Leimikon koepuiden pystymittauksen tarkkuudesta

Transkriptio

1 METSÄ TEHON TIEDOTUS 273 METSÄTEHO REPORT SÄILYTYS, 10 Leimikon koepuiden pystymittauksen tarkkuudesta ON THE ACCURACY OF MEASURING STANDING SAMPLE TREES IN A MARKED STAND ARNO TUOVINEN HELSINKI 1968

2

3 Metsätehon tiedotus - Metsäteho Report 273 METSÄTEHO Suomen Puunjalostusteollisuuden Keskusliiton metsätyöntutkimusosasto Forest Work study Secti::m of the Central Association of Finnish Woodworking Industries L E I M I K 0 N K 0 E P U I D E N P Y S T Y M I T T A U K S E N T A R K K U U D E S T A On The Accuracy nf Measuring Standing Sample Trees In a Marked Stand Arno Tuovinen T i i v i s t e 1 m ä Metsäteho suoritti yhteistoiminnassa Pohjois-Karjalan metsänhoitolautakunnan ka~ssa Onk~on metsäkoululla syyskuussa 1967 k~esarjan, jossa 21 erillistä 3-4-henkistä mittausryhmää mittasi 95 mäntykoepuun rinnankorkeusläpimitan, pituuåen ja kapenemisen. Mittaajina toimivat valtaosalta Pnhjois-Karjalan eri metsänhoitoyhdistysten neuvojat. Rinnank~rkeusläpimitta mitattiin runko~n kiinnitetyn numer lapun suunnassa ja 130 cm:n mittakeppiä käyttäen mittasaksilla 2 cm:n luokissa. Pituus mitattiin erilaisilla mittareilla 1 m:n lu~kissa ja kapeneminen 1.3 m:n ja 6 m:n korkeuden läpimittojen erona 1 cm:n luokissa. Koemittausten jälkeen puut kaadettiin ja s~oritettiin tarkistusmittaus maassa. Runkojen keskikoko nli k-m/ ja rinnankorkeusläpimittojen vaihtelu 15 cm:stä 45 cm:iin. Pituus oli m ja kapeneminen cm.

4 - 2 - Rinnankorkeusläpimitan mittauksessa esiintyneiden virheiden vuoksi kuutio poikkesi 17 ryhmällä tarkistusmi ttauksesta alle 3 % ja neljällä ryhmällä %. Yleensä läpimitta mitattiin hieman liian pieneksi. Virheitä tuli kappalemäär äisesti eniten paksuissa puissa. Virheet aiheutuivat pääosiltaan erilaisesta mittasaksien sakaroiden puristusvoimasta ja rajatapausten lukemistarkkuudesta, joskin myös mittasaksien asennolla, rungcn epätasaisuudella ja mittauskorkeuden ja - suunnan pienillä vaihteluilla oli mittaustarkkuuteen cma osuutensa. Selvittämällä mittaajille heidän virheittensä suuruus ja suunta voidaan tarkkuutta kehittää. Pituuden mittauksessa virheet olivat pienemmät, vaikka kalusto ja tottumus sen käyttöön eivät olleet parhaat mahdolliset. Neljällätoista ryhmällä kuutiovirhe oli alle 2 %. Kapenemisen mittauksessa virheet olivat suurimmat. Yhdellätoista ryhmällä kapenemisen mittauksesta aiheutuva kuutiovirhe jäi kuitenkin alle 2 %:n ja lopuillakin se oli alle 8 %. Todettiin, että vähän kapenevat puut mitattiin liian paljon kapeneviksi ja voimakkaasti kapenevat liian vähän kapeneviksi. Kapenemisen mittauskalustoa pitäisi kehittää. Pystymittauksen kokonaiskuutiovirhe pysyi kahta ryhmää lukuun ottamatta 5 %:n rajcissa. Yhdeksällä ryhmällä ero oli alle 2 %. Keskimääräinen ero oli 2.9 %. Mittausryhmien asianmukaisella tarkistuskoulutuksella mittausvirheet saadaan pysymään pieninä ja tulokset luotettavina. On kuitenkin pidettävä mielessä, että leimikon koepuiden pystymittauksen tarkkuus ei yksinään eikä edes ratkaisevasti määrää koko pystymittaustoimituksen tarkkuutta ja käyttökelpoisuutta.

5 - 3 - Pystymittausta voidaan leimikoissa käyttää mm. seuraaviin tarkoituksiin: - leimikon arviointiin kaupantekoa varten, - haklmun ja metsäkuljetuksen palkkaperusteiden määrittämiseen, - osakkaille kuuluvan puuosuuden määrittämiseen jaettaessa yhteisesti myyty ja mitattu puuerä osakkaiden kesken, luovutusmittauksen perustaksi. Viimeksi mainittu käyttötarkoitus voi tulla kysymykseen lähinnä pystykaupoissa ja silloin, kun ostaja ja myyjä pääsevät asiasta sopimukseen. Pystypuiden mittausta ei mainittane uudessa mittauslaissa eikä mittaussäännössäkään, koska pystymetsä luetaan kiinteäksi omaisuudeksi. Sen sijaan runkojen kuutiointi mainittaneen uudessa mittaussäännössä. Pystymittauksen kuten kaikkien muiden mittaus- ja arvioimistoimitusten käyttöön liittyy virheitä. Pystymittauksen virhelähteistä ovat tärkeimpiä seuraavat. - Vaikeus saada oikea poikkileikkauspinta-ala etenkin yhtä läpimitan mittausta käyttäen rungon poikkileikkauksen epäsäännöllisyyden takia. Vaikeus saada koepuut edustamaan riittävän tarkasti rinnankorkeuden läpimittaluokkia. - Käytettävissä olevista kuutioimistaulukoista I l v e s s a 1 o n pys typuiden kuutioimistaulukot antavat vain likimääräistuloksen, josta ei ole poistettu metsään jäävää latvaa ja joka ei ota riittävästi huomioon kannon korkeuden vaihteluita. T i i h o s e n tavaralajeittaiset, kuusta ja mäntyä koskevat vastaavat taulukot ovat näissä suhteissa täydellisemmät, mutta eivät sisällä suurimpia rinnankorkeusläpimittaluokkia eivätkä anna rungcittaista k-~-määrää ilman muuntamisia ja yhteenlaskuja. - Hakkuumiehen kaatamien leimaamattomien runkojen lukumäärä ja kuutio voivat nousta pientä puuta sisältävissä leimikoissa suuriksi.

6 - 4 - Pystymittauksen jälkeinen kasvu joudutaan arvioimaan. - Mittaustulos riippuu verraten paljon mittauskaluston laadusta ja käyttötavasta sekä mittaajien henkilökohtaisista ominaisuuksista. T u t k i m u s a i n e i s t o Edellä mainituista pystymittauksen virhelähteistä otettiin Metsätehon vuonna 1967 suorittamissa kokeiluissa erikoiskohteeksi mittaustuloksen vaihtelu eri henkilöiden suorittaessa mittauksen. Puun poikkileikkauksen epäsäännöllisyyden vaikutus pyrittiin eliminoimaan tuloksista, samoin rinnankorkeusläpimitan mittauskorkeuden vaihtelu. Kokeilu suoritettiin syyskuussa 1967 Onkamon metsäkoululla yhteistoiminnassa Pohjois-Karjalan metsänhoitolautakunnan ja Onkamon metsäkoulun kanssa. Paljaaksihakkausalalla sijaitsevia koepuita oli yhteensä 95 mäntyä. Puut numeroitiin kiinnittämällä numerolappu puuhun m:n korkeudelle. Kustakin puusta suoritettiin seuraavat mittaukset. - Rinnankorkeusläpimitta 130 cm ylimmän kaatoa haittaavan juurenniskan yläpuolelta kahden cm:n luokissa (esim. 15 cm= cm) ja kapenemista varten yhden cm:n luokissa. Kullakin mittaajalla oli yhtä poikkeusta lukuun ottamatta 130 cm:n mittakeppi oikean mittauskorkeuden varmistamiseksi. Mittaussuunta oli määrätty siten, että numerolappu jäi keskelle mi-:tasaksie_l sakaroiden väliin. Mittaukseen käytet- ( tiin metsäkoulun mittasaksia, joissa oli cm-jaotus. Kapeneminen mitattiin yhden cm :n tasaa-r:1.r:..n luokitteluun pyrkien rinnankorkeusläpimitan ja 6 m:n korkeudelta mitatun läpimitan erona. Latvakaulainten ja niiden varsien laatu vaihteli. Ennen mittausta tarkistettiin kunkin kaulaimen asteikko. - Puun pituus mitattiin yhden metrin tasaavaa luokittelua käyttäen erilaisilla mittareilla (Blume-Leissilla, Suunnolla ym.). Mittaajina toimivat etupäässä Pohjois-Karjalan metsänhoitoyhdistysten neuvojat, jotka ovat metsäteknikoita, sekä osaksi metsätalouskurssin oppilaat. Mittaus suoritettiin kolmena eri päivänä syyskuussa 1967 metsäkoulussa j ärjest ettyjen kurssien osana.

7 - 5 - Piirros 1. Koeaineiston (95 mänr.~) rinnankorkeusläpimitan, pituude~ ja kapenemisen jakautuminen. Rungon kuorellinen keskikuutio k-m". Kapene- (rinnankorkeusläpimitan ja 6 m:n korminen, keudelta mitatun läpimitan erotus) cm :.' ~ :.... '.. '.. '... ' : : ; 3 : ll : :10 : 13 : 5 : 9 j 7 : 2 ~ - : - j 1 ;= 95 Kpl 3.o.2.6 ' :4:i '3.8:4.o : 4.7 ; 4. 8 :5.85~8 k~.- 1T7.0 : -~ ; ~ 9.0 : ~~~i :-.... ;_..... _:_.... ;... ~... :... :. :... -:-... L.. ~-... :... ~-.... ;..... ~.... :... ~..... ;..... ~..... :. :... ; ~... :. 0. {..;:. 0. ~ 0 ' :' ' ~... ~--. ' ~- ~ :... ~... -~ ~-... :.... ; o i.....-:... ~-...,_ '. '... '...,... ;..... ;... t ( T... ' ~ ,_. :... :. ; : :.. :... :.... :... i O..: :. : 0 :. 0 :. 0 : :. : ; o,: :o [.-... :... ~ ~ :.....;... T..... :. ; r o.r.o ~.rt.: ~b~= _:.T..;.! ~-.. ~=..... L I å :;. : ~: =.... :.. : j.. C:..:... f... ~ ;... :...:.....:.... -~ :...:... ~-.....;_.'.. '...;, '...:... -~... :... -~-.....:.... :...)...:... ~... )......,...?...:...: Rinnankorkeusläpimi-:. ta. cm Pituus, m : 11 : : : 7 : 2 ~ - 1 := 95 Kpl... - ~--~~7.~o. :~ -~~7 ~ ~m. ~3)_.~.- ~21~-~2~~~?:~~~~>--~... ~.. ~ ~ -D: ~~i-...,....: ~-.. ; :... ;... ~-... :... ~ ; I. ;. o ; ~ :. ~...:....;,... : ~...;...;... ;,... : : "'' ;....:..... : : : ~ !... :;... :.... :. ;. --~... -~-... ~ ~---. :... ~...: : ~ -.. l... -~--....:.... j..,, :.... -~ ;... -~...:.; ~...:..:... "''':''"'"'''~"' _:_.o.:.. ~ ~ : _0 _~ ~. o : ~... ~.. L... i. = 21 ;o - o,...:.... : :. o.,. o. o :... : ;. ~ 0... :. ;... ~ -~ 0 : i... :... ;.,. 19.o. ooooi oooo:o... ; 0 00 '!" ~ o.. ~... '. '... i : ~ :... t.. : "':".. ( : o ; : t" ""7"...:. 0 ' '. ~... -~...,;... ~ ;... ~..... : olo o Rinnankorkeusläpimi~ta, cm

8 - 6 - Kokeiden päätyttyä metsäteknikko S t u r e L a m p e n Metsätehosta mittasi kaadetuista puista tarkkuuskaulaimella ja mittanauhalla mahdollisimman tarkat vastaavat mitat. Aineistoa kuvaavat läpimitta-, kapenemis- ja pituustiedot on esitetty piirroksessa 1 (s. 5). Koepuiden yhteiseksi kuutiomääräksi saatiin k-~ ja rungon keskikuutieksi k-m3. Rinnankorkeusläpimitat olivat cm, pituus oli m ja kapeneminen cm. Koepuut mittasi kaikkiaan 24 ryhmää. Näistä jouduttiin aineistoa käsiteltäessä hylkäämään tietojen puutteellisuuden vuoksi kolmen ryhmän tulokset. Aineistoa käsiteltäessä on kaadon jälkeistä mittausta pidetty vertailupohjana. Kuutioinnissa on käytetty I 1 v e s s a 1 o n pystypuiden kuutiointitaulukoita ja eri mittausryhmien osamittausten tarkkuutta kuvattaessa yksityisen luokkaheiton keskimääräistä vaikutusta kuutiomäärään kerrottuna + ja - -suuntaisten luokkaheittojen erolla. ~åin menetellen on voitu tarkastella likimääräisesti kunkin osamittauksen (rinnankorkeusläpimitan, pituuden riippumatta. ja kapenemisen) virheiden vaikutusta toisista nsamittauksista Luokkaheitolla tarkoitetaan tässä viereiseen, joko ylempään tai alempaan, luokkaan siirtymistä. R i n n a n k o r k e u s 1 ä p i m i t a n mittaus Kokeilussa todettiin, että joko liian suureen tai liian pieneen läpimittaluokkaan vietyjä rinnankorkeusläpimittoja oli kaikilla mittausryhmillä paljon. Kaikki 21 ryhmää mukaan laskien tuli liian suuria läpimittaluokkia 10.3% ja liian pieniä läpimittaluokkia 11.8 %kaikista mittauksista. Näin ollen virheellisiä läpimittoja saatiin 22.1% ja tarkistusmittauksen mukaisia 77-9 %. Virheellisten mittojen osuus kasvoi tässä aineistossa melko selvästi rinnankorkeusläpimi tan suuretessa. Kuutiomääräinen ero jäi kuitenkin paljon pienemmäksi, sillä pienissä läpimittaluokissa luokkaheitto vaikuttaa kuutiomäärään suhteellisesti voimakkaammin kuin suurissa läpimittaluokissa. Tässä aineistossa ilmennyt virheellisten mittausten osuuden kasvu läpimitan

9 - 7 - suuretessa voi olla satunnainen, joskin se on melko todenmukaiselta vaikuttava. Niinpä paksuissa puissa kaarna on epätasaista ja mittasaksien hiukankin vaakatasosta p8ikkeava asento aiheuttaa helposti liian suuren mittaustuloksen. T i r e n (1929)x) on kuitenkin päätynyt siihen, että kuutiomääräinen poikkeama laskee rinnankorkeusläpimitan kasvaessa. Erisuuntaisten luokkaheittojen erotus, joka kuvaa mittaustarkkuutta paremmin kuin virheellisten mittausten kokonaismäärä, eli seitsemällätoista ryhmällä alle 15 %. Yksityisen luokkaheiton vaikutukseksi kuutiomäärään määritettiin tässä aineistossa keskimäärin 20 %. Liian suureen läpimittaluokkaan siirroissa vaikutus C'n suurempikin, mutta liian pieneen luokkaan heitoissa keskimäärin alle 20 %. Tätä keskiarvolukua ja kunkin ryhmän erisuuntaisten luokkaheittojen erotusta hyväksi käyttäen on saatu esiin rinnankorkeusläpimitan mittauksen likimääräiset kuutioerot tarkistusmittauksen tulokseen verrattuina (piirros 2). Seitsemässätoista tapauksessa ero on ollut alle 3% Tulosta arvnsteltaessa on pidettävä mielessä, etteivät mittaajat olleet etukäteen tietoisia mittausvirheittensä suunnasta ja suuruudesta. Mittausvirheitä ovat olleet omiaan suurentamaan myös monet muut seikat. ja neljässä tapauksessa %. Liian pienen kuutiomäärän on saanut yksitoista ryhmää, liian suuren yhdeksän ja yksi ryhmä on päätynyt tasatulokseen. Mittaussuunta ei ollut niin tarkoin määrätty, etteikö pienoista suunnan vaihtelua ja siten rungon muodon vaikutusta olisi päässyt syntymään. Vaikutus on ollut kuitenkin vähäinen, sillä tarkan mittauksen yhteydessä otettiin myös ristikkäismitta, ja sen avulla saatu pohjapinta-ala li vain 0.3 % pienempi kuin numerolappujen suunnassa saatu. Yleensä läpimitan mittauksessa on suuremmat edellytykset saada liian suuri kuin liian pieni läpimitta, sillä mittasaksien vino asento suurentaa aina läpimittaa. Samoin kuoressa clevat k0tourr.at ovat omiaan suurentamaan mittaustulosta. Tässä kokeilussa suunta oli kuitenkin toinen, sillä liian pieneen luokkaan heittoja eli enemmän kuin päinvastaisia. On ilmeistä, että ns. tarkan mitan suorittaja on henkilokohtaisilta cminaisuuksiltaan ollut enemmän lisäävää tyyppiä kuin koehenkilöstön pääosa. ~åin usx) Lars Tirem. ttbe,r Grundflächenberechnung und ihre Genauigkeit. Medde landen från Statens SkcgsförsoKsanstal t. Häfte 25. Stockholm 1929.

10 - 8 - Pi i rros 2 Mi ttausryhmiä, k s.o 6.0 D 1 _ 3-mit tauksen likimäär äinen kuutioero, % koisi asian olevan sitäkin suur emmalla syyllä, koska mittausten aikana puista irtosi hiukan kaarnanhelpeitä ennen viimeisenä suoritettua ns. tarkkaa mittaa. Mittaajan henkilbkohtaiset ominaisuudet, joista ehkä tärkein on saksien sakaroiden painamisvoima raja~apausten ylös- tai alaspäin lukemisen lisäksi, muuttavat hyvin helposti läpimitan ainakin yhden tai kahden millimetrin verran liian suureksi tai liian pieneksi. Yhden millimetrin systemaattinen henkilbkohtainen virhe lisää luokkaheittoja kahden cm:n luokituksessa 5 % ja kahden mm:n virhe 10 %. Vaatuissa korkeintaan 50 cm :n mittakaulaimissa virhe saa olla sakaroiden kärkien kohdalla 3 mm ja suuremmissa kaulaimissa 6 mm. Muissa selvityksissä saatu henkilbkohtaisen läpimittavirheen suuruus on ollut % (TIREN 1929). Saman lähteen mukaan on saatu kevyesti painettaessa 1.69% liian suuri ja voimakkaasti painettaessa 1.69% liian pieni pohjapinta-ala. Kuutiovirheen pysymistä pääosalta alle 3 %:n suuruisena ei edellä olevan valossa voida pitää mitenkään kohtuuttomana. Virhelähteitä selostavalla ja toistuvia tarkistuksia sisältävällä koulutuksella tarkkuus saadaan paranemaan ja rinnankorkeusläpimitan mittaus luotettavaksi.

11 - 9 - P i t u u d e n m i t t a u s Pituuden mittauksessa koeolosuhteet olivat suhteellisesti heikommat kuin rinnankorkeusläpimitan mittauksessa. Toisten ryhmien samanaikainen toiminta häiritsi erityisesti pituuden mittausta ja lisäksi mittauskalusto oli vaihtelevaa. Vaikka mittaajat saivat yleensä käyttää niitä mittareita, joihin he olivat eniten tottuneet, eivät he kuit enkaan voineet tarkistaa ennen koetta oman mittauksensa tarkkuutta ja suuntaa. Kuuti0määri ssä ilmaistut virheet (piirros 3) olivat pääosalla ryhmistä selvä~ti pienemmät kuin rinnankorkeusläpimitan mittauksessa, sillä neljällätoista ryhmällä eli 2/3:lla virhe oli alle 2 %. Yhden metrin suuruisen pituusluokan heiton arvioitiin tässä aineistossa vaikuttavan keskimäärin 3.5 % kuutiomäärään. Blume-Leiss-korkeusmittaria käyttäneet r yhmät menestyivät tässä kokeessa tasaisimmin. Kokeen perusteella ei erilaisia korkeusmittareita tietenkään voi asettaa mihinkään arvojärjestykseen. Todettiin, että millä tahansa mittarilla on mahdollista saavuttaa tarkkoja tuloksia. Ns. optisilla Piirros 3 Mittausryhmiä, kpl 5 4 Suunta Blume-Leiss Christen, Lönnrot ('. : :: ,() 4.0 Pituuden mittauksen likimääräinen kuutiovirhe, % 5.0

12 korkeusmittarei l a (Blume-Leissilla, Suunnalla) työskentely on vaivatonta, koska apumiehen ei tarvitse pitää mittatankoa koko mittauksen ajan ylhäällä. Kuusikassa mittatangon pään näkeminen on mittaajalle vaikeaa. Kuutievirheet olivat tässä kokeessa yleensä - -suuntaisia (kuutiomäärä liian pieni), sillä vain viidessä ryhmässä pituus saatiin liian suureksi. On ilmeistä, että tarkistusmittausten ja luotettavan välineistön avulla pituuden mittaus saadaan niin tarkaksi, ettei siinä esiintyvillä virheillä ele käytännöllistä merkitystä. K a p e n e m i s e n mittaus Kapenemisen mittaus on pystymittaukseen liittyvistä osatehtävistä vaivalleisin ja epävarmin. Kaikki koeryhmät yhdistäen saatiin tulokseksi (kapeneminen täysille senttimetreille): - kapeneminen cikea 36.6 % mittauksista II liian pieni (kuutio liian suuri) 34.2 II liian suuri ( II II II " pieni) II " Oikean kapenemisluokan saanti mittaustulokseksi riippui jonkin verran kapenemisen suuruudesta. Mitä voimakkaammin puu kapeni, sitä harvemmin sen kapeneminen kyettiin mittaamaan cikein (piirros 4). Paljon selvemmin tuli esille kuitenkin se,että jos kapeneminen oli vähäistä, mittaajat merkitsivät kapenemisen tuntuvasti tcdellista suuremmaksi. Jos taas kapeneminen oli voimakasta, mittaajat merkitsivät kapenemisen todellista pienemmäksi. Mittausryhmien kapenemisarvojen liikkumisvara oli siis vähäinen. Pyrittiin selvästi välttämään kapenemisen ääriarvoja. 0 Kun yhden kapenemisluokan (1 cm) heiton todettiin merkitsevän tässä aineistossa noin 7 %:n suuruista muutosta kuutiomäärässä,v itiin laskea yksift tyisten mittausryhmien kapenemisvirheistä aiheutuva likimääräinen kuuti - virhe (piirros 5). Yhdellätoista ryhmällä virhe oli alle 2% ja kymmenellä muulla 2 %:n ja 8 %:n välillä. Kuutinvirhe oli näin cllen kapenemisen mittauksessa suurempi kuin rinnankorkeusläpimitan ja pituuden mittauksessa. Virheen suuruus ei ele mitenkään cudoksuttava, jcs pidetään mielessä kape-

13 Piirros 4 Koeryhmien kapenemistulos: - liian pieni IU<d - t'ikea liian suuri ~~~ ~ Kap8neminen tarkan mitan mukaan, cm Mittausryhmiä, kpl 6 T'"'7'"""":..--., Piirros (' Kapenemisen mittauksen likimääräinen kuuticvirhe, %

14 nemismittauksen luonne. Kysymyksessähän on rinnankorkeusläpimitan ja 6 m:n korkeudelta mitatun läpimitan erotus. Kun eri miehet suorittivat molemmat mittaukset ja kun jo rinnankorkeusläpimitan mittauksessa on omat virhelähteensä, niin ei ole ihmettelemistä, että vähennettäessä rinnankorkeusläpimitasta melko suurelta etäisyydeltä suoritettuun silmävaraiseen arvioon pe rustuva 6 m:n läpimitta virhe tulee helposti suureksi. Voidaan ehkä sanoa, että pyrittäessä todella mittaamaan kapenemista mittauslaitteiden pitäisi olla toisentyyppisiä kuin nyt käytössä olevat. Voidaan ajatella käytettävän esimerkiksi sellaista tapaa, että mittakaulaimen sakarat asetetaan rinnank~rkeusläpimittaa vastaavalle leveydelle ja että 6 m:n korkeudelta arvioidaan kaulaimen sakaran ja rungon välisen tyhjän tilan leveys eli kapeneminen. Myöskään päinvastainen menettely eli 6 m:n läpimitan siirtäminen rinnankorkeudelle ja siinä tapahtuva kapenemisen arviointi ei liene käytännössä mahdotonta. Samoin voidaan ajatella käytettävän esimerkiksi prismadendrometriä mo lempien läpimittojen ja niiden erotuksen mittaamiseen. Naapuripuiden ja oksiston vuoksi laitteen käyttö on kuitenkin vaikeaa. P y s t y m i t t a u k s e n k o k o n a i s t u l o s Pystymittauksen lopputulos koostuu eri henkilöiden suorittamien osamittausten (rinnankorkeusläpimitan, pituuden ja kapenemisen) eri suuntiin käyvistä tuloksista, joiden likimääräisiä eroja jälkikäteen suoritettuun tarkistusmittaan verrattuina on edellä käsitelty. I l v e s s a l on pystypuiden kuutiotaulukoita ja tämän kokeilun luokkavälejä käyttäen saadut eri mittausryhmien kuutiet verrattuina tarkistusmittauksen kuutio0n on esitetty piirroksessa 6. Kahta ryhmää lukuun ottamatta kuutioero pysyi 5 %:n rajoissa. Yhdeksällä ryhmällä ero oli alle 2 %. Keskimääräinen poikkeama oli 2.9 %. Yksitoista ryhmää sai suuremman ja kymmenen pienemmän kuution kuin tarkistusmittauksessa. Tulosta voidaan pitää tyydyttävän hyvänä, kun otetaan huomioon mittaustilaisuuden luonne ja mittausvirheiden suunnan tarkistusmah-

15 Mittausryhmiä, kpl ~ ~1/~ r/% 1~ 1/ % Piirros 6 2 /;% ~ 1. /; II/; 1/1: ' 1 ~~~ Pystymittauksen kuutiovirhe, % dollisuuksien puuttuminen. Tulokset osoittavat, että pystymittauksen käyttö ja varsinkin kapenemisen mittaus edellyttää mittaajien kouluttamista tehtäväänsä.

16 On The Accuracy of Measuring llllllll!lllllllllllll!lllllllllllll!lll!l!l!l!l!lll!l!l Standing Sample Trees In R Marked Stand!l!l!lllll!t!tll!lll!lll!l!l!lll!lllll!lll!lll!l!l!lllll!l!l!lllllllllllllllll By Arno Tuovinen SUMMARY In September 1967, an experimental series was organised at Onkamo ranger school North Karelia, by Metsäteho in co-operation with the district forest ry board. In the experiment, 21 measuring teams of 3-4 men each measured the breast height diameter, height and taper of 95 sample pine trees. The majority of the measurers were advisers to various forest management associaticns in North Karelia. The breast height was measured by means of a 130 cm long measuring stick and the breast height diameter with a diameter calliper in 2 cm classes in the direction of a number affixed to the stem. The tree height was measured with various gauges in 1 m classes and the taper in 1 cm classes as the difference of diameters between the 1.3 m and 6 m heights. After the test measurements, the trees were felled and control measurements were made on the ground. The mean stem size was solid cu.m. and the range 0f the breast height diameters from 15 cm to 45 cm. The hei@1t was m and taper cm. 0 Because of errors in measuring the DBH, the volume ~ffered from the control measurement by under 3 per cent in 17 groups and by per cent in four groups. The error was usually on the small side. Individual errors were most numerous in measuring thick stems. The main reasons were the different pressure with which the callipers were applied and the accuracy to which borderline cases were read. The position of the diameter callipers, the unevenness of the stem and small variations in the measuring height and measuring direction also influenced the measuring accuracy. Accuracy can be improved by explaining to the measurers the magnitude and trend of their errors.

17 The err ors were smaller in the measurement of height, although the equipment and experience with it were not the best possible. The vclume error was under 2 per cent in 14 groups. The greatest errors occured in measuring the taper. The volume error caused by the measurement of taper l?as, however, under 2 per cent in 11 groups and i t \'Ias less than 8 per cent for the rest of the groups. There was a tendency to give too high taper values to trees with a slight taper end too low value to tc>ees that taper sharply. The equipment for measuring taper sh8ulc b~ improved. The total volwne error in measuring standing trees was within the 5 per cent range except in two groups. The difference was under 2 per cent in nine groups. The ~ean difference was 2.9 per cent. Training of the measuring teams will keep the measuring errors small and lead to reliable results. Ho:1ever, ~-t mus ::; be remembered thc:t the accuracy of measuring standing sample trees in a marked stand d0es not indica.te the accuracy and serviceabili ty of this measu.c>ing :rrocedure in general.

18 (