Henkinen kriisinkestävyys Presidentti Martti Ahtisaari ---- Hyvät ystävät, hyvät naiset ja herrat,

Transkriptio

1 Henkinen kriisinkestävyys Presidentti Martti Ahtisaari ---- Hyvät ystävät, hyvät naiset ja herrat, viime vuosina en kovin usein ole ottanut vastaan puhepyyntöjä kotimaassa, usein aikataulullisista syistä, mutta myös sisällöllisistä. Uskokaa pois, entisiä presidenttejä pyydetään puhujiksi tilaisuuksiin laidasta laitaan. Työni kansainvälisesti ja järjestöni CMI:n parissa vaatii kuitenkin yhä niin paljon aikaani, että joudun huolella valitsemaan ne harvat, joihin ehdin osallistua. Kun sain kutsun Turvallisuuskomitealta osallistua tähän seminaariin, kiinnostuin välittömästi. Kriiseistä keskusteltaessa olivatpa ne sitten konflikteja, luonnonkatastrofeja tai muita kriisejä kansakunnan ja kansalaisten kyky kestää ja käsitellä kriisejä on aivan keskeinen osa turvallisuutta ja sen rakentumista. Olen ilahtunut siitä, että usein liian vähälle huomiolle jäävä teema saa täällä tänään ansaitsemaansa huomiota. Mielelläni siis kanssanne asiasta muutaman ajatuksen jaan omiin kokemuksiini perustuen. *** Yhteiskuntamme turvallisuusstrategia jakaa henkisen kriisinkestävyyskyvyn kahteen ajalliseen osaan: kykyyn selvitytyä erilaisten turvallisuustilanteiden henkisiltä paineilta silloin kun ne tapahtuvat ja toisaalta kykyyn selvityä niiden vaikutuksilta silloin kun välitön kriisitilanne on päättynyt. Puhun lyhyesti molemmista vaiheista. Valmiuskykyämme kehittäessämme kyky reagoida nopeasti äkillisiin muutoksiin on tietysti keskeistä. Yhteiskunnan häiriötilanteissa olennaista on välittömästi tietää kuka toimii, miten toimii ja kenen kanssa toimii. Tässä meillä Suomessa on paljon osaamista. Esimerkiksi Huoltovarmuuskeskuksen osaaminen on tasolla, joka herättää kansainvälistäkin kiinnostusta. Mutta aivan kuten Valtioneuvoston periaatepäätöksenä hyväksytty turvallisuusstrategiamme toteaa, valmius toimia tulee olla olemassa usealla eri tasolla samanaikaisesti. Sotilaallinen turvallisuus, ulkopolitiikan toimivuus, sisäinen turvallisuus, tietoyhteiskunnan ja kyberturvallisuuden huomioiminen ja niin edelleen. Kaikki teemoja, joista on itse asiassa puhuttu vuosia ja niiden parissa on myös hyvää työtä tehty. Turvallisuusstrategia tuo kaikki nämä teemat yhteisen tarkastelun alle.

2 Välitön reagointikyky ei kuitenkaan kuulu vain yhteiskunnan institutionaaliseen ja rakenteelliseen toimintaan. Kaiken yhteiskunnallisen toiminnan ytimessä on aina yksilö; kansalainen ja hänen arkielämänsä. Siinä missä instituutioille opetetaan joustavuutta ja toimintakykyä kriisitilanteissa, samaa tarvitsee myös yksilö ja hänen välitön elinpiirinsä. Tässä työssä henkisen kriisinkestävyyden esiinnostamat pääteemat; koulutuksen ja opetustoimen merkitys turvallisuustoimijana, kulttuuriidentiteetin vahvistaminen ja kulttuuriomaisuuden suojelu, sekä hengellisten palvelujen turvaaminen ovat kaikki oikeita ja relevantteja. Hyvät kuulijat, selviytyäkseen häiriötilanteista yhteiskunta tarvitsee edellä maintun kaltaisia toimintasuunnitelmia ja valmiuksia. Häiriöt ja kriisit eivät kuitenkaan tapahdu yhteiskunnallisessa tyhjiössä. Yksi keskeisimpiä oppeja omalta uraltani itselleni on ollut se, että kaikki yhteiskunnat heijastavat myös kriisitilanteissa kyseisen yhteiskunnan keskeisiä periaatteita. Huonnon hallinnon, korruption ja ihmisoikeusloukkausten sävyttämät yhteisöt ja yhteiskunnat reagoivat ongelmatilanteisiin samalla tavalla kuin ne yhteiskuntaa muutoinkin johtavat. Tasaarvoinen ja egalitäärinen yhteiskunta puolestaan pyrkii huolehtimaan siitä, että kansalaisten yhdenmukainen kohtelu toteutuu myös kriisien aikana ja niiden jälkeen. Kaikki tämä siis tarkoittaa sitä, että kriiseihin ei valmistauduta vain valmistautumalla kriiseihin. Yhteiskunnan painotukset ja periaatteet myös rauhan ja kriisittömän yhteiskunnan aikana heijastuvat siihen, miten kriiseihin reagoidaan. Tästä syystä meillä pohjoismaissa on tavallista paremmat mahdollisuudet selvitä ja toipua myös yhteiskunnan häiriötiloista. Oikeudenmukaisuuden periaatteeseen sitoutunut yhteiskunta reagoi kriiseihin oikeudenmukaisesti. Korruptoitunut ja kansalaisiaan huonosti kohteleva yhteiskunta reagoi kriiseihin opportunistisesti. Aiemmin mainitut turvallisuusstrategian kolme osa-aluetta on valittu ajatuksella. Koulutuksen merkitystä ei voine liikaa korostaa henkisen kriisinkestävyyden saralla. Koulujärjestelmämme tarjoaa paitsi valmiuksia ymmärtää yhteiskunnan perusperiaatteita, niin myös yhteisöllisyyden kasvun kokemuksen. Ilman yhteisöllisyyttä ja jaettua identiteettiä yhteiskuntien valmiudet selvitä kriiseistä ovat huomattavasti heikommat kuin yhteisen vision jakavissa yhteiskunnissa. Tästä hyvänä esimerkkinä on Etelä-Afrikka, jonka kehitystä olen viime vuosina seurannut huolestuneena. Nelson Mandelan aikakaudella kansakunnan rakentaminen ankkuroitui tasaarvoisuuden periaatteisiin. Etelä-Afrikkaa kehitettiin tavalla, joka pyrki varmistamaan kaikille kansalaisille yhtäläiset mahdollisuudet elämässä. Viime vuosina Mandelan perintö on ollut haastettuna. Signaalit Etelä-Afrikasta kertovat epätasa-arvoisuuden lisääntymisestä. Yhteiskunnallinen jännite lisääntyy jatkuvasti ja jollei muutosta oikeudenmukaisempaan kehitykseen tapahdu, yhteiskuntarauha on vaarassa.

3 Yhteiskunnan kriiseistä puhuttaessa oleellista ei siis ole vain reagoida ja hoitaa jälkiseurauksia. Kriisit ja konfliktit syntyvät usein sisältä päin. Turvallisuus ja turvattomuus eivät synny sattumalta, vaan ovat aina seurausta jostakin. Aivan kuten kriiseihin reagoiminen, myös kriisien ennaltaehkäisy edellyttää niitä samoja asioita, joista henkinen kriisinkesävyys puhuu. *** Hyvät kuulijat, siinä missä kriiseihin nopea reagointi on välttämätöntä, niistä toipuminen on vähintään yhtä tärkeää. Oma kokemukseni konfliktien parissa todistaa sen, että kriisien jälkeisissä yhteiskunnissa jokaisen kansalaisen tuntosarvet ovat tavallista herkemmällä. Tämä korostuu erityisesti vakavien ja väkivaltaisten konfliktien jälkimainingeissa. Kriiseistä toipuvassa yhteiskunnassa kansalaisten yhdenmukainen kohtelu on ytimessä. Useimmiten varsinainen työ henkisen kestävyyden saralla käynnistyy vasta kriisin päätyttyä. Tämä vaatii meiltä erityistä huomiota, johon tietysti kaikki edellä mainitut henkisen kriisinkestävyyden painopisteet kontribuoivat. Väkivaltaisten konfliktien päättymistä ja rauhansopimusten onnistumista ei mitata sillä hetkellä kun sopu saadaan aikaan ja väkivalta päättyy. Kriittisimmät hetket rauhan kestävyydelle koittavat yleensä 3-5 vuotta rauhansopimusten solmimisen jälkeen. Ja syy tähän on yksinkertainen. Kriisien runtelemissa yhteiskunnissa ihmiset odottavat parannusta arkipäiväiseen elämäänsä, jota kriisit ovat hankaloittaneet, joissain tapauksissa jopa tuhonneet. Acehin rauhanprosessi Indonesiassa tarjoaa tähän hyvän tulokulman. Kaksi vuotta Helsingissä vuonna 2005 solmitun rauhansopimuksen jälkeen yhteisön vakaantumisen indikaattorit olivat selviä. Avioliittojen määrä lisääntyi voimakkaasti, syntyvyys kääntyi kasvuun ja pieniä yrityksiä alkoi syntyä eri puolille maakuntaa. Tulevaisuususko ja luottamus alkoivat pikkuhiljaa rakentua ihmisten mielissä. Tuttuja ilmiöitä myös meillä Suomessa sodan päättymisen jälkeen. Vaikka kriisissä koeteltu ihminen omaa normaalia paremman kärsivällisyyden elämän takaiskuille, hän on myös tavallista herkempi oikeudenmukaisuuden kysymyksille. Konfliktit syntyvät lähes aina epäoikeudenmukaisuuden seurauksena. Katsokaa Arabi-kevättä tai vaikka Itä-Eurooppaa viime vuosina ja vuosikymmeninä. Kansallisia ja alueellisia kriisejä, joita ei ratkaista ilman, että niiden ydinsyihin puututaan. Useiden siirtomaa-aikakaudesta toipuvien valtioiden eheytyminen on kestänyt vuosikymmeniä. Sisäiseen konfliktiin ajatuneet maat elävät aina konfliktin aikana kaikkein epädemokraattisinta ja epäoikeudenmukaisinta vaihetta niiden historiassa. Toipuminen, kansallisen identiteetin rakentaminen ja yhteisöjen eheytyminen edellyttää aina tasa-arvoista ja yhdenmukaista kohtelua.

4 Kansalaisten tulee saada kärsimyksistään ja menetyksistään korvaus ja takeet paremmasta tulevaisuudesta. Valitettavasti näin ei ole monissa kriiseistä toipuvissa maissa tapahtunut. Sekularisoituneessa yhteiskunnassa joku voi haastaa henkisen kriisinkestävyyden kolmannen painopistealueen, hengellisten palveluiden turvaamisen. Itse näen tämän tärkeänä. Kun aikanaan johdin Namibian itsenäistymisprosessia asia tuli viimeistään minulle selväksi. Suuren epävarmuuden ja yhteiskunnallisen jännitteen aikana kansalaisten henkisen tuen tarve oli suurta. En koskaan unohda sitä eleganttia ja ihmisarvoista tapaa, jolla lähetystyöntekijät tuona aikana maassa toimivat. Kriisit luovat pelkoa, ahdistusta ja turvattomuutta. Tuollaisina aikoina ihmiset ovat kautta aikojen hakeneet turvaa yhteiskuntien hengellisistä ja uskonnollisista periaatteista. Kirkkoja ja seurakuntia voi syyttää monesta, mutta menetyksen ja turvattomuuden hetkellä nämä instituutiot ovat lohdun, ihmisyyden ja läheisyyden lähteitä. Tätä historiallista faktaa eivät pienet skeptikkotuulahdukset mihinkään poista. Hyvät ystävät, vaikka kriisien sietäminen ja niistä toipuminen on äärettömän monisyinen prosessi rakenteellisine ja henkisine ulottuvuuksineen, haluan vielä nostaa esiin yhden keskeisen ominaisuuden, joilla yhteiskunnan häiriötilanteista selvitään ja niistä toivutaan; periksiantamattomuuden. Kuten aiemmin mainitsin, konflikteista toipuminen on hidas, jopa vuosikymmenten prosessi, joka edellyttää kaikilta kärsivällisyyttä, mutta myös voimakasta tahtoa. Tätä edellytetään erityisesti poliittisilta johtajilta, joiden tulee ansaita johtajuutensa kansalaisten silmissä. Ilman integriteettiä ja määrätietoisuutta tuloksia ei saavuteta. Toivon vahvistaminen ja tulevaisuususkon luominen edellyttää rehellisyyttä, avoimuutta ja suvaitsevaisuutta. Kriisien keskelle joutuneet yhteiskunnat tarvitsevat myös muita, ulkopuolista tukea. Yksikään yhteiskunta ei 2000-luvulla selviä yksinään. Välillä apua annetaan ja välillä sitä myös itse tarvitaan. Kriisit harvoin tuntevat valtioiden rajoja. Aktiivinen ja päämäärätietoinen kansainvälinen yhteistyö on parhaita henkivakuutuksia, joita yksittäinen kansakunta voi itselleen hankkia. Tämä on hyvä myös meillä Suomessa muistaa. Toivotan kaikille antoisaa seminaaripäivää.

5