Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 206/2010 vp Peruspalvelujen toteutumisen seuranta ja valitusten osoittaminen Eduskunnan puhemiehelle Oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio pyysi maaliskuussa 2009 lääninhallitusten sosiaali- ja terveysosastoilta selvitystä vanhustenhuollon tilanteesta. Lääninhallitukset antoivat selvityksensä elokuun 2009 lopussa. Lääninhallitukset totesivat mm., ettei niillä ole ollut riittäviä voimavaroja valvoa kuntien toimintaa. Lääninhallitukset kiinnittivät huomiota myös huoleen valvontaresurssien riittävyydestä vuoden 2010 alun jälkeen, kun aluehallintouudistus tuli voimaan. Lääninhallitukset epäilivät valtakunnallisen ohjauksen ja valvonnan tarkastustehtävien jäävän riittämättömien resurssien varaan. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira aloitti toimintansa vuonna Vuoden 2010 alussa sen toimialaan liitettiin myös kuntien sosiaalihuollon valvonta. Samalla lääninhallituksista siirtyi 11 sosiaalihuollon valvontatehtävien virkaa Valviralle. Käytännön valvontatyötä tekevien määrä uusissa aluehallintovirastoissa väheni vastaavasti. Kansalaisten perusoikeuksien toteutumisen seuranta on kärsinyt riittämättömistä resursseista jo ennen lääninhallitusten lopettamista. Myös kansalaisten valitusmahdollisuudet vaikeutuivat uudessa tilanteessa. Kenelle voi kannella, kun hoidon tarpeessa oleva sairas ei pääse määräajassa hoitoon tai kun vaikkapa omaishoitolakia tulkitaan kunnissa lain hengen vastaisesti? Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä taatakseen valvontaviranomaisille riittävät resurssit kansalaisten peruspalvelujen toteutumisen seuraamiseksi ja milloin kansalaiset saavat ohjeet siitä, kenelle sosiaali- ja terveyspalveluja koskevat valitukset osoitetaan? Helsingissä 18 päivänä maaliskuuta 2010 Pauliina Viitamies /sd Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Pauliina Viitamiehen /sd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 206/2010 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä taatakseen valvontaviranomaisille riittävät resurssit kansalaisten peruspalvelujen toteutumisen seuraamiseksi ja milloin kansalaiset saavat ohjeet siitä, kenelle sosiaali- ja terveyspalveluja koskevat valitukset osoitetaan? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Aluehallinnossa peruspalvelujen valvonta kuuluu aluehallintoviranomaisille. Aluehallintoviraston Peruspalvelut, oikeusturva ja luvat -vastuualue edistää kansalaisten hyvinvointiin ja terveydentilaan vaikuttavien perusoikeuksien ja oikeusturvan toteutumista. Se ohjaa ja valvoo kunnallista ja yksityistä sosiaali- ja terveydenhuoltoa. Se myöntää luvat yksityisille sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottajille. Vastuualue arvioi vuosittain peruspalvelujen saatavuuden lain mukaista ja yhdenvertaista toteutumista. Perusoikeuksien ja oikeusturvan toteutumista vastuualue edistää muun muassa kantelujen käsittelyn avulla. Terveydenhuollon oikeusturvakeskus ja Sosiaali- ja terveydenhuollon tuotevalvontakeskus yhdistyivät uudeksi sosiaali- ja terveydenhuollon lupa- ja valvontavirastoksi Valviraksi vuoden 2009 alussa. Valtion vuoden 2009 talousarviossa varattiin euroa järjestelmän luomiseen valvonnan osalta. Vuoden 2010 alusta virasto ryhtyi hoitamaan sosiaalipalvelujen valvontaan liittyviä tehtäviä. Voimavaroiksi suunnattiin 11 virkaa. Valvira kehittää valvonnan vaikuttavuutta ja sen tavoitteena on erityisesti ennakoivan valvonnan lisääminen. Keinoina tähän ovat palveluyksiköiden omavalvonnan tehostaminen sekä ennakoivan riskiperusteisen valvonnan lisääminen, joista jälkimmäistä toteutetaan valvontaohjelmien mukaisesti sosiaalihuollossa. Reaktiivinen, eli yhteydenottojen perusteella tapahtuva valvonta, jatkuu edelleen. Aluehallinnon uudistaminen ei muuttanut kansalaisen oikeutta hakea muutosta viranomaisen tekemään päätökseen tai tehdä kanteluita. Sosiaalihuoltolain 7. luvussa säädetään, että päätökseen, jonka sosiaalihuollon toimeenpanoon kuuluvista tehtävistä huolehtivan kunnan määräämän monijäsenisen toimielimen (esim. perusturvalautakunta) alainen viranhaltija on tehnyt, ei saa valittamalla hakea muutosta. Päätökseen tyytymättömällä on oikeus saada päätös kyseisen toimielimen käsiteltäväksi, jos hän 14 päivän kuluessa päätöksestä tiedon saatuaan sitä vaatii. Päätökseen on liitettävä ohjeet sen saattamisesta toimielimen käsiteltäväksi. Muutosta toimielimen päätökseen haetaan valittamalla hallinto-oikeuteen 30 päivän kuluessa tiedoksi saamisesta. Kantelut osoitetaan aluehallintovirastolle (ennen lääninhallitukselle) tai Valviralle. Tarvittaessa viranomaiset siirtävät kantelut sovitun työnjaon mukaisesti asianmukaiseen käsittelypaikkaan. Siirrosta ilmoitetaan kantelijalle. Kantelun lisäksi asiakas/potilas voi tehdä muistutuksen (Laki sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista 812/2000 & Laki potilaan asemasta ja oikeuksista 785/1992), tarvittaessa sosiaali- tai potilasasiamiehen avustuksella. Muistutus tehdään sosiaalihuollossa so- 2

3 Ministerin vastaus KK 206/2010 vp Pauliina Viitamies /sd siaalihuollon toimintayksikön vastuuhenkilölle tai johtavalle viranhaltijalle ja terveydenhuollossa terveydenhuollosta vastaavalle johtajalle; muistutukseen on sosiaalihuollossa vastattava ja terveydenhuollossa annettava ratkaisu kohtuullisessa ajassa sen tekemisestä. Jos muistutusta käsiteltäessä ilmenee, että potilaan hoidosta tai kohtelusta saattaa seurata esimerkiksi potilasvahinkolaissa (585/1986) tarkoitettu vastuu potilasvahingosta tai vahingonkorvauslaissa (412/1974) tarkoitettu vahingonkorvausvastuu, on potilasta neuvottava, miten asia voidaan panna vireille toimivaltaisessa viranomaisessa tai toimielimessä. Helsingissä 8 päivänä huhtikuuta 2010 Peruspalveluministeri Paula Risikko 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 206/2010 rd undertecknat av riksdagsledamot Pauliina Viitamies /sd: Vilka åtgärder tänker regeringen vidta för att garantera att tillsynsmyndigheterna har tillräckligt stora resurser för att följa upp hur medborgarna får basservice och när får medborgarna anvisningar för vart de ska vända sig med klagomål beträffande social- och hälsovården? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Inom regionförvaltningen hör tillsynen över basservice till regionförvaltningsmyndigheterna. Regionförvaltningsverkens ansvarsområde för basservice, rättsäkerhet och tillstånd har till uppgift att arbeta för att de grundläggande fri- och rättigheterna och rättssäkerheten i fråga om medborgarnas välfärd och hälsotillstånd fullföljs. De styr och övervakar den kommunala och privata social- och hälsovården. Vidare beviljar de privata social- och hälsovårdsproducenter tillstånd. Årligen utvärderar ansvarsområdet att tillgången till basservice följer lag och tillhandahålls på lika villkor. Dessutom arbetar ansvarsområdet för att de grundläggande fri- och rättigheterna och rättssäkerheten fullföljs bland annat genom att behandla klagomål. Rättssäkerhetscentralen för hälsovården och Produkttillsynscentralen för social- och hälsovården gick samman och blev det nya tillståndsoch tillsynsverket för social- och hälsovården den 1 januari I statsbudgeten för 2009 avsattes det euro för ett tillsynssystem. Från och med 2010 har verket också utövat tillsyn över socialvården och det har avsatts elva tjänster för ändamålet. Verket arbetar med att förbättra resultaten av tillsynen och målet är att i synnerhet den föregripande tillsynen ska öka. Metoder för detta är att egenövervakningen vid serviceenheterna ska bli bättre och att den föregripande riskbaserade tillsynen ska öka. I enlighet med tillsynsprogrammen tillämpas den föregripande riskbaserade tillsynen inom socialvården. Den reaktiva tillsynen, som baserar sig på att verket kontaktas, tillämpas också fortfarande. Regionförvaltningsreformen ändrade inte medborgarnas rätt att överklaga myndighetsbeslut eller att lämna in klagomål. Kap. 7 i socialvårdslagen föreskriver att ändring i beslut som har fattats av en tjänsteinnehavare som är underställd ett kollegialt organ har hand om de uppgifter som ansluter sig till verkställigheten av socialvårdslagen (till exempel basservicenämnden) inte får sökas genom besvär. Den som är missnöjd med beslutet har rätt att få beslutet behandlat i organet om han eller hon yrkar det inom 14 dagar efter att ha fått del av beslutet. Till beslutet ska det fogas anvisningar om hur det kan föras till behandling i organet. I beslut som fattats av organet får ändring sökas genom besvär hos förvaltningsdomstolen inom 30 dagar efter delfåendet. Klagomål ska ställas till regionförvaltningsverket (tidigare till länsstyrelsen) eller Tillstånds- och tillsynsverket för social- och hälsovården. I förekommande fall för myndigheterna över klagomålen till den behöriga myndigheten enligt en överenskommen arbetsfördelning. Den klagande informeras om detta. Utöver klagomål har klienter och patienter möjlighet att framföra en anmärkning (lagen om 4

5 Ministerns svar KK 206/2010 vp Pauliina Viitamies /sd klientens ställning och rättigheter inom socialvården 812/2000 och lagen om patientens ställning och rättigheter 785/1992), vid behov med hjälp av social- eller patientombudsmannen. Inom socialvården ska en anmärkning lämnas in till den som ansvarar för en verksamhetsenhet inom socialvården eller till en ledande tjänsteinnehavare inom socialvården och inom hälso- och sjukvården till den ledande chefen. Inom socialvården ska en anmärkning besvaras och inom hälso- och sjukvården ett avgörande fattas inom en rimlig tid efter att anmärkningen framställdes. Om det vid behandlingen av anmärkningen framkommer att vården eller bemötandet av patienten till exempel kan leda till ansvar enligt patientskadelagen (585/1986) eller skadeståndsansvar enligt skadeståndslagen (412/1974) måste patienten bli informerad om hur ärendet kan inledas vid den behöriga myndigheten eller det behöriga organet. Helsingfors den 8 april 2010 Omsorgsminister Paula Risikko 5