TILASTOJA TYÖMARKKINAT HELSINGISSÄ JA HELSINGIN SEUDULLA Tämä julkaisu on kolmas Helsingin kaupungin tietokeskuksen

Transkriptio

1 TILASTOJA 1 0 TYÖMARKKINAT HELSINGISSÄ JA HELSINGIN SEUDULLA Maailman taloustilanteen epävarmuus heijastui myös Helsingin työpaikkakehitykseen ja työllisten sekä työttömien määrien muutoksiin voimakkaasti. Tämän tilastokatsauksen ensimmäisessä luvussa Juha Suokas tarkastelee työpaikkamäärien viimeaikaista kehitystä Helsingissä ennen maailmanlaajuista lamaa, lamavuonna 009, lisäksi hän esittää lyhyen katsauksen alkuvuoden 0 kehitykseen. Seuraavaksi havainnoidaan Helsingin elinkeinorakennetta ja elinkeinotoiminnan erikoistumista ja työmatkaliikennettä. Tarkasteluissa käytetään Tilastokeskuksen otospohjaisen työvoimatutkimuksen neljännesvuosiaineistosta laskettuja vuosikeskiarvoja, ellei erikseen toisin mainita. Vuoden 0 osalta on tyytyminen kolmen ensimmäisen neljänneksen tietoihin. Kokonaistuotannon volyymin tietolähteenä on käytetty Helsingin seudun suunnat -julkaisun tietokantaa. Helsingissä työllisten määrä kääntyi laskuun muuta maata hitaammin, kuten Minna Salorinteen kirjoittamasta luvusta. selviää. Työllisyyden ja epätyypillisten työsuhteiden tietolähteenä on käytetty Tilastokeskuksen työvoimatutkimusta. Työttömyyden rakenteen tarkastelussa luotettavinta ajantasaista tilastotietoa tarjoaa työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilasto. Niinpä julkaisua on täydennetty tämän tilastoaineiston tiedoilla ja tuorein julkaisuun ehtinyt tilastointiajankohta oli vuoden 0 marraskuu. Tämä julkaisu on kolmas Helsingin kaupungin tietokeskuksen tilastotuote, jossa seurataan työmarkkinoiden kehitystä Helsingissä ja Helsingin seudulla 000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä. Ensimmäinen pääosin Tilastokeskuksen otospohjaisen työvoimatutkimuksen alueellisiin tietoihin perustuva työmarkkinakatsaus ilmestyi vuonna 00 (Tilastoja 00:30). Tuolloin tarkastelun aikajänne käsitti vuodet Seuraavan tilastokatsauksen painopiste oli vuosissa (Tilastoja 008:). Nyt keskitytään kuluvan vuosikymmenen loppupäähän, vuosiin 008 0, ja tuorein julkaisuun saatu tilastotieto kuvaa vuoden 0 kolmannen neljänneksen tilannetta. Helsinkiläisten palkansaajien työsuhdetyypit 009 Määräaikainen kokoaikatyö Jatkuvaosaaikatyö Määräaikainen osa-aikatyö Jatkuva kokoaikatyö

2 1. Työpaikat Työpaikkamäärän kehitys Vuodet olivat erittäin nopean työpaikkakasvun aikaa sekä Helsingissä että koko Helsingin seudulla. Kolmessa vuodessa luotiin Helsinkiin uutta työpaikkaa ja kokonaiskasvu oli 8, prosenttia. Koko Helsingin seudulla uusien työpaikkojen määrä oli , lisäys,9 prosenttia. Koko maassa työpaikkamäärän lisäys jäi huomattavasti alhaisemmaksi ollen 5, prosenttia. Yksin Helsingin osuus maamme uudesta työpaikasta oli neljännes ja koko Helsingin seudun prosenttia. Taulukko 1. Työpaikat Helsingissä, Helsingin seudulla ja koko maassa Vuosi Helsinki Helsingin seutu Koko maa Kuviosta 1. havaitaan, että kokonaistuotannon volyymi lähti voimakkaaseen laskuun Helsingin seudulla vuoden 009 alusta. Kokonaistuotanto supistui 6,5 9,6 prosenttia neljänneksistä riippuen. Tuotannon määrän supistuminen näkyi työpaikkamäärän laskuna Helsingissä ja koko Helsingin seudulla. Kuviosta. voidaan huomata, että työpaikkamäärä ei kuitenkaan supistunut yhtä dramaattisesti kuin tuotannon määrä. Kuvio 1. Kokonaistuotannon volyymin muutos edellisestä vuodesta Helsingin seudulla III-neljännes 6 0 %

3 Kuvio. Työpaikkamäärän muutos edellisestä vuodesta Helsingissä, Helsingin seudulla ja koko maassa III-neljännes % Helsinki Helsingin seutu Koko maa Helsingissä työpaikkamäärä kasvoi vielä vuoden 009 ensimmäisellä neljänneksellä prosentilla eikä koko seudunkaan kokonaistyöpaikkamäärä vielä kääntynyt laskuun. Toiselta vuosineljännekseltä lähtien työpaikkamäärä alkoi pudota pääkaupungissa kiihtyvällä vauhdilla. Toisen neljänneksen työpaikkamäärä oli 0,9 prosenttia, kolmannen neljänneksen 1,6 prosenttia ja viimeisen vuosineljänneksen jo 3,1 prosenttia alhaisempi kuin vuotta aiemmin. Vastaavasti koko seudulla vastaavat pudotukset olivat 1,6, prosenttia, 1,5 prosenttia 3, prosenttia edellisestä vuodesta. Vuosikeskiarvolla mitaten vuoden 009 työpaikkamäärä oli Helsingissä 1, prosenttia ( 800 työpaikkaa) ja koko seudulla 1, prosenttia ( 00 työpaikkaa) alhaisempi, kuin vuonna 008. Helsingin seudun ulkopuolisessa maassa työpaikkamäärä laski edellisestä vuodesta 3, prosenttia eli :lla. Vuonna 009 Helsingin työpaikkamäärä oli 08 00, mikä oli 00 eli,1 prosenttia korkeampi kuin vuonna 005. Helsingin seudulla työssä käyvien määrä oli Tämä oli 300 eli 6,1 prosenttia korkeampi kuin vuonna 005. Helsingin osuus maan työpaikoista oli kuudesosa ja osuus koko seudun työpaikkamäärästä yli puolet eli 55 prosenttia. Vuoden 0 ensimmäisellä ja toisella neljänneksellä pääkaupungin työpaikkamäärä laski vielä edellisestä vuodesta. Kolmannella neljänneksellä saavutettiin täällä reilun prosentin työpaikkamäärän lisäys. Kolmen ensimmäisen neljänneksen keskiarvolla mitaten työpaikkamäärän lasku pysähtyi Helsingissä eli työpaikkoja oli saman verran kuin vuoden 009 vastaavana ajankohtana. Koko Helsingin seudulla vastaavasti työpaikkamäärä oli hienoisessa 0,1 prosentin laskussa ja koko maassa pudotus oli 0,8 prosenttia. 3

4 Työmatkaliikenne Vuonna 009 neljä jokaisesta kymmenestä Helsingissä työssä käyvästä asui muualla kuin pääkaupungissa. Valtaosa, henkeä, näistä sisään pendelöivistä asui Espoossa, Vantaalla tai Kauniaisissa. Helsinkiin suuntautuvan työmatkansa aloitti päivittäin Helsingin seudun kehyskuntien asukasta. Helsingin seudun ulkopuolella asuvia työmatkaajia oli Kaikkiaan Helsingissä kävi työssä ulkopaikkakuntalaista. Taulukko. Työmatkaliikenne Helsinkiin ja Helsingistä 008 ja 009 Asuin- / työpaikan sijaintialue Työhön Helsinkiin Helsingistä muualle töihin Muutos, % Muutos, % Muu pääkaupunkiseutu , ,9 Kehysalue , ,6 Muu maa , , Yhteensä , ,9 Reilu viidennes Helsingin työllisestä työvoimasta, henkeä, kävi työssä kaupungin rajojen ulkopuolella. Pääkaupunkiseudun muissa kunnissa kävi työssä helsinkiläistä. Helsingin seudun kehysalueelta oli löytänyt työpaikkansa 5 00 ja muualta Suomesta 0 helsinkiläistä. Kaikkiaan Helsingin rajan ylitti työmatkallaan lähes henkeä päivittäin. Työpaikkamäärän supistuminen vähensi myös työmatkaliikenteen määrää. Kaikkiaan Helsingissä työssä käyvien toispaikkakuntalaisten määrä väheni,8 prosentilla. Eniten väheni kehysalueelta suuntautuva työmatkaliikenne, missä pudotusta oli lähes prosenttia. Kotikaupunkinsa ulkopuolella työssä käyvien helsinkiläisten määrä väheni kolmella prosentilla vaikka kehysalueella työssä käyvien määrä kasvoikin lähes viidellä prosentilla. Elinkeinorakenne Helsingin elinkeinorakennetta dominoivat palvelualat, joiden kokonaisosuus työpaikoista nousee huomattavan korkeaksi eli 88, prosenttiin. Vuonna 009 markkinapalvelujen 1 osuus työpaikoista oli 5, prosenttia. Tässä suhteessa Helsingin elinkeinorakenne eroaa huomattavasti koko maasta, sillä keskimäärin Suomessa osuus jäi 38, prosenttiin. Julkisten palvelujen osuus työpaikoista oli Helsingissä 3, prosenttia ja vain hieman korkeampi, kuin koko maassa keskimäärin. Jalostustoimialojen osuus jää pääkaupungissa huomattavasti alhaisemmaksi, kuin koko maassa keskimäärin. Teollisuuden, energia- ja vesihuollon sekä rakennustoiminnan osuus työpaikoista oli,5 prosenttia täällä, kun se koko maassa oli,6 prosenttia. 1 Kauppa, liikenne, majoitus ja ravitseminen, informaatio ja viestintä, rahoitus, kiinteistöala, ammatillinen ja tekninen toiminta sekä hallinto- ja tukipalvelutoiminta

5 Kuvio 3. Työpaikat toimialoittain Helsingissä 008 ja 009 C Teollisuus F Rakentaminen G Kauppa H Kuljetus ja varastointi I Majoitus ja ravitsemistoiminta J Informaatio ja viestintä K Rahoitus- ja vakuutustoiminta L Kiinteistöalan toiminta M Ammatillinen, tieteell. ja teknin. toim. N Hallinto- ja tukipalvelutoiminta O Julkinen hallinto P Koulutus Q Terveys- ja sosiaalipalvelut R Taiteet, viihde ja virkistys S Muu palvelutoiminta A;B, D, E,T-X Muu ja tuntematon Työpaikat, lkm Helsingin elinkeinorakenne on sangen monipuolinen yhdenkään päätoimialan nousematta hallitsevaan asemaan. Neljä merkittävintä toimialaa,0 -, prosentin työpaikkaosuuksin olivat terveys- ja sosiaalipalvelut ( työpaikkaa), tukku- ja vähittäiskauppa ( 00), informaatio ja viestintä 3 (3 0) sekä ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta (0 600). Alojen yhteinen osuus kokonaistyöpaikkamäärästä oli,9 prosenttia. Yli viiden prosentin työpaikkaosuuksin seuraaville sijoille nousivat julkinen hallinto, koulutus, teollisuus, liikenne, rahoitustoiminta ja rakentaminen. Helsingin toimialarakenteen monipuolisuus pystyi osaltaan vaikuttamaan siihen, että työpaikkamäärän lasku jäi suhteellisen alhaiseksi vuonna 009. Tietyillä toimialoilla tapahtunutta työpaikkamäärän suurtakin laskua pystyivät paljolti kompensoimaan vielä kasvussa olleiden toimialojen kehitys. Vuonna 009 työpaikat lisääntyivät nopeimmin majoitus- ja ravitsemistoiminnassa (lisäys 9 prosenttia), informaatio- ja viestintäaloilla (9 prosenttia) sekä taiteen, viihteen ja virkistystoiminnan aloilla (6 prosenttia). Kasvualoja olivat myös sosiaali- ja terveyspalvelut, rahoitustoiminta sekä koulutus, millä aloilla työpaikkamäärän lisäykset olivat vastaavasti 3, 3 ja prosenttia. Hallinto- ja tukipalvelutoiminnan sekä rakennustoiminnan työpaikat vähenivät prosentilla. Ammatillisen, tieteellisen ja teknisen toiminnan, julkishallinnon, teollisuuden ja muun palvelutoiminnan aloilla työpaikat vähenivät 5-8 prosenttia. Toimialaluokitus 008 (TOL008) pääluokkajako 3 Kustannustoiminta, elokuva- ja tv-toiminta, televiestintä sekä tietotekniikkapalvelut Lakiasiat ja laskentatoimi, liikkeenjohdon konsultointi, pääkonttorien toiminta, arkkitehti- ja insinööripalvelut, tutkimus, mainonta ja muut erikoistuneet liike-elämän palvelut 5

6 Elinkeinotoiminnan erikoistumisalat Edellä kuvattiin elinkeinotoiminnan painottumista toimialoittaisten työpaikkaosuuksien kautta. Yritystoiminnan tunnusomaisia piirteitä ja painottumista tiettyihin toimialoihin voidaan kuvata myös toimialoittaisen erikoistumisen avulla. Erikoistuminen perustuu siihen, että alueiden välillä on eroja yritystoiminnan tuottavuuteen vaikuttavissa tekijöissä, joita ovat mm. sijainti, liikenneyhteydet, muu perusrakenne, luonnonresurssit, työvoiman osaaminen, saatavuus ja hinta samoin kuin muiden tuotantopanosten saatavuus ja hinta. Erikoistumisalat ovat käytännössä toimialoja, joiden kysynnästä merkittävä osa tulee alueen ulkopuolelta muualta maasta tai ulkomailta. Välttämättä erikoistumisalat eivät aina ole kuitenkaan alueen suurimpia työllistäjiä. Tästä huolimatta niillä on ratkaiseva merkitys alueen talouden kannalta, sillä merkittävät kasvu- ja supistumisimpulssit kerrannaisvaikutuksineen tulevat alueelle pääasiassa niiden välityksellä. Seuraavassa tarkastellaan Helsingin toimialarakenteen erikoistumista suhteessa koko Suomeen käyttäen analyysivälineenä ns. sijaintiosamääriin perustuvia toimialoittaisia indeksejä 5. Koska Helsingin ydinkeskusta ja sitä ympäröivä kantakaupunki muodostavat edelleen koko Helsingin seudun elinkeinotoiminnan ylivoimaisesti vahvimman alueen, on selvää, että Helsingin yritystoiminnan erikoistumisessa korostuu keskushakuisten toimialojen merkitys. Nämä ovat aloja, jotka ovat riippuvaisia suurista asiakasvirroista sekä henkilökohtaisesta kommunikaatiosta joko yritysten työasioiden hoitamisessa tai asiakkaan ja yrityksen välisissä kontakteissa. Kuvio. Helsingin erikoistumisalat suhteessa koko maahan; sijaintiosamäärät indeksinä, koko maa=0 (toimialat, joissa sijaintiosamäärä > 0) Elokuva- ja tv-ohjelmatuotanto, radio- ja tv-toiminta Kustannustoiminta Televiestintä Rahoitus- ja vakuutustoiminta Ohjelmisto- ja tietopalvelut Mainostoiminta ja muut erikoist. palv. liike-elämälle Lakiasiat ja laskentatoimi; liikkeenjohdon konsultointi Järjestötoiminta Tutkimus ja kehittäminen Taiteet, viihde ja virkistys Julkinen hallinto ja maanpuolustus Liike-elämän tukipalvelut Kiinteistöalan toiminta Tukkukauppa ja agentuuritoiminta Sijaintiosamäärä, Indeksi, koko maa=0 5 Sijaintiosamäärä on laskettu toimialan työpaikkamäärätiedolle. Se kuvaa toimialan työpaikkamääräosuutta alueella suhteutettuna saman ryhmän työpaikkamääräosuuteen koko maassa. Kun tällä tavalla laskettu suhdeluku muunnetaan indeksiksi, se saa arvon 0, jos toimialan työpaikkaosuus on alueella yhtä suuri kuin koko maassa. Jos indeksin arvo on suurempi kuin 0 alue on erikoistunut kyseiseen toimialaan. Kuvioihin on poimittu ne toimialat, joilla erikoistumisindeksin arvo ylittää 0 eli alat, joiden työpaikkaosuus alueella on vähintään 0 % suurempi kuin koko maassa. Erikoistumisindeksi on laskettu työvoimatutkimuksen vuoden 009 vuosiaineistosta. 6

7 Helsingin erikoistumisprofiilissa korostuvat pitkälle erikoistuneet palvelualat, jotka useasti liittyvät informaatiosektoriin Näitä aloja ovat elokuva- ja tv-toiminta, kustannustoiminta, tietojenkäsittelyalat, mainonta sekä tutkimus ja kehittäminen. Elinkeinoelämän kehityksen ja tehokkuuden kannalta merkittävän rahoitustoiminnan samoin laki- ja laskentatoimen sekä liikkeenjohdon kuin liike-elämälle tukitoimintoja tarjoavien alojen työpaikat ovat myös voimakkaasti keskittyneet tänne. Helsinki toimii myös erittäin vahvana virkistys-, kulttuuri- ja urheilutoiminnan keskittymänä. Helsingillä on myös erittäin vahva rooli maan logistisena keskuksena, joka on paitsi kansallinen tietoliikenteen ja kuljetuksen solmukohta myös kansainvälisen henkilö- ja tavaraliikenteen portti satamansa ansiosta. Tähän liittyen tukkukauppa ja teleliikenne ja ravitsemistoiminta ovat Helsingin vahvoja erikoistumisaloja. Tämän lisäksi Helsinki toimii päätöksenteko-, hallinto- ja lobbauskeskuksena, mitä ilmentää julkisen hallinnon ja järjestötoiminnan keskittyminen alueelle. Kuviossa. esitetyillä erikoistumisaloilla työskenteli yli henkeä, mikä oli puolet Helsingin kokonaistyöpaikkamäärästä.

8 . Työllisyys ja työttömyys Työllisten määrä kasvoi Helsingissä Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen tietojen mukaan vuoden 008 aikana lähes neljä prosenttia edellisvuodesta. Kasvu jatkui loivempana vuoden 009 kolmannelle neljännekselle saakka. Talouden taantuman myötä työllisten määrä kääntyi laskuun vuoden 009 lopussa. Helsingin seudulla ja koko maassa työllisten määrän väheneminen alkoi Helsinkiä aiemmin, pudotusta tapahtui jo vuoden 009 ensimmäisellä neljänneksellä. Keskimäärin työllisten määrä supistui vuosina Helsingissä 0,5 prosenttia, pääkaupunkiseudulla ja koko Helsingin seudulla 1, prosenttia ja koko maassa,9 prosenttia. Taantumasta nousussa on myös alueellisia eroja. Helsingin seudulla työllisyys kääntyi hienoiseen kasvuun vuoden 0 toisella neljänneksellä, ja kolmannella neljänneksellä Helsingin seudun työllisiä oli 1, prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Koko maan tasolla työllisten määrä kääntyi nousuun 0 kolmannella neljänneksellä. Helsingissä työllisten määrän pudotus oli vuonna 009 maltillisempaa, mutta jatkui vuoden 0 kolmannella neljänneksellä kahden prosentin vauhdilla. Kuvio 5. Työllisten määrän muutos (%) edellisestä vuodesta Helsingissä, pääkaupunkiseudulla, Helsingin seudulla ja koko maassa neljännesvuosittain 008/3-0/ % Helsinki Pääkaupunkiseutu Helsingin seutu Koko maa Kuvio 6. Työllisten määrä Helsingissä työvoimatutkimuksen tietojen mukaan III-neljännes, liukuva vuosikeskiarvo (indeksi, 006/1 = 0) Indeksi, 006/I = Koko maa Helsingin seutu Helsinki

9 Taulukko 3. Työllinen työvoima Helsingissä, pääkaupunkiseudulla, Helsingin seudulla ja koko maassa Vuosi Helsinki Pääkaupunkiseutu Helsingin seutu Koko maa prosenttia helsinkiläisistä työskenteli vuonna 009 terveys- ja sosiaalipalveluissa, ja samansuuruinen osuus toimi kaupan alalla. Seuraavaksi yleisimmät toimialat olivat korkeakoulutettujen ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta ( %) sekä informaatio ja viestintä (9 %). Koko maan tasolla suurimmat toimialat ovat terveys- ja sosiaalipalvelut (16 %), teollisuus (15 %), kauppa ( %) ja koulutus ( %). Kuvio. Helsingin työlliset toimialoittain 008 ja 009 Terveys- ja sosiaalipalvelut Tukku- ja vähittäiskauppa Ammatillinen, tieteellinen ja tekninen toiminta Informaatio ja viestintä Koulutus Teollisuus Kuljetus ja varastointi Julkinen hallinto ja maanpuolustus Rahoitus-ja vakuutustoiminta Majoitus ja ravitsemistoiminta Taiteet, viihde ja virkistys Rakentaminen Hallinto- ja tukipalvelutoiminta Muu palvelutoiminta Kiinteistöalan toiminta Muu ja tuntematon Sähkö, lämpö ja vesihuolto Alkutuotanto Työlliset, lukumäärä 9

10 Työllisyysaste Helsingissä työllisyysaste, eli 15 6-vuotiaiden työllisten osuus samanikäisestä väestöstä, on tyypillisesti hieman alempi kuin koko Helsingin seudulla. Koska taantuma vaikutti pääkaupungin työllisyyteen viiveellä, kohosi työllisyysaste Helsingissä hieman pääkaupunkiseutua ja Helsingin seutua korkeammalle vuoden 009 ja 0 aikana. Ero kuitenkin kaventui vuoden 0 loppua kohden. Vuoden 0 kolmannella neljänneksellä Helsingin työllisyysaste oli 3, prosenttia ja Helsingin seudun 3,5 prosenttia. Koko maan työllisyysaste oli 6, prosenttia. Kuvio 8. Työllisyysaste (%) neljännesvuosittain 006 0/3, liukuva vuosikeskiarvo 8 6 % Helsinki Pääkaupunkiseutu Helsingin seutu Koko maa Taulukko. Työllisyysasteet Helsingissä, pääkaupunkiseudulla, Helsingin seudulla ja koko maassa (1.-3. neljänneksen keskiarvo) Helsinki Pääkaupunkiseutu Helsingin seutu Koko maa 006,,,8 68,9 00,0 5, 5,3 69, , 6, 6,1 0,6 009,8,1,0 68,3 0 (1-3 nelj.) 3,6 3, 3,6 68,0 Työttömyys Kuluvan vuosikymmenen työttömyysasteet olivat alhaisimmillaan vuonna 008, sen jälkeen nähtiin voimakas nousu kaikilla vertailualueilla. Helsingin työttömyysaste oli vuonna 009 työvoimatutkimuksen tietojen mukaan 6,3 prosenttia, mikä oli 1, prosenttiyksikköä korkeampi kuin vuonna 008. Pääkaupunkiseudun ja Helsingin seudun työttömyysasteet olivat vuonna 009 samalla tasolla kuin Helsingissä. Koko maan työttömyysaste oli 8, prosenttia ja lisäystä vuoden takaiseen kertyi 1,9 prosenttiyksikköä. Vuoden 0 kolmen ensimmäisen vuosineljänneksen keskiarvon mukaan työttömyysasteet nousivat edelleen. Tosin vuoden kolmannella neljänneksellä koko maan tasolla työttömyysaste oli hieman edellisvuotta matalampi, mutta Helsingissä prosenttiyksikön

11 korkeampi kuin vuotta aiemmin. Kuvio 9. havainnollistaa, kuinka Helsingin työttömyysaste on viimeisinä vuosina lähentynyt pääkaupunkiseudun ja koko Helsingin seudun työttömyysastetta. Kuvio 9. Työttömyysaste Helsingissä, pääkaupunkiseudulla, Helsingin seudulla ja koko maassa (1.-3. neljänneksen keskiarvo) 8 % 6 0 Helsinki Pääkaupunkiseutu Helsingin seutu Koko maa Naisten työttömyysaste oli Helsingissä vuoden 009 lopussa 5, prosenttia ja miesten,3 prosenttia. Naisten työttömyysaste nousi vuoden takaisesta 0, prosenttiyksikköä ja miesten 1, prosenttiyksikköä. Koko maassa naisten työttömyysaste kasvoi 0,9 prosenttiyksiköllä ja miesten,8 prosenttiyksiköllä. Taantuma vaikutti työmarkkinoilla voimakkaimmin perinteisillä miesvaltaisilla vientiin keskittyvillä aloilla, kuten teollisuudessa ja kuljetuksessa. Taulukko 5. Työttömät sukupuolen mukaan Helsingissä, pääkaupunkiseudulla, Helsingin seudulla ja koko maassa (lähde: Tilastokeskus, työvoimatutkimus) Helsinki Pääkaupunkiseutu Helsingin seutu Koko maa Yhteensä Miehet Naiset

12 Työttömien lukumäärien vaihtelut ovat Helsingissä työvoimatutkimuksen otosaineiston perusteella varsin suuret. Tämä johtuu paljolti otoksen pienestä koosta. Varsinkin ikäryhmittäisessä tarkastelussa satunnaisvaihtelu saattaa heikentää tiedon luotettavuutta. Työvoimatutkimuksen työttömyysluvut kuvaavat aktiivisten työnhakijoiden määrää; työttömältä on edellytetty aktiivista työnhakua viimeisen neljän viikon aikana ja hänen tulee olla käytettävissä työhön kahden viikon sisällä. Pitkäaikaistyöttömät ja ikääntyneet työttömät ovat tässä tilastossa aliedustettuina. Nuorten kohdalla tilanne on päinvastainen, myös työtä hakevat päätoimisen opiskelijat tilastoidaan tässä aineistossa työttömiksi. Tästä syystä tarkastellaan Helsingin työttömyyskehitystä vielä toisen tilastolähteen tietojen valossa. Työ- ja elinkeinoministeriön tilastoihin lasketaan työvoimatoimistoon rekisteröityneet työttömät työnhakijat kunkin kuukauden lopussa. Työ- ja elinkeinoministeriön työnvälitystilastosta laskettu työttömyysaste oli Helsingissä vuoden 009 lopussa,6 prosenttia. Työttömiä työnhakijoita oli tuolloin 6 38, mikä oli 39 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Työttömien määrä kääntyi nousuun vuoden 008 joulukuussa neljän vuoden supistumisen jälkeen. Rajuimmillaan taantuma näkyi työttömien määrän kasvussa Helsingissä vuoden 009 loppupuolella. Työttömyys lisääntyi edelleen vuoden 0 loppukesään asti. Syksyllä 0 työttömien työnhakijoiden lukumäärä kääntyi jälleen laskuun, vuoden 0 marraskuussa työttömiä oli lukumääräisesti 080, mikä oli prosenttia edellisvuotta vähemmän. Tässä luvussa on mukana henkilökohtaisesti lomautetut. Suurelta osin työttömyyden aleneminen selittyi aluksi lomautettujen paluuna työhön. Kun työttömien määrän muutosta tarkastellaan ilman lomautettuja, oli pudotusta 0 marraskuussa prosenttia. Kuvio. Työttömien määrän muutos edellisestä vuodesta Helsingissä, Helsingin seudulla ja koko maassa 006 0/ (lähde: TEM) % Helsinki Helsingin seutu Koko maa

13 Kuvio. Työttömät työnhakijat Helsingissä ja te-toimistoon ilmoitetut avoimet työpaikat kuukauden lopussa 006 0/ (lähde: TEM) Lukumäärä Työttömät työnhakijat Avoimet työpaikat Työttömät vuosikeskiarvo Avoimet työpaikat vuosikeskiarvo Työttömyys on talouden taantumassa koetellut eri ikäryhmiä eri lailla. Kuten kuvio. osoittaa, erityisen voimakkaasti nousi nuorten työttömien määrä. Alle 5-vuotiaiden työttömyys kaksinkertaistui Helsingissä vuonna 009. Erityisen paljon työttömyys lisääntyi nuorilla miehillä. Vuoden 0 aikana sekä Helsingin kaupungin että valtion työvoimaviranomaisten järjestämät tukitoimet nuorten työttömyyden vähentämiseksi tuottivat kuitenkin tulosta ja kesällä 0 nuorten työttömyys ei enää kasvanut. Lisäksi orastava talouskasvu on näkynyt Helsingissä palvelu- ja kaupan alan työpaikkojen lisääntymisenä ja nämä alat työllistävät paljon nuoria. Ikääntyvien työttömien määrä on noussut huomattavasti maltillisemmin kuin nuorempien. Kuvio. Työttömien määrän muutos (%) edellisen vuoden vastaavasta ajasta Helsingissä ikäryhmittäin Työttömät yhteensä Alle 5-vuotiaat 5 9-vuotiaat Yli 50-vuotiaat muutos % 13

14 Kuviossa 13. havainnollistuu vielä tarkemmin työttömyyden muutos työttömien ikärakenteen mukaan Helsingissä vuoden 009 ja 0 loppupuolella. Poikkileikkaustilanne on marraskuulta. Yleensä nuorisotyöttömiä tarkastellaan alle 5-vuotiaiden osalta. Tuohon ikäryhmää kuuluu paljon nuoria, joilla ei ole peruskoulun jälkeistä ammatillista koulutusta. Koulutuksen puute lisää tunnetusti työttömyysriskiä. Yleisesti oletetaan, että korkea-asteen koulutus takaa vankemman aseman työmarkkinoilla. Siksi on huolestuttavaa, että myös alle 35-vuotiden työttömien määrän kasvu oli vuonna 009 varsin merkittävää. Esimerkiksi 30 3-vuotiaiden työttömien määrä kasvoi 60 prosentilla, ja lukumääräisesti heitä oli yli 800 henkilöä (taulukko 6.). Moni ammattikorkeakoulusta tai yliopistoa valmistunut ei saanut työpaikkaa taantuman aikana, muttei myöskään päässyt nuorisotyöttömille suunnattujen työllistämisen tukitoimien piiriin. Vuoden 0 aikana työttömien määrä aleni kaikissa ikäryhmissä lukuun ottamatta yli 60-vuotiaita. Kuvio 13. Työttömien määrän muutos (%) ikäryhmittäin vuoden takaisesta 009 ja 0 (marraskuu) Muutos % / 0 / Taulukko 6. Työttömät ikäryhmittäin Helsingissä vuosien 00 0 marraskuussa 00/ 008/ 009/ 0/ Ikäryhmä Yli Yhteensä

15 Pitkäaikaistyöttömyys Työttömyyden pitkittyminen on ollut sitkeä ongelma Helsingissä osalla työttömistä myös 000-luvulla. Pitkäaikaistyöttömiksi lasketaan henkilöt, joiden työttömyys on kestänyt yhtäjaksoisesti vähintään vuoden. Vuosina pitkäaikaistyöttömyyttä onnistuttiin viimein vähentämään varsin voimakkaasti. Keväällä 009 pitkäaikaistyöttömien määrä oli 59 prosenttia pienempi kuin kolme vuotta aiemmin. Kokonaistyöttömyyden pudotus oli vastaavalla aikavälillä prosenttia. Pitkäaikaistyöttömien tilanteen olennaiseen parantumiseen vaikuttivat paitsi talouden nousukauden suotuisa työllisyystilanne myös työvoimapoliittiset toimenpiteet, joita kohdennettiin pitkään työttömänä olleisiin. Moni pitkäaikaistyötön on myös siirtynyt eläkkeelle. Taantuman seurauksena pitkäaikaistyöttömyys kääntyy nousuun viiveellä. Helsingissä yli vuoden yhtäjaksoisesti työttömänä olleiden määrä alkoi jälleen kasvaa vuoden 009 syksyllä. Vuoden 0 marraskuussa pitkäaikaistyöttömänä oli lähes 5 00 henkilöä, mikä oli 5 prosenttia enemmän kuin vuotta aiemmin. Kaikista Helsingin työttömistä lähes neljännes kuului pitkäaikaistyöttömiin. Kuvio 1. Pitkäaikaistyöttömien määrä Helsingissä vuosina 006 0/ Henkilöä Epätyypilliset työsuhteet Lopuksi tarkastellaan lyhyesti palkansaajien työsuhdemuotojen viimeaikaista kehitystä. Epätyypillisten työsuhteiden osuus kaikista työsuhteista on lievästi noususuuntainen, ja Helsingissä näitä työsuhteita on suhteellisesti jonkin verran enemmän kuin maassa keskimäärin tai naapurikunnissa. Vakituiset ja kokopäiväiset työsuhteet ovat edelleen yleisin työsuhteiden ja -ajan muoto Helsingissä ja koko maassa. Vuonna 009 helsinkiläisistä palkansaajista 6 prosentilla oli epätyypillinen työsuhde. Helsingin seudulla tämä osuus oli ja koko maassa prosenttia. Tässä tarkastelussa epätyypillisiksi työsuhteiksi määritellään kaikki määräaikaiset ja osa-aikaiset työsuhteet eli määräaikainen kokoaikatyö, määräaikainen osaaikatyö ja jatkuva osa-aikatyö. Tyypillisiä työsuhteita ovat jatkuvat kokoaikaiset työsuhteet. 15

16 Kaikista helsinkiläisistä palkansaajista määräaikaisessa työsuhteessa työskenteli 15 prosenttia ja samansuuruinen osuus teki osa-aikaista työtä. Osa-aikatyötä tekevistä kolmella neljästä oli jatkuva vakituinen työsuhde. Vain kolmella prosentilla kaikista helsinkiläisistä palkansaajista oli vuonna 009 määrä-aikainen osa-aikatyö. Taulukko. Palkansaajien työsuhteet Helsingissä vuonna 009 Erityyppisten työsuhdemuotojen lukumäärä vuonna 009 Helsinki Pääkaupunkiseutu Helsingin seutu Koko maa Työsuhteen muoto ja työaika Jatkuva Kokoaikatyö Osa-aikatyö Yhteensä Määräaikainen Kokoaikatyö Osa-aikatyö Yhteensä Erityyppisten työsuhdemuotojen osuus (%) kaikista palkansaajista vuonna 009 Helsinki Pääkaupunkiseutu Helsingin seutu Koko maa Työsuhteen muoto ja työaika Jatkuva Kokoaikatyö Osa-aikatyö 9 Yhteensä Määräaikainen Kokoaikatyö Osa-aikatyö Yhteensä Vuonna 009 epätyypillisten työsuhteiden osuus kaikista työsuhteista oli noussut vain hieman vuosituhannen alusta, mutta osa-aikatyösuhteita oli viidenneksen enemmän. Osa-aikatyötä tehdään useimmiten kaupan ja ravintola- sekä majoitusaloilla. Useimmiten osa-aikatyötä tekevät nuoret; osa työskentelee opiskelun ohessa, osa on päätoimisesti työssäkäyviä ja moni toivoo saavansa kokopäiväisen työn. Lisäksi osaaikaeläkkeen yleistyminen kasvattaa osa-aikaisia työsuhteita vanhimmissa ikäryhmissä. Naiset tekevät miehiä huomattavasti useammin osa-aikatyötä. Erityyppisten työsuhteiden kehitys heijastelee lyhyellä aikavälillä yleisiä talouden suhdanteita. Kuvio 15. havainnollistaa, kuinka työsuhteiden määrän kääntyminen jälleen hienoiseen kasvuun taantuman jälkeen lähti liikkeelle juuri osa-aikatyöstä. Vuoden 0 toiselta neljännekseltä alkaen osa-aikatyötä tekevien palkansaajien määrät kasvoivat sekä koko maassa ja Helsingin seudulla että erityisesti Helsingissä. Helsingissä kokoaikatyötä tekevien määrä laski edellisvuoteen verrattuna edelleen vuoden 0 kolmannella neljänneksellä. Sen sijaan vertailualueilla kokoaikaisten työsuhteiden märän lasku oli pysähtynyt. 16

17 Kuvio 15. Palkansaajien työsuhdemuodot 009/-0/3 Helsingissä, Helsingin seudulla ja koko maassa, prosentuaalinen muutos edellisen vuoden vastaavasta neljänneksestä 5 % Suomi kokoaika Helsingin seutu kokoaika Helsinki kokoaika Suomi osa-aika Helsingin seutu osa-aika Helsinki osa-aika / 0 / 1 0 / 0 / 3 1

18 Aineiston kuvaus Esityksen tiedot perustuvat Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksesta tuotettuun pääkaupunkiseudun kuntia ja Helsingin seutua koskeviin tietoihin, joiden pohjalla on mahdollista seurata alueen työpaikkamäärän ja työvoiman määrän sekä työmarkkinoiden yleisiä viimeaikaisia muutoksia. Aineisto saadaan käyttöön neljännesvuosittain ja koko vuotta koskien. Taulukoiden luvut on pyöristetty täysiksi sadoiksi, mutta prosenttimuutokset on laskettu alkuperäisistä pyöristämättömistä luvuista. Helsingin tietojen rinnalla on useissa taulukoissa ja kuvioissa käytetty vertailualueina Helsingin seutua, pääkaupunkiseutua ja koko maata. Helsingin seutuun kuuluu pääkaupunkiseudun kuntien lisäksi kehyskuntaa: Hyvinkää, Järvenpää, Kirkkonummi, Kerava, Nurmijärvi, Mäntsälä, Pornainen, Sipoo, Tuusula sekä Vihti. Tilastokeskuksen työvoimatutkimuksen tiedoissa Helsingin seutu kattaa nämä 1 kuntaa vuodesta 008 lähtien. Sitä edeltävistä tiedoista puuttuu Helsingin seudusta tuoreimmat tulokkaat Mäntsälä ja Pornainen. Työvoimatutkimus on otostutkimus, jonka avulla tilastoidaan 15 -vuotiaan väestön työmarkkinoille osallistumista, työllisyyttä, työttömyyttä ja työaikaa kuukausittain, neljännesvuosittain ja vuosittain. Vuosineljänneksessä on haastateltavana koko maassa 6 yli henkilöä, joilta kysytään heidän toimintaansa suhteessa työmarkkinoihin yhden viikon aikana. Haastattelut koskevat vuoden kaikkia viikkoja. Tutkimuksessa käytetyt käsitteet ja määritelmät noudattavat YK:n kansainvälisen työjärjestön ILO:n suosituksia ja Euroopan unionin tilastotoimen käytäntöjä: Työllinen on henkilö, joka on tutkimusviikolla tehnyt ansiotyötä vähintään tunnin rahapalkkaa tai luontaisetua vastaan tai voittoa saadakseen. Myös tilapäisesti esim. loman tai sairauden vuoksi työstä poissa olleet lasketaan työllisiksi. Määräajaksi lomautetut (alle 3 kk) sekä työstä äitiys-, isyys- tai vanhempainvapaalla olevat luetaan työllisiksi. Muut yli kuukauden työstä palkatta poissaolleet (esim. asevelvolliset, kotihoidontuella lasta hoitavat tai vuorottelu- tai virkavapaalla olevat) eivät ole työllisiä. Työtön on henkilö, joka tutkimusviikolla on työtä vailla, on etsinyt työtä aktiivisesti viimeisen neljän viikon aikana palkansaajana tai yrittäjänä ja voisi vastaanottaa työtä kahden viikon kuluessa. Myös henkilö, joka on työtä vailla ja odottaa sovitun työn alkamista kahden viikon kuluessa, luetaan työttömäksi. Työttömäksi luetaan myös työpaikastaan toistaiseksi lomautettu, joka täyttää em. työnhaku- ja työn vastaanottokriteerit. Työvoimaan kuuluvat kaikki ne 15 -vuotiaat henkilöt, jotka tutkimusviikolla olivat työllisiä tai työttömiä. Määräaikaisessa työsuhteessa olevaksi luetaan palkansaaja, jonka työsopimus on solmittu määräajaksi, koeajaksi tai tietyn työn suorittamisen ajaksi. Osa-aikatyötä tekeväksi luokitellaan palkansaaja tai yrittäjä, joka tutkimusviikolla ilmoitti olevansa päätyöpaikassaan osa-aikatyössä. Vastaajan oma käsitys osa-aikaisuudesta riittää. Palkansaaja, jonka työsuhde on määrä- ja/tai osa-aikainen luokitellaan epätyypillistä työtä tekeväksi. 6 Vuoden 00 ensimmäisellä neljänneksellä ostoskoot alueittain olivat: Helsinki 1 henkeä, pääkaupunkiseutu 160 henkeä, Helsingin seutu 9 01 henkeä ja koko maa henkeä. Koko vuoden otoskoko saadaan kertomalla em. luvut neljällä. 18

19 Työvoimatutkimuksen otos poimitaan ositetulla satunnaisotannalla väestön keskusrekisteriin perustuvasta Tilastokeskuksen väestötietokannasta kahdesti vuodessa. Tutkimus on paneelitutkimus, jossa samaa henkilöä haastatellaan viisi kertaa. Haastattelut tehdään kolmen kuukauden välein, paitsi neljäs haastattelu, joka tehdään kuuden kuukauden kuluttua kolmannesta haastattelusta. Ensimmäisen ja viimeisen haastattelun väli on 15 kuukautta. Joka kuukauden otokseen kuuluu noin 000 henkilöä, keskimäärin noin joka 300. henkilö perusjoukosta. Otos koostuu viidestä rotaatioryhmästä, jotka ovat tulleet tutkimukseen mukaan eri kuukausina. Otos vaihtuu asteittain siten, että kolmena peräkkäisenä kuukautena vastaamisvuorossa ovat eri henkilöt. Peräkkäisinä vuosineljänneksinä vastaajista 3/5 on samoja. Peräkkäisten vuosien otosten päällekkäisyys on /5. Otoksesta saadut tulokset painotetaan vastaamaan koko 15 - vuotiasta väestöä. Vastauskadon vaikutuksia tuloksiin korjataan käyttämällä nk. painojen kalibrointia, jossa painotuksella tuotetaan oikeat väestöjakaumat alueen, sukupuolen ja iän mukaan. Aputietona käytetään lisäksi työ- ja elinkeinoministeriön työnhakijarekisterin tietoja. Työvoimatutkimuksen luvut, kuten kaikki otostutkimuksilla saadut luvut ovat niin kutsuttuja estimaatteja. Estimaatti on matemaattisella menettelyllä (estimoinnilla) otoshavaintoja käyttäen saatu arvio perusjoukon ominaisuudesta. Työvoimatutkimuksen lukujen luotettavuuteen vaikuttavat vastauskato, mittausvirheet ja otannasta johtuva satunnaisvaihtelu. Otannasta aiheutuvalla satunnaisvaihtelulla tarkoitetaan sitä, että eri otoksista lasketut luvut poikkeaisivat jonkin verran toisistaan. Arvioitaessa karkeasti otannasta aiheutuvan satunnaisvaihtelun suuruutta erilaisissa tilanteissa on pääperiaatteena, että lukuihin sisältyy sitä vähemmän otannasta aiheutuvaa epävarmuutta, 1) mitä suuremman otoksen pohjalta luvut on laskettu ja ) mitä suurempaa väestöryhmää luvut kuvaavat. Koko vuotta koskevat luvut ovat kaikkein tarkimpia. Jälkimmäinen periaate tarkoittaa sitä, että samankokoisella otoksella saadut työllisten ja työttömien lukumäärää koskevat luvut eli estimaatit ovat sitä tarkempia, mitä suurempaa osaryhmää ne koskevat. Tarkasteltavan osaryhmän pienentyessä otannasta aiheutuvan satunnaisvaihtelun osuus kasvaa. Työvoimatutkimuksen tiedot eivät ole suoraan vertailukelpoisia työmarkkinoihin liittyvien muiden tilastojen kanssa. Esimerkiksi Tilastokeskuksen työssäkäyntitilaston tiedot poikkeavat tiedonkeruutavasta sekä työllisten ja työttömien määrittelystä johtuen jonkin verran työvoimatutkimuksen tiedoista. Työssäkäyntitilasto on eri viranomaisten rekisteritietoihin pohjautuva kokonaisaineisto. Työssäkäyntitilaston tiedot henkilön toiminnasta koskevat pääosin vuoden viimeistä viikkoa. Tilaston tiedot työttömyydestä perustuvat työ- ja elinkeinoministeriön työnhakijarekisteriin. Koska työssäkäyntitilasto on kokonaisaineisto, tarjoaa se työvoimatutkimusta paremmin aluetietoja (myös kuntakohtaisia) sekä tietoja pienistä väestöryhmistä, esim. pienistä toimialoista. Hallinnollisiin rekistereihin perustuvan työssäkäyntitilaston käsitteet eivät ole kansainvälisesti vertailukelpoisia. Työssäkäyntitilaston tiedot kuvaavat vuoden viimeistä viikkoa. Työvoimatutkimuksesta saatava kokonaistyöpaikkamäärää kuvaava estimaatti on suurempi kuin työssäkäyntitilastosta saata kokonaistyöpaikkamäärää kuvaava luku. Työ- ja elinkeinoministeriön tiedot työttömistä työnhakijoista perustuvat rekisteripohjaiseen työnvälitystilastoon, joka kuvaa kuukauden viimeistä arkipäivää. Työnvälitystilaston työttömyyden määrittely perustuu lainsäädäntöön ja hallinnollisiin määräyksiin, minkä vuoksi tilastotiedot eivät ole kansainvälisesti vertailukelpoisia. Työnvälitystilastossa työttömältä ei edellytetä yhtä aktiivista työnhakua kuin työvoimatutkimuksessa. Myös opiskelijoiden tilastoinnissa on eroja. Työvoimatutkimuksen tarkempi kuvaus, laatu- ja menetelmäselosteet sekä käsitteet ja määritelmät löytyvät Tilastokeskuksen kotisivuilta. 19

20 Helsingin kaupungin tietokeskus TILASTOJA 0:1 TIEDUSTELUT TILAUKSET, JAKELU Juha Suokas, p P Minna Salorinne, p tietokeskus.tilaukset@hel.fi etunimi.sukunimi@hel.fi JULKAISUJEN MYYNTI JULKAISIJA Tietokeskuksen kirjasto Helsingin kaupunki, tietokeskus p Osoite: PL 5500 virtuaalinen kirjakauppa Helsingin kaupunki ISSN 196-1X (VERKOSSA)