Multisillan asemakaava-alueiden nro 8647 ja 8629 eliöstö- ja biotooppiselvitys

Transkriptio

1 Multisillan asemakaava-alueiden nro 8647 ja 8629 eliöstö- ja biotooppiselvitys Tampereen kaupunki Kaupunkiympäristön kehittäminen Maankäytön suunnittelu Kari Korte

2 Sisällysluettelo 1. Johdanto Aineisto ja menetelmät Selvitysalue Luonnon ja ympäristön yleispiirteet Maasto ja topografia Puusto, kangasmaan kasvupaikkatyypit ja kasvillisuus Vesisuhteet ja maaperä Luonnonsuojelullisesti arvokkaimmat kohteet ja osa-alueet Luonnonsuojelullisen statuksen omaavat kohteet ja osa-alueet Avainbiotoopit Muun luonnonsuojelullisen statuksen omaavat osa-alueet Kasvistoltaan arvokkaimmat osa-alueet Linnustoltaan arvokkaimmat osa-alueet Hyönteistöltään arvokkaimmat osa-alueet Liito-oravan suhteen arvokkaimmat osa-alueet Lepakoiden suhteen arvokkaimmat osa-alueet Perinnebiotoopit Lajistosta Kasvisto Statuslajit Muu harvinainen lajisto Linnusto Hyönteistö Liito-oravat Lepakot Muu eläinlajisto ja ekologiset yhteydet Huomionarvoiset maisematekijät Luonnonarvoiltaan arvokkaimmat osakokonaisuudet Yhteenveto ja kaavoituksessa huomioon otettavaa Lähteet Liitteet

3 1 1. Johdanto Tämän eliöstö- ja biotooppiselvityksen selvitysalue koskee asemakaava-alueita nro 8647 ja Asemakaava-alue nro 8647 on tässä selvityksessä nimellä Multisillan koulun alue ympäristöineen, ja nro 8629 on nimellä Multisilta, Perkkoonkatu 1. Koulun alueelle on tarkoitus kaavoittaa uusi kerrrostalovaltainen asuinkortteli ja päiväkoti. Perkkoonkadun alueella tavoitteena on käyttötarkoituksen muutos; kaavoittaa alue asumiselle ja lisätä rakennusoikeutta. Multisillan koulun alueelta on purettu vanha koulu ja päiväkoti muutamia vuosia sitten homeongelmien vuoksi ja tällä hetkellä päiväkoti ja koulu toimivat väliaikaisissa parakeissa. Tämän selvityksen tavoitteena on antaa mahdollisimman ja riittävän hyvät pohjatiedot alueen maankäytön suunnitteluun. 2. Aineisto ja menetelmät Eliöstö- ja biotooppiselvitystä varten maastotyön aikana kirjattiin ylös tietoja puustosta, liito-oravalle (Pteromys volans) soveltuvista alueista, avainbiotoopeista, kasvupaikkatyypeistä ja kasvistosta. Myös linnustoa havainnoitiin mahdollisten huomion arvoisten lajien löytämiseksi. Maastotyöt ajoittuvat ajalle Kasviston, kasvupaikkatyyppien ja avainbiotooppien inventoimiseksi alue kuljettiin läpi riittävän tiheästi, jotta alueen arvoista saatiin kattava kuva. Havainnot tallennetiin gpstallennuslaitteelle sekä paperikartoille. Luontoarvojen suhteen myös Tampereen kaupungin Oracle-tietokanta käytiin läpi, mutta siellä ei ollut selvitysalueelta tallennettuja tietoja. Selvitysalue on ollut mukana vuoden 2002 Yrjö Siivosen koko kantakaupungin lepakkoselvityksessä. Erillistä lepakkoselvitystä alueelle ei ole tehty. Kaava-alueen hyönteislajistoa ei tässä yhteydessä kartoitettu eikä alueelta ole tiedossa satunnaisiakaan havaintoja hyönteistöstä. Hyönteisharrastus on Tampereella voimakasta Tampereen Hyönteistutkijain seuran taholta ja kaupungin hyönteistöltään potentiaaliset alueet on todennäköisesti arvioitu ja inventoitu kantakaupungin alueelta melko kattavasti eikä selvitysalueelta ole sen seurauksena merkintöjä. Lisäksi tähän työhön on tietoja saatu Tampereen kaupungin Kiinteistötoimen metsäkuviotietokannasta. 3. Selvitysalue Selvitysalue sijaitsee kantakaupungin eteläosassa, noin 6,7 km keskustasta, Lempääläntien varrella, lähellä Lempäälän rajaa (liite 1.). Alue rajautuu lännessä Lempääläntiehen, pohjoisessa Kitiniitynkadun asuinalueeseen, etelässä Perkkoonkatuun ja idässä Multisillan läpi menevään, etelä-pohjoissuuntaiseen voimalinjaan. Ympärillä on pääasiassa kerrostalovaltaista asuinaluetta, voimalinjan itäpuolella teollisuusaluetta. Alueen pohjoispäässä toimii päiväkoti ja eteläpäässä on Kenkä-Matin liiketilat. Ennen alueen 60- ja 70-lukujen taitteessa laadittuja asemakaavoja ja rakentamista alue on todennäköisesti ollut metsäistä aluetta. Vireillä olevalla Multisillan koulun kaava-alueella on pinta-alaa noin 5 ha, Perkkoonkadun kaava-alueella noin 2 ha ja selvitysalueen pinta-ala

4 2 on noin 7,7 ha. Selvitysalueen omistaa Tampereen kaupunki lukuun ottamatta Kenkä- Matin tonttia. Selvitysalueella ei ole pysyvää asutusta. Selvitysalue poikkeaa hieman kaava-alueiden rajauksista johtuen siitä, että alueen rajaus määriteltiin yleissuunnitelmavaihetta varten. Multisillan koulun alueella on voimassa vuodelta 1969 tehty asemakaava, jossa koulun ympäristö on osoitettu yleisten toimintojen alueeksi (Y) sekä koulun ja voimalinjan välinen alue puistolähimetsäksi (PL). Teräväkadun ja Lempääläntien väli on osoitettu liikennealueeksi (L) sekä pieni ala Perkkoonkadun varrella erityistoimintojen alueeksi (VM). Perkkoonkadun kaava-alueella on voimassa vuodelta 1971 oleva asemakaava nro 3592, jossa teollisuustoimintojen alue (T) on osoitettu aivan Lempääläntien varteen (nykyinen Kenkä-Matin kiinteistö). Kantakaupungin lain voiman saaneen yleiskaavan mukaan koulun ympäristö on julkisten palvelujen aluetta (PY) ja koulun kaava-alueen itä- ja eteläreunaosat lähivirkistysaluetta (VLL). Perkkoonkadun kaava-alue on yleiskaavassa osoitettu teollisuustoimintojen alueeksi (T). Kantakaupunkiin on tekeillä uusi, kantakaupungin yleiskaava 2040, nro yk047. Kaava-alueille on tehty myös EHYT-yleissuunnitelma vuonna Yleissuunnitelmassa selvitysalue on kokonaisuudessaan merkitty uudeksi yleissuunnitelman korttelialueeksi, jossa on korttelialueen täydennysrakentamisaluetta ja käyttötarkoituksen muutosaluetta. 4. Luonnon ja ympäristön yleispiirteet 4.1. Maasto ja topografia Selvitysalueelle kertyy mittaa itä-länsisuunnassa noin 275 metriä, pohjois-eteläsuunnassa noin 500 metriä (liite 1.). Selvitysalue on korkeussuhteiltaan melko tasainen, alavimmillaan se on alueen länsireunalla, Lempääläntien varrella, ja korkeimmillaan kahdella kukkulalla, alueen puolivälissä ja sen eteläosassa. Kuitenkin alueen sisällä korkeuseroa muodostuu vain noin 9 metriä. Selvitysalueen pohjoisosassa parakkirakennuksissa toimiva päiväkoti on eräänlaisessa, kukkuloita 7 metriä alemmalla olevassa notkelmassa, jonka perällä on avainbiotoopiksi luokiteltu kosteikko tervaleppineen. Suurin osa metsäisestä alueesta sijoittuu kahden korkeimman kukkulan ympärille Puusto, kangasmaan kasvupaikkatyypit ja kasvillisuus Selvitysalueen metsistä ei ole tietoa muulta osin kuin tonttien ulkopuolisilta alueilta (metsäkuvioitettu, liite 2.). Alueella on kaksi tietokannassa olevaa metsäkuviota; toinen selvitysalueen pohjoisrajalla ja toinen eteläosalla. Kuvioiden osuus selvitysalueen metsistä on 32 %. Eteläosan metsäkuviolla metsän keski-ikä on 69 vuotta ja pääpuulajina rauduskoivu (Betula pendula), mutta käytännössä kohteella kasvaa paljon muutakin lajistoa: mäntyä (Pinus sylvestris), kuusta (Picea abies), haapaa (Populus tremula), raitaa (Salix capreae) ja jopa puumaisia metsälehmuksia (Tilia cordata). Pohjoisrajalla olevalla metsäkuviolla puuston keski-ikä on 111 vuotta ja pääpuulajina kuusi. Tämä pitää käytännössäkin paikkansa. Kuvioiden ulkopuolella eli tonttien alueilla, on vanhaa metsää kosolti (noin puolet selvitysalueen metsäalasta). Vanhalla metsällä tarkoitetaan tässä

5 3 Kuva 1. Selvitysalueen koilliskulman korven tervaleppää. yhteydessä keski-iältään yli 60 vuotiasta metsää. Selvitysalueen pohjoisrajalla on päiväkodin pohjoispuolella mäntykuusimetsä, jonka keski-ikä on arviolta vuotta. Lempääläntien ja entisen koulun piha-alueen välisellä alueella kasvaa järeääkin mäntyä, kuusta ja rauduskoivua, jonka keski-ikä saattaa lähennellä 80 vuotta. Lempääläntien ja koulun parkkipaikan välissä kasvaa kuusimäntymetsää kapealti ja sen keski-ikä lienee arviolta vuoden tietämillä. Keski-iältään nuorinta metsää kasvaa alueen itä-koillisosassa, jossa isolla alalla on jopa pioneerivaiheen lehtipuuta; koivua (Betula sp.), harmaaleppää (Alnus incana) ja pajuja (Salix sp.), mutta muutoin kuusi - mänty - rauduskoivu - sekametsää. Alle 60 vuotta vanhaa metsää on selvitysalueella arviolta noin 18 % metsäalasta. Kaikkiaan selvitysalueesta on metsän peitossa noin 57 % pinta-alasta. Alueen koilliskulmassa on kosteikko, jolla kasvaa myös kohtalaisen isokokoista tervaleppää (kuva 1.). Liitteen 2. kartalla on esitetty gps-paikannetut huomion arvoiset puut. Erityisesti alueen eteläosassa, ja myös sen metsäkuviolla, on kohtalaisen runsaana huomiota herättävän kookasta mäntyä. Se luo alueelle tietynlaisen vanhan metsän tunnelman. Kasvupaikkatyypiltään selvitysalue on pääasiallisesti tuoretta kangasta (liite 3.). Tyyppi vaihettuu lehtomaiseen kankaaseen koulun tontilla, entisen koulun paikan ympäristössä sekä Lempääläntien varrella olevassa notkelmassa. Tuoretta kangasta karumpaa kasvupaikkatyyppiä alueella ei juurikaan ole; ainoa kuivahkon kankaan kapea kaistale on alueen kaakkoiskulman lohkareikko-avainbiotoopin kalliolla. Selvitysalueen koilliskulmassa on kosteikko, joka on tuoretta kangasta vastaavaa korpea. Selvitysalueen metsäkasvillisuus on tyypillistä Tampereen seudun metsien kasvillisuutta. Paikoin rakennettujen kohteiden vieressä kasvillisuuden joukossa näkee myös kulttuuri- ja/ tai puolikulttuurilajistoa. Esimerkiksi vuohenputki (Aegopodium podagraria), joka on alun perin lehtojen laji, on paikoin levittäytynyt jopa valtalajiksi Vesisuhteet ja maaperä Selvitysalueella ei ole vesistöiksi luokiteltavia kohteita (liite 4.). Alueen itäreunalle muodostuu vedenjakaja, jonka länsipuolelta suurin osa alueen vesistä valuu länteen Multisillanpolun viertä laskevan ojan kautta ojaan, joka virtaa Sääksjärvestä Peltolammiin, ja alueen eteläisestä osasta suoraan Sääksjärveen. Vedenjakajan itäpuolelta vedet valuisivat luontaisesti Särkijärveen, mutta vesien valumasuuntia muuttaa todennäköisesti asutuksen ja tiestön salaojitus ja vesien kululle muodostamat esteet. Lopullista suuntaa on

6 4 varmasti vaikea määritellä ehdottoman varmasti. Maaperältään selvitysalue on lähes kokonaan moreenia, lukuun ottamatta aivan pohjoisinta reunaa, jossa kallio nousee lähelle maan pintaa. 5. Luonnonsuojelullisesti arvokkaimmat kohteet ja osa-alueet Tässä yhteydessä esitellään kohteet ja osa-alueet, joilla on jokin lain suoma tai jokin muu luonnonsuojelullinen status tai joilla on keskitetysti harvinaista, huomion arvoista lajistoa tai jotka ovat arvolajistollisesti potentiaalisia kohteita. Tällaisia kohteita ovat esimerkiksi avainbiotoopit. Nämä ovat siis kohteita ja osa-alueita, joiden arvo perustuu niiden luonnonsuojelulliseen statukseen, biotooppityyppiin, luonteenomaisiin piirteisiin tai/ ja lajistoon Luonnonsuojelullisen statuksen omaavat kohteet ja osa-alueet Avainbiotoopit Avainbiotoopit ovat kohteita, jotka ovat potentiaalisia muusta tavanomaisesta metsäluonnosta poikkeavan, arvokkaan ja harvinaisenkin lajiston tyyssijoja juuri erityispiirteidensä vuoksi. Harvinaisiksi ja jopa uhanalaisiksi käyvien eliölajien suojelemiseksi on metsälain mukaan metsänhoidossa jätettävä käsittelemättä tai käsiteltävä varoen ja erityispiirteet säilyttäen metsäluonnon erityisen tärkeitä elinympäristöjä, jotka kuuluvat ns. avainbiotooppeihin. Avainbiotooppeihin luetaan metsälain ja luonnonsuojelulain suojaamien kohteiden lisäksi muut arvokkaat elinympäristöt (kuten supat, metsäniityt ja luonnontilaiset vanhat metsät) ja kohteet, jotka eivät täytä metsälain luonnontilaisen kohteen kriteerejä, mutta ovat luokiteltavissa vielä eiluonnontilaisiksi metsäluonnon arvokkaiksi elinympäristöiksi. Muut arvokkaat elinympäristöt (muut kuin metsä- ja luonnonsuojelulain kohteet) ja ei-luonnontilaiset metsäluonnon arvokkaat elinympäristöt suositellaan otettavaksi huomioon metsänhoidollisissa toimissa. Vaikka metsälakikohteet on lain mukaan huomioitava vain yleiskaavan ja asemakaavan maa- ja metsätalousalueeksi sekä yleiskaavan virkistysalueeksi osoitetuilla alueilla, on niiden huomioon ottaminen silti suositeltavaa. Selvitysalueen ainoiksi avainbiotoopeiksi kirjattiin vain kaksi kohdetta; soistuva korpi selvitysalueen koillisnurkassa sekä louhikko alueen kaakkoisnurkassa (liite 5.). Molemmat ovat metsälaissa huomioitavia kohteita, mutta kumpikaan ei ole luonnontilassa. Seuraavassa esitellään selvitysalueen avainbiotoopit. Avainbiotoopeilta ei löytynyt huomion arvoista kasvilajistoa. Metsälain huomioimat elinympäristöt Metsälain erityisen tärkeän elinympäristön ns. metsälakikohteeksi nimeäminen kuuluu vain metsäkeskuksen laillisiin oikeuksiin ja siksi tässä selvityksessä on erityisen tärkeiksi katsottujen elinympäristöjen osalta otettu käyttöön luokka mahdollinen metsäluonnon erityisen tärkeä elinympäristö, joka on kirjoittajan arvio tilanteesta. Ei-luonnontilaisista vastaavista biotoopeista käytetään nimitystä ei-luonnontilainen metsäluonnon arvokas elinympäristö ja metsäkeskuksen inventoimina termiä metsäluonnon muu arvokas

7 5 elinympäristö. Metsäluonnon erityisen tärkeiden elinympäristöjen arvottamisesta ja kohteiden riittävyydestä turvaamaan suotuisa suojelutaso vallitsee suurta erimielisyyttä eri asiantuntijatahojen välillä. 1. Rehevä korpi selvitysalueen koilliskulmalla (kuva 2.) Arvoluokka : Ei-luonnontilainen metsäluonnon arvokas elinympäristö. Puustoa : Tervaleppä mänty kuusi harmaaleppä hieskoivu (Betula pubescens) pihlaja (Sorbus aucubaria) pajut Pensastoa : Pajut ja mustaherukka (Ribes nigrum). Kenttäkerroksen lajistoa : Mesiangervo (Filipendula ulmaria) mustikka (Vaccinium myrtillus) metsäkorte (Equisetum sylvaticum) käenkaali (Oxalis acetosella) lehtokorte (Equisetum pratense) lillukka (Rubus saxatilis) viitakastikka (Calamagrostis canescens) hiirenporras (Athyrium filix-femina) isoalvejuuri (Dryopteris expansa) korpikaisla (Scirpus sylvaticus) rentukka (Caltha palustris) metsäalvejuuri (Dryopteris carthusiana) rönsyleinikki (Ranunculus repens) Pohjakerroslajistoa : Rahkasammalet (Sphagnum sp.). Lisättävää : Nuorta puustoa, kosteikko syntynyt ilmeisesti koulualueen padottua vesien kulun, osin kivikkoinen. Kuva 2. Selvitysalueen koilliskulman rehevä korpi.

8 6 2. Louhikko selvitysalueen kaakkoiskulmalla (kuva 3.) Arvoluokka : Ei-luonnontilainen metsäluonnon arvokas elinympäristö. Puustoa : Mänty, kuusi, pihlaja ja rauduskoivu. Pensastoa : Kenttäkerroksen lajistoa : Puolukka (Vaccinium vitis-idaea) metsäalvejuuri lampaannata (Festuca ovina) oravanmarja (Maianthemum bifolia) Pohjakerroslajistoa : Lohkareiden päällä tinajäkälää (Stereocaulon sp.) kalliotierasammalta (Racomitriun lanucinosum) kynsisammalia (Dicranum sp.) kalliokarstasammalta (Andreae rupestris) Lisättävää : Paikka erittäin kulunut. Louhikossa paljon onkaloita, suojapaikkoja. Kuva 3. Selvitysalueen kaakkoiskulman louhikko Muun luonnonsuojelullisen statuksen omaavat osa-alueet Selvitysalueelta ei löydy muita luonnonsuojelullisen statuksen omaavia kohteita Kasvistoltaan arvokkaimmat osa-alueet Selvitysalueelta ei ole nostettavissa esille kasvistollisesti arvokasta alueen osaa Linnustoltaan arvokkaimmat osa-alueet Selvitysalueelta ei ole nostettavissa esille linnustollisesti arvokasta osa-aluetta Hyönteistöltään arvokkaimmat osa-alueet

9 7 Selvitysalueen hyönteistöä ei ole tutkittu, eikä alueelta ole hajanaisia tietojakaan lajistosta. Kaikkein parhaiten hyönteistölliset arvot tulevat huomioon otetuiksi ottamalla huomioon avainbiotooppien säilyminen suojavyöhykkeineen Liito-oravan suhteen arvokkaimmat osa-alueet Selvitysalueelta ei saatu havaintoja liito-oravasta kesällä Kuitenkin alueella on paljon biotoopiltaan liito-oravalle otollista elinympäristöä suoja- ja ravintopuustoineen (liite 5.). Alueelta löytyi kesällä 2016 myös oravan risupesä ja kolopuu, ja risupesiä on todennäköisesti enemmänkin alueella, joten alue on kaiken kaikkiaan lajin elinympäristöksi hyvinkin potentiaalista. Lisäksi selvitysalueen ympäristössä on useita liito-oravan asuttamia elinympäristöjä, lähin Rajamäellä (Multivuorella), ja on ajan kysymys, koska liitoorava asuttaa selvitysalueen metsät. Tosin selvitysalueen liito-oravalle soveltuvan metsän pinta-ala on vain parisen hehtaaria, mikä on pieni verrattuna vallalla olevaan käsitykseen 4 hehtaarista. Mutta tällä paikalla kaksi hehtaaria ei ole ongelma, sillä samantapaista metsää ja ravintopuuta on kosolti selvitysalueen rajojen ulkopuolellakin. Muiden muassa voimalinjan itäpuolella on kaistale vanhaa kuusimetsää, jonka joukossa kasvaa myös haapaa. Selvitysalueen potentiaalisin pesimispaikka sijaitsee sen keskiosassa, josta myös kolohaapa ja risupesä löytyivät Lepakoiden suhteen arvokkaimmat osa-alueet Selvitysalueelta ei vuoden 2016 aikana tehty erillistä lepakkoselvitystä. Alueella ei luultavasti ole lepakoiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja (kolonia ja piilopaikkoja). Alueen metsät ovat tavallista talousmetsää, jossa laho- tai vioittunutta puuta ei juurikaan ole eikä metsät näin ollen tarjonne lepakoille piilopaikkoja. Ainoita teoriassa mahdollisia paikkoja, joissa lepakot saattaisivat oleskella, ovat alueen vanhat rakennukset ja kivikot. Rakennuksista Kenkä-Matin liikerakennus on varteenotettavin. Uudemmat rakennukset ovat liian tiiviitä. Myös selvitysalueen kaakkoiskulmassa oleva louhikko saattaisi tarjota koloniapaikkoja lepakoille, mutta se edellyttää riittävän ahtaita halkeamia, ja kyseinen louhikko on syntynyt kiven hajotessa ehjiksi, isoiksi lohkareiksi. Selvitysalue on ollut mukana aikoinaan vuoden 2002 koko kantakaupungin lepakkoselvityksessä. Tuossa selvityksessä alueelta tai sen lähiympäristöstäkään ei havaittu lepakoita. Tämäkin tukee käsitystä, että todennäköisesti selvitysalueelta ei ole löydettävissä lepakkoarvoja Perinnebiotoopit Selvitysalueelta ei ole löydettävissä perinnebiotoopeiksi luokiteltavia kohteita. 6. Lajistosta Tässä on tarkoitus esitellä selvitysalueen huomion arvoisin lajisto, lajien arvoista, niiden elinympäristöistä ja elinympäristövaatimuksista, levinneisyydestä ja muista olennaisista lajiominaisuuksista. Tavoitteena on antaa maankäytön suunnittelijalle tietoa lajien huomioon ottamiseksi ja suojelemiseksi.

10 8 6.1.Kasvisto Statuslajit Selvitysalueelta ei löydetty minkään luonnonsuojelullisen statuksen omaavaa kasvilajia Muu harvinainen lajisto (liite 6., puuston osalta liitteessä 2.) Mäntykukkaa (Monotropa hypopitys) kasvaa kuivissa ja tuoreilla, joskus myös lehtomaisille kankailla. Usein sen esiintymät sisältävät vain muutamia yksilöitä, mutta toisinaan saattaa nähdä jopa sata yksilöä yhdellä kertaa. Mäntykukalla ei ole lehtivihreää eikä se siis yhteytä. Siksi se joutuukin turvautumaan yhteyttäviin kasveihin ravinnon saannissaan ja loisii niillä sienirihmastonsa avulla, useimmiten männyllä, mutta myös kuusella ja ehkä myös joillakin muilla lajeilla. Se on selkeästi eteläinen ja jo Tampereen seudulla harvahkolukuinen eikä sitä juurikaan tapaa enää Kuopiota pohjoisempana. Selvitysalueella sitä kasvoi kahdessa, muutaman yksilön esiintymässä, vanhan metsän alueella. Mustakonnanmarja (Actaea spicata) esiintyy Suomessa Etelä-Hämeen lehtokeskuksen alueen lisäksi Laatokan-Karjalan lehtokeskuksen tienoilla. Kuitenkin sitä tapaa aina Sodankylän korkeudelle asti siten, että linjan Pori-Nurmes luoteispuolella laji harvinaistuu voimakkaasti. Mustakonnamarja on pääesiintymisalueillaankin kohtalaisen harvinainen ja ulkopuolella harvinaisempi. Laji tunnetaan kalkinsuosijana ja sitä pidetään runsaana esiintyessään hyvänä lehtojen ilmentäjänä. Sitä tavataan selvitysalueella kahdessa pienehkössä esiintymässä, alueen pohjoisosassa ja itärajalla. Tyypillisesti kuivilla ja myös tuoreillakin kankailla esiintyvää keltatalvikkia (Pyrola chlorantha) tapaa useimmin seinäsammalen (Pleurozium schreberi) ja metsäkerrossammalen (Hylocomium splendens) peittämillä rinteillä ja harjuilla, mutta joskus myös esim. kuivilla rantatöyräillä. Sen levinneisyys kattaa valtakunnallisesti harvinaisena lähes koko Suomen aina Rovaniemen korkeudelle asti, joitakin yksittäisiä esiintymiä on Inarin Lapissa saakka. Selvitysalueella sitä kasvaa eteläisemmän korkeimman kukkulan laella noin viiden yksilön turvin. Kuva 4. Keltatalvikki selvitysalueella. Metsälehmus kasvaa tavallisesti kuivissa ja tuoreissa lehdoissa. Sitä pidetään hyvänä lehtojen ilmentäjänä ja on kalkinsuosija. Yleisimmillään metsälehmus on Etelä-Hämeen lehtokeskittymän tienoilla, vaikka esiintyy vain kohtalaisen runsaana sielläkin. Suomessa sitä kasvaa aina Iisalmen korkeudelle asti lukuun

11 9 ottamatta Pohjanmaata. Selvitysalueella lehmuksia kasvaa keskiosan kahden kukkulan välisessä maastossa, jopa puumaisina yksilöinä. Suomenpihlaja (Sorbus hybrida) kasvatetaan koristepuuna, mutta usein se leviää istutuksilta lähiympäristöön lintujen levittämänä. Sen elinympäristöä ovat kuivahkot, kivikkoiset niittymäiset rinteet ja kalliolehdot. Luonnostaan lajia tapaa Ahvenanmaalta Turun saaristoon ja etelä-rannikolle asti. Joitakin erillisiä uustulokas-esiintymiä on myös Länsi-Rannikolla ja sisämaassa, mutta kuitenkin kohtalaisen harvinaisena Linnusto Selvitysalueelta ei havaittu yhtään huomion arvoista, harvinaista lintulajia kesän 2016 selvitysten yhteydessä. Selvitysalueen biotoopit ovat suurella todennäköisyydellä sellaisia, että alueelta ei ole odotettavissakaan mitään erinomaisia linnustollisia arvoja Hyönteistö Selvitysalueelta ei ole tiedossa hyönteislajistoa. Hyönteisharrastus on Tampereella aktiivista Tampereen Hyönteistutkijain seuran taholta ja kaupungin hyönteistöltään potentiaaliset alueet on arvioitu ja inventoitu kantakaupungin alueelta melko kattavasti, joten jos alueelta olisi arvotettu hyönteistöllisesti arvokkaita kohteita, olisi ne todennäköisesti jo kaupungin tietokannassa Liito-oravat Liito-orava on silmällä pidettävä EU:n luontodirektiivin liitteiden II ja IV(a) laji, jota koskevat luonnonsuojelulain 39 :n rauhoitussäännökset ja 49 :n, 1. momentin lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentämiskielto. Lisäksi se on Suomen erityisvastuulaji. Vuonna 2015 laji siirrettiin luokasta vaarantunut uhanalainen luokkaan silmälläpidettävä. Mutta Ilpo Hanski kertoo vuonna 2016 julkaistussa kirjassaan Liito-orava - biologia ja käyttäytyminen, että siirto silmälläpidettäviin perustui puutteellisiin tietoihin kymmenen vuoden aikaisesta kannan kehityksestä ja että lajin kuuluisi yhä olla luokassa vaarantunut uhanalainen. Kannan taantuminen on valtakunnallisesti ollut yli 30 % kymmenen viime vuoden aikana. Liito-oravan kannalta ongelmallisinta on sopivien kolopuiden vähyys, metsien pirstaloituminen ja aukottuminen. Liito-oravan mieluisinta elinympäristöä ovat järeähköä kuusta kasvavat lehtisekametsät, joissa kuusen osuus on %. Erityisessä suosiossa ovat haapaa (Populus tremula) kasvavat metsiköt. Haapa ja leppä ovat liito-oravan tärkeimmät ravintopuut ja sen pesäkolo on todennäköisimmin haavassa. Ravinnoksi kelpaavat myös koivu ja raita, joskus jopa männyn ja kuusen silmut. Otollisia elinympäristöjä liito-oravalle ovat myös järeät kuusikot, joiden reunamilla kasvaa paremmin ravinnoksi kelpaavaa lehtipuuta. Liito-orava on varttuneiden metsien asukki, mutta se tulee toimeen myös nuoremmissa metsissä, kunhan ainakin lähettyvillä on varttunutta metsää. Pohdittaessa lajin elinmahdollisuuksia tietyllä alueella olisi otettava huomioon biotoopiltaan sille soveliaat alueet kulkuväylineen mahdollisimman ehyenä kokonaisuutena (pesäkolot, kulkureitit, ravintometsät ja puusto ja levähdyspaikat), jotta populaation eri yksilöt

12 10 elinympäristöineen eivät joutuisi liian eristyksiin muista ja poikasilla olisi mahdollisuus lähteä etsimään omia asuinsijojaan. Metsäisten alueiden yhtenäisyys on siis tärkeää liitooravan populaation säilymisen kannalta metriä leveät aukeat alkavat olla lajin kulkemisen kannalta lähes esteitä ja maassa liikkuessaan se on kömpelö. Liito-orava ei laskeudun maahan kuin pakosti, jos se liito on jäänyt liian lyhyeksi tai joskus vapaaehtoisestikin, mutta tällöin se ei etene puusta muutamaa metriä kauemmaksi Lepakot Kaikki Euroopan Unionin alueella esiintyvät lepakot kuuluvat EU:n luontodirektiivin liitteeseen IV(a). Sen mukaan Suomen lainsäädännössä on huomioitava lajin suotuisan suojelutason säilyminen ja siten lepakoita koskevat luonnonsuojelulain 39 :n rauhoitussäännökset ja 49 :n, 1. momentin lisääntymis- ja levähdyspaikkojen heikentämiskielto; lepakoiden lisääntymis- ja levähdys- ja säännöllisten ruokailupaikkojenpaikkojen hävittäminen ja heikentäminen sekä kaikki tahallinen häirintä on kielletty. Muista lepakoista poiketen lampisiippa (Myotis dasycneme) kuuluu luontodirektiivin liitteen II lajeihin ja Maailman luonnonsuojeluliitto (IUCN) on luokitellut lajin tilan vaarantuneeksi (VU). Suomen yleisimmät lepakkolajit ovat pohjanlepakko (Eptesicus nilssonii), viiksisiippalajit (viiksi- (Myotis mystacinus) ja isoviiksisiippa (Myotis brandtii) ja vesisiippa (Myotis daubentonii). Pohjanlepakko on eniten kulttuuriseuralainen jopa hyötyen ihmistoiminnasta ja rakennetuista alueista. Pohjanlepakoiden mieleen ovat teiden ympäristöt, peltojen reunat, järvien rannat ja kylänraitit. Selvitysalueella tällaisia saalistusalueita olisivat pihat ja muut pienet aukeat. Viiksisiippojen mieluisinta elinympäristöä ovat järeät vanhat metsät, joissa on riittävästi huonokuntoista puustoa, joka tarjoaa sopivia piilopaikkoja. Viiksisiipat saalistivat myös metsäteiden yllä ja pihamailla. Ne ovat herkimpiä ympäristön muutoksille ja mahdolliset muutokset tulisi tehdä vähitellen, jotta ne ehtisivät tottua ja sisäistää uuden maiseman ja miten siinä liikutaan. Varttuneiden metsien avohakkuut, kuivuminen, yhteyksien katkeaminen, valaiseminen tai metsien hoitamattomuus hankaloittavat viiksisiippojen elämää. Tärkeää on säilyttää yhteydet metsien, lampien, vanhojen rakennusten sekä muiden lepakoiden suosimien paikkojen välillä. Selvitysalueella on teoriassa mahdollista, että viiksisiipat ja pohjanlepakot piilottelisivat erityisesti KenkäMatin rakennuksessa ja lähtisivät sieltä saalistamaan selvitysalueen ja myös lähiympäristön pienille aukkopaikoille ja kentille (pohjanlepakot) vanhoihin metsiin (viiksisiipat). Vesisiipat ovat herkkyydessä pohjalepakoiden ja viiksisiippojen väliltä, karttava liiallista valaistusta, liikkuvat myös metsissä, mutta tavallisinta saalistusaluetta ovat puuston suojaamaat lahdelmat, joiden veden pinnalta ne saalistavat hyönteisiä. Todennäköisimpiä selvitysalueen lepakoita ovat ensin pohjanlepakot ja sitten viiksisiipat Muu eläinlajisto ja ekologiset yhteydet Selvitysalueelta ei ole tehty tutkimuksia nisäkäslajistosta eikä muusta eläinkunnasta lukuun ottamatta liito-oravaa ja maastotyön yhteydessä tarkkailtua linnustoa. Selvitysalueen sijainnin takia - melko keskeisesti asumisen ja teollisuuden keskellä - on todennäköistä, että alueelta ei ole havaittavissa mitään erityislaatuista nisäkäslajistoa kuin ehkä poikkeavasti. Tavallisin nisäkäslajisto on arviolta skaalalla jäniksistä (Lepus timidus) oraviin (Sciurus vulgaris). Alueella saattaa liikkua myös supikoiria (Nyctereutes

13 11 procyonoides), rusakkoja (Lepus europaeus) sekä muuta pienempää lajistoa näätäeläimistä (Mustelidae sp.) jyrsijöihin (Rodentia sp.). Selvitysalueelta on huonot ekologiset yhteydet itään, jossa on aidattu moottoritie. Kulku Särkijärven alueelle on mahdollista pääsääntöisesti moottoritien Valkaman alikulun kautta. Kuitenkin moottoritien aitauksessa lienee aukkoja, joista kulku onnistuu muualtakin. Länteen yhteydet ovat paremmat, mutta siellä maaeläinten kulkua haittaa rautatie, joka myös on osin aidattu. Kantakaupungin ympäristö- ja maisemaselvityksessä Valkaman alikulun kohdalle on osoitettu Toiminnallinen yhteys, viheryhteys, joka toimii virkistyskäytössä. Myös tämän eteläpuolella on ekologisena yhteytenä pidettävä - todennäköisesti ja luontaisesti - yhteyttä Sääksjärveltä selvitysalueen kautta moottiritien yli Särkijärvelle. Joka tapauksessa Multisillan alue on Etelä-Tampereen ekologisten yhteyksien kannalta merkittävässä asemassa, ja alueella olisi voimakasta tarvetta itä-länsisuuntaisten yhteyksien parantamiseen. 7. Huomionarvoiset maisematekijät Selvitysalueella ei ole nostettavissa esille huomion arvoisia maisemallisia tekijöitä, jollei sellaiseksi lueta alueen järeitä metsiä. 8. Luonnonarvoiltaan arvokkaimmat osakokonaisuudet Selvitysalueelta ei ole eroteltavissa luonnonolosuhteiltaan arvokkaita osakokonaisuuksia. 9. Yhteenveto ja kaavoituksessa huomioon otettavaa Kuva 5. Selvitysalueen sekametsää alueen keskiosan kukkuloilla. Kaiken kaikkiaan alueen metsät monipuolisine puustoarvoineen ja potentiaalisine liitooravaelinympäristöineen ovat se merkittävin selvitysalueen luonnonarvo. Liito-oravan suhteen alue on merkittävässä asemassa - jopa avainasemassa - liitooravaverkoston ja Tampereen eteläosan itä-länsisuuntaisen yhteyden kannalta. Tämä tulee ottaa huomioon alueen maankäyttöä suunniteltaessa. Alue on biotoopiltaan myös liitooravan elinympäristöksi hyvin soveltuvaa aluetta. Tämä mielessä pitäen, parhaiten ja oleellisimmat luonnonarvot tulevat huomioon otetuiksi säästämällä selvitysalueen metsät (kuva 5.) mahdollisimman ehyenä kokonaisuutena ja mahdollisimman monipuolisina.

14 12 Lähdeluettelo Bat Group Finland ry/ Siivonen, Y. 2002: Tampereen kantakaupungin lepakkokartoitus Kartoitusraportti, joulukuu Hämet-Ahti, L., Suominen, J. ym. 1998: Retkeilykasvio, 4. painos. - Luonnontieteellinen keskusmuseo, Kasvimuseo, Helsinki. Yliopistopaino, Helsinki Jahns, H.M. 1980: Sanikkaiset, sammalet, jäkälät. - Kustannusosakeyhtiö Otava, Keuruu Korte, K. Kosonen, L : Tampereen arvokkaat luontokohteet. - Tampereen kaupungin ympäristövirasto, ympäristövalvonnan julkaisu 4/2003. Meriluoto, M. & Soininen, T. 1998: Metsäluonnonarvokkaat elinympäristöt. - Metsälehti Kustannus,Helsinki. Paino: Karisto Oy, Hämeenlinna Ramboll Oy & Tampereen kaupunki, Kaupunkiympäristö, Maankäytön suunnittelu, 2016: Kantakaupungin liito-oravaselvitys (luonnos). - Kantakaupungin yleiskaava [2040], 74 s. Tampereen kaupungin kiinteistötoimi, metsäsuunnitelma vuosille Tampereen kaupunkimittausyksikkö: Tampereen kaupunkiseudun ilmakuvat vuodelta Tampereen kaupunki, Kiinteistötoimi, Metsäkuviotietokanta. - Tforest Tampereen kaupungin Oracle sähköinen tietokanta. Tampereen kaupunki, Suunnittelupalvelut, Selvitykset ja arvioinnit 2008: Kantakaupungin ympäristö- ja maisemaselvitys. s. 201, Tampereen kaupunki, Kaupunkiympäristön kehittäminen, Maankäytön suunnittelu. Tampereen kaupungin ympäristövalvonta/ Nieminen, J. 2006: Tampereen kaupungin vanhat metsät selvitys. Tampereen kaupungin ympäristövalvonta, Tampereen kaupungin kiinteistötoimi, Tampereen kaupungin katu- ja vihertuotanto.

15

16

17

18

19

20