S Oar v. l'i/~).., -"7-1

Transkriptio

1 OUTOKUMPU Oy Vihannin kaivos 035/2344/KV/71 S Oar v. l'/~).. -"7-1 ARKSTOKAPPi... HTURAN LOHKOlv1A.LMLARVO Yleistä Geologisen tutkirrluslaitoksen vuosina Hiturassa suorittamat kenttä- ja syväkairaustutkimukset saivat jatkokseen Outokumpu Oy:n toimesta vuosina suoritetut maanalaiset täydennyskairaukset ja ri~astuskokeilut"mobilia" - rikastarnolla. Näiden perusteella yhtiö teki pä'ätöksen avata ns. länsimalmin alueella avolouhoksen josta louhittavan malmin määrä tulisi olemaan n tn jakaantuen neljän toimintavuoden osalle aloitettiin maanpoisto ja helmikuus sa 1970 lähti rikastamo käyntiin. Yhtiön johto asetti kesällä 1971 toimikunnan jonka tehtäväksi tuli tutkia Hituran malmin tulevan hyväksikäytön mahdollisuuksia. Toimikunnan pyynnöstä on laadittu nyt esillä oleva lohkomalmiarvio jonka lähtötietojen keruu niiden järjestely tietokonekäsittelyä varten ja laskentatoimet ovat tapahtuneet loppukesän ja syksyn kuluessa. Arvioita Hituran alueen malmien määrästä ja pitoisuuksista on aikaisemmin tehty eri tutkimusperiodien päättyessä. V V. Pääkkönen laati yhteenvedon Hituran varhaisimmista tutkimuksista ja esitti samalla arvioita ns. Vanhan Hituran (Etelä-Hituran) malmeista. Geologisen tutkimuslaitoksen loppuraportissa v 1964 on V. Yletyisen Pohj ois- Hituraa koskeva malmiarvio. Outokumpu Oy:n Malminetsinnän tutkimusten päätyttyä malmiarviolaskelman teki R. Himmi v ja se on myös Pohjois-Hituraan liittyvä. Näistä malmiarvioista on tiivistelmä tämän esityksen lopussa. Ennen varsinaista lohkomalmiarvion perusteiden ja tulosten käsittelyä esitellään lyhyesti Hituran geologisia piirteitä ja malmimineralisatiota. Rikastusprosessin tapahtumia nykyisen toimintavaiheen aikana on seurattu mikroskooppisin tutkimuksin joista niiden suorittaja K. Pel- konen on laatinut yhteenvedon.

2 2. Geologiasta ja rnalmimineralisatiosta Hituran ultraemäksiset kivet muodostavat nykyisessä kulutustasossa kaksiosaisen massiivin jonka pienempää eteläosaa on sanottu Vanhaksi Hituraksi (Etelä-) jo laaj empaa pohjoisosaa Pohjois- Hituraksi. Oheisesta maanpäällisiä.3yväkaircuksia kuvaav2sta karttaliitteestä 1 ilmenevät erillismassiivien sijainti niihin liittyvät rikkaammat kiisuuntumat sekä maantieteellisen paikallistamisen kannalta tärkeimmät kiinnekohdat. Kokoomukseltaan alunperin ilmeisestikin duniittiset ultraemäksiset '. massat ovat tunkeutuneet ympäristöön jota hallitsee yleensä migmatisoitunut paikoin kerrosrakenteen piirteitä relikteinä sisältävä kiiuegneissi. Joskus kiillegneissi on grafiitti- ja rautakiisupitoinen; selvät sähköiset anomaliavyöhykkeet kauempana massiivin E-puolella ilmeisesti indikoivat yhtenäisempiä grafiittigneissihorisontteja. Emäksisiä amfiboliittia jaonia/välikerroksia on tavattu siellä täällä lähiympäristössä. Mas siivin NW-puolella on muutamilla kairausrei' illä lävistetty karkeata suuntautunutta raporteissa kvartsidioriitiksi nimitettyä kivilajia joka lienee 1. Sallin Nivalan geologiselle karttalehdelle laajaalaiseksi merkityn kvartsidioriitti-granodioriittimassiivin reunaosia. Pohjois-Hituran ultraemäksinen muodostuma jota tässä lähinnä käsitellään esiintyy pystynä pylväsmäisenä massiivina lähes vertikaalein kontaktein; N-pään kaareutuvan kontaktin kaateesta ei ole tarkempia tietoja. Syvimmät kairauslävistykset kontaktivyöhykkeissä ovat +500 m:n tienoilla johon mennessä oleellisia muutoksia kontaktin kulussa ei ole tapahtunut. tse kontakti on sekä a volouhokse s sa tehtyj en havaintojen että kairausraporttien mukaan melkein kaikkialla ruhjeinen ja pikkupiirteissä hyvinkin voimakkaiden vaihteluiden alainen. llmeistä on että kontaktia osittain myötäilee osittain leikkaa lukuisa määrä pieniä siirroksia. Serpentiiniytyminen on miltei tyystin hävittänyt mahdolliset magmadifferentiation merkit massiivista. Vain harvemmin tavattavat oliviinin tai pyroksenin p seudomorfoosit viittaavat primääriseen mineraali-

3 3. koostumukseen. Syyt aille tosiseikalle että massiivissa on Kuitenkin havaittavissa kivilajivaihtelua eivät ole täysin selvät; viitata voi vain sellaisiin tekijöihin ja niiden resultantteihin kuin differentiaatio metamorfoosi sekä kontaktivaikutukset. Massiivin selvä konsentrinen raken:0e kuvastuu kivilaji.vaihtelu! (karttaliite 2) lisäksi mm. Ni- ja Cu-pitoisuusjakautumassa sulfidifaasin Ni-pitoisuusjakautumassa jne. Massiivin reunoja hallitsee kontaktia myötäillen muutamasta m:stå m:n levyinen amfibolikloriittikivivyöhyke kun taas keskiosat ovat yksinomaan tummaa serpentiniittiä. Näiden välillä on vaiheuttumisvyähyke jossa amfibolikloriittikivestä '. lukien vähitellen serpentiinitäpläinen amfibolikloriittikivi muuttuu amfibolitäpläiseksi serpentiniitiksi ja lopulta serpentiniitiksi. Vm. :ssa homogeenisuuden rikkovat v:iin lukuisat kloriittihiertymät ja - ruhj eet sekä paikoin tavattavat katkeilevat pegrnatiitti- ja kvartsimaasälpäkivijuonet. Kontaktin läheisyydessä esiintyy paikoin vaihtelevan kokoisia kiillegneis simur skaleita ja kiillegneissin puolella lukuisia kapeita serpentiinijuonia. Muutamilla tutkimuslaitoksen rei'illä on lävistetty massiivin W -puolella pieni mineralisoitunut u1traernäksinen linssi tai kieleke jonka suoranaista yhteyttä päämassiiviin ei ole voitu toistaiseksi varmistaa. Kiisumineralisation pääkomponentit ovat magneettikiisu pentlandiitti mackinaviitti kuparikiisu kubaniitti ja valleriitti. Kolme ensin mainittua ovat Ni:n kantajamineraaleja kolme jälkimmäistä Cu:n kantajia. Varsinkin massiivin yläosissa on jonkinverran pääasiassa sekundääristä rikkikiisua. Oksidisista malmimineraaleista on mainittava suhteellisen runsaana esiintyvä magnetiitti. E. Hänninen OKME on vast' ikään saanut valmiiksi tutkimuksensa em. Ni:n ja Cu:n kantajamineraalien jakautumisesta massiivissa sekä Ni:n ja Cu:n jakautumisesta pääsulfidien kesken Hiturassa. Tutkimusmateriaalina on ollut 125 hiettä leikkauksesta x3575. Tätä tutkimusta lyhyesti referoiden saataneen selväpiirteisin kuva mahnimineralisation olemuksesta ja o!tlinaispiirteistä.

4 " 4. Sulfidien jakautumista tarkastellaan kahden kiisuryb.män sisiisenä kysymyksenä: 1) magneettikiisu pentlandiitti ja mackinaviitti; 2) kuparikiisu kubaniitti ja valleriitti. Magneettikiisu esiintyy kabtenr>. eri faasina. Massiivin yläosassa se on heksagonisena konsentroituen suhteellisesti runsaimmin massiivin kontaktivyöhykkeisiin. N aiapuolella se on troiliittisena :halliten suhteellisesti runsaimp"':"lo 1) - ryhmän kiisuna koko m?ssiivin ala. osaa. Heksagonisen magneettikiisun keskimääräinen Ni-pitoisuus on 0 11 % ja troiliittisen /0. Pentlandiitti on suhteellisesti runsaimmillaan mas siivin keskiosassa serpentiniittipol:.jaise S Sel- malmis sa (liite 3) toisin kuin ehkä tähän3.sti on yleisesti arveltu. Pentla.ndiitissa. on keskimäärin 3088 % NL Mackinaviitin suhteellisen osuuden jakautuma ilmenee liitteestä 4. Keskimäärin on mackinaviitissa 671 % NL Ryhmän 2) mineraaleista kuparikiisun jakautuma myötäi~ee magneettikiisun jakautumaa mutta massiivin alaosassa troiliittifaasin alueella suhteellisesti runsain Cu-mineraali on valleriitti. Kubaniitin jakautuma muistuttaa mackinaviitin vastaavaa. Em. Cu- sulfidien keskimääräiset Cu-pitoisuudet ovat: kuparikiisu /0 kubaniitti /0 valleriitti /0. Nikkelin ja kuparin jakautuminen pääsulfidien kesken ilmenee sivun 6 taulukkoparista 1-2. Niissä esiintyvistä luvuista on tässä yhteydessä syytä erikseen painottaa pentlandiittiin sisältyvän Ni-osuuden ylivoimaisuutta sekä reunamalmissa että välimassassa ja valleriittikuparin osuutta välimassassa. Näillä molemmilla seikoilla on suuri rikastusteknillinen mielenkiintonsa. Lopuksi mainittakoon että silikaattifaasin Ni-pitoisuus Hituran malmissa on merkityksettömän alhainen. Eri silikaateista tehdyt Ni-määritykset ovat olleet muutama.n sadan ppm: n luokkaa. Jo aikaisemmin tässä selostuksessa ova.t esiintyneet termit "reunamalmi" ja "välimassa". Melkeinpä perinteellisesti Hitura.n malmi on jaettu kahdeksi emo nimityksillä tunnetuksi tyypiksi. Jako perustuu

5 5. sulfidifaasin Ni-pitoisuuden vaihteluun: reunamalmissa sulfidifaasin Ni-pitoisuus ~ 8 % välimassassa> 8 %. Vaikkakin on löydettävissä mineralogis- geologisia (mineraalikoostumus kiisuj en e siintymistapa kivilajipohja) ja sijaintia koskevia (reunamalmi massiivin reunaosissa) erityispiirteitä näille tyypeille juontuu jako lähinnä tutkimusvaiheen rikastusteknillisestä kokemuksesta.: reunamalmi on "helpommin" rikastettavissa kuin välimassa. Eri yhteyksissä on vastaavasti käytetty myös nimityksiä "muuttumaton malmi" ja "muuttunut malmi". Tällä tyyppijaolla on tahdottu korostaa sitä että ultraem.äksisen massiivin keskiosan "hydrautumisprosessin" (serpentiiniytyminen) yhteydessä on tapahtunut myös sulfidifaasissa oleellisia muutoksia (muuttunut malmi = välimassa). Mielenkiintoinen on esitetty ajatus että mackinaviitin nikkeli olisi suurimmaksi osaksi muuttumisen yhteydessä silikaattifaasista sulfidifaasiin siirtynyttä nikkeliä. Toisaalta käytännön kannalta negatiivisia muuttumisprosessin seurausilmiöitä ovat kiisujen vaikeat yhteenkasvettumat silikaattien tai grafiitin kanssa sekä kiisuj en melko yleinen hienorakeisuus ("kiisupöly"). Sulfidifaasin Ni-pitoisuus kasvaa suhteellisen tasaisesti massiivin kontaktista ke skustaa kohti 1-2 %:n arvoista aina yli 20 %:n arvoihin. Tätä kuvaavala skemaattisella pitoisuuskäyrällä edellä mainittu 8 %:n arvo ei merkitse hyppäyksellistä muutosta malmin rikastusominaisuuksissa; toistaiseksi puuttuukin tarkempi selvitys mahdollisista laajemmista riippuvaisuuksista sulfidifaasin Ni-pitoisuuden ja rikastusominaisuuksien välillä.

6 .) " MlNERAALKOOSTU MUS Nl-OSUUS mineraai reunamalmi välimassa kgn yhteensä 55 kpl 65 kpl 5 kpl 125 kpl reunamalmi välimassa kgn yhteensä Fek Nip Mac Taulukko 1. Nikkelin jakautuminen pääsulfidien kesken (E. Hänninen OKME) MlNERAA LKOOSTU MUS eu-osuus mineraali reunamalmi välimassa kgn yhteensä reunamahni välimassa kgn yhteensä Cuk Cub Va '7.4 Taulukko 2. Kuparin jakautuminen pääsulfidien kesken (E. Hänninen OKME) 0'

7 " 7. Mikroskooppinen tutkirrlus (K. Pelkonen) Rikastusprosessia on seurattu normaalien kemiallisten analyysien ohella myäs mikroskooppisesti jolloin tarkoituksena on ollut saada selville malmiminera.alit niiden määrät ja niiden käyttäytyminen prosessissa. Tutkittu aineisto on ollut peräisin tähän mennessä käsitellystä malmista eli pienen avolouhoksen ylimmistä osista ja edustaa siis hyvin pientä osaa koko Hitur.an rnuodosturnasta. 1. Reunamälmi Malmityypissä on kutakuinkin normaali Tlagneettikiisu-pentlandiittikuparikiisu mineraaliseurue. Magneettikiisua on näistä runsai:mmin. Pentlandiitti on ainakin malmin pintaosassa vahvasti violariittiutunutta ja osittaista mackinaviittisyrjäytystä tavataan myäs. Pentlandiitissa on lisäksi runsas sekundäärinen magnetiittiverkosto joka on syntynyt (111)-10hkorakoihin. Tämä rakennepiirre ilmeisesti aiheuttaa ensinnäkin pentlandiitin "ylijauhautuvuutta" ja toiseksi heikentää sen vaahdottumisominaisuuksia (rakeis sa on magnetiittipintoja). Magneettikiisussa on hiukan pentandiittisuotaumia. Kuparikiisun ohella tavata.an kubaniittia. Sekundäärinen rikkikiisu on yleistä malmin pintaosassa mutta syvällä sitä on tuskin lainkaan. Paikoin reunamalmissa on hiukan Ni-arsenideja - nikkoliittia rnaucheriittiä ym. - jotka paikallisesti osa.ltaan nostava.t Nl-pitoisuutta. Oksidimineraaleista on runsain magnetiitti. Kiillegneissis~3äreunamalmin kontaktin välittämässä läheisyydessä olevassa kiisuuntumassa ovat pääkiisuina magneettikiisu ja pyriitti. Joukossa on hiukan pentlandiittia ja kuparikiisua. Reunamalmin rikastamisessa ei pitäisi olla suuria vaikeuksia sillä kiisurakeet ovat yleensä tarpeeksi suuria.. Liian karkea jauhatus heikentää kyllä rikastustuloksia reunamalmissakin. Reunamalmin eräänä isäntäkivenä on paikoin talkkipitoinen kloriitti-amfibolikivi. Talkki ja osaksi myäs kloriitti vaikeuttanevat paikoin rikastusta.

8 8. 2. Välimassa Välimassassa kiisujen kokonaismäärä on huomattavasti pienempi kuin reunamalmissa ja v2rsinkin magneettikiisua on vähän verrattuna reunamalmiin. Pentlandiittia ja magneettikiisua on suurin piirtein yhtä paljon noin yhden painoprosentin verran. Mackinaviittiakin on lähes yhtä paljon paikoin jopa enemmänkin kuin pentlandiittia. Nikkelin kantajana pentlandiitti on kuitenkin välimassassakin ylivoimaisesti m.erkittävin. Kuparimineraaleina ovat kupax~~kiisu kubaniitti ja valleriitti. Käsitellyn malmin valleriittipitoisuus ei ole ollut merkittävä. Kuitenkin valleriitin osuus kasvaa syvällepäin jopa niin että se tulee pääasialliseksi kuparimineraaliksi. Oksidimineraaleja on melko runsaasti (:0.. 5 %) pääasiassa magnetiittia. Huomattava osa. siitä on luonteeltaan sekundääristä luiromaisina ja pölymäisinä sulkeumina serpentiinissä. Raekoot ovat yleensä pieniä ja huomattava osa kiisuista on alle 10 mikronin pölymäisinä sulkeumina serpentiinissä. Lisäksi on olemassa. muunlaisiakin vaikeita yhteenkasvettumisrakenteita silikaattien ja oksidien ka.ns sao Välimassa on rikastuksellisesti vaikea etupäässä mineraalien pienen raekoon takia fraktiot syötteestä menevät lähes kokonaisuudessaan jätteeseen (kiisusulkeumista huolimatta). Toisaalta rikasteessa on runsa.asti puhtaita silikaattirakeita (serpentiiniä) jotka nostavat rikasteen MgO-pitoisuuden lähes 20 %:ksi. Hyvin hienona jauhatuksella on saatu välimassastakin laadullisesti suhteellisen hyvää rikastetta mutta silloin saannit ovat olleet palj on alle 50 %. Oikea jauhatuksen onnistuminen välimassa.sta tuntuu olevan vaikeata; joko hienointa tai karkeinta raeluokkaa on liikaa. Kiisumineraalien rikastuvuus näyttäisi olevan Hiturassa seuraava alkaen parhaasta päästä: rikkikiisu-m.agneettikiisu-kuparikiisu- (kubaniitti) - pentlandiitti-mackinaviitti-valleriitti.

9 9. Keskimääräiset mineraalikoostumukset ovat olleet malmissa ja niistä saaduissa rikasteissa seuraavia: Reunamalmi Välimassa Malmi 0/0 Rikaste 0/0 Malmi 0/0 Rikaste 0/0 P e nt1andiitti Kuparikiisu Magneettikiisu Rikkikiisu Mackinaviitti Oksidit Silikaatit Grafiitti Valleriitti '. Arviot ovat verraten karkeita ja poikkeamia niistä tulee olemaan. Rikkikiisuarvot ovat poikkeuksellisen korkeita a.ivan malmin pinna.ssa. Valleriittipitoisuus kasvaa välimassassa syvemmälle päin jolloin kuparikiisun osuus vastaavasti pienenee. Jätteen Ni on pääasiassa pentlandiitissa välimassassakin. Osa. pentlandiitista on niin "pölymäistä" että sitä voidaa.n rinnastaa" silikaattiseksi Ni:ksi". Välimassan jätteessä Ni-% 015 lienee jonkinlainen minimiraja jota tuskin alitetaan. Lohkomalmiarvion perusteet 1. Kairausleikkaukset Kairausleikkaukset ovat yhdensuuntaiset koordinaatiston x-viivoj en kanssa. Mineralisation painopistealueella (x x3700) kairaukset on suoritettu 25 m:n leikkausvälein joko maan pinnalta tai +205-tasolta. Nämä leikkaukset tietoineen sisältävät malmiarvion rungon; E-malmin eteläisen jatkeen poikittavat leikkaukset x3500 ja x3450 on otettu laskelmissa mukaan. - Geologisen tutkimuslaitoksen kairausleikkauko set (K-leikkaukset) poikkeavat edellisistä n. 25. Näiden leikkausten tietoja - pääasiassa analyysilukuja. - on käytetty soveltuvin kohdin lohkotietoja määrättäessä sekä yksinomaisesti päämassan W-puolella

10 10. esiintyvän erillisen ultraemäksisen linsiin/kielekkeen muotoja konstruoitaessa ja pitoisuuksia arvioitaessa. Toisinaan em. leikkaussysteemit antavat jonkin selvästi tunnistettavan geologisen elementin sijainnista siinä määrin ristiriitaisia tietoja että x-leikkauksen hyväksikäyttö on ollut ainoa mahdollisuus. Malmia.rvioon sisältyvät leikkaukset vaikutusmatkoineen ilmenevät pituusleikkauksesta liitteessä 5. Piirrokseen on rajattu myös malmiarvion kokonaisalue. Huom.! Tämä malmiarvio edustaa tilannetta ennen pienen avolouhok- Sen avaamista ja sisältää siis myös tähän mennessä louhitut malmimäärät. Levyjen korkeudet vaihtelevat 5 m: stä 20 m:iin. rtomaiden ja kallion rajapintaa myötäillessään levykorkeudet ovat minimis sään; ke skimäärin m syvyydeltä levyjen korkeus on jatkuvasti 20 m. Lohkorajat seuraavat tiettyjä vyöhykerajoja joiksi ensi vaiheessa on valittu muodostuman kontaktit sekä rikastusmiesten toivomuksesta reunamalmin ja välimassa.n väliset rajat. Nämä yleensä lähes vertikaaliset yksiköt on jaettu edelleen Ni-pitoisuusrajoilla pienemmiksi vyöhykkeiksi. Kunkin lohkon tunnuksena on materiaalikoodi; raakkulohkoissa on lisäksi kivilaji- ja tiheysmerkintä. Täydellisin "sisältö" on malmilohkoilla jotka edellä mainittujen merkintöjen lisäksi sisältävät Ni- Cu- ja S-analyysiarvot. Liitteinä 6 ja 7 ovat levy- ja lohkojakoa selventävät leikkaukset ja liitteinä 8 ja 9 ta soto 3. Materiaalikoodit 1 = irtomaa 2 = raakku 3 = reunamalmi mas siivin W-kontaktissa 4 = reunamalmi mas s iivin E - kontakti s sa 5 = välimassa

11 11. Raakuksi (2) on koodattu kaikki analysoimattomat kivilajit; pääasiassa ne ovat kiillegneissiä. Malmikoodilla (3 4 tai 5) on varustettu jokainen lohko johon on ollut saatavissa analyysitiedot huolimatta pitoisuuksien alhaisuudesta. Pohjoiskaaren malmit eivät suoranaisesti sisälly lohkomalmiarvioon vaan ne on otettu huomioon lopullisessa laskelmas sa suurin piirtein v rnalmiarvion mukaisina. Analysoidut ja arviossa huomioonotetut metallit ovat Ni eu ja S. Lisäksi kairaustiedostoon on rekisteröity sulfidifaasin Ni-pitoisuuden arvo Ni f' Mainittu arvo on laskennollisesti saatu yhtälöstä s = Ni sf Ni jossa S ja Ni edustavat näytteen pitoisuuslukuja ja Ssf ja Ni sf vastaavia puhtaan sulfidifaasin lukuja. Ssf on massiivin yläosassa arvioitu 37 %:ksi ja +250-tason alapuolella 36 %:ksi. Kairausverkoston tiheys vaihtelee eri leikkauksissa melkoisesti; äärimmäistapauksena leikkaus x3675 johon on kairattu vain yksi reikä. Tässä ja eräissä muissakin leikkauksissa on käytetty hyväksi tutkimuslaitoksen analyysituloksia. Hankaluutena on ollut kuitenkin se että viimeksimainitusta puuttuu S-pitoisuus. Näissä tapauksissa S on määritetty arvioimalla muiden tietoj en perusteella analyysin edustaman malmityypin Nisf ja sij oittamalla se yllä mainittuun yhtälöön. Malmiarviossa S-arvoihin sisältyy tietty virhelähde jonka suuruutta on kuitenkin erittäin vaikea määritellä. Lohkotietoj en "siirrossa" lävistysten välillä vyöhykkeiden sisällä on käytetty interpolointia joko vertikaali- tai horisonttaalisuunnassa. Kivilajeilla sinänsä ei suoranaisesti ole täysipainoista merkitystä malmiarvios sa koska luokittelu malmityypeiksi ja lohkovyöhykejako on tehty lähinnä analyyseihin perustuen eikä kivilajipohjan mukaan. Etenkin kontaktin läheisyydessä lohkojen kivilajilyhenteet ovat jossakin määrin keinotekoisia koska ne ovat ATK:n sallimissa rajoissa muodostettuja yhdistelmänimityksiä kunkin lohkon pääkivilaj eista.

12 12. Lohkojen tiheysarvoja punnittaessa kivilajitiedot ja analyysit (so. kiisupitoisuudet) ovat olleet määrääviä. Perusskaala on ollut seuraava: kiilj.egneissi kiillegneissi kiisupit. lä.hellä kontaktia amfibolikivipohjainen malmi " 5 eo skivet": amfibolis erpentiinikivi serpentiniitti serpentiniitti kiisuköyhä (Ni -< 0 2 %) g/cm Näitä tiheysarvoja käyttäen ovat sekä reunamalmin että välimassa.n keskimääräiset tiheydet muodostuneet n. 005 yksikköä pienemmiksi kuin vastaavat tiheydet (280 ja 260) vuoden 1967 malmiarviossa. Tiheysmäärityksiä on tehty sekä tutkimuslaitoksen että OKME:n toimesta jonkin verran myös nykyisessä tutkimusvaiheessa. 7. Rikastuskerroin Jakamalla arvioitu saantiluku sadalla saadaan tässä malmiarviossa käytetty rikastuskerroin. Se vaihtelee malmityypistä ja Ni-pitoisuudesta riippuen Alimmat kertoimet ovat Ni-köyhiä välimas salohkois sa korkeimmat kiillegneissipohjaisissa reunamalmilohkoissa. Rikastuskertoimet on määritetty yhteistoiminnassa rikastusinsinöörin kanssa. Lohkomalmiarvion tulokset Malmiarviolaskelman tulokset esitetään seuraavilla sivuilla taulukkoina. Taulukoissa 3-6 malmimäärät ja pitoisuudet on laskettu syvyysväleittäin cut off-arvoilla Ni 0 2 % 0 3 % ja 04 %. Taulukossa

13 13. 7 on yhdistelmä malmityypeittäin ja taulukossa 8 yhdistelmä Ni-pitoisuusluokittain. Liitekartoilla %:n Ni-malmi on rajattu samaarvokäyrän kaltaisella viivalla. Kokonaismalmivarat ovat Ni 03 %:n cut off-rajan mukaan: tn Ni 049 0/0 Cu 016 % S 182 % Malmin määrällinen ja laadullinen painopiste on syvyysalueella m. Rikastamolla on nykyisen toiminnan aikana ( ) käsitelty malmia: ' tn NiO57% Cu 020 % S 286 % Vastaavana aikana on avolouhoksesta louhittu malmia ja raakkua yhteensä tn. Pohjoiskaaren reunamalmit (vrt. liitteet 8 ja 9) eivät sisälly edellä esitettyihin malmivaroihin. Pohjoiskaaren malmivarat esitetään taulukossa 9 v arvion mukaisina koska ei ole käytettävissä sellaisia uudempia tutkimustuloksia jotka muuttaisivat laskelmien perusteita; vain vähäinen korjaus on tehty tarkempien irtomaakerrosten paksuuksia koskevien tietojen johdosta. - Pohjoiskaaren (:::: vyöhyke ) päiden ja "lohkomalmin" väliset malmipilarit 1 A ja A on arvioitu samojen perusteiden mukaan kuin : rajoja vedettäessä on käytetty 0 3 %:n Ni-pitoisuutta eräänlais'ena cut off-arvona. Vyöhykkeessä ja pilareissa 1 A ja A on yhteensä malmia tn Ni 054 % Cu 021 % S 30 % 3. Varmuusluokittelusta Kokemus on osoittanut että Hituran ma.ssiivin ominaispiirteet - geologiset mineralogiset mineralisatiota koskevat - ovat sangen kestäviä. Tämä pätee erityisesti vertikaalisuuntaan. Näin ollen huolimatta suhteellisen harvasta leikkauskohtaisesta kairausverkostosta

14 14. voidaan lohkomalmiarvion tuloksena ilmoitettuja malmivarota pitää todettuina. Yksityiskohtia tarkastellessa voidaan poimia pari esimerkkiä joissa pitoisuuksien suhteen arvioinnissa on hyvin lievää epävarmuutta. Toinen koskee syvyysvälillä m m:ksi kasvatettuja leikkausten vaikutusmatkoja toinen ns. keskima.l:mia. Viimeksi mainittu on pysty pylväs:mäinen. välimassatyyppinen malmiosue joka erottuu ympäristöstään selvästi korkeampien Ni-pitoisuuksiensa takia (vrt. liite 6). Se on lävistetty leikkauksissa x3650 ja. x3675 syvyysvälillä m. Lohkomalmiarviossa on Ni-pitoisuuksien oletettu tasaisesti laskevan sekä lävistysalueen ylä- että alapuolella vaikka eksaktia tietoa ei ole siitä mis sä pitoisuuspainopiste sijaitsee. Pohjoiskaaren malmivyöhyke on lävistetty usealla +205-tasolta kairatulla rei'ällä. Lävistyskohdat ovat kuitenkin hyvin tiiviisti mainitun tason korkeudella. Vaikka otetaan huomioon edellisen kappaleen alussa ilmaistut premissit on pohjoiskaaren laskettuja malmivaroja pidettävä todennäköisten luokkaan kuuluvana sekä määriensä että pitoisuuksiensa puole sta.

15 ;' Tasoväli Cut off 0 2 % Ni Cut off 0 3 % Ni Cut off 04 % Ni t Ni Cu S t Ni Cu S t Ni Cu S O O Yhteensä t Taulukko 3. Läntisen reunamalmin malmivarat tasoväleittäin... U1

16 y Tasoväli. Cut off 0 2 % Ni Cut off 0 3 % Ni Cut aff 04 % Ni t Ni Cu S t Ni Cu S t Ni Cu S Yhteensä Taulukko 4 täisen reunamalmin malmivarat tasoväleittäin... 0'

17 ;' Tasoväli Cut off 0 2 % Ni Cut off 0 3 % Ni Cut off 0 4 % Ni t Ni Cu S t Ni Cu S t Ni Cu S Yhteensä Taulukko 5. Välirnassan malmivarat tasoväleittäin.-. -J

18 ;' Tasoväli Cut off 0 2 % Ni Cut off 0 3 % Ni Cut off 0 4 % Ni t Ni Cu S t Ni Cu S t Ni Cu S Yhteensä Taulukko 6. Yhdistelmä lohkoma.lmiarvion piiriin kuuluvista malmivaroista tasoväleittäin -00

19 19. Taulukko 7. Yhdistelmä malmityypeittäin (cut oh 0 3 % Ni) W -malmi E-malmi Reunamalmit yhteensä Välimassa Malmit yht tn tn tn tn 3S tn Ni 063 % Cu 0 23 % S 349 % Ni 061 % Cu 023 % S 3 40 % NiO62% eu 0 23 % S /0 Nl 045 % eu 0 13 % S 127 % Ni 049 % Cu 0 16 % S 182% Taulukko 8. Yhdistelmä Ni-pitoisuusluokittain (cut oh 0 3 % Ni) '~ Luokka Tonnit Osuus p-% Kumulat. osuus p-% O Yht keskipit. 049 % Ni Taulukko 9. Yhdistelmä pohjoiskaaren reunc>malmeista m ("cut oh" 03 % Ni) Reunamalmi ( 0-400) tn Ni 054 % eu 0 21 % Reunamalmi 1 A (0-400) tn Ni 055 % Cu 021 % Reunamalmi A (0-400) tn Ni 044 % eu 0 16 % Pohjoiskaari yht tn Ni 054 % Cu 0 21 % S 3 %

20 20. Aikaisemma.t maltliarviot Liitteessä 1 kaaviollise sti esitetyt Etelä-Hituran Tlineralisoituneet alueet eivät yleensä ulotu pintaan saakka. Massiivin W -kontaktin kes kivaiheilla olevasta "TlalTlio B:stä" V. Pääkkönen toteaa: "Toivorikkaasti arvioiden voisi Tl2Jmio B sisältää tn TlalTlia jossa. on keskiarvona pääosassa 064 % Ni ja 028 % Cu sekä alaosassa 098 % Ni ja 0 35 % Cu. " Muiden TlalTlioiden kohdalla kairaustietojen vähyys haittaa arviointeja. V kaira.ttiin J. Huhdan johdolla TluutaTlia reikiä Tlalmio B:n ympäristöön mutta tämän kirjoittajan tiedossa evät ole TlalTliarvioon Tlahdollisesti tehdyt korjaukset. Geologisen tutkitluslaitoksen raportissa v:lta 1964 V. Yletyinen määrittelee Tlalmiksi Pohjois-Hiturassa "ne profiilien ja profiiliydistel- Tlien osat joissa Ni-keskipitoisuus on ~ 060 %!. LaskelTlan tulos: länsitlaltlio tn Ni 069 % Cu /0 i tätlaltlio tn Ni 083 % Cu 0 34 % yht tn Ni 0 75 % Cu 0 28 % Ylläolevat TlalTliot vastaavat suurin piirtein Tlassiivin länsl- ja itäkontaktivyöhykkeissä sijaitsevia reunatlaltleja. OKME:n raportissa v R. HimTli päätyy TlalTllvarojen suhteen seuraaviin yhdistelmiin (Pohjois-Hitura): reunatlaltlit tn Ni 058 % Cu 0 20 % välitla s sa tn Ni 044 % CuO15% yht tn Ni 052 % Cu 018 % Arvio käsittää TlalTlit välillä Tl. HUOTlio kiintyy ennen kaikkea reunatlaltli- ja välimassatonnien suhteeseen joka poikkeaa huomattavasti 10hkoTlalTliarvion vastaavasta määräsuhteesta. Lisäksi todettakoon että jos 10hkoTlalmiarvion ulkopuolelle jäävät Tlutta vuoden 1967 arvioon sisältyvät Tla.1TliTläärät (pohj oiskaari syvyysväli Tl jne.) lisätään ensin mainittuun kasvavat maltliva.rat jonkin verran entisestään. Pitoisuudet sen sijaan ovat samaa luokkaa moletlmissa arvioissa. LaTlpinsaaressa Kauno VorTlisto

21 .". --..: d Z' <::::l '- ; /~ ~ '-l) ~ "- ;-.. " '" (). o Q 0.. 8J6(){) NlO/fifi i(lrl<ojh J ioklll~ {/ ('.jl / ( j l' l' / \\ \ ' '- \ \ ' \ \ / 1 i 0/ ~ " / / \ \ ' \ _1 /1 ~ 1il /<./rnu c k///u _ \. ~ 82!-:OO \ \\ 7/'.-}. S~LlTVKSFJ ="~/ mmeralisoi- _.. luneet alueef H/TURA Syva!<airauS (:{OOOO L..-1. j! 7f KV

22 2 )(3800 ( \ '.".. ':. \ \.\)\..'~.' 1. J ' /' :J/' 0 L" '.'. ''':/.;::..::/: \~~_f-t_----_j~~'------'-'''"'''=-''.1:. '.~."~;:' SeLTYKSET o spl o afkjuj( ~ ajspl</spafk E kgn U pg/t<v-ms J( OUTOKUMPU Oy Hifura ~fq~ Kivj!ajlj{QC!!p Mittakaava 1:2000

23 Nip 3 - J-----+j~ ' ~ -- )( /---_.- r f Hi 197.rf r-. - Hi -196 r- c-- '-H i _ 203 'Z ~ 1- x = : 2000

24 Mac i.---==========t: tfj* t--f ~ ~ ======1=1 '+-f ~._-~~-----~ ~ =-=--========t:=f ii~-~j=~~~j~---~----~~--~ ~+..:-:.-+t _---=-w_-~_-~--=_--~ f FE~~C-~-:==-~~ ----t---; Hi-170 H r--- Hi-2/9 H /0 [=:J 0-20 ~ ~ olo lie] Bld Hi-/96 x = : 2000

25 ~' " " ~ «) CC) '( "" ' / : 1700 \ t---- A c::' A ~: J_~""_tl; _--_:~+ 1f_-- +-~--_+----'tl-----~16~()() t \ \ \ "- \ \ ' " \ ! " " ~ '\ "~ 1 '... ~ \! " " -'-\ --. ~ 8 ":l ":l ~ >0: "< '< :--~-- -1 ''l -1- rt r T-1-'- r i -1r - 1 \ 1 '1 ' l' ' 1! 1 i r1-- : : : : J--- : Malmiarvio alue ~Z'_"'50~ OUTOKUMPU Oy Hdura Mittakaava /:~O Lohkoma/miarvioon si- (v/~ 1 - jqjjy~~~ )~~~kqy'{~~t~-_- /?

26 '----- '. 1 1 M' / 12 J " S '" '. i m.fj ~ ~ ii 1 ; 1 i 1 ti l!i i d [. i i ~ " f.'. ;~... Ji ". " ":: i' '1'..~. \ -~r.. T '. -p- \/.!' ~ l;' 1 \1' g :1 ". " '! /'.~' ' :: : " : 1 j.. 1 t ~ '-f:-ii-' - J[ !~ ~ '... "+ ". :? \" j' f~ ; g " i ~f-- ffi i 'i.. i~ i 'M i' P- ii i i! 11!; 11 " " ' ; J 1 ' i 'i.. i!!.i i g!i i! l'!i " i \ <;--- \ i "1' l j' \' \" i i i! 1; \1 11 i t " r keskimalm/1f ----j '-----'i>l-\ö-----t " / SEL/TYKS:T reunama/mi { Ni?0'3% OTJ/{VMPl Oy HlTl/RA PO/lllf -'.1./ "Jb~Q"'' ".L /!fooo. p '1 LJ 1 OTlJkVMP/J Oy liit/ra P()itlW~JfAJS J6~O UHl1 h '2 ""000 \rr ". '_ ~... 1:.<... ~".

27 7 7 ' l-ni~= /()() ' j '3~ * ~ z 22 'Z 2r-: ~ / / ;{ ~ ~ fg 'H 2/"" Z9 30 '' 'l;. (1' ~' \~. ~r:------'-:=-- ~ g ij J -to ;-'--' ~-----AoJ:-L--_---=' J...;;Ht1r:-----&..; 'T""-~~L--.r+'---'~ ii Tt " i li.r...!'rt"---rr--'--'----f nr """ v =->O~=- -1 i ;~../ 1" i ---rr'..--l---- l"" l!:c---' a ""'{' i-i. ---rt------m"----' i " "-"': "llt 1 / '1( J(V ~ 1 _... ~ ~_.. ~. { fxto/{lmpu " HTVlA POKKllElKKAS - J5~ LlHT1 H-/ tfkxjo ~.

28 1... f 8.. ~ ~ ; r -- 1 'C.... \ /'~ - ~ -.-- / 1m... ~'.. " - 0. '" - ~... ~ '-.. ~ --J--. -" / ~ <>~:'.t1 l..'--"' "-~ ~ ".- " '- '->.' '" > -- la... "".. - ' ' L... ~ ~:-:--~~ ~~i r- ~-j '" k-.... n... ~ - -. k /. r i<> / '" / '" '" "' "'/ r...'7- J:-.. r. -.>-- - " -'. ~ '->-''t'j -:r f...- _ V - "'.:. 'C / ;1.. '".. J / ) ~... ~ r - - 1/ 1 1/ 1/ 1/ ~ / --~-- j / ii.. b-:-.~ l<o 1<- '" <.' - / - '--- '. / ~ ' / V ' / f 1--- / ' ra.ll. jfja ~.; i' i' l l...~' r / kgn SnlTYKSET emåks. muod'n kontuk/i T reunamalmi. w- /.. ~ --._-. E' välimassa irfomaita Ni;? 0.3 % / ~- PO!joisKaar-en t'~unamalmit(t;t1)..."'l:>o Xi11 KV.' - OUTOkUNPU Oy ~ TASO ~50 /'2000 H/TUR..-\ '.-' ' 'SO.

29