Sisällysluettelo. 1. Johdanto LAUSUNTO 1 (30) Dnro:386/D.a.1/2014. Oikeusministeriö

Transkriptio

1 LAUSUNTO 1 (30) Oikeusministeriö oikeusministerio@om.fi Dnro:386/D.a.1/2014 Asia: Saamelaiskäräjien lausunto hallituksen esitysluonnoksesta ILO 169-sopimuksen ratifioimiseksi Viite: Oikeusministeriön lausuntopyyntö , 32/49/2011 Sisällysluettelo 1. Johdanto Tiivistelmä Asian valmistelusta ILO 169-sopimuksen merkitys ja suhde kansalliseen lainsäädäntöön ILO 169-sopimuksen velvoitteiden täyttäminen sopimuksen ratifioineissa valtioissa ILO 169-sopimuksen ratifioinnin tarve Suomen saamelaisille Saamelaiskäräjien yksityiskohtaiset esitykset hallituksen esitysluonnokseen Yleinen osa Yksityiskohtaiset perustelut artikla artikla Artikla Artikla Artikla Artikla Artikla Artikla artikla artikla artikla Johdanto Saamelaiskäräjät kannattaa ILO 169 sopimuksen pikaista ratifiointia, esittäen kuitenkin lausunnosta jäljempänä ilmi käyvin tavoin näkemyksensä ratifioinnin vaikutuksesta kansallisten lakien muutostarpeeseen ratifioinnin jälkeen. Saamelaiskäräjät toteaa myös, että esitetyillä lainsäädännön muutoksilla ei tule olla vaikutusta erityislakeihin perustuviin yksityisiin maankäyttö ja nautintaoikeuksiin, eikä muihin erityisperusteisiin oikeuksiin. Sajos Tel (0) FIN Inari info(at)samediggi.fi etunimi.sukunimi(at)samediggi.fi

2 SAAMELAISKÄRÄJÄT LAUSUNTO 2 (30) Tässä lausunnossa saamelaiskäräjien esittämä hallintomalli takaa saamelaisten osallistumisoikeudet maiden, vesien ja luonnonvarojen hallintaan, mutta sillä ei ratkaista saamelaisten kotiseutualueen maiden, vesien ja luonnonvarojen omistus- ja käyttöoikeutta pysyvästi. Saamelaiskäräjät käsittelee lausunnossaan hallituksen esitysluonnoksen suhdetta ILO 169-sopimuksen tarkoitukseen ja tavoitteisiin sekä kansalliseen lainsäädäntöön. Saamelaiskäräjät käsittelee esityksen yleis- ja erityisperusteluja. Itse ILO 169-sopimuksen lakitekstiin saamelaiskäräjillä ei ole huomautettavaa, koska esitys vastaa Suomessa voimassa olevaa tapaa saattaa kansainväliset velvoitteet osaksi Suomen lainsäädäntöä. Saamelaiskäräjät kiinnittää huomionsa myös asian valmisteluun sekä muihin ajankohtaisiin lainsäädäntöhankkeisiin, jotka vaikuttavat ILO 169-sopimuksen ratifiointiin. Saamelaiskäräjät käsittelee lausunnossaan myös ILO:n asiantuntijakomitean keskeisiä suosituksia (ILO Committee of Experts on the Application of Conventions and Recommendations) ja ILO 169:n käsikirjan eri verisoita (ILO handbook) ja suhdetta hallituksen esityksen perusteluihin. Hallituksen esitysluonnoksessa on kiinnitetty huomiota esityksiin metsähallituslain saamelaisia koskevia pykälien tarkistamiseksi ja saamelaiskäräjälain uudistamista valmistelleen työryhmän esityksistä. Hallituksen esitysluonnoksessa ei kuitenkaan alisteta sopimuksen ratifiointia riippuvaiseksi kyseisten esitysten etenemisestä. 2. Tiivistelmä a) ILO 169-sopimuksen ratifioinnin osalta tulee ottaa käyttöön sekamuotoinen voimaansaattamislaki, jossa säädettäisiin keskeisistä Ilo 169-sopimuksen toimeenpanosäännöksistä, erityisesti koskien maa-, vesi- ja luonnonvaraoikeuksia. b) Saamelaiskäräjät esittää että sopimuksen ratifioinnista järjestetään saamelaiskäräjälain 9 :n mukaiset neuvottelut. c) ILO 169-sopimuksen ratifiointi ilman saamelaiskäräjien hyväksyntää, ei saamelaiskäräjien näkemyksen mukaan ole suotavaa. Saamelaiskäräjät ei kannata esitystä, jonka mukaan ILO 169-sopimus ei edellyttäisi Suomen lainsäädännön muuttamista miltään osin. Saamelaiskäräjien näkemyksen mukaan ILO 169-sopimuksen ratifioinnilla ei ratkaista saamelaisten maa-, vesi- ja luonnonvaraoikeuksia eikä saamelaisten kollektiivisia oikeuksia. d) Saamelaiskäräjät pitää ehdottoman tärkeänä, että sopimus ratifioitaisiin kuluvalla eduskuntakaudella saamelaiskäräjien ja valtioneuvoston hyvällä yhteistyöllä. Asian valmistelun suurista puutteista huolimatta saamelaiskäräjät on valmis työstämään hallituksen esitystä siten, että saamelaiskäräjiä ja Suomen valtiota tyydyttävä ratkaisu voidaan saavuttaa ja sopimus ratifioida. e) Hallituksen esitysluonnoksen mukaan Suomen lainsäädäntö täyttäisi ILO 169-sopimuksen ratifiointiedellytykset eikä kansallista lainsäädäntöä olisi tarvetta muuttaa eikä saamelaiskäräjien resursseja tarvitsisi lisätä. Saamelaiskäräjien näkemyksen mukaan hallituksen esityksen perustelut eivät ole tältä osin ILO 169-sopimuksen, Wienin yleissopimuksen pacta sunt servanda säännöksen eivätkä perustuslain 22 ja 95 periaatteiden mukaisia. f) ILO:n asiantuntijakomitean tekemien suositusten ja päätösten perusteella minkään sopimuksen ratifioineen valtion lainsäädäntö ei ole vastannut ILO 169-sopimuksen

3 SAAMELAISKÄRÄJÄT LAUSUNTO 3 (30) velvoitteita ratifioinnin aikana ja jokainen sopimuksen ratifioinut valtio on saanut suosituksia ILO 169-toimeenpanemiseksi ILO:n valvontaelimiltä. Norja ei täytä Finnmarken-lailla kaikkia ILO 169-sopimuksen vaatimuksia. g) Mallit, miten sopimus on ratifioitu joissakin maissa, eivät ole sovellettavissa Suomeen vaan ratkaisevaa on, että sopimuksen toimeenpanon tulee olla Suomen saamelaiskäräjien hyväksymää ja tukemaa. Tähän ILO:n valvontaelimet tulevat kiinnittämään huomiota mikäli Suomi ratifioi sopimuksen ilman saamelaiskäräjien hyväksyntää. h) Saamelaiskulttuurin nykytila on hyvin uhanalainen ja tulevaisuus on erittäin epävarma. Saamelaisväestön määrä on kasvanut vuodesta 1962 vuoteen %. Saamen kieltä ensimmäisenä kielenään puhuvien määrä on puolestaan laskenut samassa ajassa 16 %. Kun vuonna 1962 saamea ensimmäisenä kielenään puhui noin 75 % saamelaisista, vuonna 2007 enää 26 % saamelaisista puhui saamea ensimmäisenä kielenään. ILO-sopimuksen ratifiointi on välttämätöntä, jotta saamelaiset voisivat säilyttää omaleimaisen kulttuurinsa tulevaisuuteen nähden. Sopimuksen ratifiointi on välttämätöntä Suomen ulkopoliittisen ja sisäpoliittisen uskottavuuden vuoksi ja tilanteen selkiyttämiseksi saamelaisten kotiseutualueella. i) Nykyiset toimenpiteet, jotka on tehty vuoden 1990-luvun jälkeen eivät ole onnistuneet turvaamaan saamelaiskulttuuriin tulevaisuutta vaan saamelaiskulttuurin ja kielten uhanalaistumiskehitys on jopa kiihtynyt. j) Saamelaiskäräjien näkemyksen mukaan yleissopimuksen 34 artiklan mukaiset Suomen erityisolosuhteet tarkoittavat Suomen jo ratifioimia kansainvälisiä ihmisoikeussopimuksia ja valmisteilla olevien muiden alkuperäiskansa- ja ihmisoikeussopimusten muodostamia reunaehtoja sekä saamelaiskulttuuria, perinteisiä elinkeinoja ja saamelaiskulttuurin suojan tarvetta. k) Saamelaiskäräjät esittää, että ILO:n käsikirjoihin ei viitattaisi lainkaan esityksen perusteluissa, koska valikoivat viittaukset aiheuttavat tulkinnallista epäselvyyttä ja koska käsikirjat eivät ole juridisesti sitovia. l) Artiklan 1 osalta saamelaiskäräjien kanta on, että sopimus koskee kaikilta osin Suomessa vain alkuperäiskansa saamelaisia ja että mikäli Suomi liittyy ILO 169-sopimukseen, saamelaismääritelmän on oltava saamelaiskäräjien hyväksymä. m) Artiklan 4 osalta saamelaiskäräjät esittää, että perusteluosasta otettaisiin pois viittaukset yhdistyksiin, koska ne eivät sovellu ILO 169-sopimuksen tarkoittamisiksi perinteisiksi saamelaisinstituutioiksi. Artiklan 4 velvoitteita on sovellettava yhdessä artiklan 23 velvoitteiden kanssa saamelaiselinkeinojen osalta n) Artiklan 6 osalta saamelaiskäräjät esittää, että ILO 169-sopimuksen ratifioimisen yhteydessä saamelaiskäräjälain 9 tarkistetaan saamelaiskäräjien hyväksymällä tavalla ja että sopimuksen ratifioinnin jälkeen aloitetaan prosessi, jolla selvennetään konsultaatiomenettelyä Ilo 169-sopimuksen toimeenpanoon liittyen. o) Artiklan 7 osalta saamelaiskäräjät toteaa, että saamelaiskäräjillä on nykyisen lainsäädännön mukaisesti oikeus ja mahdollisuus tehdä ohjelmia ja tavoitteita, mutta ei mahdollisuuksia niitä toteuttaa, koska saamelaiskäräjien toimivalta rajoittuu kirjallisten esitysten antamiseen, neuvotteluihin ja rahanjakoon tietyille toiminnoille. Artiklan velvoitteet eivät täten toteudu. Saamelaiskäräjät esittääkin, että Ilo 169-sopimuksen ratifioinnin yhteydessä saamelaisen kulttuuri-itsehallintoa laajennettaisiin koskemaan laajemmin saamelaiskulttuurin sekä saamelaisen yhteiskunta- ja elinkeinoelämän turvaamista ja kehittämistä. p) Artiklan 12 osalta saamelaiskäräjät toteaa, että nykyinen kaivosviranomaiskäytäntö ja kaivoslain 169 :n muutos heikentävät saamelaiskulttuurin suojaa ja Ilo 169-sopimuksen ratifiointiedellytyksiä.

4 SAAMELAISKÄRÄJÄT LAUSUNTO 4 (30) q) Artiklan 14 osalta saamelaiskäräjät toteaa, että saamelaisten maa- ja vesioikeuksia ei ole ratkaistu Ilo 169-sopimuksen edellyttämällä tavalla saamelaisten kotiseutualueella ja esittää, että Suomen lainsäädäntöä muutettaisiin vastaamaan sopimuksen velvoitteita. Saamelaiskäräjien näkemyksen mukaan sopimuksen artikla 14 koskee saamelaisten kotiseutualuetta ja valtion hallinnassa olevia maa- ja vesialueita tällä alueella. r) Saamelaiskäräjät esittää, että Ilo 169-sopimuksen ratifioinnin yhteydessä saamelaisten kotiseutualueen valtion hallinnassa olevat maa- ja vesialueet siirretään Metsähallituslain uudistuksen myötä erityisen hallintoelimen alaisuuteen, jonka edustajien enemmistön saamelaiskäräjät valitsee ja jossa myös kolttien kyläkokous on edustettuna. Elimen tarkoituksena olisi hallinnoida saamelaisten kotiseutualueella sijaitsevia valtion maa- ja vesialueita erityislainsäädännön mukaisesti. Tehtävää varten saamelaiskäräjille ja kolttien kyläkokoukselle turvataan riittävät resurssit. Tässä lausunnossa saamelaiskäräjien esittämä hallintomalli takaa saamelaisten osallistumisoikeudet maiden, vesien ja luonnonvarojen hallintaan, mutta sillä ei ratkaista saamelaisten kotiseutualueen maiden, vesien ja luonnonvarojen omistus- ja käyttöoikeutta pysyvästi. s) Muutos ei vaikuttaisi jokamiehenoikeuksiin eikä muussa lainsäädännössä taattuihin käyttö- ja nautintaoikeuksiin taaten myös alueella asuvien valtakulttuurin edustajien oikeudet käyttää luontoa ja luonnonresursseja erityislainsäädännössä säädetyillä edellytyksillä. t) Artiklan 15 osalta saamelaiskäräjät toteaa, että Suomen lainsäädännössä ei ole määräyksiä hyötyjen jaosta, eikä Suomen lainsäädäntö vastaa artiklan velvoitteita toisin kuin hallituksen esitysluonnoksessa todetaan. u) Saamelaiskäräjien näkemyksen mukaan artikla 15 edellyttää mm. kaivos-, metsäja maa-aineslain tarkistamista siten, että saamelaisten kotiseutualueelta hyödynnettyjen luonnonvarojen hyötyjä jaetaan saamelaiskäräjille. Koltta-alueella hyödynnetyistä luonnonvaroista hyötyjä tulee jakaa myös kolttien kyläkokoukselle. Metsien hyödyntämisen osalta hyötyjen jakaminen ei koske yksityisessä omistuksessa olevia metsiä tai yhteismetsiä. v) Artiklan 23 osalta saamelaiskäräjät toteaa, että saamelaiskäräjien näkemyksen mukaan kalastuslain kokonaisuudistuksessa esitetyt heikennykset uhkaavat Ilo 169- sopimuksen ratifiointiedellytyksiä. Saamelaisten kotiseutualuetta kohdellaan myös eri tavoin, koska saamelaisilla ei ole samanlaisia käyttöoikeuksia Lapin paliskunnan alueella kuin muualla saamelaisten kotiseutualueella. Suomi ei turvaa riittävällä tavalla saamelaisten perinteisten elinkeinojen elinvoimaisuutta artiklan edellyttämällä tavalla. w) ILO 169-sopimuksen velvoitteiden toimeenpano, saamelaiskulttuurin elinvoimaisuuden turvaaminen ja perinteisten elinkeinojen säilyminen edellyttävät Suomelta perinteisten saamelaiselinkeinojen aseman parantamista erityislainsäädännössä sekä elinkeinopoliittista tukea. Artikla edellyttää mm. poronhoitolain, porotalouden- ja luontaiselinkeinojen rahoituslain, kalastuslain ja metsästyslain tarkistamista sekä saamen käsityön suojan parantamista lainsäädännössä. x) Artiklan 32 osalta saamelaiskäräjät toteaa, että esityksen perusteluissa viitataan vain valtiolliseen yhteistyöhön eikä saamelaisten yhteistyöhön kuten artikla edellyttää. Toimet eivät tue saamelaisten yhteisöllisyyttä tai rajat ylittävää yhteistyötä eikä niiden voida tulkita täyttävän artiklan velvoitteita. Artiklan toimeenpano edellyttää Suomessa kolmen maan saamelaiskäräjien ja Venäjän saamelaisjärjestöjen yhteistyöelimen, saamelaisen parlamentaarisen neuvoston, aseman kehittämistä ja

5 SAAMELAISKÄRÄJÄT LAUSUNTO 5 (30) vakiinnuttamista sekä pohjoismaisen saamelaissopimuksen pikaista valmistumista ja hyväksymistä. y) Artiklan 33 osalta esitetään saamelaisasian neuvottelukunnan mahdollista uudelleen asettamista. Saamelaiskäräjät ei näe neuvottelukunnalle tarvetta ja pitää tehokkaampana suoria yhteyksiä ministeriöiden ja saamelaiskäräjien välillä. 3. Asian valmistelusta ILO 169-sopimuksen ratifiointia on selvitetty keväällä 2012, jolloin oikeusministeriö lähetti lausuntopyynnön sopimuksen ratifiointiedellytyksistä ministeriöille ja saamelaiskäräjille. Lausunnossaan 1 saamelaiskäräjät totesi Suomen valtiolla olevan hyvät edellytykset ratifioida Ilo 169-sopimus ja kannatti sopimuksen pikaista ratifioimista ja Suomen lainsäädännön kehittämistä vastaamaan Ilo 169-sopimuksen ratifiointiedellytyksiä. Saamelaiskäräjien näkemyksen mukaan sopimuksen maa- ja vesioikeuksia koskevat velvoitteet koskisivat valtion hallinnassa olevia maa- ja vesialueita. Sopimuksen ratifiointi edellyttää lisäresursseja saamelaiskäräjille ja saamelaiselle kulttuurille sekä maankäyttöä ja saamelaiselinkeinoja ohjaavan lainsäädännön, kuten poronhoito-, kalastus- ja metsästyslain tarkistamista. Saamelaiskäräjät esitti, että sopimuksen ratifiointia valmistelemaan asetetaan työryhmä, jossa on edustajia hallituspuolueista ja saamelaiskäräjiltä siten, että saamelaiskäräjien ja hallituspuolueiden edustajat muodostaisivat työryhmän kokoonpanosta kumpainenkin puolet ja työryhmän puheenjohtaja toimisi ulkopuolinen henkilö. Saamelaiskäräjät on ollut valtioneuvoston iltakoulussa kuultavana mm. ILO 169-sopimuksen ratifiointiedellytyksistä. Saamelaisasioiden ministerityöryhmä kuuli saamelaiskäräjiä muiden tahojen ohella ILO 169-sopimuksen ratifiointiedellytyksistä Saamelaiskäräjien tekemät esitykset eivät ole toteutuneet asian valmistelussa. Sopimuksen ratifiointia on valmisteltu valtionhallinnossa eikä saamelaiskäräjillä ole ollut mahdollisitta vaikuttaa esityksen sisältöön, mikä ei vastaa ILO 169- sopimuksen periaatteita ja tavoitteita. Se, että saamelaiskäräjät ei ole osallistunut asian valmisteluun, käy ilmi hallituksen esitysluonnoksen perusteluosan puutteina ja väärinymmärryksinä. Asiassa olisi tullut ja tulisi edelleen järjestää asianmukaiset konsultaatiot. Perustuslakivaliokunta on katsonut, ettei edes pelkkä neuvotteleminen ole riittävä keino saamelaisten osallistumisoikeuksien turvaamiseksi, vaan heillä tulisi olla tasavertainen edustus lainsäädäntöprosessissa, joissa käsitellään heidän kulttuurinsuojaan liittyviä kysymyksiä, valmistelun alusta lähtien (PeVL 21/2007 vp). Perustuslakivaliokunnan mukaan kun kyse on esityksestä, joka liittyy kiinteästi saamelaisten omaan kieleen ja kulttuuriin, olisi saamelaiskäräjien edustus lainvalmistelussa tullut varmistaa alusta lähtien. (PeVL 40/2009 vp). Perustuslakivaliokunnan kannanotto koskee nimenomaisesti ILO 169-sopimusta. Perustuslakivaliokunnan linjaukset on valitettavasti sivuutettu ILO 169-sopimuksen ratifioinnin valmistelussa. Esityksen mukaan sopimus ratifioitaisiin ns. blankettilailla, joka olisi voimassa lakina. Blankettisäädösten antamisen lisäksi valtiosopimus olisi mahdollista ratifioida sopimus sekamuotoisella voimaansaattamisella, joka sisältää blankettisäädöksen sekä 1 Saamelaiskäräjien lausunto ; Dnro 238/D.a.1/2012.

6 SAAMELAISKÄRÄJÄT LAUSUNTO 6 (30) asiasisältöisiä säännöksiä. Sekamuotoista säädöstä käytetään silloin, kun sopimuksen soveltamista varten tarvitaan lain- tai asetuksentasoisia valtionsisäisiä toimeenpanosäännöksiä. ILO 169-sopimuksen ratifioinnin osalta tulee ottaa käyttöön sekamuotoinen voimaansaattamislaki, jossa säädettäisiin keskeisistä Ilo 169-sopimuksen toimeenpanosäännöksistä, erityisesti ne koskevat maa-, vesi- ja luonnonvaraoikeuksia, jottei asian ratkaisu siirry seuraaville eduskunta- ja saamelaiskäräjäkausille kyseisten oikeuksien osalta. Saamelaiskäräjät esittää että sopimuksen ratifioinnista järjestetään saamelaiskäräjälain 9 :n mukaiset neuvottelut. Saamelaiskäräjät on tyytyväinen, että hallitusohjelman tavoite ILO 169-sopimuksen ratifioimiseksi on mahdollista toteuttaa ja valtioneuvosto on sitoutunut hallitusohjelman tavoitteisiin. Saamelaiskäräjien näkemyksen mukaan hallituksen esityksen perusteluteksti on kuitenkin monin tavoin ongelmallinen, eikä vastaa Suomen olosuhteita eikä ILO 169-sopimuksen ratifiointiedellytyksiä edellyttäen merkittäviä tarkennuksia. Käytännössä Suomi ei voi ratifioida ILO 169-sopimusta ilman saamelaiskäräjien hyväksyntää. Saamelaiskäräjät ei voi antaa hyväksyntäänsä sellaiselle esitykselle, jonka mukaan ILO 169-sopimus ei edellyttäisi Suomen lainsäädännön muuttamista miltään osin, koska samalla saamelaiskäräjät tunnustaisi sen, että saamelaisten maa-, vesi- ja luonnonvaraoikeuksia ei tarvitsisi ratkaista eikä saamelaisilla olisi kollektiivioikeuksia. Saamelaiskäräjät toteaa että saamelaiset ovat Suomen alkuperäiskansa ja saamelaisilla on kollektiivioikeudet saamelaisten kotiseutualueen maa-, vesi- ja luonnonvaroihin. Nämä oikeudet on ratkaistava joko Ilo 169-sopimuksen ratifioinnissa tai välittömästi ratifioinnin toimeenpanon yhteydessä ja tästä on otettava kirjaukset hallituksen esitykseen. Saamelaiskäräjät ja sen edeltäjä saamelaisvaltuuskunta ovat ajaneet Ilo 169-sopimuksen ratifiointia vuodesta 1989 lähtien ja ovat edellyttäneet saamelaisten maa-, vesija luonnonvaraoikeuksien ratkaisemista. Hallituksen esitys on saatava eduskuntaan viimeistään lokakuussa, jotta eduskunta ehtii käsitellä esitykset ennen vaalikauden päättymistä. Saamelaiskäräjät pitää ehdottoman tärkeänä, että sopimus ratifioitaisiin kuluvalla eduskuntakaudella saamelaiskäräjien ja valtioneuvoston hyvällä yhteistyöllä. Asian valmistelun suurista puutteista huolimatta saamelaiskäräjät on valmis työstämään hallituksen esitystä siten, että saamelaiskäräjiä ja Suomen valtiota tyydyttävä ratkaisu voidaan saavuttaa ja sopimus ratifioida. Saamelaiskäräjät esittää, että oikeusministeriö kutsuu saamelaiskäräjät lausuntokierroksen jälkeen kokouksiin, joissa saatetaan hallituksen esitysluonnoksen perustelut vastaamaan Ilo 169-sopimuksen velvoitteita sekä selvitetään mahdollisuus saattaa ILO 169-sopimus voimaan sekamuotoisella voimaansaattamislailla. Saamelaiskäräjät on valmis työskentelemään niin, että hallitusohjelman tavoite saavutetaan. Tavoitteen saavuttaminen kuitenkin edellyttää, että sopimus ratifioidaan sekamuotoisella säädöksellä tai vähintään hallituksen esityksen perusteluosassa tuodaan esille ne artiklat, joissa Suomen lainsäädäntö ei vielä täyty ja toimenpiteet, miten tavoite voidaan saavuttaa. On selvää, että tässä aikataulussa vastuu ILO 169-sopimuksen toimeenpanosta siirtyy seuraavalle eduskunnalle ja saamelaiskäräjille. Sen johdosta on välttämätöntä, että Suomi sitoutuu hallituksen esityksessä kehittämään lainsäädäntöä vastaamaan ILO 169-velvotteita.

7 SAAMELAISKÄRÄJÄT LAUSUNTO 7 (30) 4. ILO 169-sopimuksen merkitys ja suhde kansalliseen lainsäädäntöön Hallituksen esitysluonnoksessa rinnastetaan saamelaisten alkuperäiskansaoikeudet vähemmistöjen oikeuksiin, mistä on syntynyt virheellisiä tulkintoja esityksen perusteluosassa. Alkuperäiskansojen oikeudet liittyvät kansainväliseen ihmisoikeuteen ja yksilöllisiin ja kollektiivisiin oikeuksiin. Alkuperäiskansojen oikeudet ovat laajemmat kuin vähemmistöjen oikeudet. Vähemmistöjä suojelevat lailliset instrumentit ja julistukset keskittyvät turvaamaan yhteiskunnan monikulttuurisuuden l. pluralismin ja vähemmistöjen mahdollisuutta osallistua yhteiskunnan toimintaan osana valtakulttuurin yhteiskuntajärjestelmää. Alkuperäiskansoja suojelevat instrumentit, kuten ILO 169- sopimus, tähtäävät siihen, että alkuperäiskansoilla on itsemääräämisoikeus ja oikeus päättää omaan kulttuuriin ja ympäristöön liittyvistä oikeuksista ja asioista. Vähemmistöjen oikeudet keskittyvät yleisesti yksilöiden oikeuksien turvaamiseen, kun taas alkuperäiskansojen oikeudet keskittyvät kollektiivisten oikeuksien turvaamiseen. Keskeisimmät oikeuslähteet ovat kansalais- ja poliittisia oikeuksia koskeva yleissopimus (KP-Sopimus) ja taloudellisia, sosiaalisia ja sivistyksellisiä (kulttuurisia) oikeuksia koskevan yleissopimuksen (TSS-sopimus) ensimmäiset artiklat, jotka takaavat kansoille itsemääräämisoikeuden. YK:n ihmisoikeuskomitea on sekä Suomea, Ruotsia ja Norjaa koskevissa suosituksissaan lukenut saamelaiset KP-sopimuksen 1 artiklan suojan piiriin. 2 Ruotsin valtio on nimenomaisesti todennut, että Ruotsin saamelaisilla on itsemääräämisoikeus KP-sopimuksen ja TSS-sopimusten 1 artiklojen nojalla. 3 YK:n rotusyrjintäkomitea on yleiskommentissaan todennut KP-sopimuksen 1 artiklan takaavan sopimuksen tarkoittamille kansoille itsemääräämisoikeuden. Kansainvälisessä oikeudessa on selvää, että itsemääräämisoikeutta ei tule rinnastaa separatistisiin pyrkimyksiin, vaan kansainvälinen oikeus lähtee siitä, että alkuperäiskansojen oikeudet ja itsemääräämisoikeudet tulee ratkaista valtioiden sisällä. 4 Vuoden 1997 yleiskommentissaan komitea kehottaa niitä valtioita, joiden alueella asuu alkuperäiskansoja, ratkaisemaan ja suojelemana alkuperäiskansojen maaoikeuksia. 5 Hallitus antoi eduskunnalle vuonna 1990 esityksen sopimuksen ratifioimatta jättämisestä (HE 306/1990 vp). Eduskunta päätti tuolloin hallituksen esityksen mukaisesti olla hyväksymättä sopimusta. Hallituksen esityksessä sopimuksen hyväksymättä jättämistä perusteltiin sillä, ettei Suomen lainsäädännön voitu katsoa vastaavan yleissopimuksen määräyksiä lähinnä saamelaisten maahan kohdistuvien oikeuksien osalta. Kansallisen lainsäädännön tarkistukset ovat kuitenkin usein tarpeen valmistauduttaessa sitoutumaan kansainväliseen velvoitteeseen (HE 165/2003 vp, PeVL 15/2004 vp). Perustuslain 95 :n 1 momentin mukaan valtiosopimuksen ja muun kansainvälisen 2 Norja CCPR/C/79/Add. 112, 1999; CCPR/C/NOR/CO/5, 2000, Ruotsi: CCPR/CO74/SWE, 2002, Suomi: CCPR/CO/82/FIN, UN Document: E/C.12/SWE/5 6 September 2006, Fifth Period Report on the implementation of ICESCR (Sweden), paragraph 7. 4 Committee on the Elimination of Racial Discrimination, General Recommendation 21, The right to self-determination (48th session, 1996). 5 Committee on the Elimination of Racial Discrimination, General Recommendation 23, Rights of indigenous peoples (51 th session, 1997).

8 SAAMELAISKÄRÄJÄT LAUSUNTO 8 (30) velvoitteen lainsäädännön alaan kuuluvat määräykset saatetaan voimaan lailla. Hierarkkisesti Suomessa voimaansaatetun valtiosopimuksen määräykset on rinnastettava ja niitä on tuomioistuimissa ja hallintoviranomaisissa myös sovellettava samalla tavalla kuin Suomen valtionsisäistä lainsäädäntöä. 6 Kansainväliset sopimukset eivät siis ole vain sitoumuksia tai poliittisia dokumentteja, vaan elimellinen osa kansallista lainsäädäntöä, jota on noudatettava kuten muutakin lainsäädäntöä. Valtiosopimuksia koskevan Wienin sopimuksen 14 artiklan (SopS 33/1980) mukaan ratifioimalla sopimuksen valtio sitoutuu valtiosopimuksen noudattamiseen. Wienin sopimuksen 26 artikla pitää sisällään Pacta sunt servanda -säännön, jonka mukaan jokainen voimassa oleva valtiosopimus on sen osapuolia sitova, ja se on pantava täytäntöön vilpittömässä mielessä. 27 artiklan mukaan osapuoli ei voi vedota sisäisen oikeutensa määräyksiin perusteena valtiosopimuksen täyttämättä jättämiselle ILO 169-sopimuksen ratifiointia pohdittiin myös edellisillä eduskuntakaudella, mutta saamelaisten maa- ja vesioikeuksien ratkaisemattomuus esti sopimuksen ratifioinnin eikä saatu aikaiseksi sellaista esitystä, joka olisi ratkaissut saamelaisten maa-, vesi- ja luonnonvaraoikeudet. Sopimuksen ratifiointi on ollut Suomen tavoitteena pitkään ja asiasta on mainintoja niin ihmisoikeuspoliittisessa selonteossa, perus- ja ihmisoikeustoimintaohjelmassa sekä pääministeri Jyrki Kataisen hallitusohjelmassa. Suomi on saanut useita kansainvälisiä suosituksia ratifioida ILO 169-sopimus. Perustuslain 22 mukaan julkisen vallan on turvattava perusoikeuksien ja ihmisoikeuksien toteutuminen. Hallituksen esityksessä perusoikeussäännöksien ottamisessa perustuslakiin todetaan, että säännös ulottaisi julkisen vallan turvaamisvelvollisuuden kansainvälisissä sopimuksissa turvattuihin ihmisoikeuksiin. Kansainvälisten ihmisoikeussopimusten sisältö määräytyy kansainvälisten valvontaelinten käytännöstä. Hallituksen esityksessä mainitaan nimenomaan Kp-sopimus ja Euroopan ihmisoikeussopimus. 7 Saamelaiskäräjät on huolissaan siitä, miten Suomi jättää toimeenpanematta kansainvälisten ihmisoikeussopimusten valvontaelinten suosituksia Suomelle parantaa saamelaisten asemaa ja saamelaiskulttuurin suojaa. Suomi on saanut samantyyppisiä suosituksia saamelaisten oikeusaseman parantamiseksi siitä lähtien, kun Suomi on ratifioinut keskeiset ihmisoikeussopimukset. Suurin osa suosituksista koskee saamelaisten itsemääräämisoikeuden parantamista, ILO 169-sopimuksen ratifiointia, saamelaisporonhoidon suojan parantamista ja saamelaisten kielellisten oikeuksien suojan parantamista. Suosituksia otetaan hyvin vaihtelevasti huomioon viranomaistoiminnassa ja lainvalmistelussa ja yleensä suosituksiin kiinnitetään huomiota vain pinnallisesti. Suomi on saanut toistuvasti huomioita mm. YK:n ihmisoikeuskomitealta parantaa saamelaisporonhoidon suojaa, mutta maa- ja metsätalousministeriö on sivuuttanut suositukset täysin. Onkin välttämätöntä, että ILO 169-sopimuksen ratifioinnin vaikutukset kansalliseen lainsäädäntöön selvitetään jo ratifiointivaiheessa. Saamelaiskäräjät kiinnittää huomiota tähän tarpeeseen erityiseksi siksi, että saamelaiskäräjät ei voi osallistua ILO:n elinten toimintaan ILO:n perussäännösten mukaisesti ja on välttämätöntä, että kansallisella tasolla lain valmistelussa on huomioitu saamelaiskulttuurin erityisolosuhteet ja saamelaisten oikeusaseman kehittäminen. 6 Valtiosopimusopas s. 6, Ulkoasianministeriö HE 309/1993.

9 SAAMELAISKÄRÄJÄT LAUSUNTO 9 (30) Hallituksen esitysluonnoksen mukaan Suomen lainsäädäntö täyttäisi ILO 169-sopimuksen ratifiointiedellytykset eikä kansallista lainsäädäntöä olisi tarvetta muuttaa eikä saamelaiskäräjien resursseja tarvitsisi lisätä. Saamelaiskäräjät kiinnittää huomiota myös siihen, että perustuslakivaliokunnan yllä esitettyjen kannanottojen mukaisesti Suomen lainsäädäntöä ei voida harmonisoida ennakolta, vaan sopimuksen velvoitteet on toimeenpantava eduskunnan antaman suostumuksen mukaan. Mikäli sopimus ratifioitaisiin hallituksen esittämässä muodossa, se tarkoittaisi myös muutosta Suomen alkuperäiskansa- ja ihmisoikeuspolitiikkaan siten, että annettuja sitoumuksia ei täysimääräisesti toimeenpantaisi. Hallituksen esitysluonnos on ristiriitainen Suomen saamien kansainvälisten ihmisoikeuselintein suositusten kanssa. Hallituksen esityksessä laajasti viitatut vesi- ja kaivoslait ovat olleet voimassa vuodesta Kansainväliset ihmisoikeuselimet eivät ole pitäneet lakiuudistuksia riittävinä turvaamaan saamelaisten maa- ja vesioikeuksia. Asiaa on ehtinyt käsitellä YK:n ihmisoikeuskomitea ja rotusyrjintäkomitea. Kansalaisja poliittisia oikeuksia koskevan yleissopimuksen toimeenpanoa valvova YK:n ihmisoikeuskomitea on antanut Suomelle suositukset sopimuksen toimeenpanemiseksi Komitea on tarkastellut erityisesti sopimuksen artikloja 1, 26 8 ja 27 ja kiinnittää huomionsa työryhmän perustamiseen vahvistamaan saamelaisten oikeutta osallistua maan- ja vedenkäyttöä koskevaan päätöksentekoon. Komitea toteaa kuitenkin huolestuneisuutensa siitä, että saamelaisilta puuttuu osallistumis- ja päätöksentekovalta asioissa, joilla on perustavanlaatuista merkitystä heidän kulttuurilleen ja elämäntavalleen, mukaan lukien kysymyksissä, jotka koskevat oikeutta maahan ja luonnonvaroihin. Komitea panee myös merkille, että viranomaisten ymmärrys ja sovittelunhalu koskien saamelaisten elämäntapaa saattaa olla riittämätön ja, että juridinen selkeys puuttuu koskien maankäyttöä alueilla, joita saamelaiset ovat perinteisesti asuttaneet. Komitea kehottaa, että Suomen tulisi edistää saamelaisten oikeuksien toteutumista vahvistamalla saamelaisten edustuksellisten instituutioiden, kuten saamelaiskäräjien, päätöksentekovaltaa. Sopimusvaltion tulisi lisätä ponnistelujaan lainsäädäntömuutosten tekemiseksi saamelaisten oikeuksien täysimittaiseksi takaamiseksi heidän perinteisillä alueillaan varmistamalla, että saamelaisyhteisöjen oikeutta vapaaseen, ennalta tapahtuvaan ja informoituun osallistumiseen heitä koskeviin poliittisiin prosesseihin ja kehittämishankkeisiin noudatetaan. 9 YK:n rotusyrjintäkomitea 10 suosittaa, että Suomi kehittää saamelaiskäräjälain tarkistamisen yhteydessä saamelaiskäräjien päätäntävaltaa koskien saamelaisten asuttamien maa-alueiden ja luonnonresurssien käyttöä. YK:n ihmisoikeuskomitean suosituksessaan viittaama työryhmä, joka valmisteli saamelaisten osallistumisoikeuksien kehittämistä valtion hallinnassa olevien maa- ja vesialueiden hallinnassa, ei tehnyt esityksiä saamelaisten osallistumisoikeuksien tosiasialliseksi parantamiseksi Metsähallituksen hallinnassa olevien maa- ja vesialueiden hallinnassa, koska työryhmän perustanut maa- ja metsätalousministeriö rajasi nämä asiat työryhmätyöskentelyn tehtävänasettelun ulkopuolelle. 8 Kaikki ihmiset ovat oikeudellisesti yhdenvertaisia ja oikeutettuja ilman minkäänlaista syrjintää yhtäläiseen lain suojaan. Tässä suhteessa lain tulee kieltää kaikki syrjintä ja taata kaikille henkilöille yhtäläinen ja tehokas suojelu rotuun, ihonväriin, sukupuoleen, kieleen, uskontoon, poliittiseen tai muuhun mielipiteeseen, kansalliseen tai yhteiskunnalliseen alkuperään, omaisuuteen, syntyperään tai muuhun asemaan perustuvaa syrjintää vastaan. 9 CCPR/C/FIN/CO/6. 10 CERD/C/FIN/CO/20-22.

10 SAAMELAISKÄRÄJÄT LAUSUNTO 10 (30) Hallituksen esitys ei vastaa ILO 169-sopimusta perustelujen osalta saamelaiskäräjien lausunnossa olevaa kantaa jäljempänä esitetyllä tavalla. Tämän johdosta esitys ei vastaa lainsäädännön laatimisen edellytyksiä. Saamelaiskäräjien näkemyksen mukaan hallituksen esityksen perustelut eivät ole Wienin yleissopimuksen pacta sunt servanda säännöksen mukaisia eivätkä ole perustuslain 22 ja 95 periaatteiden mukaisia. Suomi ei voi juridisesti liittyä sopimukseen ilman, että eduskunta tietää liittymisvaiheessa sopimuksen ratifioinnin vaikutuksia kansalliseen lainsäädäntöön. Hallituksen esityksen perustelujen tarkoitus on ohjata lain tulkintaa sekä nostaa esille mahdollisia muita lainsäädännön kehittämisen tarpeita ja tuoda esille esityksen vaikutukset, suhteen perustuslakiin ja Suomen kansainvälisiin velvoitteisiin. Hallituksen esityksen perusteluilla ei ole merkitystä sille, miten ILO:n asiantuntijakomitea tulkitsee ILO-sopimusta ja sen velvoitteiden toteutumista, eli perusteluilla ei ole kansainvälisellä tasolla tosiasiallista merkitystä sopimuksen toimeenpanolle. Esityksen perusteluilla on kuitenkin kansallisella tasolla merkitystä, koska eduskunnalla on oltava riittävät tiedot päätöksestä ja sen vaikutuksista kansalliseen lainsäädäntöön ja hallituksen esityksen perustelut ohjaavat alussa sopimuksen toimeenpanoa Suomessa siihen asti kun määräraikasraportointi ja suosituskierros alkaa. 5. ILO 169-sopimuksen velvoitteiden täyttäminen sopimuksen ratifioineissa valtioissa Hallituksen esitysluonnoksessa on perusteltu ja tulkittu sitä, miten Ilo 169-sopimus tulisi Suomessa ratifioida, ILO:n käsikirjan ja ILO:n asiantuntijakomitean antamilla päätöksillä ja suosituksilla. Lähestymistapa on siltä osin virheellinen, että ILO:n asiantuntijakomitean tehtävänä ei ole antaa mallia siitä, miten sopimus tulisi kussakin maassa ratifioida. Esimerkiksi vuonna 2011 komitea on korostanut, kuten aiemminkin, että se ei anna ehdotonta mallia siitä, miten Ilo 169-sopimusta tulee tulkita. Komitea esittää näkemyksensä suhteessa lainsäädäntöön ja Ilo 169-sopimuksen velvoitteisiin. Komitean suosituksissa huomioidaan Wienin yleissopimus valtiosopimuksista. ILO 169-sopimuksen kokonaistarkoitus on luoda asianmukaiset olosuhteet alkuperäiskansojen itsehallinnolle. Sopimus luo edellytykset sille, miten alkuperäiskansat voivat hallita elämäänsä ja taloudellista, sosiaalista ja kulttuurista kehitystään. ILO:n asiantuntijakomitean tekemien suositusten ja päätösten perusteella minkään sopimuksen ratifioineen valtion lainsäädäntö ei ole vastannut ILO 169-sopimuksen velvoitteita ratifioinnin aikana ja jokainen sopimuksen ratifioinut valtio on saanut suosituksia ILO 169-toimeenpanemiseksi ILO:n valvontaelimiltä. Suurin osa suosituksista koskee konsultaatiossa olevia puutteita (artikla 6) ja maa-, vesi ja luonnonvaraoikeuksia (artiklat 14 ja 15). Sopimuksen ratifioinnin alkuvaiheessa myös artikla 1:n toimeenpano on edellyttänyt valvontaelimiltä suosituksia osassa valtioita. ILO:n asiantuntijakomitea on ollut tyytymätön hitaaseen kehitykseen. Esimerkiksi vuonna 2009 komitea on yleiskommentissaan esittänyt huolenaiheenaan, että edelleenkin monissa sopimuksen ratifioineissa maissa ei ole kehitetty asianmukaisia, sopimuksen edellyttämiä, konsultaatiomenettelyjä alkuperäiskansojen kanssa Report of the Committee of Experts on the Application of Conventions and Recommendations, 98th session 2009, pp

11 SAAMELAISKÄRÄJÄT LAUSUNTO 11 (30) Kansainvälinen oikeus ei anna vastausta siihen, mikä on esimerkiksi ILO 169-sopimuksen edellyttämä itsemääräämisoikeuden taso. ILO:n käsikirjassa vuodelta 2003 on tuotu hyvinä malleina esille Grönlannin itsehallinto sekä Nunavutin itsehallinto, vaikka Kanada ei ole ILO 169-sopimusta ratifioinutkaan. Ratkaisevaa Ilo 169-sopimuksen kannalta on se, että toimilla on valtion ja alkuperäiskansan hyväksyntä. ILO 169-sopimus lähtee siitä, että sopimuksen ratifioinnin edellyttämissä muutoksissa ratkaisevaa on alkuperäiskansan oma näkemys ja pyrkimykset. Kaikki alkuperäiskansat eivät esimerkiksi halua merkittävämpää itsemääräämisoikeutta, mutta heille tulee antaa siihen mahdollisuus. Koko sopimuksen tarkoitus on alkuperäiskansojen itsemääräämisoikeuden takaaminen, mutta siis kukin kansa saa päättää, miten laajaa itsemääräämisoikeutta se haluaa. Huomioiden tämän, esimerkiksi mallit, miten sopimus on ratifioitu joissakin maissa, eivät ole sovellettavissa Suomeen. Ratkaisevaa on, että sopimuksen toimeenpanon tulee olla Suomen saamelaiskäräjien hyväksymää ja tukemaa. Tähän ILO:n valvontaelimet tulevat kiinnittämään huomiota mikäli Suomi ratifioi sopimuksen ilman saamelaiskäräjien hyväksyntää. Suomessa on ILO 169-sopimuksen ratifioinnin osalta haettu laajalti esimerkkiä Norjasta ja Suomessa on sellainen käsitys, että Norja täyttäisi Finnmarkenin lailla ILO 169-sopimuksen edellytykset. ILO:n asiantuntijakomitean suositukset eivät tue tätä käsitystä. Vuonna 2010 ILO:n asiantuntijakomitea on käsitellyt laajemmin ILO 169-sopimuksen toimeenpanoa Norjassa. 12 Vuosina komitea ei ole toimeenpanoa käsitellyt. Komitea korostaa saamelaiskäräjien roolia sopimuksen toimeenpanossa. Keskeinen asema komitean kommenteissa on luonnollisesti Finnmarkenin lain toimeenpanossa, joka hyväksyttiin vuonna ILO:n komitea odottaa kommentissaan valtion tuovan tietoa siitä miten olemassa olevat oikeudet on huomioitu Finnmarkenissa ja miten ne on otettu huomioon eri elinten työssä. Komitea odottaa Norjalta lisätietoa siitä, miten saamelaisten oikeudet on huomioitu Finnmarkenissa viljelemättömän maan hallinnassa. Komitea viittaa artikla 6 toimeenpanon osalta Norjan valtion ja saamelaiskäräjien väliseen konsultaatiosopimukseen. Komitea kiinnittää huomiota siihen, että valtiolla ja saamelaiskäräjillä on eriäviä näkemyksiä sopimuksen toimeenpanoon liittyen. Komitea kehottaa suosituksissaan, että valtio ja saamelaiskäräjät kehittävät edelleen konsultaatiomenettelyjä. Komitea kiinnittää suosituksissaan huomiota siihen, että saamelaisten maa-, vesi- ja luonnonvaraoikeuksia ei ole ratkaistu Finnmarkenin (Ruijan) eteläpuolella ja vaatii valtiota ryhtymään toimiin tilanteen ratkaisemiseksi. Komitea kiinnittää huomiota kaivoslakiin, joka astui voimaan Komitea kiinnittää huomiota siihen, että saamelaiskäräjät ja valtio eivät päässeet yksimielisyyteen kaivoslain valmistelussa koskien erityisesti hyötyjen jakoa. Komitea kiinnittää huomiota siihen, että ILO sopimuksen 15 artikla ei rajaa hyötyjen jakoa koskemaan vain sellaisia saamelaisia, jotka ovat kansallisen lainsäädännön nojalla maanomistajia. Koska kaivoslain nojalla tuotot kaivostoiminnasta tulevat Finnmarkenin yhteishallinnolle, 12 Report of the Committee of Experts on the Application of Conventions and Recommendations, 99th session 2010, pp

12 SAAMELAISKÄRÄJÄT LAUSUNTO 12 (30) joka päättää rahoituksen käytöstä, komitea ei voi arvioida miten kaivoslaki on toteutunut käytännössä ja miten saamelaisten vaikutusmahdollisuudet on turvattu. Komitea pyytää asiasta lisää tietoa. Komitea kehottaa, että valtio ja saamelaiskäräjät arvioivat yhdessä säännöllisesti artiklan 15 toimeenpanoa ja kaivoslakia muutetaan artiklojen 14 ja 15 toimeenpanemiseksi Finnmarkenin eteläpuolella. Niin kauan kun asiassa ei ole erityislainsäädäntöä, valtion on turvattava saamelaisten oikeudet näillä alueilla muilla tavoin. Norjan osalta on komitean huomioiden osalta selvää, että se ei täytä vielä ILO 169- sopimuksen kaikkia velvoitteita. Sopimuksen toimeenpanosta vastaa kukin maa itse, eikä komitea voi päättää valtioiden puolesta millainen malli sopimuksen toimeenpanemiseksi tulee tehdä. Komitea arvioi käytännössä vain sitä, mitkä on alkuperäiskansan ja valtion väliset näkemykset sopimuksen toimeenpanosta sekä arvioi niitä suhteessa Ilo 169-sopimuksen velvoitteisiin. Norja on ensimmäinen valtio, joka ratifioi Ilo 169-sopimuksen ja maassa on vaaleilla valittu oma parlamentaarinen elin, saamelaiskäräjät, jonka tehtävistä on säädetty lain nojalla. Norjan rooli on täten erilainen verrattuna muihin sopimuksen ratifioineisiin maihin, koska useissa valtioissa elää useita eri alkuperäiskansoja ja niitä edustavat vaaleilla valittavien elinten sijasta järjestöt ja muut yhteenliittymät. Komitea on selkeästi edellyttänyt, että tällaisessa käytännössä valtion on huomioitava ja tuotava esille komitealle saamelaiskäräjien näkemykset, koska ammattiyhdistysliikkeet eivät voi edustaa saamelaisia tässä yhteydessä. ILO:n asiantuntijakomitean ratkaisukäytännön kannalta on selvää, että Suomi ei voi perustella sopimuksen artiklojen velvoitteiden toimeenpanematta jättämistä muiden maiden ratifiointikäytänteillä. Esityksen perusteluosassa on tuotu esille Norjan toimet Ilo 169-sopimuksen ratifioimiseksi Finnmarkenin lailla. Norja ratifioi sopimuksen ensin ja alkoi ratifioinnin jälkeen selvittää mitä sopimuksen ratifiointi käytännössä tarkoittaa. Esitysluonnoksessa ei ole kuitenkaan huomioitu sitä, että sopimus on osaksi ratifioitu myös taloudellisten toimenpiteiden avulla kasvattamalla Norjan saamelaiskäräjien ja sen toimintojen rahoitusta todella merkittävästi. ILO 169-sopimuksen ratifiointi ja Finnmarkenin laki eivät ole ratkaisseet Finnmarkenin ulkopuolella asuvien saamelaisten erityisoikeuksia. Finnmarkenin poronhoitajat ovat myös ilmaisseet tyytymättömyytensä lakiin ja Norjan valtion ja saamelaiskäräjien välillä on ristiriitoja erityisesti kaivosmineraalien hyödyntämisestä ja hyötyjen jakamisesta. Norjassa sopimuksen ratifiointi ei ole ratkaissut niitä keskeisiä tavoitteita, jotka Ilo-sopimuksella on ollut tarkoitus ratkaista. 6. ILO 169-sopimuksen ratifioinnin tarve Suomen saamelaisille Hallituksen esitysluonnos antaa hyvin positiivisen kuvan nykytilanteesta ja se on kirjoitettu Suomen valtion näkökulmasta. Vain saamen kielten osalta esille on tuotu niiden uhanalaistumiskehitys ja erityistoimenpiteiden tarve. Tosiasia, mitä ei ole esityksessä ymmärretty on, että koko saamelaiskulttuuri ja kulttuurin kuuluvat elinkeinot ovat

13 SAAMELAISKÄRÄJÄT LAUSUNTO 13 (30) uhanalaisia. Hallituksen esitysluonnoksen mukaan Suomen saamelaiskulttuurin tulevaisuus ja saamelaisten mahdollisuudet kehittää ja turvata omaa kulttuuriaan ovat turvattuja nykyisellä erityislainsäädännöllä ja sillä, että saamelaisilla on yhtäläiset oikeudet kuten muillakin Suomen kanasalaisilla osallistua yhteiskuntaelämään, yksityisomaisuuteen ja oikeuteen käyttää ympäristöä (jokamiehenoikeudet sekä poronhoito-, kalastus-, ja metsästyslain takaamat oikeudet). Saamen kielten, saamelaiselinkeinojen ja -kulttuurin nykytila ei tue hallituksen esityksen käsitystä. Saamelaiskulttuurin nykytila on hyvin uhanalainen ja tulevaisuus on erittäin epävarma. Vaikkakin ILO 169-sopimuksen mukaan alkuperäiskansoilla on oltava vähintään samanlaiset oikeudet kuin valtakulttuurin edustajilla, sopimuksen tulkintakäytäntö ja itse sopimusteksti edellyttävät valtioilta eriytystoimia sopimuksen toimeenpanemiseksi. Suomen saamelaiskulttuuri on hyvin uhanalainen ja on vaara, että sekä saamen kieli että saamelaiskulttuuri katoaa Suomesta muutamassa sukupolvessa ilman erityistoimenpiteitä. Nykyisen lainsäädännön suoja ei mahdollista saamelaisten mahdollisuutta määrätä omasta kehityksestään ja kehittää saamelaiskulttuuria omaehtoisesti. Saamelaiset joutuvat elämään edelleenkin valtakulttuurin paineessa, mikä ilmenee konkreettisesti saamelaisten poismuuttona pois saamelaisten kotiseutualueelta ja saamen kielten uhanalaistumiskehityksenä. ILO-sopimuksen ratifiointi on välttämätöntä, jotta saamelaiset voisivat säilyttää omaleimaisen kulttuurinsa tulevaisuuteen nähden. Sopimuksen ratifiointi on välttämätöntä Suomen ulkopoliittisen ja sisäpoliittisen uskottavuuden vuoksi ja tilanteen selkiyttämiseksi saamelaisten kotiseutualueella. Saamelaiskulttuurin tulevaisuutta uhkaavat erityislainsäädännön puutteet, yhä heikommat mahdollisuudet harjoittaa omaa kulttuuriaan ja mm. näistä syistä johtuva saamelaisten poismuutto pois saamelaisten kotiseutualueelta. Yli 60 % saamelaisista ja enemmistö saamelaislapsista asuu jo kotiseutualueen ulkopuolella. Voimme olla tilanteessa, jossa jo yhden sukupolven aikana saamelaiskulttuurin omaleimaisuus katoaa ja saamen kieli ja kulttuuripiirteet säilyvät vain osittain ilman yhteyttä saamelaiselinkeinoihin ja saamelaisten kotiseutualueeseen. Saamelaisten perustuslain ja kansainvälisten ihmisoikeussopimusten suojaamaan kulttuurimuotoon kuuluvat saamelaiselinkeinot. Saamelaiselinkeinojen suojasta ei ole kuitenkaan säädetty elinkeinoja ohjaavissa erityislaeissa. Perustuslakivaliokunta on lausunnoissaan pitänyt tärkeänä, että valtioneuvoston piirissä ryhdytään kokonaisuudistukseen, jotta saamelaisten kulttuurinen ja oikeudellinen erityisasema otetaan asianmukaisesti huomioon (PeVl 21/2007 vp, PeVM 17/1994 vp). Valiokunnan kannanotot eivät ole toteutuneet. Saamen kielten lisäksi uhanalainen on koko saamelainen kulttuurimuoto. Ympäristöministeriön asettama kansallinen 8j-työryhmä on loppuraportissaan todennut, että saamelaiskulttuuri on uhanalaistumassa ( Saamelaisten perinteisistä elinkeinoista yksistään vain poronhoito ja käsityö ovat kannattavia. Kalastus on kannattavaa poronhoidon tai matkailun liitännäiselinkeinona. Perinteiset elinkeinot ylläpitävät saamen kieltä, saamelaisten kotiseutualueen elinvoimaisuutta ja saamelaiskulttuuria. Saamelaisten mahdollisuutta harjoittaa perustuslain suojelemaa kulttuurimuotoa, poronhoitoa, uhkaavat kilpailevat maankäyttömuodot, ilmastonmuutos sekä kasvava suurpetojen määrä saamelaisten kotiseutualueella. Perinteiset elinkeinot tarvitsevat erityislainsäädännön suojaa sekä resursseja, jotta elinkeinot ja niiden ylläpitämä saamelainen kulttuurimuodot säilyvät elinvoimaisena tulevaisuuteen nähden Suomen

14 SAAMELAISKÄRÄJÄT LAUSUNTO 14 (30) kansainvälisten velvoitteiden edellyttämällä tavalla. 13 Rotusyrjintäkomitea 14 suosittaa, että Suomi ryhtyy riittäviin toimenpiteisiin suojellakseen saamelaisten perinteisiin elinkeinoihin kuuluvaa poronhoitoa. 15 Komitea kiinnittää raportissaan huomiota myös Suomen allekirjoittamaan YK:n alkuperäiskansajulistukseen ja suosittaa saamelaismääritelmän yhteydessä, että Suomi turvaa saamelaisten itsemääräämisoikeuden sekä ottaa riittävässä laajuudessa huomioon YK:n alkuperäiskansajulistuksen. Rotusyrjintäkomitean suositus tarkoittaa, että Suomen tulee arvioida saamelaisia koskevia päätöksiä toimenpannessaan alkuperäiskansajulistuksen velvoitteita. Euroopan Neuvoston ihmisoikeusvaltuutettu on todennut vuonna , että saamelaisten itsemääräämisoikeutta ei ole laajennettu koskemaan poronhoitoa ja maaoikeuksia, vaikka YK:n alkuperäiskansajulistus ja ILO 169-sopimus antavat siihen edellytyksiä. Valtuutettu kehottaa Suomea takaamaan saamelaisten oikeuden harjoittaa poronhoitoa perinteiseen tapaan. Poronhoidon suojan parantamista on edellyttänyt myös taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksien yleissopimusta valvova TSSkomitea 17, rotusyrjintäkomitea 18, ILO:n asiantuntijakomitea 19 ja YK:n alkuperäiskansaraportoija 20. Biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen alkuperäiskansojen perinnetietoa käsittelevän artikla 8j:n kansallinen asiantuntijatyöryhmä on laatinut alustavan indikaattorin saamelaisten kielellisestä diversiteetistä yleissopimuksen osapuolikokouksen COP11-edellyttämällä tavalla. Indikaattorin lähteinä on saamelaisvaltuuskunnan ja saamelaiskäräjien vaaleissa kerätyt tilastot sekä saamelaisneuvoston keräämä tilasto vuodelta Kaavio 1 Saamelaisten ja saamenkielisten määrän kehitys 13 KP-Sopimus, artikla 27. YK:n ihmisoikeuskomitea on kiinnittänyt Suomen valtion huomiota tapauksessa Ilmari Länsman et al. vastaan Suomen valtio, 1992, muun ohella siihen, että saamelaisyhteisön tulee pysyä elinvoimaisena myös tulevaisuuteen nähden. Vain saamelaisten harjoittama kannattava perinteisten elinkeinojen harjoittaminen pitää saamelaisyhteisön elinvoimaisena. Pääväestön taloudelliset edut eivät saa uhata saamelaiskulttuurin harjoittamista. 14 CERD/C/FIN/CO/ The Committee further recommends that the State party take appropriate measures to protect the Sámi traditional livelihood of reindeer husbandry. 16 CommDH(2012) Komitea kehottaa sopimusvaltiota toteuttamaan kaikki tarvittavat toimet, joilla varmistetaan, että metsänhakkuut ja muu toiminta, joita yksityiset tällä hetkellä harjoittavat saamelaisten kotiseutualueella, eivät rajoita saamelaisten oikeutta ylläpitää ja kehittää perinteistä kulttuuriaan ja elämäntapaansa, erityisesti poronhoitoa, eivätkä heidän taloudellisten, sosiaalisten ja sivistyksellisten oikeuksiensa käyttöä (E/C.12/FIN/CO/5). 18 Lisa ksi komitea suosittelee, etta sopimusvaltio ryhtyy asianmukaisiin toimiin suojellakseen saamelaisten perinteista poronhoitoelinkeinoa (CERD/C/FIN/CO/20-22). 19 Komitea myös pyytää Suomea osoittamaan miten laajasti se on ottanut huomioon saamelaisten maahan perustuvat elinkeinot ja elämäntavan toimeenpannessaan erilaisia projekteja ja erilaisia toimenpiteitä saamelaiskäräjien kanssa varmistaakseen saamelaisten pääsyn perinteisiin elinkeinoihin ja millä keinoin nämä tavoitteet on saavutettu. 20 Suomen tulisi erityisesti varmistaa saamelaisten harjoittaman poronhoidon erityisaseman turvaaminen ottaen huomioon kyseisen elinkeinon keskeinen merkitys saamelaisten kulttuurille ja perinnölle (A/HRC/18/XX/Add.Y).

15 SAAMELAISKÄRÄJÄT LAUSUNTO 15 (30) Saamelaisten määrä Saame 1 kielenä Saamelaisväestön määrä on kasvanut vuodesta 1962 vuoteen %. Saamen kieltä ensimmäisenä kielenään puhuvien määrä on puolestaan laskenut samassa ajassa 16 %. Kun vuonna 1962 saamea ensimmäisenä kielenään puhui noin 75 % saamelaisista, vuonna 2007 enää 26 % saamelaisista puhui saamea ensimmäisenä kielenään. Vuonna 2007 saamelaisten kotiseutualueella asuvien tilanne oli hieman parempi, 41 % kotiseutualueella asuvista saamelaisista puhui ensimmäisenä kielenään saamea. Saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella ensimmäisenä kielenään saamea puhui noin 13 % saamelaisista. Tilastoissa on luonnollisesti epävarmuutta, koska tilastoissa on mukana paljon sellaisia henkilöitä, jotka eivät ole ilmoittaneet ensimmäistä kieltään eikä tilasto myöskään huomioi kaksikielisyyttä. Koska tilastoa ei ole tehty saamen kieltä ensimmäisenä kielenään puhuvien määrästä vuonna 2011, ei voida arvioida miten saamen kielten elvytystoiminta on vaikuttanut saamenkielisten määrään eikä toisaalta sitä, miten saamelaisten poismuutto saamelaisten kotiseutualueelta on edelleen kiihdyttänyt kielenvaihtoa. Vuosien 2007 ja 2011 saamelaisten lukumäärä kasvoi vajaat 6 % saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella ja kotiseutualueen saamelaisväestö väheni vajaalla 11 %:lla.

16 SAAMELAISKÄRÄJÄT LAUSUNTO 16 (30) Kaavio 2 Saame ensimmäisenä kielenä saamelaisten kotiseutualueella ja sen ulkopuolella PS 1 kieli kotiseutualue IS 1 kieli kotiseutualue KS 1 kieli kotiseutualue PS 1 kieli kotiseutualueen up IS 1 kieli kotiseutualueen up. KS 1 kieli kotiseutualueen up Pohjoissaamea ensimmäisenä kielenään puhuvista vuonna 2007 asui kotiseutualueella noin 66 %. Inarinsaamea ensimmäisenä kielenään puhuvista 72 % ja koltansaamea ensimmäisenä kielenään puhuvista 65 %. Saamelaisten kotiseutualueen ulkopuolella pohjoissaamea ensimmäisenä kielenään puhuvien määrä on kasvussa. Tilastojen mukaan saamen kieli on vahvin kieli ensimmäisenä kielenä kaikissa saamen kielissä kotiseutualueella. 21 Nykyiset toimenpiteet, jotka on tehty vuoden 1990-luvun jälkeen, eivät ole olleet riittäviä turvaamaan saamelaiskulttuuriin tulevaisuutta, vaan saamelaiskulttuurin ja kielten uhanalaistumiskehitys on jopa kiihtynyt. Suomessa Ilo 169-sopimuksen ratifiointi on ollut keskustelussa hyvin pitkään ja keskustelu on tulehduttanut välejä Ylä-Lapissa ja johtanut myös siihen, että monet valtakulttuurin edustajat ovat halunneet tulla luetuksi saamelaisiksi. Suomen on katsottu voivan täyttää ILO 169-sopimuksen ratifiointiedellytykset muiden kuin maa-, vesi- ja luonnonvaraoikeuksia koskevien artiklojen osalta. Suomen ja saamelaiskäräjien kannalta tilanne, jossa maa-, vesi- ja luonnonvaraoikeuksia ei ratkaista sopimuksen ratifioinnin yhteydessä ei tule helpottamaan tilannetta Ylä-Lapissa vaan keskustelu sekä sopimuksen ratifioinnin merkityksestä että maa- ja vesioikeuksista tulee jatkumaan kansallisesti ja kansainvälisillä areenoilla. 7. Saamelaiskäräjien yksityiskohtaiset esitykset hallituksen esitysluonnokseen 7.1.Yleinen osa 21 Biologista monimuotoisuutta koskevan yleissopimuksen alkuperäiskansojen perinnetietoa käsittelevän artikla 8j:n kansallinen asiantuntijatyöryhmän kokous , saamelaiskäräjien esitys kielellisen diversiteetin indikaattoriksi.