LIITE Heinäkuu 2016 LAITAKARIN KALA OY. Kalankasvatuslaitoksen ympäristö- ja vesitalouslupahakemus

Transkriptio

1 LIITE Heinäkuu 2016 LAITAKARIN KALA OY Kalankasvatuslaitoksen ympäristö- ja vesitalouslupahakemus

2 1

3 1 Yhteenveto Laitakarin Kala Oy hakee lupaa uuden kalankasvatustoiminnan aloittamiseen Perämerellä Oulun (Haukiputaan) edustalla, Isomatalan koillispuolella. Lupaa haetaan verkkokassikasvatukseen avomerellä, kalojen talvisäilytykseen verkko- ja maa-altaissa sekä perkaamotoimintaan että edellisiin tarvittaviin vedenjohtamisjärjestelyihin Martinniemen Laitakarin (Haukipudas, Oulu) teollisuus- ja satama-alueella. Laitoksella on tarkoitus kasvattaa kirjolohta verkkoaltaissa Suomen valtiolta (Metsähallitus) vuokrattavalla vesialueella. Kansallisen vesiviljelyn sijainninohjaussuunnitelman mukaan alue soveltuu kalankasvatukseen hyvin. Vesienhoitosuunnitelman mukaan alueen pintavesityyppi on Perämeren ulommat rannikkovedet (Hailuoto-Kuivaniemi), ja sen ekologinen tila on hyvä. Kalojen talvisäilytys tapahtuu Laitakarin satamassa Haukiputaan jakokunnalta vuokratulla vesialueella verkko- ja maa-altaissa Laitakarin teollisuusalueella. Rehuvarasto sekä huoltotilat ja vuonna 2018 rakennettava kalojen perkaamo tulevat sijoittumaan myös Laitakariin UPM-Kymmeneltä vuokrattavalle alueelle. Laitakarin Kala Oy on toimittanut hanketta koskevan YVA-tarveharkintatiedustelun Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle , koska kalankasvatushanke ei ole YVA-asetuksen ( /713) 6 :n hankeluettelon mukainen hanke. ELY-keskus teki päätöksen, jonka mukaan ympäristövaikutusten arviointimenettelyä (ns. YVA-menettelyä) ei sovelleta Laitakarin Kala Oy:n suunnittelemaan kalankasvatustoimintaan (päätös liitteenä). Kasvatettava kalamäärä on noin kg vuodessa ja kasvatuksessa käytetty rehumäärä kg vuodessa. Vesistöön päätyvä fosforikuormitus on enintään kg vuodessa, mikä on hakijan esitys myös määrääväksi luparajaksi. Typpikuormitus on noin kg vuodessa. Talvisäilytettävän kalan määrä Laitakarissa on enintään kg vuodessa. Kalojen ylläpitoruokintaan käytetään rehua loka-toukokuun välisenä aikana noin kg. Siitä aiheutuva kuormitus on hyvin vähäistä, arviolta alle 1 % verkkoallaskasvatuksen kuormituksesta. Talvisäilytyksessä tuorevesi maa-altaille, joissa kaloja ei ruokita, otetaan merestä ( l/s) ja johdetaan takaisin mereen ns. läpivirtauksena. Tuotetusta kalamäärästä perataan noin kg kesä-huhtikuun välisenä aikana ja perkeitä muodostuu noin kg vuodessa. Perkeet kerätään suoraan perkauksesta hapotuskonttiin, josta ne toimitetaan aluksi Oulun biotehtaalle (Oulun Jätehuolto Oy) Ruskoon biokaasutettavaksi. Perkausjätevesiä muodostuu enimmillään noin 2250 m 3 vuodessa. Perkausvedet johdetaan kunnalliseen viemäriverkostoon. Laitakarin kalankäsittelyhallissa käytetään vuodessa noin 90 litraa desinfiointiainetta ja noin 400 litraa muita elintarviketiloihin soveltuvia pesuaineita pintojen puhdistukseen. Puhdistusvedet menevät kunnalliseen viemäriin. Kuolleet kalat, arviolta noin kg vuodessa, poistetaan aina verkkoaltaista. Tarvittaessa kalat tutkitaan laboratoriossa tautiepäilysten selvittämiseksi. Lääkerehua käytetään eläinlääkärin ohjeistuksen mukaan tarvittaessa. Kalojen ruokinta tapahtuu kerran tai kaksi kertaa päivässä veneellä. Rehu puhalletaan veneeseen sijoitetusta rehusiilosta verkkoaltaisiin. Ruokintaa säädellään automatiikalla altaan biomassan, kalojen koon (g) ja veden lämpötilan mukaan. Kuormitus pyritään pitämään mahdollisimman alhaisena ruokinnan optimoinnilla, sopivalla rehun laadulla ja yliruokintaa välttämällä.

4 Virtaus- ja vedenlaatumallinnuksen perusteella Laitakarin kalanviljelylaitoksen kuormituksen vaikutus vesistön ravinnepitoisuuksiin ja rehevyyteen jää hyvin pieneksi hyvistä virtaus- ja laimentumisolosuhteista johtuen. Mallitarkastelun perusteella fosforipitoisuus nousee kasvatusalueella heinä-elokuussa pintakerroksessa keskimäärin noin 1 µg/l, mutta laskee varsin nopeasti laitoksen lähialueelle tasolle 0,3 µg/l. Suurinta pitoisuuksien kasvu on syyskuussa, jolloin fosforipitoisuus voi nousta laitosalueen välittömässä läheisyydessä enimmillään noin 2 µg/l. Kaikki mallinnetut pitoisuuslisäykset jäävät alle yleisesti käytetyn kokonaisfosforin määritysmenetelmän määritysrajan (3 µg/l). Fosforikuormituksesta arviolta alle kymmenys on levästölle käyttökelpoisessa muodossa. Mallitarkastelun perusteella typpipitoisuus nousee kuormituksen vaikutuksesta kasvatusalueella heinä-elokuussa pintakerroksessa keskimäärin noin 11,5 12,5 µg/l, mutta laskee varsin nopeasti tasolle 3 4 µg/l. Syyskuussa, jolloin kuormitus on suurimmillaan, typpipitoisuus voi nousta laitosalueen läheisyydessä enimmillään noin 20 µg/l. Arvioidulla ravinnepitoisuuksien kasvulla ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta kasviplanktonin määrään ja vesistön rehevyyteen Haukiputaan edustan merialueella. Vesistön ekologisen tilan ei arvioida heikentyvän nykyisestä kalankasvatuksen kuormituksen vaikutuksesta. Lähimpien rantojen ja pohjan makrofyyttikasvillisuuden ei arvioida merkittävästi lisääntyvän, eikä hankkeella arvioida olevan merkittävää vaikutusta vedenalaiseen luontoympäristöön. Myöskään kalastolle ja kalastukselle toiminnasta ei arvioida aiheutuvan merkittävää haittaa. Hankkeella ei arvioida tässä hakemuksessa esitetyllä tavalla toteutettuna olevan läheisiin Natura 2000-alueisiin sellaisia vaikutuksia, että varsinainen luonnonsuojelulain 65 :n tarkoittama Natura-arviointi olisi tarpeellinen. Toiminnasta ei arvioida aiheutuvan haittaa ihmisten terveydelle ja yleiselle viihtyisyydelle. Myöskään muita merkittäviä ympäristövaikutuksia toiminnasta ei arvioida aiheutuvan. Merellä lähimpään asuttuun kiinteistöön on matkaa noin 3,5 km ja Laitakarissa teollisuusalueella on hyvä suojaetäisyys lähimpiin loma- ja asuinkiinteistöihin. Luonnonvarakeskuksen (LUKE) kanssa tehtävään kumppanuussopimuksen liittyen laitokselle seurataan ja kehitetään kalojen kasvatusta ja mm. rehunkäytön tehokkuutta. Myös veden tilan laatutekijöitä (mm. ns. ympäristöpoijujen automaattimittareilla) ja eliöstöä voidaan seurata kumppanuussopimukseen liittyen. Vesistövaikutuksia tarkkaillaan viranomaisten hyväksymällä tavalla. Suomen kansallisena tavoitteena on kotimaisen kalan käytön lisääminen, joten toiminta on siten Vesiviljelystrategian 2022 mukainen. Täydessä laajuudessa toimiessaan laitos työllistää suoraan 8 12 henkeä. Kalankasvatuslaitoksen kokonaistyöllisyysvaikutus on työpaikkaa. Kirjolohi on suomalaisen kalanjalostuksen tukijalka, jonka ympärille muu jalostustoiminta, kalan jakelu ja vähittäiskauppa kytkeytyy ja rakentuu. Kotimaisen viljelytuotannon riittävyys vaikuttaa näin suoraan Suomen kalanjalostusteollisuuden toimintaedellytyksiin. Lisäksi vesiviljely tuottaa ravintoa, joka on koko väestön saatavilla, ja jolla on monia hyödyllisiä terveysvaikutuksia. Lisäksi kotimainen elintarvikekalan tuotanto korvaa tuontia, joten toiminnan vaikutus kauppataseeseen on positiivinen. 2

5 Sisältö 1 Yhteenveto Sisällys 1 TAUSTATIEDOT JA TOIMEKSIANTO TOIMINTA, JOLLE LUPAA HAETAAN HAKIJAN YHTEYSTIEDOT TIEDOT KIINTEISTÖSTÄ JA NIILLÄ SIJAITSEVISTA LAITOKSISTA TOIMINNAN KUVAUS JA PÄÄSTÖT Yleiskuvaus Päästöt vesistöön Muut päästöt ja jätteet Energian käyttö Riskit ja häiriötilanteet Hanke- ja vuorovaikutussuunnitelma HYVÄN YMPÄRISTÖNSUOJELUN TURVAAVAT TOIMENPITEET JA MENETTELYTAVAT BAT ja BEP Kalankasvatuksen ravinnekuormituksen pienentäminen Ympäristövaikutusten pienentäminen laitosten sijaintia ohjaamalla ESITYS LUPARAJOIKSI YMPÄRISTÖOLOSUHTEET JA VESISTÖN TILA Yleiskuvaus ja virtaamat Veden laatu Kasviplankton Pohjaeläimistö Ekologinen tila Kalasto ja kalastus Vesistön muu käyttö KAAVOITUS SEKÄ POHJAVESI- JA SUOJELUALUEET Kaavoitustilanne Pohjavesialueet Suojelualueet RAJANAAPURIT JA MUUT ASIANOSAISET Rajanaapurit ja rantatilojen omistajat... 32

6 10.2 Osakaskunnat ja muut asianosaiset ARVIO TOIMINNAN YMPÄRISTÖVAIKUTUKSISTA Kalankasvatuksen vesistövaikutuksista yleensä Arvio Laitakarin laitoksen vaikutuksista veden laatuun Mallin kuvaus ja lähtötiedot Mallitarkastelun tulokset Rehevyys ja happitilanne Arvio vaikutuksista pohjaeläimistöön Arvio vaikutuksista vesistön ekologiseen tilaan Arvio vaikutuksista kalastoon ja kalastukseen Arvio muista ympäristövaikutuksista ARVIO VAHINKOJEN KOMPENSOIMISESTA VAIKUTUKSET SUOJELUALUEISIIN NATURA TARVEARVIO Natura-alueiden suojeluperusteet Arvio vaikutuksista ARVIO TOIMINNAN HYÖDYISTÄ JA HAITOISTA TOIMINNAN TARKKAILU VIITTEET Liitteet Liite 1 YVA-tarveharkintapäätös Liite 2 Kalanviljelyn kansallinen sijainninohjaussuunnitelma, kartta Liite 3 Laitakari Kala Oy:n hanke- ja vuorovaikutussuunnitelma 3/ /2017 Liite 4 Mallitarkasteluun perustuvat ravinnepitoisuuslisäykset tulostuspisteissä Pöyry Finland Oy Pirkko Virta, FM Heimo Vepsä, FM Eero Taskila, FM Ella Kilpeläinen, FM Eeva-Leena Anttila, FM Lotta Lehtinen, MMM Tutkijantie 2 A FI OULU Finland Kotipaikka Vantaa, Finland Y-tunnus Tel Fax

7 3 1 TAUSTATIEDOT JA TOIMEKSIANTO Laitakarin Kala Oy suunnittelee uuden kalankasvatustoiminnan aloittamista Perämerellä Oulun (Haukiputaan) edustalla, Isomatalan koillispuolella yli 20 metrin syvyisessä vedessä (Kuva 5-1). Lupaa haetaan verkkokassikasvatukseen avomerellä, kalojen talvisäilytykseen verkko- ja maa-altaissa sekä perkaamotoimintaan että edellisiin tarvittaviin vedenjohtamisjärjestelyihin Martinniemen Laitakarin (Haukipudas, Oulu) teollisuus- ja satama-alueella. Kyse on kirjolohen verkkoallaskasvatuksesta avomerellä Suomen valtiolta (Metsähallitus) vuokrattavalla vesialueella. Kansallisen vesiviljelyn sijainninohjaussuunnitelman (2014) mukaan alue soveltuu kalankasvatukseen hyvin. Oulujoen-Iijoen vesienhoitosuunnitelman mukaan alueen pintavesityyppi on Perämeren ulommat rannikkovedet (Hailuoto-Kuivaniemi), ja sen ekologinen tila on hyvä. Kalojen talvisäilytys tapahtuu Laitakarin satamassa Haukiputaan jakokunnalta vuokratulla vesialueella sekä maa-altaissa Laitakarin teollisuusalueella. Rehuvarasto sekä huoltotilat ja vuonna 2018 rakennettava kalojen perkaamo tulevat sijoittumaan myös Laitakariin UPM-Kymmeneltä vuokrattavalle alueelle (Kuva 5-2). Laitakarin Kala Oy on toimittanut hanketta koskevan YVA-tarveharkintatiedustelun Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle , koska kalankasvatushanke ei ole YVA-asetuksen ( /713) 6 :n hankeluettelon mukainen hanke. Hakijan näkemyksen mukaan hanke ei luonteeltaan ja alueen ympäristön ominaisuuksien takia ole vaikutuksiltaan sellainen, että se edellyttäisi YVA-menettelyä, vaan sen ympäristövaikutukset voidaan arvioida riittävällä tavalla lupamenettelyn yhteydessä. ELY-keskus teki päätöksen, jonka mukaan ympäristövaikutusten arviointi-menettelyä (ns. YVA-menettelyä) ei sovelleta Laitakarin Kala Oy:n suunnittelemaan kalankasvatustoimintaan (päätös tämän selvityksen liitteenä 1). Laitakarin Kala Oy on antanut Pöyry Finland Oy:lle toimeksiannon laatia ympäristö- ja vesitalouslupahakemus merialueella tapahtuvalle kalankasvatukselle ja kalojen talvisäilytykselle Laitakarin satama-alueella. 2 TOIMINTA, JOLLE LUPAA HAETAAN Laitakarin Kala Oy hakee vesilain ja ympäristönsuojelulain mukaista lupaa kalojen verkkoallaskasvatukselle avomerellä, Suomen valtion omistamalla, Metsähallitukselta vuokrattavalla noin 6 ha:n suuruisella vesialueella (esisopimus vuokrauksesta, hakemuslomakkeen liite 6.1) sekä kalojen talvisäilytykseen verkko- ja maa-altaissa, perkaamotoimintaan ja siihen sekä maa-altaiden toimintaan tarvittaviin vedenjohtamisjärjestelyihin Martinniemen Laitakarin (Haukipudas, Oulu) teollisuus- ja satama-alueella. Kasvatettava kalamäärä on noin kg vuodessa ja kasvatuksessa käytetty rehumäärä kg vuodessa. Vesistöön päätyvä fosforikuormitus on enintään kg vuodessa ja typpikuormitus noin kg vuodessa. Merellä tapahtuvan verkkokassikasvatuksen lisäksi haetaan lupaa kalojen talvisäilytykselle osittain verkkoaltaissa Laitakarin satamassa, Haukiputaan jakokunnalta vuokrattavalla noin 3 ha:n suuruisella vesialueella (vuokrasopimus, hakemuslomakkeen liite 6.2, toimitetaan myöhemmin) sekä maa-altaissa yrityksen Laitakarin teollisuusalueelta UPM-Kymmeneltä vuokraamalla maa-alueella tulevan perkaamon vieressä (vuokrasopimus, hakemuslomakkeen liite 6.3, toimitetaan myöhemmin). Kalat tuodaan talvisäily-

8 tysalueelle aikaisintaan 15.9 ja ne lähtevät merelle viimeistään 10.6 mennessä (talvisäilytyslupaa haetaan ajalle ). Talvisäilytettävän kalan määrä on enintään kg vuodessa. Talvisäilytykseen ja perkaukseen tuotavia kaloja säilytetään kaikki aina joulukuuhun saakka satama-altaassa verkkokasseissa, joista niitä otetaan perkaukseen. Joulukuussa osa kaloista siirretään maa-altaisiin, joista niitä otetaan perkaukseen ja osa jää verkkokasseihin. Talvisäilytyksessä tuorevesi maa-altaille otetaan merestä ( l/s) ja johdetaan takaisin mereen ns. läpivirtauksena ajalla Tuorevedenhankinta maa-altaisiin järjestetään noin metrin päästä 3-4 metrin syvänteestä merialueelta ja purkuputki tulee satama-alueen länsipäähän (asema- ja mittapiirrokset, hakemuslomakkeen liitteet 4.2 ja 4.3). Maa-altaissa kaloja ei ruokita (lietteenpoisto järjestetään), ainoastaan verkkokasseissa olevia kaloja joita siirretään jatkokasvatuksen merelle seuraavana kesänä. Kalojen ylläpitoruokintaan käytetään rehua loka-toukokuun välisenä aikana noin kg. Siitä aiheutuva kuormitus on hyvin vähäistä, arviolta alle 1 % verkkoallaskasvatuksen kuormituksesta. Toimintaan liittyvät tilat, kuten rehuvarasto, huoltotilat, maa-altaat (ja niihin liittyvät pumppaamo ja purkuputki) ja kalojen perkaamo (v. 2018) rakennetaan Laitakarin teollisuusalueelle, yrityksen UMP-Kymmeneltä vuokraamalle maa-alueelle. Perkaamolla käytetään merivettä (yhteinen pumppaamo maa-altaiden kanssa) verestykseen enintään 5 m 3 /d ja perkaukseen vesijohtovettä enintään 7 m 3 /d, ja käytettävä vesi johdetaan viemäriverkostossa Oulun Taskilan jätevedenpuhdistamolle. Laitakarin satama-alueelle ei ole voimassa olevaa asemakaavaa. Alueella on voimassa Martinniemen osayleiskaava 2025, jossa Laitakarin satama-alue on osoitettu teollisuus- ja varastoalueeksi (T). Kasvatustoiminta avomerellä on tarkoitus aloittaa kesällä 2017, minkä vuoksi hakemus pyydetään käsittelemään kiireellisenä. Samalla Hakija pyytää Pohjois- Suomen aluehallintovirastolta vesilain mukaista valmistelulupaa ja ympäristönsuojelulain mukaista aloituslupaa aloittaa ympäristölupahakemuksen mukainen toiminta mahdollisesta muutoksenhausta huolimatta. Valmistelu- sekä aloituslupa merellä tapahtuvaan verkkokassikasvatukseen tarvitaan, jotta kasvatustoiminta päästään aloittamaan heti kun se jääolosuhteiden ja veden lämpötilan osalta on mahdollista vuoden 2017 keväällä. Kalankasvatus avomerilaitoksella rajoittuu ympäristöolosuhteista johtuen touko lokakuuhun, minkä jälkeen kalat siirretään kasvatuspaikalta pois. Poikassiirrot kasvatuspaikalle on siten toteutettava ennen kuin vesi lämpiää liikaa ja kasvukausi käynnistyy. Investointien suuruuden ja kasvatustoiminnan kausiluonteisuuden sekä siihen tarvittavien isojen käyttöpääomien vuoksi on tärkeää saada koko kesän kasvukausi käyttöön, jotta vuonna 2017 voidaan saada kalanmyyntiä ja liiketulosta aikaiseksi. Toiminnanharjoittajan vakuudeksi Pohjois-Suomen aluehallintovirastolle esitetään euroa. Tässä hakemuksen esitetään hanketta koskevat tiedot, kuten toiminnan kuvaus, ympäristön tila, hankkeesta aiheutuva kuormitus, ympäristövaikutukset, korvaukset sekä suuntaviivat tarkkailusta. 4 3 HAKIJAN YHTEYSTIEDOT Laitakarin Kala Oy, Oulu tj. Timo Karjalainen tpkarjalainen@gmail.com, Liike ja yhteisötunnus: Laskutusosoite: OVT-tunnus: , Operaattori: OpusCapita Group Oy, Välittäjätunnus:

9 4 TIEDOT KIINTEISTÖSTÄ JA NIILLÄ SIJAITSEVISTA LAITOKSISTA UPM-Kymmene Oyj:n omistamalla kiinteistöllä ( ), joka on kaavoitettu teollisuusalueeksi, sijaitsee suljettu kaatopaikka sekä mm. vanha voimalaitos ja piippu, joiden purkamisen lupamenettely on kesken (KHO:n käsittelyssä). Ranta-alueella sijaitsee edelleen Martinniemen sahan ja Laitakarin puuhiomon käytössä ollut satama-alue, jonka käyttö on nykyisin hyvin vähäistä. 5 5 TOIMINNAN KUVAUS JA PÄÄSTÖT 5.1 Yleiskuvaus Kirjolohen kasvatus tapahtuu verkkoaltaissa (12 kpl) Metsähallitukselta vuokratulla vesialueella avomerellä Haukiputaan edustalla (Kuva 5-1). Vesisyvyys alueella on yli 20 metriä. Mantereelle, Isoniemeen, on matkaa lyhimmillään noin 3,5 kilometriä. Pyöreiden kasvatusaltaiden halkaisija on 40 metriä, syvyys 8-12 metriä, pinta-ala m 2 ja tilavuus m 3. Kansallisen vesiviljelyn sijainninohjaussuunnitelman (Setälä ym. 2014) mukaan alue soveltuu kalankasvatukseen hyvin (liite 2). Asemapiirros verkkokassien sijoittelusta alueelle on hakemuslomakkeen liitteenä 4.1. Altaat ankkuroidaan valmistajien ohjeiden ja sukeltajien avulla pohjaan ja sijoitetaan niin, että niistä ei aiheudu haittaa vesistön muulle käytölle. Kasvatusallas pääsee liikkumaan vain aallokon ja vedenkorkeuden muutosten mukana. Altaat katetaan verkoilla merimetsojen ja lokkien torjumiksi, merkitään merenkulkuviranomaisen hyväksymällä tavalla ja valaistaan niin, että ne näkyvät myös pimeässä. Kasvatusaltaiden verkot ovat hylkeenkestäviä, ja ne pingotetaan kireälle niin, etteivät hylkeet pääse syömään kaloja verkkosilmien välistä. Luonnonvarakeskuksen (LUKE) kanssa tehtävään kumppanuussopimuksen liittyen laitokselle seurataan ja kehitetään kalojen kasvatusta ja mm. rehunkäytön tehokkuutta. Myös veden tilan laatutekijöitä (mm. ns. ympäristöpoijujen automaattimittareilla) ja eliöstöä voidaan seurata kumppanuussopimukseen liittyen. Vesistövaikutuksia tarkkaillaan viranomaisten hyväksymällä tavalla.

10 6 Kuva 5-1 Kalanviljelylaitoksen sijainti Kasvatettavan kirjolohen määrä tulee olemaan noin kg (lisäkasvu) ja käytettävä rehumäärä noin kg, kun laitos on täydessä toiminnassa. Rehumäärä käytetään lähes kokonaan (99 %) kasvatuskaudella (n ) verkkoallaslaitoksella merellä. Talvisäilytyksessä kalojen määrä on enintään kg ja ylläpitoruokintaan käytetään rehua enintään kg vuodessa. Kalanpoikaset tuodaan tankkiautolla noin g:n painoisina Laitakariin, josta ne siirretään verkkoaltaissa Isomatalan laitokselle, ja niitä kasvatetaan yksi kausi teuraspainoon asti (1,4 2,0 kg). Osaa kaloista kasvatetaan myös suuremmaksi (yli 2 kg) seuraavana kesänä. Kalaa tuotetaan ympäri vuoden, ja jatkossa tuotannon kasvaessa poikasten kokoa ja siirtoajankohtaa suunnitellaan markkinoilla eri ajankohtina tarvittavan kalaraaka-aineen mukaan. Ensimmäiset kalat kesäkaudella perataan juhannuksen tienoilla. Ne kalat, joita ei perata ennen lokakuuta, siirretään hyvissä ajoin ennen jäiden tuloa Isomatalan kasvatuspaikalta talvisäilytykseen Martinniemen Laitakariin perattavaksi talven ja kevään aikana. (Kuva 5-2). Merikasvatuspaikalta tuotaessa kalat jäävät verkkoaltaisiin sataman vesialueelle, joista niitä ensimmäisenä perataan, ja myöhemmin perattavat kalat siirretään maa-altaisiin (6 kpl, yhteistilavuudeltaan m³). Seuraavaksi vuodeksi merelle siirrettävät kalat jäävät verkkoaltaisiin. Maa-altaiden talvivarastointikapasiteetti on noin kg kalaa. Tuorevedenhankinta maa-altaisiin järjestetään noin metrin päästä 3 4 met-

11 rin syvänteestä, ja se on niin sanottua läpivirtausta. Kaloja ei ruokita maa-altaissa, mutta niihin järjestetään kuitenkin lietteen erottaminen joko hydrosykloneilla, tärysihdeillä tai rumpusuodattimella. Verkko-altaat madalletaan kuromalla talvisäilytysalueella 3-4 metriin (vesisyvyys satama-altaassa on noin 6 m). Laitakarissa talvisäilytyksessä on korkeintaan 6 verkkoallasta, joiden yhteistilavuus kurottuna 4 metriin on m³. Loput altaat nostetaan maalle. Seuraavana kesänä, yleensä kesäkuun alussa, ne kalat, jotka eivät saavuttaneet teuraspainoa edellisenä kesänä tai joita kasvatetaan isommaksi fileekalaksi (yli 2 kg), siirretään talvisäilytyksestä kasvatusaltaissa merelle jatkokasvatukseen. Poikaset laitokselle tulevat ensimmäisinä vuosina poikastuottajayrityksiltä sisämaasta tai Iin (Kuivaniemen) Vatungista, jossa niitä kasvatetaan yhden kasvukauden ajan g:n painoisesta lähellä puolenkilon kokoa. Myöhemmin Laitakariin on suunnitelmissa rakentaa oma kiertovesiperiaatteella toimiva poikaslaitos. Poikaslaitokselle haetaan lupaa myöhemmin erikseen. Jos oman poikaslaitoksen rakentaminen ei osoittaudu kannattavaksi, on mahdollista, että Iin (Kuivaniemen) Vatungista (tai sisämaan poikasyrityksen tuotantopaikasta) tulee yritysyhteistyön kautta pysyvä poikastuotantopaikka. Laitoksen huoltotilat, rehuvarasto ja maa-altaat sisältäen pumppaamon ja purkuputken sekä perkaamon (v. 2018) rakennetaan Laitakarin satamaan laitoksen UPM- Kymmeneltä vuokraamalle maa-alueelle (Kuva 5-3). Ensimmäisenä kasvatuskautena (v. 2017) Laitakariin rakennetaan vain kunnallinen vesi- ja viemärilinja ja sinne tuodaan elintarvikeviranomaisen hyväksymä ns. pistokontti, jossa mereltä tuotavat kalat tai talvisäilytyksessä olevista verkkoaltaista otetut kalat tainnutetaan ja verestetään. Tämän jälkeen kalat kuljetetaan kuorma-autolla Iin (Kuivaniemen) Vatunkiin perattavaksi. Kalojen ruokinta tapahtuu kerran tai kaksi kertaa päivässä veneellä. Rehu puhalletaan veneeseen sijoitetusta rehusiilosta verkkoaltaisiin. Ruokintaa säädellään automatiikalla altaan biomassan, kalojen koon (g) ja veden lämpötilan mukaan. Mahdollisesti myöhemmin laitokselle hankitaan ruokintalautta, joka ruokkii keskitetysti useita ympärille sijoitettuja verkkoaltaita uusinta valvonta- ja monitorointitekniikkaa käyttäen. 7

12 8 Kuva 5-2 Talvisäilytysalue Laitakarin satamassa. Perkaus Tuotetusta kalamäärästä perataan noin kg kesä-huhtikuun välisenä aikana. Perkeitä muodostuu noin 15 % eli noin kg vuodessa. Perkausta tehdään 4 5 päivänä viikossa. Perkausjätevesiä muodostuu enintään 11 m 3 päivässä ja enimmillään noin 2500 m 3 vuodessa (noin 225 m 3 /perkauskuukausi). Vesi (merivesi) tainnutukseen ja verestykseen otetaan omalta pumppaamolta (enimmillään 1000 m 3 /a) ja perkaukseen vesi (1500 m 3 /a) otetaan kunnallisesta verkostosta (Oulun Vesi). Kaikki perkausvedet johdetaan rasvanerotuskaivon ja saostuskaivon kautta kunnalliseen viemäriverkostoon. Perkaamon liittämisestä viemäriverkostoon on pyydetty Oulun vedeltä lausunto, joka on hakemuslomakkeen liitteenä 6.4. Perkaamovesien viemäriverkostossa mahdollisesti aiheuttamat hajuhaitat huomioidaan hakijan ja Oulun Veden välisessä teollisuusvesisopimuksessa. Perkaamon sosiaalitilojen saniteettivedet johdetaan myös kunnalliseen viemäriverkostoon. Perkauksen sivutuotteet kerätään suoraan perkauksesta hapotuskonttiin, josta ne toimitetaan aluksi Oulun biotehtaalle (Oulun Jätehuolto Oy) Ruskoon biokaasutettavaksi. Jatkossa selvitetään mahdollisuutta hyödyntää perkeitä, kerätä ainakin kalaöljy niistä talteen.

13 9 Kuva 5-3 Laitakarin satamaan sijoittuvat toiminnot. Kemikaalit ja lääkkeet Laitakarin kalankäsittelyhallissa käytetään vuodessa noin 90 litraa desinfiointiainetta ja noin 400 litraa muita elintarviketiloihin soveltuvia pesuaineita pintojen puhdistukseen. Niitä säilytetään erillisessä, puhdistusaineille varatussa siivouskaapissa. Puhdistusvedet menevät kunnalliseen viemäriin (Oulun Vesi, Taskila). Viileän veden ja runsaiden virtausten ansiosta Perämeren kalankasvatuksen kalatautitilanne on pysynyt hyvänä vuosikymmenien ajan. Esimerkiksi Iin (Kuivaniemen) Vatungissa kalojen rokottamiselle ei ole ollut tarvetta ja lääkerehujen käyttö on ollut hyvin vähäistä. Kalasairauksien puhkeamista voidaan estää myös oikein suunnitellulla ruokinnalla ja mahdollisimman vähän kalaa stressaavalla kalan käsittelyllä. Laitakarin Kala Oy:n suunniteltu kalatiheys (alle 10 kg lisäkasvua kuutiometriä kohti) on pieni, mikä estää tautien leviämistä. Kuolleet kalat poistetaan aina verkkoaltaista, ja mikäli kuolleisuutta havaitaan normaalia enemmän, kalat tutkitaan laboratoriossa tautiepäilysten selvittämiseksi. Lääkerehua käytetään eläinlääkärin ohjeistuksen mukaan tarvittaessa. 5.2 Päästöt vesistöön Kalankasvatuksen vesistökuormitus muodostuu vähäisestä määrästä syömättä jäävästä rehusta sekä kalojen ulosteista ja eritteistä. Osa aineista joutuu vesistöön liuenneena ja osa kiintoainekseen sitoutuneena. Pohjaan laskeutuva aines hajoaa varsin nopeasti ja luovuttaa jossain määrin ravinteita perustuotannon käyttöön. Vesistökuormituksen suuruus riippuu verkkoallaslaitoksilla käytettävän rehun määrästä ja laadusta. Rehunkäyttö ja siten myös kuormitus on yleensä suurinta keski- ja loppukesällä, kun veden lämpötila on optimaalinen kalojen kasvulle. Laitakarin laitoksella kasvatettava kalamäärä tulee olemaan suurimmillaan noin kg, jolloin käytetty rehumäärä tulee olemaan noin kg. Parina ensimmäisenä vuotena kasvatus on tätä pienempää. Rehukerrointavoite on 0,95 1,1, mutta käytännössä rehukerroin tullee olemaan lähivuosina tasoa 1,05 1,1; kuormitusarviossa on käytetty kerrointa 1,07. Käytettävän rehun fosforipitoisuus on noin 0,7 % ja typpipi-

14 toisuus noin 5,76 %. Rehun käytössä tehdään yhteistyötä rehuyritysten kanssa, ja Itämerirehu otetaan käyttöön heti kun sitä on saatavilla. Avomeriolosuhteet ovat kalojen kannalta vähemmän stressaavat kuin suojaiset ranta-alueet tasaisempien lämpötilojen, hyvien happiolosuhteiden ja vedenvaihtuvuuden vuoksi, ja näin olleen elintoimintoihin kohdennettava energiamäärä on pienempi ja suurempi osa energiasta on käytettävissä kasvuun. Kasvatettavan kalanlihan fosforipitoisuutena on käytetty 0,4 % ja typpipitoisuutena 2,75 %. Kalojen kasvatus verkkoaltaissa tapahtuu pääasiassa kesäkuun-lokakuun alun välisenä aikana, joten kasvatuskauden pituus on noin 130 vuorokautta. Laitoksen aiheuttama kuormitus kasvatuskaudella (n. 130 d) on edellä mainituin perustein arvioituna noin kg (n. 28 kg/d) fosforia ja kg (n. 270 kg/d) typpeä (Taulukko 5-1). Fosforista arviolta noin 4 9 % on epäorgaanisessa (PO 4 -P), levästölle suoraan käyttökelpoisessa muodossa. Talvella kalojen ruokinta on vähäistä eikä lisäkasvua synny vaan käytännössä kalojen paino putoaa. Talviajan rehumäärästä osa käytetään ruokintaan keväällä kun rantavedet ovat lämmenneet, mutta kaloja ei voi vielä viedä merelle ja tällöin syntyy myös jonkin verran lisäkasvua. Talvisäilytyksen aikana käytetyn rehumäärän ravinnesisältö on noin 70 kg fosforia ja 576 kg typpeä ja lisäkasvuoletuksella kg voidaan talviaikaiseksi kuormitukseksi arvioida noin 30 kg fosforia ja 300 kg typpeä. Talvisäilytysajan kuormitus kohdistuu Laitakarin satama-altaaseen. 10 Taulukko 5-1 Arvio Isomatalan kalankasvatuslaitoksen aiheuttamasta kuormituksesta Kesäkuu Heinäkuu Elokuu Syyskuu Yhteensä Rehunkäytön jakautuminen (%) 13,3 24,3 30,1 32,4 100 kg Kuormitus PTOT (kg) NTOT (kg) PO 4 -P (kg) (4-9 % PTOT) Vertailuna voidaan todeta, että luonnonhuuhtouma ja laskeuma mukaan lukien Kiiminkijoen fosforivirtaama on noin 46 t/a (kuormitus 19,9 t/a) ja typpivirtaama vastaavasti noin 897 t/a (kuormitus 159 t/a) (Torvinen & Laine 2015a). Oulun Taskilan jätevedenpuhdistamon fosforikuormitus on lupahakemuksen mukaisilla luparajoilla 24,6 kg/d (n kg/a) ja typpikuormitus kg/d ( kg/a); käytännössä keskimääräinen kuormitus jää raja-arvoja pienemmäksi. 5.3 Muut päästöt ja jätteet Toiminnasta ei aiheudu merkittäviä päästöjä ilmaan eikä melua. Laitakarin Kala Oy:n kasvatuspaikalle kuljetaan tarkoitukseen suunnitellulla veneellä, jolla rehu viedään ruokintapaikalle ja kalat ruokitaan. Kesällä ruokintamatkoja tehdään kerran tai kaksi kertaa päivässä. Toiminnan kasvaessa kasvatuspaikalle joudutaan tekemään useampi matka päivässä tai sinne hankitaan ruokintalautta. Siirrettäessä kaloja keväällä Laitakarista kasvatuspaikalle ja syksyllä takaisin Laitakariin käytetään myös yrityksen työveneitä. Kalatuotteiden kuljetus tapahtuu rekoilla ja yrityksen kuorma-autolla kesästä kevääseen noin 4 5 kertaa viikossa, noin 20 kertaa kuukaudessa ajanjaksolla Pakkaus-

15 tarvikkeet toimitetaan laitokselle rekoilla muutaman viikon välein perkauskaudella. Rehu tuodaan laitokselle rekoilla 1 3 viikon välein kesällä ja syksyllä. Laitoksen alueella käytetään yrityksen traktoria sekä kuormaajaa/trukkia lastaus- ja purkutöihin sekä muihin raskaisiin siirtotöihin. Toiminta aiheuttaa vähäistä melua satama-alueella ja rehun kuljetuksissa veneellä kasvatuspaikoille. Kuivarehu säilytetään suursäkeissä (500 kg) rehuvarastossa. Suursäkkien määräksi arvioidaan vuosittain noin 2200 kpl. Tyhjät rehusäkit toimitetaan Oulun Jätehuollolle joko muovikierrätykseen tai poltettavaksi. Jos yritys hankkii ruokintalautan, rehu puhalletaan suoraan rekka-autosta lautan siiloon, jolloin suursäkkien käyttö loppuu. Rehun puhaltamisesta saattaa aiheutua vähäistä pölyämistä Laitakarin satamassa. Kaloja kuolee arviolta kg vuodessa. Ne kerätään verkkoaltaista mahdollisimman usein ruokinnan ja muun toiminnan yhteydessä. Laitakarissa kuolleet kalat laitetaan samaan hapotuskonttiin perkauksen sivutuotteiden kanssa ja toimitetaan Oulun Jätehuollon biotehtaalle. Happokäsitellystä perkuujätteestä on tavoitteena erottaa jatkossa öljy hyötykäyttöön, minkä jälkeen loppumateriaali voidaan hyödyntää joko esimerkiksi kosmetiikkatuotteissa, eläinravintona tai biopolttoaineiden tuotannossa. Toiminnassa syntyy ongelmajätteiksi luokiteltuja jakeita ainoastaan veneiden ja työkoneiden akkujen (2-3 klp/a) ja pienemmissä laitteissa tarvittavien pariston muodossa. Jäteöljyä muodostuu alle 150 litraa vuodessa, ja sitä säilytetään sitä varten varatussa astiassa ja rehuvaraston yhteydessä olevassa varastossa. Jäteöljy ja muut ongelmajätteet toimitetaan Oulun Jätehuollon keräilypisteeseen Ruskoon Energian käyttö Yrityksen veneiden ja koneiden polttoaineena on kevyt dieselpolttoaine, jonka kulutus on noin litraa vuodessa. Polttoainetta varastoidaan Laitakarissa siirrettävässä kaksoisseinärakenteisessa ja valuma-altaalla varustetussa polttoainetankissa, jonka tilavuus on 3000 litraa. Voiteluaineita varastoidaan yrityksen tiloissa (rehuvaraston yhteydessä olevassa varastossa) noin 50 litran kokoisissa myyntiastioissa. 5.5 Riskit ja häiriötilanteet Laitakarin Kala Oy:llä tulee käyttöön laatujärjestelmä ISO 9001, johon myös laitoksen omavalvontasuunnitelma perustuu. Laitos tekee sopimuksen elintarviketurvallisuusviraston (EVIRA) kanssa kalaterveystarkkailun järjestämisestä. Laitakarin Kala Oy tulee hakemaan laitoksilleen ASC-sertifoinnin (Aquaculture Stewardship Council), mikä osaltaan varmistaa riskien hallinnan suunnitelmallisuutta. ASC:n tavoite on parantaa kalanviljelyn kestävän kehityksen mukaisuutta ja sosiaalista vastuuta sertifiointijärjestelmän avulla. ASC-standardeissa on 7 periaatetta: 1. Lainmukaisuus (lakien noudattaminen, laillinen oikeus toimia) 2. Luonnon ja sen monimuotoisuuden suojeleminen 3. Vesivarojen suojeleminen 4. Lajien monimuotoisuuden ja luonnonvaraisten kalakantojen suojeleminen (esim. kalojen karkaamisen estäminen) 5. Rehun ja muiden resurssien vastuullinen käyttö 6. Eläinten terveyden varmistaminen

16 7. Sosiaalisesta vastuusta huolehtiminen (mm. työolot, työntekijöiden oikeudet, suhteet paikallisiin yhteisöihin). Laitoksella käytetään elintarviketeollisuudelle tarkoitettuja pesuaineita. Pesuaineet säilytetään suljetuissa astioissa. Mahdolliset suuremmat kalakuolemat (esim. ukkosen aiheuttamat, taudit) voivat aiheuttaa tuhoa ensisijaisesti tuotannolle. Kuolleet kalat poistetaan altaista mahdollisimman pian ja toimitetaan hapotettuna biokaasutukseen. Mikäli kuolleisuutta havaitaan normaalia enemmän, kalat tutkitaan laboratoriossa tautiepäilysten selvittämiseksi. Lääkerehua käytetään eläinlääkärin ohjeistuksen mukaan tarvittaessa. Rehun kuljetus allasalueelle järjestetään niin, että riski rehun joutumisesta vesistöön on äärimmäisen pieni. Rehun kuljetukseen ja syöttöön tarkoitettu vene on suunniteltu kyseiseen tarkoitukseen, ja se on katamaraani-tyyppisenä erittäin merikelpoinen. Kuormitus pyritään pitämään mahdollisimman alhaisena ruokinnan optimoinnilla, sopivalla rehun laadulla ja yliruokintaa välttämällä. Vesistövaikutuksia tarkkaillaan viranomaisten hyväksymällä tavalla. Luonnonvarakeskuksen kanssa tehtävän kumppanuussopimuksen (5 vuotta) mukaisesti kasvatustoiminnan ympäristövaikutuksia tarkkaillaan erityisen tarkasti kasvatuspaikalla ennen tuotannon käynnistämistä ja sen kasvattamisesta aina täyteen tuotantoon Hanke- ja vuorovaikutussuunnitelma Laitakari Kala Oy:n hanke- ja vuorovaikutussuunnittelu 3/ /2017 on esitetty tämän selvityksen liitteessä 3. Hakija on esitellyt hanketta Haukiputaan jakokunnalle kolmessa kokouksessa 10/2015 1/2016 välisenä aikana. Tarkoitus on esitellä hankkeen etenemistä myös tulevina vuosina (liite 3) ja tarpeen mukaan toiminnan aikaan myös jatkossa. Martinniemen kyläyhdistyksen hallituksessa hanke on esitelty tammikuussa 2016, ja esittelyä on tarkoitus jatkaa kyläyhdistyksen tapahtumissa myös jatkossa. Hanke esitellään myös Laitakarin tieosuuskunnalle. Asukastilaisuudet (Martinniemi/Haukipudas) on tarkoitus pitää, kun hanke kuulutetaan ja toisen kerran, kun kalankasvatus on alkamassa. Viranomaisneuvotteluja -tapaamisia järjestetään tarpeen mukaan. Hankkeesta on tiedotettu myös paikallislehdissä (Forum ja Rantapohja ). Hakija on aktiivisesti yhteydessä (sähköposti, puhelin, henkilökohtaiset tapaamiset) mm. tahoihin, joita hanke jolloin tapaa koskee, ja jotka haluavat lisätietoa hankkeesta. Hankkeelle on tarkoitus luoda myös internetsivut. 6 HYVÄN YMPÄRISTÖNSUOJELUN TURVAAVAT TOIMENPITEET JA MENETTELYTAVAT Tämä kappale perustuu pääosin Kalankasvatuksen ympäristönsuojeluohjeeseen (Ympäristöministeriö 2013) sekä Laitakarin Kala Oy:n toimintasuunnitelmaan. 6.1 BAT ja BEP Ympäristönsuojelulaki ohjaa ympäristöä kuormittavia toimialoja parhaan käyttökelpoisen tekniikan (BAT) ja ympäristön kannalta parhaan käytännön (BEP) periaatteilla. Verkkoallaskasvatuksen ympäristönsuojelua voidaan edistää BEP-periaatteen mukaises-

17 ti, koska verkkoallaskasvatukseen ei ole saatavilla vesiensuojelutekniikkaa. Kalankasvatuksesta ei ole tehty BAT-vertailuasiakirjoja eli BREF-dokumentteja, joten kalankasvatuksen parhaan käyttökelpoisen tekniikan ja ympäristön kannalta parhaiden käytäntöjen (BEP) sovellukset tulee selvittää yhteistyössä viranomaisten ja toimialan kanssa (Ympäristöministeriö 2013). Verkkoallaskasvatukseen ei ole saatavilla teknisesti ja taloudellisesti kustannustehokasta menetelmää veteen pääsevien ravinteiden talteen ottamiseksi. Verkkoallaskasvatuksen ympäristövaikutuksia voidaan vähentää ympäristönsuojelulain 4 :n mukaiseti BEP-periaatteen mukaisesti siten, että noudatetaan ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi tarkoituksenmukaisia ja kustannustehokkaita eri toimien yhditelmiä, kuten työmenetelmiä sekä raaka-aine- ja polttoainevalintoja. Kalojen ruokinnassa noudatetaan erityistä huolellisuutta. Rehun tehokas käyttö (ml. hukkaantumisen estäminen) ja mahdollisimman pienen rehukertoimen saavuttaminen on paras keino pienentää toiminnan ravinnepäästöjä veteen. Ympäristön kannalta paras käyttökelpoinen tekniikka edellyttää kalalle optimaalisia kasvuolosuhteita eli muun muassa riittävää, puhdasta ja hapekasta vettä, mikä avomerikasvatuksella voidaan taata. Kalojen kasvuolosuhteilla on näin ollen merkittävä vaikutus rehukertoimeen. Hakija tulee käyttämään ruokintaveneeseen tai -lauttaan asennettua tietokoneohjattua allaskohtaista rehunkäytön optimointia, jolla yliruokintaa voidaan estää. Rehu syötetään tasaisesti levittävillä laitteilla niin, että laajalle alueelle altaaseen levittäytyneet kalat saavat ruokansa ilman kovaa kilpailua. Tällöin rehua ei ajaudu verkkojen läpi altaan sivuille tai pohjan läpi. Ruokinnasta vastaava työntekijä seuraa kalojen käyttämistä sekä veden pinnan yläpuolelta että pinnan alla videokameroiden avulla. Kalanpoikaset punnitaan joka kevät ennen kuin ne siirretään kasvatuspaikoilleen merelle. Näin selvitetään jokaisen kasvatusaltaan kalojen lukumäärä, keskipaino sekä koko kalamassan paino. Ruokinta voidaan näiden tietojen perusteella suunnitella ja toteuttaa erittäin tarkasti. Tiedot kalamääristä siirretään ruokintatietokoneelle, joka laskee kalamäärän ja veden lämpötilan perusteella päivittäisen rehuannoksen sekä kalamassan lisäkasvun Kalankasvatuksen ravinnekuormituksen pienentäminen Rehut Kalankasvatuksen ravinnekuormitus on lähes täysin peräisin kuivarehusta. Rehujen raaka-aineilla ja niiden keskinäisillä käyttösuhteilla voidaan merkittävästi vaikuttaa veteen pääsevien ravinteiden määrään. Raaka-ainevalinnoilla on myös laajempia ympäristövaikutuksia. Rehuissa pitäisi suosia tuotantoalueiden omien ravinteiden kierrättämistä, pienentää rehun hiilijalanjälkeä sekä vähentää riippuvuutta valtameren kalakannoista. Perämerellä silakan pyytämistä kalarehuteollisuuden raaka-aineeksi ei ole toistaiseksi harjoitettu, mutta jatkossa se voi olla kannattavaa. Rehuja voidaan kehittää nykyistä enemmän Itämeren alueen ravinteita kierrättäviksi, ja Laitakarin Kala Oy tulee käyttämään ns. Itämerirehua heti kun sitä on saavavilla. Kalojen veteen erittämä typpi on peräisin rehun valkuaisaineista eli proteiinista. Myös rehujen fosfori on pääasiassa peräisin proteiinia sisältävistä raaka-aineista. Proteiinit (typpiyhdisteet) ovat rehun kallein raaka-aine, joten rehun tehokkaaseen käyttöön on sekä taloudellinen että ympäristöllinen peruste. Kalajauho on ollut rehujen tärkein proteiinilähde, mutta nykyään yhä suurempi osa proteiinista tulee kasviraaka-aineista. Kalajauhossa on kuitenkin runsaasti kaloille hyvin käyttökelpoista fosforia toisin kuin kasviperäisissä raaka-aineissa. Rehussa tarvittava proteiinipitoisuus riippuu kalan koosta;

18 alkukasvatuksessa proteiinia tarvitaan enemmän kuin aikuisen kirjolohen kasvatuksessa. Hyvä proteiinien hyödyntäminen auttaa matalaan rehukertoimeen pääsyyn ja rehukustannusten minimointiin. Rehun ravinnetasot eivät voi kuitenkaan laskea liian alas ilman että rehun laatu heikkenee, jolloin ominaiskuormitus ei enää vähene ja kalojen terveys heikentyy. Aikuinen kala tulee toimeen 0,7-0,8 % fosforia sisältävällä rehulla, kun rehun fosforin käyttökelpoisuus on hyvällä tasolla. Tällöin noin 2/3 fosforista imeytyy elimistöön. Taulukossa (Taulukko 6-1) on esitetty tietoja ravinnekuormituksen suuruudesta kasvatuksen eri vaiheissa (Ympäristöministeriö 2013). Käytännön kasvatuksessa korkea veden lämpötila, kalojen mahdolliset sairastumiset, sukukypsyminen ja talviaikainen paasto voivat heikentää rehukerrointa ja kasvattaa ominaiskuormitusta. Ravinteiden ominaiskuormitus on suurimmillaan jatkokasvatusvaiheessa, tyypillisesti 5 g fosforia ja 40 g typpeä lisäkasvukiloa kohden. Kalankasvattaja pyrkii tuotantotaloudellisista syistä ravinteiden ominaiskuormituksen minimointiin rehunkäyttöä tehostamalla. Ravinteiden ominaispäästörajoja ei ole tarvetta erikseen rajoittaa määräyksin (Ympäristöministeriö 2013). 14 Taulukko 6-1 Tyypillisiä rehukeroimia ja ravinnekuomituksia erikokoisilla kirjolohilla hyvissä* olosuhteissa kasvatuskauden aikaan (Ympäristöministeriö 2013). Ruokintamenetelmät Kaloja pitää ruokkia huolellisuutta noudattaen, ja tarvittaessa voidaan käyttää hyväksi uusinta tekniikkaa ruokintamäärän arvioimiseksi. Ruokinta voi tapahtua automaatilla, koneellisesti esimerkiksi veneestä tai käsin (erityisesti kalojen alkukasvatuksen aikana). Ruokinta lopetetaan joko ruokintataulukon ohjaamana tai kalojen käyttäytymisen perusteella. Ruokinta on useimmiten lopetettava ennen kuin kalat ovat täysin kylläisiä, etenkin kirjolohen kasvatuksessa kesällä, kun vedet ovat lämmenneet. Ruokintataulukot ilmoittavat päiväannoksen prosentteina kalan painosta. Tämä ruokintaprosentti riippuu kalalajista, kalojen koosta ja veden lämpötilasta. Veden lämpötilan ja happipitoisuuden mittausjärjestelmät mahdollistavat kalojen ruokinnan tehokkaan ohjaamisen. Rehu jaetaan altaaseen niin, että se leviää suurelle alueelle kuitenkin niin, ettei sitä poistu virtausten tai aallokon mukana. Verkkoallaskasvatus Verkkoallaskasvatuksen ympäristövaikutuksia voidaan vähentää

19 sijoittamalla ja mitoittamalla tuotanto sijainninohjaussuunnitelmien kriteerejä käyttäen käyttämällä mahdollisimman vähän kuormittavia rehuja pyrkimällä mahdollisimman pieneen rehukertoimeen paikalliset ja hetkelliset olosuhteet huomioiden kierrättämällä vesialueen ravinteita Verkkoallaskasvatuksessa lietteenpoistojärjestelmät eivät ole kokeiluissa osoittautuneet käyttökelpoiseksi tekniikaksi. Sijainninohjauksen seurauksena merialueen kasvatuksessa tullaan vähitellen siirtymään voimakkaampaa aallokkoa ja virtausoloja sietäviin allasja muihin ratkaisuihin. Verkkoallaskasvatuksessa ympäristönsuojelua edistetään lisäksi laitoksen ja kalojen hyvällä hoidolla Ympäristövaikutusten pienentäminen laitosten sijaintia ohjaamalla Sijainninohjauksella tuotantoa ohjataan vesialueille, joilla päästöjen sietokyky on hyvä. Tämä vähentää ristiriitoja vesistön muiden käyttömuotojen kanssa. Sijainninohjaus on yksi kansallisessa vesiviljelyohjelmassa ja myös monissa vesienhoitosuunnitelmissa esitetty toimenpide ympäristövaikutusten pienentämiseksi. Kansallisen vesiviljelyohjelman mukaan vesiviljelyelinkeinon kestävälle kasvulle tulee luoda edellytyksiä sovittamalla yhteen vesiviljelyä koskeva elinkeino- ja ympäristöpolitiikka. Suunnitelma osoittaa vesialueet, jonne nykyistä vesiviljelyä voidaan keskittää ja jonne uutta tuotantoa voi sijoittaa. Sijainninohjaussuunnitelmassa on huomioitu vesienhoitosuunnitelmat ja vesistöjen ekologinen tila. Sijainninohjaussuunnitelman tarkoitus on ohjata uutta tuotantoa alueille, joilla toiminta ei vaaranna vesisalueen hyvää tilaa. Perkaamot Kasvatetun kalan perkaustoiminnasta aiheutuva jätevesikuormitus muodostuu kalan verestysvedestä sekä perkauksen yhteydessä käytetyistä huuhteluvesistä. Perkauksen alussa kalasta valutetun veren osuus on 3 4 % kalan tuorepainosta ja perkausjätteiden osuus noin 15 %. Jos perkaamo sijaitsee yleisen viemärilaitoksen toiminta-alueella, ovat jätevedet ensisijaisesti johdettava esikäsittelyn jälkeen (vähintään rasvanerotus) viemäriin ja sitä kautta kunnalliseen jätevedenpuhdistamoon. 7 ESITYS LUPARAJOIKSI Laitakarin Kala Oy hakee lupaa kalanviljelytoiminnan aloittamiseen verkkoaltaissa avomerialueella kesällä Verkkoaltaita tulee olemaan laitoksen toimiessa täydellä kapasiteetilla 12 kappaletta, ja niissä kasvatettava kalamäärä noin kg vuodessa. Altaiden vaatima vesialueen pinta-ala on noin 600 ha. Talvisäilytyksessä Laitakarin satamassa kaloja on enimmillään kg. Määrääväksi luparajaksi esitetään fosforikuormitusta kg kasvatuskaudella. Kuormitus lasketaan tuotantotietojen perusteella. Kalojen ruokintaan käytetään mahdollisimman vähän ravinteita sisältävää kuivarehua noin kg vuodessa, josta noin kg kalojen ylläpitoruokintaan talvisäilytyksen aikana loka-toukokuussa Laitakarin satamassa. Tuotetusta kalamäärästä perataan noin kg vuodessa laitokselle suunnitelmien mukaan vuonna 2018 valmistuvalla perkaamolla.

20 8 YMPÄRISTÖOLOSUHTEET JA VESISTÖN TILA Yleiskuvaus ja virtaamat Kalankasvatustoiminta sijoittuu Perämerelle, Haukiputaan edustalle. Merialueella ei juuri ole saaria. Merialue on avointa. Vesisyvyys kasvatusalueella on yli 20 metriä. Tuotantotilat ja perkaamo sijaitsevat Laitakarissa Kiiminkijoen suiston pohjoisrannalla (Kuva 5-1). Kesäaikana tuuli on merkittävin virtauksia aiheuttava tekijä alueella. Tuulen aiheuttamille pintavirtauksille syntyy pohjanläheisiä vastakkaiseen suuntaan kulkevia kompensaatiovirtauksia. Lisäksi virtauksia aiheuttavat varsinkin talvella jokivirtaamat sekä vedenkorkeuden muutokset, jotka liittyvät ilmanpaineen vaihteluihin. Kuvassa (Kuva 8-1) on havainnollistettu tuulen suuntaa ja nopeutta Hailuodon Marjaniemessä vuosina kasvatuskaudella ( ). Yleisemmin tuulensuunta on kesällä etelän ja lounaan väliltä, mutta esimerkiksi vuonna 2011 myös idästä ja pohjoisesta tuuli melko yleisesti. Kuva 8-1 Tuulen suunta ja nopeusjakauma Hailuoden Marjaniemessä v välisenä aikana.

21 Kiiminkijoki laskee kasvatusalueelta noin 5 km itä-koilliseen. Alueella vaikuttavat vähäisessä määrin myös Oulujoen ja Iijoen vedet. Talvella niukkasuolaiset ja kevyet jokivedet leviävät jään alla laajalle alueelle raskaamman meriveden päällä. Kesällä suolakerrostuneisuutta ei samalla tavoin pääse syntymään. Kiiminkijoen virtaaman keski- ja ääriarvot Haukiputaalla vuosina ovat seuraavat (Korhonen & Haavanlammi 2012, toim.): keskivirtaama (MQ) 42,8 m 3 /s ylivirtaama (HQ) 609 m 3 /s keskiylivirtaama (MHQ) 327 m 3 /s keskialivirtaama (MNQ) 7,01 m 3 /s alivirtaama (NQ) 2,3 m 3 /s Virtaaman vaihtelua Kiiminkijoessa vuosina esittää kuva (Kuva 8-2). Säännöstelemättömän Kiiminkijoen virtaamien vuodenaikaisvaihtelu on suurta. Oulujoen keskivirtaama on vuosina ollut 263 m 3 /s ja Iijoen 171 m 3 /s. 17 Kuva 8-2 Kiiminkijoen virtaaman vaihtelu v MQ=keskivirtaama. Harmaalla esitetty virtaaman vaihteluväli kyseisenä aikakaksolla. Kuvassa (Kuva 8-3) on havainnollistettu mallitarkastelun perusteella joista tulevan konservatiivisen aineen (aine ei häviä) leviämistä pintakerroksessa vuonna 2011 kesällä. Jokivesien osuus kasvatusalueella on kesällä kuukausitasolla keskimäärin alle 20 % ja maksimissaan alle 40 %. Veden laatuun kasvatusalueella vaikuttaa jokivesien lisäksi vähäisessä määrin myös Oulun edustalle tuleva pistekuormitus, lähinnä Oulun Taskilan jätevedenpuhdistamon sekä Nuottasaaren teollisuusalueen kuormitus.

22 18 Kuva 8-3 Jokivesien osuus hankealueella pintakerroksessa heinä (ylinnä)-syyskuussa (alinna) v mallitarkastelun perusteella. Vasemman puoleiset kuvat keskimääräiset osuudet ja oikeapuoleiset kuvat maksimiosuudet. 8.2 Veden laatu Hankealueen vedenlaadun tarkastelu perustuu ympäristöhallinnon avoimesta tietopalvelusta saataviin tietoihin. Vedenlaadun tarkkailu alueella on supistunut vuoden 2014 jälkeen Ervastinrannan keskuspuhdistamon toiminnan lakattua. Tarkkailupaikkojen sijainti on esitetty kuvassa (Kuva 8-4).

23 19 Kuva 8-4 Vesistötarkkailupisteiden sijainti hankealueen läheisyydessä. Kuvassa myös lähimmät uimarannat. Veden fysikaalis-kemiallinen laatu Seuraavassa on tarkastelu veden laatua kesäaikana vuosien 2006/ /2015 tarkkailutulosten perusteella (Taulukko 8-1). Happitilanne on ollut päällysvedessä keskimäärin erinomainen koko tarkastelualueella. Ajoittain kesällä on todettu runsaasta perustuotannosta johtuvaa ylikyllästyneisyyttä. Pohjanläheisyydessä happitilanne on ollut keskimäärin hyvä, heikoimmillaan pääosin tyydyttävä, satunnaisesti välttävä. Veden ph on ollut murtovedelle tyypillisesti yleensä lievästi emäksistä. Korkeimmillaan ph on ollut yleensä silloin, kun perustuotanto on runsaimmillaan. Sähkönjohtavuudet ovat murtovedelle tyypillisiä, päällysvedessä hieman alhaisempia kuin alusvedessä jokivesivaikutuksesta johtuen. Sameutta vedessä on ollut yleensä vain vähän. Kokonaisfosforipitoisuus on ollut päällysvedessä keskimäärin 7 22 µg/l ollen korkein rannikon läheisyydessä Mustaniemenlahdella (KIE1) ja alhaisin ulompana alueen pohjoisosassa (OUVY7). Hankealuetta lähimmällä sijaitsevalla pisteellä (KIE12) fosforipitoisuus on ollut keskimäärin 13 µg/l. Keskimääräiset fosforipitoisuudet ovat olleet pääosin karuille vesille tyypillisiä (<15 µg/l). Pohjan läheisyydessä fosforipitoisuudet ovat olleet pääosin samaa tasoa kuin pintakerroksessa, paitsi Virpiniemen edustalla (OE56) korkeampia. Fosfaattifosforin pitoisuudet ovat olleet päällysvedessä yleisesti määritysrajalla tai sitä pienempiä pistettä KIE1 lukuun ottamatta.

24 Kokonaistyppipitoisuus on ollut päällysvedessä keskimäärin µg/l ollen fosforin tapaan korkein rannikon läheisyydessä Mustaniemenlahdella (KIE1) ja alhaisin ulompana alueen pohjoisosassa (OUVY7). Hankealuetta lähimmällä sijaitsevalla pisteellä (KIE12) typpipitoisuus on ollut keskimäärin 313 µg/l. Keskimääräiset typpipitoisuudet ovat olleet karuille vesille tyypillisiä (<400 µg/l). Pohjan läheisyydessä typpipitoisuudet ovat olleet pääosin samaa tasoa kuin pintakerroksessa, paitsi Virpiniemen edustalla (OE56) korkeampia. Epäorgaanisen typen pitoisuudet ovat olleet päällysvedessä keskimäärin µg/l ja alusvedessä yleensä korkeampia. Kasviplanktonin määrä kuvaavat a-klorofyllipitoisuudet ovat olleet keskimäärin 4,3 6,5 µg/l ilmentäen lievää rehevyyttä. Uloimmalla pisteellä OUVY7 keskimääräinen a- klorofyllipitoisuus on ollut karuille vesille tyypillinen (2,3 µg/l). Kiiminkijoessa kesä-syyskuun ravinnepitoisuudet olivat vuonna 2014 seuraavat: kok.p 30 µg/l, PO 4 -P 9 µg/l, kok.n 480 µg/l ja Eo.N 17 µg/l. Epäorgaanista typpeä lukuun ottamatta ravinnepitoisuudet ovat jokivedessä selvästi korkeampia kuin merivedessä. Fosforipitoisuus oli reheville ja typpipitoisuus lievästi reheville vesille tyypillistä tasoa. Taulukko 8-1 Veden laatu Haukiputaan edustan merialueella pintakerroksessa ja pohjan läheisyydessä kesä-syyskuussa 2006/ /2015. Ainoastaan pisteillä OE56 ja Ouvy7 on ollut tarkkailua v (Ympäristöhallinnon Hertta-tietokanta). Näyte- Happi ph Sähkön- Sameus Väri Kok.P PO 4 -P PO 4 -P Kok.N NO 2 + NH 4 -N Kloro- Näkö- n syvyys johtavuus suod. NO 3 -N fylli-a syvyys m mg/l kyll.% ms/m FNU mg Pt/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l m Virpiniemen edusta OE56 ka 1,0 9,9 98 7, , < ,2 2, min 8,3 87 7, , <2 <2 260 <5 <3 1,7 1,5 max 13, , , ,0 3,5 ka 21,8 8,7 76 7, , , min 6,0 55 6, , <2 < ,5 max 12, , , ,5 Nimetön Haukip edus OE80 ka 1,0 10,0 98 7, , <2 < ,3 2, min 8,2 88 7, , <2 <2 230 <5 <5 1,2 1,5 max 12, , , < ,0 5,0 ka 17,1 9,9 88 7, , < min 7,2 73 7, , <2 <2 220 <5 <5 max 12,4 99 7, , < Haukiputaan edusta KIE12 ka 1,0 10,0 98 7, , < ,1 2, min 8,1 88 7, , <2 <2 200 <5 1,2 1,1 max 14, , , < ,0 3,8 ka 13,9 9,8 88 7, , <2 < min 7,6 71 7, , <2 < max 12, , , Kropsu OE93 ka 1,0 9,9 98 7, , < ,6 2, min 8,4 87 7, , <2 <2 260 <5 <3 1,3 1,5 max 12, , , ,0 3,7 ka 16,0 9,6 86 7, , < min 7,0 63 7, , <2 <2 260 <5 7 max 12,0 98 7, , Haukiputaan edust 1 KIE1 ka 0,6 10,3 94 7, , ,5 1, min 8,4 64 6,7 55 0, <2 <2 250 <5 3 1,6 0,8 max 13, , , ,0 3,4 ka 5,3 10,0 88 7, , min 7,0 67 7, , <2 <2 260 <5 <3 max 15, , , Haukiputaan ed OUVY-7 ka 1,0 9, , , < ,3 4, min 8,7 96 7, , <2 270 <5 <2 1,1 2,7 max 9, , , ,6 5,0 n=3 ka 22,5 9,0 83 7,2 1, min 7,2 74 7,1 0, < max 10,5 90 7,4 3,

25 Epäorgaanisten ravinnepitoisuuksien suhteen perusteella sekä sisempien että ulompien rannikkovesien alueella perustuotanto on pääosin fosforirajoitteista (Kuva 8-5). Sisempien rannikkovesien alueella tuotantoa voi ajoittain rajoittaa jompikumpi ravinteista tai molemmat ravinteet yhdessä, mutta ulompana tällaiset tilanteet ovat harvinaisia. Typpi on rajoittava ravinne vain yksittäisissä tapauksissa. 21 Eo.N (µg/l) KIE1 KIE12 OE P rajoittaa N/P rajoittaa N rajoittaa PO4-P (µg/l) Eo.N (µg/l) OUVY-7 OE80 OE P rajoittaa N/P rajoittaa N rajoittaa PO4-P (µg/l) Kuva 8-5 Minimiravinne sisempien (ylempi kuva) ja ulompien (alempi kuva) rannikkovesien alueella vuosien tulosten perusteella (y-akseli katkaistu, joten kuvasta puuttuvat suurimmat typpipitoisuudet). Veden laadun kehitys Veden laadun kehitystä on tarkasteltu neljällä pisteellä (KIE12, OE80, OE93, OUVY7) vuosien /2015 tarkkailutulosten perusteella. Pisteeltä OUVY7 näytteet on otettu vain kerran vuodessa elokuussa ja muilta pisteiltä kesä-elokuussa. Pisteeltä KIE12 on tuloksia vuosilta

26 22 µg/l 25 Fosfori KIE12 1 m KIE12 1 m OE80 1 m OE80 1 m OE93 1 m OE93 1 m OYVY-7 1 m OYVY-7 1 m µg/l Typpi KIE12 1 m KIE12 1 m OE80 1 m OE80 1 m OE93 1 m OE93 1 m OYVY-7 1 m OYVY-7 1 m µg/l 14 Klorofylli-a KIE12 OE80 OE93 OYVY-7 Kuva 8-6 Veden ravinne- ja a-klorofyllipitoisuuksien kehitys Haukiputaan edustalla v

27 8.3 Kasviplankton Haukiputaan edustan merialueelta on ympäristöhallinnon kasviplanktonrekisteristä ( ) saatavilla laskentatiedot pisteeltä Haukiputaan ed OUVY-7 (Kuva 8-4) elokuussa 2010 ja 2014 otetuista näytteistä. Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskus on ottanut samalta paikalta näytteitä myös elokuussa 2003, 2007, 2008 ja 2015, mutta näiden näytteiden laskentatietoja ei ole saatavissa rekisteristä. ELY-keskus on ottanut myös yhden kasviplanktonnäytteen vesistötarkkailupisteeltä OE56 elokuussa 2006, mutta tämän näytteen laskentatietoja ei ole saatavilla kasviplanktonrekisteristä. Pisteeltä OUVY-7 Haukiputaan edustalta ja otettujen kasviplanktonnäytteiden biomassat olivat 0,47 mg/l ja 0,26 mg/l (Taulukko 8-2). Biomassan määrä viittasi elokuussa 2010 tyydyttävään ekologiseen tilaan ja elokuussa 2014 hyvään ekologiseen tilaan. Näytteiden lajisto oli Perämerelle tyypillinen (vrt. Andersson ym. 1996). Suurin osa näytteistä koostui tarttumalevistä, viherlevistä, kultalevistä ja piilevistä. Alueelle tyypillisesti näytteissä esiintyi myös melko runsaasti pienikokoisia, tarkemmin määrittelemättömiä siimallisia leviä ja Mesodinium rubrum -alkueläimiä, jotka usein lasketaan kasviplanktonyhteisöön kuuluviksi eliöiksi niiden yhteyttämiskyvyn takia (Yih ym. 2004, Hansen & Fenchel 2006). Taulukko 8-2 Pisteeltä OUVY-7 otettujen kasviplanktonnäytteiden biomassa ja sen ilmentämä ekologinen tilaluokka. T = tyydyttävä, HY = hyvä, Pu = Perämeren ulommat rannikkovedet Kokonaisbiomassa (mg/l) 0,47 T 0,26 HY Pintavesityyppi Pu Elokuussa 2010 noin 18 % kasviplanktonnäytteen biomassasta koostui sinilevistä. Yli 90 % havaituista sinilevistä kuului Planktothrix agardhii - ja Anabaena circinalis - lajeihin, jotka ympäristöhallinnon (Vuori ym. 2009) määrittelyn mukaan ovat haitallisia, suotuisissa olosuhteissa näkyviä leväkukintoja muodostavia sinilevälajeja. Elokuussa 2014 vain noin 2 % näytteen levistä oli sinileviä, mutta suurin osa havaituista levistä kuului haitalliseksi määriteltyyn, kukintoja muodostavaan Anabaeba lemmermannii - lajiin. Kummankin suvun levälajit pystyvät sitomaan ilmakehän typpeä ja muuntamaan sitä itselleen käyttökelpoiseen muotoon, joten niiden esiintymistä säätelevät vesistöissä fysikaalisten olosuhteiden lisäksi lähinnä käyttökelpoisen fosforin ja mikroravinteiden pitoisuudet (Stal ym. 1999, Moisander ym. 2003, Lagus 2009). Haukiputaan edustan merialueelta on saatavilla vain vähän kasviplanktonnäytteiden laskentatietoja, joten arviota vesistön ekologisesta tilasta voidaan pitää enintään suuntaaantavana Pohjaeläimistö Oulun edustan vesistö- ja kalataloustarkkailuohjelman mukaisesti merialueen pohjaeläintarkkailu suoritetaan 3 vuoden välein. Hankealueen läheisyydessä sijaitsee yksi tarkkailupaikka KIE12 (Kuva 8-4). Mustaniemenlahden edustalla pohjaeläimistön kokonaisyksilömäärä oli vuonna 2007 n yks./m 2, vuonna 2010 n yks./m 2 ja vuonna 2013 n. 650 yks./m 2 (Pöyry Finland Oy 2014). Pohjaeläimistön kokonaisyksilömäärä on vähentynyt puoleen vuosien välillä. Tarkkailupaikka KIE12 taksonimäärät ovat olleet vuonna 2007 seitsemän taksonia, 2010 yhdeksän taksonia ja 2013 viisi taksonia.

28 Vuosina 2007 ja 2010 valtaosa (n. 60 %) Mustaniemenlahden edustalla yksilömäärästä koostui surviaissääsken toukista (mm. Procladius (Holotanypus) sp., Polypedilum f.l. breviantennatum). Harvasukamatojen (Oligochaeta) osuus kokonaisyksilömäärästä oli n. 40 %. Myös vuonna 2013 harvasukasmatojen osuus yksilömäärästä oli suuri. Pohjaeläimistöstä lasketun rannikkovesien rehevyysindeksin perusteella Oulun edustan näytealueiden keskimääräinen rehevyystaso on laskenut hieman jaksolla (Pöyry Environment Oy 2008 ja LVT 2011). Haukiputaan edustalla sijaitsevan KIE12-tutkimuspaikan tila oli vuonna 2007 BBI- ja ELS-arvojen perusteella tyydyttävä (Taulukko 8-3). Vuosina 2010 ja 2013 alue luokittui BBI:n perusteella hyvään tilaan. Haukiputaan edustalla sijaitseva näytteenottoalue on ainoa Oulun edustan vesistötarkkailuun liittyvä paikka, josta on viime tarkkailuvuosina havaittu erilaisille vesistönmuutoksille herkkänä pidettyjä valkokatkoja (Monoporeia affinis). Valkokatkoja on löytynyt KIE12 näytepisteestä kaikkina tarkkailuvuosina 2007, 2010 ja Taulukko 8-3 Oulun edustan pohjaeläintarkkailun tutkimusalueiden pohjaeläinyhteisöjä kuvaavia tunnuslukuja vuosilta 2007, 2010 ja 2013 (BBI = Brachis water Benthic Index, O = havaittu, E = odotettu, ELS = ekologinen laatusuhe, H = Shannon-Wiener diversitetti-indeksi, exp = eksponenttimuunnos, taksonimäärä = havaittujen lajien tai lajiryhmien määrä) (Pöyry Finland Oy 2014). Paikka [syvyys] KIE 12 [14-16 m] Vuosi BBI havaittu (O) 0,30 0,52 0,40 BBI odotettu (E) 0,61 0,61 0,61 ELS (O/E) BBI 0,49 0,85 0,66 Luokka (BBI) T Hy Hy H 1,1 1,5 1,3 exp H 2,9 4,3 3,8 Taksonimäärä Luokka (BBI) T Hy Hy H 1,1 1,5 1,3 exp H 2,9 4,3 3,8 Taksonimäärä Ekologinen tila Oulun edustan merialue kuuluu Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueeseen, jolle on laadittu vesienhoitosuunnitelma (1. luokittelukausi 2009, 2. luokittelukausi 2015 Laine ym. 2015). Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen rannikkovedet on jaoteltu Perämeren sisempiin ja ulompiin rannikkovesiin. Niiden raja noudattaa pääsääntöisesti viiden metrin syvyyskäyrää. Lisäksi rannikkovedet on jaettu erillisiin vesimuodostumiin. Uudessa vesienhoitosuunnitelmassa vesimuodostumien rajoja on jonkin verran tarkennettu aiempaan verrattuna. Pintavesien ekologista tilaa arvioitaessa pääpaino on biologisissa laatutekijöissä. Perämeren rannikkovesissä biologinen luokka perustuu kasviplanktoniin ja pohjaeläimistön tilaa kuvaavaan luokitteluindeksiin. Veden laatua käytetään luokittelua tukevana muuttujana. Rannikkovesistä tarkastellaan 2. luokittelukaudella ravinteiden kesäajan pitoisuuksia. Perämeren sisempien rannikkovesien, Haukipudas-Martinniemi-Räinänlahti (4_Ps_015), ekologinen tila on luokiteltu tyydyttäväksi kohonneiden klorofyllipitoi-

29 suuksien perusteella (Taulukko 8-4, Kuva 8-7). Luokitus perustuu suppeaan aineistoon. Perämeren ulompien rannikkovesien, Hailuoto-Kuivaniemi vesimuodostuma (4_Pu_040), ekologien tila on luokiteltu hyväksi sekä ensimmäisellä että toisella vesienhoidon suunnittelukaudella. Luokitus perustuu laajaan aineistoon. Rannikkovesien tilaa heikentää rehevyys, mihin vaikuttavat jokien kuljettama haja- ja pistekuormitus, suoraan mereen tuleva pistekuormitus (asutus ja teollisuus) sekä laskeuma. Vesienhoitolainsäädännön mukaisena tavoitteena on joko hyvän tilan turvaaminen tai sen saavuttaminen. Taulukko 8-4 Oulun edustan rannikkovesien luokittelu Fys.-kem. tila Biologiset laatutekijät Biologinen tila Ekologinen tila Kasviplankton Pohjaeläimet Oulun edusta (Ps) Tyydyttävä Tyydyttävä Hyvä Tyydyttävä Tyydyttävä Haukipudas-Martinniemi-Räinänlahti (Ps) Hyvä Tyydyttävä Tyydyttävä Tyydyttävä Ii-Olhava-Taipale (Ps) Tyydyttävä Tyydyttävä Tyydyttävä Tyydyttävä Santosenkari-Kattilankalla (Pu) Tyydyttävä Välttävä Välttävä Tyydyttävä Hailuoto-Kuivaniemi (Pu) Hyvä Tyydyttävä Välttävä Välttävä Hyvä Ps=Perämeren sisemmät rannikkovedet, Pu=Perämeren ulommat rannikkovedet 25 Kuva 8-7 Rannikkovesien vesimuodostumat ja niiden ekologien tila Oulun edustalla (Suomen ympäristökeskus / Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus 2015). (vihreä = hyvä tila, keltainen = tyydyttävä tila) Perämeren ulompien rannikkovesimuodostumien hyvän ekologisen tilan säilyttäminen ja sisempien rannikkovesimuodostumien tyydyttävän tilan parantaminen edellyttävät uusia toimenpiteitä tai nykyisten toimenpiteiden tehostamista. Pääosa rannikkovesiin päätyvästä kuormituksesta on jokien kuljettamaa, joten toimenpiteet kohdistuvat pääasiassa jokien valuma-alueille. Haukipudas-Martinniemi-Räinänlahti ja Hailuoto- Kuivaniemi vesimuodostumissa ravinteiden osalta ei ole vähentämistarvetta, mutta klo-

30 rofyllin vähentämistarve on 28 % (Taulukko 8-5) (Torvinen & Laine 2015b, Räike ym. 2015). Arvio a-klorofyllipitoisuudelle vähennystarpeesta rannikkovesialueilla ei ole täysin yksiselitteinen (vrt. ravinteet). Klorofyllin luokittelurajat myös tiukkenivat toisella luokittelukaudella. Biologisten tekijöiden soveltuvuus Perämeren olosuhteisiin vaatii kehittämistä (Laine ym. 2015). Taulukossa (Taulukko 8-4) esitetyillä alueilla hyvä tila arvioidaan saavutettavan vuoteen 2015 mennessä (Torvinen & Laine 2015b). Arvio ympäristötavoitteen saavuttamisesta on tehty ensimmäisellä suunnittelukierroksella niille vesimuodostumille, jotka tuolloin sisältyivät suunnitteluun. Hyvään ekologiseen tilaan luokittunut Hailuoto- Kuivaniemi -rannikkovesimuodostuma on riskissä heikentyä hoitokauden aikana johtuen paineista, joita aiheuttavat Perämeren sisempien rannikkovesien kuormitus sekä laskeuma. Taulukko 8-5 Oulun edustan rannikkovesien kuormituksen vähennystarve ravinnepitoisuuksien ja klorofyllipitoisuuden perusteella arvioituna. Vähennystarve (%) Kok.P Kok.N klorofylli* Oulun edusta < Haukipudas-Martinniemi-Räinänlahti 28 Ii-Olhava-Taipale Santosenkari-Kattilankalla < Hailuoto-Kuivaniemi 28 Torvinen & Laine 2015b, Räike ym * Räike ym Pintavesien kemiallisen tilan arvioinnissa vesissä olevien vaarallisten ja haitallisten aineiden pitoisuuksia verrataan lainsäädännössä asetettuihin ympäristönlaatunormeihin. Pintaveden kemiallinen tila on hyvä, jos vaarallisten ja haitallisten aineiden mitatut pitoisuudet vedessä ovat alle ympäristönlaatunormin. Jos yhdenkin aineen pitoisuuden vuosikeskiarvo ylittää ympäristönlaatunormin, vesien kemiallinen tila on hyvää huonompi. Perämeren sisempien rannikkovesien kemiallinen tila on luokiteltu asiantuntija-arviona hyväksi ja ulompien rannikkovesien tila mittausten perusteella (suppea aineisto) myös hyväksi Kalasto ja kalastus Kirjanpitokalastus Oulun edustan kalataloustarkkailutulosten mukaan Oulun-Haukiputaan edustalla harjoitetaan sekä kotitarvekalastusta että ammattimaista kalastusta. Kirjanpitokalastustietojen mukaan verkkokalastuksen tärkeimmät saalislajit olivat Haukiputaan puoleisella pohjoisella merialueella siika sekä ahven ja rysäkalastuksessa vastaavasti lohi ja siika (Pöyry Finland Oy 2015). Yksikkösaaliit olivat kaikkien kalalajien osalta pieniä. Kalastustiedustelut Viimeisin lähtöaineistoiltaan edustava kalastustiedustelu Oulun edustalla Oulunsalon- Haukiputaan Kellon välisellä merialueella on tehty kotitarvekalastuksen osalta vuodelta 2006 (Pöyry Environment Oy 2007). Tiedustelualue rajoittui Laitakarin Kala Oy:n allasalueen eteläpuolelle, mutta tulokset kuvaavat osaltaan kalaston ja kalastuksen rakennetta myös pohjoisemmalla merialueella.

31 Oulunsalon-Haukiputaan Kellon välisellä merialueella harjoitti kotitarve- ja virkistyskalastusta v yhteensä reilu 800 taloutta. Kalastus painottui selvästi Oulun kaupungin edustalle sekä Oulunsalon ympäristöön. Aktiivista kalastusta harjoitettiin myös Pateniemen sekä Kellon-Kiviniemen edustalla. Kalastajista vajaa kaksi kolmannesta oli Oulun kaupungin vesialueen vapakalastajia. Kaupungin vesialueilla kalastus keskittyy Merikosken alapuoliseen Oulujokisuistoon. Verkkokalastus keskittyi kesäaikaan ja etenkin syksyyn syys-lokakuulle. Keskimääräinen kalastusaika tärkeimmillä verkoilla eli harvoilla siikaverkoilla oli alueesta riippuen päivää. Tiheämpien verkkojen ja isorysien käyttö oli vähäistä. Heittovapa- ja vetouistelukalastus keskittyi kaupungin vesialueille. Kotitarvekalastajien kokonaissaalis v (Oulun kaupungin osalta tiedot vuodelta 2011) oli noin 40 t, josta ahventa oli 30 %, haukea 17 %, siikaa 14 %, taimenta 8 % ja lohta 4 % (Kuva 8-8). Istutetusta kuhasta on tullut myös merkittävä saalislaji; kokonaissaalis oli 2,7 t ja saalisosuus 7 %. Pikkusiian pyynti oli vähäistä, ja sen saalis oli vajaa 1 t. Talouskohtainen saalis verkko- ym. kalastajilla oli alueesta riippuen keskimäärin kg. Kokonaissaaliista saatiin kaupungin vesialueilta 60 % ja Oulunsalon kalastajainseuran alueelta vajaa neljännes. Taimen- ja lohisaaliista % ja isosiikasaaliista vajaa puolet saatiin Oulun kaupungin vesialueilta. Merialueen kalastajista vajaa 60 % arvioi, että pyydysten likaantuminen vaikeuttaa kalastusta. Likaantuminen oli pääasiassa limoittumista ja roskaantumista. Kalojen ajoittaisia makuvirheitä kommentoi 17 % kalastajista. Makuvirheitä luonnehdittiin yleisimmin maan/mudan mauksi, satunnaisesti myös tehtaan/lipeän mauksi % 11 % 4 % 8 % Lohi Taimen 14 % 7 % 17 % 30 % Siika Hauki Ahven Kuha Särki Muut Kuva 8-8 Kotitarvekalastajien kokonaissaaliin jakauma kalalajeittain Oulun edustalla v Kaupungin osalta tiedot ovat vuodelta Ammattikalastajarekisteritietojen mukaan ammattimaista kalastusta Lumijoen- Haukiputaan välisellä merialueella harjoitti v yhteensä 42 kalastajaa (Pöyry Environment Oy 2007). Rysä-, verkko- ym. kalastusta harjoitti 41 taloutta ja troolikalastusta 10 troolialusta. Trooliporukoita oli käytännössä alle 10, sillä osa troolauksesta tapahtui parivetona. Troolikalastus on vähentynyt alueella vuoden 2006 jälkeen. Kalastus Oulun edustalla painottui rysäkalastukseen ja keskittyi siten avovesikauteen ja etenkin kesäelokuulle. Verkkokalastus keskittyi syksyyn elo-lokakuulle. Talvikalastusta verkoilla tai nuotalla harjoitti 44 % kalastajista. Ammattikalastajien kalastus oli troolausta lukuun ottamatta käytännössä lähes täysin rysä- ja verkkokalastusta. Erilaisia isorysiä ja loukkuja oli rekisterin mukaan käytössä yhteensä 60 kpl, joista yli 70 % oli harvoja lohi- tai siikapyydyksiä. Erilaisia verkkoja oli käytössä yhteensä noin 2200 kpl, joista yli 60 % oli solmuväliltään harvoja (# 36 50

32 28 mm) siikaverkkoja. Pikkusiikaverkkoja verkoista oli reilu neljännes. Maivaverkkojen käyttö oli vähäistä. Ammattikalastajien kokonaissaalis Oulun edustalla v oli rekisterin mukaan ilman troolisaalista yhteensä 52 t, josta siikaa oli 37 %, ahventa 23 %, maivaa 14 %, silakkaa 5 % ja lohta 3 % (Kuva 8-9). Siiasta vajaa kolme neljännestä oli isosiikaa eli vaellussiikaa. Keskimääräinen saalis kalastajaa kohden oli 1,3 t. 3 % 1 % 12 % Lohi Taimen 23 % 27 % Isosiika Pikkusiika Maiva Silakka 5 % 5 % 14 % 10 % Hauki Ahven Muut Kuva 8-9. Ammattikalastajien kokonaissaaliin jakauma kalalajeittain Oulun edustalla välillä Lumijoki-Haukipudas ammattikalastajarekisterin mukaan v Ei sisällä troolisaalista. Kalastus allasalueen ympäristössä Tiedot Laitakarin Kala Oy:n allasalueen ympäristön ammattimaisesta kalastuksesta on saatu haastattelemalla yhtä alueella kalastavaa ammattikalastajaa (XX). Kiiminkijokisuun eteläpuolella Mustanniemenlahden etelä- ja pohjoisreunalla on rysäpaikka kahdella ammattikalastajalla (Kuva 8-10). Etäisyys rysäpaikoilta allasalueelle on yli 3 km. Allasalueen etelä- ja pohjoispuolella, lähimmillään noin 2 km etäisyydellä, sijaitsee myös troolauslinjoja (Kuva 8-10). Allasalueen eteläpuolinen Isomatalan alue ei ole erityisen merkittävää verkkokalastusaluetta. Tärkeimmät verkkokalastusalueet sijoittuvat allasalueen luoteispuolelle Kriisinkiven-Satakarinleton-Lönkyttimen alueelle, joka on yli 4 km etäisyydellä allasalueesta. Troolikalastuksen tärkeimmät saalislajit ovat maiva ja silakka, joista maiva on taloudellisesti selvästi silakkaa merkittävämpi saalislaji. Rysäkalastuksen merkittävimmät saalislajit ovat lohi ja siika ja verkkokalastuksessa vastaavasti siika ja ahven. Merkittävät kutualueet Haastatellun ammattikalastajan mukaan periaatteessa kaikki matalat karikot Kiiminkijokisuun edustalla ovat silakan ja myös karisiian sekä maivan potentiaalisia kutualueita. Allasalueen lounaispuolella oleva Isomatalan alue ei kuitenkaan ole erityisen merkittävä silakan kutualue. Silakka kutee tyypillisesti pienemmillä, allasalueelta etäämpänä olevilla karikko- ja matalikkoalueilla. VELMU-karttapalvelutietojen mukaan allasalueen ympäristön merialue on suotuisaa silakan ja karisiian sekä erittäin suotuisaa maivan poikastuotantoaluetta. Tällä viitataan alueen mataliin karikkoalueisiin eli potentiaalisiin kutualueisiin. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että myös syvännealueet olisivat ko. merialueella suotuisia poikastuotantoalueita.

33 29 Kuva 8-10 Rysäpaikkojen ja troolauslinjojen sijainti allasalueen ympäristössä. 8.7 Vesistön muu käyttö Vesialuetta käytetään virkistys- ja kalastusveneilyyn. Rannikon 5 metrin väylä kulkee kasvatusalueen itäpuolitse (Kuva 5-1). Laitakarissa, saaren etelärannalla sijaitsee edelleen Martinniemen sahan ja Laitakarin puuhiomon käytössä ollut satama-alue, jonka käyttö on nykyisin hyvin vähäistä. Kyseiselle, Haukiputaan jakokunnalta vuokrattavalle vesialueelle, tulee kalojen talvisäilytysyksikkö. Jatkossa talvisäilytysyksikkönä toimii myös ranta-alueelle tulevat maa-altaat (kpl 4.1). Lähin yleinen uimaranta sijaitsee mantereella Inkonnokalla Mustanniemenlahden rannassa. Isoniemessä sijaitsee seurakunnan leirikeskus. Isoniemessä sijaitsee lisäksi yleisesti käytössä oleva uimaranta, joka ei kuitenkaan ole kunnan yleinen uimaranta. Uimarannat on merkitty kuvan (Kuva 8-4) karttaan. Ervastinrannan keskuspuhdistamon toiminta loppui vuoden 2013 lopussa, joten läheisille rannikkoalueille ei tule pistekuormitusta. 9 KAAVOITUS SEKÄ POHJAVESI- JA SUOJELUALUEET 9.1 Kaavoitustilanne Alueella on voimassa Martinniemen osayleiskaava Osayleiskaava-alue käsittää Onganrannan, Vahtolan, Putaankylän, Taatanperän, Isolahden, Ruohokarin, Häyrysenniemen, Laitakarin sekä Martinniemen keskustan alueet. Kaava on laadittu oikeusvaikutteisena ja sen tavoitevuosi on Osayleiskaava hyväksyttiin kunnanvaltuustossa , ja siitä tuli lainvoimainen

34 ( ) Kaavan tavoitteena on ohjata alueen asemakaavojen laatimista ja muuttamista sekä turvata alueen kehitys omaleimaisena asuin- ja työpaikka-alueena sen historiallinen perinne ja maisemaolosuhteet huomioon ottaen. Martinniemen keskusta on kaavassa osoitettu keskustatoimintojen alueeksi. Teollisuus- ja varastoalueiksi on osoitettu vanhan sahan alue ja uudempi Vahtolan teollisuusalue. Kaavassa uutta, asemakaavoilla ohjattavaa asutusta on osoitettu Martinniemen keskustan tuntumaan ja Onganrannalle. Lisäksi kaavassa on osoitettu useita pienempiä, olemassa olevaa rakennetta täydentäviä alueita. Kaavassa on osoitettu myös haja-asutukseen käytettäviä alueita. 30 Kuva 9-1 Ote Martinniemen osayleiskaavakartasta ( ). Alueella on voimassa lisäksi Oulun seudun yhteinen yleiskaava (vahvistettu Ympäristöministeriössä ) sekä Pohjois-Pohjanmaan maakuntakaava (vahvistettu Ympäristöministeriössä ). Kyseisten kaavojen pääsisältö on otettu huomioon Martinniemen osayleiskaavaa laadittaessa. Laitakarin alueelle ei ole laadittu asemakaavaa. 9.2 Pohjavesialueet Laitakarin läheisyydessä ei ole pohjavesialueita.

35 9.3 Suojelualueet Hankealueella tai sen välittömässä läheisyydessä ei sijaitse Natura verkostoon kuuluvia kohteita tai luonnonsuojelualueita. Lähin Natura-alue on noin 4 km etäisyydellä luoteeseen sijaitseva Perämeren saarten Natura-alueeseen kuuluva Kriisinkivi-luoto. Muita Natura-alueita ovat noin 4,5 km koilliseen sijaitseva Laitakari-Häyrysenniemi- Purjekari, Kiiminkijoen suisto noin 5,5 km koillisessa sekä Röyttä noin 9 km pohjoiseen. Suojelualueet on esitetty seuraavassa kuvassa (Kuva 9-2). Perämeren saaret (FI , SCI/SPA) Natura-alue. Perämeren saarten Natura-alue muodostuu Kemin, Tornion, Simon, Kuivaniemen, Iin, Haukiputaan, Oulun, Oulunsalon ja Hailuodon edustalla olevista saarista, luodoista ja matalikoista. Natura-alue on kooltaan ha. Natura-alueen suojeluperusteina on 14 luontodirektiivin luontotyyppiä, 5 luontodirektiivin liitteen II lajia sekä lukuisia lintudirektiivin liitteen I lintulajeja ja muuttolintuja. Perämeren saarten alueella on tyypillistä maankohoamisrannikon ja murtovesialueen lajistoa. Alue täydentää merkittävällä tavalla Perämeren kansallispuiston ja yleensä Perämeren maankohoamisrannikon luontotyyppien ja lajien suojelua. Erityisesti Krunnit on merkittävä lintualue. Perämeren saarten toteutuskeinona on luonnonsuojelulaki ja rakennuslaki. Vahvistetussa seutukaavassa osa alueesta on varattu suojelualueeksi. Laitakari-Häyrysenniemi-Purjekari (FI , SCI) Natura-alue. Natura-alue on kooltaan 91 ha. Natura-alueen suojeluperusteina on 6 luontodirektiivin luontotyyppiä ja 2 luontodirektiivin liitteen II lajia. Laitakari, Häyrysenniemi ja Purjekari ovat merenrantalehtoalueita. Alueilla on poikkeuksellisen rehevää kasvillisuutta, koska alueet sijaitsevat kalkkipitoisen Kiimingin liuskejakson päässä. Alueen suojelu toteutetaan lakisääteisenä luonnonsuojelualueena. Kiiminkijoen suisto (FI , SCI) Natura-alue. Natura-alue on kooltaan 209 ha. Natura-alueen suojeluperusteina on 5 luontodirektiivin luontotyyppiä, 1 luontodirektiivin liitteen II laji sekä 2 lintudirektiivin liitteen I lintulajia. Kiiminkijokisuiston vesi on runsaan humuksen takia ruskeaa, mutta väri ja kirkkaus vaihtelevat meriveden korkeuden mukaan. Pääuoman kahta puolta on muodostunut eri vaiheessa olevia särkkäsaaria, joista alavimmat ja nuorimmat ovat kasvittomia sora- ja hiekkasärkkiä ja vanhimmat pensoittuneet, tai niillä kasvaa jo nuorta lehtipuustoa. Natura-alueen suojeluperusteena on luontodirektiivin laji lietetatar. Lajin populaation kooksi on arvioitu noin yksilöä. Alue on lietetattaren kannalta yksi keskeisimpiä ja suurimpia lajin esiintymiä Pohjois-Pohjanmaalla. Röyttä (FI , SCI) Natura-alue. Natura-alue on kooltaan 58 ha. Natura-alueen suojeluperusteina on 8 luontodirektiivin luontotyyppiä. Röyttä on maankohoamisen seurauksena merestä kohonnut saari, joka on saanut kehittyä luonnontilaisesti merestä kohoamisen jälkeen. Röytässä on hyvin edustettuna primäärisukkession luontotyypit rantaniityistä ja hiekkarannoista aina vanhoihin lehtimetsiin ja kluuvijärviin. Alueen suojelun toteutustapana on luonnonsuojelulaki. Upin merenrantaniitty (LTA206271) on luonnonsuojelulain 29 :n tarkoittama suojeltu luontotyyppi. Upin merenrantaniitty on edustava näyte maankohoamisrannikon luonnosta: avoin, matalakasvuinen ja linnustoltaan merkittävä niitty. Niityllä on myös yksi Pohjois-Pohjanmaan merkittävimpiä erittäin uhanalaisen ruijanesikon esiintymiä. Alue on myös maakunnallisesti arvokkaaksi luokiteltu perinnemaisema. Hietaperä (LTA110070) on luonnonsuojelulain 29 :n tarkoittama suojeltu luontotyyppi. 31

36 32 Kuva 9-2 Natura- ja suojelualueet 10 RAJANAAPURIT JA MUUT ASIANOSAISET 10.1 Rajanaapurit ja rantatilojen omistajat Avomeren allasaluetta lähimpänä olevat asuinrakennukset/kesämökit sijaitsevat lähimmillään noin 3,5 km etäisyydellä allasalueesta. Alueen vesi- ja ranta-alueiden omistajatiedot on selvitetty alueelta, joka ulottuu etelässä Virpiniemeen ja Hiuvet-saareen sekä pohjoisessa Häyrysenniemen Kallionnokkaan ja Iin kunnan puolella sijaitsevaan Kriisin saareen. Omistajatiedot ja rekisterikartat on esitetty hakemuslomakkeen liitteessä 3.1. Talvisäilytysalueen sekä huoltorakennuksen ja perkaamon lähi- ja ympärystilat ja rekisterikartta on esitetty hakemuslomakkeen liitteessä Osakaskunnat ja muut asianosaiset Kiiminkijokisuun edustan merialue kuuluu hallinnollisessa kalastusaluejaottelussa Keski-Perämeren kalastusalueeseen. Allasalue on valtion vesialuetta. Rannikolla Kiiminkijokisuun pohjois- ja eteläpuolella kalastusoikeuden haltija on Haukiputaan jakokunta. Allasalueen lähialueella, siitä 2 4 km etäisyydellä kalastaa yhteensä kahdeksan ammattikalastajaa. Asianosaisten tahojen yhteyshenkilöiden ja ammattikalastajien yhteystiedot on esitetty hakemuslomakkeen liitteessä 3.3.

37 11 ARVIO TOIMINNAN YMPÄRISTÖVAIKUTUKSISTA Kalankasvatuksen vesistövaikutuksista yleensä Kalankasvatuksen vaikutukset vesistöissä voivat yleensä olla lähinnä happea kuluttavia ja rehevöittäviä. Happiongelmia saattaa esiintyä alueilla, joissa veden vaihtuvuus on vähäistä, kuten suojaisilla lahdilla ja järvisyvänteissä. Virtaavissa vesissä happiongelmia esiintyy harvemmin. Ravinnekuormitus lisää vesistön rehevyyttä. Selvimmin vaikutukset näkyvät keski- ja loppukesällä, jolloin vedet ovat lämpimimmillään ja perustuotanto voimakasta. Ravinteisuuden kasvu lisää sekä planktisen- että pintalevästön kasvua, mikä voi ilmetä rantojen ja seisovien kalanpyydysten limoittumisen lisääntymisenä, etenkin suojaisille alueilla sisävesissä ja Saaristomeren sisäosissa. Myös rantakasvillisuus voi lisääntyä. Kaikki vesiin päätyvä fosfori ei kuitenkaan aiheuta rehevöitymistä. Ulosteen käyttökelpoisuus on selvästi alhaisempi kuin rehun, sillä kala on jo hyödyntänyt rehuista käyttökelpoisimman fosforin kasvuunsa Arvio Laitakarin laitoksen vaikutuksista veden laatuun Mallin kuvaus ja lähtötiedot Laitakarin kalanviljelylaitoksen vesistövaikutuksia on arvioitu virtaus- ja vedenlaatumallinnukseen perustuen. Mallinnus on toteutettu EFDC, (Environmental Fluid Dynamics Code) Explorer 7.3 3D -mallinnusohjelmistolla. Mallin on kehittänyt Virginia Institute of Marine Science:ssa John Hamrick alun perin rannikkovesien mallinnustehtäviin. Yhdysvaltojen ympäristönsuojeluviranomainen EPA (Environmental Protection Agency) on jatkanut mallin kehitystyön tukemista, ja malli on nykyään vesistöjen kuormitussietokyvyn arviointiin tarkoitettujen suositeltujen mallien joukossa Yhdysvalloissa. Mallin jatkokehitystä on tehty Dynamic Solutions-International LLC - konsulttialan yrityksessä. Heidän toimestaan on laadittu lisäksi graafinen käyttöliittymä (EFDC Explorer, EE) mallin laadinnan, tulosten käsittelyn ja havainnollistamisen tueksi (Craig 2011). Kyseistä mallia on käytetty aikaisemmin useissa eri hankkeissa paperi- ja selluteollisuuden, vesirakentamisen, turvetuotannon sekä kaivosteollisuuden vesipäästöjen vaikutusten arviointiin. Malli soveltuu erittäin hyvin myös kalankasvatuksen vesipäästöjen vaikutusten arviointiin. Merialueen virtauksiin vaikuttaa pääasiassa tuuliolot ja niistä aiheutuvat vedenkorkeuden ajalliset ja alueelliset vaihtelut. Näiden sekä alueen morfometrian ja luonnonvakioiden avulla lasketaan mallin avulla virtausnopeudet ja suunnat eri vesikerroksissa. Olosuhdetietoina laskennassa käytetään olemassa olevia merialueen syvyystietoja ja lähialueella mitattuja tuulen suuntia ja nopeuksia. Hilaverkosto laaditaan muuttuvahilaisena, missä erotustarkkuus tarkastelualueella vaihtelee harventuen kauemmas merelle edettäessä. Tässä työssä virtausmallin lähtötietoina on käytetty Hailuodon Marjaniemen tuulitietoja (nopeus ja suunta). Hilaväli on 75 x 75 metriä noin 5,5 x 5 km 2 alueella, jonka jälkeen hilaväli kasvaa 10 % per solu. Kerroksia syvyyssuunnassa on joka laskentapisteessä 12. Pisteitä kerroksessa on noin , eli mallissa on yhteensä noin laskentasolua. Laajan merialueen aiheuttamien vedenkorkeusvaihteluiden vaikutusten huomioimiseksi mallinnusalue ulottuu etelässä Merenkurkun tasolle.

38 Kuormitus syötettiin kahdeksaan hilaan, 150x300 m:n alueelle (12 allasta) koko vesisyvyyteen. Kuormituksen jakautuminen eri kuukausille on esitetty taulukossa (Taulukko 5-1). Mallinnuksessa käytetty fosforikuormitus oli noin kg ja typpikuormitus noin kg. Rehukertoimesta riippuen fosforikuormitus voi olla hieman (n. 9 %) mallissa käytettyä suurempi ja typpikuormitus pienempi (Taulukko 5-1). Tällä ei katsota olevan merkittävää vesistövaikutusarvion kannalta. Vedenlaatumallinnus on toteutettu kokonaisravinteille. Malliajoissa painotus on kasvatuskaudella (kesäkuu-lokakuun alku). Malliajot on tehty ilman ravinteiden taustakuormituksia, koska taustakuormituksen arviointiin liittyy merkittäviä epävarmuustekijöitä. Tarkastelu antaa tuloksena kuormituksen aiheuttamat ravinteiden pitoisuuslisäykset vaikutusalueella. Pitoisuuslisäyksellä tarkoitetaan toiminnan aiheuttamaa ravinnepitoisuuden kasvua nykyiseen taustatasoon verrattuna. Lopullinen ravinteiden pitoisuustaso on arvioitu mallinnustulosten ja merialueelta saatavaan tarkkailutiedon perusteella. Mallin kalibroinnissa on huomioitu alueelle laskevien jokien (Kiiminkijoki, Oulujoki ja Iijoki) aiheuttamat muutokset alueen virtausnopeuksissa ja -kentissä. Malliajot on tehty kahtena erilaisena hydrologisena vuotena 2011 ja Vuosi 2011 oli runsasvetinen vuosi, jolloin esiintyi myös normaalia enemmän itätuulia. Vuosi 2013 oli normaalivähävetinen vuosi ja alueelle tyypillinen tuulen suunta etelä-lounaasta oli vallitseva. Ravinteiden poistumista (esim. sedimentoitumista) vesimassasta on arvioitu aikaisemmista vastaavista mallinnustoimeksiannoista saatujen kokemusten perusteella. Kokonaisfosforin puoliintumisaika on noin kuukausi ja kokonaistypen noin kahdeksan kuukautta. Rehevyystason muutoksia merialueen leväbiomassaan (a-klorofylli) on arvioitu tilastollisesti monimuuttuja-regressiotarkastelulla. Tilastotarkastelu on toteutettu saatavilla olevaan tarkkailuaineistoon perustuen. Selittävinä muuttujina tilastokäsittelyssä olivat kokonaisravinteet ja fosfaattifosfori. Leväbiomassan muutoksia vaikutusalueella arvioitiin regressiomallin avulla hyödyntäen edellä kuvatun vedenlaatumallinnuksen tuloksia Mallitarkastelun tulokset Virtaukset Mallitarkastelun perusteella saadut virtauksen nopeus- ja suuntajakaumat muutamille tarkastelupisteille on esitetty kuvassa (Kuva 11-1). Virtaussuunnat jakaantuvat pinnassa tuulen vaikutuksesta tasaisemmin kuin pohjan läheisyydessä ja nopeudet ovat yleensä suurempia. Pohjakerroksen virtaus suuntautuu kasvatusalueella lähes pohjois-eteläsuuntaisesti pohjan topografian ohjaamana (syvänteen suuntaiseksi). Ulompana virtaukset suuntautuvat luoteesta itä-kaakkoon.

39 35 Kuva 11-1 Virtaukset hankealueella v pintakerrokessa (yläkuva) ja pohjakerroksessa (alakuva) Ravinteisuus Seuraavassa on tarkasteltu mallitarkasteluun perustuen Laitakarin Kala Oy:n verkkoallaskasvatuksen kuormituksen vaikutuksia vesistön ravinnepitoisuuksiin kesä-syyskuussa vuosina 2011 ja Tarkastelussa on painotettu heinä-elokuun pitoisuuksia, sillä kyseistä ajanjaksoa käytetään arvioitaessa vesistöjen ekologista tilaa.

40 Mallitarkastelun perusteella fosforipitoisuus nousee kuormituksen vaikutuksesta kasvatusalueella heinä-elokuussa pintakerroksessa keskimäärin noin 1 µg/l (Kuva 11-2, liite 4), mutta laskee varsin nopeasti tasolle 0,3 µg/l. Tasoa 0,1 0,2 µg/l olevia pitoisuuslisäyksiä esiintyy varsin laajalla alueella merialueella. Vuoden 2011 ympäristöolosuhteissa vaikutusalue suuntautuu voimakkaammin kohti etelää ja vuoden 2013 olosuhteissa myös kohti pohjoista. Pitoisuuslisäykset ovat niin pieniä, että niitä ei voida analyyttisesti juurikaan havaita. Fosforin määritysraja vesistövesille on 3 µg/l ja mittausepävarmuus 1,5 µg/l tai 10 % (Nab Labs Oy). Mallitarkasteluun perustuen fosforipitoisuuden lisäys laskentajakson aikana ( ) eri laskentapisteissä (Kuva 11-3) on esitetty kuvissa (Kuva 11-4, Kuva 11-5). Suurinta pitoisuuksien kasvu on syyskuussa, jolloin myös kuormitus on suurimmillaan. Tällöin fosforipitoisuus nousee laitosalueen läheisyydessä (KIE12) enimmillään noin 1,2 1,7 µg/l ja esimerkiksi pisteellä OE80 enimmillään noin 0,3 0,5 µg/l. Erot pitoisuuslisäyksissä pinta- ja pohjakerroksen välillä ovat pääosin pieniä (Kuva 11-4, Kuva 11-5, liite 4). Laitosalueella fosforipitoisuus nousee arviolta eniten elo- tai syyskuussa, pintakerroksessa keskimäärin 1,5 1,9 µg/l ja pohjakerroksessa keskimäärin 1,9 2,3 µg/l (liite 4). Fosforikuormitus voi olla noin 9 % mallissa käytettyä suurempi. Myös tällöin pitoisuuslisäykset jäävät edellä kuvatun perusteella pieniksi. Fosforikuormituksesta noin 4 9 % on levästölle käyttökelpoisessa muodossa, joten fosfaattifosforin pitoisuuslisäykset ovat alle 10 % edellä esitetyistä kokonaisfosforin pitoisuuslisäyksistä. Näillä pitoisuuslisäyksillä ei arvioida olevan merkittää vaikutusta ravinteisuuden ja rehevyyden kasvuun vesistössä. Mallitarkastelun perusteella typpipitoisuus nousee kuormituksen vaikutuksesta kasvatusalueella heinä-elokuussa pintakerroksessa keskimäärin noin 11,5 12,5 µg/l (Kuva 11-6, liite 4), mutta laskee varsin nopeasti tasolle 3 4 µg/l. Tasoa 1 2 µg/l olevia pitoisuuslisäyksiä esiintyy varsin laajalla alueella merialueella. Pitoisuuslisäykset ovat pieniä, eikä niitä voida juurikaan analyyttisesti havaita ja erottaa muusta veden typpipitoisuuteen vaikuttavista tekijöistä. Typen määritysraja vesistövesille on 50 µg/l ja mittausepävarmuus 10 % (Nab Labs Oy). Mallitarkasteluun perustuen typpipitoisuuden lisäys laskentajakson aikana ( ) eri laskentapisteissä (Kuva 11-3) on esitetty kuvissa (Kuva 11-7, Kuva 11-8). Suurinta pitoisuuksien kasvu on syyskuussa, jolloin myös kuormitus on suurimmillaan. Tällöin typpipitoisuus nousee laitosalueen läheisyydessä (KIE12) enimmillään noin µg/l ja esimerkiksi pisteellä OE80 enimmillään noin 4 6 µg/l. Erot pitoisuuslisäyksissä pinta- ja pohjakerroksen välillä ovat pieniä (Kuva 11-7, Kuva 11-8, liite 4). Laitosalueella typpipitoisuus nousee arviolta eniten elo- tai syyskuussa, pintakerroksessa keskimäärin noin µg/l ja pohjakerroksessa keskimäärin µg/l (liite 4). 36

41 37 Kuva 11-2 Fosforipitoisuuden lisäys kasvatusalueen ympäristössä v ja 2013 heinä-elokuussa keskimäärin ja 75 %:ssa tapauksista.

42 38 Kuva 11-3 Laskentatulosten tarkastelupisteet. µg/l KokP (µg/l), 2011, KIE12 1,4 KokP, Pohjakerros: KIE12 1,2 KokP, Pintakerros: KIE12 1,0 0,8 0,6 0,4 0,2 0, µg/l 2,0 1,8 1,6 1,4 1,2 1,0 0,8 0,6 0,4 0,2 KokP, Pohjakerros: KIE12 KokP, Pintakerros: KIE12 KokP (µg/l), 2013, KIE12 0, µg/l 1,2 1,0 KokP, Pohjakerros: OE 71 KokP, Pintakerros: OE71 KokP (µg/l), 2011, OE71 µg/l 1,8 1,6 1,4 KokP, Pohjakerros: OE71 KokP, Pintakerros: OE71 KokP (µg/l), 2013, OE71 0,8 1,2 0,6 1,0 0,8 0,4 0,6 0,2 0,4 0,2 0, , Kuva 11-4 Fosforipitoisuuden lisäys pinta- ja pohjakerroksessa noin 1 2 km laitosalueelta sijaitsevissa laskentapisteissä kasvatuskaudella ( ) vuosina 2011 ja 2013.

43 39 µg/l KokP (µg/l), 2011, OE93 0,9 KokP, Pohjakerros: Kropsu OE93 0,8 KokP, Pintakerros: Kropsu OE93 0,7 0,6 0,5 0,4 0,3 0,2 0, µg/l 1,0 0,9 0,8 0,7 0,6 0,5 0,4 0,3 0,2 0,1 KokP (µg/l), 2013, OE93 KokP, Pohjakerros: Kropsu OE93 KokP, Pintakerros: Kropsu OE93 0, µg/l 0,6 0,5 0,4 KokP, Pohjakerros: Haukip edus OE80 KokP, Pintakerros: Haukip edus OE80 KokP (µg/l), 2011, OE80 µg/l 0,40 0,35 0,30 0,25 KokP, Pohjakerros: Haukip edus OE80 KokP, Pintakerros: Haukip edus OE80 KokP (µg/l), 2013, OE80 0,3 0,20 0,2 0,15 0,10 0,1 0, , Kuva 11-5 Fosforipitoisuuden lisäys pinta- ja pohjakerroksessa noin 3,5 5 km laitosalueelta sijaitsevissa laskentapisteissä kasvatuskaudella ( ) vuosina 2011 ja 2013.

44 40 Kuva 11-6 Typpipitoisuuden lisäys kasvatusalueen ympäristössä v ja 2013 heinä-elokuussa keskimäärin ja 75 %:ssa tapauksista.

45 41 µg/l KokN, Pohjakerros: KIE12 KokN, Pintakerros: KIE12 KokN (µg/l), 2011, piste KIE12 µg/l KokN, Pohjakerros: KIE12 KokN, Pintakerros: KIE12 KokN (µg/l), 2013, KIE µg/l KokN, Pohjakerros: OE71 KokN, Pintakerros: OE71 KokN (µg/l), 2011, piste OE Kuva 11-7 Typpipitoisuuden lisäys pinta- ja pohjakerroksessa noin 1 2 km laitosalueelta sijaitsevissa laskentapisteissä kasvatuskaudella ( ) vuosina 2011 ja µg/l KokN, Pohjakerros: OE 71 KokN, Pintakerros: OE71 KokN (µg/l), 2013, OE71 µg/l 12 KokN (µg/l), 2011, piste OE93 µg/l 12 KokN (µg/l), 2013, OE93 10 KokN, Pohjakerros: Kropsu OE93 KokN, Pintakerros: Kropsu OE93 10 KokN, Pohjakerros: Kropsu OE93 KokN, Pintakerros: Kropsu OE µg/l KokN, Pohjakerros: Haukip edus OE80 KokN, Pintakerros: Haukip edus OE80 KokN (µg/l), 2011, piste OE Kuva 11-8 Typpipitoisuuden lisäys pinta- ja pohjakerroksessa noin 3,5 5 km laitosalueelta sijaitsevissa laskentapisteissä kasvatuskaudella ( ) vuosina 2011 ja µg/l 4,5 4,0 3,5 3,0 2,5 2,0 1,5 1,0 0,5 KokN (µg/l), 2013, OE80 KokN, Pohjakerros: Haukip edus OE80 KokN, Pintakerros: Haukip edus OE80 0,

46 Rehevyys ja happitilanne Tarkastelualueen näytepisteiden vuosien kesä-elokuun keskiarvopitoisuuksien perusteella kokonaisfosforilla ja kasviplanktonin määrää kuvaavalla a- klorofyllipitoisuudella ei näyttäisi olevan vahvaa riippuvuutta, mutta riippuvuus on merkitsevä (Kuva 11-9). Aineistosta lasketun korrelaatiokertoimen perusteella fosfori selittää noin 30 % a-klorofyllipitoisuuden vaihtelusta. Kuvan (Kuva Klorofylli-a (µg/l) Klorofylli-a - kok.p a-chl = 0,2985kok.P + 1,2575 R² = 0, Kok.P (µg/l) Klorofylli-a µg/l Linear (Klorofylli-a µg/l) Klorofylli-a (µg/l) Klorofylli-a - kok.n a-chl = 0,017kok.P - 0,841 R² = 0, Kok.N (µg/l) Kuva 11-9) perusteella 1 µg/l fosforipitoisuuden nousu lisää a-klorofyllipitoisuutta noin 0,3 µg/l. Fosfaattifosforin pitoisuudet olivat useimmiten alle määritysrajan, minkä vuoksi korrelaatio ei välttämättä anna realistista kuvaa riippuvuudesta. Kokonaistypen osalta fosforin kaltaista riippuvuutta ei ollut havaittavissa (Kuva 11-9

47 Klorofylli-a (µg/l) Klorofylli-a - kok.p Kalalaitoksen kuormituksen aiheuttamat pitoisuuslisät ovat arvion mukaan pieniä, ja fosforista vain enintään kymmenys on arvion mukaan suoraan leville käyttökelpoisessa muodossa. Vaikka Perämeri on melko karu vesistö, ei edellä arvioidulla ravinnepitoia-chl = 0,2985kok.P + 1,2575 R² = 0, Kok.P (µg/l) Klorofylli-a µg/l Linear (Klorofylli-a µg/l) Klorofylli-a (µg/l) Klorofylli-a - kok.n a-chl = 0,017kok.P - 0,841 R² = 0, Kok.N (µg/l) Kuva 11-9). Ravinteiden lisäksi a-klorofyllipitoisuuteen vaikuttavat mm. veden lämpötila ja sääolot. Edellä mainitun tasoinen fosforipitoisuuden nousu on mallitarkastelun perusteella mahdollista kasvatusaltaiden alueella. Laitosalueen ulkopuolella fosforipitoisuus nousee kesällä keskimäärin arviolta 0,1 0,25 µg/l, mikä vastaisi a-klorofyllipitoisuudessa arviolta noin 0,03 0,08 µg/l lisäystä. Perämerellä levätuotannon maksimi on yleensä keväällä heti vesien lämmettyä, jolloin piilevien määrä on suurimmillaan. Keski- ja loppukesällä vastaavaa levämaksimia (esim. viherlevät) ei vastaavassa mittakaavassa ole ollut yleensä havaittavissa. Syyskuussa, jolloin kalankasvatuksen kuormitus on suurimmillaan, vedet alkavat jo viiletä, mikä vähentää leväkasvua. Kesällä fosfaattifosforin pitoisuudet ovat tarkastelualueella pääosin alle määritysrajan, joten fosfori on minimiravinne ja rajoittaa leväkasvua.

48 suuksien kasvulla arvioida olevan merkittävää vaikutusta kasviplanktonin määrään ja vesistön rehevyyteen Haukiputaan edustan merialueella. Kalojen uloste laskeutuu jossain määrin allasalueen pohjalle, mutta kulkeutunee pääosin virtausten mukana laajemmalle alueelle. Happitilanne hankealueella on kesällä päällysvedessä pääsääntöisesti hyvä ja myös pohjan läheisyydessä yleensä vähintään tyydyttävä. Veden vaihtuvuus kasvatusalueella on hyvä, joten kalankasvatuksesta aiheutuvan kuormituksen ei arvioida heikentävän vesistön happitilannetta merkittävästi. Näin ollen myöskään sisäisen kuormituksen ei arvioida kasvavan. Kasvatusalue sijaitsee lähimmillään noin 3,5 km etäisyydellä rannikosta ja lähin Naturaalue on noin 4 km etäisyydellä luoteeseen sijaitseva Perämeren saarten Naturaalueeseen kuuluva Kriisinkivi-luoto. Hyvin lievä ravinteisuuden kasvu voimistaa hieman myös perustuotantoa, mutta lähimpien rantojen ja pohjan makrofyyttikasvillisuuden ei arvioida merkittävästi lisääntyvän. Luontainen maankohoaminen madaltaa rantoja, mikä edesauttaa osaltaan rantakasvillisuuden lisääntymistä. Kalojen talvisäilytyksessä Laitakarin satamassa käytetään rehua ylläpitoruokintaan enintään noin kg loka-toukokuun välisenä aikana. Tästä aiheutuva kuormitus on hyvin vähäistä, arviolta noin prosentin luokkaa kesäajan verkkoallaskasvatuksen kuormituksesta, joten tällä ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta veden laatuun. 44 Klorofylli-a (µg/l) Klorofylli-a - kok.p a-chl = 0,2985kok.P + 1,2575 R² = 0, Kok.P (µg/l) Klorofylli-a µg/l Linear (Klorofylli-a µg/l)

49 Klorofylli-a (µg/l) Klorofylli-a - kok.n a-chl = 0,017kok.P - 0,841 R² = 0, Kok.N (µg/l) Kuva 11-9 Klorofylli-a ja fosfori- ja typpipitoisuuden riippuvuus hankealueen ympäristön näytepisteiden tulosten perusteella v (kesä-elokuun keskiarvot) Arvio vaikutuksista pohjaeläimistöön Kalalaitoksen aiheuttamat ravinteisuuden pitoisuuslisät ovat arvion mukaan pieniä. Suurimmat vaikutukset kohdistuvat kalanviljelylaitoksen välittömään läheisyyteen. Ravinteet ja pohjalle sedimentoituva aines saattavat vähentää mm. erilaisille vesistönmuutoksille herkkänä pidettyjä valkokatkoja (Monoporeia affinis) laitoksen läheisyydessä. Laitoksen aiheuttama ravinteisuuden lisäys merialueella on mitä todennäköisimmin niin pieni, että se ei aiheuta merkittävää vaikutusta pohjaeläinyhteisöihin Haukiputaan edustan merialueella Arvio vaikutuksista vesistön ekologiseen tilaan Laitakarin Kalan kalanviljelylaitoksen kuormitus aiheuttaa vähäistä ravinnepitoisuuksien kasvua hankealueen ympäristössä merellä. Pitoisuuslisäykset ovat niin pieniä, että vesistön fysikaalis-kemiallisen laadun ei arvioida heikentyvän nykyisestä (Taulukko 11-1). Näin olleen myöskään rehevyyden ei arvioida kasvavan niin, että vesistön biologinen ja edelleen ekologinen tila heikkenisi nykyisestä. Laitoksen toiminnan ei myöskään arvioida olevan este hyvän tilan saavuttamiselle, sillä pääosa rannikkovesiin päätyvästä kuormituksesta on jokien kuljettamaa, joten tarvittavat toimenpiteet kohdistuvat pääasiassa jokien valuma-alueille. Taulukko 11-1 Haukiputaan edustan merialueen heinä-elokuun keskimääräiset päällysveden kokonaisravinne- ja a-klorofyllipitoisuudet v sekä arvio pitoisuuksista kalankasvatuksen kuormituksen jälkeen. Näytteenottoaika heinäkuun 2. viikko-syyskuun 1. viikko. Perämeren sisempien rannikkovesien ekologinen tila on tyydyttävä ja Perämeren ulompien rannikkovesien (Hailuoto-Kuivaniemi) hyvä.

50 46 Nykyinen luokittelu * Hyvä Hyvä Erinomainen Tyydyttävä Perämeren sisemmät n Näkö- Kok.P Kok.P Kok.N Kok.N Kloro- Klorofylli-a rannikkovedet syvyys tausta+lisä tausta+lisä fylli-a tausta+lisä (tunnus) m µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l µg/l KIE12 (4-Ps-015) ,6 HY 13,5 HY 13,8 HY 295 E 298 E 3,9 T 4,0 T KIE1 (4-Ps-015) ,3 T 16,3 T 16,5 T 325 HY 327 HY 5,3 T 5,3 T OE56 (4-Ps-014) ,5 HY 14,8 T 15,1 T 328 HY 331 HY 4,3 T 4,4 T raja-arvo E/HY 3, ,5 raja-arvo HY/T 2, ,3 raja-arvo T/V 1, ,5 Nykyinen luokittelu * Perämeren ulommat n Hyvä Näkö- Erinomainen Kok.P Kok.P Hyvä Kok.N Kok.N Tyydyttävä Kloro- Kok.N rannikkovedet (tunnus) syvyys m µg/l tausta+lisä µg/l µg/l tausta+lisä µg/l fylli-a µg/l tausta+lisä µg/l OUVY-7 (4-Pu-040) 10 3,9 HY 7,4 E 7,6 E 295 HY 297 HY 2,3 T 2,4 T OE80 (4-Pu-040) ,1 T 10,5 HY 10,6 HY 293 HY 294 HY 3,1 T 3,2 T OE93 (4-Pu-040) ,8 T 10,7 HY 10,9 HY 301 HY 304 HY 3,6 T 3,7 T raja-arvo E/HY raja-arvo HY/T raja-arvo T/V 5,2 3,3 2, ,7 2,2 4,4 * Vesienhoitosuunnitelman mukainen virallinen luokittelu E=erinomainen, H=hyvä, T=tyydyttävä, V=välttävä ** klorofyllilisä laskettu alueelle saadun Chl-a - kok.p riippuvuuden perusteella 11.5 Arvio vaikutuksista kalastoon ja kalastukseen Vesistövaikutusarvion mukaan hyvästä veden vaihtuvuudesta johtuen kuormituksella ei ole merkittävää vaikutusta merialueen happitilanteeseen. Laitosalueella veden fosforipitoisuus nousee kuormituksen vaikutuksesta enimmillään syyskuussa noin 2 µg/l ja typpipitoisuus vastaavasti noin 20 µg/l. Pitoisuuslisä laskee kuitenkin varsin nopeasti laitosalueelta etäännyttäessä tasolle, jota ei voida juurikaan analyyttisesti todeta. Laitosalue sijaitsee syvällä merialueella, eikä sen lähialueella ole merkittäviä kalojen lisääntymisalueita. Kevätkutuisten kalalajien kantoihin kuormituksella ei arvioida olevan merkittävää vaikutusta. Ravinnekuormitus ja sitä kautta vesistön lievä rehevöityminen suosii periaatteessa särkikaloja vaateliaampien kalalajien kustannuksella. Laitosalueen sijainnista johtuen kuormituksen rehevöittävä vaikutus jää kuitenkin sen tasoiseksi, että se ei merkittävästi lisää särkikalojen osuutta kalastossa. Silakan, karisiian ja maivan merkittäviä kutualueita ei ole laitosalueen läheisyydessä, joten näiden kalalajien kantoihin kuormituksella ei ole merkittävää vaikutusta. Ravinnekuormituksen vaikutukset näkyvät selvimmin pyydysten lisääntyvänä limoittumisen allasalueen välittömässä läheisyydessä. Kalastus allasalueen läheisellä syvännealueella on kuitenkin vähäistä, joten pyydysten lisääntyvän limoittumisen merkitys jää käytännössä vähäiseksi. Allasaluetta lähinnä olevat ammattikalastajien kiinteät rysäpyyntipaikat ovat yli 3 km etäisyydellä ja merkittävät verkkokalastusalueet yli 4 km etäisyydellä, joten pyydysten lisääntyvästä limoittumisesta ei arvioida aiheutuvan merkittävää haittaa ammattikalastajille. Lähimmät troolauslinjat ovat 2 km etäisyydellä allasalueesta, eikä troolikalastukselle arvioida aiheutuvan hankkeesta haittaa. Kalojen käyttökelpoisuuteen kuormituksella ei arvioida olevan vaikutusta. On mahdollista, että allasalue voi houkutella paikalle myös merikalaa, mm. siikaa ja ahventa, mikä osaltaan voi myös parantaa alueen kalastusmahdollisuuksia. Kirjolohi ei ole Perämeren ja sen jokien luontainen kalalaji, joten se ei uhkaa alueen vaelluskalakantoja. Kaloja ei säilytetä kesällä Laitakarissa, joten myös tautien leviämisriski kasvatuksesta esimerkiksi Kiiminkijoen vaelluskalakantoihin on hyvin pieni.

51 11.6 Arvio muista ympäristövaikutuksista Toiminnasta ei arvioida aiheutuvan haittaa ihmisten terveydelle tai yleiselle viihtyisyydelle. Myöskään vesiliikenteelle ei arvioida aiheutuvan haittaa. Merkittävää hajua tai melua ympäristöön toiminnan ei arvioida aiheuttavan. Laitakarin kiinteistö on Martinniemen osayleiskaavassa osoitettu teollisuustoimintojen alueeksi, ja lähimpään asuttuun kiinteistöön on matkaa noin 3,5 km. Laitakarin toiminnasta ei arvioida aiheutuvan haitallisia päästöjä maaperään ja pohjaveteen ARVIO VAHINKOJEN KOMPENSOIMISESTA Laitakarin kalanviljelylaitos sijaitsee avomerellä, lähimmillään noin 3,5 km päässä rannikosta. Laitoksen vesistövaikutukset arvioidaan kokonaisuudessaan sen tasoisiksi, että niistä ei aiheudu tilakohtaisesti korvattavaa vahinkoa. Kansallisen vesiviljelyn sijainninohjaussuunnitelman (2014) mukaan alue soveltuu kalankasvatukseen hyvin. Hankkeen sijaintipaikasta johtuen hankkeesta yleiselle ja yksityiselle kalatalousedulle aiheutuvat haitat arvioidaan kokonaisuudessaan sen tasoisiksi, että ne eivät ylitä kompensaatiotoimia edellyttävää vaikutustasoa. Allasaluetta lähinnä olevat ammattikalastajien kiinteät rysäpyyntipaikat ovat yli 3 km etäisyydellä ja merkittävät verkkokalastusalueet yli 4 km etäisyydellä, joten pyydysten lisääntyvästä limoittumisesta ei arvioida aiheutuvan korvattavaa vahinkoa ammattikalastajille. Lähimmät troolauslinjat ovat 2 km etäisyydellä allasalueesta, eikä troolikalastukselle arvioida aiheutuvan hankkeesta korvattavaa vahinkoa. 13 VAIKUTUKSET SUOJELUALUEISIIN NATURA TARVEARVIO 13.1 Natura-alueiden suojeluperusteet Lähimpien Natura-alueiden suojeluperusteena on seuraavia luontotyyppejä ja lajeja. Perämeren saarten Natura-alueen suojeluperusteina ovat seuraavat luontodirektiivin liitteen I luontotyypit (priorisoidut paksunnoksin): 1110 Vedenalaiset hiekkasärkät < 1 % 1130 Jokisuistot 1 % 1150 Rannikon laguunit < 1 % 1220 Kivikkorannat 3 % 1630 Merenrantaniityt 3 % 1620 Ulkosaariston saaret ja luodot < 1 % 1640 Itämeren hiekkarannat 1 % 2120 Liikkuvat rantakauradyynit < 1 % 2130 Kiinteät, ruohokasvillisuuden peittämät dyynit < 1 % 2320 Kuivat kanerva- ja variksenmarjadyynit < 1 % 6270 Runsaslajiset kuivat ja tuoreet niityt 1 % 9030 Maankohoamisrannikon primäärisukkessiovaiheiden luonnontilaiset metsät 1 % 9050 Lehdot < 1 % 9070 Hakamaat ja kaskilaitumet < 1 % Natura-alueen suojeluperusteina on 36 lintudirektiivin liitteen I lintulajia. Lisäksi suojeluperusteina on esitetty seuraavat luontodirektiivin liitteessä II mainitut kasvilajit (priorisoidut paksunnoksin): ruijanesikko, upossarpio, laaksoarho, nelilehtivesikuusi ja lietetatar.

52 Laitakari-Häyrysenniemi-Purjekari Natura-alueen suojeluperusteina ovat seuraavat luontodirektiivin liitteen I luontotyypit (priorisoidut paksunnoksin): 1220 Kivikkorannat < 1 % 1630 Merenrantaniityt 4 % 7140 Vaihettumissuot ja rantasuot 6 % 9010 Luonnonmetsät 10 % 9030 Maankohoamisrannikon primäärisukkessiovaiheiden luonnontilaiset metsät 75 % 9050 Puustoiset suot < 1 % Lisäksi suojeluperusteina on esitetty seuraavat luontodirektiivin liitteessä II mainitut kasvilajit (priorisoidut paksunnoksin): ruijanesikko ja upossarpio Arvio vaikutuksista Laitakarin Kala Oy:n kalanviljelylaitoksen toiminnasta ei aiheudu Natura-alueille suoria vaikutuksia, kuten rakentamista. Ainoa Natura-kohteille kohdistuva välillinen vaikutusmekanismi voisi olla meriveden laadussa tapahtuva muutos, lähinnä veden ravinnepitoisuuksien kasvu. Rehevöitymisen vaikutukset voisivat kohdistua alavimpiin rannanosiin eli vyöhykkeelle, joka sijaitsee vedenkorkeuden vaihtelusta riippuen välillä vedenpinnan alla. Perämeren saarten Natura-alueella suojeluperusteena olevista luontotyypeistä vaikutuksia voisi kohdistua lähimpänä vesirajaa esiintyville luontotyypeille joita ovat: vedenalaiset hiekkasärkät (1110), jokisuistot (1130), rannikon laguunit (1150), kivikkorannat (1220), merenrantaniityt (1630), ulkosaariston saaret ja luodot (1620) ja Itämeren hiekkarannat (1640). Laitakari-Häyrysenniemi-Purjekari Natura-alueella suojeluperusteena olevista luontotyypeistä vaikutuksia voisi kohdistua lähimpänä vesirajaa esiintyville luontotyypeille joita ovat: kivikkorannat (1220) ja merenrantaniityt (1630). Yleisesti meriveden rehevöityminen vaikuttaa haitallisesti kaikkiin rannikkoluontotyyppeihin. Itämeren rehevöitymisestä johtuva rantakasvillisuuden rehevöityminen aiheuttaa rantojen ruovikoitumista ja kiihdyttää umpeenkasvua, jotka heikentävät luontotyypin tilaa. Rantojen luontotyyppien uhkatekijöinä ovat lisäksi laidunnuksen ja niiton vähentymisen tai loppumisen aiheuttama ruovikon ja pensaiden levittäytyminen. Rantaluontotyypit pysyvät luonnostaan avoimina tai matalakasvuisina vain rantavoimien, kuten meriveden korkeusvaihtelujen, aaltojen ja liikkuvien jäiden ansiosta (Airaksinen & Karttunen 2001; Schulman 2008). Laitakarin Kala Oy:n kalanviljelylaitoksen vesistövaikutuksia on arvioitu virtaus- ja vedenlaatumallinnukseen perustuen. Mallinnusten mukaan fosforin ja typen pitoisuuslisäykset ovat niin pieniä, ettei niillä arvioida olevan merkittäviä vesistövaikutuksia. Hankkeella ei arvioida tässä hakemuksessa esitetyllä tavalla toteutettuna olevan läheisiin Natura 2000-alueisiin sellaisia vaikutuksia, että varsinainen luonnonsuojelulain 65 :n tarkoittama Natura-arviointi olisi tarpeellinen. 14 ARVIO TOIMINNAN HYÖDYISTÄ JA HAITOISTA Toiminta sijoittuu kansallisen sijainninohjaussuunnitelman mukaisesti alueelle, jossa edellytykset kasvattaa kalaa ovat hyvät. Kalankulutus Suomessa on kasvussa, ja kansallisena tavoitteena on kotimaisen kalan käytön lisääminen. Tällä hetkellä kotimaisen ka-

53 lan osuus on noin 1/3 kalan kokonaiskulutuksesta. Toiminta on siten Vesiviljelystrategian 2022 (MMM) mukainen (Valtioneuvoston periaatepäätös ). Täydessä laajuudessa toimiessaan laitos työllistää suoraan 8 11 henkeä. Kalankasvatuslaitoksen kokonaistyöllisyysvaikutus (kerroin 4,3) on työpaikkaa (Setälä ym. 2007). Vesiviljely luo työllisyyttä ja ylläpitää yhdyskuntarakenteita sekä palveluja erityisesti syrjäisillä alueilla, joilla ympärivuotisten työpaikkojen luominen on vaikeaa. Koko maassa kotimainen viljelty kala vahvistaa tuoreiden kalatuotteiden jalostus- ja jakeluketjua. Lisäksi viljellyn kalan hyvä saatavuus ja laatu ovat laajentaneet vähittäismyyntiverkkoa, minkä seurauksena myös luonnonkalan tarjontamahdollisuudet ovat parantuneet. Kalanjalostusteollisuudelle kirjolohi on tärkein kotimainen raaka-aine. Kirjolohi on suomalaisen kalanjalostuksen tukijalka, jonka ympärille muu jalostustoiminta, kalan jakelu ja vähittäiskauppa kytkeytyy ja rakentuu. Kotimaisen viljelytuotannon riittävyys vaikuttaa näin suoraan Suomen kalanjalostusteollisuuden toimintaedellytyksiin. Lisäksi vesiviljely tuottaa ravintoa, joka on koko väestön saatavilla, ja jolla on monia hyödyllisiä terveysvaikutuksia. Vesiviljely on alkutuotantoa, joka toimii ilman tuotantotukia. Suomalaisten kalanviljelytuotteiden ja -teknologian viennin arvo on suurempi kuin tuotannossa tarvittavien panosten (esim. rehut ja tuotantoteknologia) tuonnin arvo. Lisäksi kotimainen elintarvikekalan tuotanto korvaa tuontia, joten toiminnan vaikutus kauppataseeseen on positiivinen. Nykyisin yli kaksi kolmannesta suomalaisten syömästä kalasta on tuotua ja kauppatase on lähes 400 miljoonaa euroa negatiivinen. Luonnonvarakeskuksen arvion mukaan vesiviljelyn kerrannaisvaikutusten taloudellinen arvo on noin nelinkertainen vesiviljelytuotannon arvoon verrattuna. Toiminnan merkittävin haitta on siitä aiheutuva vesistökuormitus, lähinnä ravinnekuormitus. Vesistövaikutusarvion mukaan ravinnepitoisuudet lisääntyvät selvimmin kasvatusaltaiden välittömässä läheisyydessä, mutta hyvistä laimentumisolosuhteista johtuen päästöt laimentuvat nopeasti ja pitoisuuslisäykset jäävät pieniksi. Toiminnan ei arvioida heikentävän vesistön ekologista tilaa nykyisestä TOIMINNAN TARKKAILU Laitoksella ei voida tehdä varsinaista kuormitustarkkailua sen verkkoallasluonteesta johtuen. Talvisäilytysalueella on ollut EHP-tekniikan ympäristöpoiju testauskäytössä Poiju on mitannut lämpötilaa, sameutta ja sähkönjohtavuutta. Kesällä 2016 poiju viedään tulevalla merikasvatuspaikalle, ja siellä se mittaa em. lisäksi virtausta sekä happi- ja a-klorofyllipitoisuutta. Myös toiminnan aikana tarkkailussa kasvatuspaikan välittömässä läheisyydessä hyödynnetään automaattisia mittausasemia. Ennakkotarkkailuna otetaan pohjaeläinnäytteet allasalueen läheisyydestä kolmesta paikasta alkukesästä Kasviplanktonnäytteet otetaan kahdesta paikasta kaksi kertaa kesällä (heinä- ja elokuussa) Samoilta paikoilta määritetään myös sähkönjohtavuus, happi- ja ravinnepitoisuudet pintakerroksesta (1 m) ja pohjan läheisyydestä sekä a-klorofyllipitoisuudet 2 x näkösyvyyden paksuisesta vesikerroksesta. Kasvatusalue tutkitaan ja kuvataan sukeltamalla kesällä 2016 syvänteen pohjan laadun ja pohjaolosuhteiden selvittämiseksi käyttämällä hyväksi VELMU (Vedenalaisen meriluonnon monimuotoisuuden inventointiohjelma) ohjelman menetelmiä.

54 Edellä mainituista kartoituksista kertyvä ennakkotarkkailuaineisto toimitetaan lupakäsittelyn aineistoksi sikäli kun se sitä ehditään käsitellä ja raportoida elokuun 2016 loppuun mennessä. Vesistötarkkailu perustuu jatkossakin pääosin em. automaattiseen seurantaan. Kolmen vuoden kuluttua toiminnan alkamisesta tehdään edellä mainitut pohjaeläin- ja kasviplanktontutkimukset. Samana kesänä (heinä- ja elokuu) kahdelta paikalta otettavista vesinäytteistä tehdään samat analyysit kuin em. ennakkonäytteistä. Luonnonvarakeskuksen (LUKE) kanssa tehtävään kumppanuussopimukseen liittyen tehdään erillinen tarkkailuohjelma laitoksen läheisyyden vesistön tilan tarkkailemiseksi. Tarkkailu sisältää veden laadun tarkkailua (mm. ympäristöpoijujen automaattimittareilla) sekä eliöstön ja kalaston tarkkailua. Hankkeen vesistövaikutukset on arvioitu sen tasoisiksi, että niillä ei ole kokonaisuudessaan merkittäviä kalataloudellisia vaikutuksia. Laitosalueen sijainnista ja vähäisistä kalataloudellisista vaikutuksista johtuen velvoitteellista kalataloustarkkailua ei esitetä tehtäväksi. Edellä mainittuun LUKE:n kanssa tehtävään kumppanuussopimukseen sisältyy myös erilaisia kalataloudellisia seurantatoimia, joista saadaan tietoa hankkeen mahdollisista kalatalousvaikutuksista. 50 VIITTEET Airaksinen, O. & Karttunen, K Natura 2000 luontotyyppiopas. 2. korjattu painos. Ympäristöopas 46. Luonto ja luonnonvarat. Suomen ympäristökeskus. Andersson, A., Hajdu, S., Haecky, P., Kuparinen, J. & Wikner, J Succession and growth limitation of phytoplankton in the Gulf of Bothnia (Baltic Sea). Marine Biology 126: Craig, P. M User s Manual for EFDC Explorer: A Pre/Post Processor for the Environmental Fluid Dynamics Code. Dynamic Solutions-International, LLC, Knoxville, TN, USA. Hansen P. J. & Fenchel, T The bloom-forming ciliate Mesodinium rubrum harbours a single permanent endosymbiont. Marine Biology Research 2: Korhonen, J. & Haavanlammi, E., 2012 (toim.). Hydrologinen vuosikirja Suomen ympäristökeskus. Suomen ympäristö 8/2012. Lagus, A Role of nutrients in regulation of the phytoplankton community in the Archipelago Sea, northern Baltic Sea. Ann. Univ. Turkuensis AII 239. University of Turku. Laine, A.(toim.) Vesien tila hyväksi yhdessä. Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma vuosiksi Raportteja 76/2015. Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. LVT, Lapin Vesitutkimus Oy Oulun edustan yhteistarkkailu Pohjaeläintarkkailu. Moisander, P. H., Steppe, T. F., Hall, N. S., Kuparinen, J. & Paerl, H. W Variability in nitrogen and phosphorus limitation for Baltic Sea phytoplankton during nitrogen-fixing cyanobacterial blooms. Marine Ecology Progress Series 262: Pöyry Environment Oy Oulun edustan vesistö- ja kalataloustarkkailu vuonna Osa III: Kalataloustarkkailu. Pöyry Environment Oulun edustan vesistö- ja kalataloustarkkailu v

55 Pöyry Finland Oy Oulun edustan vesistö- ja kalataloustarkkailu vuonna Osa II: Vesistötarkkailu. Pöyry Finland Oy Oulun edustan vesistö- ja kalataloustarkkailu vuonna Osa III: Kalataloustarkkailu. Räike, A., Heiskanen, A.-S., Suomela, J., Kauppila, P., Knuuttila, S., Laamanen, M., Laine, A., Mäntykoski, A., Paavilainen, P., Pitkänen, H., Puro-Tahvanainen, A., Rintala, J., Ruoho-Airola, T., Törrönen, J. & Westberg, V Merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelman tausta-asiakirja: ravinnekuormituksen vähennystarpeet ja arvio toimenpiteiden riittävyydestä. < Päivätty Schulman, A., Alanen, A., Haeggström, C.-A., Huhta, A.-P., Jantunen, J., Kekäläinen, H., Lehtomaa, L., Pykälä, J. & Vainio, M Perinnebiotoopit. Julk.: Raunio, A., Schulman, A. & Kontula, T. (toim.). Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2: Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Suomen ympäristö 8/2008. Setälä, J., Vielma, J., Koskela, J., Honkanen, A., Saarni, K., Jokelainen, T., Suvanto, M., ja Kankainen, M Ahvenanmaan kestävän kalankasvatuksen kehittämisvaihtoehtoja. Kala- ja riistaraportteja 412, RKTL, Turku. Setälä, J., Kankainen, M., Suomela, J., Vielma, J. ja Tarkki, V Vesiviljelyn sijainninohjaussuunnitelman ympäristöselostus. RKTL:n työraportteja 24/2014 Stal, L. J., Staal, M. & Villbrandt, M Nutrient control of cyanobacterial blooms in the Baltic Sea. Aquatic Microbial Ecology 18: Torvinen, S. ja Laine, A. (toim.) 2015a. Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelma vuosiksi Osa 1. Taustatiedot. Raportteja 128/2015. Pohjois- Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Torvinen, S. & Laine, A. (toim.) 2015b. Oulujoen-Iijoen vesienhoitoalueen toimenpideohjelma Osa 2. Toimenpiteet. Raportteja 129/2015. Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus. Vesiviljelystrategia 2022 (MMM). Valtioneuvoston periaatepäätös Vuori, K.-M., Mitikka, S. & Vuoristo, H Pintavesien ekologisen tilan luokittelu. Osa I: Vertailuolot ja luokan määrittäminen, Osa II: Ihmistoiminnan ympäristövaikutusten arviointi. Ympäristöhallinnon ohjeita 3/2009, Suomen ympäristökeskus. Yih, W., Kim, H. S., Jeong, H. J., Myung G. & Kim, Y. G Ingestion of cryptophyte cells by the marine photosynthetic ciliate Mesodinium rubrum. Aquatic Microbial Ecology 36: Ympäristöministeriö Kalankasvatuksen ympäristönsuojeluohje. Ympäristöhallinnon ohjeita I/2013. Avoimet ympäristötietojärjestelmät < 51

56 Liite 1

57

58

59

60

61

62

63

64 Liite Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen päätökseen VALITUSOSOITUS Valitusviranomainen Valitusaika Tähän päätökseen tyytymätön saa hakea siihen muutosta Pohjois-Suomen hallinto-oikeudelle osoitetulla kirjallisella valituksella. Valitus on tehtävä kolmenkymmenen (30) päivän kuluessa tämän päätöksen tiedoksisaannista, jolloin valituksen tulee olla perillä Pohjois-Suomen hallinto-oikeudessa. Tiedoksisaantipäivää ei oteta lukuun valitusaikaa laskettaessa. Jos valitusajan viimeinen päivä on pyhäpäivä, lauantai, itsenäisyyspäivä, vapunpäivä, jouluaatto tai juhannusaatto, valitusaika jatkuu vielä seuraavan arkipäivän. Postitse kirjeellä toimitettu päätös katsotaan tiedoksisaaduksi seitsemäntenä päivänä kirjeen lähettämisestä, ellei muuta näytetä. Viranomaiselle päätöksen katsotaan tulleen tiedoksi saapumispäivänä. Postitse saantitodistusta vastaan toimitetun päätöksen tiedoksisaantipäivän osoittaa saantitodistus. Milloin kyseessä on sijaistiedoksianto, päätös katsotaan tiedoksisaaduksi, ellei muuta näytetä, kolmantena päivänä tiedoksianto- tai saantitodistuksen osoittamasta päivästä. Vastaanottajalle tai tämän edustajalle henkilökohtaisesti luovutetun päätöksen tiedoksisaantipäivän osoittaa vastaanottamisesta laadittu tiedoksisaantitodistus. Valituskirjelmän sisältö ja liitteet Valituksen toimittaminen Oikeudenkäyntimaksu Valituskirjelmässä on ilmoitettava: 1) päätös, johon haetaan muutosta 2) miltä kohdin päätökseen haetaan muutosta ja mitä muutoksia siihen vaaditaan tehtäväksi; sekä 3) perusteet, joilla muutosta vaaditaan. Valituskirjelmässä on ilmoitettava valittajan nimi ja kotikunta, sekä postiosoite ja puhelinnumero, joihin asiaa koskevat ilmoitukset valittajalle voidaan toimittaa. Jos valittajan puhevaltaa käyttää hänen laillinen edustajansa tai asiamiehensä tai jos valituksen laatijana on joku muu henkilö, valituskirjelmässä on ilmoitettava myös tämän nimi ja kotikunta. Valittajan, laillisen edustajan tai asiamiehen on allekirjoitettava valituskirjelmä. Valituskirjelmään on liitettävä: 1) päätös, johon haetaan muutosta, alkuperäisenä tai jäljennöksenä; 2) todistus siitä, minä päivänä päätös on annettu tiedoksi, tai muu selvitys valitusajan alkamisen ajankohdasta; sekä 3) asiakirjat, joihin valittaja vetoaa vaatimuksensa tueksi, jollei niitä ole jo aikaisemmin toimitettu viranomaiselle. Asiamiehen on liitettävä valituskirjelmään valtakirja, jollei päämies ole valtuuttanut häntä suullisesti Pohjois-Suomen hallinto-oikeudessa. Asianajajan ja yleisen oikeusavustajan tulee kuitenkin esittää valtakirja ainoastaan, jos hallinto-oikeus niin määrää. Valituskirjelmä liitteineen on toimitettava Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden kirjaamoon. Valituskirjelmän voi toimittaa perille henkilökohtaisesti tai valtuutetun asiamiehen välityksellä. Sen voi omalla vastuulla lähettää myös postitse, lähetin välityksellä, telekopiona tai sähköpostitse. Toimitustavasta riippumatta valituskirjelmä on toimitettava niin ajoissa, että se on perillä viimeistään valitusajan päättyessä klo Tuomioistuinmaksulain (1455/2015) nojalla muutoksenhakijalta peritään asian käsittelystä hallinto-oikeudessa oikeudenkäyntimaksuna 250 euroa. Mainitussa laissa on erikseen säädetty tapauksista, joissa maksua ei peritä. Pohjois-Suomen hallinto-oikeuden yhteystiedot käyntiosoite: Isokatu 4, Oulu postiosoite: PL 189, Oulu telekopio: sähköposti: puhelin: aukioloaika:

65 Natura/Luonnonsuojelualue Natura nimi ja (suojeluperuste) Kiiminkijoen suisto (SCI) Laitakari - Häyrysenniemi - Purjekari (SCI) Perämeren saaret (SPA/SCI) Röyttä (SCI) Luonnonsuojelualue Upin merenrantaniitty Vesiviljelysuunnitelma Erinomainen yli 20m Erinomainen 10-20m Hyvä yli 20m Hyvä 10-20m Tyydyttävä yli 20m Tyydyttävä 10-20m!( Laitospaikka Etäisyys lähimpään Natura-alueeseen yli 4 km, Vapaa-ajan asuntoon yli 3,5 km Liite 2 SPA = Special Areas of Conservation, lintudirektiivin perusteella suojeltava alue SCI = Sites of Community Importance, luontodirektiivin perusteella suojeltava alue