Metsäalan korkeakoulutuksen mahdollisuudet vastata muuttuviin osaamistarpeisiin Itä- ja Kaakkois-Suomessa

Transkriptio

1 Metsäalan korkeakoulutuksen mahdollisuudet vastata muuttuviin osaamistarpeisiin Itä- ja Kaakkois-Suomessa Loppuraportti Anssi Niskanen, Saija Miina ja Johanna Väyrynen

2 Anssi Niskanen, Saija Miina ja Johanna Väyrynen Metsäalan korkeakoulutuksen mahdollisuudet vastata muuttuviin osaamistarpeisiin Itä- ja Kaakkois-Suomessa. Loppuraportti. Julkaisija: Metsäalan ennakointiyksikkö Joensuun yliopisto PL Joensuu Puh. (013) Tässä julkaisussa esitetyt mielipiteet ovat kirjoittajien omia eivätkä välttämättä edusta Metsäalan ennakointiyksikön tai Joensuun yliopiston kantaa. 2

3 Yhteenveto Opetusministeriön maaliskuussa 2008 julkaiseman raportin Metsäalan koulutuksen kehittäminen Suomessa (OPM työryhmämuistioita ja selvityksiä 2008:1) mukaan puualan diplomi-insinöörejä ja AMK-insinöörejä tarvittaisiin työmarkkinoilla noin kaksi kertaa enemmän kuin heitä valmistuu. Metsänhoitajia ja metsätalousinsinöörejä valmistuu raportin mukaan liikaa ja paperialan diplomi-insinöörejä ja AMK-insinöörejä työmarkkinoiden kysyntää vastaava määrä. Tämän selvityksen tavoitteena on parantaa itä- ja kaakkoissuomalaisten metsä-, puu- ja paperialan korkeakouluyksiköiden valmiutta kehittää työnjakoaan ja profiloitumistaan. Profiloitumisen tarve korostuu metsätalouden korkeakoulutuksessa, missä perinteiset, muun muassa puunhankinnan ja metsänhoidon, työpaikat eivät riitä kaikille korkeakoulutetuille. Työnjaon ja profiloitumisen vaihtoehto on opetusministeriön mukaan koulutusmäärien sopeuttaminen perusmetsäsektorin tarpeita vastaavaksi. Selvitys rajattiin koskemaan Itä- ja Kaakkois-Suomea, missä metsäsektorin rakennemurros vaikuttaa kaikkein voimakkaimmin. Jotta käynnissä olevassa metsäsektorin tuotantorakenteen uudistamisessa onnistutaan, on välttämätöntä, että metsä-, puu- ja paperialan korkeakouluyksiköt profiloituvat ja kehittävät työnjakoaan. Ilman työnjakoa ja profiloitumista korkeakoulut eivät riittävästi pysty syventämään osaamistaan ja kehittämään koulutustarjontaa muuttuvan metsäsektorin tarpeisiin 1. Moderni koulutustarjonta sekä uusien metsiin ja puuhun perustuvien elinkeinojen kehitys ovat edellytys metsäsektorin vanhahtavan imagon nuorentamiseksi ja koulutuksen vetovoimaisuuden parantamiseksi. Kaikkien korkeakouluyksiköiden ei kuitenkaan kannata muuttaa koulutustarjontaansa radikaalisti. Joillekin korkeakouluyksiköille, kuten Mikkelin ammattikorkeakoulun metsätalouden koulutusohjelmalle, on luontevinta kehittää osaamistaan perusmetsäsektorin tarpeisiin. Toisten korkeakouluyksiköiden sen sijaan on luontevaa kehittää koulutustaan enemmän metsäsektorin uusien elinkeinojen tarpeisiin. Esimerkiksi Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun olisi mahdollista tarjota biotalouden keskuksessa monialaista luonnonvara-alan koulutusta, joka tukisi esimerkiksi metsiin perustuvan bioenergialiiketoiminnan kehitystä. Tämän raportin seitsemännessä luvussa on kuvattu mukana olleille korkeakouluyksiköille 2 4 toimintavaihtoehtoa, eli koulutusyksiköiden mahdollisia ja toteutettavissa olevia rakenteellisen ja sisällöllisen kehittämisen pääsuuntia. Toimintavaihtoehtojen tarkoitus on auttaa oppilaitoksia hahmottamaan, että koulutuksen profiloimiseksi ja oppilaitosten välisen työnjaon kehittämiseksi voidaan tehdä hyvinkin erilaisia ratkaisuja. 1 Jatkossa perinteisten sellu-, kartonki- ja paperituotteiden rinnalle kehitetään nanosellua, älykkyyttä sisältäviä painotuotteita sekä erilaisia biokemian tuotteita. Saha- ja levyteollisuuden tuotteet jalostetaan rakentamisen järjestelmäratkaisuiksi, komposiittituotteiksi sekä ekologisiksi, energiatehokkaiksi ja puun käyttöominaisuuksia hyödyntäviksi rakennus- ja sisustusmateriaaleiksi. Metsätaloudessa korostuvat muun muassa kestävyys, hiilen sidonta ja metsäenergian tuotanto. 3

4 Oppilaitosten kehittämisen kannalta tärkeintä on, että ne tunnistavat erilaiset itselleen soveltuvat profiloitumismahdollisuudet. Työnjaon ja profiloitumisen perustana voi olla yhtä lailla koulutuksen sisällöllinen kehittäminen, vaikka päähuomio korkeakoulutuksen uudistamisessa usein onkin rakenteellisen kehittämisen kysymyksissä, kuten oppilaitosten fuusioissa ja koulutusohjelmien lakkauttamisissa tai yhdistämisissä. Päätökset koulutustarjonnan sisällön tai koulutuksen rakenteiden muuttamisesta ovat mille tahansa oppilaitokselle haasteellisia ja vaikeita. Onkin todennäköistä, että kaikki korkeakouluyksiköt eivät halua tai kykene muuttamaan koulutustarjontaansa tai sopimaan koulutuksen työnjaosta. Muutosta koulutustarjonnan sisällön, koulutuksen rakenteiden tai oppilaitosten välisen yhteistyön kehittämiseksi ei synny ilman opetusministeriön vahvaa ohjausta tai kannustimia. Yksi keino lisätä korkeakouluyksiköiden muutosvalmiutta ja tulevaisuuden näkökykyä on kutsua ne ja opetusministeriö mukaan metsä-, puu- tai paperialan strategiatöihin. Tämän selvityksen mukaan paperialan korkeakoulutuksen kehittäminen esimerkiksi Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa tukee vuonna 2006 julkaistua metsäklusterin tutkimusstrategiaa ja Metsäklusteri Oy:n toimintaa. Puualalle laadittu puutuoteklusterin tutkimusstrategia tai metsätaloutta varten laadittu Kansallinen metsäohjelma 2015 eivät ole suunnanneet korkeakoulutusta yhtä voimakkaasti kuin metsäklusterin tutkimusstrategia. 4

5 Sisältö 1. Tausta ja tavoitteet Toteutus ja aikataulu Selvityksessä mukana olleet metsä-, puu- ja paperialan korkeakoulut Korkeakoulutuksen kehittäminen Suomessa Korkeakoulut ja huippuosaaminen Metsäalan korkeakoulutuksen kehittäminen Suomessa Metsäalan korkeakoulutuksen kehittämisen viitekehikko Kysely metsä-, puu- ja paperialan korkeakoulutuksen kehittämiseksi Tulevaisuuden osaamistarpeet Korkeakouluyksiköiden erikoistumismahdollisuudet Korkeakoulujen yhteistyö ja työnjako Oppilaitosten näkemys metsä-, puu- ja paperialan korkeakoulutuksen haasteista Metsä-, puu- ja paperitoimialojen korkeakoulutuksen yhteisiä haasteita Metsäalan korkeakoulutuksen haasteita Puualan korkeakoulutuksen haasteet Paperialan korkeakoulutuksen haasteet Korkeakouluyksiköiden toimintavaihtoehtoja Joensuun yliopisto, metsätieteellinen tiedekunta Mikkelin ammattikorkeakoulu, Nikkarilan metsätalouden koulutus Kymenlaakson ammattikorkeakoulu, metsätalouden sekä metsä- ja puutalouden markkinoinnin koulutusohjelmat Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu, metsätalouden koulutusohjelma Lappeenrannan teknillinen yliopisto, puutekniikan koulutus Kymenlaakson ammattikorkeakoulu, puutekniikan koulutusohjelma Savonia ammattikorkeakoulu, puutekniikan koulutusohjelma Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu, puutekniikan suuntautumisvaihtoehto Lappeenrannan teknillinen yliopisto: prosessitekniikka, sovellettu kemia ja kuituja paperitekniikka Saimaan ammattikorkeakoulu, prosessitekniikan koulutusohjelma Korkeakouluyksiköt metsäalan rakenteellisen ja sisällöllisen kehittämisen viitekehikossa Viitteet Liitteet

6 6

7 1. Tausta ja tavoitteet Opetusministeriö (OPM) tilasi syksyllä 2008 Metsäalan ennakointiyksiköltä selvityksen metsä-, puu- ja paperialan korkeakoulutuksen mahdollisuuksista vastata muuttuviin osaamistarpeisiin. Selvitys rajattiin koskemaan Itä- ja Kaakkois-Suomea, missä metsäsektorin rakennemurros vaikuttaa kaikkein voimakkaimmin. Selvityksessä olivat mukana seuraavat yliopisto- ja ammattikorkeakouluyksiköt, jotka on kuvattu tarkemmin luvussa 3: Metsäala: Joensuun yliopisto, metsätieteellinen tiedekunta Mikkelin ammattikorkeakoulu, Nikkarila, metsätalouden koulutusohjelma Kymenlaakson ammattikorkeakoulu, metsätalouden sekä metsä- ja puutalouden markkinoinnin koulutusohjelmat Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu, metsätalouden koulutusohjelma Puuala: Lappeenrannan teknillinen yliopisto, puutekniikan koulutus Savonia ammattikorkeakoulu, puutekniikan koulutusohjelma Kymenlaakson ammattikorkeakoulu, puutekniikan koulutusohjelma Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulu, puutekniikan koulutusohjelma Paperiala: Lappeenrannan teknillinen yliopisto, prosessi- sekä kuitu- ja paperitekniikan ja sovelletun kemian pääaineet Saimaan ammattikorkeakoulu, prosessitekniikan koulutusohjelma Kussakin korkeakoulussa on muita yksiköitä, joissa tarjotaan metsä-, puu- tai paperialaan liittyvää opetusta. Ne rajattiin selvityksen ulkopuolelle. Selvityksen tavoitteena oli parantaa metsä-, puu- ja paperialan korkeakoulutusta antavien itä- ja kaakkoissuomalaisten yksiköiden valmiutta kehittää, suunnata ja profiloida osaamistaan ja koulutustaan kysyntää vastaavaksi tulevaisuudessa. Tämän lisäksi selvityksen tavoitteena oli: kartoittaa ja analysoida kansalliset sekä Itä- ja Kaakkois-Suomea koskevat selvitykset metsäalan osaamisen kehittämisestä arvioida metsäsektorin korkeakoulutuksen sisällöllisiä kehittämistarpeita muodostaa johtopäätökset metsäalan korkeakoulutuksen sisällölliseksi kehittämiseksi Itä- ja Kaakkois-Suomessa laatia ehdotuksia metsäalan korkeakoulutusta antavien yksiköiden työnjaon ja profiloitumisen kehittämiseksi. Selvityksen kuluessa selkiytyi se, että OPM odotti selvitykseltä nimenomaan ehdotuksia ja uusia avauksia siitä, mille osaamisalueille korkeakouluyksiköt voivat profiloitua koulutustarjonnassaan ja kuinka korkeakoulutusta antavien yksiköiden työnjakoa voitaisiin kehittää. Profiloitumisen ja työnjaon vaihtoehto on OPM:n mukaan koulutusmäärien supistaminen perusmetsäsektorin tarpeita vastaavaksi. 7

8 Selvityksen kuluessa selkiytyi myös se, että useissa oppilaitoksissa tämän selvityksen toivottiin antavan selkeitä suosituksia koulutuksen kehittämiseksi, vaikka ne olisivat oppilaitoksille ikäviäkin. Korkeakoulujen koulutusohjelmia koskeviin selvityksiin on kyllästytty ja niitä kritisoidaan rohkeuden puutteesta: koulutuksen rakenteiden tai sisältöjen muuttamiseksi ei ole esitetty riittävän konkreettisia suosituksia. Useissa haastatteluissa toivottiin OPM:n päätöksiä, jotka lopettaisivat useissa oppilaitoksissa vallitsevan epätietoisuuden koulutuksen jatkuvuudesta. Selvityksen teettämisen taustalla on OPM:n maaliskuussa 2008 julkaisema raportti Metsäalan koulutuksen kehittäminen Suomessa (OPM työryhmämuistioita ja selvityksiä 2008:1). Sen mukaan paperialan diplomi-insinöörejä valmistuu viidestä korkeakoulusta tai teknillisestä yliopistosta vuosittain noin 130 ja paperialan AMK-insinöörejä kolmesta ammattikorkeakoulusta noin Raportti arvioi näiden korkeakoulutusmäärien vastaavan paperialan korkeakoulutuksen saaneiden kysyntää. Saman OPM:n raportin mukaan Suomessa valmistuu liikaa metsätalousinsinöörejä ja metsänhoitajia. Maassamme tarvittaisiin raportin mukaan vain neljä metsätalouden koulutusta tarjoavaa ammattikorkeakoulua, jotka tyydyttäisivät metsätalousinsinöörin vuosittaisen valmistumistarpeen. Kahdeksasta ammattikorkeakoulusta (sijaintipaikkakunnat Evo, Joensuu, Kotka, Pieksämäki, Rovaniemi, Tammisaari, Tampere ja Ähtäri) valmistuu metsätalouden koulutusohjelmista noin 230 ja metsä- ja puutalouden markkinoinnin koulutusohjelmista noin insinööriä vuosittain. Metsänhoitajien koulutusmääräksi riittäisi perustutkintoa vuosittain. Metsänhoitajia valmistuu Joensuun ja Helsingin yliopistoista yhteensä noin 100 vuodessa. OPM:n raportti asettaa tavoitteeksi kaksinkertaistaa ammattikorkeakoulujen puutekniikan koulutusohjelmista valmistuneiden insinöörien määrän. Vuonna 2008 Suomessa oli kuusi puutekniikan opetusta tarjoavaa ammattikorkeakouluyksikköä: Joensuussa, Kotkassa, Kuopiossa, Lahdessa, Seinäjoella ja Ylivieskassa. Raportin mukaan puualan ammattikorkeatasoinen koulutus tulisi järjestää Suomessa siten, että: 2 3 puutekniikan yksikköä erikoistuisi puutuoteteollisuuden jatkojalostukseen, asiakasaloina puuteollisuus, puusepänteollisuus, rakennuspuusepänteollisuus ja huonekaluteollisuus 1 2 puutekniikan yksikköä erikoistuisi saha- ja levyteollisuuden prosesseihin 1 ammattikorkeakoulu profiloituisi puurakentamiseen. 8

9 2. Toteutus ja aikataulu Selvitystä varten tutustuttiin metsä-, puu- ja paperialojen osaamisen kehittämiseen ja tulevaisuuteen liittyvään taustamateriaaliin, sekä ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen KOTA-tietokannoista kerättyyn tilastoaineistoon, tehtiin kysely ja haastateltiin metsä-, puu- ja paperialojen opettajia ja muita asiantuntijoita. Selvityksessä järjestettiin kaksi työkokousta, joihin kutsuttiin OPM:n ja selvityksessä mukana olevien oppilaitosten koulutusasiantuntijoita sekä metsä-, puu- ja paperialan asiantuntijoita. Selvityksen lopputilaisuuteen osallistui myös muiden kuin selvityksessä mukana olleiden oppilaitosten koulutusasiantuntijoita sekä metsä-, puu- ja paperialan sidosryhmien edustajia. (Kuva 1). Kuva 1. Selvityksen aikataulu ja toteutus Taustamateriaali. Selvityksessä hyödynnettiin metsä-, puu- ja paperialojen osaamisen kehittämiseen ja tulevaisuuteen liittyviä julkaisuja ja oppilaitosten strategiapapereita. Käytetyt materiaalit on lueteltu raportin lähdeluettelossa. Etukäteiskysely. Selvityksessä lähetettiin kysely mukana olevien oppilaitosten opettajille ja noin 50 muulle metsä-, puu-, paperi- ja niiden lähitoimialan asiantuntijalle tulevaisuuden osaamistarpeista, korkeakouluyksiköiden erikoistumismahdollisuuksista, työnjaosta ja yhteistyöstä. Kyselykaavake on esitetty liitteessä 4. Tilastoaineisto. Selvityksessä kerättiin ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen KOTAtietokannoista tilastoaineistoa koulutusyksiköiden vetovoimaisuudesta, läpäisy- ja tutkintoajoista, resurssien käytöstä ja työllistymisestä. Tärkeimmät tilastoaineistot on koottu liitteeseen 2. Haastattelut. Selvityksessä haastateltiin 22 oppilaitosten koulutusasiantuntijaa sekä 6 oppilaitosten ulkopuolista metsä-, puu- ja paperialan asiantuntijaa. Kokoukset. Selvityksen yhteydessä järjestettiin kolme kokousta. Aloitus- ja välikokouksessa ( ja ) esiteltiin oppilaitosten edustajille selvityksen tavoitteita, toteutusta ja alustavia tuloksia. Lopputilaisuudessa ( ) esiteltiin yhteenveto selvityksen tuloksista ja johtopäätöksistä oppilaitosten sekä metsä-, puu- ja paperialojen sidosryhmien keskusteltavaksi. Loppuraportti. Selvityksen loppuraportti on ladattavissa Metsäalan ennakointiyksikön kotisivuilta: 9

10 3. Selvityksessä mukana olleet metsä-, puu- ja paperialan korkeakoulut Metsäala. Suomessa valmistuu vuodessa yhteensä noin 100 metsänhoitajaa (maatalousja metsätieteen maisteria) kahdesta yliopistosta (sijaintipaikkakunnat Helsinki ja Joensuu). Kahdeksasta ammattikorkeakoulusta (sijaintipaikkakunnat Evo, Joensuu, Kotka, Pieksämäki, Rovaniemi, Tammisaari, Tampere ja Ähtäri) valmistuu vuodessa metsätalousinsinöörejä metsätalouden koulutusohjelmista noin 230 ja metsä- ja puutalouden markkinoinnin koulutusohjelmista noin Selvityksessä oli mukana näistä oppilaitoksista Joensuun yliopisto sekä Kymenlaakson, Mikkelin ja Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulut. 10 Joensuun yliopiston metsätieteellinen tiedekunta on alkaen osa Itä- Suomen yliopiston luonnontieteiden ja metsätieteiden tiedekuntaa. Syksyllä 2008 uudistetun opinto-ohjelman mukaan kandidaatin tutkinnon sisältö on kaikilla opiskelijoilla sama lukuun ottamatta kandidaatin tutkielmaa ja 25 op vapaasti valittavia sivuaine-opintoja muusta kuin metsätieteestä. Maisterin tutkinnon erikoistuminen muodostuu pro gradu -tutkielman ja siihen liittyvien moduulien perusteella (18 moduulivaihtoehtoa). Tiedekunta osallistuu metsätieteiden tutkijakoulun toteutukseen yhdessä Helsingin, Oulun ja Kuopion yliopistojen sekä Metsäntutkimuslaitoksen kanssa. Vuosittainen tutkintotavoite on 45 maa- ja metsätieteiden maisteria ja 12 maa- ja metsätieteiden tohtoria. Vuonna 2008 perustutkintoopinnot aloitti 35 opiskelijaa pääsykoevalinnan kautta ja 10 opiskelijaa erillisvalinnan kautta. Tiedekunnassa aloittaa noin 25 kansainvälistä opiskelijaa kansainvälisissä maisteriohjelmissa vuosittain. Vain 10 % kansainvälisiin maisteriohjelmiin hakijoista hyväksytään opiskelemaan tiedekuntaan. Tiedekunnalla on 12 omaa ja 2 Metlan kanssa yhteistä professoria. Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa oli vuonna aloituspaikkaa metsätalouden koulutusohjelmassa sekä 25 aloituspaikkaa metsä- ja puutalouden markkinoinnin koulutusohjelmassa. Metsätalouden koulutusohjelman pääteemat ovat metsänhoito, metsäsuunnittelu ja metsäteknologia. Metsä- ja puutalouden markkinoinnin opinnoissa perehdytään sekä kemiallisen että mekaanisen metsäteollisuuden perusprosesseihin, tuotteisiin ja markkinointikysymyksiin. Vuoden 2009 alussa aloitti 22 opiskelijan tutkintoon johtava metsätalouden aikuiskoulutusryhmä monimuoto-opintonsa. Metsätalouden koulutusohjelmassa on 3(4) metsäaineiden lehtoria ja markkinoinnin koulutusohjelmassa 3(4) metsä- ja puutuotteiden markkinoinnin opettajaa, lisäksi on yleisaineiden opettajia. Mikkelin ammattikorkeakoulun Nikkarilan yksikön metsätalouden nuorisokoulutuksessa on 40 aloituspaikkaa. Opiskelijat valitsevat kaksi seuraavista suuntautumisvaihtoehdoista: metsätalouden markkinoinnin ja viestinnän opintokokonaisuus, yksityismetsätalouden toimintaympäristön opinnot, kehittyvän puunhankinnan opinnot, International Forestry tai yrittäjyysopinnot. Nikkarilan metsätalouden opetusyksikkö järjestää 1,5 vuoden kestävää ylempään AMK-tutkintoon johtavaa koulutusta yhdessä MAMK:n liiketalouden yksikön kanssa. Tässä tutkin-

11 toon johtavassa aikuiskoulutuksessa on 20 aloituspaikkaa ja siitä valmistuneilla on sama kelpoisuus julkisiin virkoihin ja tehtäviin kuin ylemmän korkeakoulututkinnon suorittaneilla henkilöillä. Ylemmän AMK-tutkinnon koulutusohjelma pääteema on metsäalan liiketoimintaosaamisen kehittäminen. Metsätalouden aikuiskoulutuksessa on 15 aloituspaikkaa ja opinnoissa suuntaudutaan metsäalan juridiikkaan. Metsätalouden opettajia on yhteensä noin 10. Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulun metsätalouden koulutusohjelman nuorisokoulutuksessa on 44 aloituspaikkaa. Opiskelijat voivat suuntautua metsätalouteen tai metsä- ja puutuotteiden markkinointiin. Aikuiskoulutuksessa on 16 aloituspaikkaa ja metsätalousinsinööriksi opiskellaan monimuoto-opinnoilla. Pohjois- Karjalan ammattikorkeakoulun metsätalouden ja metsä- ja puutalouden markkinoinnin koulutusohjelmat yhdistettiin syksyllä Nykyisessä metsätalouden koulutusohjelmassa on metsätalouden ja markkinoinnin suuntautumisvaihtoehdot. Puuala. Puualalle diplomi-insinöörejä valmistuu Suomessa kahdesta tiedekorkeakoulusta (sijaintipaikkakunnat Espoo ja Lappeenranta) vuosittain noin 20 ja AMK-insinöörejä kuudesta ammattikorkeakoulusta (sijaintipaikkakunnat Joensuu, Kotka, Kuopio, Lahti, Seinäjoki ja Ylivieska) yhteensä noin 90. Selvityksessä oli mukana Lappeenrannan teknillinen yliopisto sekä Kymenlaakson, Pohjois-Karjalan ja Savonia ammattikorkeakoulut. Lappeenrannan teknillisessä yliopistossa puutekniikan pääaine on sijoitettu konetekniikan koulutusohjelmaan. Konetekniikan koulutusohjelmaan hyväksytään vuosittain opiskelemaan yhteensä 80 opiskelijaa, joista puutekniikan valitsi pääaineekseen lopulta noin 15 opiskelijaa vuodessa. Vuonna 2009 syksystä alkaen puutekniikka on integroitu opetusohjelmassa osaksi valmistustekniikkaa, jolloin puutekniikka ei ole enää pääaine. Vaikka opetusohjelmassa puutekniikan opintopisteiden osuus siis määrällisesti supistuu, yhä useampi opiskelija suorittaa jatkossa laajempia kokonaisuuksia komposiitteihin liittyviä, metsätalouden tai puutekniikan erikoistumisopintoja opintojen eri vaiheissa (teknillisen tiedekunnan pakolliset, konetekniikan pakolliset tai valmistustekniikan pääaineen). Puutekniikan koulutuksessa on opiskeltu 2009 saakka mekaanisen metsäteollisuuden tuotantoa: saha-, vaneri- ja jatkojalostusta, koneita ja laitteita, valmistusta ja kehittämistä. Opintosuunnitelmassa 2009 alkaen on mahdollista opiskella komposiitti- ja jalostustekniikkaa, mekaanista metsätaloutta, puuraaka-aineoppia, kuivaustekniikkaa ja sahateollisuuden koneisiin liittyviä kursseja. Lisäksi valittavana on puurakenteiden perusteet -kurssi. Puutekniikassa opetusresurssi on yhteensä 4 henkilötyövuotta, jonka lisäksi laboratorioissa työskentelee henkilökuntaa noin 10 henkilötyövuoden verran. Puutekniikan koulutuksessa on 1,5 professoria ja sieltä valmistuu noin 10 DI-tutkintoa 11

12 vuosittain. Vastaavaa mekaanisen metsäteollisuuden yliopistotasoista koulutuskokonaisuutta ei ole muualla Suomessa. Kymenlaakson ammattikorkeakoulussa puutekniikan koulutusohjelmassa on 25 aloituspaikkaa. Koulutusta tarjotaan saha- ja levytekniikassa sekä tuotantopainotteisessa puutekniikassa. Puutekniikan opettajia on 3-4. Savonia ammattikorkeakoulun puutekniikan koulutusohjelmassa on 28 aloituspaikkaa ja suuntautumisvaihtoehtoina ovat puutuotantotekniikka ja puurakennustekniikka. Puutuotantotekniikan suuntautumisvaihtoehto antaa valmiudet toimia esim. rakennuspuusepän-, kaluste- ja puutalo- sekä sahatavaran jatkojalostus- ja levyteollisuudessa sekä asiantuntija- ja johtotehtävissä tuotannossa, tuotekehityksessä ja markkinoinnissa. Puurakennustekniikan suuntautumisvaihtoehto antaa valmiudet toimia puutuoteteollisuuden tehtävien lisäksi puutaloelementti- ja hirsitaloteollisuuden rakenne- ja rakennussuunnittelussa, sekä asiantuntija- ja johtotehtävissä puutalojen tuotannossa, tuotekehityksessä ja markkinoinnissa. Puualan opettajia on 5 ja puutekniikan koulutusohjelmien kursseja opettavat myös rakennustekniikan 30 opettajaa. Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulussa puutekniikka siirrettiin vuonna 2007 rakennustekniikan koulutusohjelman suuntautumisvaihtoehdoksi, jossa oli 15 aloituspaikkaa syksyllä Keskeisiä ammattiopintoja ovat materiaaliopinnot, tuotteet ja valmistusprosessit, tuotantosuunnittelu, markkinointi ja johtaminen. Puutekniikan aikuiskoulutus työn ohella opiskeleville on alkanut säännöllisesti joka toinen vuosi. Puutekniikan opettajia on 3-4. Paperiala. Paperialan diplomi-insinöörejä valmistuu viidestä korkeakoulusta tai teknillisestä yliopistosta (sijaintipakkakunnat Espoo, Jyväskylä, Lappeenranta, Oulu ja Tampere) vuosittain noin 130 ja AMK-insinöörejä kolmesta ammattikorkeakoulusta (sijaintipakkakunnat Imatra, Tampere ja Turku) noin Selvityksessä oli mukana Lappeenrannan teknillinen yliopisto ja Saimaan ammattikorkeakoulu. Lappeenrannan teknillisen yliopiston kemiantekniikan koulutusohjelman aloituspaikkoja vuonna 2008 oli 50. Kemiantekniikan pääainevalinnassa paperi- ja sellutekniikan valitsi kymmenen opiskelijaa. Kemiantekniikasta valmistui kokonaisuudessaan 35 opiskelijaa, joista 14 oli paperitekniikan pääaineopiskelijoita. Tutkinto on kaksivaiheinen. Kandidaatin tutkinnon pääaineista kolme liittyy paperialaan: prosessitekniikka, soveltava kemia sekä kuitu- ja paperitekniikka (aikaisemmin puunjalostustekniikka). Syksyllä 2009 DI-tutkinnon pääaineet paperitekniikka ja selluloosatekniikka yhdistyvät kuitu- ja paperitekniikaksi. Muita DItutkinnon paperialaan liittyviä pääaineita ovat prosessitekniikka ja tuotekehitys sekä sovellettu kemia. LUT:n konetekniikan osastolla on englanninkielinen Master s Degree Programme in New Packaging Solutions. 12

13 Saimaan ammattikorkeakoulussa on prosessitekniikan koulutusohjelma, jossa suuntautumisvaihtoehtoja ovat metsäteollisuuden- ja kemianteollisuuden prosessit. Prosessitekniikan koulutusohjelmassa painoaloina ovat kemianteollisuus, metsäteollisuuden prosessit, metsäteollisuuden uudet näkymät, kuten biojalostaminen, sekä yritystoiminta. Saimaan AMK:ssa on aloitettu englanninkielinen koulutusohjelma, Degree Programme in Paper Technology. Molempien koulutusohjelmien sisäänottomäärä on 25 opiskelijaa vuosittain. 4. Korkeakoulutuksen kehittäminen Suomessa 4.1. Korkeakoulut ja huippuosaaminen Suomessa on viime vuosina tehty runsaasti osaamisen ja innovaatiotoiminnan kehittämiseen liittyviä ennakointeja ja strategiatöitä: Kansallinen innovaatiostrategia (2008), Talousneuvoston sihteeristön globalisaatioselvitys (Valtioneuvoston kanslia 2006a), Suomen Akatemian ja Tekesin FinnSight hanke (2006), Tiede ja teknologianeuvoston kansallinen tiede- ja teknologiapoliittinen linjaraportti (2006) sekä sektoritutkimustyöryhmän mietintö (Valtioneuvoston kanslia 2006b). Kaikkien näiden raporttien mukaan Suomen kannattaa panostaa vain muutamille toimialoille, joilla tulisi kehittää maailman johtavaa osaamista. Tämä globaalisaatiokehitykseen ja kansainväliseen erikoistumiseen perustuva näkemys heijastuu raporttien tutkimusta ja korkeakoulutusta koskeviin suosituksiin: Suomeen on perustettava strategisen huippuosaamisen keskittymiä (SHOK) painopistealueille, joilla Suomella on hyvät edellytykset menestyä globaalissa osaamiskilpailussa: energia ja ympäristö, metallituotteet ja koneenrakennus, metsäklusteri, terveys ja hyvinvointi sekä tieto- ja viestintäteollisuus ja -palvelut. Korkeakoulutuksen tulee tukea näiden strategisten huippuosaamisalojen kehitystä. Näille aloille on saatava ulkomaisia huippuosaajia Suomeen esimerkiksi tutkimuslaitoksiin tai korkeakouluihin. Suomessa on lisättävä kilpailua rahoituksesta korkeakoulujen rakenteellisen uudistumisen ja erikoistumisen tukemiseksi sekä sektoritutkimuksen kehittämiseksi. Tutkimuslaitokset ja korkeakoulut on organisoitava nykyistä suuremmiksi ja kansainvälisesti kilpailukykyisiksi kokonaisuuksiksi. Korkeakoulujen yhteistyötä muiden korkeakoulujen ja tutkimuslaitosten kanssa on syvennettävä. Koulutustarpeita on ennakoitava nykyistä paremmin, jotta koulutusmäärät ja koulutuksen suuntaaminen vastaisivat tulevaisuuden osaamistarpeisiin. Valtioneuvosto on edellä mainittuja töitä hyödyntäen päättänyt muun muassa korkeakoululaitosten rakenteellisen kehittämisen tavoitteista (OPM 2008). Näillä on merkitystä arvioitaessa Itä- ja Kaakkois-Suomen metsäalan korkeakoulutuksen kehittämismahdollisuuksia: tuetaan korkeakoulujen välisiä strategisia liittoumia, esimerkkinä Itä-Suomen yliopisto yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen profiileissa painotetaan eri tavalla opetusta, tutkimusta, työelämäkytkentöjä ja aluekehitystä 13

14 yliopistojen tutkimusedellytyksiä vahvistetaan valituilla painoaloilla ja erityisesti tutkimusintensiivisissä yliopistoissa ammattikorkeakoulujen painopiste on työelämälähtöisessä opetuksessa sekä pienten ja keskisuurten yritysten toimintaa ja palvelusektoria tukevassa soveltavassa tutkimuksessa korkeakoulujen koulutusohjelmien sisäänoton tavoite on vähintään 40 opiskelijaa vuosittain yliopistojen yksikkörakennetta kootaan suuremmiksi kokonaisuuksiksi tavoitteena vähintään viisi professoria yksikköä kohden yliopistokeskukset toimivat kiinteässä yhteistyössä alueen ja sen yritysten kanssa aikuisväestön osaamisen tason nostamiseksi. Opetusministeriön muistion mukaan (OPM 2008) yliopistojen määrä vähenee vuoteen 2020 mennessä 20:stä enintään 15:een ja ammattikorkeakoulujen määrä 29:stä enintään 18:aan. Yliopistot ovat pääsääntöisesti vähintään 3000:n ja ammattikorkeakoulut 2500:n kokopäiväopiskelijan yhteisöjä. Itä- ja Kaakkois-Suomen alueella toimivissa korkeakouluissa oli vuonna 2008 opiskelijoita seuraavasti: Yliopistot: Joensuun yliopisto noin opiskelijaa Kuopion yliopisto noin opiskelijaa Lappeenrannan teknillinen yliopisto noin opiskelijaa Ammattikorkeakoulut: Savonia AMK noin opiskelijaa Kymenlaakson AMK noin opiskelijaa Mikkelin AMK noin opiskelijaa Pohjois-Karjalan AMK noin opiskelijaa Saimaan AMK noin opiskelijaa Opetusministeriön tavoite on, että niin alueellisesti kuin koulutus- ja tieteenaloittaisestikin sirpaloitunutta korkeakouluverkkoa tiivistetään fuusioiden, liittoumien ja allianssien kautta. Korkeakoulujen uudistumismalleista päätetään vuonna 2010 valmistuvassa korkeakoulutuksen rakenteellisen kehittämisen toimenpideohjelmassa. Yliopistot uudistavat strategiansa uuteen oikeushenkilöasemaan vuoden 2010 alkuun mennessä. Ammattikorkeakoulut uudistavat strategiansa vuoteen 2010 mennessä. Alkuvuodesta 2009 oli Itä- ja Kaakkois-Suomessa käynnissä ainakin seuraavat korkeakoulujen rakenteellisen kehittämisen toimenpiteet: Itä-Suomen yliopiston perustaminen ja toiminnan aloittaminen vuonna 2010, sisältäen kauppatieteiden tutkinnonanto-oikeuden Savonia ja Pohjois-Karjalan ammattikorkeakoulujen yhteistyön syventäminen Saimaan, Kymenlaakson ja Mikkelin ammattikorkeakoulujen liittoutuminen keskustelu Lappeenrannan teknillisen yliopiston ja Saimaan ammattikorkeakoulun yhteistyön tiivistämisestä ja yhteistyön laajentamisesta Mikkelin ja Kymenlaakson ammattikorkeakoulujen kanssa. 14

15 Opetusministeriön tavoite on, että yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen liittoumissa syntyisi noin kokopäiväopiskelijan yhteisöjä. Opetusministeriön visiossa korkeakouluverkostosta 2020 (OPM 2020, s. 29) Kaakkois-Suomessa olisi Lappeenrannan teknillisen yliopiston sekä Saimaan, Kymenlaakson, Mikkelin ja Humanististen alojen ammattikorkeakoulun liittouma, jossa olisi noin kokopäivätoimista opiskelijaa. Korkeakoulujen sisällöllinen kehittäminen on ensisijaisesti korkeakoulujen omalla vastuulla. Korkeakouluilla on mahdollista paitsi fuusioitua, liittoutua ja perustaa alliansseja, myös profiloitua jollekin tietylle osaamisalalle ja tehdä koulutusalarakenteiden uudelleenjärjestelyjä. Tavoitteena on luoda (OPM 2008) kansainvälisesti vetovoimaisia, osaamisrakenteeltaan vahvoja ja kansainvälisesti kilpailukykyisiä korkeakouluja. Opetusministeriön näkemys (OPM 2008) on, että tekniikan alan koulutusmäärien muutokset toteutetaan koulutusyksiköitä vähentämällä huomioiden nykyisten yksiköiden toimintakyky ja vaikuttavuus, rekrytointipohjan riittävyys ja elinkeinoelämän tarpeet. Lappeenrannan teknillisen yliopiston odotetaan kokoavan alueellista toimipisteverkkoaan niin, että sivutoimipisteitä on tulevaisuudessa nykyistä vähemmän (OPM 2008, s. 19). Myös ammattikorkeakouluissa tulisi vähentää tekniikan alan yksiköitä. Metsätalouden koulutuksessa opetusministeriö (2008) toivoo ammattikorkeakoulujen yksiköiden kokoamista suuremmiksi ja profiloituneemmiksi kokonaisuuksiksi sekä yhteistyön vahvistamista yliopistojen ja alan tutkimuslaitosten kanssa. Vaikka metsäalan koulutusverkosto säilytetään koko maan kattavana, vähennettäisiin ammattikorkeakoulujen metsäalan koulutusta tarjoavien yksiköiden määrää. Metsäalan korkeakoulutusta sekä yliopistoissa että ammattikorkeakouluissa vähennettäisiin sisäänottoja pienentämällä. Matkailualalla OPM (2008) näkee, että koulutuksen päävastuu on ammattikorkeakouluilla, joita yliopistot tukevat tutkimustoiminnallaan. Joensuun yliopistolla on matkailuun liittyvää tutkimusta Savonlinnassa Metsäalan korkeakoulutuksen kehittäminen Suomessa Tämä luku perustuu opetusministeriön raporttiin Metsäalan koulutuksen kehittäminen Suomessa (2008b). Metsäsektori Koulutusmäärien ja koulutuksen suuntaamisen tulisi OPM:n maaliskuussa 2008 julkaiseman raportin (OPM 2008b) mukaan tukea metsäsektorin (-klusterin) strategista tutkimus- ja kehittämistoimintaa (T&K) sekä poliittisten ohjelmien toteutusta. Tärkeimpiä metsäsektorin kehitystä ohjaavia T&K-strategioita ovat massa-, paperi- ja pakkausteollisuuden kohdalla Metsäklusterin tutkimusstrategia (Metsäteollisuus ry 2006a), puutuoteteollisuuden kohdalla Puutuoteteollisuuden tutkimusstrategia (Metsäteollisuus ry 2008) ja 15

16 tätä edeltänyt Suomen puutuoteteollisuuden skenaario- ja strategiatyö (Metsäteollisuus ry 2006b) sekä metsätalouden osalta Kansallinen metsäohjelma 2015 (MMM 2008). Jotta yliopistojen ja korkeakoulujen koulutusohjelmat tukisivat metsäsektorin tutkimusja kehittämistoimintaa sekä poliittisten ohjelmien toteutusta, olisi niitä kehitettävä Metsäklusterin ja Puutuoteteollisuuden tutkimusstrategioiden ja Kansallisen metsäohjelman sekä muiden metsäsektorin tulevaisuuslinjausten pohjalta. Näin voitaisiin saada aikaan kansainvälisesti kilpailukykyisiä opetus- ja koulutusyksiköitä niillä aloilla, joille jo valmistelluilla strategisilla tutkimusohjelmilla kehitetään huippuosaamista Suomeen. Metsäsektorin osaamista olisi mahdollista vahvistaa eri tieteenaloja yhdistelemällä. Näin parannettaisiin uusien innovaatioiden syntyä, koska uudet innovaatiot kehittyvät osaamisalojen ja tieteiden rajapinnoilla. Innovaatioiden synnyttämiseksi tarvitaan monipuolista osaamista ja vahvaa erikoisosaamista. Metsäsektorin uudet työpaikat syntyvät jatkossa uusien tuotteiden ja palveluiden kehittymisen kautta. Metsäsektorin korkeakoulutuksen tulisi kyetä monipuolistamaan ja laajentamaan metsäsektorin osaamista uusille alueille, jotta teollisuuden ja työelämän rakenteissa tapahtuviin muutoksiin kyettäisiin varautumaan. Tämä edellyttäisi metsäsektorin korkeakoulutuksen rakennemuutoksia, jotka tulisi toteuttaa välisenä aikana. Koulutuksen sisältöjä olisi kehitettävä ennakoiden tulevaisuuden osaamistarpeita ja toimimalla yhteistyössä työelämän ja elinkeinojen kanssa. Resurssien käytön tehostamiseksi olisi metsäsektorin korkeakouluverkostoa tiivistettävä. Metsäsektorin koulutuksen kehittämistä haittaa raportin arvion mukaan metsäsektorin monihaaraisuus ja alan koulutuksen hajanaisuus, jotka ovat johtaneet tilanteeseen, ettei selkeää koulutusvisiota ole ollut olemassa. Tämän raportin kirjoittajien tulkinnan mukaan tämä näkyy selvimmin metsätalouden korkeakoulutuksessa, jossa ei ole määritetty selkeää suuntaa koulutuksen suuntaamiseksi samalla tavalla kuin liiketoiminnan edellytysten parantaminen ja kehittäminen on puutuote- ja paperialan korkeakoulutuksessa. Metsätaloudessa koulutusvision perusteeksi voisi soveltua lähinnä kansallisen metsäohjelman visio taloudellisesti, sosiaalisesti, ekologisesti ja kulttuurisesti kestävästä metsien käytöstä (liite 1, MMM 2008). Puutuotealalla koulutusvisioksi voisi muodostua tavoite puusta valmistettujen tuotteiden jalostusarvon, käytön ja liiketoiminnan kehittäminen mm. tukemalla puutuoteteollisuuden tutkimusstrategiassa määritettyjen painoalojen kehitystä (liite 1, Metsäteollisuus ry 2008). Paperialalla koulutusvisioksi voisi muodostua metsäklusterin tutkimusstrategiassa määritettyjen painoalojen kehityksen tukeminen (liite 1, Metsäteollisuus ry 2006a). Raportti (OPM 2008b) nostaa esiin useita osaamisen kehittämistarpeita, jotka ovat yhteisiä koko metsäsektorille: kielitaito monikulttuuriosaaminen kuluttajien tarpeiden ymmärtäminen ja ennakointiosaaminen 16

17 liiketoimintaosaaminen markkinointiosaaminen tuotteistaminen innovaatioprosessin osaaminen brändien hallinta myyntiosaaminen yrittäjyys ongelmanratkaisutaidot yhteistyötaidot johtamistaidot esimiestaidot Raportissa korostetaan, että metsäsektorin korkeakoulujen ei ole tarve lisätä tutkintomääriä kokonaisuudessaan, vaan suunnata koulutusta uudelleen koulutusalojen välillä. Opetuksen ja tutkintojen kehittämisen tulee lisäksi perustua profiileiltaan, tavoitteiltaan ja opetussisällöiltään erilaista osaamista tuottaviin ja toisistaan erottuviin tutkintoihin. Metsäsektoria koskevia yleisiä profiloitumismahdollisuuksia ei raportissa erikseen mainita, mutta yllä mainitut koko metsäsektoria koskevat osaamisalueet, joita tulisi vahvistaa, voidaan nähdä myös profiloitumismahdollisuuksina. Opetustarjontaa painottamalla oppilaitokset voivat profiloitua esimerkiksi kansainvälisyyteen (mm. kieli- ja kulttuuriosaaminen), liiketoimintaan (mm. markkinointi-, myynti ja tuotteistaminen) tai innovaatioihin (mm. innovaatioprosessien- tai kuluttajatarpeiden ennakointiosaaminen). Metsäala Raportin (OPM 2008b) mukaan valmistuvien metsätalousinsinöörien ja metsänhoitajien määrä on Suomessa kaksinkertainen metsätalouden perinteisten puuntuotannon ja - hankinnan ammattien arvioituun tarpeeseen verrattuna. Markkinointisuuntautuneita metsätalouden korkeakoulutettuja tarvittaisiin raportin arvion mukaan nykyistä enemmän. Raportissa arvioidaan, että Suomeen riittäisi neljä metsätalouden koulutusta tarjoavaa ammattikorkeakoulua, jotka varmistaisivat metsätalousinsinöörin vuosittaisen valmistumisen. Metsänhoitajien koulutustavoitteeksi tulisi raportin mukaan asettaa perustutkintoa vuosittain. Näiden lukujen taustalla on periaate, että metsätalouden korkeakoulutuksen mitoitus tulisi tehdä metsätalouden perinteisten työtehtävien, kuten metsänhoidon, puuntuotannon, puunhankinnan ja metsätalouden organisoinnin, työvoimatarpeen perusteella. Jos koulutusmäärät ovat metsätalouden perinteisten ammattien tarvetta korkeammat, tulee koulutuksen tuottaman osaamisen tarjota valmiudet sijoittua metsätalouden ydintehtävien ulkopuolelle. Raportissa suositetaan, että korkeakoulut kehittävät metsätutkintonsa sisällöiltään ja profiileiltaan toisistaan erottuviksi. Tutkinnot tulisi suunnata osittain uusille osaamisalueille ja paremmin työelämälähtöisiksi. Tutkintotavoitteita tulisi vähentää niiden koulutusohjelmien osalta, joilla työllistymien on vaikeaa. Myös metsätalouden jatkotutkintojen määrää suositellaan supistettavaksi. 17

18 Oppilaitosten ehdotetaan profiloituvan nykyisiä tutkimuksen ja opetuksen vahvuuksia hyödyntäen. Metsätalouden korkeakoulujen välistä yhteistyötä tulisi tiivistää. Esimerkiksi metsätieteellistä koulutusta tarjoavia tiedekuntia kannustetaan yhteistyöratkaisuihin muiden tiedeyliopistojen ja ammattikorkeakoulujen kanssa. Raportti nostaa esiin useita osaamisen kehittämistarpeita, jotka ovat tulisi huomioida metsätalouden korkeakoulutuksessa: bioenergiaosaaminen puutuoteosaaminen Venäjän metsätalouden osaaminen monikäyttö ja käyttömuotojen yhteensovittamisen osaaminen metsätalouden vaikutusten (YVA, SVA) arviointiosaaminen viestintätaidot vuorovaikutustaidot Vahvistettavaksi ehdotetut osaamisalueet voidaan nähdä myös koulutuksen profiloitumismahdollisuuksina: metsätalouden korkeakoulutusta tarjoavat oppilaitokset voivat profiloitua opetustarjontaa eri tavalla painottamalla esimerkiksi bioenergiaosaamiseen, Venäjän metsätalouden osaamiseen tai metsätalouden eri muotojen yhteensovittamiseen (mm. YVA, SVA, monikäyttö). Puuala Raportin (OPM 2008b) mukaan puutuotealan diplomi-insinöörien ja AMK-insinöörien tarve on kaksinkertainen valmistumismääriin verrattuna. Vuoteen 2015 mennessä tarvitaan myös 15 puutuotealan tohtoria lisää. Puutuotealan korkeakoulutukseen ei hakeudu riittävästi opiskelijoita. Ammattikorkeakouluissa puutekniikka on ollut perinteisesti itsenäinen koulutusohjelma, mutta joissakin ammattikorkeakouluissa puutekniikka ollaan siirtämässä rakennus- tai konetekniikan koulutusohjelmien suuntautumisvaihtoehdoksi. Raportissa puutuotealan koulutusta toivotaan suunnattavaksi Puutuoteteollisuuden tutkimusstrategiassa (Metsäteollisuus ry 2008) ja Suomen puutuoteteollisuuden skenaario- ja strategiatyössä (Metsäteollisuus ry 2006b) määritellyille tutkimus- ja kehittämistoiminnan painoaloille (liite 1). Raportissa toivotaan puusta rakentamisen ja puuarkkitehtuurin professuurien perustamista. Raportti nostaa esiin useita osaamisen kehittämistarpeita, jotka tulisi huomioida puualan korkeakoulutuksessa: prosessiosaaminen muotoiluosaaminen puusta rakentamisen osaaminen puuarkkitehtuuriosaaminen suunnitteluosaaminen jalostus- ja järjestelmäratkaisuosaaminen bioenergiaosaaminen raaka-aineominaisuuksien osaaminen 18

19 työelämän pelisääntöjen osaaminen Puutuotealalla raportti tunnistaa lukuisia profiloitumismahdollisuuksia. Sen mukaan puutuotealan korkeakouluihin tarvitaan teollisuuden eri liiketoiminta-alueille suunnattuja koulutusprofiileja, kuten perusjalostusprosessit, rakennusteollisuus, teollinen puunrakentaminen ja huonekaluteollisuus. Raportti painottaa erityisesti tarvetta yhdistää puutuoteteollisuuden, talonrakennusalan ja arkkitehtuurin koulutusta puun käytön ja puusta rakentamisen edistämiseksi. Esimerkiksi rakentamisen diplomi-insinööreistä ja arkkitehdeistä vain hyvin pienellä osalla on puurakentamisen eritysasiantuntemusta. Koulutuksen profiloitumismahdollisuuksia löytyy myös puutuoteteollisuuden kytkennöistä lopputuotealoihin, kuten bioenergian käyttöön, asumiseen tai rakentamiseen, erityisesti rakentamisen järjestelmäratkaisuihin). Puutuoteteollisuuden kytkeytyminen lähemmäs asiakkaita merkitsee siirtymistä uusille liiketoiminta-alueille, joiden toimintalogiikat ja liiketoiminnan mallit eroavat puutuoteteollisuuden nykyisistä toimintatavoista. Koulutuksella voidaan laajentaa osaamista, jota tarvitaan puutuoteteollisuuden horisontaalisessa integroitumisessa. Raportissa ehdotetaan, että ammattikorkeakoulujen puutekniikan opetuksen olisi profiloiduttava siten, että vuoden 2008 kuudesta ammattikorkeakouluyksiköstä 2 3 yksikköä erikoistuisi puutuoteteollisuuden jatkojalostukseen, asiakasaloina puuteollisuus, puusepänteollisuus, rakennuspuusepänteollisuus ja huonekaluteollisuus. Vahvistettavia osaamisaloja näissä yksiköissä olisivat mm. muotoilu-, design-, sisustamisen- ja tuotesuunnittelun osaaminen. Saman ehdotuksen mukaan 1 2 ammattikorkeakoulun puutekniikan yksikön tulisi erikoistua saha- ja levyteollisuuden prosesseihin. Näissä yksiköissä annettavan opetuksen tulisi korostaa nykyistä enemmän johtamistaitoa lisääviä oppiaineita ja nykyistä vähemmän puutekniikan tuotanto-osaamista. Tällä vastattaisiin teknikkokoulutuksen lakkauttamisen myötä syntyneeseen työnjohto-osaamisen vajaukseen. Yhden ammattikorkeakoulun tulisi ehdotuksen mukaan profiloitua puurakentamiseen. Suuntautumisvaihtoehtoja tässä oppilaitoksessa olisivat taloteollisuus, rakennuspuusepänteollisuus ja rakennesuunnittelu. Paperiala Raportissa (OPM 2008b) arvioidaan paperialan korkeakoulutusmäärien vastaavan diplomi-insinöörien ja insinöörien tulevaa tarvetta. Paperialaa lähellä olevalle pakkausalalle ei ole erillistä korkeakoulutusta, vaan koulutus on haettava eri oppilaitoksista. Pakkausalalla toimii hyvin erilaisella koulutustaustalla alalle siirtyneitä henkilöitä. Laaja-alainen koulutustausta on raportin (OPM 2008b) mukaan ollut pakkausalan nopeaa kehitystä edistävä tekijä. 19

20 Paperialan koulutusta toivotaan suunnattavaksi Metsäklusterin tutkimusstrategiassa (Metsäteollisuus ry 2006a) määritellyille tutkimus- ja kehittämistoiminnan painoaloille (liite 1). Koulutustarve kasvaa erityisesti tutkimuksen uusilla ja kehittyvillä tieteenaloilla. Poikkitieteellisen osaamisen tarve kasvaa, mikä tarkoittaa paperialan osaamisen yhdistämistä esimerkiksi kemian, bioteknologian tai sähkö- ja automaatioalan osaamiseen. Raportissa toivotaan pakkausalan ja painotekniikan sekä biojalostamisen professuurien perustamista ja tohtorikoulutuksen vahvistamista. Raportti (OPM 2008b) nostaa esiin useita osaamisen kehittämistarpeita, jotka tulisi huomioida paperialan korkeakoulutuksessa: asiakaslähtöisyys uusien painotuotteiden ja pakkausten tuntemus älykkäiden tuotteiden valmistukseen liittyvä osaaminen biojalostamo-osaaminen pakkausteknologian osaaminen uusien tieteenalojen yhdistäminen puu- ja kuituominaisuuksien kehittämiseen tuotantotalouden ja automaation yhdistävä osaaminen työelämän pelisääntöjen osaaminen Paperialan korkeakoulutuksessa resursseja tulisi raportin mukaan suunnata kansainvälisesti kilpailukykyisiin opetus- ja koulutusyksiköihin. Opetuksen ja tutkimuksen laatu voidaan parhaiten turvata erikoistumalla ja verkostoitumalla. Koulutuksessa on painotettava uusia osaamisalojen yhdistelmiä, jotka tukevat painotuotteiden, pakkauksien ja biojalostamoiden kehitystä ja liiketoimintaa Metsäalan korkeakoulutuksen kehittämisen viitekehikko Korkeakoulutuksen kehittäminen voidaan jakaa oppilaitosten ja koulutusohjelmien rakenteelliseen ja sisällölliseen kehittämiseen (kuva 2). Rakenteellisessa kehittämisessä keskitytään koulutuksen organisoinnin ja hallinnon kehittämiseen. Rakenteelliset muutokset voivat välillisesti vaikuttaa myös koulutuksen sisältöön, jos esimerkiksi oppilaitosten yhteistyö lisää suuntautumisvaihtoehtojen määrää. Rakenteellisten muutosten tavoite on yleensä aikaansaada suurempia, kilpailukykyisempiä ja tehokkaampia koulutusyksiköitä. Rakenteellisessa kehittämisessä voidaan nähdä korkeakouluille ja korkeakouluyksiköille esimerkiksi seuraavat kolme vaihtoehtoa: Status quo -vaihtoehdolla kuvataan sitä, että koulutuksen rakenteita tai organisoitumista ei muuteta. Vaikka yhteistyötä tehtäisiin eri korkeakouluyksiköiden ja koulutusohjelmien välillä, säilyy niiden organisointi ja päätöksenteko muuttumattomina. Allianssi-vaihtoehdossa saman koulutusasteen (yliopisto tai ammattikorkeakoulu) yksiköiden välistä yhteistyötä syvennetään. Tavoitteena voi olla esimerkiksi suurempien ja kilpailukykyisempien korkeakoulukouluyksiköiden perustaminen. Yhteistyö voi johtaa fuusioitumiseen, kuten tapahtuu vuoden 2010 alussa, kun Joen- 20

21 suun ja Kuopion yliopistot yhdistyvät Itä-Suomen yliopistoksi. Yhteistyö voi perustua myös koulutusyksiköiden välisiin yhteistyösopimuksiin, joissa sovitaan esimerkiksi tutkimus- ja kehittämistoiminnan, kansainvälisten asioiden tai yhteisten koulutusohjelmien toteutuksesta. Pyramidi-vaihtoehdossa eri koulutusasteiden välistä yhteistyötä syvennetään. Yhteistyöstä voidaan sopia yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen välillä esimerkiksi tutkimuksessa, kehittämisessä, kansainvälisessä toiminnassa tai koulutuksessa. Pitkälle viety pyramidimalli tarkoittaa sitä, että yliopiston tai ammattikorkeakoulun opiskelija voi yhdistää tutkintoonsa kursseja tai opintokokonaisuuksia niin yliopistosta kuin ammattikorkeakoulustakin. Samoin kuin rakenteellisessa kehittämisessä, on korkeakoulutuksen sisällön kehittämiseen olemassa useita vaihtoehtoja (kuva 2). Sisällön kehittäminen voi tapahtua ilman rakenteellista kehittämistä tai se voi olla tätä. Yleensä korkeakoulut keskittyvät aluksi rakenteelliseen kehittämiseen, jonka valmistuttua voidaan konkreettisemmin siirtyä koulutuksen sisällön kehittämiseen. Olisi perusteltua, että korkeakoulutuksen rakenteellisen kehittämisen yhteydessä suunniteltaisiin myös koulutuksen sisällöllistä kehittämistä. Alla on kuvattu kaksi mahdollista metsäsektorin korkeakoulutuksen sisällön kehittämisen vaihtoehtoa: Status quo -vaihtoehdossa koulutuksen sisältöä kehitetään asteittain. Opetushenkilökunnan osaamista syvennetään tutkimus- ja kehittämishankkeiden avulla. Uutta osaamista integroidaan esimerkiksi kohdentamalla tutkimus- ja opetusvirkoja uusille osaamisalueille. Oppilaitosten omaa osaamista täydennetään palkkaamalla tuntiopettajia tai hyödyntämällä oppilaitosten muiden oppiaineiden koulutusta. Biotalous-vaihtoehdossa koulutuksen sisältöä muutetaan voimakkaasti: esimerkiksi osa metsä-alkuisista tutkinnoista ja niiden sisällöistä muutettaisiin yleisemmiksi luonnonvara-alan tutkinnoiksi. Biotalous-vaihtoehdossa koulutuksen kehittämisen lähtökohtana voi toimia esimerkiksi kansallisen luonnonvarastrategian (Sitra 2009) tavoite kehittää Suomesta uuden biotalouden edelläkävijä, joka osaa hyödyntää biomassoista saatavat monipuoliset kuidut ja kemialliset yhdisteet sekä biologiset prosessit uusien elinkeinojen lähteenä. Biotalouteen siirtyvässä yhteiskunnassa tarvitaan perinteistä metsäsektoriosaamista monialaisempaa ja poikkitieteellisempää uusiutuvien luonnonvarojen tuotantoon, käyttöön, jalostukseen ja markkinointiin liittyvää osaamista. Tällöin toimialaperustaiset koulutusohjelmat voivat antaa liian kapea-alaisen osaamispohjan biotalouden kehittämistarpeisiin. 21

22 Status Quo Allianssi Pyramidi Status Quo Koulutuksen rakenteita ei muuteta. Saman koulutusasteen oppilaitosten yhteistyötä tiivistetään. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyötä tiivistetään. Koulutuksen sisältöä kehitetään asteittain. Koulutuksen sisältöä kehitetään asteittain. Koulutuksen sisältöä kehitetään asteittain. Biotalous Koulutuksen rakenteita ei muuteta. Saman koulutusasteen oppilaitosten yhteistyötä tiivistetään. Yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteistyötä tiivistetään. Koulutuksen sisältöä muutetaan voimakkaasti. Koulutuksen sisältöä muutetaan voimakkaasti. Koulutuksen sisältöä muutetaan voimakkaasti. Kuva 2. Selvityksessä sovellettu metsäalan korkeakoulutuksen rakenteellisen ja sisällöllisen kehittämisen viitekehikko. Metsä-, puu- ja paperialan korkeakoulut voivat profiloitua rakenteelliselta ja sisällölliseltä kehittämiseltään toisistaan poikkeavalla tavalla. Selvityksessä mukana olleiden korkeakouluyksiköiden mahdollisuudet profiloitua yllä kuvatussa rakenteellisen ja sisällöllisen kehittämisen viitekehikossa on esitetty raportin luvussa Oppilaitosten kehittämisen kannalta on tärkeintä, että ne osaavat tunnistaa erilaiset ja itselleen soveltuvat profiloitumismahdollisuudet: Jotkut korkeakouluyksiköt voivat erikoistua perinteiseen metsä-, puu- tai paperialan yliopisto- tai ammattikorkeakoulutukseen. Toiset korkeakoulut voivat profiloinnillaan siirtyä tukemaan esimerkiksi suomalaisen yhteiskunnan ja liiketalouden kehittämistä kohti biotaloutta. 22

23 5. Kysely metsä-, puu- ja paperialan korkeakoulutuksen kehittämiseksi Selvityksessä lähetettiin mukana olevien oppilaitosten opettajille ja muille metsä-, puu-, paperi- ja niiden lähitoimialan asiantuntijalle kysely tulevaisuuden osaamistarpeista, korkeakouluyksiköiden erikoistumismahdollisuuksista, työnjaosta ja yhteistyöstä. Kyselyyn vastasi 15 oppilaitosten opettajaa ja 42 muuta asiantuntijaa. Kyselykaavake on liitteessä Tulevaisuuden osaamistarpeet Kysymys: Mitä yleisiä työelämävalmiuksia metsäsektorille valmistuvalla korkeakoulutetulla tulisi olla nykyistä enemmän? Tämän koko metsäsektorin työelämävalmiuksia koskevan kysymyksen vastauksissa korostui kolme osa-aluetta, joilla metsäsektorin korkeakoulutetuilla tulisi olla valmistuessaan nykyistä paremmat työelämävalmiudet. Eniten korostettiin liiketoimintaan liittyvää osaamista, kuten asiakaslähtöisyyttä, markkinointiosaamista, tuotteistamista ja kuluttajien tarpeiden ymmärtämistä. Toiseksi korostettiin työelämässä tarvittavia yhteistyötaitoja, kuten verkostoitumisessa, vuorovaikutuksessa ja ongelmanratkaisussa tarvittavia taitoja. Kolmanneksi tärkeimmäksi nähtiin kielitaito. Avoimissa kommenttivastauksissa tuotiin esille muun muassa se, että metsä- tai puualan perusosaaminen on korkeakouluista valmistuneilla usein puutteellista. Ensisijaisesti korkeakoulutuksessa tulisikin huolehtia oman alan ammattitaidon saavuttamisesta. Mutta haaste onkin juuri siinä, että puualan insinööri ei enää osaa syvällisesti puualan insinöörin perushommia, vaan hänelle on opetettu saman kokonaistuntimäärän puitteissa erilaisia kuohkeita aineita kuten yrittäjyys (joka on muuten pitkälle luonnekysymys, ei opetettava asia). Näin insinöörimme on yleismies, joka ei osaa riittävästi ammattiaineita. Kysymys: Mitä ammatillisia aihealueita tulisi painottaa korkeakoulutuksessa nykyistä enemmän? Metsäalan koulutuksessa haluttiin painottaa nykyistä enemmän puutuoteteollisuuden, puuraaka-aineen ominaisuuksien, bioenergian, kansainvälisen metsätalouden sekä yrittäjyyden, liiketalouden ja markkinoinnin alueiden opetusta. Yhteiskunnallisten aineita, kuten metsäpolitiikkaa, ympäristövaikutusten arviointia ja sosiaalisten vaikutusten arviointia ei nähty tarpeelliseksi painottaa metsäalan korkeakoulutuksessa nykyistä enempää. Avoimissa kommenttivastauksissa nähtiin metsätalouden korkeakoulutuksen perusongelmaksi hajanaisuus, pieni yksikkökoko sekä koulutuksen samankaltaisuus eri yksiköissä. 23