Vanhempi hallitussihteeri Karoliina Anttonen

Transkriptio

1 Työ- ja elinkeinoministeriö E-KIRJE TEM EOS Anttonen Karoliina(TEM) JULKINEN VASTAANOTTAJA Eduskunta Suuri valiokunta Viite Asia Päästökauppaa koskevat valtiontukisuuntaviivat; Komission luonnos suuntaviivoiksi U/E-tunnus: EUTORI-numero: Ohessa lähetetään perustuslain 97 :n mukaisesti selvitys seuraavasta komission julkaisemasta suuntaviivaluonnoksesta: - Luonnos komission tiedonannoksi suuntaviivoista tietyistä päästökauppajärjestelmään liittyvistä valtiontukitoimenpiteistä vuoden 2012 jälkeen Ylijohtaja Esa Härmälä Vanhempi hallitussihteeri Karoliina Anttonen

2 LIITTEET - Perusmuistio Päästökauppaa koskevat valtiontukisuuntaviivat; Komission luonnos suuntaviivoiksi (Liite 1) - Luonnos komission tiedonannoksi suuntaviivoista tietyistä päästökauppajärjestelmään liittyvistä valtiontukitoimenpiteistä vuoden 2012 jälkeen (Liite 2) 2(3)

3 3(3) Asiasanat Hoitaa Tiedoksi jaosto kilpailu-, valtiontuki- ja hankintajaosto (EU 12), valtiontuki, päästökauppa TEM, YM ALR, EUE, LVM, MAVI, MMM, OKM, OM, PLM, SM, STM, UM, VM, VNEUS

4 Työ- ja elinkeinoministeriö PERUSMUISTIO TEM EOS Anttonen Karoliina(TEM) JULKINEN Asia Päästökauppaa koskevat valtiontukisuuntaviivat; Komission luonnos suuntaviivoiksi Kokous Liitteet Luonnos komission tiedonannoksi suuntaviivoista tietyistä päästökauppajärjestelmään liittyvistä valtiontukitoimenpiteistä vuoden 2012 jälkeen Viite EUTORI/Eurodoc nro: U-tunnus / E-tunnus: Käsittelyn tarkoitus ja käsittelyvaihe: Eduskunnan käsiteltäväksi otsikossa mainitussa asiassa. Avoin kuuleminen päättyy Asiakirjat: - Luonnos komission tiedonannoksi suuntaviivoista tietyistä päästökauppajärjestelmään liittyvistä valtiontukitoimenpiteistä vuoden 2012 jälkeen EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely: EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen (SEUT) artiklojen mukaan valtiontukien sääntely kuuluu komission toimivaltaan. Komissiolla on yksinoikeus Euroopan unio nin tuomioistuimen valvonnan alla antaa yksityiskohtaisia sääntöjä koskien tukien hyväksyttävyyttä 107 artiklan 2 ja 3 kohtien nojalla. Jäsenvaltioita kuullaan asiantuntijan roolissa. Käsittelijä(t): Työ- ja elinkeinoministeriö, vanhempi hallitussihteeri Karoliina Anttonen, puh Työ- ja elinkeinoministeriö, ylitarkastaja Olli Hyvärinen, puh

5 2(7) Suomen kanta/ohje: Suomi toivottaa tervetulleeksi uudet valtiontuen suuntaviivat ja katsoo, että tuki olisi suunnattava vain toimialoille, joilla päästökaupan epäsuorien kustannusten vaikutus kilpailukykyyn on merkittävä ja hiilivuotoriski on korkea. Suomi pitää tärkeänä, että kilpailun vääristymien mahdollisuus sisämarkkinoilla olisi mahdollisimman vähäinen. Suomi tutkii, onko komission ehdotus tukeen oikeutetuiksi toimialoiksi riittävän kattava. Suomi katsoo, että päästökaupan hintasignaali ja kannustinvaikutus on säilytettävä. Suomi ehdottaa, että tuen enimmäismäärää määriteltäessä sovellettaisiin EU-päästöoikeuden kynnyshintaa, jonka ylimenevälle osalle voitaisiin kohdistaa valtiontukea. Kynnyshinta voisi olla tasolla, joka vastaa viime vuosien keskimääräistä EU-päästöoikeuden hintaa, esimerkiksi 15 euroa. Näin päästökaupan kannustinvaikutus säilyisi totuttua vastaavalla hintatasolla, mutta tukimahdollisuus aktualisoituisi päästöoikeuden hinnan noustessa. Rajahinnan soveltaminen vähentäisi riskiä sisämarkkinoiden vääristymisestä ja vähentäisi jäsenvaltioiden valtiontalouteen kohdistuvaa painetta. Suomen kanta on, että rajahinnan ylittävältä osalta tuen intensiteetin tulisi olla 100 % eikä sen tulisi laskea ajan myötä. Suomi kannattaa alueellisten kertoimien soveltamista. Suomi pitää alueellisia päästökertoimia ja niiden laskutapaa hyväksyttävinä. Suomi katsoo, että Tanskan tulisi kuulua samaan markkina-alueeseen muiden Pohjoismaiden kanssa, koska vuositasolla maiden välisissä hinnoissa ei ole systemaattisia eroja. Suomi voi kuitenkin hyväksyä komission ehdotuksen. Suomi katsoo, että perustuotos tulisi ensisijaisesti määrittää toteutuneen tuotannon perusteella eikä viitejaksoon perustuvana etukäteisarviona. Suomi voi kuitenkin hyväksyä komission ehdotuksen. Suomi voi hyväksyä komission esitykset investointituesta suuritehoisille voimalaitoksille, siirtymäkauden tuesta sekä pienten laitosten ja sairaaloiden jättämisestä päästökauppadirektiivin ulkopuolelle. Pääasiallinen sisältö: Suuntaviivojen keskeinen sisältö Komissio on antanut luonnoksen uusiksi päästökauppaan liittyvän valtiontuen suuntaviivoiksi Asiasta pidettiin multilateraalikokous 20. tammikuuta Avoin kuuleminen päättyy EU:n päästökauppadirektiiviä (2003/87/EY) muutettiin ja sen soveltamisalaa laajennettiin vuoden 2013 alusta lähtien direktiivillä 2009/29/EY. Direktiivi 2009/29/EY on osa EU:n ilmasto- ja energiapakettia, jonka pääasiallisia tavoitteita ovat unionin kasvihuonekaasujen päästöjen 20 prosentin vähennys vuoden 1990 tasoon verrattuna ja uusiutuvan energian osuuden nostaminen 20 prosenttiin unionin kokonaisenergian kulutuksesta. Uudistettu päästökauppadirektiivi mahdollistaa väliaikaiset toimet tiettyjen toiminnanharjoittajien tukemiseksi lainsäädännön vaatimusten tiukentuessa. Muun muassa päästökaupan kustannuksista johtuvaa sähkön hinnan nousua on mahdollista kompensoida tukitoimilla. Tukitoimet sisältävät SEUT 107(1) artiklan mukaista valtiontukea. Komission julkaisemassa suuntaviivaluonnoksessa on esitetty läpinäkyvyyden ja oikeudellisen ennustettavuuden varmistamiseksi edellytykset, joiden nojalla kasvihuonekaasujen päästökauppajärjestelmää koskevat valtiontukitoimenpiteet olisivat sisämarkkinoilla hyväksyttäviä EU:n toiminnasta tehdyn sopimuksen nojalla.. Suuntaviivojen

6 3(7) mukaisten tukien käyttöönotto edellyttää valtiontuki-ilmoituksen tekemistä komissiolle, eikä tukia saa panna toimeen ennen komission hyväksyntää (SEUT 108(3)). Päästökauppadirektiivin mukaan jäsenvaltiot voivat myöntää valtiontukea toimialoille ja alatoimialoille, jotka ovat alttiita merkittävälle hiilivuotoriskille sähkön hinnan noustessa päästökaupan kustannusten vuoksi (nk. päästökaupan epäsuorat kustannukset). Hiilivuotoriskin huomioiminen on linjassa päästökaupan ympäristötavoitteen kanssa, koska tuella pyritään estämään globaalien päästöjen lisääntyminen siinä tapauksessa, että tuotantoa siirtyy Euroopan unionin ulkopuolelle, missä vastaavia päästörajoitteita ei kattavan ilmastosopimusjärjestelyn puuttuessa ole voimassa. Toisaalta tuki päästökaupan epäsuorien kustannusten kompensoimiseksi voi väärin suunnattuna heikentää EU:n päästökauppajärjestelmän tehokkuutta. Lisäksi valtiontuki voi aiheuttaa merkittävää kilpailun vääristymistä sisämarkkinoilla, etenkin jos saman toimialan toiminnanharjoittajia kohdellaan eri tavoin jäsenvaltioiden erilaisten taloudellisten edellytysten vaikuttaessa myönnettävään tukeen. Suuntaviivoilla on kolme tavoitetta: hiilivuotoriskin minimoiminen; EUpäästökauppajärjestelmän kannustimien säilyttäminen; ja kilpailun vääristymisen minimointi sisämarkkinoilla. Euroopan komissio on esittänyt suuntaviivoissa luettelon toimialoista, joiden kohdalla hiilivuotoriskin katsotaan päästökaupan epäsuorien kustannusten vuoksi olevan merkittävä ja jotka ovat siten oikeutettuja valtiontukeen epäsuorien kustannusten kompensoimiseksi. Toimialaluetteloa ei voisi muuttaa suuntaviivojen hyväksymisen jälkeen esimerkiksi valtiontuki-ilmoitusta tehtäessä, vaan se pysyisi samana suuntaviivojen mahdolliseen välitarkasteluun, joka tehtäisiin neljä vuotta suuntaviivojen voimaantulon jälkeen.. Luettelo perustuu komission suorittamaan toimialojen ja alatoimialojen määrälliseen ja laadulliseen arvioon. Määrällisessä arviossa on tarkasteltu toimialan mahdollisuutta siirtää päästökaupan epäsuorat kustannukset hintoihin ilman markkinaosuuden tai voiton merkittävää vähenemistä. Komissio katsoo hiilivuotoriskin olevan näiden suuntaviivojen kannalta merkittävä, jos kaupan merkittävyys kolmansien maiden kanssa on yli 10 % ja päästökaupan epäsuorat kustannukset nostaisivat tuotantokustannuksia vähintään 5 % tuotannon kokonaisarvosta. Määrällisen arvion lisäksi komissio on arvioinut toimialojen ja alatoimialojen tukikelpoisuutta laadullisilla perusteilla, jos asiaa koskevia tietoja on käytettävissä ja teollisuuden edustajat tai jäsenvaltiot ovat esittäneet tätä koskevan perustellun pyynnön. Laadullisessa arviossa on kiinnitetty huomiota toimialoihin, joilla päästökaupan epäsuora kustannusvaikutus on 2-5 % ja kaupan merkittävyys on vähintään 10 %. Lisäksi on arvioitu toimialoja, joiden osalta käytettävissä olevat tiedot eivät ole riittäviä tai joiden voidaan muuten katsoa olevan riittämättömästi edustettuja määrällisessä arviossa. Laadullinen arvio keskittyy mm. epäsuoraan kustannusvaikutukseen, markkinaanalyysiin ja toimialan kykyyn siirtää kustannukset hintoihin menettämättä markkinaosuuttaan suhteessa kolmansiin maihin. Komissio esittää, että tukeen oikeutettuja toimialoja olisivat alumiinintuotanto; kemiallisten ja lannoitemineraalien louhinta; muiden epäorgaanisten kemikaalien valmistus; lyijyn, sinkin ja tinan tuotanto; ja nahkavaatteiden valmistus; raudan, teräksen ja rautaseosten valmistus; paperin ja pahvin valmistus; lannoitteiden ja typpiyhdisteiden valmistus; kuparin tuotanto; ja muiden orgaanisten peruskemikaalien valmistus. Korkein sallittu tuen taso laskettaisiin seuraavasti: tuki-intensiteetti x hiilidioksidin päästökerroin x EU-päästöoikeuden edellisen vuoden termiinihinta x sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvo x perustuotos

7 4(7) Toimialoille, joiden sähkötehokkuudelle ei ole määritelty sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvoa, käytettäisiin toissijaista vertailuarvoa. Tuen maksimi-intensiteetti olisi aluksi 85 % ja laskisi kolmen vuoden välein 5 prosenttiyksikköä kerrallaan niin, että vuosina tuen maksimi-intensiteetti olisi 75 %. Hiilidioksidin päästökerroin määriteltäisiin alueellisesti niin, että se heijastaa fossiilisten polttoaineiden suhteellista osuutta sähköntuotannossa yhtenäisellä markkinaalueella. Suomi kuuluisi samaan markkina-alueeseen Ruotsin ja Norjan kanssa. Komissio esittää, että perustuotos määriteltäisiin pääsääntöisesti laitoksen keskimääräisenä tuotantona viitejaksolla Tukea lisättäisiin 40 prosenttia, jos keskimääräinen tuotanto tuen myöntämisaikana kasvaa yli 40 prosenttia perustuotokseen verrattuna. Tukea vähennettäisiin vastaavasti 40 prosenttia, jos keskimääräinen tuotanto tuen myöntämisaikana laskee alle 40 prosenttiin perustuotoksesta. Suuntaviivoissa käsitellään erikseen investointitukea suuritehoisille voimaloille, mukaan lukien sellaiset joilla on valmius hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin; siirtymäkauden tukea; ja tukea pienten laitosten ja sairaaloiden jättämiselle päästökauppadirektiivin ulkopuolelle. Komissio saattaa tarkastella suuntaviivoja uudelleen neljän vuoden kuluttua niiden voimaantulosta. Komissio saattaa erityisesti tarkistaa tukikelpoisten toimialojen luetteloa, sähkötehokkuuden vertailuarvoja ja alueellisia päästökertoimia. Suuntaviivat Suomen ja joidenkin jäsenvaltioiden kannalta Suomi voi pääosin hyväksyä suuntaviivaluonnoksen. Luonnoksessa on otettu huomioon monet Suomen kevään 2011 konsultaatioissa esittämät huomiot. Suomelle tärkeät toimialat ovat mukana tukeen oikeutettujen toimialojen listalla. Suomi ilmoitti 20. tammikuuta 2012 pidetyssä kokouksessa, että tahtoo vielä tutkia muutaman toimialan sisällyttämistä tukeen oikeutettujen toimialojen listalle teollisuuden esittämien huomioiden perusteella. Suomi kannattaa alueellisten päästökertoimien soveltamista. Alueellisten päästökertoimien soveltaminen ja niiden laskentatapa ovat Suomen kannalta edullisemmat kuin esimerkiksi yhteisen EU:n laajuisen päästökertoimen soveltaminen. Jotkut jäsenvaltiot, esimerkiksi Ranska, kannattavat yhden unionin laajuisen kertoimen soveltamista. Alueelliset päästökertoimet on määritelty alueen fossiilisen sähköntuotannon perusteella. CHPlaitosten sähköntuotanto on jätetty pois tarkastelusta, mikä nostaa pohjoismaisen alueen päästökerrointa. Korkein sallittu tuki on tällä menetelmällä esimerkiksi Suomelle suhteellisesti korkeampi kuin Saksalle. Tanskan jättäminen omaksi markkina-alueekseen laskee muihin Pohjoismaihin sovellettavaa alueellista kerrointa jossain määrin. Vuositasolla Tanskan ja muiden Pohjoismaiden välisissä spothinnoissa ei ole systemaattisia eroja. Pohjoismaisella sähkömarkkina-alueella rajahinta määräytyy usein juuri tanskalaisen sähköntuotannon perusteella. Tanskan tulisi kuulua pohjoismaiseen markkinaalueeseen kokouksessa Tanska esitti, että se luettaisiin mukaan pohjoismaiseen markkinaalueeseen. Ruotsi, Norja ja Suomi tukivat Tanskan kantaa. Saksa on varautunut tukemaan omia toimialojaan 500 miljoonan euron verran vuosittain. Tämän hetken tiedoilla muilla jäsenvaltioilla ei ole vastaavia edellytyksiä tukea omia toimialojaan. Suomikaan ei ole tällä hetkellä varautunut tukemaan omia toimialojaan, ja vallitsevassa taloustilanteessa on vaikea arvioida, miten tähän olisi mahdollisuus. Jäsenvaltioiden erilaiset mahdollisuudet tukea omia toimialojaan voi johtaa kilpailun vääristymiseen sisämarkkinoilla. Tästä syystä Suomelle on tärkeää, että tuen enimmäismäärälle asetetaan riittävän tiukat kriteerit.

8 5(7) Suomi yhdessä muun muassa Alankomaiden, Ruotsin ja Tanskan kanssa on esittänyt, että tukea voisi maksaa vasta, kun EU-päästöoikeuden hinta ylittää tietyn raja-arvon. Tämän jälkeen tukea voisi maksaa hinnan raja-arvon ylittävältä osalta. Rajahinta voisi olla viime vuosien keskimääräistä EUpäästöoikeuden hintaa vastaavalla tasolla, esimerkiksi 15 euroa. Näin päästökaupan kannustinvaikutus säilyisi totuttua vastaavalla hintatasolla, mutta tukimahdollisuus aktualisoituisi päästöoikeuden hinnan noustessa. Rajahinnan soveltaminen vähentäisi riskiä sisämarkkinoiden vääristymisestä ja vähentäisi jäsenvaltioiden valtiontalouteen kohdistuvaa painetta. Suomen kanta on, että rajahinnan ylittävältä osalta tuen intensiteetin tulisi olla 100 % eikä sen tulisi laskea ajan myötä. Komission tarkastelu hiilivuotoriskistä on tehty olettamalla päästöoikeuden hinnaksi 30 euroa, mikä on nykyistä hintatasoa huomattavasti korkeampi. Viime vuosien keskimääräinen päästöoikeuden hinta ennen Euroopan velkakriisiä on ollut 15 euron tietämillä. Voidaan arvioida, että varsinkaan nykyisellä hintatasolla, joka on merkittävästi alle 10 euroa, hiilivuotoriski ei ole merkittävä. Viitejaksoon perustuva perustuotoksen laskentatapa mahdollistaa sen, että tukea maksetaan joko liikaa tai liian vähän toteutuneeseen tuotantoon nähden. Koska suuntaviivaluonnoksessa muutenkin edellytetään toteutunutta tuotantoa koskevan tiedon keräämistä, olisi tarkoituksenmukaista käyttää tietoa toteutuneesta tuotannosta kokouksessa useat jäsenvaltiot, Suomi mukaan lukien, esittivät, että perustuotos määriteltäisiin toteutuneen tuotannon perusteella. Kansallinen käsittely: EU-12- kilpailu, valtiontuki- ja hankintajaoston kirjallinen käsittely Eduskuntakäsittely: Käsittely Euroopan parlamentissa: Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema: Taloudelliset vaikutukset: Suuntaviivojen mukainen valtiontukijärjestelmä aiheuttaisi valtionhallinnolle raportointivelvoitteita. Jos Suomi toteuttaisi tukijärjestelmän EUpäästökauppajärjestelmän aiheuttamien sähkön hintoihin siirrettyjen kustannuksen kompensoimiseksi, sen tulisi sisällyttää valtiontukia koskeviin vuosikertomuksiinsa suuntaviivoissa luetellut tiedot yrityksille myönnetystä tuesta. Muut mahdolliset asiaan vaikuttavat tekijät:

9 6(7)

10 7(7) Asiasanat Hoitaa Tiedoksi päästökauppa, valtiontuki TEM, YM ALR, EUE, LVM, MAVI, MMM, OM, SM, UM, VM, VNEUS

11 EUROOPAN KOMISSIO Bryssel XXX LUONNOS [ ](2011) XXX luonnos KOMISSION TIEDONANTO SUUNTAVIIVAT TIETYISTÄ PÄÄSTÖKAUPPAJÄRJESTELMÄÄN LIITTYVISTÄ VALTIONTUKITOIMENPITEISTÄ VUODEN 2012 JÄLKEEN FI FI

12 SISÄLLYSLUETTELO Johdanto... 4 Valtiontukipolitiikka ja päästökauppadirektiivi Näiden suuntaviivojen soveltamisalaan kuuluvat erityiset toimenpiteet Tuki yrityksille toimialoilla, joiden katsotaan olevan merkittävälle hiilivuotoriskille alttiita EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien aiheuttamien, sähkön hintoihin siirrettyjen kustannusten vuoksi (tuki välillisille päästökustannuksille) Investointituki suuritehoisille voimaloille, myös sellaisille uusille voimaloille, joissa on valmiudet hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin (CCS-valmius) Tuki, joka liittyy mahdollisuuteen saada siirtymäkauden ajan maksutta jaettavia oikeuksia sähköntuotannon nykyaikaistamiseksi Tuki pienten laitosten ja sairaaloiden jättämiseen päästökauppadirektiivin ulkopuolelle Soveltamisala ja määritelmät Näiden suuntaviivojen soveltamisala Määritelmät SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan nojalla sisämarkkinoille soveltuva tuki Tuki yrityksille toimialoilla ja toimialojen osilla, joiden katsotaan olevan merkittävälle hiilivuotoriskille alttiita EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien aiheuttamien, sähkön hintoihin siirrettyjen kustannusten vuoksi (tuki välillisille päästökustannuksille) Investointituki suuritehoisille voimaloille, myös sellaisille uusille voimaloille, joissa on CCS-valmius Tuki, joka liittyy mahdollisuuteen saada siirtymäkauden ajan maksutta jaettavia oikeuksia sähköntuotannon nykyaikaistamiseksi Tuki pienten laitosten ja sairaaloiden jättämiseen päästökauppadirektiivin ulkopuolelle Kannustava vaikutus ja oikeasuhteisuus Tuen kasautuminen Loppusäännökset Vuosikertomukset Avoimuus Seuranta Voimaantulo, voimassaolo ja tarkistaminen LIITE I 18 FI 2 FI

13 Määritelmät LIITE II 22 Toimialat, joita hiilivuotoriskin katsotaan ennakolta merkittävästi uhkaavan välillisten päästökustannusten vuoksi LIITE III Sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvot tuotteille, jotka kuuluvat liitteessä II esitettyihin NACE-koodeihin LIITE IV Alueelliset hiilidioksidin päästökertoimet, enimmäismäärä eri maantieteellisillä alueilla (tco2/mwh) FI 3 FI

14 KOMISSION TIEDONANTO SUUNTAVIIVAT TIETYISTÄ PÄÄSTÖKAUPPAJÄRJESTELMÄÄN LIITTYVISTÄ VALTIONTUKITOIMENPITEISTÄ VUODEN 2012 JÄLKEEN JOHDANTO VALTIONTUKIPOLITIIKKA JA PÄÄSTÖKAUPPADIREKTIIVI 1. Euroopan unioniin perustettiin kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmä 13. lokakuuta 2003 annetulla Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivillä 2003/87/EY 1. Järjestelmää parannettiin ja laajennettiin 1. tammikuuta 2013 alkaen direktiivillä 2009/29/EY 2. Direktiiviin 2003/87/EY, sellaisena kuin se on muutettuna direktiivillä 2009/29 ja muilla toimenpiteillä 3, viitataan jäljempänä ilmauksella päästökauppadirektiivi. Direktiivi 2009/29/EY on osa lainsäädäntöpakettia, johon sisältyvillä toimenpiteillä torjutaan ilmastonmuutosta ja edistetään uusiutuvan ja hiilidioksidipäästöiltään vähäisen energian käyttöä. Paketin pääasiallisena tarkoituksena oli saavuttaa EU:n kokonaisympäristötavoite eli vähentää kasvihuonekaasuja 20 prosenttia verrattuna vuoteen 1990 ja saavuttaa uusiutuvalle energialle 20 prosentin osuus EU:n energian kokonaiskulutuksesta vuoteen 2020 mennessä. 2. Päästökauppadirektiivissä säädetään erityisistä väliaikaisista toimenpiteistä, jotka koskevat tiettyjä yrityksiä. Näitä toimenpiteitä ovat esimerkiksi tuki sellaisen sähkön hinnan nousun kompensoimiseksi, joka johtuu kasvihuonekaasupäästöihin liittyvien kustannusten sisällyttämisestä niihin päästökauppajärjestelmän mukaisesti (välilliset päästökustannukset), investointituki suuritehoisille voimaloille myös sellaisille uusille voimaloille, joilla on valmiudet ympäristön kannalta turvalliseen hiilidioksidin talteenottoon ja geologiseen varastointiin (CCS-valmius), vapaaehtoisten siirtymäaikana maksutta jaettavien päästöoikeuksien muodossa myönnettävä tuki tiettyjen jäsenvaltioiden sähköntuotannolle ja pienten laitosten jättäminen EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle, mikäli kasvihuonekaasupäästöjen määrää voidaan vähentää järjestelmän ulkopuolella pienemmin hallinnollisin kustannuksin. 3. EU:n päästökauppadirektiivin täytäntöönpanoon liittyvät väliaikaiset erityistoimenpiteet ovat Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen, jäljempänä SEUT-sopimus, 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea. SEUT-sopimuksen 108 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on ilmoitettava valtiontuesta komissiolle, eikä sitä saa panna täytäntöön ennen komission hyväksyntää Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2003/87/EY, annettu 13 päivänä lokakuuta 2003, kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kaupan järjestelmän toteuttamisesta yhteisössä ja neuvoston direktiivin 96/61/EY muuttamisesta, EUVL L 275, , s. 32. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2009/29/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, direktiivin 2003/87/EY muuttamisesta kasvihuonekaasujen päästöoikeuksien kauppaa koskevan yhteisön järjestelmän parantamiseksi ja laajentamiseksi, EUVL L 140, , s. 63. Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2004/101/EY, annettu 27 päivänä lokakuuta 2004, EUVL L 338, , s. 18; Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2008/101/EY, annettu 19 päivänä marraskuuta 2008, EUVL L 8, , s. 3; Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus 219/2009 annettu 11 päivänä maaliskuuta 2009, EUVL L 87, , s FI 4 FI

15 4. Näissä suuntaviivoissa tietyistä päästökauppajärjestelmään liittyvistä valtiontukitoimenpiteistä vuoden 2012 jälkeen, jäljempänä suuntaviivat, selvitetään kyseisiin valtiontukitoimenpiteisiin sovellettavia soveltuvuusperusteita, jotta voitaisiin varmistaa avoimuus ja oikeudellinen ennustettavuus. 5. Vuonna 2005 laadittuun valtiontuen toimintasuunnitelmaan 4 sisältyvän tasapainotestin mukaan valtiontuen valvonnan päätavoite EU:n päästökauppajärjestelmän yhteydessä on varmistaa, että valtiontukitoimenpiteiden ansiosta ympäristönsuojelun kokonaistaso (kasvihuonekaasujen väheneminen) on korkeampi kuin ilman tukea. Tavoitteena on myös varmistaa, että tuen myönteiset vaikutukset ovat suuremmat kuin sen kielteiset, sisämarkkinoiden kilpailua vääristävät vaikutukset. Valtiontuen on oltava välttämätöntä EU:n päästökauppajärjestelmän ympäristötavoitteen saavuttamiseksi (tuen tarpeellisuus) ja se rajoitetaan tavoitellun ympäristönsuojelun tason saavuttamiseksi tarvittavaan vähimmäismäärään (tuen oikeasuhteisuus) ilman, että kilpailu ja kauppa sisämarkkinoilla vääristyvät kohtuuttomasti. 6. Direktiivillä 2009/29/EY käyttöön otettuja säännöksiä sovelletaan 1. tammikuuta 2013 alkaen, eikä valtiontukea voida katsoa tilanteen helpottamisen kannalta välttämättömäksi ennen kyseistä päivää. Tämän vuoksi näiden suuntaviivojen soveltamisalaan kuuluvia toimenpiteitä voidaan hyväksyä vain sellaisten kustannusten osalta, jotka ovat aiheutuneet vasta 1. tammikuuta 2013 jälkeen, lukuun ottamatta tukea, joka liittyy mahdollisuuteen saada siirtymäkauden ajan maksutta jaettavia oikeuksia sähköntuotannon nykyaikaistamiseksi. Viimeksi mainittuun voi sisältyä tietyissä olosuhteissa investointeja, joita on tehty 25 kesäkuu 2009 alkaen ja jotka kuuluvat kansalliseen suunnitelmaan. Näiden suuntaviivojen soveltamisalaan kuuluvat erityiset toimenpiteet Tuki yrityksille toimialoilla, joiden katsotaan olevan merkittävälle hiilivuotoriskille alttiita EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien aiheuttamien, sähkön hintoihin siirrettyjen kustannusten vuoksi (tuki välillisille päästökustannuksille) 7. Päästökauppadirektiivin 10 a artiklan 6 kohdan mukaan jäsenvaltiot voivat myöntää valtiontukea sellaisten toimialojen tai toimialojen osien hyväksi, joihin todennäköisesti kohdistuu merkittävä hiilivuotoriski, koska kasvihuonekaasupäästöihin liittyvät kustannukset siirtyvät sähkön hintoihin, jäljempänä välilliset päästökustannukset, näiden kustannusten kompensoimiseksi valtiontukisääntöjen mukaisesti. Näissä suuntaviivoissa hiilivuodolla tarkoitetaan mahdollista kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjen lisääntymistä, kun yritykset siirtävät tuotantoa EU:n ulkopuolelle, koska ne eivät pysty siirtämään EU:n päästökauppajärjestelmän kustannuksia asiakkailleen ilman markkinaosuuden tai voiton merkittävää vähentymistä. 8. Hiilivuotoriskin välttämisellä on ympäristötavoite, sillä tuella pyritään välttämään kasvihuonekaasujen kokonaispäästöjen lisääntyminen sen vuoksi, että tuotantoa siirtyy EU:n ulkopuolelle eikä kasvihuonekaasupäästöjen vähentämisestä ole tehty 4 Valtiontuen toimintasuunnitelma Valtiontukien vähentäminen ja tarkempi kohdentaminen: suunnitelma valtiontuen uudistamiseksi vuosina , KOM(2005) 107 lopullinen, FI 5 FI

16 sitovaa kansainvälistä sopimusta. Samaan aikaan välillisiin päästökustannuksiin annettavalla tuella voi olla kielteinen vaikutus EU:n päästökauppajärjestelmän tehokkuuteen. Jos tuki olisi kohdistettu huonosti, sillä poistettaisiin tuensaajille näiden omista päästöistä aiheutuvat välilliset kustannukset ja rajoitettaisiin päästöjen vähentämisen kannustimia ja alan innovatiivisuutta. Näin päästöjen vähentämisen kustannukset päätyisivät pääasiassa talouden muiden toimialojen vastattaviksi. Tällainen valtiontuki voi lisäksi johtaa kilpailun merkittävään vääristymiseen sisämarkkinoilla, erityisesti, kun samalla toimialalla toimivia yrityksiä kohdellaan budjettisyistä eri jäsenvaltioissa eri tavoin. Suuntaviivoilla on siis oltava kolme erityistavoitetta: hiilivuotoriskin minimointi, EU:n päästökaupan kannustinten säilyttäminen ja sisämarkkinoiden kilpailun vääristymisen minimointi. 9. Komissio antoi päästökauppadirektiiviä hyväksyttäessä lausuman 5 pääperiaatteista, joita se aikoi soveltaa välillisiin päästökustannuksiin kilpailun kohtuuttoman vääristymisen välttämiseksi. 10. Komissio arvioi EU:n tasolla, missä määrin toimialalla tai toimialan osalla on mahdollista siirtää välilliset päästökustannukset tuotteiden hintaan menettämättä merkittävää markkinaosuutta hiilidioksidipäästöjen kannalta vähemmän tehokkaille laitoksille, jotka sijaitsevat yhteisön ulkopuolella. 11. Enimmäistuki, jonka jäsenvaltio voi myöntää, lasketaan noudattaen kaavaa, jossa otetaan huomioon laitoksen perustuotantotasot tai näiden suuntaviivojen mukaisesti määritelty laitoksen sähkönkulutuksen perustaso sekä hiilidioksidin päästökerroin polttolaitosten tuottamassa sähkössä eri maantieteellisillä alueilla. Kaavan avulla varmistetaan, että tuki on oikeasuhteista ja kannustaa sähkötehokkuuteen. Lisäksi edistetään siirtymistä harmaasta sähköstä vihreään päästökauppadirektiivin mukaisesti. 12. Lisäksi tuella ei kokonaan kompensoida EU:n päästöoikeuksien kustannuksia sähkön hinnoissa ja se vähenee ajan mittaan, jotta minimoidaan kilpailun vääristyminen sisämarkkinoilla ja saavutetaan EU:n päästökauppajärjestelmän tavoite eli hiilidioksidipäästöjen kustannustehokas vähentäminen. Asteittain alenevilla tukiintensiteeteillä säilytetään i) pitkän aikavälin kannustimet ulkoisten ympäristövaikutusten täysimääräiseen huomioimiseen ja ii) lyhyen aikavälin kannustimet siirtyä vähemmän hiilidioksidipäästöjä aiheuttaviin uusiin teknologioihin. Samalla korostetaan, että tuki on luonteeltaan väliaikaista ja auttaa osaltaan siirtymään vähähiiliseen talouteen. Investointituki suuritehoisille voimaloille, myös sellaisille uusille voimaloille, joissa on valmiudet hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin (CCS-valmius) 13. Kuten todetaan päästöoikeuksien huutokaupasta saatavien tulojen käyttöä koskevassa, päästökauppadirektiivin 10 artiklan 3 kohdasta annetussa komission lausumassa 6 Eurooppa-neuvostolle, jäsenvaltiot voivat vuosien 2013 ja 2016 välisenä aikana käyttää kyseisiä tuloja tehokkaiden voimaloiden rakentamisen tukemiseen. 5 6 Ks. liitteessä 15713/1/08REV1 oleva liite II, 18. marraskuuta 2008 (25.11.) Lisäys I/A-kohtaa koskevaan ilmoitukseen neuvoston pääsihteeristöltä pysyvien edustajien komitealle / neuvostolle (8033/09 ADD 1 REV 1), FI 6 FI

17 Tämä koskee myös uusia voimaloita, joilla on valmius hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin. Direktiivin 2009/31/EY 7 33 artiklan mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että kaikkien sellaisten polttolaitosten toiminnanharjoittajat, joiden nimellinen sähköntuotantoteho on vähintään 300 megawattia, ovat arvioineet tiettyjen hiilidioksidin talteenotto- ja varastointilaitteiden jälkiasennukseen liittyvien ehtojen täyttymisen. Jos arvioinnin tulos on myönteinen, hiilidioksidin talteenottoon ja paineistukseen tarvittaville laitteille on varattava sopiva tila laitosalueella. 14. Tuella on pyrittävä parantamaan ympäristönsuojelua ja estämään markkinahäiriötä merkittävän ympäristöä suojelevan vaikutuksen avulla. Tuen on oltava tarpeellista, sillä olisi oltava kannustava vaikutus ja sen olisi oltava oikeasuhteista. Hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin tarkoitettu tuki ei kuulu näiden suuntaviivojen soveltamisalaan, vaan sitä arvioidaan muiden voimassa olevien valtiontukisääntöjen perusteella. 15. Tuen oikeasuhteisuuden varmistamiseksi sen enimmäisintensiteetin on vaihdeltava sen mukaan, mikä on uuden voimalan panos ympäristönsuojeluun ja hiilidioksidipäästöjen vähentämiseen (päästökauppadirektiivin tavoite) verrattuna huipputekniikkaan. Tuen enimmäisintensiteetti on suurempi, jos tuki on myönnetty aitoon kilpailuasetelmaan pohjautuvan (selkeisiin, avoimiin ja syrjimättömiin perusteisiin perustuvan) tarjouskilpailun jälkeen, jolloin varmistetaan, että tuki rajoitetaan välttämättömään vähimmäismäärään ja että sillä edistetään kilpailua sähköntuotantomarkkinoilla. Tämä johtuu siitä, että näin voidaan olettaa, että annettuihin tarjouksiin sisältyy kaikki mahdollinen etu, jota lisäinvestoinneilla on mahdollista saada aikaan. Tuki, joka liittyy mahdollisuuteen saada siirtymäkauden ajan maksutta jaettavia oikeuksia sähköntuotannon nykyaikaistamiseksi 16. Päästökauppadirektiivin 2003/87/EY 10 c artiklan mukaan tietyt ehdot täyttävillä jäsenvaltioilla on mahdollisuus poiketa väliaikaisesti täyden huutokaupan periaatteesta ja jakaa maksutta oikeuksia sähköntuotantoa varten 31. joulukuuta 2008 mennessä toiminnassa olleille laitoksille tai sähköä tuottaville laitoksille, joita koskeva investointiprosessi on konkreettisesti alkanut viimeistään 31. joulukuuta Nämä ehdot koskevat kansallisen sähköverkon kytkentöjä tai sitä, mikä on fossiilisten polttoaineiden osuus niiden sähköntuotannossa ja bruttokansantuote asukasta kohden suhteessa EU:n keskiarvoon. Vastineeksi sähköntuottajille maksutta annetuista oikeuksista jäsenvaltion on toimitettava komissiolle kansallinen investointisuunnitelma, jäljempänä kansallinen suunnitelma. Siinä esitetään investoinnit, jotka oikeuksia maksutta saaneet tahot tai muut toimijat ovat tehneet infrastruktuurin jälkiasentamiseen ja kehittämiseen, puhtaisiin teknologioihin ja energiatuotannon rakenteen ja toimituslähteiden monipuolistamiseen. 17. Tämä tilanne, jossa päästöoikeuksien täydestä huutokaupasta poiketaan jakamalla siirtymäkauden ajan oikeuksia maksutta, on SEUT-sopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitettua valtiontukea: jäsenvaltio luopuu tulosta ja antaa valikoivan edun sähköntuottajille, jotka voivat kilpailla muissa jäsenvaltioissa toimivien 7 Neuvoston direktiivi 2009/31/EY, annettu 23 päivänä huhtikuuta 2009, hiilidioksidin geologisesta varastoinnista ja neuvoston direktiivin 85/337/ETY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 2000/60/EY, 2001/80/EY, 2004/35/EY, 2006/12/EY ja 2008/1/EY ja asetuksen (EY) N:o 1013/2006 muuttamisesta, EUVL L 140, , s FI 7 FI

18 sähköntuottajien kanssa. Tämä voi vääristää tai uhata vääristää kilpailua ja vaikuttaa kauppaan sisämarkkinoilla. Valtiontukea liittyy myös investointeihin, joita oikeuksia maksutta saavat tahot voivat tehdä muita pienemmin kustannuksin. Tuki pienten laitosten ja sairaaloiden jättämiseen päästökauppadirektiivin ulkopuolelle 18. Päästökauppadirektiivin 27 artiklan mukaan pienet laitokset ja sairaalat voidaan jättää EU:n päätöskauppajärjestelmän ulkopuolelle, jos ne toteuttavat vastaavia toimenpiteitä kasvihuonekaasujen vähentämiseksi. Jäsenvaltiot voivat ehdottaa pieniin laitoksiin ja sairaaloihin sovellettavia toimenpiteitä, joilla saavutetaan vastaava osuus päästövähennyksiin kuin EU:n päästökauppajärjestelmällä. Tarjoamalla vaihtoehto jättää ne EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle voidaan saada suhteessa paras hyöty vähentyneinä hallinnollisina kustannuksina kutakin järjestelmän ulkopuolelle jäävää hiilidioksidiekvivalenttitonnia kohden. 19. Pienten laitosten ja sairaaloiden jättämiseen EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle saattaa sisältyä valtiontukea. Jäsenvaltioilla on laaja harkintavara päättää, jätetäänkö pieniä laitoksia EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle, mikä tyyppisiä laitoksia nämä voivat olla ja minkälaisia vastaavia toimenpiteitä edellytetään. Tämän vuoksi ei voida sulkea pois mahdollisuutta, että jäsenvaltioiden määräämät vastaavat toimenpiteet tuottavat laitoksille taloudellista etua, joka vääristää tai uhkaa vääristää kilpailua ja vaikuttaa kauppaan sisämarkkinoilla. Soveltamisala ja määritelmät Näiden suuntaviivojen soveltamisala 20. Näitä suuntaviivoja sovelletaan ainoastaan päästökauppadirektiivin täytäntöönpanoon liittyviin erityisiin tukitoimenpiteisiin. Yhteisön suuntaviivoja valtiontuesta ympäristönsuojelulle 8 ei sovelleta näihin toimenpiteisiin. Määritelmät 21. Näissä suuntaviivoissa sovelletaan liitteessä I vahvistettuja määritelmiä. SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan nojalla sisämarkkinoille soveltuva tuki 22. Ympäristönsuojeluun myönnettävän valtiontuen voidaan katsoa soveltuvan sisämarkkinoille SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdassa tarkoitetulla tavalla, jos sillä parannetaan ympäristönsuojelua, mutta se ei muuta kaupankäynnin edellytyksiä yhteisen edun kanssa ristiriitaisella tavalla. Komissio arvioi tukitoimenpiteen soveltuvuutta vertaamalla sen yhteiseen etuun liittyvää myönteistä vaikutusta ja mahdollisia kielteisiä sivuvaikutuksia, esimerkiksi kaupan ja kilpailun vääristymistä. Tästä syystä tukijärjestelmien kesto ei saa ylittää näiden suuntaviivojen kestoa. Tämä ei kuitenkaan rajoita jäsenvaltion mahdollisuutta ilmoittaa toimenpide uudelleen sen jälkeen, kun komission asettama aikaraja on täyttynyt. 8 EUVL C 82, , s. 1. FI 8 FI

19 Tuki yrityksille toimialoilla ja toimialojen osilla, joiden katsotaan olevan merkittävälle hiilivuotoriskille alttiita EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien aiheuttamien, sähkön hintoihin siirrettyjen kustannusten vuoksi (tuki välillisille päästökustannuksille) 23. Jos hiilivuotoriskin katsotaan uhkaavan toimialaa merkittävästi, koska päästökauppadirektiivin soveltamisen vuoksi EU:n päästöoikeusjärjestelmän kustannukset siirtyvät sähkön hintoihin, tällaisten, 1. tammikuuta 2013 alkaen aiheutuneiden kustannusten korvaamiseksi annettavan tuen katsotaan soveltuvan sisämarkkinoille SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla, mikäli tässä jaksossa vahvistettuja edellytyksiä on noudatettu. Tuen tarpeellisuus 24. Näissä suuntaviivoissa hiilivuotoriskin katsotaan uhkaavan tuensaajaa merkittävästi sähkön hintoihin siirrettyjen EU:n päästöoikeusjärjestelmän kustannusten vuoksi, jos sen EU:n ulkopuolisten kilpailijoiden sähkönhintoihin ei aiheudu vastaavia hiilidioksidiin liittyviä kustannuksia eikä se pysty siirtämään kustannuksia tuotteiden hintoihin menettämättä merkittäviä markkinaosuuksia ja tuottoja. 25. Näissä suuntaviivoissa tilanteen katsotaan olevan tällainen, jos tuensaaja toimii näiden suuntaviivojen liitteessä II luetellulla tukikelpoisella toimialalla. Tuen enimmäisintensiteetti 26. Tuki-intensiteetti saa olla enintään 85 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista vuosina 2013, 2014 ja 2015, enintään 80 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista vuosina 2016, 2017 ja 2018 ja enintään 75 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista vuosina 2019 ja Tuen enimmäismäärän laskeminen 27. Laitoskohtainen enimmäistuki tuotteiden valmistukseen näiden suuntaviivojen liitteessä II määritellyillä tukikelpoisilla toimialoilla on laskettava seuraavalla kaavalla: (a) Kun näiden suuntaviivojen liitteessä III lueteltuja sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvoja sovelletaan tuensaajan valmistamiin tuotteisiin, laitoskohtaisesti maksettava tuen enimmäismäärä vuonna t on tuki-intensiteetti vuonna t desimaalilukuna (esim. 0,8) kertaa hiilidioksidin päästökerroin (tco 2 /MWh) (vuonna t) kertaa Euroopan unionin päästöoikeuksien termiinihinta vuonna t 1 (euroa/tco 2 ) kertaa FI 9 FI

20 liitteessä määritelty tuotekohtainen sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvo (MWh/tonni) kertaa perustuotos (b) Kun näiden suuntaviivojen liitteessä III lueteltuja sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvoja ei sovelleta tuensaajan valmistamiin tuotteisiin, laitoskohtaisesti maksettava tuen enimmäismäärä vuonna t on tuki-intensiteetti vuonna t kertaa hiilidioksidin päästökerroin (tco 2 /MWh) (vuonna t) kertaa Euroopan unionin päästöoikeuksien termiinihinta vuonna t 1 (euroa/tco 2 ) kertaa toissijainen sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvo [0,7] kertaa sähkönkulutuksen perustaso 28. Jos laitos valmistaa sekä tuotteita, joihin sovelletaan sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvoa, että tuotteita, joihin sovelletaan toissijaista sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvoa, kunkin tuotteen sähkönkulutuksen osuus on laskettava suhteutettuna sen mukaan, miten monta tonnia sitä on tuotettu. 29. Tuki voidaan maksaa vuonna, jona kustannukset ovat aiheutuneet, tai sitä seuraavana vuonna. Jos tuki maksetaan vuonna, jona kustannukset ovat aiheutuneet, käytössä on oltava jälkikäteen suoritettavien maksujen mukautusmekanismi, jotta voidaan varmistaa, että mahdolliset liikaa suoritetut tukimäärät maksetaan takaisin ennen 1. heinäkuuta seuraavana vuonna. Investointituki suuritehoisille voimaloille, myös sellaisille uusille voimaloille, joissa on CCS-valmius 30. Investointituen, joka myönnetään 1. tammikuuta joulukuuta 2016 uusille suuritehoisille voimaloille, katsotaan soveltuvan sisämarkkinoille SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla, mikäli seuraavia edellytyksiä on noudatettu: uusi suuritehoinen voimala ylittää komission päätöksen 2007/74/EY 9 liitteessä 1 vahvistetun voimaloiden hyötysuhteen viitearvon tai sen asianmukaisen 9 Komission päätös 2007/74/EY, tehty 21 päivänä joulukuuta 2006, sähkön ja lämmön erillisen tuotannon yhdenmukaistettujen hyötysuhteen viitearvojen määrittämisestä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2004/8/EY soveltamiseksi, EUVL L 32, , s FI 10 FI

21 hyötysuhteen viitearvon, joka on voimassa, kun tuki myönnetään; tämän edellytyksen ei voida katsoa täyttyneen sellaisten uusien suuritehoisten voimaloiden kohdalla, jotka pelkästään ovat noudattaneet voimassa olevia hyötysuhteen viitearvoja, ja lopullinen voimalan rakentamista koskeva investointipäätös tehdään 1. tammikuuta 2013 ja 31. joulukuuta 2016 välisenä aikana. Tuen tavoite ja tarpeellisuus 31. Jäsenvaltioiden on osoitettava, että tuki kohdistetaan markkinahäiriöön siten, että sillä on merkittävä vaikutus ympäristönsuojeluun. Tuella on oltava kannustava vaikutus siten, että sen tuloksena tuensaajan toiminta muuttuu. Kannustava vaikutus voidaan osoittaa vaihtoehtoskenaariolla, jolla esitetään todisteita siitä, että ilman tukea tuensaaja ei olisi tehnyt investointia. Lisäksi lopullinen uusia voimaloita koskeva päätös on tehtävä jaksolla Tukikelpoiset kustannukset 32. Tukikelpoiset kustannukset rajoitetaan sellaisten laitteita ja maata koskevien investointien kokonaiskustannuksiin, jotka ovat ehdottomasti tarpeen uuden voimalan rakentamiseksi. Jos rakennetaan voimalaa, jossa on CCS-valmius, tukikelpoisia ovat koko CCS-ketjun yleisen taloudellisen ja teknisen toteutettavuuden osoittamisen kustannukset sekä sellaiset investointikustannukset voimalaan ja maahan, joiden ansiosta hiilidioksidin talteenottolaitteiden jälkiasennus on kustannustehokasta. Tukikelpoisiksi ei katsota talteenotto-, siirto- ja varastointilaitteiden asennuskustannuksia, sillä CCS-järjestelmän käyttöönotto ei kuulu näiden suuntaviivojen soveltamisalaan. Tuen enimmäisintensiteetit 33. Tuki ei saa olla yli 15 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista, kun se myönnetään uusiin suuritehoisiin voimaloihin, joissa on CCS-valmius, ja koko CCS-ketjun käyttöönotto alkaa ennen vuotta Tuki ei saa olla yli 10 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista, kun se myönnetään uusiin suuritehoisiin voimaloihin, joissa on CCS-valmius ja joita koskeva tuki annetaan sellaisen aitoon kilpailuasetelmaan perustuvan (ja selkeisiin, avoimiin ja syrjimättömiin perusteisiin pohjautuvan) tarjouskilpailun jälkeen, jossa asetetaan etusijalle i) uudessa laitoksessa käytettävät kaikkein ympäristöystävällisimmät, vallitsevaa tekniikan tasoa alhaisempiin hiilidioksidin päästömääriin johtavat sähköntuotantoteknologiat, ja ii) kilpailu sähköntuotantomarkkinoilla. Tällaisen tarjouskilpailun on oltava syrjimätön ja riittävän monen yrityksen on voitava osallistua siihen. Lisäksi tarjouskilpailuun liittyvän talousarvion on oltava siinä mielessä tiukasti rajoitettu, että kaikki osallistujat eivät voi saada tukea. 35. Tuki ei saa olla yli 5 prosenttia tukikelpoisista kustannuksista, kun se myönnetään uusiin suuritehoisiin voimaloihin, joissa koko CCS-ketjun käyttöönotto ei ala ennen vuotta 2020, riippumatta siitä, onko näissä voimaloissa CCS-valmius. FI 11 FI

22 Tuki, joka liittyy mahdollisuuteen saada siirtymäkauden ajan maksutta jaettavia oikeuksia sähköntuotannon nykyaikaistamiseksi 36. Valtiontuen, joka liittyy mahdollisuuteen saada siirtymäkauden ajan maksutta jaettavia oikeuksia sähköntuotannon nykyaikaistamiseksi, sekä kansallisiin suunnitelmiin päästökauppadirektiivin 10 c artiklan mukaisesti sisältyvien investointien katsotaan soveltuvan sisämarkkinoille 1. tammikuuta joulukuuta 2019 SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla, mikäli kaikkia seuraavia edellytyksiä on noudatettu: (a) (b) (c) (d) (e) oikeuksien jakaminen siirtymäkauden ajan maksutta toteutetaan noudattaen päästökauppadirektiivin 10 c artiklaa, komission päätöstä 10 direktiivin 2003/87/EY 10 c artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista ohjeista, jotka koskevat menetelmiä päästöoikeuksien jakamiseksi siirtymäkauden ajan maksutta laitoksille sähköntuotannon osalta, sekä komission tiedonantoa 11 ohjeista direktiivin 2003/87/EY 10 c artiklan vapaaehtoista soveltamista varten; sekä kansallisella suunnitelmalla pyritään yhteisen edun mukaiseen tavoitteeseen, esimerkiksi ympäristönsuojelun parantamista päästökauppadirektiivin yleistavoitteiden mukaisesti, kansalliseen suunnitelmaan sisältyy 25. kesäkuuta 2009 jälkeen toteutettuja investointeja infrastruktuurin jälkiasentamiseen ja kehittämiseen, puhtaaseen teknologiaan ja energiatuotannon rakenteen ja toimituslähteiden monipuolistamiseen päästökauppadirektiivin mukaisesti, ja tuella on oltava kannustava vaikutus, jonka tuloksena tuensaajan toiminta muuttuu, maksutta saatujen oikeuksien markkina-arvo (joka on laskettu 29. maaliskuuta 2011 annetun komission päätöksen 12 mukaisesti) ei ylitä niiden saajan toteuttamien investointien kokonaiskustannuksia (yritysryhmittymän tasolla). Jos investointien kokonaiskustannukset ovat alhaisemmat kuin oikeuksien markkina-arvo, niitä maksutta saaneet yritykset siirtävät erotuksen välineeseen, josta rahoitetaan muita kansallisen suunnitelman nojalla soveltuvia investointeja, ja jäsenvaltioiden on osoitettava, ettei tuki vääristä kilpailua kohtuuttomasti erityisesti sen seurauksena, että tuensaajia on valittu vain rajallinen määrä. Jäsenvaltioiden on myös osoitettava, ettei tuki vääristä kilpailua kohtuuttomasti, jos sillä vahvistetaan todennäköisesti eräiden tuensaajien valtaasemaa markkinoilla (yritysryhmittymän tasolla) enemmän kuin on ehdottomasti tarpeen. Tukikelpoiset kustannukset Komission päätös, annettu 29 päivänä maaliskuuta 2011, direkt iivin 2003/87/EY 10 c artiklan 3 kohdassa tarkoitetuista ohjeista, jotka koskevat menetelmiä päästöoikeuksien jakamiseksi siirtymäajan maksutta laitoksille sähköntuotannon osalta, K(2011) 1983 lopullinen, Komission tiedonanto Ohjeet direktiivin 2003/87/EY 10 c artiklan vapaaehtoista soveltamista varten, EUVL C 99, , s. 9. Ks. alaviite 11. FI 12 FI

23 37. Tukikelpoiset kustannukset on rajattava kansallisessa suunnitelmassa lueteltuihin vuotuisiin investointikustannuksiin, jotka vastaavat kullekin tuensaajalle maksutta myönnettyjen oikeuksien markkina-arvoa (joka on laskettu 29. maaliskuuta 2009 annetun komission päätöksen 13 mukaisesti) riippumatta vastaavan laitoksen toimintakustannuksista ja sen tuottamasta hyödystä. Vuotuiset investointikustannukset on laskettava siten kuin on määritelty komission ohjeissa 14, jotka koskevat menetelmiä päästöoikeuksien jakamiseksi siirtymäkauden ajan maksutta laitoksille sähköntuotannon osalta direktiivin 10 c artiklan 3 kohdan nojalla. Tuen enimmäisintensiteetti 38. Tuen osuus ei saa olla yli 100 prosenttia tukikelpoisista menoista. Tuki pienten laitosten ja sairaaloiden jättämiseen päästökauppadirektiivin ulkopuolelle 39. Tuen pienille laitoksille ja sairaaloille, jotka jäävät EU:n päästökauppajärjestelmän ulkopuolelle 1. tammikuuta 2013 alkaen, katsotaan soveltuvan sisämarkkinoille SEUT-sopimuksen 107 artiklan 3 kohdan c alakohdan nojalla, mikäli niiden osalta toteutetaan toimenpiteitä, jotka vastaavat päästökauppadirektiivin 27 artiklassa tarkoitettua kasvihuonekaasujen vähenemistä ja jäsenvaltiot noudattavat siinä vahvistettuja edellytyksiä. Kannustava vaikutus ja oikeasuhteisuus 40. Kannustavaa vaikutusta koskevan vaatimuksen katsotaan täyttyneen kaikkien näissä suuntaviivoissa tarkoitettujen tukitoimenpiteiden osalta, jos jäsenvaltio on varmistanut, että tuen tuloksena on tuensaajan toiminnan muuttuminen. Kannustava vaikutus voidaan osoittaa vaihtoehtoskenaariolla, jolla esitetään todisteita siitä, että ilman tukea tuensaaja ei olisi tehnyt investointia. Kun kyseessä on investointituki suuritehoisille voimaloille (3.2 jakso), myös sellaisille uusille voimaloille, joissa on CCS-valmius, kannustavan vaikutuksen osalta edellytetään, ettei tukea saava hanke ole alkanut ennen tukihakemuksen jättämistä ja että lopullinen uutta voimalaa koskeva investointipäätös on tehty vuosina Edellä 3.3 jaksossa tarkoitettuihin kansallisiin suunnitelmiin kuuluvien investointien vaikutus katsotaan kannustavaksi sellaisten investointien osalta, joita tehdään 25. kesäkuuta 2009 alkaen. 41. Oikeasuhteisuutta koskevan vaatimuksen täyttämiseksi jäsenvaltion on varmistettava, että tukimäärä on rajattu mahdollisimman pieneksi. Tuen kasautuminen 42. Näissä suuntaviivoissa vahvistettuja tukien enimmäismääriä on sovellettava riippumatta siitä, onko tuki on rahoitettu kokonaisuudessaan valtion varoin tai rahoittaako EU siitä osan Ks. alaviite 11. Ks. alaviite 11. FI 13 FI

24 43. Näiden suuntaviivojen nojalla soveltuvaksi katsottua tukea ei saa yhdistää SEUTsopimuksen 107 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun muussa muodossa annetun valtiontuen eikä muun yhteisön rahoituksen kanssa, jos tällainen kasautuminen johtaa näissä suuntaviivoissa vahvistetun enimmäisintensiteetin ylittymiseen. Jos kuluihin, joihin voidaan myöntää näiden suuntaviivojen soveltamisalaan kuuluviin toimenpiteisiin tarkoitettua tukea, voidaan myöntää kokonaan tai osittain myös muuhun tarkoitukseen tarkoitettua tukea, yhteiseen osuuteen sovelletaan sitä tuen enimmäismäärää, joka on sovellettavien sääntöjen mukaan suotuisin. Loppusäännökset Vuosikertomukset 44. Jäsenvaltioiden on toimitettava komissiolle vuosikertomukset Euroopan yhteisön perustamissopimuksen 93 artiklan soveltamista koskevista yksityiskohtaisista säännöistä 22. maaliskuuta 1999 annetun neuvoston asetuksen (EY) N:o 659/ ja asetuksen (EY) N:o 659/1999 täytäntöönpanosta 21 päivänä huhtikuuta 2004 annetun komission asetuksen (EY) No 794/ mukaisesti. 45. Kyseisissä säädöksissä vahvistettujen vaatimusten lisäksi ympäristönsuojelualan tukitoimenpiteitä koskevissa vuosikertomuksissa on esitettävä jokaisesta hyväksytystä järjestelmästä jäljempänä mainitut lisätiedot. 46. Komissio seuraa säännöllisesti yrityksille myönnettyä tukea sellaisilla toimialoilla, joiden katsotaan olevan merkittävälle hiilivuotoriskille alttiita 3.1 jaksossa kuvattujen EU:n päästökauppajärjestelmän päästöoikeuksien aiheuttamien, sähkön hintoihin siirrettyjen kustannusten vuoksi. Se päivittää samalla tietojaan eteenpäin siirrettyjen välillisten kustannusten määrästä ja hiilivuodon mahdollisista seurauksista. Jäsenvaltioiden on sisällytettävä vuosikertomuksiinsa erityisesti seuraavat tiedot: tuensaajien nimet, toimiala(t), jo(i)lla tuensaaja toimii, toimiala tai sen osa, jota koskevaa sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvoa käytetään tuen enimmäismäärän määrittelemiseksi, vuosi, jonka osalta tuki maksetaan, ja vuosi, jonka aikana se maksetaan, perustuotos kunkin asianomaisen toimialan tai sen osan osalta, kunkin asianomaisen toimialan tai sen osan osalta vuosituotanto kaikilta vuosilta, joita on käytetty perustuotoksen määrittämisessä, kunkin asianomaisen toimialan tai sen osan osalta vuosituotanto tuen maksuvuonna, kunkin tuotteen, johon ei sovelleta sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvoa, osalta vuosituotanto kaikilta vuosilta, joita on käytetty EYVL L 83, , s. 1. EUVL L 140, , s. 1. FI 14 FI

25 perustuotoksen määrittämisessä (mikäli tukea on annettu toissijaisen sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvon perusteella), sähkönkulutuksen perustaso (mikäli tukea on annettu toissijaisen sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvon perusteella), todellinen sähkönkulutus kultakin vuodelta, jota on käytetty sähkönkulutuksen perustason määrittämisessä (mikäli tukea on annettu toissijaisen sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvon perusteella), todellinen sähkönkulutus tuen maksuvuonna (mikäli tukea on annettu toissijaisen sähkönkulutuksen tehokkuuden vertailuarvon perusteella), Euroopan unionin päästöoikeuksien termiinihinta, jota käytetään laskettaessa tuen määrää tuensaajaa kohti, tuki-intensiteetti, hiilidioksidin päästökerroin. 47. Jäsenvaltioiden on sisällytettävä vuosikertomuksiinsa seuraavat tiedot uusiin suuritehoisiin voimaloihin, myös sellaisiin, joissa on CCS-valmius, myönnetyn tuen osalta: Avoimuus tuensaajien nimet, tuen määrä tuensaajaa kohti, tuki-intensiteetti, osoitus siitä, että 3.2 jakson 30 kohdassa vahvistettuja tuen myöntämisajankohtaa koskevia edellytyksiä on noudatettu, osoitus siitä, että 3.2 jakson 33 kohdassa vahvistettuja edellytyksiä on noudatettu siltä osin, että koko CCS-ketjun käyttöönotto alkaa ennen vuotta Jos koko CCS-ketjun käyttöönotto ei ala ennen vuotta 2020, tukea vähennetään 5 prosenttiin investoinnin tukikelpoisista kustannuksista tai 10 prosenttiin, mikäli 3.2 jakson 34 kohdassa vahvistetut edellytykset täyttyvät. Jos tukea on maksettu etukäteen, jäsenvaltioiden on perittävä tämän osuuden ylittävä tukimäärä takaisin. 48. Komissio katsoo, että lisätoimenpiteet ovat tarpeen yhteisön valtiontuen avoimuuden parantamiseksi. Erityisesti on varmistettava, että jäsenvaltiot, talouden toimijat, asianomaiset osapuolet ja myös komissio itse saavat helposti käyttöönsä EU:ssa sovellettavia ympäristötukiohjelmia koskevat lyhentämättömät säädöstekstit. 49. Tämä voidaan helposti varmistaa perustamalla internetsivustoja. Tätä varten komissio edellyttää tukiohjelmia arvioidessaan järjestelmällisesti jäsenvaltioilta sitä, että nämä julkaisevat kaikkien lopullisten tukiohjelmien koko tekstin internetissä ja ilmoittavat kyseisen internet-sivun osoitteen komissiolle. Ohjelmaa ei saa soveltaa ennen kuin tiedot on julkaistu internetissä. FI 15 FI