Be ständigt. Aineistoa Kristittyjen ykseyden ekumeeniselle rukousviikolle. Rukouspäiväjulistus ja raamatuntekstit

Transkriptio

1 Rukoilkaa lakkaamatta Be ständigt Aineistoa Kristittyjen ykseyden ekumeeniselle rukousviikolle Rukouspäiväjulistus ja raamatuntekstit 2008 Material för Ekumeniska böneveckan för kristen enhet Böndagsplakat och bibeltexter

2 Herran rukous Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille anteeksi velkamme niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen. Suomen ekumeenisen neuvoston 1973 hyväksymä ekumeeninen sanamuoto Alkuperäinen englanninkielinen aineisto: Pray without ceasing Jointly prepared and published by The Pontifical Council for Promoting Christian Unity The Commission on Faith and Order of the World Council of Churches SVERIGES KRISTNA RÅD SE Sundbyberg Tel: Fax: info@skr.org SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO EKUMENISKA RÅDET I FINLAND PL / PB HELSINKI / HELSINGFORS Tel: (09) Fax (09) sen@ekumenia.fi 2

3 Rukoilkaa lakkaamatta Be ständigt Aineistoa Kristittyjen ykseyden ekumeeniselle rukousviikolle Rukouspäiväjulistus ja raamatuntekstit 2008 Material för Ekumeniska böneveckan för kristen enhet Böndagsplakat och bibeltexter Toimittajat / Redaktörer Heikki Huttunen, Veijo Koivula, Sirpa-Maija Vuorinen Suomennos englannista Mirja Sevón Svensk översättning Ragni Lantz Jan Edström Suomen ekumeenisen neuvoston julkaisuja Ekumeniska rådet i Finlands publikationer LXXXV 3

4 Sisältö / Innehåll Herran rukous, ekumeeninen sanamuoto...2 Rukousviikon raamatunteksti / Böneveckans bibeltext...5 Sata vuotta yhteistä rukousta...6 Hundra år gemensam bön...7 Kahdeksan päivää...8 De åtta dagarna...9 Kristuksen rukous ja kristittyjen ykseys...10 Kristi bön och kristen enhet...11 Ensimmäinen päivä...12 Dag Toinen päivä...14 Dag Kolmas päivä...16 Dag Neljäs päivä...18 Dag Viides päivä...20 Dag Kuudes päivä...22 Dag Seitsemäs päivä...24 Dag Kahdeksas päivä...26 Dag Kaksi rukouspäivää...28 Två böndagar...29 Julistus kahdesta ekumeenisesta rukouspäivästä...30 Plakat om två ekumeniska böndagar...31 Rukouspäivien raamatuntekstit...32 Bibeltexter för böndagar

5 1. Tess. 5:12a, 13b 18 Pyydämme teitä, veljet -- Eläkää rauhassa keskenänne. Kehotamme teitä, veljet: ojentakaa kurittomia, rohkaiskaa arkoja, tukekaa heikkoja ja olkaa kaikkia kohtaan kärsivällisiä. Katsokaa, ettei kukaan maksa pahaa pahalla. Pyrkikää aina tekemään hyvää toisillenne ja kaikille ihmisille. Iloitkaa aina. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää kaikesta. Tätä Jumala tahtoo teiltä, Kristuksen Jeesuksen omilta. 1 Thess 5:12a, 13b 18 Vi vädjar till er, bröder --Håll fred med varandra. Vi uppmanar er, bröder: tala de oordentliga till rätta, uppmuntra de modfällda, stöd de svaga, ha tålamod med alla. Se till att ingen lönar ont med ont. Sträva alltid efter att göra gott, mot varandra och mot alla andra. Var alltid glada, be ständigt och tacka hela tiden Gud. Gör så, det är Guds vilja i Kristus Jesus. 5

6 Sata vuotta yhteistä rukousta Kristittyjen ykseyden ekumeeninen rukousviikko täyttää tammikuussa 2008 sata vuotta. Yhtenäistä aineistoakin viikolle on toimitettu jo neljänkymmenen vuoden ajan. Ekumeenisen rukousviikkoperinteen katsotaan alkaneen Yhdysvalloista. Episkopaalinen pappi Paul Wattson ehdotti rukousviikon sijoittamista ajanjaksoon tammikuuta. Kahdeksan päivän rukousoktaavia vietettiin ensimmäisen kerran vuonna Paul Wattsonin ehdottamat aloitus- ja päätöspäivämäärät olivat kaksi kirkollista muistopäivää. Rukousoktaavin sijoittaminen alkamaan läntisen tradition mukaisesta apostoli Pietarin piispanistuimen juhlan muistopäivästä (18.1.) ja päättymään apostoli Paavalin kääntymyksen muistopäivään (25.1.) liitti rukousviikkoon kiintoisaa symboliikkaa. Sata vuotta on kulunut ja yhä edelleen rukousviikko sijoittuu perinteiseen ajanjaksoon. Aloituspäivämäärään ei enää roomalaiskatolisessa perinteessä liity apostoli Pietarin piispanistuimen muistopäivää, sillä se on vuonna 1960 palautettu alkuperäiselle paikalleen helmikuun 22. päivään. Pietaria ja Paavalia kunnioitetaan Rooman kaupungin apostoleina ja sen kirkon perustajina. Ekumeenisissa yhteyksissä on tärkeää muistaa, että apostoli Pietaria pidetään myös Antiokian kirkon perustajana. Siellä Nasaretilaisen seuraajia alettiin Uuden testamentin mukaan kutsua kristityiksi, ja kaupungin piispanistuin on edelleen yksi ortodoksisen kirkon keskeisistä patriarkaateista. Rukousviikon 2008 aineiston on valmistellut yhdysvaltalainen ekumeeninen työryhmä. Juhlavuosi kertoo pitkästä rukousperinteestä, ja viikon keskeinen Raamatun lukukappale jatkuvasta rukouksesta. Rukoilkaa lakkaamatta on Paavalin ensimmäisestä kirjeestä tessalonikalaisille. Kehotukseen liittyy muitakin imperatiiveja, varhaisen kirkon kristityille annettuja käskyjä tai kehotuksia Jumalan mielen mukaiseen elämään. Rukous ei ole hurskaimmankaan ihmisen elämässä automaatio, se ei synny itsestään. Ihmisen luontainen itsekeskeisyys ja omavaraisuuden kuvittelu sekä toisaalta laiskuus johtavat siihen, että meitä täytyy kehottaa rukoukseen. Kristittyjen ykseyden rukousviikolla kohdistamme tämän kehotuksen nimenomaan rukoukseen ekumenian edistymisen ja syventymisen puolesta. Kehotamme itseämme ja toisiamme rukoilemaan kirkkojen puolesta, niiden yhteisen todistuksen ja palvelun puolesta, Kristuksen kirkon näkyvän ykseyden puolesta, erilaisten kristittyjen ja meidän yhteytemme puolesta. Rukous on olennainen asia kristittyjen ja kirkkojen elämässä. Rukous on myös asia, joka yhdistää meitä eri kirkkoihin kuuluvia, erilaisia kristittyjä. Vaikka meillä on opillisia erimielisyyksiä ja hengelliset perinteemme ovat vaihtelevat ja toisistaan poikkeavat, voimme rukousviikolla kokoontua yhteen, iloitsemaan eri traditioidemme rikkaudesta ja niiden yhteisestä keskuksesta, Kristuksesta erityisesti uskomme keskuksesta, Kristuksesta ja hänen tuomastaan pelastuksesta. Meillä Suomessa rukousviikkoa on vietetty 1950-luvulta alkaen, mutta säännöllisen viettämisen katsotaan alkaneen vuodesta 1964, jolloin Helsingin Vanhankirkon seurakunnassa järjestettiin rukousviikon tilaisuus. Mainituilla vuosikymmenillä rukousviikon tilaisuuksien järjestäminen vaati rohkeata pioneerihenkeä, sillä yhteistä rukousta eri kirkkokuntiin kuuluvien kesken ei kaikkialla pidetty suotavana. Epäluulot tässä suhteessa ovat enimmäkseen taaksejäänyttä ja voimme nyt iloiten kokoontua yhteen kiittämään ja rukoilemaan. Kristittyjen ykseyden rukousviikko on vakiinnuttanut asemansa. Viikon aikana kokoonnutaan ekumeenisiin jumalanpalveluksiin, kirkkovaelluksiin, konsertteihin ja tapahtumiin. Viikko on siis satavuotiaana virkeämpi kuin nuoruutensa päivinä. Tämä tosiasia on itsessään vahva todiste ykseyden puolesta rukoilemisen tehokkuudesta. 6

7 Hundra år av gemensam bön Böneveckan för kristen enhet eller Ekumeniska böneveckan fyller hundra år i januari I mer än fyrtio år har man sammanställt ett gemensamt material för böneveckan. Ekumeniska böneveckotraditionen anses ha börjat i USA. Episkopalprästen Paul Wattson föreslog att böneveckan skulle hållas januari. Första gången denna böneoktav firades var Paul Wattson föreslog två kyrkliga minnesdagar som inramning av böneveckan. Enligt den västliga traditionen firades 18.1 till minne av aposteln Petrus tillträde som biskop och den 25.1 till minne av aposteln Paulus omvändelse, två mycket symbolrika högtidsdagar. Hundra år har förflutit och fortfarande hålls böneveckan den traditionella tidpunkten. Den första dagen till minne av aposteln Petrus biskopsinstallation, firas inte längre i den romersk-katolska traditionen. Den återförpassades 1960 till sin ursprungliga plats den 22 februari. Petrus och Paulus respekteras som apostlar av staden Rom och dess församlings grundare. I ekumeniska sammanhang är det viktigt att aposteln Petrus också anses vara grundare av församlingen i Antiokia. Där började man första gången kalla Nasaréns efterföljare kristna enligt Nya testamentet. Stadens biskopssäte är fortfarande ett av den ortodoxa kyrkans viktigaste patriarkat. Materialet för böneveckan 2008 har förberetts av en ekumenisk arbetsgrupp i Förenta staterna. Jubileumsåret berättar om en rik bönetradition och veckans centrala bibelord handlar om kontinuerlig bön. Be ständigt är Paulus uppmaning i första brevet till thessalonikerna. Till uppmaningen hör också andra imperativ, uppmaningar till den tidiga kyrkans kristna och att leva ett liv enligt Guds vilja. Bön är inte något automatiskt ens i en from människas liv, den uppstår inte av sig själv. Människans naturliga egoism, självtillräcklighet och lättja leder till att vi behöver uppmanas att be. Under ekumeniska böneveckan riktar vi denna uppmaning till bön för att ekumeniken skall främjas och fördjupas. Vi uppmanar oss själva och varandra att be för kyrkorna, deras gemensamma vittnesbörd och tjänst, för Kristi kyrkas synliga enhet, för olika kristna och för vår gemenskap. Bön är en viktig del av de kristnas och kyrkornas liv. Bön är också en sak som förenas oss kristna oberoende av vilken kyrka eller samfund vi tillhör. Trots att vi har skillnader i lära och våra andliga traditioner varierar och skiljer sig från varandra kan vi under böneveckan samlas gemensamt, glädjas över våra olika traditioners rikedom och deras centrum, Kristus, kärnan i vår tro, Kristus och den frälsning han berett oss. I vårt land har böneveckan firats sedan början av 1950-talet. Regelbundet har veckan firats sedan 1964 då församlingen i Helsingfors Gamla kyrka började ordna samlingar under böneveckan. Under denna tid krävdes mod och pionjäranda av arrangörerna, eftersom gemensam bön mellan kristna från olika kyrkosamfund inte av alla ansågs vara en god sak. Fördomar av detta slag är numera historia och vi kan idag med glädje samlas tillsammans för att tacka och be. Böneveckan för kristen enhet har etablerat sin ställning. Under veckan samlas många till gemensamma gudstjänster, kyrkvandringar, konserter och evenemang. Som hundraåring mår böneveckan alltså mycket bättre än i sin ungdom. Detta faktum är i sig ett starkt bevis för att det lönar sig att be om kristen enhet. 7

8 Yhdysvalloissa ekumeenisesti valmisteltu englanninkielinen aineisto on kokonaisuudessaan saatavissa internetissä esimerkiksi Suomen ekumeenisen neuvoston kotisivulta: Aineistosta on suomennettu rukousviikon historian esittely ja kahdeksan päivän tekstit. Tässä vihkosessa julkaistaan viikon kahdeksan päivän raamatunkohdat selityksineen ja rukouksineen. Ekumeenisen rukousviikon historiaa voidaan tarkastella sadan vuoden perspektiivillä, mutta rukouspäivillä on noin neljänsadan vuoden historia takanaan. Vuonna 2008 rukouspäiväkäytäntö muuttuu niin, että neljän rukouspäivän sijaan vietetään kahta rukouspäivää. Lisää aiheesta sivulla 28. Rukous ykseyden puolesta on voimakkaimmillaan rukousviikon aikana, mutta sen täytyy lähteä myös virtaamaan arkielämäämme. Kristittyjen ykseys ei voi olla pelkästään inhimillisten ponnistusten hedelmää, vaan se on aina Pyhän Hengen työtä. Emme voi ihmisinä tuottaa tai järjestää sitä. Voimme lähteä liikkeelle ja luottaa siihen, että Henki näyttää kirkkovaelluksellemme suunnan ja vie meidät perille ykseyteen Kristuksessa ja toinen toistemme kanssa. Siunattua ekumeenista rukousviikkoa toivottaen Toimituskunta Kahdeksan päivää Rukousviikon aineiston kahdeksan päivän pohdintojen perustan muodostaa käsitys, että rukoileminen kristittyjen ykseyden hengellisen ekumenian puolesta on kaikkien muiden näkökohtien kivijalka pyrittäessä kristittyjen keskinäiseen ykseyteen. Alkupohdinta esittelee ykseyden lahjana ja kutsuna kirkolle pohtien samalla, mitä merkitsee ykseyden puolesta "rukoileminen lakkaamatta". Toinen päivä kutsuu meitä uskovina luottamaan Jumalaan ja kiittämään häntä ponnistellessamme ja rukoillessamme ykseyden puolesta. Meitä kehotetaan pitämään mielessä, että Pyhä Henki on se, joka johdattaa meitä ekumeenisella pyhiinvaelluksellamme. Kolmannen päivän pohdinnan ytimenä on jatkuvan sisäisen kääntymyksen tarve sekä yksilöinä että seurakuntina. Neljännen päivän otsikkona on Rukoilkaa aina oikeudenmukaisuuden puolesta. Se haastaa uskovat Kristus-keskeiseen rukoukseen, joka johtaa vastustamaan yhteisvoimin epäoikeudenmukaisuutta ja kohtaamaan kärsivän ihmiskunnan tarpeet. Kärsivällisyys ja sinnikkyys kulkevat uskovan elämässä käsi kädessä. Viides päivä kutsuukin meitä rukoillen ottamaan huomioon sisartemme ja veljiemme tahdin ja rytmin erilaisuudet tavoitellessamme sitä yhteyttä, jota Kristus opetuslapsilleen haluaa. Kuudennen päivän mietiskely rohkaisee rukoilemaan armoa toimia mielellään Jumalan työkaluna tässä sovinnon työssä. Seitsemäs päivä valottaa, että opittuamme yhteisvoimin kohtaamaan ahdistuneita voimme itsekin oppia kulkemaan yhdessä rukoillen ja arvostamaan niitä monia eri tapoja, joilla uskovat kääntyvät tarpeineen Jumalan puoleen. Kahdeksan päivän viimeinen pohdinta tutkiskelee, missä vaiheessa Hengen johtamaa matkaa kohti ykseyttä olemme. Meitä ja seurakuntiamme kutsutaan sitoutumaan uudelleen rukoukseen ja tavoittelemaan koko olemuksellamme Jumalan tahdon mukaista ykseyttä ja rauhaa. 8

9 Det engelska materialet som utarbetats ekumeniskt i Förenta staterna kan laddas ner från nätet genom en länk på Ekumeniska rådets hemsida Av det digra materialet har böneveckans historiska presentation och de åtta dagarnas texter översatts till finska. Svenskspråkiga materialet kan i helhet hämtas från ERF:s hemsidor eller från: I detta häfte publiceras de åtta dagarnas bibeltexter med förklaringar och böner. Ekumeniska böneveckans historia kan betraktas ur ett hundraårigt perspektiv, men böndagarna har ungefär fyrahundra års historia bakom sig. År 2008 förändras böndagspraxis så att i stället för fyra böndagar firas två böndagar. Ytterligare information på sidan 29. Bönen för enhet är starkast under böneveckan, men den måste också strömma ut i våra vardagsliv. Kristen enhet är inte bara en frukt av mänsklig strävan, den är alltid en frukt av den heliga Andens verk. Vi kan inte producera eller organisera fram den. Vi kan endast ge oss av i förtröstan på att Anden leder oss rätt på vår vandring och för oss fram till enheten i Kristus och med varandra. Med önskan om en välsignad ekumenisk bönevecka Redaktionskommittén De åtta dagarna Meditationerna i materialet för de åtta dagarna i årets bönevecka bygger på tanken att bön för kristen enhet, andlig ekumenik, är grundläggande för alla andra aspekter av de kristnas enhetssträvanden. Inledningsmeditationen beskriver enhet som en gåva och en utmaning för kyrkan och väcker funderingar kring vad det innebär att be ständigt för enhet. Dag 2 inbjuder kristna att lita på Gud och tacka när de verkar och ber för enhet, medvetna om att det är den heliga Anden som leder vår ekumeniska pilgrimsfärd. Att våra hjärtan ständigt behöver omvändas, både individuellt och som kyrkor, fokuseras i den tredje betraktelsen. Dag 4 har rubriken Be ständigt för rättvisa och utmanar kristna till Kristus-centrerad bön, som leder oss att samarbeta när vi reagerar inför orättvisor och behoven hos en lidande mänsklighet. Tålamod och uthållighet hör samman i det kristna livet. Dag 5 uppmanar oss att vara ödmjukt medvetna om att våra systrar och bröder går i olika takt och rytm i strävan efter den enhet som Kristus önskar för sina lärjungar. Meditationen för dag 6 uppmanar till bön om nåden att vara Guds villiga verktyg i försoningsarbetet. Dag 7 påminner om att, precis som vi lärt oss att samarbeta inför andras nöd, borde vi också kunna lära oss att vandra tillsammans i bön och lära oss uppskatta de många olika sätt som kristna använder för att lägga fram sina behov inför Gud. Den sista meditationen gör en lägesbestämning av var vi befinner oss på vår färd mot enhet, som är ledd av Anden, och kallar oss och våra kyrkor att överlåta oss på nytt till att helhjärtat be och sträva efter den enhet och fred som Gud vill. 9

10 Kristuksen rukous ja kristittyjen ykseys Kasteessa sitoudumme seuraamaan Kristusta ja toteuttamaan hänen tahtonsa. Hän ilmaisi tämän tahtonsa seuraajilleen rukoilemalla yhteyttä, niin että muutkin alkaisivat uskoa häneen Jumalan lähettämänä. Jotkin kirkot ovat alkaneet puhua Jeesuksen ylimmäispapilliseen rukoukseen yhtyvästä rukouksesta "hengellisen ekumenian ilmaisuna" (spiritual ecumenism). Rukous on voimakkaimmillaan kristittyjen ykseyden rukousviikon aikana, mutta sen täytyy lähteä virtaamaan arkielämäämme. Oivallamme, ettei kristittyjen ykseys voi olla pelkästään inhimillisten ponnistusten hedelmää, vaan se on aina Pyhän Hengen työtä. Emme voi ihmisinä tuottaa tai järjestää sitä. Voimme ainoastaan ottaa sen vastaan lahjana Hengeltä sitten kun olemme itse valmiita sen vastaanottamiseen. Hengellinen ekumenia kutsuu hengellisten lahjojen vaihtoon, niin että se, mikä kustakin perinteestämme puuttuu, saa tarvitsemansa täydennyksen. Näin pystymme kulkemaan tunnustuskuntiemme ominaisleimojen ohi kaikkien lahjojen Antajan luo. Hämmästyttävää rukouksessa on, että se vaikuttaa ensimmäiseksi rukoilijaan itseensä. Rukous muokkaa omaa mieltämme ja sydäntämme etsiessämme tilaisuuksia soveltaa rukous käytäntöön, mikä on sen aitouden todellinen koetinkivi. Hengellinen ekumenia johtaa meidät muistojemme parantamiseen. Kohtaamme menneisyyden vaikeat tapahtumat, jotka nostavat esille kilpailevia tulkintoja siitä, mitä tapahtui ja miksi. Tästä seuraa, että voimme päästä meitä erottaneiden asioiden yli. Toisin sanoen hengellisen ekumenian päämäärä on kristittyjen ykseys, joka johtaa meidät toimimaan Jumalan kunniaksi. Jos uskovat mielivät seurata Jeesusta, heidän on työskenneltävä ja rukoiltava kristittyjen ykseyden puolesta. Kirkoilla on kuitenkin erilaisia näkemyksiä siitä näkyvästä ykseydestä, jonka puolesta rukoilemme. Joidenkin tavoitteena on täydellinen näkyvä ykseys, jossa seurakunnille ovat yhteisiä tunnustus, jumalanpalvelus ja sakramentit, todistus, päätöksenteko ja elämisen puitteet. Toiset tavoittelevat "sovitettua moninaisuutta", missä nykyiset kirkot ponnistelevat yhdessä esittääkseen maailmalle yhteneväisen todistuksen. On vielä niitäkin, jotka löytävät ykseyden pikemmin niistä näkymättömistä siteistä, jotka liittävät meidät Kristukseen ja toinen toiseemme; tässä korostuvat henkilökohtaiset tavat elää todeksi uskoaan maailmassa. Tässä viitekehyksessä rukous kristittyjen ykseyden puolesta on haastava. Se on rukous, joka saa muuttumaan oman sisimpämme, mutta samalla tunnustuksellisen identiteettimme. Perimmiltään se merkitsee sitä, että luovumme omasta tavastamme nähdä ykseys, ja alamme keskittyä näkemään, mitä Jumala kansalleen haluaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että luopuisimme omasta ainutlaatuisuudestamme, sillä ykseys ilmaisee itseään luontevasti moninaisuudessa. Juuri ykseys moninaisuudessa heijastaa rakkausyhteyden arvoitusta sellaisena kuin se ilmenee Jumalan omassa olemuksessa. 10

11 Kristi bön och kristen enhet I vårt dop förbinder vi oss att följa Kristus och göra hans vilja. Hans vilja för lärjungarna uttrycktes i en bön för enhet för att andra skulle tro att han var den som Gud sänt. Bön som ansluter till Jesu bön för enhet har av en del kyrkor kommit att åberopas som ett uttryck för andlig ekumenik (spiritual ecumenism). Denna bön är mest intensiv under Böneveckan för kristen enhet men behöver strömma vidare in i vårt vardagsliv. Vi inser att kristen enhet inte kan åstadkommas enbart genom mänsklig ansträngning utan alltid är ett verk av den heliga Anden. Som människor kan vi inte skapa eller organisera enheten. Vi kan bara ta emot den som en Andens gåva när vi själva är beredda att ta emot den. Andlig ekumenik leder till ett utbyte av andliga gåvor, så att det som saknas i en tradition kompletteras med det den behöver. Detta gör det möjligt för oss att gå bortom samfundsetiketterna till alla goda gåvors Givare. Det remarkabla med bön är att det första som påverkas är vi själva. Våra egna sinnen och hjärtan formas av bönen när vi försöker översätta bönen i handling, det sanna provet på dess äkthet. Andlig ekumenik leder till ett helande av våra minnen. Vi konfronterar de svåra händelser i det förflutna som givit upphov till skilda tolkningar av vad som hänt och varför. Det leder till att vi kan överskrida de gränser som skilt oss åt. Med andra ord är syftet med andlig ekumenik kristen enhet som leder oss till mission för Guds ära. Om de troende ska följa Jesus, måste de arbeta och be för kristen enhet. Kyrkorna har emellertid olika visioner om den synliga enhet som vi ber för. För somliga är målet full, synlig enhet, som förenar kyrkor och samfund i en gemensam bekännelse, liturgi och sakrament, vittnesbörd, beslutsfattande och strukturer. Andra söker en försonad mångfald, där kyrkorna samverkar för att presentera ett entydigt vittnesbörd för världen. För ytterligare andra består enheten i de osynliga band som länkar oss till Kristus och varandra, med betoning på våra individuella sätt att leva ut vår tro i världen. I detta sammanhang är bön för kristen enhet en bön som utmanar. Det är bön som förändrar både vår personliga och vår konfessionella identitet. Till syvende och sist innebär det att vi är villiga att ge upp vår syn på enhet och i stället koncentrera oss på vad Gud vill för sitt folk. Detta innebär emellertid inte att vi gör oss av med vår särart, för enhet uttrycks naturligt i mångfald. Det är enhet i mångfald som speglar kärleksgemenskapens mysterium, som vi upplever den i Guds eget väsen. 11

12 Ensimmäinen päivä Rukoilkaa lakkaamatta Rukoilkaa lakkaamatta (1. Tess. 5:17) Jes. 55:6 9 Etsikää Herraa, kun hänet vielä voi löytää. Ps 34 Minä käännyin Herran puoleen, ja hän vastasi minulle. 1. Tess. 5:17 Rukoilkaa lakkaamatta. Luuk. 18:1 8 Aina tulee rukoilla, koskaan lannistumatta. Selitys Paavali kirjoittaa: "Iloitkaa aina. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää kaikesta. Tätä Jumala tahtoo teiltä, Kristuksen Jeesuksen omilta." Hänen epistolansa on kirjoitettu uskolliselle yhteisölle, jota kuolema ahdistaa. Monet hyvät ja uskovat veljet ja sisaret ovat "nukkuneet pois", ennen kuin Herra on palannut herättämään kaikki kuolleet. Mitä näille uskollisille kuolleille tapahtuu? Mitä tapahtuu eläville? Paavali vakuuttaa heille, että kuolleet herätetään yhdessä elävien kanssa, ja kehottaa heitä "rukoilemaan lakkaamatta". Mitä tarkoittaa rukoileminen lakkaamatta? Löydämme tämän päivän teksteistä oivalluksia, jotka vastaavat kysymykseen. Meidän tulee etsiä Herraa koko elämämme ajan vakuuttuneina siitä, että etsivä löytää. Maanpaon aikana, kun kaikki vaikutti toivottomalta ja kuivalta, profeetta Jesaja julisti: "Etsikää Herraa kun hänet vielä voi löytää, huutakaa häntä avuksi, kun hän on lähellä." Maanpaossakin Herra on lähellä ja kehottaa kansaansa kääntymään hänen puoleensa rukoillen ja noudattaen hänen käskyjään, niin että kansa tulisi tuntemaan hänen armonsa ja anteeksiantonsa. Psalmi 34 vahvistaa profeetallisen vakaumuksen, että Herra vastaa niille, jotka häntä huutavat, ja lisää kutsuun rukoilla lakkaamatta myös kutsun ylistykseen. Evankeliumissa Luukkaan mukaan Jeesus kertoo opetuslapsilleen vertauksen leskestä hakemassa oikeutta tuomarilta, joka ei pelännyt Jumalaa eikä piitannut ihmisistä. Kertomus on muistuttamassa tarpeesta rukoilla lakkaamatta "rukoilla koskaan lannistumatta" ja luottamisesta siihen, että rukoukseen vastataan: "Tottahan sitten Jumala hankkii oikeuden valituilleen, jotka päivin ja öin huutavat häntä avuksi." Ykseyteen pyrkivinä kristittyinä pohdiskelemme näissä tekstinkohdissa "Jumalan tahtoa Kristuksen Jeesuksen omissa". Kristus itse elää meissä. Kutsustamme rukoilla lakkaamatta tulee osa hänen ikuista esirukoustaan Isälle: "että he kaikki olisivat yhtä, -- jotta maailma uskoisi--". Etsimämme ykseys on Kristuksen tahdon mukaista ykseyttä, ja kristittyjen ykseysrukouksen "oktaavin" vietto heijastaa raamatullista käsitystä täyttymyksestä: kerran rukoukseemme vastataan. Ykseys on Jumalan antama lahja kirkolleen. Se on myös uskoville esitetty kutsu elää lahjaa todeksi. Rukoileminen kristittyjen ykseyden puolesta on lähde, josta pulppuaa kaikki inhimillinen ponnistelu täyden näkyvän ykseyden ilmentämiseksi. Moninaisia ovat ne hedelmät, joita kristittyjen ykseyden rukousoktaavi on sadassa vuodessa tuottanut. Monet ovat myös ne esteet, jotka yhä erottavat toisistaan kristittyjä ja heidän seurakuntiaan. Meidän on oltava kestäviä rukouksessa, jotta voisimme lannistumatta etsiä Herraa ja hänen tahtoaan kaikessa, mitä teemme ja mitä olemme. Rukous Ykseyden Herra, Isä, Poika ja Pyhä Henki; rukoilemme lakkaamatta, että voisimme olla yhtä niin kuin sinä olet yksi. Isä, kuule meitä, kun etsimme sinua. Kristus, vedä meidät ykseyteen, jota meille tahdot. Henki, auta, ettemme milloinkaan lannistuisi. Aamen. 12

13 Dag 1 Be ständigt Be ständigt (1 Thess 5:17) Jes 55:6-9 Sök Herren medan han låter sig finnas Ps 34 Jag sökte mig till Herren och han svarade mig 1 Thess 5:(12a) 13b-18 Be ständigt Luk 18:1-8 Alltid be och inte ge upp Kommentar Paulus skriver: Var alltid glada, be ständigt och tacka hela tiden Gud. Gör så, det är Guds vilja i Kristus Jesus. Hans brev är skrivet till en grupp troende som är ängsliga inför döden. Många goda troende bröder och systrar har insomnat innan Herren kommit tillbaka för att föra alla in i sin uppståndelse. Vad kommer att hända med dessa troende som avlidit? Vad skall hända med de levande? Paulus försäkrar att de döda skall uppstå tillsammans med de levande och uppmanar dessa att be ständigt. Vad innebär det att be ständigt? Vi hittar svar på denna fråga i dagens texter. Hela vårt liv skall ägnas åt att söka Herren i förvissning om att den som söker finner. Mitt under den babyloniska fångenskapen, när allt verkade hopplöst och torrt, förkunnar profeten Jesaja: Sök Herren medan han låter sig finnas, åkalla honom medan han är nära. Även under exilen är Herren nära och vädjar till sitt folk att vända sig till honom i bön och följa hans bud, så att de kan erfara han nåd och förlåtelse. Psalm 34 bekräftar profetens övertygelse att Herren kommer att svara dem som ropar till honom. Den uppmanar inte bara till att be utan uppehåll utan också till att lova och ära Gud. I Lukasevangeliet undervisar Jesus sina lärjungar i liknelsen om änkan som sökte rättvisa hos en domare som varken fruktade Gud eller respekterade människor. Berättelsen tjänar som en påminnelse om behovet av ständig bön att alltid be och inte ge upp och om förtröstan på att bönen kommer att besvaras: Skulle då inte Gud låta sina utvalda få sin rätt, när de ropar till honom dag och natt? I vår strävan efter kristen enhet reflekterar vi över dessa texter för att hitta Guds vilja i Kristus Jesus. Det är Kristus som bor inom oss. Uppmaningen till oss att be ständigt blir en del av hans eviga bön till Fadern att de alla skall bli ett för att världen skall tro Den enhet vi söker är enhet på det sätt som Kristus vill och böneoktaven för kristen enhet speglar den bibliska tanken om fullbordan, att en dag kommer vår bön att besvaras. Enhet är Guds gåva till kyrkan. Det är också en uppfordran till kristna att leva ut denna gåva. Bön för kristen enhet är källan till alla mänskliga ansträngningar att ge uttryck för full synlig enhet. Böneoktaven för kristen enhet har burit mycken frukt under sina hundra år. Men hindren som fortfarande skiljer kristna och deras kyrkor åt är också många. Om vi inte skall tappa modet måste vi be ständigt, så att vi kan söka Herren och hans vilja i allt vi gör och är. Bön Enhetens Herre, Fader, Son och helig Ande, vi ber ständigt att vi må bli ett, som du är en. Fader, hör oss när vi söker dig. Kristus, dra oss in i den enhet som är din vilja för oss. Heliga Ande, låt oss aldrig ge upp. Amen. 13

14 Toinen päivä Rukoilkaa lakkaamatta, luottaen yksin Jumalaan Kiittäkää kaikesta. (1. Tess. 5:18) 1. Kun. 18:20 40 Herra on Jumala. Ps. 23 Herra on minun paimeneni. 1. Tess. 5: Kiittäkää kaikesta. Joh. 11: Isä, minä kiitän sinua siitä, että olet kuullut minua. Selitys Rukous on juurtunut luottamukseen, että Jumala on voimallinen ja uskollinen. Jumala yksin on se, joka pitää kaikkea käsissään, nykyisiä ja tulevia. Hänen sanansa on uskottava ja luotettava. Kertomus Eliasta Ensimmäisessä kuninkaiden kirjassa havainnollistaa vaikuttavasti Jumalan ykseyttä. Elia moittii luopioita, jotka palvovat Baalia saamatta vastauksia rukouksiinsa. Mutta kun Elia rukoilee Israelin ainoaa Jumalaa, vastaus on välitön ja ihmeellinen. Sen oivallettuaan kansa kääntää sydämensä takaisin Jumalan puoleen. Psalmi 23 on syvällinen luottamuksen ilmaus. Se kertoo ihmisestä, joka uskoo Jumalan johdattavan häntä ja pysyvän hänen rinnallaan myös elämän synkeydessä sekä lohduttomuuden ja sorron kohdatessa. Saatamme joutua olosuhteisiin, jotka voivat olla vaikeita, jopa mullistavia. Koemme ehkä epätoivon ja alistumisen hetkiä. Joskus koemme, että Jumala kätkeytyy. Mutta ei hän ole poissa. Hän on osoittava valtansa vapauttaa ihminen keskellä taistelua. Siksi kiitämme häntä joka tilanteessa. Lasaruksen kuolleista herättäminen on yksi Johanneksen evankeliumin hätkähdyttävimmistä tapahtumista. Se on osoitus Kristuksen vallasta katkaista kuoleman siteet, ja se enteilee uudesta luomakunnasta. Ihmisjoukon keskellä Jeesus rukoilee ääneen kiittäen Isäänsä niistä valtavista teoista, joita hän on tekevä. Jumalan pelastava työ täyttyy Kristuksessa, niin että kaikki uskovat. Ekumeeninen pyhiinvaellus on tie, jolla tajuamme Jumalan ihmeelliset teot. Kristilliset yhteisöt, jotka ovat joutuneet erilleen toisistaan, kokoontuvat yhteen. Ne löytävät ykseytensä Kristuksessa ja havahtuvat ymmärtämään, että ovat kukin osa yhtä seurakuntaa ja tarvitsevat toisiaan. Näky ykseydestä saattaa hämärtyä. Joskus sitä uhkaavat turhautuminen ja jännitteet. Esille saattaa nousta kysymys, olemmeko uskovina todella kutsuttuja pysymään yhdessä. Jatkuva rukouksemme kannattelee meitä katsoessamme Jumalaan ja luottaessamme häneen. Luotamme siihen, että hän tekee meissä edelleen työtä ja johdattaa meidät voittonsa valoon. Hänen valtakuntansa alkaa sovituksestamme ja ykseytemme lisääntymisestä. Rukous Koko luomakunnan Jumala, kuule lapsiasi, kun rukoilemme. Auta meitä säilyttämään uskomme ja luottamuksemme sinuun. Opeta meitä kiittämään kaikissa olosuhteissa, armoosi luottaen. Suo meille totuus ja viisaus, jotta kirkkosi nousisi yhtenä uuteen elämään. Sinä yksin olet toivomme. Aamen. 14

15 Dag 2 Be ständigt och lita på Gud allena Tacka hela tiden Gud (1 Thess 5:18) 1 Kung 18:20-40 Det är Herren som är Gud Ps 23 Herren är min herde 1 Thess 5:(12a) 13b-18 Tacka hela tiden Gud Joh 11:17-44 Fader, jag tackar dig för att du har hört mig Kommentar Bön är rotad i förtröstan på att Gud är mäktig och trofast. Endast Gud är den som håller allt i sina händer, nutid och framtid. Guds Ord är trovärdigt och sant. Berättelsen om Elia i 1 Kung visar på ett övertygande sätt att Gud är den ende Guden. Elia läxar upp avfällingarna som dyrkar Baal som inte svarar på deras böner. Men när Elia ber till Israels ende Gud är svaret omedelbart och mirakulöst. När folket inser detta, vänder det tillbaka till Gud. Psalm 23 är en bekännelse om djup förtröstan. Den skildrar en människa som tror att Gud leder henne och förblir hos henne även i livets mörka stunder och i tider av förtvivlan och förtryck. Vi kan möta omständigheter som är svåra eller rentav turbulenta. Vi kan uppleva ögonblick av förtvivlan och uppgivenhet. Ibland känner vi att Gud är fördold. Men Gud är inte frånvarande. Gud vill bevisa sin befriande kraft mitt i vår mänskliga kamp. Därför tackar vi Gud under alla omständigheter. Uppväckandet av Lasaros från de döda är en av de mest dramatiska scenerna i Johannesevangeliet. Det är ett bevis på Kristi förmåga att bryta dödens bojor och en försmak av den nya skapelsen. Mitt bland människorna ber Jesus högt till Fadern och tackar honom för de mäktiga ting han kommer att uträtta. Guds frälsningsverk fullkomnas genom Kristus för att alla skall komma till tro. Den ekumeniska pilgrimsvandringen är ett sätt för oss att inse Guds märkliga gärningar. Kristna grupper som har varit åtskilda kommer samman. De upptäcker sin enhet i Kristus och börjar förstå att de tillhör en enda kyrka och behöver varandra. Visionen om enhet kan förmörkas. Ibland hotas den av besvikelser och spänningar. Man undrar om vi kristna verkligen är kallade att hålla samman. Vår ständiga bön stärker oss medan vi vänder blicken mot Gud och litar på Gud. Vi är förvissade om att Gud fortfarande verkar i oss och vill leda oss till ljus och seger. Gudsriket börjar med försoning och växande enhet mellan oss. Bön Skapelsens Gud, hör dina barns bön. Hjälp oss behålla vår tro och tillit till dig. Lär oss att vara tacksamma under allt och lita till din nåd. Ge oss sanning och vishet, så att din kyrka kan väckas till nytt liv i en enda gemenskap. Endast du är vårt hopp. Amen. 15

16 Kolmas päivä Rukoilkaa lakkaamatta sydänten kääntymystä Ojentakaa kurittomia, rohkaiskaa arkoja. (1. Tess. 5:14) Joona 3:1 10 Niniven katumus. Ps 51:8 15 Luo minuun puhdas sydän. 1. Tess. 5:14 Rohkaiskaa arkoja. Mark. 11:15 17 Rukouksen talo. Selitys Ekumeenisen hankkeen alussa ja ytimessä voi havaita hellittämättömän kutsun katumukseen ja kääntymiseen. Meidän on silloin tällöin saatava tietää, kuinka voimme kutsua toisiamme työhön kristillisissä yhteisöissämme siten kuin Paavali meitä kutsuu ensimmäisessä kirjeessään tessalonikalaisille. Jos joku aiheuttaa hajaannusta, häntä on ojennettava; jos jotkut pelkäävät kaikkea, mikä vaikeaan sovinnontekoon saattaa sisältyä, heitä on rohkaistava. Miksi kätkeä tosiasiat? Jos kristittyjen kesken on hajaannusta, se johtuu myös haluttomuudesta antautua ekumeeniseen vuoropuheluun ja jopa yksinkertaisesti haluttomuudesta rukoilla ykseyden puolesta. Raamattu kertoo meille, kuinka Jumala lähetti Joonan ojentamaan Niniveä, ja kuinka koko kaupunki katui. Samalla tavoin kristillisten yhteisöjen on kuunneltava Jumalan sanaa ja kaduttava. Viime vuosisadan kuluessa meillä on riittänyt ykseyden profeettoja, jotka ovat tehneet kristityille tiettäväksi heidän uskottomuutensa, joka ilmenee hajaannuksena, ja muistuttaneet sovinnon tärkeydestä. Jeesuksen rajun temppelitapahtumiin puuttumisen valossa kutsu uskovien sovintoon voi todella saada meidät kyseenalaistamaan kapean itsetuntemuksemme. Meilläkin on suuri tarve puhdistautua. Meidän on saatava tietää, kuinka voimme pudistaa sydämistämme kaiken, mikä estää niitä olemasta todellisia rukouksen taloja, jotka välittävät kaikkien kansojen ykseydestä. Rukous Herra, sinä haluat meissä totuutta syvimpään saakka: sydäntemme kätkössä opetat meille viisautta. Opeta meitä rohkaisemaan toisiamme matkalla ykseyteen. Auta meidät sovintoon tarvittavaan kääntymykseen. Anna meille kaikille uusi, todella ekumeeninen sydän, sitä sinulta rukoilemme. Aamen. 16

17 Dag 3 Be ständigt om omvändelse Tala de oordentliga till rätta, uppmuntra de modfällda (1 Thess 5:14) Jona 3:1-10 Nineves ånger Ps 51:8-15 Skapa i mig, Gud ett rent hjärta 1 Thess 5:(12a)13b-18 Uppmuntra de modfällda Mark 11:15-17 Ett bönens hus Kommentar Begynnelsen och hjärtat i det ekumeniska vågstycket är en tvingande kallelse till ånger och omvändelse. Ibland behöver vi veta hur vi skall tala varandra till rätta inom våra kristna sammanhang, precis som Paulus inbjuder oss att göra i Första brevet till thessalonikerna. Om den ene eller andre orsakar splittring bör han tillrättavisas. Om en del är rädda för allt som en svår försoningsprocess kan innebära, bör de uppmuntras. Varför dölja sanningen? Om det råder splittring mellan kristna så beror det även på bristande vilja att engagera sig i ekumenisk dialog eller bön för enhet, helt enkelt. Bibeln berättar om hur Gud sände Jona till Nineve och hur hela staden ångrade sig. På samma sätt måste kristna grupper lyssna till Guds Ord och ångra sig. Under det senaste århundradet har det inte rått någon brist på enhetsprofeter som uppmärksammat de kristna på den trolöshet som splittringen är bevis på och som erinrat dem om nödvändigheten av försoning. Mot bakgrund av Jesu kraftfulla ingripande i templet kan kallelsen till oss kristna att försonas allvarligt ifrågasätta vår inskränkta självbild. Även vi behöver verkligen renas. Vi behöver veta hur vi kan rena våra hjärtan från allt som hindrar dem att vara ett verkligt bönens hus som värnar om alla folks enhet. Bön Herre, du vill att vi skall vara sanna djupt inom oss. I vårt hjärtas fördolda lär du oss vishet. Lär oss att uppmuntra varandra på vägen mot enhet. Visa oss den omvändelse som krävs för försoning. Vi ber dig, ge var och en av oss ett nytt och sant ekumeniskt hjärta. Amen. 17

18 Neljäs päivä Rukoilkaa aina oikeudenmukaisuuden puolesta Katsokaa, ettei kukaan maksa pahaa pahalla. Pyrkikää aina tekemään hyvää toisillenne ja kaikille ihmisille. (1. Tess. 5:15) 1. Moos. 3:1 12 Jumala kuulee israelilaisten huudon. Ps 146 Herra hankkii oikeutta sorretuille. 1. Tess. 5:12 18 Katsokaa, ettei kukaan maksa pahaa pahalla. Matt. 5:38 42 Älkää tehkö pahalle vastarintaa. Selitys Jumalan kansana meitä kutsutaan yhdessä rukoilemaan oikeudenmukaisuuden puolesta. Jumala kuulee sorrettujen, puutteenalaisten, orpojen ja leskien huudot. Jumala on oikeudenmukaisuuden Jumala ja vastaa Poikansa, Jeesuksen Kristuksen kanssa, joka käskee meidän tehdä yhdessä rauhan, ei väkivallan työtä. Paavalikin korostaa tätä sanoessaan "Katsokaa, ettei kukaan maksa pahaa pahalla. Pyrkikää aina tekemään hyvää toisillenne ja kaikille ihmisille." Uskovat rukoilevat lakkaamatta oikeudenmukaisuuden puolesta, että jokainen saisi ihmisarvoisen kohtelun ja löytäisi oman paikkansa tästä maailmasta. Yhdysvalloissa afrikkalaisten epäoikeudenmukainen orjuuttaminen päättyi vasta verisen sisällissodan myötä, jota seurasi valtion tukeman rotuerottelun vuosisata. Jopa kirkkoja eroteltiin ihonvärin perusteella. Surullista kyllä rasismi ja muut kiihkoilun muodot, kuten vieraan pelko, ovat yhä sitkeässä amerikkalaisessa arjessa. Kuitenkin kirkkojen erityisesti afro-amerikkalaisten kirkkojen ja niiden ekumeenisten kumppaneiden ponnistelujen kautta ja erityisesti pastori, tohtori Martin Luther Kingin väkivallattoman vastarinnan ansiosta Amerikan lakiin sisällytettiin kansalaisoikeuksien kuuluminen kaikille. Kingin syvällinen vakaumus, että ainoastaan Kristuksen rakkauden kaltainen rakkaus todella voittaa vihan ja saa aikaan yhteiskunnan muutoksen, innoittaa yhä uskovia vetäen heitä ponnistelemaan yhteisvoimin oikeudenmukaisuuden puolesta. Tohtori Kingin syntymäpäivä on Yhdysvalloissa kansallinen vapaapäivä. Joka vuosi se osuu joko juuri ennen kristittyjen ykseyden rukousviikkoa tai juuri samaan aikaan sen kanssa. Jumala kuuli israelilaisten huudot ja vastasi niihin. Jumala kuulee yhä kaikkien sorrettujen huudot ja vastaa niihin. Jeesus muistuttaa meille, että Jumalan oikeudenmukaisuus niveltyy hänen omaan haluunsa uhrata oma turvallisuutensa, oma voimansa ja arvovaltansa, jopa elämänsä tuodakseen maailmaamme oikeuden ja sovituksen, joiden kautta kaikkia ihmisiä kohdellaan tasavertaisesti yhtä arvokkaina ja ainutlaatuisina. Ainoastaan silloin, kun kuulemme sorrettujen huudot ja vastaamme niihin, voimme kulkea yhdessä eteenpäin matkalla ykseyteen. Tämä koskee myös ekumeenista liikettä, jossa meitä saatetaan vaatia kulkemaan "toinenkin virsta" osoittaessamme valmiutta kuunnella toinen toisiamme, torjua kostonhalu ja tehdä laupeudentöitä. Rukous Herra Jumala, sinä loit ihmiskunnan, miehet ja naiset, Jumalan kuviksi. Rukoilkaamme lakkaamatta, yksissä tuumin ja yksimielisesti, niin että maailmamme nälkää näkevät tulevat ravituiksi; että sorretut päästetään vapauteen ja että kaikkia ihmisiä kohdellaan arvokkaasti. Olkaamme sinun työkalujasi tehdessämme tästä kaipuusta todellisuutta. Pyydämme tätä Jeesuksen Kristuksen, Herramme nimessä. Aamen. 18

19 Dag 4 Be ständigt för rättvisa Se till att ingen lönar ont med ont. Sträva alltid efter att göra gott, mot varandra och mot alla andra (1 Thess 5:15) 2 Mos 3:1-12 Gud hör israeliternas rop Ps 146 Herren ger de förtryckta deras rätt 1 Thess 5:(12a) 13b-18 Se till att ingen lönar ont med ont Matt 5:38-42 Värj er inte mot det onda Kommentar Som Guds samlade folk är vi kallade att be för rättvisa. Gud hör ropen från de förtryckta, de nödlidande, den föräldralösa och änkan. Gud är en rättvis Gud och svarar genom sin Son Jesus Kristus, som manar oss att arbeta tillsammans i enhet med fred, inte med våld. Paulus betonar också detta med orden: Se till att ingen lönar ont med ont. Sträva alltid efter att göra gott, mot varandra och mot alla andra. Kristna ber ständigt för rättvisa, för att varenda människa ska behandlas värdigt och få sin rättmätiga del i denna värld. I USA krävdes det ett blodigt inbördeskrig för att få slut på slaveriet, och därefter följde ett sekel av statligt sanktionerad rasism. Till och med kyrkorna var segregerade efter hudfärg. Sorgligt nog dröjer rasism och fördomar av andra slag, till exempel främlingsfientlighet, fortfarande kvar i det amerikanska samhället. Ändå var det tack vare kyrkorna, i synnerhet de afroamerikanska och deras ekumeniska partner och allra mest tack vare det ickevåldsmotstånd som pastor Martin Luther King Jr ledde, som mänskliga rättigheter för alla lagfästes i Amerika. Hans djupa övertygelse att endast Kristus-lik kärlek kan övervinna hatet och förvandla samhället fortsätter att inspirera kristna och samla dem till kamp för rättvisa. Kings födelsedag är en nationell helgdag i USA och uppmärksammas sedan några år även i Sverige. Den infaller antingen alldeles före eller under Böneveckan för kristen enhet (i år den 21 januari). Gud hörde och besvarade israeliternas rop. Gud lyssnar fortfarande och besvarar ropen från alla som är förtryckta. Jesus påminner oss om att Guds rättvisa uttrycks i hans villighet att offra sin egen trygghet, sin egen makt och prestige, ja, till och med sitt liv för att ge vår värld den rättvisa och försoning som gör att alla människor behandlas likvärdigt. Det är bara när vi hör och besvarar de förtrycktas rop som vi kan göra gemensamma framsteg på vägen mot enhet. Detta gäller även för den ekumeniska rörelsen, där vi kan nödgas gå en extra mil i vår önskan att lyssna på varandra, förkasta oförsonlighet och handla i kärlek. Bön Herre vår Gud, du skapade mänskligheten, kvinnor och män, till din avbild. Må vi be ständigt och med ett sinne och hjärta att de hungrande i vår värld skall bli mättade, de förtryckta befriade, alla människor värdigt behandlade. Låt oss få vara dina redskap i förverkligandet av denna längtan. Vi ber om detta i Jesu Kristi namn. Amen. 19

20 Viides päivä Rukoilkaa lakkaamatta kärsivällisin sydämin Olkaa kaikkia kohtaan kärsivällisiä. (1. Tess. 5:14). 2. Moos. 17:1 4 Miksi? Ps. 1 Antaa hedelmän ajallaan. 1. Tess. 5: Olkaa kaikkia kohtaan kärsivällisiä. Luuk. 18:9 14 Nöyrä rukous. Selitys Emme voi suhtautua omahyväisesti kristittyjen väliseen hajaannukseen, ja olemme oikeutetusti kärsimättömiä odottaessamme sovinnon päivää. Mutta meidän on oltava tietoisia myös siitä, että ekumeeniset ponnistelut eivät etene kaikkialla samaan tahtiin. Jotkut etenevät suurin harppauksin, toiset ovat varovaisempia. Kuten Paavali kehottaa: meidän on oltava kärsivällisiä kaikkia kohtaan. Rukoilevan fariseuksen tavoin saatamme helposti mennä Jumalan eteen kaiken oikein tekevän ylimielisellä asenteella: "Minä en ole niin kuin nuo muut." Silloin, kun tunnemme houkutusta moittia seurakuntamme jäseniä tai ekumeeniseen vuoropuheluumme osallistuvia hitaudesta tai huolimattomuudesta, kehotus kärsivällisyyteen on tärkeä ja oikeaan aikaan tullut varoitus. Joskus kärsimättömyytemme kohdistuu Jumalaan. Toisinaan kyselemme häneltä kuin ihmiset autiomaassa: miksi meidän on jatkettava tätä vaivalloista matkaa, jos siitä ei ole mitään hyötyä? Pysykäämme luottavaisina. Jumala vastaa rukouksiimme omalla tavallaan ja omalla ajallaan. Hän luo uusia tapoja kohdata tämän päivän tarpeet ja saattaa uskovia yhteen. Rukous Herra, tee meistä opetuslapsiasi, vastaanottavaisia sanallesi, päivin ja öin. Anna meille toivo satokauden hedelmistä, kun matkaamme kohti ykseyttä. Rukoilemme sinua: kun ennakkoluulot ja epäilys näyttävät pääsevän vallalle, anna meille nöyrää kärsivällisyyttä, joka on välttämätöntä sovinnon kannalta. Aamen. 20

21 Dag 5 Be ständigt med tålmodigt hjärta Ha tålamod med alla (1 Thess 5:14) 2 Mos 17:1-4 Varför? Ps 1 Bära frukt i rätt tid 1 Thess 5:(12a) 13b-18 Ha tålamod med alla Luk 18:9-14 En ödmjuk bön Kommentar Vi kan inte vara likgiltiga inför de kristnas splittring och vi väntar med rätta otåligt på att försoningens dag skall komma. Men vi måste också vara medvetna om att ekumeniska insatser inte stöttas på samma sätt överallt. En del går framåt med stora kliv, andra tar det mer försiktigt. Vi måste följa Paulus uppmaning att vara tålmodiga mot alla. Liksom den bedjande farisén är det lätt för oss att komma inför Gud med det högmod som är typiskt för dem som gör allt på rätt sätt: Jag är inte som andra människor. Om vi ibland frestas att fördöma trögheten eller brådskan hos medlemmar i vår kyrka eller bland dem vi för ekumenisk dialog med, så är uppmaningen att ha tålamod en viktig varning i rätt tid. Ibland är det mot Gud vi visar otålighet. I likhet med folket i öknen ifrågasätter vi ibland Gud. Varför måste vi fortsätta denna smärtsamma färd, om det inte tjänar något till? Låt oss bevara tillförsikten. Gud besvarar våra böner hur och när han vill. Han kommer att skapa nya vägar att möta dagens behov av kristen sammanhållning. Bön Herre, gör oss till dina lärjungar så att vi aktar på ditt Ord dag och natt. På vår färd mot enhet, ge oss hopp om frukt i rätt tid. När fördomar och misstänksamhet verkar dominera ber vi dig om den ödmjukhet och det tålamod som behövs för försoning. Amen. 21

22 Kuudes päivä Rukoilkaa jatkuvasti armoa työskennellä Jumalan kanssa Iloitkaa aina. Rukoilkaa lakkaamatta. (1. Tess. 5:16) 2. Sam. 7:18 29 Daavidin kiitosrukous. Ps. 86 Herra, kuule rukoukseni. 1. Tess. 5: Iloitkaa aina. Luuk. 10:1 24 Seitsemänkymmenenkahden opetuslapsen lähettäminen. Selitys Rukouksessa sopeutamme tahtomme Jumalan tahtoon osallistuen siten hänen tarkoitusperiensä toteuttamiseen. Uskovina tarvitsemme Pyhää Henkeä muuttamaan sydämiämme, niin että saamme armon työskennellä yhdessä Jumalan kanssa, olla osa hänen lähetystehtäväänsä ja ykseyden tavoitettaan. Kun rukoilemme lakkaamatta, olemme tietoisia siitä, että "sadonkorjuuseen tarvitaan lisää väkeä". Monissa ekumeenisissa kokoontumisissa ja erityisesti Yhdysvaltain vuotuisessa kristittyjen ykseyden kansallisessa työkokouksessa tunnustetaan, että jos ekumeenisen liikkeen on tarkoitus kukoistaa tänään ja vielä tulevan sukupolven aikana, mukaan on saatava enemmän nuoria. Tarvitsemme lisää työntekijöitä kokemaan rukoilemisen ilon ja olemaan osa Jumalan työtä. Kuudennen päivän tekstit antavat meille välähdyksen siitä, mitä ilosanoman hyväksi työskentely merkitsee. Daavid kysyy ällistyneenä siitä, että hänellä olisi osa valtavan Herran temppelin rakennussuunnitelmassa: "Voiko tällaista tulla ihmisen osaksi?" Sitten hän päättelee: "Sinä, Herra, olet siunannut palvelijasi sukua, ja niin sillä on aina oleva siunaus." Psalminkirjoittaja rukoilee: "Herra, neuvo minulle tiesi, että noudattaisin sinun totuuttasi. Paina sydämeeni syvälle pyhä pelko nimeäsi kohtaan. Herra, minun Jumalani, sinua minä kiitän koko sydämestäni, iäti minä kunnioitan nimeäsi." Seitsemääkymmentäkahta opetuslastaan lähettäessään Jeesus vahvistaa, että kaikki, jotka ovat tulleet uskoon hänen opetuslastensa ja heidän sanansa kautta, saavat julistaa maailmalle hänen rauhaansa ja uutista siitä, että "Jumalan valtakunta on tullut lähelle". Opetuslasten palatessa torjunnasta huolimatta riemuissaan Jeesus iloitsee heidän menestyksestään, kun pahat henget alistuvat hänen nimessään. Viesti kuuluu: älä milloinkaan lopeta, älä milloinkaan luovuta. Jumala tahtoo kansansa olevan yhtä. Meitä kehotetaan kuten Tessalonikan kristittyjä "iloitsemaan aina" ja "rukoilemaan lakkaamatta", luottaen siihen, että kun sitoudumme kokosydämisesti työskentelemään Jumalan kanssa, hänen ykseyden tavoitteensa toteutuu lopulta. Rukous Herra Jumala, olemuksesi täydellisessä ykseydessä säilytä sydämissämme niin palava ykseyden halu ja toivo, ettemme koskaan lakkaa ponnistelemasta ilosanomasi puolesta. Pyydämme tätä Jeesuksen Kristuksen, Herramme kautta. Aamen. 22

23 Dag 6 Be ständigt om nåd att arbeta med Gud Var alltid glada, be ständigt (1 Thess 5:16) 2 Sam 7:18-29 Davids lovprisning och glädje Ps 86 Herre, hör mig 1 Thess 5:(12a) 13b-18 Var alltid glada Luk 10:1-24 Utsändningen av de sjuttiotvå Kommentar När vi ber anpassar vi vår vilja till Guds och hjälper därmed till att fullborda Guds avsikt. Vi behöver den heliga Anden för att förändra de troendes hjärtan, så att vi undfår den nåd som behövs för att samarbeta med Gud och delta i Guds mission och uppnå den enhet Gud vill. När vi ständigt ber om detta blir vi medvetna om att det behövs fler arbetare till skörden. Vid många ekumeniska samlingar, i synnerhet vid den nationella konferens för kristen enhet som hålls årligen i USA, inser man att fler unga behöver lockas med i den ekumeniska rörelsen, om den skall blomstra i dag och i nästa generation. Vi behöver fler arbetare som upplevt glädjen i att be för delaktighet i Guds verk. Texterna för dag 6 ger oss insikt om vad det innebär att arbeta i evangeliets tjänst. Häpen över att han kan få vara med i planeringen av ett magnifikt tempelbygge åt Herren, frågar David: Kan Gud verkligen ta sin boning på jorden?. Sedan avslutar han med: Jag ber dig välsigna min ätt så att den alltid består inför dig. Psalmisten ber: Visa mig, Herre, din väg, så att jag kan vandra i din sanning. Lär mig att helhjärtat vörda ditt namn. Jag vill tacka dig, Herre, min Gud, av allt mitt hjärta och alltid ära ditt namn. När Jesus skickar ut de sjuttiotvå, bekräftar han att hans fred och nyheten att Guds rike är snart hos er skulle förkunnas i hela världen genom hans lärjungar och genom dem som kom till tro på honom genom deras ord. När de återvänder i glädje, trots motgångar, gläds Jesus över att de lyckats betvinga demoner i hans namn. Budskapet är att aldrig sluta, aldrig ge upp. Gud vill att Guds folk ska vara ett. Liksom de kristna i Thessalonike uppmanas vi att alltid vara glada och att be ständigt i förtröstan att när vi överlåter oss själva helt till att verka med Gud så kommer målet om den enhet som Gud avser äntligen att uppfyllas. Bön Herre, vår Gud, vars väsen är fullkomlig enhet, låt våra hjärtan brinna av längtan och hopp om enhet, så att vi aldrig slutar arbeta för evangeliets skull. Vi ber om detta genom Jesus Kristus, vår Herre. Amen. 23