaan tutkimushankkeelle yhdistettäväksi. Tutkimusorganisaatiot analysoivat tiedot tutkimushankkeen käytössä olevilla tietovarannoilla ja analysointivälineillä. Tutkijoilla voi olla useita analysointijärjestelmiä käytössä. Analysointi voi johtaa uuteen tietopoimintatarpeeseen lisätietojen saamiseksi. Uusi poiminta voi vaatia uuden lupakäsittelyn ennen uutta poimintaa, koska henkilötietojen käsittelyn tulee perustua asianmukaiseen tutkimussuunnitelmaan. Tilastokeskus ja CSC ovat kehittäneet tutkimuskäyttöön etäkäyttöympäristön, jossa tutkimusaineistoja voidaan hallita ja analysoida keskitetyssä ympäristössä. Palvelun käyttö on mahdollista vain niistä organisaatioista, jotka ovat tehneet yleissopimuksen Tilastokeskuksen kanssa ja maksaneet peruskäyttömaksun. Kun biopankkien näytteitä ja näytteisiin liittyviä tietoja luovutetaan tutkimushankkeille ja tietoihin halutaan liittää rekisteröityä koskevia tietoja (mm. yleisemmin rekisteröityä ja hänen terveydentilaansa sekä rekisteröidyltä saatuja hänen terveyteensä vaikuttavia tekijöitä koskevia tietoja), liittäminen edellyttää Valvira ja Tietosuojavaltuutetun (TSV) ohjeistuksen mukaan biopankkilain mukaista suostumusta. Lisäksi tietojen yhdistäminen, luovuttaminen ja hyödyntäminen edellyttävät tutkimuslupaa ja aineiston käyttölupaa. Valtakunnallisten rekistereiden hyödyntäminen THL:n valtakunnallisten rekistereiden keruun perusteena on nykyisin voimassaolevan lainsäädännön mukaan tilastointi-, suunnittelu-, tutkimus- ja valvontatehtävien hoitaminen. Rekistereihin kerättyä tietoa voidaan hyödyntää niistä tuotettuina - tilastotietoina, aikasarjoina ja -julkaisuina - vertailutieto- ja indikaattoritietokantoina - avoimena datana - aineistopoimintoina tutkimuksiin - muihin rekistereihin ja tietovarantoihin yhdistettynä tutkimusaineistona sekä - tutkimuksista tuotettuja tutkimustuloksia - tutkimuksista tuotettuja menetelmiä - tutkimusaineiston hyödyntämistä muutosten arvioinnissa ja simuloinnissa Rekistereiden tiedoista tuotetaan tilastoja ja indikaattoreita palvelujärjestelmän seuraamiseen ja kehittämiseen sekä sote-organisaatioiden käyttöön vertailutiedoksi Tilastotuotantoa on kuvattu tarkemmin kappaleessa 3.

15 15(49) Valtakunnallisten rekistereiden tietoja voidaan luovuttaa tieteelliseen tutkimukseen. Eniten tutkimuspyyntöjä on kohdistettu erikoissairaanhoidon hoitoilmoitusrekisterin tietoihin ja syöpärekisteriin. Rekistereiden tietojen hyödyntäminen tutkimustoimintaan edellyttää tutkimussuunnitelmaa ja aineiston käyttölupaa. THL voi antaa luvan rekisteritietojen saamiseen. Kun rekistereiden tietoa halutaan yhdistää muiden rekisterinpitäjien tietoihin, lupa anotaan erikseen eri rekisterinpitäjiltä. THL voi antaa luvan tietojen saamiseen yksittäistapauksessa, kun tieteellistä tutkimusta varten tarvitaan tietoja useamman kuin yhden sote-organisaation asiakas- tai potilastiedoista. Osaa valtakunnallisten rekisterien tiedoista voidaan hyödyntää sote-organisaatioiden päivittäisessä työssä, esimerkkinä Tartuntatautirekisteri, johon tietoja välitetään suoraan myös näytteitä analysoivista laboratorioista. Henkilöillä ei ole pääsyä THL:n valtakunnallisten terveydenhuollon eikä sosiaalihuollon rekistereiden itseä koskeviin tietoihin, ei mahdollisuutta määrätä tietojen käytöstä eikä tarkistaa tietojen oikeellisuutta. Yksinomaan tilastointia taikka historiallista tai tieteellistä tutkimusta varten olevien rekistereiden henkilötietojen tarkastusoikeuden rajoitukset on säädetty henkilötietolaissa. Terveydenhuollon ammattilaiset käyttävät tarvittaessa Kanta-palveluja suoraan potilastietojärjestelmän tai Kantan selainkäyttöliittymän kautta. Henkilöt voivat katsella itse omia potilasasiakirjansa tietojaan ja hallinnoida omien potilastietojen käyttöä Omakanta-palvelulla. Kanta-palvelujen Potilastiedon arkistoon tallennettuja potilastietoja ei voi nykyisen lainsäädännön mukaan hyödyntää tutkimuksiin. Tutkimusten potilastietoaineistoja on poimittava yksittäisistä potilastietojärjestelmistä tai THL:n hoitoilmoitusrekistereistä. Asiakas- ja potilastietojen hyödyntämiseen valtakunnallisten rekistereiden kautta on viiveellistä johtuen tietojen keruutavoista, laaduntarkastuksesta, julkaisuaikatauluista, lupakäsittelystä ja käytettävissä olevista aineistojen poimintaresursseista. Tiedon saamiseen voi kulua aikaa jopa vuosi ja luovutettu tieto koskee yleensä edellistä kalenterivuotta. Kanta-palvelujen Reseptikeskuksen tietojen käyttö tutkimustoimintaan on lainsäädännöllä mahdollistettu. Kela saa luovuttaa Reseptikeskuksessa ja Reseptiarkistossa olevia tietoja tieteelliseen tutkimukseen. Luovutus edellyttää kuitenkin aina Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen lupaa. Valtakunnallisten terveydenhuollon henkilörekistereiden ja sosiaalihuollon rekistereiden käyttö kehittämiseen, tiedolla johtamiseen, palvelujärjestelmän ohjaukseen, innovaatiotoimintaan on sallittua tilastotuotannon ja tutkimushankkeiden kautta. Asiakas- ja potilastiedon hyödyntämiseen liittyviä haasteita ja tarpeita on kuvattu tutkimustoiminnan ja muiden hyödyntämistahojen näkökulmasta tarkemmin luvussa 3. Valvontaviranomaisilla on oikeus saada pyydettäessä käyttöönsä terveydenhuollon potilasasiakirjoja ja sosiaalihuollon asiakasasiakirjoja suoraan toimintayksiköiltä sekä julkiselta että yksityiseltä sektorilta, mutta nykyinen lainsäädäntö estää valtakunnallisten terveydenhuollon henkilörekisterien tietojen luovutuksen ja käytön rekisteröityä koskevaan päätöksentekoon.

16 16(49) Valviralle ja aluehallintoviranomaisille välitetään hoitoilmoitusrekisterien, lastensuojelun ja toimeentulotietojen yhteenvetotietoja taulukko- ja kuutiomuodossa jo ennen niiden julkaisemista soteorganisaatioiden käyttöön. Valvontaviranomaisilla on tarvetta hyödyntää asiakas- ja potilastietoa myös tapahtumatasolla ja rakenteisena tietona. Valvonnan kiinnostuksen kohteena ovat sosiaali- ja terveydenhuollon palveluiden poikkeamat ja analytiikan hyödyntäminen riskipohjaiseen suunnitelmalliseen valvontaan. Valvonnan tarpeita ja nykytilaa on kuvattu laajemmin luvussa Tietoarkkitehtuurin nykytila Tietoarkkitehtuurin nykytila valtakunnallisesti Valtakunnallista asiakas- ja potilastiedon tietoarkkitehtuuria on edistetty koodisto- ja sanastotyöllä, yhtenäisten toimintatapojen määrittelyllä, rakenteellisen kirjaamisen edistämisellä ja kokonaisarkkitehtuurin kehittämishankkeilla. Kanta-hankkeissa edistetty rakenteellinen kirjaus ja kansallisten yhteisten koodistojen määrittely ja käyttöönotto ovat yhtenäistäneet tietoarkkitehtuuria potilasasiakirjan ja reseptien osalta. Lähes koko julkisen sektorin uudet potilasasiakirjat ovat saatavissa ja hyödynnettävissä ensisijaiseen käyttöön Kantan palvelujen kautta. Kanta-arkiston laajentuminen yksityiseen sektoriin ja työterveyshuoltoon yhtenäistää potilastietoja valtakunnallisesti. Tietojen yhtenäistäminen ja rakenteellinen kirjaus etenee erikoisaloittain vaiheistuksen mukaisessa järjestyksessä. Yhtenäiset koodistot ja rakenteellinen kirjaus ovat edellytys sote-organisaatioiden tietojen valtakunnallisen vertailutiedon koostamiseen ja tiedon toissijaiselle hyödyntämiselle edellyttäen, että asiakas- ja potilastietojen kirjaus on yhtenäistä. Kantan Omakanta-palveluiden kautta kansalaisilla on pääsy hoitohenkilökunnan potilasasiakirjamerkintöihin ja mahdollisuus vaikuttaa omien tietojen oikeellisuuteen. Toimintatapa vaikuttaa omalta osaltaan tietojen laatuun jo tiedon kirjaamisvaiheessa. Sosiaalihuollon tiedon yhtenäistäminen on tehty kansallisissa sosiaalihuollon tietoarkkitehtuurin ja kokonaisarkkitehtuurin hankkeissa (Tikesos:Sokka, Kansa) määrittelyn tasolla, mutta määrityksiä ei ole vielä otettu käyttöön sote-organisaatioiden asiakastietojärjestelmissä. Kehittämistyötä tehdään sanastotyönä asiakirjojen, tietojen ja luokitusten osalta sekä tietomallinnuksen osalta. Sanastotyöllä on määritelty yhtenäisiä tietokenttämäärittelyjä ja koodistotyöllä sallittuja koodien arvoja. Asiakas- ja potilastiedon kokonaisuutta ja liittyviä tietoja on hahmoteltu erilaisissa kokonaisarkkitehtuurihankkeissa mm. päätietoryhmittelyinä, tietovarantojen kuvauksina ja tavoitetilan käsitemalleina (esim. Vakava, Sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnallinen kokonaisarkkitehtuuri). Tietoryhmittely on yksi näkökulma tietoon ja auttaa jäsentämään ja ryhmittelemään laajaa tietokokonaisuutta. Käsitemallinnuksella on kuvattu yhteisiä pääkäsitteitä ja niiden välisiä riippuvuuksia Jo ennen Kanta-arkistojen yhteydessä tehtävää potilastiedon tietoarkkitehtuurin yhtenäistämistä, asiakas- ja potilastiedolle on tehty yhtenäistävää luokittelua THL:n terveydenhuollon valtakunnallisten henkilörekisterien tiedonkeruun toimesta. Kanta-arkiston ja valtakunnallisten rekistereiden

17 17(49) käyttötarve on erilainen. Kantassa lähtökohtana on ollut tiedon keruu potilasasiakirjoina ja ensisijainen käyttö hoitotyössä. Rekistereiden tiedon keruussa lähtökohtana on tiedon toissijainen käyttö tilastointiin, palvelujärjestelmän seuraamiseen ja kehittämiseen sekä mahdollisuus hyödyntää tietoa lupamenettelyn kautta myös tutkimustyöhön. Oleellista on tiedon rakenteinen muoto. Asiakas- ja potilastiedon yhdenmukaisuus tilasto- ja rekisteritietojen suhteen Yllä olevassa kuvassa havainnollistetaan asiakas- ja potilastiedon sekä tilasto- ja rekisteritiedon kokonaisuutta kahdella kuviolla. Kuvioiden risteävä kohta kuvaa alueen, jossa nämä kaksi tietojoukkoa ovat yhdenmukaisia. Mitä laajempi tämä yhdenmukainen alue on, sitä suurempi joukko tilastoja rekisteritiedoista voidaan poimia asiakas- ja potilastiedoista suoraan. Kanta-palvelujen hyödyntämistä THL:n rekisterien tiedonkeruuseen selvitetään THL:n TIREKA-projektissa. Erot yhdenmukaisuudessa voivat johtua mm. seuraavista tekijöistä: - Kaikkea asiakas- ja potilastietoa ei tarvita tilasto- ja rekisteritoiminnassa. - Tilasto- ja rekisteritoiminnassa tarvitaan asiakas- ja potilastietojen lisäksi tietoa, jota ei saada asiakas- ja potilastietojärjestelmistä esim. erilaiset talous- ja organisaatiokohtaisia tietoja - Kerättävien tietojen tietosisällöt ovat erilaisia. Kerätään periaatteessa samaa tietoa, mutta erilaisilla tietorakenteilla. - Kerättävien tietosisältöjen terminologia vaihtelee. Kerätään samaa tietoa, mutta käytetään erilaisia käsitteitä. - Tilastotuotannolla on luontainen pyrkimys jatkuvuuteen käsitteissä ja aikasarjoissa. Käsitteiden muuttaminen on hankalaa Tietoarkkitehtuurin nykytila sote-organisaatioissa

18 18(49) Kansallisen yhtenäistämisen keskeneräisyys ei estä tietojen hyödyntämistä paikallisesti, kun tietoja ei yhdistetä toisen organisaation tietoihin. Tietoja voidaan hyödyntää sote-organisaatioiden oman toiminnan seurantaan ja kehittämiseen. Näkökulma on organisaatiolähtöinen ei asiakaskohtainen, koska asiakkaiden terveystietoa on monien sote-organisaatioiden ja eri rekisterienpitäjien potilasarkistoissa ja asiakasasiakirjoissa riippuen sote-palveluiden käytöstä sekä henkilön muutto- ja työhistoriasta. Yhden sote-organisaationkin sisällä henkilön tietoja voi olla monen eri tietojärjestelmän tietovarannossa potilastietojärjestelmän lisäksi. Sosiaalihuollon asiakastietoja hoidetaan vielä manuaalisesti tai ohjelmistoilla, joita ei ole tarkoitettu sosiaalihuollon asiakastietojärjestelmiksi. Vaikka sote-organisaatioiden tietojärjestelmät perustuvat yhdessä tietojärjestelmätoimittajien kanssa kehitettyihin ratkaisuihin, jokainen järjestelmä on erillinen järjestelmä, jonka käyttö riippuu organisaation tuottamista palveluista ja toimintatavoista. Tiedon yhtenäistämistä on edistetty kansallisten koodistojen ja rakenteista kirjaamista edistävien hankkeiden ja lainsäädännön kautta. Palveluiden tuotetietoa on edistetty samalla, kun toimintaa on kehitetty kustannusten ja laadunseurannan kautta. Seurannan edellytys on hoitopalveluiden tuotteistus hyvin määritelty tuotetieto. Erikoissairaanhoidon alueella kunnissa ja sairaanhoitopiireissä on otettu käyttöön kansainvälinen potilasluokittelu- ja tuotteistusjärjestelmä, Diagnosis Related Groups (DRG). Suomen DRG-potilasluokittelujärjestelmän omistaa Suomen Kuntaliitto, ja sitä hallinnoi FCG:n Kansallinen DRG-keskus. DRG on käytössä myös perusterveydenhuollon toimintaympäristöön sovitettuna (pdrg) joissakin kunnissa. DRG:hen ollaan sisällyttämässä myös tietoja suun terveydenhuollosta. Järjestelmän laajentaminen sosiaalihuollon palveluihin on suunnitteilla. DRG:n käyttö mahdollistaa asiakaskohtaisen palveluiden ja niiden kustannusten seurannan sekä kustannusten tarkemman kohdistamisen palveluiden välillä hinnoittelun pohjaksi. DRG:n käyttö mahdollistaa organisaatiokohtaisten hoitopalveluiden ryhmittelyn yhteisten kansallisten luokitusten lisäksi. THL käyttää DRG-ryhmittelyä erikoissairaanhoidon kustannusten vertailukelpoisten tietojen tuottamista varten (Sairaaloiden hoitotoiminnan tuottavuus (benchmarking)). DRG:tä ei ole määritelty Suomessa virallisiksi valtakunnallisiksi sote-organisaatioiden hoitotuotteiden luokitusstandardiksi, mutta sillä on de facto-standardin rooli sairaaloissa. Yhtenäisten luokittelujen käyttö mahdollistaa palveluiden tuottamisen tehokkuuden vertailun eri sote-organisaatioiden välillä. Palveluiden vaikuttavuuden vertailu edellyttää asiakas- ja potilastietojen yhdistämistä mm. muiden palveluiden ja etuuksien käyttötietoihin, lääkkeiden käyttötietoihin aina kuolemansyytietoihin asti. Esimerkiksi THL:n PERFECT-hankkeessa seurataan erikoissairaanhoidon hoitoketjuihin sisältyviä palveluja sekä niiden vaikuttavuutta ja kustannus-vaikuttavuutta. Seuranta ja siihen tarvittava tiedon keruu kohdistuu potilasmäärältään suuriin tai kustannuksiltaan merkittäviin sairausryhmiin ja hoitotoimenpiteisiin. Vertailutietoa hyödynnetään alueellisten erojen seurantaan ja toimintatapojen muutoksiin.

19 19(49) Kuntaliiton alaisuudessa toimivan Akusti-ryhmän toimesta on tuotettu yhteinen Vakava-viitearkkitehtuuri ohjaamaan sote-organisaatioiden tiedonhallinnan ja tietoarkkitehtuurin alueellista kehittämistä. Sosiaali- ja terveydenhuollon tietoja on hahmoteltu mm. päätietoryhmittelyllä ja tietovirtakuvauksilla. Vakavan pääpaino on ollut terveydenhuollossa Valtakunnallisen ja sote-organisaatioiden tietoarkkitehtuurin yhdenmukaisuus Kaikkia sote-organisaatioiden asiakas- ja potilastietoa ei välitetä Kantaan eikä THL:n valtakunnallisiin rekistereihin. Kantan osalta asiakas- ja potilastietojen kattavuus on tietojen yhdenmukaisuuden kannalta merkittävää, koska Kantan rekistereiden roolina on palvella ensisijaista käyttöä sote-organisaatioissa ja asiakastyössä. Kantan vaiheistusasetuksen mukainen eteneminen laajentaa sote-organisaatioiden tietoarkkitehtuurin yhdenmukaisuutta kattaen sekä julkisen että yksityisen sektorin asiakas- ja potilastiedot. THL:n hoitotietojen keruu on yhtenäistänyt asiakas- ja potilastietojen tilastoinnin tietoja, mutta kirjaamiskäytännöt vaikuttavat tiedon luotettavuuteen. Erikoissairaanhoitoa koskevan TerveysHilmon ja SosiaaliHilmon tiedon laatua pidetään parempana pidemmän keruuhistoriansa vuoksi. Kirjaaminen on muotoutunut ja vakiintunut. Perusterveydenhuoltoon liittyvän AvoHilmon tiedon laatuun vaikuttaa myös suurempi tiedon kirjaajien joukko. Tieto ei tule välittömästi kirjaavan yksikön omaan käyttöön eikä tiedon laatuun kiinnitetä sellaista huomiota kuin Kantaan välitettävään tietoon. Toisaalta perusterveydenhuollon tiedonvälitykset ovat automaattisia, kun taas vuosittain ja muutaman kerran vuodessa välitettävä tiedonvälitys pitää hoitaa erikseen. Viiveet tiedon välityksessä viivästyttävät virheellisten tietojen korjausta ja valtakunnallisen vertailutiedon julkistamista. Kirjauskäytäntöjen erot tulevat esille viiveellä vasta julkistamisvaiheessa. On myös mainittu, että valtakunnallista tilastointia varten tehdyistä kirjaustietoja ei ole hyötyä tietoja kirjaavalle organisaatiolle, koska luokitus ei vastaa organisaation omaa luokitusta. Tilastointia varten tehtävät kirjaukset koetaan päällekkäisiksi kirjauksiksi. 2.3 Tietojärjestelmäarkkitehtuurin nykytila Valtakunnalliset tietojärjestelmäratkaisut Kanta-palvelujen tietojärjestelmät Terveydenhuollossa käytössä olevia Kanta-palveluja ovat Reseptikeskus, Potilastiedon arkisto, Omakanta, Tiedonhallintapalvelut ja Kanta-viestinvälitys. Kanta-palvelut hyödyntävät muita kansallisia palveluita kuten Koodistopalvelu, Varmennepalvelu ja Terveydenhuollon ammattirekisteri (Terhikki).

20 20(49) Käytössä olevat Kanta-palvelut Terveydenhuollon ammattilaiset voivat katsoa Kantan arkistojen tietoja ja laatia reseptejä ammattilaisten käyttöön tulevalla selainpohjaisella käyttöliittymällä. Myös sote-organisaatioiden asiakas- ja potilastietojärjestelmät hyödyntävät valtakunnallisia tietojärjestelmäpalveluja käyttäjän tunnistautumisessa ja tiedon laaduntarkastuksessa. Kantan tietojärjestelmäpalveluiden kehitystä ohjataan tuotettujen kokonaisarkkitehtuuria koskevien suunnitelmien mukaisesti.

21 21(49) Sosiaali-ja terveydenhuollon tavoitearkkitehtuurin mukainen tietojärjestelmäkartta Sosiaalihuoltoa varten on tehty valtakunnallista kokonaisarkkitehtuurin ja ratkaisuarkkitehtuurin määrittelytyötä Kansa-hankkeissa, mutta järjestelmäpalveluita ei ole vielä toteutettu. Sosiaalihuollon ammattihenkilörekisteri (Suosikki) on kehitysvaiheessa. Vuodelle 2020 ajoittuvaa Kantan tavoitearkkitehtuuria tarkennetaan Kajakki-hankkeessa STM:n strategioiden ja hallitusohjelman sekä Kanta-palveluiden nykytilanteen ja havaittujen kehittämistarpeiden pohjalta. Hanke määrittelee yhteisen sosiaali- ja terveydenhuollon yhteisen Kanta-kehittämispolun vuoteen 2020 Toisiokäytön tietojärjestelmäratkaisut Organisaatiot toimittavat tietoja THL:n terveydenhuollon ja sosiaalihuollon rekistereihin ja tilastoja varten erilaisilla ajan mittaan syntyneillä keruutavoilla: sähköisillä verkkolomakkeilla ja paperilomakkeilla, tietojärjestelmistä poimittuina tiedostoina. Tietoja voidaan toimittaa verkkopalveluilla (esim. Toimita, LasuNetti,Webropol). Tiedonkeruun jälkeen tiedot tallennettaan rekisterikohtaisiin ja tilastotuotannon tietokantoihin ja julkaistaan THL:n SOTKAnet tilasto- ja indikaattorivarannon ja raportointiratkaisujen (mm. Amor) avulla.

22 22(49) Monet tilastot ja indikaattorit perustuvat hoitoilmoitusrekistereiden tietoihin. Tiedon toimittavilla organisaatioilla on mahdollisuus tarkistaa lähettämiensä tietojen oikeellisuutta mm. perusterveydenhuollon osalta ennen niiden julkaisua vertailutietoina ja tilastoina. Tutkijat käyttävät rekistereistä poimittuja aineistoja erilaisissa organisaatio- ja tutkimuskohtaisissa tutkimusympäristöissä analysointijärjestelmillä. Tilastokeskuksella on tutkijoiden käyttöön tarkoitettu maksullinen etäkäyttöjärjestelmää, missä tietoaineistoja hallinnoidaan keskitetysti CSC:n ympäristössä. Kansallista etäkäyttöjärjestelmää kehitetään, jotta salassa pidettävien aineistojen yhdistely ja käsittely olisi mahdollista kapasiteetiltaan ja ohjelmistoiltaan hyvin varustetussa ympäristössä. Tilastokeskus ja Arkistolaitos kehittävät kansallista rekisteri- ja mikroaineistojen FMAS-tutkijapalvelua (Finnish Microdata Access Services), jonka tarkoituksena on helpottaa rekisteritutkimusta tarjoamalla yksikanavaisen väylän tutkimuksen toteuttamiselle suunnittelusta aineiston analysointiin. Tilastokeskus kehittää metatietoja ja metatietokatalogia, jotta tietoja käytettävissä olevista rekisterija mikroaineistoista on saatavissa yhdestä palvelusta. Kansallisarkisto kehittää Kelan rahoituksella rekisterikäyttölupaviranomaisten yhteistä sähköistä lupaportaalia. Lupaportaalin suunnittelussa ja vaatimusmäärittelyissä on otettu huomioon THL:n, Kelan ja Tilastokeskuksen tarpeet. Sitra on käynnistänyt Isaacus-hankkeen, jonka tehtävänä on tarjota eri tietolähteistä ja -rekistereistä saatavaa hyvinvointiin vaikuttavaa tietoa, (esimerkiksi potilastiedot, demografiset tiedot, elintapatiedot) ja avointa dataa yhden luukun kautta. Tiedon kokoamisessa ja käsittelyssä korostetaan tietosuojaa, tietoturvaa ja yksilön asemaa keskeisenä päättäjänä, mihin hänen tietojaan käytetään ja kuka niitä käyttää. Tampereen yliopiston yhteydessä toimiva Tietoarkisto arkistoi ja välittää sähköisiä anonymisoituja tutkimusaineistoja tutkimukseen, opetukseen ja opiskeluun. Aineistot ovat sellaisia muodossa, ettei yksittäisiä henkilöitä voi niistä tunnistaa. Valvontaviranomaiset saavat valvontatapausten käsittelyä varten asiakas- ja potilaskohtaista tietoa sote-organisaatioista paperilla tai pdf-muodossa. Tietoa kerätään myös kyselyillä. Tarkastuksia ja valituksia sekä niihin liittyviä asiakirjoja hallinnoidaan avien Uspa- järjestelmällä ja Valviran omalla asianhallintajärjestelmällä. Yhteiseen Sampo- asiahallintaan siirrytään 2016 aikana. Rinnalle tulee myös tietovaranto helpottaen ammattilaisiin ja organisaatioihin kohdistuvaa valvontaa Sote-organisaatioiden ratkaisut Sote-organisaatioilla on joko terveydenhuollon potilastietojärjestelmä ja potilastiedon erillisjärjestelmiä ja/tai sosiaalihuollon asiakastietojärjestelmiä. Asiakas- ja potilastietojärjestelmät eivät ole yhtenäisiä. Jokaisella järjestelmällä on oma kehityksen elinkaarensa ja asiakaskohtaisia määrityksiä. Terveydenhuollossa hyödynnetään myös alueellisia viitetietokantoja (esim. Navitas), jossa potilaan suostumuksella voidaan hakea toisista toimintayksiköistä sähköisiä potilaskertomustietoja. Toimintaa tukevia järjestelmiä ovat taloushallinnon ja henkilöstöhallinnon järjestelmät. Palveluiden kustannuksia arvioidaan sisäisen laskennan järjestelmillä.

23 23(49) Asiakas- ja potilastietojärjestelmiin liittyy yleensä raportointiratkaisu, mutta organisaatiot kehittävät omia tiedolla johtamiseen omia ratkaisuja. Tietovarantoratkaisut ja tiedolla johtamisen ratkaisut ovat organisaatiokohtaisia. Isoilla organisaatioilla on tiedolla johtamisen tarpeisiin eritasoisia ratkaisuja tukien jokapäiväistä toimintaa, säännöllistä raportointia päättäjien tarpeisiin ja valtakunnallisiin rekistereihin toimitettavia tietokoonteja varten sekä johdon työpöytäratkaisuja. Suomen väestömääriltään suurimmat kaupungit Helsinki, Espoo, Tampere, Vantaa, Oulu ja Turku tuottavat ja julkaisevat (Kuutoskaupungit, kuutoset tai Kuusikko) yhteisellä sivustolla sosiaali- ja terveyspalveluja sekä päivähoidon palveluja koskevia vuositilastoja ja aikasarjoja asiakasmääristä, suoritteista, henkilöstöstä ja kustannuksista ( Kehittämis- ja tietojärjestelmäpalveluja tuottavat organisaatiot (esim. FCG ja NHG) ovat kehittäneet julkisen ja yksityisen sektorin sote-organisaatioille yhteisiä erikoissairaanhoidon ja perusterveydenhuollon palveluiden tuottavuutta ja laatua koskevia vertailutietoratkaisuja.

24 24(49) 3 Nykytilan haasteet ja kehittämistarpeet Eri tahoilla ja organisaatioilla on samanlaisia haasteita ja tarpeita asiakas- ja potilastiedon toissijaisessa hyödyntämisessä. Suurin ero ensisijaiseen hyödyntämiseen on tarve yhdistää tietoa henkilöön liittyvään muuhun tietoon kuten Väestörekisterikeskukselta saataviin henkilötietoihin, Kelalta saataviin sosiaalietuustietoihin sekä Tilastokeskukselta saatavaan sosioekonomista taustatietoon, paikkatietoon ja kuolemansyytietoon. Yhden organisaation ja julkisen sektorin palveluihin liittyvien tietojen lisäksi tarvitaan tietoa yksityisen sektorin palveluiden käytöstä, johon käytetyin tietolähde on Kelan SV-korvaustiedot. Tietoa tarvitaan automaattisesti hyödynnettävässä muodossa rakenteisena asiakirjojamuodon sijaan. Henkilön yksilöiviä tietoja tarvitaan tietojen yhdistämiseen eri lähteistä. Asiakas- ja potilastiedon toissijainen hyödyntämiselle on tyypillistä, että kiinnostuksen kohteena ei ole yksilötason tieto vaan hoitoprosessin tieto. Yksilötason tietoa tarvitaan tapahtumatasoisten tietojen yhdistämiseen eri rekistereistä ja kokonaiskuvan muodostamiseksi asiakkaan hoitopolusta ja prosessista. Yhteiset tietotarpeet ja tietolähteet Samoista tietolähteistä tehdään kertaluonteisia poimintoja eri tarpeisiin. Tilastotuotannossa ja tietojohtamisessa tietotuotanto on vakiintunutta ja uuden tiedon poiminta pääosin automatisoitua. Yhteisiä tiedon hyödyntämisen haasteita: - Valtakunnallisesti kerätty tieto on siiloutunut virastojen tietovarantoihin. Ohjaava lainsäädäntö perustuu Lääkintöhallituksen aikaan ja tiedon hyödyntämistä tilastojen tuottamiseen.

25 25(49) - Rekistereiden tietoja ei ole integroitu keskenään palvelutapahtumien tasolla. Yhdistäminen on tehtävä henkilötunnuksen ja aikaleimojen perusteella. - Tiedon tuottamiseen liittyvät aikaviiveet alentavat tiedon hyödynnettävyyttä. Poimintojen tuottamiseen liittyy henkilöriippuvuutta ja resurssipulaa. Nykyisin viiveitä on: o Tiedon keruussa: hidas sykli, hitautta toimituksissa o Tiedon laadun manuaalisessa tarkistuksessa o Tiedon julkaisussa o Tutkimuslupien käsittelyssä o Aineistojen poiminnassa ja toimituksessa - Sosiaalihuollon osalta on tehty paljon tarkan tason määrittelytyötä, mutta yhdenmukaista tietoa on vasta vähän käytännössä saatavilla. Sosiaalihuollon tietoja käsitellään vielä manuaalisillakin ratkaisuilla. - Tietoaineiston ja -poiminnan kalleus voi estää tiedon hyödyntämisen. Tietoaineistoa poimitaan useista lähteistä kertaluonteisina maksullisina palveluina. Yhteisiä kehitystarpeita - Yhtenäiset tietorakenteet, määrittelyt ja koodistot - Ajantasaiset laadukkaat asiakas- ja potilastiedon rekisteri tai rekisterit, joissa tieto on helposti hyödynnettävässä muodossa nykyistä nopeammin ja edullisemmin - Tiedon hyödyntämisen mahdollistaminen kehittämiseen, tiedolla johtamiseen, innovaatiotoimintaan tilasto- ja tutkimustoiminnan ohella - Kanta-palveluiden käytön laajeneminen sosiaali- ja terveydenhuollon yksityiselle sektorille ja työterveyshuoltoon mahdollistaa sote-tiedon laajemman hyödyntämisen. Työterveyshuollon tietoja ei nykyisin ole saatavissa yhdeltä rekisterinpitäjältä yksilötasolla. - Saatavilla olevan tiedon ja aineistojen hyödyntämisen edistäminen saatavuuspalveluiden ja metatietopalveluiden avulla - Erillisten rekistereiden tarpeiden arviointi vastaamaan nykyisiä ja tulevia tilastointi-, seuranta- ja vertailutietotarpeita: Voidaanko tarvittava tieto tulla osana Kanta-arkistoon tuotavia tietoja Kantan tietosisällön laajentumisen ja sote-organisaatioiden tietojärjestelmien kehittymisen myötä? Kerättävän tiedon tulisi olla hyödynnettävää myös tietoa lähettävässä organisaatiossa. 3.1 Tutkimus Tutkimuksissa, joissa hyödynnetään asiakas- ja potilastietoa, halutaan hyödyntää usein myös henkilön hyvinvointiin ja elämäntilanteeseen liittyvää tietoa. Potilas-ja asiakastiedon lähteenä käytetään joko sote-organisaatioiden tietoja tai THL:n valtakunnallisia terveydenhuollon ja sosiaalihuollon rekistereitä. Tutkimushankkeet käyttävät paljolti samoja tietolähteitä, vaikka tutkimuksen näkökulma olisi joko alueellinen tai valtakunnallinen tai joko terveydenhuolto tai sosiaalihuolto.

26 26(49) Tutkimuksissa, joissa hyödynnetään asiakas- ja potilastietoa, halutaan hyödyntää myös henkilön hyvinvointiin ja elämäntilanteeseen liittyvää tietoa tietolähteinä VRK, Kela, Tilastokeskus. Väestötutkimuksissa kerätyillä tiedoilla voidaan täydentää rekistereistä poimittuja tietoja suostumusten rajoissa. Tieto yhdistetään henkilötasolla, mutta analysointivaiheessa yhdistelyn jälkeen tiedon ei tarvitse olla tunnisteellista. Oleellista on, että pystytään muodostamaan kokonaiskuva henkilöstä ja hoidoista. Lainsäädäntö mahdollistaa tietojen poiminnan eri rekistereistä tutkimuskäyttöön. Käyttö edellyttää tutkimussuunnitelman lisäksi aineiston käyttölupaa, joka pitää tehdä erikseen jokaiselle viranomaiselle. Myös THL voi myöntää käyttölupia muidenkin viranomaisten tietoihin. Luvan käsittely saattaa kestää hyvinkin puoli vuotta ja aineiston muodostaminen ja luovutus toisen puoli vuotta. Tutkijan kokemuksesta on hyötyä: Hyvä rekistereiden tiedon tuntemus vaikuttaa aineistotarpeen määrittelyyn ja nopeuttaa tietopoimintoja ja aineiston yhdistämistä. Monesti pyydetään lupaa sellaiselle aineistoa, jota on saatavana julkisestikin ilman lupakäsittelyä. Terveydenhuollon rekisterien tiedon laadusta on vaihtelevia käsityksiä käyttötarpeesta riippuen. Tutkijan pitää tietää, mihin tietoon voi luottaa ja ymmärtää kentän toimintaprosesseja. Rekistereistä vastaavat tuntevat rekisterinsä hyvin ja tietävät niihin liittyvät mahdolliset laatuongelmat. Tutkimuskäyttöön tehtävät poiminnat ovat kertaluonteisia joskin toistettavia mutta maksullisia. Uuden tiedon jatkuva ja automaattinen saanti ei yleensä ole mahdollista. Tutkimustoimintaan liittyviä asiakas- ja potilastiedon hyödyntämisen haasteita: - Tutkimuslupaprosessin ja aineiston tuottamisprosessin hitaus: Rekisterinpitäjillä on erilaisia käytäntöjä lupapyyntöjen käsittelyssä ja aineistopoimintojen tuottamisessa. Tutkimusyhteistyö nopeuttaa tiedon saantia mukana olevan organisaation rekistereistä. - Tiedon laatuongelmat erityisesti perusterveydenhuollon hoitoilmoitusrekisterissä AvoHilmossa, johon tietoa on kerätty vasta vuodesta Kirjaamiskulttuurin kehittymisen myötä tietokin on parempilaatuista. - Tiedon puute rekisterien tietosisällöstä (metatieto), jo saatavilla olevista tutkimusaineistoista (saatavuustieto) jo saatavilla olevista julkaistusta tiedoista (avoin data). Tietoa tiedosta löydetään helpoiten googlailemalla. - Tutkijoilla on rekistereistä hiljaista tietoa, jota ei ole kerätty yhteiseen käyttöön esimerkiksi tietämyskannaksi. - Lainsäädännön nykyinen tiukka tulkinta tietojen yhdistämiseen: Rekisterinpitäjät eivät aina luovuta tietoa, vaikka THL olisi myöntänyt tutkimusluvan. - Tietoaineistojen etäkäyttöympäristöjen käyttömaksut voivat estää yhteisten ratkaisujen hyödyntämisen. Tutkimuksessa voi olla tiedon saamiseen liittyviä viiveitä, jolloin etäkäyttöympäristöä ei käytännössä voi hyödyntää tiukan tutkimusbudjetin vuoksi. - Tietopoimintojen kalleus asiakas- ja potilastietojärjestelmistä tai viranomaisten järjestelmistä Tarpeita ja mahdollisuuksia asiakas- ja potilastiedon tutkimuskäytön edistämiseen: - Reaaliaikaisempi tiedon keruu ja tiedon saanti nopeammin toissijaiseen käyttöön

27 27(49) - Tiedon toimittaminen aikataulujen mukaisesti - Automaattinen tiedon laaduntarkastuksen kehittäminen - Valtakunnallisiin rekistereihin kerätty tieto nopeammin hyödynnettäväksi - Keskitetty yhden luukun käyttölupapalvelu - Viranomaisten aineistojen saanti yhdeltä luukulta - Tietoturvallinen tutkimusympäristö erityisesti tutkimusyksiköiden vetäjillä ja tietoturvasta vastaavilla - Aineistojen pitkäaikaissäilytys ja uudelleenkäyttö - Saatavuustiedot aineistoista - Metatiedot tiedoista - Testidataa rekistereistä mm. opetuskäyttöön ja tiedon hyödyntämisen kokeiluihin - Muuttuvia tietotarpeita tukeva lainsäädäntö - Yhdenmukaiset tietojen luovutussäännöt - Kanta-arkistoihin välitettävä tieto kiinnostaa myös tutkimustoimintaa, mutta asiakirjojen sijaan tietoa halutaan analysoida rakenteellisena tietona. - Hyvien käytänteiden käyttö rekisterien tietojen hallinnassa ja tietopoiminnoissa: Perusterveydenhuollon tiedoista henkilötunnukset eristetään automaattisesti ennen rekisteriin vientiä. Biopankit luovuttavat tietoja niin, ettei niitä voi yhdistää aiemmin luovutettuihin tietoaineistoihin. Tarvittavat tietojen yhdistämiset suoritetaan ennen tietojen luovuttamista. 3.2 Kehittäminen Tässä kehittämisellä viitataan yksittäisiin kehittämishankkeisiin, joissa hyödynnetään asiakas- ja potilastietoa toiminannan ja toimintatapojen kehittämiseen. Tiedolla johtamisen kohdalla on kuvattu tiedon hyödyntämistä tietotuotantomaisissa käytäntöön otetussa ratkaisuissa. Kehittämisessä on yhteyksiä tiedolla johtamiseen, tutkimus- ja innovaatiotoimintaan, palvelujärjestelmän ohjaukseen ja valvonnan kehittämiseen. Kehittämistoiminnassa, joissa hyödynnetään asiakas- ja potilastietoa, pääpaino on henkilön hoitotiedossa ja hoitoprosessiin liittyvässä tiedossa. Tietoa hyödynnetään organisaation oman toiminnan kehittämiseen ja ohjaamiseen: hoitomuotojen ja prosessien kehittämiseen, hoitoratkaisuihin, hoitotyön resurssien kohdistamiseen sekä asiakasohjaukseen. Oman organisaation tietoihin perustuen voidaan tehdä selvityksiä tuotettujen palveluiden käytöstä asiakassegmenteittäin. Tietotarpeet ja haasteet ovat hyvin samanlaisia kuin tutkimustiedossa: Halutaan muodostaa kokonaiskuva hoitoon pääsyn ja hoitojen vaikuttavuudesta henkilön hyvinvointiin ja vaikutuksesta muiden palveluiden tarpeisiin sekä hoidon kustannusvaikutuksista. Tarvitaan tietoja monesta tietolähteestä, mutta oikeus asiakas- ja potilastietojen saantiin kehittämistyöhön ilman tutkimushanketta ei ole määritelty lainsäädännössä: Laki sosiaalihuollon asiakasasiakirjoista 254/2015: Asiakastietoja on voitava hyödyntää asiakasprosessissa sekä toiminnan suunnittelussa, arvioinnissa, johtamisessa, valvonnassa, tilastoinnissa ja tutkimuksessa.

28 28(49) Laki sosiaali- ja terveydenhuollon asiakastietojen sähköisestä käsittelystä 129/2007: Asiakastietojärjestelmästä tulee voida tuottaa sosiaalihuollon ja terveydenhuollon palvelujen antajan oman suunnittelun, johtamisen ja tilastoinnin, sekä valtakunnallisen tutkimus- ja tilastotoiminnan kannalta tarpeelliset tiedot ja hoidon tarpeen arviointia sekä hoitoon pääsyn ajankohtaa koskevat tiedot. Potilas-ja asiakastiedon lähteenä käytetään sote-organisaation omia asiakas- ja potilastietoja, taloushallinnon ja henkilöstöhallinnon tietoja. Valtakunnallisina tietolähteinä käytetään THL:n rekistereitä, erityisesti hoitoilmoitusrekistereitä (TerveysHilmo, SosiaaliHilmo, AvoHilmo) sekä Kelan yksityisen sektorin palveluita koskevia sairausvakuutustietoja, lääkekorvaustietoja, etuustietoja sekä Tilastokeskukselta sosioekonomista tietoa ja paikkatietoja (mm. Ruututietokanta). Vertailutietoina muihin sote-organisaatioihin käytetään valtakunnallisia indikaattoripankkeja mm.sotkanet. Paikallisessa ja sote-organisaatioiden yhteisessä kehittämistyössä haasteena on tietojen poiminnan kalleus erillisistä tietojärjestelmistä ja valtakunnallisista rekistereistä hyödynnettävän maksullisen tiedon kalleus. Sote-organisaatiot ovat jo kehittäneet digitaalisia palveluja, mutta tietoa niiden käytöstä ja vaikutuksista ei vielä kerätä paikallisesti eikä valtakunnallisesti. Kehittämistoimintaan liittyviä asiakas- ja potilastiedon hyödyntämisen haasteita: - Tietopoimintojen kalleus asiakas- ja potilastietojärjestelmistä - Tiedon saannin hitaus tai esteet koskien mm. valtakunnallisten rekistereiden tiedon hyödyntämistä kehittämistoimintaan - Sote-organisaatiot on velvoitettu tuottamaan tietoa valtakunnallisiin rekistereihin, mutta tietoon hyödynnettävissä organisaation oman toiminnan kehittämiseen viiveellä - Organisaatiorajat ylittävä alueellinen digitaalisten omahoitoa tukevien tietojärjestelmäpalveluiden kehitystyö voi olla hidasta epäyhtenäisen tiedon vuoksi. Kehittämistyössä on lähdettävä liikkeelle vielä yhtenäisten käsitteiden määrittelemisestä. Tarpeita ja mahdollisuuksia asiakas- ja potilastiedon käyttöön kehittämistoiminnassa: - Hoitomuotojen ja palvelutoiminnan kehittämisessä tarvitaan tietoa laajasti ei pelkästään terveydenhuollosta ja / tai sosiaalihuollosta vaan myös sosiaalietuuksien ja yksityisen sektorin palveluiden käytöstä. Olemassa olevan tiedon hyödyntäminen myös kehittämistyöhön tulisi mahdollistaa lainsäädännöllä. - Tarvitaan palvelujen kehittämistä koskevaa tutkimusta ja tutkimuksen tulosten perusteella pilotointia sote-organisaatioissa kokeilukulttuuria. - Kehittämistyön tulosten siirtäminen käytäntöön: automatisoituja ja standardoituja päättelyprosesseja tavanomaisiin terveysongelmiin sekä henkilön itsensä että sote-ammattilaisen käyttöön - Sote-organisaatiot tuottavat tietoa valtakunnallisten rekisterien lisäksi myös erikoisalojen paikallisiin tai yhteisiin ns. laaturekistereihin. Tietoja hyödynnetään hoitotyössä ja tutkimuksissa.. Tietojen kirjaaminen ja kerääminen laaturekistereihin voi olla päällekkäistä valtakunnallisten terveydenhuollon rekistereiden kanssa ja edellyttää erillistä henkilön suostumusta.

29 29(49) Valtakunnallisten rekistereiden tiedon keruu on säädetty lailla. Laaturekistereiden ja valtakunnallisten rekistereiden välinen asema vaatii selkeyttämistä. 3.3 Tietojohtaminen Tässä tietojohtamisella tarkoitetaan kehittämishankkeista edenneeseen vakiintuneeseen tietotuotantomaiseen tapaan jalostaa tietoa päätöksenteon ja johtamisen tueksi jollakin tai kaikilla tasoilla - operatiivinen, taktinen, strateginen päätöksentekijälle hyödynnettävässä muodossa. Operatiivisella tasolla tietojohtaminen on päivittäisten toimintojen johtamista. Taktisella tasolla johdetaan keskipitkän aikavälin muutoksia ja strategisella tasolla johdetaan organisaation pitkän aikavälin toimintaa sekä kehittämistä. Kyky tiedon hyödyntämiseen päätöksenteossa ja johtamisessa sekä tietoon reagoinnista riippuu organisaatiosta ja päätöksentekijästä. Sote-organisaation päivittäinen johtaminen ja päätöksenteko tarvitsevat kokonaiskuvaa palveluntarpeesta ja käytettävissä olevista resursseista. Operatiivisella raportoinnilla muodostetaan kokonaiskuvaa mm. päivittäisestä asiakasmääristä, käyttöasteista, resurssitarpeista ja laskutustilanteesta. Asiakas- ja potilasmääriin, palvelujen käyttöasteeseen ja tarvearviointeihin halutaan yhdistää kustannustietoja ja resurssitietoja sekä taloushallinnosta että henkilöstöhallinnosta. Tietoja voidaan hyödyntää päätöksenteossa koskien palveluiden tuottamisen järjestämistä lyhyellä ja pitkällä aikavälillä sekä palveluiden hinnoittelun apuna lyhyellä aikavälillä. Näkökulmaa voidaan pitää organisaatiokohtaisena, ei niinkään asiakaskohtaisena. Isojen kuntien (esim. Helsinki) päättäjät ovat tottuneet saamaan säännöllistä raportointia ja osaavat sitä vaatiakin päätöksenteon tueksi. Johdon työpöydälle pystytään tuottamaan reaaliaikaista kokonaiskuvaa toiminnasta tiedolla, joka syntyy monissa toimipisteissä ja eri järjestelmissä. Tietojohtamisen asiakas- ja potilastiedon hyödyntämiseen liittyvät haasteet ja tarpeet ovat hyvin samanlaisia kehittämis- ja tutkimustoiminnan kanssa: Tietoa tarvitaan monesta lähteestä ja valtakunnallisesti kerättyä tietoa halutaan hyödyntää nopeammin. Tietojohtamisessa on oleellista hyödyntää ajantasaista tietoa ja tiedon jalostaminen pitäisi olla mahdollisimman automaattista ja tehokasta. Tietoaineisto on uusiutuvaa ja tietoa kerätään päivittäin asiakas- ja potilastietojärjestelmistä tietovarastoihin ja raportointiympäristöihin. Tietojohtamisessakaan ei ole tarvetta käsitellä tietoja henkilön tunnistavalla tasolla, mutta tietojen keruu monesta eri järjestelmästä voi edellyttää yhdistämisvaiheessa linkittämismahdollisuuksia. Sote-organisaatiossa voi olla useita terveydenhuollon ja sosiaalihuollon järjestelmiä. Organisaation omien rekistereiden tietoon perustuva tiedon jalostaminen tietojohtamista varten antaa kokonaiskuvaa kustannusten kohdistumisesta palveluihin, yksikkökohtaista organisaation sisäistä vertailutietoa, mutta ei vertailutietoa eri organisaatioiden välillä eikä tietoa asiakkaiden yksityisen sektorin palveluiden käytöstä tai ylipäätään niistä henkilöistä, jotka eivät käytä sote-organisaation tuottamia palveluja. Kokonaiskuvan muodostaminen asiakkaasta vaatisi tietojen keräämistä monelta eri taholta.

30 30(49) Tietoja henkilön palveluiden käytöstä on monessa eri organisaatioiden ja rekisterinpitäjien tietojärjestelmissä. Pääpaino tiedossa ei ole asiakas- ja terveystiedoissa vaan palvelun tuottamiseen liittyvien prosessin tiedoista. Asiakkaan tiedot prosessiin liittyviä lisätietoja ja mahdollistavat asiakkaiden ryhmittelyn ja tietojen yhdistämisen. Valtakunnallisiin rekistereihin ja tilastotuotantoon välitetty yksilötason tieto tai summatason tieto koostetaan tilastoiksi ja indikaattoreiksi ja hyödynnetään paikallisessa päätöksenteossa vertailutietona. Ad hoc-tyyppiset päättäjien kyselyt edellyttävät tutkimuslupamenettelyä tai tutkimuskäytössä olevan tietoaineiston hyödyntämistä ns. mikrosimuloinnilla. Vaihtoehtojen arviointi simuloinnilla on hyviä esimerkki tiedon hyödyntämisestä valtakunnallisen päätöksenteon tukemisessa. SISU-mikrosimulointimalli ja siihen liittyvää aineistoa käytetään tutkimuksiin ja on laajassa käytössä koko valtionhallinnossa vero- ja sosiaaliturvalainsäädännön valmistelussa, budjetti- ja tulonjakovaikutusten arvioinnissa sekä tavoiteltujen vaikutusten toteutumisen seurannassa. Lainsäädäntö estää myös alueellista tai sairaanhoitopiiritasoista asiakas- ja potilastiedon yhdistämistä ja hyödyntämistä tiedolla johtamisen tukena käytettäviin tietovarastoihin eri rekisterinpitäjien varannoista Helsinki ja HUS kehittivät yhteistä tietovarastoa kokeiluluonteisesti (Proof of Concept), mutta tietojen jatkuvaan yhdistämiseen ei myönnetty lupaa. Lainsäädäntö ei kuitenkaan estä yhteistä kehittämistyötä ja viitearkkitehtuurin kehittämistä eri organisaatioiden tiedolla johtamisen kehittämiseen, tiedon yhtenäistämisen kehittämistä (koodistot, DRG) eikä yhteisten laskentamallien kehittämistä. Tietojohtamiseen liittyviä asiakas- ja potilastiedon hyödyntämisen haasteita: - Organisaatiokohtaiset ratkaisut. Samaan tarpeeseen kehitetään monia erillisiä ratkaisuja. - Manuaalinen ja paperimuotoinen hidas tiedonvälitys erityisesti sosiaalihuollossa ulkoisten palveluiden käyttöön liittyen - Rajallinen osaaminen ja resurssit toteuttaa ratkaisuja - Osa valtakunnallisesti kerätystä tiedosta tulee myöhään hyödynnettäväksi sote-organisaatioille. Toisaalta kaikkea valtakunnallisesti kerättyä tietoa ei pidetä vertailukelpoisena eikä sote-organisaatioita hyödyttävänä. - Lainsäädännölliset rajoitteet potilastiedon jatkuvaan hyödyntämiseen tietojohtamisen tarpeisiin sairaanhoitopiiritasolla ja valtakunnallisella tasolla Tarpeita ja mahdollisuuksia asiakas- ja potilastiedon käyttöön tietojohtamisessa: - Sote-uudistuksen myötä rekisterinpitäjien määrä vähenee ja samalla mahdollisuus laajempi tiedon hyödyntämiseen paranee. Nykyisin perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon tietojen yhdistäminen ei ole sallittua sairaanhoitopiirien sisällä. Asiakas- ja potilastiedon hyödyntämisen kehittäminen tulisi mahdollistaa myös valtakunnalliseen päätöksentekoon kehityshankkeilla ilman tutkimusvelvoitetta. - Nykyinenkään lainsäädäntö ei estä yhteistä kehittämistyötä esim. tiedolla johtamisen viitearkkitehtuuri eikä yhtenäisen tietoarkkitehtuurin (koodistot, palvelutieto) ja menetelmien kehittämistä (kustannuslaskenta)

31 31(49) - Yhtenäinen palvelutieto on valtakunnallisen ja alueellisen tietojohtamisen mahdollistaja. DRG-pohjainen tuotemäärittely on laajenemassa perusterveydenhuoltoon, suun terveydenhuoltoon ja sosiaalihuoltoon - Yhtenäisten kustannusten ja hoitojen vaikuttavuuden arviointitapojen kehittäminen yhteistyössä kansallisella tasolla myös perusterveydenhuoltoon ja sosiaalihuoltoon; Kehittäminen edellyttää vastaavaa palvelutietojen yhtenäistä tuotteistamista, mitä on tehty yhteistyössä pitkään erikoissairaanhoidon alueella. - Valtakunnallisen tiedon reaaliaikaisempi ja automaattisempi keruu sekä nykyistä nopeampi vertailutiedon julkaisu sote-organisaatioiden päätöksentekoa tukevaksi. - Tutkimus- ja kehittämistoiminnalla kehitettyjen mallien ja menetelmien vieminen tietotuotantoon ja hyödynnettäväksi sekä sote-organisaatioiden että valtakunnallisen päätöksenteon tueksi; esimerkkinä pitkään jatkunut Perfect-hanke - Valtakunnallisen kattavan aineiston muodostaminen asiakas-ja potilastiedosta yhdistettynä muihin yleisesti käytettyihin tietolähteisiin (VRK, Kela, Tilastokeskus);Analysointimallien kehittäminen päätöksenteon tueksi. Samaa aineistoa voidaan hyödyntää myös tutkimukseen ja kehittämiseen. 3.4 Tilastotuotanto Asiakas- ja potilastietoihin perustuvia valtakunnallisia ja virallisia tilastoja ja indikaattoreita tuotetaan pääasiassa THL:n toimesta perustuen THL:n ylläpitämiin valtakunnallisiin rekistereihin. THL:n rekistereiden erityisesti hoitoilmoitusrekistereiden - tietoja voidaan hyödyntää myös Tilastokeskuksen ja Kelan tuottamissa tilastoissa. Vastaavasti THL:n tilastotuotanto hyödyntää Tilastokeskukselta saatavia sosioekonomisia ja kuolemansyytietoja ja Kelalta sairausvakuutuksen mukaisia korvaustietoja. Tietojen keruu sote-organisaatioista valtakunnallisiin rekisterein on kuvattu kohdassa Asiakas- ja potilastietoja hyödynnetään myös EU-vaatimusten mukaiseen tilastointiin ja kansainväliseen tilastointiin. Tilastotuotannolla on pitkät perinteet ja niitä tuotetaan tilastoraportteina ja -katsauksina ja kokoomajulkaisuina. Tilastoja julkaistaan Suomen virallinen tilasto (SVT) -sarjassa. Tilastotietoa tuotetaan myös tilasto- ja indikaattoritietokantoina mm. SOTKAnet, Hyvinvointikompassi, Terveytemme, Palveluvaaka, Teaviisari, Sydän- ja verisuonitautirekisteri, Tartuntatautirekisterin tilastotietokanta sekä valmiiksi tuotettuina aihealuekohtaisina keskeisten tietojen raportteina ja eri tarkastelunäkökohtia mahdollistavina kuutiona ja tiivisteinä. Valtakunnallisten rekisterein tiedonkeruu on säädetty lainsäädännöllä tilastotuotantoa tukevaksi. Käytännön esteenä ovat tiedon välityksen hitaus viranomaisten välillä. Sote-uudistuksen yhteydessä on mahdollisuus uusia myös tilastotuotantoa ja siihen liittyviä tietotarpeita ja tiedon keruun toteutusvaihtoehtoja. Nykyinen valtakunnallinen tilastointi koskee pääsääntöisesti julkista sektoria. Sote-uudistuksen myötä lienee tarpeen tuottaa tilastointia myös yksityiseltä sektorilta.

32 Tilastotuotantoon liittyviä asiakas- ja potilastiedon hyödyntämisen haasteita: 32(49) - Tilastotiedon tuottaminen koetaan lisätyönä sote-organisaatioissa - Osittain rinnakkaista tiedon keruuta eri rekistereihin ja potilastiedon arkiston välillä - Tiedon keruu monelta eri toimijalta vaikuttaa tiedon laatuun - Käytössä vielä manuaalisia tiedonkeruuratkaisuja - Viive tiedon keruun ja hyödyntämisen välillä. Aikaa kuluu myös tietojen saamiseen kentältä. - Tietoa kerätään paljon, mutta osa tiedoista ei ole hyödynnettävissä kaikkiin kehittämistarpeisiin riittävän reaaliaikaisesti - Tiedon hallitaan monissa eri aikoina kehitettyihin tietokantoihin. Kokonaisuus on vaikeasti hahmotettava ja hallittava. - Indikaattoreita kehitetään paljon, mutta ei ole resursseja ylläpitää niitä kaikkia. Kehittämistyö edellyttää aikaa ja asiantuntemusta. - Tilastojen ja indikaattoreiden tulkinta ja hyödyntäminen voi vaatia erityisosaamista. - Tiedon keruun yhtenäistämistä ei ole huomioitu Kanta-ratkaisuiden kehittämisessä. Kantaa on kehitetty hoidollisesta näkökulmasta. Tarpeita ja mahdollisuuksia asiakas- ja potilastiedon käyttöön tilastotuotannossa - Tilasto- ja rekisteritoiminnan tiedon laadun ja tiedon ajantasaisuuden kehittäminen - Tiedon julkaisu tiedon toimittajille jo keruuvaiheen yhteydessä - Tiedonkeruun sähköistäminen - Tiedon automaattisen tarkastuksen lisäämistä - Kanta-tiedonkeruun ja Kantasta suoraan saatavan tiedon hyödyntäminen tilastoinnissa - Rekistereitä koskeva lainsäädäntö muuttuvia tietotarpeita tukevaksi; ei tietokenttätasolla - Tilastojen ja indikaattoreiden sekä erillisrekistereiden tietosisällön arviointi: o Mitä tietoa ja kuinka usein tarvitaan seurantaan ja ohjaukseen valtakunnallisella tasolla ja kuinka usein? o Mitä valtakunnallista tietoa sote-organisaatioissa tarvitaan päivittäisessä toiminnassa? o Miten turvataan pitkien aikasarjojen jatkuvuus? o Mitkä nykyisten rekitereiden tiedot voidaan saada Kanta-palveluiden kautta? o Pelkästään tilastointia varten tehtävän kirjaamisen vähentäminen hyödyntämällä rakenteista tietoa; Samojen tietorakenteiden hyödyntämistä eri käyttötarkoituksiin o Summatasoisen tiedonkeruun sijasta rakenteisen ja yhtenäisen tiedon hyödyntämistä o Voidaanko joitakin erikseen kerättyjä summatason tilastotietoja tuottaa suoraan Kantan tiedoista ja Kantan raportointiratkaisuilla? o Alueellisten laaturekistereiden ja valtakunnallisten rekistereiden roolit ja vastuut tulisi selkeyttää.

33 33(49) 3.5 Innovaatiotoiminta Sitran määritelmän mukaan innovaatio on hyödynnetty osaamislähtöinen kilpailuetu. Näin määriteltynä innovaatiotoiminnalla pyritään aikaansaamaan osaamislähtöistä kilpailuetua. Perinteisesti innovaatiotoimintaa on tehty pääasiassa erilaisten tutkimus- ja kehityshankkeiden tai niistä vastaavien tuotekehitysorganisaatioiden toimesta. VTT erottelee innovaatiotoiminnasta kahdenlaista tekemistä. Julkisen palvelutuotannon innovaatiot (public service innovations) ovat uudistuksia, joilla julkisen sektorin jonkin osa-alueen palveluja ja niiden tuottamisen tapoja parannetaan. Tähän ryhmään kuuluvat tuoteinnovaatiot ja prosessi-innovaatiot. Usein tuote- ja prosessi-innovaatiot liittyvät toisiinsa. Palvelutuotannon innovaatiot voivat sisältää uuden teknologian hyödyntämistä, mutta yhtä hyvin ne voivat painottua uusien palvelutarpeiden tunnistamiseen ja puhtaasti organisatorisiin ratkaisuihin. Palveluinnovaatioita tehdään pääasiassa palveluita tuottavissa organisaatioissa (terveyskeskuksissa, sairaaloissa, sairaanhoitopiireissä jne.) ja niiden muodostamissa verkostoissa tai niitä tukevissa kehittämiskeskuksissa. Johtamis- ja toimintamalli-innovaatiot (public management/governance innovations) ovat uudistuksia, joita voidaan soveltaa laaja-alaisesti julkisen sektorin johtamisessa. Erotukseksi palveluinnovaatioista ne eivät ole sektorikohtaisia. Johtamisinnovaatiot voivat syntyä jollakin sektorilla ja levitä sieltä laajemmalle, tai ne voivat syntyä korkeammalla hierarkiatasolla tai hallinnon kehittämishankkeissa. Sosiaali- ja terveydenhuollossa innovointia on tehty ja tehdään paikallisella, alueellisella ja valtakunnallisella tasolla. Innovaatiotoiminnan ohjausta ei ole keskitetty. Hankkeita ja ohjelmia käynnistetään opetuksen, sosiaali- ja terveydenhuollon sekä elinkeinopolitiikan alueilla osin paikallisesti, osin alueellisesti ja osin valtakunnallisesti. Eri tahoilla on usein toisistaan erilaisia intressejä innovaatioiden suhteen. Eri toimijat ovat itsenäisiä ja voivat päättää innovaatiohankkeiden käynnistämisestä ja tulosten hyödyntämisestä. Korkeakoulukeksintölain soveltaminen yliopistoissa on vähentänyt keksintöyhteistyötä tutkijoiden ja yritysten välillä. Puutteita on myös vakiintuneista prosesseista, joiden avulla innovaatioita kehitetään, viedään käytäntöön, levitetään ja kaupallistetaan. Innovaatiotoimintaan liittyviä tarpeita sosiaali- ja terveydenhuollossa on selvitetty mm. Isaacushankkeen esiselvityksessä. Sote-tietojen hyödyntämisen tavoitteiksi asetettiin tietoaineistojen tuen reaaliaikaiselle palvelutuotannon johtamiselle ja yhteiskunnalliselle päätöksenteolle sekä tutkimus-, innovaatio- ja elinkeinotoiminnalle. Tämä voidaan mahdollistaa säätämällä lainsäädäntöä tukemaan sote-tietojen toissijaisista käyttötarkoituksista sekä kehittämällä ja resursoimalla tiedon toissijaista käyttöä. Viimeisten vuosien aikana innovaatiotoiminnassa on maailmanlaajuisestikin siirrytty yhä enemmän tuotekehitysorganisaatioiden johtamasta innovaatiotoiminnasta laajemmin asiakkaita, henkilöstöä ja muita sidosryhmiä osallistavaan monitieteiseen innovaatiotoimintaan. Yksi Sitran Isaacus-hankkeen tavoitteista on laajempien sidosryhmien osallistaminen koko sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmän innovaatiotoimintaan.

34 34(49) Innovaatiotoimintaan liittyviä asiakas- ja potilastiedon hyödyntämisen haasteita: - Tutkimus- ja kehityshankkeissa pilotoituja innovaatioita ei oteta laajemmin käyttöön - Uusien innovaatioiden integroituminen nykyisiin prosesseihin vaatii päätöksentekoa useilta tahoilta - Lupien ja tiedon saanti innovaatiotoimintaan. Sosiaali- ja terveydenhuollon tiedot ovat arkaluonteisia ja tietosuojasäädökset ovat tiukat - Julkisen sektorin jatkuva rahapula - Investointien hyödyt tulevat viiveellä Tarpeita ja mahdollisuuksia asiakas- ja potilastiedon käyttöön innovaatiotoiminnassa: - Kannusteita uusien innovatiivisten toimintamallien kokeilemiseen - Tarvitaan ymmärrystä teknologian mahdollisuuksista ja kykyä kyseenalaistaa toimintatapoja sekä halua uudistaa myös omaa työtään. Terveydenhuollon innovaatiotoimintaan tarvitaan käytännön lattiakokemusta ja uusien toimintamallien kokeilukulttuuria enemmän kuin suuria tietomassoja. - Innovatiiviset julkiset hankinnat o Kehityshankkeen voi nähdä osana laajempaa prosessia, jota voidaan kutsua innovatiiviseksi julkiseksi hankinnaksi. o Markkinoiden kehittyminen merkitsee parhaimmillaan tervettä hintakilpailua, tarjonnan joustavaa sopeutumista (julkiseen) palvelutarpeeseen ja uusia innovatiivisia palveluntuotantoratkaisuja. - Innovaatiotoiminnan immateriaalioikeuksien kannalta on o tärkeää varmistaa, että kehityshankkeessa minkään kolmannen osapuolen mahdollisia oikeuksia ei loukata, eli muille kuuluvia oikeuksia ei käytetä ilman näiden suostumusta. o tärkeää varmistaa, että sopijapuolten kesken oikeuksien siirrosta sovitaan varsinaisen hankinnan asianmukaisen toteuttamisen mahdollistamiseksi o tärkeää varmistaa, kenelle mahdollisesti hankinnan yhteydessä syntyvät oikeudet kuuluvat hankinnan päättyessä 3.6 Valvonta Valvira ohjaa koko terveyden hyvinvoinnin kohdealueen valvontaa kattaen sosiaali- ja terveydenhuollon lisäksi myös ympäristöterveydenhuollon, alkoholilain ja tupakkalain säädökset. Aluehallintovirastot (AVI) ovat itsenäisiä virastoja ja suorittavat valvonnan alueilla. Valvira valvoo useilla alueilla toimivia valtakunnallisia toimijoita. Koko kohdealueen valvonta tehdään sekä suunnitelmallisesti vuosisuunnitelman mukaan ja reaktiivisesti valitusten ja havaintojen perusteella. Sote-organisaatiot ovat vastuussa asiakas- ja potilastietojen tietoturvallisesta käsittelystä ja tietosuojan varmistamisesta. Valvonta suoritetaan omavalvonnan suunnitelman mukaisesti. Fimea valvoo apteekkien, sairaala-apteekkien ja lääkekeskusten toiminnan lainmukaisuutta. Fimealla, Valviralla ja aveilla on oikeus Reseptikeskuksen ja Reseptiarkiston tietoihin lääkemääräyslain mukaisesti.

35 35(49) Myös TSV:llä on oikeus saada tiedot käsiteltävistä henkilötiedoista sekä kaikki tiedot, jotka ovat tarpeen henkilötietojen käsittelyn lainmukaisuuden valvonnassa. Tietosuojalautakunnalla on vastaava oikeus sen käsiteltävissä asioissa. Tietosuojavaltuutetulla on oikeus tarkastaa henkilörekistereitä ja käyttää tarkastuksessa asiantuntijoita. Tarkastus on toimitettava niin, että siitä ei aiheudu rekisterinpitäjälle tarpeettomasti haittaa ja kustannuksia. Valvonnan tarpeet poikkeavat osittain muista toissijaisen hyödyntämisen tarpeista. Valvontaviranomaiset hyödyntävät suoraan yksittäisiä asiakas- ja potilasasiakirjoja. Valvonnalla on oikeus saada toimintayksiköiltä tapauskohtaisesti tietopyynnöillä sosiaalihuollon asiakastietoja ja terveydenhuollon potilastietoja. Tieto saadaan paperilla tai pdf-muodossa. Tietoa kerätään myös kyselyillä. Tavoitteena on saada tietoa suoraan rekistereistä ja sähköisen asioinnin kautta. Suunnitelmaperusteinen ja ennakoiva valvonta edellyttää hoitotapahtumiin liittyvän tiedon systemaattista analysointia riskien löytämiseksi. Valvontaviranomainen kehittää valvontamenetelmiä mukaan lukien olemassa olevan tiedon hyödyntämistä, mutta tehtäviin ei kuulu tutkimustyö. Asiakas- ja potilastiedon hyödyntämisen haasteita valvonnassa: - Valvonnan näkökulmasta hyödynnettävää tietoa olisi paljon, mutta samaan hoitotapahtumaan liittyvä tieto on siiloutunut eri rekistereihin eri virastojen alaisuuteen. - Tietoa on vielä paljon paperimuodossa - Hoitoilmoitusrekistereihin liittyvät aikaviiveet alentavat tiedon hyödynnettävyyttä - Puuttuu kattava sosiaali- ja terveydenhuollon toimipaikkarekisteri, jossa on julkiset ja yksityiset palvelujen tuottajat. THL:n Topi on kattavin nykyisistä rekistereistä, mutta ei ollenkaan riittävä. Topi ei sisällä tietoa kaikista julkisen sektorin toimijoista. Tarpeita ja mahdollisuuksia asiakas- ja potilastiedon käyttöön valvonnassa: - Valvonnan tietotarpeet tulee huomioida tasavertaisena tarpeena suunnittelun, ohjauksen ja seurannan tarpeiden kanssa. - Valvonnalla on tarve hyödyntää tapahtumatasoista asiakas- ja potilastietoa analysointiin erityisesti hoitoilmoitustietoja, sähköisiä reseptitietoja, Kantan potilastiedon arkistoa ja tulevaisuudessa sosiaalihuollon tietoja Kantasta. - Tilastotuotannolla ja valvonnalla on eri kiinnostuksen kohde samaan tietoon. Valvonta on kiinnostunut poikkeamista. - Valvontaviranomiasilla ei ole resursseja ja mahdollisuuksia itsenäiseen tiedonkeruuseen. Valvonnan tulisi saada tiedot mahdollisimman suoraan kentän järjestelmistä, Kantasta tai THL:n rekistereistä. - THL:n rekisteritietojen hyödyntäminen analytiikalla ennakoivan valvonnan tueksi. - Kantan tieto tulisi olla hyödynnettävissä rakenteisena eikä potilasasiakirjamuodossa. - Kattava toimintayksikkörekisteri: Näkyvyys palveluihin ja palveluntuottajiin kansallisen palveluarkkitehtuuria (Kapa) hyödyntämällä. - Yrittäjien lupamenettelyihin yhteinen portaali. Nyt yrityksen toiminnan käynnistäminen voi hidastua jonkun luvan puuttumiseen.

36 36(49) 3.7 Palvelujärjestelmän ohjaus Sosiaali- ja terveyspalvelujen palvelujärjestelmän ohjauksen tehtävä on tuottaa tietoa sote-organisaatioiden ja kansallisen päätöksenteon tueksi. Asiakas- ja potilastiedosta jalostetaan tietoa sosiaalija terveydenhuollon lakisääteisten tehtävien toteutumisen seurantaan, tilastojen ja indikaattorien tuottamiseen. Palvelujärjestelmän ohjaus ja kehittäminen edellyttävät tutkimustyötä, laskentamenetelmien kehittämistä, olemassa olevien indikaattorien hyödyntämistä ja uusien kehittämistä. Oleellista on kyky analysoida ja hyödyntää olemassa olevaa tietoa päätöksenteon tueksi koskien koko palvelujärjestelmää tai siihen liittyviä toimintamallien kokeiluja. Hyvinvointikompassi on esimerkki indikaattorikokoelmasta, joiden avulla kunta tai alue voi seurata ja vertailla omaa kehitystä. Asiakas- ja potilastiedon lähteenä käytetään THL:n hoitoilmoitustietoja, sosiaalihuollon rekisteritietoja ja organisaatioiden toimittamia talous- ja kustannustietoja. Hoidollisen taloudellisen ja hoidollisen vaikuttavuuden arviointi edellyttää muiden tietojen hyödyntämistä. Hoitoilmoitustietoon yhdistetään tietoja myös Kelalta ja Tilastokeskukselta. Avoterveydenhuollon tietojen keruu on tuonut perusterveydenhuollon tiedot hyödynnettäväksi. Aiemmin perusterveydenhuolto oli musta aukko. Väestötutkimusten kautta on mahdollista kerätä tietoa myös henkilöiltä, joista ei saada tietoa valtakunnallisten rekistereiden kautta. Väestötutkimukset antavat poikkileikkauskuvaa koko väestöstä, mutta kun vastausprosentti on alhainen (40 %), tiedon hyödynnettävyyskin vähenee. Erikoissairaanhoidon osalta sairaanhoitopiirit ja THL ovat kehittäneet yhtenäiset arviointiperusteet erikoisairaanhoidon palveluiden tuottavuudelle. Ratkaisu perustuu DRG-pohjaiseen tuotetietoon. THL vastaa sote-organisaatioiden palveluiden teknisestä yhtenäistämisestä ja erikoissairaanhoidon vertailukelpoisen kustannustiedon tuottamisesta. Yhdistettynä potilastietoon ratkaisu mahdollistaa potilaskohtaisen palvelukohtaisen kustannusten vertailun. Tietoja voidaan tarkastella kuntatasolla ja sairaanhoitopiiritasolla. Potilastietojärjestelmästä saadaan potilaan palvelut, mutta ei kustannustietoa. Tiedon hyödynnettävyyden kannalta tietoja on kerättävä ja yhdisteltävä yksilötasolla. Tutkimusvaiheessa ja indikaattorien tuottamisessa kiinnostuksen kohteena ei ole yksittäisen henkilön tieto. Asiakas- ja potilastiedon hyödyntämisen haasteita palvelujärjestelmän ohjauksessa: Tiedon laadun parantaminen tiedon kirjausvaiheessa (esim. diagnoosit, sivudiagnoosit) Yksityisen terveydenhuollon tietoja ei saada riittävästi. Nykyisin yksityisen sektorin tietoja saadaan Kelalta, mutta tiedon saamisessa pitkä viive. VALVA-hanke (Valinnanvapauden muotoutuminen sosiaali- ja terveyspalveluissa) on odottanut tietoja jo puolitoista vuotta.. Lisääntyvä palveluiden valinnanvapaus ja yksityisen palvelutuotannon toimiminen osana palvelujärjestelmää edellyttää asiakas- ja potilastietojen säännöllistä tiedonkeruuta.

37 37(49) Tarpeita ja mahdollisuuksia asiakas- ja potilastiedon käyttöön palvelujärjestelmän ohjauksessa: Tiedon saanti nykyistä nopeammin sote-organisaatioilta. Mahdollisuus saada tietoa nopeasti käyttöön selvitystoimeksiantoihin Tiedon saanti rakenteisessa muodossa - ei asiakirjoina. Strukturoimaton tieto on vähäarvoista tutkimusten ja selvitysten kannalta. Sama tieto tulisi kerätä ainoastaan kerran ja tietorakenteen tulisi olla standardoitu. Ideaalitilanteessa kaikki tarvittavat asiakas- ja potilastiedot saadaan asiakas- ja potilastietojärjestelmistä nopeasti, vaivattomasti ja automaattisesti. Sama tieto tulisi kerätä ainoastaan kerran ja tietorakenteen tulisi olla standardoitu. Uuden kehittäminen voi alkaa tutkimusten pohjalta. Kehitetyt laskentamallit tulisi ottaa viranomaistehtäväksi vakituiseen ja mahdollisimman automaattiseen tietotuotantoon. Erikoissairaanhoidon vertailutietokanta (benchmarking) on esimerkki käyttäjien kanssa yhdessä määritellyistä indikaattoreista ja tuotetusta palvelusta, johon luotetaan ja jota halutaan hyödyntää. Laskentamalleja voisi laajentaa perusterveydenhuoltoon, sosiaalihuoltoon sekä yksityisen sektorin palvelun tuottajien kustannusten ja vaikuttavuuden vertailuun. Uusien toimintamallien kokeilu ja analysointi ennen laajempaa käyttöönottoa; Kokeilukulttuuri on muissa maissa Suomea vakiintuneempi toimintatapa. Kainuun kokeilu on hyvä esimerkki valtion ohjaamasta kokeilusta. Eksote on lähtenyt liikkeelle kuntien omasta kehittämistarpeesta. Sote tieto hyötykäyttöön-strategian toimeenpanossa määritellään palvelujärjestelmän ohjauksessa tarvittavaa tietoa ja indikaattoreita. Uudistuksen myötä on mahdollisuus selkeyttää nykyisten indikaattorien tarvetta ja niihin kerättävän tiedon ajanmukaisuutta. Rekistereitä tarvitaan vielä sote-uudistuksen jälkeenkin tuottamaan tietoa sote-alueille ja sote-alueista niin kauan kun tavoitteena on tasa-arvoiset sote-palvelut.

38 38(49) 4 Pohdintaa ja johtopäätöksiä Yhtenäinen tietoarkkitehtuuri on asiakas- ja potilastiedon toissijaisen käytön ja valtakunnallisesti vertailukelpoisen tiedon tuottamisen edellytys. Yhtenäisyyttä on edistetty valtakunnallisissa yhtenäisten toimintamallien ja niitä tukevan tiedon ja järjestelmien kehittämishankkeissa. Sote-organisaatiot ovat kehittäneet järjestelmiään ja toimintatapoja kansallisten määritysten ja määräysten mukaisiksi. Sote-organisaatiot välittävät tietoa sekä Kanta-terveysarkistoon että terveydenhuollon valtakunnallisiin henkilörekistereihin ja sosiaalihuollon valtakunnallisiin rekistereihin (THL valtakunnalliset rekisterit), joiden tiedonkeruun tavat ovat muotoutuneen aikaa myöden. Uusimmat tiedonkeruut on toteutettu lähes reaaliaikaisina ja automaattisina. Kantaan toteutetut tiedonkeruut on toteutettu automaattisina ja lähes reaaliaikaisina. Kantaan kerättävää tietoa laajennetaan suunnitelmallisesti ns. vaiheistusasetuksen (Sosiaali- ja terveysministeriön asetus terveydenhuollon valtakunnallisista tietojärjestelmäpalveluista 1257/2015) mukaisesti. Jatkossa Kantaan välitetään tietoja myös yksityiseltä sektorilta sekä sosiaalihuollosta. THL:n valtakunnallisiin rekistereihin välitetään tietoa yksityisen sektorin erikoissairaanhoidon hoitojaksoista. Kanta-arkiston ja terveydenhuollon valtakunnallisten henkilörekistereiden ja sosiaalihuollon rekistereiden tietosisältöjen päällekkäisyys Kanta-palvelujen tietojen käyttö tutkimustoimintaan on lainsäädännöllä mahdollistettu Reseptikeskuksen ja Reseptiarkiston tietojen osalta. Kanta-arkiston potilas- ja asiakasasikirjatietojen mahdollisen hyödyntämisen rajoitteena pidetään asiakirjalähtöisyyttä. Toissijaiseen hyödyntämiseen tieto

39 39(49) halutaan rakenteisessa muodossa. Asiakas- ja potilastiedon toissijainen hyödyntämiselle on tyypillistä, että kiinnostuksen kohteena ei ole niinkään yksilötason tieto vaan hoitoprosessin tieto. Yksilötason tietoa tarvitaan tapahtumatasoisten tietojen yhdistämiseen THL:n valtakunnallisista rekistereistä ja muista tietolähteistä. Sote-palveluiden käyttö, palveluiden vaikuttavuuden ja tehokkuuden arviointi edellyttää tiedon yhdistämistä muiden henkilön hyvinvointiin vaikuttavien palveluiden käytöstä sekä palveluiden tuottamisen kustannuksista. Asiakas- ja potilastieto eivät yksinään riitä tiedon kokonaiskuvan muodostamiseksi henkilön hoitopolusta ja prosessista. THL:n valtakunnallisten rekistereiden pääkäyttötarkoitus on tilastojen tuottaminen ja tutkimus, joskin osa rekistereistä toimii myös hälytysrekisterinä kuten tartuntatautirekisteri ja epämuodostumarekisteri. Rekisterien tietojen hyödyntäminen tutkimustoimintaan on mahdollistettu lainsäädännöllä. THL:n valtakunnallisten rekistereiden tietojen hyödyntäminen suoraan kehittämiseen, tiedolla johtamiseen ja valvontaan ei nykyisen lainsäädännön mukaan ole sallittua. Hyödyntäminen tapahtuu tilastotuotannossa tuotettavien tietojen ja tutkimushankkeissa tuotettavien tutkimusaineistojen hyödyntämisen ja tulosten kautta. Ad hoc-tyyppiset päättäjien kyselyt asiantuntijoilta edellyttävät tutkimuslupamenettelyä ja salassa pidettävän tiedon käyttölupamenettelyä tai tutkimuskäytössä olevan tietoaineiston hyödyntämistä. Sote-organisaatiot voivat hyödyntää oman toiminnan tietojohtamiseen omien asiakas- ja potilasarkistojen tietoja ja hyödyntää valtakunnallisesti jalostettua tilastotietoa esim. vertailutietona. Kehittämishankkeet ja innovaatiotoiminta edellyttävät tutkimuslupamenettelyä. Asiakas- ja potilastietovirrat ensisijaisen ja toissijaisen hyödyntämisen välillä