- 2 - Pehr Henrik Nordgren: Concerto for Saxophone Quartet and String Orchestra with Gong, Op. 108 (2000)

Transkriptio

1 Pehr Henrik Nordgren: Concerto for Saxophone Quartet and String Orchestra with Gong, Op. 108 (2000) Pehr Henrik Nordgren ( ) was born in the island province of Åland to which his parents had fled from the Finnish mainland to escape the Second World War. He nevertheless grew up in Helsinki, studied musicology at the University of Helsinki, composition privately with Joonas Kokkonen and in in Tokyo. On returning to Finland, he spent the rest of his life in the little Ostrobothnian town of Kaustinen in Western Finland. His great spiritual but not stylistic model was Dmitri Shostakovich. Equally strong was the influence of Finnish, especially Ostrobothnian, and Ingrian folk music. In many of his compositions he quotes folk tunes, pastoral melodies or folk chorales, and some of those written in the 1970s bear echoes of Japan. As a composer of concertos Pehr Henrik Nordgren was possibly the most prolific to date no fewer than 28 and four other orchestral works with an instrumental soloist, bringing the grand total of concerto-like works up to 32. Yet not one of the Nordgren concertos is a virtuoso piece in the traditional sense. Rather, many of them are in the nature of a monologue, as if the soloist were engaged in a sort of spiritual reckoning with both himself and the orchestra representing the world around him. Static, meditative moments are another element of many of his concertos, a large number of which, especially the later ones, are in a single movement. Also in one movement is the Concerto for Saxophone Quartet and String Orchestra with Gong, Op It was composed in 2000 as a commission from the Deutsche Kammerphilharmonie based on the German town of Neuss and was premiered there in October The soloist was the Raschèr Quartet to which it is dedicated, and the Deutsche Kammerphilharmonie was conducted by Johannes Goritzki. This concerto, one of Nordgren s best, begins with dramatic gong beats like the voice of fate, after which the saxophone quartet presents the main musical material. The saxophones then introduce a mournful song that later acquires a tormented tone. An increase in tempo builds up to a climax fraught with anxiety. The music then gradually calms down to make way for the concerto s most breathtaking moment seemingly unreal, chorale-like music tinged with micro-intervals on the solo quartet: the musical focus and the very core of the whole concerto. More dramatic music tries to force its way back and the second climax finally subsides on a long A minor chord. Nordgren s first work influenced by folk music was an arrangement of the folk chorale The Whole World Will Lament (1966/74). Though neither this nor any other folk chorale is quoted in the Concerto for Saxophone Quartet, the same title would fit the work. For the world seems here to lament and pour out its anguish. But the listener is also given hope: deliverance from this torment may yet be possible

2 Arvo Pärt: Fratres (1977/2007) The early composing career of Arvo Pärt (b. 1935) was far from easy. He studied composition with Heino Eller at the Tallinn Conservatory from 1958 to Abandoning the Neoclassicism of his early works, he began to experiment with 12-note techniques and musical serialism, and his orchestral Nekrologi of 1960 was the first dodecaphonic work to be composed by anyone in Estonia. He also developed an interest in quotation and collage technique (Credo of 1968, for example,). At that point he felt he had come to a dead-end as a composer, that he could not find a stylistic solution that satisfied him in avantgardism any more than he could in collage technique, in which quotations from others may acquire greater significance even than the composer s own mode of expression. Then came a long period of silence, during which Pärt produced only one work between 1968 and 1976, the Symphony no. 3 of In 1970 he had converted to the Orthodox faith, and the spiritual crisis and concurrent immersion in early music finally led him to a new kind of idiom. The first product of this new tintinnabular style was the little Aliinale for piano of The three pieces composed the following year soon found their way into concert programmes abroad and paved the way for what is now Pärt s worldwide reputation: Fratres, the Tabula rasa concerto for two violins and the Cantus in memoriam Benjamin Britten for string orchestra and bell. Pärt composed Fratres for the Tallinn early music ensemble Hortus Musicus, scoring it for a string quartet and a wind quintet of period instruments. He has since made a dozen or so arrangements for other instrumental combinations. The chamber orchestra version on this disc dates from 2007 and comes close in sound to the original one of The term tintinnabular style used to describe the new idiom introduced by Pärt in 1976 refers to bells. Pärt creates this bell-like illusion by means of one single triad running right through the middle of the texture. This is particularly marked in Fratres. The idea is simple: a three-line structure in which the top and bottom lines play only notes in the scale A, B flat, C sharp, D, E, G. The middle line in turn plays only the notes in an A minor triad (A, C and E). Added to this is an organ point, a fifth on A-E, that sounds in the background from beginning to end. Fratres is based on a harmonic progression repeated nine times in all, in which the melody in the top line sounds a third lower each time it is repeated. The repeats are marked off by a fate-like rhythm on a bass drum and claves (wooden sticks). The beginning is almost silent. At times the music gathers strength before fading away again. The overall impression is of the irrevocable passage of fate, the bass drum and claves bearing, as it were, a reminder that life does not go on forever. At the same time great peace prevails. Fratres does not develop - 3 -

3 in any way, apart from the fact that the harmonic progression gradually descends from the heights as it is repeated. Fratres is the contemporary work performed possibly more than any other. And no wonder using devices of the utmost simplicity, Pärt has succeeded in infusing his composition with a captivating, purifying mood that is uniquely impressive. Áskell Másson: Quatrain (2005) Kalevi Aho Translation Susan Sinisalo Áskell Másson (b. 1953) is one of Iceland s leading contemporary composers. His intensive, onemovement Quatrain for saxophone quartet, tubular bells and string orchestra was composed for and is dedicated to the Raschèr Quartet. The project was proposed by Petri Sakari the conductor and the Quartet. Sakari conducted the premiere at a concert by the Pori Sinfonietta in Finland in autumn Quatrain has two dominant themes, a folk song evolving out of the bass line and a melody that was sung in the popular 17th century Icelandic Tale of Ása (Ásu kvaedi). At one time, old 16th and 17th century stories such as these were also acted and danced. As is generally the case with living folk tradition, the melodies integrally bound to these tales changed with time and are nowadays known in numerous variants. Kalevi Aho: In memoriam Pehr Henrik Nordgren (2009) Kalevi Aho (b. 1949) studied composition with Einojuhani Rautavaara at the Sibelius Academy and with Boris Blacher in West Berlin. His extensive output (4 operas, 15 symphonies, 17 concertos and a wealth of other orchestral, chamber and vocal music) also includes numerous works for a variety of solo instruments. One of the best solo works by Aho is In memoriam Pehr Henrik Nordgren for solo violin composed in Its genesis was dramatic. One of the soloists at the Lux Musicae festival in Siuntio, Finland in 2009 was violinist-conductor John Storgårds. For his solo recital, Storgårds wanted a premiere, and when he was planning the programme for it in February 2008 he suggested to Pami Karvonen, the festival s Artistic Director, that the festival commission a work for solo violin from Pehr Henrik Nordgren. This was duly done in February 2008, and Storgårds reports that Nordgren was most enthusiastic. By that time Nordgren was, however, already very ill, and he died on August 25, 2008 before he had time to compose it. On hearing that Pehr Henrik had died, Storgårds immediately phoned Kalevi Aho and suggested that the commission be passed on to him, so that Aho would compose a piece called In memoriam Pehr Henrik Nordgren for the Siuntio recital. Aho was - 4 -

4 happy to oblige, out of respect for his composer colleague. He finished the work in May 2009 and John Storgårds give its first performance at Siuntio on November 15, The piece is based on musical letters from Pehr Henrik Nordgren s name: E, H (=B), D and G. These form the frame for an 8-note scale that Aho mentally called the Nordgren scale and in which the notes are E, F, G, G sharp, A sharp, H (=B), C and D. The whole work is derived from this one scale. In other words, it does not use all 12 notes in the chromatic scale. In memoriam Pehr Henrik Nordgren is by nature meditative and elegiac. It often pauses, as if to stop and listen on the borders of music and noise. Towards the end the violin soars up and up until right at the end, it vanishes out of earshot into the heavenly heights, defying the laws of gravity. Since its formation in 1969, the Raschèr Saxophone Quartet has appeared regularly at the major concert halls in Europe, Asia and the U.S. The Vienna Wiener Zeitung hailed the quartet as the Uncrowned Kings of the Saxophone and a critic from Die Welt claimed, If there were an Olympic discipline for virtuoso wind playing, the Raschèr Quartet would definitely receive a gold medal. The ensemble carries on a tradition established in the 1930s by the pioneer of the classical saxophone and founding member of the quartet Sigurd Raschèr, who animated many composers to write music especially for him. In a similar fashion, the quartet has inspired over 300 composers to dedicate music to them. All of these composers have shared an enthusiasm for the four musicians unique homogeneous tone quality, virtuosity and dynamic interpretation of new and old music. Numerous composers have been fascinated with the combination of the Raschèrs and orchestra, which has resulted in more than 25 new works for that combination as well as invitations from many of the world s leading orchestras. The Raschèr Quartet is a musical democracy. Therefore, in contrast to many other chamber ensembles, the quartet has no leader. Timo Ruottinen Translation Susan Sinisalo

5 John Storgårds studied orchestral conducting, composition and the violin at the Sibelius Academy and abroad, completing his conducting diploma with distinction in Beginning his career as a violinist, he was the leader of several orchestras before turning to conducting. Storgårds is nowadays one of the best-known Finnish conductors on the international circuit. Artistic Director of the Lapland Chamber Orchestra since 1996, Storgårds received the culture prize of the City of Rovaniemi and Rovaniemi Rural District for his work on behalf of the Lapland Chamber Orchestra in He began his term as Chief Conductor of the Helsinki Philharmonic Orchestra in autumn 2008, after five years as its Principal Guest Conductor, and has been appointed Principal Guest Conductor of the BBC Philharmonic beginning in The Lapland Chamber Orchestra, founded in 1972, is the most northerly professional orchestra both in Finland and the European Union. Based in the city of Rovaniemi, it performs all over the Province of Lapland, the Arctic region and Finland. It is frequently invited to festivals such as the Tampere Biennale, Time of Music Viitasaari, the Kaustinen Chamber Music Week, the North Norway Festival and the Korsholm Music Festival and is a regular guest at Luosto Classic. It has given the first performance in Finland of works by internationally-known composers of all eras and by many leading contemporary composers (such as Aulis Sallinen, Kalevi Aho, Pehr Henrik Nordgren and Jószef Sári). The Orchestra has won considerable outside recognition in the form of numerous prizes and honours

6

7 Pehr Henrik Nordgren ( ): Konsertto saksofonikvartetille, jousiorkesterille ja gongille op. 108 (2000) Pehr Henrik Nordgren syntyi Ahvenanmaalla, jonne hänen vanhempansa olivat siirtyneet Manner-Suomesta sotaa pakoon, mutta hän varttui Helsingissä, opiskeli musiikkitiedettä Helsingin yliopistossa, sai sävellysopintoja yksityisesti Joonas Kokkoselta ja jatkoi opintojaan Tokiossa. Suomeen palattuaan hän asui aina kuolemaansa saakka Kaustisella. Hänen suuri henkinen, joskaan ei tyylillinen esikuvansa oli Dmitri Šostakovitš. Yhtä keskeistä oli suomalaisen, erityisesti keskipohjalaisen ja inkeriläisen kansanmusiikin vaikutus hänen tuotannossaan. Monissa sävellyksissään hän siteeraa pelimannisävelmiä, paimenmelodioita tai kansankoraaleja. Erityisesti muutamissa 70-luvun teoksissa kuuluu myös japanilaisia vaikutteita. Konserttosäveltäjänä Pehr Henrik Nordgren lienee Suomen tuotteliain - hänen teosluetteloonsa kuuluu 28 konserttoa ja neljä muuta orkesteriteosta, joissa on soolosoitin, eli kaiken kaikkiaan konsertoivien teosten lukumäärä kohoaa hänellä 32:een. Nordgrenin konsertoista yksikään ei ole varsinainen virtuoosikonsertto. Hänen konserttonsa ovat usein monologinomaisia, ikään kuin solisti tekisi samalla henkistä tilitystä itsensä ja muuta maailmaa edustavan orkesterin kanssa. Moniin Nordgrenin konserttoihin sisältyy myös pysähtyneitä, meditoivia hetkiä. Suuri osa etenkin myöhemmistä konsertoista on yksiosaisia. Yksiosainen on myös Konsertto saksofonikvartetille, jousiorkesterille ja gongille op Teos syntyi vuonna 2000 saksalaisen, Neussin kaupungissa toimivan Deutsche Kammerphilharmonien tilauksesta. Kantaesitys tapahtui Neussissa lokakuussa 2000, solistina oli Raschèr-kvartetti, jolle teos on omistettu, ja Deutsche Kammerphilharmonieta johti Johannes Goritzki. Nordgrenin konserttojen parhaimmistoon kuuluva teos alkaa dramaattisilla, kohtalonomaisilla gongin lyönneillä, joiden jälkeen saksofonikvartetti esittelee teoksen keskeisimmän musiikillisen materiaalin. Dramaattista alkua seuraa saksofonien alakuloinen laulu, joka muuttuu myöhemmin sävyltään tuskaiseksi. Tämän jälkeen tempoltaan nopeutunut musiikki johtaa ahdistuksentäyteiseen huipennukseen. Kun musiikki on asteittain rauhoittunut, seuraa konserton soinnillisesti hienoin, pysäyttävä hetki - solistikvartetin mikrointervallien sävyttämä epätodellinen, koraalimainen musiikki, konserton musiikillinen tähtäyspiste ja pelkistynyt ydin. Dramaattisempi musiikki yrittää tämän jälkeen vielä uudestaan palata. Konserton toinen huipennus taittuu lopulta lopettavaan pitkään a-molli-sointuun. Nordgrenin ensimmäinen kansanmusiikkivaikutteinen teos oli sovitus kansankoraalista Koko maailma valittanee (1966/74). Vaikka saksofonikvartettikonsertossa ei siteeratakaan tätä eikä muutakaan kansankoraalia, teokselle sopisi sama otsikko. Maailma tuntuu konsertossa valittavan ja tuovan esille ahdistustansa. Mutta kuulijalle annetaan samalla toivoa, että ehkä tästä tuskasta voi saada myös vapahduksen

8 Arvo Pärt (s. 1935): Fratres (1977/2007) Arvo Pärtin säveltäjäuran alku oli kivulias. Hän opiskeli sävellystä Tallinnan konservatoriossa Heino Ellerin johdolla. Varhaisten teosten uusklassismin jälkeen hän alkoi kokeilla 12-säveltekniikkaa ja musiikillista sarjallisuutta Pärtin orkesteriteos Nekrologi (1960) on ensimmäinen virolainen 12-sävelteos. Hän kiinnostui lisäksi musiikillisesta sitaatti- ja kollaašitekniikasta (mm. Credo, 1968). Tämän jälkeen Pärt tunsi ajautuneensa kuitenkin umpikujaan säveltäjänä. Hän koki, ettei löytänyt itseään tyydyttävää tyylillistä ratkaisua avantgardismin parista eikä myöskään kollaašitekniikasta, jossa sitaatit muilta säveltäjiltä voivat tulla jopa merkityksellisemmiksi kuin oma sävelkieli. Pärtin luomistyössä seurasi pitkä tauko. Vuosien 1968 ja 1976 välillä valmistui vain yksi teos, 3. sinfonia (1971). Vuonna 1970 hän oli kääntynyt ortodoksiksi, ja koettu henkinen murros sekä samanaikainen syventyminen vanhaan musiikkiin johdattivat hänet lopulta uudenlaiseen sävelkieleen. Ensimmäinen teos Pärtin uudessa ns. tintinnabuli-tyylissä oli pieni pianokappale Aliinale (1976). Vuonna 1977 syntyi kolme teosta, jotka nopeasti löysivät tiensä myös ulkomaisiin ohjelmistoihin ja valmistivat tietä hänen nykyiselle maailmanmaineelleen, nimittäin Fratres, kaksoisviulukonsertto Tabula rasa, sekä jousiorkesterille ja kelloille sävelletty Cantus in memorian Benjamin Britten. Pärt sävelsi Fratresin tallinnalaiselle vanhan musiikin yhtyeelle Hortus Musicus, kokoonpanona vanhojen instrumenttien jousikvartetti ja puhallinkvintetti. Myöhemmin hän on tehnyt teoksesta toistakymmentä sovitusta muille kokoonpanoille. Tällä levyllä kuultava kamariorkesteriversio on syntynyt vuonna 2007, ja se on soinniltaan lähellä vuoden 1977 alkuperäisversiota. Sana tintinnabuli, jolla on luonnehdittu Pärtin vuonna 1976 alkanutta uudenlaista tyyliä, merkitsee kelloja. Tämän kellomaisen illuusion Pärt synnyttää sillä, että teoksissa yhtenä elementtinä on väliääni, joka soittaa koko teoksen läpi pelkästään yhden ja saman kolmisoinnun säveliä. Fratres-teoksessa tämä tekniikka on erityisen selvästi kuultavissa. Teoksen idea on yksinkertainen. Struktuuri on kolmiääninen. Ylä- ja alaääni käyttävät pelkästään asteikon a-b-cis-d-e-g säveliä. Väliääni taas liikkuu vain a-mollisoinnun sävelillä (a, c tai e). Bassossa taustalla soi alusta loppuun lisäksi urkupisteenä kvintti a-e. Teos rakentuu yhdeksän kertaa toistuvalle sointusarjalle, jossa ylä-äänen melodia soi kertautuessaan aina terssiä edellistä alempaa. Sointusarjan kertaukset erottaa toisistaan isorummun ja clavesin (puupalikat) kohtalonomainen rytmi. Alku on hyvin hiljainen, välillä musiikki voimistuu, kun taas lopussa hiljenee uudestaan. Kokonaisuuteen syntyy vääjäämättömästi etenevä, kohtalonomainen sävy, johon isorumpu ja claves tuovat ikään kuin muistutuksen elämän kulun loppumisesta. Samalla musiikissa vallitsee suuri rauha. Teos ei kehity mitenkään muuten kuin että sävelkulut kertautuessaan asteittain laskeutuvat ylhäältä korkeuksista alemmas

9 Fratres lienee nykymusiikin kaikkein soitetuimpia teoksia. Eikä tämä ole ihme äärimmäisen yksinkertaisin keinoin Pärt on kyennyt rakentamaan sävellykseen ainutlaatuisen vaikuttavan, vangitsevan ja puhdistavan tunnelman. Áskell Másson (s. 1953): Quatrain (2005) Kalevi Aho Áskell Másson on tätä nykyä yksi Islannin keskeisimpiä säveltäjänimiä. Intensiivisen yksiosaisen konserton Quatrain saksofonikvartetille, putkikelloille ja jousille Másson sävelsi ja omisti Raschèrkvartetille. Hän ryhtyi sävellystyöhön kapellimestari Petri Sakarin ja kvartetin ehdotuksesta. Sakari johti Quatrainin kantaesityksen Pori Sinfoniettan konsertissa Suomessa syksyllä Teoksessa on kaksi hallitsevaa teemaa, bassolinjasta kehittyvä kansanlaulu sekä melodia, jota laulettiin suositussa Ásan tarinassa ( Ásu kvaedi ) 1600-luvun Islannissa. Aikoinaan tällaisia vanhoja ja 1600-luvun kertomuksia myös näyteltiin ja tanssittiin. Elävän kansanperinteen mukaisesti melodiat, jotka liittyivät näihin tarinoihin olennaisesti, muuntuivat ja niistä tunnetaan lukuisia variaatioita. Kalevi Aho (s. 1949): In memoriam Pehr Henrik Nordgren (2009) Forssassa vuonna 1949 syntynyt Kalevi Aho opiskeli Sibelius-Akatemiassa sävellystä Einojuhani Rautavaaran johdolla ( ) ja jatkoi opintojaan Länsi-Berliinissä Boris Blacherin oppilaana ( ). Hänen laajaan tuotantoonsa (mm. 4 oopperaa, 15 sinfoniaa, 17 konserttoa, runsaasti muuta orkesteri-, kamari- ja vokaalimusiikkia) sisältyy lukuisia teoksia myös eri soolosoittimille. Ahon parhaisiin sooloteoksiin kuuluu vuonna 2009 sävelletty sooloviulusävellys In memoriam Pehr Henrik Nordgren. Teoksen syntytausta on dramaattinen. Siuntion Lux Musicae -juhlilla vuonna 2009 yhtenä solistina oli viulisti-kapellimestari John Storgårds. Storgårds halusi sooloviulukonserttiinsa myös kantaesityksen, ja suunnitellessaan helmikuussa 2008 konserttinsa ohjelmaa Storgårds ehdotti Lux Musicaen taiteelliselle johtajalle Pami Karvoselle, että juhlat tilaisivat uuden sooloviuluteoksen Pehr Henrik Nordgrenilta. Näin tapahtuikin huhtikuussa 2008, ja Nordgren suhtautui Storgårdsin mukaan tehtävään hyvin innostuneesti. Nordgren oli kuitenkin tässä vaiheessa jo hyvin sairas, ja hän kuoli ehtimättä aloittaa teosta. Kuultuaan Pehr Henrikin kuolemasta Storgårds soitti saman tien Kalevi Aholle ja ehdotti, että tilaus siirrettäisiin hänelle niin, että Aho säveltäisi

10 Storgårdsin Siuntion konserttiin sävellyksen otsikolla In memoriam Pehr Henrik Nordgren. Aho lupautui mielihyvin tähän tehtävään, kunnioituksesta läheistä säveltäjäystäväänsä kohtaan. Teos on sävelletty toukokuussa 2009, ja John Storgårds kantaesitti sen Siuntiossa Sävellys pohjautuu Pehr Henrik Nordgrenin musiikillisiin kirjaimiin e-h-d-g. Nämä sävelet ovat runkona kahdeksansävelisessä asteikossa, jonka Aho mielessään nimesi Nordgren-asteikoksi sen sävelet ovat e-f-g-gis-ais-h-c-d. Koko teos perustuu tälle yhdelle ainoalle asteikolle siinä ei siis käytetä kromaattisen asteikon kaikkia kahtatoista säveltä. In memoriam Pehr Henrik Nordgren on luonteeltaan meditoiva ja eleginen sävellys. Usein musiikissa pysähdytään hiljeten kuulostelemaan sävelen ja hälyn rajapintoja. Loppua kohti sävelkulut kohoavat yhä ylemmäs, ja aivan lopussa musiikki häipyy kuulumattomiin, painovoimattomiin tuonpuoleisiin korkeuksiin. Timo Ruottinen Raschèr-saksofonikvartetti perustettiin 1969 ja siitä lähtien kokoonpano on esiintynyt säännöllisesti Euroopan ja USA:n tärkeimmissä konserttisaleissa. Nämä saksofonin kruunaamattomat kuninkaat (Wiener Zeitung, Wien) ovat saaneet kaikkialla loistavia arvosteluja ja myös erinomaisen yleisömenestyksen. Raschèr-saksofonikvartetti on myös esiintynyt useiden maailman huippuorkesterien solistina. Yhtye jatkaa traditiota, jonka synnytti 1930-luvulla Sigurd Raschèr, klassisen saksofoninsoiton pioneeri ja kvartetin perustaja. Jo Sigurd Raschèr aikanaan innoitti lukuisia säveltäjiä kirjoittamaan sävellyksiä nimenomaan hänelle. Kvartetti jatkaa tätä perinnettä, tähän mennessä yli 300 säveltäjää on omistanut sävellyksensä Raschèr-saksofonikvartetille. Valikoima ulottuu pienistä kamarimusiikkikappaleista isoihin konserttoihin ja säveltäjissä on monta aikamme eturivin mestaria. Säveltäjiä kuten yleisöäkin ovat innoittaneet kvartetin ainutlaatuisen yhtenäinen sointi, tekninen taituruus sekä se ilmaisuvoima, jolla he tulkitsevat sekä uutta että vanhaa musiikkia. Raschèr-saksofonikvartetti on musiikillisessa mielessä tasa-arvoinen. Päinvastoin kuin monella muulla kamarimusiikkikokoonpanolla, sillä ei ole johtajaa

11 John Storgårds opiskeli Sibelius-Akatemiassa ja ulkomailla orkesterinjohtoa, sävellystä ja viulunsoittoa. Sibelius-Akatemian kapellimestaridiplomin hän suoritti keväällä 1997 erinomaisin arvosanoin. Storgårds aloitti muusikon uransa viulistina. Hän toimi monen orkesterin konserttimestarina, mistä hän luontevasti siirtyi kapellimestariksi. Storgårds on nykyisin kansainvälisesti yksi merkittävimpiä kapellimestareitamme. Storgårds on toiminut Lapin kamariorkesterin taiteellisena johtajana vuodesta 1996 lähtien. Hän sai Rovaniemen kaupungin ja maalaiskunnan yhteisen kulttuuripalkinnon vuonna 2000 Lapin kamariorkesterin hyväksi tekemästään työstä. Syksyllä 2008 Storgårds aloitti myös Helsingin kaupunginorkesterin ylikapellimestarina toimittuaan sitä ennen orkesterin päävierailijana viiden vuoden ajan. Storgårds valittiin BBC Philharmonic Orchestran päävierailijksi tammikuusta 2012 alkaen. Lapin kamariorkesteri perustettiin vuonna Se on Suomen ja koko EU-alueen pohjoisin ammattikamariorkesteri. Rovaniemeä kotipaikkanaan pitävä orkesteri on alueorkesteri, joka esiintyy niin Lapin läänissä kuin koko Pohjoiskalotilla ja ympäri Suomea. Orkesteri on kysytty vierailija eri festivaaleilla, se on konsertoinut mm. Tampere Biennalessa, Viitasaaren Musiikin aika -festivaaleilla, Kaustisen kamarimusiikkiviikolla, Pohjois-Norjan juhlaviikoilla ja Korsholman musiikkijuhlilla sekä LuostoClassic-tapahtumassa. Orkesterin profiiliin kuuluu jatkuvat Suomen ensiesitykset kaikkien aikakausien kansainvälisten säveltäjien teoksista ja se on kantaesittänyt useiden merkittävien säveltäjien teoksia (mm. Aulis Sallinen, Kalevi Aho, Pehr Henrik Nordgren ja Jószef Sári). TV 1 myönsi Lapin kamariorkesterille ja kapellimestari John Storgårdsille Vuoden Valopilkku 1998 kunniakirjan. Lapin taidetoimikunta antoi orkesterille vuonna 2000 läänin taidepalkinnon. TV 1 myönsi säveltäjä Kalevi Ahon Luostosinfonialle Vuoden Valopilkku palkinnon. Luostosinfonian kantaesittivät Luostotunturilla Lapin kamariorkesteri ja Radion sinfoniaorkesteri

12

13 1st Violin I VIULU Lasse Joamets Renata Mojzer Nina Ronkainen Emilia Neuvonen Kia Laitakari [1] Katri Kantola [1] Helmi Horttana [1] 2nd Violin II VIULU Riikka Silvonen Ulla Hakoköngäs Kaarel Veenre Benjamin Hirschovits Krista Jäänsola [1] VIOLA ALTTOVIULU Taru Lehto-Kuikka Melanie Wadd Iisa Kostiainen Annariina Jokela [1] CELLO SELLO Lauri Angervo Kai Leinonen Jyri Häkkinen [1] DOUBLE BASS KONTRABASSO Jukka Rotola-Pukkila Juha Nääppä FLUTE HUILU Heli Haapala [2] OBOE Markku Moilanen [2] CLARINET KLARINETTI Pekka Niskanen [2] BASSOON FAGOTTI Antal Mojzer [2] HORN KÄYRÄTORVI Annu Salminen [2] PERCUSSION LYÖMÄSOITTIMET Mikael Heikkilä

14 Recorded at Rovaniemi Church on August 2010 Produced, engineered and edited by Simon Fox-Gál SACD mix Classic Sound Ltd., London Cover painting Hugo Simberg ( ) Tuonelan portilla The Entrance to Tuonela (1898, oil on canvas) The Gösta Serlachius Museum of Fine Arts, Mänttä Booklet photos Marco Borggreve (pages 7 & 13) Malcolm Crowthers (page 5) Graphic design Simo Ruottinen (Cover image next to the painting and images on pages 15 & 16 includes adapted photo British Moths - Poplar Hawkmoth - Laothoe populi by Mick Talbot under Creative Commons Licence Executive producer Timo Ruottinen We thank the Finnish Performing Music Promotion Centre (ESEK) and the Foundation for the Promotion of Finnish Music (LUSES) for supporting this CD recording.