UTSJOEN KUNNAN YMPÄRISTÖNSUOJELUMÄÄRÄYSTEN PERUSTELUT

Transkriptio

1 UTSJOEN KUNNAN YMPÄRISTÖNSUOJELUMÄÄRÄYSTEN PERUSTELUT Ympäristönsuojelulain (86/2000) 19 :n mukaan kunnat voivat antaa kuntaa tai sen osaa koskevia ympäristönsuojelumääräyksiä. Määräyksillä täydennetään ympäristönsuojelua koskevaa lainsäädäntöä siten, että kunnan ympäristön erityispiirteet ja paikalliset olosuhteet saadaan otettua huomioon. Määräykset eivät voi koskea ympäristönsuojelulain nojalla luvanvaraista toimintaa eivätkä 61, 62 tai 78 :n mukaan ilmoitusvelvollista toimintaa tai puolustusvoimien toimintaa. Määräykset kohdistuvat ensisijaisesti toimintoihin, joista aiheutuvat päästöt ovat luonteeltaan hajapäästöjä. Kunnan ympäristönsuojelumääräykset perustuvat ympäristönsuojelulakiin tai sen nojalla annettuihin säädöksiin. Ympäristönsuojelulaissa on lueteltu ne asiat, joista kunnallisia ympäristönsuojelumääräyksiä voidaan antaa. Ympäristönsuojelumääräykset voivat ympäristönsuojelulain 19 :n 2 momentin mukaisesti koskea: 1) toimia, rajoituksia ja rakennelmia, joilla ehkäistään päästöjä tai niiden haitallisia vaikutuksia; 2) erityisen häiritsevän tilapäisen melun tai tärinän torjuntaa; 3) toimintojen sijoittumisen ympäristönsuojelullisia edellytyksiä asemakaava-alueen ulkopuolella; 4) alueita, joilla ympäristön erityisen pilaantumisvaaran vuoksi on kielletty jäteveden johtaminen maahan, vesistöön tai vesilain 1 luvun 2 :n mukaiseen uomaan; 5) vyöhykkeitä ja alueita, joilla lannan ja lannoitteiden sekä maataloudessa käytettävien ympäristölle haitallisten aineiden käyttöä rajoitetaan; 6) valvontaa varten tarpeellisten tietojen antamista; sekä 7) vesien tilan parantamista koskevia toimia, jotka ovat vesienhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisen vesienhoitosuunnitelman mukaan tarpeellisia. Ympäristönsuojelumääräykset ovat ympäristönsuojelulain mukainen ohjauskeino. Ympäristönsuojelumääräyksiä vastaavia kunnallisia säädöksiä ovat jätelain (1072/1993) nojalla annetut jätehuoltomääräykset ja maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) nojalla annettu rakennusjärjestys. Lisäksi järjestyslaissa (612/2003) on joitakin ympäristönsuojelua sivuavia määräyksiä ja myös kaavamääräykset voivat koskea ympäristönsuojelua. Ympäristönsuojelumääräysten valmistelussa on pyritty välttämään eri määräysten väliset ristiriidat.

2 2 Paikalliset olosuhteet Määräyksissä on otettu huomioon ympäristönsuojelullisesti erityishuomiota vaativat alueet, joille annetaan muutamia näitä alueita koskevia, yleensä yleismääräystä ankarampia määräyksiä pilaantumisen ehkäisemiseksi. Utsjoella ovat vedenhankinnan kannalta tärkeitä pohjavesialueita kirkonkylän, Karigasniemen ja Nuorgamin pohjavesialueet. Pohjavesien pilaantumisen estämiseksi on pohjavesialueille annettu muita alueita tiukempia määräyksiä mm. jätevesien käsittelystä, lannoituksesta, poronhoidosta ja koirien tarhaamisesta. Pintavesien pilaantumisen estämiseksi on ranta-alueille asetettu erityisiä määräyksiä, jotka koskevat mm. jätevesien käsittelyä, lannoitusta sekä moottoriajoneuvojen, koneiden ja laitteiden pesua sekä yleisiä mattojen pesupaikkoja. Taajaan rakennetuilla alueilla ympäristönsuojelumääräyksillä ohjataan mm. ilman epäpuhtauksia ja melua aiheuttavia toimintoja, jotka voivat aiheuttaa terveys- ja viihtyvyyshaittoja. Ympäristönsuojelumääräysten tarkoittamia taajaan rakennettuja alueita ovat asemakaavoitetut alueet. 1 LUKU YLEISET MÄÄRÄYKSET 1 Tavoite 2 Määräysten antaminen ja valvonta Ympäristönsuojelumääräysten yleinen tavoite on ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen sekä pilaantumisesta aiheutuvien haittojen poistaminen ja vähentäminen. Perusteena ovat paikalliset olosuhteet sekä taajamissa että haja-asutusalueilla. Ympäristönsuojelulain 21 :n 1 momentin mukaan kunnalle kuuluvista ympäristönsuojelulain mukaisista lupa- ja valvontatehtävistä huolehtii kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetun lain (64/1986) mukainen kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Tämän lain 5 :n 1 momentin mukaan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävät hoitaa kunnan määräämä toimielin. Inarin ja Utsjoen yhteistoimintasopimuksen mukaan Inarin kunnan sosiaali- ja terveyslautakunnan ympäristöjaosto toimi Utsjoen ympäristönsuojeluviranomaisena. Ympäristönsuojeluviranomainen voi siirtää sille kuuluvaa ratkaisuvaltaa alaiselleen viranhaltijalle siten kuin ympäristönsuojelulain 21 :ssä ja kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetun lain (64/1986) 7 :ssä on säädetty. Hallintopakkoasioiden päätösvaltaa ei voi delegoida.

3 3 3 Määräysten soveltaminen ja suhde muihin määräyksiin 4 Määritelmät Ympäristönsuojelumääräykset ovat voimassa koko kunnan alueella. Lisäksi on annettu joitakin erityisalueita, kuten taajaan rakennettuja alueita ja pohjavesialueita, koskevia määräyksiä. Ympäristönsuojelulain 19 :n 1 momentin mukaisesti määräykset eivät voi koskea ympäristönsuojelulain nojalla ympäristöluvanvaraista toimintaa taikka 61, 62 tai 78 :n mukaan ilmoitusvelvollista toimintaa tai puolustusvoimien toimintaa. Ympäristönsuojelumääräyksissä on määritelty niitä termejä, joita käytetään ja joiden ymmärtäminen on tärkeää määräyksiä sovellettaessa. Keskeisimpiä termejä ovat taajaan rakennettu alue, pohjavesialue, ranta-alue sekä vesihuoltolaitoksen toiminta-alue. Kaikki nämä termit viittaavat alueisiin, joilla on niiden erityispiirteiden vuoksi tarpeen antaa muista alueista poikkeavia määräyksiä ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi. Määritelmissä on lisäksi selitetty, mitä tarkoitetaan talousjätevedellä ja jätevesilietteellä. Näitä termejä käytetään määräysten toisessa luvussa. Talousjätevedellä tarkoitetaan määritelmän mukaisesti asuntojen, toimistojen, liikerakennusten ja laitosten vesikäymälöistä, keittiöistä, pesutiloista ja niitä vastaavista tiloista ja laitteista peräisin olevaa jätevettä. Talousjätevettä on myös vastaava elinkeinotoiminnasta peräisin oleva jätevesi. Jätevesilietteeksi on määritelty puhdistamo-, saostuskaivo- ja umpikaivoliete. Jätevesilietteen hygienisoinnilla tarkoitetaan Elintarviketurvallisuusviraston hyväksymää käsittelyä eli esimerkiksi mädätystä, kalkkistabilointia tai lahotusta. 2 LUKU VESIENSUOJELU JA JÄTEVESIEN JOHTAMINEN Yleistä Erilaisissa toiminnoissa, kuten asumisessa, maataloudessa ja teollisuudessa muodostuvat jätevedet voivat aiheuttaa pohja- ja pintavesien pilaantumista. Jätevesien sisältämät ravinteet aiheuttavat pintavesissä rehevöitymistä ja niiden sisältämät taudinaiheuttajat voivat pohja- ja pintavesiin päästessään aiheuttaa terveyshaittoja. Jätevesien käsittelystä säädetään mm. ympäristönsuojelulaissa ja sen nojalla annetuissa säädöksissä. Jätevesien aiheuttamien haittojen ehkäisemiseksi ympäristönsuojelumääräyksissä annetaan jätevesien käsittelyä koskevia tarkentavia ja täydentäviä määräyksiä. Pinta- ja pohjavesien suojelemiseksi on lisäksi annettu mm. lannoitteiden ja torjunta-aineiden levittämistä koskevia rajoituksia. Ympäristönsuojelulain 103 :ssä on säädetty jätevesien yleinen puhdistamisvelvollisuus. Ympäristönsuojelulain 103 :n 2 momentin mukaan muut kuin vesikäymälän jätevedet voidaan kuitenkin johtaa puhdistamat-

4 4 ta maahan silloin kun niiden määrä on vähäinen eikä niistä aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa. Ympäristönsuojelumääräysten lähtökohtana on, että kantoveden varassa olevan rakennuksen jätevesimäärä on niin pieni, ettei erityistä jätevesien käsittelyä tarvita. Vesihuoltolain (119/2001) 10 :n mukaan vesihuoltolaitoksen toimintaalueella olevan kiinteistön on liityttävä jätevesiviemäriin. Vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla kiinteistöjen talousjätevesien käsittelyä koskee valtioneuvoston asetus 542/2003 (ns. talousjätevesiasetus). Asetuksen tarkoituksena on asettaa yhtenäinen taso jätevesien käsittelylle kaikilla haja-asutusalueilla, jotka eivät kuulu viemäriverkoston piiriin. Tasoa voidaan kunnallisilla määräyksillä paikallisesti tarvittaessa tiukentaa. Tietyillä alueilla voidaan myös määräyksissä sallia asetuksen mukaiset lievennetyt puhdistusvaatimukset. 5 Yleiset määräykset talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla Määräyksessä on asetettu yleisiä vaatimuksia talousjätevesien käsittelylle. Suurin osa Utsjoen pinta-alasta on harvaan asuttua haja-asutusaluetta, jolla ei ole herkästi pilaantuvia kohteita ja jolla talousjätevesien aiheuttama ympäristökuormitus on vähäistä. Määräyksen mukaan näillä alueilla sovelletaan talousjätevesiasetuksen 4 :n 2 momentin mukaisia lievempiä käsittelyvaatimuksia, kun kiinteistön ominaisuudet mahdollistavat toimivan järjestelmän rakentamisen ja suojaetäisyydet voidaan toteuttaa. Tapauskohtaisesti voidaan kuitenkin vaatia talousjätevesiasetuksen 4 :n 1 momentin mukaisia yleisiä käsittelyvaatimuksia, jottei jäteveden käsittelystä aiheudu pinta- tai pohjavesien pilaantumisen vaaraa tai haittaa naapureille. Puhdistettujen jätevesien purkupaikat on sijoitettava määräyksen mukaisesti riittävän suojavyöhykkeen päähän pilaantumiselle herkistä kohteista. Riittävä suojaetäisyys talousvesikaivoon tai vedenottamoon on tarpeen, koska talousvetenä käytettävä vesi voi jätevesien vaikutuksesta pilaantua ja aiheuttaa terveyshaittaa. Talousjätevesiasetuksen mukaankin käsiteltyjen jätevesien bakteeripitoisuus on edelleen korkea. Suojaetäisyydellä tontin rajaan ehkäistään mm. naapureille aiheutuvia hajuhaittoja. Maahanimeyttämön imeytysputkiston ja maasuodattamon alapinnan sijaintivaatimusta ylimpään pohjavedenkorkeuteen nähden on noudatettava pohjaveden pilaantumisvaaran ehkäisemiseksi. Suojaetäisyydet vastaavat uusilta kiinteistökohtaisilta jätevesijärjestelmiltä edellytettyjä etäisyyksiä. Määräystä sovelletaan rakennettaessa uusia jätevesijärjestelmiä ja uusittaessa vanhoja järjestelmiä. Saunarakennukset saattavat sijaita niin lähellä rantaviivaa, ettei jäteveden purkupaikan sijoittaminen vaaditun suojaetäisyyden päähän vesistöstä ole kohtuullisin kustannuksin mahdollista. Jos saunarakennuksessa syntyvien jätevesien määrä on vähäinen eli rakennus on kantoveden varassa, voidaan jätevedet tapauskohtaisesti sallia imeytettäväksi lähemmäksi kuin

5 5 6 Jätevesijärjestelmän huolto ja kunnossapito 15 metriä rantaviivasta. Vesien pilaantumisen estämiseksi vähäisiäkään vesiä ei saa johtaa suoraan vesistöön eikä myöskään siten että jätevedet valuisivat maan pintaa pitkin suoraan vesistöön. Ratkaisuna tällaiseen markkinoilla on esimerkiksi saunavesille suodattimia jotka vaativat vähän tilaa. Suomen ympäristökeskus pitää yllä tietokantaa tutkimustuloksista joita saadaan erilaisia puhdistusjärjestelmiä testaamalla. Tähänastisten tutkimustulosten perusteella voidaan pitää selvitettynä, kuten puhdistamosivustollakin asia esitetään, että tavallisen suodatinhiekan fosforin sitomiskyky on rajallinen, ja fosforikuormituksen vähentämistä joudutaan usein parantamaan käyttämällä kokonaan tai erillisenä kerroksena erikoisvalmisteista suodatinmateriaalia tai yhdistämällä jätevesien käsittelyjärjestelmään fosforin poistovaihe ennen tai jälkeen maasuodatuksen. Tällaiset tutkimustulokset antavat perusteen esittää vaatimus tehostetusta fosforinpuhdistuksesta maaperäkäsittelyn yhteydessä alueilla, joille vaaditaan talousjätevesiasetuksen yleisten käsittelyvaatimusten mukaista puhdistustasoa. Kiinteistön omistajan velvollisuus huolehtia puhdistuslaitteiden toimivuudesta ja velvollisuus tarkastaa laitteiden puhdistusteho perustuvat ympäristönsuojelulain 4 ja 5 :ien mukaisiin yleisiin periaatteisiin ja velvollisuuksiin. Saostussäiliöt tulee jätevesijärjestelmän toiminnan varmistamiseksi tyhjentää säännöllisesti. Mikäli saostussäiliöiden tyhjennys laiminlyödään, voi seurauksena olla kiintoaineksen karkaamisen myötä varsinaisen puhdistusjärjestelmän, kuten suodattimen tai suodatus/imeytyskentän toiminnan heikkeneminen ja siten edelleen kuormituksen lisääntyminen. Saostussäiliöiden täyttäminen vedellä tyhjennyksen jälkeen varmistaa sen että ne pysyvät paikoillaan ja toiseksi ne alkavat toimia heti suunnitellulla tavalla estäen kelluvan materiaalin pääsyn itse puhdistusjärjestelmään. Vesitäytön yhteydessä kannattaa huuhdella imeytys- tai suodatuskentän jako- ja keräysputkistot niiden toiminnan varmistamiseksi. Saostussäiliöliete on jätettä, jonka ammatti- ja laitosmainen käsittely ja hyödyntäminen on luvanvaraista toimintaa. Jätteentuottajalla on jätelain 6 :n mukaisesti velvollisuus huolehtia jätteen asianmukaiseen käsittelyyn luovuttamisesta. Omassa toiminnassa syntyvän saostussäiliölietteen hyödyntäminen levittämällä se peltoon voidaan hyväksyä maatiloilla, joilla on käytettävissä asianmukaiset laitteet lietteen käsittelyä varten. Esimerkiksi käytettäessä kalkkistabilointia on jätevesiliete on käsitelty vaatimukset täyttävästi, jos lietteen ph nousee käsittelyn aikana vähintään ph 12 ja lämpötila kohoaa samanaikaisesti vähintään 55 o C:een vähintään kahden tunnin ajaksi. Lietteen käsittelijän on omavalvontaraportissa osoitettava edellä esitettyjen ph- ja lämpötilavaatimusten täyttymi-

6 6 nen jokaisen käsittelyerän osalta sekä kalkin ja puhdistamolietteen seossuhteet ja käsitellyn lietteen määrä. Prosessin aikana ei säiliöön saa tulla uutta jätevesilietettä. Saostus- ja umpisäiliölietteiden käsittelystä sekä menettelyistä määrätään maa- ja metsätalousministeriön ohjekirjeessä (MMMELO 2915/835/2005) sekä lannoitevalmistelaissa (539/2006). Jätettä saa kuljettaa vain toiminnanharjoittaja, joka on merkitty jätetiedostoon. Kiinteistönhaltijan kirjanpitovelvollisuus perustuu ympäristönsuojelulain 5 :n mukaiseen yleiseen velvollisuuteen olla selvillä ympäristövaikutuksista. Inarin kunnan ympäristönsuojeluviranomaisella ja sen määräämällä viranhaltijalla on ympäristönsuojelulain 83 :n mukaisesti oikeus valvontaa ja ympäristönsuojelulain toimeenpanoa varten saada toiminnanharjoittajalta tarpeellisia tietoja. 7 Talousjätevesien käsittely pohjavesialueilla sekä ranta-alueilla Pohjavesialueilla ja ranta-alueilla on talousvesien käsittelylle annettu muita alueita tiukempia määräyksiä. Pohjavedenottamoiden lähialueilla pohjaveden hyvä laatu on tarpeen turvata erittäin tehokkaasti. Vedenhankintakäytössä olevalla pohjavesialueella jätevesien käsittely aiheuttaa aina riskin pohjaveden laadulle. Hyvinkin toimivaan järjestelmään voi tulla häiriö. Siksi määräyksissä tämä riski on haluttu viedä alueen ulkopuolelle. Vedenhankintakäyttöön soveltuvat I ja II luokan pohjavesialueet toimivat reservinä nyt vedenhankintakäytössä oleville alueille. Määräyksillä varmistetaan että niidenkin kunto pysyy hyvänä, mutta on katsottu että ns. harmaiden eli wc -vesiä sisältämättömien jätevesien käsittely kiinteistöllä voidaan sallia. Erottelevan kuivakäymälän virtsa voidaan johtaa harmaiden vesien kanssa samaan käsittelyjärjestelmään. Terveen ihmisen virtsa on normaalisti bakteeritonta eli sen ei voida katsoa muodostavan yhdessä harmaiden vesien kanssa suurta pohjaveden laatua pilaavaa riskiä asiallisesti käsiteltynä. Vesihuoltolaitoksen viemäriin voi olla mahdollista liittyä vesihuoltolaitoksen toiminta-alueen ulkopuoleltakin. Jos kiinteistö sijaitsee vain osittain vedenhankintakäytössä tai muulla I tai II luokan pohjavesialueella tai tällaisen alueen reunalla kannattaa selvittää mahdollisuus johtaa jätevedet tiiviissä jätevesiputkessa käsiteltäväksi pohjavesialueen ulkopuolella. Jos ulkopuolinen alue ei ole ranta-aluetta, riittää puhdistustehoksi lievemmät käsittelyvaatimukset. Umpisäiliö ei ole käsittelyjärjestelmä, vaan tiivis välivarasto, josta jätevedet on kuljetettava jätevedenpuhdistamolle käsiteltäväksi. Muilla kuin vedenhankintakäytössä olevilla I ja II luokan pohjavesialueilla harmaiden vesien käsittelymahdollisuus kiinteistöllä

7 7 vähentää huomattavasti kiinteistöltä pois siirrettävän jäteveden (wc jäteveden) määrää. Harmaat jätevedet on kuitenkin em. alueilla käsiteltävä yleisten käsittelyvaatimusten edellyttämällä tavalla pohjaveden pilaantumisen ehkäisemiseksi. Ranta-alueilla jätevesijärjestelmien tulee täyttää talousjätevesiasetuksen 4 :n 1 momentissa säädetyt jäteveden yleiset käsittelyvaatimukset, joilla varmistetaan, ettei jätevedestä aiheudu pinta- ja pohjavesien pilaantumiseen vaaraa. Utsjoen kunnassa on paljon alueita, jotka jäävät toistuvasti tulvan alle. Tällaisissa kohteissa jätevesijärjestelmä on sijoitettava niin että tulva ei pääse järjestelmää huuhtelemaan. Tulvaveden pääsy järjestelmään estää järjestelmän toiminnan ja jätevedet huuhtoutuvat täysin puhdistamattomina tulvaveteen. Suojaetäisyyksillä käsittelyjärjestelmästä vesistöön tai ojaan varmistetaan, että jos järjestelmä menee epäkuntoon ja sitä ei saada välittömästi korjattua, ei puhdistamatonta jätevettä pääse suoraan vesistöön. Saariin sekä kiinteistöihin, joihin ei ole ympärivuotista tieyhteyttä ei sallita sellaista järjestelmää, joka vaatii toimiakseen saostussäiliön tai vastaavan säännöllistä tyhjentämistä. Pääsääntöisesti vesikäymäläjärjestelmät edellyttävät lietteiden säännöllistä poistamista olipa kyseessä saostuskaivollinen järjestelmä tai pienpuhdistamo. Talousjätevesiasetuksen liitteen 2 mukaan säännöllisyys tarkoittaa ainakin yhtä kertaa vuodessa. Saarista sekä kiinteistöistä, joihin ei ole tieyhteyttä, lietteiden poiskuljetusta asianmukaiseen käsittelyyn ei ole turvattu riittävästi. Nykyisiä järjestelmiä voidaan näillä alueilla käyttää niin kauan, kunnes kiinteistössä tehdään rakennus- tai toimenpidelupaa edellyttäviä korjaus- ja muutostöitä. Määräyksellä ei ole haluttu rajata pois mahdollisuutta että tekninen kehitys mahdollistaa jätevesijärjestelmän käyttämisen ilman loka-autoa. Sen lisäksi mitä ympäristönsuojelumääräysten 7 :ssä todetaan jätevesijärjestelmien rakentamisesta em. alueilla, vastaavia käymälöihin liittyviä kieltoja määräyksiä voidaan sisällyttää myös kaavoihin. Umpisäiliö on varustettava aina täyttymistä ilmaisevalla hälytyksellä. Muoviset umpisäiliöt on ankkuroitava säiliön valmistajan ohjeiden mukaisesti. Vaarana on että esim. routa liikuttaa säiliötä ja viemäriputki rikkoontuu. Vanhaa öljysäiliötä ei saa käyttää missään tapauksessa jäteveden umpisäiliönä sillä jätevedessä muodostuu syövyttäviä kaasuja, jolloin metallinen säiliö syöpyy puhki. Myöskään öljynjäämät eivät kuulu jäteveden joukkoon sillä ne voivat tappaa jätevedenpuhdistamon mikrobikannan hyvinkin pieninä pitoisuuksina. 8 Eläinsuojien ja maitohuoneiden jätevedet Karjasuojien ja maitohuoneiden pesuvesiä ei ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi saa johtaa käsittelemättöminä maastoon tai vesistöön, vaan ne on joko käsiteltävä sopivalla jäteveden puhdistusmenetelmällä tai johdettava virtsa- tai lietesäiliöön. Tavanomaiset asumisjätevesille

8 8 tarkoitetut puhdistamismenetelmät eivät sovi sellaisenaan karjasuojien ja maitohuoneen jätevesien käsittelyyn, koska maitohuoneen jätevedet sisältävät huomattavasti asumisjätevesiä enemmän ravinteita ja orgaanista ainesta. Jätevesijärjestelmän onkin oltava tämän tyyppisiä jätevesiä varten suunniteltu, jotta puhdistustulos olisi riittävä. Puhdistamoratkaisun ohella hyväksyttävää on myös pesuvesien johtaminen virtsatai lietesäiliöön, koska tällöin jäteveden sisältämät ravinteet saadaan hyötykäyttöön peltolevityksen avulla. Asumisjätevesien sisältämät ihmisperäiset mikrobit ovat patogeenisia (patogeeni = sairautta aiheuttava loinen, bakteeri, virus tai prioni). Jos asuinkiinteistön tai eläinsuojan vesikäymäläjätevedet johdetaan virtsatai lietesäiliöön, voivat mikrobit joutua peltoon ja edelleen karjaan. Tämän vuoksi asuinkiinteistön tai eläinsuojan vesikäymäläjätevesien johtaminen virtsa- tai lietesäiliöön ei ole suositeltavaa. Jos näin kuitenkin tehdään, on ennen peltolevitystä varmistettava, että liete on mikrobiologisesti turvallista. Liete saadaan mikrobiologisesti turvalliseksi hygienisoimalla. Hygienisoinnilla tarkoitetaan lietteen käsittelyä mädättämällä, kalkkistabiloimalla, lahottamalla tai muulla Elintarviketurvallisuusviraston (Evira) hyväksymällä menettelyllä. Jos virtsa- tai lietesäiliöön johdetaan ainoastaan eläinsuojan WC:n jätevesiä, riittää mikrobiologisen turvallisuuden varmistamiseksi toiminnanharjoittajan omavalvonta esimerkiksi näytteenoton avulla. 9 Talousjätevesistä poikkeavien jätevesien johtaminen vesihuoltolaitoksen viemäriin Määräyksillä kielletään sellaisten aineiden johtaminen viemäriverkkoon, jotka voivat haitata jätevedenpuhdistamon tai viemäriverkon toimintaa ja heikentää jäteveden puhdistustulosta tai aiheuttaa pilaantumisriskiä purkuvesistön eliöstölle ja haitata sen virkistys- tai muuta hyötykäyttöä. Naapureille voi myös aiheutua haju- ja muuta haittaa kyseisten aineiden johtamisesta jätevesiviemäriin. Asumajätevesistä poikkeavat vedet voivat sisältää aineita, joiden joutuminen viemäriverkkoon voi aiheuttaa häiriöitä jätevedenpuhdistamon toiminnalle sekä pilaantumisen vaaraa jätevesien purkuvesistölle ja sen eliöstölle. Porojen teurastustoiminnassa syntyvän veren johtamisesta viemäriverkostoon on sovittava vesihuoltolaitoksen kanssa. Tällaisessa teollisuusjätevesisopimuksessa määritellään kuinka jätevesi on esikäsiteltävä että veri ei heikennä jäteveden puhdistamon toimintaa. Teurastamon jätevesiä tulee kausiluontoisesti ja epäsäännöllisesti, mutta ne voivat vaikuttaa pitkäänkin puhdistamon mikrobitoimintaan. Vesihuoltolain 10 :n 2 momentin mukaan vesihuoltolaitos saa kieltäytyä liittämästä viemäriin kiinteistöä jonka jäteveden laatu vaikeuttaisi huolehtia tyydyttävästi muiden kiinteistöjen vesihuoltoa.

9 9 Öljyä, polttoaineita, liuottimia tai rasvoja käsittelevien yritys- ja teollisuuskiinteistöjen jätevedet on käsiteltävä öljyn- ja/tai rasvanerottimissa ennen jätevesiviemäriin johtamista, koska kyseisten aineiden joutuminen viemäriverkkoon voi aiheuttaa haittaa viemäriverkostolle ja häiriöitä jätevedenpuhdistamon toiminnalle sekä mahdollisesti myös naapureille voi ilmetä haittoja. Hälytinlaitteiden edellyttäminen uusissa erotinlaitteistoissa on tarpeen laitteistojen tyhjennyksen, huollon ja toiminnan kannalta ylitäyttymisen ja vahinkotilanteiden estämiseksi. Kiinteistönhaltijan/toiminnanharjoittajan kirjanpitovelvollisuus perustuu ympäristönsuojelulain 5 :n mukaiseen yleiseen velvollisuuteen olla selvillä toimintansa ympäristövaikutuksista. 10 Moottoriajoneuvojen, koneiden ja laitteiden sekä mattojen pesu 11 Veneiden pesu ja huolto Ajoneuvojen, koneiden ja vastaavien laitteiden pesu yleisessä käytössä olevilla alueilla, kuten puistossa tai virkistysalueilla, voi vähentää näiden alueiden yleistä viihtyisyyttä ja virkistyskäyttöön soveltumista. Tämän vuoksi ajoneuvojen pesu ja huolto on kielletty yleisillä, muilla kuin tähän tarkoitukseen erikseen varatuilla alueilla.. Moottoriajoneuvojen, koneiden ja laitteiden pesuvedet ovat jätevesiä, jotka on käsiteltävä kuten muutkin jätevedet. Mikäli ajoneuvoja ja koneita pestään kiinteistöllä pelkällä vedellä tai miedoilla pesuaineilla, vesi sisältää vain vähäisiä määriä haitta-aineita. Tällaisissa tapauksissa jätevedet voidaan imeyttää maahan tai johtaa sadevesi- tai jätevesiviemäriin. Vesiä maaperään imeytettäessä tai maastoon johdettaessa on kuitenkin aina pidettävä huoli siitä, ettei aiheuteta ympäristön pilaantumista Mikäli moottoriajoneuvoja, koneita ja laitteita pestään hiilivetyliuottimia, kuten teollisuusbensiiniä tai lakkabensiiniä, sisältävillä pesuaineilla, voi jäteveden johtamisesta maastoon tai sadevesiviemäriin aiheutua ympäristön pilaantumista. Ammattimaisessa tai muussa usein toistuvassa pesussa jätevesimäärät ovat suuria, vaikkei hiilivetyliuottimia sisältäviä pesuaineita käytettäisikään. Ainoa hyväksyttävä jäteveden käsittelytapa on tällöin jäteveden johtaminen jätevesiviemäriin riittävästi esikäsiteltynä. Jätevesien esikäsittely öljyn- ja hiekanerotuskaivoissa on tarpeen viemäriverkoston toiminnan turvaamiseksi. Ranta-alueella sijaitsevilta yleisiltä mattojen pesupaikoilta ei pesuaineita sisältäviä vesiä saa johtaa suoraan vesistöön, sillä ne voivat aiheuttaa vesien rehevöitymistä. Veneiden pesussa syntyy samantyyppisiä jätevesiä kuin autojen ja muiden koneiden pesussa, joten jätevesien käsittelyssä tulee noudattaa samankaltaisia määräyksiä. Käytettäessä hiilivetyliuottimia sisältäviä pesuaineita jätevedet on johdettava esikäsiteltyinä jätevesiviemäriin. Veneet voidaan pestä hiilivetyliuottimia sisältämättömillä pesuaineilla talvisäily-

10 10 tyspaikoilla, joissa jätevedet voidaan imeyttää maaperään tai johtaa sadevesiviemäriin. Veneiden pesuvesien johtaminen suoraan vesistöön on sallittua, kun veneitä pestään satunnaisesti pelkällä vedellä. Tällöin jätevedet sisältävät vain vähäisiä määriä haitta-aineita ja vesistöön johdettavat jätevesimäärät ovat pieniä. Veneiden talvisäilytyspaikoilla hiotaan veneitä, joiden pohjissa käytetään ainakin toistaiseksi yleisesti haitallisia aineita ja yhdisteitä sisältäviä maaleja. Jos hiontajätteet jäävät maaperään, ne voivat aiheuttaa maaperän pilaantumista. Maaperän pilaantumisen estämiseksi maalijätteet on saatava talteen. 12 Eläinten jaloittelualueet sekä lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttö Typpilannoitteiden ja lannan levitystä säädellään valtioneuvoston asetuksessa maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta (931/2000). Vesistöjen sekä pohjaveden pilaantumisen ehkäisemiseksi on tietyillä alueilla kuitenkin tarpeen rajoittaa lannoitteiden levitystä asetuksessa säädettyä tiukemmin. Rajoituksia on asetettu myös torjuntaaineiden sekä lannoitteena käytettävän jätevesilietteen levittämiselle, sillä niistäkin voi aiheutua pohjaveden sekä vesistöjen pilaantumisen vaaraa. Määräyksessä on lisäksi asetettu velvoitteita hevosten ja nautakarjan jaloittelualueiden hoidosta ja sijoittamisesta, Määräykset koskevat ainoastaan hevosten ja nautakarjan jaloittelualueita, koska muiden eläinten jaloittelualueilla maaperä ei tavallisesti kulu yhtä voimakkaasti eikä jaloittelualueille kerry niin paljon lantaa. Hevosten ja nautakarjan jaloittelualueet ovat alueita, joita käytetään eläinten jaloitteluun ja joita eläimet eivät laidunna. Jaloittelualueet ovat usein pinta-alaltaan melko pieniä, eikä niissä ole kasvipeitettä. Eläimiä jaloitellaan niissä yleensä ympäri vuoden. Kasvipeitteen puuttumisen ja lannan kertymisen vuoksi jaloittelualueet voivat aiheuttaa ravinteiden ja bakteerien kulkeutumista pohja- ja pintavesiin Haittojen estämiseksi lanta on siivottava kaiken kokoisilta jaloittelualueilta tiivispohjaiseen lantalaan säännöllisesti. Erityisen tärkeää on huolehtia lannan poistamisesta alueilta, joilla eläimet oleskelevat kaikkein eniten. Jos jaloittelualue on maapohjainen, on pintamaat uusittava aika ajoin, koska pintamaahan sekoittuva lanta voi aiheuttaa ravinnepäästöjä ympäristöön. Suositeltavaa on, että ympäristönsuojelumääräyksissä annettujen velvoitteiden lisäksi noudatetaan maa- ja metsätalousministeriön rakentamismääräyksiä ja -ohjeita (MMM-RMO C4), jotka koskevat nautakarjan jaloittelualueita. Nautakarjan jaloittelualueiden rakenteiden tulisi erityisesti pohjavesialueilla olla rakentamisohjeiden mukaiset. Jaloittelualueet sekä lannoitteiden ja torjunta-aineiden levittäminen talousveden hankintaan käytettävien lähteiden ja kaivojen läheisyydessä voivat aiheuttaa veden pilaantumista ja terveyshaittoja. Määräyksessä on tämän vuoksi asetettu suojavyöhykkeet, joiden avulla ehkäistään ravinteiden ja haitallisten bakteerien pääsy talousveteen.

11 11 13 Asfalttiasema ja murskauslaitos Vesistöjen ranta-alueilla tapahtuva lannan, virtsan, puristenesteen ja jätevesilietteen levitys voi aiheuttaa pintavesien pilaantumista. Määräyksissä on tämän vuoksi asetettu suojavyöhyke, jonka avulla voidaan vähentää ravinteiden pääsyä vesiin. Valtioneuvoston antaman nitraattiasetuksen (931/2000) 5.3 :n mukaan toistuvasti kevättulvan alle jäävillä peltoalueilla typpilannoitus on kielletty perustettavaa kasvustoa lukuun ottamatta välisenä aikana. Asetuksen 5.4 :n mukaan typpilannoitus on kielletty viisi metriä lähempänä vesistöä. Seuraavan viiden metrin leveydellä typpilannoitteiden pintalevitys on kielletty, jos pellon kaltevuus ylittää kaksi prosenttia. Kahden prosentin kaltevuus tarkoittaa että metrin matkalla laskua saa olla enintään 2 cm. Näissä ympäristönsuojelumääräyksissä on päädytty suoraan 10 metrin suojavyöhykkeeseen, koska se poistaa tarpeen punnita pellon kaltevuutta matkalla 5-10 metriä vesistöstä. Vaikka nitraattiasetuksen 6.3 :ssä onkin huomioitu Lapin, Pohjois- Pohjanmaan ja Kainuun lannoitemäärissä vähennykset muuhun Suomeen verrattuna, voidaan silti harkita mikä on maaperän ja kasvuston kyky käyttää lisäravinne hyväksi Inarin ja Utsjoen korkeuksilla. Ylimääräiset ravinteet huuhtoutuvat vesistöihin ja tämä huuhtoutuminen on sitä pienempää mitä leveämpi on suojavyöhyke. Vedenhankintaan käytettävien ja siihen soveltuvien tärkeiden pohjavesialueiden veden laatu on turvattava. Pohjavesiin joutuvien huuhtoutumien estämiseksi on määräyksessä kielletty lannan, virtsan ja puristenesteen levittäminen näillä alueilla Jätevesilietteen levitys on kielletty, jotta voidaan varmistua siitä, ettei pohjaveteen pääse haitallisia mikrobeja. Säilörehun puristeneste voi pohjaveteen joutuessaan pilata veden pitkiksi ajoiksi. Pohjaveden laatua vaarantavat myös torjunta-aineet, joiden käyttöä säätelee laki kasvinterveyden suojelemisesta (702/2003) ja kumotun kasvinsuojelulain (1203/1994) nojalla annetut MMM:n päätökset ja asetukset. Pohjavesialueilla ei saa käyttää ympäristölle erityistä vaaraa aiheuttavia valmisteita, joille Elintarviketurvallisuusvirasto (Evira) on antanut pohjavesirajoituksen. Suojavyöhykkeitä koskevat määräykset eivät estä alueiden käyttöä viljelyyn, vaan ohjaavat lannoitteiden käyttöä. Määräykset eivät myöskään ole ristiriidassa EU:n ympäristötukisäädösten kanssa. Asfalttiasematoiminnassa käytettävät polttoaineet ja kemikaalit aiheuttavat pohjaveden pilaantumisen vaaraa. Näin ollen I- ja II -luokan pohjavesialueilla ei asfalttiasematoimintaa sallita lainkaan. Murskauslaitoksessa riskin muodostavat polttoaineet. Jos murskauslaitos halutaan sijoittaa tärkeälle tai muulle vedenhankintakäyttöön soveltuvalle pohjavesialueelle, tulee toiminnalle hakea ympäristölupa ympäristönsuojeluasetuksen 1 :n 2 momentin mukaisesti. Murskauslaitoksen sijoitta-

12 12 minen vedenottamon lähisuojavyöhykkeelle on kielletty pohjaveden pilaantumisriskin takia. Vedenottamon lähisuojavyöhyke mitoitetaan niin, että pohjaveden virtausaika vyöhykkeen rajalta vedenottamolle on vähintään vuorokautta. Lähisuojavyöhykkeen pituus pohjaveden virtaussuunnassa on tällöin yleensä muutamasta sadasta metristä yli 500 metriin. (Vesi- ja ympäristöhallinnon julkaisuja -sarja B nro 15 Soranoton vaikutus pohjaveteen v. 1993) 14 Porojen ruokinta vesialueella tai vesialueen välittömässä läheisyydessä 15 Koirien tarhaaminen ja kiinnipitäminen Ympäristönsuojelulain 3 :n 1 momentin 1 kohdan mukaan ympäristön pilaantumisella tarkoitetaan sellaista ihmisen toiminnasta johtuvaa muun muassa aineen ja energian jättämistä ympäristöön, jonka seurauksena aiheutuu joko yksin tai yhdessä muiden päästöjen kanssa haittaa luonnolle ja sen toiminnoille tai ympäristön yleiseen virkistyskäyttöön soveltuvuuden vähentymistä. Lisäksi ympäristönsuojelulain 6 :n mukaan ympäristön pilaantumisen vaaraa aiheuttava toiminta on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, ettei toiminnasta aiheudu pilaantumista tai sen vaaraa ja että pilaantumista voidaan ehkäistä. Jäällä tapahtuva porojen ruokinta aiheuttaa aina kuormitusta vesistöön. Kuormitusta syntyy porojen ulosteista ja jäälle jäävästä ravinnosta (esim. rehun mukana tuleva rehupöly). Keväällä jään sulaessa ulosteista ja ravinnosta peräisin olevat ravinteet ja eloperäinen aines joutuvat vesistöön. Ravinteet lisäävät vesistön tuotantokykyä edistäen vesistön rehevöitymistä ja eloperäinen aines kuluttaa hajotessaan vesistöstä happea. Jään sulamisen jälkeen ruokinnan yhteydessä porojen lumeen ja jäähän tallomat heinät ja kortteet joutuvat vesistöön. Vesistössä ne voivat mm. haitata verkkokalastusta. Porojen talviruokinnan vaikutus yksittäiseen vesistöön riippuu vastaanottavan vesistön tilasta, koosta ja veden vaihtuvuudesta vesistössä. Kun ruokintapaikan ja puron, ojan, joen, lammen tai järven väliin on jätetään vähintään 10 metrin levyinen suojavyöhyke voidaan riskiä pilaantumiseen vesistössä pienentää, koska ravinteilla on mahdollisuus imeytyä maaperään ja tulla käytetyksi kasvillisuuden ravinteiksi ruokintapaikalla. Ruokintapaikan sijoittamisessa on huomioita myös tulva. Paikka on sijoitettava siten että tulva ei yllä huuhtelemaan ruokintapaikkaa vaan 10 metrin suojaetäisyys toteutuu myös tulvaveden aikana. Koiran ollessa eläin, ja näin ollen ei ruumiintoiminnoiltaan täysin ihmisen hallittavissa, on riskejä hallittava sijoittamalla koiriin liittyvät toiminnot mahdollisimman tarkoituksenmukaisesti. Koiran ollessa peto, eli lihansyöjä, elää koiran suolistossa myös samoja bakteereja kuin ihmisen-

13 13 kin suolistossa. Näiden bakteerien joukossa voi olla bakteereja jotka kulkeutuessaan ihmiseen muodostavat terveydellisen riskin. Määräys koskee reki- ja kenneltoimintaa koska silloin on kyse kaupallisesta toiminnasta ja koirien määrä voi olla hyvinkin suuri, mutta silti sellainen että se jää ympäristölupakynnyksen alle. Ympäristönsuojeluviranomaisen tiedossa ei ole kyseisiä toimintoja Inarin tai Utsjoen alueella, jotka sijoittuisivat vedenhankintakäytössä olevalle pohjavesialueelle. Määräys on siis luonteeltaan ennakoiva. Varsinkin rekikoiratoiminnassa reitit kulkevat usein myös vesialueilla. Kuten jo todettu, on tästä johtuvaa satunnaista hajakuormitusta hyvin hankala estää ja jäälle jäävien ulosteiden bakteerit alkavat nopeasti tuhoutua auringon ultraviolettisäteiden vaikutuksesta. Haitallisten vaikutusten riskien hallintaa voidaan varmistaa kieltämällä säännöllinen kiinnipitäminen vesialueella. 3 LUKU KEMIKAALIT Yleistä Kemikaalien varastointi ja käsittely voi aiheuttaa päästöjä, jotka ilmenevät maaperän ja pohjaveden pilaantumisena. Kemikaaleja koskevilla määräyksillä pyritään ehkäisemään näitä haittoja. Pilaantumiselle herkille alueille on annettu kaikkein tiukimpia määräyksiä. Määräykset koskevat kemikaalien ja nestemäisten ongelmajätteiden säiliö- ja astiavarastointia. Ongelmajätteiden varastoinnista ja merkitsemisestä säädetään yleisesti valtioneuvoston päätöksessä ongelmajätteistä annettavista tiedoista sekä ongelmajätteiden pakkaamisesta ja merkitsemisestä (659/1996). Suurten kemikaalimäärien teollista varastointia säädellään lailla vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta (390/2005) sekä asetuksella vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista (59/1999). Myös pienempien kemikaalimäärien varastoinnille asetettavat yleiset vaatimukset ovat tarpeellisia, koska kemikaalien huolimattomasta varastoinnista aiheutuu merkittävä maaperän ja pohjaveden pilaantumisriski. Myös tankkauspaikat, joilla kemikaalia voi päästä maaperään, ovat riski ympäristölle, mistä syystä niille on asetettu vaatimuksia. Tankkauspaikoilla tarkoitetaan muita kuin kauppa- ja teollisuusministeriön vaarallisten kemikaalien käsittelystä ja varastoinnista jakeluasemalla antaman päätöksen (415/1998) mukaisia jakeluasemia. Ympäristönsuojelumääräykset koskevat tankkauspisteitä, joiden säiliöiden kokonaistilavuus on alle 10 m 3 ja sitä suuremmat käsitellään ympäristöluvassa. 16 Yleiset määräykset kemikaalien ja ongelmajätteiden käsittelystä Ympäristönsuojeluasetuksen 1 5) a) -kohdan mukaan ympäristölupa vaaditaan kun polttonesteiden jakeluaseman polttonesteiden säiliötilavuus on vähintään 10 m 3. Määräyksessä katsotaan tärkeäksi saada hallintaan myös tätä pienemmät riskikohteet.

14 14 Yksivaippaiset säiliöt ovat riski maaperälle ja pohjavedelle. Säiliön sijoittamisella suoja-altaaseen määräyksen mukaisesti voidaan estää kemikaalin pääsy maaperään onnettomuustilanteissa. Säiliöille ja niiden suoja-altaille voidaan rakentaa katos, jolla estetään sadevesien pääsy suojaaltaaseen. Jos suoja-altaalla ei ole katosta, altaaseen kertyvät sadevedet on käsiteltävä veden laadun edellyttämällä tavalla eli öljynerotuskaivolla jos kyse on polttoaineesta. Varastoitavaa kemikaalia saattaa joutua pieniä määriä suoja-altaaseen esimerkiksi säiliötä täytettäessä tai säiliöstä tankattaessa, jolloin hallitsematon suoja-altaan tyhjennys saattaa aiheuttaa ympäristön pilaantumista. Alle 500 litraa kemikaaleja voidaan varastoida ulkona varastopaikalla, jonka alusta on tiivis, jolloin onnettomuuden sattuessa kemikaalit eivät valu maaperään ja vuodot voidaan kerätä talteen. Allastusvaatimusta ei ole määrätty kun kyseessä on vähäisen kemikaalimäärän varastointi. Ulkopuolisten pääsy kemikaaliin on estettävä. Näin voidaan estää ilkivaltaa ja siitä aiheutuvaa ympäristön pilaantumista. Sisätiloissa olevilta kemikaalivarastoilta edellytetään turvallisuutta, jotta aineet eivät pääse karkaamaan varastosta millään tavoin. Nestemäisiä aineita varastoitaessa varastotilan tulee olla määräyksen mukaan allastettu astioiden vuotojen tai rikkoutumisen varalta. Kemikaalien pääsy maaperään on estettävä, jotta maaperä ei pääse pilaantumaan. Kemikaaleja ei saa päästä myöskään viemäriin, sillä ne voivat aiheuttaa haittoja viemäriverkostossa tai heikentää jätevedenpuhdistamon toimintaa. Laitosten, maatilojen ja vastaavien tankkauspaikat, joilla ei ole ympäristölupaa, on sijoitettava tiiviille alustalle siten, että polttonesteitä ei vuotojen seurauksena pääse maaperään. Tiivis alusta voi olla mm. teräsbetonia, asfalttia tai suojamuovia. Materiaalin tulee kestää polttonesteiden liuottavat vaikutukset. Mahdollisten vuotojen varalta säiliöiden läheisyydessä tulee olla imeytysainetta niin, että vuodot voidaan nopeasti kerätä talteen. Määräysten vaatimustaso vastaa tältä osin ympäristölupakäytäntöön vakiintunutta tasoa säiliötilavuudeltaan alle 10 m 3 :n tankkauspaikoilla. Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös öljysäiliöiden määräaikaistarkastuksista (344/1983) koskee vain pohjavesialueella olevia öljysäiliöitä. Huonokuntoiset polttoainesäiliöt ja muut kemikaalisäiliöt voivat rikkoutuessaan ja vuotaessaan aiheuttaa maaperän saastumista, joten tarkastamisvelvollisuus on määrätty myös muilla alueilla oleville säiliöille. Säiliöiden kunnon heikkeneminen voidaan tällöin havaita ajoissa ja estää vahinkojen syntyminen. Käytöstä poistetut ja vanhat vielä käytössä olevat polttoaine- ja kemikaalisäiliöt ovat riski maaperälle ja pohjavesille. Käytöstä poistettujen säiliöiden määrää ei tiedetä. Viranomaisilla ei ole myöskään tietoa siitä, onko säiliöt puhdistettu käytöstä poistettaessa. Jos säiliöitä ei ole puhdistettu

15 15 ja ne on jätetty maahan, on vaarana, että maaperä pilaantuu säiliöiden aikaa myöten rikkoutuessa. Lisäksi säiliö käytöstä poistettuna jo itsessään on jätettä, minkä maahan jättäminen on kiellettyä (Jätelaki 3 ja Lapin jätehuolto kuntayhtymän jätehuoltomääräykset 6 ). Määräyksessä edellytetään säiliöiden poistamista maaperästä, jotta vanhojen säiliöiden aiheuttamia ympäristöhaittoja voidaan estää. Säiliöt on tyhjennettävä ennen maaperästä poistamista, millä estetään polttoaineen tai kemikaalin joutuminen maaperään säiliön ja putkiston nostamisen yhteydessä. Polttoainetta tai muuta kemikaalia sisältävän säiliön jatkokäsittely on myös vaikeaa. Velvoite esittää todistus puhdistamisesta pyydettäessä viranomaiselle on tarpeen valvonnan kannalta. Kiinteiden öljy- ja kemikaalisäiliöiden käytöstä poistosta tulee ilmoittaa pelastusviranomaiselle, jotta poistoa voidaan valvoa. 17 Kemikaalien ja ongelmajätteiden käsittely pohjavesi- ja ranta-alueilla Pohjavesialueilla ja ranta-alueilla tarvitaan muita alueita tiukempia kemikaalien varastointia koskevia määräyksiä, jottei kemikaaleja pääse vähäisessäkään määrin pohja- tai pintavesiin. Kemikaalien varastointi maanalaisissa öljysäiliöissä on kokonaan kielletty, sillä niiden valvonta on maanpäällisiä säiliöitä hankalampaa. Maanpäällisissä säiliöissä kemikaaleja voidaan näillä alueilla varastoida, mutta niiden tulee olla kaksivaippaisia ja ne on varustettava ylitäytön estolaitteella ja vuodonilmaisujärjestelmällä. Pohjavesi- ja ranta-alueilla maaperäsuojausvaatimukset koskevat paitsi itse polttoainesäiliöitä, myös tankkauspaikkaa eli aluetta, jolla työkoneet tai ajoneuvot tankataan. Vaadittava tiivis alusta voi olla mm. teräsbetonia, asfalttia tai suojamuovi. Materiaalin tulee kuitenkin kestää polttonesteiden liuottavat vaikutukset. Mahdollisten vuotojen varalta säiliöiden läheisyydessä tulee olla imeytysainetta niin, että vuodot voidaan nopeasti kerätä talteen. Polttoaineiden ja muiden kemikaalien varastoinnin lisäksi myös sähkönjakelumuuntajien sisältämät öljyt ovat riski pohjaveden laadulle. Pohjavesialueilla sijaitseville jakelumuuntajien rakenteille on siksi määräyksessä asetettu erityisiä vaatimuksia. 4 LUKU JÄTTEIDEN HYÖDYNTÄMINEN JA KÄSITTELY SEKÄ LUMENKAATOPAIKAT 18 Lumenkaatopaikkojen sijoittaminen ja sulamisvesien käsittely Lumi ei ole jätettä, mutta lumi saattaa sisältää haitta-aineita, jotka voivat aiheuttaa pilaantumista lumenkaatopaikkojen lähiympäristössä. Määräyksessä on kielletty lumen vastaanottopaikan perustaminen pohjavesialueelle, vedenhankinnan kannalta tärkeän vesistön valuma-alueelle tai vesis-

16 16 töön. Näin estetään mahdollisten ympäristölle haitallisten aineiden pääsy suoraan vesistöön sekä imeytyminen pohjaveteen. Lumen mukana lumenkaatopaikoille kertyy roskia. Roskaantumisen välttämiseksi lumenläjityspaikan pitäjän on huolehdittava roskien siivoamisesta määräyksen mukaisesti heti lumen sulettua. Lumen läjittämisestä ja sulamisvesistä voi aiheutua lähiympäristöön lisäksi muitakin haittoja, joiden ehkäisemisestä on huolehdittava. Sulamisvesiä ei saa lumenläjitysalueilta johtaa suoraan vesistöön, vaan ne on esikäsiteltävä tai imeytettävä maaperään, jottei vesistöön pääse haitallisia aineita. 19 Rakennusten ja rakennelmien hävittäminen polttamalla sekä kulotus 5 LUKU PÖLYNTORJUNTA Jätelain 3 :n 1) -kohdan mukaan jätteellä tarkoitetaan ainetta tai esinettä, jonka sen haltija on poistanut tai aikoo poistaa käytöstä taikka on velvollinen poistamaan käytöstä. Tällä perusteella rakennus tai rakennelma, joka on poistettu, tai pitää poistaa käytöstä, on jätettä. Saman lain 6 :n kohdan 4) yleisen huolehtimisvelvollisuuden mukaan jätteestä tai jätehuollosta ei saa aiheutua vaaraa tai haittaa terveydelle tai ympäristölle. Jätteen poltto siihen suunnittelemattomissa rakenteissa tai avotulella ei ole jätteen hallittua käsittelyä ja siitä voi aiheutua haittaa ympäristölle. Kulotuksen kieltäminen taajaan rakennetulla alueella ympäristönsuojelumääräyksissä on tarpeen koska siihen liittyy paljon riskejä ja toistaiseksi sitä ei ole kielletty minkään muun säädöksen nojalla. Vastuu kulottamisen seurauksista on aina sytyttäjällä, mutta tällainen määräys selkeyttää että se on myös kunnanvaltuuston päätöksellä kielletty. Harvaan rakennetulla alueella kulotusta aikovan on myös hyvä tiedostaa toimintansa riskit. Vastuu on aina kulottajalla. Ympäristönsuojeluviranomainen ei myönnä lupaa kulotukseen. Yleistä Pöly aiheuttaa ympäristössä viihtyisyyshaittoja ja on haitallista ihmisten terveydelle. Ilmassa leijuva karkea pöly likaa ympäristöä ja aiheuttaa ihmisillä ärsytysoireita. Pienemmät hiukkaset ovat terveydelle haitallisempia ja aiheuttavat mm. hengitysoireita. Allergisille ja astmaa sairastaville hiukkaset ovat erityisen haitallisia. Pölyn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisemiseksi on annettu määräyksiä sellaisista toiminnoista ja tilanteista, joissa syntyy haitallisessa määrin pölyä. 20 Rakennus-, purku-, kunnossapito- ja puhtaanapitotöiden pölyntorjunta Maarakennus, talonrakennus ja erilaiset purkutyöt saattavat aiheuttaa huomattavaa paikallista pölyhaittaa. Määräyksessä on annettu rakennusja purkutöistä vastaaville velvoite estää pölyn leviäminen esimerkiksi kastelemalla, koteloimalla tai käyttämällä suojapeitteitä. Jos pölyävää ainesta leviää yleisille liikennealueille, se on poistettava, jottei pölystä aiheudu terveyshaittaa tai ympäristön likaantumista.

17 17 Rakennusten julkisivujen hiekkapuhalluksessa syntyy runsaasti pölyä. Määräyksen tavoitteena on estää haittojen syntyminen huolehtimalla pölyn torjunnasta mahdollisimman tehokkaasti suojapeitteiden avulla. Ainoastaan silloin, kun työ on hyvin vähäinen tai työkohde on syrjäinen, ovat haitat todennäköisesti niin vähäisiä, ettei suojapeitteitä välttämättä tarvita. Puhallushiekan viemäriin joutuminen on estettävä, jottei viemäri tukkeudu. Työkohteissa, joissa syntyy terveydelle ja ympäristölle erittäin haitallisia aineita, kuten asbestia, polykloorattuja bifenyylejä (PCB) tai raskasmetalleja sisältäviä kiinteitä jätteitä taikka pölyä, on noudatettava erityistä huolellisuutta. Rakennus-, korjaus- tai purkutöissä on riittävän tehokkaita työvälineitä ja -tekniikoita sekä suojausvälineitä käyttämällä varmistuttava siitä, ettei haitallisia aineita sisältäviä jätteitä tai pölyä leviä ympäristöön. 21 Liikenneväylien, pihojen ja pysäköintialueiden puhtaanapito 22 Tilapäinen murskaus ja louhinta Liikenneväylille, pihoille ja pysäköintialueille talvisin kertyvä hiekoitushiekka pölyää keväisin alueiden kuivuttua. Suuri osa ilman terveydelle ja viihtyvyydelle haitallisista hiukkasista on liikenteen ja tuulen nostattamaa katupölyä. Tämän vuoksi määräyksessä edellytetään, että hiekoitushiekat ja muu kiintoaines poistetaan viipymättä lumen sulettua. Poistoa ei saa tehdä niin, että aiheutetaan pölyn leviämistä ilmaan, koska tällä tavalla ainoastaan pahennetaan pölyhaittoja. Määräyksellä käytännössä kielletään asfaltoitujen alueiden koneellinen harjaus ilman vesikastelua sekä lehtipuhaltimien käyttö hiekan poistossa muilla kuin kasvillisuuden peittämillä alueilla. Mikäli haitallista pölyämistä aiheutuu muulloinkin kuin keväisin, on liikenneväylät, pihat ja pysäköintialueet puhdistettava. Puhdistaminen on tehtävä niin, ettei viemäriin joudu hiekkaa niin paljon, että viemäri tukkeutuu. Pohjavesialueiden ulkopuolella voidaan ilman ympäristölupaa tilapäisesti suorittaa murskausta alle 50 päivän ajan. Tilapäisestäkin murskauksesta aiheutuu kuitenkin huomattavia pölyhaittoja. Pölyhaittojen ehkäisemiseksi murskauslaitokset on varustettava joko pölynerottimella, tiiviillä pölykatteella tai kastelujärjestelmällä jos lähistöllä on häiriintyviä kohteita. Myös louhintatöissä voi aiheutua haitallista pölyämistä kalliota porattaessa ja porauspölyä käsiteltäessä. Poravaunut on tämän vuoksi varustettava pölynkeräyslaitteistolla. Pölynkeräyslaitteistoa ei saa tyhjentää räjäytyspaikalle, josta pöly voi helposti levitä ympäristöön.

18 18 6 LUKU MELUNTORJUNTA Yleistä Melu on yksi yleisimpiä ja tärkeimpiä elinympäristön laatua ja viihtyisyyttä heikentäviä tekijöitä. Melu on ääntä, jonka ihminen kokee epämiellyttävänä tai häiritsevänä tai joka on muulla tavoin ihmisen terveydelle vahingollista taikka hänen muulle hyvinvoinnilleen haitallista. Melu vaikuttaa monella tavalla kielteisesti ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin. Melu voi häiritä tai vaikeuttaa työskentelyä, lepoa ja nukkumista. 23 Meluilmoitusmenettely Ympäristönsuojelumääräyksissä on asetettu rajoituksia häiritsevää melua aiheuttaville toiminnoille. Määräysten mukaan toimittaessa tietyistä häiritsevää melua aiheuttavista toiminnoista ei tarvitse tehdä ympäristönsuojelulain 60 :n mukaista ilmoitusta. Eräistä erityisen häiritsevää melua ja tärinää aiheuttavista toimista ilmoitus tulee kuitenkin aina tehdä. Ilotulitukset ja sirkusnäytännöt ovat luonteeltaan kertaluontoisia ja lyhytkestoisia ja lisäksi sirkuksen sijainti on käytännössä muodostunut vakiintuneeksi koska sen tilantarve on aika suuri. Tavanomaista rakentamista tapahtuu jatkuvasti ja vaikka tekniikka onkin kehittynyt niin silti joihinkin työvaiheisiin tarvitaan työkaluja ja menetelmiä joista syntyy poikkeuksellista melua. Tavanomaisessa rakentamisessa tällaisen melun voidaan katsoa olevan niin tilapäistä että sen ei voida katsoa aiheuttavan sellaista häiriötä, joka vaatisi asiasta toistuvasti viranomaispäätöksen. Louhinta, räjäytystyö, lyöntipaalutus tai vastaava erityisen häiritsevä työ tai rakentaminen on katsottu mahdolliseksi rajata ympäristönsuojelulain 60 meluilmoitusmenettelyn ulkopuolelle, jos sen kesto on enintään 10 työpäivää. Lentonäytös kestää lähtökohtaisesti niin lyhyen aikaa että sen aiheuttama melu on todella tilapäinen. Tilapäisellä yleisölennätyksellä tarkoitetaan lennätystä, joka tapahtuu jonkun yleisötapahtuman yhteydessä. Tilapäisyys ja epäsäännöllisyys ovat eri asioita ja lentotoiminnassa tämä tarkoittaa sitä että pysyvien lentopaikkojen toimintaan ei riitä ympäristönsuojelulain 60 meluilmoitus (vrt. KHO:2008:79) vaan toiminta vaatii ympäristöluvan. Äänentoistolaitteita käytetään vakiintuneesti yleisötilaisuuksissa ja ulkoilmatapahtumissa. Määräyksissä on katsottu riittäväksi rajata vuorokautista käyttöaikaa ja tapahtumapaikan soveltuvuutta. Tapahtumapaikan soveltuvuudessa tulee punnita esim. sairaalan tai koulun läheisyys. Suurtilaisuudesta tulee aina tehdä ilmoitus viranomaiselle.

19 19 24 Häiritsevä melu yöaikaan Lepoon ja nukkumiseen tarvitaan rauhallisuutta ja hiljaisuutta ja siksi määräyksissä on katsottu tarpeelliseksi mainita erityisesti yöaikainen melu. Häiritsevää melua aiheuttavien koneiden ja laitteiden käyttö on kielletty yöaikaan klo asuntojen ja muiden sellaisten kohteiden läheisyydessä, joille työstä saattaa aiheutua haittaa tai häiriötä. Määräys ei koske välttämättömien tilapäisten töiden suorittamista, mikä tarkoittaa sitä että esimerkiksi lumitöitä voidaan suorittaa jos ennen klo 07 koska se on tarpeellista yhteisen edun toteuttamiseksi. 7 LUKU MUUT MÄÄRÄYKSET 25 Eläinten ruokinta Taajaan rakennettujen alueiden asuinkiinteistöjen pihalla tapahtuva lintujen ja muiden eläinten ruokinta tulee järjestää siten että vahinkoeläimet eivät pääse ruokintapaikalle. Lintuja ruokittaessa tulee ruuaksi tarkoitetut jyvät ja muut ainekset sijoittaa niille tarkoitettuun ruokinta-automaattiin tai vastaavaan laitteeseen. Eläimiä ei saa ruokkia heittämällä ruokaa sellaisenaan maahan. Kesäajaksi on ruokinta lopetettava ja ruokintapaikat puhdistettava. Hallitsemattomasta lintujen ja muiden eläinten ruokinnasta saattaa seurata haittaa. Paikalle voi tulla myös sellaisia haittaeläimiä, jotka aiheuttavat terveysriskiä ihmisille ja kotieläimille. 26 Poikkeaminen ympäristönsuojelumääräyksistä Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen, jona toimii Inarin sosiaali- ja terveyslautakunnan ympäristöjaosto voi ympäristönsuojelulain 19 :n 3 momentin mukaan myöntää poikkeuksen ympäristönsuojelumääräyksistä. Poikkeus voidaan myöntää ainoastaan perustellusta syystä. Lähtökohtana on, että ympäristönsuojelumääräyksistä poiketaan vain yksittäisissä tapauksissa. Lupaa poikkeamiseen tulee hakea kirjallisesti ja asia käsitellään hallintomenettelyä koskevan lainsäädännön mukaisesti. Poikkeus voidaan myöntää vain niissä tapauksissa, joissa hakija kykenee muulla hyväksyttävällä tavalla estämään ympäristön pilaantumisen. Jos poikkeamisesta aiheutuu ympäristön pilaantumista, ei lupaa voida myöntää. 27 Seuraamukset ympäristönsuojelumääräysten rikkomisesta tai laiminlyönnistä Pykälässä selvennetään ympäristönsuojelumääräysten rikkomisen seuraamuksia viittauksella ympäristönsuojelulain säännöksiin. Ympäristönsuojelulain 13 luvussa on valvontaa ja hallintopakkoa koskevia säännöksiä ja lain 116 :ssä on rangaistussäännökset ympäristönsuojelulain tai sen nojalla annettujen säännösten ja määräysten vastaisesta toiminnasta.