Orimattilan pintavesien luokat vuodet vanhan ohjeen mukaan ja vuonna 2016 uuden ohjeen mukaan on esitetty liitteenä olevassa taulukossa.

Transkriptio

1 ORIMATTILAN PIENTEN JÄRVIEN TILA VUONNA 2016 Raportti , Orimattilan ympäristötoimisto Helsingin yliopiston ympäristötieteen laitoksen opiskelija Atte Aholainen teki bio- ja ympäristötieteelliselle tiedekunnalle kandidaatin tutkielman Orimattilan vesistöjen fysikaaliskemiallisesta tilasta Tutkielmassa kaikki seurattavat kohteet on luokiteltu ensimmäistä kertaa uusien vedenlaatuluokitusohjeiden mukaisesti. Tutkimuksessa oli mukana yhteensä 28 alle 5 km² järveä. Tutkielman tarkoituksena oli kartoittaa Orimattilan vesistöjen tilaa fysikaalis-kemiallisten muuttujien osalta ja laatia samalla Orimattilan järvistä kustannustehokas ja yksinkertainen vedenlaatuluokitus kaupungin omaan käyttöön. Tähän raporttiin on poimittu sellaisia keskeisiä tuloksia, joilla on merkitystä Orimattilan järvien tilan seurannan ja kunnostamishankkeiden osalta. Lisäksi taustatietoja on täydennetty. TAUSTA Orimattilan pintavesien tilaa on seurattu vuodesta 2001 lähtien rotaatiomallilla eli viiden vuoden välein tehtävällä pintavesitutkimuksella. Tulosten vertailtavuuden takia vedenlaatuluokituksessa on aikaisemmin ( ) noudatettu vanhempaa luokitusta, jonka kriteereissä ei ole eritelty pintavesityyppejä vaan samat kriteerit pätevät kaikkiin järviin. Vuonna 2009 järvien ekologiselle tilalle annettiin erilaiset kriteerit pintavesityypeittäin. Vuonna 2012 järvet jaoteltiin eri pintavesityyppeihin mm. koon, humuspitoisuuden, keskisyvyyden ja valuma-alueen ominaisuuksien mukaan. Vuonna 2016 kaikki seurattavat kohteet luokiteltiin ensimmäistä kertaa uusien vedenlaatuluokitusohjeiden mukaan eri pintavesityyppeihin ja selvitettiin miten uusien vedenlaatuluokitus- ja pintavesityypittelyohjeiden soveltaminen vaikuttaa Orimattilan vedenlaatuluokituksen tekemiseen fysikaalis-kemiallisten muuttujien osalta. Tehdyn tutkimuksen mukaan uusien, järvityyppeihin perustuvien kriteerien mukainen luokittelu antaa entisiä kriteerejä parempia vedenlaatuarvoja varsinkin humus- ja runsashumuksisille järville sekä runsasravinteisille järville, joihin suurin osa Orimattilan järvistä kuuluu. Orimattilan pintavesien luokat vuodet vanhan ohjeen mukaan ja vuonna 2016 uuden ohjeen mukaan on esitetty liitteenä olevassa taulukossa. Taulukko liitteenä (Atte Aholainen, 2016) Suurimmat järvet Mallusjärvi, Pyhäjärvi ja Villikkalanjärvi eivät olleet mukana tässä tutkimuksessa. Tämä tutkimus keskittyi pieniin alle 5 km² kokoisiin järviin. Tutkittavia järviä oli 28. Orimattilan uudessa luokittelussa on huomioitu vuoden 2016 tutkimuksen lisäksi vain kaksi viimeistä seurantatutkimusta (2006 ja 2011). Luokittelun pohjana on käytetty ainoastaan fysikaalis-kemiallisia laatutekijöitä eli kokonaisfosforija typpipitoisuudet sekä biologisista tekijöistä a-klorofyllipitoisuus. Muita fysikaalis-kemiallisia laatutekijöitä on otettu huomioon harkiten. Kaikki näytteet otettiin kesäkuussa 2016 Limnos-noutimella.

2 Suomessa vesienhoidon keskeisenä tavoitteena on estää jokien, järvien ja rannikkovesien sekä pohjavesien tilan heikkeneminen ja pyrkiä kaikkien vesien osalta vähintään hyvään tilaan. Toisaalta tulee muistaa, että erinomaisiksi tai hyviksi arvioitujen vesien tila ei saa jatkossa heikentyä. Vesienhoitoa suunnitellaan Suomessa vesienhoitoalueittain, joita Manner-Suomessa on seitsemän. Ahvenanmaa muodostaa oman kahdeksannen vesienhoitoalueensa. Orimattilan järvet kuuluvat Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueeseen. Valtakunnallista vesienhoitosuunnitelmaa päivitetään aina kuuden vuoden välein. Nykyinen, päivitetty vesienhoitosuunnitelmamme ulottuu vuoteen 2021 asti. Tutkittavien järvien luokitus on tehty ainoastaan fysikaalis-kemiallisen vedenlaadun perusteella, koska biologisia tekijöitä ei ollut saatavilla a-klorofylliä lukuun ottamatta. Järvien ekologisessa luokituksessa painotettaisiin juuri puuttuvia biologisia tekijöitä. TULOKSIA Noin 60 % Orimattilan pienistä järvistä saavutti hyvän tilan Eri järvityyppien luokkien %-osuudet tutkituista Orimattilan järvistä (28 kpl) 2016 Erinomainen, hyvä (61 %) Tyydyttävä (32 %) Välttävä,huono (7 %) Vuoden 2016 tutkimustulosten perusteella Orimattilan pienistä järvistä 61 % on saavuttanut Kymijoen- Suomenlahden vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelman vuodelle 2015 asetun tavoitteen vesien hyvästä tilasta. Näitä järviä on meillä yhteensä 17 kpl. Järvien tilaa tulee seurata, jotta voidaan varmistua siitä, että niiden tila ei jostain syystä huononnu. Orimattilan pienistä järvistä 32 % (9 järveä) on luokassa tyydyttävä. Nämä järvet ovat: Koukkujärvi, Lokkilammet, Lumijärvi, Mustajärvi, Pöyrysjärvi, Salusjärvi, Savijärvi, Tekemäjärvi ja Ylemmäisjärvi. Näiden järvien tila vaatii edelleen pitkäjänteistä työtä järvien tilan parantamiseksi. Ainoastaan kaksi järveä (7%) on luokassa välttävä tai huono. Nämä järvet ovat Kylänjärvi ja Säyhtee. Kylänjärven kunnostamisen edistämiseksi Orimattilaan on perustettu ProKylänjärvi toimintaryhmä. Säyhteen tilaa on aikaisempina vuosina pyritty parantamaan erilaisten kunnostushankkeiden kautta. Vuoden 2016 järvitutkimus kertoi meille, että

3 usealla järvellä ph on jonkin verran laskenut eli mennyt happamempaan suuntaan. Tällaisia järviä olivat Tekemäjärvi, Sirkat, Kiiliönjärvi, Lumijärvi, Pahatjärvet, Hanijärvi, Iso-Onkijärvi ja Iso Salmijärvi. Muista järvistä poiketen Säyhteen vesi oli vuonna 2016 emäksistä. Järviveden ph vaihtelee kuitenkin jatkuvasti samassakin paikassa. Säyhteen kaltaisella rehevällä järvellä ph on usein kesäaikaan emäksisellä puolella, koska voimakas perustuotanto kuluttaa vedestä hiilidioksidia ja tämä nostaa ph:ta. Talvella ph on yleensä matalampi. Säyhteen talviseurannassa ph on ollut melkein aina alle 7 ja vain pari kertaa tasan 7. Sen sijaan kesäisin ph nousee säännöllisesti yli 7 emäksiselle puolelle. Happamoituminen: veden ph taso laskee, monelle eliölle suotuisa ph 6,0-8,0. PH:n lasku johtaa mm. lajirikkauden vähenemiseen ja myrkyllisten aineiden liukenemiseen pohjasta. Katso taulukko näytteenottokohteina olleiden järvien ph:n, happipitoisuuden, hapen kyllästysasteen ja kemiallisen hapenkulutuksen mediaaniarvoista vuosilta liitteenä. Taulukko liitteenä (Atte Aholainen, 2016) muutamalla järvellä esiintyi hapen ylikyllästyneisyyttä mikä voi johtua mm. runsaasta levätuotannosta pintavedessä. Tällaisiä järviä olivat Kuustjärvi, Kylänjärvi, Ojajärvi, Tihaja ja Kalliojärvi. Happipitoisuus ja hapen kyllästysaste: happipitoisuus mittaa vedessä olevan liukoisen hapen määrää. Sen yksikkö on O₂mg/l. Hapen määrä vedessä on riippuvainen lämpötilasta. Happea liukenee kylmään veteen enemmän kuin lämpimään veteen. Hapenkyllästysaste kertoo vedessä olevan hapen määrän suhteutettuna siihen miten paljon kyseisen lämpöisen veden pitäisi sisältää happea. Hapen ylikyllästyneisyydestä puhutaan silloin, kun hapen kyllästysaste vedessä on yli 100 %. Orimattilan kirkasvetisin järvi oli vuonna 2016 Kivikolunjärvi: Secchi-näkösyvyys 3,6 m syvyydessä oli yli 2 metriä. Suurimmassa osassa järvistä näkösyvyys jäi alhaiseksi joko sameuden (savisameus), veden värin (suoveden humuspitoisuus) tai molempien takia. muutamalla järvellä kemiallisen hapenkulutuksen (CODMn) mediaanit olivat korkeita:sirkat. Pöyrysjärvi, Lumijärvi, Pahatjärvet, Koukkujärvi, Kiiliönjärvi, Salusjärvi ja Savijärvi Kemiallinen hapenkulutus mittaa vedessä olevien kemiallisesti hapettavien orgaanisten (eloperäisten) aineiden määrää. Runsaan valuman aikaan tai valuma-alueen humusvaikutuksesta kemiallinen hapenkulutus vesistössä nousee. Humusaine: valuma-alueelta tai vesistön omasta tuotannosta peräisin olevaa orgaanista (eloperäistä) ainetta, joka värjää veden ruskeankellertäväksi. Runsaana happamoittaa vesistöä. klorofylli-a:n, kokonaisfosforin ja typen osalta voitiin todeta, että - suurimmat kokonaisfosforipitoisuuksien keskiarvot vuosilta löytyivät Säyhteeltä (100 µg/l), Kylänjärveltä (97 µg/l), Savijärveltä (61 µg/l), Ylemmäisjärveltä (54 µg/l) ja Lokkilammilta (53 µg/l).

4 Fosfori: Fosforilla on monia esiintymismuotoja, mutta vesistössä seurataan eniten kokonaisfosforipitoisuutta, joka nimensä mukaisesti mittaa vedessä olevan fosforin kokonaismäärän. Fosfori on sisävesissä yleensä minimiravinne, joka rajoittaa perustuotantoa. Tämän vuoksi fosforipitoisuus on tärkeä vesistön rehevyyden arvioinnissa. - kokonaistypen määrään perustuvaa rehevyysluokitusta ei ole julkaistu Suomen järville. Missään järvessä kokonaistypen ja kokonaisfosforin suhde ei osoittanut typpirajoitteisuutta. Suurimmat kokonaistyppipitoisuuksien keskiarvot vuosilta löytyivät Säyhteeltä (1370 µg/l), Kylänjärveltä (1560 µg/l), Savijärveltä (900 µg/l),ylemmäisjärveltä (750 µg/l) ja Lokkilammilta(700 µg/l). Typpi: veden koko typenmäärä ilmoitetaan kokonaistyppipitoisuutena, joka sisältää kaikki typen esiintymismuodot. Typpi on pääravinne, joka rajoittaa perustuotantoa yhdessä fosforin kanssa. Typpeä tulee vesistöihin jäte-, valuma- ja sadevesien mukana. Lannoitus voi lisätä typpikuormitusta vesistöön. - klorofylli-a:n pitoisuuden suhteen ei myöskään ole käytössä sellaista laajalle levinnyttä tai virallista luokitusta Suomen oloihin, joka antaisi yleiset kriteerit järvityypistä huolimatta. Joissain julkaisuissa on asetettu 10 µg/l:n klorofylli-a-pitoisuusraja rehevälle järvelle. Tämän rajan ylittivät kaikki runsasravinteiset järvet Ojajärveä lukuun ottamatta. Samoin humusjärvet Koukkujärvi,Lumijärvi,Kiiliönjärvi,Salusjärvi,Pöyrysjärvi,Kalliojärvi,Mustajärvi ja Iso Salmijärvi. Rehevöityminen: vesistön ravinnepitoisuuden kasvu ja sen seurauksena mm. levähaitat ja veden samentuminen. Taulukko näytteenottokohteina olleiden järvien pintavesityypeistä, kokonaisfosforin, -typen ja klorofyllia:n pitoisuuksien keskiarvoista vuosilta sekä niiden pohjalta katsottu vedenlaatuluokitus liitteenä. Taulukossa käytetyt lyhenteet: E=Erinomainen, Hy=Hyvä, T=Tyydyttävä, V=Välttävä ja Hu=Huono. Taulukko liitteenä (Atte Aholainen, 2016) UUDEN VEDENLAATULUOKITUKSEN MERKITYS Uudet vedenlaatuluokituksen kriteerit ovat parempia kuvaamaan juuri humuspitoisten ja runsasravinteisten järvien tilaa sikäli, etteivät esimerkiksi niiden luontaiset ominaisuudet kuten alhainen näkösyvyys humuspitoisuuden tai sameus valuma-alueen luonnollisten ominaisuuksien johdosta laske niiden luokitusta. Tällaisissa tapauksissa on aiempien kriteerien mukaisesti esimerkiksi täysin luonnontilassa oleva, ihmistoiminnan suhteen muuttumaton järvi, saattanut saada huonon luokituksen. Nykyiset kriteerit ottavat siis paremmin huomioon järven luontaiset ominaisuudet. Toisaalta esimerkiksi vähähumuksisten järvien kriteerit ovat hieman tiukentuneet, mikä kuvastaa sekin hyvin niiden luontaista vähäravinteisuutta ja siten myös erilaista herkkyyttä ihmistoiminnan vaikutuksille kuten rehevöitymiselle.

5 Vedenlaatuluokituksen uudet, pintavesityyppien erilaisuuteen pohjautuvat kriteerit ovat fysikaaliskemiallisten muuttujien osalta entisiä kriteerejä paljon realistisemmat ja niiden ohjeistus on verrattain helppokäyttöinen ja selkeä varsinkin klorofylli-a:n ja kokonaisravinteiden osalta. Yleisesti ottaen vuoden 1988 kriteereistä uusiin kriteereihin siirryttäessä vedenlaatuluokituksen nouseminen oli yleistä, joissakin tapauksissa jopa useammalla kuin yhdellä luokkarajalla, varsinkin kun tarkastelun kohteena olivat vain ravinne- ja klorofylli-a-pitoisuudet. Orimattilan järvet jakaantuivat eri pintavesityyppeihin seuraavasti: Runsasravinteinen järvi (Rr): Kuustjärvi,Kylänjärvi, Lokkilammet, Ojajärvi, Savijärvi, Säyhtee, Tihaja ja Ylemmäisjärvi Matala runsashumuksinen järvi(mrh): Mustajärvi, Pöyrysjärvi ja Salusjärvi Matala humusjärvi (Mh): Tekemäjärvi Runsashumuksinen järvi (Rh): Hanijärvi, Iso Salmijärvi, Kaitajärvi, Kalliojärvi, Kiiliönjärvi, Koukkujärvi, Lumijärvi, Nikkijärvi, Onkijärvi,Pahatjärvet, Sirkat ja Vähä Onkijärvi Pieni humusjärvi (Ph): Iso Onkijärvi ja Tuhkurinjärvi Vähähumuksinen järvi (Vh): Kivikolunjärvi ja Valkeajärvi. Vuonna 2016 tutkittujen Orimattilan järvien (28kpl) pintavesityyppien %-jakauma Runsasravinteinen järvi (Rr) 29 % (8 järveä) Matala runsashumuksinen järvi (MRh) 11 % (3 järveä) Matala humusjärvi (Mh) 3 % (1 järvi) Runsashumuksinen järvi (Rh) 43 % (12 järveä) Pieni humusjärvi (Ph) 7 % (2 järveä) Vähähumuksinen järvi (Vh) 7 % (2 järveä) JÄRVIEN VEDEN LAADUN SÄÄNNÖLLINEN SEURANTA ON TÄRKEÄÄ Järvien kunnostus lähtee yleensä liikkeelle siitä havainnosta, että rantojen asukkaat huomaavat jonkin järven tilan muuttuneen huonompaan suuntaan. Muutosten havainnoinnin perustaksi tarvitaan järvestä riittävästi tietoa riittävän pitkältä ajalta. Kunnostusmenetelmien valinta on sitä luotettavammalla pohjalla mitä enemmän tietoa meillä on järven veden laadusta, pohjasedimentistä, kalastosta ja kasvillisuudesta. Säännöllisellä seurannalla saadaan tietoa järvien tilasta ja ongelmista sekä niiden syistä. Vesinäytteitä otetaan mahdollisuuksien mukaan sekä kesällä että talvella. Kalastossa tapahtuvia muutoksia voidaan seurata koekalastamalla. Kunnostusmenetelmän valinnan jälkeen toiminta yleensä hankkeistetaan

6 ulkopuolisen rahoituksen saamiseksi. Niin kunnostuksen aikana kuin kunnostuksen jälkeenkin kohdejärven tilaa tulee seurata. Tällöin pystytään paremmin varmistamaan kunnostustoimien oikea valinta ja mitoitus. Lisäksi pystytään tarvittaessa puuttumaan ennalta arvaamattomiin tilanteisiin nopeasti. Tämän raportin kokosi Atte Aholaisen tutkielmasta, Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelmasta vuosiksi , alan oppikirjoista ja aikaisemmista Orimattilan vesitutkimuksista ympäristönsuojelusihteeri Kirsi Liukkonen-Hämäläinen. Lisätietoja Orimattilan pintavesien tilasta antaa tarvittaessa ympäristönsuojelusihteeri Kirsi Liukkonen- Hämäläinen, puh

7

8

9