Tutkimuksia immateriaalioikeuksista*

Transkriptio

1 Kansantaloudellinen aikakauskirja 103. vsk. 1/2007 Tutkimuksia immateriaalioikeuksista* Xavier Carpentier KTT, Mana er, IPR Acquisitions and Investments nokia Corporation Johdanto * Tämä kirjoitus esittelee Helsin in kauppakorkeakoulussa tarkastetun väitöskirjani, Essays on t e Law and Economics of Intellectual Property. Väitöstilaisuudessa vastaväittäjänä oli dosentti, VTT Tuomas Takalo (Suomen Pankki) ja kustoksena toimi professori Pekka Ilmakunnas (Helsin in kauppakorkeakoulu). i mmateriaalioikeudet (intellectual Property Rights, ipr) ovat keksintöjen ja luovien teosten omistusoikeuksia. niiden avulla oikeuden haltija voi rajoittaa keksintönsä ja teostensa käyttöä ja säädellä sitä rahallista korvausta vastaan. Rahallinen korvaus voidaan joko neuvotella osapuolten kesken tai ratkaista oikeudessa, jos neuvottelutulokseen ei päästä. immateriaalioikeuksien olemassaoloa selitetään sillä, että niiden uskotaan kannustavan innovoimaan. Vaikka ipr:t ovat näkymättömiä, niitä on runsaasti; ne muokkaavat talouksien kehitystä, minkä vuoksi niillä on kasvavia sosiaalisia ja poliittisia vaikutuksia. tämän väitöskirjan tavoite on näyttää, että ipr:tovat hyvinerikoinen aineettoman pääoman muoto, koska viime kädessä niiden arvo riippuu lainsäädännöstä ja sen toteuttamiseen väistämättä liittyvästä epävarmuudesta. Väitöskirja tuo lisävalaistusta immateriaalioikeuksista käytävään keskusteluun ja siinä johdetaan oikeuksien parasta mahdollista suunnittelua koskevia tuloksia. 1. Liikesalaisuudet: rikosoikeudelliset sanktiot tarpeettomia, jos siviilioikeudelliset seuraamukset ovat oikein suunniteltuja Väitöskirjan ensimmäisessä luvussa tutkitaan kirjallisuudessa vähälle huomiolle jäänyttä kysymystä: miten suunnitella yhteiskunnan kannalta optimaalinen liikesalaisuuksien politiikka? Liikesalaisuuksia voisi kuvata patenttien vastakohdaksi. Patentti pakottaa keksijän paljastamaan keksinnön tekniset yksityiskohdat, kun taas liikesalaisuus määritelmän mukaisesti kätkee nämä. Patentti, toisin kuin liikesalaisuus, tarjoaa oikeudellisen suojan keksinnölle. niinpä salaisuus menetetään, jos kilpailija tavalla tai toisella toistaa keksinnön. Muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta taloustieteellisessä kirjallisuudessa liikesalaisuutta on tarkasteltu vaihtoehtona patentille, vaihtoehtona, 100

2 Xavier Carpentier jolle ei ole oikeudellista suojaa. tämä lähestymistapa ei huomioi hyvin kehittynyttä siviili ja rikosoikeudellista perinnettä, joka suojaa salaisuudet väärinkäyttöä, esimerkiksi lahjontaa, vastaan. Väitöskirjan ensimmäinen luku tuo kolme uutta näkökulmaa sekä akateemiseen ipr kirjallisuuteen että tämänhetkiseen immateriaalioikeuksista käytävään keskusteluun. Luvussa ensinnäkin osoitetaan, että rikosoikeudellisten rangaistusten kasvattaminen niitä johtajia ja työntekijöitä kohtaan, jotka ovat jääneet kiinni liikesalaisuuden väärinkäytöstä, voi vahingoittaa liikesalaisuuden omistajan etua. keksintö voidaan kopioida joko lahjomalla liikesalaisuuden tuntevia työntekijöitä tai purkamalla keksintö (reverse engineering). Rikosoikeudellisten rangaistusten kasvattaminen kannustaa lahjonnan asemesta investoimaan keksinnön purkamiseen. koska purkaminen on laillista eikä keksijä sen onnistuessa saa mitään korvausta, purkamisen onnistumisen todennäköisyyden kasvaessa kasvaa myös todennäköisyys että liikesalaisuuden omistaja jää ilman vahingonkorvausta. toiseksi ja edelliseen argumenttiin liittyen, rikosoikeudelliset seuraamukset ovat joko tarpeettomia tai yhteiskunnan kannalta jopa haitallisia. tämä on varsin vahva väite ottaen huomioon, että useimmissa maissa liikesalaisuuksien väärinkäyttöön liittyy rikosoikeudellisia seuraamuksia. Väitteen perustelu on yksinkertainen: kun siviilioikeudelliset seuraamukset (vahingonkorvaukset) sekä estävät salaisuuden paljastumista että tuottavat rahallisen kompensaation liikesalaisuuden omistajalle, rikosoikeudelliset seuraamukset (vankila) toimivat vain estävässä roolissa. Lisäksi rikosoikeudelliset seuraamukset lisäävät kopioijan investointeja keksinnön purkamiseen ja aiheuttavat siten kustannuksia. siksi on tehokkaampaa käyttää politiikkaa, jossa myös rahallisilla sanktioilla on rooli. kolmanneksi, luvussa esitetyn peliteoreettisen mallin avulla on mahdollista määritellä liikesalaisuuden väärinkäytöstä seuraavat yhteiskunnallisesti optimaaliset vahingonkorvaukset. korvausten määrittelyssä otetaan huomioon toisaalta tarve tarjota kannustimia innovaatiotoiminnalle (mikä johtaa korkeisiin vahingonkorvauksiin) ja toisaalta tarve korvata keksijän monopoliasemasta seuraavia vääristymiä (mikä johtaa mataliin vahingonkorvauksiin, koska näin kilpailun todennäköisyys lopputuotemarkkinoilla kasvaa). Luvussa osoitetaan, että vahingonkorvausten optimaalinen taso riippuu siitä, onko keksinnön kopioijalla teknistä ja/tai taloudellista kapasiteettia keksinnön purkamiseen. optimaaliset vahingonkorvaukset ovat sitä alhaisemmat mitä pienemmät kustannukset keksinnön purkamisesta kopioijalle aiheutuu. itse asiassa, mitä suurempi vahingonkorvaus on sitä enemmän kopioija tasapainossa investoi keksinnön purkamiseen. tämä on yhteiskunnan kannalta resurssien haaskausta, etenkin koska kopioija saattaa keksinnön purkamisen epäonnistuttua silti hankkia keksinnön itselleen lahjonnan avulla. Yhteenvetona voi todeta, että väitöskirjan ensimmäinen luku esittää syitä liikesalaisuuksienväärinkäytöksiin liittyviä one size fits all vahingonkorvauksia ja rikosoikeudellisia seuraamuksia vastaan ja toisaalta puolustelee sellaista kopiointistrategiaa, joka suurimmalla todennäköisyydellä johtaa kilpailuun keksinnön tekijän ja kopioijan välillä. 2. Patenttipolitiikka, kun innovaatiot ovat peräkkäisiä suzanne schotchmerin 1990 luvun alussa teke 101

3 KAK 1/2007 mä uraauurtava tutkimus optimaalisesta patenttipolitiikasta peräkkäisten keksintöjen tapauksessa on synnyttänyt uuden tutkimussuunnan. hänen artikkelinsa standing on the shoulders of Giants Cumulative Research and the Patent Law muistutti meitä siitä, että innovaatiotoiminta rakentuu aikaisemman innovaatiotoiminnan varaan. schotchmerin oivallus oli, että tästä hyvin tunnetusta tosiasiasta on merkittäviä seuraamuksia optimaaliselle patenttipolitiikalle. Patenttijärjestelmän tavoite on toisaalta tarjota kannustimia innovaatiotoiminnalle ja toisaalta koettaa minimoida monopoliaseman aiheuttamia vääristymiä. dynaamisessa ympäristössä, jossa innovaatiot rakentuvat aikaisempien keksintöjen varaan, täytyy kuitenkin taata korvaus aikaisemmista keksinnöistä avaavathan ne uusia tutkimusmahdollisuuksia. samalla järjestelmän pitää kannustaa hyödyntämään olemassa olevaa tietämystä. Patenttijärjestelmän pitää huolehtia, että innovaatiotoiminnan hyödyt jakautuvat oikein eri keksijäsukupolvien kesken. eteenpäin suuntautuva patenttisuoja (denicolò 2000) pyrkii varmistamaan, että patentin omistaja saa osansa niistä hyödyistä, jotka syntyvät hänen patenttiinsa pohjautuvista keksinnöistä. eteenpäin suuntautuvan patenttisuojan tutkimuksessa on toistaiseksi keskitytty analysoimaan patenttipolitiikan instrumenteista joko patenttisuojan kattavuutta (leading breath) tai siihen liittyvää uutuusvaatimusta (novelty requirement). Väitöskirjan toisessa ja kolmannessa luvussa väitän, että Yhdysvaltain nykyinen lainsäädäntö tarjoaa muitakin instrumentteja. Analysoin kahta peräkkäisten innovaatioiden mallia. ensimmäisessä tutkitaan ns. estämisen opin (doctrine of estoppel) roolia eteenpäin suuntautuvassa patenttisuojassa. toisessa tutkin ns. viivyttämisen opin (doctrine of laches) ja vahingonkorvausten vaikutusta seuraajayrityksen innovaatiokannustimiin sekä innovoinnin ajoitukseen. Molemmat opit rankaisevat patentinhaltijaa, joka on aikaillut patentin voimaansaattamisessa (käytännössä tarkoittaa tässä oikeustoimien aloittamista) epäiltyä patentinrikkojaa vastaan. kun viivyttäminen ainoastaan estää patentinhaltijaa saamasta vahingonkorvauksia, estäminen voi johtaa patentin mitätöimiseen. Analyysini osoittaa, että molemmat opit ovat eteenpäin suuntautuvan patenttisuojan tapauksessa käyttökelpoisia instrumentteja, joita voitaisiin käyttää useammin ja luovemmalla tavalla. Luvussa 3analysoin yksinkertaista reaalioptiomallia. Mallissa seuraajayritys voi viivyttää patenttisuojaa rikkovaa investointiaan. Jos seuraaja on investoinut, patentinhaltija voi puolestaan viivyttää patentin voimaansaattamista. Mallin keskeinen stokastinen muuttuja on seuraajayrityksen tuotteen kysyntä. Lanchesopin mukaisesti patentin voimaansaattamisen viivyttämisestä saattaa rangaistuksena seurata se, että keksinnön tekijä jää ilman vahingonkorvauksia. Malli tuottaa useita tuloksia. Jos etukäteislisensiointi ei ole mahdollista, lachesoppi vaikuttaa epäintuitiivisesti innovoijien väliseen voitonjakoon: se voi vähentää seuraajayrityksen voittoja, vaikka oppi on luotu seuraajayrityksen etujen puolustamiseksi. Lachesoppi pakottaa patentinhaltijan saattamaan patentin voimaan liian aikaisin eli ennen kuin kysyntäepävarmuus on poistunut. näin seuraajayrityksen markkinoilletulokustannukset kasvavat oikeuskuluilla. koska oppi vaikuttaa voittoihin, se vaikuttaa myös siihen, koska patentin voimaansaattamiseen ryhdytään, sekä siihen, miten paljon seuraajayritys investoi innovaatiotoimintaan. niinpä ipr opeilla voi olla vaikutus innovaatiotoiminnan vilkkauteen. Analyysi antaa myös uutta perspektiiviä ns. pa 102

4 Xavier Carpentier tenttipeikoista (patent troll) käytävään keskusteluun. Patenttipeikoksi sanotaan patentteja haalivaa yritystä, joka ei valmista patentoitua tuotetta, mutta nostaa kanteita patenttisuojaa rikkovia yrityksiä vastaan. Luvussa osoitetaan, miten laches oppia voidaan käyttää instrumenttina patenttipeikkoja vastaan. 3. Kun innovaatio on peräkkäistä, patentit aiheuttavat liikainvestointeja tutkimukseen ja tuotekehitykseen: vastine Bessenille ja Maskinille James Bessen ja eric Maskin väittävät kuuluisassa, vuonna 2002 työpaperina julkaistussa tutkimuksessaan, että peräkkäisten ja toisiaan täydentävien innovaatioiden tapauksessa patentointi voi vähentää t&k investointeja, mikä saattaa olla tuhoisaa t&k:honinvestoivan toimialan näkökulmasta. tutkimus on tärkeä vähintään kahdesta syystä. ensinnäkin, tutkimuksessa käsitellään yhtä tämän päivän tärkeimmistä ipr kysymyksistä, nimittäin ipr:ien laajentumista tietopohjaisille toimialoille kuten puolijohteet ja tietokoneohjelmat. toiseksi, tutkimuksella on ollut huomattava vaikutus ipr politiikkaan mm. keskusteluissa, joita käytiin euroopan komission esityksestä sallia tietokonepohjaisille keksinnöille patenttisuoja. Väitöskirjan viimeisessä luvussa analysoimme klaus kultin kanssa Bessenin ja Maskinin mallia ja asetamme heidänjohtopäätöstensä luotettavuuden kyseenalaiseksi osoittamalla, että kun mallin oletuksia hieman muutetaan, kääntyvät tulokset päälaelleen. osoitamme, että patentit johtavatkin liiallisiin t&k investointeihin, mikä on ehkä Bessenin ja Maskinin johtopäätöstä intuitiivisempi tulos. Bessen ja Maskin olettavat, että t&k investoinnit ovat eksogeenisia eli annettuja; me endogenisoimme ne ja mallinnamme t&k toiminnan tulemat satunnaisina ja t&k panoksista riippuvina. Mallissamme kaksi yritystä pelaa ei kooperatiivista peliä ja päättää joka periodilla t&k investointien suuruuden. Mallinnamme Bessenin ja Maskinin tapaan patentit äärimmäisinä omistusoikeuksina, joiden avulla patentinhaltija voi estää kaikki tulevat keksinnöt. tässä ympäristössä molemmilla yrityksillä on voimakas kannustin onnistua innovaatiotoiminnassa ensimmäisenä. Lisäksi, jos omistusoikeuksia ei olisi, yritykset pyrkisivät vapaamatkustamaan toisen innovaatioinvestoinneilla. osoitamme, että nämä kaksi mekanismia johtavat siihen, että patenttien olemassaolo lisää t&k investointeja. tutkimme myös välimuotoisen immateriaalioikeuden (tekijänoikeus, copyright) vaikutuksia ja osoitamme, että sen avulla voidaan saavuttaa yhteiskunnallisesti optimaalinen t&k investointien taso. toisin kuin Bessenin ja Maskinin tutkimuksessa, osoitamme, että tekijänoikeuksien käyttö parantaa tilannetta patentteihin verrattuna siksi, että ne vähentävät t&k investointeja, ei siksi, että ne lisäisivät niitä. 4. Johtopäätökset immateriaalioikeuksiin, olivatpa ne yritysten tai hallitusten suunnittelemia, liittyy aina politiikkaa. taloustieteellinen tutkimus saattaa edistää niistä käytävää keskustelua tuomalla esiin erilaisten vaihtoehtojen seuraamuksia. tämän väitöskirjan jokaisessa luvussa on ollut tavoitteena luoda uusia malleja, jotka osaltaan valaisevat monia ajankohtaisia keskusteluja: keskusteluja immateriaalioikeuksissa käytettävistä rikosoikeudellisista seuraamuksista, patenttipeikoista, peräkkäisen ja toisiaan täy 10

5 KAK 1/2007 dentävän innovaatiotoiminnan ja jakautuneiden immateriaalioikeuksien vaikutuksista. Kirjallisuus scotchmer,s.(1991), standing on the shoulders of Giants: Cumulative Research and the Patent Law, Journal of Economic Perspectives 5: denicolò, V. (2000), two stage Patent Races and Patent Policy, T e RAND Journal of Economics 31: Bessen, J. ja Maskin, e. (2002), sequential innovations, Patents and imitation, Working paper, Mit. 10