SUONENJOEN KAUPUNGIN YMPÄRISTÖNSUOJELUMÄÄRÄYSTEN PERUSTELUT

Transkriptio

1 Kaupunginvaltuusto SUONENJOEN KAUPUNGIN YMPÄRISTÖNSUOJELUMÄÄRÄYSTEN PERUSTELUT Ympäristönsuojelulain (86/2000) 19 :n mukaan kunnat voivat antaa kuntaa tai sen osaa koskevia ympäristönsuojelumääräyksiä. Määräyksillä täydennetään ympäristönsuojelua koskevaa lainsäädäntöä siten, että kunnan ympäristön erityispiirteet ja paikalliset olosuhteet saadaan otettua huomioon. Eräitä ympäristönsuojelulailla säädeltyjä toimintoja on jätetty määräysten ulkopuolelle. Määräykset kohdistuvat ensisijaisesti toimintoihin, joista aiheutuu hajapäästöjä. Kunnan ympäristönsuojelumääräykset perustuvat ympäristönsuojelulakiin tai sen nojalla annettuihin säädöksiin. Ympäristönsuojelulaissa on lueteltu ne asiat, joista kunnallisia ympäristönsuojelumääräyksiä voidaan antaa. Ympäristönsuojelumääräykset voivat ympäristönsuojelulain 19 :n 2 momentin mukaisesti koskea: 1) toimia, rajoituksia ja rakennelmia, joilla ehkäistään päästöjä tai niiden haitallisia vaikutuksia; 2) erityisen häiritsevän tilapäisen melun tai tärinän torjuntaa; 3) toimintojen sijoittumisen ympäristönsuojelullisia edellytyksiä asemakaava-alueen ulkopuolella; 4) alueita, joilla ympäristön erityisen pilaantumisvaaran vuoksi on kielletty jäteveden johtaminen maahan, vesistöön taikka ojaan, lähteeseen, tekolammikkoon tai vesilain 1 luvun 3 :n 1 momentin 6 kohdan mukaiseen noroon; 5) vyöhykkeitä ja alueita, joilla lannan ja lannoitteiden sekä maataloudessa käytettävien ympäristölle haitallisten aineiden käyttöä rajoitetaan; 6) valvontaa varten tarpeellisten tietojen antamista; sekä 7) vesien ja meriympäristön tilan parantamista koskevia toimia, jotka ovat vesienhoidon ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain mukaisen vesienhoitosuunnitelman tai merenhoitosuunnitelman mukaan tarpeellisia. Ympäristönsuojelumääräykset ovat ympäristönsuojelulain mukainen ohjauskeino. Ympäristönsuojelumääräyksiä vastaavia kunnallisia säädöksiä ovat jätelain (1072/1993) nojalla annetut jätehuoltomääräykset ja maankäyttö- ja rakennuslain (132/1999) nojalla annettu rakennusjärjestys. Lisäksi järjestyslaissa (612/2003) on joitakin ympäristönsuojelua sivuavia määräyksiä ja myös kaavamääräykset voivat koskea ympäristönsuojelua. Ympäristönsuoje-

2 2 lumääräysten valmistelussa on pyritty välttämään eri määräysten väliset ristiriidat. Paikalliset olosuhteet Määräyksissä on otettu huomioon ympäristönsuojelullisesti erityishuomiota vaativat alueet, joille annetaan muutamia näitä alueita koskevia, yleensä yleismääräystä ankarampia määräyksiä pilaantumisen ehkäisemiseksi. Näitä erityishuomioita vaativia alueita ovat esim. I- ja II- luokan pohjavesialueet sekä talousveden hankinnan kannalta tärkeät vedenottamot ja talousvesikaivot. Suonenjoella Lintharju ( ) on veden hankinnan kannalta tärkeä pohjavesialue (I luokka). Myös vedenottamokäytössä oleva Honkamäki ( , kallioporakaivo) sekä ei käytössä oleva Rieponlahti ( , kallioporakaivo) ovat vedenhankintaa varten tärkeitä pohjavesialueita. Veden hankintaan soveltuvia pohjavesialueita (II luokka) ovat Viipperonharju A ja B ( A ja B), Hukkasenharju ( ), Tuikkasenkangas ( ) sekä Eteläkangas ( ). Laajin vedenhankintakäytössä oleva pohjavesialue on Lintharju, jossa on kolme vedenottamoa (Kaatro, Tolmuslampi sekä Saunataival). Vedenhankinnan kannalta merkittävät pohjavesialueet lukuun ottamatta kallioporakaivoja on rajattu ympäristönsuojelumääräysten liitteenä olevaan karttaan. Pohjavesien pilaantumisen estämiseksi on pohjavesialueille annettu muita alueita tiukempia määräyksiä mm. jätevesien käsittelystä ja lannoituksesta. Pintavesien pilaantumisen estämiseksi on ranta-alueille asetettu erityisiä määräyksiä, jotka koskevat mm. jätevesien käsittelyä, lannoitusta sekä moottoriajoneuvojen, koneiden ja laitteiden pesua sekä mattojen pesua. Taajaan rakennetuilla alueilla ympäristönsuojelumääräykset ovat tarpeen erityisesti terveyshaittojen ehkäisemiseksi ja viihtyisyyden turvaamiseksi. 1 LUKU YLEISET MÄÄRÄYKSET 1 Tavoite Ympäristönsuojelumääräysten yleinen tavoite on ympäristön pilaantumisen ehkäiseminen sekä pilaantumisesta aiheutuvien haittojen poistaminen ja vähentäminen. Perusteena ovat paikalliset olosuhteet sekä taajamissa että haja-asutusalueilla.

3 3 2 Määräysten antaminen ja valvonta Ympäristönsuojelulain 21 :n 1 momentin mukaan kunnalle kuuluvista ympäristönsuojelulain mukaisista lupa- ja valvontatehtävistä huolehtii kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetun lain (64/1986) mukainen kunnan ympäristönsuojeluviranomainen. Tämän lain 5 :n 1 momentin mukaan ympäristönsuojeluviranomaisen tehtävät hoitaa kunnan määräämä toimielin, joka Suonenjoen kaupungissa on ympäristölautakunta. Ympäristölautakunta voi siirtää sille kuuluvaa ratkaisuvaltaa alaiselleen viranhaltijalle siten kuin ympäristönsuojelulain 21 :ssä ja kuntien ympäristönsuojelun hallinnosta annetun lain (64/1986) 7 :ssä on säädetty. 3 Määräysten soveltaminen ja suhde muihin määräyksiin 4 Määritelmät Ympäristönsuojelumääräykset ovat voimassa koko kaupungin alueella. Lisäksi on annettu joitakin erityisalueita, kuten taajaan rakennettuja alueita sekä pohjavesi- ja ranta-alueita, koskevia määräyksiä. Ympäristönsuojelulain 19 :n 1 momentin mukaisesti määräykset eivät voi koskea ympäristönsuojelulain nojalla ympäristöluvanvaraista toimintaa taikka 61, 62 tai 78 :n mukaan ilmoitusvelvollista toimintaa tai 65 :n mukaan rekisteröitävää toimintaa eikä puolustusvoimien toimintaa. Ympäristönsuojelumääräykset sitovat kuntalaisten ohella myös viranomaisia. Viranomaisten tulee määräysten soveltamisalaa koskevaa lupa-asiaa ratkaistaessa tai muuta viranomaispäätöstä tehtäessä ottaa huomioon, mitä kyseisestä asiasta on ympäristönsuojelumääräyksissä säädetty. Ympäristönsuojelumääräyksissä on määritelty ne termit, joita käytetään ja joiden ymmärtäminen on tärkeää määräyksiä sovellettaessa. Keskeisimpiä termejä ovat taajaan rakennettu alue, pohjavesialue, ranta-alue, vesistö ja vesihuoltolaitoksen toiminta-alue. Kaikki nämä termit viittaavat alueisiin, joilla on niiden erityispiirteiden vuoksi tarpeen antaa muista alueista poikkeavia määräyksiä ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi. Ympäristönsuojelumääräysten tarkoittamia taajaan rakennettuja alueita ovat asemakaavoitetut alueet tai maankäyttö- ja rakennuslain 16 :n mukaiset suunnittelutarvealueet. Pohjavesialueilla tarkoitetaan Suonenjoen vedenhankinnan kannalta merkittäviä alueita, joiden rajaukset ovat yhtenevät Suomen

4 4 ympäristökeskuksen valtakunnallisen luokituksen kanssa. Alueiden rajaukset lukuun ottamatta kallioporakaivoja (Honkamäki, Rieponlahti) on esitetty ympäristönsuojelumääräysten liitteessä 1. Ranta-alueella tarkoitetaan vesistöjen ranta-alueita, joilla on lähinnä vesiensuojelun kannalta tarpeen antaa ympäristönsuojelumääräyksiä. Kyse ei ole maankäyttö- ja rakennuslain 72 :n tarkoittamasta ranta-alueesta tai rantavyöhykkeestä. Ranta-alueilla tehtäviä toimenpiteitä on tarpeen rajoittaa pintavesien pilaantumisen estämiseksi. Vesilain 1 luvun mukaan vesistöllä tarkoitetaan järveä, lampea, jokea, puroa ja muuta luonnollista vesialuetta sekä tekojärveä, kanavaa ja muuta vastaavaa keinotekoista vesialuetta. Vesistönä ei kuitenkaan pidetä noroa, ojaa ja lähdettä. Määritelmissä on lisäksi selitetty, mitä tarkoitetaan talousjätevedellä, sekä jätevesilietteellä. Talousjätevedellä tarkoitetaan määritelmän mukaisesti asuntojen, toimistojen, liikerakennusten ja laitosten vesikäymälöistä, keittiöistä, pesutiloista ja niitä vastaavista tiloista ja laitteista peräisin olevaa jätevettä. Talousjätevettä on myös vastaava elinkeinotoiminnasta peräisin oleva jätevesi. Jätevesilietteeksi on määritelty puhdistamo-, saostuskaivo- ja umpikaivoliete, joka on hygienisoitu eli käsitelty mikrobiologisesti turvalliseksi. Käsittelyllä tarkoitetaan Elintarviketurvallisuusviraston hyväksymää käsittelyä (stabilointi) eli esimerkiksi mädätystä, kalkkistabilointia tai lahotusta. Jäteveden puhdistusvaatimuksista käytetään nimityksiä perustaso ja tehostettu taso. Perustaso vastaa hajajätevesiasetuksen (209/2011) 3 :n mukaisia vähimmäisvaatimuksia ja tehostettu taso puolestaan asetuksen 4 :n mukaista jätevesien ohjeellista puhdistustasoa pilaantumiselle herkillä alueilla. Hajajätevesiasetusta sovelletaan myös viemäriverkoston ulkopuolisiin pieniin jätevedenpuhdistamoihin, jotka eivät vaadi ympäristölupaa (asukasvastineluku, AVL, on suurempi kuin kymmenen, mutta alle 100). Kyseisistä puhdistamoista käytetään nimitystä erityisen kuormittava kohde, millä tarkoitetaan yhteispuhdistamoita, oppilaitosten ja elinkeinotoiminnan puhdistamoita, joiden jätevesi ominaisuuksiltaan ja koostumukseltaan vastaa asumisessa syntyvää jätevettä. Yhden omakotitalon AVL eli asukasvastineluku on 5. AVL 10 ylittävä kuormitus tarkoittaa, että yhteispuhdistamossa käsitellään vähintään kolmen kiinteistön jätevedet.

5 5 2 LUKU VESIENSUOJELU JA JÄTEVESIEN JOHTAMINEN Yleistä Erilaisissa toiminnoissa, kuten asumisessa, maataloudessa ja teollisuudessa muodostuvat jätevedet voivat aiheuttaa pohja- ja pintavesien pilaantumista sekä erilaisia terveyshaittoja. Jätevesien käsittelystä säädetään muun muassa ympäristönsuojelulaissa ja sen nojalla annetuissa säädöksissä. Haittojen ehkäisemiseksi ympäristönsuojelumääräyksissä annetaan tarkentavia ja täydentäviä määräyksiä muun muassa jätevesien käsittelystä sekä lannoitteiden ja torjunta-aineiden levittämisestä. Ympäristönsuojelulain 27 b :ssä on säädetty jätevesien yleinen puhdistamisvelvollisuus; jos kiinteistöä ei ole liitetty vesihuoltolaitoksen viemäriin eikä toimintaan tarvita ympäristölupaa, jätevedet on johdettava ja käsiteltävä niin, ettei niistä aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa. Muut kuin vesikäymälän jätevedet voidaan kuitenkin johtaa puhdistamatta maahan silloin kun niiden määrä on vähäinen eikä niistä aiheudu ympäristön pilaantumisen vaaraa (YSL 27 2 momentti). Ympäristönsuojelumääräysten lähtökohtana on, että kantoveden varassa olevan rakennuksen jätevesimäärä on niin pieni, ettei erityistä jätevesien käsittelyä tarvita. Vesihuoltolain (119/2001) 10 :n mukaan vesihuoltolaitoksen toiminta-alueella olevan kiinteistön on liityttävä jätevesiviemäriin. Vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla kiinteistöjen talousjätevesien käsittelyä koskee valtioneuvoston asetus 209/2011 (ns. hajajätevesiasetus). Ympäristönsuojelumääräysten jätevesien käsittelyvaatimuksia sovelletaan vesihuoltolaitosten toiminta-alueilla kiinteistöihin, jotka kunnan ympäristönsuojeluviranomainen on vapauttanut vesihuoltolain 11 :n nojalla liittymisvelvollisuudesta vesihuoltolaitoksen jätevesiviemäriin. 5 Yleiset määräykset talousjätevesien käsittelystä vesihuoltolaitosten viemäriverkostojen ulkopuolisilla alueilla Hajajätevesiasetuksessa (209/2011) on annettu vähimmäisvaatimustaso jäteveden puhdistamiselle. Pilaantumiselle herkillä alueilla tasoa on tarpeen kunnallisilla määräyksillä paikallisesti tehostaa. Määräyksessä on määritelty Suonenjoella noudatettavat talousjätevesien puhdistusvaatimukset. Pohjavesi- ja ranta-alueiden ulkopuolella talousjätevesiltä edellytetään hajajätevesiasetuksen 3 :n mukaista käsittelyä, josta ympäristönsuojelumääräyksissä käytetään nimitystä perustaso. Erityisen kuormittavissa kohteissa ja alle 5000 m 2.n rakennuspaikoilla talousvesien puhdistuksessa on saavutettava hajajätevesiasetuksen 4 :n mukainen ohjeellinen puhdistustaso, jota näissä määräyksissä kutsutaan nimellä tehostettu

6 6 taso. Suurin osa Suonenjoen alueesta kuuluu perustason käsittelyvaatimusten alueeseen. Ympäristövaliokunnan mietinnön (18/2010) mukaisesti asetuksen jätevesien vähimmäiskäsittelyvaatimukset soveltuvat alueille, jotka sijaitsevat kaukana ranta-alueista, tärkeistä pohjavesialueista ja muista pilaantumisvaaraltaan herkistä alueista. Ympäristönsuojelumääräyksissä rantavyöhykkeeksi on määritetty 100 m vesistöstä. Tarkkaa vesistökohtaista etäisyysmääritystä on käytännössä mahdoton tehdä ja siksi on lähtökohdaksi otettu yhtenäinen käytäntö kaikille vesistöille. Puhdistettujen jätevesien purkupaikat on sijoitettava määräyksen mukaisesti riittävän suojavyöhykkeen päähän pilaantumiselle herkistä kohteista. Riittävät suojaetäisyydet ovat tarpeen, koska jätevedet voivat aiheuttaa talousveden pilaantumista ja vesistöjen rehevöitymistä. Jätevedenkäsittelylaitteiston ja tien välinen vähimmäissuojaetäisyys on määritelty, jottei tienpito vahingoita jätevedenkäsittelyjärjestelmää. Suojaetäisyydellä tontin rajaan ehkäistään mm. naapureille aiheutuvia hajuhaittoja. Maasuodattamoa ja maahanimeyttämöä koskevat suojakerrokset ovat tarpeen pohjaveden suojelemiseksi. Määräystä sovelletaan rakennettaessa uusia jätevesijärjestelmiä ja uusittaessa vanhoja jätevesijärjestelmiä. Saunarakennukset saattavat sijaita niin lähellä rantaviivaa, ettei jäteveden purkupaikan sijoittaminen vaaditun suojaetäisyyden päähän vesistöstä ole kohtuullisin kustannuksin mahdollista. Jos saunarakennuksessa syntyvien jätevesien määrä on vähäinen eli rakennus on kantoveden varassa, voidaan jätevedet määräyksen mukaisesti imeyttää lähemmäksi kuin 20 metriä rantaviivasta. Vesien pilaantumisen estämiseksi vähäisiäkään vesiä ei saa johtaa suoraan vesistöön eikä saunan ja rantaviivan väliselle alueelle. 6 Talousjätevesien käsittely pohjavesi- sekä ranta-alueilla Pohjavesialueilla ja ranta-alueilla on jätevesien käsittelylle annettu muita alueita tiukempia määräyksiä. Pohjavesialueilla pohjaveden hyvä laatu on tarpeen turvata erittäin tehokkaasti. Maahan imeyttäminen pohjavesialueella on pääsääntöisesti kielletty. Vähäiset jätevedet kantoveden varassa olevista saunarakennuksista voidaan kuitenkin imeyttää maaperään. Pohjavesialueilla maaperä on yleisesti hyvin vettä läpäisevää, jolloin maahan imeytymään pääsevä jätevesi kulkeutuu helposti pohjaveteen ja aiheuttaa riskin pohjaveden pilaantumiselle. Ranta-alueilla jätevesijärjestelmien tulee täyttää kiinteistön koosta riippumatta hajajätevesiasetuksen 4 :n mukainen tehostettu puhdistustaso, jolla varmistetaan, ettei jätevedestä aiheudu pinta- ja pohjavesien pilaantumiseen vaaraa.

7 7 Uusien vesikäymälöiden rakentaminen on kielletty saariin, joihin ei ole ympärivuotista tieyhteyttä. Vesikäymäläjärjestelmät edellyttävät lietteiden säännöllistä poistamista. Saarista, joihin ei ole tieyhteyttä, lietteiden poiskuljetusta asianmukaiseen käsittelyyn ei ole turvattu riittävästi. Nykyisiä vesikäymälöitä voidaan näillä alueilla käyttää niin kauan, kunnes kiinteistössä tehdään laajamittaisia korjaus- tai muutostöitä, jotka edellyttävät rakentamista koskevaa lupaa tai ilmoitusta. Talousjätevesien käsittelyvaatimuksista voidaan poiketa, jos ympäristöön aiheutuva kuormitus on vähäinen ja käsittelyjärjestelmän parantamisen edellyttämät toimet ovat kiinteistön haltijalle kohtuuttomia (YSL 27 d ). Vanhat järjestelmät on saatettava hajajätevesiasetuksen mukaisiksi mennessä. Myös aikataulusta voidaan poiketa edellä olevalla perusteella. 7 Eläinsuojien ja maitohuoneiden jätevedet Karjasuojien ja maitohuoneiden pesuvesiä ei ympäristön pilaantumisen ehkäisemiseksi saa johtaa käsittelemättöminä maastoon tai vesistöön, vaan ne on joko käsiteltävä sopivalla jäteveden puhdistusmenetelmällä tai johdettava virtsa- tai lietesäiliöön. Tavanomaiset asumisjätevesille tarkoitetut puhdistamismenetelmät eivät sovi sellaisenaan karjasuojien ja maitohuoneen jätevesien käsittelyyn, koska maitohuoneen jätevedet sisältävät huomattavasti asumisjätevesiä enemmän ravinteita ja orgaanista ainesta. Jätevesijärjestelmän on oltava tämän tyyppisille jätevesille suunniteltu, jotta puhdistustulos olisi riittävä. Puhdistamoratkaisun ohella hyväksyttävää on myös pesuvesien johtaminen virtsa- tai lietesäiliöön, koska tällöin jäteveden sisältämät ravinteet saadaan hyötykäyttöön peltolevityksen avulla. Asumisjätevesien sisältämät ihmisperäiset mikrobit ovat patogeenisempiä kuin eläinsuojan ja maitohuoneen pesuvesien ja lannan eläinperäiset mikrobit. Tämän vuoksi asuinkiinteistön tai eläinsuojan vesikäymäläjätevesien johtaminen virtsa- tai lietesäiliöön ei ole suositeltavaa. Jos näin kuitenkin tehdään, on liete ennen peltolevitystä tehtävä mikrobiologisesti turvalliseksi hygienisoimalla, jolla tarkoitetaan lietteen käsittelyä mädättämällä, kalkkistabiloimalla, lahottamalla tai muulla Elintarviketurvallisuusviraston (Evira) hyväksymällä menettelyllä. Jos virtsa- tai lietesäiliöön johdetaan ainoastaan eläinsuojan WC:n jätevesiä, riittää mikrobiologisen turvallisuuden varmistamiseksi toiminnanharjoittajan omavalvonta esimerkiksi näytteenoton avulla.

8 8 8 Moottoriajoneuvojen, koneiden ja laitteiden sekä mattojen pesu 9 Veneiden pesu ja huolto Ajoneuvojen, koneiden ja vastaavien laitteiden pesu katu- ja tiealueilla sekä muilla yleisessä käytössä olevilla alueilla, kuten paikoitusalueilla, puistoissa, virkistysalueilla tai uimarannoilla voi vähentää näiden alueiden yleistä viihtyisyyttä ja virkistyskäyttöön soveltumista. Tämän vuoksi ajoneuvojen pesu ja huolto on kielletty yleisillä, muilla kuin tähän tarkoitukseen erikseen varatuilla alueilla.. Moottoriajoneuvojen, koneiden ja laitteiden pesuvedet ovat jätevesiä, jotka on käsiteltävä kuten muutkin jätevedet. Mikäli ajoneuvoja ja koneita pestään kiinteistöllä pelkällä vedellä tai miedoilla pesuaineilla, vesi sisältää vain vähäisiä määriä haitta-aineita. Tällaisissa tapauksissa jätevedet voidaan imeyttää maahan tai johtaa sadevesi- tai jätevesiviemäriin. Vesiä maaperään imeytettäessä tai maastoon johdettaessa on kuitenkin aina pidettävä huoli siitä, ettei aiheuteta ympäristön pilaantumista. Harvoin tapahtuvalla pesulla tarkoitetaan satunnaista, muutaman kerran kesässä tapahtuvaa pesua. Mikäli pesuaineet sisältävät hiilivetyliuottimia, kuten teollisuusbensiiniä tai lakkabensiiniä, jätevedet on johdettava hiekan- ja öljynerotuskaivoissa esikäsiteltyinä jätevesiviemäriin. Ammattimaisessa tai muussa usein toistuvassa pesussa jätevesimäärät ovat suuria, vaikkei hiilivetyliuottimia sisältäviä pesuaineita käytettäisikään. Ainoa hyväksyttävä jäteveden käsittelytapa on tällöin jäteveden johtaminen jätevesiviemäriin riittävästi esikäsiteltynä. Jätevesien esikäsittely hiekan- ja öljynerotuskaivoissa on tarpeen viemäriverkoston toiminnan turvaamiseksi. Ranta-alueella sijaitsevilta mattojen pesupaikoilta ei pesuaineita sisältäviä vesiä saa johtaa suoraan vesistöön, sillä ne voivat aiheuttaa vesien pilaantumista. Veneiden pesussa syntyy samantyyppisiä jätevesiä kuin autojen ja muiden koneiden pesussa, joten jätevesien käsittelyssä tulee noudattaa samankaltaisia määräyksiä. Käytettäessä hiilivetyliuottimia sisältäviä pesuaineita jätevedet on johdettava esikäsiteltyinä jätevesiviemäriin. Veneet voidaan pestä hiilivetyliuottimia sisältämättömillä pesuaineilla talvisäilytyspaikoilla, joissa jätevedet voidaan imeyttää maaperään tai johtaa sadevesiviemäriin. Kun veneitä pestään satunnaisesti pelkällä vedellä, voidaan pesuvedet johtaa suoraan vesistöön. Veneiden talvisäilytyspaikoilla hiotaan veneitä, joiden pohjissa käytetään ainakin toistaiseksi yleisesti haitallisia aineita ja yhdisteitä sisältäviä maaleja. Jos hiontajätteet jäävät maaperään, ne

9 9 voivat aiheuttaa maaperän pilaantumista. Maaperän pilaantumisen estämiseksi maalijätteet on saatava talteen. 10 Eläinten jaloittelualueet sekä lannoitteiden ja torjunta-aineiden käyttö Typpilannoitteiden ja lannan levitystä säädellään valtioneuvoston asetuksessa maataloudesta peräisin olevien nitraattien vesiin pääsyn rajoittamisesta (931/2000). Vesistöjen sekä pohjaveden pilaantumisen ehkäisemiseksi on tietyillä alueilla kuitenkin tarpeen rajoittaa lannoitteiden, torjunta-aineiden ja lannoitteena käytettävän jätevesilietteen levitystä asetuksessa säädettyä tiukemmin. Määräyksessä on lisäksi asetettu velvoitteita jaloittelualueiden hoidosta ja sijoittamisesta. Jaloittelualueet ovat alueita, joita käytetään eläinten jaloitteluun ja joita eläimet eivät laidunna. Jaloittelualueet ovat usein pinta-alaltaan melko pieniä, eikä niissä ole kasvipeitettä. Eläimiä jaloitellaan niissä yleensä ympäri vuoden. Kasvipeitteen puuttumisen ja lannan kertymisen vuoksi jaloittelualueet voivat aiheuttaa ravinteiden ja bakteerien kulkeutumista pohja- ja pintavesiin Haittojen estämiseksi lanta on siivottava kaiken kokoisilta jaloittelualueilta tiivispohjaiseen lantalaan säännöllisesti. Erityisen tärkeää on huolehtia lannan poistamisesta alueilta, joilla eläimet oleskelevat kaikkein eniten. Jos jaloittelualue on maapohjainen, on pintamaat uusittava aika ajoin, koska pintamaahan sekoittuva lanta voi aiheuttaa ravinnepäästöjä ympäristöön. Ympäristönsuojelumääräyksissä annettujen velvoitteiden lisäksi suositellaan noudatettavan maa- ja metsätalousministeriön rakentamismääräyksiä ja -ohjeita (MMM-RMO C4) jaloittelualueista. Jaloittelualueet sekä lannoitteiden ja torjunta-aineiden levittäminen talousveden hankintaan käytettävien lähteiden ja kaivojen läheisyydessä voivat aiheuttaa veden pilaantumista ja terveyshaittoja. Määräyksessä on tämän vuoksi asetettu suojavyöhykkeet, joiden avulla ehkäistään ravinteiden ja haitallisten bakteerien pääsy talousveteen. Nitraattiasetus (931/2000) suosittaa, että talousvesikaivojen ja lähteiden ympärille jätetään metrin suojavyöhyke käsittelemättä kotieläinten lannalla. Vesistöjen ranta-alueilla tapahtuva lannan, virtsan, puristenesteen ja jätevesilietteen levitys voi aiheuttaa pintavesien pilaantumista. Määräyksissä on tämän vuoksi asetettu suojavyöhyke, jonka avulla voidaan vähentää ravinteiden pääsyä vesiin. Vedenhankintaan käytettävien ja siihen soveltuvien tärkeiden pohjavesialueiden veden laatu on turvattava. Pohjavesiin joutuvien huuhtoutumien estämiseksi on määräyksessä kielletty lannan, virtsan ja puristenesteen levittäminen näillä alueilla Jätevesilietteen levitys on kielletty, jotta voidaan varmistua siitä, ettei pohjave-

10 10 teen pääse haitallisia mikrobeja. Säilörehun puristeneste voi pohjaveteen joutuessaan pilata veden pitkiksi ajoiksi. Pohjaveden laatua vaarantavat myös torjunta-aineet, joiden käyttöä säätelee kasvinsuojelulaki. Pohjavesialueilla ei lain mukaan saa käyttää ympäristölle erityistä vaaraa aiheuttavia valmisteita, joille on annettu ns. pohjavesirajoituslauseke. Suojavyöhykkeitä koskevat määräykset eivät estä alueiden käyttöä viljelyyn, vaan ohjaavat lannoitteiden käyttöä. Määräykset eivät myöskään ole ristiriidassa EU:n ympäristötukisäädösten kanssa. 3 LUKU KEMIKAALIT Yleistä Kemikaalien varastointi ja käsittely voi aiheuttaa päästöjä, jotka ilmenevät maaperän ja pohjaveden pilaantumisena. Kemikaaleja koskevilla määräyksillä pyritään ehkäisemään näitä haittoja. Pilaantumiselle herkille alueille on annettu kaikkein tiukimpia määräyksiä. Määräykset koskevat kemikaalien ja nestemäisten ongelmajätteiden säiliö- ja astiavarastointia. Ongelmajätteiden varastoinnista ja merkitsemisestä säädetään yleisesti valtioneuvoston päätöksessä ongelmajätteistä annettavista tiedoista sekä ongelmajätteiden pakkaamisesta ja merkitsemisestä (659/1996). Suurten kemikaalimäärien teollista varastointia säädellään lailla vaarallisten kemikaalien ja räjähteiden käsittelyn turvallisuudesta (390/2005) sekä asetuksella vaarallisten kemikaalien teollisesta käsittelystä ja varastoinnista (59/1999). Myös pienempien kemikaalimäärien varastoinnille asetettavat yleiset vaatimukset ovat tarpeellisia, koska kemikaalien huolimattomasta varastoinnista aiheutuu merkittävä maaperän ja pohjaveden pilaantumisriski. Myös tankkauspaikat, joilla kemikaalia voi päästä maaperään, ovat riski ympäristölle, mistä syystä niille on asetettu vaatimuksia. Tankkauspaikoilla tarkoitetaan muita kuin kauppa- ja teollisuusministeriön vaarallisten kemikaalien käsittelystä ja varastoinnista jakeluasemalla antaman päätöksen (415/1998) mukaisia jakeluasemia. Ympäristönsuojelumääräykset koskevat tankkauspisteitä, joiden säiliöiden kokonaistilavuus on alle 10 m Yleiset määräykset kemikaalien ja vaarallisten jätteiden käsittelystä Kemikaalien säilyttäminen yksivaippaisissa säiliöissä tai astiavarastoissa on riski maaperälle ja pohjavedelle. Sijoittamalla säiliöt määräyksen mukaisesti suoja-altaaseen voidaan estää kemikaalin pääsy maaperään onnettomuustilanteissa. Säiliöille ja niiden suoja-altaille voidaan rakentaa katos, jolla estetään sadevesien pääsy suoja-altaaseen. Jos suoja-altaalla ei ole katosta, altaaseen kertyvät sadevedet on käsiteltävä veden laadun edellyttä-

11 11 mällä tavalla. Varastoitavaa kemikaalia saattaa joutua pieniä määriä suoja-altaaseen esimerkiksi säiliötä täytettäessä tai säiliöstä tankattaessa, jolloin hallitsematon suoja-altaan tyhjennys saattaa aiheuttaa ympäristön pilaantumista. Alle 500 litraa kemikaaleja voidaan varastoida ulkona varastopaikalla, jonka alusta on niin tiivis, etteivät kemikaalit onnettomuuden sattuessa valu maaperään, vaan vuodot voidaan kerätä talteen. Ulkopuolisten pääsy kemikaalien varastopaikoille on estettävä. Näin voidaan estää ilkivaltaa ja siitä aiheutuvaa ympäristön pilaantumista. Varastoitaessa nestemäisiä aineita sisätiloissa, tulee varastotilan olla määräyksen mukaan allastettu astioiden vuotojen tai rikkoutumisen varalta. Kemikaaleja ei saa päästä maaperään eikä viemäriin, sillä ne voivat aiheuttaa haittoja viemäriverkostossa tai heikentää jätevedenpuhdistamon toimintaa. Laitosten, maatilojen ja vastaavien polttoainesäiliöt on varustettava lapon- ja ylitäytönestolla. Säiliöt sekä tankkaus- ja täyttöpaikat, on sijoitettava tiiviille, polttonesteiden liuottavat vaikutukset kestävälle alustalle. Tiivis alusta voi olla mm. teräsbetonia, asfalttia tai suojamuovia. Materiaalin tulee kestää polttonesteiden liuottavat vaikutukset. Määräys ei koske venesatamien laitureilla sijaitsevia tankkauspaikkoja, koska niitä ei pysty käytännössä suojaamaan. Mahdollisten vuotojen varalta säiliöiden läheisyydessä tulee olla imeytysainetta niin, että vuodot voidaan nopeasti kerätä talteen. Vaatimus kiinteistön lämmitysöljysäiliön täyttöpaikan suojaamisesta olisi kohtuuton niiden vähäisen käytön takia. Kauppa- ja teollisuusministeriön päätös öljysäiliöiden määräaikaistarkastuksista (344/1983) koskee vain pohjavesialueella olevia öljysäiliöitä. Polttoaine- ja kemikaalisäiliöt voivat rikkoutuessaan aiheuttaa maaperän pilaantumista, joten tarkastamisvelvollisuus on määrätty myös muilla alueilla oleville säiliöille. Tarkastuksen suorittajalla on oltava riittävä asiantuntemus. Käytöstä poistetut ja vielä käytössä olevat vanhat polttoaine- ja kemikaalisäiliöt ovat riski maaperälle. Maahan jätetyt puhdistamattomat säiliöt saattavat rikkoutuessaan aiheuttaa maaperän pilaantumista. Ympäristöhaittojen estämiseksi vanhat säiliöt on tyhjennettävä ja poistettava maaperästä. Tyhjentämisellä estetään polttoaineen ja kemikaalin joutuminen maaperään säiliön ja putkiston nostamisen yhteydessä. Velvoite esittää todistus puhdistamisesta pyydettäessä viranomaiselle on tarpeen valvonnan kannalta. Kiinteiden öljy- ja kemikaalisäiliöiden käytöstä poistosta tulee ilmoittaa ympäristöviranomaiselle, jotta poistoa voidaan valvoa. Poistovelvollisuudesta on mahdollista hakea poikkeusta, mikäli poistaminen on teknisesti vaikeaa tai muutoin kohtuutonta.

12 12 12 Kemikaalien käsittely ja vaarallisten jätteiden varastointi pohjavesi- ja rantaalueilla Pohjavesialueilla ja ranta-alueilla tarvitaan muita alueita tiukempia kemikaalien varastointia koskevia määräyksiä kemikaalien ja vaarallisten jätteiden varastoinnille, jottei niitä pääse vähäisessäkään määrin pohja- tai pintavesiin. Edellä mainittujen aineiden varastointi maanalaisissa öljysäiliöissä on kokonaan kielletty, sillä niiden valvonta on maanpäällisiä säiliöitä hankalampaa. Maanpäällä sijaitsevien säiliöiden tulee olla kaksivaippaisia ja ne on varustettava ylitäytön estolaitteella ja vuodonilmaisujärjestelmällä. Tankkaus- ja täyttöpaikat tulee suojata tiiviillä, kemikaaleja läpäisemättömällä pinnoitteella. Vaadittava tiivis, polttoaineiden liuottavat vaikutukset kestävä alusta voi olla muun muassa. teräsbetonia, asfalttia tai suojamuovia. Vuotojen varalta säiliöiden läheisyydessä tulee olla riittävästi imeytysainetta. Myös sähkönjakelumuuntajien sisältämät öljyt ovat riski pohjaveden laadulle. Pohjavesialueilla sijaitseville jakelumuuntajien rakenteille on siksi määräyksessä asetettu erityisiä vaatimuksia. Maalämpöjärjestelmät voivat aiheuttaa pohjaveden pilaantumista suoraan kaivorakenteisiin valuvien pintavesien vuoksi tai haitallisten lämmönsiirtoaineiden vuotojen seurauksena. Pohjavesialueille rakennettavissa lämpökaivoissa pintavesien suora pääsy pohjaveteen tulee estää asianmukaisesti tehtyjen kaivorakenteiden avulla. Lämmönsiirtoon tulee käyttää sellaisia aineita, jotka ovat haitattomia ympäristölle ja pohjavesille. Porauslietettä ei sen aiheuttamien haittojen vuoksi saa johtaa kadulle, puistoihin eikä vesialueille. 4 LUKU LUMEN VASTAANOTTO 13 Lumenkaatopaikkojen sijoittaminen ja sulamisvesien käsittely Lumi saattaa sisältää haitta-aineita, jotka voivat aiheuttaa pilaantumista lumenkaatopaikkojen lähiympäristössä. Lumen vastaanottopaikkaa ei saa perustaa pohjavesialueelle, vesistön välittömään läheisyyteen eikä vesistöön. Näin estetään ympäristölle haitallisten aineiden pääsy suoraan vesistöön sekä imeytyminen pohjaveteen. Roskaantumisen välttämiseksi lumenläjityspaikan pitäjän on huolehdittava roskien siivoamisesta ja alueen siistimisestä heti lumen sulettua. Myös muiden haittojen ehkäisemisestä on huolehdittava. Sulamisvedet on esikäsiteltävä tai imeytettävä maaperään, jottei vesistöön pääse haitallisia aineita.

13 13 5 LUKU PÖLYNTORJUNTA Yleistä Pöly aiheuttaa ympäristössä viihtyisyyshaittoja ja on haitallista ihmisten terveydelle. Ilmassa leijuva karkea pöly likaa ympäristöä ja aiheuttaa ihmisillä ärsytysoireita. Pienemmät hiukkaset ovat terveydelle haitallisempia ja aiheuttavat mm. hengitysoireita. Allergisille ja astmaa sairastaville hiukkaset ovat erityisen haitallisia. Pölyn aiheuttamien terveys- ja ympäristöhaittojen ehkäisemiseksi on annettu määräyksiä sellaisista toiminnoista ja tilanteista, joissa syntyy haitallisessa määrin pölyä. 14 Rakennus-, purku-, kunnossapito- ja puhtaanapitotöiden pölyntorjunta Maarakennus, talonrakennus ja erilaiset purkutyöt saattavat aiheuttaa huomattavaa paikallista pölyhaittaa. Määräyksessä on annettu rakennus- ja purkutöistä vastaaville velvoite estää pölyn leviäminen esimerkiksi kastelemalla, koteloimalla tai käyttämällä suojapeitteitä. Jos pölyävää ainesta leviää yleisille liikennealueille, se on poistettava, jottei pölystä aiheudu terveyshaittaa tai ympäristön likaantumista. Rakennusten julkisivujen hiekkapuhalluksessa syntyy runsaasti pölyä. Määräyksen tavoitteena on estää haittojen syntyminen huolehtimalla pölyn torjunnasta mahdollisimman tehokkaasti suojapeitteiden avulla. Ainoastaan silloin, kun työ on hyvin vähäinen tai työkohde on syrjäinen, ovat haitat todennäköisesti niin vähäisiä, ettei suojapeitteitä välttämättä tarvita. Puhallushiekka on jätettä, joka on määräyksen mukaisesti poistettava työkohteesta ja toimitettava asianmukaiseen vastaanottopaikkaan. Puhallushiekkaa ei saa jättää maaperään ja sen joutuminen viemäriin on estettävä, jottei viemäri tukkeudu. Työkohteissa, joissa syntyy terveydelle ja ympäristölle erittäin haitallisia aineita, kuten asbestia, polykloorattuja bifenyylejä (PCB) tai raskasmetalleja sisältäviä kiinteitä jätteitä taikka pölyä, on noudatettava erityistä huolellisuutta. Rakennus-, korjaus- tai purkutöissä on riittävän tehokkaita työvälineitä ja -tekniikoita sekä suojausvälineitä käyttämällä varmistuttava siitä, ettei haitallisia aineita sisältäviä jätteitä tai pölyä leviä ympäristöön. 15 Liikenneväylien, pihojen ja pysäköintialueiden puhtaanapito Liikenneväylille, pihoille ja pysäköintialueille talvisin kertyvä hiekoitushiekka pölyää keväisin alueiden kuivuttua. Suuri osa kaupunkiilman terveydelle ja viihtyvyydelle haitallisista hiukkasista on liikenteen ja tuulen nostattamaa katupölyä, minkä vuoksi hiekoitushiekat ja muu kiintoaines on poistettava viipymättä lumen sulettua. Poistolla ei saa aiheuttaa pölyn leviämistä ilmaan. Harjakoneita ja

14 14 16 Tilapäinen murskaus ja louhinta lehtipuhaltimia voidaan käyttää vain, jos hiekka ja kiintoaines kastellaan. Hienojakoisen aineksen poistamiseksi alueet on tarvittaessa vielä pestävä vedellä. Liikenneväylät, pihat ja pysäköintialueet on pölyämisen estämiseksi tarvittaessa pestävä muulloinkin kuin keväisin. Peseminen on tehtävä siten, ettei viemäriin joudu hiekkaa niin paljon, että se tukkeutuu. Ilman ympäristölupaa voidaan pohjavesialueiden ulkopuolella tilapäisesti suorittaa murskausta alle 50 päivän ajan. Murskauksesta voi aiheutua huomattavia pölyhaittoja. Mikäli kivenmurskaamo sijoitetaan alle 500 metrin päähän asumiseen tai loma-asumiseen käytettävästä rakennuksesta tai sen välittömässä läheisyydessä sijaitsevasta oleskeluun tarkoitetusta piha-alueesta tai muusta häiriölle alttiista kohteesta, on pölyn joutumista ympäristöön estettävä varustamalla murskauslaitokset joko pölynerottimella, tiiviillä pölykatteella tai kastelujärjestelmällä. Louhintatöistä aiheutuvan haitallisen pölyämisen estämiseksi on poravaunut varustettava pölynkeräyslaitteistolla. Pölynkeräyslaitteistoa ei saa tyhjentää räjäytyspaikalle, josta pöly voi helposti levitä ympäristöön. 6 LUKU MELUNTORJUNTA Yleistä Melu on yleisimpiä ja tärkeimpiä elinympäristön laatua ja viihtyisyyttä heikentäviä tekijöitä. Melu vaikuttaa monella tavalla kielteisesti ihmisen terveyteen ja hyvinvointiin. Se voi häiritä tai vaikeuttaa työskentelyä, lepoa ja nukkumista. Ympäristönsuojelumääräyksissä on asetettu rajoituksia häiritsevää melua aiheuttaville toiminnoille. Määräysten mukaan toimittaessa tietyistä häiritsevää melua aiheuttavista toiminnoista ei tarvitse tehdä ympäristönsuojelulain 60 :n mukaista ilmoitusta lukuun ottamatta eräitä erityisen häiritsevää melua ja tärinää aiheuttavia toimia. 17 Äänentoistolaitteiden käyttö ulkotiloissa Erilaisten yleisötapahtumien äänentoistolaitteiden käytöstä voi aiheutua haittaa asuinkiinteistöille ja muille melulle herkille kohteille. Äänentoistolaitteiden häiriintyvissä kohteissa aiheuttamalle lyhytaikaiselle keskiäänitasolle eli melutasolle on annettu määräyksessä raja-arvo, millä voidaan vähentää melun aiheuttamaa haittaa. Meluhaitan pienentämiseksi äänentoistolaitteet on suunnattava poispäin lähimmistä häiriintyvistä kohteista.

15 15 Äänentoistolaitteiden käyttöä on rajoitettu varhain aamulla, iltaisin, viikonloppuisin sekä yleisinä juhlapäivinä, jolloin asuinkiinteistöillä on levon vuoksi tarvetta alhaiseen melutasoon. Äänentoistolaitteiden käyttö on kokonaan kielletty kaikkien herkimpien kohteiden, kuten sairaaloiden, vanhainkotien, koulujen ja päiväkotien läheisyydessä. Ulkotarjoilualueiden naapuruston asukkaat kärsivät äänentoistolaitteiden päivittäisestä käyttämisestä tarjoilualueella varsinkin kesäisin. Melun häiritsevyyttä lisää se, että äänentoistolaitteiden käyttö ajoittuu usein ilta-aikaan. Äänentoistolaitteiden suuntaamisella ja säädöillä voidaan vähentää naapurustolle aiheutuvaa melua ja sen häiritsevyyttä. Meluavaa toimintaa harjoittavan on rajoitettava melua siten, että äänentoistolaitteista aiheutuva keskiäänitaso ei ylitä määräyksessä asetettua raja-arvoa melulle herkkien kohteiden julkisivujen edessä. Ääni ei myöskään saa olla selvästi kuultavissa asuinhuoneistoissa ikkunoiden ollessa kiinni. Äänentoistolaitteiden käyttöä liikkuvissa ajoneuvoissa mainos- tai tiedotustarkoituksessa on rajoitettu tapahtumaan vain päiväaikaan, mikä vähentää ennakoimattoman melun häiritsevyyttä. Kielto ei koske poikkeusolojen tiedotusta viranomaisen luvalla. Yleisötapahtumissa käytettävien äänentoistolaitteiden aiheuttamasta meluhaitasta on tiedotettava läheisille asuinkiinteistöille ja muille häiriintyville kohteille. Meluhaittaa aiheuttavasta yleisötapahtumasta tiedottaminen on perusteltua myös silloin, kun meluilmoitusta ei vaadita. 18 Rakennus-, purku-, kunnossapito- ja puhtaanapitotöiden meluntorjunta Rakennus- ja purkutyöt aiheuttavat meluhaittoja läheisille asuinkiinteistöille ja muille melulle herkille kohteille. Meluhaittojen rajoittamiseksi on määrätty, että työkoneet ja laitteet on sijoitettava siten, että melun leviäminen häiriintyviin kohteisiin estyy mahdollisimman tehokkaasti. Lisäksi on edellytetty vähän melua aiheuttavien koneiden, laitteiden ja työmenetelmien käyttöä. Taajaan rakennetulla alueilla tehtäville rakennus- ja purkutöille on määräyksessä asetettu sallitut päivittäiset työajat. Työaikoja noudattamalla rajoitetaan melua rakennus- ja purkutyömaiden läheisillä asuinkiinteistöillä erityisesti varhain aamulla, iltaisin, viikonloppuisin sekä yleisinä juhlapäivinä, jolloin asuinkiinteistöillä on tarvetta alhaisempaan melutasoon unen ja levon sekä virkistäytymisen vuoksi. Kiinteistöjen kunnossapito- ja huoltotyöt asuntojen ja muiden vastaavien kohteiden läheisyydessä aiheuttavat asukkaille häiritsevää melua etenkin, jos työtä tehdään toistuvasti yöaikaan. Kunnossa-

16 16 pitotyöt ovat luonteeltaan sellaisia, ettei niistä vaadita ympäristönsuojelulain 60 :n mukaista meluilmoitusta. Kunnossapitotöiden meluhaittoja on rajoitettu ohjaamalla työt tehtäväksi pääsääntöisesti päiväaikaan, jolloin koneiden ja laitteiden melu ei ole erityisen häiritsevää. Poikkeuksena ovat välttämättömät työt, joita ei voida lykätä esimerkiksi liikenneturvallisuuden takia. Silloin tällöin yöaikaan tehtävä välttämätön työ ei aiheuta asukkaille vastaavaa haittaa kuin toistuvasti yöaikaan tehtävä työ. Jos rakennus-, purku-, kunnossapito tai puhtaanapitotyö kestää samalla paikalla yli viisi työpäivää, on aiheutuva meluhaitta niin suuri, että siitä on tarpeen tiedottaa läheisille asuinkiinteistöille ja muille häiriintyville kohteille Meluhaittaa aiheuttavasta työstä tiedottaminen on perusteltua myös silloin, kun meluilmoitusta ei vaadita. 19 Poikkeaminen meluilmoitusmenettelystä Ympäristönsuojelulain 60 :n perustelujen mukaan kunta voi ympäristönsuojelumääräyksillä tapauskohtaisesti määrätä, ettei erityisen häiritsevää melua ja tärinää aiheuttavasta tilapäisestä toiminnasta, tapahtumasta tai työstä tarvitse tehdä ilmoitusta. Ympäristönsuojelumääräysten mukaan ilmoitusta ei tarvitse tehdä joistakin rakentamiseen liittyvistä töistä, äänentoistolaitteiden käytöstä kertaluonteisten tapahtumien yhteydessä sekä sirkusnäytännöistä ja tivolista, kun edellä mainitut työt ja tapahtumat järjestetään määräysten mukaiseen aikaan ja niiden kestoaika on rajattu. Yksittäistapauksissa ympäristölautakunta voi kuitenkin määrätä toisin, mikäli toiminnan aiheuttama melu on häiritsevää. Tiettyjen toimintojen aiheuttama melu tai tärinä on niin häiritsevää, että niistä on aina tarpeen tehdä ympäristönsuojelulain 60 :n mukainen ilmoitus. Arvioitaessa melun häiritsevyyttä on otettava huomioon melun voimakkuuden lisäksi mm. melun kesto, toistuvuus, mahdollinen kapeakaistaisuus ja iskumaisuus sekä vuorokauden aika, jolloin melua esiintyy ja melun haitalliseksi kokevan kohteen erityispiirteet. 20 Tiedottaminen 19 :n mukaisesta erityisen häiritsevää melua aiheuttavasta toiminnasta Ympäristönsuojelumääräysten mukaan tietyistä erityisen häiritsevää melua ja tärinää aiheuttavasta tilapäisestä toiminnasta, tapahtumasta tai työstä ei tarvitse määräyksissä mainituin edellytyksin tehdä ilmoitusta. Melusta aiheutuvien haittojen vähentämiseksi on kuitenkin tarpeen määrätä tiedottamisesta alueen ympäristössä asuville. Ennakkoon tapahtuva tiedottaminen antaa ihmisille mahdollisuuden varautua meluhaittaan, Tieto tulevasta työstä tai tapahtumasta ja sen kestosta vähentää tulevan meluhaitan häiritsevyyttä.

17 17 21 Pykälien mukaisten määräysten suhde ympäristönsuojelulain 60 :n mukaiseen meluilmoitusmenettelyyn Tiettyjen toimintojen kohdalla voi olla tarvetta poiketa melua koskevista ympäristönsuojelumääräyksistä esimerkiksi säädettyjen aikarajoitusten osalta, jotta toiminta voidaan järjestää tarkoituksenmukaisesti. Melua koskevista määräyksistä voidaan poiketa niissä tapauksissa, joissa toiminnasta on tehty ympäristönsuojelulain 60 :n mukainen ilmoitus ja siitä on tehty päätös, jossa määrätään meluntorjuntatoimista. 7 LUKU MUUT MÄÄRÄYKSET 22 Poikkeaminen ympäristönsuojelumääräyksistä Kunnan ympäristönsuojeluviranomainen, jona Suonenjoella toimii ympäristölautakunta, voi ympäristönsuojelulain 19 :n 3 momentin mukaan myöntää poikkeuksen ympäristönsuojelumääräyksistä. Poikkeus voidaan myöntää ainoastaan perustellusta syystä yksittäisissä tapauksissa. Haja-asutusalueiden jätevesihuoltoa koskevat poikkeukset käsittelee kunnan toimivaltainen viranomainen ympäristönsuojelulain 27 d :n mukaisesti. Lupaa poikkeamiseen tulee hakea kirjallisesti ja asia käsitellään hallintomenettelyä koskevan lainsäädännön mukaisesti. Poikkeus voidaan myöntää vain, jos hakija kykenee muulla hyväksyttävällä tavalla estämään ympäristön pilaantumisen. Jos poikkeamisesta aiheutuu ympäristön pilaantumista, ei lupaa voida myöntää. 23 Seuraamukset ympäristönsuojelumääräysten rikkomisesta tai laiminlyönnistä 24 Siirtymäkausimääräykset Ympäristönsuojelulain 13 luvussa on valvontaa ja hallintopakkoa koskevia säännöksiä, joiden perusteella valvontaviranomainen voi kieltää määräysten vastaisen menettelyn tai määrätä velvollisuuden täytettäväksi muulla tavoin. Ympäristönsuojeluviranomainen voi käyttää myös pakkokeinoja. Ympäristönsuojelumääräysten rikkomisesta voidaan lisäksi tuomita sakkorangaistus yleisessä tuomioistuimessa (YSL 116 ). Siirtymäkausimääräykset ovat tarpeen kiinteistön omistajille ja haltijoille taloudellisia kustannuksia aiheuttavien velvoitteiden vuoksi. Käytössä olevat jätevesijärjestelmät on saatettava määräysten mukaisiksi hajajätevesiasetuksen määräämässä aikataulussa mennessä. Kunnan toimivaltainen viranomainen voi

18 18 ympäristönsuojelulain 27 d :ssä määritellyillä edellytyksillä myöntää aikataulusta poikkeuksen. Kohtien 6.1 ja 6.2 mukaisia jätevesimääräyksiä sovelletaan uusiin kiinteistöihin ympäristönsuojelumääräysten tultua voimaan. Vanhojen kiinteistöjen jätevesijärjestelmät on uusittava määräyksen mukaisiksi viimeistään, kun niillä tehdään rakennuslupaa, toimenpidelupaa tai rakentamista koskevaa lupaa tai ilmoitusta edellyttäviä korjaus- tai muutostöitä tai vähäistä suurempaa lisärakentamista tai jätevesijärjestelmää muutetaan olennaisesti. Vanhojenkin kiinteistöjen on täytettävä 5 :n mukaiset jätevesien käsittelyvaatimukset mennessä. Määräyksestä voidaan poiketa, mikäli järjestelmän uusiminen on teknisesti hankalaa tai muutoin kohtuutonta eikä poikkeaminen aiheuta ympäristön pilaantumisen vaaraa (YSL 27 d ). Ympäristönsuojelumääräysten voimaantullessa käytössä olevat kemikaalien varastointi- ja tankkauspaikat on muutettava määräysten mukaisiksi mennessä. Ympäristönsuojelumääräysten voimaantulon jälkeen käyttöön otettavien varastointipaikkojen on oltava heti määräysten mukaisia. Pohjavesi- ja ranta-alueilla sijaitsevat käytössä olevat polttoaineiden ja nestemäisten kemikaalien maanalaiset säiliöt on poistettava ja maanpäälliset säiliöt on muutettava määräysten mukaisiksi mennessä. Siirtymäaika on annettu myös tankkauspaikoille ja sähkön jakelumuuntajien rakenteiden saattamiseksi määräysten mukaisiksi. 25 Ympäristönsuojelumääräysten voimaantulo Ympäristönsuojelumääräykset tulevat voimaan Päätöksen ympäristönsuojelumääräysten antamisesta tekee kaupunginvaltuusto. Päätös määräysten hyväksymisestä annetaan ympäristönsuojelulain 19 :n 4 momentin mukaisesti tiedoksi siten kuin kunnalliset ilmoitukset kunnassa julkaistaan. Päätös katsotaan annetun tiedoksi, kun kuulutus on asetettu yleisesti nähtäville. Samoin kuulutetaan ympäristönsuojelumääräysten voimaantulosta. Kv Kv