Aineistoa Kristittyjen ykseyden ekumeeniselle rukousviikolle. Rukouspäiväjulistus ja raamatuntekstit

Transkriptio

1 Te olette tämän todistajat Ni skall vittna om allt detta Aineistoa Kristittyjen ykseyden ekumeeniselle rukousviikolle Rukouspäiväjulistus ja raamatuntekstit 2010 Material för Ekumeniska böneveckan för kristen enhet Böndagsplakat och bibeltexter

2 Herran rukous Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille anteeksi velkamme niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen. Suomen Ekumeenisen Neuvoston 1973 hyväksymä ekumeeninen sanamuoto Alkuperäinen englanninkielinen aineisto: You are witnesses of these things Jointly prepared and published by The Pontifical Council for Promoting Christian Unity The Commission on Faith and Order of the World Council of Churches SVERIGES KRISTNA RÅD SE Sundbyberg Tel: Fax: info@skr.org SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO EKUMENISKA RÅDET I FINLAND PL / PB HELSINKI / HELSINGFORS Tel: (09) Fax (09) sen@ekumenia.fi 2

3 Te olette tämän todistajat (Luuk. 24:48) Ni skall vittna om allt detta (Luk 24:48) Aineistoa Kristittyjen ykseyden ekumeeniselle rukousviikolle Rukouspäiväjulistus ja raamatuntekstit 2010 Material för Ekumeniska böneveckan för kristen enhet Böndagsplakat och bibeltexter Toimittajat / Redaktörer Heikki Huttunen, Veijo Koivula, Tiina-Mari Mällinen, Sirpa-Maija Vuorinen Suomennos englannista Mirja Sevón Svensk översättning Ragni Lantz Jan Edström 3

4 Sisältö / Innehåll Herran rukous, ekumeeninen sanamuoto...2 Rukousviikon raamatunteksti...5 Böneveckans bibeltext...6 Te olette tämän todistajat...8 Ni skall vittna om allt detta...9 Johdatus rukousviikon teemaan Introduktion till 2010 års tema...11 Ensimmäinen päivä...14 Dag Toinen päivä...16 Dag Kolmas päivä...18 Dag Neljäs päivä...20 Dag Viides päivä...22 Dag Kuudes päivä...24 Dag Seitsemäs päivä...26 Dag Kahdeksas päivä...28 Dag Julistus kahdesta ekumeenisesta rukouspäivästä...30 Plakat om två ekumeniska böndagar...31 Rukouspäivien raamatuntekstit...32 Böndagars bibeltexter...33 Tietoisku: Pieni rukoushetki

5 Evankeliumi Luukkaan mukaan, luku 24 Ensimmäisenä päivänä sapatin jälkeen naiset jo aamuvarhaisella menivät haudalle ja ottivat hankkimansa tuoksuöljyt mukaan. He havaitsivat, että kivi oli vieritetty haudan suulta, ja kun he menivät sisälle hautaan, he eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista. Kun he olivat ymmällä tästä, heidän edessään seisoi yhtäkkiä kaksi miestä sädehtivän kirkkaissa vaatteissa. Naiset pelästyivät ja painoivat katseensa maahan. Mutta miehet sanoivat heille: "Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista. Muistakaa, mitä hän sanoi teille ollessaan vielä Galileassa: 'Näin täytyy käydä: Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.'" Silloin he muistivat, mitä Jeesus oli puhunut. Haudalta palattuaan naiset veivät tästä sanan yhdelletoista opetuslapselle ja kaikille muille. Nämä naiset olivat Magdalan Maria, Johanna ja Jaakobin äiti Maria, ja vielä muitakin oli heidän kanssaan. He kertoivat kaiken apostoleille, mutta nämä arvelivat naisten puhuvan omiaan eivätkä uskoneet heitä. Pietari lähti kuitenkin juoksujalkaa haudalle. Kurkistaessaan sisään hän näki ainoastaan käärinliinat, ja hän lähti pois ihmetellen mielessään sitä, mikä oli tapahtunut. Samana päivänä oli kaksi opetuslasta menossa Emmaus-nimiseen kylään, jonne on Jerusalemista noin kahden tunnin kävelymatka. He keskustelivat kaikesta siitä, mitä oli tapahtunut. Heidän siinä puhellessaan ja pohdiskellessaan Jeesus itse liittyi heidän seuraansa ja kulki heidän kanssaan. He eivät kuitenkaan tunteneet häntä, sillä heidän silmänsä olivat kuin sokaistut. Jeesus kysyi heiltä: "Mistä te oikein keskustelette, matkamiehet?" He pysähtyivät murheellisina, ja toinen heistä, Kleopas nimeltään, vastasi: "Taidat olla Jerusalemissa ainoa muukalainen, joka ei tiedä, mitä siellä on näinä päivinä tapahtunut." "Mitä te tarkoitatte?" Jeesus kysyi. He vastasivat: "Sitä, mitä tapahtui Jeesus Nasaretilaiselle. Se mies oli tosi profeetta, voimallinen sanoissa ja teoissa, sekä Jumalan että kaiken kansan edessä. Meidän ylipappimme ja hallitusmiehemme luovuttivat hänet tuomittavaksi kuolemaan ja ristiinnaulitsivat hänet. Me kuitenkin olimme eläneet siinä toivossa, että hän olisi se, joka lunastaa Israelin. Eikä siinä kaikki. Tänään on jo kolmas päivä siitä kun se tapahtui, ja nyt ovat muutamat naiset meidän joukostamme saattaneet meidät kerta kaikkiaan hämmennyksiin. He kävivät varhain aamulla haudalla mutta eivät löytäneet hänen ruumistaan. Sieltä tultuaan he lisäksi kertoivat nähneensä näyn: enkeleitä, jotka sanoivat, että Jeesus elää. Muutamat meistä menivät silloin haudalle ja totesivat, että asia oli niin kuin naiset olivat sanoneet. Jeesusta he eivät nähneet." Silloin Jeesus sanoi heille: "Voi teitä ymmärtämättömiä! Noinko hitaita te olette uskomaan kaikkea sitä, mitä profeetat ovat puhuneet? Juuri niinhän Messiaan piti kärsiä ja sitten mennä kirkkauteensa." Ja hän selitti heille Mooseksesta ja kaikista profeetoista alkaen, mitä hänestä oli kaikissa kirjoituksissa sanottu. He olivat jo saapumassa kylään, jonne olivat menossa. Jeesus oli jatkavinaan matkaansa, mutta he estivät häntä lähtemästä ja sanoivat: "Jää meidän luoksemme. Päivä on jo kääntymässä iltaan." Niin hän meni sisään ja jäi heidän luokseen. Kun hän sitten aterioi heidän kanssaan, hän otti leivän, kiitti Jumalaa, mursi leivän ja antoi sen heille. Silloin heidän silmänsä aukenivat ja he tunsivat hänet. Mutta samassa hän jo oli poissa heidän näkyvistään. He sanoivat toisilleen: "Eikö sydämemme hehkunut innosta, kun hän kulkiessamme puhui meille ja opetti meitä ymmärtämään kirjoitukset?" Heti paikalla he lähtivät matkaan ja palasivat Jerusalemiin. Siellä olivat koolla yksitoista opetuslasta ja muut heidän joukkoonsa kuuluvat. Nämä sanoivat: "Herra on todella noussut kuolleista! 5

6 Lukasevangeliet 24 Men dagen efter sabbaten gick de i gryningen till graven med kryddorna som de hade gjort i ordning. De fann att stenen var bortrullad från graven, och när de gick in kunde de inte finna herren Jesu kropp. De visste inte vad de skulle tro, men då stod där två män i skinande kläder framför dem. Kvinnorna blev förskräckta och sänkte blicken mot marken, men männen sade till dem: "Varför söker ni den levande här bland de döda? Han är inte här, han har uppstått. Kom ihåg vad han sade till er medan han ännu var i Galileen: att Människosonen måste överlämnas i syndiga människors händer och korsfästas och uppstå på tredje dagen." Då kom de ihåg hans ord, och när de hade återvänt från graven berättade de alltsammans för de elva och alla de andra. Det var Maria från Magdala och Johanna och Maria, Jakobs mor. Även de andra kvinnorna i deras sällskap talade om det för apostlarna. De tyckte att det bara var prat och trodde inte på dem. Men Petrus sprang genast bort till graven. När han lutade sig in såg han bara linnesvepningen ligga där, och han gick därifrån full av undran över det som hade hänt. Samma dag var två lärjungar på väg till en by som ligger en mil från Jerusalem och som heter Emmaus. De talade med varandra om allt det som hade hänt. Medan de gick där och samtalade och diskuterade kom Jesus själv och slog följe med dem. Men deras ögon var förblindade och de kände inte igen honom. Han frågade: "Vad är det ni går här och talar med varandra om?" De stannade och såg sorgsna ut, och den ene, som hette Kleopas, svarade: "Du måste vara den ende som har varit i Jerusalem och inte vet vad som har hänt där under dessa dagar." "Vad har hänt?" frågade han. De svarade: "Detta med Jesus från Nasaret, han som var en profet, mäktig i ord och gärning inför Gud och hela folket. Han blev utlämnad av våra överstepräster och rådsherrar, och de fick honom dömd till döden och korsfäst, medan vi hoppades att han var den som skall befria Israel. Men till allt detta kommer att det är tredje dagen sedan det här hände, och nu har några kvinnor bland oss gjort oss uppskakade. De var vid graven tidigt i morse men fann inte hans kropp, och då kom de tillbaka och berättade att de i en syn hade sett änglar som sade att han lever. Några av de våra gick ut till graven, och de fann att det var så som kvinnorna hade sagt. Honom själv såg de inte." Då sade han: "Förstår ni så lite, är ni så tröga till att tro på det som profeterna har sagt? Skulle inte Messias lida detta och gå in i sin härlighet?" Och med början hos Mose och alla profeterna förklarade han för dem vad som står om honom överallt i skrifterna. De var nästan framme vid byn dit de skulle, och han såg ut att vilja gå vidare, men de höll kvar honom och sade: "Stanna hos oss. Det börjar bli kväll och dagen är snart slut." Då följde han med in och stannade hos dem. När han sedan låg till bords med dem tog han brödet, läste tackbönen, bröt det och gav åt dem. Då öppnades deras ögon och de kände igen honom, men han försvann ur deras åsyn. Och de sade till varandra: "Brann inte våra hjärtan när han talade till oss på vägen och utlade skrifterna för oss?" De bröt genast upp och återvände till Jerusalem, där de fann de elva och alla de andra församlade, och dessa sade: "Herren har verkligen blivit uppväckt och han har visat sig för Simon." Själva berättade de då vad som hade hänt dem på vägen och hur han hade gett sig till känna för dem genom att bryta brödet. 6

7 (Luuk. 24 jatkuu) Hän on ilmestynyt Simonille." Nuo kaksi puolestaan kertoivat, mitä matkalla oli tapahtunut ja miten he olivat tunteneet Jeesuksen, kun hän mursi leivän. Kun he vielä puhuivat tästä, yhtäkkiä Jeesus itse seisoi heidän keskellään ja sanoi: "Rauha teille." He pelästyivät suunnattomasti, sillä he luulivat näkevänsä aaveen. Mutta Jeesus sanoi heille: "Miksi te olette noin kauhuissanne? Miksi teidän mieleenne nousee epäilyksiä? Katsokaa minun käsiäni ja jalkojani: minä tässä olen, ei kukaan muu. Koskettakaa minua, nähkää itse. Ei aaveella ole lihaa eikä luita, niin kuin te näette minussa olevan." Näin puhuessaan hän näytti heille kätensä ja jalkansa. Kuitenkaan he eivät vielä tienneet, mitä uskoa, niin iloissaan ja ihmeissään he nyt olivat. Silloin Jeesus kysyi: "Onko teillä täällä mitään syötävää?" He antoivat hänelle palan paistettua kalaa ja näkivät, kuinka hän otti sen käteensä ja söi. Jeesus sanoi heille: "Tätä minä tarkoitin, kun ollessani vielä teidän kanssanne puhuin teille. Kaiken sen tuli käydä toteen, mitä Mooseksen laissa, profeettojen kirjoissa ja psalmeissa on minusta kirjoitettu." Nyt hän avasi heidän mielensä ymmärtämään kirjoitukset. Hän sanoi heille: "Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista. Te olette tämän todistajat. Minä lähetän teille sen, minkä Isäni on luvannut. Pysykää tässä kaupungissa, kunnes saatte varustukseksenne voiman korkeudesta." Jeesus vei opetuslapset ulos kaupungista, lähelle Betaniaa, ja siellä hän kohotti kätensä ja siunasi heidät. Siunatessaan hän erkani heistä, ja hänet otettiin ylös taivaaseen. He kumartuivat maahan asti ja osoittivat hänelle kunnioitustaan, ja sitten he riemua täynnä palasivat Jerusalemiin. He olivat alati temppelissä ja ylistivät Jumalaa. (Luk 24 fortsätter) Medan de ännu talade stod han plötsligt mitt ibland dem och hälsade dem: "Frid över er!" De blev rädda, och i sin förskräckelse trodde de att det var en ande de såg. Då sade han: "Varför blir ni skrämda, varför fylls ni av tvivel? Se på mina händer och mina fötter, det är jag och ingen annan. Känn på mig och se på mig, en ande har inte kött och ben, och det kan ni se att jag har." Och han visade dem sina händer och fötter. Då de av idel glädje och förvåning ännu inte kunde tro, frågade han dem: "Finns det något att äta här?" De räckte honom en bit stekt fisk, och de såg hur han tog den och åt. Han sade till dem: "Detta är vad jag sade till er när jag ännu var hos er, att allt måste uppfyllas som står skrivet om mig i Moses lag, hos profeterna och i psalmerna." Sedan öppnade han deras sinnen så att de kunde förstå skrifterna. Och han sade till dem: "Detta är alltså vad skriften säger: Messias skall lida och uppstå från de döda på tredje dagen, och syndernas förlåtelse genom omvändelse skall förkunnas i hans namn för alla folk, med början i Jerusalem. Ni skall vittna om allt detta. Och jag skall sända er vad min fader har lovat. Men ni skall stanna här i staden tills ni har blivit rustade med kraft från höjden." Han tog dem med sig ut ur staden bort mot Betania, och han lyfte sina händer och välsignade dem. Medan han välsignade dem lämnade han dem och fördes upp till himlen. De föll ner och hyllade honom och återvände sedan till Jerusalem under stor glädje. Och de var ständigt i templet och prisade Gud. 7

8 Te olette tämän todistajat (Luuk. 24:48) Ekumeenisen rukousviikon 2010 teema on otettu Luukkaan evankeliumista. Jae on tiivistys sille tehtävälle ja valtuutukselle, jonka ylösnoussut Kristus antoi apostoleilleen. Pelko ja hämmennys ovat ne sanat ja asiat, jotka leimasivat opetuslasten elämää Opettajan ristinkuoleman ja tyhjän haudan jälkeisinä päivinä ja viikkoina. He olivat kokeneet niin voimakkaita muutoksia, elämä oli kulkenut niin laidasta laitaan, että heidän oli vaikea pysyä tapahtumien nopeassa kulussa mukana. Pitkäperjantain synkkä tummuus ja pimeys oli parissa päivässä vaihtunut pääsiäisen kirkkaaksi valoksi, niin kirkkaaksi, että se oli tuntunut häikäisevältä. Opetuslapset kokivat itsensä noina päivinä hämmentyneiksi, ehkä myös turvattomiksi. Heillä oli myös suuri tarve olla koolla juuri Jeesuksen lähimpänä ystäväpiirinä ja käydä keskustelua siitä, mitä oikein asioista pitäisi ajatella ja miten elämää tulisi jatkaa. Yhtäkkiä heidän keskellään on ylösnoussut Herra, joka tervehtii heitä Lähi-Idän ihmisille tyypillisellä arkisella tervehdyksellä: Rauha teille. Sitten Kristus osoittaa oppilailleen, että kaikki on tapahtunut Jumalan jo kauan sitten laatimien ja Vanhassa testamentissa ilmoitettujen suunnitelmien mukaisesti. Opetuslasten ei tarvitse olla levottomia Jumalan tekojen keskellä, vaan heistä tulee niiden todistajia. Vuosi 2010 on ekumeeninen juhlavuosi, sillä Edinburghin lähetyskonferenssista tulee kuluneeksi sata vuotta. Kristillisten kirkkojen lähetystyöllä on ollut merkittävä asema ekumeenisen tien raivaamisessa. Lähetystyön ilme ja painopisteet ovat muuttuneet viimeisten vuosikymmenten aikana. Mutta edelleenkin kirkkojen tehtävä on viedä ylösnousemuksen, sovituksen, sovinnon ja uuden elämän sanomaa kaikkialle maailmaan. Kirkko on Kristuksen ruumis tässä maailmassa. Jotta ilosanoma leviäisi, Kristus tarvitsee meitä, meidän suitamme, jalkojamme ja käsiämme. Mutta yhtä olennaista on se, että kirkko ja kristityt tarvitsevat Kristusta. Ilman häntä meillä ei ole sanomaa, ei myöskään voimaa tai rohkeutta, ei valoa, ei iloa eikä rakkautta. Tasavallan presidentin allekirjoittamassa julistuksessa kahdesta ekumeenisesta rukouspäivästä vuodelle 2010 korostetaan pyhän ja levon merkitystä. Pyhyyden ja rauhan kokeminen on ihmiselle välttämätöntä, mutta itsekeskeisyys, vääryys ja väkivalta tekevät pyhän kohtaamisen usein vaikeaksi. Rukouspäiväjulistuksessa haastetaan suomalaisia myös pohtimaan, miten suvaitsevaisia tai ennakkoluuloisia olemme maahanmuuttajia kohtaan. Julistuksen virittäminä voimme myös miettiä, mitä voisimme oppia maahanmuuttajilta suhteessa pyhyyteen. Ekumeeninen rukousviikko tarjoaa jälleen kerran kirkoille ja kristityille hyvät mahdollisuudet tehtävänsä suorittamiseen, evankeliumin julistamiseen, sovituksen sanoman välittämiseen, yhteiseen rukoukseen ja todistukseen, mutta myös yhteiseen iloon ja toisiltamme oppimiseen. Siunattua rukousviikkoa! Toimituskunta 8

9 Ni skall vittna om allt detta (Luk 24:48) Temat för Ekumeniska böneveckan 2010 är hämtat ur Lukas evangelium. Versen är en sammanfattning av det uppdrag som den uppståndne Kristus gav sina apostlar. Rädsla och förvirring präglade lärjungarnas liv dagarna och veckorna efter att Mästaren dött på korset och graven var funnen tom. De hade upplevt stora förändringar, livet hade tagit en helomvändning och de hade svårt att följa det snabba händelseförloppet. Långfredagens dystra mörker hade på ett par dagar bytts ut i påskens klara färger, så klara att lärjungarna nästan förblindades. Under dessa dagar kände sig lärjungarna förvirrade och otrygga. De hade också ett stort behov av att vara tillsammans som Jesu närmaste vänner och samtala om vad de skulle tänka om det som hade hänt och hur livet skulle kunna gå vidare. Plötsligt var deras uppståndne Herre mitt ibland dem och hälsade dem på det vardagliga sätt som är så typiskt för människor i Mellanöstern: Frid åt er alla. Sedan visade Kristus för lärjungarna att allt har skett i enlighet med den plan som Gud redan för länge sedan uppenbarat i Gamla testamentet. Lärjungarna behöver inte vara oroliga när Gud verkar, utan de får istället vara vittnen till Guds gärningar är ett ekumeniskt jubileumsår då de gått hundra år sedan missionskonferensen i Edinburgh. De kristna kyrkornas missionsarbete har haft en viktig roll i att röja väg för ekumeniken. Missionsarbetets uttryck och tyngdpunkter har förändrats under de senaste årtiondena. Kyrkornas uppgift är emellertid fortfarande att föra ut budskapet om uppståndelse, försoning och det nya livet till hela världen. Kyrkan är Kristi kropp i denna värld. För att de goda nyheterna ska spridas vidare behöver Kristus oss, våra munnar, händer och fötter. Lika viktigt är det att kyrkorna och de kristna behöver Kristus. Utan honom har vi inget budskap, varken kraft eller mod, inget ljus, ingen glädje eller kärlek. Det ekumeniska böndagsplakatet för 2010 som undertecknats av republikens president betonar betydelsen av vila och det heliga. Erfarenheten av det heliga och fred är nödvändigt för en människa, orättvisor och våld gör det ofta svårt att uppleva det heliga. I böndagsplakatet utmanas finländarna också att reflektera över hur toleranta och fördomsfria vi är i förhållande till invandrare. I enlighet med plakatet kan vi också fundera på vad vi kan lära av invandrarna om det heliga. Ekumeniska böneveckan erbjuder än en gång goda möjligheter för kyrkor och samfund att utföra sitt uppdrag, att förkunna evangelium, att förmedla försoningens budskap, att be och vittna tillsammans, men också att lära av varandra och glädjas med varandra. Välsignad bönevecka! Redaktionen 9

10 Johdatus rukousviikon teemaan 2010 Kuluneen sadan vuoden aikana on kristittyjen keskinäinen sovinto saanut hyvin moninaisia muotoja. Hengellinen ekumenia on osoittanut, kuinka tärkeää rukous on kristittyjen ykseyden kannalta. Erityisen tarmokkaasti on paneuduttu teologiseen tutkimukseen, mikä onkin johtanut lukuisiin opillisiin sopimuksiin. Kirkkojen välinen käytännön yhteistyö yhteiskunnallisella tasolla on synnyttänyt hedelmällisiä aloitteita. Näiden suurten saavutusten rinnalla kysymys lähetystyöstä on ollut erityisellä sijalla. Edinburghissa vuonna 1910 pidettyä maailmanlähetyskonferenssia pidetään perustellusti nykyaikaisen ekumeenisen liikkeen alkuna. Lähetys ja ykseys Kaikki eivät luonnostaan yhdistä lähetystyötä toiveeseen luoda ykseys kristittyjen välille. Mutta eikö seurakunnan sitoutumisen lähetystyöhön tulisi käydä käsi kädessä seurakunnan ekumeniaan sitoutumisen kanssa? Kasteen kautta olemme jo yksi ruumis, ja meitä kutsutaan elämään yhteydessä toisiimme. Jumala on tehnyt meistä veljiä ja sisaria Kristuksessa. Eikö se ole perimmäinen todistus, jota meidät on kutsuttu jakamaan? Historiallisesti katsottuna johtui käytännön syistä, että kysymyksen kristittyjen ykseydestä nostivat usein ensimmäisinä esille lähetystyöntekijät. Tarkoituksena oli usein yksinkertaisesti välttää turhaa kilpailua valtavien inhimillisten ja aineellisten tarpeiden edessä. Evankelioitava alue jaettiin tasan ja toisinaan pyrittiin pääsemään pitemmälle kuin vain käynnistämään rinnakkaisia toimintoja ja suosimaan muutamia yhteisiä hankkeita. Ummistamatta silmiä eri kirkkojen lähettien keskinäiseltä kilpailulta on myös syytä antaa tunnustusta siitä, että ne, jotka ehtivät ensimmäisinä lähetyskentälle, olivat myös ensimmäisinä myöntämässä kristittyjen hajaannuksen kurjuuden. Eurooppa oli tottunut kirkkojen keskinäiseen hajaannukseen, mutta eripuran pahennus hirvitti lähetystyöntekijöitä, kun he julistivat ilosanomaa ihmisille, jotka eivät ennen olleet tienneet mitään Kristuksesta. Edinburghin lähetyskonferenssi 1910 Protestanttisten kirkkojen ja anglikaanisen kirkon eri haaroja edustavien lähetysseurojen viralliset edustajat, mukana yksi ortodoksivieras, kokoontuivat vuoden 1910 kesällä tapaamiseen Skotlannin pääkaupunkiin. Kokous ei ollut päätösvaltainen foorumi, vaan sen ainoana tavoitteena oli auttaa lähetystyöntekijöitä ponnistelemaan yhteishengen luomiseksi ja yhteistyön käynnistämiseksi. Vuonna 1910 Skotlannin kirkolliseen maisemaan alkoi tulla vaihtelua, ja roomalaiskatolisen ja episkopaalisen kirkon asema oli jälleen kerran entistä tärkeämpi. Edinburgh valittiin kokouspaikaksi henkisen ja kulttuurisen elinvoimaisuutensa takia. Valintaa puolsi myös kaupungin teologien ja kirkonjohtajien maine. Lisäksi Skotlannin protestanttiset kirkot tekivät erityisen aktiivisesti lähetystyötä ja olivat tunnettuja siitä, että ottivat huomioon paikalliset kulttuurit. Skotlannin kristilliset kirkot omana aikanamme Kunnioituksesta ekumeenisen liikkeen tärkeää historiallista vaihetta kohtaan Kristittyjen ykseyden ekumeenisen rukousviikon taustatahot Faith and Order -komissio ja Katolisen kirkon kristittyjen ykseyden edistämisen neuvosto pitivät luonnollisena kutsua Skotlannin kirkot valmistelemaan vuoden 2010 ykseyden rukousviikkoa samalla kun vuoden 1910 konferenssin vuosipäivän valmistelut olivat täydessä käynnissä. Juhlakonferenssin teema on Kristuksen todistajina omana aikanamme. (Wittnessing to Christ today). Vastaavasti kirkot ehdottivat rukousviikon teemaksi Te olette tämän todistajat (Luuk. 24:48). Raamatullinen teema: Te olette tämän todistajat Tänä vuonna Skotlannin kirkot ovat alun perin päättäneet kutsua meidät kuuntelemaan Kristuksen viimeistä puhetta ennen ylösnousemustaan: "Näin on kirjoitettu. Kristuksen tuli kärsiä kuolema ja 10

11 Introduktion till 2010 års tema Det senaste århundradet har försoningsarbetet mellan kristna tagit sig många olika uttryck. Andlig ekumenik har visat hur viktig bönen är för kristen enhet. Mycket energi har lagts på teologisk forskning, vilket lett till en mängd överenskommelser i lärofrågor. Praktiskt samarbete mellan kyrkor och samfund på det diakonala området har gett upphov till fruktbärande initiativ. Vid sidan av dessa viktiga resultat har frågan om mission haft en speciell plats. Det anses allmänt att världsmissionskonferensen i Edinburgh 1910 var startpunkten för den moderna ekumeniska rörelsen. Mission och enhet Inte alla ser en naturlig koppling mellan missionsnit och strävan efter kristen enhet. Men visst måste väl kyrkans missionsengagemang gå hand i hand med dess ekumeniska engagemang? Genom vårt dop är vi redan en kropp och vi är kallade att leva i gemenskap. Gud har skapat oss till bröder och systrar i Kristus. Är inte detta den grundläggande sanning som vi är kallade att vittna om? Historiskt sett är det ett faktum att när frågan om kristen enhet ofta först väcktes av missionärer var det av praktiska skäl, helt enkelt för att undvika onödig konkurrens inför enorm mänsklig och materiell nöd. Området som skulle evangeliseras delades upp. Ibland gick man bortom parallella aktiviteter till något gemensamt projekt. Utan att förneka den rivalitet som existerade mellan missionärer som sänts ut av olika samfund och kyrkor måste vi också erkänna att de som var först på missionsfältet också var de första som insåg den tragedi som den kristna splittringen innebar. Europa hade vant sig vid söndring mellan kyrkor, men den skandalösa oenigheten verkade fruktansvärd för missionärer som predikade evangelium för människor som inte tidigare visste något om Kristus. Missionskonferensen i Edinburgh 1910 Sommaren 1910 möttes officiella representanter för de protestantiska missionssällskapen inom de olika grenarna av de protestantiska och anglikanska kyrkorna i den skotska huvudstaden. De fick sällskap av en ortodox gäst. Konferensen, som saknade beslutsrätt, hade inget annat syfte än att hjälpa missionärer att skapa andlig samhörighet och samordna deras arbete. År 1910 började kyrkolandskapet i Skottland förändras och de romersk-katolska och episkopala kyrkorna hade åter fått en viktig roll. Edinburgh utsågs till mötesplats på grund av sin intellektuella och kulturella vitalitet. Valet gynnades av att stadens teologer och kyrkoledare var så berömda. Skottlands protestantiska kyrkor var också särskilt engagerade i mission och hade rykte om sig att ta hänsyn till lokal kultur. De kristna kyrkorna i Skottland i dag För att hedra detta viktiga skede i den ekumeniska rörelsens historia, föll det sig naturligt för samordnarna av Böneveckan för kristen enhet Faith and Order- kommissionen och det Påvliga Rådet för kristen enhet att erbjuda de skotska kyrkorna att förbereda 2010 års bönevecka, samtidigt som de är engagerade i förberedelserna för 100-årsjubileet av 1910 års konferens med temat Att vittna om Kristus i dag. Kyrkorna svarade med att föreslå temat Ni skall vittna om allt detta (Luk 24:48). Det bibliska temat: Ni skall vittna om allt detta Detta år har kyrkorna i Skottland gjort det ovanliga valet att inbjuda oss att lyssna till Kristi sista tal före himmelsfärden. Detta är alltså vad skriften säger: Messias skall lida och uppstå från de döda på tredje dagen, och syndernas förlåtelse genom omvändelse skall förkunnas i hans namn för alla folk, med början i Jerusalem. Ni skall vittna om allt detta. (Luk 24:46-48). Det är dessa sista Jesusord som vi ska reflektera över varje dag. 11

12 kolmantena päivänä nousta kuolleista, ja kaikille kansoille, Jerusalemista alkaen, on hänen nimessään saarnattava parannusta ja syntien anteeksiantamista. Te olette tämän todistajat." (Luuk. 24:46-48). Juuri näitä Kristuksen viimeisiä sanoja meidän on pohdittava joka päivä. Vuoden 2010 Kristittyjen ykseyden rukousviikon aikana meitä kutsutaan käymään läpi Luukkaan evankeliumin luku 24 kokonaisuudessaan. Oli sitten kyse kauhistuneesta naisesta haudalla, kahdesta alakuloisesta opetuslapsesta matkalla Emmaukseen tai yhdestätoista epäilyksen ja pelon valtaamasta opetuslapsesta; kaikki, jotka yhdessä kohtaavat ylösnousseen Kristuksen, lähetetään suorittamaan tehtävää: Te olette tämän todistajat. Ymmärrämme, etteivät Magdalan Maria, Pietari ja kaksi Emmauksen tien opetuslasta todista samalla tavoin. Mutta kaikki sijoittavat todistuksensa ytimeen Jeesuksen voiton kuolemasta. Ylösnousseen henkilökohtainen kohtaaminen on muuttanut ratkaisevasti heidän elämäänsä, ja yhdestä asiasta tulee kullekin omakohtaisen kokemuksen myötä sisäinen velvollisuus: Te olette tämän todistajat. Heidän kertomuksensa painottavat eri asioita; joskus heille saattaa syntyä keskinäistä erimielisyyttä siitä, mitä uskollisuus Kristukselle vaatii, mutta kaikki ponnistelevat julistaakseen ilosanomaa. Kahdeksan päivätekstiä Vuoden 2010 Kristittyjen ykseyden rukousviikon aikana pohdiskelemme joka päivä Luukkaan evankeliumin lukua 24 pysähtyen sen esittämien kysymysten kohdalle; Jeesuksen opetuslapsilleen esittämien kysymysten kohdalle; kysymysten, joita apostolit esittävät Kristukselle. Jokainen kysymys auttaa meitä valaisemaan jotakin erityistä tapaa todistaa Ylösnousseesta. Jokainen kysymys kutsuu meitä miettimään omaa tilannettamme kirkkojen hajaannuksessa ja sitä, mitä voisimme käytännössä tehdä tilanteen parantamiseksi. Olemme jo todistajia ja meistä on tultava parempia todistajia. Miten? Ylistämällä häntä, joka antaa meille elämän ja ylösnousemuksen lahjan (1. päivä); tiedostamalla, kuinka voimme kertoa uskostamme toisille (2. päivä); tunnustamalla, että Jumala tekee työtään elämässämme (3. päivä); kiittämällä uskosta, jonka olemme saaneet (4. päivä); tunnustamalla Kristuksen voiton kaikesta kärsimyksestä (5. päivä); pyrkimällä aina olemaan entistä uskollisempia Jumalan sanalle (6. päivä); kasvamalla uskossa, toivossa ja rakkaudessa (7. päivä); olemalla vieraanvaraisia, osaamalla ottaa vastaan meille osoitettua vieraanvaraisuutta (8. päivä). Eikö todistuksemme olisikin uskollisempi Kristuksen evankeliumille kaikissa näissä kahdeksassa kohdassa, jos todistaisimme yhdessä? Edinburgh 2010 Maailma on muuttunut paljon vuoden 1910 jälkeen, ja jälleen kerran lähetystyötä on pohdittava uudelleen. Keskustelunaiheita on useita: maallistuminen ja kristinuskon aseman heikkeneminen, uudet viestintäkeinot, tunnustusten väliset suhteet, uskontojen vuoropuhelu. Kaikki tosin saattavat olla yhtä mieltä siitä, että Kristuksen opetuslasten täytyy todistaa hänestä, mutta on silti vaikeaa päästä yhteisymmärrykseen siitä, millaista lähetyksen tulee meidän aikanamme olla. Yksittäisten kirkkojen välinen keskustelu on kiitettävän vilkasta. Eikö keskustelulle olisi eduksi, jos siihen yhtyisivät kaikki kirkot? ; uskovilla on sydämessään samanlainen kiireen tuntu: hajaannuksen haavoittamalle ihmiskunnallemme evankeliumi ei ole ylellisyyttä; evankeliumia ei voi julistaa riitasointuisilla äänillä. Vihan täyttämät voivat Kristuksessa löytää sovinnon polun. Ne, joilla ei ole mitään yhteistä, voivat Kristuksessa löytää ilon elämisestä veljinä ja sisarina... Te olette tämän todistajat. 12

13 Under Böneveckan för kristen enhet 2010 inbjuds vi att ta del av hela kapitel 24 i Lukasevangeliet. Vare sig det är de skräckslagna kvinnorna vid graven, de två modfällda lärjungarna på vägen till Emmaus eller de elva lärjungarna som drabbats av tvivel och rädsla, så får alla som möter den uppståndne Kristus ett uppdrag: Ni skall vittna om allt detta. Vi anar att Maria Magdalena, Petrus och de två Emmaus-lärjungarna inte kommer att vittna på samma sätt. Men det är Jesu seger över döden som blir det centrala i samtligas vittnesbörd. Det personliga mötet med den uppståndne har radikalt förändrat deras liv. På ett sätt som är unikt för var och en av dem blir en sak absolut nödvändig: Ni skall vittna om allt detta. Deras berättelser kommer att betona olika saker. Ibland kommer de att vara oense om vad troheten mot Kristus innebär, men alla kommer att verka för att sprida det glada budskapet. De åtta dagarna Under 2010 års Bönevecka för kristen enhet kommer vi varje dag att reflektera över kapitel 24 i Lukasevangeliet och uppehålla oss vid de frågor som ställs: Jesu frågor till lärjungarna, apostlarnas frågor till Jesus. Varje sådan fråga ger oss möjlighet att uppmärksamma ett särskilt sätt att vittna om den uppståndne. Varje fråga inbjuder oss att besinna de kristnas splittring och hur vi, konkret, kan göra något åt den. Vi är redan vittnen och vi behöver bli bättre vittnen. Hur? Genom att prisa Den som ger oss livets och uppståndelsens gåva (dag 1) Genom att veta hur vi delar vårt personliga vittnesbörd med andra (dag 2) Genom att bli medvetna om att Gud verkar i våra liv (dag 3) Genom att tacka för den tro vi fått ta emot (dag 4) Genom att bekänna Kristi seger över allt lidande (dag 5) Genom att ständigt söka att bli mer trogna Guds ord (dag 6) Genom att växa i tro, hopp och kärlek (dag 7) Genom att visa gästfrihet och veta hur vi ska ta emot gästfrihet som erbjuds oss (dag 8) Skulle inte vårt vittnesbörd stämma bättre överens med Jesu evangelium på alla dessa åtta områden om vi vittnade tillsammans? Edinburgh 2010 Världen har förändrats på många sätt sedan 1910 och ännu en gång måste missionsuppgiften definieras. Sekularisering och avkristning, nya kommunikationsmetoder, mellankyrkliga relationer, mångreligiös dialog det finns många frågor att diskutera. Även om alla kanske är ense om att Kristi lärjungar behöver vittna om honom, så är det svårt att nå en gemensam uppfattning om vad mission bör vara i dag. Det är ingen brist på åsikter inom enskilda samfund och kyrkor. Skulle inte diskussionen må bra av att föras av alla kyrkor tillsammans? : Vi kristna delar en djup känsla av situationens allvar: för vår splittrade mänsklighet är evangeliet inte en lyx; evangeliet kan inte förkunnas av motstridiga röster. I Kristus kan de som är fyllda av hat finna vägen till försoning. I Kristus kan de som inte har något gemensamt finna glädjen i att leva som bröder och systrar Ni skall vittna om allt detta. 13

14 Raamattuun perustuvaa pohdintaa ja rukousta kahdeksaksi päiväksi Ensimmäinen päivä Todistaminen täysipainoisella elämällä Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? (Luuk. 24:5) 1. Moos. 1:1, Jumala katsoi kaikkea tekemäänsä, ja kaikki oli hyvää. Ps. 104:1-24 Lukemattomat ovat tekosi, Herra! 1. Kor. 15:12-20 Jos ei ole kuolleiden ylösnousemusta, ei Kristustakaan ole herätetty kuolleista. Luuk. 24:1-5 Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Selitys Vaelluksemme kristittyjen ykseydessä on lujasti juurtunut siihen yhteiseen uskoomme, ettemme Jeesuksen Kristuksen ylösnousemuksessa ylistä pelkästään Jumalan meille antamaa elämää vaan myös meille tarjottua uutta elämää sitä kautta, että Jeesus on voittanut kuoleman kertakaikkisesti. Kokoontuessamme yhteen tämän Kristittyjen ykseyden ekumeenisen rukousviikon aikana todistamme yhteisestä uskostamme osoittamalla kiinnostusta kaikkien elämää kohtaan. Elämä on Jumalan meille antama lahja, ja mitä enemmän tuemme ja vaalimme elämää, sitä selvemmin todistamme hänestä, jonka ylenpalttinen rakkaus on elämän meille alun perin antanut. Ensimmäisen Mooseksen kirjan lukeminen muistuttaa meille Jumalan luovasta voimasta ja väkevyydestä. Paavali kokee kohdatessaan ylösnousseen Jeesuksen sen voiman ja väkevyyden. Hän haastaa Korintin asukkaat panemaan kaiken luottamuksensa ylösnousseeseen Herraan ja tämän tarjoamaan uuteen elämään. Psalmi jatkaa samasta aiheesta julistaessaan luomakunnan ihmeellisyyttä. Evankeliuminkohtamme haastaa meidät etsimään uutta elämää kuoleman kulttuurista, jonka maailmamme toistuvasti tuo silmiemme eteen. Se rohkaisee meitä luottamaan Jeesuksen voimaan ja siten kokemaan elämän ja eheytymisen. Tänään kiitämme Jumalaa kaikesta, mikä ilmentää meille hänen rakkauttaan; luomakunnasta kaikkinensa; veljistä ja sisarista kaikkialla maailmassa; yhteydestä rakkaudessa, anteeksiantamuksesta, eheytymisestä ja ikuisesta elämästä. Rukous Jumala, luojamme, ylistämme sinua kaikista niistä, jotka todistavat uskostaan sanoin ja teoin. Elämällä täyttä elämää kohtaamme rakastavan läsnäolosi niissä monissa kokemuksissa, joita meille tarjoat. Suo, että yhteinen todistuksemme täysipainoisesta elämästä yhdistäisi meidät ylistäessämme sinua, kaiken elämän antajaa. Kysymyksiä pohdittaviksi 1. Missä määrin oma todistuksesi ja seurakuntasi todistus viestivät täysipainoisesta elämästä? 2. Oivaltavatko muut todistuksestasi, että Kristus on noussut kuolleista? 3. Mitä pidät elämässäsi kasvun paikkoina? 4. Onko menneisyydessä asioita, joihin kirkot takertuvat ja jotka tulisi työntää syrjään uuden ekumeenisen tietoisuuden takia? 14

15 Bibliska reflektioner och böner inför Böneveckans åtta dagar Dag 1 Vittnesbörd genom att hylla livet Varför söker ni den levande här bland de döda? (Luk 24:5) 1 Mos 1:1, Gud såg att allt som han hade gjort var mycket gott. Ps 104:1-24 Otaliga är dina verk, o Herre! 1 Kor 15:12-20 Om inga döda uppstår har heller inte Kristus uppstått. Luk 24:1-5 Varför söker ni den levande här bland de döda? Kommentar Vår kristna ekumeniska resa är stadigt rotad i vår gemensamma övertygelse att vi i Jesu Kristi uppståndelse hyllar inte bara det liv Gud gett oss utan även erbjudandet om nytt liv genom Jesu seger över döden en gång för alla. När vi möts tillsammans under denna ekumeniska Bönevecka för kristen enhet vittnar vi om vår gemensamma tro genom vårt engagemang för allas liv. Livet är Guds gåva till oss, och ju mer vi värnar om och hyllar livet, desto mer vittnar vi om den som genom sin generösa kärlek gav oss livet från början. Texten i Första Moseboken påminner oss om Guds skapande kraft och energi. Det är denna kraft och energi som Paulus upplever i sitt möte med den uppståndne Kristus. Paulus utmanar människorna i Korinth att sätta all sin tillit till den uppståndne Herren och erbjudandet om nytt liv. Psalm 104 är en fortsättning på detta tema i sin lovsång till Guds skapelse. Evangelietexten utmanar oss att söka det nya livet trots den dödens kultur som vår värld ofta erbjuder oss. Den uppmuntrar oss att lita till Jesu makt och på så sätt uppleva liv och helande. I dag tackar vi Gud för allt som uppenbarar Guds kärlek för oss: hela skapelsen; bröder och systrar i alla delar av världen; kärlekens gemenskap; förlåtelse och helande och det eviga livet. Bön Gud, vår skapare, vi prisar dig för alla som vittnar om sin tro i ord och handling. När vi lever vårt liv fullt ut upplever vi din kärlek och närvaro i de många erfarenheter du ger oss. Må vår gemensamma hyllning till livet vara ett vittnesbörd som förenar oss så att vi prisar dig, allt livs ursprung. Frågor att reflektera över 1. I vilken utsträckning är ditt eget och din kyrkas vittnesbörd en hyllning till livet? 2. Får ditt vittnesbörd andra att inse att Kristus har uppstått från de döda? 3. Vilka områden i ditt liv visar prov på utveckling? 4. Finns det saker i det förgångna som kyrkorna håller fast vid men som borde begravas på grund av en ny ekumenisk medvetenhet? 15

16 Toinen päivä Jer. 1:4 8 Ps. 98 Ap. t. 14:21 23 Luuk. 24:13 17 Todistaminen kertomusten avulla Mistä te oikein keskustelette? (Luuk. 24:17) Mene, minne ikinä sinut lähetän. Laulakaa Herralle uusi laulu! He rohkaisivat opetuslapsia. Mistä te oikein keskustelette kävellessänne? Selitys Omien kokemustemme kertominen on voimallinen tapa todistaa uskostamme Jumalaan. Keskinäinen kunnioitus ja keskittynyt kuunteleminen auttavat meitä kohtaamaan Jumalan juuri siinä ihmisessä, jonka kanssa keskustelemme. Jeremian teksti antaa meille väkevän todistuksen siitä, kuinka Jumala kutsui profeetan. Hänen tulee kertoa siitä, mitä on saanut, jotta Jumalan sana kuultaisiin ja elettäisiin todeksi. Tuon kutsun julistaa Jumalan sanaa kokivat myös alkuseurakunnan opetuslapset, kuten Apostolien tekojen katkelmassa todistetaan. Psalminkohtamme antaa meille tilaisuuden laulaa Jumalalle ylistyksen ja kiitollisuuden hengessä. Päivän evankeliumiteksti esittelee Jeesuksen, joka valaisee sokeutemme ja hälventää pettymyksemme. Hän auttaa meitä ymmärtämään oman tarinamme osana vähitellen paljastuvaa Jumalan ainutlaatuista suunnitelmaa. Tämän Kristittyjen ykseyden ekumeenisen rukousviikon aikana kuuntelemme muiden uskovien kertomuksia uskosta voidaksemme kohdata Jumalan niillä monilla eri tavoilla, joilla hänen sisin olemuksensa meille paljastuu. Olemme tietoisia siitäkin, että voimme käyttää tekniikan tarjoamia mahdollisuuksia tosiaikaiseen kokemustenvaihtoon. Nykyaikaiset viestintävälineet voivat auttaa meitä kertomaan asiamme suuremmalle yleisölle ja siten luomaan yhteisön, joka on paikalla olevaa yhteisöä laajempi ja moniulotteisempi. Kuuntelemalla tarkkaavaisesti kasvamme uskossa ja rakkaudessa. Huolimatta henkilökohtaisten ja yhteisten todistustemme moninaisuudesta huomaamme solahtavamme osaksi sitä ainutlaatuista kertomusta, jossa Jumalan rakkaus meitä kohtaan ilmenee Jeesuksessa Kristuksessa. Rukous Historian Jumala, kiitämme sinua kaikista niistä, jotka ovat kertoneet meille uskostaan ja siten todistaneet läsnäolostasi elämässään. Ylistämme sinua siitä, että kertomuksemme niin yksilöiden kuin kirkkojenkin tasolla ovat niin moninaisia. Näissä kertomuksissa voimme nähdä avautuvan ainutlaatuisen kertomuksen Jeesuksesta Kristuksesta. Rukoilemme rohkeutta kertoa tarinamme vakuuttavasti niille, joiden kanssa joudumme tekemisiin, jotta sanasi viesti voisi levitä kaikkien tietoon. Kysymyksiä pohdittaviksi 1. "Juoruiletko evankeliumista" vai juoruiletko muuten vaan? 2. Kuinka alttiita sinä tai seurakuntasi olette tempautumaan mukaan toisten kertomuksiin? 3. Kuinka altis olet kertomaan uskostasi toisille ja siten todistamaan Jumalan läsnäolosta omissa kokemuksissasi elämästä ja kuolemasta? 4. Oletko tietoinen siitä, kuinka valtavia mahdollisuuksia hyvään nykyaikaiset viestintävälineet tarjoavat aikamme kirkolle? 16

17 Dag 2 Jer 1:4-8 Ps 98 Apg 14:21-23 Luk 24:13-17a Vittnesbörd genom personliga berättelser Vad är det ni går här och talar med varandra om? (Luk 24:17) Gå dit jag sänder dig. Sjung till Herrens ära, sjung en ny sång! De styrkte lärjungarna och manade dem att behålla sin tro. Vad är det ni går här och talar med varandra om? Kommentar Att dela våra personliga vittnesbörd är ett mäktigt sätt att vittna om vår tro på Gud. Genom att lyssna till varandra med respekt och hänsyn får vi möta Gud i just den människa som vi talar med. Texten från Jeremia ger oss ett mäktigt vittnesbörd om hur Gud kallar profeten. Han ska tala med andra om vad han fått ta emot och på så sätt låta Guds ord höras och upplevas. Kallelsen att förkunna Guds ord upplevs även av lärjungarna i den tidiga kyrkan, som vi ser i texten från Apostlagärningarna. Psaltarpsalmen låter oss lovsjunga Gud i en anda av lovprisning och tacksägelse. I dagens evangelietext öppnar Jesus våra ögon och skingrar vår besvikelse. Han hjälper oss att se våra berättelser som en del av Guds plan. Under denna ekumeniska Bönevecka för kristen enhet lyssnar vi till andra kristnas vittnesbörd om hur Gud själv uppenbarar sig för oss. Vi är medvetna om att vi också kan dela med oss till andra med hjälp av teknologins virtuella verklighet. Moderna kommunikationsmedel kan hjälpa oss att dela vårt vittnesbörd i vidare kretsar och därmed skapa en gemenskap som är bredare och mer omfattande än den rent fysiska. Genom att lyssna uppmärksamt växer vi i tro och kärlek. Trots mångfalden i vårt personliga och gemensamma vittnesbörd finner vi oss inflätade i en och samma berättelse om Guds kärlek till oss uppenbarad i Jesus Kristus. Bön Historiens Gud, vi tackar dig för alla som har delat sina personliga berättelser med oss och därmed vittnat om din närvaro i sina liv. Vi prisar dig för att vittnesbörden är så mångskiftande, både för oss som individer och som samfund. I dessa berättelser ser vi hur vittnesbördet om Jesus Kristus uppenbaras alltmer. Vi ber om mod och övertygelse att dela vår tro med dem som vi möter och därmed låta ditt budskap spridas till alla. Frågor att reflektera över 1. Ägnar du dig åt att prata evangelium eller bara prat? 2. Hur öppen är du eller din församling/kyrka för andras berättelser? 3. Hur öppen är du för att dela dina troserfarenheter med andra och därmed vittna om din personliga erfarenhet av Guds närvaro i liv och av död? 4. Är du medveten om den enorma positiva möjlighet som moderna kommunikationsmedel erbjuder kyrkan i dag? 17

18 Kolmas päivä Todistaminen tietoisuuden kautta Taidat olla Jerusalemissa ainoa muukalainen, joka ei tiedä, mitä siellä on näinä päivinä tapahtunut. (Luuk. 24:18) 1. Sam. 3:1-10 Puhu, Herra, palvelijasi kuulee. Ps. 23 Herra on minun paimeneni. Ap. t. 8:26-40 Filippos julisti miehelle evankeliumia Jeesuksesta. Luuk. 24:13-19 He eivät tunteneet häntä, sillä heidän silmänsä olivat kuin sokaistut. Selitys Uskossa kasvaminen on mutkikas matka. Aikamme maailmassa monet ihmiset elävät kiireistä elämää ja heillä on monia paineita ja velvollisuuksia. Jumalan rakkaus meitä kohtaan jää helposti huomaamatta arkielämämme riennoissa ja kokemuksissa. Mitä enemmän paineita ja touhua keräämme ympärillemme, sitä suurempi on vaara sivuuttaa se, mikä todellisuudessa on aivan silmiemme edessä. Evankeliumin kahden opetuslapsen tavoin luulemme joskus tietävämme, mikä on todellista, ja yritämme selittää näkemystämme toisille, vaikkemme tajua koko totuutta. Aikamme maailmassa meitä kutsutaan olemaan tietoisia Jumalasta elämän yllättävissä ja odottamattomissa tapahtumissa. Vanhan testamentin tekstissä kuulemme, kuinka Jumala huutelee Samuelia kutsuen hänet todistamaan. Aivan ensiksi Samuelin tulee kuulla kutsusanat. Kuuleminen edellyttää avointa mieltä ja halukkuutta kuunnella Jumalaa. Jumalan sanan kuulemisen halun kokivat myös sekä Filippos että etiopialainen, joista Apostolien tekojen katkelma kertoo. He todistavat uskostaan vastaamalla heille juuri sillä erityisellä hetkellä esitettyyn kysymykseen. He kuuntelevat tarkkaavaisesti ja vastaavat sen mukaisesti. Hyvästä paimenesta kertova psalmi heijastaa ihmisen hiljaista luottamusta Jumalan hellään huolenpitoon, kun hän kokoaa laumansa ja johdattaa sen vihreille niityille. Tämän Kristittyjen ykseyden ekumeenisen rukousviikon aikana pyrimme olemaan tietoisia Jumalasta arkielämämme tapahtumissa ja kokemuksissa. Tapaamme tuttuja ihmisiä ja toisia, jotka ovat meille outoja. Näissä kohtaamisissa otamme oppia toistemme hengellisistä kokemuksista ja saamme näin uuden näkökulman Jumalan todellisuuteen. Tällainen tietoisuus Jumalan läsnäolosta haastaa meidät ponnistelemaan kristittyjen ykseyden puolesta. Rukous Herra Jeesus, hyvä paimen, sinä kohtaat meidät ja jäät luoksemme arkeen. Rukoilemme armoa olla tietoisia kaikesta, mitä teet puolestamme. Pyydämme, että valmistat meitä avautumaan kaikille, joita lähetät tiellemme, ja että saatat meidät yhteen yhdeksi laumaksi. Kysymyksiä pohdittaviksi 1. Milloin olet ollut tietoinen Jumalan läsnäolosta elämässäsi? 2. Oletko tietoinen maailmanlaajuisista juhlatilaisuuksista ja murhenäytelmistä ja siitä, millä tavoin kirkkomme saattaisivat yhdessä ilmaista suhtautumisensa niihin? 3. Riittääkö, että olet tietoinen Jumalasta, vai voisitko ehkä tehdä jotakin muuta todistaaksesi uskostasi? 4. Kuinka saat itsesi tietoiseksi Jumalasta, kun Jumalan läsnäolon todellisuus ei vastaa odotuksiasi? 18

19 Dag 3 Vittnesbörd genom medvetenhet Du måste vara den ende som har varit i Jerusalem och inte vet vad som har hänt där under dessa dagar? (Luk 24:18) 1 Sam 3:1-10 Tala Herre, din tjänare hör. Ps 23 Herren är min herde. Apg 8:26-40 Filippos förkunnade budskapet om Jesus för honom. Luk 24:13-19a Deras ögon var förblindade och de kände inte igen honom. Kommentar Att växa i tro är komplicerat. Många människor i vår värld är väldigt upptagna, med massor av stress och ansvar. Det är lätt att missa uppenbarelsen av Guds kärlek i vårt vardagsliv. Ju mer stressade och upptagna vi är, desto större är risken att vi förbiser det som finns mitt framför oss. Likt lärjungarna i evangelietexten tror vi ibland att vi vet vad som är verkligt och försöker förklara vår åsikt för andra, men vi är inte medvetna om hela sanningen. I dag inbjuds vi att bli medvetna om Guds närvaro i livets oväntade och osannolika händelser. I den gammaltestamentliga läsningen hör vi hur Gud kallar Samuel och bjuder honom att bli ett vittne. Först måste Samuel höra vad Gud säger. För att höra krävs öppenhet och villighet att lyssna till Gud. Denna längtan att höra Guds ord upplevs också av både Filippos och etiopiern i läsningen ur Apostlagärningarna. De vittnar om sin tro genom att göra det som begärs av dem i just det ögonblicket. De lyssnar uppmärksamt och handlar därefter. Psalmen om den gode herden speglar den stilla förtröstan som finns hos den som är medveten om Guds kärleksfulla omsorg, Gud som samlar sin hjord och leder den på gröna ängar. Under denna ekumeniska Bönevecka för kristen enhet försöker vi bli medvetna om Guds närvaro i vardagens händelser och erfarenheter. Vi möter bekanta och främlingar. I dessa möten lär vi av varandras andliga erfarenheter och får därmed ett nytt perspektiv på hurdan Gud är. Denna medvetenhet om Guds närvaro utmanar oss att verka för kristen enhet. Bön Herre Jesus, vår gode herde, du möter oss och blir kvar hos oss i vårt vardagsliv. Vi ber om nåd att upptäcka allt du gör för oss. Vi ber dig om att öppna oss för allt du erbjuder och att föra oss samman till en hjord. Frågor att reflektera över 1. När har du varit medveten om Guds närvaro i ditt liv? 2. Är du medveten om vad som händer globalt, både det som är värt att fira och tragedier? Vilket gensvar kan våra kyrkor ge? 3. Räcker det med medvetenhet, eller finns det mer du kan göra för att vittna om din tro? 4. Vad gör du för att bli medveten om Gud, när Guds verkliga närvaro inte motsvarar dina förväntningar? 19

20 Neljäs päivä Todistaminen ylistämällä saamaamme uskoa "Mitä te tarkoitatte?" Jeesus kysyi. He vastasivat: "Sitä, mitä tapahtui Jeesus Nasaretilaiselle." (Luuk. 24:19) 5. Moos. 6:3-9 Herra on meidän Jumalamme, Herra yksin. Ps. 34 Minä tahdon aina ylistää Herraa. Ap. t. 4:32-35 Koko uskovien joukolla oli yksi sydän ja yksi sielu. Luuk. 24:17-21 Me olimme eläneet siinä toivossa. Selitys Olemme valtavassa kiitollisuudenvelassa niille, joiden usko on luonut perustan aikamme kristilliselle elämälle. Lukemattomat miehet ja naiset ovat rukoilemalla, todistamalla ja palvomalla varmistaneet, että usko siirtyy seuraaville sukupolville. Meillä on Skotlannissa vaikuttava kristillinen menneisyys: pyhä Ninian 300-luvulla, pyhä Columba 500-luvulla ja monet kelttipyhimykset, joiden usko juurtui Jumalan rakkauteen ja hänen luomistyönsä ihasteluun. Skotlannin kansan usko ilmenee myös siinä, kuinka suuri sen merkitys oli 1500-luvun reformaation hajaannuksessa, ja siinä, millä tavoin samaa henkeä on pidetty sitkeästi yllä siitä lähtien. Tämän päivän tekstit vahvistavat, kuinka tärkeää on tukea uskonyhteisöä Jumalan sanan levittämisen varmistamiseksi. Viidennen Mooseksen kirjan kohta tarjoaa käyttöömme juutalaisten veljiemme ja sisartemme kauniin rukouksen, jonka sanoilla he joka päivä ylistävät Jumalaa. Jotta uskomme näkyisi ylistyksenä ja kiitoksena, psalmi kutsuu meidät todistamaan kiittämällä siitä, mitä olemme uskovina saaneet. Apostolien tekojen katkelma paljastaa yhteisön, jota yhdistävät usko ja hyväntekeväisyys. Evankeliuminkohdassa näemme Jeesuksen kaiken uskossa saamamme ytimessä. Rukoillessamme tällä viikolla ykseyden puolesta yhdessä kristittyjen veljiemme ja sisartemme kanssa tunnustamme kristillisten perinteidemme runsaan kirjon. Rukoilemme, että tietoisuus yhteisestä perinnöstämme voisi liittää meidät entistä kiinteämmin yhteen uskomme vahvistuessa. Rukous Herra Jumala, esitämme sinulle kiitoksemme kaikista niistä ihmisistä ja yhteisöistä, jotka ovat välittäneet meille viestin ilosanomasta ja siten luoneet nykyiselle uskollemme vankan perustan. Rukoilemme, että mekin pystyisimme yhdessä todistamaan uskostamme, jotta toiset tulisivat tuntemaan sinut ja panisivat luottamuksensa siihen pelastukseen, jota tarjotaan Jeesuksessa Kristuksessa maailman elämäksi. Kysymyksiä pohdittaviksi 1. Kuka on innoittanut sinua uskossasi? 2. Mitkä uskon ulottuvuudet innoittavat sinua arjessasi? 3. Mitkä ovat olleet mielestäsi tärkeimmät saamasi opetukset? 4. Millä tavoin huomaat Jumalan toimivan sinussa, niin että usko siirtyy tuleville sukupolville? 20