ETELÄ-POHJANMAA MAANKÄYTTÖ, LUONNONVARAT JA LIIKENNE Loppuraportti. nimi

Transkriptio

1 ETELÄ-POHJANMAA MAANKÄYTTÖ, LUONNONVARAT JA LIIKENNE Loppuraportti nimi 1

2 Sisällysluettelo MAANKÄYTTÖ Tehtäväkentän analysointi ja lähitulevaisuuden haasteet... 5 Maakuntakaavoitus ja paikkatietojärjestelmä... 5 Liikennejärjestelmäsuunnitelma... 5 Muu strateginen aluesuunnittelu Palvelujen asiakkaat ja sidosryhmät Keskeisiä yhteistyösuhteita Käytössä olevat henkilöstöresurssit htv-tasolla Tehtäviin käytettävissä olevat määrärahat Muut selvitettävät asiat... 9 Käytössä olevat ict -ratkaisut Maakuntahallinnolle siirtyvät tehtävät ja esitys niiden toimintamalliksi... 9 Esitys toimintamalliksi... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. Resurssitarpeiden määrittely... Virhe. Kirjanmerkkiä ei ole määritetty. LUONNONVARAT Tehtäväkentän analysointi ja lähitulevaisuuden haasteet... 9 Maankäytön suunnittelun ja rakennustoimen järjestämisen edistäminen sekä kulttuuriympäristön hoito... 9 Vesihuolto Vesistöjen käyttö ja hoito Ojitus- ja peruskuivatustehtävät Tulvariskien hallinta Vesien- ja merenhoito Ympäristö-, vesihuolto- ja vesistöhankkeiden edistäminen Ympäristötieto ja seuranta Luonnonsuojelun edistäminen Palvelujen asiakkaat ja sidosryhmät Maankäytön suunnittelun ja rakentamisen järjestämisen edistäminen sekä kulttuuriympäristön hoito Vesihuolto... 14

3 Vesivarojen käyttö ja hoito Ojitus- ja peruskuivatustehtävät Tulvariskien hallinta Vesien- ja merenhoito Ympäristö-, vesihuolto- ja vesistötehtävien edistäminen Ympäristötieto ja seuranta Luonnonsuojelun edistäminen Keskeisiä yhteistyösuhteita (esim. muiden maakuntien kanssa hoidettavia asioita) ja rajapintoja (esim. kunnat) Maankäytön suunnittelun ja rakennustoimen järjestämisen edistäminen sekä kulttuuriympäristön hoito Vesihuolto Vesivarojen käyttö ja hoito Ojitus- ja peruskuivatustehtävät Tulvariskien hallinta Vesien- ja merenhoito Ympäristö-, kalatalous- ja vesistötehtävien edistäminen Ympäristötieto ja -seuranta Luonnonsuojelun edistäminen Käytössä olevat henkilöstöresurssit htv- tasolla Tehtäviin käytettävissä olevat määrärahat Muut selvitettävät asiat (selvitystyö kesken) Maakuntahallinnolle siirtyvät tehtävät ja esitys niiden toimintamalliksi LIIKENNE Tehtäväkentän analysointi ja lähitulevaisuuden haasteet Tienpito Liikennejärjestelmätyö Palvelujen asiakkaat ja sidosryhmät Tienpito Yksityistieavustukset Joukkoliikenne Keskeisiä yhteistyösuhteita Tienpito Liikennejärjestelmätyö... 29

4 Yksityistieavustukset Käytössä olevat henkilöstöresurssit htv -tasolla Tehtäviin käytettävissä olevat määrärahat Muut selvitettävät asiat: Maakuntahallinnolle siirtyvät tehtävät ja esitys niiden toimintamalliksi LIITE: Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Pohjanmaan maakunnille siirtyvät vesioikeudelliset luvat ja esitys tulevista vastuumaakunnista

5 1. MAANKÄYTTÖ 1.1 Tehtäväkentän analysointi ja lähitulevaisuuden haasteet Maakuntakaavoitus ja paikkatietojärjestelmä Maakunnan liiton tehtävänä on Maankäyttö- ja rakennuslain 27 mukaisesti huolehtia tarpeellisesta maakuntakaavan laatimisesta, kaavan pitämisestä ajan tasalla ja sen kehittämisestä. Etelä- Pohjanmaan kokonaismaakuntakaava on vahvistettu vuonna Tämän jälkeen on käynnistetty kolmen vaihemaakuntakaavan laadinta, joista ensimmäinen on vahvistusmenettelyssä ja toinen on tullut voimaan vuonna Kolmas vaihemaakuntakaava on valmisteluvaiheessa. Tavoitteena on saada kaava valmiiksi vuoden 2017 aikana. Tämän jälkeen on edessä uuden kokonaismaakuntakaavan laadinta. Uusia kaavaprosesseja ei kuitenkaan käynnistetä enää vanhan maakuntahallinnon aikana. Paikkatietojärjestelmän ylläpito ja kehittäminen on kiinteä osa maakunnallista tietotuotantoa. Järjestelmän avulla seurataan maakunnan alue- ja yhdyskuntarakenteen sekä ympäristön kehittymistä sekä laaditaan erilaisia tulevaisuuden kehitysskenaarioita ja -analyysejä. Paikkatietojärjestelmään laaditaan maakuntakaavat ja muut vastaavat suunnitelmat sekä ylläpidetään ajantasaista kaavatietokantaa. Lähitulevaisuudessa haasteena on kaavoituksen kehittäminen siten, että maakuntakaava voisi palvella yhtä hyvin sekä maaseudun vähäisen rakentamispaineen että kaupunkiseutujen suuren rakentamispaineen kuntia. Vähäisen rakentamispaineen kunnissa maakuntakaavan tulee kyetä korvaamaan osittain puutteelliset yleiskaavat. Suuren rakentamispaineen kunnissa maakuntakaavan tulee olla riittävän strateginen kyetäkseen tukemaan ja ohjaamaan kasvua kestävällä tavalla. Keskeistä on kaavan osallisten, etenkin maakunnan kuntien, kanssa käytävän vuorovaikutuksen kehittäminen. Tähän tulee kiinnittää uudistuksessa erityistä huomiota. Paikkatiedon hyödyntämisen osalta haasteena on paikkatiedon nykyistä laajempi hyödyntäminen aluekehittämisessä, maakunnan tietotuotannossa, tutkimuksessa ja sosiaali- ja terveyspalvelujen suunnittelussa. Paikkatiedon hyödyntäminen ei saa jäädä pelkästään maankäytön suunnittelun sisäiseksi toiminnoksi. Sen avulla voidaan ratkoa esimerkiksi palvelutarpeen alueelliseen vaihteluun, palvelujen saavutettavuuteen tai logistiikkaan liittyviä haasteita. Liikennejärjestelmäsuunnitelma Aluekehityslain 17 mukaisesti maakunnan liitto vastaa liikennejärjestelmäsuunnitelman suunnitteluprosessin käynnistämisestä, siihen liittyvän yhteistyön johtamisesta ja suunnittelun yhteen sovittamisesta maakunnan muun suunnittelun kanssa. Etelä-Pohjanmaan ensimmäinen maakunnallinen liikennejärjestelmäsuunnitelma on valmistunut vuonna Suunnitelmaa ollaan päivittämässä siten, että se voitaisiin hyväksyä vuoden 2017 aikana. Suunnitelma linjaa maakunnan liikennejärjestelmän keskeiset tavoitteet eri aluetyypeittäin. Suunnitelmaan liittyy myös aiesopimus, mutta se ei ole saanut kaikkien kuntien hyväksyntää. Etelä-Pohjanmaan suunnitelmaa on voitu kuitenkin käyttää tehokkaasti maakunnan sisäisessä liikennejärjestelmän kehittämistyössä sekä kansallisessa että kansainvälisessä edunvalvontatyössä. Liikennejärjestelmäsuunnitelma edustaa sellaista maakunnan strategista suunnittelua, joka on poliittisessa ohjauksessa. Se tulee laatia tiiviissä keskinäisessä vuorovaikutuksessa muun vastaavan suunnittelun kanssa malpe (maankäyttö, liikenne, palvelut, elinkeinot) -ajattelun mukaisesti.

6 Tulevaisuuden haasteena on, että niukkojen resurssien vallitessa voidaan entistä harvemmin esittää ratkaisuksi uusia suuria liikenneinvestointeja. Jatkossa tarvitaan liikennesuunnittelun raja-aitojen madaltaminen siten, että muilla malpe -sektoreilla pyritään ensisijaisesti ratkaisuihin, jotka vähentävät liikkumistarpeita. Toinen merkittävä haaste on liikenneverkon ja liikennevirtojen välinen epäsuhta. Yhtäältä käsissä on rapistuva vähäliikenteisten teiden verkko ja toisaalta kasvavien liikennevirtojen päätieverkko. Resurssien allokointi optimaalisesti näiden kahden välillä siten, että säilytetään alemman asteen verkon liikennöitävyys ja samalla kehitetään ruuhkaisten väylien palvelutasoa, on vaikeaa. Muu strateginen aluesuunnittelu Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Pohjanmaan ympäristöstrategia Vuosille suunnatussa Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Pohjanmaan ympäristöstrategiassa on päivitetty kauden ympäristöstrategia vastaamaan muuttunutta toimintaympäristöä. Ympäristöstrategia on kahden ELY-keskuksen (Etelä-Pohjanmaa, Pohjanmaa) ja kolmen maakunnan liiton (Etelä-Pohjanmaa, Keski-Pohjanmaa, Pohjanmaa) yhteinen linjaus alueen ympäristön parhaaksi ja kestävän kehityksen toteutumiseksi alueella. Yhteisenä alueellisena visiona on kehittyminen eurooppalaiseksi kestävän kehityksen esimerkkialueeksi ja alueelliseksi edellä kävijäksi vuoteen 2030 mennessä. Vision tukena on viisi teemaa ja niihin liittyvät visiot, tavoitteet sekä toimenpiteet: vesien tila ja tulvariskien hallinta, asutun ympäristön elinvoiman turvaaminen, vähähiilisyys ja ilmastonmuutoksen torjunta, monimuotoisuuden turvaaminen sekä ympäristötietoisuuden edistäminen ja kestävä kehitys. Etelä-Pohjanmaan energia- ja ilmastostrategia Etelä-Pohjanmaan energia- ja ilmastostrategiassa on esitetty toimenpiteitä, joilla maakunta voi osallistua ilmastonmuutoksen torjuntaan. Strategian tavoitteena on vastata energiatarpeeseen entistä kestävämmällä tavalla turvaten alueen hyvinvoinnin ja elinvoimaisuuden. Strategiassa on esitetty toimialakohtaisia toimenpiteitä Etelä-Pohjanmaan energiaomavaraisuuden lisäämiseen, energiatehokkuuden parantamiseen ja strategian tavoitteiden toteuttamiseen. Strategian seuranta toteutetaan vuosittain järjestettävässä seurantakokouksessa. Esitettyjen toimenpiteiden toteuttamiseksi järjestetään vuosittain koko maakunnan kattava energiapäivä, johon kutsutaan kunnat, alueen yrityksiä sekä muita strategian toimeenpanosta vastaavia tahoja. Rakennemalli Etelä-Pohjanmaan maakunnan rakennemallin kehityskuvaa on pohdittu vuonna 2005 vahvistetussa maakuntakaavassa. Tuloksena oli ns. banaani-käytävän esittäminen keskeisenä asutuksen ja työpaikkojen kasvualueena. Tähän verkottuivat muut seutukunnat ja alueet hyvine tie- ja joukkoliikenne- sekä tietoliikenneyhteyksineen. Rakennemallia ollaan parhaillaan päivittämässä. Etelä-Pohjanmaan rakennemallin 2040 päivittämisen pohjaksi ollaan laadittu Etelä-Pohjanmaan rakennemallin esiselvitys sekä Seinäjoen yliopistokeskuksen kanssa yhteistyönä laadittu Etelä-Pohjanmaan aluerakenteen tulevaisuuskuvat 2040-raportti. Aluerakenteen tulevaisuuskuvien koostaminen ja varsinainen rakennemallin laadintatyö ovat toimineet vuorovaikutuksessa keskenään, ja tulevaisuuskuvatyön raportti on osa valmisteilla olevan varsinaisen rakennemallin 2040 sisältöä.

7 1.2 Palvelujen asiakkaat ja sidosryhmät Maakuntakaavoituksen tärkein asiakas- ja sidosryhmä on maakunnan kunnat. Kunnat käyttävät maakuntakaavoitusta kuntakaavoituksen ja muun maankäytön suunnittelun tukena. Monilla alueilla, varsinkin taajamien ulkopuolella, maakuntakaava on usein ainut lainvoimainen maankäytön suunnitelma. Välillisesti maakuntakaavaa hyödyntävät erilaiset maankäytön suunnitteluun erikoistuneet konsulttitoimistot. Tällöinkin on useimmiten kyse kuntakohtaisesta suunnittelusta, jossa työn tilaajana on jokin maakunnan kunnista. Asiakkaana ovat myös esimerkiksi luonnonvaroja hyödyntävät yritykset, kuten esimerkiksi turvetuottajista VAPO Oy. Viime vuosina tuulivoiman hankekehittäjät ovat muodostuneet merkittäväksi ryhmäksi, joiden alueellisiin toimintaedellytyksiin vaikutetaan suoraan maakuntakaavoituksella. Toimivalla maakuntakaavoituksella, sitä toteuttavalla kuntakaavoituksella ja lupamenettelyllä sekä johdonmukaisesti ja oikea-aikaisesti annettavalla viranomaisohjauksella voidaan vaikuttaa yritysten toimintaedellytyksiin ja sitä kautta alueelle toteuttaviin investointeihin. Muista sidosryhmistä voidaan mainita alueen eri viranomaiset, kuten metsäkeskus, Pro Agria Etelä- Pohjanmaa, Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus, Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto, Puolustusvoimat, Etelä-Pohjanmaan pelastuslaitos ja Etelä-Pohjanmaan maakuntamuseo. 1.3 Keskeisiä yhteistyösuhteita Yhteistyösuhteista tärkein on kolmen pohjalaismaakunnan muodostama yhteistoiminta-alue. Sen puitteissa tehdään tarpeen mukaista yhteistyötä myös maakuntakaavoituksen ja liikennejärjestelmäsuunnittelun saralla. Tärkeimmäksi yhteistyömuodoksi on muodostunut yhteisten selvitysten laatiminen, joista voidaan mainita muun muassa maisemaselvitys, ampumarataselvitys ja erilaiset liikenneselvitykset. Merkittävää yhteistyötä on tehty myös ympäristöalalla, jossa kolmella maakunnalla ja ELYkeskuksella on yhteinen ympäristöstrategia. Rakennetun kulttuuriympäristön inventointia ja arvottamista on tehty yhteistyössä maakuntamuseon kanssa. 1.4 Käytössä olevat henkilöstöresurssit htv-tasolla ETELÄ-POHJANMAAN LIITTO Maakuntasuunnittelun henkilöresurssit ja tehtävänkuvaus Maakuntasuunnittelun tehtäväalue vastaa nykyisen maankäyttö- ja rakennuslain mukaan maakuntien liitoille osoitettujen tehtävien hoitamisesta sekä aluekehityslain 17 momenttien 6 ja 7 mukaisten liikennejärjestelmäsuunnitelman ja muiden laaja-alaisten ympäristöä koskevien suunnitelmien laatimisesta. Tehtävien hoitamiseen on osoitettu yhteensä viiden henkilötyövuoden resurssi. Lisäksi käytössä on tarpeen mukaan harjoittelija- ja muuta määräaikaista työvoimaa. Keskimäärin määräaikaista työvoimaa on ollut vuosittain noin 0,5 henkilötyövuotta.

8 Tehtävät ja niiden keskeinen sisältö: Suunnittelujohtaja (1 htv) Suunnittelujohtajan vastuulla on maakuntasuunnittelun tehtäväalueen johtaminen. Suunnittelujohtaja vastaa toimialueensa kansallisesta ja kansainvälisestä yhteistyöstä. Suunnittelujohtaja valmistelee lainsäädäntöön ja muihin kansallisiin suunnitelmiin sekä muiden maakuntien maakuntakaavoitukseen liittyvät lausunnot. Suunnittelujohtaja toimii maakuntajohtajan varahenkilönä. Maankäytön suunnittelija (1 htv) Maankäytön suunnittelijan vastuulla on Etelä-Pohjanmaan maakuntakaavojen laadinta sekä maakuntakaavojen toteutumisen ja kuntien alueiden käytön suunnittelun edistäminen. Maankäytön suunnittelija vastaa maakunnan tuulivoimatuotannon suunnittelun ohjauksesta sekä yleis- ja asemakaavalausunnoista Suupohjan, Järvi-Pohjanmaan ja Kuusiokuntien alueilla. Maankäytön suunnittelija toimii Etelä-Pohjanmaan paikkatietojärjestelmän pääkäyttäjänä. Ympäristösuunnittelija (1 htv) Ympäristösuunnittelija vastuulla on maakuntakaavoituksen luontoon ja ympäristöön liittyvien teemojen hallinta ja muu ympäristöalan viranomaisyhteistyö, sisältäen ympäristötiedon tuottamisen ja jakamisen. Ympäristösuunnittelija vastaa myös digitaalisten maakuntakaavakarttojen ja muun kartta-aineiston laadinnasta ja liiton paikkatietojärjestelmän ylläpidosta. Ympäristösuunnittelija valmistelee ympäristövaikutusten arviointeihin, ja muihin ympäristöasioihin liittyvät lausunnot. Maakuntasuunnittelija (1htv) Maakuntasuunnittelijan vastuulla on maakunnan alue- ja yhdyskuntarakenteen strateginen suunnittelu ja -tutkimus. Maakuntasuunnittelija vastaa myös kulttuuriympäristöjen kehittämisestä sisältäen kulttuurimaisemat, rakennetun kulttuuriympäristön ja muinaisjäännökset. Maakuntasuunnittelija valmistelee Seinäjoen seudun yleis- ja asemakaava- sekä maa- ja kiviainesasioihin liittyvät lausunnot. Maakuntainsinööri (1 htv) Maakuntainsinöörin vastuulla on Etelä-Pohjanmaan liikennejärjestelmäsuunnittelu, sisältäen maakuntakaavoituksen liikenteeseen ja tekniseen huoltoon liittyvät teemat. Tehtäviin kuuluu liikennejärjestelmän palvelutason kehittäminen, liikenneturvallisuuden edistäminen, liikennesuunnittelun ja muun maankäytön yhteensovittaminen sekä tiedon tuottaminen valtakunnalliseen liikennejärjestelmäsuunnitteluun ja edunvalvonnan tarpeisiin. Maakuntainsinööri valmistelee liikenneasioita koskevat lausunnot. 1.5 Tehtäviin käytettävissä olevat määrärahat Etelä-Pohjanmaan liiton käytössä olevat määrärahat on kohdistettu maakuntakaavojen laadinnassa vaadittaviin selvityksiin ja vaikutusten arviointeihin, liikennejärjestelmän kehittämiseen

9 tähtääviin selvityksiin ja hankkeisiin sekä muihin ympäristöä koskeviin selvityksiin ja suunnitelmiin. Lisäksi määrärahoilla ylläpidetään ja kehitetään maakunnan paikkatietojärjestelmää ja kaavojen avoimia rajapintoja. Määrärahoja on ollut vuosittain käytössä keskimäärin euroa. 1.6 Muut selvitettävät asiat Käytössä olevat ict -ratkaisut Maakuntakaavoituksessa ja muussa paikkatiedon tuottamisessa käytetään ESRI:n ArcGis ohjelmistoa. Keskeisin ostettava aineisto on SYKE:n tuottama YKR-aineisto. ArcGis-ohjelmisto soveltuvin lisäosin on käytössä kaikissa maakuntien liitoissa. Lisäksi paikkatietoa hyödynnetään Liiteripalvelun kautta. Vahvistettujen maakuntakaavojen Inspire-direktiivin mukaisten velvoitteiden suorittamisesta vastaa ostopalveluna Varsinais-Suomen liitto/lounaispaikka. Maakuntakaavojen rajapintoja ylläpidetään toistaiseksi voimassaolevalla sopimuksella. Maakuntaliitolla on myös sopimus Maanmittauslaitoksen kanssa kiinteistötietopalvelun (KTJ) käytöstä. 1.7 Maakuntahallinnolle siirtyvät tehtävät ja esitys niiden toimintamalliksi Esitys on siirretty kohtaan LUONNONVARAT 2.1 Tehtäväkentän analysointi ja lähitulevaisuuden haasteet Maankäytön suunnittelun ja rakennustoimen järjestämisen edistäminen sekä kulttuuriympäristön hoito Maakuntaan siirtyvät ELY-keskuksesta tehtävät, jotka koskevat kuntien alueiden käytön suunnittelua ja rakennustoimen järjestämistä, lain säädösten noudattamisen valvontaa (MRL 18 ) sekä osaltaan tarpeellisen seurannan järjestämisen huolehtimista (MRA 2 ). Tehtävänä on tukea kuntaa sen alueiden käytön tehtävissä. Valitusoikeus kuntien kaava- ja lupapäätöksistä siirtynee uudelle valtion virastolle. Rakennusperinteen suojelusta annetun lain (2010/498) nojalla ELY-keskuksen tehtäviin kuuluu kulttuuriympäristön hoito ja rakennusperinnön säilyttämisen edistäminen ja valvonta. Maakuntaan siirtyvät kulttuuriympäristön hoidon tehtävät. Perustettava valtion viranomainen tulee päättämään rakennuksen suojelemisesta em. lain nojalla. Kuntien maankäytön ja rakentamisen edistämisen

10 lähtökohtana on maankäyttö- ja rakennuslaki, mutta siihen vaikuttavat myös maantie-, luonnonsuojelu-, rakennussuojelu- ja ympäristönsuojelulait. Yhdyskuntarakenne on alueella hajanainen, mikä aiheuttaa haastetta maankäytön suunnittelulle. Maisema- arvojen ja rakennetun ympäristön kulttuuriarvojen huomioiminen on vaativa tehtävä: rakennetun ympäristön arvoja on esimerkiksi maaseudun pohjalaistaloissa. Laajojen maisemaalueiden arvojen säilymistä on pystyttävä yhdistämään maisemaa muuttaviin toimintoihin, kuten tuulivoimatuotantoon ja maatalouden suuryksiköiden toimintaan. Vesistöjen huomioiminen, ilmaston muutoksen hallinta ja tulvariskien vähentäminen ovat haastavia tehtäviä. Yhdyskuntien vesihuollon turvaaminen alueidenkäytössä on tärkeä tehtävä, koska pohjavesivarat eivät jakaannu alueella tasaisesti ja myös pintavesiä käytetään yhdyskuntien vesihuoltoon. Kaavoituksessa ja rakentamisen edistämisessä on kyse erilaisten intressien yhteensovittamisesta siten, että kaavalle asetetut tavoitteet voidaan kuitenkin saavuttaa. Kaavoitustoiminnan tukeminen edellyttää, että pystytään oikea-aikaisesti ja selkeästi tuomaan esille maisema-, kulttuuriympäristö-, luonnonsuojelu-, ympäristönsuojelu-, vesistö- ja liikenneasiat. Nämä erilaiset reunaehdot tulee saada samanaikaisesti esille ja sovitettuna maakunnan/kunnan kaavoitusaikatauluun. Vesihuolto ja pohjavesitehtävät Maakuntaan siirtyvät ELY-keskuksesta vesihuollon edistämistehtävät, vesihuoltolain valvontaviranomaisen tehtävät sekä ainakin osa pohjavesitehtävistä. Toimintavarma ja kustannustehokas vesihuolto edellyttää yhteistyötä vesihuoltolaitosten välillä. Vesihuoltolaitosten toiminta-alueiden, kuntien tai maakuntien rajat eivät toimivan vesihuollon järjestämisen kannalta saa olla yhteistyötä rajoittavia tekijöitä. Maakunnille siirtyy edistämisrooli vesihuoltolaitosten yhteistyön rakentajana. Vesihuollon alueellisen yleissuunnittelun, laadittujen yleissuunnitelmien toteutumisen seurannan, vesihuollon valmiussuunnittelun, vesihuollon ongelmatilanteisiin liittyvän asiantuntijatuen ja vesihuoltolaitoksille järjestettävän koulutuksen kautta hoidetaan vesihuollon edistämistehtävää käytännössä. Vesihuoltoon liittyvä laaja-alainen suunnittelu toteutetaan yhteistyöhankkeina vesihuoltolaitosten ja kuntien kanssa konsulttien osaamista hyödyntäen. Vesihuoltolaki määrittelee vesihuoltolaitosten, kuntien ja kiinteistöjen velvollisuuksia ja oikeuksia. Maakunta tulee toimimaan vesihuoltolain valvontaviranomaisena toimialallaan. Valvontaviranomainen voi tarvittaessa antaa kuntaan kohdistuvan kiellon tai määräyksen. Valvontaviranomainen voi käyttää vesihuoltolaitoksiin ja kiinteistön omistajiin ja haltijoihin kohdistuvia pakkokeinoja. Valvontaviranomaiselle on varattava mahdollisuus antaa lausunto ennen vesihuoltolaitoksen toiminta-alueen hyväksymistä kunnassa. Etelä-Pohjanmaan yhdyskuntien vedenhankinta perustuu pohjaveden käyttöön. Vesihuollon turvaamiseen liittyy myös pohjavedensuojelutehtävät, pohjavesialueita koskevat suojelusuunnitelmat ja vesienhoitosuunnitelmat, pohjavesialueiden kartoitus- ja luokitustehtävät ja niihin liittyvät tutkimukset. Pohjavesialueisiin liittyvät suunnitelmat, tutkimukset ja kartoitukset siirtyvät maakuntien hoidettaviksi. Vesivarojen käyttö ja hoito Maakunnan vastuulle siirtyy ELY-keskusten vastuulla olleet vesioikeudelliset hankkeet lupineen ja velvoitteineen. Vesistörakenteiden omistajuus ja siihen liittyvä rakenteiden ylläpito on siirtymässä maakuntien yhteisesti omistamalle palvelukeskukselle eli ns. tilakeskukselle. Maakunta tulee ohjaamaan alueensa vesistöjen säännöstelyä sekä omalla vastuulla olevien säännöstelyjen että muiden tahojen säännöstelyn osalta. Luvan haltijana maakunta vastaa esimerkiksi lupapäätösten muuttamishankkeista ilmaston muutoksen vuoksi ja lupapäätösten mukaisista velvoitteista, kuten vaikutusten tarkkailusta ja kalanistutuksista. Etelä-Pohjanmaan maakunnalle siirtyvät lisäksi Lex

11 Kyrönjoen mukaiset Kyrönjoen yläosan pengerrysalueita, pumppaamoja ja muita rakenteita koskevat erityisvelvoitteet. Vesistöjen käyttöön ja hoitoon kuuluu laajaa sidosryhmäyhteistyötä ja lausuntojen antoa. Etelä-Pohjanmaalla on poikkeuksellisen paljon maakunnan vastuulle siirtyviä vesioikeudellisia lupia ja niihin liittyviä vesirakenteita. Vesilain mukaiset valvontatehtävät (mm. ruoppausilmoitusten käsittely ja vesistörakenteita koskevien lupien valvonta) sijoittuvat valtion viranomaiseen. Etelä-Pohjanmaan maakunnassa sijaitsevat vesistörakenteet on rakennettu pääosin 1970-luvulla tai aikaisemmin ja tarvitsevat merkittävää perusparannusta ja automatisointia. Ilmastonmuutos lisää vesistöjen säännöstelyyn ja vesistörakenteiden käyttöön liittyviä moninaisia haasteita ja tämän vuoksi suunnittelussa ja lupakäsittelyssä on Etelä-Pohjanmaan alueella useita lupamuutoksia. Vesistörakenteisiin liittyvä suurin riski on patojen ja pengerten patoturvallisuus. Ojitus- ja peruskuivatustehtävät Maakunnalle ELY-keskuksesta siirtyvät ojitus- ja peruskuivatustehtävät perustuvat pääasiassa vesilain (587/2011) ja peruskuivatustoiminnan tukemisesta annetun lain (947/1997) säädöksiin. Maakunnan tehtäviin kuuluu ojitusasioihin liittyvä neuvonta ja ohjaus, ojitustoimitusten pitäminen sekä peruskuivatuksen tukihakemusten käsittely ja tuen myöntäminen. Ojitusilmoitusten käsittely siirtyy valtion viranomaiselle. Jollekin pohjalaismaakunnalle siirtyy mahdollisesti vastuu valtakunnallisesta peltojen vesitalouden hallintaan, maankuivatukseen ja ojitustoimitukseen liittyvistä asiantuntijapalvelutehtävistä. Keskeisenä tavoitteena on yhtenäistää ja edistää maakuntien toimintaa ojitusasioissa ja ojituksiin liittyvissä rahoitusasioissa sekä parantaa ja edistää ojitusyhteisön toimitsijoiden, konsulttien sekä yksittäisten kansalaisten tietoutta ojitusasioiden hoidossa (mm. laatimalla oppaita ja lomakkeita). Apuna tässä erikoistumistehtävässä toimii valtakunnallinen yhteistyöverkosto. Tulvariskien hallinta Maakuntaan ELY-keskuksesta siirtyvät tulvariskien hallinnan tehtävät perustuvat lakiin ja asetukseen tulvariskien hallinnasta. Maakunnat laativat merkittävästä tulvariskistä kärsiville vesistöille kuuden vuoden välein laajassa yhteistyössä tulvariskien hallintasuunnitelmat. Tavoitteena on tulvavahinkojen vähentäminen, tulvariskien hallinta, ilmastonmuutokseen sopeutuminen ja tulviin varautumisen parantaminen. Laaditut suunnitelmat ja niiden toteutumisen edistyminen raportoidaan EU:lle. Tulvariskien hallinnan suunnittelu koostuu tulvariskien arvioinnista, tulvavaara- ja tulvariskikarttojen laadinnasta ja tulvariskiä vähentävien toimenpiteiden suunnittelusta ja hankkeiden edistämisestä. Tulvatilanteen uhatessa maakunnan tehtäviin kuuluu tulvista tiedottaminen, tulvatilannekuvan ylläpito, vesistöjen säännöstelyn tehostettu ohjaus ja asiantuntija-apu tulvantorjuntatöissä. Tulvariskien hallinnan haasteena Etelä-Pohjanmaalla ovat maakunnan vastuulla olevat moninaiset rakenteet (mm. Lapuanjoen ja Kyrönjoen tulvaluukut) ja niiden käytön edellyttämä asiantuntemus. Vesien- ja merenhoito Maakuntaan ELY-keskuksesta siirtyvät vesien- ja merenhoidon tehtävät perustuvat lakiin ja asetukseen vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä. Tavoitteena on pinta- ja pohjavesien sekä Itämeren hyvä tila, jota varten maakunta (tai vesistöalueen maakunnat) laatii kuuden vuoden välein vesienhoidon alueellisen toimenpideohjelman ja yhdessä kahdeksan muun maakunnan kanssa (Kokemäenjoen - Saaristomeren- Selkämeren vesienhoitoalueen) yhteisen vesienhoitosuunnitelman. Erityisenä haasteena Etelä-Pohjanmaalla ovat laajat toimenpiteet, joita tarvitaan jokien ja järvien hyvän tilan saavuttamiseksi, sillä alueen vesien tila on selvästi huonompi kuin Suomessa keskimäärin.

12 Maakunnalle tulevia tehtäviä ovat muun muassa pinta- ja pohjavesien ominaispiirteiden selvittäminen ja ihmisvaikutusten arviointi, vesien tilan seurantaohjelman laatiminen, tilan seuranta, ekologisen tilan luokittelu sekä vesienhoidon toimenpiteiden suunnittelu ja toteutuksen edistäminen ja yhteistyö. Käytännössä tämä tarkoittaa jokilaaksokohtaisten vesienhoidon toimenpiteiden suunnittelua ja toteutuksen edistämistä. Laaditut suunnitelmat ja niiden edistyminen raportoidaan EU:lle. Ympäristö-, vesihuolto- ja vesistöhankkeiden edistäminen Maakunnan vastuulle siirtyy ELY-keskukselle kuulunut ympäristö-, vesihuolto- ja vesistöhankkeiden yleinen edistäminen ja hankkeiden avustaminen. Tehtävä on antaa neuvontaa, edistää ja avustaa hankkeita, jotka edistävät vesistöjen monipuolista ja kestävää käyttöä, hyvän tilan saavuttamista ja ylläpitämistä, vähentävät tulvimisesta ja kuivuudesta aiheutuvia haittoja, edistävät kalan kulkua tai kalakantojen luontaista lisääntymistä sekä vesiluonnon monimuotoisuutta mm. luonnonsuojelualueilla. Lisäksi tehtäväkenttään kuuluvat hankkeet, jotka täydentävät tai parantavat valtion tuella aikaisemmin toteutettuja hankkeita tai vähentävät niistä aiheutuneita haittoja. Hankkeiden avustaminen perustuu valtioneuvoston asetukseen 714/2015 vesistön ja vesiympäristön käyttöä ja tilaa parantavien hankkeiden avustamisesta. Vesihuollon rahoitustuesta on luovuttu vuoden 2017 alusta lähtien. Maakunnan tehtäväksi siirtyvät myös kalataloudellisen kunnostuksen edistäminen ja muut kalatalouden edistämistehtävät ja niihin liittyvät avustukset. Etelä-Pohjanmaan alueen kalataloudelliset tehtävät hoidetaan tällä hetkellä Varsinais-Suomen ELY-keskuksesta. Pilaantuneiden maiden kunnostukseen liittyvät tehtävät siirtyvät valtion viranomaiselle. Nykyisin Etelä-Pohjanmaan pilaantuneiden maiden kunnostuksen edistäminen on keskitetty Pirkanmaan ELY-keskukselle. Ympäristötieto ja seuranta Maakuntiin ELY-keskuksesta siirtyvä seurantatehtävä painottuu vesien tilan ja määrän seurantaan. Ympäristötiedon osalta maakunnille siirtyvät ELY-keskuksilta ympäristötiedon kokoamista ja jakamista koskevat tehtävät. Seurantatietoa kerätään sekä valtakunnallisesti että vesienhoitoalueen tasolla koordinoiduissa ohjelmissa, joiden tarkoituksena on tiedon kerääminen pintavesistä (joet, järvet ja rannikko) ja pohjavesistä kansainvälisiin, kansallisiin ja alueellisiin tarpeisiin. Tietoja tarvitaan mm. maakunnallisten ja kunnallisten päätöksenteon tueksi sekä suunnittelussa että lupa-asioihin liittyvien asiantuntija-lausunnoissa. Vesien tilaa koskeva seurantanäytteiden otto ja analysointi on kilpailutettu konsulttityöksi vuoden 2016 alusta lähtien vesienhoitoalueen mukaiselle suuralueelle. Hydrologisessa seurannassa on käytössä paljon paikallisia havaitsijoita (mm. voimayhtiöt ja yksittäiset kansalaiset) ja vuonna 2017 osa vedenkorkeuden ja virtaaman seurannasta kilpailutetaan konsulttityöksi. Hydrologiseen seurantaan liittyy kiinteä havaintoasemaverkosto, jonka omistajuus koko maan osalta on vuonna 2016 keskitetty Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukselle. Havaintoasemat laitteineen siirtyvät joko maakunnalle tai maakuntien yhteisesti omistamalle tilakeskukselle. Velvoitetarkkailujen (vesistötarkkailut) hyväksymiseen liittyvät tehtävät sijoittuvat todennäköisesti valtion viranomaisille. Kalatarkkailujen hyväksyminen hoidetaan maakunnissa. Luonnonsuojelun edistäminen Maakuntiin siirtyvät luonnon monimuotoisuuden edistämistehtävät, luonnonsuojelun oikeusharkintaiset tehtävät sijoitettaan valtion lupa- ja valvontaviranomaiseen. Tehtäväkenttä perustuu ensisijaisesti luonnonsuojelulakiin (1096/1996). Maakunta toimii asiantuntijaorganisaationa, joka kehittää luonnonsuojelualueverkkoa vapaaehtoisin keinoin ja edistää luonnon monimuotoisuuden suojelua ja kestävää käyttöä. Työnjaon myötä maakuntien luonnonsuojelu

13 painottuu ennakoivaan edistämistyöhön. Valtion viranomainen huolehtii luonnonsuojelulain mukaisista viranomaispäätöksistä ja vastaa lain mukaisista lausuntoasioista. Maakunnan keskeinen tehtävä on luonnonsuojelun vapaaehtoinen toteuttaminen. Tehtäväkenttä muodostuu valtioneuvosto hyväksymien luonnonsuojeluohjelmien ja Natura 2000 verkoston toteuttamisesta sekä luonnonsuojelualueverkoston täydentämisestä mm. vapaaehtoisuuteen perustuvan Etelä-Suomen metsien monimuotoisuuden suojelun toimintaohjelman (METSO) kautta. Alueita toteutetaan pääsääntöisesti joko hankkimalla niitä valtion omistukseen tai perustamalla niistä yksityisiä suojelualueita. Vapaaehtoisen suojelualueen ns. METSO-kohteen suojelun toteuttamisen prosessi vastaa luonnonsuojeluohjelmakohteiden toteutusta. Käytännössä maakunnan toteuttamistehtävät käsittävät kohteiden tila-arvioinnit, neuvottelut maanomistajien kanssa sekä kauppoihin ja yksityismaiden suojelualueisiin liittyvien dokumenttien laadinnan. Valtio huolehtii puolestaan suojelun toteuttamiseen liittyvistä yksityismaiden suojelupäätöksistä ja muista rahankäyttöön kuuluvista päätöksistä maakunnan tekemien sopimusten pohjalta. Valtio vastaa niin ikään pakkotoimista ja valtion edun valvonnasta niihin liittyen. Luonnonsuojelun toteuttamistehtävien hoito edellyttää siis kiinteää yhteistyötä maakunnan ja LUOVAN välillä. Luontotyyppien ja lajien suojelua edistetään ensisijaisesti maakunnissa kaavoituksen ja ympäristömuutoshankkeiden informaatio-ohjauksella. Luonnonsuojelulain kiellot ja pakkokeinot kuuluvat LUOVAn keinovalikoimaan. Luonnonsuojelun edunvalvontaan liittyvien lausuntojen antamisesta vastaa pääasiassa LUOVA, mutta tehtävänjako maakuntien ja valtion välillä ei ole vielä kaikin osin selvä. Luontotyyppien ja lajien hoidon edistäminen sisältää myös suunnittelu-, hoito- ja ennallistamistehtäviä luonnonsuojelualueverkoston ulkopuolella yhteistyössä muiden tahojen (mm. maa- ja metsätalous) kanssa. Lajisuojelua edistetään uhanalaisten lajien esiintymätietoja päivittämällä ja järjestämällä hoitoa sitä tarvitseville lajeille. Erityisesti liito-oravan suojelussa toimitaan yhteistyössä Suomen metsäkeskuksen ja muiden metsäalan toimijoiden kanssa. Maakunnat vastaavat myös vieraslajilain mukaisista tehtävistä. Maakunnat edistävät rauhoitettujen lajien aiheuttamien vahinkojen ennaltaehkäisyä. Ongelmia aiheuttavat erityisesti kolonialinnut, esimerkiksi merimetso, naakat ja lokit, sekä kurki. Näitä ristiriitoja pyritään ennaltaehkäisemään ja sovittelemaan mm. erilaisten yhteistyöryhmien avulla. Maakunnat edistävät yhteistyössä Suomen metsäkeskuksen kanssa luonnon monimuotoisuuden suojelua metsätaloudessa alueellisen metsäohjelman linjausten mukaisesti. Lisäksi maakunnat edistävät yhteistyössä metsätalouden toimijoiden ja luontojärjestöjen kanssa vapaaehtoista metsien suojelua (METSO) mm. viestinnän, tietopalvelujen ja hankeyhteistyön kautta. Maatalousluonnon monimuotoisuutta maakunnat edistävät mm. ohjaamalla maatalouden ympäristösopimuksia siltä osin kun ne kohdistuvat perinnebiotooppeihin ja maatalousluonnon ja maiseman hoitoon. Lisäksi maakunnat vastaavat perinnebiotooppien inventointien sekä hoitotoimien järjestämisestä arvokkaimmille tuen ulkopuolisille perinnebiotooppikohteille. Maakunnan tehtäviin kuuluu myös ekologisten arvojen edistäminen vesienhoidossa. Luonnon monimuotoisuutta edistetään vesistöjen kunnostuksessa ja hoidossa laajan sidosryhmäyhteistyön kautta. Myös Natura 2000-verkoston suunnittelu vesialueilla edellyttää tiivistä yhteistyötä maakunnan kanssa. Maakunta osallistuu maisemanhoitoalueiden perustamisen valmisteluun sekä perustettujen alueiden hoitoon. Muita maakuntiin siirtyviä tehtäviä ovat maastoliikennelain yleinen valvonta ja 28 :n mukaiset liikuntarajoitteisten erityisluvat ja ulkoilulain mukaisten ulkoilureittisuunnitelmien vahvistaminen ja lakkauttaminen.

14 Maakunnat voivat edistää myös luontomatkailua ja virkistyskäyttöä. Pohjalaismaakunnissa on luontomatkailun kehittämispotentiaalia erityisesti kansallispuistojen, jokilaaksojen, suurten suokohteiden ja saaristokohteiden alueilla. Luontomatkailun, ympäristökasvatuksen ja ympäristötietouden lisääminen kuuluvat maakunnille esimerkiksi osana hanketoimintaa. 2.2 Palvelujen asiakkaat ja sidosryhmät Maankäytön suunnittelun ja rakentamisen järjestämisen edistäminen sekä kulttuuriympäristön hoito Kunta on alueidenkäytön ja rakentamisen edistämisen tärkein yhteistyötaho ja asiakas. Se hyväksyy kaavat ja käsittelee rakentamista varten tarvittavat luvat. Kaavoja koskevia selvityksiä ja kaavoja laativat usein konsultit, jotka ovat merkittäviä asiakkaita. Runsaan tuulivoimakaavoituksen myötä energiayhtiöiden määrä asiakaskunnassa on selvästi kasvussa. Kaavoja koskevat viranomaisneuvottelut käydään kuntien kanssa, mutta käytännössä yhteydenpitoa on myös eri sektoreiden toimijoiden kanssa. Rantoja koskevassa kaavoituksessa maanomistajat ovat iso asiakasryhmä. Rakentamisasioissa kunta ja sen rakennusvalvonta on keskeinen asiakas. Kulttuuriympäristön hoidon edistämistehtävässä asiakkaina ovat kohteiden omistajat, yhdistykset ja järjestöt, konsultit ja kunnat. Rakennussuojeluasioissa asiakkaana ovat kohteiden omistajat ja suojeluesityksen tekijät (omistaja, kunta, maakunta, rekisteröity yhdistys). Keskeisiä sidosryhmiä ovat naapurimaakunnat, maakuntamuseo, Liikennevirasto, ympäristöministeriö ja opetus- ja kulttuuriministeriö. Vesihuolto ja pohjavesitehtävät Vesihuollossa tärkeimpinä yhteistyökumppaneina ja asiakkaina ovat vesihuoltolaitokset ja kunnat. Suunnittelu- ja tutkimushankkeissa myös hankkeiden vaikutusalueen toiminnanharjoittajat, asukkaat, hankkeissa mukana olevat konsultit ja GTK. Pohjavedensuojeluasioiden hoidossa pääasialliset asiakkaat ovat pohjavesialueiden toiminnanharjoittajat (yrittäjät, maanviljelijät, maa-aineksen ottajat) ja kunnat (ympäristönsuojeluviranomaiset, rakennusvalvonta ja kaavoitus). Vesivarojen käyttö ja hoito Vesivarojen käytössä keskeisiä asiakkaita ovat erilaiset vesien käyttäjät, kuten ranta-asukkaat, kalastajat ja erilaisista vesitilanteista kärsivät maanomistajat sekä kunnat. Runsaasti asiakassuhteita on myös voimalaitoksiin, erilaisiin kuivatusyhteisöihin, pengerrysyhtiöihin ja muihin vastaaviin tahoihin, joille on vesilain perusteella annettu vesistöihin kohdistuvia velvoitteita. Koska vesistörakenteet sijaitsevat yksityisten maanomistajien omistamalla maapohjalla, niin vesistörakenteiden ylläpidossa merkittävä yhteistyötaho ovat vesistörakenteiden alapuolisen maapohjan omistajat. Vesistörakenteiden ylläpitoa hoidetaan pääosin erilaisina urakoina ja tältä osin keskeisiä asiakkaita ovat konsultit ja urakoitsijat. Keskeisiä yhteistyötahoja ovat mm. muut maakunnat, valtion lupaviranomainen, Suomen ympäristökeskus, maa- ja metsätalousministeriö ja patoturvallisuusviranomainen (2019 alkaen Kainuun maakunta). Ojitus- ja peruskuivatustehtävät Sidosryhmät koostuvat pääasiassa asiakkaista suunnittelijoineen, maakunnallisista toimijoista, kunnan ympäristösuojeluviranomaisesta ja valtion lupaviranomaisesta. Maanmittauslaitos on mukana kirjaamisviranomaisena ja ojituksiin liittyvissä tilusjärjestelytoimituksissa. Asiakkaat ovat

15 yleensä maanomistajia tai maanomistajiin liittyviä yhteisöjä. Maakunnan vastuulle mahdollisesti tulevassa valtakunnallisessa asiantuntijatehtävässä yhteistyötä tehdään myös Suomen ympäristökeskuksen, valtion lupaviranomaisten, Maaseutuviraston sekä maa- ja metsätalousministeriön kanssa. Tulvariskien hallinta Tulvariskien hallinnan suunnittelu toteutetaan vuorovaikutuksessa kyseisen vesistöalueen toimijoiden kanssa. Vesistöalueen keskeisistä maakuntien, valtion ja kuntien toimijoista kootaan lakisääteinen tulvaryhmä, joka vastaa suunnitteluprosessista. Tulvatilanteessa asiakkaina ovat tulvariskialueiden toimijat ja keskeisiä yhteistyötahoja ovat Tulvakeskus (Suomen ympäristökeskus ja Ilmatieteenlaitos), pelastusviranomaiset, kunnat ja vesistöjen säännöstelyä hoitavat tahot, kuten voimalaitokset. Suomen ympäristökeskus hoitaa tulvariskien hallintaan liittyvää EU-raportointia. Vesien- ja merenhoito Vesienhoidon suunnittelu toteutetaan vuorovaikutuksessa vesien käyttäjien ja kansalaisten kanssa. Alueen keskeisistä vesien käyttäjistä ja muista toimijoista kootaan lakisääteinen yhteistyöryhmä, joka osallistuu vesien- ja merenhoidon suunnitteluun. Alueella toimivat valtion ja kuntien viranomaiset osallistuvat vesien- ja merenhoitolain mukaiseen vesienhoidon järjestämiseen. Vesien- ja merenhoidon palveluista ja sidosryhmistä on laadittu erillinen kuvaus. Suomen ympäristökeskus hoitaa vesien- ja merenhoitoon liittyvää EU-raportointia. Ympäristö-, vesihuolto- ja vesistötehtävien edistäminen Keskeisiä asiakkaita ovat ympäristö-, vesihuolto- ja vesistötehtäviä tarvitsevat toimijat, kuten vesistöjen umpeenkasvusta kärsivät rannanomistajat ja kalastajat. Tyypillisiä asiakkaita ovat yksittäiset kansalaiset, paikalliset vesialueen omistajat, kyläyhdistykset ja kalastusalueet sekä kunnat. Laaja-alaisten hankkeiden edistäminen edellyttää erilaisia alueellisia neuvottelukuntia (esim. Kyrönjoen neuvottelukunta) ja työryhmiä. Ympäristötieto ja seuranta Ympäristötiedon keskeisiä asiakkaita ovat mm. kansalaiset, toimittajat, kunnat, konsultit ja viranomaiset. Luonnonsuojelun edistäminen Luonnonsuojelun asiakkaita suojelualueiden perustamisessa ovat niin yksityiset, yhteisöt, kunnat, seurakunnat kuin yhtiötkin. Luonnonsuojelun tärkeimpiä sidosryhmiä ovat valtion lupa-ja valvontavirasto, Metsähallitus, Suomen ympäristökeskus, Suomen metsäkeskus, kunnat, Maanmittauslaitos, TUKES, Riistanhoitopiiri, kansalaisjärjestöt ja konsultit. Metsähallituksella ja ELY-keskuksella on tiivis yhteistyö liittyen suojelualueiden hallintaan ja Natura 2000 verkoston kehittämistehtäviin. Mm. luonnonsuojelualueita koskeva tieto on talletettu niiden yhteiseen ULJAS-tietokantaan. Laji- ja luontotyyppiseurannoissa merkittävin yhteistyötaho on Suomen ympäristökeskus, jonka johdolla käydään mm. lajisuojelun priorisointineuvottelut. Vapaaehtoisen suojelun (METSO) tehdään yhteistyötä Metsäkeskuksen, muiden metsäalan toimijoiden ja luontojärjestöjen kanssa. ELY-keskusten asiantuntijoilla on toimivat yhteistyöverkostot mm. luonnonsuojelupäälliköiden, luonnonsuojelun lakimiesten, lajisuojelusta vastaavien, Natura 2000-tehtäviä hoitavien ja luonnonsuojeluohjelmien toteutuksesta vastaavien kesken.

16 2.3 Keskeisiä yhteistyösuhteita (esim. muiden maakuntien kanssa hoidettavia asioita) ja rajapintoja (esim. kunnat) Maankäytön suunnittelun ja rakennustoimen järjestämisen edistäminen sekä kulttuuriympäristön hoito Tehtävien hoidossa keskeisessä asemassa on ympäristöasioita hoitavien tahojen yhteistyö. Kaavoitus sovittaa yhteen erilaisia intressejä siten, että kaavalle kunnan asettama tavoite on lähtökohtana. Laadukkaan toiminnan välttämättömänä edellytyksenä on sisäinen yhteistyö maakunnan sisällä ja valtion lupaviranomaisen kanssa. Seurantatoimen hoitamisen ja paikkatietojärjestelmien hyödyntämisen näkökulmasta Suomen ympäristökeskus on merkittävä yhteistyökumppani ja tuki. Substanssiosaamista ja resurssien käyttöä voidaan tulevassa tilanteessa parantaa maakuntien välisellä yhteistyöllä. Vaikka maakunnat eroavat toisistaan monissa asioissa, on kaavoituksen ja rakentamisen sekä kulttuuriympäristön hoidon tehtävissä samat lähtökohdat eli valtakunnallisesti tai maakunnallisesti merkittävien asioiden turvaaminen. Toiminnan suunnittelulle ympäristöministeriö antaa suuntaviivat, joten yhteistyön toimivuus on olennaisen tärkeää. Vesihuolto ja pohjavesitehtävät Vesihuollon tehtäväkenttään kuuluvien edistämis- ja valvontatehtävien hoitaminen on perusteltua järjestää pohjalaismaakuntien yhteistyöllä riittävän erityisosaamisen ja tehokkaan toiminnan turvaamiseksi tehtäväkentän hoitamiseen. Vesihuollon kehittämistarpeet ja pohjavesivarat eivät noudattele maakuntien rajoja ja näkemys laajemman alueen vesihuollon tilanteesta antaa lisäarvoa vesihuoltotehtävien hoidolle. Vesivarojen käyttö ja hoito Kaikkien maakuntien yhteisen vesistörakenneomaisuuden hallinta keskitetään maakuntien yhteiseen tilakeskukseen ja vesistörakenteiden ylläpidon osalta maakunnan keskeisin yhteistyötaho on tilakeskus. Muita merkittäviä yhteistyötahoja ovat maanomistajat, kunnat, maa- ja metsätalousministeriö ja Liikennevirasto. Koska Etelä-Pohjanmaalla virtaavat joet jatkavat matkaansa pääosin Pohjanmaalle, niin alueellisesti Etelä-Pohjanmaan keskeisin yhteistyökumppani on Pohjanmaa. Osin yhteisiä alueita on myös Pirkanmaan ja Keski-Pohjanmaan kanssa. Resurssien riittävyyden kannalta maakuntien välinen laaja yhteistyö sekä maakunnan ja kiinteistöyhtiön yhteistyö on täysin välttämätöntä. Tehtävien lainsäädännöllinen ohjaus kuuluu maa- ja metsätalousministeriölle, ympäristöministeriölle ja oikeusministeriölle. Ojitus- ja peruskuivatustehtävät Peruskuivatushankkeet eivät noudattele maakunta- tai kuntarajoja, jolloin yhteistyötä tarvitaan naapurimaakuntien kanssa. Vesilain valvontaviranomaisena kunnissa toimivat ympäristönsuojeluviranomaiset kääntyvät maakunnan puoleen erityisesti ojituksiin liittyvissä kiistaasioissa. Johonkin pohjalasimaakuntaan mahdollisesti keskitettävän valtakunnallisen asiantuntijatehtävän osalta yhteistyötahoja ovat kaikki maakunnat sekä mm. Suomen ympäristökeskus ja Maaseutuvirasto.

17 Tulvariskien hallinta Tulvariskien hallinta edellyttää aina koko valuma-alueen kattavaa suunnittelua. Keskeiset tulvariskialueet mm. Kyrön-, Lapuan-, Laihian- ja Lapväärtinjoella edellyttävät Etelä-Pohjanmaan ja Pohjanmaan maakuntien tiivistä yhteistyötä. Myös tulvantorjunnassa jokilaakson yhdistävä tiedonvälitys ja torjuntatyö on välttämätöntä. Resurssien riittävyyden vuoksi tarvitaan maakuntien välistä laajaa yhteistyötä sekä Suomen ympäristökeskuksen asiantuntijapalveluja. Jos vesirakenteiden hallinta siirtyy kiinteistöyhtiölle, niin sen panosta tullaan tarvitsemaan runsaasti näissä tehtävissä. Tehtävän lainsäädännöllinen ohjaus kuuluu maa- ja metsätalousministeriölle. Vesien- ja merenhoito Vesienhoidon suunnittelu on valuma-aluekohtaista suunnittelua, jossa huomioidaan myös pohjavedet ja rannikkovedet. Erityisesti yhteiset vedet, kuten Etelä-Pohjanmaalta Pohjanmaalle virtaavat joet, edellyttävät maakuntien tiivistä yhteistyötä. Tällä hetkellä Etelä-Pohjanmaan ELY-keskus toimii Kokemäenjoen-Saaristomeren-Selkämeren vesienhoitoalueen yhteen sovittavana viranomaisena ja vastaa vesienhoitoalueen toiminnan koordinoinnista yhdeksän maakunnan alueella. Koordinoiva viranomainen vastaa asiakirjan sisällöstä ja oikeellisuudesta EU:n komission raportointia varten. Resurssien riittävyyden vuoksi tarvitaan laajaa vesienhoitoalueen kattavaa maakuntien yhteistyötä ja Suomen ympäristökeskuksen asiantuntijapalveluja. Ympäristö-, vesihuolto- ja vesistötehtävien edistäminen Ympäristö-, vesistö- ja vesihuoltotehtävien ja -hankkeiden edistäminen koostuu koko valuma-alueen kattavasta edistämisestä. Tulvariskien hallintasuunnitelmat ja vesienhoidon toimenpideohjelmat tehdään valuma-alueittain, jolloin näitä tukevat edistämistehtävät edellyttävät maakuntien tiivistä yhteistyötä. Pilaantuneiden maa-alueiden kunnostusten edistämisessä yhteistyötahoja ovat kunnat. Ympäristötieto ja -seuranta Ympäristötiedon kokoamisen kannalta tarvitaan laajaa yhteistyötä mm. Suomen ympäristökeskuksen, LUKEn, metsäkeskuksen, metsähallituksen ja tilastokeskuksen kanssa. Keskitetyn hydrologisen seurannan osalta keskeisiä yhteistyötahoja ovat kaikki maakunnat ja Suomen ympäristökeskus, joka toimii valtakunnallisena hydrologisena laitoksena. Maakunnan tasolla keskeisiä yhteistahoja ovat havaitsijat sekä voimalaitokset ja heidän palveluntuottajansa. Hydrologisten palvelujen ostot tehdään joko valtakunnallisina ja tai usean maakunnan yhteisinä kokonaisuuksina. Vesien tilan seurannan kannalta keskeinen yhteistyötaho on Suomen ympäristökeskus. Seurannan kilpailuttaminen on jatkossakin todennäköisesti järkevää hoitaa maakuntien laajana yhteistyönä. Luonnonsuojelun edistäminen Luonnonsuojelun henkilöresurssien jakaminen valtion lupa- ja valvontaviranomaisen ja maakunnan välillä edellyttää maakuntien ja valtion lupa- ja valvontaviranomaisen toimimista mahdollisimman yhtenäisenä kokonaisuutena ilman organisaatioiden välistä raja-aitaa, koska useat luonnonsuojelun päätehtävät ovat prosesseja, joissa on sekä edistämistehtäviä että oikeusharkintaisia tehtäviä tai työvaiheita. Jotta Pohjalaismaakuntien alueella pystytään turvaamaan riittävä luonnonsuojeluosaaminen, edellyttää se näiden yhteistyötä koko luonnonsuojelun tehtäväkentän hoidossa.

18 2.4 Käytössä olevat henkilöstöresurssit htv- tasolla Arvio Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen ympäristövastuualueen henkilöstöresurssista eri tehtävissä on tehty ennakoiden vuoden 2019 alussa olevaa henkilöresurssia. Arviossa on mukana vakinainen henkilöstöresurssi palkkausmomentista riippumatta. Maakuntiin siirtyvästä vakinaisesta henkilökunnasta (70 htv) on pääosa palkattu toimintamenoista, mutta vesistötehtävissä on noin 20 htv palkattu erillismäärärahoilla. Maakuntaan mahdollisesti siirtyvän määräaikaisen henkilökunnan määrä on 6-10 htv. Alla olevassa taulukossa on esitetty karkea arvio Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen Y- vastuualueen kokonaisresurssin (htv) jakaantumisesta eri tehtäviin. Valtakunnallisissa tehtävissä on huomioitu vain vuonna 2017 keskitettynä olleet tehtävät. Todennäköisesti vesivarojen käytön ja hoidon tehtävistä vähintään 3 7 htv siirtyy vuoden 2019 alusta maakuntien yhteiseen tilakeskukseen hoitamaan vesistörakennusomaisuutta. Alueidenkäyttö Kulttuuriymp.hoito Luonnonsuojelu Etelä-Pohjanmaa 3,7 0,1 2 2,4 0, ,9 1,2 1,8 2,5 30 Keski-Pohjanmaa 1,9 0,1 1 2,2 0,4 1,9 8 2,2 0,6 0,5 1,6 20 Pohjanmaa 3,7 0,3 2 2,4 0,8 2,2 2 1,9 1,2 1,2 1,9 20 YHTEENSÄ 9,3 0, ,0 7, , Vesien ja merenhoito Pohjavesitehtävät Tulvariskien hallinta Vesivarojen käyttö ja hoito Ympäristö- ja vesistötöiden edist. Vesihuolto Peruskuivatus Ympäristötieto ja seuranta YHTEENSÄ 2.5 Tehtäviin käytettävissä olevat määrärahat Toimintamenojen henkilöstökulujen lisäksi määrärahoja on viime vuosina ollut käytettävissä seuraavasti: Pohjavesialueiden suojelusuunnitelmiin (ympäristönsuojelun edistäminen) avustusmäärärahaa on vuosittain Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan maakuntien alueelle yhteensä saatu Avustuksia rakennusperinnön hoitoon on vuosittain Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan ja Keski- Pohjanmaan maakuntien alueelle yhteensä saatu

19 Vesitalouden kehittämiseen on vuosittain Pohjanmaan, Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan maakuntien alueelle yhteensä saatu yhteensä Määrärahasta pääosa on viimevuosina käytetty pohjavesialueiden rakenneselvityshankkeisiin. Vesivarojen käyttöön ja hoitoon on Etelä-Pohjanmaan maakunnan alueella käytetty vuosittain euroa nykyiseltä MMM:n momentilta Pääosin rahoitus on kohdistunut Lex Kyrönjoen velvoittamiin toimenpiteisiin. Määräraha on käytetty erilaisiin hankintoihin (suunnittelu, rakenteiden ylläpito ja perusparannus, velvoitetyöt) ja osin palkkoihin. Lisäksi Etelä-Pohjanmaan ELY on koordinoinut tämän sektorin kokonaisrahoitusta, joka on noin 5 milj. euroa/vuosi. Ojitus- ja peruskuivatustehtäviin käytetään Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Pohjanmaan alueilla vuosittain noin nykyiseltä MMM:n momentilta Etelä- Pohjanmaan maakunnan osuuden arvioidaan olevan keskimäärin noin %. Rahaa on käytetty määräaikaisten työntekijöiden palkkaukseen, valtakunnallisen asiantuntijapalvelutehtävän hoitamiseen (toiminnan kehittäminen, oppaat, nettisivut yms.) sekä valtion vastuulla olevien vanhojen (ennen vireille tulleiden) peruskuivatushankkeiden suunnitteluun. Peruskuivatustoiminnan tukemiseen liittyvät maksatukset hoidetaan osana maatalouden rakennetukitehtäviä. Tulvariskien hallintaan käytetään Etelä-Pohjanmaan maakunnassa vuosittain arviolta nykyiseltä MMM:n momentilta Määrärahan tarve riippuu suurelta osin vuosittaisesta tulvatilanteesta. Vesien- ja merenhoidon koordinointiin on vuosittain saatu Etelä-Pohjanmaan ELY-keskukseen euron määräraha, joka on käytetty pääosin koko vesienhoitoalueen (10 maakuntaa) yhteisiin tehtäviin. Ympäristö- ja vesistötehtävien edistämisen tehtävään on käytetty Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan alueilla vuosittain arviolta YM:n rahoja euroa ja MMM:n rahoja euroa. Määräraha käytetään kokonaisuudessaan avustuksiin. Rahoituksen jakautuminen maakuntien välillä vaihtelee vuosittain tulevien avustushakemuksien mukaan 0 70 % / maakunta. Ympäristötietoon ei ole ollut käytössä vuosittain toistuvaa erillisrahoitusta. Hydrologiseen seurantaan on Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Pohjanmaan alueella saatu vuosittain MMM:n määrärahoja noin euroa ja vesien tilan seurantaan YM:n määrärahoja noin euroa. Etelä-Pohjanmaan osuus näistä määrärahoista on ollut arviolta %. Rahat käytetään pääosin konsulttipalkkioihin, havaintoasemien automatisointiin ja tiedonsiirron kustannuksiin. Luonnonsuojelun toteuttamiseen käytettävissä oleva määräraha Etelä-Pohjanmaan, Keski- Pohjanmaan ja Pohjanmaan maakunnissa on ollut viimevuosina n. 2, 3 miljoonaa. Luonnonsuojelualueiden inventointiin ja hoitoon on ollut käytettävissä vuosittain n , uhanalaisten lajien hoitoon ja inventointiin n , Hyypänjokilaakson maisemanhoitoalueen hoitoon ja kehittämiseen Rauhoitettujen lajien aiheuttamiin vahinkoihin osoitettu määräraha vaihtelee sen mukaan, mitä vahinkoja on aiheutunut ollen keskimäärin Saariston ympäristönhoitoavustuksiin rahaa on saatu vuosittain keskimäärin Saariston ympäristöhoitoavustukset jaetaan maakuntiin. Muut määrärahat säilyvät erillismäärärahoina ja jaetaan LUOVAlle, joka tekee maakuntien kanssa yhteistyötä.

20 2.6 Muut selvitettävät asiat Käytössä olevat ICT-ratkaisut Ympäristöhallinnon tietojärjestelmät (eritellään tarvittaessa) ELY-keskusten tietojärjestelmät (eritellään tarvittaessa) Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksessa on käytössään useita tietojärjestelmiä, joista suurin osa on välttämättömiä myös maakuntiin siirryttäessä. Merkittävän kokonaisuuden muodostavat Suomen ympäristökeskuksen ylläpitämät Ympäristöhallinnon tietojärjestelmät ja Citrix-sovellukset. Substanssitehtävien hoitamiseen tarvitaan myös useita muita erillisiä tietojärjestelmiä. Ympäristöhallinnon yhteinen verkkopalvelu (ymparisto.fi) on laajasti ELY-keskuksen käytössä ja sinne tuotetaan runsaasti materiaalia esim. vesienhoitoon ja tulvariskien hallintaan liittyen. Ympäristövastuualueen hankintojen kilpailuttamiseen liittyvät toimintamallit ja malliasiakirjat ovat viime vuosien aikana siirtyneet Liikenneviraston extranet-palveluun. Kilpailuttamisessa ollaan siirtymässä Cloudia kilpailutusportaalin käyttöön. Ainakin seuraavia tietojärjestelmiä tarvitaan maakuntiin siirtyvien tehtävien hoitamisessa: Ympäristöhallinnon tietojärjestelmät: Ympäristötiedon hallintajärjestelmä (Hertta, joka sisältää mm. Vesistötyötietojärjestelmän (Vesty), Tulvatietojärjestelmän, Pohjavesitietojärjestelmän (Povet) ja Pintavesien tila-kokonaisuuden), Vesistömallijärjestelmä (WSFS), Vesihuollon tietojärjestelmä (Veeti), Maaperän tilan tietojärjestelmä (Matti) Hydrologisten havaintoasemien reaaliaikainen seuranta Citrix-sovellukset ja paikkatietoaineistot sekä Ympäristökarttapalvelu Karpalo Ympäristövastuualueen sähköiset toimintamallit Patoturvallisuustietojärjestelmä (Pato) Mahdollisuus Maanmittauslaitoksen kartta-aineistojen käyttämiseen Mahdollisuus Kiinteistötietojärjestelmän (KTJ) ja Väestötietojärjestelmän (VTJ) käyttämiseen Yleinen avustusjärjestelmä (YA) Hankintojen kilpailutusportaali (Cloudia) Käytössä olevat toimipaikat ja toimitilat Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksella on käytössä toimitiloja Etelä-Pohjanmaalla Alvar Aallon kadulla (vuokran maksusta vastaa tällä hetkellä KEHA) ja Impivaarassa (vuokra maksettu ELY-keskuksen erillismäärärahoista) sekä muutamia pieniä varastotiloja (erillismäärärahat). Lisäksi Etelä- Pohjanmaan alueen tehtäviä hoitavia henkilöitä työskentelee Vaasassa (Korsholmanpuistikko ja Vanha Vaasa) ja Kokkolassa. Käytössä oleva irtain ja kiinteä omaisuus Etelä-Pohjanmaalla on vesistötehtäviin liittyen runsaasti irtainta ja kiinteää omaisuutta, kuten patoja, penkereitä, kanavia, pumppaamoja, sulkuluukkuja, hydrologisia mitta-asemia ja tekojärvien huoltoteitä ja niiden siltoja. Vesistöomaisuuteen liittyy myös monenlaisia mittalaitteita ja tiedonsiirtovälineitä. Kaikkien ELY-keskusten vesistörakenneomaisuus sekä hydrologiset havaintoasemat ja -laitteet on syksyllä 2016 siirretty Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen omaisuuskirjanpitoon. ELY-keskuksella on omistuksessa myös vanhaa kuljetuskalustoa, kuten autoja ja peräkärryjä. Vesistörakenteisiin liittyvä kiinteä ja irtain omaisuus siirtyy todennäköisesti ns. tilakeskukseen ja muu omaisuus maakunnalle.

21 Voimassa olevat sopimukset Maakuntaan siirtyy runsaasti vesistörakenteiden rakentamiseen ja hoitoon liittyviä lupia ja pysyviä sopimuksia. Osa luvista ja sopimuksista koskee yhtä aikaa useampaa maakuntaa. Etelä- Pohjanmaan ELY-keskuksesta ja Varsinais-Suomen ELY-keskuksesta (kalatalous) Etelä-Pohjanmaan, Pohjanmaan ja Keski-Pohjanmaan maakuntiin siirtyvistä vesilain mukaisista luvista on laadittu erillinen luettelo, joka on tämän raportin liitteenä. Myös hydrologisen tiedon tuottamiseen ja vesistöjen säännöstelyyn liittyy paljon sopimuksia. Esimerkiksi säännöstelypadoilla, pumppaamoilla ja hydrologisilla havaintoasemilla tulee pääosin sähköt, johon liittyen on tehty erilliset sähkösopimukset. Pääosassa ELY-keskuksen käytössä olevista autoista on 3-4 vuoden leasing-sopimukset. Maakuntiin tulee siirtymään myös hankintoja koskevia pitkäaikaisia konsulttisopimuksia (esim. vesinäytteenotto ja analytiikka, virtaamamittaukset, velvoitteina hoidettavat kalaistutukset). Myös tiedonhallintaa liittyy useita sopimuksia. 2.7 Maakuntahallinnolle siirtyvät tehtävät ja esitys niiden toimintamalliksi Maakuntakaavoitus, liikennejärjestelmäsuunnittelu ja paikkatietotehtävät siirtyvät kokonaisuudessaan maakuntahallinnolle. Etelä-Pohjanmaan maakunta vastaa itsenäisesti näiden tehtävien toteuttamisesta. Palvelut ovat osa maakunnan strategista suunnittelua ja kehittämistä ja ne tuotetaan tiiviissä yhteistyössä muiden maakunnan kehittämispalvelujen kanssa. Esitys toimintamalliksi Maakuntakaavojen laadinta ja ylläpito tuotetaan maakunnan omana palveluna. Erityistä tai kertaluonteista asiantuntemusta vaativat maakuntakaavan selvitykset ja vaikutusten arvioinnit tilataan ulkopuolisilta asiantuntijoilta. Keskeiset yhteistyötahot ovat kunnat, naapurimaakunnat ja Ympäristöministeriö. Maakunta vastaa liikennejärjestelmäsuunnitelman ja siihen liittyvän aiesopimuksen laadinnasta ja ylläpidosta. Suunnittelutyö tilataan pääsääntöisesti markkinoilta. Liikennejärjestelmän kehittämiseen tarvittavat erityistä asiantuntemusta vaativat selvitykset ja arvioinnit tilataan ulkopuolisilta asiantuntijoilta. Liikennejärjestelmän kehittämiseen maakunta osallistuu asiantuntijana. Keskeiset yhteistyötahot ovat kunnat, Liikennevirasto ja Liikenne- ja viestintäministeriö. Paikkatietojärjestelmän ylläpito ja kehittäminen siirtyy osaksi maakuntahallintoa. Paikkatiedon laajaalainen tuottaminen ja käyttö kytketään osaksi muuta maakunnan tietotuotantoa. Samalla paikkatiedon käyttöä laajennetaan yli sektorirajojen siten, että se hyödyttää nykyistä laajemmin koko maakunnan kehittämistä ja suunnittelua. Paikkatiedon hyödyntämistä voidaan merkittävästi lisätä osana muuta strategista suunnittelua, tutkimusta ja kehittämistä sekä edunvalvontaa. Resurssitarpeiden määrittely Maakuntakaavoituksen ja liikennejärjestelmäsuunnittelun vaatimat selvitykset, nykymuotoisessa toiminnassa noin euroa/vuosi.

22 Kolmen pohjalaismaakunnan yhteinen alueidenkäytön alatyöryhmä on valmistelut erilliset raportit alueidenkäytön tehtävien hoidosta ( ) ja luonnonsuojelutehtävien hoidosta ( ). Lisäksi kolmen maakunnan yhteinen vesi- ja kala-asioiden alatyöryhmä on valmistellut raportin vesitehtävien hoidosta ( ). Tämä yhteenveto siirtyvistä tehtävistä ja niiden mahdollisesta hoidosta on koottu edellä mainittujen raporttien perusteella. ELY-keskuksen Y- vastuualueelta siirtyvien tehtävien lisäksi tässä tarkastelussa on mukana maakuntaliitosta siirtyvät maankäytön tehtävät. Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksessa tehdään arviolta 75 htv (vakinainen henkilökunta, joka sisältää nykyiset esimiehet, asiantuntijat ja avustavan henkilöstön) erilaisia maakuntien vastuulle siirtyviä alueiden käyttöön, luonnonsuojeluun, vesistöihin ja pohjavesiin liittyviä tehtäviä. Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Pohjanmaan liitoissa on alueiden käytön tehtävissä 12 htv. Edellä mainitut 87 htv:n resurssit (pyöristettynä kokonaisiksi henkilötyövuosiksi) jakaantuvat osakokonaisuuksiin seuraavasti: - maakuntakaavoitus noin 12 htv - kuntakaavoituksen edistäminen noin 7 htv - kuntien rakennustoiminnan edistäminen noin 2 htv - kulttuuriympäristön hoito alle 1 htv - luonnonsuojelun vapaaehtoinen toteuttaminen noin 3 htv - luonnonsuojelun muu edistäminen noin 2 htv - vesien- ja merenhoito noin 7 htv - tulvariskien hallinta noin 7 htv - vesivarojen käyttö ja hoito (vesistörakenteiden lupaprosessit, velvoitteet ja ylläpito, patoturvallisuus, vesistöjen säännöstely) noin 25 htv - vesistö- ja ympäristöhankkeiden edistäminen noin 6 htv - ympäristötiedon tuottaminen mm. vesien tilan seurannat noin 6 htv - peruskuivatus- ja ojitusasiat 3 4 htv. - vesihuoltotehtävät noin 3 htv - pohjavesitehtävät noin 2 htv Jos oletetaan Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksissa hoidettavien valtakunnallisten erikoistumisien (hydrologisen tiedon tuottamisen koordinointi 2,5 htv ja kuivatusasioiden neuvonta 1 htv) ja kahdeksan maakunnan yhteisen vesienhoitoalueen koordinoinnin (1,5 htv) edelleen jatkuvan, niin pohjalaismaakuntien omaan käyttöön jäävä htv-määrä on noin 82 htv. Kun valtion vesistörakenteiden ylläpito todennäköisesti siirtyy maakuntien yhteisesti omistamaan Tilakeskukseen, niin sinne siirtyy arviolta 3-5 htv Etelä-Pohjanmaa ja Keski-Pohjanmaan alueen henkilöstöresurssista. Näin maakuntien käyttöön jäävä resurssi olisi suuruusluokka 77 htv, joka jakaantuisi maakunnille karkean arvion mukaan seuraavassa suhteessa (alueidenkäyttö + luonnonsuojelu + vesitehtävät): - Etelä-Pohjanmaa: = 33 htv

23 - Keski-Pohjanmaa = 20 htv - Pohjanmaa = 24 htv MAAKUNNAT HOITAVAT KAIKKI TEHTÄVÄT ILMAN MAAKUNTIEN YHTEISTOIMINTAJÄRJESTELYJÄ Jos Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Pohjanmaan maakunnat hoitavat kaikki tehtävät itsenäisesti tämä edellyttäisi merkittävästi lisää resursseja. Alla olevassa taulukossa on arvioitu pohjalaismaakuntien lisäresurssitarve tehtävittäin: Tehtävä nykyinen lisäresurssitarve 3 Muut vaikutukset resurssi maakuntaan yhteensä Maakuntakaavoitus 12,5 htv Kuntakaavoituksen edistäminen 7,5 lisätarve 2 htv Kuntien rakennustoiminnan edistäminen 2 lisätarve 1 Kulttuuriympäristönhoito 0,5 lisätarve 1 Luonnonsuojelun vapaaehtoinen edistäminen 3 lisätarve 1 Luonnonsuojelun muu edistäminen 2 lisätarve 2-3 Vesien- ja merenhoito 7 lisätarve 4-5 Voidaan menettää koordinointi 1,5 htv Ympäristöseuranta ja ympäristötietoisuus 6 lisätarve 2-3 Tulvariskien hallinta 7 lisätarve 2-3 Ympäristö- ja vesistöhankkeiden edistäminen 6 lisätarve 1-2 Kuivatus- ja ojitustehtävät 4 lisätarve 1-2 Luovutaan mahdollisesti valtakunnallisista tehtävistä (1 htv) Vesivaratehtävät 20 a. Luvanhaltijan tehtävät 3,5 lisätarve 1-2 b. Velvoitteiden hoito 4,5 lisätarve 1 Mahdollisesti lisää ostopalveluja c. Vesistöjen säännöstely ja hydrologia 3,5 lisätarve 1-3 Lisätarpeen määrä riippuu valtakunnallisen tehtävän jatkosta d. Vesistörakenteiden käyttötehtävät 8,5 Vesihuoltotehtävät 3 lisätarve 1-2 Pohjavesitehtävät 2 lisätarve 1-2 KAIKKI YHTEENSÄ 82 HTV LISÄTARVE HTV Jos pohjalaismaakunnat hoitaisivat kaikki tehtävät itsenäisesti, olisi lisäresurssien vähintään 22 htv edellyttäen, että valtakunnallisiin tehtäviin nyt käytettävä resurssi olisi maakuntien käytössä. Koska valtakunnalliset tehtävät tulevat todennäköisesti jatkumaan, niin lisäresurssin tarve on suuruusluokkaa 30 htv. Kun yhden htv:n kustannukset ovat noin euroa, niin 30 henkilön palkkauksesta aiheutuisi vuosittain 1,8 milj. euron kustannukset. Vaihtoehtona lisäresursoinnille pyritään kolmen maakunnan yhteistyön avulla luomaan vaihtoehtoiset mallit, joilla lisäresurssien tarve voidaan minimoida ja riittävä asiantuntemus taata kaikkien pohjalaismaakuntien käyttöön. 2. MAAKUNNAT HOITAVAT TEHTÄVIÄ OSITTAIN YHDESSÄ 2.1 MAAKUNTIEN OMAT RESURSSIT JA YHTEINEN TOIMIELIN/TOIMIELIMET ETELÄ-POHJANMAALLA SUORAAN HOIDETTAVAT TEHTÄVÄT: NOIN 17 htv - Maakuntakaavoitus 5 htv - Yleisen edun valvonta vesinäkökulmasta, vesihuoltolain valvontatehtävät, vesihuollon edistäminen, vesistöjen säännöstely, patoturvallisuuden asiantuntijatehtävät, vesihankkeiden avustuspäätökset, vesistörakenteiden ylläpidon tilaus tilakeskukselta, ojitusasiat 6 htv

24 - Impivaaran tukikohta: EP:n vesistörakenteiden käytännön asiat, patotarkkailu, tulvantorjunta 6-7 htv KESKI-POHJANMAALLA SUORAAN HOIDETTAVAT TEHTÄVÄT: NOIN 13 htv - Maakuntakaavoitus 1 htv (lisäksi merkittävä konsulttityöpanos) - Yleisen edun valvonta vesinäkökulmasta, vesihuoltolain valvontatehtävät, vesihuollon edistäminen, vesistöjen säännöstely, patoturvallisuuden asiantuntijatehtävät, vesihankkeiden avustusasiat, vesistörakenteiden ylläpidon tilaus tilakeskukselta, ojitusasiat 5 htv - Vetelin toimipiste: KP:n vesistörakenteiden käytännön asiat, patotarkkailu, tulvantorjunta 6 htv POHJANMAALLA SUORAAN HOIDETTAVAT TEHTÄVÄT: NOIN 12 htv - Maakuntakaavoitus 6 htv - Yleisen edun valvonta vesiasioissa, vesihuoltolain valvontatehtävät, vesihuollon edistäminen, vesihankkeiden avustusasiat, vesistöjen säännöstely, ojitusasiat, vesistörakenteiden ylläpidon tilaus tilakeskukselta 6 htv MAAKUNTIEN KOLMEEN YHTEISEEN TOIMIELIMEEN (VAIHTOEHTO A) TAI YHTEEN YHTEISEEN TOIMIELIMEEN (VAIHTOEHTO B) SIIRTYVÄT TEHTÄVÄT ALUEIDENKÄYTÖN EDISTÄMISEN YHTEISET TEHTÄVÄT: 10 htv - Kuntakaavoituksen edistäminen ja asiantuntijatuki - Kuntien rakennustoiminnan järjestämisen edistäminen ja asiantuntijatuki - Kulttuuriympäristön hoidon edistäminen ja asiantuntijatuki - Erityisasiantuntijatuki mm. juridiikka, arkkitehtuuri, kulttuuriympäristö, rakennusvalvonnan kysymykset, rantarakentamisen kysymykset, uusiutuvan energian kysymykset Karkea kustannusjako: EP 4 htv, KP 2 htv ja P 4 htv LUONNONSUOJELUN EDISTÄMINEN: 5 htv (henkilöstöä 1-3 maakunnassa) - Vapaaehtoinen suojelu etenkin METSO-ohjelman keinoin - Luonnonmonimuotoisuuden huomioiminen alueiden käytön suunnittelussa - Maatalousluonnon monimuotoisuuteen ja maisemanhoitoon liittyvä yhteistyö ja neuvonta - Metsien monimuotoisuuteen liittyvä yhteistyö ja neuvonta - Lajien ja luontotyyppien suojelun ja hoidon edistäminen - Saariston ympäristönhoitoavustukset sekä maastoliikennelain ja ulkoilulain mukaiset tehtävät - Ekologisten arvojen edistäminen vesienhoidossa - Luontomatkailun, virkistyskäytön ja ympäristökasvatuksen edistäminen Karkea kustannusjatko: EP 2 htv, KP 1 htv ja P 2 htv TULVARISKIEN HALLINTA JA VESISTÖRAKENTEIDEN VELVOITTEET: 10 htv (henkilöstöä kaikissa 3 maakunnassa ja Vanhan Vaasan tukikohdassa) - Tulvariskien hallinnan suunnittelu: mm. asiakirjojen valmistelu poliittista päätöksentekoa varten ja kuulemismenettelyt ja lausunnot

25 - Vesistörakenteiden ja maakuntien muiden vesilupien prosessit: esim. lupahakemusten valmistelut ja lausunnot - Vesistörakenteiden ja maakunnan muiden vesilupien velvoitteet: velvoitteiden mukaiset kalojen ja nahkiaisten istutukset ja velvoitetarkkailut Karkea kustannusjako: EP 6 htv, KP 2 htv ja P 2 htv VESISTÖHANKKEIDEN EDISTÄMINEN: 4 htv (henkilöstöä 2-3 maakunnassa) - Vesistöhankkeiden yleinen edistäminen: vesistöhankkeita koskeva neuvonta ja avustuspäätösten valmistelu - Vesistöjen luonnontaloudellinen kunnostus: esim. vesistöjen kunnostuksen asiantuntijatehtävät Karkea kustannusjako: EP 1-2 htv, KP 1-2htv, P 1-2 htv VESIEN JA MEREN HOIDON SUUNNITTELU: 6 htv (henkilöstöä 2 3 maakunnassa) - vesienhoidon suunnittelu: mm. asiakirjojen valmistelu poliittista päätöksentekoa varten ja kuulemismenettelyt ja lausunnot - vesien tilan seuranta: seurantaohjelman valmistelu ja seurantojen tilaus - pinta- ja pohjavesien luokittelu - pinta ja pohjavesiasioiden asiantuntijatuki - merenhoidon suunnittelu: mm. asiakirjojen valmistelu poliittista päätöksentekoa varten ja kuulemismenettelyt ja lausunnot Karkea kustannusjako: EP 1-2 htv, KP 1-2 htv ja P1-2htv LISÄKSI maakunnat sopivat keskenään mihin maakuntaan sijoitetaan keskitetyt toiminnot eli hydrologisen tiedon tuottamisen koordinointi (valtakunnallinen), vesienhoitoalueen koordinointi (8 maakuntaa) ja kuivatusasioiden neuvonta (valtakunnallinen). Myös eräät maakunnissa suoraan hoidettavat tehtävät (esim. vesistöjen säännöstely) voivat alkuvaiheessa edellyttää maakuntien välisiä sopimuksia sijaisjärjestelyjen hoidosta. Lisäksi maakuntien ja tilakeskuksen välillä tarvitaan sopimus ainakin vesistörakenteiden ylläpidon hoidosta ja tilakeskukseen siirtyvän henkilöstön osallistumisesta tulvantorjunnan asiantuntijatehtäviin maakunnissa. 2.2 MAAKUNTIEN OMA HENKILÖSTÖ JA YHTEISET VIRAT ETELÄ-POHJANMAA - suora henkilöstö: 17 htv - alueidenkäytön suunnittelun yhteiset virat: osuus max 10 hlöstä - luonnonsuojelun edistämisen yhteiset virat: osuus max 5 hlöstä - tulvariskien, lupavelvoitteiden yhteiset virat: osuus max 11 hlöstä - vesistöhankkeiden edistämisen yhteiset virat: osuus max 4 hlöstä - vesien ja merenhoidon yhteiset virat: osuus max 6 hlöstä Osa yhteisistä viroista on kahden maakunnan ja osa kolmen maakunnan välisiä yhteisiä virkoja. KESKI-POHJANMAA - suora henkilöstö: 12 htv - alueidenkäytön suunnittelun yhteiset virat: osuus max 10 hlöstä

26 - luonnonsuojelun edistämisen yhteiset virat: osuus max 5 hlöstä - tulvariskien, lupavelvoitteiden yhteiset virat: osuus max 11 hlöstä - vesistöhankkeiden edistämisen yhteiset virat: osuus max 4 hlöstä - vesien ja merenhoidon yhteiset virat: osuus max 6 hlöstä Osa yhteisistä viroista on kahden maakunnan ja osa kolmen maakunnan välisiä yhteisiä virkoja. POHJANMAA - suora henkilöstö: 12 htv - alueidenkäytön edistämisen yhteiset virat: osuus max 10 hlöstä - luonnonsuojelun edistämisen yhteiset virat: osuus max 5 hlöstä - tulvariskien, lupavelvoitteiden ym. yhteiset virat: osuus max 11 hlöstä - vesistöhankkeiden edistämisen yhteiset virat: osuus max 4 hlöstä - vesien ja merenhoidon yhteiset virat: osuus max 6 hlöstä Osa yhteisistä viroista on kahden maakunnan ja osa kolmen maakunnan välisiä yhteisiä virkoja. Lisäksi maakunnat sopivat keskenään miten hoidetaan vesienhoitoalueen koordinointi ja valtakunnalliset keskitetyt toiminnot. 3. TARKASTELUA Vaihtoehto 1 (omana työnä) Kustannukset Tarvitaan lisää htv:tä eli noin 1,3 1,8 milj. euroa/v Resurssien jako Oman osuuden mukainen Vaihtoehto 2 A (kolme yhteistä toimielintä) Vaihtoehto 2 B (yksi yhteinen toimielin) Vaihtoehto 2 C (yhteiset virat) Nykyresurssi Nykyresurssi Nykyresurssi Oman osuuden mukainen maakunnittain Asiakasnäkökulma Yhden luukun periaate Osa asiantuntijoista naapurimaakunnan palveluksessa Palveluiden taso ja osaaminen Haasteellista järjestää tarvittava asiantuntijaosaaminen jokaiseen maakuntaan Nykytason mukainen Sopimusjärjestelyt Ei tarvetta Vähintään yksi sopimus Päätöksenteko Kaikki valmistelu ja päätöksenteko omassa maakunnassa Osa valmistelusta maakuntien yhteisissä toimielimissä ja päätöksenteko omassa maakunnassa Painottuu vastuumaakuntaan Pääosin yhden luukun periaate Nykytason mukainen Yksi sopimus Osa valmistelusta maakuntien yhteisessä toimielimessä ja päätöksenteko omassa maakunnassa Oman osuuden mukainen Suuri osa asiantuntijoista monen maakunnan palveluksessa Nykytason mukainen Paljon sopimuksia, joiden muuttaminen haasteellista Kaikki valmistelu oman maakunnan virkamiehillä (yhteiset virat) ja päätöksenteko omassa maakunnassa

27 Henkilöstönäkökulma Mahdollisesti henkilöstösiirtoja Ei tarvetta henkilöstösiirroille Ei tarvetta henkilöstösiirroille Yhteisen viran hoitoon liittyy haasteita Kalasektorin osalta odotetaan VAR ELYn tietoja. 3. LIIKENNE 3.1 Tehtäväkentän analysointi ja lähitulevaisuuden haasteet Tienpito Tienpito ELY-keskuksessa on maantielain vaatimusten mukaan ylläpitää maantieverkkoa liikennettä tyydyttävässä kunnossa. Perus-ELYn (EPO) tehtävänä on ohjata Liikenneviraston määrärahat niin, että parhaiten täytettäisiin maantielain, Liikenneviraston toimintalinjojen, aluehallinnolle asetetut tavoitteiden ja alueen tarpeiden vaatimukset. Alue käsittää kolme maakuntaa, 8600 km maanteitä ja väyläomaisuuden arvo on 1500 M. Käytettävissä oleva perusväylänpidon määräraha ei riitä maantieverkon kunnon ylläpitämiseen eikä alueen tarpeiden täyttämiseen. Investoinneista on jo vuosikausia rahoittaneet kunnat. Vuosina on käytössä korjausvelkarahoitus ja lisärahoitus, joilla pystytään pysäyttämään kolmeksi vuodeksi korjausvelan kasvu. Tehtäväkenttään kuuluu toiminnan suunnittelu, tuotteiden ohjelmointi ja tuotteiden hankinta. Hankinta hoidetaan pääosin VAR-ELYn toimesta. Liikennejärjestelmätyö Liikennejärjestelmätyön tulee olla maakuntarajoista riippumatonta. Liikenne ei pysähdy maakunnan rajalle. ELY-keskuksella on väyläasioissa historialliset yhteydet valtakunnantason suunnitteluun ja ohjaukseen, jolloin tienpitoasioissa asioita tarkastellaan valtion näkökulmasta. LVM:n ja Liikenneviraston tulostavoitteet ja valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet aidosti ohjaavat ELYkeskuksen toimintaa. Väylien kehityskäytävät ulottuvat usean maakunnan alueelle (esim. vt3, vt 8 ja vt 18). Tienpidon tiedot kerätään tällä hetkellä pääosin yksittäisiä maakuntia laajemmalta alueelta, joten tiedon hankinnan pilkkominen kattamaan vain yhtä maakuntaa aiheuttaa lisää työtä. Liikennejärjestelmätyön erottaminen muusta tienpidosta heikentäisi merkittävästi tiedonkulkua muun tienpidon ja liikennejärjestelmäsuunnittelun välillä. Yhteen maakuntaan rajoitettu liikennejärjestelmäsuunnittelu heikentää edellytyksiä yhteismitallisen vertailutiedon tuottamiseen maakuntien tilanteesta. Jos liikennejärjestelmätyössä rajoituttaisiin yhtä maakuntaa koskeviin tarkasteluihin, ei maakuntien toiminnallista liikennejärjestelmätyötä ja suunnittelua jatkossa enää välttämättä hoidettaisi yhtenäisin periaattein, jolloin samalla vaarannetaan tienkäyttäjien tasapuolinen kohtelu.

28 Liikennejärjestelmätyössä tehdään myös Liikennevirastolle jatkuvasti asiantuntijatyötä, jonka tekeminen pelkästään Liikenneviraston voimin ja tiedoin olisi hankalaa (esimerkiksi valtion suurten väylähankkeiden hankekorttien päivitystyö). Liikennesuunnittelun ja maankäytön yhteensovittamisessa ELY-keskuksella on valvottavanaan valtakunnan etu, joka jossain tapauksessa saattaa olla ristiriidassa maakunnan tai kunnan edun kanssa. Alueilla, joissa maankäyttö kehittyy voimakkaasti, syntyy tarve investoida myös entistä tehokkaampiin ja turvallisempiin liikenneyhteyksiin. ELY-keskus joutuu usein huolehtimaan liikenteellisten tarpeiden riittävästä huomioonottamisesta kaavahankkeissa. Kunta ei välttämättä halua panostaa maankäytön kehittämisestä saamistaan hyödyistä huolimatta riittävästi liikenneverkon samanaikaiseen kehittämiseen ja maakunnan liitto taas odottaa valtion tekevän tieinvestoinnit kaavoittajan puolesta. Yksityistieavustusten liikenne-elyissä (9 kpl) tehtävät muodostuvat valtionavustuskelpoisuuden määrittelystä ja valtionavustusten päättämisestä ja valvonnasta. Joukkoliikenneryhmän tehtävänä on joukkoliikenteen sekä pääasiassa henkilökuljetusten järjestäminen EU:n palvelusopimusasetuksen sekä joukkoliikennelain nojalla sekä alueella tehdyn palvelutasopäätöksen sekä järjestämistapapäätöksen mukaisesti EPO ELYn alueella. Joukkoliikenne on käsitteenä laaja, se pitää sisällään eri liikennemuotojen verkon kuten bussiliikenteen, taksiliikenteen, erilaiset kimppakuljetukset, kuljetusten yhdistelyt, matkaketjut. ELY kilpailuttaa ja hankkii kannattamattomia joukkoliikennevuoroja, pääasiassa busseilla hoidettavia sekä myöntää valtionavustuksia kunnille lipputukeen, liikenteiden ostoihin sekä kehittämishankkeisiin. ELYn joukkoliikennesektori on mukana edistämässä useita kehittämishankkeita, uusia joukkoliikenteen hoitomalleja haetaan intensiivisesti. Juuri tällä hetkellä esim.: MaaS-hanke (Liikenne palveluna), KYYTIIN-hanke (kuntien eri hallintokuntien ja kuntien välisten sekä ELYn liikenteiden yhteensovittaminen sekä yhteishankinta). Matkojen yhdistely-hankkeet sekä siihen liittyvät digitaaliset ratkaisut. Joukkoliikenne käy suurta murroskautta, järjestämistapamuutos elää siirtymäkautta joka päättyy 2019 ja parhaillaan uusi Liikennekaari-lakiesitys on parhaillaan eduskunnan käsittelyssä. Se tulee tuomaan uusia, suuria muutoksia sekä sitä myötä myös haasteita kuljetussektorin hoitamiseen. Lisähaaste on myös tämä maakuntauudistus. Liikennekaaren kantavia tavoitteita on saada aikaan laajempia kokonaisuuksia ja mikäli joukkoliikenneasiat päätyvät jokaiseen yksittäiseen maakuntaan erikseen, aiheuttaa se EPO ELYn alueella päinvastaisen lopputuloksen. Meillä nykyinen alue jakaantuisi siis kolmeen, joka järkevän toiminnan suunnittelun kannalta on todella hankalaa. 3.2 Palvelujen asiakkaat ja sidosryhmät Tienpito Asiakkaat ovat laajasti katsottuna Suomen yhteiskunta. Tarkemmin asiakkaina käsitetään maanteiden käyttäjät ja tievarren asukkaat/toiminnot. Asiakkaaksi voisi laskea myös toimeksiantaja eli maksava asiakas Liikennevirasto. Merkittävät sidosryhmät ovat kunnat, maakuntien liitot, elinkeinoelämä. Myös paljon maanteitä käyttävät järjestöt ovat toiminnan suunnittelussa mukana. Asiakkaat ovat usein myös sidosryhmiä (kunnat) riippuen asiasta. Liikennejärjestelmätyö kattaa laajasti ajateltuna kaiken tien ja liikenteen parissa tehtävän työn ja asiakkaina ovat siten kaikki liikennejärjestelmän käyttäjät tai siitä hyötyvät/haitatut tahot. Liikennejärjestelmätyö on mm. tiedon keruuta, ammattitaitoa vaativaa kerätyn tiedon analysointia,

29 vaihtoehtojen vertailua, niistä keskustelua ja esittelyä päättäjille. Liikennejärjestelmätyötä pyritään tekemään laaja-alaisesti yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa mahdollisimman monien asianosaisten kesken. Yhteydet Liikenneviraston asiantuntijoihin/tietojärjestelmiin ovat vielä olemassa vaikkakin merkittävästi Tiehallintoajoista heikentyneinä. Maakuntauudistus näyttää heikentävän tätä yhteyttä entisestään paitsi tietojärjestelmien tasolla myös ohjauksen ja tietojen vaihdon näkökulmasta. Yksityistieavustukset Asiakkaina ovat tiekunnat ja tärkein sidosryhmä on kunnat. turvekuljetukset hyötyvät merkittävästi. Myös biotalouden puu- ja Joukkoliikenne Kuljetusten pääasiallisia käyttäjäryhmiä ovat koululaiset, opiskelijat, työssäkävijä-pendelöijät, asiointimatkustajat sekä kuntien vammaispalvelulain tai sosiaalihuoltolain mukaiset matkustajat. Myös sairausvakuutuslain mukaiset matkat on mahdollista sisällyttää näihin liikennepalveluihin. Sidosryhmiä ovat mm. liikenteenharjoittajat, kunnat, liitot, ELYt, Liikennevirasto, LVM, Kela, Linjaautoliitto, Matkahuolto, Taksiliitto, VR. 3.3 Keskeisiä yhteistyösuhteita Tienpito Yhteistyötä tehdään eniten Liikenneviraston kanssa, substanssiasioiden syvempi asiantuntemus haetaan usein keskushallinnon resursseista. Maantielain mukainen hallinnollisessa käsittelyketjussa on LiVi:llä ratkaiseva tehtävä. Muiden maakuntien kanssa on keskusteltava yhteishankkeista (rajan yli menevät parantamishankkeet, ylläpidon urakat ovat tehokkaita jos ne voidaan muodostaa ilman maakuntarajoja, maanteiden hoitotason määrittäminen). Kuntien kanssa tehdään yhteistyötä hankkeiden rahoituksen ja töiden yhteensovittamisessa. Myös katu/maantie rajapinta on yhteistyön kohde. Liikennejärjestelmätyö Liikennejärjestelmätyössä tärkeänä yhteistyöprosessina on tienpito, kuntien ja maakuntien kaavoitustyö sekä ELYn ja kaupunkien joukkoliikennetyö. Liikenne ei pysähdy maakunnan rajalle, joten liikennejärjestelmätyön tulee olla maakuntarajoista riippumatonta. Yhteistyösuhteet lähimaakuntiin tulee olla siis vahvat. ELY-keskuksella on väyläasioissa historialliset yhteydet valtakunnantason suunnitteluun ja ohjaukseen, jolloin tienpitoasioissa asioita tarkastellaan valtion näkökulmasta. Liikenneviraston tulostavoitteet ja valtakunnalliset alueidenkäyttötavoitteet aidosti ohjaavat ELY-keskuksen toimintaa. Yksityistieavustukset Keski-Suomen ELY koordinoi yksityistie- ja pientieasioita sekä Pirkanmaan ELY hoitaa keskitetysti maksatukset, käytössä olevan ATK-sovelluksen ylläpidon ja hakemusten vastaanoton ja käsittelyn. Kuntien ja kuntaryhmien kanssa tehdään paljon yhteistyötä, lähes jokaisen kunnan kanssa säännöllisesti. Yhteisiä joukkoliikenteen ja kuljetusten suunnittelu- ja kehittämishankkeita sekä yhteisiä liikennepalvelujen hankintoja jokaisen kolmen maakunnan alueella ja näitä hankkeita on myös yli maakuntarajojen. Myös liikenteiden hankinnat sijoittuvat jokaisen kolmen maakunnan alueelle.

30 3.4 Käytössä olevat henkilöstöresurssit htv -tasolla Liikennevastuualueen resurssit ovat käytössä 3 maakunnan alueelle. Tienpidon suunnittelussa on resurssit n.8 htv, sekä 2 htv maanteiden ja rataverkon maanhankinta ja rajaamistehtävissä. Lisäksi VAR-ELYssä hankinta-resursseja kohdistuu EPO ELYn alueelle 8-9 htv. Liikennejärjestelmätyön resurssit noin 5,5 htv, sekä joukkoliikenneasioissa kolmen maakunnan alueella 2,5 htv. Yksityistieasioissa Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan ja Pohjanmaan maakuntien aluetta hoitaa 0,2 htv. Kaikkiaan 2019 resurssit kolmelle maakunnalle 18 htv + VAR 9 htv. Tienpitoa ja liikennettä palvelevia resursseja ostetaan lisäksi konsulteilta ja urakoitsijoilta vaihtelevasti 1-5 htv/v. Liikennevirastossa tehdään ELYjen tienpitoa tukevaa työtä, jonka määrää ei ole arvioitu. Mille maakunnalle tehdään Henkilöstön sijainti Toiminto E-P K-P ÖP Toiminnan suunnittelu EPO EPO EPO Vaasa Alueiden suunnittelun ja liikenteen/tienpidon yhteenso EPO EPO EPO Vaasa Esisuunnittelu EPO EPO EPO Vaasa Tuotteiden ohjelmointi (paitsi sillat) EPO EPO EPO Vaasa Siltojen ohjelmointi VAR VAR VAR Seinäjoki Yleis-, tie- ja rakennussuunnittelu VAR VAR VAR Seinäjoki Rakentaminen VAR VAR VAR Seinäjoki Alueurakat (hoito) VAR VAR VAR Seinäjoki 2,5, Vaasa 2,Kokkola 1+ Turku/Tampere Päällystysurakat VAR VAR VAR Vaasa Ajoratamerkintäurakat VAR VAR VAR Vaasa Siltojen uusiminen ja korjaaminen VAR VAR VAR Seinäjoki Sähkö/valaistus/pumppaamot EPO&VAR EPO&VAR EPO&VAR Seinäjoki 0,5/Vaasa 0,2 Liikenteen hallinta EPO EPO EPO Vaasa Joukkoliikenneasiat EPO EPO EPO Vaasa Yksityisteiden avustukset KES&EPO KES&EPO KES&EPO Jyväskylä/Vaasa 0,2 Maanlunastus maantie/rautatie EPO EPO EPO Vaasa Liikenteen keskitetty asiakaspalvelu PIR PIR PIR Tampere Liikenteen keskitetty korvauskäsittely LAP LAP LAP Rovaniemi Telematiikan korvausinvestoinnit ja ylläpito KAS&EPO KAS&EPO KAS&EPO Kouvola 3.5 Tehtäviin käytettävissä olevat määrärahat Perusväylänpidon määrärahat ovat vielä arvaus, mutta suuruusluokka on M. Lisäksi arviomäärärahaa maanteiden ja rata-alueiden lunastuksiin ja korvauksiin muutama milj. euroa. Yksityistiemääräraha on vaihdellut 0,3-1.0 milj. euron välillä kolmen maakunnan alueella. Tänä vuonna oli käytettävissä 0,7 milj. euroa. Seuraavat kolme vuotta taso on noin 1,3 M, minkä jälkeen rahoitus pudonnee tasoon 0,1-0,3 M /v. Joukkoliikenteen tukemiseen on noin 3,5 M /v. koko ELYn alueella. Toimintamenomäärärahat: palkat matkakulut selvitettävissä, KEHA vastaa suuresta osasta muita kuluja suuruus selvitettävä. Tukipalvelut (KEHA, konsultit, LIVI) maksavat myös jotain. 3.6 Muut selvitettävät asiat:

31 - Käytössä olevat ICT-ratkaisut o Valtakunnallinen YksityistieAvustus-järjestelmä (tai YleisAvustus- jos järjestelmä saadaan aikaseksi) o VALLU -luparekisteri o SAMPO (toiminnanohjausjärjestelmä) LiVin extranetissa o Livin extranetissa paikkatietoratkaisut ja tietokannat - Käytössä olevat toimipaikat ja toimitilat o Alvar Aallonkatu 8, Seinäjoki o Korsholmanpuistikko 44, Vaasa o Torikatu 40 B, Kokkola - Käytössä oleva irtain ja kiinteä omaisuus o kiinteää ei ole, kun maatieomaisuus pysyy valtiolla o Irtain omaisuus pääasiassa KEHAn hallinnassa - Voimassa olevat sopimukset o alueurakoiden sopimukset, arvo M /v, muut pienemmät palvelusopimukset 3-4 M ja lisärahoitusurakat ehkä 5 M, joukkoliikenne sopimukset noin 3 M /v 3.7 Maakuntahallinnolle siirtyvät tehtävät ja esitys niiden toimintamalliksi - Toimintamallin ja ydinprosessien hahmottaminen o Yksityistieavustus -asioita hoidetaan yhdeksältä paikkakunnalta nykyisten liikenne-elyjen alueiden mukaan), sekä keskitetysti Keski-Suomen ELYstä. - Resurssitarpeiden määrittely (henkilöstö ja taloudelliset) o Nykyisiä henkilöresursseja ei ole mahdollista jakaa kolmelle maakunnalle toimiviksi kokonaisuuksiksi - Henkilöstön osaamisen kehittämistarpeet - kunta VES osaaminen

32 Liite 1:

33

34

35

36