Lakalaivan kaatopaikan perustilaselvitys

Transkriptio

1 Lakalaivan kaatopaikan perustilaselvitys Lakalaivan suljettu kaatopaikka, Tampere Keskuspuhdistamon asemakaava, AK 8610 Tomi Pulkkinen & Tanja Satta ID

2 SISÄLLYS 1 TIIVISTELMÄ JOHDANTO KOHTEEN KUVAUS Sijainti ja omistus Rajaukset ja koko Toimintahistoria Nykyiset rakennukset, tekniset rakenteet ja päällysteet Nykyinen toiminta Kaavatilanne Tulevat toiminnot Naapurusto MAAPERÄ-, POHJA- JA PINTAVESITIEDOT Maa- ja kallioperä Pohjavesi Pintavedet AIEMMAT TUTKIMUKSET TUTKIMUKSEN SUORITUS Näytteenotto Näytteenotto koekuopista Vesinäytteenotto Kenttämittaukset ja laboratorioanalyysit Maaperä- ja jätenäytteet Vesinäytteet Kaasunäytteet TULOKSET JA NIIDEN TULKINTA Kaatopaikan ympäristön maaperä Jätetäyttö Kaatopaikan sisäinen vesi Kaatopaikan ympäristön pohjavesi Pintavesi Kaatopaikkakaasut KAATOPAIKAN TILAN ARVIOINTI Jätetäytön hajoamistila ja kaasun muodostus Riskinarvio Käsitteellinen malli Kulkeutumisriskien arviointi Terveysriskien arviointi Riskien todennäköisyydet ja vakavuuden arviointi Epävarmuustarkastelu JOHTOPÄÄTÖKSET JATKOTOIMENPIDE-EHDOTUS Lisätutkimukset Kunnostuksen yleissuunnitelma... 20

3 Lakalaivan kaatopaikan perustilaselvitys (20) LIITTEET Liite 1 Liite 2 Liite 3 Liite 4 Liite 5 Liite 6 Liite 7 Liite 8 Liite 9 Liite 10 Virastokartta vanhat ilmakuvat kuvasovitteet Valokuvia alueelta Koekuoppakortit Putkikortit Yhteenvetotaulukko tuloksista, maa- ja jätenäytteet Laboratorion analyysitodistukset, maanäytteet Yhteenvetotaulukko tuloksista, pohjavedet Yhteenvetotaulukko tuloksista, pintavedet Laboratorion analyysitodistukset, vesinäytteet Kaatopaikkakaasujen mittaustulokset PIIRUSTUKSET YMP YMP YMP YMP YMP YMP YMP Tutkimuskartta Leikkaus A-A Leikkaus B-B Leikkaus C-C Leikkaus D-D Leikkaus E-E Kallionpinta

4 1 Tiivistelmä Sito Oy on tehnyt Tampereen kaupungin kiinteistötoimen toimeksiannosta kaatopaikan perustilaselvityksen Tampereen Sulkavuoressa sijaitsevalle Lakalaivan suljetulle kaatopaikalle, joka on toiminut alueella vuosina Kaatopaikalle on sijoitettu historiatietojen perusteella teollisuus- ja yhdyskuntajätettä sekä jätevesilietettä. Perustilaselvityksen tavoitteena oli selvittää kaatopaikan jätetäytön tila, kaasujen muodostusta ja kaatopaikan suotovesien kulkeutumista ympäristöön. Perustilaselvityksen yhteydessä tehtyjen ympäristöteknisten tutkimusten tavoitteena oli tarkentaa tietoja jätetäytön suotovesien kulkeutumisesta pohja- ja pintavesiin sekä arvioida vesien mukana kulkeutuvien haitta-aineiden vaikutuksia ympäristöön, tarkentaa tietoja kaatopaikkakaasujen muodostumisesta, selvittää 90-luvulla siirretyn kaatopaikan osan pintarakenne sekä kartoittaa kaatopaikan eteläreunaa (ohitustien puoleinen luiska) ja selvittää kaatopaikan pintarakenne alueella. Näiden lisäksi perustilaselvityksessä esitetään ehdotus kaatopaikan jatkotarkkailusta. Lisätutkimuksissa todettiin että jätetäyttöä on ainakin ohitustien luiskan yläosassa. jossa jätteen päällä on pilaantumatonta täyttömaata 2,5 4,0 m paksuinen kerros. Siirretyn kaatopaikan alueella jätetäytön on pääosin noin 2 m paksu peittomaakerros, jossa on paikoin paljon isokokoista louhetta. Pieneläinten hautausmaan alueella peittokerroksen paksuus on paikoin ainoastaan 0,5 m. Kaatopaikan suotovesien virtaussuunta on etelään / lounaaseen. Suotovesikaivosta lähtevä viemäri on tukossa Vt 9:n alla, joten suotoveden mukana kulkeutuvat haittaaineet imeytyvät maaperään tiealueella. Kallionlaatu tutkimusten perusteella alueen kalliossa on ruhjeita, joita pitkin vettä raskaammat haitta-aineet voivat kulkeutua kalliopohjaveteen. Kalliopohjavesi virtaa etelään / lounaaseen kohti ohitustietä, joten haitta-aineiden kulkeutuminen suunniteltuihin kalliotiloihin tai asutuksen suuntaan ei ole mahdollista. Alueella muodostuu kaatopaikkakaasuja kuten metaania, rikkivetyä, syaanivetyä ja haihtuvia orgaanisia yhdisteitä. Kaatopaikkakaasujen pitoisuudet ovat laskeneet vuoden 2012 tutkimustuloksista, mutta kyseessä voi olla vain tutkimuskertojen välisestä erosta eikä pitkäaikainen muutos. Jätetäyttö on metaanikäymisvaiheessa ja kaatopaikkakaasujen muodostuminen tulee jatkumaan vielä kymmeniä vuosia, koska jätetäyttö sisältää edelleen runsaasti biohajoavaa ainesta. Kaatopaikkajäte on luonteeltaan hyvin heterogeenistä ja muutoksia sen laadussa ja ominaisuuksissa on mahdotonta ennustaa tarkasti pitkällä aikavälillä. Kaatopaikkajätteen hajotessa jätetäyttö saattaa painua kasaan tai tiivistyä vielä pitkienkin aikojen päästä. Edellä mainituista syistä johtuen kaatopaikan välittömään läheisyyteen suunnitellun Tampereen seudun keskuspuhdistamon rakentamisessa tulee ottaa huomioon jätetäytön aiheuttamat erityisvaatimukset. Jätetäytön aiheuttamat haitat ja riskit tulee huomioida rakenteellisin ratkaisuin ja varmistua siitä, että kaatopaikkakaasuja tai jätetäytön sisältä purkautuvia suotovesiä ei pääse kulkeutumaan maanpäällisten rakennusten alle tai keskuspuhdistamon kalliotiloihin. Alueelle suositellaan tehtävän lisätutkimuksia, joiden perusteella laaditaan kunnostuksen yleissuunnitelma ja pimailmoitus Pirkanmaan ELY-keskukselle syksyllä 2016.

5 Lakalaivan kaatopaikan perustilaselvitys (20) 1. Johdanto Sito Oy on tehnyt Tampereen kaupungin kiinteistötoimen toimeksiannosta kaatopaikan perustilaselvityksen Tampereen Sulkavuoressa sijaitsevalle Lakalaivan suljetulle kaatopaikalle, joka on toiminut alueella vuosina Kaatopaikalle on sijoitettu historiatietojen perusteella teollisuus- ja yhdyskuntajätettä sekä jätevesilietettä. Aiempien tutkimusten perusteella kaatopaikan jätetäytössä on suuria haittaainepitoisuuksia ja sen alapuolinen maaperä on pilaantunut epäorgaanisilla ja orgaanisilla yhdisteillä. Kaatopaikan sisäisessä vedessä on todettu korkeita pitoisuuksia vinyylikloridia, dikloorieteeniä, bentseeniä, tolueenia sekä öljyhiilivetyjen bensiinijakeita, keskitisleitä ja raskaita jakeita. Kaatopaikasta purkautuu kaasuja: metaania, hiilidioksidia, haihtuvia orgaanisia yhdisteitä sekä rikkivetyä ja syaanivetyä. Vuonna 2012 tehtyjen maaperän, veden ja kaasujen haitta-ainetutkimusten perusteella esitetään valtioneuvoston päätöksen (861/1997) liitteen 3 mukaisen perustilaselvityksen laatimista entiselle Lakalaivan kaatopaikalle. Perustilaselvityksessä aikaisempien tutkimusten ja tarkentavien tutkimusten perusteella kaatopaikan tilasta laaditaan käsitteellinen malli, jossa kuvataan kaikki haitta-aineiden kulkeutumis- ja altistusreitit. Perustilaselvityksessä tehtiin historiatietojen ja toimintojen perusteella valituista paikoista näytteenottoja jätteestä, maaperästä, kaatopaikan sisäisestä vedestä, pohjavedestä ja pintavedestä sekä tutkittiin kaatopaikkakaasujen koostumusta. Tässä raportissa esitetään tutkimuksen tulokset ja kuvataan kaatopaikka-alueen olosuhteet. Tampereen kaupungin yhteyshenkilöinä toimivat Heli Toukoniemi, Antonia Sucksdorff-Selkämaa ja Marjut Ahponen. Sito Oy:ssä työstä on vastannut projektipäällikkönä M.Sc. Tomi Pulkkinen, suunnittelijoina DI Jenni Haapaniemi ja Ins.(AMK) Tanja Satta. 2. Kohteen kuvaus 2.1. Sijainti ja omistus Kohde sijaitsee Tampereen Sulkavuoren eteläpuolella, noin 4 km etäisyydellä Tampereen keskustasta. Kohde sijaitsee Tampereen kaupungin omistamilla alueella, joiden kiinteistörekisteritunnukset ovat , ja Jätetäyttö jatkuu myös liikenneviraston omistamalle alueelle Vt 9:n varteen kiinteistöille ja Kohteen ETRS-GK tasokoordinaatit ovat N: ; E: Rajaukset ja koko Perustilaselvityksen kohteena on entisen kaatopaikan alue, jolle on suunniteltu Tampereen seudun keskuspuhdistamon maanpäällisiä rakenteita. Kohde rajautuu etelässä ja lännessä tiealueeseen (Vt 9 ja Vt 3). Idässä on kaatopaikka-aluetta ja metsää, jonka takana on Kurssikeskuksenkatu. Luoteessa on Sulkavuori, jonka pohjoispuolella on kauppakeskus ja koillispuolella Nirvan asuinalue. Perustilaselvitys koskee Lakalaivan entistä kaatopaikkaa. Alueen pinta-ala on noin 5,3 ha, josta alkuperäistä kaatopaikkaa on noin 2,3 ha ja Vt 9:n rakentamisen aikana siirrettyä jätetäyttöä noin 3 ha. Kaatopaikan rajaus on esitetty tutkimuspiirustuksessa YMP

6 2.3. Toimintahistoria Sulkavuori toimi talvi- ja jatkosodassa ilmatorjunta-asemana, mutta talvisodassa tykit vaurioituivat ensimmäisessä taistelutehtävässä, eikä niitä saatu korjattua talvisodan loppuun mennessä. Jatkosodassa Tamperetta ei pommitettu, joten ilmatorjuntaakaan ei todennäköisesti käytetty. Sotien jälkeen ilmatorjunta-asemaa käytettiin varusmiesten koulutukseen vuosina Kaatopaikan alueella oli vuoden 1946 ilmakuvan perusteella peltoa. Vuoden 1956 ilmakuvassa (kuva 1) näkyy vuonna 1953 perustettu kaatopaikka. Kaatopaikka on toiminut vuoteen 1974 asti ja sinne on sijoitettu Tampereen alueelta kertynyttä yhdyskunta- ja teollisuusjätettä sekä jätevesilietettä. Alueelle sijoitetun jätteen kokonaismääräksi on arvioitu noin m 3. Kaatopaikan koillisosaan oli padottu lammikot, joihin ajettiin jätevesilietteitä. Lietealue on täytetty myöhemmin muilla jätteillä ja täyttömailla. Kuva 1 Ilmakuva vuodelta Tummat alueet ovat nestemäisiä jätteitä. Tampereen itäistä ohitustietä rakentaessa 1990-luvulla, siirrettiin noin m 3 jätettä tien rakennuksen alta jäljelle jääneen kaatopaikka-alueen itäpuolelle. Alkuperäinen kaatopaikka-alue sijaitsee todennäköisesti osittain tien rakentamisen yhteydessä täytetyn alueen alla. Sittemmin alueelle perustettiin pelastuslaitoksen ja rauniokoirien harjoitusalue, jonka jäljiltä alueella on erilaisia rakennuksia/ rakennelmia. Alue ei toimi enää harjoitusalueena. Virastokartan ja v ilmakuvien sovituksia on esitetty liitteessä 1.

7 Lakalaivan kaatopaikan perustilaselvitys (20) 2.4. Nykyiset rakennukset, tekniset rakenteet ja päällysteet Alueella on käytöstä poistettu rauniokoirien harjoitusalue, johon liittyviä, osittain maahan haudattuja rakenteita on edelleen alueella. Alueen halki kulkee vesijohto ja viemäri. Alueen eteläosassa kulkee maanalainen telekaapeli Nykyinen toiminta 2.6. Kaavatilanne Kaatopaikka-alueen pohjoisosassa sijaitsee lemmikkieläinten hautausmaa. Yleiskaavassa Sulkavuori on osoitettu maiseman- ja luonnonhoitoalueeksi (VLM). VLM-alueella tulee säilyttää alkuperäinen luonnonympäristö. VLM-alueella sallitaan vähäinen luonnonympäristön huomioonottava yleistä virkistystoimintaa palveleva rakentaminen. Puiden kaataminen, kaivamis-, tasoittamis- ja täyttötyöt tai näihin verrattavat toimenpiteet ovat alueella luvanvaraisia. Kantakaupungin yleiskaavan kartassa 2, Viherverkko ja suojelu Sulkavuori on osoitettu merkittäväksi viheralueena säilytettäväksi alueeksi. Alueella on käynnissä asemakaavoitus, jonka tavoitteena on sijoittaa Sulkavuoren alueelle Tampereen seudun keskuspuhdistamo, joka tulisi sijaitsemaan pääosin kallion sisässä Tulevat toiminnot 2.8. Naapurusto Kaatopaikka-alueen länsi- ja luoteispuolelle rakennetaan jäteveden puhdistamo (Tampereen seudun keskuspuhdistamo), joka koostuu maanalaisesta puhdistamotilasta ajotunneleineen ja maanpäällisistä osista (hallintorakennus, lietteenkäsittely, poltto, pysäköinti). Kohteen välittömässä läheisyydessä ei ole asutusta tai muita herkkiä toimintoja. Lähin asutus on noin 170 m etäisyydellä koillisessa Taatalan, Koivistonkylän ja Nirvan kaupunginosassa. Sulkavuoren alueella kulkee virkistyskäytössä olevia ulkoilureittejä. Kaatopaikan länsipuolella sijaitsevaa entistä räjähdysainevarastoa käytetään lemmikkieläinten uurnaholvina. 3. Maaperä-, pohja- ja pintavesitiedot 3.1. Maa- ja kallioperä Kaatopaikan alkuperäisen osan alueen maanpinta vaihtelee tasolla n laskien etelään ohitustielle tasolle Siirretyn kaatopaikan alueen maanpinta vaihtelee tasolla n Tehtyjen tutkimusten perusteella mukaan jätetäytön päällä on täyttömaata 0,5 4,5 m kerros, ja jätetäytön paksuus on 4 12 m. Jätetäyttö on paksuimmillaan alkuperäisen kaatopaikka-alueen keskiosassa, jossa jätetäyttö ulottuu noin tasolle Leikkauspiirustukset kaatopaikka-alueelta on esitetty piirustuksissa YMP

8 3.2. Pohjavesi 3.3. Pintavedet Sulkavuoren alueen kallionpinta laskee entisen kaatopaikan keskelle, ja nousee taas kaatopaikan eteläosissa. Sulkavuoren alueella on paikoin avokalliota ja kallion pinta on korkeimmillaan noin tasolla Kallionpintakairausten perusteella Sulkavuoren alueen kallion pinta on alimmillaan tutkimusalueen keskellä, entisen kaatopaikan kohdalla (+107). Entisen kaatopaikan alueella kallion pinta on korkeimmillaan pohjois- ja länsiosissa (+125). Tutkimusalueen eteläreunassa kallion pinta nousee taas hieman ylemmäs, tasolle Kallion pinnan tasot on esitetty piirustuksessa YMP Oletettavasti kaatopaikalla on vielä jäljellä paljon biohajoavaa orgaanista ainesta ja kaatopaikkakaasun tuotanto on merkittävää vielä kymmeniä vuosia. Kaatopaikkajätteen hajotessa jätetäyttö saattaa painua kasaan tai tiivistyä vielä pitkienkin aikojen päästä. Painumia saattaa muodostua sattumanvaraisiin paikkoihin sattumanvaraisina ajankohtina. Kohde ei sijaitse luokitellulla pohjavesialueella. Lähin pohjavesialue on noin 3,5 km päässä koillisessa oleva Aakkulanharjun ( ) pohjavesialue. Kaatopaikalla on täytön sisäistä vettä. Kaatopaikan alkuperäisellä osalla jätetäytön sisäisen veden pinta on noin 3 7 m syvyydellä maanpinnasta (tasolla +123,51 126,69) keväällä Siirretyn kaatopaikan osalla sisäisen veden pinta on noin m syvyydellä maanpinnasta (tasolla +124,39 126,27). Alueella on seitsemän havaintoputkea, joista tarkkaillaan täytön sisäisen veden laatua. Lisäksi kaatopaikan itäpuolelle on asennettu kaksi pohjavesiputkea, joista eteläinen (PVP101) oli kuiva ja pohjoisemmassa (PVP102) oli hyvin vähän vettä tasolla +123,2. Vedentuotto putkessa PVP102 oli hyvin hidasta keväällä Kaatopaikan luoteis- ja pohjoispuolelle asennettiin kolme kalliopohjavesiputkea (PVP K1 K3) keväällä Kalliopohjaveden pinta vaihteli tasolla ,61 kesäkuussa Kalliopohjaveden virtaussuunta on etelään/lounaaseen. Täytön sisäinen vesi on yhteydessä alueen pohjaveteen. Täytön sisäinen vesi/pohjavesi virtaa kallionpintatarkastelujen ja pohjaveden pintojen perusteella pohjoisesta etelään. Alueen eteläpuolella kulkevan ohitustien rakenteet ja kuivatukset todennäköisesti katkaisevat mahdollisen pohjaveden virtauksen ja oletettavasti maavedet kulkeutuvat ohitustien suuntaisesti länteen. Pohjavesivirtaukset alueen ympäristössä ovat oletettavasti vähäisiä ohuiden maakerrosten ja moottoritien kuivatuksen takia. Kohteessa tehtyjen maastohavaintojen perusteella täytön sisäistä vettä purkautuu pintavesiin kaatopaikan eteläpuolella, Vt 9:n luiskasta. Kaatopaikan suotovesiä johdetaan VT 9:n luiskassa sijaitsevaan kokoojakaivoon, josta vesien pitäisi päätyä viemäriä pitkin jäteveden puhdistamolle. Vuonna 2016 tehdyn viemärikuvauksen perusteella kokoojakaivosta lähtevä viemäri on tukossa, joten suotovedet imeytyvät maaperään VT 9:n alueella. Maastohavaintojen perusteella kokoojakaivosta tapahtuu ylivuotoa maastoon runsasvetisenä aikana. Sulkavuoren alueen pintavesien virtaussuunnat on esitetty kuvassa 2.

9 Lakalaivan kaatopaikan perustilaselvitys (20) Kuva 2 Sulkavuoren hulevesien valumasuunnat esitettynä sinisillä nuolilla (AK 8610 hulevesiselvitys) Alueen pintavedet kulkeutuvat moottoritien kuivatusjärjestelmään, josta ne laskevat Härmälän ojan kautta Pyhäjärveen. Pintavesien kulkeutumisreitti on esitetty kuvassa 3. Kuva 3 Pintavesien purkautumisreitti Pyhäjärveen (karttapohja: Tampereen kantakaupungin hulevesiohjelma 2012)

10 4. Aiemmat tutkimukset Jätepenkereen koekaivututkimus 1988, jäte- ja suotovesianalyysit, Vesi- ja ympäristöhallitus, Vesi- ja ympäristöhallitus on tehnyt vuonna 1988 Sulkavuoren kaatopaikalle tutkimuksen Jätepenkereen koekaivututkimus, jäte- ja suotovesianalyysi, Jätepenkereen laatua tutkittiin metallimääritysten osalta 30 kokoomanäytteestä viidestä kaivannosta noin 1 metrin välein. Orgaaniset määritykset tehtiin 20 jätenäytteen viidestä yhdistelmästä. Useissa näytteissä todettiin suuria pitoisuuksia kuparia, kromia, lyijyä ja sinkkiä. Jätenäytteistä on tutkittu myös metallien liukoisuutta (ammoniumasetaattiuutto) ja liukoisuustulosten perusteella kupari, lyijy ja sinkki ovat melko liukoisessa muodossa (vähintään noin ¼ kokonaispitoisuudesta liukenee ammoniumasetaattiin). Dikloorieteenien pitoisuus oli huomattavan suuri (keskipitoisuus 7 mg/kg), verrattuna nykyisiin kynnys- ja ohjearvoihin. Dikloorimetaanin keskipitoisuus jätetäytössä ylitti ylemmän ohjearvopitoisuuden. Vedenlaatua tutkittiin kahdesta pisteestä, P1 (purku) ja K2 (kaivo). Vedessä todettiin kohonneita dikloorieteenien, tolueenin ja kresolien pitoisuuksia. (suora lainaus: Riskija toimenpidekartoitus, Ramboll Finland ) Lakalaivan vanhan kaatopaikan vesientarkkailu vuodelta 1991, vuosiraportti, Tampereen vesi- ja ympäristöpiiri, (nro 91/773/kuv342) Tampereen kaupunki on Tampereen vesi- ja ympäristöpiirin velvoituksesta tarkkaillut Sulkavuoren (Lakalaivan vanhan) kaatopaikan suoto- ja valumavesien määrää ja laatua. Saamamme tarkkailuraportti (Lakalaivan vanhan kaatopaikan vesientarkkailu vuodelta 1991, vuosiraportti, Tampereen vesi- ja ympäristöpiiri, (nro 91/773/kuv342)) on vuodelta 1991, jolloin kaatopaikan läntinen osa oli siirretty läntisen ohitustien alta pois kaatopaikan itäreunalle. Suotoveden määrää mitattiin suotovesien tarkkailukaivosta. Vedenlaatua mittaavat näytteet oli otettu suotovesikaivosta ja pohjaveden tarkkailupisteestä 2. Suotovesikaivo on olemassa nykyisellään Vt 9:n varressa. Tämän tarkkailuohjelman mukaisesta pohjavesiputkesta PVP2 ei ole nykyisellään maastohavaintoa. Raportin perusteella pohjaveden pitoisuuksissa näkyy selvästi kaatopaikan vaikutus, mutta pohjaveden laatu on kuitenkin parempi kuin keskimäärin kaatopaikkavesien vaikutuspiirissä olevissa pohjavesissä (Viittaus VYH julkaisuun nro 67, Kaatopaikkojen ongelmajätteiden ympäristövaikutukset). Raportissa esitetään tarkkailun lopettamista tässä laajuudessa. (suora lainaus: Riski- ja toimenpidekartoitus, Ramboll Finland ) Pima-selvitys, Pöyry Finland Oy, Pöyry Finland Oy on tehnyt Tampereen Veden toimeksiannosta pima-selvityksen osana Pirkanmaan keskuspuhdistamon yleissuunnitelmaa (PIMA-selvitys, , Pöyry Finland Oy). Alueelle kairattiin neljä tutkimuspistettä kallioon asti ja kahteen pisteeseen asennettiin pohja-vesiputket (PE2 ja PE3), joista tutkittiin täytön sisäisen veden laatua sekä kaatopaikkakaasun esiintymistä. Kairauksista otettiin jatkuvat maanäytteet koko jätetäyttökerroksesta noin 1 m kokoomina ja niistä tutkittiin mm. raskasmetallit, öljyt ja liuottimet. Vesinäytteestä tutkittiin samat haitta-aineet kuin maanäytteistä ja lisäksi kaatopaikan indikaattoriaineita. Kaasusta analysoitiin metaanin, hiilidioksidin ja hapen pitoisuudet. Jätetäytössä oli korkeita raskasmetallipitoisuuksia (kromi, kupari, sinkki, antimoni ja kadmium). Kaikissa tutkimuspisteissä todettiin öljypitoisuuksia mg/kg. Bensiinihiilivetyjen (C5-C10) kokonaispitoisuus oli luokkaa mg/kg ja kloorieteenien maksimipitoisuus yli 100 mg/kg. Täytön sisäisessä vedessä oli korkeita pitoisuuksia bensiinihiilivetyjä (putkessa PE2 tolueenia µg/l) ja kloorattuja hiilivetyjä (putkessa PE2 cis-1,2-dikloorieteeniä µg/l) sekä kaatopaikalle tyypillisesti korkeahko ammonium- sekä CODCr pitoisuus. (suora lainaus: Riski- ja toimenpidekartoitus, Ramboll Finland )

11 Lakalaivan kaatopaikan perustilaselvitys (20) Riski- ja toimenpidekartoitus, Ramboll Finland Oy, Ramboll on tehnyt Tampereen Veden toimeksiannosta tutkimuksia entisellä kaatopaikka-alueella. Tutkimus sisälsi koekuoppien (18 kpl) kaivua, porakonekairausta (4 kpl), pohjavesiputkien (5 kpl) asentamista, pohjavesinäytteenottoa, kaatopaikkakaasumittausta ja näytteiden analysointia. Tutkimustulosten perusteella jätetäyttökerros sisältää suuria haitta-ainepitoisuuksia ja sen alapuolinen maaperä on pilaantunut epäorgaanisilla ja orgaanisilla yhdisteillä. Kaatopaikan sisäisessä vedessä havaittiin korkeita pitoisuuksia vinyylikloridia, dikloorieteeniä, bentseeniä, tolueenia sekä öljyhiilivetyjen bensiinijakeita, keskitisleitä ja raskaita jakeita. Kaatopaikkakaasussa on todettu enimmillään 47 % metaania ja 44 % hiilidioksidia. Kaasun mukana jätetäytöstä purkautuu myös haihtuvia orgaanisia yhdisteitä sekä rikkivetyä ja syaanivetyä. 5. Tutkimuksen suoritus 5.1. Näytteenotto Näytteenotto koekuopista Alueelle kaivettiin koekuopat KK101 KK113. Koekuoppien avulla selvitettiin 90- luvulla siirretyn kaatopaikan osan pintarakennetta sekä kartoitettiin kaatopaikan eteläreunaa (ohitustien puoleinen luiska) ja selvitettiin kaatopaikan pintarakennetta alueella. Koekuopat KK101 KK106 kaivettiin kaatopaikan eteläreunaan. Näiden koekuoppien syvyydet vaihtelivat 2 m 5 m. Koekuopissa KK101 ja KK102 todettiin jätteitä noin 2 m syvyydestä koekuopan pohjalle saakka noin 5 metriin. Muissa luiskaan tehdyissä koekuopissa jätetäyttöä ei todettu. Näissä koekuopissa syvyyssuunnassa kaivua hankaloittivat vieressä kulkenut tie sekä toisella puolella sijainnut riista-aita, minkä takia osasta koekuopista ei saatu niin syviä, kuin tavoitteena oli. Koekuopissa KK103 KK106 maa-aines oli pintamaiden soran ja hiekan jälkeen osittain hyvinkin louheista ja viitteitä jätteistä ei näkynyt. Maa- ja jätenäytteitä kerättiin noin 0,5 m kerroksina. Maa-aines näissä koekuopissa oli ennen kaikkea hiekkaa, soraa ja louhetta. Koekuopat KK107 KK111 sijoitettiin siirretyn kaatopaikan alueelle ja koekuoppien tarkoituksena oli ennen kaikkea selvittää pintarakenteiden syvyyttä siirretyn jätetäytön päällä. Pintamaiden paksuus vaihteli 0,5 m 2,5 m. Ohuimmillaan pintamaita oli koekuopassa KK111. Kaikissa näissä koekuopissa todettiin jätetäyttöä. Maanäytteitä kerättiin jätetäytön yläpuolisesta maa-aineksesta 0,5 m välein ja yksi näyte otettiin jätetäytön pinnasta. Maa-aines oli kaikissa näissä siirretyn kaatopaikan alueelle sijoitetuissa koekuopissa ennen jätetäyttöä louhetta, hiekkaa ja soraa. Koekuopat KK112 ja KK113 sijoitettiin siirretyn kaatopaikan reunamille ja näissä koekuopissa ei todettu jätteitä. Koekuopassa KK112 kallion pinta tuli vastaan noin 1 m syvyydellä ja koekuopassa KK113 maa-aines vaikutti luonnonmaalta. Myös näistä koekuopista otettiin maa-aineksesta näytteitä noin 0,5 m välein. Tutkimuspisteiden sijainnit on mitattu tarkkuus-gps:llä. Tutkimuspisteiden sijainnit on esitetty piirustuksessa YMP Koekuoppakortit on esitetty liitteessä Vesinäytteenotto Osana Lakalaivan kaatopaikan perustilaselvitystä kohteeseen asennettiin kolme kalliopohjavesiputkea PVP K1 PVP K3 sekä kolme uutta pohjavesiputkea PVP101 PVP103. Kohteeseen on aiempien tutkimusten aikana asennettu pohja-

12 vesiputkia ja osasta näistä putkista otettiin myös vesinäytteitä. Pohjavesiputkien asennuksen yhteydessä otettiin maaperä- ja jätenäytteitä porakairalla 1 m välein. Pohjavesiputket PVP101 PVP103 oli tarkoitus asentaa jätetäytön alapuolelle, perusmaan pintaan asti, arviolta noin 15 m syvyyteen. Pohjavesiputkien PVP101 ja PVP102 syvyys on kuitenkin vain noin 5 m ja PVP103 on asennettu noin 13 m syvyyteen. Pohjavesiputket PVP2 PVP5, PE2 ja PE3 kuvaavat jätetäytön sisäistä vettä ja niiden syvyydet vaihtelevat noin 14 m noin 22 m. Kalliovesiputkien PVP K1 PVP K3 avulla on tarkoitus tarkkailla, kulkeutuuko Lakalaivan vanhalta kaatopaikkatäytteeltä suotovesiä kalliopohjaveteen ja jos kulkeutuu, niin mihin suuntaan vesi kalliossa virtaa. Tavoitteena oli asentaa kalliopohjavesiputket vähintään 25 m syvyyteen maanpinnasta. Muoviputken alapää oli tarkoituksena juottaa kiinni kallioon sementtilaastilla. Kaikkien uusien pohjavesiputkien ja kalliopohjavesiputkien sijainti on määritetty tarkkuus-gps:llä Vesinäytteet saatiin kerättyä putkista PVP2, PVP4, PVP5, PVP6, PE2, PE3, PVP K1, PVP K2, PVP K3 ja PVP102. Putket PVP103 ja PVP101 olivat kuivia putkia tutkimusten aikana. Putki PVP3 oli vääntynyt, eikä putkeen saatu mahtumaan näytteenotinta. Suunnitelmien mukaan oli tarkoitus ottaa vesinäytteitä ohitustien luiskaan purkautuvasta penkasta kahdesta eri pisteestä sekä suotovesikaivosta. Näytteet saatiin otettua ainoastaan suotovesikaivosta, koska luiska oli kuiva. Tällä kertaa suotovesikaivo ei tulvinut. Ohitustien reunaojasta ei saatu näytteitä koska se oli kuiva. Vesinäytteet otettiin bailer-näytteenottimella. Vedenpinnan korkeudet mitattiin kaikista putkista ennen näytteenottoa. Putkien sijainnit on esitetty piirustuksessa YMP Putkikortit on esitetty liitteessä Kenttämittaukset ja laboratorioanalyysit Maaperä- ja jätenäytteet Kaikista maanäytteistä määritettiin epäorgaanisten haitta-ainemetallien ja - puolimetallien pitoisuudet XRF-kenttämittarilla. Kenttämittausten ja aistihavaintojen perusteella valittiin näytteitä laboratorioanalyyseihin. Kaikki laboratorioanalyysit tehtiin ALS Finland Oy:n akkreditoidussa laboratoriossa. 9 maaperä- ja jätenäytteestä analysoitiin VNa 214/2007 mukaiset metallien ja puolimetallien kokonaispitoisuudet, PAH-yhdisteet, öljyhiilivedyt C 10 - C 40 sekä klooratut alifaattiset hiilivedyt Vesinäytteet Vesinäytteitä otettiin yhteensä 11 pisteestä. Kaikista vesinäytteistä analysoitiin liukoiset metallit ja puolimetallit (VNa 214/2007 lista), öljyhiilivedyt C 10 -C 40, PAH-yhdisteet, klooratut alifaattiset hiilivedyt, ph, sähkönjohtavuus, biologinen ja kemiallinen hapenkulutus, TOC, ammonium- ja kokonaistyppi, kokonaisfosfori, sulfaatit ja kloridit sekä syanidi. Perfluoratut yhdisteet analysoitiin putkesta PVP2. Pohjavesiputkesta PVP102 saatiin vain 500 ml vettä, koska putki oli lähes kuiva, joten pienen näytemäärän takia tästä putkesta analysoitiin vain klooratut alifaattiset yhdisteet.

13 Lakalaivan kaatopaikan perustilaselvitys (20) Kaasunäytteet Kaikista pohjavesiputkista ja kalliopohjavesiputkista, lukuun ottamatta putkea PVP K2, mitattiin rikkivedyn, syaanivedyn, metaanin ja haihtuvien orgaanisten yhdisteiden pitoisuudet. Mittaukset suoritettiin Dräger X-am 7000-kenttämittarilla. 6. Tulokset ja niiden tulkinta 6.1. Kaatopaikan ympäristön maaperä 6.2. Jätetäyttö Maanäytteiden laboratorio- ja kenttäanalyysien yhteenvetotaulukko on esitetty liitteessä 5. Laboratorion tutkimustodistukset ovat liitteessä 6. Tutkimustuloksia on verrattu ns. pima-asetuksen (VNA 214/2007) kynnysarvoihin sekä alempiin ja ylempiin ohjearvoihin. Maanäytteistä mitattiin metallien pitoisuudet XRF-kenttämittarilla ja koekuopista KK110 ja KK111 analysoitiin laboratoriossa suoraan jätetäytön yläpuolelta otetut maanäytteet. Näistä analysoitiin VNa 214/2007 listan metallien lisäksi PAH-yhdisteet, klooratut alifaattiset yhdisteet sekä öljyhiilivetyjakeet C 10 -C 40. Maanäytteissä ylitettiin satunnaisesti kynnysarvopitoisuuksia sekä kenttämittarilla mitatuissa näytteissä että laboratoriossa varmennetuissa näytteissä, mutta alemman tai ylemmän ohjearvon ylityksiä maanäytteissä ei todettu. Vuoden 2016 tutkimuksen maa- ja jätenäytteiden laboratorio- ja kenttäanalyysien yhteenveto on esitetty samassa taulukossa maanäytteiden kanssa, liitteessä 5. Laboratorion tutkimustodistukset ovat liitteessä 6. Ohitustien luiskan yläosassa jätetäytön päällä on pilaantumatonta täyttömaata, jonka paksuus vaihtelee välillä 2,5 4,5 m. Siirretyn kaatopaikan osalla jätetäytön päällä on pilaantumatonta täyttömaata pääosin 1,5 m vahvuinen kerros, mutta se sisältää paikoitellen paljon isoa louhetta (halkaisija noin 0,5 1,0 m). Pieneläinten hautausmaan alueella pilaantumattoman pintakerroksen paksuus oli paikoitellen vain 0,5 m. Jätetäytön päällä on sekalaisesta täytöstä koostuva pilaantumaton maakerros, jonka paksuus vaihtelee välillä 0,5 5 m. Pintamaan alapuolella on jätetäyttö, joka koostuu yhdyskunta- ja teollisuusjätteestä sekä puhdistamolietteestä. Tehtyjen tutkimusten perusteella jätetäytön paksuus vaihtelee välillä 4 12 m alkuperäisen kaatopaikan alueella. Jätetäyttö on paksuimmillaan alkuperäisen kaatopaikka-alueen keskiosassa. Jätetäyttökerros ja sen alapuolinen maaperä sisältää korkeita pitoisuuksia epäorgaanisia ja orgaanisia haitta-aineita. Jätetäyttö on koostumukseltaan hyvin heterogeenistä eikä yhdestä kohdasta otettu maa- tai jätenäyte kerro ympäröivän jätteen laadusta. Jätteissä on tyypillisesti haittaaineita, kuten korkeita metallipitoisuuksia, (esim. raskasmetalleja). Tutkimustuloksia on taulukossa verrattu pima-asetuksen kynnysarvoihin, alempiin ohjearvoihin ja ylempiin ohjearvoihin, vaikka nämä arvot eivät ole tarkoitettu kaatopaikkajätteen laadun arviointiin. Vuoden 2016 tutkimuksissa todettiin ylempien ohjearvojen ylityksiä kuparin, lyijyn, nikkelin ja sinkin osalta. Todetut metallipitoisuudet ovat tyypillisiä vanhoille kaatopaikoille.

14 6.3. Kaatopaikan sisäinen vesi Tutkituista pohjavesiputkista PVP2, PVP4, PVP5, PVP6, PE2 ja PE3 edustavat kaatopaikan sisäistä vettä. Kaikkien vesinäytteiden tuloksia on verrattu eri julkaisuissa esitettyihin kaatopaikkavesien keskimääräisiin laatutietoihin (vertailukohtia listattu vesinäytteiden tulostaulukossa). Pohjavesiputkessa PVP4 sähkönjohtavuus on korkeampi (1 040 ms/m) kuin keskimäärin suomalaisissa yhdyskuntajätteen kaatopaikkavesissä. Tämä tarkoittaa, että todennäköisesti liukoisia ravinteita ja suoloja on paljon. Kokonais- ja ammoniumtyppipitoisuudet ovat korkeita verrattuna tyypillisiin kaatopaikkavesiin. COD Cr on myös huomattavan korkea ( mg/l). Biologisen hapenkulutuksen BOD 7 arvo on niin ikään huomattavan korkea verrattuna tyypillisiin kaatopaikkavesiin. BOD 7 arvo putkessa PVP4 on mg/l. Näiden lisäksi myös kloridin, ammoniumin, vinyylikloridin ja dikloorieteenien pitoisuudet ovat korkeita. Putkesta otetusta vesinäytteestä todettiin myös korkeita pitoisuuksia keskitisleitä C 10 -C 21. Putkesta PE3 todettiin korkeita PAH- ja öljyhiilivetypitoisuuksia. PAH-yhdisteiden summapitoisuus on 183 µg/l ja öljyhiilivetyjen summapitoisuus C 10 -C µg/l, josta keskitisleitä C 10 -C 21 on µg/l. Muiden kaatopaikan sisäistä vettä kuvaavien putkien osalta haitta-ainepitoisuudet eri haitta-aineiden osalta jäivät alle tyypillisille kaatopaikkavesille annetuille arvoille. Jätetäytön sisäisen veden haitta-ainepitoisuudet ovat pääosin pienentyneet verrattuna vuonna 2012 tehtyihin tutkimuksiin, lukuun ottamatta putken PVP4 vinyylikloridipitoisuutta, joka on 10 kertaa vuoden 2012 tuloksia suurempi. Yhteenvetotaulukossa on esitetty myös vuoden 2012 tutkimusten tulokset vertailukohtana uusille tutkimustukoksille. Yhteenvetotaulukko tuloksista on esitetty liitteessä 7. Vesinäytteiden laboratorion analyysitodistukset on esitetty liitteessä Kaatopaikan ympäristön pohjavesi 6.5. Pintavesi Kaatopaikan ympäristön pohjavettä kuvaavat kalliopohjavesiputket PVP K1 PVP K3 sekä putki PVP102. Kaatopaikan ympäristöstä otetuissa pohjavesinäytteissä ei todettu merkittäviä haittaainepitoisuuksia. Jätetäytön välittömässä läheisyydessä sijaitsevassa kalliopohjavesiputkessa PVP K1 todettiin juuri määritysrajan ylittävä pitoisuus fenantreenia ja bentso(a)antraseenia. Kalliopohjavesiputkessa PVP K2 todettiin pieniä pitoisuuksia kloroformia ja öljyhiilivetyjä. Öljyhiilivetyjen pitoisuus ylitti ympäristölaatunormin. Tulokset on esitetty vesinäytteiden yhteenvetotaulukossa liitteessä 7. Suotovesikaivosta otetussa vesinäytteessä todettiin kemiallisen ja biologisen hapenkulutuksen osalta kohonneita arvoja vertailtaessa tuloksia kaatopaikkojen suotovesien pitoisuustietoihin Suomessa. Vertailuarvo COD Cr kohdalla on 390 mg/l (Suunnittelukeskus 2000 [julkaistu VTT tiedotteita 2502]), kun tutkitun vesinäytteen osalta arvo on mg/l. Biologiselle hapenkulutukselle (BOD 7 ) annettu vertailuarvo on 270 mg/l ja tutkimuksissa saatu tulos on 962 mg/l. Lisäksi vesinäytteessä havaittiin vinyylikloridia ja PAH-yhdisteitä. Tulosten perusteella voidaan todeta että suotovesikaivoon tulee edelleen kaatopaikan vesiä.

15 Lakalaivan kaatopaikan perustilaselvitys (20) Tutkimuksen yhteydessä oli tarkoitus ottaa myös vesinäytteitä kaatopaikan viereisen moottoritien luiskasta sekä ojasta, mutta tutkimusten aikaan oli niin kuivaa, että näytteitä näistä pisteistä ei saatu. Tulokset on esitetty pintavesien osalta yhteenvetotaulukossa liitteessä Kaatopaikkakaasut Kaasumittausten perusteella kaatopaikkakaasuja muodostuu jätetäytössä ja niitä purkautuu myös päästöinä ilmakehään. Olosuhteet jätetäytössä suosivat metaanin muodostumista. Kaasumittaukset tehtiin kaikissa putkissa, putkea PVP K2 lukuun ottamatta. Kaasumittaukset suoritettiin Putkissa PVP4, PVP5 ja PE2 todettiin alueen korkeimmat metaanipitoisuudet. Putkessa PVP4 metaanin pitoisuus oli kahden minuutin mittauksen jälkeen 46 til-% ja kymmenen minuutin mittauksen jälkeen 28,5 til.-%. Putkessa PVP5 metaanipitoisuus oli kahden minuutin mittauksen kohdalla 23,5 til.-% ja kymmenen minuutin kohdalla 27,5 til.-%. Putkessa PE2 metaanin pitoisuus oli kahden minuutin mittauksen jälkeen 42 til-% ja kymmenen minuutin mittauksen jälkeen 24 til.-%. Putkessa PE3 todettiin alhaisempia, alle 10 til.-%, pitoisuuksia metaania. PE3 putkessa todettiin myös pieniä pitoisuuksia rikkivetyjä ja syaanivetyjä (< 4 ppm). Muissa putkissa todettiin vain hyvin pieniä pitoisuuksia metaania, alle 1 til.-%. Mittaukset osoittavat, että jätetäytön metaanivaihe on vielä käynnissä ja biohajoavaa ainesta on jäljellä, vaikka metaania ei todettu suurina pitoisuuksina kaikissa putkissa. Jätetäytön heterogeenisyyden vuoksi metaanin tuotto voi olla tietyissä pisteissä korkeampaa kuin muissa pisteissä. Kaatopaikkakaasujen pitoisuudet ovat laskeneet vuoden 2012 tutkimustuloksista, mutta kyseessä voi olla vain tutkimuskertojen välisestä erosta eikä pitkäaikainen muutos. Kaatopaikkakaasujen muodostuminen tulee jatkumaan vielä kymmeniä vuosia, koska jätetäyttö sisältää edelleen runsaasti biohajoavaa ainesta. Voidaan myös olettaa, että purkautuva kaasu sisältää myös haihtuvia orgaanisia yhdisteitä, kuten vinyylikloridia. Kaatopaikkakaasujen mittausten tulokset ovat liitteessä Kaatopaikan tilan arviointi 7.1. Jätetäytön hajoamistila ja kaasun muodostus Jätetäyttö on metaanikäymisvaiheessa ja muodostaa kaatopaikkakaasuja. Oletettavasti jätetäytössä on edelleen paljon biohajoavaa orgaanista ainesta jäljellä. BOD- ja COD-pitoisuuksien perusteella jäljellä on pääosin vaikeammin ja hitaammin hajoavaa orgaanista ainesta. Jätetäyttökerros sisältää korkeita pitoisuuksia epäorgaanisia ja orgaanisia haittaaineita. Koekuopituksen yhteydessä jätetäytössä oli myös edelleen havaittavissa jonkin verran hajoamatonta materiaalia. Kaatopaikkajätteen hajotessa jätetäyttö saattaa painua kasaan tai tiivistyä vielä pitkienkin aikojen päästä. Painumia saattaa muodostua sattumanvaraisiin paikkoihin sattumanvaraisina ajankohtina. Alkuperäisen kaatopaikan alueella jätetäytön sisäisen veden pinta on noin 4 8 m syvyydellä maanpinnasta ja näin ollen pitää jätetäytön kosteana ja edesauttaa hajoamisprosessin etenemisessä. Siirretyn kaatopaikan alueella jätetäytön pinta on kuiva noin m syvyydelle asti mikä voi hidastaa jätetäytön hajoamisprosesseja. Tutkimusten perusteella siirretyn kaatopaikan pinta ei ole tiivis, jolloin sen läpi pääsee sade- ja sulamisvesiä imeytymään jätetäytön pintaan ja edesauttamaan hajoamisprosessia.

16 7.2. Riskinarvio Käsitteellinen malli Kohteen haitta-aineiden kulkeutumisen ja altistumisen käsitteellinen malli on esitetty kuvassa 4. Mallissa on esitetty merkittävimmät kulkeutumis- ja altistumisreitit kohteessa. Kuva 4 Käsitteellinen malli Kohteen merkittävimmät haitta-aineiden kulkeutumis- ja altistumisreitit ovat kaatopaikkakaasujen sekä jätetäytön sisäisen suotoveden purkautuminen. Merkittävimmät kulkeutumisreitit aiheutuvat sellaisista orgaanisista yhdisteistä, jotka liikkuvat helposti veden mukana tai haihtuvat herkästi ilmaan Kulkeutumisriskien arviointi Maaperästä ja jätetäytöstä voi kulkeutua haitta-aineita alueen ulkoilmaan haihtumalla. Merkittävimpiä haihtuvia yhdisteitä kohteessa ovat klooratut alifaattiset hiilivedyt (vinyylikloridi, dikloorieteenit, trikloorieteenit, tetrakloorieteeni). Myös bentseeni, tolueeni, ksyleenit, naftaleenit ja öljyhiilivetyjen kevyemmät jakeet voivat haihtua jätetäytöstä ulkoilmaan. Näiden lisäksi jätemateriaalin hajotessa voi ilmaan kulkeutua merkittävästi kaatopaikkakaasuja (metaani, hiilidioksidi, rikkivedyt, syaanivedyt). Kaatopaikkakaasujen kulkeutumisesta ulkoilmaan aiheutuu myös alueelle paikoin hajuhaittoja. Maastohavaintojen perusteella keväällä 2016 varsinkin putken PVP4 lähettyvillä on huomattavan epämiellyttävä haju. Kaatopaikkakaasujen keräyksellä ja hallinnalla voidaan poistaa ulkoilman laatuun aiheutuvat haitat. Kaatopaikkakaasujen ja haihtuvien yhdisteiden hallitsematon purkautuminen jätetäytöstä on riski kaatopaikan lähelle sijoitettavien rakennusten ja kalliotunnelin osalta, mikäli kaatopaikkakaasut ja haihtuvat yhdisteet pääsevät kulkeutumaan sisäilmaan.

17 Lakalaivan kaatopaikan perustilaselvitys (20) Kaasujen kulkeutumisreitit sisäilmaan voidaan kuitenkin katkaista kaasujen ja vesien keräysjärjestelmillä ja rakennusteknisillä ratkaisuilla, että kaatopaikkakaasuja ei pääse purkautumaan rakennusten alle ja sitä kautta haihtumaan sisäilmaan. Kaatopaikalta suotautuu täytönsisäistä vettä hallitsemattomasti pintavedeksi ja pohjavedeksi, jotka virtaavat pääosin etelään ja lounaaseen. Suotovesien mukana ympäristöön kulkeutuu mm. kloorattuja alifaattisia hiilivetyjä, öljyhiilivetyjä ja BTEXyhdisteitä. Merkittävimmän riskin pohjaveden laadulle aiheuttavat klooratut alifaattiset hiilivedyt. Pohjavedestä on todettu suuria vinyylikloridin ja dikloorieteenin pitoisuuksia. Vinyylikloridin pitoisuus tulee pitkän ajan kuluessa todennäköisesti entisestään kasvamaan dikloorieteenien hajotessa. Tämä muutos on nähtävissä jo lyhyemmällä tarkastelujaksolla, kun verrataan vuonna 2012 tehtyjä mittauksia vuoden 2016 mittaustuloksiin. Dikloorieteenit ja sitä korkeammin klooratut alifaattiset hiilivedyt ovat vettä raskaampia ja painuvat yleensä pohjavesikerroksessa läpäisemättömään maakerrokseen tai kalliopintaan asti. Kohteessa nämä yhdisteet ovat todennäköisesti faasina kallion pinnalla tai kallion raoissa, varsinaisen pohjavesikerroksen alapuolella. Ohitustien varressa on myös suotovesikaivo, josta lähtevä viemäri on tukossa Vt 9:n alueella. Näin ollen suotovesikaivoon johdetut kaatopaikkavedet imeytyvät Vt 9:n alueella, mistä aiheutuu haitta-ainepäästöjä (mm. klooratut alifaattiset hiilivedyt, PAHyhdisteet, öljyhiilivedyt) maaperään. Klooratut alifaattiset yhdisteet painuvat kallion pintaan ja voivat kulkeutua kalliopohjavedessä myös kohteen ulkopuolelle, mikäli kalliossa on rakoja joissa haitta-aineet ja pohjavesi pääsevät virtaamaan. Mikäli haitta-ainepitoista vettä kulkeutuu rakennusten alle, saattavat veden mukana liikkuvat haihtuvat haitta-aineet päätyä sisäilmaan. Kaatopaikkavesien mukana kulkeutuvien haitta-aineiden kulkeutumisreitit voidaan katkaista paremmalla kaatopaikkavesien hallinnalla sekä rakennusteknisillä ratkaisuilla, joilla estetään vesien kulkeutuminen rakennusten alle. Keväällä 2016 tehdyissä tutkimuksissa kalliopohjavesiputkista otetuissa näytteissä ei todettu haitta-aineiden merkittävää kulkeutumista kalliopohjaveteen. Kallionlaatututkimusten perusteella alueen kalliossa on ruhjeita, joita pitkin vettä raskaammat haitta-aineet voivat kulkeutua kalliopohjaveteen. Osa kallioruhjeista on tutkimusten mukaan savitäytteisiä, jolloin teoreettinen kulkeutuminen on hyvin vähäistä. Kalliopohjavesi virtaa etelään / lounaaseen kohti ohitustietä, joten haitta-aineiden kulkeutuminen suunniteltuihin kalliotiloihin tai asutuksen suuntaan ei ole mahdollista. Kaatopaikalta suotautuu vesiä ainakin kaatopaikan eteläreunassa sijaitsevasta ohitustien penkasta. Pintavesien todennäköinen virtaussuunta on länteen Härmälänojaan ja edelleen Pyhäjärveen. Pintavedestä vinyylikloridi, dikloorieteeni ja tolueeni todennäköisesti haihtuvat melko nopeasti ulkoilmaan, mikä vähentää haittaaineiden päätymistä vesistöön. Käsitteellisen mallin mukaan haitta-aineiden kulkeutumista kasveihin tai eläimiin voi periaatteessa tapahtua. Alueella ei kuitenkaan viljellä ravintokasveja ja jätetäyttöä peittää kauttaaltaan vähintään 0,5 m kerros pilaantumatonta maa-ainesta eikä haittaaineiden kulkeutumista kasveihin pidetä merkittävänä riskinä. Alueella liikkuvat eläimet voivat altistua maaperästä ja jätetäytöstä haihtuville yhdisteille. Kaivautuvat eläimet ja maaperäeliöt voivat altistua haitta-aineille suoraan kosketuksen ja maansyönnin sekä huokosilman kautta. Maaperän ja jätetäytön kautta ihmisten haitta-aineille altistumista voi tapahtua alueella toimivan pieneläinhautausmaan toiminnan yhteydessä. Pieneläinhautausmaan lähistölle sijoitettiin kaksi tutkimuspistettä kevään 2016 tutkimuksissa, KK110 ja KK111 ja molemmissa tutkimuspisteissä todettiin jätetäytön päällisen maa-aineksen määrä vähäiseksi (< 1m). Hautapaikkoja kaivettaessa voidaan päätyä jätetäyttöön ja altis-

18 tuminen jätetäytön haitta-aineille tätä kautta on mahdollista. Maaperän ja jätetäytön haitta-aineilta suojautuminen tulee ottaa huomioon myös mahdollisten maaperän kunnostustöiden yhteydessä. Jätetäytön haitta-aineiden ei arvioida kulkeutuvan kaatopaikka-alueella olevan vesijohdon kautta juomaveteen, koska vesijohto sijaitsee jätetäytön päällä olevassa pilaantumattomassa maakerroksessa. Kohteeseen on laadittu riskinarvio vuonna 2012 ja tulokset on esitetty raportissa Riski- ja toimenpidekartoitus, Ramboll Finland Oy, Terveysriskien arviointi Kaatopaikkakaasujen hallitsemattoman purkautumisen seurauksena jätetäytöstä voi purkautua helposti haihtuvia orgaanisia yhdisteitä, jotka voivat olla terveydelle vaarallisia. Suurimman terveysriskin kohteessa aiheuttaa vinyylikloridi, mikä aiheuttaa haittaa jo erittäin pienissä pitoisuuksissa. Myös dikloorieteenille, BTEX-yhdisteille, öljyhiilivedyille sekä kaatopaikasta purkautuville rikkiyhdisteille ja syaanivedylle altistumista voi tapahtua kohteessa. Nykytilanteessa haitta-aineille altistuminen voi olla mahdollista ulkoilman kautta, sillä haitta-aineita voi paikoin purkautua jätetäytöstä pintakerrosten läpi huomattavina pitoisuuksina. Alueelle suunnittelun keskuspuhdistamon osalta haitta-aineiden kulkeutuminen sisäilmaan voidaan estää alapohjan rakenteellisilla ratkaisuilla sekä toteuttamalla kaasujen ja vesien keräysjärjestelmä Riskien todennäköisyydet ja vakavuuden arviointi Keskuspuhdistamon rakenteet on suunniteltu sijoitettaviksi kaatopaikan länsipuolelle kallion sisään ja maanpäälliset rakenteet pääosin siten, että ne eivät ole jätetäytön päällä. Suunnitelmien mukaan jätetäytön alueelle sijoitetaan metanoliasema ja autokatos, mutta metanoliaseman alueelta jätetäyttö poistetaan ennen rakentamista. Kaatopaikka-alueella nykyään sijaitsevat vesihuoltolinjat siirretään pois jätetäytön alueelta. Väylät ja piha-alueet, jotka sijoitetaan jätetäytön päälle, kunnostetaan massanvaihdolla rakennekerrosten paksuudelta ja päällystämällä alueet. Päällysteen alle rakennetaan kaasunkeräysrakenteet. Haitta-aineiden aiheuttamat riskit sisäilmaan voidaan pois sulkea rakennusten oikealla sijoittelulla ja rakennusteknisillä ratkaisuilla. Kallionpintoja pitkin tapahtuva haittaaineiden kulkeutuminen (kaasut ja vedet) rakennusten alle tulee estää rakennusteknisin ratkaisuin. Haihtuvien orgaanisten haitta-aineiden päätyminen sisäilmaan aiheuttaisi keskuspuhdistamon työntekijöille terveysriskejä. Tutkimustietojen perusteella haitta-aineiden kulkeutuminen kallioruhjeiden kautta rakennettaviin kalliotiloihin on epätodennäköistä, koska kalliopohjavesi virtaa etelään / lounaaseen kuljettaen haittaaineet poispäin puhdistamotiloista. Maaperän ja jätetäytön haitta-aineille altistuminen on mahdollista pieneläinhautausmaan toiminnan yhteydessä sekä keskuspuhdistamon rakennustöiden yhteydessä. Pieneläinhautausmaan toiminnassa tulee ottaa riskit huomioon ja toiminta toteuttaa niin, että näiltä riskeiltä vältytään Epävarmuustarkastelu Riskien arviointiin liittyy aina epävarmuustekijöitä. Maaperän ja jätetäytön heterogeenisyyden takia tietyistä pisteistä otetut näytteet kertovat vain kyseisen pisteen haitta-aineista ja koostumuksesta. Kaikkia mahdollisia yhdisteitä ei ole tutkittu kaatopaikalta, ainoastaan aistinvaraisten havaintojen ja historiatietojen perusteella oleellisia yhdisteitä. Todennäköistä on, että kaatopaikalla on sellaisia merkittäviä haitta-

19 Lakalaivan kaatopaikan perustilaselvitys (20) aineita, joita ei ole tutkimuksissa tutkittu eikä niiden aiheuttamia riskejä myöskään arvioitu. Myöskään eri haitta-aineiden yhteisvaikutuksia ei ole arvioitu. Toisaalta tutkimuksissa on löydetty helposti kulkeutuvia ja haihtuvia myrkyllisiä yhdisteitä, joiden aiheuttamia riskejä on kartoitettu riskinarviossa ja joiden pohjalta keskuspuhdistamon rakentamista on ohjattu suuntaan, joilla riskejä minimoidaan. Epävarmuustekijöitä liittyy myös pohjaveden virtauksiin ja virtausnopeuksiin. Vesientarkkailu ei myöskään ole ollut vuosikymmenten ajan pitkäjänteistä, joten täysin luotettavaa kuvaa täytön sisäisen veden ja alueelta purkautuvan veden laadusta ei voida saada. Kallion mahdolliset luontaiset rakoilut tai keskuspuhdistamon rakentamisen yhteydessä syntyvät raot voivat vaikuttaa merkittävästi haitta-aineiden kulkeutumiseen kalliopohjavesiin. Tämä aiheuttaa epävarmuutta arvioitaessa haitta-aineiden kulkeutumista kaatopaikka-alueen ulkopuolelle. 8. Johtopäätökset Jätetäyttö on metaanikäymisvaiheessa ja muodostaa kaatopaikkakaasuja. Jätetäytössä on edelleen runsaasti biohajoavaa ainesta jäljellä. Tutkimustulosten perusteella jätetäyttökerros sisältää suuria haitta-ainepitoisuuksia ja sen alapuolinen maaperä on pilaantunut epäorgaanisilla ja orgaanisilla yhdisteillä. Kaatopaikan sisäisessä vedessä on todettu korkeita pitoisuuksia vinyylikloridia, dikloorieteeniä, bentseeniä, tolueenia sekä öljyhiilivetyjen bensiinijakeita, keskitisleitä ja raskaita jakeita. Kaatopaikkakaasut sisältävät mm. metaania, haihtuvia orgaanisia yhdisteitä, rikkivetyä ja syaanivetyä. Kaasut ja vedet purkautuvat alueelta hallitsemattomasti, koska kaatopaikalla ei ole toimivia kaasujen ja vesien keräysjärjestelmiä. Kaatopaikan suotovedet purkautuvat pääosin etelään ja lounaaseen. Mahdollisesti pohja- tai kalliopohjaveteen päätyvät haitta-aineet kulkeutuvat etelään / lounaaseen kaatopaikalta. Jäteveden puhdistamon rakennukset voidaan sijoittaa suunnitteluille paikoille, kunhan rakenteellisin ratkaisuin varmistetaan, että kaatopaikalta ei pääse kaasuja ja haittaainepitoisia vesiä ja kaasuja rakennusten alle. Metanoliaseman kohdalta jätetäyttö tulee poistaa. Avoin autokatos voidaan sijoittaa jätetäytön päälle. Siirrettävä vesijohto tulee sijoittaa siten ettei haitta-aineiden kulkeutumien jätetäytöstä juomaveteen ole mahdollista. 9. Jatkotoimenpide-ehdotus 9.1. Lisätutkimukset Kunnostussuunnitelman laatimisen pohjaksi esitetään tehtäväksi lisätutkimuksia kesällä Ehdotus lisätutkimusten sisällöksi: Pohjavesiputki PVP 3 suoristetaan kaatopaikkakaasujen kenttämittaukset kaikista alueen putkista 2 3 kertaa o metaani, rikkivety, syaanivety, haihtuvat yhdisteet Pohja- ja kalliopohjavesiputkien huuhtelu ja vesipintojen mittaukset 2 3 kertaa Näytteenotto pohja- ja kalliopohjavesiputkista o klooratut alifaattiset haitta-aineet, öljyhiilivedyt C 5 C 40, BTEX Pintavesinäytteiden ottaminen ohitustien luiskasta ja reunaojasta runsasvetiseen aikaan

20 Maaperän- ja jätetäytön koekuoppatutkimukset (noin 15 koekuoppaa) suunniteltujen väylien ja pihan kaivualueiden osalta o metallit, PAH-yhdisteet, klooratut alifaattiset haitta-aineet, öljyhiilivedyt, BTEX, kaatopaikkakelpoisuus 9.2. Kunnostuksen yleissuunnitelma Lisätutkimusten jälkeen laaditaan kunnostuksen yleissuunnitelma ja pima-ilmoitus PIR-ELY:lle syksyn 2016 aikana. Yleissuunnitelman ohjeellinen sisältö: Kohdetiedot Maaperä-, pohja- ja pintavesitiedot Pilaantuneisuustutkimukset ja selvitykset Kunnostuksen tarve ja tavoitteet Riskinarvio Kunnostusmenetelmän valinta arvioidaan kunnostusvaihtoehtojen toteuttamiskelpoisuutta sekä kunnostustyön aikaisia työja ympäristöriskejä ja verrataan niitä saavutettavaan hyötyyn tehdään ehdotus valittavaksi tekniikaksi ja menettelytavaksi. Valinnassa huomioidaan BATperiaate ja kustannukset Kunnostuksen periaate ja vaikutukset mikäli massoja vaihdetaan, esitetään maa-aineksien soveltuvat vastaanottopaikat (mm. kaatopaikkakelpoisuus) esitetään maa-ainesten hyötykäyttömahdollisuus Kunnostustyön kuvaus työvaiheiden yleiskuvaus, huomioiden tarvittaessa valmistelevat työt ja työnaikainen vesien käsittely ja johtaminen tarvittavat keskustelut sidosryhmien kanssa tarvittavat muut ilmoitukset/lausunnot/luvat Laadunvalvontamenetelmät Varautuminen odottamattomiin tilanteisiin Työsuojelu Jälkiseuranta Raportointi Tiedotus Arvio aikataulusta LIITTEET: Yhteystiedot, kaavaluonnos, tutkimustulosten yhteenvetotaulukot, riskinarvio PIIRUSTUKSET: tutkimuskartta, suunnitelmakartta, leikkaukset, tyyppikuvat Sito Oy Tanja Satta Tomi Pulkkinen

21 Lakalaivan kaatopaikka / ilmakuvat Liite 2 v.1946 v.1956

22 Lakalaivan kaatopaikka / ilmakuvat Liite 2 v.1966 v.1974

23 Lakalaivan kaatopaikka / ilmakuvat Liite 2 V.1995 v.2015

24 Lakalaivan kaatopaikka / Valokuvat Liite 2 Kaatopaikan vanhaa osaa Kaatopaikan vanhaa osaa

25 Lakalaivan kaatopaikka / Valokuvat Liite 2 Kaatopaikan vanhaa osaa, taustalla metsitetty siirretty kaatopaikan osa Pieneläinten hautausmaa, siirretyn kaatopaikan osa on tiiviisti metsitetty

26 Lakalaivan kaatopaikka / Valokuvat Liite 2 Ohitustien luiska oli kuiva huhtikuussa Siirretyn kaatopaikan osan peittokerros sisälsi paljon isoa louhetta

27 Lakalaivan kaatopaikka / Valokuvat Liite 2 Pieneläinten hautausmaan alueella jätetäytön peittokerroksen paksuus vain noin 0,5 m Jätetäyttöä ohitustien luiskan yläreunan koekuopassa KK101

28 KOEKUOPPAPÖYTÄKIRJA LAATIJA: TS NRO: KK 101 PVM: Työ: Tutkimuskohde: Tilaaja: Kaivutapa: Sijainti: Lakalaivan kaatopaikan perustilaselvitys Lakalaivan kaatopaikka Tampereen kaupunki Kaivinkone x: y: Koordinaattijärjestelmä: GK24 Rakennekerrokset: syvyys, m maalaji Olosuhteet: Koekuopan halkaisija: 2x3m Koekuopan syvyys: n.4.5-5m +5, pilvistä hk,sr hk,sr (tiili, asfaltti) hk,sr,jätetäyttöä 2.5-n.5 Näytteet: nro syvyys, m kuvaus jätetäyttöä, tuhkaa,hk,sr pintamaita, sr,hk K hk,sr K hk,sr K hk,sr, tiiltä K jätetäyttö, tuhka K jätetäyttö, tuhka K,L jätetäyttö, tuhka K jätetäyttö, tuhka K jätetäyttö,tuhka K laboratorio(l)- / kenttätutkimus(k) Lisätiedot: metriä, lähempänä 2 metriä tiilen ja asfaltin palasia m alkaa jo selvempää jätetäyttöä, maatunutta orgaanista ainesta (haisee jonkin verran), puuta, tiiliä, jätettä m selvästi tuhkaisempaa täyttöä, jätettä, lasia, puuta, maatunutta jätettä. Jätetäyttö jatkuu samanlaisena koekuopan pohjille saakka. Koekuopan syvyys on jossain metrissä.

29 KOEKUOPPAPÖYTÄKIRJA LAATIJA: TS NRO: KK102 PVM: Työ: Tutkimuskohde: Tilaaja: Sijainti: Lakalaivan kaatopaikan perustilaselvitys Lakalaivan kaatopaikka Tampereen kaupunki x: y: Koordinaattijärjestelmä: GK24 Kaivutapa: Kaivinkone Rakennekerrokset: syvyys, m maalaji Olosuhteet: Koekuopan halkaisija: 2x3 m Koekuopan syvyys: Noin , pilvistä hk,sr,si hk,sr,,si,tiiltä 2-5 jätetäyttöä Näytteet: nro syvyys, m kuvaus hk,si K hk,sr K hk,sr,si K hk,sr,si,tiili K jäte K jäte K,L jäte K jäte K,L jäte K laboratorio(l)- / kenttätutkimus(k) Lisätiedot: m alkaa tässäkin kuopassa näkyä tiilenpaloja metrissä alkaa selkeämpi jätetäyttö, maatunutta orgaanista ainesta metrissä jätetäyttöä, joka haisee pahalle. Sama jatkuu koekuopan pohjille saakka. Jätetäytön seassa myös tässä kuopassa tuhkaa. Koekuopan syvyys noin metriä.

30 KOEKUOPPAPÖYTÄKIRJA LAATIJA: TS NRO: KK103 PVM: Työ: Tutkimuskohde: Tilaaja: Sijainti: Lakalaivan kaatopaikan perustilaselvitys Lakalaivan kaatopaikka Tampereen kaupunki x: y: Koordinaattijärjestelmä: GK24 Kaivutapa: Kaivinkone Rakennekerrokset: syvyys, m maalaji Olosuhteet: Koekuopan halkaisija: n. 1x2 m Koekuopan syvyys: 2 m +5, pilvistä 0-2 hk,si,sr Näytteet: nro syvyys, m kuvaus hk,si,sr K hk,si,sr K hk,si,sr K laboratorio(l)- / kenttätutkimus(k) Lisätiedot: Kaapeli noin 1 metrissä poikki. Kaapelia ei ole merkitty mihinkään karttoihin ja kaupungilta käy vielä henkilö selvittelemässä kaapelin kohtaloa. Tullaan lopputulokseen, että kaapeli ei ole toiminnassa, vaan kyseessä on joko vanha kylmä kaapeli tai täytön sekaan jossain vaiheessa heitettyä kaapelinpalaa, ei kuitenkaan aleta kaivamaan mahdollisia kaapelinpäitä esille, kun varmuutta ei ole. Koekuopassa ei päästä 2 m syvemmälle, kun vastaan tulee luultavasti iso kivi ja koekuoppaa ei voida puiden ja tien takia leventää, niin että saataisiin enemmän tilaa kaivaa ja etsiä kiven rajoja.

31 KOEKUOPPAPÖYTÄKIRJA LAATIJA: TS NRO: KK104 PVM: Työ: Tutkimuskohde: Tilaaja: Kaivutapa: Sijainti Lakalaivan kaatopaikan perustilaselvitys Lakalaivan kaatopaikka Tampereen kaupunki Kaivinkone x: y: Koordinaattijärjestelmä: GK24 Rakennekerrokset: syvyys, m maalaji Olosuhteet: +5, pilvistä Koekuopan halkaisija: 2 x 3.5 metriä Koekuopan syvyys: n. 4 metriä 0-2 hk,si,sr Näytteet: nro syvyys, m kuvaus 2-3 hk,si,sr, louhe (tai isoa kiveä) hk,si,sr K hk,si,sr K hk,si,sr K hk,si,sr, louheisempaa K kts.yllä K kts.yllä K kts.yllä K laboratorio(l)- / kenttätutkimus(k) Lisätiedot: Noin metrissä vähän tiilenpalasia ei tiiltä enää näy, eikä jätettä. 4 metriin mennessä maa-aineksessa ei ole tapahtunut muutosta. Loppua kohden maa-aines alkaa olemaan koko ajan louheisempaa. Kaivua ei jatketa, koska kaivannon seinämä uhkaa lossata riista-aidan puolelta. Tien ja riista-aidan takia koekuoppaa ei voida leventää.

32 KOEKUOPPAPÖYTÄKIRJA LAATIJA: TS NRO: KK105 PVM: Työ: Tutkimuskohde: Tilaaja: Sijainti: Lakalaivan kaatopaikan perustilaselvitys Lakalaivan kaatopaikka Tampereen kaupunki x: y: Koordinaattijärjestelmä: GK24 Kaivutapa: Kaivinkone Rakennekerrokset: syvyys, m maalaji Olosuhteet: vähän pakkasta Koekuopan halkaisija: n. 1.5x2 metriä Koekuopan syvyys: n. 3 metriä 0-2 hk,sr hk,sr,isoa kiveä Näytteet: nro syvyys, m kuvaus hk,sr K hk,sr K hk,sr K hk,sr K hk,sr K laboratorio(l)- / kenttätutkimus(k) Lisätiedot: Tässä kuopassa taas joku kaapeli, joka menee poikki, mutta saman lailla kuin koekuopassa 103, kaapeli on luultavasti kylmä eikä aiheuta toimenpiteitä. Noin 3.7 metrissä on vähän tiilen palasia. Kaivua ei päästä jatkamaan syvemmälle, koska koekuoppa on tien takia niin kapea ja pohjalla taas isoa kiveä, joita vaikea kapeasta kuopasta kaivaa ylös, että nähtäisiin, olisiko niiden alla ollut vielä jätetäyttöä.

33 KOEKUOPPAPÖYTÄKIRJA LAATIJA: TS NRO: KK106 PVM: Työ: Tutkimuskohde: Tilaaja: Sijainti: Lakalaivan kaatopaikan perustilanselvitys Lakalaivan kaatopaikka Tampereen kaupunki x: y: Koordinaattijärjestelmä: GK24 Kaivutapa: Kaivinkone Rakennekerrokset: syvyys, m maalaji Olosuhteet: Koekuopan halkaisija: n. 2.2 x 5.2 metriä Koekuopan syvyys: n. 4.2 metriä 0-1 hk,sr,si (louhe) hk,si hk,si,lo,sr vähän pakkasta Näytteet: nro syvyys, m kuvaus hk,sr,si (lo) K hk,sr,si (lo) K hk,si K hk,si,lo,sr K hk,si,lo,sr K hk,si,sr,lo K kts.yllä K kts.yllä K laboratorio(l)- / kenttätutkimus(k) Lisätiedot: Koekuoppa ohitustien luiskan yläosassa. Ei viitteitä jätteistä.

34 KOEKUOPPAPÖYTÄKIRJA LAATIJA: TS NRO: KK107 PVM: Työ: Tutkimuskohde: Tilaaja: Sijainti: Lakalaivan kaatopaikan perustilaselvitys Lakalaivan kaatopaikka Tampereen kaupunki x: y: Koordinaattijärjestelmä: GK24 Kaivutapa: Kaivinkone Rakennekerrokset: syvyys, m maalaji Olosuhteet: +5, pilvistä Koekuopan halkaisija: n. 1.5x3 metriä Koekuopan syvyys: n. 3.5 metriä 0-1 lo,hk,sr 1-2 hk,sr,si,vähän jätettä jätetäyttöä Näytteet: nro syvyys, m kuvaus lo,hk,sr K lo,hk,sr K hk,sr,si K hk,sr,si,jätettä K,L hk, sr,si, jätettä K jätetäyttöä K laboratorio(l)- / kenttätutkimus(k) Lisätiedot: Noin 1.5 metrissä tulee vastaan vähän tiiltä ja puuta, ehkä tuhkaa?. 2 metrissä jätettä jo vähän enemmän, mm. tiiltä, puuta ja lasia metrissä jo kunnon jätetäyttöä, haisee pahalle.

35 KOEKUOPPAPÖYTÄKIRJA LAATIJA: TS NRO: KK108 PVM: Työ: Tutkimuskohde: Tilaaja: Sijainti: Lakalaivan kaatopaikan perustilaselvitys Lakalaivan kaatopaikka Tampereen kaupunki x: y: Koordinaattijärjestelmä: GK24 Kaivutapa: Kaivinkone Rakennekerrokset: syvyys, m maalaji Olosuhteet: Koekuopan halkaisija: n metriä Koekuopan syvyys: noin 3.3 metriä 0-2 lo,hk,sr lo,hk,sr, jäte jätetäyttöä routaa noin metriä, vähän pakkasta Näytteet: nro syvyys, m kuvaus lo,hk,sr K lo,hk,sr K lo,hk,sr K lo,hk,sr K lo,hk,sr,tiili K jätetäyttö K laboratorio(l)- / kenttätutkimus(k) Lisätiedot: Erittäin louheista. 2 metrin jälkeen muutamia tiilen palasia, mutta vasta noin metrissä alkaa näkymään enemmän jätettä. Noin 3.3 metrissä jo selkeää jätetäyttöä (ehkä vähän maansekaista kuitenkin). Koekuopassa näkyy jätetäytön raja noin 2 metrissä, tässä kuitenkin vain tiiltä yms.

36 KOEKUOPPAPÖYTÄKIRJA LAATIJA: TS NRO: KK109 PVM: Työ: Tutkimuskohde: Tilaaja: Sijainti: Lakalaivan kaatopaikan perustilaselvitys Lakalaivan kaatopaikka Tampereen kaupunki x: y: Koordinaattijärjestelmä: GK24 Kaivutapa: Kaivinkone Rakennekerrokset: syvyys, m maalaji Olosuhteet: Koekuopan halkaisija: n. 1.5x3.5 metriä Koekuopan syvyys: n. 3.2 metriä lo,hk,sr lo,hk,sr,tiiltä lo,hk,sr,vähän jätettä hk,sr (lo) jätetäyttö routaa noin metriä, vähän pakkasta Näytteet: nro syvyys, m kuvaus lo,hk,sr K lo,hk,sr,tiili K hk,sr,vähän jätettä K maa-aines tummempaa, hk,sr,(lo), vähän jätettä jätetäyttöä K laboratorio(l)- / kenttätutkimus(k) K Lisätiedot: Noin 1 metrissä ensimmäiset tiilenpalaset. Noin 2 metrissä pieniä jätteenpalasia. Tästä eteenpäin noin 2.7 metriin jätettä satunnaisesti, kunnes metrissä saavutetaan jätetäyttö. 3.2 metrissä lopetetaan kaivu, kun saadaan jätetäytön pinnasta näyte. Jäte näyttää hiiltyneeltä, osa jätetäytön seassa olevista kivistä näyttää myös tältä. Paljon kengänpohjia.

37 KOEKUOPPAPÖYTÄKIRJA LAATIJA: TS NRO: KK 110 PVM: Työ: Tutkimuskohde: Tilaaja: Kaivutapa: Sijainti: Lakalaivan kaatopaikan perustilaselvitys Lakalaivan kaatopaikka Tampereen kaupunki Kaivinkone x: y: Koordinaattijärjestelmä: GK24 Rakennekerrokset: syvyys, m maalaji Olosuhteet: Koekuopan halkaisija: 1.5x2.5m Koekuopan syvyys: n.2.5m 0-1 lo,hk,sr lo,hk,sr (tummempaa) jätteen sekaista maata,hk,sr jätetäyttöä routaa noin metriä, vähän pakkasta Näytteet: nro syvyys, m kuvaus lo,hk,sr K lo,hk,sr K lo,hk,sr, tiiltä ja betonia vähän laboratorio(l)- / kenttätutkimus(k) K,L jätteensekaista maata K,L jätetäyttö K Lisätiedot:Koekuoppa pieneläinhautausmaan vieressä. Lähimpään hautaan noin 5 m. Koekuopassa noin m ensimmäisiä tiilenpalasia. Maa-aines muuttuu myös louheisempaa pintamaata tummemmaksi. Noin 2.2 metrissä jo jätettä, pieni raapaisu ja kunnon jätetäyttöä noin metrissä.

38 KOEKUOPPAPÖYTÄKIRJA LAATIJA: TS NRO: KK 111 PVM: Työ: Tutkimuskohde: Tilaaja: Kaivutapa: Sijainti: Lakalaivan kaatopaikan perustilaselvitys Lakalaivan kaatopaikka Tampereen kaupunki Kaivinkone x: y: Koordinaattijärjestelmä: GK24 Rakennekerrokset: syvyys, m maalaji Olosuhteet: Koekuopan halkaisija: n. 1.5x2.3m Koekuopan syvyys: n. 1.5 m humus lo,hk lo,hk,jäte jätetäyttöä routaa noin metriä, vähän pakkasta Näytteet: nro syvyys, m kuvaus humus, hk, (lo) K,L lo,hk,jäte K,L jätetäyttöä K,L laboratorio(l)- / kenttätutkimus(k) Lisätiedot: 0.5 metrissä joku jätteen riekale. 1 metrissä jo jätettä, maa-aineksen seassa. 1.5 metrissä pelkkää jätetäyttöä. Hienojakoista jätepurua, erittäin vahva haju tuli koekuopasta.

39 KOEKUOPPAPÖYTÄKIRJA LAATIJA: TS NRO: KK 112 PVM: Työ: Tutkimuskohde: Tilaaja: Kaivutapa: Sijainti: Lakalaivan kaatopaikan perustilaselvitys Lakalaivan kaatopaikka Tampereen kaupunki Kaivinkone x: y: Koordinaattijärjestelmä: GK24 Rakennekerrokset: syvyys, m maalaji Olosuhteet: +5, pilvistä Koekuopan halkaisija: n. 1.5x1.5m Koekuopan syvyys: 0.9 m humuspinta, moreeni? moreeni? Näytteet: nro syvyys, m kuvaus hk,punainen maa-aines (moreeni?) kts.yllä K laboratorio(l)- / kenttätutkimus(k) K Lisätiedot: Kallio vastassa noin 1 metrin kohdalla. Punaista maa-ainesta, kallion päällä olevaa moreenia? Isoa kiveä joukossa, muuten maa-aines melko hienojakoista.

40 KOEKUOPPAPÖYTÄKIRJA LAATIJA: TS NRO: KK 113 PVM: Työ: Tutkimuskohde: Tilaaja: Kaivutapa: Sijainti: Lakalaivan kaatopaikan perustilaselvitys Lakalaivan kaatopaikka Tampereen kaupunki Kaivinkone x: y: Koordinaattijärjestelmä: GK24 Rakennekerrokset: syvyys, m maalaji Olosuhteet: Koekuopan halkaisija: 1.5x2m Koekuopan syvyys: n. 2.9 m hk,sr (mr vai T) hk,sr,si,mr? mr,si mr routaa noin metriä, vähän pakkasta laboratorio(l)- / Näytteet: nro syvyys, m kuvaus kenttätutkimus(k) hk,sr,si (vai moreenia luonnonmaata vai täyttöä?) K kts.yllä K mr, si, punertavaa K mr K Lisätiedot: Luultavasti ihan luonnon kiveä, kiviä on paljon. Maa-aines vaikuttaa luonnonmaalta, ei viitteitä jätteistä.

41 Hk, Sa Betoni Puu Po hkmr Ka

42 kihk Betoni Po Ta Jätetäyttö Po hkmr hkmr sisa Po Mr Ka

43 jätetäyttö

44 Tä-Ki Lj Ki Mr Mr Ki Mr

45 Si Mr Ki Mr Ka

46 Tä-Sr Si Mr Ka

47 Tä-Sr jätetäyttö Ki jätetäyttö Ki Ka

48

49

50 I:\YMP3110\15\YMP31553_ _Lakalaiv\04_Projektityo\02_Maasto\pv-kortit\Sito\Putkikortti_PVP103_osa2

51

52

53