VoIP ja standardointi. Sisällysluettelo

Transkriptio

1 Sisällysluettelo 1. VoIP ja standardointi Johdanto Standardoinnin merkitys yhtenäistämismenetelmänä Teminologiaa Telealan standardointi ITU-T ja ISO ITU-T:n jäsenet ITU-T:n työryhmät Internet ja standardointi IAB ja IETF IETF:n työryhmät Voip-tekniikkaan liittyvät standardit ITU-T ja H IMTC ETSI ja TIPHON IETF ja VoIP standardit SIP MGW ja MGWC Palvelun laatuun liittyvä standardointi Standardointi muissa organisaatioissa Pohdintaa VoIP standardoinnin kehityksestä

2 Vesa Kuokkanen 1. VOIP JA STANDARDOINTI 1.1 Johdanto Tässä työssä standadi-sanaa käytetään melko väljästi. IETF:n julkaisuja, mukaanlukien draft-standardit, kutsutaan monissa yhteyksissä standardeiksi. Samoin ITU-T:n laatimia kansainvälisiä suosituksiakin Standardoinnin merkitys yhtenäistämismenetelmänä Nopeasti kehittyvä teknologia vaatii tuekseen nopeasti reagoivan standardointijärjestelmän. Jotta vapaa kilpailu voisi toteutua kaikilla sovellusalueilla, on eri toiminnalisuuksien väliset rajapinnat määriteltävä riittävän yksiselitteisesti. Nämä haasteet pyritään ratkaisemaan kansainvälisellä tasolla, jolloin kaikilla osapuolilla, sijainnista riippumatta, on mahdollisuus osallistua järjestelmien kehitystyöhön omilla osaamisalueillaan. Toisaalta standardointi voi olla viranomaisten keino hallita ja valvoa, että valmistettavat laitteet ja ratkaisut ovat riittävän turvallisia ja tarkoituksenmukaisia. Esim. monet sähköalaa koskevista standardeista ovat lain mukaan sitovia. Esim. korkeajännitekaapelina ei saa käyttää ethernetverkon kierrettyä parikaapelia. Standardit voidaankin jakaa lain kannalta sitoviin sekä vapaaehtoisiin suosituksiin Teminologiaa ANSI (American National Standardisation Institute): Nimestään huolimatta yksityinen Yhdysvalloissa toimiva standardointijärjestö. ANSI edustaa Yhdysvaltoja kansainvälisessä ISO-organisaatiossa. De Facto -standardi: Tuote tai ratkaisu, joka ei ole minkään virallisen standardin mukainen, mutta joka suurella markkinaosuudellaan saa muut toteuttamaan omat ratkaisunsa yhteensopiviksi. De facto -standardista käytetään toisinaan myös nimitystä teollisuusstandardi. Koodekki: Ohjelmistokomponentti, joka lähetyspäässä pakkaa kuvan/äänen kuljetusta varten. Vastaanottopäässä vastaavasti koodattu ääni/kuva dekompressoidaan. MCU (Multipoint Control Unit): H.323 alueella (lähiverkossa) toimiva laite, joka tukee kahden tai useamman osapuolen välisiä konferenssiyhteyksiä. Tällöin MCU toimii yhteyksien isäntäkoneena. Standardi: Yleiseen käyttöön annettu suositus tai sääntö, jolla pyritään yhdenmukaistamaan eri tahojen tomintaa tai toteutuksia. 2

3 Portinvartija (Gatekeeper): LAN-verkoissa toimiva osa, joka tarjoaa osoitteenmuunnos-, kaistanhallinta- ja pääsynvalvontapalveluja H.323 päätelaitteille ja yhdyskäytäville [IMTC]. RFC (Request For Comments): IETF:n verkossa julkaisemia raportteja ja standardiehdotuksia. Nämä dokumentit ovat kaikkien luettavissa ja kommentoitavissa. Rakentavat kommentit voivat vaikuttaa lopullisen standardin syntyyn. Yhdyskäytävä: Laite, joka toimii perinteisen piirikytkentäisen (PSTN) verkon, sekä IP-verkon rajapinnalla. 1.2 Telealan standardointi ITU-T ja ISO ITU-T:n juuret johtavat 1800-luvun puolelle, jolloin lennätinlaitteiden standardointi alkoi. Tämä kansainvälinen standardointijärjestö julkaisee vuosittain noin 5000 sivua uusia telealan suosituksia [17]. Julkaisut, siis standardit, eivät ole sidottuja lakiin. Laitevalmistajat ovat vapaita toteuttamaan myös omia ratkaisujaan, joskin se olisi nykyään melko riskialtista. Myös standardointijättiläinen ISO (International Standards Organization) julkaisee telealan standardeja. ISO:n jäseniä ovat kansalliset standardointijärjestöt (esim. ANSI Yhdysvalloissa). ISO ja ITU-T tekevät luonnollisesti yhteistyötä päällekkäisyyksien välttämiseksi. Itse asiassa ISO on ITU-T:n jäsen. ITU-T:n standardiehdotukset lajitellaan kirjainsarjoihin. Alla on lueteltu näistä muutamia. 1. Sarjan A suositukset ITU-T työn organisointi. 2. Sarjan G suositukset siirtojärjestelmät ja mediat, digitaaliset verkot (tässä sarjassa määritellään mm. SDH-hierarkiat sekä PCM-kehysrakenne). 3. Sarjan H suositukset kuva- ja äänijärjestelmät, multimedia. 4. Sarjan I suositukset - Integrated services digital network (ISDN). [13] ITU-T:n jäsenet ITU-T:ssä on viidentyyppisiä jäseniä. Näistä kansalliset telealojen reguloinnista vastaavat elimet omistavat ainoina äänioikeuden. Perinteisesti tällaisia jäseniä ovat olleet kansalliset, valtioiden monopolisoimat posti- ja telepalvelujen tarjoajat. Tilanne on telealan liberalisoiduttua kuitenkin muuttunut. Muita jäseniä ovat suuret yksityiset operaattorit (esim. AT&T ja British Telecom), alueelliset telealan standardointijärjestöt (mm. Euroopassa ETSI), tieteelliset tutkimusorganisaatiot sekä sekalainen ryhmä muita alan standardoinnista kiinnostuneita organisaatioita. Äänioikeutettuja jäseniä ITU-T:ssä on noin 200, yksityisiä operaattoreita noin 100 sekä muihin ryhmiin kuuluvia joitain satoja [18]. 3

4 Vesa Kuokkanen ITU-T:n työryhmät ITU-T:n standardointityö tehdään lukuisissa eri työryhmissä. Esim. VoIPsovelluksia koskevat standardit tehdään TIPHON- ja IMTC-nimisissä työryhmissä (näistä tarkemmin luvussa 4). Näissä ryhmissä työskentelee jopa satoja ihmisiä, joten ryhmillä on vielä omat alahierarkiansa. Standardointityö on luonteeltaan ammattimaista eli suosituksia työstävät monesti standardointia päätyönään tekevät insinöörit. 1.3 Internet ja standardointi IAB ja IETF Internet-maailman standardointi eroaa perinteisestä telealan standardoinnista melko lailla. Pitkään Internetin standardointia ja IETF:n protokollakehitystä leimasi ja leimaa ehkä vieläkin tietty harrastusmaisuus ja pioneerihenki. Tämä ei missään tapauksessa tarkoita, että IETF:n toiminta olisi ammattiaidotonta. Päinvastoin, IETF on osoittautunut paljon perinteisiä kansainvälisiä ja myöskin kankeita standardoimisjärjestöjä tehokkaammaksi organisaatioksi. ARPANET:n aikoina, vuonna 1983 perustettiin yhteisö nimeltä Internet Activities Board (IAB). Tuolloin kymmenhenkinen ryhmä pohti IPverkkoarkkitehtuuriin liittyviä kysymyksiä ja tuotti joitain yleisiä ohjeita. Samoihin aikoihin syntyi myös RFC-dokumenttien käsite. Nykyään IAB:n nimi on aukikirjoitettuna Internet Architecture Board. Vuonna 1989 Internetin kasvu pakotti organisaation järjestäytymään uudelleen. Tuolloin syntyi IETF (Internet Engineering Task Force), jonka alaisuudessa toimii mm. RIPE (Reseaux IP Européens), IANA (Internet Assigned NumbersAuthority), joka mm. allokoi ja valvoo käytettäviä IPprotokollanumeroita, W3C (World Wide Web Consortium), joka vastaa WWW-protokollien kehityksestä sekä jo edellä mainittu IAB (internet Architecture Board). Näistä viimeksimainittu eli IAB tuottaa RFC-dokumentteja, joista kypsyy, jos on kypsyäkseen, myöhemmin standardeja. Edetäkseen draft-standardiksi, RFC-dokumentistä täytyy olla olemassa toimiva, vähintään 4kk testattu toteutus ainakin kahdessa toisistaan riippumattomassa paikassa. Tämän jälkeen IAB päättää, onko ratkaisu riittävän toimiva edetäkseen lopullisesti Internet standardiksi. Kokonaisuudessaan IETF ohjaa IP-verkkojen protokollakehitystä ja standardointia haluamaansa suuntaan IETF:n työryhmät IETF:n työ on jaettu sovellusalueittain ryhmiin. Näitä alueita ovat mm: tietoturvallisuus, Internet, reititys ja kuljetus. VoIP-sovelluksiin liittyvä standardointi tehdään viimeksi mainitun alueen alaisuudessa erikseen nimetyissä työryhmissä. Näitä ryhmiä ovat mm: 4

5 IP Telephony (iptel), Media Gateway Control (megaco), PSTN and Internet Internetworking (pint), Multiparty Multimedia Session Control (mmusic), Resource Revervation Protocol (rsvp), Session Initiation Protocol (sip) ja Signaling Transport (sigtran) [7]. 1.4 Voip-tekniikkaan liittyvät standardit ITU-T ja H.323 H.323 standardi on osa laajempaa H.32X standardien joukkoa (H.320, H.321, H.322, H.323). Näiden standardien on tarkoitus mahdollistaa ääni- ja kuvakonferenssipalvelut lukuisissa eri verkoissa [4]. Näistä H.323 standardi on kattava kokoelma ITU:n suosituksia multimediayhteyksien luomiseksi, ylläpitämiseksi ja purkamiseksi LAN, WAN ja PSTN-verkoissa (tai näiden välillä). Standardin - puhuttakoon standardista yksikössä, vaikka kyseessä onkin kokoelma - ensimmäinen versio hyväksyttiin vuonna Toinen versio hyväksyttiin tammikuussa Allaolevassa taulukossa on esitetty H.323 suositusten jakautuminen eri sovellusalueille. Vertailun vuoksi taulukkoon on otettu myös H.320 standardiperhe. Taulukko 1. H.323 standardikokoelman sisältämät suositukset Kuvan pakkaaminen Standardi H.320 H.323 Hyväksymisajankohta 1990 Versio 1: 1996 Versio 2: 1998 Alla oleva verkko Kaistan takaava pakettiverkko Ethernet Äänikodekkistandardit Kanavointi (multipleksaus) H.261, H.263 H.261, H.263 G.711, G722, G.728 G.711, G.728, G.729, G.722, G.723 H.221 H Kuljetuskerros TCP/IP TCP/IP [4] Kuten taulukosta käy ilmi, H.323 käyttää vahvasti hyväksi jo aikaisemmin tehtyä standardointityötä. Mm. puheen pakkaukseen, koodaukseen ja käytettäviin algritmeihin liittyvät standardit on suurelta osin peräisin H.320 kokoelmasta. Samalla taulukosta ilmenee ehkä tärkeimmät sovellusalueet, jotka H.323 kattaa. 5

6 Vesa Kuokkanen Verkkoarkkitehtuurin kannalta tarkasteltuna H.323:n määrittelemiä verkon osia ovat mm. yhdyskäytävä, portinvartija ja erilaiset päätelaitteet. H.323 päätelaite Reititin Internet Reititin H.323 päätelaite LAN LAN Portinvartija Portinvartija Yhdyskäytävä H.323 päätelaite PSTN Kuva 1. H.323 Lähiverkkoarkkitehtuuri Kuvasta ilmenee portinvartijan asema H.323 alueella. Portinvartija tarjoaa lähiverkon alueella puhelun hallintaan liittyvät palvelut. Portinvartija voi esim. estää puhelun muodostumisen, jos tietty määrä puheluita on jo meneillään. Toisaalta H.323 standardoinnin kattavuutta voidaan tarkastella H.323 päätelaitteen kannalta. Alla oleva kuva esittää lohkoittain, mitkä eri standardit määrittelevät päätelaitteiden ominaisuuksia. On merkillepantavaa, että puhe- ja kuvadata siirretään IETF:n määrittelemän RTP (Real Time Protocol) protokollan päällä. 6

7 Päätelaite Ä äni kodekit G.711, G.723 G.729 Kuva kodekit H.261 H.263 Järjestelm än hallinta H.245 RTP (R eal Time Protocol) LANrajapinta Q.931 Portinvartija rajapinta Kuva 2. H.323 standardiperheen suositukset päätelaitteen eri lohkoille. [4] IMTC H.323 suosituksia laatii maailmanlaajuisesti toimiva IMTC (International Multimedia Teleconferencing Consortium). IMTC tuottaa multimediaan ja uusiin verkkoteknisiin sovelluksiin liittyviä standardeja ETSI ja TIPHON H.323 standardointityötä tehdään myös Euroopan tasolla. TIPHON on ETSI:n työryhmä, joka keskittyy IP-puhelinteknisiin kysymyksiin. ITU-T:n alaisuudessa (ETSI on ITU:n jäsen) toimiva TIPHON tekee luonnollisesti yhteistyötä maailmanlaajuisen IMTC-ryhmän kanssa. Yhteisistä kehityslinjoista sovitaan noin kaksi kertaa vuodessa kokoontuvilla konferensseilla. TIPHON:ssa toimii kahdeksan työryhmää, jotka ovat erikoistuneet seuraaviin kysymyksiin: vaatimukset ja turvallisuuskysymykset, arkkitehtuuri ja rajapinnat, puhelun hallinta, osoitteen muunnokset ja nimien hallinta ja palvelun laatu, verifiointi ja implementointi, langattomiin verkkoihin ja liikkuvuuteen liittyvät kysymykset ja TIPHON turvallisuus [5] IETF ja VoIP standardit Alunperin mielenkiinto IP-puhelinsovelluksiin liittyi puhtaasti kahden IPisäntäkoneen väliseen puheensiirtoon. Eräänä kannustimena oli ja on edelleen kalliiden kansainvälisten puhelinmaksujen kiertäminen. Myöhemmin alettiin keskustella myös muiden reaaliaikasovellusten liittämisestä puhelinmaailmaan. Mielenkiinto data-, video- ja konferenssipalveluiden sekä puheensiirron yhdistämisestä kasvoi. Toisaalta ymmärrettiin perinteisten puhelinpalveluiden vahva asema, jolloin tarvittaisiin ainakin väliaikaisesti yhdyskäytäviä ja kontrollereita näiden 7

8 Vesa Kuokkanen kahden maailman, PSTN ja IP, rajapinnoilla. Mm. näitä verkkojen liittämiskysymyksiä koskien IETF reagoi perustamalla useita työryhmiä tuottamaan yhtenäisiä ohjeistuksia. Koska signalointi on puhelintekniikassa, sekä internet-, että PSTN-maailmassa, avainasemassa, oli ratkaistava mm. seuraavat kysymykset: 1. Yhteyden muodostaminen. Merkinannon täytyy mahdollistaa vastaanottajan seuraavat toimenpiteet: puhelun hylkääminen, puhelun ohjaus viestipalvelimeen ja puhelun eteenpäin reititys. 2. Käyttäjän paikantaminen. Soittajan on saatava jotenkin selville, minkä osoitteen takana kutsuttu henkilö on. Esim. modemiyhteyksillä ei ole kiinteää IP-osoitetta, vaan palvelin valitsee IP-osoitteen dynaamisesti yhteyden muodostusvaiheessa. 3. Yhteyskäytännöistä sopiminen. Multimediaistunnoissa käytetään useita eri tiedon pakkaamiseen sekä kuvan ja äänen koodaamiseen liittyviä menetelmiä ja algoritmeja. Tällaisen istunnon muodostamiseen tarvitaan siis joukko istunto-parametreja, joiden avulla sovitaan käytetyistä menetelmistä. [8] SIP SIP (Session Initiation Protocol) on isäntä-renki-malliin perustuva, kaltainen signalointiprotokolla istunnon muodostamiseksi kahden tai useamman osapuolen välille. Se määrittelee mekanismit edellisessä luvussa kuvattujen vaatimusten täyttämiseksi. Protokolla tukee siis käyttäjän paikantamista (kohta 2), mitä pidetään SIP-protokollan vahvuutena. Protokollana SIP toimii sovelluskerroksella ja voi käyttää minkä tahansa kuljetuskerroksen protokollan palveluja. Allaoleva kuva esittää yhteyden muodostamisen SIP-protokollan avulla. SIP on allaolevasta verkkokerroksesta riippumaton eikä se ota myöskään kantaa istunnon laatuun. 8

9 SIP serveri Välityspalvelin Välityspalvelin SIP serveri Välityspalvelin Kuva 3. Yhteyden muodostaminen SIP-protokollalla Välityspalvelimet "konsultoivat" SIP-palvelimelta kohteen sijaintia. Osoite on tyypillisesti sähköpostiosoitteita muistuttavaa muotoa: SIP-protokollat ja määritelmät on toteutettu IETF:n SIP-työryhmän toimesta. Ne löytyvät seitsemästä eri draft-standardista, jotka ovat: SIP Session Timer, The SIP INFO Method, SIP 183 Session Progress Message, SIP Caller Preferences and Callee Capabilities, Reliability of Provisional Responses in SIP, Mandating SIP Extension Support by Servers ja MIME media types for ISUP and QSIG Objects [11] MGW ja MGWC Edellä kuvattiin signalointia IP-verkon sisällä. Yksi suurimmista kysymyksistä on kuitenkin IP- ja PSTN-verkkojen rajapinnan toiminta ja signaloinnin välittäminen verkolta toiselle. IETF:n ratkaisuarkkitehtuurissa verkkojen rajapinnalla toimii mediayhdyskäytävä (MG, Media gateway), jota ohjaa erillinen kontrolleri (Media Gateway Controller, MGC). Ratkaisussa rajapinnan "älykäs" osa on MGWC, joka ohjaa "tyhmää" yhdyskäytävää. Tähän liittyvää standardointityötä tehdään mm. työryhmissä Media Gateway Control (megaco), PSTN and Internet Internetworking (pint), IP Telephony (iptel) ja Signaling Transport (sigtran). Megaco-työryhmä keskittyy määrittelemään yhdyskäytävän ohjaukseen liittyviä kysymyksiä. Työryhmä on tuottanut lukuisia, nyt Internet-draft 9

10 Vesa Kuokkanen asteelle edenneitä, dokumentteja. Näistä esimerkkeinä mainittakoon: Megaco protocol ja Megaco IP Phone Media Gateway [1, 3]. PINT työryhmä selvittää Internet-sovellusten mahdollisuutta käyttää telepalveluja. Esimerkikkinä Web-pohjainen "keltaisten sivujen" palvelu, joka kykenee luomaan puhelun PSTN verkkoon. IPTEL ryhmässä pohditaan mm. puhelun reitittämiseen liittyviä ongelmia tilanteessa, jossa siirrytään IP-verkosta PSTN-verkkoon. Tällöin törmätään moniin käytännön ongelmiin. Esim. "oikean" yhdyskäytävän valinta on tällainen ongelma. Millä perusteilla yhdyskäytävä valitaan, miten verkossa pidetään yhtenäistä tietokantaa tähän liittyen, minkälaisilla protokollilla tiedot levitetään? Mm. näihin kysymyksiin on esitetty vastauksia IPTEL:in draftstandardeissa. Näitä ovat mm. A Gateway Location Protocol (draft), A Framework for Telephony Routing over IP (draft) ja Telephony Routing over IP (draft). Esim. A Framework for Telephony Routing over IP dokumenttia silmäilemällä saa melko kattavan kuvan työryhmän toiminnasta ja tavoitteista [15]. Sigtrans ryhmässä määritellään IP-verkossa kuljetettavaan signalointiin liittyviä vaatimuksia. IP verkossa on kyettävä siirtämään myös Q.931- tai ISUP-sanomia, jolloin on otettava kantaa myös suorituskykyyn liittyviin asioihin puhelunmuodostuksen viive ei saa olla liian suuri Palvelun laatuun liittyvä standardointi VoIP ja muut reaaliaikasovellukset ovat poikineet valtavan määrän standardeja sanan väljässä merkityksessä. Puhesovellusten tuominen internetiin ei toteudu pelkästään signaloinnin ym. siihen liittyvän määrittelemiseen. On luotava puitteet eritasoiselle liikenteelle. Reaaliaikasovellukset, kuten VoIP, vaativat verkolta suorituskykyä, pieniä viiveitä ja viiveen vaihteluja. Tämän takia QoS-ratkaisuihin liittyvät standardit voidaan lukea myös VoIP-standardoinnin piiriin. "Best-effort"-palvelutasoa tarjoava pakettiverkko ei sellaisenaan kykene differentioimaan eri liikennetyyppejä millään tavalla. Käytännössä tämä voi tarkoittaa sitä, että puhe IP-verkon yli pätkii puhetta kuljettavat paketit ovat jääneet muun liikenteen "jyrän alle". IETF:n Resource Reservation Protocol työryhmä on esittänyt oman ratkaisunsa ongelmaan. Saman niminen protokolla on määritelty dokumenteissa: RFC-2205, RFC-2206, RFC-2207, RFC-2208 ja RFC-2209 [9]. Pari vuotta sitten IETF:n RSVP-protokolla oli hyvin kuuma keskustelun aihe. Protokollan oli tarkoitus tuoda palvelunlaatu IP-verkkoihin pääsynvalvonnan tasolla, jolloin resurssien käyttöä valvotaan käyttäjän ja verkon rajapinnalla. Jos verkko ei kykene takaamaan neuvoteltuja resursseja, koko yhteys hylätään. Tässä menetelmässä esto on siis siirretty vuotasolle eikä yksittäisiä paketteja hylätä. Sittemmin kävi ilmi, että RSVP lisää liikaa laskentakuormaa sekä tietokantojen ylläpitoa, jotta se olisi toteutuskelpoinen runkoverkon reitittimissä. Samalla keskustelu uudesta protokollasta on laantunut. RSVP 10

11 olisi kuitenkin toteutuskelpoinen lähiverkkotasolla, joissa on kova kilpailu vähäisestä kaistasta. Hyvin mitoitettuna runkoverkkojen ei pitäisi muodostua muutenkaan pullonkaulaksi. Tällainen toteutus auttaisi VoIP sovellusten toimintaa ja yleistymistä. Myös lukuisa joukko muita ratkaisuja on esitetty palvelun laadun tuomiseksi Internetiin. Monet niistä esittävät ratkaisun pakettitasolla, jolloin paketit merkitään eri prioriteetein. 1.5 Standardointi muissa organisaatioissa Lisäksi VoIP-standardeja tuottaa joukko yksityisiä orgnanisaatioita. Yksi tällainen on kansainvälinen TIA (Telecommunications Industry Association). TIA:ssa on jäseninä noin 1000 eri kokoista telealan yritystä. Organisaatiota hallitaan jäsenistä valittujen edustajien toimesta. Tarkoitus on tuottaa teollisuusstandardeja jäsenten käyttöön sekä myydä niitä muille yrityksille. TIA on standardoijana ANSI:n valtuuttama. Standardointityön pohjana on monesti olemassa oleva ratkaisu, jota on lähdetty kehittämään. Esim. TIA:n työryhmän TR Voice Quality Over IP työ pohjautuu ETSI:n TIPHON-ryhmän työhön. Pääsääntönä on täydentää ja sovittaa standardit todellisten tarpeiden mukaisiksi. Oman standardointityön lisäksi monet työryhmät tekevät standardointityötä oman organisaation ulkopuolella. Esim. edellä mainittu TR , on mukana IETF:n standardointityössä. Tällä pyritään tukemaan oman standardoinnin asemaa. 1.6 Pohdintaa VoIP standardoinnin kehityksestä Huolimatta markkinoilla jo olevista ratkaisuista ei VoIP-tekniikkaan liittyvät standardit ole kypsyneet siinä määrin että vallitsisi yksimielisyys järjestelmien toteutustavoista. Tästä on mm. osoituksena useat eri standardointiehdotukset signaloinnin toteuttamiseksi. Vaikka ITU-T:n H.323 ja IETF:n SIP eivät ole kokonaan toisiaan poissulkevia, ne sisältävät joitain päällekkäisyyksiä. Lisäksi teollisuusstandardeja tuottavat TIA:n kaltaiset järjestöt osoittavat, että standardeja tuottavat "viralliset" organisaatiot eivät kaikilta osin kykene vastaamaan nopean tuotekehityksen haasteisiin. Kehitystyö alkaa uusien tekniikoiden yhteydessä monesti paljon aikaisemmin kuin standardit ehtivät stabiloitua. Tällöin saattaa olla perusteltua turvautua omaan toteutukseen tai TIA:n kaltaisen järjestön tuottamiin suosituksiin. 11

12 Vesa Kuokkanen Lähdeluettelo [1] Blatherwick, Peter & Holland, Phil, "Megaco IP Phone Media Gateway", Internet Draft, IETF, Elokuu 1999 < [2] Carlsson, Linda, ISDN kehitys ja standardit, 1999 < [3] Cuervo, Fernando & Greene, Nancy & Hill, Bryan & Huitema, Christian, "Megaco Protocol", Internet draft, IETF, Tammikuu 2000 < [4] DataBeam, A Primer on the H.323 Sarja Standard, Toukokuu 1998, < [5] ETSI, "Telecommunications and internet protocol harmonization over networks", Helmikuu 2000, < [6] Henning, Schulzrinne & Rosenberg Jonathan, "The IETF Internet Telephony Architecture", IEEE Internet Computing, Toukokuu 1999 < [7] IETF, "Active IETF Working Groups ", Helmikuu 2000 < [8] IETF, "IP Telephony (iptel)", Helmikuu 2000, < [9] IETF, "Resource Reservation Setup Protocol (rsvp)", Marraskuu 1999 < [10] IETF, "PSTN and Internet Internetworking (pint)", Tammikuu 2000 < [11] IETF, "Session Initiation Protocol (sip)", Tammikuu 2000, < [12] IMTC, "H.323 Standard", ITU-T, IMTC, (viitattu ), < [13] ITU-T, ITU-T Recommendations, Tammikuu < [14] Kuthan, Jiri, "Internet telephony - an Overview", Syyskuu 1998 < 12

13 [15] Rosenberg, J & Schulzrinne, H, "A Framework for Telephony Routing over IP ", Internet draft, IETF, Lokakuu 1999 < [16] Schulzrinne, Henning, "RTP: A Transport Protocol for Real-Time Applications," RFC 1889, IETF, Tammikuu 1996 < [17] Schuzrinne, Henning, Internet Technical Resources, Marraskuu 1999, < [18] Tanenbaum, Andrew, Computer Networks, s , Julkaisija, 3 rd edition,