Luku 1. Kalevalan tähtimaailma. Antiikin maailmankartta. Sammon ryöstön pilvivene. Alisen eläinrata, keskisen kuunkierros ja ylisen kiintotähdet

Transkriptio

1 Luku 1 Kalevalan tähtimaailma Antiikin maailmankartta Sammon ryöstön pilvivene Alisen eläinrata, keskisen kuunkierros ja ylisen kiintotähdet Kalevalan Sisältö

2

3 KALEVALAN TÄHTIMAAILMA 15 alevala on hämmästyttävä järjestelmällisyydessään ja elä- K män kaikkien ulottuvuuksien kuvauksessa. Numerot, jumalten nimet ja urotyöt ovat sopusoinnussa keskenään. Kalevala sisältää avaimet moneen ulottuvuuteen, johonkin mitä Elias Lönnrot aavisti. Lönnrot tulkitaan usein vanhoilliseksi. Miten kaukana tämä onkaan uteliaasta nuoresta Lönnrotista! Hän tuntui viihtyvän huonosti vanhaoppisessa kirkollisessa liturgiassa. Valamon luostarissa vierailu oli hänelle ahdistuttava kokemus. Oppinut pappikin hän kyllä oli ja saarnastuoli oli ahkerassa käytössä elämän ehtoolla. Viimeiset kymmenen vuotta elämästään Sammatissa hän piti yllä omalla vuorollaan kirkon toimintaa saarnaten, kun Sammatin kappelioikeudet oli peruttu. Eräässä Sammatin kirkon saarnassa Lönnrot totesi: Jokainen, joka seuraa omaa tähteään kuten vierasta uskontoa edustavat itämaan tietäjät löytää itsensä lopulta seimen lapsen ääreltä. Siellä jokainen ihminen kohtaa syvimmän kutsumuksensa. On kuin tarina kolmesta itämaan tietäjästä sisältäisi tiedon iättömästä kolminaisuuden sanomasta, johon niin usein tässä kirjassa palataan. Väinämöinen, Ilmarinen ja Lemminkäinen ovat osa kolminaisuuden oppia, johon kristinuskokin perustuu: Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen. Tähdissä on tieto. Lönnrot tiesi hyvin, että seimi eli hevosten juottokaukalo symboloi taivaan ylimpiä tähtiä. Sammatin hautausmaalla Elias Lönnrotin hautamuistomerkkinä on obeliski, johon on hakattu nimen ja suomalaisten kansallissoittimen, kanteleen, lisäksi vain tähti. Lönnrotilla oli vaikuttimenaan iättömästä totuudesta kertominen. Hänen yliopistokoulutuksensa juuret ovat kreikkalaisissa tarustoissa ja juuri uudelleen löydetyssä Egyptin kulttuurissa sekä sen aarteissa. Tässä kirjassa etsitään yhteyttä Kalevalan sankarihahmojen ja taivaan tähdistöjen välillä. Tähdistöillä on omat ominaispiirteensä kuten Kalevalan hahmoilla. Kreikkalaisilla jumalat temmelsivät tähdistöissä ja niin tekevät Kalevalan sankaritkin. Jo Kalevalan ensisäkeistä voidaan löytää tähtitaivaan sikermät. Voisiko vyö vanhan Väinämöisen olla muuta kuin tuo taivaalla loistava mahtipontinen tähdistö, Orion, ja sen kolmen keskustähden muodostama vyö? Suomalaiset näkivät sumerien lailla tähtitaivaalla meriä ja jokia. Nämä olivat yhteydessä

4 16 KALEVALA MATKAOPAS TÄHTIIN Kuva 3. Orion. vedenjumalaan, Väinämöiseen, joka Orionin lailla hallitsi suurta taivaallista merta, eläinrataa. Paltamossa tiedetään kertoa Rovasti K. J. Aejmelaeuksen muistiinpanemassa Auringon ja kuun päästö -runossa Väinämöisestä: 1 Hän tunsi johonkuhun määrään tähtien, kuun ja auringon eli päivän juoksut, jonka tähen yksinkertaiset, jotka piti häntä Puoli-Jumalana, myös uskovat hänen päästäneen auringon eli päivän kalliosta ja kuun kehästä. Hänen nimeltänsä mainitaan vielä

5 KALEVALAN TÄHTIMAAILMA 17 yhtä taivaan merkkiä eli tähteikkötä Väinämöisen Viitakkeeksi (eli Viikatteeksi). Kuin linnut tulivat keväällä etelästä takaisin tälle maalle, pani hän muistoonsa kuinka paljon aikaa kunkin linnun tulosta oli kesään. Hänen Maan-miehensä, joilla ei ollut tietoa Jumalan sanasta, eikä muuta ylös-valistusta, uskovat sentähen että hän lintujen visertelemisestä ymmärsi sen ja että hän puhui lintujen kanssa. Väinämöinen saattoi käsittää Väinämöisen Viikatteen eli Orionin ohella myös Kaksoset, joita ei aina tähdistöinä erotettu Sumerissa, länsimaisen kulttuuri kehdossa. Väinämöisellä oli veljespari Ilmarinen. Ilmarisen ahjona on kautta vuosituhansien ollut Otava, joka pyörittää tähtitaivasta ympäri pohjannaulaa, Pohjantähteä. Otava takoo ajankulun ja ylläpitää järjestystä. Otava on suunnannäyttäjä elämässä. Otava takoo myös tähtitaivaan liikkeen Pohjantähden ympäri. Kaisa Vilhunen, Ruotsin Vermlannin metsäsuomalainen runontaitaja ja parantaja, kertoo, että pohjoisessa on Pohjantähti, joka ei ikään muutu paikaltaan. Se on asuntatähti. 2 Pohjantähden toinen nimi on Pieni karhu, paikka jossa karhunpoikaset viettävät talviaan. Jakuutit uskoivat yltäkylläisyyden lähteen olevan tällä maan navalla. Pohjantähti lepää paikallaan ja oli Kalevalaisille rauhan tyyssija. Kaisa Vilhunen oli kielitutkijan ja runojen tallentajan Lauri Kettusen epäilyn mukaan salaisen koulun oppilaita todeten: Hyvä niinkin, että tiedoista, joita ilmoille on pirahdellut, näkyy edes pilkahduksia esivanhempain salatuista maailmoista. Kaisa saikin kuulla Kalevalaa ja tähtitaivasta koskevan salatun tietonsa opettajaltaan Puro- Juholta. Kaisan opettajan Puro-Juhon mukaan tätä tietoa kaikkien peä ei pitele, eli moni Kuva 4. Otava.

6 18 KALEVALA MATKAOPAS TÄHTIIN asia menee asiaan perehtymättömältä yli ymmärryksen. Seurattaessa Orionin tai Väinämöisen vyötä oikealle vastassa on Härän tähdistö ja sen kirkkain tähti Aldebaran. Aldebaran on arabiaa ja merkitsee näyttää tietä. Tähti näyttää tietä oikealle Seulasiin. Assyriologi Knut Tallqvistin mukaan babylonialaisilla Seulaset ja Härkä kuuluivat myös usein samaan tähdistöön. 3 Seulaset olivat elämän antaja, joka hallitsi kuueläinrataa. Kuu kuvaa elämän kiertokulkua ja elämän säilyttävää voimaa. Seulaset nousivat esiin syksyllä ja olivat näin talven kylmien tuulten antajia. Uno Harva kertoo, miten jakuteilla taivaankaari oli suuri telttakangas, johon tähdet muodostivat reikiä: Kun siis taivas on teltanpeitteen kaltainen suojus, joka suuren paalun tai pylvään varaan pingoitettuna leviää yli maan, on ymmärrettävää että tähdet tuolloin ovat olleet ainoastaan jonkinlaisia reikiä tuossa peitteessä. Pahin reikä on ollut Seulasten muodostama aukko, josta maan päälle on uskottu virtaavan tuulta ja kylmää. 4 Orionin yläpuolella on Ajomiehen Auriga-tähdistö ja sen kirkkain tähti, Capella. Capella on yhdistettävissä taivaan paimeneksi, Jaakobiksi. Ajomies kuvataan usein miekaksi, tosin hyvää tuovaksi. Ajomies matkaa pitkin Linnunrataa. Orionista vasemmalle näkyy iltataivaalla talven kynnyksellä tähtitaivaan kirkkain tähti, Kalevantähti Sirius. Tähdistön nimi on Iso koira. Koira on kotieläin, jonka tehtävänä on vahtia kotia. Sirius on läheinen seuralainen maan alaisille, Manalalle. Koirat ovat Manalan vahteja. Voimme myös nähdä tähtitaivaalla Siriuksesta ylös Orionin vyölle ulottuvan sauvan. Siksi Orionin vyötä kutsutaan myös sauvatähdiksi. Orionista ylös vasemmalle ovat Orionille läheiset Kaksoset, jotka ovat talven yössä dioskuri- Kuva 5. Eteläinen tähtitaivas.

7 KALEVALAN TÄHTIMAAILMA 19 Kuva 6. Joutsenen tähdistö. Aspin, 1825, Image courtesy History of Science Collections, University of Oklahoma Libraries; copyright the Board of Regents of the University of Oklahoma. kuninkaat Castor ja Pollux. Kaksoset ovat tunnettuja seikkailijoita, joiden on joskus kuitenkin vaikea päättää, minne kulkea. Kansanrunouden kerääjä Iivar Kemppinen rinnastaa nämä omakustanteisessa kirjassaan Suomalainen mytologia veljespariksi Väinämöinen ja Ilmarinen. 5 Kaksoset viitoittavat hevosellaan tietä Linnunradan suunnassa. Väinämöinen (Orion mukaan lukien mahdollisesti Kaksoset) ohjasi alun perin pilvivenettä tai taivaallista ajovaunua Otavaa. Kaksoset on liikkuvainen kuin Linnunradan toisella laidalla paistava Joukahaisen kauas kurkottava Joutsenen tähdistö. Seuranaan Joutsenen kirkkaimmalla tähdellä Denebillä (= Deneb Adige) on kesäkolmion Lyyran tähdistön Vega ja Kotkan (Hanhen) tähdistön Altair. Äänisen alueen lähes 1300 kalliomaalauksesta kolmasosa esittää Joutsenta vuotta sitten Joutsenen tähdistö oli enemmän vaakasuorassa. Syysiltana Joutsen osoitti kohti länttä ja keväisenä iltana kohti itää. Joutsen lensi samansuuntaisesti kuin mustat linnut keväällä ja syksyllä, jotka Lönnrot nimitti ensimmäisenä muuttolinnuiksi. Kalevalassa puhutaan toistuvasti niemen kolmesta neidosta. Miten upeat mittasuhteet Tuonelan Lintukoto saakaan, kun Taivaan tyyssija on kesäkolmion kolme neitosta! Etnologi ja sittemmin ensimmäinen suomen kielen professori, mutta varhain 39-vuotiaana tuberkuloosiin menehtynyt Matias Aleksanteri Castrén samaistaa toisiinsa Tapion vaaran ja Hiiden linnan ja näin myös Hiitolan eli Tapiolan kolme tytärtä. Vasta kristinusko käänsi Hiiden asuinsijat pelottaviksi. Kesäkolmio on epäsymmetrinen niin, että matka Joutsenesta Lyyran Vega-tähteen on lyhyempi kuin matka Kotkan Altair-tähteen. Antiikissakin tunnettiin hyvin tämä epäsymmetrinen kolmio, jonne Dionysoskin härkävankkureissaan oli matkalla pitkin Linnunrataa. Dionysos oli viinin jumala, mutta hänen härkänsä oli itse Linnunrata ja matka taittui kohti kesäkolmion tähdistön neitosia, kun kesäkolmio on Linnunradan päässä. Dionysoksen härkävankkurit on kuvattu upeasti suomalaisten arkeologien tutkimassa Lucretiuksen talon vierashuoneessa Rooman ajan Pompeijissa. Linnunrataa on kutsuttu myös nimellä mesikaari tai ukonkaa-

8 20 KALEVALA MATKAOPAS TÄHTIIN Kuva 7. Taivaan kesäkolmio. ri Lönnrotin toimittamassa Suomen kansan arvoituksia -kirjassa vuodelta Kolmion tähdistä Linnunradalla on Joutsenen tähdistön Deneb, joka on näin itseoikeutettu hiitolan metsän valtiatar Mielikki. Hän ei suinkaan hallitse vain metsiä vaan myös taivaanvuoren Lintukotoa. Kesäkolmion kärkenä kuvassa 7 alhaalla vasemmalla on Kotkan Altair, joka on paitsi Ison Tammen eli Linnunradan kaataja myös Aino. Oikealla on Lyyran Vega, jolla tähtitaivaan yhtenä kirkkaimpana tähtenä lienee suuri rooli Kalevalan Annikkina. Niemen kolme neitoa ovat Mielikki, Annikki ja Aino. Annikki, Vega, loistaa kolmion oikeassa yläkulmassa yksinäisenä alkukevään iltana itätaivaalla. Annikki on Ilmarisen sisar. Otava Ilmarinen ja Lyyran Annikki ovat näin komea tähtitaivaan sisar- ja veljespari. Mielikillä, Deneb, oli poika Joukahainen, josta Joutsenen tähdistö saa myös nimensä (Joukhainen= Joutsen saamen kielellä). Mielikin mies Tapio on metsän kuningas. Mielikin uhkuvista rinnoistaan saadaan synnytettyä myös rauta. Lapsenkin oli turvallista matkata tätä Hiiden tietä kuten nähtiin johdannon lapsen tuutulaulussa. Joukahaisen sisko Aino on Kotkan tähdistön Altair. Ukkona Kotkalla on Jupiter, joka saattoi myös vierailla Mielikin luona. Jupiter on tunnetusti salamoiden jumala, kuninkaallinen kotka seuranaan. E. N. Setälän kauniisti kuvitettu ja mahtipontinen eepos Sammon arvoitus sisältää kuvitusta myös kolmesta tyttärestä. Nie- Kuva 8. Kolme neitoa, Sammon arvoitus -luku.

9 KALEVALAN TÄHTIMAAILMA 21 men kolme neitoa ovat tuttuja kreikkalaisten taiteiden ja tieteiden jumalattaria, joiksi myös taiteilija Kalle Carlstedt heidät rinnastaa E. N. Setälän Sammon arvoitus -kirjan kuvituksissa. Saunan pesijä, Tapiolan piika mutta myös Ilmarisen sisar on ainokainen Annikki, Vega, jolla on kantele tai kanteleen kantamuoto jouhilyyra kädessään. Miten kaunista onkaan harpun ja jousilyyran sävel. Väinämöiselle kilpalaulannassa lupautunut Joukahaisen sisar Aino/Ainikki on Carlstedtin kuvituksissa taitava salamoiden paukkeiden tahdissa lyövän rummun soittaja. Mielikki on esitetty tieteiden ja taiteiden neitona, Pallas Athenena. Kuva 9. Thema Mundi -maailmankartta. Antiikin maailmankartta Kalevalan taivaankannella on juurensa antiikin uskonnoissa, jotka perustuivat kristinuskoa selkeämmin taivaankannen järjestykseen. Nykyajalle on jäänyt kuvauksia maailman järjestyksestä neljännen vuosisadan loppupuolen neoplatonistin Macrobiuksen kertomina. Kalevalan eri vuodenaikojen juhlat nivoutuivat vastaavasti käytössä olleeseen kuu- tai aurinkokalenteriin. Kuukaudet tahdittivat kalevalaisen elämää aivan samoin kuin antiikissa. Astrologian historian kirjoittanut tutkija Tim Tester kuvailee kirjassaan A History of Western Astrology maailmankarttaa Thema Mundia. 6 Hellenistisen astrologian Thema Mundi -maailmanhoroskoopissa planeetat sijaitsevat hallitsemissaan kuukausissa ja astrologisissa merkeissä, kuten oheiseen kuvaan on merkitty. Kaikissa entisajan astronomisissa tai astrologisissa tarkasteluissa havainnoitsijan ajatellaan olevan keskellä ja taivaan horisontin vaakatasossa. Kuvassa vasemmalla on itäinen horisontti eli suunta, josta aurinko nousee, ja oikealla läntinen auringonlaskun horisontti, kun havainnoija itse on asetettu keskelle kuvaa. Tärkeä osa myöhempää sampo-tulkintaa onkin kokea idän aamurusko personoituneena hahmona Kalevalassa. Tämä ajattelu palautuu antiikin ajan maailmankäsitykseen. Maailma syntyi kuvitteellisena päivänä, jolloin Osmo Pellonpekoksi myöhemmin rinnastettava Rapu oli itäisellä taivaalla. Runonlausuja Kaisa Vilhusen mukaan Osmo asuu lonteilla. 7 Lonteilla on ymmärrettävissä alanteiksi tai lonkaksi eli pilvimöhkäleeksi, mutta myös idän aamunkajoksi. Lontti tai lokki on kansanrunouden tutkijan Iivar Kemppisen mukaan sotkeutunut kansanrunoissa useimmiten esiintyvään Luotola-sanaan, jonka kantasanana on luoto eikä luode. 8 Kemppinen pitää lokkia aamunkajona tukeutuen Setälän kielellisen tutkinnan päätöksiin: Lokki on taivaan kajo, aamun sarastus. Näin maailman syntyessä heinäkuun merkki, Rapu Y, on nousussa (kuvassa vasemmalla). Ylhäällä oli Päivän poika, Otava-Oinas, joka sai ensimmäisen eläinradan merkin aseman. Huhtikuun Oinas E on keskitaivaalla. Oinaan asettumista keskitaivaalle juhlittiin mm.

10 22 KALEVALA MATKAOPAS TÄHTIIN Egyptissä Niilin tulvan ajoittuessa samoihin aikoihin. Lokki on taivaan kajo, aamun sarastus. Maailmankartassa ylhäällä on näin eteläinen tähtitaivas Oinaaseen suuntautuneena ja alhaalla pohjoinen. Kutakin huonetta maailmankartassa vastaavat 12 eri kuukautta ja astrologista eläinradan merkkiä, joilla on kullakin oma planeettahallitsijansa. Maailman synnyn kohtuna horoscopus on siis keskikesä Rapu Y, jona hetkenä syntyy myös kuu 4. Maailmankartassa on vaakasuoran horisontin tasolla tai alapuolella, yön puolella, seitsemän kuukautta ja eläinradan merkkiä ja näitä hallitsevat planeetat. Rapua seuraa itäisen horisontin alapuolella aurinko 3, johon voidaan liittää Kalevalan Virankannos, Leijona U. Maailmansynnyn hetkellä aurinko on näin siirtymässä päivänvalon puolelle, koska Leijona on Rapua seuraava merkki, joka nousee esiin horisontista. Suomalaista Egriä vastaavaa Neitsyttä I hallitsee tuulispää Merkurius 5. Köngäksen Vaa an lokakuun merkissä O sijaitsee Lemminkäinen, Venus 6. Taivaantakoja Ilmarista vastaa Roomalaisten Mars-jumala 7marraskuun Skorpionissa P. Joulukuun Jousimiestä { hallitsee salamaniskijä Ukko eli Jupiter 8. Jäljelle jää Saturnus 0 vaeltamassa talven merkissä, Kauriissa }. Kullekin kesän (heinä-, elo- ja syyskuu), syksyn (loka-, marras-, ja joulukuu) ja yhdelle talven kuukaudelle (tammikuu) löytyi näin oma antiikin ajan tunnettu planeettahallitsijansa. Testerin mukaan Babylonialainen luomistarina ajalta 2200 ekr. kertoo saman tarinan kuin mitä länsimaisen astrologian maailmankartta kuvaa. Marduk eli Mars halkaisee Lohikäärmeen pitkittäin niin, että eläinradan yläpuoli Kaksosista Kauriiseen on päivän puolella horisontin yläpuolella. Horisontin alapuolen muodostavat eläinradan tähdistöt Jousimiehestä Rapuun. Vastaavalla tavalla myös Egyptin Denderan tähtitaivaan kuvauksessa Rapu ja Kauris muodostavat eläinradan vedenjakajan (kuvassa 10 jana 30 astetta kallellaan Linnunradasta). Kalevalassa Väinämöinen halkaisee kirvellään Ison hauen moneen kertaan. Iso hauki on helppo yhdistää eläinrataan, mutta halkaisukohtana lienee hauen eli Skorpionin tähdistö Linnunradan päässä, joka vuosituhansia sitten osui myös talvipäivänseisauksen aikaan. Rapu synnyttää, Skorpioni aiheuttaa kuoleman ja Kauris saattaa maanalaiseen. Rapu käsitetään universaalisti elämän tuojaksi. Sen sijoittaminen nousevan auringon itään kuvaa auringonnousun merkitystä antiikissa ja Kalevalan kansoilla. Jokainen päivä synnyttää uuden mahdollisuuden. Sumereilla auringonnousu aloitti myös kokonaan uuden vuorokauden. On hyvin mahdollista, että kalevalaisetkin aloittivat uuden päivän auringonnoususta eivätkä suinkaan keskiyöstä. Tämä korostaa entisestään auringonnousun, aamunkajon, merkitystä. Suomalaisen kansanrunoustieteen perustajan ja ensimmäisen professuurin viranhaltija Julius Krohn (Kaarle Krohnin isä) ja kansanrunouden tutkija Eliel Aspelin (myöhemmin Aspelin-Haapkylä) kuvasi sammon aurinkona, jossa nimenomaan päivän eri vaiheet kuten auringonnousu ja lasku saivat personoituneen hahmon. Aspelin viittaa kirjassaan Kalevalan

11 KALEVALAN TÄHTIMAAILMA 23 tutkimuksia vuodelta 1882 myös runoihin, jotka kuvaavat sampo-tarinoita osana auringon päivittäistä liikettä. Nämä kuvaukset on hyvin yhdistettävissä antiikin maailmankartan käsityksiin. Neito kertoo laulaen: 9 Annoin kättä auringolle, annoin auringon pojalle, kumpi ehti ennen nousta kumpi ennen ennätellä neitonenko, päivynenkö? Neito aamunrusko ehti ennen päivyttään, kuten aurinko nousee idästä ja saavuttaa keskipäivällä auringon pojan aseman. Neito otti kuiveet (kuivaamaan pannut vehnät) kiukahasta auringonnousun merkiksi (sammon jauhomylly), seuloi ne, valoi ne vakkaan (sammon rahamylly), vei ne huhmarhuoneeseen ja jauhoi vakan täyden (sammon suolamylly). Myöhemmin näemme, miten nämä sammon luonnin ajan hetkien myllyt aamunkajosta keskipäivään ovat perua sumerien almanakasta. Keskipäivän hetken jo mentyä neito tähystää kuuta. Thema Mundissa valmistaudutaan keskipäivän jälkeen auringonlaskuun ja iltaan, jolloin kuu kulmiaan ylentää. Meni katson päivyttään, tähystämään kuutamoistaan, viel ei päivyt päätä nosta, kuu ei kulmia ylennä. Jos aamua kuvaa neito ja keskipäivää Päivän poika, niin iltaa ja yötä kuvaavat varpaat ja jalat. Sääret sängystä näkyvät, varpahaiset vaipan alta, jalat viljot vuotehesta, kyljet kyllin kattahesta. Aamun kevään ja illan syksyn sadonkorjuulla oli oma suojelijansa. Maija, Egrin ajan hallitsija, suojeli syksyä. Häntä vastasi Egyptissä jumalatar Isis, joka oli kuolleen Osiriksen vaimo ja keskipäivän Horuksen äiti. 10 Hathorin temppelin Denderan tähtitaivaalla Neitsyt pitää kädessään vehnäistä lyhdettä Ceres/Spica-tähteä. Ceres suojeli elokuun sadonkorjuuta. Elokuun täysikuu oli siis Maijalle omistettu. Viimeisenä vaiheena päivän kierrossa on aika keskiyöstä aamuun. Tänä aikana neito palaa sisään, keritsee karitsan, karstaa villat ja kehrää ne langoiksi. Näin alkaa taas uusi päivä: Vasta päivä päätä nosti, kuu kohotti kulmiaan. Nämä neljä vaihetta vastaavat nuoruutta (aamunkajo), keski-ikää (keskipäivä), vanhuutta (auringonlasku) ja viimeisiä elinvuosia (keskiyö) ja vielä neljää vuodenaikaa. Näin antiikin ja Kalevalan elämänfilosofia oli syklinen. Sammon ryöstön pilvivene Sammon ryöstössä matkataan pilviveneellä. Mikä on tuo taivaalla matkaava pilvivene, jos sampo kerran haetaan paistamaan taivaanvuorten kätköistä Otavasta päivän taas pidetessä talven jäljiltä? Tutkija I. L. Petrukhinin 11 mukaan niin skandinaaveilla kuin Oseaniankin kansoilla symbolit ovat yhteneväiset: pilviveneen linnunomainen keula muodostaa portin yliseen, keskellä on maailmanpuu ja perä jättää vanansa aliseen. Keula on kuin uusi aamu ja keskipäivänä taivaan halkoo suuri purjeen masto, maailmanpuu. Pilviveneen keskellä on Otava mastopuineen. Keulan pää on Otavan kattilan jatkeen suunnalla. Veneen suunta on kohti kesää ja etelää. Isona Karhuna Otava taasen tallustaa kohti talvea ja pohjoista. Kalevalassa on hajanaisia otteita Pilviin ryöstetyn -runon kertomuksesta eli pilviin ryöstetystä tyttärestä. Voimme Kalevalan Sammon ryöstössä nähdä samoja kuvauksia kuin Pilviin ryöstetyn runossa. Sammon ryöstö -runot eivät olleetkaan niin

12 24 KALEVALA MATKAOPAS TÄHTIIN laajalle levinneitä kuin sammon taonta -runot ja niille voidaan löytää useita muita rinnastuksia. Pilviveneellä pelastetaan aamunkajon tytär. Maijan tytär on ryöstetty kuten sampo talven ajaksi. Pilvitytön runoista vertailun tehnyt folkloristikko Aarne Anttila 12 toteaa, että yleisimmissä tulkinnoissa viisi tytärtä lähtee vihille ja Maijan tyttäristä yksi jätetään kotiin. Tämä kotiin jätetty Maijan tytär on rinnastettavissa Andromeda-tähdistöön, joka liian kauniina saa muut jumalat kadehtimaan ja jättämään hänet rannalle merihirviön saaliiksi. Kreikkalaisessa tarustossa Andromeda on vaalea kaunis nainen, ja kuninkaan vaimo Hera (Kassiopeia) tulee hänestä mustasukkaiseksi. Kostoksi Andromeda sidotaan kallioon meren rantaan merihirviön saaliiksi. Perseus kuitenkin pelastaa hänet. Hinduilla on vastaava aurinkomyytti, jossa Andromedan nimikin on hyvin läheinen Antarmada. Sanskritinkielisissä teksteissä Antarmada sidotaan kallioon vierellään kala. 13 Seulasten esiinnousu yhdessä auringon kanssa keväällä kuvasi kevätkauden alkua. Seulasten jälkeen taivaalle nousi esiin pian myös Andromedan tähdistö. Myös auringonlaskun aikaan syksyllä Seulaset nousivat esiin horisontista.* Kalevalassa aamunkajo Marketta on enemmän sidoksissa Otavan liikkeisiin. Andromedan ilmestyminen taivaalle ei ole niin selkeää pohjoisessa kuin etelämpänä jossa tähdistöt nousevat jyrkemmin esiin horisontista. Taivaalla syksyn Maijan tytär, Marketta, oli jäänyt kiinni päästään: En mie pääse, emosuieni: pilvi päästäni pitävi, pilven poika polvistani. Hattarainen hiuksistani (hartioista). Pilvenä lieenne Otava-pilviveneen purje. Maijan tytär on varastettu ylös taivaaseen hiuksistaan kiinni: Pilvi pitää hiuksistani, hattarainen hartioistani, pilven poika polvistani. Jälleen tulkinnat voidaan ottaa taivaalta, vaikka kansanrunouden tutkijat eivät rinnastuksissa olekaan olleet näin suorasukaisia. Pohjois-Siperiassa kerrotaan, miten taivaallinen hirvi Otavan muodossa kätkee auringon, minkä takia aurinko ei ole puoleen vuoteen näkyvissä pohjoisella napapiirillä. Ymmärrämme näin suomalaista nimistöäkin paremmin, kun osaamme yhdistää Maijan täysikuun Neitsyeen Neitsyt Mariaan ja Marjatan aamunkajoon. Marjatta on Neitsyt Marian tytär ja Neitsyt Maria keskiyön täysikuu. Aamunkajo, Neito, kasvaa edelleen Päivän pojaksi, keskipäiväksi. Sanotaan myös, että Marjatta on syönyt aamunkajon puolukan ja tullut siitä raskaaksi. Aamunkajo on eittämättä yksi alkavan kesän tunnusmerkeistä talvella, jota saattoi hyvin ihailla talvisena aamuna aamuaskareiden aikana. E. N. Setälä toteaa, että aurinko ja kuu eivät ole personoituneet mutta sen sijaan tapaamme päivänkajon Pohjolan ihanana neitona. Hän vihjaa Kalevalan kahdeksannen luvun alun kauniin kuvauksen viittaavan aamunkajon neitoon: 14 * Suomen leveysasteilla Kuusamon korkeudella Seulaset eivät tosin koskaan laske horisontin alapuolelle.

13 KALEVALAN TÄHTIMAAILMA 25 Tuo oli kaunis Pohjan neiti, maan kuulu, ve en valio, istui ilman vempelellä, taivon kaarella kajotti pukehissa puhtai ssa, valke isa vaattehissa; kultakangasta kutovi, hope ista huolittavi kultaisesta sukkulasta, pirralla hope sella. Myöhemmin näemme miten taivaan pilviä kutovalla pohjanneidillä on vastineensa Kiinassa Lyyran Vega-tähtenä. Kun Pohjolan neidolla onkin arvattavasti muitakin merkityksiä, kutsumme tässä kirjassa aamunkajon neitoa Marketaksi. Marketta ymmärretään Kalevalassa nykyään sekamuodoksi Margareetasta ja Neitsyt Mariasta. Mutta hänet on paremmin ymmärrettävä edelliseksi eli marttyyrineidoksi ollen samaa juurta kuin Andromeda. Marketan kristillinen vastine on Margareta.* Pilviveneen alapuolella Leijonan tähdistön alla virtaa Vesikäärmeen eli Hydra- ja Eridanus-tähdistöjen muodostama Manalan joki, joka oli kuiva (Hydra oli osa Eridanus-jokea). Kreikkalaisten mukaan joki sijaitsi pohjoisessa ja oli runsas meripihkasta, joka epäilemättä oli merkittävä kauppatavara Kalevalan kansalle. Kalevalaiset saattoivat matkata kysymään neuvoja esi-isiltään sekä aliseen maailmaan Eridanus-joen virtaa pitkin tai yliseen maailmaan, Tuonelaan, vastavirtaan. Kummassakin tapauksessa piti matkustaa käärmeenä tai kalana kuten Akonlahdessa lausuttiin: Meni mustana merehen, käärmehenä kartanohon. Ei sieltä sanoa saanut. Kivenä merehen vieri, sarana sarajahassa, saan tappo taimenia, tuhan eon alovehia. 15 Vesiputouksen tuolla puolen sijaitsi Manala, kun taas joen lähteet ovat alkuisin taivaasta. Cereksen tyttären, Andromedan, on talven tullen vaellettava kurimukseen ja pitkin Eridanusjokea ollen kuin Manalan vankina. Marketan, samoin kuin Andromedan tähdistön, on kuvattu kohtaavan vaikeita vastuksia. Eridanus-joki saa alkunsa merihirviön, Valaskalan tähdistön, suusta. Merihirviön aikaansaama joen virta vie Andromedan aamun- ja illankajon mennessään. Alisen eläinrata, keskisen kuunkierros ja ylisen kiintotähdet Kalevalan kirjokantta on luettava taivaalta. Mielenkiintoinen kuvaus tähtitaivaasta on Hathorin temppelistä Egyptistä n. 50 ekr. Hathorin temppelin kattoa kutsutaan Denderan tähtitaivaaksi. Keskellä ovat tähtitaivaan ylimmät tähdet ja pohjannaula. Pohjannaulaa eli Pohjantähteä ei ole erityisesti merkitty vaan taivaankannella on härän jalka ja kettu (jota oheisessa piirroksessa ei ole merkitty). Hathorin temppeli sijaitsee 30 astetta pohjoista leveyttä ja temppelistä oli mahdollista havaita tähtitaivaan liike pohjannaulan ympäri. Tätä Ukon ikkunaa on myös sanottu Härkätähdeksi, joka Egyptissä ilmenee härän jalkana. Otavalla eli Seppo Ilmarisella on vankkureiden vetäjänä härkä, joka antaa potkua elämälle ja pyörittää taivaankantta. Denderan tähtitaivaalla Lohikäärmeen tähdistö on kuvattu hedelmällisyyden symbolina, virtahepona. Itämaisen kirjallisuuden professori ja aikanaan Pohjoismaiden tunnetuin suomalainen assyriologi Knut Tallgvist on kirjassaan Eläinrata vuodelta 1943 hyvin yksityiskohtaisesti kuvannut Denderan tähtitaivasta. Häränreisi keskellä on Otava. Virtahepo, Lohikäärmeen tähdistö (Pohjolan Emäntä), ja Otavan häränreisi (Ilmarinen) vartioivat yh- * Marketta on muuntuma Margaretasta (kreikan kielessä helmi ). Margareta oli marttyyrineito, joka surmattiin keisari Diocletianuksen toimeenpanemissa vainoissa 300-luvulla Vähässä-Aasiassa.

14 26 KALEVALA MATKAOPAS TÄHTIIN Kuva 10. Egyptin tähtitaivas Dendera. dessä pohjannaulaa. Jousimiehen yläpuolella, oikealla on hanhi, eli Aino-Kotka. Tämän yläpuolella on Mielikki-Joutsen, jonka takana on kyyhkynen. Kyyhkysen alapuolella on pelikaani, Annikki-Lyyra. Nämä ovat Jousimiehen tähdistön yläpuolella kuten Linnunradallakin. Linnut toivat viestejä taivaasta, Lintukodosta. Kesäkolmiota hanhi (Kotka), kyyhkynen (Joutsen) ja pelikaani (Lyyra) seuraa oikealla päätön eläin (ehkä kirahvi), joksi sopii Pegasuksen neliön ruumis ilman päätä. Vesimiehen ja Kalojen alapuolella on nainen, Venus. Härän ja Kaksosten välissä on Orion. Kaksosten yläpuolella on haukka pylväällä, Procyon. Ravun yläpuolella on Sothis-lehmä, Sirius. Leijona matkaa käärmeen, Hydran, päällä, joka on osa Eläinradan alla olevaa Eridanus-jokea. Neitsyen ja Vaa an välissä on härkäpäinen kyntömies, Saturnus. Saturnuksen vasemmalla puolella on viikatemies, Karhunvartija, jolla on puolikuu päässään

15 KALEVALAN TÄHTIMAAILMA 27 (vrt. Tallqvist). Liitteessä on vielä tarkemmin kuvattu planeettojen sijaintia Denderan tähtikartalla. Pohjantähden yli kulkee neljä janaa muodostaen kaksi ristiä. Ylhäältä Procyon-Horuksen haukasta alas Jousimieheen kulkee Linnunrata. Tälle 90 asteen kulmassa on toinen risti maailmanpylväs Neitsyen Spica-tähdestä ja Karhunvartijan Arcturuksesta ylös Oinaan alkuun. Tämä maailmanpylväs saattoi olla esikuvana myös Egyptiläisten obeliskeille. Härän kavio, Otavan kattilankahvan jatke, osoittaa kohti Karhunvartijan tähdistöä ja Arcturusta, josta myös kiinalaisilla sai alkunsa tähtitaivaan 28 kuuhuonetta. Karhunvartijan Arcturus on myös viikatemies, joka vastaanotti kuolleet matkalla yliseen. Lemminkäinen matkalla Päivölään asettuu juuri Päivölän taloon Karhunvartijaan, josta matka jatkuu yliseen maailmaan. Tallqvistin kirjassa on piirretty myös trooppisen eläinradan jana, joka on kallellaan 30 astetta Linnunradasta. Jana kulkee Siriuksen yli. Sirius liikkuu tähtitaivaalla samaa vauhtia kuin maapallon prekessio. Sirius on näin aina kesän tähdistö. Sothis-lehmän eli Siriuksen (kuvassa ylhäällä) nousu yhtä aikaa auringon kanssa horisontissa oli suuri kalenterijuhla. Tähtitaivaan kuva on vastaava 1500 vuotta aikaisemmassa kuvauksessa Senmutin hautakammiossa, joka on myöhemmin esillä luvussa 10 (kuva 47). Egyptin uuden valtakunnan astronomia oli rinnasteinen vanhan valtakunnan mytologiaan ja sumerien tähtioppiin. Senmutin hautakammiossakin keskeistä osaa esittää sideerisen eläinradan muodostama risti, joka saa alkunsa Spica-tähdestä ja ulottuu sieltä tarkasti Pohjantähden yli. Sisimpään kuvaan merkityn ympyrän muotoisen piirin muodostavat sideerisen eläinradan 12 tähdistöä. Auringonkulun ja kevättasauspisteen määräämän trooppisen eläinradan Oinas ja sitä seuraavat 36 dekaania (kukin 10 astetta) eivät aivan osu sideerisen eläinradan kanssa yhteen. Trooppinen eläinrata alkaa kevättasauspisteestä, joka siis hitaasti liikkuu tähtitaivaalla eteenpäin. Kalojen tähdistön oikealla puolella kuvassa ulommaisena oikealla Kaloissa oleva viimeinen 36. dekaani on piirretty tuolilla istuvana miehenä ilman päätä. Tästä ehkä noin 5 astetta ylös on trooppisen eläinradan alku Oinas. Tämä trooppisen eläinradan ja tähdistöjen määräämään sideerisen eläinradan ero on varmasti ollut myös keskeinen keino ajoittaa Denderan tähtitaivaan tekohetki. Denderan tähtitaivaan kuvauksen aikaan vuonna 50 ekr. eläinradan kevättasauspiste ei ollut vielä aivan siirtynyt Kalojen tähdistöön vaan sijaitsi edelleen Oinaan tähdistössä. Antiikin astrologiassa sideerisen ja trooppisen eläinradan 0 astetta Oinasta ovat olleet samat noin vuonna 307 jkr. 16 Kalevalaiset eivät Suomenniemellä todennäköisesti laskeneet näin tarkkaan planeettojen ja eläinradan asemia. Kalevalaa lukiessamme voimme kuitenkin havaita, että eläinratojen symboliikka on esillä moninaisesti. Kuten Horus Egyptissä, keskipäivän poika pyöritti Otavaa. Talvipäivänseisauksen arviointi oli myös hyvin tärkeää, koska se muodosti perustan aurinkorattaalle ja vuoden ensimmäiselle neljännekselle. Vuoden toisen neljänneksen alun määräämisen tarkkuudeksi riitti arvioida pääsiäinen eli se, milloin on kevätpäivänseisausta seuraava lähin täydenkuun aika. Pääsiäinen olikin sumerien suurin juhla, mitä selitti viljasadon valmistuminen. Täydenkuun aika, pääsiäinen, oli Rooman valtakunnassa omistettu Ištarin Venuksen Valolle. Juhlan kunniaksi kesän herra voittaa talven herran ja päivät ovat jälleen pidempiä kuin yöt.

16 28 KALEVALA MATKAOPAS TÄHTIIN Kuva 11. Sumerin maailmankuva. Uno Harvan 17 esittämä suomalaisten maailmankuva ja kansanrunouden professorin Anna-Leena Siikalan 18 tutkimukset kansankertojista antavat yleiskuvan suomen kansanuskosta. Suomalaisen muinaisuskon jako kolmeen maailmaan, alinen, keskinen ja ylinen, voidaan esittää sumerilaisena kosmogoniana. Egyptin vanhan valtakunnan aikana Kaksoisvirranmaassa kukoisti Sumerin muinaisusko. Miten tärkeää onkaan ymmärtää, että suomalaisten menneisyys ei ole pelkästään Siperian märkien rämeiden elämää! Esitän myöhemmin käsityksiä siitä, että suomalais-ugrilainen kantakieli saattaa olla nuorempaa, kuin tähän asti on pidetty, ja ehkäpä tiiviimmin yhteydessä sumerilaiseen kieleen ja kanta-arjalaisuuteen, kuin mitä historiantutkimuksessa on tähän asti esitetty.* Sumerilainen maailmankuva voidaan pelkistää jakoon aliseen, keskiseen ja yliseen. Intialaisen Manun lakikirjan mukaan Brahma muodosti munan puolikkaista taivaankannen ja maan. P E alisen maailman pääilmansuunnat keskisen maailman maailmanvuori ja 7 planeettakehää A, M alisen ja keskisen maailman kohtaamispaikat Pilviveneen kolme kantta: H1 H2 H3 HO Igigi Louhi Anu Ilmarinen Enlil Väinämöinen maailmankaikkeuden ulappa Uno Harva viittaa maakehän keskellä olevaan korkeaan vuoreen, jonka huippu on taivaannavalla Pohjantähden kohdalla. Toisaalta tai- * Monet, etenkin unkarilaiset tutkijat, ovat nähneet selviä yhteyksiä sumerilaisuuden ja suomalais-ugrilaisuuden välillä, kuten professori Tibor Baráthin uskaliaat tutkimukset, esim. Early Hungarians, osoittavat.

17 KALEVALAN TÄHTIMAAILMA 29 vaanvuorella voidaan tarkoittaa taivasta, jonka huippu on keskitaivas ja jota monet Euroopan kansat ovat kuvanneet kristalli- tai lasivuoreksi. Sumerilaista nuolenpääkirjoitustakin tulkitessa on vaikea erottaa tarkoittaako sana kur alista maailmaa vai vuorta tai suurta tuntematonta. Alinen saattoi ulottua tapomäkenä tai Linnunratana ylös taivaaseen saakka. Kehittyneemmässä astronomisessa järjestelmässä laskettiin tietysti myös keskitaivaan meridiaani, joka yhdistää keskitaivaan ja taivaannavat toisiinsa. Tämä kosmogonia eroaa perustaltaan folkloristiikan nykykäsityksestä, joka rakentuu pelkästään maailmankupua kannattavan sampopylvään varaan. Pylvään päässä on pohjannaula, jossa on nykyisin Pohjantähti. Tapomäkenä on pidettävä ennen muuta Linnunrataa. Kuvassa taivaankansia on viisi, josta ylinen taivas on jaettavissa kolmeen kanteen: Igigi (Louhen emäntä), Anu (Ilmarinen), ja Enlil (Väinämöinen). Vastaavasti pilviveneessä on kolme osaa Joukahainen (Louhin paikalla) edessä, Ilmarinen keskellä ja Väinämöinen pitämässä perää. Maan ympärillä keskisen maailman ylimpänä elementtinä oli vielä atmosfääri. Maan alinen oli jaettavissa Apsun mereen ja Kuolleiden maahan. Sumerilaisten mukaan vainajien oli Tuonelaan matkatessaan kuljettava Khubur-nimisen virran yli. Alinen maailma on lappalaisilla maahisten maailmaa. Paulaharju 19 kertoo alisen maailmasta seuraavaa: Maanpäällisiä veljiään ja sisariaan kohtaan ovat maanalaiset Aatamin lapset yleensä suopeita, jos vain nämä ylemmät vapaan ilman asukkaat antavat maanalaisille sukulaisilleen rauhan. Ja se niille tavallisesti annetaankin. Mutta hyvin useasti sattuu niin onnettomasti, että maanpäällinen eläjä on pystyttänyt talonsa maanalaisen asunnon kohdalle, sillä harva ymmärtää etukäteen ottaa selvää, millä kohdalla maahiaisperhe majailee, vaikka sen kyllä huomaa, kun vain tarkastelee maanpintaa: siinä kohdassa, missä on maahiaisasunto, nousee maasta haileata savua niin kuin hieno höyryä. Yöpuulle asettuessa on vanhojen tavalla pyytää: Maahiainen, maanalainen, maata pyyän maatakseni, mutta en iäkseni. Knut Tallqvistin mielestä kuoleman joki on juuri kuvassa esillä oleva maailmanvuorta ympäröivä meri tai piirijoki (marratu), joka niin kuin egyptiläisten suuri piiri ja kreikkalaisten eläinradan Okeanos virtaa maan ympäri. 20 Maailmanvuorta ympäröivä meriulappa voinee olla myös maan sfääri, horisontaalinen taso, johon maan ja taivaan meret asettuvat. Taustalla oli Eläinradan tähdistöt. Yläpuolella Linnunradan alla oleva Tuonelan virta kohtasi tämän taivaanmeren ja jatkui vesiputouksen kurimuksen jälkeen maan alla eli painui taivaanhorisontin alapuolelle. Suomalaisessa mytologiassa uskottiin Tuonelanjokeen, joka on Linnunradan alapuolella ja jonka lähde on taivaassa. Yleensä sen katsottiin olevan kytköksissä Linnunrataan Kaksosen ja Jousimiehen suuntaisena, mutta mahdotonta ei ole, että se viittaa alun perin maailmanpylvääseen Vaa an alusta (Neitsyen Spicasta) Oinaaseen. Sumerilaisessa maailmankuvassa keskisen maailman elementti on vesi, joka sekin on veen emon Väinämöisen hallitsema. Väinämöisen olemuksesta on myös paljon puhetta. Miten viisain ja vanhin kaikista voi olla myös keskisen maailman ja veden elementin hallitsija? Tässä tutkimuksessa Väinämöinen rinnastetaan Orioniin, joka on kuolevainen eli ajoittain aina horisontin alle matkaava. Mutta unohtaa ei sovi Väinämöistä myöskään maailmanpylvään päällä. Näemme että keskisessä maailmassa on meri, jonka keskellä on osa tätä muuttumaton-

18 30 KALEVALA MATKAOPAS TÄHTIIN ta alista maailmaa maailmanvuori, ja sitä ympäröi joko kuun tai auringon siivittämä eläinrata. Ylinen maailma on ylisen maailman tähdet ja se oli kiinnitetty kiintotähtiin. Ylistä taivasta kuvaa tähtikartan sideerinen eläinrata neljän kiintotähden kautta, jotka ovat liitoksissa neljään kiinteään merkkiin: Härkä, Leijona, Skorpioni ja Vesimies. Astronomian historiaa tutkivan Robert van Gentin mukaan sideerinen eläinrata oli horoskoopeissa yleinen aina 5. vuosisadalle saakka. Tärkeitä kiintopisteitä sideerisen horoskoopin teossa olivat Härän Aldebaran (15º Härkä), Kaksosen Pollux (0º Rapu), Leijonan Regulus (5º Leijona), Neitsyen Spica (0º Vaaka), Skorpionin Antares (15º Skorpioni) ja Deneb Algedi (0º Vesimies). 21 Alinen maailma oli myös muuttumaton. Trooppisen eläinradan johtavat merkit Oinas, Rapu, Vaaka, Kauris hallitsivat alisen maailman määräämiä muuttumattomia pääilmansuuntia, kun taas muuttuvat merkit Kaksonen, Neitsyt, Jousimies ja Kalat kuvasivat keskistä maailmaa. Denderan tähtitaivaalla sisimmän sideerisen eläinradan piirin ja uloimman trooppisen eläinradan piirin välissä on vielä kolmas piiri, kuun piiri. Denderan tähtitaivaalla kuunkierron alkupiste Seulaset on merkitty täysikuuna eli ympyränä, jonka sisällä on Ištar-hahmo. Eräs tärkeä tämän kirjan oivallus on nähdä uusikuun ja täydenkuun personoituvan hyvin erilaisina. Myöhemmin Saamelaista shamaanirumpua tarkastellessamme (kuva 55, s. 278) näemme, miten kuu vaeltaa uutena kuuna alisessa maailmassa ja täytenä kuuna ylisessä maailmassa. Maaäiti näin uudistaa maan kuun ollessa uutena kuuna. Ylisen tähtien loisto ja värinä vavisuttavat eniten täydenkuun aikaan. Kun puhutaan Isä-kuusta, tarkoitetaan juuri täysikuuta hallitsemassa tähtitaivasta. Uusikuu sen sijaan uudistaa maan elämän ollen personoituma maaäidistä. Keskistä maailmaa hallitsi sen sijaan puolikuu eli kuuukko. Kuun etenemistä seurattiin sen liikkuessa tähtitaivaan eläinradan merkistä toiseen, mutta kuun vaellukset tapahtuivat myös alisen, keskisen ja ylisen maailman välillä. Voimme ajatella, että kalevalaisilla oli myös instrumentteja tähtitaivaan tutkimiseen. Saksassa läheltä Nebran kaupunkia on löydetty noin 3600 vuotta vanha kiekko tai levy. Nebran levy on pronssityöstön perusteella nykyisen Tanskan kulttuurialueen seppien tuotantoa. Tässä kiekossa on tunnistettavissa alinen, keskinen ja ylinen maailma. Suosikkitulkinnan mukaan levyä on käytetty astronomisten havaintojen apuvälineenä. Keskellä vasemmalla on täysikuu. Tätä on väitetty auringoksi, mutta oikealla oleva kuunsirppi

19 KALEVALAN TÄHTIMAAILMA 31 osoittaisi tällöin poispäin auringosta. Myöhemmin luvun 12 shamaanirummussa (kuva 55) uusikuu on samoin kääntyneenä kohti täysikuuta. Täysikuun ja uudenkuun välillä keskellä ylhäällä ovat seitsentähtiset Plejadit eli Seulaset. Reunojen kaarilla määritetään auringon ääripaikat löytöalueen leveysasteella (Mittelberg). 82 asteen kaari oikealla osoittaa alueen, jossa aurinko nousee idästä talvi- ja kesäpäivänseisauksen välillä. Näitä auringonnousuaikoja oli paras tutkia uudenkuun aikaan. Nebran sivukaaret ovat näin aamunkajon ja iltaruskon symboleja. Alareunan venekaarta on ehdotettu sateenkaareksi tai veneeksi, joka kuljettaa auringon aamun idästä illan länteen. Uusikuu kuvaa alista maailmaa ja täysikuu ylistä maailmaa. Kiekkoa näin tulkittaessa oikealla on uudenkuun hallitsema alinen maailma. Keskellä on keskinen maailma kuueläinradan Seulasineen. Vasemmalla on täydenkuun ylinen maailma ja sen vasemmalla puolella on seitsentähtinen Otava. Levyn uloimmalla reunalla on 39 pistettä. Martin Doutré väittää 39 reikää sisältävästä kiekosta, jonka läpimitta on 1 kreikkalainen jalka (12,6 tuumaa eli 32 cm), että jalan ja tuuman mitat ovat olleet mittayksikkönä tuhansia vuosia. Kiekon läpimitta 12,6 tuumaa antaa kiekon ympyrän pituudeksi 39,6 tuumaa, mikä selittää 39 reikää. Tämä puolestaan vastaa 36:ta 1,1 tuuman levyistä aluetta. Martin Doutrén mukaan kiekon piiri kuvaa 360 asteen ympyrää, jota voitiin käyttää merenkulkuun. 22 Voimme palata takaisin Kalevalan tekstiin. Näimme jo Väinämöisen Orionina ja Joukahaisen Jousimiehenä. Lemminkäinen tulivaunuineen lienee oikukas Venus sekä aamu- että iltatähtenä. Mukana on vielä taivaan takoja Otava Ilmarinen, mutta senhän kaikki tuntevat. Elias Lönnrot liittää Kalevalan alkurunossa runot lauluiksi tähtitaivaasta. Kalevalan ensimmäinen luku kertoo (runo 1, säkeet 30 59). Lyökäämme käsi kätehen, sormet sormien lomahan, lauloaksemme hyviä, parahia pannaksemme, kuulla noien kultaisien, tietä mielitehtoisien, nuorisossa nousevassa, kansassa kasuavassa: noita saamia sanoja, virsiä virittämiä vyöltä vanhan Väinämöisen, alta ahjon Ilmarisen, päästä kalvan Kaukomielen, Joukahaisen jousen tiestä, Pohjan peltojen periltä, Kalevalan kankahilta. Niit ennen isoni lauloi kirvesvartta vuollessansa; niitä äitini opetti väätessänsä värttinätä. Voimme heti nähdä viittaukset tähtitaivaaseen: Vyöltä Orionin, alta ahjon Otavan, Jousimiehen jousen tie.

20 32 KALEVALA MATKAOPAS TÄHTIIN vyöltä vanhan Väinämöisen (Orionin vyö) alta ahjon Ilmarisen (Otava) päästä kalvan Kaukomielen (Ajomies Capella) Joukahaisen jousen tiestä (Joutsen, Linnunradan kaari) Pohjan peltojen periltä (Eteläinen tähtitaivas ) Kalevalan kankahilta (Kalevalan eläinrata) Näistä kaikista saadaan äidin laatima värttinä, joka on vaskena pivossa, kämmenellä, ja samalla eräs sammon tekovälineistä ja aurinkorattaan puola. Värttinän katketessa myös elämänlanka on poikki ja näin sampokin vanhenee. Lönnrot jatkaa: Vanheni sanoihin sampo (aurinko) katoi Louhi luottehisin (kuu/lohikäärme) virsihin Vipunen kuoli (maa) Lemminkäinen leikkilöihin (Venus) Kalevalaisrunojen ikää on arvioitu myös luonnonkuvausten mukaan. Saarelaisrunot, kuten Ahdin ja Kyllikin runo, Kaukamoisen virsi ja Kilpakosintaruno, olisivat näin nuorempaa perua. Saarelaisrunot sisältävät lukuisia merellisiä kuvauksia. Ahti asuu saarella, Kaukamoinen purjehtii merentakaiseen saareen surmatyönsä jälkeen. Saarelaisrunot voitaisiin Matti Kuusen mukaan ajatella ajoittuvan Lounais-Suomen ja Saarenmaan esihistoriallisten yhteyksien pohjalle. Mutta kansanrunouden tutkija Eliel Aspelin saattaa jo Lönnrotin aikalaisena vuonna 1882 todeta, että: Saari sijaitsee Aspelinin mukaan merenä kuvatun tähtitaivaan ulapoilla. Saaret näkyvät myös aamunkoissa eli tähtien ilmestyessä kaakosta taivaalle: Kyll on meillä niitä koissa, kun jumala saattais Saaren maalle. Aspelin yhdistää saaren nimenomaan Päivölään, jota valaisee aamunkajo. Saaret ovat näin taivaan ulapalla, joista Pienen Karhun tähdistö muodosti aivan oman liikkumattoman saarensa. Taivaanmeressä uiskentelee ahven, lohi, hauki ja siika. Tähdistöt ovat kalanpyydyksiä. Alkuperäisissä runoissa Lemminkäisen sijalla on Ahti Saarelainen. Ahtosana kuvaa yleisesti kalapyydyksiä, joista tunnetuin on lohipyydys Otava. Merten valtiaan, Ahdin, tausta on hyvinkin kaukana ihmiskunnan historiassa. Kaukainen Ahdin valtakunnan saari saattoi olla muinainen Atlantion, vaikka tämä onkin kielellistä leikkiä. Kreikkalaisen mytologian mukaan Atlantion valloitti suurimman osan asuttua maata, erityisesti alueet lännessä ja pohjoisessa. 24 Meri oli heidän mukaansa nimeltään Atikos okeanos. Näin Ahti, muinaissuomalainen meren jumala ja kalastamisen valtija, hallitsee taivaankin valtameriä ja niiden syvyyksien aarteita. Tästä syntyy Ahdin poika, Väinämöinen, veen emonen. Saarissa on myös kyliä, joita mainitaan kymmenen. Luvussa kahdeksan palataan taivaan ruorirattaan kymmeneen tähdistöön. Kymmenennessä kylässä asuu ilman impi rukka. Kymmenes kylä saaressa on Otava, joka on viimeinen tähdistö ennen aamunkoiton Leijonaa, ennen kuuta tai aamun kukkoa. Lukuisat toisinnot esittävät Saarta ja Päivölää samaksi paikkakunnaksi niin esimerkiksi kerrotaan yleisesti, että se savu, joka ilmaisee oluenpanon häitä varten, nousee Saarelta: Savu Saarella palaapi, tuli niemen tutkamessa. 23

21 KALEVALAN TÄHTIMAAILMA 33 Siitä Lieto Lemminkäinen käveli kyliä myöten saaren impien ilossa, kassapäien kauneussa. Kunnepäin on päätä käänti, siinä suuta suihkatahan, kunne kättänsä ojenti, siinä kättä käpsätähän. Kävi öillä öitsimässä, pime illä pilkkoisilla. Ei ollut sitä kyleä, kuss ei kymmenen taloa, eik ollut sitä taloa, kuss ei kymmenen tytärtä, eikäpä sitä tytärtä, ei sitä emosen lasta, kunk ei vierehen venynyt, käsivartta vaivutellut. Tuhat tunsi morsianta, sa an leskiä lepäsi. Kaht ei ollut kymmenessä, kolmea koko sa assa piikoa pitämätöintä, leskeä lepäämätöintä. Niinpä lieto Lemminkäinen eleä nutustelevi koko kolmisen keseä saaren suurissa kylissä; ihastutti saaren immet, kaikki lesketki lepytti. Jäi yksi lepyttämättä, yksi vanha impi rukka. Se on päässä pitkän niemen, kymmenennessä kylässä. Jo oli matka mielessänsä lähteä omille maille. Tuli vanha impi rukka, itse noin sanoiksi virkki: Kauko rukka, miesi kaunis! Kun et muistane minua, annan täältä mennessäsi juosta purtesi kivehen. Ei kuullut kukotta nousta, kanan lapsetta karata senki impyen ilohon, naisen raukan naurantahan. Niin päivänä muutamana, iltana moniahana laati liiton noustaksensa ennen kuuta, kukkoaki. Olemme tietysti tottuneet tavallisempaan seikkailutarinaan Lemminkäisen ja Kyllikin suhteesta. Kalevalan sanojen merkityksestä kirjoittanut Aimo Turunen kuvaa Ahdin ja Kyllikin yhteiseloa: 25 Ahti Saarelainen ja hänen nuorikkonsa Kyllikki vannovat valan, jossa juhlallisesti lupaavat luopua aikaisemman elämänsä hallitsevista mieliteoista: Ahti sotaisista retkistä ja Kyllikki kylän neitojen iloisesta seurasta. Seuraa jännittynyt hiljaiselon kausi, jolloin Ahdin pursi valitaan: Ei Ahti sotia souda, muut purret sotaa käyvät ja enemmän rahaa tuovat kuin kuningas kuutena vuonna, seppä seitsemänä kesänä! Kun Kyllikki ahdin kalastusmatkan aikana rikkoo valansa ja menee kylän neitojen kisoihin, mikään ei voi pidättää Ahtia varustautumasta sotaretkelle. Luvussa kahdeksan taivaan tähdistöjen ruorirattaassa kymmenes kylä on Otava, mutta tässä kyseessä lienee yhdeksäs tähdistö Louhi, joka saa pilviveneen ajamaan kiveen. Talvipäivänseisauksen aikana päivät pitenevät aluksi hyvin hitaasti vain muutamia minuutteja päivässä ja pilvivene on pysähdyksissä. Kalevalan sisältö Kalevalan hahmojen vastaavuudet tähdistöissä on lueteltu liitteessä sivulla 299. Kalevalan kertomukset ovat vahvasti sidoksissa eri vuodenaikojen ja taivaankannen riitteihin, mitä on tutkimuksessa varsin vaillinaisesti tarkasteltu. Kristinuskon aikaan Jeesuksen syntymäpäiväksi määrättiin , kun Konstantinus Suuri oli kohottanut kristinuskon Rooman valtakunnan valtionuskonnoksi. Tämä päivä oli aikaisemmin ollut talvipäivän seisauksen kunniaksi auringon juhlapäivä. Talvipäivänseisauksen Sammon ryöstössä ollaan jo hakemassa uutta aurinkoa

22 34 KALEVALA MATKAOPAS TÄHTIIN uudeksi vuodeksi. Tästä alkoi kalevalainen uusi vuosi ja sen neljä neljännestä. Sanotaan: Kahiksi häitä pietäh: kerta männessä mieholah, toini hautah pannessa. 26 Kekri ja joulu ja häät ovat juhlat, joita kaikkia kutsuttiin häiksi. Kalevalan runojen järjestys, joka noudattaa luonnon kiertoa ja eri vuodenaikojen riittejä voidaan asettaa seuraavaksi: 1 Kekri-juhlien karjanhoitovuoden päätös = Sammon ryöstö ja talvipäivän seisauksen pilvivene 2 Iso tammi pystyssä = talven taittuminen 3 Kilpalaulanta = Joukahaisen ja Väinämöisen kohtaaminen 4 Raudan synty 5 Maailman luominen, muniminen = Kalevalan 12 pojan ja planeettojen luominen 6 Sammon luonti ja kultaneidon taonta = uusi kevät 7 Ison sonnin surma 8 Lemminkäisen matka Päivölään 9 Karhun syntyminen heinäkuun juhla, Marjatta-runo 10 Iso tammi kaatuu loppukesällä maan antimiksi 11 Hiiden hirven hiihdäntä Linnunradan hiihtoladulla 12 Lemminkäinen Pohjantähden saarella Vuoden aloittavat kekrijuhlat, jotka olivat kaukaisina aikoina likellä talvipäivänseisausta eivätkä marraskuun alussa. Aurinko kulki Skorpionin ja Jousimiehen tähdistöjen puoleisen pään Linnunrataa ja koitti Sammon ryöstön aika uudeksi päiväksi ja vuodeksi. Kekrinä laulettiin Ison tammen Linnunradan laulua. Kekrin viettoaika oli sittemmin uusikuu 1. marraskuuta. Martti Haavion mukaan juhlan tarkoitus oli karjan menestyksen edistäminen. 27 Aikaisemmin syksyllä vietettiin myös maanviljelysvuoden kekriä, jossa juhlittiin sadonkorjuun päättäjäisiä. Linnunradan häntä tai Ison tammen tyvi on pohjoiseen päin tätä aikaisemmin keskiyöllä elokuussa: Hämehessä härkä syntyi etelässä, kun häntä vielä torkku Torniossa. Tätä Linnunradan härkää ja sen pisintä Perseus-tähdistöä pitkin pääskyset lentävät elokuussa valmistautuessaan muuttoon etelään ja kerääntyessään parviin hyville ruokailu- ja yöpymispaikoille. Sammon ryöstössä ollaan keskitalven juhlassa. Talvipäivänseisaus oli merkittävä juhlan aihe, kun päivä vihdoin pitenee. Pilvivene Otava matkaa yliseen päästämään päivän. Tätä ajanjaksoa seuraa sydäntalvi, tammikuu, Ison tammen Linnunradan loisto taivaalla. Tyvenään Tammella ovat kaksi haaraa, Skorpionin ja Jousimiehen tähdistöt. Latvuksena ovat eteläisen taivaan kirkkaat tähdistöt Härästä Leijonaan. Pakkanen ei kuitenkaan vielä pakene, vaikka kevät on jo koittamassa maaliskuussa. Kilpalaulannassa Linnunradan Joutsen eli Joukahainen lauletaan lopulta suohon eli järviin ja meriin. Joukahainen edustaa mennyttä talvea. Väinämöinen on kesän herra ja voittaa lopulta kilpalaulannan, vaikka putoaakin Otava-vankkurin ohjaksista alas Orioniksi Joukahaisen ampumana. Väinämöinen, sekä eläinradan hallitsija, Orion, että Pohjannaula, ja Joukahainen, Joutsen-Isis, käyvät kilpaa herruudesta, jonka kesällä voittaa Väinämöinen ja talvella Joukahainen. Suomessa ja Ruotsissa oli vielä keskiajalla traditio, jossa talven herra ja kesän herra ottavat mittaa toisistaan. Suomen Kansan Vanhojen Runojen kokoelmia tarkasteltaessa on helppo päätellä, että

23 KALEVALAN TÄHTIMAAILMA 35 kilpalaulantarunot on laulettu ennen maailman synty -runoja. Tähän ovat päätyneet myös tutkijat, vaikka Kalevalassa järjestys onkin päinvastainen. Kansanrunouden tutkijan ja nimimerkillä P. Mustapää runoilleen Martti Haavion nelijaottelussakin ensi vaiheessa on kilpalaulanta ja toisessa vaiheessa maailman syntyrunot. Kilpalaulantaruno on näin myös kosmologinen kuvaus, johon Kalevalaan taltioitu versio hyvin antaa tilaa. Väinämöinen isä Jumalana, hyvän edustajana, ja Joukahainen mitättömänä tietäjänä ja pahana on varsin mustavalkoinen typistys. Sammon taonta keväällä herättää luonnon huhtikuussa. Luomiskertomus toteutuu omalla tavallaan joka keväänä. Jäiden lähtö järvistä vapauttaa lopulta sammon energian, joka talvella on kätketty järvien ja merien syvyyksiin. Vastaavasti antiikin Rooman taruissa keväällä Cereksen (kreikan Demeter) tyttären Proserpinan (kreikan Persephones) vapautuminen Manalan joesta Eridanus-virrasta loi maan vihannan, kuten sampo toi kevään suomalaisille. Iso härkä surmataan toukokuussa eli kun Aurinko kulkee eläinradan Härän ja Kaksosten puolta. Taivaallisella jättiläissonnilla oli päänään Härän tähdistö. Tällä Härän aikakaudella noin ekr. taivaan jumala luovutti jättiläissonnin Ištarille, jotta se kukistaisi tämän vihaaman tarunomaisen Gilgames sankarin (Orion). Ystävykset Gilgames ja Enkidu kuitenkin surmaavat jättiläissonnin. Suomalaisessa runossa eläinradan Antiikin Rooman Mithra vastannee Venus/Ištaria, jolla on päässään Otavan hattu. Kalevalassa Härän iskijänä on ehkäpä Ukko apunaan kaukomieli Lemminkäinen, jotka surmaavat Otavan avulla Ison sonnin raiteiltaan. Vaassilassa sanotaan: Hioin viidellä vironkivellä, kuudella kovasimella. 28 Sammon ryöstössä Ištaria vastaava hahmo on siis Lemminkäinen tai yön tytti (Venus) apunaan Otavan pilvivene ja iskijänä on Ukko. Iso härkä kuitenkin pakenee iskijäänsä molemmissa tapauksissa. Arhippa Perttunen lauloi: 29 Hämehessä härkä synty, sonni Suomessa sikesi, häntä torkku Torneossa, pää keikku Kemijoella. Päivän lenti pääskylintu härän sarvien väliä, kuukauden orava juoksi härän selkäluuta myöten, sekä selkä että häntä. Tuotu ukko iskemäh, Virokannas viilemäh, Palvanen pitelemäh; härkä päänsä häilähytti, mustat silmänsä mulisti, Ukko kuuseh kavahti, Palvanen pajuille pääsi, Virokannas vitsasille. virren laulajalle, saparo sanan sepille, kuulla noien kultaseni, tietä mielitehtoseni.