Henkinen kriisinkestävyys osana yhteiskunnan turvallisuutta

Transkriptio

1 Henkinen kriisinkestävyys osana yhteiskunnan turvallisuutta Turvallisuuskomitean seminaari Säätytalossa seminaarijulkaisu

2 Turvallisuuskomitean sihteeristö PL 31 (Eteläinen Makasiinikatu 8) Helsinki Puhelin: s-posti: Opetus- ja kulttuuriministeriö PL 29 (Meritullinkatu 10) Valtioneuvosto Puhelin: s-posti: kirjaamo@minedu.fi ISBN: (print) ISBN: (pdf)

3 Anita Lehikoinen Kansliapäällikkö, Opetus- ja kulttuuriministeriö Esipuhe Turvallisuuskomitea järjesti yhteistyössä opetus- ja kulttuuriministeriön kanssa henkistä kriisinkestävyyttä käsitelleen kutsuvierasseminaarin maanantaina Helsingin Säätytalossa. Seminaariin osallistui yli sata viranomaista, asiantuntijaa sekä median ja järjestöjen edustajaa. Tilaisuudessa kuultiin puheenvuoroja yhteiskunnan huipulta sekä kansalaisjärjestöistä. Yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa (YTS 2010) henkinen kriisinkestävyys on nimetty yhdeksi seitsemästä yhteiskunnan elintärkeästä toiminnosta. Strategian mukaan henkisellä kriisinkestävyydellä tarkoitetaan kansakunnan kykyä kestää turvallisuustilanteiden aiheuttamat henkiset paineet, selviytyä niiden vaikutuksilta ja nopeuttaa kriiseistä toipumista. Strategiassa asetettujen tehtävien mukaisesti kansakunnan henkistä kriisinkestävyyttä ylläpidetään kasvatuksen, opetuksen, viestinnän, hengellisen toiminnan ja kulttuuriomaisuuden suojelun avulla. Kaikki nämä tehtävät asettuvat opetus- ja kulttuuriministeriön hallinnonalalle. Strategiassa käytetyn määritelmän mukaisten tavoitteiden täyttymiseen tarvittaneen kuitenkin muidenkin hallinnonalojen ja yhteiskunnan eri sektoreiden toimia. Seminaarissa pyrittiin havainnollistamaan juuri näitä tarpeita. Seminaarista saatuja havaintoja kehitetään mm. Valha-harjoituskokonaisuudessa OKM:n johdolla syksyllä 2015 ja havainnot huomioidaan YTS:ää mahdollisesti päivitettäessä. Seminaarin avasi presidentti Ahtisaari kertomalla kokemuksistaan henkisen kriisinkestävyyden tematiikan parissa niin Suomen johdossa toimiessaan kuin lukuisissa kansainvälisissä tehtävissään. Avauspuheenvuoron jälkeen SPR:n avustustyöntekijänä toiminut psykologi Ferdinand Garoff ja lääkintöneuvos Markus Henriksson jatkoivat puheenvuoroillaan henkisen kriisinkestävyyden yksilö- ja yhteisöpsykologisista näkökulmista aiheen taustoittamiseksi. Heidän puheenvuorojensa jälkeensä järjestettiin kaksi paneelikeskustelua, joista ensimmäisessä media-alan vaikuttajat keskustelivat median merkityksestä kriiseissä. Toisessa paneelissa puolestaan aiheena oli sosiaali- ja opetustoimien mahdollisuudet luoda kriisinkestävää yhteiskuntaa. Näistä ensimmäinen teema valittiin paneelikeskustelun aiheeksi, koska tiedolla voidaan horjuttaa tai tukea kriisivalmiuksia. Toisella paneelilla taas pyrittiin laajentamaan näkemystä aiheeseen. Kaikissa keskusteluissa tuotiin vahvasti esille aiheen ajankohtaisuus sekä merkittävyys varautumisen kannalta. Tässä julkaisussa pyritään yhteenvedonomaisesti kiteyttämään näiden puheenvuorojen perusteella henkisen kriisinkestävyyden kova ydin tuoden kuitenkin jotakin uuttakin tähän tarkasteluun. 1

4 Esipuhe...1 Presidentti Martti Ahtisaaren puhe...3 Henkisen kriisinkestävyyden seminaarin johtopäätös: suomalaisen luottamusyhteiskunnan kyky selvitä ja toipua kriiseistä luodaan normaalioloissa...7 Kriisi yhteiskunnassa...13 Mielenterveys poikkeusoloissa...15 Kuinka henkistä kriisinkestävyyttä voidaan tukea opetuksessa?...19 Henkisen kriisinkestävyyden tukeminen järjestöjen näkökulmasta...22 Median merkitys kriisissä...24 Kulttuuri-identiteetin merkitys ja rakentuminen...26 Medialla on keskeinen rooli kaikissa kriiseissä...27 Sosiaalisesti kestävä yhteiskunta henkisen kriisinkestävyyden mahdollistajana?...29 Annoimme vihapuheelle tilaisuuden nyt maksamme siitä kriisinsietokyvyllä...32 Kriisit pysyvät, media muuttuu

5 Martti Ahtisaari Presidentti Puhe henkisen kriisinkestävyyden seminaarissa Säätytalolla Hyvät ystävät, hyvät naiset ja herrat, viime vuosina en kovin usein ole ottanut vastaan puhepyyntöjä kotimaassa, usein aikataulullisista syistä, mutta myös sisällöllisistä. Uskokaa pois, entisiä presidenttejä pyydetään puhujiksi tilaisuuksiin laidasta laitaan. Työni kansainvälisesti ja järjestöni CMI:n parissa vaatii kuitenkin yhä niin paljon aikaani, että joudun huolella valitsemaan ne harvat, joihin ehdin osallistua. Kun sain kutsun Turvallisuuskomitealta osallistua tähän seminaariin, kiinnostuin välittömästi. Kriiseistä keskusteltaessa olivatpa ne sitten konflikteja, luonnonkatastrofeja tai muita kriisejä kansakunnan ja kansalaisten kyky kestää ja käsitellä kriisejä on aivan keskeinen osa turvallisuutta ja sen rakentumista. Olen ilahtunut siitä, että usein liian vähälle huomiolle jäävä teema saa täällä tänään ansaitsemaansa huomiota. Mielelläni siis kanssanne asiasta muutaman ajatuksen jaan omiin kokemuksiini perustuen. *** Yhteiskuntamme turvallisuusstrategia jakaa henkisen kriisinkestävyyskyvyn kahteen ajalliseen osaan: kykyyn selvitytyä erilaisten turvallisuustilanteiden henkisiltä paineilta silloin kun ne tapahtuvat ja toisaalta kykyyn selvityä niiden vaikutuksilta silloin kun välitön kriisitilanne on päättynyt. Puhun lyhyesti molemmista vaiheista. Valmiuskykyämme kehittäessämme kyky reagoida nopeasti äkillisiin muutoksiin on tietysti keskeistä. Yhteiskunnan häiriötilanteissa olennaista on välittömästi tietää kuka toimii, miten toimii ja kenen kanssa toimii. Tässä meillä Suomessa on paljon osaamista. Esimerkiksi Huoltovarmuuskeskuksen osaaminen on tasolla, joka herättää kansainvälistäkin kiinnostusta. Mutta aivan kuten Valtioneuvoston periaatepäätöksenä hyväksytty turvallisuusstrategiamme toteaa, valmius toimia tulee olla olemassa usealla eri tasolla samanaikaisesti. Sotilaallinen turvallisuus, ulkopolitiikan toimivuus, sisäinen turvallisuus, tietoyhteiskunnan ja kyber-turvallisuuden huomioiminen ja niin edelleen. Kaikki teemoja, joista on itse asiassa puhuttu vuosia ja niiden parissa on myös hyvää työtä tehty. Turvallisuusstrategia tuo kaikki nämä teemat yhteisen tarkastelun alle. 3

6 Välitön reagointikyky ei kuitenkaan kuulu vain yhteiskunnan institutionaaliseen ja rakenteelliseen toimintaan. Kaiken yhteiskunnallisen toiminnan ytimessä on aina yksilö; kansalainen ja hänen arkielämänsä. Siinä missä instituutioille opetetaan joustavuutta ja toimintakykyä kriisitilanteissa, samaa tarvitsee myös yksilö ja hänen välitön elinpiirinsä. Tässä työssä henkisen kriisinkestävyyden esiinnostamat pääteemat; koulutuksen ja opetustoimen merkitys turvallisuustoimijana, kulttuuri-identiteetin vahvistaminen ja kulttuuriomaisuuden suojelu, sekä hengellisten palvelujen turvaaminen ovat kaikki oikeita ja relevantteja. Hyvät kuulijat, selviytyäkseen häiriötilanteista yhteiskunta tarvitsee edellä maintun kaltaisia toimintasuunnitelmia ja valmiuksia. Häiriöt ja kriisit eivät kuitenkaan tapahdu yhteiskunnallisessa tyhjiössä. Yksi keskeisimpiä oppeja omalta uraltani itselleni on ollut se, että kaikki yhteiskunnat heijastavat myös kriisitilanteissa kyseisen yhteiskunnan keskeisiä periaatteita. Huonnon hallinnon, korruption ja ihmisoikeusloukkausten sävyttämät yhteisöt ja yhteiskunnat reagoivat ongelmatilanteisiin samalla tavalla kuin ne yhteiskuntaa muutoinkin johtavat. Tasa-arvoinen ja egalitäärinen yhteiskunta puolestaan pyrkii huolehtimaan siitä, että kansalaisten yhdenmukainen kohtelu toteutuu myös kriisien aikana ja niiden jälkeen. Kaikki tämä siis tarkoittaa sitä, että kriiseihin ei valmistauduta vain valmistautumalla kriiseihin. Yhteiskunnan painotukset ja periaatteet myös rauhan ja kriisittömän yhteiskunnan aikana heijastuvat siihen, miten kriiseihin reagoidaan. Tästä syystä meillä pohjoismaissa on tavallista paremmat mahdollisuudet selvitä ja toipua myös yhteiskunnan häiriötiloista. Oikeudenmukaisuuden periaatteeseen sitoutunut yhteiskunta reagoi kriiseihin oikeudenmukaisesti. Korruptoitunut ja kansalaisiaan huonosti kohteleva yhteiskunta reagoi kriiseihin opportunistisesti. Aiemmin mainitut turvallisuusstrategian kolme osa-aluetta on valittu ajatuksella. Koulutuksen merkitystä ei voine liikaa korostaa henkisen kriisinkestävyyden saralla. Koulujärjestelmämme tarjoaa paitsi valmiuksia ymmärtää yhteiskunnan perusperiaatteita, niin myös yhteisöllisyyden kasvun kokemuksen. Ilman yhteisöllisyyttä ja jaettua identiteettiä yhteiskuntien valmiudet selvitä kriiseistä ovat huomattavasti heikommat kuin yhteisen vision jakavissa yhteiskunnissa. Tästä hyvänä esimerkkinä on Etelä-Afrikka, jonka kehitystä olen viime vuosina seurannut huolestuneena. Nelson Mandelan aikakaudella kansakunnan rakentaminen ankkuroitui tasa-arvoisuuden periaatteisiin. Etelä-Afrikkaa kehitettiin tavalla, joka pyrki varmistamaan kaikille kansalaisille yhtäläiset mahdollisuudet elämässä. Viime vuosina Mandelan perintö on ollut haastettuna. Signaalit Etelä-Afrikasta kertovat epätasa-arvoisuuden lisääntymisestä. Yhteiskunnallinen jännite lisääntyy jatkuvasti ja jollei muutosta oikeudenmukaisempaan kehitykseen tapahdu, yhteiskuntarauha on vaarassa. Yhteiskunnan kriiseistä puhuttaessa oleellista ei siis ole vain reagoida ja hoitaa jälkiseurauksia. Kriisit ja konfliktit syntyvät usein sisältä päin. Turvallisuus ja turvattomuus eivät synny sattumalta, vaan ovat aina seurausta jostakin. Aivan kuten kriiseihin reagoiminen, myös kriisien ennaltaehkäisy edellyttää niitä samoja asioita, joista henkinen kriisinkesävyys puhuu. *** 4

7 Hyvät kuulijat, siinä missä kriiseihin nopea reagointi on välttämätöntä, niistä toipuminen on vähintään yhtä tärkeää. Oma kokemukseni konfliktien parissa todistaa sen, että kriisien jälkeisissä yhteiskunnissa jokaisen kansalaisen tuntosarvet ovat tavallista herkemmällä. Tämä korostuu erityisesti vakavien ja väkivaltaisten konfliktien jälkimainingeissa. Kriiseistä toipuvassa yhteiskunnassa kansalaisten yhdenmukainen kohtelu on ytimessä. Useimmiten varsinainen työ henkisen kestävyyden saralla käynnistyy vasta kriisin päätyttyä. Tämä vaatii meiltä erityistä huomiota, johon tietysti kaikki edellä mainitut henkisen kriisinkestävyyden painopisteet kontribuoivat. Väkivaltaisten konfliktien päättymistä ja rauhansopimusten onnistumista ei mitata sillä hetkellä kun sopu saadaan aikaan ja väkivalta päättyy. Kriittisimmät hetket rauhan kestävyydelle koittavat yleensä 3-5 vuotta rauhansopimusten solmimisen jälkeen. Ja syy tähän on yksinkertainen. Kriisien runtelemissa yhteiskunnissa ihmiset odottavat parannusta arkipäiväiseen elämäänsä, jota kriisit ovat hankaloittaneet, joissain tapauksissa jopa tuhonneet. Acehin rauhanprosessi Indonesiassa tarjoaa tähän hyvän tulokulman. Kaksi vuotta Helsingissä vuonna 2005 solmitun rauhansopimuksen jälkeen yhteisön vakaantumisen indikaattorit olivat selviä. Avioliittojen määrä lisääntyi voimakkaasti, syntyvyys kääntyi kasvuun ja pieniä yrityksiä alkoi syntyä eri puolille maakuntaa. Tulevaisuususko ja luottamus alkoivat pikkuhiljaa rakentua ihmisten mielissä. Tuttuja ilmiöitä myös meillä Suomessa sodan päättymisen jälkeen. Vaikka kriisissä koeteltu ihminen omaa normaalia paremman kärsivällisyyden elämän takaiskuille, hän on myös tavallista herkempi oikeudenmukaisuuden kysymyksille. Konfliktit syntyvät lähes aina epäoikeudenmukaisuuden seurauksena. Katsokaa Arabi-kevättä tai vaikka Itä-Eurooppaa viime vuosina ja vuosikymmeninä. Kansallisia ja alueellisia kriisejä, joita ei ratkaista ilman, että niiden ydinsyihin puututaan. Useiden siirtomaa-aikakaudesta toipuvien valtioiden eheytyminen on kestänyt vuosikymmeniä. Sisäiseen konfliktiin ajatuneet maat elävät aina konfliktin aikana kaikkein epädemokraattisinta ja epäoikeudenmukaisinta vaihetta niiden historiassa. Toipuminen, kansallisen identiteetin rakentaminen ja yhteisöjen eheytyminen edellyttää aina tasa-arvoista ja yhdenmukaista kohtelua. Kansalaisten tulee saada kärsimyksistään ja menetyksistään korvaus ja takeet paremmasta tulevaisuudesta. Valitettavasti näin ei ole monissa kriiseistä toipuvissa maissa tapahtunut. Sekularisoituneessa yhteiskunnassa joku voi haastaa henkisen kriisinkestävyyden kolmannen painopistealueen, hengellisten palveluiden turvaamisen. Itse näen tämän tärkeänä. Kun aikanaan johdin Namibian itsenäistymisprosessia asia tuli viimeistään minulle selväksi. Suuren epävarmuuden ja yhteiskunnallisen jännitteen aikana kansalaisten henkisen tuen tarve oli suurta. En koskaan unohda sitä eleganttia ja ihmisarvoista tapaa, jolla lähetystyöntekijät tuona aikana maassa toimivat. Kriisit luovat pelkoa, ahdistusta ja turvattomuutta. Tuollaisina aikoina ihmiset ovat kautta aikojen hakeneet turvaa yhteiskuntien hengellisistä ja uskonnollisista periaatteista. Kirkkoja ja seurakuntia voi syyttää monesta, mutta menetyksen ja turvattomuuden hetkellä nämä instituutiot ovat lohdun, ihmisyyden ja läheisyyden lähteitä. Tätä historiallista faktaa eivät pienet skeptikkotuulahdukset mihinkään poista. 5

8 Hyvät ystävät, vaikka kriisien sietäminen ja niistä toipuminen on äärettömän monisyinen prosessi rakenteellisine ja henkisine ulottuvuuksineen, haluan vielä nostaa esiin yhden keskeisen ominaisuuden, joilla yhteiskunnan häiriötilanteista selvitään ja niistä toivutaan; periksiantamattomuuden. Kuten aiemmin mainitsin, konflikteista toipuminen on hidas, jopa vuosikymmenten prosessi, joka edellyttää kaikilta kärsivällisyyttä, mutta myös voimakasta tahtoa. Tätä edellytetään erityisesti poliittisilta johtajilta, joiden tulee ansaita johtajuutensa kansalaisten silmissä. Ilman integriteettiä ja määrätietoisuutta tuloksia ei saavuteta. Toivon vahvistaminen ja tulevaisuususkon luominen edellyttää rehellisyyttä, avoimuutta ja suvaitsevaisuutta. Kriisien keskelle joutuneet yhteiskunnat tarvitsevat myös muita, ulkopuolista tukea. Yksikään yhteiskunta ei 2000-luvulla selviä yksinään. Välillä apua annetaan ja välillä sitä myös itse tarvitaan. Kriisit harvoin tuntevat valtioiden rajoja. Aktiivinen ja päämäärätietoinen kansainvälinen yhteistyö on parhaita henkivakuutuksia, joita yksittäinen kansakunta voi itselleen hankkia. Tämä on hyvä myös meillä Suomessa muistaa. Toivotan kaikille antoisaa seminaaripäivää. 6

9 Antti-Pekka Manninen Korkeakouluharjoittelija, Turvallisuuskomitean sihteeristö Henkisen kriisinkestävyyden seminaarin johtopäätös: suomalaisen luottamusyhteiskunnan kyky selvitä ja toipua kriiseistä luodaan normaalioloissa 1 Henkisen kriisinkestävyyden käsite Henkinen kriisinkestävyys on yksi vuoden 2010 yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa (YTS) määritellyistä seitsemästä yhteiskunnan elintärkeästä toiminnosta: Strategia määrittelee henkisen kriisinkestävyyden kansakunnan kyvyksi kestää turvallisuustilanteiden aiheuttamat henkiset paineet, selviytyä niiden vaikutuksilta ja nopeuttaa kriiseistä toipumista. Strategian mukaan kansakunnan henkinen kriisinkestävyys ilmenee kansallisena tahtona toimia valtiollisen itsenäisyyden, väestön elinmahdollisuuksien ja turvallisuuden ylläpitämiseksi kaikissa turvallisuustilanteissa. Yhteiskunnan toimintakyvyn ylläpitämisessä henkinen kriisinkestävyys on ratkaisevan tärkeä. Siihen ei ole kuitenkaan perinteisesti suunnattu sen ansaitsemaa huomiota, mikä johtuu osittain käsitteen tarkemman määrittelyn puuttumisesta. Esimerkiksi konkreettiset uhkakuvat, kuten infrastruktuurin tai talouden toimivuuden häiriöt, on helpompi mieltää itseään koskeviksi uhkiksi. Tästä syystä onkin tarpeellista omistaa muutama virke käsitteenmäärittelylle. Henkinen kriisinkestävyys on osa yhteiskunnan kriisinkestävyyttä, johon sisältyy esimerkiksi poliittinen, sosiaalinen, taloudellinen ja ekologinen kriisinkestävyys. Tiivistettynä kriisinkestävyys tarkoittaa valmiuksia kohdata ja selviytyä häiriötilanteista. Tässä yksilön sekä yhteiskunnan henkinen kestävyys ovat keskeisiä tekijöitä. Henkisen kriisinkestävyyden voisi yksilötasosta puhuttaessa kääntää myös psykologiseksi resilienssiksi tai toleranssiksi. Termit henkinen ja psykologinen viittaavat ensisijaisesti yksilöön kohdistuvaan tarkasteluun. Yhteisön ja yhteiskunnan muodostuessa yksilöistä, kanavoituu yksilöpsykologinen kriisinkestävyys tätä kautta yhteiskunnan henkiseksi kriisinkestävyydeksi. Helposti nähdään, että ilman henkistä kriisinkestävyyttä muidenkaan elintärkeiden toimintojen valtion johtamisen, kansainvälisen toiminnan, puolustuskyvyn, sisäisen turvallisuuden, talouden ja infrastruktuurin toimivuuden sekä väestön toimintakyvyn toteuttaminen ei onnistu täysimääräisesti. Henkinen kriisinkestävyys ei ole siis toissijainen muihin 1 Artikkeli on kirjoitettu Turvallisuuskomitean järjestämän Henkisen kriisinkestävyyden seminaarin pohjalta 7

10 nähden, vaan jopa päinvastoin. Strategian läpileikkaavan ajatuksen mukaan kaikki elintärkeät toiminnot ovat keskinäisriippuvaisia. Heikko henkinen kriisinkestävyys voi tehdä hyvänkin materiaalisen varautumisen hyödyttömäksi. Paitsi käsitteen jakaminen yksilön ja yhteiskunnan kriisinkestävyyteen, myös toisaalta fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen ulottuvuuden sekä myös näiden välisen keskinäisriippuvuuden merkitys on huomioitava. Lääkintöneuvos Markus Henriksson korosti esityksessään, että perustarpeiden ja -turvallisuuden merkitys stressitekijöiden hallitsemisessa on ensisijaista. Toisaalta hyvän johtajuuden ja psyykkisen ensiavun merkitys vaikuttaa positiivisesti vaikeistakin tilanteista selviytymisessä. Kaiken taustalla on myös eri toimijoiden monialainen yhteistyö ja sen harjoittelu normaalioloissa, sekä tämän mukanaan tuoma keskinäinen luottamus. Luottamuksen merkitys kriisinkestävyydelle Henkisen kriisinkestävyyden tarkastelu voidaan aloittaa siitä mitkä tekijät lisäävät tai vähentävät yhteiskunnan henkistä kriisinkestävyyttä. Sosiaalinen koheesio, ja esimerkiksi yhteiskunnallinen luottamus niin yksilöiden välillä kuin suhteessa instituutioihin nähdään yksimielisesti osana henkistä kriisinkestävyyttä. Puhumme mielellämme luottamusyhteiskunnasta, ja tämä termi tuodaankin usein esiin valtiojohdon ylimpiä tahoja myöten. Mitä konkreettisesti tarkoitetaan (henkisesti) kriisinkestävällä yhteiskunnalla? Miten voisimme havaita tämän jo ennen kuin tätä ominaisuutta testattaisiin käytännössä? Kyseessä ei ole suure, jota voisimme mitata jollakin selkeällä mittarilla ja siihen vaikuttavien seikkojen luettelo on varmasti loputon. Yhteiskunnallinen luottamus kaikissa muodoissaan on kuitenkin selkeästi yksi tärkeimmistä seikoista, jotka vaikuttavat yhteiskunnan ja yksilöiden valmiuksiin selvitä kriisistä niin henkisesti kuin fyysisestikin. Vaikka henkisen kriisinkestävyyden mittaaminen on mahdotonta, on olemassa kuitenkin erinäisiä epäsuoria indikaattoreita, joiden kautta käsitettä voidaan lähestyä. Yhteiskunnallisen luottamuksen muutosten seuraamiseen voidaan käyttää esimerkiksi OECD:n tutkimuksissa tai Eurobarometri-kyselyissä mitattuja mielipiteitä viranomaisiin kohdistuvasta luottamuksesta tai muita yhteiskunnalliseen luottamukseen kytkeytyviä mittareita. Kansallisella tasolla esimerkiksi Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunta laatii mielipidetutkimuksia suomalaisten mielipiteistä maanpuolustusta kohtaan. Luottamuksen osalta kyseessä ei kuitenkaan ole pelkästään maanpuolustustahto, vaikka tämä onkin keskeinen osa-alue. Yhteistyö kaikilla tasoilla, niin kansalais- kuin valtiotasolla, luo myös luottamusta ja turvallisuuden tunnetta. Tämän vuoksi mahdollisimman monia toimijaryhmiä ja yhteiskuntaa osallistavien varautumisharjoitusten merkitystä ei voi väheksyä. Vaikka suunnittelu tuntemattoman varalle kuulostaa käsitteellisesti mahdottomalta, juuri tämä on keskiössä varautumissuunnittelussa. Järjestelmien ja käytäntöjen olemassaolo, joustavuus sekä tehokkaat ja luotettavat myös poikkeusoloissa toimivat informaatioresurssit, ovat kriittisiä tekijöitä, jotka on luotava normaalioloissa. Nämä takaavat kykyjen, osaamisen sekä toimijoiden välisen yhteistyön kulttuurin olemassaolon. Kaikenasteisen luottamuksen ylläpitämiseksi niin normaaliolojen kuin kriisinkin aikana on tärkeää, että viranomaisten toimivaltasuhteet säilyvät mahdollisimman samoina ja oikeusvaltion keskeisistä periaatteista pidetään kiinni olosuhteista huolimatta. 8

11 Henkisen kriisinkestävyyden kolme ajallista vaihetta Käsitteenmäärittelyssä tulee ottaa huomioon myös henkisen kriisinkestävyyden ajallinen ulottuvuus, johon kuuluvat kriisinkestävyyden rakentaminen normaalioloissa, sen ylläpitäminen poikkeusoloissa, ja yhteiskunnan toipuminen normaalitilaan kriisin jälkeen. Kriisinkestävyyden perusta voidaan luoda vain normaalioloissa. Presidentti Ahtisaaren sanoin, itse kriisi ei ikinä synny tyhjiössä, eikä se myöskään tapahdu tyhjiössä. Paitsi että yhteiskunnan sisäiset seikat usein toimivat kriisin polttoaineena, ne myös vaihtoehtoisesti luovat edellytykset yhteiskunnan pysyvälle toipumiselle tai haittaavat tätä entisestään. Eriasteisten kriisien epäsuorat vaikutukset maan sisäisiin olosuhteisiin ovat myös huomattavasti laajempia kuin välittömät suorat vaikutukset, joiden kautta kriisi määritellään. Presidentti kiteytti hyvin myös kriisinaikaisen henkisen kriisinkestävyyden keskeisen tekijän esittäessään, että tasa-arvoinen ja egalitaarinen yhteiskunta pyrkii huolehtimaan kansalaisten yhdenmukaisen kohtelun toteutumisesta myös kriisien aikana ja niiden jälkeen. Paitsi että yhdenmukainen kohtelu takaa luottamuksen yhteiskunnan toimintaan kriisissä, heijastuu tieto tästä myös kriisiä edeltävään tilanteeseen. Tieto siitä, että hädän hetkellä toimintatavat ovat selvillä, lisää ihmisten luottamusta järjestelmään. Kuten edempänä mainitussa yhteiskunnan turvallisuusstrategian määritelmästä käy ilmi, palautuminen ja toipuminen kriisistä on yhtä kriittistä kuin itse akuutin kriisitilanteen selvittäminen. Presidentti Ahtisaari esittikin seminaarissa kokemuksensa, että erityisesti väkivaltaisen kriisin ratkaisun toimivuus arvioidaan vasta vuosien päästä sen päättymisestä. Yksilötasolla stressioireet voivat kroonistua tai ilmetä vasta vuosien päästä ja tilanteen huono hoitaminen voi vahvistaa epäoikeudenmukaisuuden tunnetta yhteisön tasolla. Instituutioiden nopea palautuminen normaaliolojen toimintaan luo jatkuvuususkoa sekä toivoa paremmasta huomisesta. Tieto yhteiskunnan tällaisista valmiuksista myös ehkäisee epätoivoa hädän hetkenä kriisiolojen vielä vallitessa. Seuraavaksi tarkastellaan henkistä kriisinkestävyyttä erikseen kunkin kolmen eri ajallisen ulottuvuuden kautta, joita ovat henkisen kriisinkestävyyden merkitys ennen kriisiä, kriisin aikana, sekä kriisin jälkeen. 1) Suomalaisen kriisinkestävyyden rakennuspalikat Kriisinkestävyyttä ei ole mahdollista luoda kriisin aikana, vaan perusta on luotava normaaliolojen toiminnalla. Nykyisellään henkisen kriisinkestävyyden käsite liittyy pitkälti ennen kriisiä tapahtuvaan aikaan. Tällöin koulutukseen liittyvät tehtävät ovat keskeisimmillään luoden perustan kriisinaikaisille sekä kriisin jälkeisille toimille. Tällä hetkellä kaikki henkisen kriisinkestävyyden strategiset tehtävät on omistettu opetus- ja kulttuuriministeriölle. Myös muualla yhteiskunnan turvallisuusstrategiassa kuvatut tekijät, kuten oikeusvaltioperiaatteen ylläpitämiseen ja tiedonvälitykseen liittyvät tehtävät, ovat omiaan luomaan luottamusta ympäröivään yhteiskuntaan. Näiden osuus henkiseen kriisinkestävyyteen onkin kiistaton. Useat yhteiskunnan henkisiä kriisivalmiuksia parantavat toimet ovat samoja, jotka koemme keskeisiksi tehtäviksi jo normaalioloissa. Esimerkiksi sosiaali- ja terveyspalveluiden turvaaminen ja muiden hyvinvointivaltion peruspilareiden kannattelu johtaa parempaan kriisinkestävyyteen. Tunne siitä että palvelut toimivat, takaa henkisen kestävyyden niin nor- 9

12 maalioloissa kuin poikkeusoloissakin. Lisäksi koulutuksellinen yhdenvertaisuus ja tasa-arvo palvelevat luottamusta rakentavia toimia. Myös puolueettoman oikeuslaitoksen sekä oikeusvaltioperiaatteen merkitys ennen ja jälkeen kriisin on kriittistä luottamuksen ja henkisen kriisinkestävyyden säilyttämisessä. Kaikki tämä siis tarkoittaa sitä, että kriiseihin ei valmistauduta pelkästään valmistautumalla varsinaisiin kriiseihin. Yhteiskunnan painotukset ja periaatteet myös rauhan ja kriisittömän yhteiskunnan aikana heijastuvat siihen, miten kriiseihin reagoidaan. Yksilöiden yhdenmukaisen kohtelun tulee toteutua myös kriisien aikana ja niiden jälkeen. Tähän perus- ja ihmisoikeusajattelu antaa hyvän normikehikon. Kuten näistä esimerkeistä hyvin nähdään, ei henkisen kriisinkestävyyden edistämisessä kysymys ole pelkästään äärimmäisten poikkeusolojen varalle varautumisesta. Monilla mittareilla kriisinkestävä yhteiskunta suoriutuu normaalioloissa paremmin tehtävistään ja myös toisinpäin. Näin ollen kriisinkestävä yhteiskunta voidaan helposti nähdä tavoittelemisen arvoisena yhteiskuntana ja siihen panostaminen maksaa itseään takaisin jo yhteiskunnan arjessa. 2) Kriisiviestinnän merkitys kriisin aikana Kriisi on luonnollisesti kriisivalmiuksien varsinainen koetinkivi ja kriisin alkaessa tapahtuu olemassa oleviin resursseihin turvautuminen. Nämä resurssit - mukaan lukien henkinen kriisinkestävyys - täytyy olla rakennettuna ennen kriisiä. Niin pienemmissä onnettomuuksissa kuin suuremmissa yhteiskunnallisissa katastrofeissakin henkinen kriisinkestävyys ratkaisee kriisin ensituntien ja -päivien tilanteen. Tämä seuraa väistämättä siitä, että strategisen tason toimijat voivat ryhtyä toimimaan vasta suhteellisesti pitkänkin ajan päästä. Tätä ennen päävastuu on niillä, joita kriisi välittömästi koskettaa. Aluetason toimijoiden sekä kansalaisjärjestöjen toiminta onkin tärkeää kaikissa tilanteissa. Tässä auttavat huomattavasti kriisivalmiuksien kommunikointi etukäteen sekä yhteistoiminnan harjoittelu. Yksilön ja yhteisön henkisen kriisinkestävyyden kannalta on keskeistä saada itse kriisin aikana välitettyä tieto siitä, että äärimmäistä ponnistelua vaaditaan vain rajattu aika eikä tilanteesta tule pysyvä. Toivottomalta tuntuva tilanne johtaa helposti luovuttamiseen. Joka tilanteessa onkin keskeistä säilyttää usko jatkuvuudesta ja toivo paremmasta huomisesta. Onnistunut viestintä lisää luottamusta viranomaisten toimintaan. Tämä kuitenkin edellyttää luotettavia viestintäkanavia, jolloin tulee huomioida myös disinformaation vaarat. Tämä tulee ottaa huomioon paitsi kriisin aikaisena, myös normaaliolojen kriisinkestävyyttä murentavana uhkana. Viestintää kohtaan koettavan luottamuksen rakentamiseen menee vuosia, ja se on pahimmassa tapauksessa menetettävissä hetkessä. Puheet ajankohtaisista hybridi- ja informaatiouhkista liittyvät juuri tähän. Vihamielisellä vaikuttamisella voidaan pyrkiä tuhoamaan kansakunnan henkistä kriisinkestävyyttä herättämällä yhteiskunnallista epäluottamusta ja vaikuttamaan päätöksentekoon suoraan tai välillisesti. Lopulta demokraattisen yhteiskunnan tärkein keino tässä ovat viestinnän avoimuus ja kansalaisten koulutus medialukutaitoineen. Viimekädessä sivistys onkin propagandan pahin vihollinen. 10

13 Lopuksi Puolueettoman median rooli on keskeinen, ja sitä tulee parhaan mukaan pyrkiä edistämään aikoina, jolloin perinteinen media kohtaa haasteita niin rahoituksen kuin uusien teknologioiden takia. Seminaarissa median roolia koskevassa paneelikeskustelussa ongelmana nähtiin, että nyky-yhteiskuntamme on rakennettu sen oletuksen varaan, että ihmiset haluavat puhua totta. Siten järjestelmälliseen valehteluun on hyvin vaikea puuttua. Tämän vuoksi keskeistä onkin pitää kriisiaikojen viestintävälineiksi tarkoitetut mediat luotettavina lähteinä jo normaalioloissa. Viestinnän rooli laajemminkin tulisi ottaa tarkemmin huomioon henkisessä kriisinkestävyydessä. 3) Henkinen kriisinkestävyys tukee palautumista kriisistä Pienemmissä ja suuremmissa kriiseissä tapahtuman jälkiseuraukset voivat vaatia jopa mittavampia ponnisteluja kuin itse kriisitapahtuman ratkaiseminen. Seuraukset voivat olla laajuudeltaan mitä hyvänsä yksittäisten yksilöiden traumaperäisistä stressireaktioista aina koko yhteiskunnan mittaiseen luottamuksen murentumiseen. Psykososiaalisen ja henkisen tuen saatavilla oleminen materiaalisten palautumistoimien rinnalla edistää sekä yksilön että yhteiskunnan palautumista normaalitilaan. Kuten yhteiskunnan turvallisuusstrategia tuo esiin, koulutus on merkittävä tekijä yhteiskunnan pitkäjänteisen vahvuuden kehittämisessä. Koulutus edistää auttamiskulttuuria ja ehkäisee syrjäytymistä sekä luo kulttuuri-identiteettiä. Sotien aikainen malli koulujen toiminnasta toimii hyvänä historiallisena esimerkkinä. Se kertoo myös koulutuspalveluiden jatkuvuudelle asetetusta merkityksestä jo tuolloin. Koulutus lisää yksilöiden tiedollisia valmiuksia kriisien kohtaamiseen ja vahvistaa myös kansakunnan sosiaalista eheyttä. Tähän liittyen yhteiskunnan kulttuuri-identiteetti vahvistaa yhteisöllisyyden kokemusta. Tällaiset symbolit ovat merkityksellisiä turvallisuuden ja yhteenkuuluvuuden säilymiselle. Voidaan myös sanoa, että kulttuuri tekee osaltaan yhteiskunnasta suojelemisen arvoisen ja kuten henkisyyskin, on perustavanlaatuinen ja syvälle rakentunut inhimillinen tarve. Henkinen kriisinkestävyys on yhteisön ja yksilön henkistä selviytymiskykyä kuvaava käsite, jolle luo perustan laaja yhteiskunnallinen luottamus arkiyhteiskunnassa sekä kattava varautuminen poikkeusoloihin. Yhteistyö kaikilla toimijatasoilla on omiaan luomaan hyviä käytänteitä sekä luottamussuhteita, joihin myös kriisiajan toiminta tukeutuu. Tärkeämpää kuin yksittäisiin onnettomuus- ja poikkeustilanteisiin valmistautuminen on, että poikkeusolojen järjestelmät ovat olemassa. Tiedon saatavuus ja kommunikoinnin luotettavuus varsinaisessa kriisissä on oltava toimivalla tasolla. Toimintakykyinen yhteisö kykenee näiden tekijöiden kautta suuntaamaan resurssinsa tehokkaasti tilanteen ratkaisemiseksi. Käytännössä kuitenkin henkisen kriisinkestävyyden ulottuvuuden ottaminen mukaan harjoitusskenaarioihin on haastavaa, sillä vaikka ulkoiset olosuhteet saadaankin vaikuttamaan kriisinomaisilta, harjoitushenkilöstöllä on kuitenkin tieto tilanteen todellisesta luonteesta sekä kestosta. Henkinen kriisinkestävyys on korostuneesti koko yhteiskunnan asia. Harvalla maalla on paremmat eväät vastata tähän haasteeseen kuin Suomella, jonka arvopohja pohjautuu tasa-arvolle ja oikeudenmukaisuudelle. Yhteiskunnan henkinen kriisinkestävyys on välillinen 11

14 12 ominaisuus, eikä sitä voi suoraan luoda. Voimme kuitenkin luoda olosuhteet, joissa henkisen kriisinkestävyyden ilmeneminen yksilö- ja yhteisötasolla on todennäköisintä. Kansalaisten osallistaminen turvallisuuskysymyksiin luo luottamusta järjestelmää kohtaan ja esimerkiksi vapaaehtoisjärjestöt ovat keskeisiä tästä näkökulmasta. Haasteita tulevaisuudessa muodostaa esimerkiksi urbanisaatio, joka tutkimusten mukaan johtaa yhteisöjen pirstoutumiseen. Kysymys onkin, kuinka saamme niin kutsutun yhteisen vision säilytettyä ja kommunikoitua, jotta voimme tukeutua tähän mahdollisen kriisin aikana. Lopuksi maininnan arvoista on tuoda esiin, että vihamieliset informaatio- ja hybridiuhkat kohdistuvat juuri henkisen kriisinkestävyyden alueelle. Parhaita keinoja näiden vastustamiselle liberaalidemokraattisessa yhteiskunnassa on avoimuuden sekä luottamuksen peräänkuuluttaminen kaikessa toiminnassa. Tämä edellyttää koulutettua ja medialukutaitoista kansakuntaa.

15 Ferdinand Garoff Psykologi, Kidutettujen Kuntoutuskeskus, Helsingin Diakonissalaitos Avustustustyöntekijä, Suomen Punainen Risti Kriisi yhteiskunnassa Stressitekijöitä kriisitilanteessa Kriisin keskellä ihmisten on sopeuduttava hyvin erilaisiin fyysisiin ja henkisiin vaatimuksiin. Esimerkiksi loukkaantuminen tai niukkuus voivat aiheuttaa fyysisistä kärsimystä, kun taas erilaiset menetykset usein tuottavat henkistä kärsimystä. Sopeutumisprosessissa ihmiset tukeutuvat normaalisti muihin ihmisiin tai yhteiskunnan palveluihin. Kriisitilanteessa nämä voivat olla saavuttamattomissa, ylikuormitettuja tai riittämättömiä. Evakuointitilanteessa paikallisyhteisön verkostot saattavat hajota, jos esimerkiksi sukulaiset tai naapurit joutuvat eri paikkoihin. Vastaavasti perheen jäsenet saattavat joutua erilleen tai läheinen saattaa menehtyä. Tällaisessa tilanteessa kiintymyssuhde, joka normaalisti on voimakas suojaavatekijä voi aiheuttaa voimakasta stressiä, kun ei tiedä missä lähiomainen on tai jos joutuu keskellä kriisiä suremaan menehtyneitä tai kadonneita Vaarallisessa tilanteesa tai kun oman elämän keskeiset asiat ovat uhattuina turvallisuuden tunne joutuu usein koetukselle. Usein turvallisuuden tunteen palautuminen vie jonkin aikaa vaikka todelliset uhat ovat jo ohitettu ja tilanne on ulkoisesti palannut ennalleen. Turvallisuuden tunteen palautuminen voi kestää vuosia eteenkin jos uhka on ollut vakava tai jos turvaton tilanne on jatkunut pitkään. Toipumista vaikeuttaa myös jos kriisitilanteet toistuvat tai jos kriisillä on muita seurannaisvaikutuksia. Tällaisessa tilanteessa käsitys maailmasta, itsestä ja muista ihmisistä saattaa muuttua ja aiemmin merkitykselliset ja tärkeät asiat saattavat tuntua merkityksettömiltä. Pahimmillaan erilaisten stressitekijöiden kasautumisesta ja resurssien menetyksistä saattaa seurata pitkäkestoinen toimitakyvyn heikkeneminen ja erilaisia mielenterveyshäiriöitä. (Hobfoll et al., 2007) Henkisen kriisinkestävyyden esiintyvyys Kriisitilanteet ovat hyvin erilaisia ja näiden pitkittäisvaikutusten vertaileminen on vaikeaa. Tutkimuksissa on kuitenkin todettu että suurin osa ihmisistä selviää kriiseistä olemassa olevien resurssien avulla (Bonanno, 2008 ja Norris 2010). Tyypillisesti noin 70% kriisin kokeneista ihmisistä ovat vastustustuskykyisiä tai kriisinkestäviä. Heidän toiminatkyky saattaa hetkellisesti heiketä, mutta he toipuvat lähiverkostojen tai yhteiskunnallisten palveluiden tukemana. Noin 10% ihmisistä toipuvat hitaamin, he saattavat tarvita ulkopuolista apua toipuakseen ja osa heistä joutuu laittamaan elämänsä asiat uuteen tärkeysjärjestykseen. 20%:lla ihmisistä esiintyy syklistä, viivästynytttä tai kroonista toimintakyvyn laskua, jonka johdosta he saattavat olla sosiaali- tai terveyspalveluiden tarpeessa vielä vuosienkin jälkeen. 13

16 Keskeisiä periaatteita kriisityön organisoinnissa Koska kriisit ovat hyvin erilaisia yleismaailmallisia toimintaohjeita on vaikeata laatia. Näin ollen on tärkeätä huomioida kriisin vaikutukset, paikallinen konteksti ja olemassa olevat resurssit. Kriisityötä organisoidessa voi kuitenkin käyttää ohjenuorana viisi elpymistä edistävää tekijää (Hobfoll et al., 2007). 1. Turvallisuuden tunne 2. Rauhallisuus 3. Yksilön ja yhteisön toimijuus 4. Sosiaaliset yhteydet ja palveluiden saatavuus 5. Toivo Jos kriisityössä onnistutaan edistämään näitä asioita voidaan tutkimuksen valossa olettaa että tullaan vahvistaneeksi henkistä kriisinkestävyyttä, edistääneeksi kriisistä elpymistä ja estäneeksi mahdollisten ongelmien kroonistumista. Erilaiset vaikutukset, erilaiset tarpeet Kriisit koskettavat ihmisiä eri tavoin riippuen siitä miten kriisi vaikuttaa yksittäisen ihmisen omaan tilanteeseen tai lähipiiriin. Tässä on myös yksilöllisiä eroja ihmisten välillä. Kriisi koskettaa yksilöiden lisäski aina myös perheitä ja yhteisöjä ja joissakin tapauksissa koko yhteiskuntaa. Kriisityötä kohdennettaessa on tiedostatteva nämä yksilölliset ja yhteisölliset erot. Mitä enemmän kriisi on koskettanut yksilöä tai yhteisöä sitä todennäköisempää on että tarvitaan kohdennettuja palveuita lyhyellä ja pitkällä aikavälillä. On myös hyvä huomioida erityisesti haavoittuvien yksilöiden ja yhteisöjen muuttuvat tarpeet ja pitää heidät seurannassa pidemmäkin aikaa. Aina muuttuvaa tuen tarvetta ei voi ennakoida ja näin ollen on tärkeätä taata selkeät kriisityön vastuualueet, johdonmukainen ja aktiivinen seuranta, sekä joustava kriisityön palvelujatkumo. 14

17 Markus Henriksson Dosentti, psykiatrian erikoislääkäri Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto (Valvira), ja Sotilaslääketieteen Keskus Mielenterveys poikkeusoloissa Yhteiskunnan opetus- ja kasvatustoimintaan ja kulttuuriin liittyvät tekijät ovat sekä yhteisön että yksilöiden mielenterveyden ja henkisen kriisinkestävyyden perusrakennusaineita, mutta kriisinkestävyyteen vaikuttavat ratkaisevasti myös terveyteen, toimintakykyyn ja hyvinvointiin liittyvät seikat. Seuraavassa tarkastellaan näitä seikkoja erityisesti kriisi- ja katastrofipsykologian ja psykiatrian tutkimusten ja kokemusten näkökulmasta. Huoltovarmuuden ja sosiaali- ja terveyspalveluiden turvaaminen on mielenterveystyötä Sekä yksilön että koko väestön henkinen kriisinsietokyky poikkeusoloissa, sodan olosuhteissa, katastrofeissa ja onnettomuuksissa perustuu siihen, miten näihin tilanteisiin liittyvät erilaiset perustarpeisiin vaikuttavat stressitekijät kyetään hallitsemaan. Tämän vuoksi yhteiskunnan perustoimintojen turvaaminen, kuten elintarvike- ja energiahuolto, ovat väestön sekä fyysisen että henkisen kestokyvyn kannalta ensiarvoisen tärkeitä. Poikkeustilanteissa ilmaantuvat fyysiset sairaudet, kuten infektioepidemiat, voivat murtaa myös psyykkisen kestokyvyn. Näin ollen infektioiden ehkäisyyn tähtäävä juomavesi-, elintarvike- ja ympäristöhygienia sekä rokotussuojaus ovat keskeisen tärkeitä myös mielenterveyden ja toimintakyvyn näkökulmasta. Sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan mahdollisimman hyvä turvaaminen poikkeusoloissa on merkityksellistä muutenkin kuin sairauksien, vammojen tai sosiaalisten hätätilanteiden välittömän hoidon kannalta. Psyykkinen kestokyky on ratkaisevasti parempi, jos väestön tiedossa on, että tarvittaessa on mahdollista saada riittävää lääkinnällistä ja sosiaalista apua poikkeusoloissa. Sosiaali- ja terveydenhuollon toiminnan turvaaminen onkin huomioitu valmiuslainsäädännössä. Kriisiviestinnän merkitys kasvaa koko ajan Viestintä on kaikissa poikkeustilanteissa keskeisen tärkeää väestön ja yksilöiden henkiselle kriisinsietokyvylle. Poikkeustilanteissa korostuu viranomaisten ja väestön tarve saada nopeata, oikeata ja helposti ymmärrettävää tietoa tapahtumista sekä selkeitä toimintaohjeita. Jos viranomaiset eivät huolehdi asianmukaisesta tiedottamisesta, syntyy vääjäämättä vääriä huhuja, jotka haittaavat toimintaa heikentävät väestön selviytymiskykyä. Harhaanjohtavalla tiedolla väestön luottamus voidaan menettää siten, että kriisinsietokyky alenee pitkäaikaisesti. Viranomaisten, asiantuntijoiden ja johtajien asiallinen, rauhallinen ja selkeä esiintyminen auttaa kaikkia selviytymään. 15

18 Tehokkaan viestinnän ja tiedottamisen merkitys on erityisen tärkeää vaikeasta hahmotettavien tai näkymättömien uhkien vallitessa. Säteily, biologinen tai kemiallinen uhka ovat tällaisia usein vaikeasti konkretisoitavia asioita, joihin voi liittyä tarpeetonta väärien huhujen aiheuttamaa pelkoa tai pakokauhureaktioita. Näihin uhkiin liittyvä mahdollisimman nopea ja luotettava mittaus- tai tunnistamistoiminta on tärkeää jo siksikin, että viranomaiset voivat antaa oikeata tietoa huhujen tilalle. Viestintä sosiaalisessa mediassa on tullut keskeiseksi osaksi kriisiviestintää. Sosiaalisessa mediassa voidaan tehokkaasti viestiä oikeaa tietoa, mutta myös tehokkaasti antaa disinformaatiota, joka voi romahduttaa yksilöiden ja laajemminkin yhteiskunnan kriisinsietokyvyn. Sosiaalisen median tilannekuvan selvittäminen on välttämätön osa kriisitilanteen tilannekuvatyötä ja tilanteen ymmärtämistä. Unta ja lepoa ei saa unohtaa Unen puute on yksi tärkeimmistä psyykkisistä kuormitustekijöistä, ja psyykkisen toimintakyvyn eräs keskeinen edellytys onkin riittävä unensaanti. Poikkeustilanteissa on toistuvasti havaittu, että johto-, pelastus-, ensihoito ja muissa asiantuntijatehtävissä olevat henkilöt eivät ole turvanneet itselleen uni- ja lepojaksoja silloinkaan kun se olisi ollut mahdollista. Johtotehtävissä olevien on aktiivisesti huomioitava alaistensa levon tarve, koska alaiset eivät useinkaan itse tätä tiedosta tai pysty ilmoittamaan. Hyvästä fyysisestä kunnosta on selvää hyötyä psyykkiselle kestokyvylle. Hyvä fyysinen kunto vaikuttaa psykofysiologiin stressihormonijärjestelmiin edullisesti ja lisää valvomiskykyä. Hyvä fyysinen kunto vähentää fyysisen sairastumisen riskiä ja edistää sairauksista toipumista, mikä luonnollisesti lisää myös psyykkistä selviytymiskykyä. Psyykkisten järkytysten hyvä ensiapu ja hoito on vaikuttavaa Katastrofeihin ja suuronnettomuuksiin liittyy aina järkyttäviä kokemuksia, sellaisia tilanteita ja näkyjä, joihin normaalioloissa emme ole tottuneet. Tutkimukset ja selvitykset hyvinkin vaikeista tilanteista ovat osoittaneet, että ihmisten kyky selviytyä stressioireista on yllättävän hyvä, kunhan psyykkisen selviämisen perusedellytykset pelastustoiminta lääkintähuolto perushuolto johtajuus toimintaohjeet ja muu viestintä ovat edes kohtuullisella tilanteenmukaisella tasolla. Haitallisesta stressireaktiosta voidaan puhua, jos ahdistuneisuus, pelko, sydämentykytys, hikoilu, huumaantuneisuus tai muut stressioireet ovat sietämättömiä tai alentavat toimintakykyä. Suurin osa äkillisistä stressireaktioista lievittyy itsestään levolla, tilaisuudella tulla kuunnelluksi ja asiallisella kohtelulla sekä käytännön tukitoimin. Asianmukainen pelastustoiminta, fyysinen ensiapu ja ensihoito auttavat järkytystilanteessa olevaa ihmistä, mutta monet tarvitsevat myös varsinaista psyykkistä kriisiapua. Tällainen psyykkinen ja psykososi- 16

19 aalinen tuki on suunniteltava valmiussuunnitelmissa ja toteutettavana osana kokonaisauttamista. Erityisesti ne ihmiset, jotka ovat läheltä altistuneet kaikkien suurimmille järkyttäville tapahtumille, jotka voivat hyvin huonosti heti alkutilanteessa ja joilla ei ole lähiomaistukea, tarvitsevat apua. Voimakkaissa järkytyksissä äkillinen stressireaktio voi lukkiutua pidempikestoiseksi traumaperäiseksi stressihäiriöksi, jonka oireita ovat ahdistuneisuus, tapahtuman uudelleen toistuminen esimerkiksi painajaisunissa, tunne-elämän kaventuminen, ärtyneisyys ja unettomuus. Järkytyksen massiivisuus, läheisten ja yhteisön tuen puute ja yksilölliset herkkyystekijät altistavat traumaperäisen stressihäiriön syntymiselle ja pitkäaikaistumiselle. Traumaperäinen stressihäiriö voi parantua itsestään, mutta sitä voidaan tehokkaasti hoitaa psykoterapialla ja joissakin tapauksissa myös psykoterapiaan yhdistetyllä lääkehoidolla. Psyykkisessä ensiavussa tulee käyttää myös konkreettisia tilanteenmukaisia apuvälineitä, kuten lämmintä huopaa tai lämmintä juotavaa niille, joille tämä on tarpeen. Kenenkään järkyttävien tapahtumien uhrin kokemuksia ei tule vähätellä. Nykytiedon mukaan kaikille mekaanisella tavalla tarjottavasta järkytyksen ryhmämuotoisesta jälkipuinnista ei ole hyötyä, eikä sellaiseen tule pakottaa. Sen sijaan asianmukaisesti toteutetusta jälkipuinnista on hyötyä äkillisistä vakavista stressireaktioista kärsiville ja sellaisille ryhmille, joita yhdistää tietty ammattirooli tai -tehtävä. Kaikkein järkyttävimpien tapahtumien keskellä on auttajien oman kriisinsietokykynsä säilyttämiseksi hyväksyttävä auttamiskykynsä rajallisuus. Osaaminen lisää mielenterveyttä ja kriisinsietokykyä Poikkeustilanteissa on tärkeää, että yhtä hyvin väestöllä kuin ammattilaisillakin on tilanteenmukaiset varusteet ja kyky käyttää niitä. Kun esimerkiksi pelastustyöntekijällä tai terveydenhuollon ammattilaisella on asianmukaiset työvälineet ja hän on harjoitellut niiden käytön, ammattilainen saa itsekin voimavaroja psyykkiseen selviytymiseen. Sen sijaan huono varustus tai kyvyttömyys käyttää hyviä varusteita muodostavat kuormitustekijän ja alentavat henkistä kestokykyä. Poikkeustilanteiden asianmukainen harjoittelu lisää psyykkistä kestokykyä. Esimerkiksi terveydenhuollon alalla useissa tutkimuksissa on todettu, että sairaaloissa, joissa on pidetty suuronnettomuusharjoituksia, henkilöstön psyykkinen selviytyminen on parempaa kuin varautumattomissa sairaaloissa. Poikkeustilanteisiin varautuminen ja valmiuksia parantava kouluttautuminen on osaltaan myös mielenterveyttä vahvistavaa toimintaa. Toiminnan oikeutus ja yhteishenki antavat voimia Psyykkinen selviytymiskyky on sitä parempi, mitä enemmän yksilö, joukko tai kokonainen väestö kokee tekevänsä tilanteeseen nähden oikeita ja tarpeellisia asioita. Jos yksilö tai joukko kokee tekevänsä jotakin väärää, niin toimintakyky ja selviytymiskyky vähenevät. Päättäjien ja johtajien erityisenä tehtävänä on motivoida alaiset vaikeisiinkin tehtäviinsä niiden oikeutuksen ja tarpeellisuuden perusteella. Yhteisöjen ja organisaatioiden hyvällä yhteishengellä, sisäisellä lojaalisuudella ja koheesiolla on todettu olevan selkeä myönteinen merkitys yksilöiden sekä toimintakyvylle että pitkäaikaiselle psyykkiselle selviytymiselle myös onnettomuuksien ja muiden kriisitilanteiden jälkeen. 17

20 Johtajien kestävyys on keskeistä kaikille Johtajat antavat esimerkin, motivoivat ja luovat yhteishenkeä. Johtajien henkinen kriisinsietokyky onkin ratkaisevan tärkeä kaikkien muiden selviytymiselle. Poikkeustilanteita koskeva koulutus ja harjoittelu ja valmiuksia edistävät kokemukset ovat myös johtajan mielenterveyttä vahvistavia tekijöitä. Johtajan toivottomuus leviää nopeasti myös kaikkien muidenkin toivottomuudeksi. Johtajan jaksamista edistää se, että hän keskittyy omaan johtamistehtäväänsä ja lähiajan osatavoitteisiin. Hyvän varajohtajan avulla johtaja huolehtii omista lepojaksoistaan. Johtajan on muistettava, että myös hänen on välillä levättävä. 18