Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 595/2002 vp Vaikeavammaisten kansalaisten perusoikeuksien turvaaminen Eduskunnan puhemiehelle Vaikeavammainen henkilö tarvitsee runsaasti apua jokapäiväisessä elämässään. Tätä apua varten hänellä on henkilökohtainen avustaja, joka avustaa häntä pukeutumisessa, peseytymisessä, kotiaskareissa, opiskelussa, harrastuksissa ja ansiotyössä. Vain avustajan avulla vaikeavammainen henkilö pääsee muitten tapaan aamuisin wc:hen, suihkuun ja ulos hoitamaan asioitaan. Myös palveluasuminen voidaan toteuttaa henkilökohtaisen avustajan avulla vammaisen omassa kodissa. Nykyisin yhdenvertainen osallistuminen elämän eri toimintoihin ja vammaispalvelulain mukainen palveluasuminen jäävät kuitenkin monen vaikeavammaisen kohdalla toteutumatta, koska hänelle ei myönnetä selviytymisen kannalta välttämätöntä henkilökohtaista avustajapalvelua. Riittämätön avunsaanti aiheuttaa vammaisen henkilön elämänpiirin kapenemisen, syrjäytymisuhan ja pahimmillaan laitostumisen. Nykyisin kunnat voivat viime kädessä päättää, miten palveluasuminen järjestetään. Käytännössä tämä on johtanut tilanteisiin, joissa kunta yksipuolisesti määrää, missä vaikeavammainen kuntalainen asuu ja miten asumiseen liittyvät palvelut järjestetään. Tätä säädellään sillä, että vaikeavammaiselle kuntalaiselle ei myönnetä riittävästi henkilökohtaisen avustajan tunteja tai kotipalvelua. Yhdenvertaisuus ja syrjinnän kielto sekä julkiselle vallalle asetettu velvoite turvata perus- ja ihmisoikeudet ovat kansalaisten perusoikeuksien kulmakiviä. Henkilökohtainen avustaja turvaa useimmissa tapauksissa parhaiten vaikeavammaisen ihmisen perusoikeudet asumisen ja muun osallistumisen, itsemääräämisoikeuden ja yhdenvertaisuuden vaatimusten mukaisesti. Näiden vuoksi on välttämätöntä varata riittävät määrärahat henkilökohtainen avustaja -järjestelmän kehittämiseen tai muutoin tasata kuntien kustannusvastuuta riittävien palveluiden turvaamiseksi yhdenvertaisesti koko maassa. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän kunnioittavasti valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä vaikeavammaisten kansalaisten perusoikeuksien turvaamiseksi? Helsingissä 13 päivänä kesäkuuta 2002 Leea Hiltunen /kd Versio 2.0

2 Ministerin vastaus Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Rouva puhemies, olette toimittanut valtioneuvoston asianomaisen jäsenen vastattavaksi kansanedustaja Leea Hiltusen /kd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 595/2002 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä vaikeavammaisten kansalaisten perusoikeuksien turvaamiseksi? Vastauksena kysymykseen esitän kunnioittavasti seuraavaa: Suomen perustuslain perusoikeuksia koskevan kuudennen pykälän mukaisesti ihmiset ovat yhdenvertaisia lain edessä eikä ketään saa ilman hyväksyttävää perustetta asettaa eri asemaan esim. vammaisuuden perusteella. Tätä perusoikeutta sekä perustuslain mukaista oikeutta sosiaaliturvaan vahvistetaan alemmanasteisella lainsäädännöllä, kuten sosiaalihuoltolailla (710/1982) ja vammaisten kansalaisten kohdalla lisäksi lailla vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista (380/1987) eli ns. vammaispalvelulailla. Erityispalvelujen järjestäminen tulee kysymykseen, jos niin sanotut yleiset palvelut eivät ole vamman vuoksi riittäviä tai soveltuvia. Sosiaalihuollon suunnittelusta ja valtionosuudesta annetun lain (733/1992) mukaisesti kunta voi järjestää palvelut itse tai yhdessä toisen kunnan kanssa tai hankkia palvelut muulta palvelujen tuottajalta ja kunta saa järjestämiinsä palveluihin laskennallisen valtionosuuden. Vammaispalvelulain mukaisesti vaikeavammaisten henkilöiden tarvitsemia palveluja ja tukitoimia koskee erityinen kunnan järjestämisvelvollisuus, mikä käytännössä tarkoittaa vaikeavammaisille henkilöille subjektiivista oikeutta näihin palveluihin. Kunnat ovat käytännössä ostaneet vaikeavammaisten tarvitsemat erityisen järjestämisvelvollisuuden piiriin kuuluvat palvelut (kuljetuspalvelut, tulkkipalvelut, palveluasuminen ja asunnonmuutostyöt) useimmiten yksityisiltä palvelujen tuottajilta, usein vammaisjärjestöiltä tai niitä lähellä olevilta tahoilta, koska näiden palvelujen järjestämisessä voidaan tarvita erityisosaamista, jota ei välttämättä kerry yhteen kuntaan riittävästi. Vammaispalvelulain muut kuin erityisen järjestämisvelvollisuuden piiriin kuuluvat palvelut voidaan järjestää samojen periaatteiden mukaisesti kuin edellä mainitut palvelut, mutta näiden palvelujen järjestämisessä kunnalla on laajempi harkintamahdollisuus. Subjektiivisten oikeuksien piiriin kuuluvien palvelujen järjestämiseen kuluu kuntien vammaispalveluihin suuntaamista voimavaroista suuri osa. Viiden suurimman kaupungin yhteisen tilaston mukaan 82 % kustannuksista kohdistui vuonna 2000 subjektiivisten oikeuksien piirissä oleviin palveluihin. Vaikka henkilökohtaisen avustajan palkkaamisesta aiheutuvien kustannusten korvaaminen ei kuulu subjektiivisten oikeuksien piiriin, avustajapalvelu on suhteessa nopeimmin kasvanut vammaispalvelu. Kun vuonna 1990 avustajatoiminnan piirissä oli henkilöä, vuonna 2000 avustajapalvelun saajia oli eli kasvu oli 110 %. Vuoden 2001 lopussa henkilöä käytti avustajapalvelua. Kun Vammaistyöryhmä 96:n esitysten rahoituksesta ei syntynyt riittävää yksimielisyyttä, henkilökohtaista avustajajärjestelmää ei voitu 2

3 Ministerin vastaus KK 595/2002 vp Leea Hiltunen /kd kehittää osana työryhmän esitysten jatkovalmistelua. Avustajapalvelun kehittämiseksi sosiaalija terveysministeriö asetti työryhmän ajalle valmistelemaan avustajajärjestelmän rahoituksen kehittämistä. Tavoitteena oli sekä avustajapalvelua saavien henkilöiden että avustajatuntien lisääminen kohdentamalla tähän palveluun voimavaroja ja tasaamalla kunnille palvelusta aiheutuvia kustannuksia. Työryhmä ei saavuttanut yksimielisyyttä rahoitusjärjestelyistä, ja Suomen Kuntaliitto jätti työryhmän esityksiin eriävän mielipiteen. Sosiaalipoliittinen ministerityöryhmä katsoi kokouksessaan , että työryhmän esitys ei vielä ole vietävissä eteenpäin. Asian valmistelua jatketaan. Vammaisten henkilöiden perusoikeudet ovat turvattavissa nykyisellä lainsäädännöllä. Henkilökohtaista avustajajärjestelmää tullaan kehittämään osana vammaispalveluja. Tällä hetkellä sosiaali- ja terveysministeriö rahoittaa Åbo Akademin Vammaisten ihmisoikeudet Suomessa -hanketta, joka valmistuu keväällä Lisäksi ministeriö seuraa ja tukee muita tutkimus- ja kehittämishankkeita, joiden osana saadaan henkilökohtaiseen avustajapalveluun liittyviä tietoja käytettäviksi kehittämistyössä jatkossa. Helsingissä 4 päivänä heinäkuuta 2002 Peruspalveluministeri Eva Biaudet 3

4 Ministerns svar Till riksdagens talman I det syfte 27 riksdagens arbetsordning anger har Ni, Fru talman, till behöriga medlem av statsrådet översänt följande av riksdagsledamot Leea Hiltunen /kd undertecknade skriftliga spörsmål SS 595/2002 rd: Vilka åtgärder ämnar regeringen vidta för att trygga de grundläggande fri- och rättigheterna för gravt handikappade medborgare? Som svar på detta spörsmål får jag vördsamt anföra följande: I enlighet med 6 Finlands grundlag, som gäller de grundläggande fri- och rättigheterna, är alla människor lika inför lagen och ingen får utan godtagbart skäl särbehandlas t.ex. på grund av handikapp. Denna grundläggande rättighet samt rätten till social trygghet enligt grundlagen fastställs i lagstiftning på lägre nivå, t.ex. socialvårdslagen (710/1982) och, i fråga om handikappade medborgare, dessutom i lagen om service och stöd på grund av handikapp (380/1987), nedan handikappservicelagen. Det blir aktuellt att ordna specialservice om de sk. allmänna tjänsterna inte är tillräckliga eller lämpliga på grund av handikappets art. I enlighet med lagen om planering av och statsandel för social- och hälsovården (733/1992) kan kommunen ordna tjänsterna själv eller tillsammans med en annan kommun eller skaffa service från någon annan serviceproducent. Kommunen betalas kalkylerad statsandel för de tjänster som den tillhandahåller. I enlighet med handikappservicelagen har kommunen en särskild skyldighet när det gäller att tillhandahålla tjänster och stöd som gravt handikappade behöver, vilket i praktiken innebär att gravt handikappade personer har en subjektiv rätt till sådana tjänster. Kommunerna har i praktiken köpt de tjänster som gravt handikappade behöver och som omfattas av den särskilda skyldigheten (färdtjänst, tolktjänst, serviceboende och ändringsarbeten i bostaden). Oftast köps tjänsterna av privata serviceproducenter som ofta är handikapporganisationer eller dem närstående instanser, eftersom det kan finnas behov av särskild sakkunskap som inte nödvändigtvis finns att tillgå i tillräcklig utsträckning i en enda kommun. I handikappservicelagen avsedda andra tjänster än de som omfattas av den särskilda skyldigheten kan ordnas enligt samma principer som ovan nämnda tjänster, men kommunerna har större möjligheter till prövning när det gäller att tillhandahålla sådana tjänster. En stor del av de resurser som kommunerna tilldelar handikapptjänsterna går åt till att tillhandahålla tjänster som hör till de subjektiva rättigheterna. Enligt en gemensam statistik för de fem största städerna bestod 82 % av kostnaderna år 2000 av utgifter för tjänster som hör till de subjektiva rättigheterna. Även om ersättning för att avlöna personlig assistent inte hör till de subjektiva rättigheterna, är tjänsten proportionellt sett den form av handikappservice som vuxit snabbast. År 1990 omfattades personer av denna verksamhetsform och år 2000 var antalet personer, dvs. tillväxten var 110 %. Vid utgången av 2001 hade personer tillgång till personlig assistent. Då enighet inte gick att uppnå i tillräcklig utsträckning om finansieringen av de förslag som Handikapparbetsgruppen 96 lade fram, var det omöjligt att utveckla systemet med personliga assistenter som en del av den fortsatta beredningen av arbetsgruppens förslag. För att utveckla servi- 4

5 Ministerns svar KK 595/2002 vp Leea Hiltunen /kd cen med personliga assistenter tillsatte socialoch hälsovårdsministeriet en arbetsgrupp för tiden med uppgift att bereda utvecklingen av finansieringen av systemet med personliga assistenter. Avsikten var att utöka antalet personer som får personlig assistent och antalet timmar för dessa genom att anvisa resurser och utjämna kommunernas kostnader för servicen. Arbetsgruppen nådde inte enighet om finansieringsarrangemangen och Finlands Kommunförbund lämnade in avvikande åsikt angående arbetsgruppens förslag. Den socialpolitiska ministerarbetsgruppen ansåg vid sitt möte den 12 maj 2002 att arbetsgruppens förslag ännu inte kan föras vidare, men beredningen fortsätter. De handikappades grundläggande rättigheter kan tryggas med gällande lagstiftning. Avsikten är att systemet med personliga assistenter skall utvecklas som en del av servicen för handikappade. Social- och hälsovårdsministeriet finansierar för närvarande ett projekt vid Åbo Akademi som gäller de handikappades mänskliga rättigheter i Finland ("Vammaisten ihmisoikeudet Suomessa"), och som kommer att färdigställas våren Dessutom följer och stöder ministeriet andra forsknings- och utvecklingsprojekt som också kommer att ge sådan information som anknyter till servicen med personliga assistenter och som kan användas för utvecklingsarbetet i fortsättningen. Helsingfors den 4 juli 2002 Omsorgsminister Eva Biaudet 5