Eduskunnan puhemiehelle

Transkriptio

1 KIRJALLINEN KYSYMYS 836/2008 vp Vaalikelpoisuus kunnallisiin luottamustoimiin Eduskunnan puhemiehelle Kuntalain 33 :ssä säädetään, että vaalikelpoinen kunnan luottamustoimeen on henkilö, jonka kotikunta kyseinen kunta on. Korkein hallinto-oikeus on tehnyt päätöksen (taltionumero 2090, diaarinumerot 175 ja 176/3/08), joka koskee henkilön vaalikelpoisuutta kunnallisiin luottamustoimiin. Tässä päätöksessä on linjattu kotikuntalain 2 :n tulkintaa henkilön kotipaikan määrittämisessä ja siitä johtuvan vaalikelpoisuuden määräytymisessä. Päätöksessä on arvioitu erityisesti sitä, miten työskentely ja perheolosuhteet muualla kuin asuinkunnassa vaikuttavat henkilön kotikunnan määräytymiseen. Kyseinen korkeimman hallinto-oikeuden päätös on herättänyt kuntakentällä laajaa epätietoisuutta syksyn kunnallisvaaleissa valittujen valtuutettujen vaalikelpoisuudesta ja oikeudesta hoitaa kunnallisia luottamustoimia. Nykyisin on hyvin yleistä, että henkilöt työskentelevät arkipäivät eri kunnassa kuin missä ovat henkikirjoilla ja viettävät viikonloput, lomat ja muut vapaat kotikunnassaan. Erityisen yleistä tämä on Pohjois- ja Itä-Suomen haja-asutusalueilla, joiden työpaikkaomavaraisuus on muuta maata heikompi. Myös korkeakouluopiskelijat joutuvat lähtemään kotikunnastaan yliopistopaikkakunnille suorittamaan opintojaan. He oleskelevat opintojensa takia vähintään neljä vuotta muualla kuin kotipaikkakunnallaan. Kotikuntalain 3 :n 1 kohdan mukaan henkilön kotikunta ei muutu, jos hänen asumisensa toisessa kunnassa johtuu pääasiassa "enintään yhden vuoden kestävästä työtehtävästä, opiskelusta, sairaudesta tai muusta näihin rinnastettavasta syystä". Lainsäädäntöä pitäisi nopeasti muuttaa ja tarkentaa erityisesti kotikuntalain 3 :n 1 kohdan osalta. Nykyisessä laissa määritelty yhden vuoden sääntö tulisi poistaa. Mikäli nyt esitetyn kaltaista muutosta ei tehdä, niin korkeimman hallinto-oikeuden elokuussa tekemä päätös voi johtaa useiden satojen valittujen valtuutettujen vaalikelpoisuuden menettämiseen, ja erityisen raskaasti tämä koskisi opiskelevia ja työtä tekeviä nuoria. Samalla uhkaa syntyä tilanne, jossa henkilö ei ole vaalikelpoinen missään kunnassa. Kotikuntalakia tarkasteltaessa olisi syytä arvioida myös kaksoiskuntalaisuuden mahdollistamista. Kaksoiskuntalaisuudelle ja mm. vaalikelpoisuudelle kunnallisiin luottamustoimiin on vahvat perusteet varsinkin niissä kunnissa, joissa on runsaasti kesämökkiasutusta ja joissa on suuri joukko asukkaita, jotka viettävät useita kuukausia kyseisessä kunnassa, vaikka ovat henkikirjoilla muualla. Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 :ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä muuttaakseen kotikuntalakia pikaisesti perusteluissa esitettyjen vaalikelpoisuuteen liittyvien ongelmien poistamiseksi ja Versio 2.0

2 mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä pitkään valmistellun ja laajasti keskusteluissa olleen ns. kaksoiskuntalaisuuden mahdollistamiseksi? Helsingissä 11 päivänä marraskuuta 2008 Tuomo Puumala /kesk 2

3 Ministerin vastaus KK 836/2008 vp Tuomo Puumala /kesk Eduskunnan puhemiehelle Eduskunnan työjärjestyksen 27 :ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Tuomo Puumalan /kesk näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 836/2008 vp: Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä muuttaakseen kotikuntalakia pikaisesti perusteluissa esitettyjen vaalikelpoisuuteen liittyvien ongelmien poistamiseksi ja mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä pitkään valmistellun ja laajasti keskusteluissa olleen ns. kaksoiskuntalaisuuden mahdollistamiseksi? Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa: Kuntalain (365/1995) 33 :n 1 momentin 1 kohdan mukaan vaalikelpoinen kunnan luottamustoimeen on henkilö, jonka kotikunta kyseinen kunta on. Henkilön kotikunta määräytyy kotikuntalain perusteella. Kotikuntalain (201/1994) 2 :n mukaan henkilön kotikunta on pääsääntöisesti se kunta, jossa hän asuu. Jos henkilöllä on käytössään useampia asuntoja tai jos hänellä ei ole käytössään asuntoa lainkaan, hänen kotikuntansa on se kunta, jota hän perhesuhteidensa, toimeentulonsa tai muiden vastaavien seikkojen johdosta itse pitää kotikuntanaan ja johon hänellä on edellä mainittujen seikkojen perusteella kiinteä yhteys. Kotikuntalakia koskevan hallituksen esityksen (104/1993 vp) mukaan henkilön kotikuntaa määriteltäessä on otettava huomioon ensisijassa henkilön oma käsitys kotikunnastaan. Henkilön oma subjektiivinen käsitys ei ole kuitenkaan ainoa ratkaiseva tekijä, vaan hänellä tulee myös objektiivisesti havaittavien tosiseikkojen mukaan olla kiinteä yhteys ilmoittamaansa kuntaan. Tällaisia huomioon otettavia tosiseikkoja, jotka osoittavat, että henkilöllä on ilmoittamaansa kuntaan kiinteä yhteys, ovat henkilön perhesuhteet, joilla tarkoitetaan henkilön siteitä perheeseensä ja perheen yhteiseen asuntoon eli kotiin, hänen toimeentulonsa, jolla tarkoitetaan henkilön työskentelyä tai muuta taloudellista yhteyttä määrättyyn asuinpaikkaan, tai muut vastaavat seikat, kuten esimerkiksi sukulaisuus-, kasvatustai muu hoitosuhde. Viime kädessä kotikunta määräytyy siten henkilön olosuhteiden perusteella tehtävän kokonaisharkinnan perusteella. Kirjallisessa kysymyksessä viitattu korkeimman hallinto-oikeuden oikeustapaus on perustunut nimenomaan kokonaisharkintaan. Kirjallisessa kysymyksessä on esitetty, että nykyinen kotikuntalain säännös on ongelmallinen ns. keikkatyöläisten ja opiskelijoiden osalta. Lisäksi on esitetty, että varsinkin korkeakouluopiskelijoiden osalta on ongelmallinen kotikuntalain 3 :n 1 kohta, jonka mukaan kotikunta ei muutu enintään yhden vuoden kestävästä työtehtävästä, opiskelusta, sairaudesta ja siihen rinnastettavasta syystä. Kotikuntalain säännökset on rakennettu siten, että lain 3 :ssä mainitut tilanteet muodostavat poikkeuksen lain 2 :n 1 mom. pääsäännöstä, jonka mukaan henkilön kotikunta on se kunta, jossa hän asuu. Lain 3 :n 1 kohdan säännös ei kuitenkaan tarkoita sitä, että esimerkiksi pysyvänluonteista keikkatyötä tai useampivuotista opiskelua suorittavan henkilön kotikunta muuttuisi pelkästään sillä perusteella, että asuminen toisella paikkakunnalla kestää yli vuoden, jos hänellä säilyy asunto myös toisessa kunnassa. Heidän osaltaan kotikunta määräytyy lain 2 :n 3

4 Ministerin vastaus 2 mom. mukaan, jolloin otetaan huomioon henkilön oman käsityksen lisäksi yhteydet kumpaankin asuinkuntaan. Käytännössä maistraatit ovat yleensä tulkinneet kotikuntalakia siten, että henkilön oma käsitys kotikunnastaan on ollut ensisijaisesti ratkaiseva silloin, kun henkilöllä on käytössään kaksi asuntoa eri kunnissa. Jos henkilön siteet kotikuntaansa poistuvat ja hänellä katsotaan esimerkiksi perhesuhteiden muuttumisen perusteella olevan kiinteämmät yhteydet uuteen asuinkuntaansa, on henkilön kotikunta tällöin muuttunut. Tältä osin kotikuntalain tulkinnassa ei ole esiintynyt ainakaan laajasti esitettyjä ongelmia. Kaksoiskuntalaisuuden osalta hallituksessa ei tällä hetkellä ole vireillä uudistuksia, jotka mahdollistaisivat kunnan asukkaan jäsenyyden samanaikaisesti kahdessa kunnassa. Kaksoiskuntalaisuus on ollut esillä eritoten loma-asukkaiden osalta. Äänioikeuden ja vaalikelpoisuuden myöntäminen opiskelun, keikkatyön, loma-asunnon omistamisen tai hallinnan perusteella tarkoittaisi käytännössä kaksoiskuntalaisuuden avaamista suurelle joukolle ja siihen liittyisi paljon periaatteellisia ja käytännöllisiä ongelmia, joita ei olisi helppo ratkaista. Kaksoiskuntalaisuuden ongelmat liittyvät paljolti tapauskohtaisiin eroihin palveluiden käytössä. Kunnan tuloveron ja valtionosuuksien jakaminen kuntien kesken sekä vaalikelpoisuuden ja äänioikeuden toteuttaminen samanaikaisesti useassa kunnassa myös monimutkaistaisi olennaisesti jo muutenkin vaikeaselkoisia vero-, valtionosuus- ja kunnallisvaalijärjestelmiä. Helsingissä 28 päivänä marraskuuta 2008 Hallinto- ja kuntaministeri Mari Kiviniemi 4

5 Ministerns svar KK 836/2008 vp Tuomo Puumala /kesk Till riksdagens talman I det syfte som anges i 27 i riksdagens arbetsordning har Ni, Herr talman, till den minister som saken gäller översänt följande skriftliga spörsmål SS 836//2008 rd undertecknat av riksdagsledamot Tuomo Puumala /cent: Vilka åtgärder avser regeringen att vidta för att snabbt ändra lagen om hemkommun så att problemen med valbarhet som tas upp i motiveringarna ska elimineras och vilka åtgärder avser regeringen att vidta för att möjliggöra den s.k. dubbla kommuntillhörighet som länge har beretts och varit föremål för en omfattande debatt? Som svar på detta spörsmål anför jag följande: Valbar till kommunens förtroendeuppdrag är enligt 33 1 mom. 1 punkt i kommunallagen (365/1995) den som har kommunen som hemkommun. Hemkommunen bestäms enligt lagen om hemkommun. Enligt 2 i lagen om hemkommun (201/1994) är en persons hemkommun i regel den kommun där han bor. Har en person i sin användning flera bostäder eller ingen bostad alls, är hans hemkommun den kommun som han på grund av sina familjeförhållanden, sin utkomst eller andra motsvarande omständigheter själv anser som sin hemkommun och till vilken han med hänsyn till de ovan nämnda omständigheterna har fast anknytning. Enligt regeringens proposition med förslag till lag om hemkommun (104/1993 rd) gäller vid fastställandet av en persons hemkommun att huvudvikten främst ska läggas på personens egen uppfattning om sin hemkommun. En persons subjektiva åsikt är dock inte den enda avgörande faktorn, utan han ska också på basis av fakta som kan fastställas objektivt ha fast anknytning till den kommun han uppgett. Sådana fakta som ska beaktas och som visar att en person har fast anknytning till den kommun han uppgett är familjeförhållandena, varmed avses banden till familjen och till familjens gemensamma bostad, dvs. hem, utkomsten, varmed avses arbete eller annan ekonomisk anknytning till en bestämd boningsort eller andra motsvarande omständigheter, t.ex. släktskaps-, foster- eller vårdförhållande. I sista hand fastställs hemkommunen således på grundval av en helhetsbedömning av en persons omständigheter. Rättsfallet i högsta förvaltningsdomstolen, som det skriftliga spörsmålet hänvisar till, baserade sig uttryckligen på en helhetsbedömning. I det skriftliga spörsmålet påpekas att bestämmelsen i den nuvarande lagen om hemkommun är problematisk i fråga om s.k. snuttjobbare och studerande. Vidare påpekas att 3 1 punkt i lagen om hemkommun är problematisk särskilt för högskolestuderande. Paragrafen föreskriver att en persons hemkommun inte ändras om han bor i en annan kommun huvudsakligen på grund av arbetsuppgifter, studier eller sjukdom, eller någon annan med dessa jämställbar orsak, som varar i högst ett år. Bestämmelserna i lagen om hemkommun är så konstruerade att situationerna i lagens 3 utgör undantag från huvudregeln i lagens 2 1 mom., enligt vilken en persons hemkommun är den kommun där han bor. Bestämmelsen i lagens 3 1 punkt betyder ändå inte att hemkommunen för t.ex. en person med snuttjobb av bestående karaktär eller en person som studerar under flera års tid skulle förändras bara på grund av boende på 5

6 Ministerns svar annan ort under mer än ett års tid, om personen fortsätter att ha en bostad också i en annan kommun. I sådana fall bestäms hemkommunen enligt lagens 2 2 mom. vilket innebär att man utöver personens egen uppfattning också beaktar anknytningarna till bägge boendekommunerna. Magistraterna har i praktiken oftast tolkat lagen om hemkommun så att en persons egen uppfattning om sin hemkommun i första hand har varit utslagsgivande när personen förfogar över två bostäder i olika kommuner. Om personens anknytning till hemkommunen upphör och han eller hon t.ex. på grund av förändrade familjeförhållanden anses ha närmare anknytning till sin nya boendekommun har personen bytt hemkommun. I detta avseende har de berörda problemen åtminstone inte i stor omfattning förekommit vid tolkning av lagen om hemkommun. I fråga om dubbel kommuntillhörighet är inga reformer för närvarande aktuella i regeringen som skulle ge möjligheter för en kommunbo att samtidigt vara medlem i två kommuner. Dubbel kommuntillhörighet har lyfts fram särskilt i fråga om fritidsboende. Att bevilja rösträtt och valbarhet på grundval av studier, snuttjobb eller ägande eller innehav av en fritidsbostad skulle i praktiken innebära att man öppnade för dubbel kommuntillhörighet för en stor grupp. Det skulle medföra många principiella och praktiska problem som inte vore lätta att lösa. Problemen med dubbel kommuntillhörighet hänför sig i hög grad till skillnader i anlitande av tjänster i enskilda fall. Att fördela inkomstskatten och statsandelarna mellan kommunerna samt att genomföra valbarhet och rösträtt i flera kommuner samtidigt skulle också medföra en väsentlig komplicering av de redan svåröverskådliga systemen för skatter, statsandelar och kommunalval. Helsingfors den 28 november 2008 Förvaltnings- och kommunminister Mari Kiviniemi 6