Eduskunnan kantaa asiassa toivotaan mahdollisimman pian.

Transkriptio

1 Oikeusministeriö U-JATKOKIRJE OM LAVO Uotila Sina JULKINEN Eduskunta Suuri valiokunta Viite Asia EU; Komission ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kansalaisaloitteesta; Euroopan parlamentin esittelijöiden luonnos mietinnöksi kansalaisaloitteesta U/E-tunnus: U 11/2010 vp EUTORI-numero: EU/2010/0849 Ohessa lähetetään perustuslain 96 :n mukaisesti ja annettuja selvityksiä täydentävä selvitys. Tässä selvityksessä tarkastellaan erityisesti Euroopan parlamentin esittelijöiden luonnosta kansalaisaloitetta koskevaksi mietinnöksi. Euroopan parlamentin ja puheenjohtajavaltion edustajat ovat todenneet pyrkimyksenä olevan, että sopimukseen päästään ensimmäisessä käsittelyssä vielä tämän vuoden puolella. Käsittelyaikataulu on tiukka. Eduskunnan kantaa asiassa toivotaan mahdollisimman pian. Ylijohtaja Pekka Nurmi Lainsäädäntöneuvos Sina Uotila LIITTEET Perusmuistio OM

2 2(2) Asiasanat Hoitaa Tiedoksi kansalaisaloite OM EUE, OKM, SM, VM, VNEUS

3 Oikeusministeriö PERUSMUISTIO OM LAVO Uotila Sina Asia EU; Komission ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kansalaisaloitteesta; Euroopan parlamentin esittelijöiden luonnos mietinnöksi kansalaisaloitteesta Kokous Liitteet Viite EUTORI/Eurodoc nro: EU/2010/0849 U-tunnus / E-tunnus: U 11/2010 vp Käsittelyn tarkoitus ja käsittelyvaihe: Komissio antoi eurooppalaista kansalaisaloitetta koskevan asetusehdotuksen. Asetusehdotuksesta ja puheenjohtajan esityksistä keskusteltiin keväällä ja alkukesällä Antici-ryhmässä ja Coreperissa. Neuvoston yleisnäkemys asiassa saavutettiin yleisten asioiden neuvostossa. Syksyllä asian käsittely on jatkunut Euroopan parlamentin valiokunnissa, Euroopan parlamentin esittelijöiden, puheenjohtajavaltion ja komission välisissä trilogeissa sekä neuvoston yleisten asioiden työryhmässä. Euroopan parlamentin esittelijät ovat antaneet päivätyn, julkisen mietintöluonnoksen. Marraskuussa ja joulukuun alkupuolella asiasta keskustellaan myös Coreper-tasolla. Euroopan parlamentin tavoitteena on, että mietintö hyväksytään parlamentin täysistunnossa. Neuvosto antaisi mahdollisen hyväksyntänsä joulukuussa 2010 tai tammikuussa Euroopan parlamentin ja puheenjohtajavaltion edustajat ovat todenneet pyrkimyksenä olevan, että sopimukseen päästään ensimmäisessä käsittelyssä vielä tämän vuoden puolella. Käsittelyaikataulu on tiukka. Puheenjohtajavaltio pitää Euroopan parlamentin kanssa käytävissä neuvotteluissa lähtökohtana neuvoston yleisnäkemystä Puheenjohtajavaltio on todennut olevansa kiinnostunut erityisesti siitä, millainen joustonvara jäsenvaltioilla on asiassa.

4 Asiakirjat: 2(10) KOM(2010) 119 lopullinen (komission ehdotus Euroopan parlamentin ja neuvoston asetukseksi kansalaisaloitteesta) Asiakirja 10626/2/10 REV 2 (neuvoston yleisnäkemys ) Euroopan parlamentin esittelijöiden luonnos mietinnöksi (sisältää luonnoksen Euroopan parlamentin lainsäädäntöpäätöslauselmaksi ja sen perustelut) EU:n oikeuden mukainen oikeusperusta/päätöksentekomenettely: Käsittelijä(t): Suomen kanta/ohje: SEUT 24 artiklan ensimmäinen kohta, tavallinen lainsäätämisjärjestys OM/Sina Uotila, p (laatija) OM/Tuula Majuri, p OM/Arto Jääskeläinen, p OM/Kaisa Tiusanen, p Väestörekisterikeskus/Timo Salovaara, p Suomi pitää tärkeänä sitä, että kansalaisaloitetta koskevat menettelyt ja edellytykset ovat mahdollisimman selkeitä, yksinkertaisia ja käyttäjäystävällisiä sekä oikeasuhteisia kansalaisaloitteen luonteeseen nähden. Neuvoston saavuttamassa yleisnäkemyksessä on huomioitu monia Suomen neuvotteluissa esille nostamia ja keskeisinä pitämiä asioita, ja se on hyvä lähtökohta neuvoteltaessa Euroopan parlamentin kanssa. Samalla Suomi panee merkille, että Euroopan parlamentin esittelijöiden mietintöluonnokseen sisältyy joitakin ehdotuksia, jotka veisivät hanketta Suomen alkuperäisten kantojen suuntaan. Niiden jäsenvaltioiden vähimmäismäärän osalta, joista kansalaisaloitteen tukijoiden on tultava, Suomi pitää alkuperäisen kantansa mukaisesti neljäsosan edellytystä ensisijaisena. Tämä edellytys riittää takaamaan sen, että kansalaisaloite edustaa eurooppalaisia näkökantoja tarpeeksi laajasti. Suomi on kuitenkin tarvittaessa valmis kunnioittamaan neuvoston yleisnäkemyksessä sovittua kolmasosan edellytystä. Toisaalta Suomi voi harkita myös mietintöluonnoksessa esitetyn viidesosan edellytyksen hyväksymistä. Neljäsosan edellytys vaikuttaisi olevan hyvä kompromissi neuvotteluissa Euroopan parlamentin kanssa. Mietintöluonnokseen sisältyvään uuteen esitykseen, jonka mukaan järjestäjinä olisivat luonnolliset henkilöt, jotka muodostavat kansalaistoimikunnan, Suomi suhtautuu tässä vaiheessa varovaisen myönteisesti, mutta lopullinen kannanmuodostuksemme edellyttää kuitenkin vielä lisätietojen saamista asiasta. Se, että kyseisiä henkilöitä tulisi olla ainakin seitsemän ja heidän tulisi olla vähintään seitsemästä eri jäsenvaltiosta, takaisi aloitteen eurooppalaisuuden alusta alkaen. Toimikunnan edellyttäminen vaikuttaisi myös palvelevan käytännössä kansalaisaloitehankkeen eteenpäin viemistä unionissa. Toimikunnan päätös ryhtyä hankkeeseen voisi olla myös eräänlainen indisio siitä, että kyseessä on vakavasti otettava aloite. Toisaalta kansalaisjärjestöt eivät voisi toimia järjestäjän roolissa. Ne voisivat kuitenkin ilmaista julkisesti kannattavansa kansalaisaloitetta.

5 3(10) Mitä tulee kansalaisaloitteen tukijalta edellytettävään vähimmäisikään, Suomi pitää lähtökohtana edelleen sitä, että tuenilmaisijan tulisi olla iältään oikeutettu äänestämään Euroopan parlamentin vaaleissa. Suomessa tällä hetkellä valmisteltavana olevassa kansallisessa kansalaisaloitteessa on myös edellytyksenä äänioikeusikä. Toisaalta Suomi ymmärtää myös mietintöluonnokseen sisältyviä perusteita 16 vuoden ikäedellytykselle ja voi tarvittaessa joustaa asiassa. Kansalaisaloitetta varten saadun rahoituksen ja tuen osalta Suomi pitää myönteisenä mietintöluonnokseen sisältyvää nimenomaista edellytystä siitä, että järjestäjien on säännöllisesti päivitettävä komission perustamaan rekisteriin ilmoittamiaan tietoja. Suomi ymmärtää esitettyjä perusteita myös sille, että luonnollisilta henkilöiltä saatuja vähäisiä lahjoituksia ei tarvitsisi ilmoittaa. Mitä tulee ehdotetun kansalaisaloitteen rekisteröintiin ja sen hyväksyttävyyden arviointiin, Suomi pitää yksivaiheista menettelyä yksinkertaisempana ja käyttäjäystävällisempänä menettelynä kuin kaksivaiheista menettelyä. Kun toimivaltakysymyksiä arvioitaisiin rekisteröintivaiheessa, vältyttäisiin mahdollisesti tarpeettomien tuenilmaisujen keräämiseltä. Kuten neuvoston yleisnäkemyksestä neuvoteltaessa, Suomi on kuitenkin valmis hyväksymään myös kaksivaiheisen menettelyn edellyttäen, että hyväksyttävyysarviointi tehtäisiin aikaisemmin kuin komissio ehdottaa, jotta minimoitaisiin mahdollisesti tarpeettomien tuenilmaisujen määrä. Mitä tulee tuenilmaisujen keräämistä koskevaan aikaan, Suomi pitää tärkeänä, että se on kohtuullinen ja riittävän pitkä. Suomi pitää sopivana mietintöluonnokseen sisältyvää 12 kuukauden aikaa, joka sisältyy myös neuvoston yleisnäkemykseen. Keskusteluissa on ollut esillä myös 18 kuukauden aika. Suomi ymmärtää myös tämän pidemmän ajan puolesta esitettyjä perusteita, ja Suomella on liikkumavaraa asian suhteen. Sähköisiin keräysjärjestelmiin liittyen Suomi kannattaa sitä, että komissio tarjoaa jonkinlaisen sähköisen välineen tai palvelun järjestäjien käyttöön. Suomi voi kannattaa sitä, että asetukseen kirjattaisiin komission velvoite asettaa järjestäjien saataville ohjelmisto (software), kuten mietintöluonnoksessa esitetään. Tämä helpottaisi osaltaan järjestäjien toimintaa tuenilmaisujen keräämisessä. Delegointia koskeviin säädöksiin liittyen Suomi pitää edelleen kannatettavana sitä, että itse artiklatekstissä säädettäisiin tuenilmaisijoiden jäsenvaltiokohtaisen vähimmäismäärän määräytymistä koskevista kriteereistä, kuten neuvoston yleisnäkemyksessä sovittiin. Mietintöluonnoksessa näin ei ole. Tuenilmaisulomakkeeseen sisältyvien, tuenilmaisijaa koskevien tietojen osalta Suomi pitää mietintöluonnoksen ehdotusta selkeänä ja kannatettavana. Myös Suomi on pitänyt tärkeänä, että tuenilmaisijan henkilöllisyysasiakirjan/numeron (identification document/number) esittämistä ei edellytetä. Mietintöluonnokseen ei tällaista edellytystä sisälly. Perusteena on muun muassa se, että edellytys voisi vähentää kansalaisten halukkuutta tukea aloitetta. Lisäksi asiaan liittyy tietosuoja- ja tietoturvanäkökohtia. Jos kuitenkin osa jäsenvaltioista pitää osaltaan kiinni henkilöllisyysasiakirjan/numeron esittämisestä, Suomi on valmis kunnioittamaan neuvoston yleisnäkemystä. Tärkeää on tuolloin kuitenkin, että Suomi lukeutuu edelleen niiden jäsenvaltioiden ryhmään, joiden osalta henkilöllisyysasiakirjan/numeron esittämistä ei edellytetä. Lisäksi Suomi kiinnittää huomiota siihen, että tuenilmaisulomakkeella tulisi edellyttää täydellisen nimen esittämistä, kuten neuvoston yleisnäkemyksessä sovittiin.

6 Pääasiallinen sisältö: 4(10) Kuulemisten osalta voidaan todeta, että Suomi pitää mietintöluonnoksessa viitattuja komission järjestämiä julkisia kuulemistilaisuuksia kannatettavina ja tukee niitä. Unionin muiden toimielinten ja elinten mahdollinen rooli kuulemisissa jää kuitenkin mietintöluonnoksessa jossain määrin auki, ja siitä olisi hyvä saada selvennystä. Mietintöluonnokseen sisältyvä järjestäjien vastuuta koskeva säännös eroaa neuvoston yleisnäkemyksessä sovitusta säännöksestä. Suomen mielestä olisi parempi, että asetuksessa olisi standardimuotoinen säännös tehokkaista, oikeasuhteisista ja ennaltaehkäisevistä seuraamuksista, kuten yleisnäkemyksessä sovittiin. Suomi pitää suotavana sitä, että asetukseen kirjattaisiin komission velvollisuus antaa neuvontatukea kansalaisaloitteen järjestäjille, kuten mietintöluonnoksessa esitetään. Järjestäjien edun mukaista olisi, että neuvontatukea annettaisiin myös jo ennen ehdotetun aloitteen rekisteröintiä, jotta tuenilmaisujen keräämiselle varattu aika tulisi tehokkaasti käytetyksi. Tämä edistäisi osaltaan käyttäjäystävällisyyden tavoitetta. Kansalaisaloitetta koskevien tietojen osalta Suomi on katsonut, ettei aloitteen järjestäjälle tulisi asettaa kategorista velvollisuutta ilmoittaa ehdotettavan toimen oikeusperustaa. Neuvoston yleisnäkemyksen kohdassa, jonka mukaan järjestäjän tulisi ilmoittaa perussopimusten määräykset, joiden hän katsoo mahdollistavan komission toimet, oli lopuksi sulussa täsmennys ei pakollinen. Mietintöluonnoksessa ei tällaista täsmennystä ole. Täsmennys olisi suotava tai ainakin tulisi olla muutoin selvää, että komissio ei voisi hylätä ehdotettua aloitetta sillä perusteella, ettei se sisällä (riittävää) tietoa oikeusperustasta. Siltä osin kuin kyse on asetuksen soveltamisen alkamisajankohdasta, Suomi pitää tärkeänä, että jäsenvaltioilta edellytettävien toimenpiteiden toteuttamiselle varattava aika on riittävän pitkä. Suomi kannattaa neuvoston yleisnäkemyksessä sovittua 12 kuukauden aikaa mietintöluonnokseen sisältyvän kuuden kuukauden asemesta. Komission asetusehdotuksen pääasiallista sisältöä on tarkasteltu U-kirjelmässä Puheenjohtajavaltion esitystä neuvoston yleisnäkemykseksi on käsitelty U- jatkokirjeessä erityisesti siltä osin kuin kyse on tuenilmaisulomakkeeseen sisällytettävistä tiedoista sekä perusmuistiossa (päivitetty ), joka liittyi yleisten asioiden neuvostoon valmistautumiseen. Alla keskitytään Euroopan parlamentin esittelijöiden mietintöluonnokseen sisältyviin keskeisimpiin muutosesityksiin. Soveltuvin osin viitataan myös neuvoston yleisnäkemykseen ja Suomen kannan toteutumiseen siinä. Mietintöluonnoksessa niiden jäsenvaltioiden vähimmäismääräksi, joista kansalaisaloitteen tukijoiden on tultava, esitetään yhtä viidesosaa jäsenvaltioista. Perusteluissa todetaan, että vähimmäismäärää on aihetta laskea komission ehdotukseen nähden aloitteen tekemisen helpottamiseksi sekä menettelyn yksinkertaistamiseksi ja keventämiseksi. (2 artiklan 1 kohta ja 7 artiklan 1 kohta) Neuvoston yleisnäkemyksessä saavutettiin kompromissiratkaisu kolmasosan edellytyksestä. Suomi esitti, että neljäsosan edellytys riittäisi takaamaan eurooppalaisten näkökantojen edustavuuden tarpeeksi laajasti ja olisi sopiva, mutta oli valmis joustamaan asiassa, kun kolmasosan edellytys sai laajan kannatuksen. Uutena elementtinä mietintöluonnoksessa on se, että järjestäjinä voisivat olla vain luonnolliset henkilöt, jotka muodostavat kansalaistoimikunnan. Kyseisiä henkilöitä tulisi

7 5(10) olla ainakin seitsemän vähintään seitsemästä eri jäsenvaltiosta. Järjestäjät nimeäisivät yhden edustajan ja tälle yhden varajäsenen, ja näiden tehtävänä olisi toimia yhteystahoina kansalaistoimikunnan ja unionin toimielinten välillä koko menettelyn ajan. Näillä tahoilla olisi myös valtuus käyttää puhevaltaa ja toimia kansalaistoimikunnan puolesta. Perusteena kansalaistoimikunnalle on se, että toimikunta myötävaikuttaisi Euroopan laajuisten kysymysten esille nousemiseen ja helpottaisi tuenilmaisujen keräämistä laajalti unionissa. Tällöin kansalaisaloitteesta myös tehtäisiin useita kielikäännöksiä. Lisäksi keskusteluissa on esitetty, että toimikunta voisi toimia käytännössä eräänlaisena suodattimena vähentäen riskiä epäasiallisten aloitteiden esittämiselle. Sinänsä myös järjestöt voisivat ilmaista julkisesti kannattavansa aloitetta. (2 artiklan 3 kohta ja 3 artiklan 1 a kohta) Mitä tulee kansalaisaloitteen tukijalta edellytettävään vähimmäisikään, mietintöluonnoksen mukaan hänen on oltava 16 vuotta täyttänyt unionin kansalainen. Perusteena tälle on se, että näin tuettaisiin nuorten osallistumista unionin toimintaan. (3 artiklan 2 kohta) Neuvoston yleisnäkemyksessä tuenilmaisijan edellytetään olevan unionin kansalainen, joka ovat iältään oikeutettu äänestämään Euroopan parlamentin vaaleissa. Tämä vastasi myös Suomen kantaa asiassa. Mietintöluonnoksessa edellytetään kansalaisaloitetta varten saadun rahoituksen ja tuen osalta nimenomaisesti, että järjestäjien tulisi ilmoittaa säännöllisesti päivitetyt tiedot rahoitus- ja tukilähteistä komission tarjoamaan sähköiseen rekisteriin. Tiedot tulisi esittää tarvittaessa myös järjestäjien verkkosivustolla. Lisäksi kun järjestäjä toimittaa kansalaisaloitteen komissiolle, hän antaisi sille tiedot kaikesta kansalaisaloitetta varten saadusta rahoituksesta ja tuesta. Luonnollisilta henkilöiltä saatuun rahoitukseen ja tukeen liittyisi poikkeus: siltä osin kuin kyse on näiltä henkilöiltä saadusta rahoituksesta ja tuesta, komissio määrittäisi delegoiduin säädöksin määrän, jonka ylittyessä tieto on annettava. Perusteena rahoituksen ja tuen ilmoittamiselle ovat avoimuusnäkökohdat. Luonnollisiin henkilöihin liittyvää poikkeusta perustellaan sillä, että järjestäjille aiheutuisi liian suuri hallinnollinen taakka, jos nämä joutuisivat antamaan yksityiskohtaista tietoa kaikista yksittäisistä lahjoituksista niiden suuruudesta riippumatta. (4 artiklan 1 kohta, 10 artiklan 1 kohta ja II liitteen 7 kohta) Neuvoston yleisnäkemys sisältää järjestäjää koskevan velvoitteen ilmoittaa rekisteröintivaiheessa kansalaisaloitteen rahoitus- ja tukilähteitä koskevat tiedot komission perustamaan sähköiseen rekisteriin. Yleisnäkemykseen otettiin myös täsmennyksenä se, että toimittaessaan kansalaisaloitteen komissiolle järjestäjän on annettava tiedot kaikesta kansalaisaloitteelle annetusta rahoituksesta ja tuesta, mikä pitää sisällään ajatuksen päivitetyn tiedon toimittamisesta. Täsmennyksen vuoksi Suomi oli valmis hyväksymään asian. Mietintöluonnoksessa esitetään kansalaisaloitteen rekisteröinnin ja sen hyväksyttävyyttä koskevan arvioinnin yhdistämistä eli yksivaiheista mallia. Komissio rekisteröisi ehdotetun kansalaisaloitteen, jos sen todettaisiin täyttävän asetuksen mukaiset kansalaisaloitteen edellytykset. Komission tulisi rekisteröidä ehdotettu aloite kahden kuukauden kuluessa sen saatuaan, kun seuraavat edellytykset täyttyvät: a) kansalaistoimikunta on muodostettu ja sen yhteyshenkilöt on nimetty, b) ehdotetun aloitteen otsikon, aiheen ja tavoitteiden eri kieliversioiden välillä ei ole selvää ja merkittävää epäjohdonmukaisuutta, c) mitä tulee komission perussopimusten mukaiseen toimivaltaan tehdä ehdotus pyydetyksi säädökseksi, ehdotettu aloite ei ole selvästi komission toimivallan ulkopuolella, d) ehdotettu aloite ei ole selvästi loukkaava, asiaton

8 6(10) tai haitantekotarkoituksessa tehty ja e) ehdotettu aloite ei ole selvästi SEU 2 artiklassa esitettyjen unionin arvojen vastainen. Siinä tapauksessa, että edellä mainitut edellytykset eivät täyttyisi, komissio kieltäytyisi rekisteröinnistä. Perusteluiden mukaan komissio ei tekisi toimivaltaa (hyväksyttävyyttä) koskevaa muodollista päätöstä, vaan vain hallinnollisen päätöksen siitä, onko kyse kansalaisaloitteesta vai ei. Jos komissio kieltäytyisi rekisteröimästä aloitetta, sen tulisi ilmoittaa järjestäjille kieltäytymisperusteet sekä käytettävissä olevat oikeusturvakeinot (extrajudicial remedies). (4 artiklan 2, 3 ja 3 a kohta) Neuvoston yleisnäkemys saavutettiin puolestaan kaksivaiheisesta mallista: ensi vaiheessa komissio ottaisi kantaa siihen, onko aloite rekisteröitävissä, ja sen jälkeen, kun on kerätty tuenilmaisua vähintään kolmesta jäsenvaltiosta, komissio tekisi hyväksyttävyyttä koskevan päätöksen. Suomi oli valmis hyväksymään mallin, koska komission ehdottamaa edellytystä tuenilmaisusta alennettiin, minkä seurauksena mahdollisesti turhaan kerättävien tuenilmaisujen määrä olisi myös pienempi. Itse menettelyn osalta Suomi piti sinänsä edellistä yksinkertaisempana yksivaiheista menettelyä, jossa toimivalta-arviointi tehtäisiin rekisteröintivaiheessa, ennen tuenilmaisujen keräämisen aloittamista. Yksivaiheinen menettely ei saanut neuvostossa kuitenkaan riittävää kannatusta. Mitä tulee unionin arvoja koskevaan säännökseen, Suomen näkemys toteutui siinä, että säännökseen otettiin nimenomainen viittaus SEU 2 artiklaan. Mietintöluonnoksen mukaan tuenilmaisut tulisi kerätä ehdotetun aloitteen rekisteröintipäivän jälkeen ja 12 kuukauden ajanjakson aikana. Euroopan parlamentissa on ollut esillä myös se vaihtoehto, että aika olisi 18 kuukautta. Keskusteluissa on tuotu esiin se, että ajan on oltava riittävän pitkä. (5 artiklan 4 kohta) Neuvoston yleisnäkemys sisältää 12 kuukauden määräajan. Myös Suomi piti tätä riittävänä aikana. Mietintöluonnoksessa esitetään muutettavaksi sähköisiä keräysjärjestelmiä koskevaa säännöstä muun muassa siten, että komission tulisi kuuden kuukauden kuluessa asetuksen voimaantulosta asettaa järjestäjien saataville ohjelmisto (avoimen lähdekoodin ohjelmisto, an open-source software). Ohjelmisto sisältäisi osan teknisistä ominaisuuksista ja turvaominaisuuksista, joita asetuksen sähköisiä keräysjärjestelmiä koskevien säännösten noudattaminen edellyttää. Perusteena on se, että tämä helpottaisi tuenilmaisujen sähköistä keräämistä. (6 artiklan 2 kohta) Neuvoston yleisnäkemyksen johdanto-osaan sisältyy tekstiä siitä, että komissiota kannustetaan edistämään sellaisen ohjelmiston kehittämistä, joka tarjoaa tarvittavat tekniset ominaisuudet ja turvaominaisuudet. Suomi piti tekstiä parannuksena komission ehdotukseen nähden, josta asia puuttui kokonaan. Mietintöluonnoksen mukaan komissio voisi muuttaa asetuksen liitteitä delegoiduin säädöksin. Luonnoksessa todetaan, että yhdessä viidesosasta jäsenvaltioita tuenilmaisuja on oltava ainakin liitteessä I vahvistettu vähimmäismäärä. Samoin kuin komission asetusehdotuksessa, myöskään mietintöluonnoksessa artiklatekstiin ei sisälly kriteereitä tälle vähimmäismäärälle. (7 artiklan 2 kohta, 15 artikla ja I liite) Neuvoston yleisnäkemys saavutettiin tältä osin siitä, että itse artiklatekstiin otetaan tuenilmaisujen jäsenvaltiokohtaisen vähimmäismäärän määräytymistä koskevat kriteerit. Kriteerit sidottiin jäsenvaltioiden europarlamentaarikkojen määrään. Kriteerien ottaminen artiklatekstiin vaikutti osaltaan Suomen antamaan hyväksyntään.

9 7(10) Mietintöluonnoksen mukaan tuenilmaisijan tulisi tuenilmaisulomakkeella antaa nimeä, vakinaisen asuinpaikan osoitetta, syntymäaikaa ja paikkaa, kansalaisuutta sekä allekirjoituspäivää koskevat tiedot. Tuenilmaisijoiden katsotaan tulevan siitä jäsenvaltiosta, jossa heillä on vakinainen asuinpaikka. Tuenilmaisijoiden, joiden vakinainen asuinpaikka on kolmannessa maassa, katsotaan tulevan siitä jäsenvaltiosta, jonka kansalaisia he ovat. Järjestäjien tulee toimittaa tuenilmaisut sille jäsenvaltiolle, jossa tuenilmaisijoilla on vakinainen asuinpaikka tai jonka kansalaisia he ovat, mikäli heidän vakinainen asuinpaikkansa on kolmannessa maassa. Perusteluissa todetaan, että vaatimus henkilöllisyysasiakirjan esittämisestä voisi joissakin jäsenvaltioissa alentaa henkilöiden osallistumishalukkuutta. (7 artiklan 3 kohta, 9 artiklan 1 kohta ja III liite) Neuvoston yleisnäkemykseen sisältyy tuenilmaisulomakkeiden osalta kaksi vaihtoehtoa. Tiettyjen jäsenvaltioiden, mukaan lukien Suomen, osalta riittäisi, että tuenilmaisulomakkeella ilmoitetaan tuenilmaisijan osalta perustiedot eli täydellinen nimi, osoite, syntymäaika ja paikka, syntymämaa sekä kansalaisuus. Sitä vastoin muiden jäsenvaltioiden osalta edellytetään, että tuenilmaisija ilmoittaisi lomakkeella perustietojen lisäksi tiedon henkilöllisyysasiakirjasta/numerosta (identification document/number). Tuenilmaisijoiden katsotaan tulevan siitä jäsenvaltiosta, joka on vastuussa tuenilmausten tarkastamisesta. Edellisessä tilanteessa järjestäjän tulee toimittaa tuenilmaisu tarkastettavaksi lomakkeessa ilmoitetulle tuenilmaisijan asuinjäsenvaltiolle tai jäsenvaltiolle, jonka kansalainen tuenilmaisija on. Jälkimmäisessä tilanteessa tuenilmaisu olisi toimitettava tarkastettavaksi sille jäsenvaltiolle, joka on antanut lomakkeessa ilmoitetun henkilöllisyysasiakirjan/numeron. Suomi otti neuvotteluissa lähtökohdaksi sen, että kansalaisaloitteen tekemiselle ei ainakaan Suomen osalta aseteta liian korkeita vaatimuksia edellyttämällä henkilöllisyysasiakirjan/numeron ilmoittamista tuenilmaisun yhteydessä, ja tämä tavoite saavutettiin yleisnäkemyksessä. Uutena elementtinä mietintöluonnokseen sisältyy nimenomainen kirjaus julkisesta kuulemisesta. Kun komissio on vastaanottanut kansalaisaloitteen, sen on järjestettävä julkinen kuuleminen asiassa. Kuuleminen järjestetään tarvittaessa unionin muiden toimielinten ja elinten kanssa. (11 artiklan 1 kohta) Mietintöluonnos sisältää järjestäjien siviili- tai rikosoikeudellista vastuuta koskevan säännöksen, joka vastaa sisällöltään komission asetusehdotukseen sisältyvää säännöstä. (13 artikla) Neuvoston yleisnäkemyksessä järjestäjien vastuuta koskevaa säännöstä täsmennettiin komission asetusehdotukseen nähden. Yleisnäkemyksen mukaan jäsenvaltioiden on varmistettava, että järjestäjiin sovelletaan asianmukaisia seuraamuksia asetuksen rikkomisesta ja erityisesti järjestäjien antamista vääristä ilmoituksista sekä tietojen väärinkäytöstä. Seuraamusten on oltava tehokkaita, oikeasuhtaisia ja ennaltaehkäiseviä. Vaikka Suomen mielestä artiklaa olisi voinut edelleen täsmentää, uusi standardimuotoinen säännös oli komission ehdotukseen sisältyvää säännöstä parempi ja hyväksyttävissä kompromissiratkaisuna. Uutena elementtinä on se, että mietintöluonnokseen on nimenomaisesti kirjattu komission velvollisuus tuen antamiseen. Komission tulisi laatia kansalaisaloitetta koskeva opas ja perustaa tukipalvelu (help-desk). Perusteluna on se, että tuen tarjoaminen helpottaisi osaltaan kansalaisaloitteen tekemistä. (20 a artikla) Mietintöluonnokseen sisältyy kansalaisaloitetta koskevien tietojen osalta esitys siitä, että komission rekisteriin on ilmoitettava muun muassa se perussopimuksen määräys, jota

10 Kansallinen käsittely: Eduskuntakäsittely: 8(10) järjestäjät pitävät merkityksellisenä ehdotetun sääntelyn kannalta. Tällä tarkoitetaan ilmeisesti oikeusperustaa, vaikka tuota sanaa ei nimenomaisesti käytetä toisin kuin komission ehdotuksessa. (II liitteen 4 kohta) Neuvoston yleisnäkemyksen mukaan ehdotetun kansalaisaloitteen rekisteröimiseksi komission rekisteriin on ilmoitettava muun muassa perussopimusten määräykset, joiden järjestäjä katsoo mahdollistavan komission toimet. Kohdan lopussa on täsmennyksenä sanat ei pakollinen. Suomi katsoi neuvotteluissa, että kansalaisaloitteen järjestäjälle ei tulisi asettaa kategorista velvollisuutta ilmoittaa oikeusperusta tai ainakin tulisi olla muutoin selvää, ettei komissio voisi hylätä ehdotettua aloitetta sillä perusteella, että se ei sisällä (riittävää) tietoa oikeusperustasta. Muotoilu oli Suomen hyväksyttävissä. Mietintöluonnoksessa esitetään, että asetus tulisi voimaan sitä kuukautta seuraavan kuukauden ensimmäisenä päivänä, jona se julkaistaan Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Asetusta alettaisiin soveltaa kuuden kuukauden kuluttua sen voimaantulosta. (22 artikla) Neuvoston yleisnäkemyksen mukaan asetus tulee voimaan kahdentenakymmenentenä päivänä sen jälkeen, kun se on julkaistu Euroopan unionin virallisessa lehdessä. Asetusta sovelletaan 12 kuukauden kuluttua sen voimaantulosta. Kyseinen 12 kuukauden aika oli myös Suomen hyväksyttävissä. Euroopan parlamentin esittelijöiden luonnosta mietinnöksi on käsitelty oikeudelliset kysymykset jaoston (jaosto 35) laajassa kokoonpanossa Ahvenanmaan maakunnan hallitusta on informoitu sähköpostitse asiasta ja pyydetty mahdollisia kommentteja. Asiassa on informoitu myös Viestintävirastoa ja varattu sille mahdollisuus kommenttien esittämiseen. Myös Tietosuojavaltuutetun toimistoon on oltu yhteydessä. U-kirjelmä asetusehdotuksesta on annettu eduskunnalle Perustuslakivaliokunta on antanut asiasta lausunnon (PeVL 23/2010 vp), johon suuri valiokunta on yhtynyt (SuVX 34/2010 vp). U-jatkokirje erityisesti tuenilmaisulomakkeeseen sisällytettävistä tiedoista on annettu eduskunnalle Perustuslakivaliokunta on antanut asiasta kannanoton (PeVP 56/2010 vp), johon suuri valiokunta on yhtynyt (SuVX 53/2010 vp). Lisäksi asia on ollut suuressa valiokunnassa esillä osana yleisten asioiden neuvostoon valmistautumista, ja tuota käsittelyä varten valiokunnalle on toimitettu asiaa koskeva perusmuistio (päivitetty ). U-jatkokirje, joka koskee Euroopan parlamentin esittelijöiden luonnosta mietinnöksi, annetaan eduskunnalle Käsittely Euroopan parlamentissa: Euroopan parlamentin vastuuvaliokunta asiassa on AFCO eli perussopimus-, työjärjestys- ja toimielinasioiden valiokunta, josta esittelijöiksi on nimetty Zita Gurmai (S&D, HU) ja Alain Lamassoure (EPP, FR). Lisäksi esittelijöiksi on nimetty Gerald Häfner (Greens/EFA, DE) ja Diana Wallis (ALDE, UK) PETIstä eli vetoomusvaliokunnasta. Esittelijät ovat antaneet päivätyn luonnoksen mietinnöksi. Mietintö on tarkoitus hyväksyä AFCOssa. Lausunnon antavia valiokuntia ovat paitsi PETI myös CULT eli kulttuuri- ja koulutusvaliokunta ja LIBE eli kansalaisvapauksien sekä oikeus- ja sisäasioiden valiokunta. Euroopan parlamentin

11 9(10) tavoitteena on mietinnön hyväksyminen parlamentin täysistunnossa. Parlamentissa käydyissä keskusteluissa on korostettu sitä, että asetuksen tulee olla mahdollisimman yksinkertainen kansalaisten kannalta. Kansallinen lainsäädäntö, ml. Ahvenanmaan asema: Taloudelliset vaikutukset: Suomessa ei ole tällä hetkellä käytössä valtiollista kansalaisaloitetta. Eduskunnalle annettuun, siellä käsiteltävänä olevaan hallituksen esitykseen laiksi Suomen perustuslain muuttamisesta (HE 60/2010 vp) sisältyy ehdotus valtiollisesta kansalaisaloitteesta. Ehdotuksen mukaan vähintään viidelläkymmenellätuhannella äänioikeutetulla Suomen kansalaisella on oikeus tehdä eduskunnalle aloite lain säätämiseksi sen mukaan kuin lailla säädetään. Oikeusministeriö asetti työryhmän valmistelemaan valtiollista kansalaisaloitetta koskevaa lainsäädäntöä. Asettamispäätöksen mukaan työryhmän tulee työssään ottaa huomioon unionin kansalaisaloitejärjestelmä ja valmistella myös siihen liittyvät mahdolliset kansalliset säännökset. Unionin kansalaisaloitteen käyttöönotto edellyttää Suomessa kansallisia täytäntöönpanotoimia. On päätettävä asetuksessa tarkoitetuista kansallisista toimivaltaisista viranomaisista eli viranomaisesta, joka varmistaa, että järjestäjien käyttämä sähköinen keräysjärjestelmä täyttää asetuksen vaatimukset, sekä viranomaisesta, joka tarkastaa ja vahvistaa kerätyt tuenilmaukset. Lisäksi on selvitettävä, edellyttävätkö sähköistä keräysjärjestelmää koskeva asetuksen säännös ja kansalaisaloitteen järjestäjien vastuuta koskeva säännös uutta lainsäädäntöä. Ainakin henkilötietojen väärinkäytöksiin liittyvistä seuraamuksista säädetään jo henkilötietolain (523/1999) 47 ja 48 :ssä sekä rikoslain (39/1889) 38 luvun 1, 2, 8 ja 9 :ssä ja 40 luvun 5 :ssä. Valtakunnan ja Ahvenanmaan maakunnan välisen toimivallanjaon näkökulmasta asetusehdotus koskee sananvapautta, osallistumisoikeutta ja äänestysoikeutta Euroopan parlamentin vaaleissa sekä väestökirjanpitoa, jotka Ahvenanmaan itsehallintolain (1144/1991) 27 :n 2 ja 42 kohdan sekä 29 :n 1 momentin 1 kohdan mukaan ovat valtakunnalle kuuluvia asioita. Ahvenanmaan maakunnan hallitus on oikeusministeriölle osoittamassaan kirjeessä katsonut, että komission ehdotus koskee asioita, jotka ovat valtakunnan toimivallassa, mutta on varannut mahdollisuuden palata asiaan. Asetuksella on taloudellisia vaikutuksia sekä unionin tasolla että kansallisella tasolla. Henkilöstömenojen ja hallinnollisten menojen suuruuteen vaikuttaa se, kuinka paljon kansalaisaloitteita tehdään. Paitsi unionin viranomaisille myös toimivaltaisiksi nimettäville kansallisille viranomaisille tulee taata uusien tehtävien edellyttämät resurssit. Lisäksi sähköiseen keräysjärjestelmään liittyy kustannuksia. Muut mahdolliset asiaan vaikuttavat tekijät: Kansalaisaloite on omiaan lisäämään demokratiaa ja kansalaisten osallistumismahdollisuuksia unionissa. Jäsenvaltiot ja Euroopan parlamentti ovat suhtautuneet komission asetusehdotukseen periaatteessa myönteisesti, mutta korostaneet sitä, että asetuksen tulisi olla ehdotettua selkeämpi ja käyttäjäystävällisempi. Alueiden komitea on antanut asiassa lausunnon ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitea on antanut lausunnon

12 10(10) Asiasanat Hoitaa Tiedoksi