Kutsuttu julistamaan Jumalan suuria tekoja Kallade att förkunna Guds storverk

Transkriptio

1 Kutsuttu julistamaan Jumalan suuria tekoja Kallade att förkunna Guds storverk Kristittyjen ykseyden ekumeeninen rukousviikko Ekumeniska böneveckan för kristen enhet Rukouspäiväjulistus ja raam atuntekstit Böndagsplakat och bib eltexter

2 Herran rukous Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille anteeksi velkamme niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen. Suomen Ekumeenisen Neuvoston 1973 hyväksymä ekumeeninen sanamuoto Alkuperäinen englanninkielinen aineisto: Called to proclaim the mighty acts of the Lord Jointly prepared and published by The Pontifical Council for Promoting Christian Unity The Commission on Faith and Order of the World Council of Churches SVERIGES KRISTNA RÅD Box SE Bromma SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO / EKUMENISKA RÅDET I FINLAND PL / PB HELSINKI / HELSINGFORS Tel: sen@ekumenia.fi Ekumenian ystävät Ekumenik i Finland *** Kannen kuva: Latvian vanhin kastemalja (1100-luvulta) Riian luterilaisessa tuomiokirkossa. Den äldsta dopfunten i Lettland (från 1100-talet) i lutherska katedralen i Riga. Kuva/Foto:

3 Kutsuttu julistamaan Jumalan suuria tekoja 1. Piet. 2:9 10 Kallade att förkunna Guds storverk Aineistoa Kristittyjen ykseyden ekumeeniselle rukousviikolle ja muuhun ekumeeniseen hartauselämään Material för Ekumeniska böneveckan för kristen enhet och för annat ekumeniskt andaktsliv Suomennos: Mika K.T. Pajunen Toimittajat: Heikki Huttunen, Veijo Koivula, Sirpa-Maija Vuorinen Översättning: Per-Magnus Selinder Redigering: Olle Kristenson Bearbetning: Lotta Ring, Mikael Stjernberg Referensgrupp: Jönköpings kristna samarbetsråd - 3 -

4 Sisältö / Innehåll Herran rukous, ekumeeninen sanamuoto... 2 Raamatunteksti: 1. Piet. 2: Den bibliska texten: 1 Petrusbrevet 2: Raamatullisten symbolien käyttö... 5 Bibliska symboler i användning... 5 Kutsuttu julistamaan Jumalan suuria tekoja... 6 Kallade att förkunna Guds storverk... 7 Johdanto vuoden 2016 teemaan... 8 Introduktion till temat för Raamatuntutkiskelut ja rukoukset kahdeksalle päivälle...12 Bibliska reflektioner och böner för de åtta dagarna...13 Ensimmäinen päivä...12 Dag Toinen päivä...14 Dag Kolmas päivä...16 Dag Neljäs päivä...18 Dag Viides päivä...20 Dag Kuudes päivä...22 Dag Seitsemäs päivä...24 Dag Kahdeksas päivä...26 Dag Julistus kahdesta ekumeenisesta rukouspäivästä Plakat om två ekumeniska böndagar Rukouspäivien 2016 raamatuntekstit...30 Bibeltexter för böndagarna

5 Raamatunteksti 1. Piet. 2:9 10 Mutta te olette valittu suku, kuninkaallinen papisto, pyhä heimo, Jumalan oma kansa, määrätty julistamaan hänen suuria tekojaan, joka teidät on pimeydestä kutsunut ihmeelliseen valoonsa. Ennen te ette olleet kansa, mutta nyt te olette Jumalan kansa. Ennen te olitte armoa vailla, mutta nyt on Jumala teidät armahtanut. Den bibliska texten 1 Petrusbrevet 2:9 10 Men ni är ett utvalt släkte, kungar och präster, ett heligt folk, Guds eget folk som skall förkunna hans storverk. Han har kallat er från mörkret till sitt underbara ljus. Ni som förut inte var ett folk är nu Guds folk. Ni som förut inte fann barmhärtighet har nu funnit barmhärtighet. Raamatullisten symbolien käyttö Ekumeenisissa rukoushetkissä voidaan käyttää symboleita, kuten Raamattua, sytytettyä kynttilää ja suolaa ilmaisemaan visuaalisesti niitä suuria tekoja, joita olemme kastettuina kristittyinä kutsutut maailmalle julistamaan. Sekä suola että valo ovat Jeesuksen vuorisaarnassa käyttämiä evankeliumin kuvia (vrt. Matt. 5:13 16). Ne kuvaavat kristillistä identiteettiämme: Te olette suola... Te olette valo.... Ja ne kuvaavat lähetystehtäväämme maan suolana... ja maailman valona... Suola ja valo kuvaavat sitä, mitä meidän tulee kristittyinä antaa oman aikamme miehille ja naisille: otamme vastaan Jumalalta sanan, joka antaa maun muutoin ehkä niin kovin mauttomalta ja tyhjältä tuntuvalle elämälle; ja otamme vastaan armollisen sanan, joka johtaa ja auttaa ihmisiä näkemään ja ymmärtämään itsensä ja heidän maailmansa. Latvian eri ekumeenisten hankkeiden edustajia pyydettiin pohtimaan valittua teemaa ja sitä, mitä he työssään olivat kokeneet. Heidän pohdintansa muodostavat perustan sille aineistolle, jota tarjoamme oktaavin kahdeksalle päivälle. Bibliska symboler i användning I ekumeniska andaktslivet kan användas symboler: Bibeln, ett tänt ljus och salt för att på ett synligt sätt uttrycka de storverk vi som döpta kristna är kallade att förkunna för världen. Både salt och ljus är bilder från evangeliet som Jesus använder i Bergspredikan (jfr Matt 5:13 16). De beskriver vår kristna identitet: Ni är salt Ni är ljus Och de beskriver vårt uppdrag: Att vara jordens salt och världens ljus Salt och ljus är bilder för vad det är som kristna har att erbjuda män och kvinnor i vår tid. Vi hämtar ett ord från Gud som ger näring åt livet som ofta kan tyckas vara utan mening och tomt. Och vi tar ett nådens ord som vägleder och hjälper människor att se och förstå sig själva och sin värld. Representanter från en rad olika ekumeniska initiativ i Lettland blev ombedda att reflektera över ett utvalt tema och över erfarenheter från sin egen verksamhet. Deras reflektioner blev en utgångspunkt för det material som erbjuds för de åtta dagarna under böneveckan

6 Kutsuttu julistamaan Jumalan suuria tekoja Vuoden 2016 ekumeenisen rukousviikon aineistoa on valmistellut Latvian kristillisten kirkkojen työryhmä. Kristillinen kirkko on toiminut Latviassa suunnilleen yhtä pitkään kuin Suomessa. Arkeologisen aineiston perusteella kristinuskon arvellaan saapuneen Itä- Latviaan 900-luvulla bysanttilaisten lähetystyöntekijöiden mukana. Kristillisyys vakiintui seudulle myöhemmin, erityisesti piispa Meinhard Liiviläisen (n ) aikana. Hän rakennutti kirkon Ikšķileen ja kiinnitti alueen väestöä kristinuskon perusteisiin. Latvia on historiansa aikana toiminut monien kansallisten ja tunnustuksellisten ryhmittymien poliittisena ja uskonnollisena taistelukenttänä. Poliittisen vallan muuttumista on usein seurannut muutos myös kansan uskonnollisessa tunnustuksessa. Nykyisin Latvia on ikään kuin risteyspaikka, jossa roomalaiskatoliset, protestanttiset ja ortodoksiset alueet kohtaavat. Tämän vuoksi se tarjoaa kodin useille kristillisille traditioille, eikä yksikään niistä ole määräävässä asemassa. Latvialainen työryhmä on valinnut rukousviikon teeman ensimmäisestä Pietarin kirjeestä. Pietari kutsuu kristittyjä Jumalan omaksi kansaksi, valituksi suvuksi, pyhäksi heimoksi ja kuninkaalliseksi papistoksi. Pyhässä kasteessa olemme syntyneet uudestaan vedestä ja Pyhästä Hengestä. Kasteessa olemme kuolleet synnille noustaksemme Kristuksen kanssa uuteen elämään. Uusi identiteettimme Kristuksessa on lahja, mutta samalla se on myös tehtävä kamppailla hajaannusta, itseriittoisuutta ja kaikkea syntiä vastaan. Kristittyjen ykseyden perustuksena on Jumalan sana. Raamatun pyhissä kirjoituksissa kohtaamme Jumalan ja hänen pelastavat tekonsa historiassa. Kun luemme Raamattua rukoillen, opimme tunnistamaan Jumalan suuret teot myös tässä ajassa ja omassa elämässämme. Ekumeenisella rukousviikolla meitä muistutetaan, että Jumalan suuria tekoja ei ole tarkoitettu yksityisomaisuudeksi. Tasavallan presidentin allekirjoittamassa rukouspäiväjulistuksessa todetaan, että Raamatun mukaan Jumala kutsuu ihmisiä pimeydestä valoon, toivoon ja uudistumiseen. Ihminen saa kutsun julistaa Jumalan suuria tekoja ja liittyä niihin omassa elämäntavassaan. Jumalan teot, jotka tulevat ilmi Kristuksen ristissä ja ylösnousemuksessa, vapauttavat ihmisen toimimaan totuuden ja oikeuden puolesta. Meitä kutsutaan julistamaan Jumalan suuria tekoja. Ekumeenisen rukousviikon aineisto avaa meidän eteemme tänä vuonna erityisesti Latvian kristittyjen todellisuutta. Rukousviikko antaa meille tehtävän rukoilla kristittyjen ykseyden puolesta niin omalla kotiseudullamme, kotimaassamme kuin kaikkialla maailmassa. Kristuksella on vain yksi ruumis. Tätä aineistoa on tarkoitettu käytettäväksi ekumeenisissa tilaisuuksissa, seurakuntien työssä ja yksityisessä rukouselämässä. Materiaali on hyvin käyttökelpoista myös koulujen uskonnonopetuksessa ja kansainvälisyyskasvatuksessa. Tänäkin vuonna meitä kutsutaan tammikuisella rukousviikolla etsimään ja rakentamaan yhteyttä ja ykseyttä, elämään todeksi yhteistä uskoa, rukousta ja Jumalan suuria tekoja sekä kantamaan toisiamme ja maailman hätää rukouksessa Jumalan eteen. Tervetuloa rukoilemaan yhdessä! Toimituskunta - 6 -

7 Kallade att förkunna Guds storverk Materialet för ekumeniska böneveckan år 2016 har förberetts av en arbetsgrupp bestående av representanter för de kristna kyrkorna i Lettland. Kristna kyrkor har funnits i Lettland ungefär lika länge som i Finland. På basis av arkeologiska utgrävningar tror man att kristendomen kom till landets östra del på 900-talet genom missionärer från Bysans. Den kristna tron blev etablerad senare, framför allt under biskop Meinhard av Livland (cirka ). Han lät bygga en kyrka i Ikšķile (Yxkull) och spred den kristna trons grunder bland befolkningen. Lettland har under sin historia varit ett politiskt och religiöst slagfält i brottet mellan många nationaliteter och konfessionella grupperingar. Politiska maktskiften har ofta gått hand i hand med en förändring i folkets bekännelse. Än idag är Lettland en plats där romersk-katolska, protestantiska och ortodoxa territorier möts. Därför utgör landet också ett hem för flera kristna traditioner utan att någon av dem har en förhärskande ställning. Den lettiska arbetsgruppen har valt temat för böneveckan ur Första Petrusbrevet. Petrus kallar de kristna för Guds eget folk, ett utvalt släkte, ett heligt folk, för kungar och präster. I det heliga dopet har vi fötts på nytt ur vatten och Helig Ande. I dopet har vi dött för synden för att återuppstå med Kristus till ett nytt liv. Vår nya identitet i Kristus är en gåva, men samtidigt är det också ett kall att kämpa mot splittring, självgodhet och all synd. Grunden för Kristen enhet finns i Guds ord. I Bibelns heliga skrift möter vi Gud och hans frälsningsgärning i historien. När vi läser Bibeln i bön lär vi oss känna i gen Guds storverk även i den här tiden och i våra egna liv. Ekumeniska böneveckan påminner oss om att Guds storverk inte är avsedda att vara privat egendom. Böndagsplakatet som republikens president har undertecknat konstaterar att Gud i Bibeln kallar människor från mörkret till ljuset, till hopp och förnyelse. Människan blir inbjuden att förkunna Guds storverk och ansluta sig till dem i sitt eget liv. Guds gärningar kommer till uttryck i Kristi kors och uppståndelse och befriar människan att arbeta för sanning och rättvisa. Vi är kallade att förkunna Guds storverk. Ekumeniska böneveckans material visar oss i år i synnerhet den verklighet som de kristna i Lettland lever. Böneveckan ger oss uppgiften att be för kristen enhet såväl i våra egna hemtrakter och vårt hemland som överallt i världen. Kristus har bara en kropp. Det här materialet är avsett att användas i ekumeniska sammanhang, inom församlingens eget arbete och i privat böneliv. Materialet lämpar sig väl för skolornas religionsundervisning och internationalitetsfostran. Även i år är vi alla kallade att under böneveckan i januari söka och bygga enhet och gemenskap, att leva ut vår gemensamma tro, bön och Guds storverk samt att bära varandra och världens nöd i våra böner till Gud. Välkommen med och be! Redaktionskommittén - 7 -

8 JOHDANTO VUODEN 2016 TEEMAAN Latvian vanhin kastemalja (kuva kannessa) periytyy Latvian suuren evankelistan Pyhän Meinhardin ajoilta. Alun perin se sijaitsi hänen tuomiokirkossaan Ikšķilessa. Nykyään se on maan pääkaupungissa, Riian luterilaisen tuomiokirkon sydämessä. Kastealtaan sijoittaminen tuomiokirkon koristeellisen saarnatuolin läheisyyteen todistaa kauniisti kasteen ja julistuksen suhteesta ja kaikkien kastettujen kutsusta julistaa Jumalan suuria tekoja. Tästä kutsusta kumpuaa vuoden 2016 Kristittyjen ykseyden rukousviikon teema. Latvian eri kirkkojen jäsenet valmistivat viikon aineiston Ensimmäisen Pietarinkirjeen kahden jakeen innoittamina. Arkeologisen aineiston perusteella kristinuskon oletetaan saapuneen Itä-Latviaan 900- luvulla idän kirkon lähetystyön tuloksena. Kristillisen Latvian katsotaan kuitenkin yleisesti syntyneen ja 1200-luvuilla Pyhän Meinhardin ja muiden myöhempien saksalaisten lähetystyöntekijöiden työn seurauksena. Maan pääkaupunki Riika omaksui ensimmäisten kaupunkien joukossa Lutherin ajatukset 1500-luvulla luvulla määriläiset lähetystyöntekijät (Herrnhutin veljet) herättivät ja syvensivät kristillistä uskoa läpi koko maan. Heidän seuraajansa olivat keskeisessä osassa, kun Latvia saavutti kansallisen itsenäisyyden vuonna Menneisyydellä monine konfliktien ja kärsimysten aikoineen on ollut merkittäviä seurauksia Latvian nykyiselle kirkolliselle elämälle. Joidenkin varhaisten lähetystyöntekijöiden ja ristiretkeläisten väkivalta on tunnustettava ikäväksi tosiasiaksi, joka ei todistanut evankeliumin olemuksesta. Latvia on läpi vuosisatojen toiminut eri kansallisten ja tunnustuksellisten valtojen uskonnollisena ja poliittisena taistelukenttänä. Poliittisen vallan muuttumista maan eri osissa seurasi usein kansan uskonnollisen tunnustuksen muutos. Nykyisin Latvia on risteyspaikka, jossa roomalaiskatoliset, protestanttiset ja ortodoksiset alueet kohtaavat. Ainutlaatuisen sijaintinsa vuoksi se tarjoaa kodin monille kristillisille traditioille, joista yksikään ei ole määräävässä asemassa. Latvia oli itsenäinen valtio ensimmäistä kertaa ensimmäisen maailmansodan päättymisen ja Venäjän ja Saksan imperiumien sortumisen jälkeen vuodesta 1918 vuoteen Toinen maailmansota ja sitä seuranneet totalitaariset ja antikristilliset ideologiat ateistiset kansallissosialismi ja kommunismi merkitsivät Latvian maan ja kansan tuhoa aina Neuvostoliiton sortumiseen saakka vuonna Kristityt yhdistyivät näinä vuosina yhteiseen evankeliumin todistukseen aina marttyyriyteen saakka. Kun usko Jeesukseen Kristukseen merkitsi kristityille kidutuksen, maanpaon ja kuoleman kestämistä, he löysivät näiden kautta osallisuutensa kuninkaalliseen papistoon, josta Pyhä Pietari kirjoittaa. Kärsimyksen side loi Latvian kristityille syvän keskinäisen yhteyden. Siinä he löysivät kasteen lahjoittaman pappeuden, jonka kautta he uhrasivat oman kärsimyksensä yhteydessä Jeesuksen kärsimykseen toisten hyväksi. Piispa Sloskānsin museo (Sloskāns oli kahdeksan vuotta Neuvostoliiton vankileireillä) todistaa tästä yhteisestä kokemuksesta. Museon sisäseiniltä löytyy kristittyjen marttyyrien ja vainoissa kärsineiden neljä listaa, joissa on ortodoksisen, luterilaisen, katolisen ja baptistikirkon jäseniä. Yhteinen laulu ja rukous mukaan lukien kansallislaulu Jumala, siunaa Latviaa olivat keskeisessä asemassa, kun Latvia sai takaisin itsenäisyytensä vuonna Vapauden puolesta rukoiltiin innokkaasti eri kirkoissa läpi kaupungin. Laulun ja rukouksen yhdistäminä aseettomat kansalaiset rakensivat Riian kaduille barrikadeja ja seisoivat rinnatusten neuvostotankkeja vastaan luvun totalitaarinen pimeys vieraannutti kuitenkin monet ihmiset Isän Jumalan totuudesta, hänen itseilmoituksestaan Jeesuksessa Kristuksessa ja elämän antavasta voimastaan Pyhässä Hengessä. Olemme kiitollisia siitä, että neuvostovallan jälkeinen aika on ollut kirkoille uudistumisen aikaa. Monet kristityt kokoontuvat yhteen rukoillakseen pienryhmissä ja ekumeenisissa jumalanpalveluksissa. Tietoisina siitä, että Kristuksen valo ja armo eivät ole saaneet läpäistä ja muuttaa kaikkia latvialaisia, he tekevät työtä ja rukoilevat, että Latvian yhteiskuntaa edelleen vaivaavat historialliset, kansalliset ja ideologiset haavat voisivat parantua

9 INTRODUKTION TILL TEMAT FÖR 2016 Den äldsta dopfunten i Lettland (bild i pärmen) daterar sig till tiden då Lettlands främste evangelist, S:t Meinhard var biskop i Lettland Den fanns ursprungligen i katedralen i Ikšķile. Idag finns den i centrum av den lutherska katedralen i landets huvudstad, Riga. Placeringen av dopfunten, så nära katedralens ornamenterade predikstol, berättar tydligt om relationen mellan dop och förkunnelse. Detta utgör en kallelse som delas av alla döpta, att förkunna Guds storverk. Denna kallelse är också grunden till temat för böneveckan för kristen enhet Medlemmar från olika kristna kyrkor i Lettland har inspirerats av dessa två verser från 1 Petrusbrevet i förberedelserna till materialet för veckan. Arkeologiska fynd ger anledning att förmoda att kristendomen först fördes till östra Lettland under 900-talet av bysantiska missionärer. Emellertid dateras Lettlands kristnande till och 1200-talen och det missionsarbete som utfördes av S:t Meinhard och senare andra tyska missionärer. Huvudstaden Riga var en av de första städerna som antog den lutherska reformationen på 1500-talet. Under 1700-talet kom missionärer från Moravakyrkan (de herrnhutiska bröderna) att återuppliva och fördjupa den kristna tron över hela landet. Ättlingarna till dessa kom att spela en central roll i arbetet som ledde fram till självständigheten Landets historia, med dess skiftande perioder av konflikter och lidande, har haft avgörande betydelse för kyrkornas liv i dagens Lettland. Det är ett tragiskt faktum att en del tidigare missionärers och korsfarares användning av våld har förvrängt andemeningen i evangeliet. Genom århundradena har Lettland blivit ett religiöst och politiskt slagfält för skilda nationella och konfessionella krafter. Förändringarna av politisk dominans i olika delar av landet medförde också växlingar när det gäller människors konfessionella tillhörighet. Idag är Lettland en korsväg där romerska katolska, protestantiska och ortodoxa regioner möts. På grund av dessa unika förhållanden är Lettland ett hem för många skilda kristna traditioner där ingen dominerar över de andra. Lettland var från 1918 och fram till 1940 en självständig stat efter första världskriget och de ryska och tyska stormakternas sammanbrott. Andra världskriget och de decennier som följde på det med dess totalitära antikristna ideologi ateistisk nazism och kommunism fick förödande konsekvenser för Lettlands land och folk ända fram till Sovjetunionens sönderfall Under dessa år kom de kristna att förenas i ett gemensamt vittnesbörd om evangeliet ända till martyrium. Kristna upptäckte när man fick genomlida tortyr, landsförvisning och död på grund av tron på Jesus Kristus, att de var en del av det kungliga prästerskap, som aposteln Petrus talade om. Detta gemensamma band av lidande skapade en djup gemenskap mellan de kristna i Lettland. I detta upptäckte de det prästerskap som förenade dem genom dopet. Genom detta kunde de se sitt lidande som en gemenskap med Jesu lidande för de andras skull. Biskop Sloskans museum (han tillbringade åtta år i sovjetiska läger) är ett av många uttryck för denna gemensamma erfarenhet. På innerväggen av detta museum finns fyra listor över martyrer och förföljda kristna medlemmar i ortodoxa, lutherska, baptistiska och katolska kyrkor. Erfarenheten av att sjunga och be tillsammans där också Lettlands nationalsång, Gud välsigne Lettland, finns med var avgörande när Lettland fick tillbaka sin självständighet Brinnande böner om frihet uppstämdes i många kyrkor runt om i huvudstaden. Förenade i sång och bön byggde obeväpnade medborgare barrikader på Rigas gator och stod skuldra vid skuldra för att stoppa sovjetiska stridsvagnar. Emellertid kom det totalitära mörkret under 1900-talet för många att skapa ett främlingskap inför sanningen om Gud Fadern, hans uppenbarelse i Jesus Kristus och den heliga Andens kraft. Med tacksamhet ser vi att den postsovjetiska perioden har inneburit en förnyelse för kyrkorna. Många kristna kommer tillsammans för att be i små grupper och samlas till ekumeniska gudstjänster. I medvetande om att Kristi ljus och nåd inte har trängt igenom och förvandlat alla människor i Lettland vill de be och arbeta tillsammans för att de historiska, etniska och ideologiska sår, som fortfarande vanställer det lettiska samhället, ska helas

10 Kutsu olla Jumalan kansa Pyhä Pietari sanoo varhaiselle kirkolle, etteivät he merkitystä etsiessään olleet oma kansansa ennen evankeliumin kohtaamista. Mutta kuultuaan kutsun tulla Jumalan valituksi suvuksi ja otettuaan vastaan Jumalan pelastuksen voiman Jeesuksessa Kristuksessa heistä tuli Jumalan kansa. Tämä todellisuus on ilmaistu kaikille kristityille yhteisessä kasteessa, jossa synnymme uudestaan vedestä ja Pyhästä Hengestä (vrt. Joh. 3:5). Kasteessa me kuolemme synnille noustaksemme Kristuksen kanssa uuteen elämään Jumalan armossa. Kamppailemme päivittäin pysyäksemme tietoisina uudesta identiteetistämme Kristuksessa. Miten ymmärrämme yhteisen kutsumme olla "Jumalan kansa"? Kuinka ilmaisemme kasteessa saadun identiteettimme olla "kuninkaallinen papisto"? Jumalan suurten tekojen kuuleminen Kaste avaa eteemme uuden jännittävän uskon vaelluksen ja liittää jokaisen uuden kristityn Jumalan kansaan läpi aikojen. Jumalan sana Pyhät kirjoitukset joiden kanssa kaikkien perinteiden kristityt rukoilevat, opiskelevat ja pohdiskelevat on todellisen joskin keskeneräisen ykseyden perustus. Yhteisissä Raamatun pyhissä kirjoituksissa kuulemme Jumalan pelastavista teoista pelastushistoriassa; siitä kuinka hän johti kansansa pois Egyptin orjuudesta ja Jumalan suuresta teosta, Jeesuksen nostamisesta ylös kuolleista, hänen, joka avasi meille kaikille uuden elämän. Raamatun lukeminen rukouksella johtaa kristittyjä myös tunnistamaan Jumalan suuret teot kunkin omassa elämässä. Millä tavoin näemme ja vastaamme Jumalan "suuriin tekoihin" jumalanpalveluksessa ja lauluissa, työssä oikeudenmukaisuuden ja rauhan puolesta? Kuinka pidämme Raamattua aarteenamme, elävänä Sanana, joka kutsuu meitä suurempaan ykseyteen ja lähetykseen? Vastaus ja julistus Jumalan valinta ei ole etuoikeutemme. Hän on pyhittänyt meidät, muttei siten, että kristityt olisivat muita parempia. Hän on valinnut meidät täyttämään jonkin tarkoituksen. Olemme pyhiä vain siinä määrin kuin olemme sitoutuneet Jumalan palvelukseen, jonka tehtävänä on aina tuoda hänen rakkautensa kaikille ihmisille. Pappiskansaan kuuluminen merkitsee maailman palvelemista. Kristityt elävät todeksi tätä kastekutsuaan ja todistavat Jumalan suurista teoista monin tavoin. Haavojen hoitaminen: Sodat, konfliktit ja väkivallan eri muodot ovat haavoittaneet latvialaisten ja monien muiden kansojen tunne-elämää ja ihmissuhteita. Jumalan armo auttaa meitä pyytämään anteeksi sitä, mikä estää sovinnon ja parantumisen, sekä vastaanottamaan armon ja kasvamaan pyhyydessä. Totuuden ja ykseyden etsintä: tietoisuus yhteisestä identiteetistämme Kristuksessa kutsuu meitä tekemään työtä, jotta voisimme vastata kysymyksiin, jotka edelleen erottavat meitä kristittyinä. Me olemme Emmauksen tietä kulkevien opetuslasten tavoin kutsutut jakamaan kokemuksiamme ja huomaamaan, että Jeesus Kristus on yhteisellä pyhiinvaelluksella meidän keskellämme Aktiivinen sitoutuminen ihmisarvoon: kristityt, jotka on tuotu pimeydestä valtakunnan ihmeelliseen valoon, tunnistavat kaiken ihmiselämän erityisen arvon. Me kurottaudumme yhteisten sosiaalisten ja diakonisten hankkeidemme avulla köyhien, apua tarvitsevien, riippuvuudesta kärsivien ja syrjäytyneiden luo. Mitä meidän tulisi pyytää anteeksi, kun tarkastelemme sitoutumistamme kristittyjen ykseyteen? Kun tunnemme Jumalan armon, kuinka meidän pitäisi toimia yhdessä toisten kristittyjen kanssa sosiaalisissa ja diakonisissa hankkeissa?

11 Kallelsen att vara Guds folk Aposteln Petrus säger till den tidiga kyrkan att de i sökandet efter mening, innan de hade tagit emot evangeliet, inte var ett folk. Men genom att ta emot kallelsen att vara Guds utvalda folk och ta emot kraften av Guds frälsning i Jesus Kristus blev de ett Guds folk. Denna verklighet, lika för alla kristna, uttrycks genom dopet i vilket vi föds på nytt genom vatten och den heliga Anden (jfr Joh 3:5). I dopet dör vi bort från synden för att uppstå med Kristus till det nya livet av nåd i Gud. Det är en ständig utmaning att förbli medveten om denna nya identitet i Kristus. Hur ska vi förstå vår gemensamma kallelse att vara Guds folk? Hur kan vi uttrycka vår identitet som döpta att vara ett kungligt prästerskap? Att höra om Guds storverk Dopet öppnar för en ny spännande resa där varje ny kristen förenas med Guds folk genom alla tider. Guds ord de skrifter som kristna från alla traditioner ber med, studerar och reflekterar över är grunden för en verklig gemenskap, låt vara ofullständig. När vi delar de heliga texterna från Bibeln läser vi om Guds befriande gärningar i frälsningshistorien: hur han ledde sitt folk ut ur slaveriet i Egypten och hur han uppväckte Jesus från de döda, det största av Guds verk. Detta öppnar det nya livet för oss alla. Och än mer, en läsning av Bibeln under bön leder kristna människor till upptäckten av hans storverk i deras egna liv. På vilka sätt kan vi se och svara på Guds storverk: i gudstjänst och sång, i arbete för rättvisa och fred? Hur kan vi slå vakt om Skriften som det levande Ordet, vilket kallar oss till större enhet och mission? Gensvar och proklamation Gud har utvalt oss, men inte som ett privilegium. Han har gjort oss heliga, men inte därför att kristna är mer värdefulla än andra. Han har utvalt oss för att fullfölja ett ändamål. Vi är heliga endast så länge vi är engagerade för Guds tjänst, vilket alltid innebär att föra hans kärlek vidare till alla människor. Att vara ett prästerligt folk innebär att stå i tjänst för världen. Kristna lever i dopets kallelse och bär vittnesbörd om Guds storverk på många olika sätt: Att läka det som är skadat. Krig, konflikter och övergrepp har skadat känsloliv och relationer bland Lettlands invånare och i många andra länder. Guds nåd hjälper oss att be om förlåtelse för de hinder som står i vägen för försoning och helande, att ta emot barmhärtighet och att växa i helighet. Att söka efter sanning och helhet. Medvetandet om vår gemensamma identitet i Kristus kallar oss att arbeta med svaren på de frågor som fortfarande splittrar oss kristna. Vi är kallade precis som lärjungarna på vägen till Emmaus, att dela våra erfarenheter och så, på vår gemensamma vandring, upptäcka att Jesus Kristus är mitt ibland oss. Ett aktivt engagemang för mänsklig värdighet. Kristna som har förts ut från mörkret till Guds rikes underbara ljus kommer att upptäcka det oändliga värde som finns hos allt mänskligt liv. Genom gemensamma sociala projekt och kärleksgärningar kan vi nå ut till de fattiga, de behövande, till missbrukare och till dem som är marginaliserade. När vi reflekterar över vårt engagemang för kristen enhet, vad behöver vi då be om förlåtelse för? Om vi känner Guds barmhärtighet, hur kan vi tillsammans med andra kristna engagera oss i sociala projekt och kärleksgärningar?

12 Raamatun tutkiskelu ja rukoukset kahdeksalle päivälle ENSIMMÄINEN PÄIVÄ: Vieriköön kivi pois Hes. 37:12 14 Minä aukaisen teidän hautanne, päästän teidät, oman kansani, haudoistanne. Ps. 71:18b 23 Korkeuksiin ulottuu vanhurskautesi ja suuret ovat tekosi, oi Jumala. Room. 8:15 21 Jos kerran kärsimme yhdessä hänen kanssaan, pääsemme myös osalliseksi samasta kirkkaudesta kuin hän. Matt. 28:1 10 Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista, niin kuin itse sanoi. Kommentaari Tämän päivän tutkiskelun on valmistanut Riian katolisen arkkihiippakunnan nuortenkeskus ja se kumpuaa heidän kokemuksestaan ekumeenisen ristintien järjestämisestä, joka on hyvin vaikuttava ekumeeninen tapahtuma latvialaisten elämässä. Tämä kokemus kehottaa pohtimaan, mitä kärsimys ja ylösnousemus merkitsevät Latvian kontekstissa ja mitä ovat ne Jumalan suuret teot, joita kastetut kristityt on kutsuttu julistamaan. Latvian neuvostohistoria varjostaa edelleen kansakunnan elämää. Vielä on paljon surua ja kipua, sellaisia vammoja, joita on vaikea antaa anteeksi. Tämä kaikki on kuin suuri kivi, joka peitti Jeesuksen haudan. Tällaiset vammat vangitsevat hengelliseen hautaan. Mutta jos meidän kärsimyksessämme kipumme yhdistyy hänen kipuunsa, silloin kertomus ei pääty tähän, emmekä jää suljetuiksi hautoihimme. Herran ylösnousemuksen maanjäristys on maata vavisuttava tapahtuma. Se avaa hautamme ja vapauttaa meidän kivusta ja katkeruudesta, jotka erottavat meidät toinen toisistamme. Tämä on Jumalan suuri teko: hänen rakkautensa, joka järisyttää maata, joka vierittää pois kiviä, joka vapauttaa meidät ja kutsuu meidät uuden päivän aamuun. Tässä uudessa aamunkoitossa me olemme jälleen liitetyt kärsiviin veljiimme ja sisariimme, jotka on vangittu niin kuin meidätkin. Magdalan Marian tavoin meidän tulee "mennä kiireesti" kertomaan toisille tästä suuresta ilon hetkestä, siitä mitä Jumala on tehnyt. Kysymykset Mitkä tapahtumat, elämäntilanteet ja olosuhteet sitovat meidät hautaan surussa, murheessa, huolissa, ahdistuksessa ja epätoivossa? Mikä estää meitä hyväksymästä Kristuksen ylösnousemuksen lupauksen ja ilon? Kuinka valmiita olemme jakamaan kokemuksemme Jumalasta niiden kanssa, joita kohtaamme? Rukous Herra Jeesus, sinä olet rakastanut meitä alusta lähtien, ja olet osoittanut rakkautesi syvyyden kuollessasi puolestamme ristillä ja siten jakanut meidän kärsimyksemme ja haavamme. Tässä hetkessä me laskemme ristisi juurelle kaikki ne esteet, jotka erottavat meitä rakkaudestasi. Vieritä pois ne kivet, jotka vangitsevat meitä. Herätä meidät ylösnousemuksesi aamuun, jossa voimme kohdata meistä erillään olevat veljemme ja sisaremme. Aamen

13 Bibliska reflektioner och böner för de åtta dagarna DAG 1: Låt stenen rullas bort Hes 37:12 14 Jag skall öppna era gravar och hämta upp er ur dem, mitt folk. Psalt 71:18b 23 Din makt och trofasthet, o Gud, når upp till skyarna. Rom 8:15 21Våra lidanden i denna tid betyder ingenting mot den härlighet som skall uppenbaras och bli vår. Matt 28:1 10 Han är inte här, han har uppstått, så som han sade. Kommentar Dagens reflektioner har förberetts av det katolska ungdomscentret i Rigas ärkestift och har sprungit fram ur deras erfarenheter av att organisera en ekumenisk korsvandring: en mycket betydelsefull händelse i det lettiska livet. Denna erfarenhet utmanar till reflektion över vad lidandet och uppståndelsen betyder i den lettiska kontexten och över Guds storverk som de döpta kristna kallas att förkunna. Lettlands sovjetiska historia fortsätter att kasta skuggor över människor i landet. Det finns fortfarande mycket av sorg och smärta och oläkta sår där det är svårt att förlåta. Allt detta kan liknas vid den stora sten som täckte ingången till Jesu grav. Detta visar oss på sår som håller oss fångna i en andlig grav. Men om vår smärta mitt i lidandet är förenad med Kristi smärta slutar inte historien här med fångenskapen i graven. Jordbävningen vid uppståndelsen är en skakande händelse som öppnar våra gravar och befriar oss från den smärta och bitterhet som håller oss isolerade från varandra. Detta är Guds storverk: hans kärlek, som skakar om världen, som rullar bort stenarna, som befriar oss och kallar oss ut till gryningen av en ny dag. Här, i denna nya gryning, blir vi återförenade med våra systrar och bröder som också har varit fängslade och utsatta för det onda. Och liksom Maria från Magdala måste vi springa fort från detta glädjefyllda ögonblick för att berätta för andra vad Gud har gjort. Frågor Vilka händelser och situationer i våra egna liv eller omständigheter finns det som gör att vi själva stänger in oss i en grav i dysterhet, sorg, oro, ängslan och förtvivlan? Vad hindrar oss från att ta emot löftet och glädjen över Kristi uppståndelse? Hur beredda är vi att dela våra erfarenheter av Gud med dem vi möter? Bön Jesus, vår Herre, du har alltid älskat oss från begynnelsen och du har visat oss djupet av din kärlek när du dog för oss på korset och så delade vårt lidande och våra sår. Inför foten av ditt kors lägger vi nu ned allt det som skiljer oss från din kärlek. Rulla bort de stenar som håller oss fängslade. Uppväck oss till din uppståndelsemorgon. Låt oss där möta våra bröder och systrar från vilka vi har skiljts. Amen

14 TOINEN PÄIVÄ: Kutsuttuina ilosanoman tuojiksi Jes. 61:1 4 Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman. Ps. 133 Miten hyvä ja kaunis onkaan veljesten yhteinen, sopuisa elämä! Fil. 2:1 5 Tehkää minun iloni täydelliseksi ja olkaa yksimielisiä. Liittäköön teitä toisiinne rakkaus, sopu ja sama mieli. Joh. 15:9 12 Olen puhunut teille tämän, jotta teillä olisi minun iloni sydämessänne ja teidän ilonne tulisi täydelliseksi. Kommentaari Neuvostoaikana kristityt eivät voineet toimia Latvian julkisessa mediassa. Itsenäistymisen jälkeen Latvian valtion radio alkoi lähettää kristillisiä ohjelmia, joiden fokuksena oli ykseys ja lähetys ja jotka antoivat eri kirkkojen johtajille mahdollisuuden kohdata toisiaan. Tämä keskinäisen kunnioituksen, rakkauden ja ilon julkinen todistus vaikutti Latvian ekumeenisen elämän henkeen. Latvian valtion radion kristillisten ohjelmien alkuunpanijoiden kokemus innoitti tätä tutkiskelua. Evankeliumin ilo kutsuu kristittyjä elämään todeksi Jesajan ennustusta: "Herran henki on minun ylläni, sillä hän on voidellut minut. Hän on lähettänyt minut ilmoittamaan köyhille hyvän sanoman." Me kaipaamme sitä, että Hyvä Sanoma saisi parantaa murtuneet sydämemme ja vapauttaa meidät kaikesta siitä, mikä meitä sitoo ja vangitsee. Kun murehdimme omaa kärsimystämme, meiltä voi puuttua into julista sitä iloa, joka tulee Jeesukselta. Jopa silloin, kun koemme, ettemme voi antaa kenellekään yhtään mitään, mutta todistamme siitä vähästä mitä meillä on, Jeesus moninkertaistaa sen meissä ja niissä, jotka ovat ympärillämme. Jeesus sanoo evankeliumissa: "Niin kuin Isä on rakastanut minua, niin olen minä rakastanut teitä." Tällä tavoin me löydämme hänen ilonsa meissä, niin että meidän ilomme tulisi täydelliseksi. Tämä moleminpuolinen rakkaus ja molemminpuolinen ilo ovat ykseyden rukouksen sydämessä. Niin kuin psalminkirjoittaja sanoo: "Miten hyvä ja kaunis onkaan veljesten yhteinen, sopuisa elämä!" Kysymykset Mikä tukahduttaa ilon maailmassa ja kirkoissa? Mitä voimme ottaa vastaan toisilta kristityiltä niin, että Jeesuksen ilo olisi meissä ja tekisi meistä Hyvän Sanoman todistajia? Rukous Rakkauden Jumala, katso meidän tahtoomme palvella sinua hengellisestä köyhyydestämme ja rajallisista kyvyistämme huolimatta. Täytä sydäntemme syvimmät kaipuut läsnäolollasi. Täytä murtuneet sydämemme parantavalla rakkaudellasi niin, että me voisimme rakastaa siten kuin sinä olet rakastanut meitä. Anna meille ykseyden lahja, että voisimme palvella sinua iloiten ja jakaa rakkautesi kaikkien kanssa. Tätä pyydämme Poikasi Jeesuksen Kristuksen meidän Herramme nimessä. Aamen

15 DAG 2: Kallade att vara glädjens budbärare Jes 61:1 4 Herren Guds ande fyller mig, ty Herren har smort mig. Han har sänt mig att frambära glädjebud till de betryckta. Psalt 133 Vad det är gott och ljuvligt att bröder är tillsammans! Fil 2:1 5 Gör då min glädje fullkomlig genom att visa enighet. Joh 15:9 12 Detta har jag sagt er för att min glädje skall vara i er och er glädje bli fullkomlig. Kommentar Under den sovjetiska tiden var kristen närvaro omöjlig i offentliga medier i Lettland. Efter självständigheten började den statliga radion sända kristna program med fokus på enhet och mission. Man erbjöd ett forum för ledare från olika kyrkor där man kunde möta varandra. Detta offentliga vittnesbörd i ömsesidig respekt, kärlek och glädje, bidrog till en ny stämning i Lettlands ekumeniska liv. Erfarenheterna från att skapa kristna program i den lettiska statsradion har inspirerat till dessa reflektioner: Den glädje som springer fram ur evangeliet utmanar oss kristna att leva ut Jesajas profetia: Guds ande fyller mig, ty Herren har smort mig. Han har sänt mig att frambära glädjebud till de betryckta. Vi längtar efter de glada nyheterna som kan läka våra hjärtan och befria oss från allt som binder oss och håller oss fångna. När vi sörjer över vårt eget lidande saknar vi kanske kraft att förkunna den glädje som kommer från Jesus. Men ändå, när vi känner oss oförmögna att ge något till någon annan, får vi bära vittnesbörd om det lilla vi har. Då kommer Jesus att mångfaldiga det i oss och bland de människor som finns runt omkring oss. I evangeliet säger Jesus: Liksom Fadern har älskat mig, så har jag älskat er. Bli kvar i min kärlek. Och: Älska varandra så som jag har älskat er. Det är på detta sätt som vi kan upptäcka hans glädje i oss så att vår glädje kan bli fullkomlig. Denna ömsesidiga kärlek och ömsesidiga glädje utgör hjärtat i vår bön för enhet. Som psalmisten säger: Vad det är gott och ljuvligt att bröder är tillsammans. Frågor Vad banar väg för glädje i världen och i kyrkorna? Vad kan vi ta emot från andra kristna så att Jesu glädje förblir i oss och gör oss till bärare av vittnesbördet om de goda nyheterna? Bön Kärlekens Gud, se till vår vilja att tjäna dig trots vår andliga fattigdom och begränsade förmåga. Fyll vår djupaste längtan i våra hjärtan med din närvaro. Fyll våra brustna hjärtan med din helande kärlek, så att vi kan älska så som du har älskat oss. Ge oss enhetens gåva så att vi kan tjäna dig med glädje och dela din kärlek med alla. Om detta ber vi i Jesu Kristi namn, din Son och vår Herre. Amen

16 KOLMAS PÄIVÄ: Todistus yhteydestä Jer. 31:10 13 He tulevat ja riemuitsevat Siionin kukkulalla Ps. 122 Ole tervehditty, Jerusalem! Olkoon rauha sinulla ja ystävilläsi. 1. Joh. 4:16b 21 Jos joku sanoo rakastavansa Jumalaa, mutta vihaa veljeään, hän valehtelee. Joh. 17:20 23 Että he olisivat täydellisesti yhtä, jotta maailma uskoisi sinun lähettäneen minut. Kommentaari Latviassa on toiminut jo yli vuosikymmenen ajan kansainvälinen katolinen yhteisö Chemin Neuf (uusi tie), jolla on ekumeeninen kutsumus ja sekä katolilaisia että luterilaisia jäseniä. He kokevat yhdessä sekä iloa joka tulee ykseydestä Kristuksessa että ykseyden puuttumisen kipua. Tämän ykseyden puuttumisen merkiksi he asettavat alttarille iltarukouksen ajaksi tyhjän kalkin ja pateenin. Heidän kokemuksensa innoittaa tätä tutkiskelua. Kristittyjen jakaantuminen on evankelioinnin este. Maailma ei voi uskoa meitä Jeesuksen opetuslapsiksi niin kauan kuin rakkautemme toinen toistamme kohtaan on epätäydellistä. Me tunnemme tämän jakaantumisen kivun, kun emme voi yhdessä ottaa vastaan Kristuksen ruumista ja verta ehtoollisessa, ykseyden sakramentissa. Ilomme kumpuaa yhteisestä elämästämme Kristuksessa. Elämme yhteistä elämää joka päivä toivottamalla tervetulleeksi, rakastamalla, rukoilemalla ja todistamalla yhdessä eri perinteistä tulevien kristittyjen kanssa. Se on Pyhän Hengen meille antama kallisarvoinen helmi. Viimeisenä yönä ennen kuolemaansa Jeesus rukoili meidän ykseytemme ja keskinäisen rakkautemme puolesta. Me rukoilemme kaikkien kirkkojen piispojen, pastorien ja jäsenten puolesta. Rukoilemme että Pyhä Henki johtaisi meitä kaikkia ykseyden tiellä. Kysymykset Kuinka suhtaudumme toisten kirkkojen kristittyihin ja olemmeko valmiit pyytämään anteeksi heitä kohtaan tuntemia ennakkoluulojamme? Mitä jokainen meistä voi tehdä vähentääkseen kristittyjen välistä hajaannusta? Rukous Herra Jeesus, joka rukoilit, että me kaikki olisimme yhtä, me rukoilemme sinua kristittyjen ykseyden puolesta sinun tahtosi mukaan, sinun tarkoituksesi mukaan. Antakoon Henkesi meidän kokea hajaannuksemme aiheuttaman kärsimyksen, nähdä syntimme ja toivoa yli kaiken toivon. Aamen

17 DAG 3: Vittnesbördet om gemenskap Jer 31:10 13 De skall komma till Sions höjd och jubla. Psalt 122 Be om välgång för Jerusalem! Må de som älskar dig leva i trygghet. 1 Joh 4:16b 21Om någon säger: Jag älskar Gud men hatar sin broder, då ljuger han. Joh 17:20 23 Jag ber, att de skall fullkomnas och bli ett. Då skall världen förstå att du har sänt mig. Kommentar Under mer än ett decennium har Chemin Neuf (den nya vägen), en internationell katolsk gemenskap med en ekumenisk kallelse, verkat i Lettland. Den har såväl katoliker som lutheraner som medlemmar. Tillsammans har de upplevt den glädje som springer fram ur gemenskapen i Kristus, men också smärtan över splittringen. Som ett tecken på denna splittring placerar man en tom patén och en tom kalk på altaret under kvällsbönen. Deras erfarenheter har varit inspiration för dessa reflektioner: Splittringen mellan kristna är ett hinder för evangelisation. Världen kan inte tro att vi är Jesu lärjungar om vår kärlek till varandra är ofullständig. Vi känner smärta över denna splittring när vi inte tillsammans inte kan ta emot Kristi kropp och blod i nattvarden, enhetens sakrament. Källan till vår glädje är vårt gemensamma liv i Kristus. Att leva vårt liv i gemenskap innebär att välkomna, älska, tjäna, be och bära vittnesbörd tillsammans med kristna från olika traditioner. Detta är en pärla med stort värde som har blivit oss given av en heliga Anden. Natten före sin död bad Jesus om enhet och kärlek bland oss. Idag lyfter vi våra händer och ber tillsammans med Jesus om kristen enhet. Vi ber för biskopar, präster och medlemmar i alla kyrkor. Vi ber att den heliga Anden skall leda oss alla på denna enhetens väg. Frågor Hur ser vi på kristna i andra kyrkor och är vi beredda att be om förlåtelse för våra fördomar mot dem? Vad kan var och en av oss göra för att minska splittringen bland kristna? Bön Jesus, vår Herre, du som bad att vi alla skulle bli ett, vi ber till dig om enhet mellan kristna så som du vill och önskar. Må din Ande göra det möjlig för oss att känna det lidande som splittringen innebär, att se vår skuld i detta och hoppas att det finns hopp bortom splittringens synd. Amen

18 NELJÄS PÄIVÄ: Evankeliumia julistamaan kutsuttu pappiskansa 1. Moos. 17:1 8 Sinun nimesi olkoon Abraham, koska minä teen sinusta kansojen paljouden isän. Ps. 145:8 12 Anteeksiantava ja laupias on Herra, hän on kärsivällinen, suuri on hänen hyvyytensä. Room. 10:14 15 Kuinka he voivat uskoa siihen, josta eivät ole kuulleet? Matt. 13:3 9 Osa jyvistä putosi hyvään maahan ja antoi sadon, mikä sata, mikä kuusikymmentä, mikä kolme-kymmentä jyvää. Kommentaari Nämä tutkiskelut syntyivät sunnuntaiaamuisen Vertikale-ohjelman tuottajien innoittamana. He ovat oppineet kamppaillessaan tämän kristillisen todistuksen säilyttämiseksi Latvian kansallisessa televisiossa, että uskallamme viedä Jumalan sanan julkiseen tilaan vasta silloin, kun opimme tunnistamaan toiset kristityt veljiksi ja sisariksi. Sanat tulvivat koteihimme tämän päivän maailmassa enemmän kuin koskaan aikaisemmin, ei enää vain keskusteluina, vaan televisiosta, radiosta ja nyt myös sosiaalisesta mediasta. Näillä sanoilla on voima rakentaa ja hajottaa. Suuri osa tästä sanamerestä näyttäytyy merkityksettömänä, harhaanjohtamisena pikemmin kuin ravintona. Sellaiseen mereen voi hukkua, jossa ei ole mitään tarkoitusta, johon tarttua. Mutta me olemme kuulleet pelastavan Sanan, joka on heitetty meille pelastusköydeksi. Se kutsuu meitä yhteyteen ja vetää meitä ykseyteen niiden kanssa, jotka ovat sen myös kuulleet. Kerran emme olleet kansa, mutta nyt me olemme Jumalan kansaa. Olemme vielä enemmän, olemme pappiskansaa. Yhdessä toisten Sanan vastaanottaneiden kanssa meidän sanamme eivät ole enää vain mereen hukkuvia pisaroita. Meillä on nyt voimallinen Sana puhuttavanamme. Yhdessä me voimme puhua voimallisesti: Yeshua Jumala pelastaa. Kysymykset Mitkä henkilökohtaiset kunnianhimomme, väärät oletuksemme toisista kristityistä ja katkeruutemme vääristävät evankeliumin julistuksemme? Kuka kuulee elämän antavan sanan meiltä? Rukous Herra Jeesus, sinä sanoit, että kaikki tuntevat meidät sinun opetuslapsiksesi, jos me rakastamme toisiamme. Vahvista meitä armollasi, että voisimme tehdä väsymättä työtä kirkkosi näkyvän ykseyden puolesta niin, että hyvä sanoma, jota olet kutsunut meidät julistamaan, näkyisi kaikissa sanoissamme ja teoissamme. Aamen

19 DAG 4: Ett prästerligt folk kallat att förkunna evangeliet 1 Mos 17:1 8 Ditt namn skall vara Abraham, ty jag skall låta dig bli fader till många folk. Psalt 145:8 12 Nådig och barmhärtig är Herren, sen till vrede och rik på kärlek. Rom 10:14 15 Hur skall de kunna höra utan att någon förkunnar? Matt 13:3 9 En del föll i den goda jorden och gav skörd, hundrafalt och sextiofalt och trettiofalt. Kommentar Dessa reflektioner har inspirerats av producenterna för det kristna programmet Vertikale på söndagsmorgnarna. Utmaningen att sända denna kristna röst i den lettiska nationella televisionen har lärt dem att det är bara när vi erkänner andra kristna som bröder och systrar som vi vågar föra ut Guds ord på den offentliga arenan. I dagens värld, mer än någonsin tidigare, flödar orden in i våra hem. Inte bara genom samtal men också från television, radio och nu också genom sociala medier. Dessa ord innehåller kraft att bygga upp men också att riva ned. En stor del av denna ocean av ord tycks meningslös: splittring snarare än uppbyggelse. Man kan drunkna i en sådan ocean där det inte finns någon åsikt att gripa efter. Men vi har hört ett frälsande ord som har kastats ut till oss som en livlina. Det kallar oss till gemenskap och drar oss till enhet med andra, som också har hört det ordet. Förut var vi inte ett folk, men nu är vi Guds folk. Mer än detta vi är ett folk av präster. Tillsammans med andra har vi tagit emot hans ord, våra ord är inte längre enstaka droppar som går förlorade i en ocean. Nu har vi fått ett kraftfullt ord att förmedla. Vi kan säga det med full kraft: Yeshua, Gud räddar. Frågor Vilka personliga ambitioner, tävlingsanda, falska föreställningar om andra kristna fördunklar vår förkunnelse av evangeliet? Vem hör ett livgivande ord från oss? Bön Jesus, vår Herre, du har sagt att var och en kommer att förstå att vi är dina lärjungar om det finns kärlek mellan oss. Hjälp oss att, stärkta av din nåd, outtröttligt verka för den synliga enheten i din kyrka, så att de goda nyheterna, som vi är kallade att förkunna blir synliga i alla våra ord och handlingar. Amen

20 VIIDES PÄIVÄ: Apostolien yhteys Jes. 56:6 8 Ja minun temppelistäni tulee huone, jossa kaikki kansat saavat rukoilla. Ps. 24 Kuka saa nousta Herran vuorelle? Ap.t. 2:37 42 Seurakunta kuunteli ja noudatti uskollisesti apostolien opetusta. Uskovat elivät keskinäisessä yhteydessä, mursivat yhdessä leipää ja rukoilivat. Joh. 13:34 35 Minä annan teille uuden käskyn: rakastakaa toisianne! Kommentaari Kristittyjen johtajien yhteys antaa näkyvän muodon Latvian ekumeeniselle elämälle. He kokoontuvat säännöllisesti Latvian korkeimmalla kukkulalla, Gaizinsilla ja joissakin muissa paikoissa neljäksikymmeneksi tunniksi viettämään yhteistä aikaa rukouksessa ja ateriayhteydessä. Näiden tapaamisten ajan heitä kannattaa uskovaisten katkeamaton rukous ja jumalanpalvelus. Nämä kohtaamiset uudistavat johtajia Kristuksen työtovereina. "Latvian kaikkien kansojen rukoushuoneen" perustajan kokemus innoitti näitä tutkiskeluja. Jeesuksen käsky rakastaa toinen toistamme ei ole teoreettinen. Meidän keskinäisen rakkautemme yhteydestä tulee todellinen, kun kokoonnumme tarkoituksellisesti Kristuksen opetuslapsina jakamaan Hengen voimassa, keskinäisessä yhteydessä ja rukouksessa. Mitä enemmän kristityt ja erityisesti kristittyjen johtajat kohtaavat Kristuksen yhdessä nöyryydessä ja kärsivällisyydessä, sitä enemmän ennakkoluulot vähenevät ja huomaamme Kristuksen toisissamme ja tulemme Jumalan valtakunnan oikeiksi todistajiksi. Ekumenia näyttää toisinaan kovin monimutkaiselta. Mutta iloinen yhteys, jaettu ateria ja yhteinen rukous ja ylistys ovat apostolisen yksinkertaisuuden tapoja. Näissä me seuraamme käskyä rakastaa toisiamme ja julistamme oman aamenemme Kristuksen rukoukselle ykseyden puolesta. Kysymyksiä Millainen kokemus meillä on siitä, että kohtaamme toisemme sisarina ja veljinä Kristuksessa kristillisen yhteyden, ateriayhteyden ja yhteisen rukouksen kautta? Mitä odotamme piispoilta ja muilta kirkonjohtajilta tiellä kohti Kirkon näkyvää ykseyttä? Kuinka voimme tukea ja rohkaista heitä? Rukous Herramme Jeesuksen Kristuksen Jumala, kirkkauden Isä. Me pyydämme, että antaisit kaikille kristityille ja erityisesti niille, joille olet uskonut johtotehtävän Kirkossasi, viisauden ja näkemisen hengen. Valaise sisäiset silmämme näkemään, millaiseen toivoon olet meidät kutsunut: yhdessä ruumiissa ja yhdessä Hengessä, yhdessä Herrassa, yhdessä uskossa, yhdessä kasteessa, yhdessä Jumalassa ja kaikkien Isässä, joka hallitsee kaikkea, vaikuttaa kaikessa ja on kaikessa. Aamen

21 DAG 5: Apostlarnas gemenskap Jes 56:6 8 Mitt hus skall kallas ett bönens hus för alla folk. Psalt 24 Vem får gå upp till Herrens berg? Apg 2:37 42 De deltog troget i apostlarnas undervisning och den inbördes hjälpen, i brödbrytandet och bönerna. Joh 13:34 35 Ett nytt bud ger jag er: att ni skall älska varandra. Kommentar Gemenskapen mellan kristna ledare utgör ett synligt uttryck för det ekumeniska livet i Lettland. De samlas regelbundet tillsammans på Gaizins, Lettlands högsta berg, eller på andra platser för en 40-timmars samvaro i bön och enkel gemenskap i samband med delade måltider. Under tiden dessa möten pågår stöds de av ständig bön och gudstjänst bland de troende. Dessa möten förnyar ledarnas medvetande om att de är medarbetare med varandra i Kristus. Erfarenheterna från grundaren av Latvia House of Prayer for All Peoples har inspirerat till följande reflektioner: Jesu bud om att älska varandra är inte teoretisk. Vår gemenskap med varandra i kärlek blir konkret när vi medvetet samlas som Kristi lärjungar för att dela gemenskap och bön i den heliga Andens kraft. Ju oftare kristna, speciellt deras ledare, möter Kristus tillsammans i ödmjukhet och tålamod, desto mer minskar fördomarna. Ju mer vi upptäcker Kristus hos varandra, desto mer blir vi sanna vittnesbärare om Guds rike. Ibland kan ekumenik tyckas vara mycket komplicerad. Men en gemenskap fylld av glädje, en delad måltid, gemensam bön och lovsång är uttryck för apostolisk enkelhet. På detta sätt följer vi budet att älska varandra och utropar vårt Amen till Kristi bön om enhet. Frågor Vilken är vår erfarenhet av möte med andra som bröder och systrar i Kristus genom kristen gemenskap, måltidsgemenskap och gemensam bön? Vilka är våra förväntningar på biskopar och andra kyrkliga ledare på vägen till kyrkans synliga enhet? Hur kan vi stödja och uppmuntra dem? Bön Gud, vår fader, må du ge all kristna, och särskilt dem som är ledare i din kyrka, vishetens ande så att vi med våra hjärtans ögon ser det hopp till vilket du har kallat oss: en kropp och en Ande, en Herre, en tro, ett dop, en Gud och allas Fader som är överallt och i alla. Amen