Oikeuskanslerille. Vastine ja kommentteja Museoviraston Oikeuskanslerille toimittamaan selvitykseen.

Transkriptio

1 Oikeuskanslerille Viite: Vastinepyyntönne Dnro: OKV/436/1/2012 Vastine ja kommentteja Museoviraston Oikeuskanslerille toimittamaan selvitykseen. Numeroitu otsikointi on tässä Museoviraston vastineen mukainen. Sisältö: 1.5 Museoviraston Kenttäpalveluyksikkö Museoviraston lausunnot ja markkinointi Tiedotus Jääviyskysymykset Museoviraston esittämät vaatimukset... 4 Muita kanteluun liittyviä seikkoja... 5 Opetus- ja kulttuuriministeriön vastineesta... 7 Liiteluettelo: Museoviraston Kenttäpalveluyksikkö Museovirasto perustelee Kenttäpalveluyksikön perustamista sillä, että Museoviraston on tehtävä itse valtion varoin suoritettavat maastotutkimukset ja että Museovirasto haluaa varmistaa sen, että kaikki tarvittavat arkeologiset tehtävät tulevat suoritetuksi. Voisiko tai pitäisikö myös valtion kustantamat pienistä yksityisistä työhankkeista johtuvat tutkimukset kilpailuttaa? Onko sille laillisia esteitä? Kenttäpalveluyksikkö tekee tutkimuksia sekä virkatyönä budjettivaroin että ulkopuolisella rahoituksella kilpailemalla toimeksiannoista. On epäuskottavaa että nämä toiminnot, niihin liittyvät palvelut ja hankinnat ym. voidaan eriyttää yksikön sisällä toisistaan. Kenttäpalveluyksikkö tekee nyt business tä, kilpailee täysimittaisesti ja tehokkaasti kaikista tarjolla olevista arkeologisista töistä yksityisten toimijoiden kanssa, käytännössä viranomaisen statuksella. Yksityisille toimijoille on elintärkeää, että he olisivat kaikilta osin ns. samalla viivalla valtiollisen kilpailijansa kanssa. Kenttäpalveluyksikkö on ylivoimaisesti arkeologia-alan suurin toimija. Museoviraston osallistuminen kilpailuun vaikeuttaa ratkaisevasti yksityisen sektorin kasvamista ja vahvistumista siihen mittaan, että arkeologisten palveluiden saatavuus kaikkiin hankkeisiin voitaisiin varmistaa sen voimin. Arkeologia-ala ei vaadi sellaisia pääomia eikä se käsittääkseni omaa sellaista kansallisen mittakaavan strategista riskiä, joka edellyttäisi valtion liiketoiminnallista panostusta ja kilpailuun osallistumista. Sama koskee pienemmässä määrin myös kunnallisia laitoksia, maakuntamuseoita. Museovirasto: Viranhaltijoiden ja työsuhteisten palkat ja muut kulut maksetaan eri lähteistä, minkä vuoksi jokaisen työtehtävät on tarkasti määritelty, Viranhaltijoiden palkat maksetaan budjettirahoista, eivätkä he tee ulkopuolisen rahoituksen projektien töitä. Ulkopuolisella rahoituksella olevat työsuhteiset eivät puolestaan tee

2 2 viraston virkatöitä. Työajan ja palkkakulujen jakautumista eri projekteille seurataan Raindance-taloudenohjausjärjestelmän avulla. Mielestäni ei riitä, että vain työajan ja palkkakustannusten jakautumista eri tavoin rahoitetuille projekteille seurataan. Kenttäpalveluyksikön johtaja on Museoviraston vastineen mukaan viranhaltija, jonka palkka maksetaan budjettivaroista. Onko mahdollista, että yksikön johtaja ei osallistu tarjouksiin ja kilpailtuihin töihin mitenkään? Hän kuitenkin allekirjoittaa tarjoukset. Näkemässämme tarjouksessa ilmoitetaan myös että asiaa hoitaa kenttäpalveluyksikössä yliintendentti Marianna Niukkanen (yksikön johtaja, viranhaltija, tarjous liitteenä 3). Samassa yksikössä on sekä budjettivaroin palkattua, että ulkopuolisin varoin palkattua henkilöstöä. Vaikka Museoviraston mukaan heidän palkanmaksunsa on tarkasti eriytettyä, on heidän infrastruktuurinsa ja välineensä ilmeisesti yhteiset. Onko ylipäätään mahdollista erotella kaikkia sitä mitä yksikössä tehdään ja hankitaan kuuluvaksi ulkopuoliseen rahoitukseen tai budjetista rahoitettavaan? Epäilys siitä että Museovirasto käyttää budjettivaroja myös kilpailtuihin hankkeisiin herää mm. siitä, että muutamaan tiedossani olevaan mittavaan kaivaukseen yksityisten toimijoiden tarjoukset ovat olleet % kalliimpia kuin Museoviraston. Palkkatasot eivät eroa selitä. Tarjouksissa kaikki osapuolet vakuuttavat noudattavansa samaa laatuohjetta. Ero syntyy oletettavasti siitä, että kaikkia kustannuksia ei ole mukaan laskettu tai että Museovirasto katsoo voivansa noudattaa laatuohjetta väljemmin kuin yksityiset ja että Museovirasto voi ottaa sellaisen riskin tutkimuksen riittävyydestä (jonka Museovirasto arvioi), mikä ei ole yksityisille mahdollista. Edelleen epäselviä kysymyksiä ovat lisäksi: Miten katetaan Kenttäpalveluyksiön mahdolliset tappiot? Onko kenttäpalveluyksikkö saanut perustettaessa ja saako edelleen välineensä ja infrastruktuurinsa lahjana budjettivaroista? Museovirasto ei peri arvonlisäveroa ratkaiseva kilpailuetu silloin kun tilaaja ei voi veroa vähentää. Miten etu poistetaan? Kenttäpalveluyksikköä perustettaessa oli esillä myös vaihtoehto, jossa Kenttäpalveluyksikkö ei osallistuisi kilpailuun. Käytännössä se olisi tarkoittanut, että Kenttäpalveluyksikkö olisi tehnyt pääsääntöisesti vain valtion kustantamat tutkimukset sekä ne tutkimukset, joihin tutkimuksen tarvitsijat eivät mahdollisesti saa tarjouksia yksityisiltä. Yksikkö ei siten olisi sekaantunut kilpailuun, vaan tekisi ulkopuolisella rahoituksella tutkimusta vain silloin kun mikään muu tutkimukseen pätevä taho ei olisi tarjousta jättänyt. On kuitenkin vaikea kuvitella miten ja miksi sellainen tilanne olisi syntynyt. Eivät tekijät ja asiantuntemus maasta katoa siksi että heitä ei työllistetä Museovirastossa. Jos osaajista ja tekijöistä olisi pula, koskisi se yhtälailla myös Museovirastoa. On valitettavaa että Museovirasto on edellä mainituin perustein valinnut liiketoiminnallisen vaihtoehdon. 2.1 Museoviraston lausunnot ja markkinointi Tilanne on huomattavasti parantunut siitä kun jätin selvityspyynnön Oikeuskanslerille maaliskuussa Kuitenkin tilanne ennen sitä ja vielä v oli selvityspyynnössä kuvaamani ja mielestäni konkreettisesti kilpailua rajoittava ja rajoittamaan pyrkivä. Museoviraston lausunnoissa suosittiin yksiselitteisen selkeästi sen omaa liiketoimintaa. Nyt Museoviraston lausunnoissa esitetään hyvin vaihtoehdot sille mistä ja miten lausunnossa esitetyt työt voi tilata. On erinomaista, että Museoviraston sivustolla on lista arkeologisten töiden tekijöistä. Se on kuitenkin sivustolla syvemmällä ja vaikeammin löydettävissä kuin Kenttäpalveluyksikön markki-

3 3 nointihenkinen sivusto, jonka linkki on esillä ja johon on pääsy suoraan Kulttuuriympäristön pääsivulta. Tekijälistaa ei helposti löydä ellei tiedä sen olemassaolosta ennakkoon. Kenttäpalveluyksikkö: jossa yksikkö esillä ja jossa linkki. Toimijat lista: ilaaminen Jossa ensimmäisen kerran maininta että voi tilata muualtakin kuin Museovirastosta. Ero on pääsivulta klikkauksina: kenttäpalveluyksikkö 1, muut toimijat -lista Tiedotus Kenttäpalveluyksiköllä on edelleen pääsy tietokantoihin jossa ovat mm. Museoviraston lausunnot joissa edellytetään arkeologisen työn tilaamista. Siten yksiköllä on ennakkotieto tulevista hankkeista ja potentiaalisista asiakkaista. Yksityisillä toimijoilla sitä ei ole. Käytännössä tiedon saaminen lausunnoista ylipäätään on yksityisille hyvin hankalaa. Museovirasto ei esitä parannusta asiaan. Muut vastineessa mainitut rekisterit eivät liity tähän asiaan. Museoverkko nimisessä tietokantapalvelussa voi selata ja seurata reaaliajassa Museoviraston lausuntoja, tutkimuslupapyyntöjä ym. Yksityisillä toimijoilla ei ole pääsyä kyseiseen verkkoon. Sitä voivat käyttää Kenttäpalveluyksikkö ja maakuntamuseot, joista eräät myös kilpailevat asiakkaista. Miksi tätä palvelua ei avata myös yksityisille toimijoille? Se lisäisi päätöksenteon avoimuutta ja siten myös tasaveroisuutta ja luottamusta toimijoiden välillä. Siihen että tätä edellä mainittua kilpailuetua myös käytetään hyväksi viittaa tosiasia, että lukuisia tutkimuksia ei ole kilpailutettu lainkaan, vaan ne on suoraan tilattu Museovirastolta tai joltain maakuntamuseolta. Esimerkkinä tällaisesta on mm. Presidentinlinnan kaivaus talvella Jääviyskysymykset Museovirasto laatii alan säännöt, myöntää tutkimusluvat ja asettaa niiden ehdot, valvoo tekijöitä, sekä arvioi tehdyn työn laadun ja riittävyyden. Arviointi julkistetaan tilaajalle annetuissa lausunnoissa. Museovirasto myöntää tutkimusluvat itselleen, valvoo itseään sekä arvioi itse tekemänsä työt. Näistä töistä Museovirasto kilpailee yksityisten toimijoiden kanssa. Onko jääviyden kannalta riittävää se, että viranomaistoiminta ja liiketoiminta on eriytetty samassa virastossa eri osastoihin? Etenkin kun liiketoimintaa suorittavassa Kenttäpalveluyksikössä toimii myös budjettivaroin palkattuja viranhaltijoita ja kun osasto tekee myös viranomaistyötä liiketoiminnan ohessa. Voiko Museovirasto osallistua päätöksentekoon ja antaa lausuntoja hankkeista ja töistä joissa se on itse osallistunut tarjouskilpailuun tai tarjouskilpailun voitettuaan tehnyt edellyttämänsä työn itse? Viimevuosina julkisuudessa esillä olleet jääviyskysymykset vaikuttavat mielestäni monesti syntyneen huomattavasti löyhemmistä sidonnaisuuksista ja yhteyksistä kuin mitä on kyse tässä tapauksessa.

4 4 Museoviraston mukaan (vastine s. 8):...valtiolla on paljon vastuuta arkeologisesta tutkimustoiminnasta: Valtion on varmistettava, että 15 :ssä tarkoitetut toimenpiteet saadaan suoritettua kiireellisesti Valtiolla (ja kunnilla) on lukuisia elintärkeitä vastuita, kuten tiestö, terveyspalvelut jne. Näissäkään tapauksissa valtio (tai kunta) ei itse tietä, siltaa tai sairaalaa rakenna vaan rakennuttaa ne yksityisillä toimijoilla. Koko kansakunnan ruoka- ja lääkehuolto on yksityisten toimijoiden varassa. Miksi lakisääteiset arkeologiset työt olisivat poikkeus? Miksi valtion pitää omalla liiketoiminnallaan varmistaa niiden saanti, jolloin tämä valtion harjoittama liiketoiminta samalla varmistaa sen, että yksityiset toimijat eivät voi kehittyä ja vahvistua varmistamaan saatavuutta? Jääviyskysymykset koskevat myös Museoviraston kanssa sopimuksen tehneitä maakuntamuseoita. Nämä museot toimivat Museovirastona omalla toimialueellaan. Eräät maakuntamuseot osallistuvat tarjouskilpailuihin töistä, joita he ovat itse edellyttäneet viranomaislausunnossaan tehtäväksi ja arvioivat myös paitsi itse tekemiensä töiden niin myös kilpailijoidensa töiden riittävyyden ja laadun. Kuitenkaan tietämäni mukaan näissä museoissa ei ole eriytetty viranomaistoimintaa liiketoiminnasta vaan sitä tekevät usein jopa samat henkilöt. Tällaisia museoita ovat mm. Pirkanmaan maakuntamuseo, Lahden museo ja Satakunnan museo. Mainittakoon tässä konkreettinen esimerkki jääviyskysymyksestä: Lahden kaupungin omistama Toriparkki Oy tilasi Lahden Museolta mittavan arkeologisen kaivauksen keväällä Työtä ei kilpailutettu mitenkään. Ilmaisimme selkeästi Lahden kaupungille halukkuuden tehdä työstä tarjouksen. Työn saanut Lahden Museo - paikallinen museoviranomainen - antoi viranomaislausunnon siitä, mitä tutkimuksia alueella pitää tehdä. Lausunnon antaja oli Lahden Museon vakituisessa virassa työskentelevä arkeologi, joka sitten myös organisoi kaivauksen. Vastineessaan Museovirasto viittaa Ruotsin esimerkkiin, jossa sikäläisen Museoviraston liiketoiminta on eriytetty toiseen valtion viranomaisorganisaatioon. Saamani suullisen tiedon mukaan Ruotsissa kuitenkin arkeologiset työt edellyttää suoritettavaksi, valvoo ja arvioi maakunta (maakunnallinen viranomainen), ei valtio. 2.4 Museoviraston esittämät vaatimukset Museovirasto viittaa vastineessa SALAVA-luonnokseen: Kyseinen luonnos oli koekäytössä vuonna Nyt Museoviraston erityisistunto on hyväksynyt SALAVA:n Museoviraston laatimiksi Suomen arkeologisten kenttätöiden laatuohjeiksi. Keväällä 2013 julkistettu laatuohje on ratkaisevasti erilainen ja huomattavasti suppeampi kuin ns. SALAVA-luonnos (148 sivua, laatuohje 39 sivua). Museovirasto ei siis hyväksynyt laatuohjeeksi SALAVA-luonnosta vaan siitä raskaasti ja perusteellisesti muokatun ja huomattavasti supistetun Suomen arkeologisten kenttätöiden laatuohjeen. SALAVA-luonnos oli koekäytössä Museoviraston kenttäpalveluyksikössä. Museovirasto ei ollut ilmoittanut että sen koekäyttöä sovellettaisiin muihin toimijoihin eikä vaatinut tai pyytänyt muita koekäyttämään sitä. SALAVA-luonnoksen noudattaminen olisikin ollut käytännössä mahdotonta. Tämä siksi, että se oli varsin sekava kooste erilaisista arkeologien toivomuksista ja näkökulmista, jotka koottiin seminaareissa talvella v Tästä huolimatta Museovirasto ja eräät maakuntamuseot lausunnoissaan v ja 2012 vaativat noudatettavaksi SALAVA-luonnosta ja antoivat julkisia moitteita siitä, että luonnosta ei oltu

5 5 noudatettu (jonkin yksityiskohdan osalta). Melko pian tässä kyseessä olevan kantelun jättämisen jälkeen v. 2012, sananmuoto lausunnoissa muuttui suositellaan noudatettavaksi. Nykyinen sananmuoto lausunnoissa näkyy olevan on noudatettava laatuohjetta. Kyseessä on siten vaatimus de-facto. Nykyinen laatuohje sisältää useita tulkinnanvaraisia kohtia. Mm. ilmaisua tutkia / tarkastaa riittävästi ei ole määritelty. Inventoinnin yhteydessä käytetyn termin tarkastaa konkreettista merkitystä ei ole avattu. Käsitys siitä mitä tarkoitetaan tarkastetulla alueella (joka pitää esittää kartalla) ja mikä on riittävää vaihtelee joskus suurestikin arkeologien välillä. Siitä seuraa joskus epäselvyyksiä ja hankalia tilanteita (esimerkki liitteessä 1, jossa laatuohjetta vaaditaan noudatettavaksi taannehtivasti). Museoviraston uusi laatuohje on mielestäni kuitenkin pääosin hyvä ja kannatettava. Museovirasto on siinä tehnyt hyvän työn. Laatuohjeessa on ongelmia joissain yksityiskohdissa, kuten mm. edellä kuvattu termistön määrittelemättömyys. Museovirasto on oivasti todennut, että kyseessä on ohjeen 1. versio ja että sitä tullaan kehittämään saatujen kokemusten kautta. Tämän hetkiset ongelmat laatuohjeen noudattamisessa liittyvätkin sen tulkintaan. Laatuohjetta pidetään toisaalla ehdottomana vaatimuksena, toisaalla ohjeena jota noudatetaan ammattitaitoisesti soveltaen kulloisenkin tilanteen mukaan, jolloin ohjeen henki ja tarkoitus on pääasia, ei niinkään kirjaimellinen noudattaminen. Laatuohjeen julkistamistilaisuudessa huhtikuussa 2013 keskusteltiin mm. siitä, että myös museoviranomaisille olisi laadittava omat, heihin kohdistuvat laatuohjeet. Nyt olisikin pyrittävä yhdenmukaistamaan kenttätöiden laatuohjeen tulkintaa ja ohjeistamaan museoviranomaisia siinä, miten ohjetta tulisi käyttää ja soveltaa heidän arvioidessaan arkeologien töitä. Laatuvaatimuksia tulisi voida asettaa myös museoviranomaisille. Kuten Museovirasto vastineessaan toteaa: raporttien arviointikriteerit ovat olleet avoimesti tiedossa etukäteen. Niin on nyt ja se on hyvä. Mutta kriteerien tulkinta on joskus eräiltä osin edelleen huonosti ennakoitavissa ja se saattaa vaihdella raportin arvioijasta riippuen. On luonnollista että sellaisissa tapauksissa saatu kritiikki voi joskus herättää epäilyksen siitä, että arvioija pyrkii kompromettoimaan kilpailijaansa. Myös siksi olisi suotavaa, että viranomaisorganisaatiot eivät osallistuisi tarjouskilpailuihin. Viimeisen vuoden aikana olemme Museovirastolta saaneet palautteena raporteistamme myös aiheellista ja hyödyllistä kritiikkiä sekä myös kiitosta ja kehuja. Museoviraston kohdalla tilanne on siten tältä osin parempi kuin aiemmin. Muita kanteluun liittyviä seikkoja Viranomaisen osallistumisesta kilpailuun seuraa ongelmia ja aiheutuu luottamuspulaa joista alla kaksi esimerkkiä. 1) Tarjouksemme pienehköstä tuulipuiston hankealueen inventoinnista Luvialla hylättiin: Kiitos tarjouksesta, mutta museovirastolla oli resursseja tähän hommaan, joten homma meni heille tällä kertaa, asiakas yksit yritys Kysyin asiakkaalta: Kiitos tiedosta. Vastaisuuden varalta kiinnostaisi tietää mitkä resurssit ratkaisivat, jos mahdollista sellainen vinkki tai tieto antaa., Timo Jussila, Mikroliitti Oy,

6 6 Asiakas vastasi (paksunnos allekirjoittaneen) No lähtökohtaisesti, kun he hyväksyvät raportin ja selvityksen ja se on heidän itsensä tekemä, niin päästään kätevämmin eteenpäin. Resursseilla tarkoitin, että heidän kenttätöidensä aikatauluun tuo työ saatiin sopimaan. Toki kustannuskin oli aavistuksen edullisempi. Terv. asiakas Edellä siteerattu kirjeenvaihto kuvaa hyvin ongelmia viranomaisten kanssa kilpailtaessa. Keskustelun jatkossa asiakas vakuutti, että kyse oli täysin heidän omasta ajattelustaan johon Museovirasto ei ollut osallistunut. 2) Meillä on herännyt epäilys, että Museoviraston Kenttäpalveluyksikkö saa lähtökohtaisesti tutkimusluvat muinaisjäännökseen kajoaviin tutkimuksiin nopeammin kuin yksityiset toimijat. Esimerkki: Jätin tarjouksen Sipoon kunnalle (liite 2). Tarjouksen viimeinen jättöpäivä oli Tarjottu tutkimus edellytti tutkimusluvan saamista Museovirastolta. Tarjous hylättiin , vaikka se oli edullisempi kuin Museoviraston jättämä. Museoviraston valitsemisen perusteena oli se, että Museovirasto pystyy tekemään työn varmuudella vaaditussa aikataulussa, mennessä. Sipoon kunnan sähköpostiviesti tarjouksestamme: From: Nummi-Sund Pilvi To: "Timo Jussila, Mikroliitti Oy" Subject: VS: Tarjosu Nevas gårdin alueen arkeologisista tutkimu ksista Date: Mon, 12 Aug :40: Hei kiitos tarjouksesta. Tällä kertaa päädyimme kuitenkin tilaamaan työn Museovirastolta, koska he pystyivät sitoutumaan tiukkaan aikatauluumme. Aikataulun toteutumisella on tässä tapauksessa tilaajalle eli maanomistajalle taloudellista merkitystä. Ystävällisin terveisin, Pilvi Nummi-Sund Kaavoittaja - Planläggare Sipoon Kunta - Sibbo kommun Kehitys- ja kaavoituskeskus - Utvecklings- och planläggningscentralen Museovirasto on laatuohjeessaan ilmoittanut että tutkimusluvat tulee hakea kuukautta ennen työn aloittamista. Suullisesti on ilmoitettu että luvat annetaan mahdollisimman pian, mutta kuukauteen on varauduttava ja siinä ajassa se luvataan käsitellä. Olemme tänä vuonna saaneet luvat noin 2-4 viikossa. Tarjouksessa kerroin: Työ edellyttää Museoviraston tutkimusluvan saamisen. Lupa voidaan pyytää kun työ on tilattu, sen laatimiseen menee pari päivää. Tänä vuonna olemme saaneet tutkimusluvat nopeimmillaan vajaassa kolmessa viikossa, yleisesti kuitenkin luvansaanti on kestänyt liki kuukauden. Maastotyö voidaan aloittaa vasta kun lupa on saatu. Tarvitsemme luvan saamisen jälkeen vähintään muutaman päivän valmistelu-ajan ennen maastotyöhön ryhtymistä. Näin ollen emme voi varmuudella luvata, että työ saadaan valmiiksi mennessä koska emme voi aikatauluun tutkimuslupapyynnön käsittelyajan osalta itse vaikuttaa. Museovirasto on luvannut pyrkiä käsittelemään lupapyynnöt kuukauden sisällä. Näin voimme varmuudella luvata, että työ suoritetaan viimeistään syyskuun 10. pv mennessä. Pyrimme kuitenkin tekemään työn mennessä jos luvansaanti sen suinkin mahdollistaa Museovirasto lupasi tarjouksessaan (liite 3) tehdä maastotyön ja esiraportin mennessä ja toivoi, että tilauspäätös tehtäisiin mennessä. Vaikka lupapyyntö voitaisiin jättää heti tilauk-

7 7 sen tultua (siinä pitää olla perusteellinen tutkimussuunnitelma), on se käsiteltävä kahdessa viikossa, jotta maastotyö ja esiraportti saataisiin asiakkaalle määräaikaan mennessä. Kenttäpalveluyksikkö saattoi sen luvata ja olla vakuuttunut siitä, että lupa tulee kahdessa viikossa. Me emme voineet sitä tehdä. Mainittakoon, että emme valittaneet Sipoon päätöksestä emmekä halua Sipoota tilauspäätöksestä moittia. Olen saanut nähtäväksi muutaman Museoverkosta haetun otteen tutkimuslupien käsittelystä vuodelta 2012, joista käy ilmi lupien käsittelyaika: Kenttäpalveluyksikön lupapyyntö laajahkolle kaivaukselle Askolaan. Lähetetty , diarioitu ja lupapäätöksen määräpäiväksi on merkitty 19.4.(Liite 4a). Mikroliitti Oy:n lupapyyntö pienelle koekaivaukselle Sastamalaan. Lähetetty ja diarioitu , lupapäätöksen määräpäiväksi on merkitty (Liite 4b) Muuritutkimus Ky:n lupapyyntö vähäiseen työhön Mynämäellä. Lähetetty , diarioitu ja lupapäätöksen määräpäiväksi on merkitty (Liite 4c) Nämä ovat vain ne tapaukset joista minulla on esittää dokumentti. Kysymykseen suositaanko lupien käsittelyssä systemaattisesti Museovirastoa, saisi helposti vastauksen tekemällä Museoverkkoon haku jossa pyydetään lista hakijoista ja päivämääristä. Minulla ei sinänsä ole valittamista Mikroliitti Oy:n lupapyyntöjen käsittelyajoista. Tiedän että lupia käsittelevät henkilöt ovat kovan työpaineen alla ja että he tekevät parhaansa. Asiointi heidän kanssaan on sujunut hyvin. Kysymys on siitä suositaanko Kenttäpalveluyksikköä lähtökohtaisesti niin että yksikkö voi luvata tarjouksissaan jo etukäteen nopean tutkimuslupapyyntöjensä käsittelyajan. Opetus- ja kulttuuriministeriön vastineesta Opetus- ja kulttuuriministeriö toteaa vastineessaan: Valittua toimintatapaa voidaan opetus- ja kulttuuriministeriön mukaan pitää tarkoituksenmukaisena menettelytapana nykytilanteessa (s.3). Minkä tarkoituksen mukaisena? Nyt toimintatapa vaikeuttaa yksityisen sektorin toimintaa. Tehtävää ei nykyisin voi jättää yksinomaan yksityisten toimijoiden varaan (s.3). Miksi? Esitetyt perusteet ovat kehäpäätelmää. Valtakunnallisia toimijoita on jo nyt, ja olisi enemmänkin, jos viranomaiset eivät kilpailisi heidän kanssaan. Opetusministeriö viittaa Aluehallintoviraston lausumaan että kilpailuneutraliteettihäiriöiden korjaaminen ei voi tapahtua käden käänteessä vaan se voi edellyttää siirtymävaiheen ratkaisuja. Tämä edelleen kesken oleva käden käänne on nyt kestänyt kohta 10 vuotta ja alan sisällä siitä on keskusteltu jo kauemmin. Merkittävää edistystä on tapahtunut ainoastaan silloin, kun asiasta on tehty kanteluja tai selvityspyyntöjä. Siirtymävaihetta ja ratkaisujen hitautta on perusteltu milloin milläkin, resurssipulalla, tulevilla komiteoilla, tulevilla organisaatio- ym. muutoksilla. Epävarmuus ja epäselvä tilanne uhkaa näin toimien jatkua hamaan tulevaisuuteen. Seuraavaksi

8 8 ratkaisujen tekoa ilmeisesti tulee estämään mahdollisesti eteen tuleva muinaismuistolain uudistaminen. Ei riitä että on pyritty ja pyritään johonkin epämääräiseen. Nyt olisi asetettava selkeä ja konkreettinen tavoite sekä esitettävä miten tavoitteeseen päästään ja millä aikataululla. On asetettava määräpäivät, joissa olisi myös pysyttävä toimittava samalla periaatteella kuin Museovirasto laatuohjeessaan kehottaa arkeologisia kenttätyön tekijöitä toimimaan. Porvoo Timo Jussila Mikroliitti Oy, YT: , kaupparek.: Osoite: Iivisniemenkatu 2 B, Espoo Puhelin: , Mikroliitti@mikroliitti.fi www: Filiaali Propsitie 6, Porvoo Liiteluettelo: Pdf-tiedostot: Liite 1 Kainuun Museo - arkeologinen inventointi.pdf Liite 3 Tarjous_museovirasto Sipoolle.pdf Liite 2 Sipoo Nevas Gård_muinj-inv_Tarjous.pdf Liite 4c Liite 4b Liite 4a Liite 1 Liite 2 Liite 3 Liite 4 Esimerkki laatuohjeen soveltamisesta ja selvitys arkeologisesta työn luonteesta. Mikroliitti Oy:n tarjous Sipoon kunnalle Museoviraston tarjous Sipoon kunnalle. Saatu pyynnöstä Sipoon kunnalta. a, b ja c, Otteita Museoverkosta, tutkimuslupapyynnön käsittely.