Yhteinen usko, leipä ja rukous. Enade i apostlarnas undervisning, gemenskap, brödbrytande och bön. Kristittyjen ykseyden ekumeeninen rukousviikko

Transkriptio

1 Yhteinen usko, leipä ja rukous Enade i apostlarnas undervisning, gemenskap, brödbrytande och bön Kristittyjen ykseyden ekumeeninen rukousviikko Rukouspäiväjulistus ja raamatuntekstit 2011 Ekumeniska böneveckan för kristen enhet Böndagsplakat och bibeltexter

2 Herran rukous Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille anteeksi velkamme niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen. Suomen Ekumeenisen Neuvoston 1973 hyväksymä ekumeeninen sanamuoto Alkuperäinen englanninkielinen aineisto: One in the apostles teaching, fellowship, breaking of bread and prayer Jointly prepared and published by The Pontifical Council for Promoting Christian Unity The Commission on Faith and Order of the World Council of Churches SVERIGES KRISTNA RÅD SE Sundbyberg Tel: Fax: info@skr.org SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO EKUMENISKA RÅDET I FINLAND PL / PB HELSINKI / HELSINGFORS Tel: (09) Fax (09) sen@ekumenia.fi

3 Yhteinen usko, leipä ja rukous (Ap. t. 2:42 47) Enade i apostlarnas undervisning, gemenskap, brödbrytande och bön (Apg. 2:42 47) Aineistoa Kristittyjen ykseyden ekumeeniselle rukousviikolle ja muuhun ekumeeniseen hartauselämään Material för Ekumeniska böneveckan för kristen enhet och för annat ekumeniskt andaktsliv Toimittajat / Redaktörer Heikki Huttunen, Veijo Koivula, Sirpa-Maija Vuorinen Suomennos englannista Mirja Sevón Svensk översättning Ragni Lantz Jan Edström - 3 -

4 Sisältö / Innehåll Herran rukous, ekumeeninen sanamuoto... 2 Rukousviikon raamatunteksti... 5 Böneveckans bibeltext... 5 Kohtaaminen, avoimuus, yhteys... 6 Bemötande, öppenhet, gemenskap... 7 Jerusalemin kirkko ennen, nyt ja tulevaisuudessa... 8 Kyrkan i Jerusalem, i går, i dag och i morgon... 9 Ensimmäinen päivä Dag Toinen päivä Dag Kolmas päivä Dag Neljäs päivä Dag Viides päivä Dag Kuudes päivä Dag Seitsemäs päivä Dag Kahdeksas päivä Dag Julistus kahdesta ekumeenisesta rukouspäivästä Plakat om två ekumeniska böndagar Rukouspäivien raamatuntekstit Böndagars bibeltexter

5 Raamatunteksti: Apostolien teot 2: Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat. Pelko levisi ihmisten keskuuteen, ja apostolien kätten kautta tapahtui monia ihmeitä ja tunnustekoja. Uskovat pysyttelivät yhdessä, ja kaikki oli heille yhteistä. He myivät talonsa ja tavaransa, ja rahoista jaettiin kaikille sen mukaan kuin kukin tarvitsi. Joka päivä he uskollisesti kokoontuivat temppeliin, ja kodeissaan he yhdessä mursivat leipää ja aterioivat riemullisin ja vilpittömin mielin. He ylistivät Jumalaa ja olivat koko kansan suosiossa, ja päivä päivältä Herra liitti heidän joukkoonsa niitä jotka pelastuivat. Bibeltext: Apostlagärningar 2: Och de deltog troget i apostlarnas undervisning och den inbördes hjälpen, i brödbrytandet och bönerna. Alla människor bävade: många under och tecken gjordes genom apostlarna. De troende fortsatte att samlas och hade allting gemensamt. De sålde allt vad de ägde och hade och delade ut åt alla, efter vars och ens behov. De höll samman och möttes varje dag troget i templet, och i hemmen bröt de brödet och höll måltid med varandra i jublande, uppriktig glädje. De prisade Gud och var omtyckta av hela folket. Och Herren lät var dag nya människor bli frälsta och förena sig med dem

6 Kohtaaminen, avoimuus, yhteys Kristittyjen ykseyden ekumeenisella rukousviikolla tarjoutuu erinomaiset mahdollisuudet toisten kristittyjen kohtaamiseen ja ekumenian edistämiseen. Kaikkialla maailmassa vietetään ekumeenista rukousviikkoa tammikuuta. Tällä kertaa Jerusalemin kristityt ovat valinneet raamatuntekstit ja laatineet aineiston. Teema on Apostolien tekojen toisesta luvusta. Se on meille viesti varhaisimman kirkon elämästä ja ykseydestä. Kolmannen vuosituhannen alussa kristittyjen haasteet ovat suuret. Monet perinteiset kirkot läntisessä maailmassa kärsivät jäsenkadosta. Samalla kuitenkin uskonnollinen etsintä ilmenee voimakkaana. Kristityt eri kirkoissa ymmärtävät, ettei kirkkojen hajaannus edistä kristillisen sanoman, Kristuksen evankeliumin löytämistä. Ajan haasteissa tuntuu kuitenkin usein siltä, että kirkot ja kristilliset yhteisöt tyytyvät vahvistamaan omia rakenteitaan ja etsimään uusia toimintamuotoja vain oman kirkkonsa tai yhteisönsä sisällä. Ekumeenisella rukousviikolla meitä kutsutaan kohtaamaan toinen toisemme kristittyinä ja rakentamaan ykseyttä. Rukousviikon varhaiskristillinen teema muistuttaa meitä selkeällä sanalla myös yhteisestä leivän murtamisesta. Tiedämme, että juuri kristillisten kirkkojen ehtoollisyhteyden puuttumisessa hajaannuksemme ilmenee kaikkein radikaaleimmalla ja surullisimmalla tavalla. Apostolien tekojen toisen luvun sanat ovat meille väkevä muistutus siitä, mitä olemme rikkoneet. Mutta samalla ne sisältävät myös varhaisten kristittyjen muistutuksen siitä, minkä tulee olla kristillisten kirkkojen ja ekumeenisen liikkeen tavoitteena. Vaikka eukaristinen yhteys ajatuksissamme olisi vain kaukainen ja utopistinen tavoite, on se kuitenkin se päämäärä, jota kohti meidän tulee pyrkiä. Apostolien teoissa korostuu vahvasti Pyhän Hengen vuodatus ensimmäisenä helluntaina ja Hänen vaikutuksensa ja toimintansa varhaisessa kirkossa. Pyhä Henki on totuuden henki, puolustaja ja lohduttaja. Tälläkin rukousviikolla saamme rukoilla, että Pyhä Henki laskeutuisi alas meidän keskellemme ja osoittaisi meille totuuden Kristuksesta. Saamme rukoilla myös, että Pyhä Henki johtaisi meidät erilaiset kristityt uudelleen yhteyteen, yhteiseen uskoon ja rukoukseen. Rukoilemme myös, että kirkot ja niiden johtajat saisivat rohkeutta ja viisautta raivata ykseyden esteitä ja ponnistella yhteisen tavoitteen, yhteisen leivän murtamisen hyväksi. Vuoden 2011 rukouspäiväjulistus tuo myös esille alkukirkon mallin ihmisten aidosta ja ihanteellisesta yhteisöstä. Julistus nostaa keskiöön kasteen, josta se etenee helluntain tapahtumien kautta leivän murtamiseen ja diakoniaan. Inhimillinen kohtelu ja huolenpito, joka kohdistuu kaikkiin lähimmäisiin vahvistaa kaikkien ihmisyyttä. Julistuksen teksti tukee näin myös EU:n vapaaehtoistoiminnan teemavuoden 2011 sisältöjä. Vapaaehtoistoiminta seurakunnassa antaa mahdollisuuden toteuttaa kristityn palvelutehtävää, ja se muodostuu osaksi hengellistä elämää ja ihmisenä kasvamista. Yhteisöllisyydestä ja kohtaamisesta syntyy innoitus ja hengen palo, joka näkyy vastuuna lähimmäisestä ja yhteiskunnasta. Siunattua ekumeenista rukousviikkoa toivottaen Toimituskunta - 6 -

7 Bemötande, öppenhet, gemenskap Under ekumeniska böneveckan för kristen enhet bjuds vi på utomordentliga möjligheter att möta andra kristna och främja ekumeniken. Överallt i världen firas ekumeniska böneveckan den januari. Denna gång har kristna i Jerusalem valt bibeltexterna och skapat materialet. Temat är från andra kapitlet i Apostlagärningarna. Det är ett budskap för oss från den tidiga kyrkans liv och gemenskap. I början av det tredje årtusendet är utmaningarna för oss kristna stora. Många traditionella kyrkor i den västliga världen lider av medlemsbrist. Samtidigt förekommer ett aktivt religiöst sökande. Kristna i olika kyrkor förstår att kyrkornas splitring inte bidrar till ökat förtroende för det kristna budskapet, Kristi evangelium. I samtidens utmaningar känns det emellertid ofta så att kyrkor och kristna samfund nöjer sig med att förstärka egna element och söka nya verksamhetsmodeller bara inom egen kyrka eller samfund. Under ekumeniska böneveckan kallas vi att söka efter gemenskap och enhet, gemensam tro och bön. Böneveckans tema från den tidiga kyrkan påminner oss tydligt också om det gemensamma brödbrytandet. Vi vet att bristen på nattvardsgemenskap mellan kristna kyrkor blottar vår schism på det mest radikala och sorgliga sätt. Andra kapitlets ord i Apostlagärningarna är för oss en stark påminnelse om vad vi har förstört. Men samtidigt är orden också en påminnelse om vad de första kristna ansåg vara målet för de kristna församlingarna och i förlängningen den ekumeniska rörelsen. Trots att den eukaristiska gemenskapen kanske är ett fjärran och utopistiskt mål i våra tankar, är den ändå ett mål att sträva efter. Apostlagärningarna fokuserar starkt på Andens utgjutande på pingstdagen och Andens verk i den tidiga kyrkan. Den heliga Anden är sanningens Ande, vår förespråkare och tröstare. Även under denna bönevecka får vi be att den heliga Anden ska falla över oss och visa oss sanningen om Kristus. Vi får även be att Anden på nytt ska leda oss kristna av olika slag till gemenskap, gemensam tro och bön. Vi ber också att kyrkorna och deras ledare ska få mod och vishet att röja undan hindren för enhet och sträva efter ett gemensamt mål, gemensamt brödbrytande. Böndagsplakatet 2011 lyfter också upp den tidiga kyrkans modell för ett äkta och idealiskt samhälle. Plakatet ställer dopet i centrum och behandlar därefter pingstens händelser, brödbrytandet och diakonin. Medmänskligt bemötande och omsorg som riktar sig till medmänniskorna förstärker allas mänsklighet. Plakatets text stöder på detta sätt även innehållet i Frivillighetens år 2011 inom EU. Församlingarnas frivilligarbete kan synliggöra det kristna tjänandet, att bli en del av det andliga livet och att växa som människa. Ur gemenskap och möte föds inspiration och en brinnande ande som tar sig uttryck i ansvar för medmänniskan och samhället. Med önskan om en välsignad ekumenisk bönevecka Redaktionskommittén - 7 -

8 Jerusalemin kirkko ennen, nyt ja tulevaisuudessa Kaksituhatta vuotta sitten Jerusalemiin kokoontuneet ensimmäiset opetuslapset kokivat helluntaina Pyhän Hengen vuodatuksen ja liittyivät yhteen Kristuksen ruumiiksi. Tuosta tapahtumasta kaikkien aikojen kristityt kaikkialla katsovat alkaneen uskollisten yhteisönsä; he saivat kutsun julistaa yhteisvoimin Jeesusta Kristusta Herranaan ja Vapahtajanaan. Vaikka varhaisin Jerusalemin kirkko kohtasi vaikeuksia sekä ulkoisia että sisäisiä sen jäsenet pysyivät sitkeästi uskollisina, säilyttivät yhteyden ja jatkoivat leivän murtamista ja rukousta. Ei ole vaikeaa nähdä, kuinka pyhän kaupungin ensimmäisten kristittyjen tilanne kuvastaa oman aikamme Jerusalemin kirkkojen tilannetta. Nykyinen yhteisö kokee monia alkuseurakunnan iloja ja suruja; epäoikeudenmukaisuutta, eriarvoisuutta ja hajaannusta, mutta se osoittaa myös samanlaista uskollista sitkeyttä ja tunnustaa kristittyjen laajemman keskinäisen yhteyden. Oman aikamme Jerusalemin kirkot tarjoavat meille näyn siitä, mitä ykseyden puolesta taisteleminen suurtenkin ongelmien keskellä merkitsee. Ne osoittavat meille, että kutsu ykseyteen voi olla enemmän kuin pelkkiä sanoja. Se voi todella viedä meitä kohti tulevaisuutta, jossa odotamme taivaallista Jerusalemia ja autamme rakentamaan sitä. Sellaisen näyn toteuttaminen edellyttää todellisuudentajua. Vastuu hajaannuksestamme on omassa keskuudessamme. Se on seurausta omista tekemisistämme. Meidän täytyy muuttaa rukoustamme: pyytää Jumalaa muuttamaan meitä, jotta voimme ponnistella aktiivisesti ykseyden saavuttamiseksi. Olemme valmiita rukoilemaan ykseyden puolesta, mutta siitä voi tulla veruke olla toimimatta käytännössä ykseyden saavuttamiseksi. Onko mahdollista, että olemme itse tientukkona Pyhälle Hengelle, koska olemme ykseyden esteitä; että oma ylimielisyytemme estää ykseyden? Tänä vuonna kutsu ykseyteen tulee eri puolilla maailmaa toimiville kirkoille Jerusalemista, äitikirkosta. Tietoisena omasta hajaannuksestaan ja omasta tarpeestaan tehdä enemmän Kristuksen ruumiin ykseyden saavuttamiseksi Jerusalemin kirkot kutsuvat kaikkia kristittyjä löytämään uudelleen ne arvot, jotka sitoivat yhteen Jerusalemin varhaisen kristillisen yhteisön, kun sen jäsenet liityttyään apostolien opetukseen ja omistautuivat yhteydelle, leivän murtamiselle ja rukoukselle. Tämä on meille annettu haaste. Jerusalemin kristityt kutsuvat veljiään ja sisariaan tekemään tästä rukousviikosta tilaisuuden sitoutua uudelleen ponnistelemaan aidon ekumenian saavuttamiseksi alkukirkon kokemusten perustalta. Ykseyden neljä osatekijää Vuoden 2011 Kristittyjen ykseyden ekumeenisen rukousviikon rukouksia ovat valmistelleet Jerusalemin kristityt, jotka valitsivat teemaksi Apostolien tekojen 2. luvun jakeen 42: Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat. Teema on kutsu palata Jerusalemin alkuseurakunnan juurille; se on kutsu innoittua ja uudistua, paluu uskon perusteisiin. Se on kutsu muistella sitä aikaa, kun kirkko vielä oli yksi. Teeman sisällä esitellään neljä osatekijää, jotka olivat tunnusomaisia varhaiselle kristilliselle yhteisölle ja ovat olennaisia kristillisen yhteisön elämälle, toimipa se missä tahansa

9 Kyrkan i Jerusalem, i går, i dag och i morgon För två tusen år sedan upplevde Kristi första lärjungar som var församlade i Jerusalem den heliga Andens utgjutande på pingstdagen och förenades som Kristi kropp. Kristna i alla tider och överallt ser denna händelse som ursprunget till sin gemenskap som troende, kallade att förkunna Jesus Kristus som herre och frälsare. Trots att den första kyrkan i Jerusalem upplevde svårigheter både utifrån och inifrån, höll medlemmarna ut i trofast gemenskap, brödbrytande och bön. Det är inte svårt att se hur situationen för de första kristna i den Heliga staden liknar den som kyrkan i dagens Jerusalem möter. Den nutida gemenskapen upplever många av den tidiga kyrkans glädjeämnen och sorger, samma orättvisa och ojämlikhet och samma splittring men även samma trofasta uthållighet och insikt om en större enhet bland kristna. Dagens kyrkor i Jerusalem ger oss en vision av vad det innebär att sträva efter enhet, också mitt i stora svårigheter. De visar oss att kallelsen till enhet kan vara mer än bara ord, ja, att den kan rikta in oss på en framtid där vi anar och hjälper till att bygga det himmelska Jerusalem. Det krävs realism för att förverkliga en sådan vision. Ansvaret för vår splittring ligger hos oss, den är resultatet av våra handlingar. Vi behöver förändra vår bön och be Gud förändra oss, så att vi aktivt verkar för enhet. Vi har lätt för att be om enhet, men det kan bli ett surrogat för enhetsskapande handling. Är det möjligen så att vi själva blockerar den heliga Anden därför att vi utgör hinder för enheten, att vår egen hybris förhindrar enhet? Uppmaningen till enhet kommer detta år till kyrkor i hela världen från Jerusalem, moderkyrkan. Väl medvetna om sin egen splittring och behovet att själva göra mer för Kristi kropps enhet, uppmanar kyrkorna i Jerusalem alla kristna att återupptäcka de egenskaper som förenade den tidiga kristna gemenskapen i Jerusalem, där man vinnlade sig om apostlarnas undervisning och gemenskap, brödbrytandet och bönerna. Det är den utmaning vi står inför. Jerusalems kristna uppmanar sina bröder och systrar att göra denna bönevecka till ett tillfälle till förnyat engagemang för sann ekumenik, grundad i den tidiga kyrkans erfarenhet. Enhetens fyra beståndsdelar Bönerna inför 2011 års Bönevecka för kristen enhet har förberetts av kristna i Jerusalem som valt som tema Apg 2:42: Och de deltog troget i apostlarnas undervisning och den inbördes hjälpen, i brödbrytandet och bönerna. Detta tema kallar oss tillbaka till den första kyrkans rötter i Jerusalem. Det är en uppmaning till inspiration och förnyelse, till att återvända till det väsentliga i tron. Det är en uppmaning att minnas den tid då kyrkan fortfarande var en enda. Inom detta tema presenteras fyra beståndsdelar som karakteriserade den tidiga kristna gemenskapen och som är livsnödvändiga för den kristna gemenskapen var den än finns. För det första förkunnades Ordet av apostlarna. För det andra var den inbördes hjälpen (koinonia) ett viktigt kännetecken på de första troendes gemenskap närhelst de samlades. Ett tredje kännetecken på den tidiga kyrkan var firandet av eukaristin (brödbrytandet), då man påminde sig om det nya förbund som Jesus instiftat genom sitt lidande, död och - 9 -

10 Ensinnäkin sanaa levittivät apostolit. Toinen varhaisten kristittyjen tärkeä tunnusmerkki oli yhteys (koinonia), milloin ikinä he kokoontuivat yhteen. Kolmas alkuseurakunnan tunnusmerkki oli eukaristia (leivän murtaminen); sen uuden liiton muisteleminen, jonka Jeesus oli saattanut voimaan kärsimisellään, kuolemallaan ja ylösnousemuksellaan. Neljäs osatekijä on viipyminen jatkuvassa rukouksessa. Nämä neljä osatekijää ovat seurakuntaelämän ja kirkon ykseyden tukipylväät. Pyhän maan kristillinen yhteisö haluaa antaa näille perusasioille etusijan kohottaessaan Jumalalle rukouksensa maailmanlaajuisen kirkon ykseyden ja elinvoimaisuuden puolesta. Jerusalemin kristityt kutsuvat sisariaan ja veljiään kaikkialta maailmasta rukoilemaan yhdessä heidän kanssaan, kun he ponnistelevat oikeudenmukaisuuden, rauhan ja hyvinvoinnin saamiseksi maansa kaikille asukkaille. Kahdeksan päivän teemat Kahdeksan päivän teemoihin kätkeytyy uskonvaellus. Jo alkuvaiheessa kristittyjen yhteisö saa yläsalissa kokea Pyhän Hengen vuodatuksen. Näin kirkko pystyy kasvamaan uskossa ja ykseydessä, rukouksessa ja toiminnassa, niin että siitä todella tulee Ylösnousseen yhteisö. Se on yhtä Kristuksen kanssa hänen voittaessaan kaiken, mikä erottaa meidät toisistamme ja hänestä. Silloin Jerusalemin seurakunnasta itsestään tulee toivon majakka, esimakua taivaallisesta Jerusalemista. Se on kutsuttu julistamaan sovitusta paitsi omille kirkoillemme myös kaikille kansoille. Matkanjohtajana toimii Pyhä Henki, joka tekee varhaisille kristityille tiettäväksi totuuden Jeesuksesta Kristuksesta ja monien hämmästykseksi täyttää alkuseurakunnan merkeillä ja ihmeillä. Jatkaessaan matkaansa Jerusalemin kristityt kokoontuvat kuuntelemaan antaumuksellisesti Jumalan sanaa, jonka lähtökohta on apostolien opetus. He kokoontuvat sopuisasti yhteen tuomaan julki uskoaan sakramentein ja rukouksin. Ylösnousemuksen voiman ja toivon täyttämänä yhteisö juhlii varmaa voittoaan synnistä ja kuolemasta saaden samalla rohkeuden ja näyn toimia itse sovituksen välikappaleena, innostaa ja haastaa kaikkia ihmisiä voittamaan heitä ahdistavat ristiriidat ja epäoikeudenmukaisuudet. Ensimmäinen päivä hahmottelee Jerusalemin äitikirkon taustaa osoittaen selvästi jatkumon siitä nykyiseen maailmanlaajuiseen kirkkoon. Se muistuttaa meitä varhaisen kirkon rohkeudesta sen todistaessa pelottomasti totuudesta. Meidän on ponnisteltava samalla tavoin omana aikanamme, jotta oikeus voittaisi Jerusalemissa ja muualla maailmassa. Toinen päivä muistuttaa, että helluntaina muodostetun ensimmäisen uskonyhteisön jäsenten taustat olivat hyvin erilaiset aivan samoin kuin oman aikamme Jerusalem edustaa kristillisten perintöjen rikasta kirjoa. Nyt haasteenamme on saavuttaa vahvempi näkyvä ykseys tavoilla, jotka antavat tilaa eroavaisuuksillemme ja perinteillemme. Kolmas päivä tarkastelee ykseyden ensimmäistä olennaista osatekijää: Jumalan sanaa apostolien opetuksen välittämänä. Kirkko Jerusalemissa muistuttaa meille, että eroavaisuuksistamme huolimatta nuo opetukset yllyttävät meitä sitoutumaan toistemme rakastamiseen ja olemaan uskollisia yhdelle ruumiille, jonka kirkko muodostaa

11 uppståndelse. Det fjärde är den ständiga bönen. Dessa fyra faktorer är de pelare som kyrkans liv och enhet vilar på. Den kristna gemenskapen i det Heliga landet vill betona dessa grundläggande egenskaper i bönerna till Gud om kyrkans enhet och vitalitet i hela världen. Jerusalems kristna inbjuder sina systrar och bröder jorden runt att be tillsammans med dem i kampen för rättvisa, fred och välgång för landets alla folk. Teman för de åtta dagarna Man kan urskilja en trons resa i de åtta dagarnas teman. Från begynnelsen i det övre rummet upplever den tidiga kristna gemenskapen den heliga Andens utgjutande. Det får gemenskapen att växa i tro och enhet, bön och handling, så att den verkligen blir en uppståndelsens gemenskap, förenad med Kristus i segern över allt som vill skilja oss från varandra och från honom. Kyrkan i Jerusalem blir sedan ett hoppets tecken, en försmak av det himmelska Jerusalem, kallad att försona inte bara kyrkorna utan alla folk. Denna resa sker under ledning av den heliga Anden som uppenbarar sanningen om Jesus Kristus för de första kristna och som fyller den tidiga kyrkan med tecken och under, till mångas förundran. På sin fortsatta resa samlas de kristna i Jerusalem troget för att lyssna till Guds ord genom apostlarnas undervisning och för att uttrycka sin tro genom sakrament och bön. Uppfylld av uppståndelsens kraft och hopp firar gemenskapen dess säkra seger över synd och död, så att medlemmarna får mod och inspiration att själva bli ett redskap för försoning, en inspiration och utmaning för alla människor att övervinna den splittring och orättfärdighet som förtrycker dem. Dag 1 tecknar moderkyrkans bakgrund i Jerusalem och klargör dess kontinuitet med den världsvida kyrkan i dag. Den påminner oss om den tidiga kyrkans mod då den frimodigt vittnade för sanningen. På samma sätt behöver vi i dag verka för rättvisa i Jerusalem och i resten av världen. Dag 2 erinrar oss om att det inom gemenskapen den första pingstdagen fanns människor med många olika ursprung, precis som kyrkan i Jerusalem i dag representerar en rik mångfald av kristna traditioner. Vår utmaning i dag är att åstadkomma en större synlig enhet på sätt som bekräftar våra skillnader och traditioner. Dag 3 tar upp den första viktiga enhetsfaktorn: Guds ord som förmedlades genom apostlarnas undervisning. Kyrkan i Jerusalem påminner oss om att oavsett vad som skiljer oss åt manar denna undervisning oss att ägna oss åt inbördes kärlek och trohet mot den enda kropp som kyrkan utgör

12 Neljäs päivä korostaa jakamista ykseyden toisena ilmaisukeinona. Aivan samoin kuin ensimmäisille kristityille kaikki oli yhteistä, kirkko Jerusalemissa kutsuu kaikkia veljiä ja sisaria seurakunnassa jakamaan tavarat ja taakat iloisin ja anteliain mielin, jotta kukaan ei kärsisi puutetta. Viides päivä ilmaisee ykseyden kolmannen osatekijän: leivän murtamisen, joka antaa meille yhteisen toivon. Ykseytemme yltää pyhän ehtoollisen tuolle puolen. Sen täytyy sisältää eettiset elämänarvot ja niiden mukaisen asenteen ihmisyksilöä ja koko yhteisöä kohtaan. Jerusalemin kirkko kehottaa kristittyjä "murtamaan leipää" yhdessä juuri nyt, koska eripurainen seurakunta ei pysty puhumaan uskottavasti oikeudenmukaisuuden ja rauhan puolesta. Kuudes päivä esittelee ykseyden neljännen tunnusmerkin: Jerusalemissa elävän kirkon kanssa ammennamme voimia rukouksessa viipymisestä. Erityisesti Isä meidän -rukous kutsuu meitä kaikkia Jerusalemissa ja kautta maailman heikkoja ja vahvoja ponnistelemaan yhdessä oikeudenmukaisuuden, rauhan ja ykseyden puolesta, jotta Jumalan valtakunta tulisi. Seitsemäs päivä kuljettaa meidät neljästä ykseyden osatekijästä vielä pidemmälle Jerusalemin kirkon julistaessa riemukkaasti ylösnousemusta, vaikka se samalla kantaa ristin tuskaa. Jeesuksen ylösnousemus on aikamme Jerusalemin kristityille se toivo ja voima, joka saa heidät pysymään herkeämättä todistuksessaan, työskentelemään vapauden ja rauhan puolesta rauhan kaupungissa. Kahdeksas päivä päättää taivalluksen Jerusalemin kirkkojen kutsuun lähteä mukaan laajempaan sovinnon palvelukseen. Vaikka kristityt saavuttaisivatkin ykseyden keskenään, heidän työnsä ei ole tehty, sillä heidän on päästävä sovintoon muiden kanssa. Jerusalemin vaikutuspiirissä se merkitsee sovintoa palestiinalaisten ja israelilaisten välillä; muualla kristittyjä haastetaan etsimään oikeutta ja sovintoa omassa ympäristössään. Päivien yksittäisiä aiheita ei olekaan valittu pelkästään muistuttamaan meille varhaisen kirkon historiasta, vaan myös palauttamaan mieleemme oman aikamme Jerusalemin kristittyjen kokemukset. Meitä kutsutaan pohtimaan niiden välittämistä paikallisten kristillisten yhteisöjemme elämään. Tämän kahdeksan päivän matkan aikana Jerusalemin kristityt kutsuvat meitä julistamaan ja todistamaan, että ykseys mahdollisimman uskollinen apostolien opetuksille ja yhteydelle, leivän murtamiselle ja rukoukselle auttaa meitä voittamaan yhdessä pahan paitsi Jerusalemissa, myös kautta maailman

13 Dag 4 betonar inbördes hjälp som det andra uttrycket för enhet. Precis som de första kristna hade allt gemensamt, kallar kyrkan i Jerusalem alla kristna bröder och systrar att dela ägodelar och bördor med glädje och generositet, så att ingen behöver fortsätta att lida nöd. Dag 5 handlar om den tredje enhetsfaktorn, brödbrytandet, som ger oss ett gemensamt hopp. Vår enhet går bortom nattvarden; det måste inkludera en rättfärdig attityd i fråga om etiskt levnadssätt för den enskilda människan och hela samhället. Jerusalemskyrkan manar kristna till enhet i brödbrytandet i dag, eftersom en splittrad kyrka inte kan uttala sig med trovärdighet i frågor som gäller rättvisa och fred. Dag 6 presenterar det fjärde kännetecknet på enhet: tillsammans med kyrkan i Jerusalem får vi kraft genom bönelivet. Herrens bön, i synnerhet, kallar oss alla i Jerusalem och i hela världen, de svaga och de mäktiga att arbeta tillsammans för rättvisa, fred och enhet, så att Guds rike må komma. Dag 7 tar oss bortom de fyra tecknen på enhet, då Jerusalemskyrkan jublande vittnar om uppståndelsen fastän den fortfarande upplever korsets smärta. För de kristna i Jerusalem i dag innebär Jesu uppståndelse hopp och kraft som gör det möjligt för dem att förbli uthålliga i sitt vittnesbörd och i arbetet för frihet och fred i Fredens stad. Dag 8 avslutar resan med en uppfordran att verka för försoning i vidare bemärkelse. Även om kristna lyckas åstadkomma inbördes enhet är deras uppgift inte slutförd de behöver försonas med andra. I Jerusalemssammanhang betyder detta palestinier och israeler; i andra samhällen utmanas kristna att verka för rättvisa och försoning i det egna sammanhanget. Varje dags tema har alltså valts inte bara för att påminna oss om den tidiga kyrkans historia utan också för att erinra oss om de kristnas erfarenheter i Jerusalem i dag, och inbjuda oss att reflektera över hur vi kan överföra den erfarenheten till våra lokala kristna gemenskaper. Under denna åtta dagar långa resa inbjuder de kristna i Jerusalem oss att förkunna och vittna om att enheten uttryckt i trohet mot apostlarnas undervisning, den inbördes hjälpen, brödbrytandet och bönen gör det möjligt för oss att besegra det onda, inte bara i Jerusalem utan i hela världen

14 Raamattuun perustuvaa pohdintaa ja rukousta Ensimmäinen päivä Jerusalemin kirkko Tekstit Joel 2:21 22, 3:1-2 Minä vuodatan henkeni kaikkiin ihmisiin Ps. 46 Jumala on kaupunkinsa keskellä Ap. t. 2:1 12 Kun koitti helluntaipäivä Joh. 14:15 21 Tämä puolustaja on Totuuden Henki Selitys Tämän Kristittyjen ykseyden ekumeenisen rukousviikon matka alkaa Jerusalemista helluntaipäivänä, samana päivänä kuin kirkon oma matka. Tekstissä Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat (Ap.t. 2:42) viitataan Jerusalemin ensimmäiseen seurakuntaan, joka syntyi helluntaipäivänä, kun puolustaja, totuuden Henki, laskeutui ensimmäisten uskovien päälle. Niin oli Jumala luvannut profeetta Joelin kautta ja niin oli Herra Jeesus luvannut kärsimystään ja kuolemaansa edeltävänä iltana. Kaikki, jotka elävät helluntaipäivän jälkeisessä jatkumossa, elävät Jerusalemin ensimmäisen, apostoli Jaakobin johtaman kirkon jatkumossa. Tuo seurakunta on meidän kaikkien äitikirkkomme. Se tarjoaa ikonin siitä kristittyjen ykseydestä, jonka puolesta tällä viikolla rukoilemme. Vanhan itäisen tradition mukaan kirkon jatkuvuus perustuu yhteyteen, joka periytyy Jerusalemin ensimmäisestä kristillisestä yhteisöstä. Apostolien aikainen Jerusalemin kirkko on yhteydessä taivaallisen Jerusalemin kirkkoon, josta taas tulee kaikkien kristillisten kirkkojen ikoni. Jerusalemin kirkon jatkuvuuden merkki on kaikissa kirkoissa se, että ne ylläpitävät ensimmäisen kristillisen yhteisön tunnusmerkit ja sitoutuvat yhteiseen uskoon, leipään ja rukoukseen. Nykyinen Jerusalemin kirkko jatkaa Jerusalemin apostolisen seurakunnan perinnettä erityisesti siinä, kuinka kalliisti se maksaa siitä, että se todistaa totuudesta. Sen evankeliuminjulistus ja taistelut eriarvoisuutta ja epäoikeudenmukaisuutta vastaan muistuttavat meille, että kristittyjen ykseyden puolesta rukoilemista ei voi erottaa rukouksesta rauhan ja oikeudenmukaisuuden puolesta. Rukous Kaikkivaltias ja armollinen Jumala, Sinä kokosit väkevällä voimallasi yhteen Jerusalemin kaupungin ensimmäiset kristityt. Pyhän Hengen lahjan kautta Sinä heidät kokosit uhmaten Rooman valtakunnan maallista valtaa. Suo, että äitikirkon tavoin voisimme kokoontua yhteen saarnaamaan rohkeasti ja elämään todeksi ilosanomaa sovituksesta ja rauhasta siellä, missä on eriarvoisuutta ja epäoikeudenmukaisuutta. Rukoilemme Jeesuksen Kristuksen nimessä; hänen, joka vapauttaa meidät synnin ja kuoleman kahleista. Aamen

15 Bibliska reflektioner och böner Dag 1 Kyrkan i Jerusalem Läsningar Joel 2:21 22, jag utgjuter min ande över alla Ps 46 Gud bor i sin stad Apg 2:1 12 När pingstdagen kom var de alla församlade. Joh 14:15-21 Detta är sanningens ande Kommentar Vår resa under denna bönevecka för kristen enhet börjar i Jerusalem på pingstdagen, då kyrkans egen resa började. I texten Och de deltog troget i apostlarnas undervisning och den inbördes hjälpen, i brödbrytandet och bönerna (Apg.2:42) de är den första församlingen i Jerusalem som föddes på pingstdagen, när Förespråkaren, sanningens Ande, föll över de första troende, precis som Gud hade lovat genom profeten Joel och som herren Jesus lovat kvällen före sitt lidande och död. Alla som lever i pingstdagens sammanhang har en koppling till den första församlingen i Jerusalem och dess ledare Jakob. Den församlingen är allas vår moderkyrka. Den är en bild av eller symbol för den kristna enhet som vi ber om denna vecka. Enligt urgammal österländsk tradition finns det en succession inom kyrkan som går tillbaka till den första kristna gemenskapen i Jerusalem. Den apostoliska tidens kyrka i Jerusalem är förbunden med kyrkan i det himmelska Jerusalem, som i sin tur är en symbol för alla kristna kyrkor. Tecknet på alla kyrkors samband med kyrkan i Jerusalem är att vi håller fast vid den första kristna gemenskapens kännetecken genom vår trohet mot apostlarnas undervisning och den inbördes hjälpen, brödbrytandet och bönerna. Dagens kyrka i Jerusalem lever i den apostoliska kyrkans tradition i synnerhet genom sitt kostsamma vittnesbörd om sanningen. Dess vittnesbörd om evangeliet och dess kamp mot ojämlikhet och orättvisa påminner oss att bön om kristen enhet är oskiljaktig från bön för fred och rättvisa. Bön Allsmäktige och barmhärtige Gud, med stor makt församlade du de första kristna i staden Jerusalem genom att ge dem den heliga Anden, utan hänsyn till det romerska kejsardömets världsliga makt. Låt oss, i likhet med den första kyrkan i Jerusalem, komma samman för att med djärvhet förkunna och leva ut det glada budskapet om försoning och fred, varhelst ojämlikhet och orättvisa råder. Vi ber i Jesu Kristi namn som frigör oss från syndens och dödens slaveri. Amen

16 Toinen päivä Monta jäsentä yhdessä ruumiissa Tekstit Jes. 55:1-4 Tulkaa veden ääreen! Ps. 85:8 13 Hän antaa apunsa 1. Kor. 12:12 27 Meidät kaikki - - on kastettu yhdeksi ruumiiksi. Yksi ja sama Henki on yhdistänyt meidät Joh. 15:1 13 Minä olen tosi viinipuu Selitys Jerusalemin seurakunta Apostolien teoissa on malli siitä ykseydestä, jota nyt tavoittelemme. Sellaisena se muistuttaa meille, ettei kristittyjen ykseyden puolesta rukoileminen voi olla yhdenmukaisuuden puolesta rukoilemista, koska ykseydelle on alusta alkaen ollut luonteenomaista rikas moninaisuus. Jerusalemin seurakunta on esikuva ykseydestä moninaisuudessa. Apostolien tekojen selostus helluntaista kertoo meille, että Jerusalemissa olivat sinä päivänä edustettuina kaikki muinaisen Välimeren maailman kielet ja kulttuurit ja muitakin. Läsnä oli ihmisiä, jotka kuulivat evankeliumin kukin omalla kielellään ja jotka Pietarin saarnatessa olivat keskenään yhtä katumuksessa, kastevedessä ja Pyhän Hengen vuodattamisen kautta. Tai kuten apostoli Paavali myöhemmin kirjoitti: "Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, on kastettu yhdeksi ruumiiksi. Yksi ja sama Henki on yhdistänyt meidät, kaikki me olemme saaneet juoda samaa Henkeä." Kyseessä ei ole yhdenmukainen samanmielisten, kulttuurisesti ja kielellisesti yhdistyneiden ihmisten yhteisö, joka oli yhtä apostolien opetuksessa, vaan rikkaan moninainen yhteisö, jonka eroavaisuudet saattoivat helposti leimahtaa ristiriidoiksi. Niin kävi hellenisteille ja juutalaiskristityille kreikkalaisten leskien laiminlyöntiasiassa, johon Luukas viittaa Apostolien tekojen 6. luvun 1. jakeessa. Siitä huolimatta Jerusalemin seurakunta oli sisäisesti yhtenäinen ja yhtä ylösnousseen Herran kanssa, joka sanoo: "Minä olen viinipuu, te olette oksat. Se, joka pysyy minussa ja jossa minä pysyn, tuottaa paljon hedelmää." Jerusalemin kirkoille on tähän päivään asti ollut tunnusomaista rikas kirjo, samoin kuin kirkoille kaikkialla maailmassa. Jerusalemissa se voi helposti puhjeta eripuraksi erityisesti siellä nykyisin vallitsevan vihamielisen poliittisen ilmapiirin takia. Mutta Jerusalemin varhaisimman seurakunnan tavoin aikamme Jerusalemin kristityt muistuttavat meille, että olemme monta jäsentä yhdessä ruumiissa, ykseyttä moninaisuudessa. Vanhoista perinteistä opimme, että taivaallisessa Jerusalemissa esiintyy moninaisuutta ja ykseyttä. Meille muistutetaan, että erilaisuus ja moninaisuus eivät merkitse samaa kuin hajaannus ja eripura. Aito kristittyjen ykseys, jonka puolesta rukoilemme, säilyttää aina aidon moninaisuuden. Rukous Jumala, josta kaikki elämä virtaa koko kirjossaan, sinä kutsut kirkkoasi Kristuksen ruumiina olemaan yhtä rakkaudessa. Suo, että sisäistäisimme syvemmin ykseytemme moninaisuudessa ja pyrkisimme ponnistelemaan yhdessä julistaaksemme ja rakentaaksemme kaikille osoittamasi ylenpalttisen rakkauden valtakuntaa rinta rinnan joka ikisessä paikassa. Suo, että aina pitäisimme mielessämme Kristuksen yhteisenä elämämme lähteenä. Rukoilemme Hengen ykseydessä. Aamen

17 Dag 2 Många lemmar i en enda kropp Läsningar Jes 55:1-4 Kom hit och få vatten! Ps 85:8 13 hans härlighet bor i vårt land 1 Kor 12:12 27 Med en och samma Ande har vi alla döpts att höra till en och samma kropp Joh 15:1-13 Jag är den sanna vinstocken Kommentar Kyrkan i Jerusalem i Apostlagärningarna är en förebild för den enhet vi söker i dag. Som sådan påminner den oss om att bön om kristen enhet inte kan handla om enhetlighet, eftersom enheten sedan första begynnelsen kännetecknats av en rik mångfald. Kyrkan i Jerusalem är modellen eller symbolen för enhet i mångfald. Apostlagärningarnas skildring av pingsten säger oss att alla språk och kulturer från antikens medelhavsområde och ännu längre bort fanns representerade i Jerusalem denna dag. Människorna hörde evangeliet, var och en på sitt språk, och genom Petrus förkunnelse förenades de i ånger, i dopets vatten och genom den heliga Andens utgjutande. Eller, som Paulus senare skrev: Med en och samma Ande har vi alla döpts att höra till en och samma kropp, vare sig vi är judar eller greker, slavar eller fria, och alla har vi fått en och samma Ande att dricka. Det var inte en enhetlig grupp likasinnade människor, med samma språk och kultur som deltog i apostlarnas undervisning och gemenskap utan en grupp med rik mångfald, vars olikheter lätt kunde leda till motsättningar. Det var fallet med de grekisktalande och judiska kristna över åsidosättandet av grekiska änkorna, som Lukas berättar om i Apg 6:1. Ändå var kyrkan i Jerusalem en enhet inbördes och den var ett med den uppståndne Herren som säger: Jag är vinstocken, ni är grenarna. Om någon är kvar i mig och jag i honom bär han rik frukt. En rik mångfald kännetecknar kyrkorna i Jerusalem ännu i dag, precis som i resten av världen. Det kan lätt leda till motsättningar i Jerusalem och försvåras av det rådande fientliga politiska klimatet. Men i likhet med den första kyrkan i Jerusalem påminner de kristna i Jerusalem oss i dag att vi är många lemmar i en och samma kropp, en enhet i mångfald. Enligt gammal tradition existerar mångfald och enhet i det himmelska Jerusalem. De påminner oss att olikhet och mångfald inte är detsamma som splittring och oenighet, och att den kristna enhet vi ber om alltid bevarar sann mångfald. Bön Gud, från dig flödar allt liv i sin rika mångfald. Du kallar din kyrka, Kristi kropp, att vara förenad i kärlek. Må vi fördjupa vår kunskap om vår enhet i mångfald och sträva efter att tillsammans förkunna och bygga upp ditt rike som flödar över av kärlek till alla, och må vi följas åt på var plats och överallt. Må vi alltid komma ihåg att Kristus är källan för vårt liv tillsammans. Vi ber i Andens enhet. Amen

18 Kolmas päivä Sitoutuminen apostolien opetukseen yhdistää meitä Tekstit Jes. 51:4-8 Kuuntele minua, kansani. Ps. 119: Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni. Room. 1:15 17 Haluaisin päästä julistamaan evankeliumia. Joh. 17:6 19 Minä olen ilmoittanut sinun nimesi. Selitys Jerusalemin seurakuntaa Apostolien teoissa yhdisti sitoutuminen apostolien opetukseen huolimatta sen jäsenten rikkaasta kieli- ja kulttuurikirjosta. Apostolien opetuksen muodostaa heidän todistuksensa Herran Jeesuksen elämästä, opetuksesta, julistuksesta, kuolemasta ja ylösnousemuksesta. Heidän opetustaan apostoli Paavali kutsuu yksinkertaisesti evankeliumiksi. Apostolien opetuksesta on esimerkkinä apostoli Pietarin helluntaipäivän saarna Jerusalemissa. Viittaamalla profeetta Joeliin hän liittää seurakunnan Raamatun kertomukseen Jumalan kansasta vetäen meidätkin mukaan kertomukseen, joka alkaa jo luomisesta. Hajaannuksesta huolimatta Jumalan sana kokoaa meidät yhteen ja yhdistää meitä. Apostolien opetus, ilosanoma koko täyteydessään, oli ykseyden ytimessä Jerusalemin ensimmäisen seurakunnan moninaisuudessa. Jerusalemin kristityt muistuttavat nyt, ettei ensimmäistä seurakuntaa yhdistänyt vain apostolien opetus vaan sitoutuminen siihen opetukseen. Sitoutumista ilmentää, että apostoli Paavali kuvailee evankeliumia Jumalan pelastavaksi voimaksi. Profeetta Jesaja muistuttaa, että Jumalan opetus on erottamaton osa Jumalan "oikeutta kansojen valoksi". Tai kuten psalminkirjoittaja rukoilee: "Sinun sanasi on lamppu, joka valaisee askeleeni, se on valo minun matkallani. Sinun liittosi on ikuinen perintöni, siitä minun sydämeni iloitsee." Rukous Valon Jumala, kiitämme sinua siitä, että olet ilmaissut totuutesi Jeesuksessa Kristuksessa, elävässä Sanassasi, jonka olemme saaneet apostolien opetuksen kautta, alkaen Jerusalemista. Anna Pyhän Henkesi edelleen pyhittää meitä Poikasi totuudessa, jotta hänen yhdistäminään voisimme yhä lujemmin sitoutua sanaan ja yhdessä palvella valtakuntaasi nöyryydessä ja rakkaudessa. Rukoilemme Kristuksen nimessä. Aamen

19 Dag 3 Deltagande i apostlarnas undervisning enar oss Läsningar Jes 51:4-8 Lyssna på mig, alla folk Ps 119: Ditt ord är en lykta för min fot Rom 1:15 17 Därav min iver att förkunna evangeliet Joh 17:6-19 Jag har uppenbarat ditt namn Kommentar Apostlagärningarnas Jerusalemskyrka var ett i sin trohet mot apostlarnas undervisning, trots den stora mångfalden språk och kulturer bland medlemmarna. Apostlarnas undervisning är vittnesbördet om Herren Jesu liv, undervisning, verksamhet, död och uppståndelse. Deras undervisning är det som Paulus helt enkelt kallar evangeliet. Apostlarnas undervisning exemplifieras av Petrus förkunnelse i Jerusalem på pingstdagen. Genom att citera profeten Joel knyter han kyrkan till Bibelns berättelse om Guds folk och drar in oss i en berättelse som börjar i själva skapelsen. Skiljaktigheterna till trots, samlar och förenar oss Guds ord. Apostlarnas undervisning, evangeliet i all dess fullhet, var enhetens centrum i den första Jerusalemskyrkans mångfald. De kristna i Jerusalem påminner oss i dag om att det inte bara var apostlarnas undervisning som förenade urkyrkan utan troheten mot denna undervisning. Denna trohet speglas i Paulus beskrivning av evangeliet som Guds kraft som räddar. Profeten Jesaja påminner oss om att Guds undervisning är oskiljaktig från Guds rätt, som skall bli ett ljus för folken. Eller som psalmisten ber: Ditt ord är en lykta för min fot, ett ljus på min stig. Dina lagbud är min egendom för alltid, de är mitt hjärtas glädje. Bön Ljusets Gud, vi tackar dig för att du uppenbarat din sanning i Jesus Kristus, ditt levande Ord, som vi har mottagit genom apostlarnas undervisning och som först hördes i Jerusalem. Må din heliga Ande fortsätta att helga oss i din Sons sanning, så att vi, förenade i honom, må växa i trohet mot Ordet och tillsammans tjäna ditt rike i ödmjukhet och kärlek. Vi ber i Jesu namn. Amen

20 Neljäs päivä Jakaminen osoituksena ykseydestämme Tekstit Jes. 58:6 10 Murrat leipää nälkäiselle Ps. 37:1 11 Luota Herraan ja tee hyvää Ap. t. 4:32 37 Kukaan ei pitänyt omanaan sitä, minkä omisti, vaan kaikki oli heille yhteistä Matt. 6:25 34 Etsikää ennen kaikkea Jumalan valtakuntaa Selitys Sen merkki, että jatkamme Jerusalemin seurakunnan elämää on, että kuuntelemme ja noudatamme uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat. Oman aikamme kirkko Jerusalemissa muistuttaa meitä sitoutumisen käytännön seurauksista: jakamisesta. Apostolien teoissa todetaan yksikantaan: "Uskovat - - pysyttelivät yhdessä, ja kaikki oli heille yhteistä. He myivät talonsa ja tavaransa, ja rahoista jaettiin kaikille sen mukaan kuin kukin tarvitsi." (Ap. t. 2:44 45) Tämän päivän teksti Apostolien teoista liittää tuollaisen kokonaisvaltaisen jakamisen voimalliseen apostoliseen todistukseen: "Apostolit todistivat voimallisesti Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta, ja Jumalan armo oli heidän kaikkien osana runsain määrin." Myöhemmät kristittyjen vainoojat Rooman valtakunnassa totesivat osuvasti: katsokaa, kuinka he rakastavat toisiaan! Samanlainen voimavarojen jakaminen on luonteenomaista aikamme kristityille Jerusalemissa. Se on merkki siitä, että he jatkavat ensimmäisten kristittyjen tiellä. Se on merkki ja haaste kaikille kirkoille. Se liittää evankeliumin julistamisen, ehtoollisen viettämisen ja kristillisen yhteisön toveruuden täydelliseen yhdenvertaisuuteen ja kaikkien oikeudenmukaiseen kohteluun. Siinä määrin kuin sellainen jakaminen todistaa Herran Jeesuksen ylösnousemuksesta ja on merkki Jerusalemin apostolisen seurakunnan jatkuvuudesta, se on myös merkki meidän keskinäisestä ykseydestämme. Jakamista on monenlaista. On apostolisen seurakunnan täydellistä jakamista, jossa ketään ei jätetty kärsimään puutetta. Jakaa voi myös toinen toisensa taakat, ponnistelut, tuskan ja kärsimyksen. Jakaa voi toinen toisensa ilot ja saavutukset, siunaukset ja eheytymisen. Jakamista voi olla myös kirkollisten traditioidemme ja näkemystemme kesken, jopa nykyisessä hajaannuksessamme, ekumeenisena lahjojen vaihtona. Sellainen antelias jakaminen on käytännön seurausta sitoutumisestamme apostolien opetukseen ja yhteyteen. Se on seurausta rukouksestamme kristittyjen ykseyden puolesta. Rukous Oikeudenmukaisuuden Jumala, sinun lahjoillasi ei ole rajaa. Kiitämme sinua siitä, että olet antanut, mitä tarvitsemme, jotta kaikki saisivat ruokaa, vaatteita ja kodin. Varjele meitä itsekkäältä ahneuden synniltä ja innosta meitä toimimaan rakkauden välikappaleina. Rohkaise meitä jakamaan kaikki, minkä meille annat, todistukseksi anteliaisuudestasi ja oikeudenmukaisuudestasi. Johdata meitä Kristuksen seuraajina toimimaan yhdessä siellä, missä tarvitaan: missä perheitä ajetaan kodeistaan, missä heikoimmassa asemassa olevat kärsivät vallanpitäjien käsissä, missä köyhyys ja työttömyys tuhoavat elämää. Rukoilemme Jeesuksen nimessä, Pyhän Hengen ykseydessä. Aamen

21 Dag 4 Delande, ett uttryck för vår enhet Läsningar Jes 58:6-10 detta är den fasta jag vill se:... Dela ditt bröd med den hungrige Ps 37:1-11 Förtrösta på Herren och gör det goda Apg 4:32 37 de hade allt gemensamt Matt 6:25 34 Sök först hans rike Kommentar Tecknet på kontinuitet med den apostoliska kyrkan i Jerusalem är att delta troget i apostlarnas undervisning och den inbördes hjälpen, i brödbrytandet och bönerna. Denna dag påminner oss kyrkan i Jerusalem om de praktiska konsekvenserna av sådan trohet: delande. Apostlagärningarna konstaterar att De troende fortsatte att samlas och hade allting gemensamt. De sålde allt vad de ägde och delade ut åt alla, efter vars och ens behov. (Apg 2:44 45) Dagens text i Apostlagärningarna länkar sådant radikalt delande med det mäktiga apostoliska vittnesbördet om att herren Jesus hade uppstått, och de fick alla riklig del av Guds nåd. Som senare kristendomsförföljare inom det romerska kejsardömet noterade med viss sanning: se hur de älskar varandra. En liknande resursgemenskap kännetecknar de kristnas liv i Jerusalem i dag. Den är ett tecken på deras band till de första kristna och ett tecken och en utmaning för alla kyrkor. Den länkar samman förkunnandet av evangeliet, nattvardsfirandet och den kristna gruppens gemenskap med radikal jämlikhet och rättvisa för alla. I den utsträckning som delandet är ett vittnesbörd om herren Jesu uppståndelse och ett tecken på kopplingen till den apostoliska kyrkan i Jerusalem är det också ett tecken på vår inbördes enhet. Det finns många sätt att dela. Vi har den radikala ägandegemenskapen i den apostoliska kyrkan, där ingen behövde lida nöd. Man kan dela varandras bördor, kamp, smärta och lidande. Man kan dela varandras glädjeämnen och framgångar, välsignelser och helande. Vi har också delandet av gåvor och insikt mellan olika kyrkotraditioner trots våra motsättningar ett ekumeniskt delande av gåvor. Sådan generositet är en praktisk följd av vår trohet mot apostlarnas undervisning och gemenskap. Den är en konsekvens av vår bön om kristen enhet. Bön Rättvisans Gud, ditt givande är gränslöst. Vi tackar dig för att du gett oss det vi behöver, så att alla kan få mat, kläder och tak över huvudet. Skydda oss från synden att själviskt samla på hög och inspirera oss att bli kärlekens verktyg, så att vi delar med oss av allt du ger oss, som ett vittnesbörd om din generositet och rättvisa. Led oss som Kristi efterföljare att handla gemensamt där nöd råder, där familjer drivs från sina hem, där de svaga utsätts för lidande från de makthavandes sida, där fattigdom och arbetslöshet förstör människors liv. Vi ber i Jesu namn, i den heliga Andens enhet. Amen

22 Viides päivä Leivän murtaminen toivossa Tekstit 2. Moos. 16:13 21 Se on leipää, jonka Herra on antanut teille ruoaksi Ps. 116:12 14, Herra, minä uhraan sinulle kiitosuhrin 1. Kor. 11:17 18, Tehkää tämä minun muistokseni Joh. 6:53 58 Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta Selitys Jerusalemin alkukirkosta tähän saakka leivän murtaminen on ollut kristityille keskeistä. Aikamme Jerusalemin kristityille leivän murtaminen puhuu perinteisesti ystävyydestä, anteeksiantamuksesta ja toisiin sitoutumisesta. Tässä leivän murtamisessa meitä haastetaan pyrkimään ykseyteen, joka voi puhua profeetallisesti hajaannusten maailmalle. Tämä on maailma, joka on eri tavoin muovannut meitä kaikkia. Leipää murtaessaan kristityt saavat uuden muodon koko ihmiskunnalle tarkoitettua profeetallista toivon viestiä varten. Nytkin me murramme leipää iloisesti ja auliisti, mutta saamme myös jokaisella ehtoollisella tuskallisen muistutuksen siitä, ettei välillämme vallitse ykseys. Tänä viidentenä rukousviikon päivänä Jerusalemin kristityt kokoontuvat yläsaliin, ehtoollisen asettamisen paikkaan. Siellä, vaikkeivät vietäkään ehtoollista, he murtavat leipää toivossa. Toivo avautuu meille siinä, millä tavoin Jumala ojentaa meille kätensä oman tyytymättömyytemme erämaassa. Toinen Mooseksen kirja viittaa siihen, kuinka Jumala vastaa vapauttamiensa ihmisten nurinaan: antamalla heille sen, mitä he tarvitsevat ei enempää eikä vähempää. Autiomaan manna on lahja Jumalalta; sitä ei ole tarkoitettu varastoitavaksi, ei edes täysin ymmärrettäväksi. Psalminkohtamme ylistää sitä hetkeksi, joka yksinkertaisesti kutsuu kiittämään, sillä Jumala on katkaissut kahleemme. Pyhä Paavali oivaltaa, että leivän murtaminen ei merkitse vain eukaristian viettämistä, vaan että meidän pitää olla eukaristinen kansa tulla Kristuksen ruumiiksi maailmassa. Tuo lyhyt katkelma on omassa asiayhteydessään (1. Kor ) muistuttamassa siitä, kuinka kristillisen yhteisön tulisi elää. Sen tulee elää yhtenä Kristuksessa, ilmentäen oikeanlaista käytöstä vaikeassa maailmantilanteessa sen todellisuuden johdattamana, että elämämme on hänessä. Elämme hänen muistokseen (1. Kor ). Leivän murtamisen kansana olemme ikuisen elämän kansaa elämän koko täyteyden kuten Johanneksen evankeliumin teksti meille opettaa. Ehtoollisenviettomme haastaa meidät pohtimaan, kuinka niin ylenpalttinen elämän lahja ilmenee päivästä toiseen eläessämme niin toivossa kuin vaikeuksissakin. Huolimatta päivittäisistä haasteistaan Jerusalemin kristityt todistavat, että riemuitseminen toivossa on mahdollista. Rukous Toivon Jumala, ylistämme Sinua Herran ehtoollisen lahjastasi, jossa aina Hengessä kohtaamme Poikasi Jeesuksen Kristuksen, elämän leivän taivaasta. Anna anteeksi, että olemme kelvottomia tähän lahjaan. Anna anteeksi toraisa elämämme, osallisuutemme epäoikeudenmukaisuuteen ja tyytymisemme hajaannukseen. Herra, rukoilemme, että kiirehtisit sitä päivää, jona koko kirkkosi yhdessä jakaa leivän ja että sitä päivää odottaessamme oppisimme yhä todellisemmin olemaan kansa, jonka eukaristia on muovannut maailman palvelukseen. Rukoilemme Jeesuksen nimessä. Aamen

23 Dag 5 Bryta brödet och hoppas Läsningar 2 Mos 16:13-21a Det är den mat som Herren ger er att äta Ps 116:12 14, Jag vill frambära tackoffer åt dig 1 Kor 11:17 18, Gör detta till minne av mig Joh 6:53 58 Detta är brödet som har kommit ner från himlen Kommentar Från den första kyrkan i Jerusalem tills nu har brödbrytandet varit en central handling för kristna. För de kristna i Jerusalem i dag representerar brödbrytandet vänskap, förlåtelse och ömsesidigt engagemang. Brödbrytandet utmanar oss att söka en enhet som kan vara en profetisk röst i en värld fylld av motsättningar. Det är den värld vi alla har formats av, på olika sätt. Vid brödbrytandet omformas kristna på nytt för det profetiska budskapet om hopp för hela mänskligheten. Även i dag bryter vi bröd i jublande, uppriktig glädje, men varje brödbrytande är också en smärtsam påminnelse om vår splittring. På Böneveckans femte dag samlas de kristna i Jerusalem i den övre salen, den plats där den sista måltiden ägde rum. Fastän de inte firar nattvard, bryter de bröd med hopp. Vi lär känna detta hopp genom Guds närvaro i vårt eget missnöjes vildmark. Andra Moseboken berättar hur Gud besvarar knotandet hos folket han befriat genom att förse dem med det de behöver varken mer eller mindre. Mannat i öknen är en gåva från Gud som inte ska samlas på hög och som inte riktigt kan förstås. Det är, som psaltarpsalmen utbrister, ett ögonblick som manar till tacksägelse, ty Gud har lossat våra bojor. Paulus inser att brödbrytandet inte bara innebär att fira eukaristin den heliga måltiden, utan också att vi ska vara måltidens folk och bli Kristi kropp i världen. Denna korta text står i sitt sammanhang (1 Kor 10 11) som en påminnelse om hur den kristna gemenskapen ska leva: i umgänge med Kristus, där vi avgör vad som är rätt beteende i en komplicerad samtid, ledda av vårt verkliga liv i honom. Vi lever till minne av honom. Som brödbrytandets folk är vi det eviga livets folk livet i dess fullhet som texten i Johannesevangeliet säger oss. Nattvardsfirandet utmanar oss att reflektera över hur vi uttrycker denna gåva av liv i överflöd dag för dag, vare sig livet är fyllt av förhoppningar eller av svårigheter. Trots de dagliga utmaningar som de kristna i Jerusalem möter, vittnar de om att det är möjligt att glädjas i hoppet. Bön Hoppets Gud, vi prisar dig för att du gett oss Herrens måltid, där vi med Andens hjälp fortsätter att möta din son Jesus Kristus, det levande brödet från himlen. Förlåt oss det som gör oss ovärdiga denna stora gåva: vår splittring, vår maskopi med orättvisan, vårt accepterande av skiljemurar. Herre, vi ber att du påskyndar den dag då hela din kyrka kan bryta bröd tillsammans och att vi, medan vi väntar på den dagen, må fördjupas i vår kunskap om hur man blir ett måltidens folk i tjänst för världen. Vi ber i Jesu namn. Amen

24 Kuudes päivä Toimintavoimaa rukouksesta Tekstit Joona 2:1-9 Vain Herra voi pelastaa Ps. 67:1-7 Ylistäkööt kansat sinua, Jumala 1. Tim. 2:1-8 Kehotan - - pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta Matt. 6:5 15 Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi Selitys Apostolien opetukseen ja yhteyteen sitoutumista ja leivän murtamista seuraa varhaisimman Jerusalemin seurakunnan neljäs tunnusmerkki: rukouselämä. Kristityt Jerusalemissa ja kaikkialla kokevat sen välttämättömäksi voiman ja vahvuuden lähteeksi. Aikamme Jerusalemin kristittyjen todistus kutsuu meitä havainnoimaan yhä syvemmin, millä tavoin suhtaudumme oman elinpiirimme epäoikeudenmukaisuuteen ja eriarvoisuuteen. Kaikessa tässä juuri rukous antaa kristityille voimaa hoitaa yhdessä tehtäväänsä. Joonan palava rukous johti siihen, että hän vapautui äkisti kalan vatsasta. Hänen rukouksensa tulee sydämestä, koska se nousee hänen omasta katumuksestaan hänen yritettyään välttää Jumalan tahdon: hän on torjunut Herran kutsun profetoida ja päätynyt toivottomalle paikalle. Ja tässä Jumala vastaa hänen rukoukseensa vapauttamalla hänet tehtäväänsä. Psalmi kutsuu meitä rukoilemaan, että Jumala kirkastaisi meille kasvonsa ei vain omaksi parhaaksemme vaan jotta hänen valtakuntansa leviäisi kaikkiin kansoihin. Apostolinen kirkko muistuttaa meille, että rukous on osa maailmaa varten annetun tehtävän ja profetoinnin valtaa ja vaikutusta. Paavalin kirje Timoteukselle neuvoo meitä rukoilemaan erityisesti maailman vallanpitäjien puolesta, jotta saisimme elää yhdessä ihmisarvoista elämää rauhan vallitessa. Rukoilemme yhteiskuntiemme ja maidemme ykseyden puolesta ja sen puolesta, että koko ihmiskunta olisi yhtä Jumalassa. Rukouksemme, että olisimme yhtä Kristuksessa, ulottuu koko maailmaan. Tämä elinvoimainen rukouselämä juontaa juurensa Herran opetuksesta opetuslapsilleen. Matteuksen evankeliumin katkelmasta kuulemme, että rukous on salassa vaikuttava voima, joka ei ole syntynyt näyttämisen tai esittämisen halusta vaan nöyrtymisestä tulla Herran eteen. Jeesuksen opetus kiteytyy Isä meidän -rukouksessa. Sen rukoileminen yhdessä muovaa meistä yhdistyneen kansan, joka etsii Isän tahtoa ja hänen valtakuntansa rakentamista tänne maan päälle; se kutsuu meitä elämään anteeksiantamuksesta ja sovituksesta. Rukous Herra Jumala, Isämme, iloitsemme siitä, että kaikkina aikoina sekä kaikissa paikoissa ja kulttuureissa on ihmisiä, jotka kääntyvät sinun puoleesi rukouksessa. Ennen kaikkea kiitämme Poikasi Jeesuksen Kristuksen esimerkistä ja opetuksesta; hänen, joka on opettanut meidät kaipaamaan rukouksessa sinun valtakuntasi tulemista. Opeta meitä rukoilemaan kristittyinä paremmin yhdessä, jotta olisimme aina tietoisia johdatuksestasi ja rohkaisustasi kaikissa iloissamme ja ahdistuksissamme, Pyhän Henkesi voiman kautta. Aamen

25 Dag 6 Kraft att handla genom bön Läsningar Jon 2:1 10 Räddningen kommer från Herren. Ps 67:1-7 Folken skall tacka dig, o Gud. 1 Tim 2:1-7 Först och främst uppmanar jag till bön och åkallan för alla människor, för kungar och alla som har makt Matt 6:5 15 Låt ditt rike komma. Låt din vilja ske Kommentar Efter apostlarnas undervisning, den inbördes hjälpen och brödbrytandet följer det fjärde kännetecknet på den tidiga kyrkan i Jerusalem, nämligen bönelivet. Det upplevs i dag som en oumbärlig källa till den kraft och styrka som de kristna behöver i Jerusalem och överallt. Vittnesbördet från de kristna i dagens Jerusalem kallar oss till djupare insikt om hur vi reagerar på orättvisa och ojämlika situationer i vårt eget sammanhang. I allt detta är det bönen som ger de kristna kraft att verka tillsammans. I Jonas fall leder hans intensiva bön till den dramatiska befrielsen ur fiskens buk. Hans bön kommer från hjärtat och stiger upp ur hans egen känsla av ånger över att han försökt undgå Guds vilja. Han har övergett kallelsen från Gud att profetera och hamnat i en hopplös situation. Och här besvarar Gud hans bön och räddar honom så att han kan utföra sitt uppdrag. Psaltarpsalmen manar oss att be att Guds ansikte ska lysa mot oss, inte bara för vår egen skull utan för att hans makt ska nå till alla länder. Den apostoliska kyrkan påminner oss om att bön är en del av kraften i uppdraget att missionera och vara en profetisk röst i världen. Paulus brev till Timotheos uppmanar oss att be speciellt för dem som har makt i världen, så att vi kan leva ett lugnt och värdigt liv tillsammans. Vi ber om enhet i våra samhällen och länder och för hela mänsklighetens enhet i Gud. Vår bön om enhet i Kristus når ut till hela världen. Detta dynamiska böneliv har sina rötter i Herrens sätt att undervisa lärjungarna. I vår text i Matteusevangeliet hör vi att bönen är en hemlig kraft som inte föds ur stoltserande eller prestationer utan ur ödmjuk åkallan i det fördolda. Jesu undervisning sammanfattas i Herrens bön. När vi ber den tillsammans formas vi till ett enat folk som söker Faderns vilja och bygger hans rike här på jorden. Vi kallas till ett liv i förlåtelse och försoning. Bön Gud vår Fader, vi gläds över att det i alla tider, i alla länder och kulturer har funnits människor som närmat sig dig i bön. Framför allt tackar vi dig för den förebild vi har i din Son, Jesus Kristus, som lärde oss att genom bönen uttrycka vår längtan efter ditt rike. Lär oss att bli bättre på att be tillsammans som kristna, så att vi alltid är medvetna om din ledning och uppmuntran i glädje och trångmål, genom kraften i din heliga Ande. Amen

26 Seitsemäs päivä Elämä ylösnousemususkossa Tekstit Jes. 60:1-3, Minun apuni on sinun muurinasi ja minun ylistykseni sinun portteinasi. Ps. 118:1, 5-17 Minä en kuole, vaan elän. Room. 6:3 11 Meidät kasteessa annettiin kuolemaan ja haudattiin yhdessä hänen kanssaan, jotta mekin alkaisimme elää uutta elämää. Matt. 28:1 10 Jeesus sanoi heille: "Älkää pelätkö! Selitys Ensimmäisten kristittyjen sitoutumisen apostolien opetukseen, yhteyteen, leivän murtamiseen ja rukoukseen mahdollisti ennen kaikkea ylösnousseen Jeesuksen elinvoima. Se voima vaikuttaa yhä, ja aikamme Jerusalemin kristityt todistavat siitä. Olivatpa heidän nykytilanteensa vaikeudet millaisia tahansa vaikka tuntuisi Getsemanelta ja Golgatalta he tietävät uskossa, että Jeesuksen kuolleista nousemisen todellisuus on tehnyt kaiken uudeksi. Ylösnousemuksen valo ja toivo muuttavat kaiken. Kuten Jesaja profetoi, se on siirtymistä pimeydestä valoon. Se on kaikkien kansojen valo. Ylösnousemuksen voima loistaa Jerusalemista, Herran kärsimyksen tyyssijasta, vetäen kaikki kansakunnat kirkkautensa piiriin. Se on uusi elämä, jossa väkivalta pannaan sivuun ja löydetään turvallisuus pelastuksesta ja ylistyksestä. Psalmista saamme sanat, joilla ylistämme keskeistä kristillistä kokemusta siirtymisestä elämästä kuolemaan. Se on Jumalan vankkumattoman rakkauden ikuinen merkki. Tuo siirtymä kuoleman kauhuista uuteen elämään määrittää kaikkien kristittyjen todellisuutta. Sillä kuten apostoli Paavali opettaa, me olemme kasteessa astuneet Kristuksen hautaan ja nousseet kuolleista hänen kanssaan. Olemme kuolleet Kristuksen kanssa ja elämme jakaaksemme hänen ylösnousemuselämänsä. Niinpä voimmekin nähdä maailman toisella tavalla: myötätuntoisesti, kärsivällisesti, rakastaen ja toivoen, sillä Kristuksessa tämänhetkiset koettelemukset eivät milloinkaan voi kertoa koko totuutta. Hajaannuksen keskelläkin tiedämme kristittyinä, että meitä yhdistävä kaste on ristin kantamista ylösnousemuksen valossa. Kristinuskon ilosanomalle ylösnousemuselämä ei ole pelkkä käsite tai käyttökelpoinen ajatus; se juontaa juurensa todellisesta tapahtumasta tiettyyn aikaan tietyssä paikassa. Juuri sitä tapahtumaa kuulemme uudelleen kerrottavan evankeliumiteksteissä erittäin ihmisläheisesti ja eloisasti. Ylösnoussut Herra tervehtii opetuslapsiaan Jerusalemista halki aikakausien ja kutsuu meitä seuraamaan häntä pelottomasti. Hän kulkee edellämme. Rukous Jumala, Sinä leskien, orpojen ja muukalaisten suojelija: maailmassa, jossa monet kokevat epätoivoa, sinä herätit kuolleista Poikasi Jeesuksen, jotta ihmiskunta saisi toivoa ja maa uudistuisi. Vahvista ja yhdistä kirkkosi edelleen sen ponnistellessa maailman kuoleman voimia vastaan; maailman, jossa väkivalta luomakuntaa ja ihmiskuntaa kohtaan himmentää tarjoamasi uuden elämän toivon. Tätä rukoilemme ylösnousseen Herran nimessä, hänen Henkensä voimassa. Aamen

27 Dag 7 Leva i tro på uppståndelsen Läsningar Jes 60:1-3,18-22 Dina murar skall du kalla räddning, och dina portar lovsång Ps 118:1, 5-17Jag skall inte dö, jag skall leva Rom 6:3-11 vi som har döpts in i Kristus Jesus vi skall också leva i ett nytt liv Matt 28:1-10 Jesus sade till dem: Var inte rädda. Kommentar De första kristnas hängivenhet för apostlarnas undervisning, den inbördes hjälpen, brödbrytandet och bönerna möjliggjordes framför allt av kraften hos den levande, uppståndne Jesus. Denna kraft lever än, och dagens kristna i Jerusalem bär vittnesbörd om detta. Vilka svårigheter de än möter i sin nuvarande situation hur mycket det än känns som Getsemane och Golgota så vet de i tro att allt har förvandlats genom sanningen att Jesus uppstått från de döda. Ljuset och hoppet från uppståndelsen förändrar allt. Som Jesaja profeterar är det en förvandling från mörker till ljus, en soluppgång för alla folk. Uppståndelsens kraft strålar ut från Jerusalem, platsen för vår herres lidande, och drar alla folk till sin strålglans. Detta är det nya livet, där våldet ställs åt sidan och man finner trygghet i räddning och lovsång. I psaltarpsalmen får vi ord om att lovsjunga något som är centralt för de kristna, upplevelsen att gå från död till liv. Detta är det förblivande tecknet på Guds trofasta kärlek. Ty som aposteln Paulus lär har vi genom dopet begravts med Kristus och uppstått med honom. Vi har dött med Kristus och lever för att ha del i hans uppståndelse. Då kan vi se världen på ett annorlunda sätt, med medkänsla, tålamod, kärlek och hopp, för i Kristus kan dagens kamp aldrig vara hela historien. Även i vår splittring vet vi kristna att dopet som förenar oss hänger samman med korset i ljuset av uppståndelsen. I det kristna evangeliet är detta liv i uppståndelsen inte vilket begrepp som helst eller bara en användbar idé; det är rotat i en sann händelse i tid och rum. Det är denna händelse som återberättas med stor inlevelse i evangelietexten. Från Jerusalem skickar den uppståndne Herren hälsningar till sina lärjungar i alla tider och kallar oss att följa honom utan fruktan. Han går före oss. Bön Gud, du som beskyddar änkor, föräldralösa och flyktingar i en värld där många känner förtvivlan uppväckte du din Son Jesus för att ge mänskligheten hopp och förnya jorden. Fortsätt att stärka och ena din kyrka i dess kamp mot dödens krafter i en värld där våld mot skapelsen och mänskligheten skymmer det hopp om nytt liv som du erbjuder. Vi ber i den Uppståndnes namn, i kraften av hans Ande. Amen

28 Kahdeksas päivä Kutsuttuina sovituksen palvelukseen Tekstit 1. Moos. 33:1-4 Esau juoksi häntä vastaan, syleili häntä, kietoi kätensä hänen kaulaansa ja suuteli häntä, ja he itkivät. Ps. 96:1 13 Julistakaa kaikkien kansojen kuulla: Herra on kuningas! 2. Kor. 5:17 21 Jumala - - joka Kristuksen välityksellä on tehnyt meidän kanssamme sovinnon ja uskonut meille tämän sovituksen viran. Matt. 5:21 26 Jätä lahjasi alttarin eteen ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa. Selitys Rukouksemme ovat tällä viikolla vieneet meidät yhteiselle matkalle. Raamatun sana on kutsunut meitä palaamaan kristinuskon alkulähteille: Jerusalemin apostoliseen kirkkoon. Siellä olemme nähneet omistautumista apostolien opetukseen, yhteyteen, leivän murtamiseen ja rukoukseen. Lopetellessamme pohdintaamme ihanteellisesta kristittyjen yhteisöstä sellaisena kuin se esitellään Apostolien tekojen 2. luvun jakeessa 42 palaamme omiin ympyröihimme hajaannusten, tyytymättömyyden, pettymysten ja epäoikeudenmukaisuuden todellisuuteen. Tässä vaiheessa Jerusalemin kirkko esittää meille kysymyksen: "Mihin meidät on kutsuttu tässä ja nyt, kun lopettelemme tätä Kristittyjen ykseyden ekumeenista rukousviikkoa?" Aikamme Jerusalemin kristityt ehdottavat vastaukseksi: Meidät on kutsuttu ennen kaikkea sovituksen palvelukseen. Sellainen kutsu tarkoittaa sovitusta monella tasolla ja moninaisten hajaannusten keskellä. Rukoilemme kristittyjen ykseyden puolesta, jotta kirkko voisi olla merkkinä ja välineenä poliittisen ja rakenteellisen hajaannuksen ja epäoikeudenmukaisuuden korjaamiseseksi. Rukoilemme, että juutalaiset, kristityt ja muslimit voisivat elää rauhassa keskenään ja että ymmärrys lisääntyisi kaikkien uskovien ja uskonnottomien välillä. Myös omassa ja perheemme elämässä sovinnon kutsun on saatava vastakaikua. Jaakob ja Esau ovat Ensimmäisessä Mooseksen kirjassa veljeksiä vaikkakin toisistaan vieraantuneita. He pääsevät sovintoon silloinkin, kun pysyvä ristiriita olisi ollut odotettavissa. Väkivalta ja vihoittelu pannaan syrjään, ja veljekset kohtaavat toisensa ja itkevät yhdessä. Ykseytemme tunnustaminen kristittyinä Jumalan edessä johtaa meidät Psalmien suureen ylistyslauluun Herralle, joka hallitsee maailmaa rakkaudellisen oikeudenmukaisesti. Kristuksessa Jumala sovittaa kaikki kansat itsensä kanssa. Sitä kuvaillessaan apostoli Paavali ylistää toisessa tekstikohdassamme, että sovituksessa eläminen muuttuu uudeksi luomukseksi. Kutsu sovintoon on kutsu sallia Jumalan voiman meissä tehdä kaikki uudeksi. Tiedämme, että tuo ilosanoma kutsuu meitä jälleen kerran muuttamaan elämäntapaamme. Jeesus korostaakin Matteuksen kertomuksessa, että emme voi jatkaa uhrilahjojen jättämistä alttarille tietoisina siitä, että olemme vastuussa hajaannuksestamme tai epäoikeudenmukaisuudesta. Kutsu rukoilla kristittyjen ykseyden puolesta on kutsu sovintoon. Kutsu sovintoon on kutsu toimintaan sellaiseenkin toimintaan, joka keskeyttää toimintamme seurakunnassa

29 Dag 8 Kallade att stå i försoningens tjänst Läsningar 1 Mos 33:1-4 Esau skyndade emot Jakob och tog honom i famn Och de grät Ps 96:1-13 Förkunna bland folken: Herren är konung! 2 Kor 5:17 21 Gud försonade hela världen med sig genom Kristus och han anförtrodde mig budskapet om denna försoning. Matt 5:21-26 Låt din gåva ligga framför altaret och gå först och försona dig med din broder eller syster Kommentar Denna veckas böner har inneburit en gemensam resa. Ledda av bibeltexterna har vi kallats att återvända till våra kristna rötter, den apostoliska kyrkan i Jerusalem. Här har vi sett hängivenhet för apostlarnas undervisning, den inbördes hjälpen, brödbrytandet och bönerna. När vi nu avslutar våra reflektioner över det ideal för kristen gemenskap som möter oss i Apg 2:42, återvänder vi till våra egna sammanhang splittringens, missnöjets, besvikelsernas och orättvisornas verklighet. Här ställer kyrkan i Jerusalem en fråga till oss: när vi avslutar denna bönevecka för kristen enhet, vad är vi kallade till, här och nu? De kristna i dagens Jerusalem föreslår ett svar: att vi framför allt är kallade att stå i försoningens tjänst. En sådan kallelse kräver försoning på många nivåer och inför många komplexa skiljaktigheter. Vi ber om kristen enhet, så att kyrkan kan bli ett tecken på och verktyg för helande av politiska och strukturella skiljaktigheter och orättvisor. Vi ber att judar, kristna och muslimer ska leva tillsammans i rättvisa och fred och att människor av olika tro och utan tro ska förstå varandra bättre. Kallelsen till försoning måste få ett gensvar även i vårt eget och våra familjers liv. Jakob och Esau i texten från Första Moseboken är bröder men har blivit främlingar för varandra. Deras försoning sker när man kunde ha förväntat sig en långvarig konflikt. Våld och vredesyttringar ställs åt sidan, när bröderna möts och gråter tillsammans. Insikten om vår enhet som kristna ja, som mänskliga varelser inför Gud leder oss in i psaltarpsalmens mäktiga lovsång till Herren som råder över världen med kärlek och rätt. Genom Kristus söker Gud försoning med alla folk. När Paulus beskriver detta i vår tredje text prisar han livet i försoning som en ny skapelse. Kallelsen att försonas är en kallelse att låta Guds kraft i oss göra allting nytt. Som sagt, vi vet att dessa goda nyheter kallar oss att förändra vårt levnadssätt. Som Jesus utmanar oss i berättelsen hos evangelisten Matteus, kan vi inte fortsätta att bära fram gåvor vid offeraltaret, när vi är medvetna om vårt ansvar för skiljaktigheter eller orättvisor. Kallelsen att be för kristen enhet är en kallelse till försoning. Kallelsen till försoning är en kallelse till handling, även handlingar som innebär avbrott i våra kyrkliga aktiviteter. Bön Fridens och fredens Gud, vi tackar dig för att du sände oss din Son Jesus, så att vi skulle bli försonade med dig genom honom. Ge oss nåden att vara effektiva tjänare för försoning i våra kyrkor. Hjälp oss på så sätt att bidra till försoning mellan alla folk, i synnerhet i ditt Heliga land, den plats där du raserar skiljemuren mellan folken och förenar alla i Kristi kropp, offrad på Golgota. Fyll oss med kärlek till varandra. Låt vår enhet tjäna den försoning som du önskar för hela skapelsen. Vi ber i Andens kraft. Amen

30 Rukous Rauhan Jumala, kiitämme sinua siitä, että lähetit Poikasi Jeesuksen, jotta hänessä pääsisimme sovintoon kanssasi. Anna meille armosi olla tarmokkaita sovinnon palvelijoita omissa seurakunnissamme. Auta meitä sillä tavoin palvelemaan kaikkien kansojen sovinnon tekemisessä, erityisesti pyhässä maassasi. Taivaallinen Isämme, pura kansoja erottava muuri ja liitä jokainen ihminen Jeesuksen ruumiiseen; hänen, joka uhrasi itsensä Golgatan kukkulalla. Täytä meidät rakkaudella toisiamme kohtaan. Palvelkoon ykseytemme sitä sovintoa, jota haluat koko luomakunnalle. Tätä rukoilemme Hengen voimassa. Aamen. Julistus kahdesta ekumeenisesta rukouspäivästä vuonna 2011 Kaikki oli heille yhteistä. (Ap.t.2) Yhteisöllisyys on keskeistä siinä kuvassa, jonka Uusi testamentti antaa varhaisten kristittyjen elämästä. (Ap.t. 2:42 47) Yhteisöllisyyteen liittyy läheisesti ihmisten välinen kohtaaminen. Kohtaamisen ja yhteisön jäsenyyden tuloksena avautuu mahdollisuus uudistua, muuttua ja muuttaa maailmaa. Vaikutukset heijastuvat ympäröivään yhteisöön, yhteiskuntaan ja maailmaan. Oikea kohtaaminen käsittää lähimmäisen myös oman yhteisön, kulttuurin ja uskonnon ulkopuolella. Se haastaa pysähtymään ihmisen kohdalla ja antaa rohkeutta etsiä lähimmäisen hyvää. Yhteisöllisyydestä ja kohtaamisesta syntyy innoitus ja hengen palo, joka näkyy vastuuna lähimmäisestä ja yhteiskunnasta. Usko Jumalaan luojana sisältää ajatuksen kaikkien luotujen välisestä yhteydestä. Jumala on elämän lähde, ja kaikessa elämässä on yhteys Luojaan. Raamatun ilmoitus kertoo, että kaikki ihmiset ovat Jumalan lapsia, veljiä ja sisaria keskenään. Elämän tarkoitus on löytää yhteys Luojaan, jolloin avautuu luomakunnan ykseys ja kumppanuus ihmisten kesken. Kaste on kristityille portti yhteyteen. Se nähdään kutsuna, joka ottaa tulijan vastaan yhteisöön sellaisena kuin hän on. Tapahtuu kohtaaminen, joka merkitsee valintaa hyvän puolesta, avoimuuden ja yhteyden puolesta. Helluntain tapahtuma (Ap.t. 2:1 11) kertoo kohtaamisesta toisella tavalla. Jokainen kuulee apostolien julistavan evankeliumia omalla kielellään. Se on elämää muuttava kokemus, koska se kutsuu Jumalan yhteyteen kaikkia erilaisia ihmisiä. Yhteen kokoontuminen leivän murtamista ja jakamista varten pyhässä ehtoollisessa on kristinuskon yhteisen opetuksen mukaan kirkon perusolemus. Se on merkki yhteydestä ja esikuva jakamisesta, jossa kullekin annetaan hänen tarpeensa mukaan. Alkukirkon yhteisöllisyys on nähty mallina ihmisten aidosta ja ihanteellisesta yhteiskunnasta. Kristillisestä näkökulmasta jokaisella yhteisön jäsenellä on oikeus ja velvollisuus toimia kaikkien hyväksi. Vapaaehtoistoiminta seurakunnassa antaa mahdollisuuden toteuttaa kristityn palvelutehtävää, ja se muodostuu osaksi hengellistä elämää ja ihmisenä kasvamista. Kirkon jäsenyyden tulee johtaa aktiiviseen kansalaisuuteen kotikaupungissa ja yhteiskunnassa. Vapaaehtoistoiminta, joka tapahtuu avun tarpeessa olevien hyväksi, rakentaa yhteistä hyvinvointia. Inhimillinen kohtelu ja huolenpito, joka kohdistuu kotimaisiin ja tänne muualta tulleisiin lähimmäisiin, vahvistaa kaikkien ihmisyyttä. Turvaa tarvitsevat etenkin pakolaiset, vainojen uhrit, kerjäläiset, sosiaalituen väliinputoajat, yksinäiset vanhukset ja heitteille jätetyt lapset. He haastavat meitä rakentamaan yhteisöä, joka huomioi kaikki jäsenensä ja jossa jokaisella on paikkansa ja tehtävänsä. Helsingissä 15. marraskuuta 2010 Tasavallan presidentti Tarja Halonen

31 Plakat om två ekumeniska böndagar år 2011 De hade allt gemensamt (Apg. 2) Den bild som Nya testamentet ger av de första kristna visar att gemenskapen var viktig (Apg. 2:42 47). Nära förknippat med gemenskap är mötet mellan människor. Som ett resultat av att mötas och vara delaktig i en gemenskap öppnar sig möjligheten att förnyas, förändras och förändra världen. Följderna avspeglar sig i de nära relationerna, i samhället och världen. Ett respektfullt bemötande begränsar sig inte till den egna gemenskapen, utan gäller också dem som står utanför vår egen kultur och religion. I mötet utmanas vi att stanna upp för den andra och vi får mod att söka det bästa för vår nästa. Ur gemenskap och möte föds inspiration och en brinnande ande som tar sig uttryck i ansvar för medmänniskan och samhället. Tron på Gud som skapare innehåller tanken om ett samband mellan allt skapat. Gud är livets källa och i allt liv finns en samhörighet med Skaparen. Bibeln vittnar om att alla människor är Guds barn, bröder och systrar med varandra. Meningen med att leva är att leva i kontakt med Skaparen. Då förstår vi att skapelsen är en och att människorna hör ihop. För en kristen är dopet porten till gemenskap. Dopet är en inbjudan som välkomnar oss in i gemenskapen sådana vi är. I dopet sker ett möte som innebär att vi får ställa oss på det godas sida och välja öppenhet och gemenskap. Pingsten (Apg. 2:1 11) berättar om mötet ur ett annat perspektiv. Var och en hör apostlarna förkunna evangeliet på sitt eget språk. Denna livsförvandlande erfarenhet bjuder människor av alla slag in i Guds gemenskap. Att samlas för att bryta och dela brödet i den heliga nattvarden är enligt den gemensamma kristna tron kyrkans innersta väsen. Nattvarden är ett tecken på gemenskap och en förebild för delande där var och en får ta emot enligt sitt eget behov. Gemenskapen i den urkristna församlingen har varit en modell för ett äkta och idealiskt mänskligt samhälle. Ur ett kristet perspektiv har var och en som är med i gemenskapen rätt och skyldighet att handla med tanke på allas bästa. Församlingens frivilligarbete ger möjlighet att synliggöra det kristna tjänandet, att bli en del av det andliga livet och att växa som människa. Som medlemmar i kyrkor och församlingar får vi också vara aktiva medborgare i vår hemstad och i samhället. Frivilligarbete som utförs för de hjälpbehövande leder också till välfärd åt alla. Medmänskligt bemötande och omsorg som riktar sig till alla medmänniskor, både till dem som redan bor här och dem som kommit hit från andra länder, förstärker allas mänsklighet. De som behöver skydd är framför allt flyktingar, offer för förföljelse, tiggare, socialt marginaliserade, ensamma äldre och övergivna barn. De utmanar oss att bygga en gemenskap som tar alla i beaktande som fullvärdiga medlemmar och där alla har en plats och en uppgift. Helsingfors 15 november 2010 Republikens president Tarja Halonen

32 Rukouspäivien raamatuntekstit 2011 Kristittyjen ykseyden rukouspäivä Psalmi 46: 9-12 Tulkaa ja katsokaa Herran tekoja, hänen voimansa herättää pelkoa kaikkialla. Koko maailmasta hän hävittää sodat, hän särkee jousen ja taittaa keihään, hän tuhoaa kilvet tulessa. "Lakatkaa te huolehtimasta! Tietäkää, että minä olen Jumala, kaikkia kansoja mahtavampi, korkein koko maailmassa." Herra Sebaot on kanssamme, Jaakobin Jumala on turvamme. Ensimmäinen kirje korinttilaisille 12: Kristus on niin kuin ihmisruumis, joka on yksi kokonaisuus mutta jossa on monta jäsentä; vaikka jäseniä on monta, ne kaikki yhdessä muodostavat yhden ruumiin. Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, on kastettu yhdeksi ruumiiksi. Yksi ja sama Henki on yhdistänyt meidät, kaikki me olemme saaneet juoda samaa Henkeä. Eihän ruumiskaan muodostu yhdestä jäsenestä vaan monista. Vaikka jalka sanoisi: "Koska en ole käsi, en kuulu ruumiiseen", se silti kuuluu ruumiiseen. Ja jos korva sanoisi: "Koska en ole silmä, en kuulu ruumiiseen", se silti kuuluu ruumiiseen. Jos koko ruumis olisi pelkkää silmää, olisiko silloin kuuloa? Tai jos se olisi pelkkää korvaa, olisiko silloin hajuaistia? Jumala on kuitenkin asettanut ruumiiseen kaikki eri jäsenet niin kuin on nähnyt hyväksi. Jos kaikki olisi yhtä ja samaa jäsentä, olisiko silloin mitään ruumista? Jäseniä on kuitenkin monta, kun taas ruumis on yksi. Evankeliumi Johanneksen mukaan 14: Jeesus sanoi: "Jos te rakastatte minua, te noudatatte minun käskyjäni. Minä käännyn Isän puoleen, ja hän antaa teille toisen puolustajan, joka on kanssanne ikuisesti. Tämä puolustaja on Totuuden Henki. Maailma ei voi Henkeä saada, sillä maailma ei näe eikä tunne häntä. Mutta te tunnette hänet, sillä hän pysyy luonanne ja on teissä. "En minä jätä teitä orvoiksi, vaan tulen luoksenne. Vielä vähän aikaa, eikä maailma enää näe minua, mutta te näette, sillä minä elän ja tekin tulette elämään. Sinä päivänä te ymmärrätte, että minä olen Isässäni ja että te olette minussa ja minä teissä. Joka on ottanut vastaan minun käskyni ja noudattaa niitä, se rakastaa minua. Ja minun Isäni rakastaa sitä, joka rakastaa minua, ja häntä minäkin rakastan ja ilmaisen hänelle itseni."

33 Bibeltexter för böndagar 2011 Böndagen för kristen enhet Psalttaren 46: 9-12 Kom och skåda Herrens gärningar, som slår världen med skräck. Han gör slut på krigen över hela jorden, han bryter bågen och bräcker spjutet, sköldarna bränner han upp i eld. Lugn! Besinna att jag är Gud, upphöjd över folken, upphöjd över jorden. Herren Sebaot är med oss, Jakobs Gud är vår borg. Första Korinthierbrevet 12: Ty liksom kroppen är en och har många delar och alla de många kroppsdelarna bildar en enda kropp, så är det också med Kristus. Med en och samma Ande har vi alla döpts att höra till en och samma kropp, vare sig vi är judar eller greker, slavar eller fria, och alla har vi fått en och samma Ande att dricka. Kroppen består inte av en enda del utan av många. Om foten säger: "Jag är ingen hand, jag hör inte till kroppen", så hör den likafullt till kroppen. Och om örat säger: "Jag är inget öga, jag hör inte till kroppen", så hör det likafullt till kroppen. Om hela kroppen var öga, vad blev det då av hörseln? Om allt var hörsel, vad blev det då av luktsinnet? Men nu har Gud gett varje enskild del just den plats i kroppen som han ville. Om alltsammans var en enda kroppsdel, vad blev det då av kroppen? Nu är det emellertid många delar, men en enda kropp. Johannesevangeliet 14:15-21 Om ni älskar mig kommer ni att hålla mina bud. Jag skall be Fadern, och han skall ge er en annan hjälpare, som skall vara hos er för alltid: sanningens ande. Världen kan inte ta emot den, eftersom världen inte ser den och inte känner den. Men ni känner den, eftersom den är kvar hos er och kommer att vara i er. Jag skall inte lämna er ensamma, jag skall komma till er. Ännu en kort tid, sedan ser världen mig inte längre, men ni skall se mig, eftersom jag lever och ni kommer att leva. Den dagen skall ni förstå att jag är i min fader och ni i mig och jag i er. Den som har mina bud och håller dem, han älskar mig, och den som älskar mig skall bli älskad av min fader, och jag skall älska honom och visa mig för honom."

34 Rauhan, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun rukouspäivä Jesajan kirja 58: 6-11 Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleet, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle, avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi. Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi ja hetkessä sinun haavasi kasvavat umpeen. Vanhurskaus itse kulkee sinun edelläsi ja Herran kirkkaus seuraa suojanasi. Ja Herra vastaa, kun kutsut häntä, kun huudat apua, hän sanoo: "Tässä minä olen." Jos hävität sorron ikeen keskuudestasi ja lopetat sormella osoittelun ja pahat puheet, jos annat nälkäiselle omastasi ja ravitset sen, joka kärsii puutetta, niin sinun pimeyteesi koittaa valo ja yön varjo muuttuu keskipäivän kirkkaudeksi. Ja Herra on alati ohjaava sinua. Aavikon paahteessakin hän elvyttää voimasi ja vahvistaa jäsenesi. Sinä olet kuin vehmas puutarha, kuin lähde, jonka vesi ei ehdy. Ensimmäinen kirje Timoteukselle 2: 1-6 Kehotan ennen kaikkea anomaan, rukoilemaan, pitämään esirukouksia ja kiittämään kaikkien ihmisten puolesta, kuninkaiden ja kaikkien vallanpitäjien puolesta, jotta saisimme viettää tyyntä ja rauhallista elämää, kaikin tavoin hurskaasti ja arvokkaasti. Tällainen rukous on oikea ja mieluisa Jumalalle, meidän pelastajallemme, joka tahtoo, että kaikki ihmiset pelastuisivat ja tulisivat tuntemaan totuuden. Jumala on yksi, ja yksi on välittäjä Jumalan ja ihmisten välillä, ihminen Kristus Jeesus. Hän antoi itsensä lunnaiksi kaikkien puolesta, todistukseksi Jumalan tarkoituksesta, kun oikea aika oli tullut. Evankeliumi Matteuksen mukaan 5: Jeesus sanoi: Jos siis olet viemässä uhrilahjaasi alttarille ja siinä muistat, että veljelläsi on jotakin sinua vastaan, niin jätä lahjasi alttarin eteen ja käy ensin sopimassa veljesi kanssa. Mene sitten vasta antamaan lahjasi. Tarjoa vastapuolellesi sovintoa jo silloin, kun vielä olet hänen kanssaan matkalla oikeuteen. Muuten hän saattaa luovuttaa sinut tuomarille ja tuomari vartijalle, ja niin sinut teljetään vankilaan. Usko minua: sieltä sinä et pääse, ennen kuin olet maksanut kaiken viimeistä kolikkoa myöten

35 Böndag för fred, mänskliga rättigheter och internationellt ansvar Jesaja 58: 6-11 Nej, detta är den fasta jag vill se: att du lossar orättfärdiga bojor, sliter sönder okets rep, befriar de förtryckta, krossar alla ok. Dela ditt bröd med den hungrige, ge hemlösa stackare husrum, ser du en naken så klä honom, vänd inte dina egna ryggen! Då bryter gryningsljuset fram för dig, och dina sår skall genast läkas. Din rättfärdighet skall gå framför dig och Herrens härlighet gå sist i ditt tåg. Då skall Herren svara när du kallar, när du ropar säger han: "Här är jag." Om du gör slut på allt förtryck hos dig, hot och hån och förtal, om du räcker ditt bröd åt den hungrige och mättar den som lider nöd, då skall ljus bryta fram för dig i mörkret, din natt bli strålande dag. Herren skall alltid leda dig, han mättar dig i ödemarken och ger styrka åt benen i din kropp. Du skall bli som en vattenrik trädgård, en oas där vattnet aldrig sinar. Första Timotheosbrevet 2:1-6 Först och främst uppmanar jag till bön och åkallan, till förbön och tacksägelse för alla människor, för kungar och alla som har makt, så att vi kan leva ett lugnt och stilla liv, på allt sätt fromt och värdigt. Att be så är riktigt och behagar Gud, vår frälsare, som vill att alla människor skall räddas och komma till insikt om sanningen. Gud är en, och en är förmedlaren mellan Gud och människor, människan Kristus Jesus, som gav sig själv till lösen för alla, vittnesbördet när tiden var inne, Matteusevangeliet 5:23 26 Jesus sade: Om du bär fram din gåva till offeraltaret och där kommer ihåg att din broder har något otalt med dig, så låt din gåva ligga framför altaret och gå först och försona dig med honom; kom sedan tillbaka och bär fram din gåva. Skynda dig att komma överens med din motpart medan ni ännu är på väg, så att han inte överlämnar dig åt domaren och domaren lämnar dig åt vakten och du sätts i fängelse. Sannerligen, du slipper inte ut förrän du har betalt till sista öret

36 Taiteilija Liina Pajunen on suunnitellut rukousviikolle julisteen. Nelivärinen valoisa juliste on vapaasti ladattavissa netistä: Se on pdf- ja jpeg - tiedostoina. Julisteen voi tulostaa A3 tai A4 - kokoisena. Tiedoston voi toimittaa kopiolaitokseen ja teettää ison julisteen (esim. 50x70 cm). Myös pienikokoisiin ohjelmiin ja kutsuihin voi kuvan sijoittaa. Julistetta voi käyttää sellaisenaan rukousviikon tilaisuuksissa ja ilmoittelussa. Ison julisteen vasempaan alalaitaan voi lisätä esimerkiksi A4- kokoisen vaakasuorassa olevan tapahtumatiedotteen. Konstnären Liina Pajunen har designat böneveckans affich. Den ljusa affischen i fyrfärgstryck kan laddas ner från nätet: Den finns i pdfoch i jpeg - format. Afficen kan skrivas ut i storlek A3 eller A4. Filen kan skickas till en kopieringsfirma som kan trycka upp en affisch (t.ex. i storlek 50x70). Det går också att göra mindre broschyrer och handaffischer. Affischen kan användas som sådan vid böneveckans evenemang. Till den stora affischen kan man nere till vänster också bifoga ett meddelande i A4 storlek. Aineiston voi myös tulostaa internetistä ( Se on vapaasti käytettävissä rukousviikolla ja muuna aikana. Materialet kan även skrivas ut från internet ( Det kan fritt användas under böneveckan och på annan tid.