No S. Salonen and T. Ojanen

Transkriptio

1 ISSN (Çanadian Translation of Fisheries and Aquatic Sciences No Some aspects of licencing conditions applying to licences granted to fish farms by the Water Rights Court S. Salonen and T. Ojanen Original title: Nakokohtia kalankasvatuslaitoksille annettujen vesioikeuden paatosten lupachdoista In: Suomen kalankasvattaja 4: 24, 1984 Original language: Finnish Cleletel,TWEIrererent«... Fishsiics ez, Oceans LIORARY JAN B1BLiOTHÈQUE Pêches 0c6.;:;ns Available from: Canada Institute for Scientific and Technical Information National Research Council Ottawa, Ontario, Canada KlA 0S typescript pages

2 Secretary of State Secrétariat d'état / MULTILINGUAL SERVICES DIVISION TRANSLATION BUREAU DIVISION DES SERVICES MULTILINGUES BUREAU DES TRADUCTIONS aient's No. No du client Department Ministère Division/Branch Division/Direction City Ville - Fisheries and Oceans IBP Nanaimo, BC Bureau No. No du bureau Language Langue Translator (Initials) Traducteur (Initiales) Finnish OM, Suomen kalankasvatteja (Finnish Fish Farmer), No. 4, , p. 24 urrhrajlin- FROM THE WATER AUTHORITY SOME ASPECTS OF LICENCINO CONDITIONS APPLYING TO LICENCES GRANTED TO FISH FARMS BY THE WATER RIGHTS COURT By Seiia Saionen and Titta Ojanen National Water Administration, Industrial Division The licencing of fish farming and other plans involving water systems by the Water Rights Court may he subject to general conditions such as the following: - The licence must apply to an operation precisely defined in kind and extent. - The licence must include unambiguous and succinct regulations on the rights and obligations of the licencee to carry on operations that alter water systems (intake of m ater, discharge of waste water, water engineering, regulation). - The licence must be granted for the operation and not vice versa, i.e. the licence must take into account the peculiarities of the operation (e. g. fluctuations in production and pollution, malfunctions). Canada. SEC 5-25 (Rev. 82/11)

3 Licencinq regulations must be such that it is possible to control whether the operation is taking place within the scope of the licence and whether the consequences of the operation are confined to the limits indicated by the licence. Licences granted to fish farms by the Water Rights Court generally include restrictions on water intake, quantity of fish and Use of feed. Pollution restrictions, primarily on phosphorus, are also becoming more common. The licences also include regulations on pollution and water system monitoring, reporting of fish diseases, term of the licence as well as mandatory planning of measures to reduce pollution. The licences of facilities with net cages and net enclosures also include volume restrictions. Statements issued by the National Water Administration on the basis of fish farming notices include conditions similar to those included in the licences of the Water Rights Court. Restrictions on production, use of feed and water intake constitute important licencing conditions. A licence Tram the Water Rights Court is always granted for a given operation whose type and scope must be indicated in the licence. This applies equally to communities, to industry and to fish farming. The production capacity of the facility must in other words be mentioned in the licence. The use of feed has a direct effect on pollution so that restrictions on feed are also justified. The amounts of fish and feed mentioned in Water Rights Court licences have in this respect an advisory significance; an effort is made to steer fish farming toward less pollution. When calculating the ratio of feed use and the quantity of fish to be reared, an average ratio (feed conversion factor) is used - despite weaknesses associated with the computation of the feed conversion factor (cf. Kalankasvattaja/Fish Farmer No 3/84: U. Eskelinen & T. Makinen). The reduction of phosphorus pollution will become more important with the development of cleaning methods.

4 - 3 - Licences issued for plans based on the use of water generally place restrictions on the quantity of water. The general principle in industrial water pollution control etc is to minimize water consumption GO that the waste water that is generated is reduced in quantity and more concentrated so that waste water treatment becomes technically and financially more meaningful. Fish farms cannot in this respect be directly compared to industry because there is no actual wastewater treatment for the time being. The restrictions on water in fish farming are based largely on a principle of economy the water taken must be sufficient to rear the quantity of fish mentioned in the licence but any ater beyond that quantity is unnecessary. In low-flow water systems, restrictions on the intake of water are also necessary to secure a sufficient flow of ater in the river. A copious flow through the fish farm may also be harmful in terms of ater pollution control because it may wash increased amounts of sludge downstream. An effort is made to restrict any unnecessarily great number of net enclosures and cages in relation to production because the structures are a visual flaw and a hindrance for movement in a sea or lake near cottages. AU licences pertaining to wastewater discharge are issued for a fixed term today. Changes in the enterprise, any harmful effects and development of cleaning methods can then be taken into account when the licences are reviewed. The licencing regulations of the Water Rights Court must be such that it is possible to control whether the operation complies with the licence. Controlling difficulties are a peculiarity of fish farming licences. An effort is made to formulate licencing conditions 50 that control is possible. For instance, if the pollution effect of net cages cannot be

5 - 4 - measured, an effort is made to control the quantity of fish and thereby pollution by restrictions placed on the rearing capacity. An important principle has certainly also been the above sufficient-but-notunnecessarily-generous principle. There has been criticism that the licencing restrictions are too numerous, unnecessary, conflicting and overly severe. Land-based facilities want the restrictions to apply ta phosphorus pollution only. It is difficult to change the structure of licencing conditions because the control as problematic, as mentioned above. If a reliable control of the amount of feed and pollution was pib1e the authority would in all likelihood not be interested in describing any stringent ratios of the quanti ties of feed/fish, and the quantity of fish reared on a given quantity of feed would be dependent on the professional skill of the fish farmer. The pollution restriction in turn would guarantee that a given quantity of feed raises a given minimum quantity of fish. This way, the quantity of feed and the phosphorus pollution would be mentioned in the licencing conditions and the quantity of fish could be included as a capacity figure in the introduction of the licencing conditions. The excessive severity of the licencing conditions is generally a matter of opinion and will continue to be 50 in the future. In some cases, we may be dealing with lack of information and an effort must naturally be made to correct such misinterpretations.

6 VESIVIRANOMAISELTA SEIJA SALONEN & TITTA OJANEN/ Teollisuustoimisto, vesihallitus Kalankasvatuksen, samoin kuin muidenkin vesien kaytttiôn liittyvien hankkeiden vesioikeudellisille luville voidaa'n asettaa mm. seuraavat y1eiset vaatimukset. Luvan tulee koskea tiettya laadultaan ja maaraltaan tarkoin maariteltya toimintaa luvassa tulee olla yksiselitteiset ja ytimekkaat maaraykset luvansaajan oikeuksista ja velvollisuuksista vesia muuttavaan toimintaan (vedenotto, jâteveden johtaminen, vesistôôn rakentaminen, saanniistely) luvan tulee olla annettu toimintaa varten eikâ painvastoin, ts. luvassa tulee ottaa huomioon toiminnan erityispiirteet (mm. tuotannon ja kuormituksen vaihtelu, hairititilanteet) lupamaaraysten tulee olla sellaisia, ettâ niiden avulla pystytaan valvomaan, tapahtuuko toiminta luvan puitteissa ja pysyvatkii toiminnan seurausvaikutukset niissa rajoissa kuin lupaa annettaessa on edellytetty. Kalankasvatuslaitoksille annettaviin vesioikeuden lupiin sisaltyy yleensâ vedenotto-, kalamaara- ja rehunkayttôrajoitus. Kuormitusrajoitukset, lahinna fosforia koskevat, oyat mytis yleistymassa. Luvissa on myôs maaraykset kuormitus- ja vesis- Wtarkkailusta, kalatautien ilmoittamisesta ja luvan voimassaoloajasta sekâ suunnitteluvelvoite kuormituksen alentamiseen tâhtaavista toimenpiteistâ. Verkkosumppu- ja verkkoaitauslaitosten luvissa on lisâksi kasvatustilavuusrajoituksia. Kalankasvatuksesta tehdyista ilmoituksista annetut vesihallituksen lausunnot sisaltavat samankaltaisia ehtoja kuin vesioikeuden luvat. Keskeisia lupaehtoja oyat tuotantoa, rehunkayttija ja vedenottoa koskevat rajoitukset. Vesioikeuden lupa annetaan aina tie-. tylle toiminnalle, jonka laadun ja Niikiikohtia kalankasvaluslaitoksille annettujen vesioikeuden päülöslen Inpaehdoista 5n5 suuruusluokan tulee kâydâ luvasta ilmi. Tâmâ koskee yhta 'ailla yhdyskuntia, teollisuutta kuin kalankasvatusta. Laitoksen tuotantokapasiteetin tulee sus olla luvassa mainittuna. Rehunkâyttii vaikuttaa suoraan kuormitukseen, joten myôs rehurajoituksen kayttti on perusteltua. Tassa suhteessa vesioikeuden luvissa mainituilla kala- ja rehumaarilla on mytis ohjaava merkitys; pyritaan ohjaamaan kalankasvatusta valemman kuormittavaan suuntaan. Rehunkayttin ja kasvatettavan kalamaaran suhdetta laskettaessa kaytetaan talltiin keskimaaraista suhdelukua (rehukerrointa) huolimatta heikkouksista, joita rehukertoimen laskemiseen liittyy (vrt. Kalankasvattaja nro 3/84: U. Eskelinen & T. Makinen). Fosforikuormitusrajoituksen merkitys tulee kasvamaan puhdistusmenetelmien kehittyessa. Vesimaaraa on yleisesti vettâ kayttavien hankkeiden luvissa rajoitettu. Yleisenâ periaatteena esim. teollisuuden vesiensuojelussa on minimoida vedenkayttô, jolloin syntyy valemman ja vakevâmpia jatevesia ja jâteveden kasittely kay teknisesti ja taloudellisesti mielekkaammaksi. Kalankasvatuslaitokset eivat tassa suhteessa oie suoraan rinnastettavissa teollisuuteen, koska varsinaista jatevesien kasittelya ei toistaiseksi oie. Kalankasvatuksen vesimaararajoitukset perustuvat pitkalti taloudellisuusajatteluun; otettavan vesimaaran tulee olla riittava luvassa mainitun kalamaarân kasvattamiseen, mutta sen ylittava vesi on tarpeetonta. Pienivirtaamaisissa vesistôissa otettavan vesimaaran rajoittaminen on lisaksi valttamatônta riittâvân vedenjuoksun turvaamiseksi joessa. Runsas juoksu tuskala1aitoksen 'api saaitaa olla vesiensuojelullisesti haitallista myôs siksi, etta se voi lisata lietteen huuhtoutumista alapuoliseen Verk koaitausten ja -sumppujen tuotantoon ithhden tarpeet- (ornai) suurta niaaraa pyritâân rajoittamaan, koska rakenne1- mat merellâ tai jarvessa huviloiden lahella oyat mm. esteettinen haitta ja kulkueste. Kaikki jâteveden johtamisluvat oyat nykyisin maaraaikaisia. Lupien tarkistusten yhteydessa voidaan tallôin ottaa huomioon hankkeeseen Iiittyvat muutokset, aiheutuvat haitat ja puhdistusmenetelmien kehittyminen. Vesioikeuden luvan lupamaarâysten tuke olla sellaisia, cita niiden avulla pystytaan valvomaan, tapahtuuko toiminta luvanmukaisena. Kalankasvatuslaitosten lupiin Iiittyvana erityispiirteena on valvonnan hankaluus. Lupaehdot on pyritty rakentamaan sellaisiksi, ettâ valvonta on mandollista. Esimerkiksi, kun verkkokassien kuormitusta ei pystytâ mittaamaan, pyritaan kalamaara ja sita kautta kuormitus pitamaan luvanmukaisena kasvatustilavuutta rajoittamalla. Vaikuttavana periaatteena on toki lisaksi ollut em. "riittavasti mutta ei tarpeettomasti" -periaate. Lupiin sisaltyvia rajoituksia on arvosteltu mm. liian runsaasta lukurnaârastâ, tarpeettomuudesta, ristiriitaisuudesta ja liiasta tiukkuudesta. On toivottu, etta maalaitoksilla siirryttaisiin yksinomaan fosforikuormitusrajoituksiin. Lupaehtojen rakenteen muuttamisen esteenâ on edella mainittu valvonnan hankaluus. Mikali kaytettya rehurnaaraa ja kuormitusta pystyttaisiin luotettavasti valvomaan, ei viranomaisella liene intressiâ esittaa tiukkoja rehumaâra/kalamaarasuhteita, vaan tietyllâ rehumaaralla kasvatettava kalamaara olisi kalankàsvattajan ammattitaidon varassa. Kuormitusrajoitus taas takaisi sen, ettâ tietylla rehurnaaralla kasvatettaisiin vâhintâân tietty kalamaara. Tailëin rehurnaara ja fosforikuormitus mainittaisiin lupaehdoissa ja kalamaara voisi olla kapasiteettiarvona lupaehtojen esipuheessa. Lupaehtojen liiallinen tiukkuus on useimmiten mielipidekysymys ja tulee jatkossakin pysymaan sellaisena. Joissakin tapauksissa kysymys saattaa olla tiedon puutteesta.ja tallaiset vaaristymat tulee tietenkin pyrkiâ korjaamaan. 24 "Ni