LINTU-ohjelman muistio ohjelman arvioinnista

Transkriptio

1 LINTU-ohjelman muistio ohjelman arvioinnista (LVM:n julkaisuja 67/2005) - LINTU-johtoryhmä / AKo Ohjelman tuloksellisuus ja hyödyllisyys (luku 4.1) 1. Hankehakujen aihealueet tulisi määritellä siten, että ohjelmaan syntyy sisällöllinen jatkuvuus. Esimerkiksi liikenneturvallisuusvision konkretisointi olisi voinut olla tällainen kumuloituva teema hankehauissa. 2. Uuden tiedon tuottaminen päätöksenteon tueksi on ollut tavoitteena; lyhyellä tähtäimellä oleellista on tulosten siirtyminen valtakunnalliseen liikenneturvallisuussuunnitelmaan, pitkällä aikavälillä hallinnonalan strategisiin linjauksiin ja toimintalinjoihin sekä ohjelmiin. 3. Ohjelma ei ole tehokas vaikutuskeino lisätä liikenneturvallisuustyön tunnettavuutta ja arvostusta. 4. Liikenneturvallisuusvisioin konkretisoiminen on toteutunut siten, että tutkimuksilla on haettu keinoja ehkäistä vakavia onnettomuuksia. 1. Ohjelman johtoryhmä on pitänyt alusta lähtien vision mielessään ja pyrkinyt määrittelemään hankehaut vision toteutumisen kannalta tärkeille aihealueille. Kun turvallisuuteen keskeisesti vaikuttavia asioita on monella sektorilla, on tutkimusaiheissakin tiettyä hajontaa. Sisällöllinen jatkuvuus on tärkeää ja se otetaan huomioon jatkossa. Arvioitsijan huomio tutkimustiedon kumuloitumisen tarpeesta on tärkeä ja tehostaa niukkojen tutkimusrahojen käyttöä. (LINTU- ohjelmassa tulee jatkossa huolehtia entistä paremmin tarvittavien tutkimuslinjojen jatkuvuudesta. Nollavision konkretisoimiseen voidaan palata.) 2. Liikenneturvallisuussuunnitelman laadinnan tukeminen on ollut hankehauissa keskeinen tavoite. Jatkossa keskitytään uuden suunnitelman teemoihin. Tutkimustiedon hyödyntämisestä ja jakelusta tulee huolehtia jatkosta entistä paremmin. 3. Ohjelmakokonaisuus ja sen teemat tunnetaan johtoryhmän käsityksen mukaan liikenneturvallisuuteen suuntautuneissa viranomais- ja tutkijapiireissä, mutta ohjelma on lisännyt kiinnostusta turvallisuusasioihin myös suunnittelukonsulttien ja hankkeiden johtoryhmätyöskentelyyn osallistuneiden muiden erityisalojen asiantuntijoiden piirissä. Liikenneturvallisuuteen taatun tutkimusrahoituksen on nähty lisäävän alan arvoa, tutkimusaktiviteettia ja jatkuvan tutkimustarpeen tunnustamista. Sen sijaan tiedon kulusta "suuren yleisön" suuntaan johtoryhmä yhtyy arvioitsijan näkemykseen. 4. Nollavision konkretisoimista halutaan jatkaa 1

2 Tutkimusten hakumenettely (luku 4.2) 1. (Ohjelman käynnistysvaiheessa) on tehtävä selväksi ensin rahoittajille itselleen, mitä ohjelmalla halutaan ja miten halutut tulokset saavutetaan, sen jälkeen viestitettävä se selkeästi tutkijoille ja muunnettava rahoittajien tahto selkeiksi tarjouspyyntöjen (hankehakujen) määrittelyksi. 2. Ohjelmaan valittujen tutkimushankkeiden keskikoko on varsin pieni. Ohjelmassa ei ole ollut sellaista sisällöllistä jatkuvuutta, joka olisi tukenut tutkimustiedon syventämistä. (Nämä seikat on mm. mainittu mahdollisina syinä innovatiivisuuden puutteeseen.) 3. Tutkimusmenetelmien hallinta on tärkeä näkökulma hankkeiden valinnassa, mutta myös hankkeiden ohjauksessa. 1. Hankehakujen täsmälliseen muotoiluun kiinnitetään jatkossakin erityistä huomiota. 2. On totta, että tutkimushankkeet ovat olleet keskimäärin melko pieniä. Kuitenkaan hankkeita ei ole valittu pelkästään hinnan perusteella, vaan on arvioitu myös tutkijoiden pätevyyttä ja tulosten odotettavissa olevaa laatua ja merkittävyyttä vision kannalta. Kuten edellä todettiin, on haluttu alussa huomioida laajasti erilaiset tehokkaan toiminnan alueet. Kokonaiskehys kuitenkin asettaa katon hankekoolle. Jatkuvuuteen ja kumuloituvuuteen kiinnitetään huomiota jatkossa. (Kustannusten pienuus ei ole etu kustannusten arvioinnissa vaan tutkimuksen rahoituksen tehokas käyttö.) Edelleen voidaan hankkeet kuitenkin käynnistää pienellä (ja halvalla) esiselvityksellä 3. Tutkimusmenetelmien hallinta on osin resurssiongelma, johon ratkaisuna on ulkopuolisten asiantuntijoiden käyttäminen hankkeiden ohjausryhmissä ja kommentoinnissa. Tutkimusten laatu ja hankkeiden ohjaus (luku 4.3) 1. Tutkimushankkeiden pienen koon vuoksi mitkään laajemmat tai pitkäkestoisemmat tutkimukset, esimerkiksi seurantatutkimukset, eivät ole olleet kuitenkaan mahdollisia. Pienuuden ongelma on korostunut myös sen vuoksi, että tutkimukset eivät ole voineet pohjautua edellisiin hankkeisiin, koska hankehauissa ei ole ollut sisällöllistä jatkuvuutta. Pieniin hankkeisiin sisältyy usein myös riski tulosten jäämisestä pinnallisiksi, jos tutkimusongelma ei ole määritelty huolellisesti. 2. Hankkeiden suuri määrä on kuormittanut erityisesti johtoryhmän ja aiheuttanut resurssiongelmia ohjauksessa. Hankkeiden valintakriteereissä pitäisikin ottaa selkeämmin huomioon ohjauksen tarve. 1. On muistettava, että liikenneturvallisuustutkimusta on tehty aikaisemminkin eli on ollut tutkimustietoa, johon nojata ja fokusoida visiota edistävää tutkimusta jo ennalta tärkeiksi tiedettyihin alueisiin. Toisaalta pienet hankkeet voivat olla esiselvityksiä tai kirjallisuusselvityksiä, eli pääaisassa laajemman tutkimuskokonai- 2

3 suuden ensimmäisiä vaiheita. Arvioijan esiin tuomat näkökohdat otetaan vakavasti huomioon LINTU -ohjelman jatkossa. 2. Johtoryhmä on työhönsä motivoitunutta ja on valmis panostamaan jatkossakin ohjelmaan. Myös johtoryhmän ulkopuolista asiantuntemusta on tarkoitus pyytää jatkossakin hankkeiden ohjausryhmätyöskentelyyn. Hankehaussa korostetaan, että myös tutkimuksen tarjoajien tulee varmistaa, että tekijäjoukossa on tarvittava kokemus ja asiantuntemus. Toisaalta halutaan tukea myös alan uusien osaajien kehittymistä. Ohjelmaprosessin onnistuminen sekä yhteistyön toimivuus ja tuloksellisuus (luku 4.4) 1. Ohjelma on selkeyttänyt liikenneturvallisuustutkimuksen rahoitusta ja koordinointia. Rahoittajatahojen yhteistyö on lisääntynyt ja syventynyt ohjelmaprosessin aikana. 2. Lintu-ohjelman hallinnointiin käytetty työpanos on ollut suhteellisen pieni, mutta oikeassa suhteessa ohjelman tavoitteisiin ja luonteeseen. Resurssien niukkuus ilmenee ennen kaikkea hankkeiden ohjauksessa (vrt. kohta 4.3). 3. Hankehauilla voitaisiin tukea voimakkaammin tutkimusyhteistyön kehittymistä esimerkiksi edellyttämällä vähintään kahden tai kolmen osapuolen osallistumista hankkeeseen. Tämä edellyttäisi riittävän suurta hankekokoa, jotta tämänkaltainen organisoituminen olisi mahdollista. 1. Yhteistyön vakiintuminen tutkimustoiminnassa nähdään erityisen tärkeänä. 2. Hankkeiden menetelmällistä ohjausta voisi kehittää siten, että ostettaisiin tutkimusmenetelmien asiantuntijoilta opastusta ja tutkimusten tarkastustyötä. Sinällään on paikallaan, että soveltavassa tutkimuksessa myös tilaajapuolen panos töiden ohjaukseen on vahva. 3. Hankehauissa edellytetään entistä korostuneemmin tutkijayhteistyötä - varautuen siihen, että yhteistyön käynnistäminen useimmiten kasvattaa hankkeiden kustannuksia. Tiedottaminen (luku 4.5) 1. Hankekohtaisessa tiedotuksessa tarvitaan enemmän tavoitteellisuutta ja suunnitelmallisuutta. Hankkeiden tutkimussuunnitelmaan ja rahoitukseen pitäisi sisältyä tiedotus- ja hyödyntämissuunnitelma, jossa on otettu huomioon se, että tiedotuksen kohderyhmät poikkeavat toisistaan huomattavasti eri hankkeissa. 2. Myös koko ohjelmalla pitää olla viestintäsuunnitelma, joka ottaa erityisesti huomioon hankekohtaisen viestinnän suhteen ohjelmakokonaisuuteen sekä yhteydet hallinnonalan organisaatioiden johtoon. 3. Suhteellisen pitkäkestoisena ja hyvin laaja-alaisesti liikenneturvallisuutta käsittelevänä ohjelmana Lintu-ohjelman tuloksista on tarpeen koota yhteenvetoraportti. 3

4 1. Hankkeissa edellytetään jatkossa tutkijalta tiedotussuunnitelmien laatimista ja osallistumista tiedottamiseen sekä varataan siihen myös resursseja. Laaditaan periaate tutkijan, ohjausryhmän ja koordinaattorin vastuista tutkimustulosten tiedottamisessa ja vastuut kunkin hankkeen osalta päätetään johtoryhmän kokouksessa. 2. Ohjelman viestintäsuunnitelmaa selkiinnytetään (vertaa edellinen kohta). Lintuohjelman tuottamaa tietoa tarjotaan keskeisille osallistujatahojen päättäjille ja keskustelufoorumeille. 3. Tutkimustuloksista kootaan yhteenvetoraportti Tulosten hyödyntäminen (luku 4.6) 1. Tulosten hyödyntäminen on pitkä prosessi, jota ei voi arvioida kesken ohjelmakautta. Tutkimusohjelman välitöntä yhteyttä päätöksentekoon on vaikea määrittää, koska päätöksentekoon vaikuttavat monet muutkin asiat kuin liikenneturvallisuustutkimus. 2. Hankkeisiin pitäisi kuulua tulosten tiedotus- ja hyödyntämissuunnitelma ja myös sen toteuttaminen. Ohjelman yhteenvetoraportti palvelisi myös tulosten hyödyntämistä. 1. Tiedottaminen organisaatioiden sisällä (johdolle, asiantuntijoille) jatkuu ja sitä kehitetään tarvittaessa. Eri asiantuntemusalueiden mielenkiinto pyritään herättämään ja pitämään yllä kutsumalla keskeisiä valmistelijoita ja mahdollisuuksien mukaan myös päättäjiä hankkeiden ohjausryhmiin. 2. VRT 4.5 kohta 1 ja 2. Hankkeissa aletaan vaatia tiedotussuunnitelmien laatimista. Tutkimustuloksista kootaan yhteenvetoraportti. Jatkoyhteistyön tarve ja muodot (luku 4.7) 1. Lintu-ohjelma on onnistunut keskeisessä tavoitteessaan tukea pitkäjänteisen liikenneturvallisuustyön edellytyksiä. On selvää tarvetta jatkaa ohjelmaa vielä lähivuosien aikana. 2. Jatko tulisi rakentaa mahdollisimman selkeästi tähänastiselle pohjalle syventäen ohjelmassa jo tuotettua tutkimustietoa. 3. Ohjelman toisessa vaiheessa tulisi pyrkiä luomaan mahdollisuuksien mukaan edellytyksiä myös pitkäjänteisemmälle tutkimukselle, jotta ohjelmassa pystyttäisiin käsittelemään mahdollisimman kattavasti tärkeitä tutkimusaiheita. 4. Liikenneturvallisuustyöhön sisältyy aiheita, jotka kuuluvat liikenteen hallinnonalan ulkopuolisten tahojen vastuulle. Lintu-ohjelman kautta on rahoitettu eräitä tällaisia hankkeita. Tällaisten aiheiden systemaattinen käsittely edellyttäisi, että nämä tahot olisivat jatkossa kiinteästi mukana ohjelmassa tai muuten sitoutuneet ohjelmaan. 4

5 1. Ohjelman ja tutkimusyhteistyön jatkaminen nähdään erittäin tärkeänä ja LINTUohjelman (tai muun tutkimusyhteistyömuodon) vuosittainen rahoitus tulee turvata jatkossakin. 2. Tähän mennessä saatua tutkimustietoa pyritään syventämään jatkamalla hankehauissa jo esillä olleita teemoja 3. Pitkäjänteisemmän tutkimuksen edellytyksiä luodaan mahdollisuuksien mukaan. Tämä tosin ei ole ongelmatonta, koska tutkimuksen suunnitellusta kokonaiskestosta on jäljellä enää kaksi vuotta. 4. Muiden osallistuja- ja rahoittajatahojen kanssa ollaan mahdollisuuksien mukaan yhteistyössä. Yhteydenpitoa muihin tutkimusohjelmiin tiivistetään. 5