Huono-osaisten osallisuus

Transkriptio

1 Huono-osaisten osallisuus Osallisena yhteisöissä ja yhteiskunnassa Arviointi- ja koulutusyksikkö Mona Särkelä-Kukko

2 Sisältö: 1. Osallisuus, aktiivinen kansalaisuus ja hyvinvoinnin ulottuvuudet 1.1 Osallisuuden laajuus vrt. rinnakkaiskäsitteet 1.2 Osallisuus ja aktiivinen kansalaisuus 1.3 Miksi osallisuutta tarvitaan? 1.4 Osallisuuden yhteys hyvinvoinnin ulottuvuuksiin 1.5 Inhimilliset toimintamahdollisuudet osallisuuden rakentajina 2. Osallisuusvajeista kärsivien osallisuus 2.1 Huomioita huono-osaisten ryhmien osallisuudesta 2.2 Yhteenvetona Lähteet

3 1.1 Osallisuuden laajuus vrt. rinnakkaiskäsitteet Kun puhutaan osallisuudesta, puhutaan esimerkiksi: Osallisuuden kokemuksista Osallistumisesta Vaikuttamisesta Aktiivisesta kansalaisuudesta Toimijuudesta Sosiaalisista verkostoista Sosiaalisesta pääomasta Luottamuksesta Yhteisöllisyydestä Toimintamahdollisuuksista Sosiaalisesta inkluusiosta (yhteiskunnan eheydestä) Voimaannuttamisesta ja valtaistumisesta (empowerment) Voimavarojen mobilisoinnista (egenkraftsmobilisering). Emansipaatiosta Osallistamisesta Kääntöpuolena osattomuus, osallistumattomuus, vaikuttamismahdollisuuksien puute ja ekskluusio

4 1.2 Osallisuus ja aktiivinen kansalaisuus Osallisuus on käsitteenä moniulotteinen ja vaikeasti rajattava Oma näkemys: Osallisuus liittyy yhteisöön ja yhteiskuntaan kuulumisen tunteeseen esimerkiksi työn, harrastusten tai vaikuttamisen kautta. Kuvaa yksilön kiinnittymistä yhteisöön ja yhteiskuntaan Merkitsee omakohtaisesta sitoutumisesta nousevaa vaikuttamista asioiden kulkuun ja vastuun ottamista seurauksista Linkittyy mm. yhteisöllisyyteen, toimijuuteen, sosiaaliseen pääomaan, luottamukseen ja aktiiviseen kansalaisuuteen Aktiivinen kansalaisuus korostaa ihmisten yhteiskunnallista osallistumista ja toimintaa. Kansalainen aktiivisena toimijana, joka haluaa ja voi vaikuttaa itselleen tärkeissä asioissa Aktiivisuutta yksityiselämässä, työelämässä, yhteisöissä, vapaaehtois- ja järjestötoiminnassa sekä yhteiskunnallista vaikuttamista

5 1.3 Miksi osallisuutta tarvitaan? Osallisuutta tarvitaan, koska se on yksinkertaistaen: 1. Osallisuutta jostakin osuus jaettavissa Oikeus yhteiskunnan jäsenyyteen ja yhteiskunnan tuottoon 2. Osallisuutta johonkin mukana rakentamassa Yhteisöllisyys (lähiyhteisöt, työyhteisö, ihmissuhteet) Oikeus yhteiskunnalliseen päätöksentekoon osallistumiseen 3. Osallisuutta jossakin huolenpidon kohde Mukana olo yhteisöissä/yhteiskunnassa ilman odotuksia (esim. Nivala 2008; Ilmonen 2011) Ihminen kokee olevansa osallinen omassa yhteisössään ja yhteiskunnassa työn, harrastusten, osallistumis- ja vaikuttamistoiminnan kautta Osallisuus ja osallisuuden kokemukset ovat kytköksissä osallistujan henkilökohtaiseen elämismaailmaan, identiteettiin ja verkostoihin Osallisuus on syrjäytymisen vastavoima

6 Miksi osallisuutta tarvitaan? Osallisuus on: 1. Kohtaamista Kansalaiset arkiyhteisöissä 2. Osallistumista Kansalainen osallistujana Päämääränä osallisuuden kokemus 3. Vaikuttamista Osallistumisoikeus Rooli kansalaisena demokratiassa 4. Emansipaatiota Subjektiivista tunnetta ja kokemusta Osallistumis- ja demokratiataidot 5. Toimijuutta Vuorovaikutusmekanismit, asemat, valtakysymykset Identiteetti (vrt. Mattila-Aalto 2009)

7 1.4 Osallisuuden yhteys hyvinvoinnin ulottuvuuksiin Osallisuutta pohdittaessa tarvitaan käsitettä konkreettisempaa tarttumapintaa, jonka avulla yksilön osallisuuteen päästään kiinni Ratkaisuna Allardt (1976) hyvinvoinnin ulottuvuudet ja Sen (1999) & Nussbaum (2000) Inhimilliset toimintamahdollisuudet Allardt hyvinvointi koostuu elintasosta ja elämänlaadusta sekä niihin liittyvistä tarpeista Tarpeiden tyydytys: 1. yksilön omistamien tai hallitsemien resurssien avulla, 2. käyttäytymisellä suhteessa muihin ihmisiin, 3. suhteessa yhteiskuntaan Toimintaresursseina: elintaso (having), yhteisyyssuhteet (loving) ja itsensä toteuttamisen muodot (being) Lisäyksenä: yksilön voimavarojen käyttö (doing) ja ystävyyssuhteet sekä kuuluminen (belonging) (vrt. Kiili 1998) Doing: voimavarojen käyttö (tekeminen) auttaa hahmottamaan yksilön osallistumista, voimavarojen käyttöönottoa eri elämäntilanteissa sekä niiden rajoituksia ja mahdollisuuksia Belonging: yksilöllä on oikeus osallistumiseen ja osallisuuteen sekä toimijuuteen ja oman subjektiutensa toteuttamiseen

8 1.5 Inhimilliset toimintamahdollisuudet osallisuuden rakentajina Senin (1999) ja Nussbaumin (2000) inhimilliset toimintamahdollisuudet (individual capabilities, human capabilities) pohjautuvat modernin liberalistisen ajattelun ja liberalistisen yhteiskunnan toiminnan ja toimintatapojen kritiikkiin Tavoitteena on yksilön kokonaisvaltainen hyvä elämä, johon liittyy inhimillisten toimintamahdollisuuksien turvaaminen Köyhyys ja huono-osaisuus nähdään kokonaisvaltaisena elämänlaatua heikentävänä ongelmana eikä vain aineellisten resurssien puutteena Inhimillisiä toimintamahdollisuuksia voidaan pitää eräänlaisina uusina elämän laadun mittareina ja arvioijina Tärkeintä ei siis ole se, mitä yksilöllä on (esim. varallisuus), vaan miten hän pystyy hyödyntämään resurssinsa (yksilö toimijana) Ihmiset tarvitsevat erilaisia resursseja pystyäkseen turvaamaan toimintamahdollisuutensa

9 Inhimilliset toimintamahdollisuudet osallisuuden rakentajina Toimintamahdollisuudet sisältävät niin sisäiset kuin ulkoiset mahdollisuudet eli kyvyn toimia sekä hyvät olosuhteet - ihmisen perustarpeiden tyydyttäminen ja aktiiviset toiminnot (kuten sananvapaus ja yhteisön päätöksentekoon osallistuminen) Inhimilliset toimintamahdollisuudet (Nussbaum): Elämä Terveys Koskemattomuus Aistit Mielikuvitus ja ajattelu Tunteet Käytännön, järki Liittyminen Muut lajit Leikki Aineellinen ja poliittinen ympäristön kontrollointi

10 Kuvio 1. Osallisuuden ulottuvuudet Särkelä-Kukko

11 2. Osallisuusvajeista kärsivien osallisuus Faktoja: Eriarvoisuudesta on muodostunut Suomeen pysyvä olotila Tuloerojen kasvun myötä suhteellinen köyhyys on lisääntynyt (koskettaa joka 8 suomalaista) Tutkimusten mukaan elämänlaatua heikentävät erityisesti työttömyys, työkyvyttömyyseläkkeellä olo, toimeentulotuen asiakkuus ja alhainen koulutus Kasautunutta huono-osaisuutta on kahdeksalla prosentilla täysi-ikäistä suomalaista Ongelmat kasautuvat usein samoille ihmisille ja perheille, jotka tarvitsevat useiden tahojen yhdessä tuottamia palveluja Huono-osaisuudesta puhuttaessa tulee helposti mieleen köyhyydestä johtuvat ongelmat, mutta siihen kuuluvat myös niin aineellisten, kulttuuristen kuin sosiaalisten resurssien puutteet tai ongelmat Huono-osaisuus on laaja-alaista elinolojen, elämäntapojen ja elämisen laadun puutteiden esiintymistä Käsitteenä läheisesti kytköksissä köyhyyteen ja sosiaaliseen syrjäytymiseen Huono-osaisuus = osallisuusvaje/et

12 Osallisuusvajeista kärsivien osallisuus Pysyvää rajanveto sille, kuka on huono-osainen ja kuka ei, on mahdotonta tehdä Huono-osaisuudesta puhuttaessa on tärkeää pohtia: Mitkä ryhmät määritellään yhteiskunnallisesti huono-osaisiksi ja miksi? Miten yksilöiden eri elämäntilanteet vaikuttavat määrittelyyn? Millaisia ovat ne yhteiskunnalliset prosessit, jotka vahvistavat tai ehkäisevät huono-osaisuutta? Huono-osaisuusilmiö suhteutettava yhteiskunnan tilaan ja rakenteeseen Lähestytäänkö huono-osaisuutta resurssien puutteena, yksilön tai ryhmän ominaisuutena? Resurssien puute jollain elämänalueella: taloudellinen puute, sosiaalinen puute, vallankäytöstä ja osallistumisesta syrjäytyminen, terveysongelmat, työmarkkinoilta, asuntomarkkinoilta ja koulutuksesta syrjäytyminen Yksilön/ryhmän ominaisuus = tila ei muutettavissa (kohtaloajattelu/ jokainen on oman onnensa seppä ) Lähestymistapa määrittää huono-osaisuuteen suhtautumista!

13 2.1 Huomioita huono-osaisten ryhmien osallisuudesta Jos puhutaan huono-osaisten ryhmistä, heikoimmaksi hyvinvointi on arvioitu: Pitkäaikaistyöttömillä Toimeentulotuen saajilla Vangeilla Useista ongelmista kärsivillä (moniongelmaisuus?) Ylivelkaantuneilla Perusturvan varassa elävillä Päihdeongelmaisilla Mielenterveyskuntoutujilla Asunnottomilla Koulupudokkailla Pitkäaikaissairailla Vammaisilla

14 Huomioita huono-osaisten ryhmien osallisuudesta Kärjistetysti: Toimeentulotuen saajia tarkastellaan viranomais- ja aktivointipolitiikan näkökulmista Yksilöllä vastuu aktivoitua viranomaisten vaatimalla tavalla, mutta ei valtaa vaikuttaa niihin muotoihin, joilla osallistua Toimeentulotuen saajien ja vankien osallisuus on lähinnä toimenpiteiden kohteena olemista eri yhteiskunnan tasoilla Vanki on vanki myös vapautumisensa jälkeen (asenteet ja leimaaminen) Vanki tulee sopeuttaa yhteiskuntaan miten voi kiinnittyä yhteiskuntaa, jos ei hyväksytä sen jäseneksi? Päihteidenkäyttäjien osallisuus näyttäytyi mahdollisena tulevana osallisuutena, joka mahdollistuu kun päihteidenkäyttäjä on kuivilla. Käytön aikainen osallisuus on hoitokytkös-osallisuutta

15 Huomioita huono-osaisten ryhmien osallisuudesta Asunnottomat ovat valmiiksi sivusta osallisuudesta, sillä asuminen on jo osallisuutta lähiyhteisöön ja yhteiskuntaan Yhteiskunnasta syrjäyttävä kodittomuus Asunnottomille tarjotaan valmiit raamit, jonka sisällä he voivat tuntea osallisuutta (esim. päiväkeskukset) Asunnottomuuskeskustelut suunnattu viranomaistoimijoille ja tahoille ei asunnottomille Pitkäaikaistyöttömät ja koulupudokkaat nähdään aktiivisina, osallistuvina kansalaisina kun heidät on aktivointipolitiikalla työelämään tai koulumaailmaan sanktioiden uhalla Vammaisuuden, pitkäaikaissairaiden ja mielenterveyskuntoutujien kysymyksiä tarkastellaan lähinnä lääketieteellisestä näkökulmasta Ensisijaisena tavoitteena saavuttaa vammattomuuden tila Arkielämän päätöksenteko saattaa siirtyä hoitohenkilökunnalle, omaisille tms. (vrt. Särkelä ym. 2009)

16 2.2 Yhteenvetona Huono-osaisten osallisuutta lähestytään helposti osallistavasta ja aktivoivasta näkökulmasta sen sijaan, että keskityttäisiin omaehtoisen osallistumisen mahdollisuuksien lisäämiseen ja osallistumisen kynnyksen madaltamiseen Osallisuus omaa itseään koskevaan päätöksentekoon ja osallistumismahdollisuudet laajemmin ovat huono-osaisilla heikommat kuin ihmisillä keskimäärin (vrt. esim. Pohjola 1994a, 1995; Siltaniemi ym. 2008, 2009). Yhteiskunnan rakenteet, kansalaisuus ja osallisuus on määritelty valtaväestön näkökulmasta erilaisuudelle jää vähän tilaa Suomalainen yhteiskunta sietää edelleen huonosti erilaisuutta, joka vaikeuttaa huonoosaisten osallisuuden kokemusten syntymistä arkiyhteisöjen ja kanssakäymisen tasolla Suomalaisen kansalaisen stereotypia on terve, työssäkäyvä, lakia noudattava, heteroseksuaalinen ja suomalaisen identiteetin omaava kansalainen. Stereotypian takaa jää usein huomaamatta rajapinnalla elävät. Heidän kansalaisuutensa nähdään aktivointina ja tarpeena aktivoida kuin yhteiskunnallisena tasavertaisena kansalaisuutena. Onko olemassa osallisuuden ja aktiivisen kansalaisuuden muotoja, jota yhteiskuntajärjestelmässä ei tällä hetkellä tunnisteta/tunnusteta?

17 Lähteet Allardt E. (1976) Hyvinvoinnin ulottuvuuksia. Werner Söderström Osakeyhtiö, Porvoo. Ilmonen Kari esitys Sosiaali- ja terveysturvan päivillä Kiili J. (1998) Lapset ja nuoret hyvinvointinsa asiantuntijoina. Raportti hyvinvointiindikaattoreiden kehittämisestä. Yhteiskuntatieteiden ja filosofian laitoksen yhteiskuntapolitiikan työpapereita no.105. Yliopistopaino, Jyväskylä. Mattila-Aalto M. (2009) Kuntoutusosallisuuden diagnoosi. n tutkimuksia 81/2009. Nivala, Elina (2008) Kansalaiskasvatus globaalin ajan hyvinvointiyhteiskunnassa. Kansalaiskasvatuksen sosiaalipedagoginen teoriakehys. Snellman-instituutin A-sarja 24/2008, Kuopio Nussbaum M. (2000) Women and Human Development. The Capability Approach. University Press, Cambridge.Pohjola A. (1994) Pohjola A. (1994) Näemme köyhyyden, mutta emme köyhiä. Teoksessa: Heikkilä M. & Vähätalo K. (toim.) Huono-osaisuus ja hyvinvointivaltion muutos. Gaudeamus,Tampere s. Pohjola A. (1995) Asiakkaasta kansalaiseksi? Teoksessa Väärälä R. (toim.) Asiakkaat verkossa? Hyvinvointipalveluprojektin osaraportti 6. Lapin yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen julkaisuja no: 44, Rovaniemi s. Sen A. (1999) Development as freedom. University Press, Oxford. Siltaniemi A., Perälahti A., Eronen A., Särkelä R. & Londèn P. (2009) Kansalaisbarometri Suomalaisten arviointia hyvinvoinnista, palveluista ja Paras-uudistuksesta. Sosiaali- ja terveysturvan keskusliitto, Helsinki.Siltaniemi A., Perälahti A. ym. (2008) Hyvinvointi ja osallisuus Itä-Suomessa. Kansalaiskyselyn tuloksia. Sosiaali ja terveysturvan keskusliitto, Helsinki. Särkelä M., Viander R., Häkkilä K. & Blomqvist J. (2009) Jokainen on kansalainen. Huono-osaisten osallisuus ja aktiivinen kansalaisuus. Jyväskylän yliopisto. e-julkaisu: Särkelä M. (2009) Miten huono-osainen voi olla osallinen? Jyväskylän yliopisto

18 KIITOS!