LAUKUNKANKAAN TUULIVOIMALAPUISTOHANKKEEN ESISELVITYS HANKEALUEEN POTENTIAALISISTA LEPAKOIDEN ESIINTYMISALUEISTA 2011

Transkriptio

1 LAUKUNKANKAAN TUULIVOIMALAPUISTOHANKKEEN ESISELVITYS HANKEALUEEN POTENTIAALISISTA LEPAKOIDEN ESIINTYMISALUEISTA 2011 Raportti Tmi Laura Niinimäki Varkaus (kuvat: Kalle Kosunen)

2 Sisällys 1. Johdanto Lepakot Suomessa Lepakoiden suojelu Lepakot ja tuulivoima Lepakoiden ekologiaa 3 2. Selvitysalue ja -menetelmät 4 3. Tulokset 6 4. Johtopäätökset ja pohdintaa Suositukset 12 Lähteet

3 1. JOHDANTO Laukunkankaan tuulivoimalapuistohankkeen lepakkoesiselvityksessä tarkasteltiin hankealueen potentiaalisia lepakoiden esiintymisalueita. Esiselvityksen tavoitteena on arvioida yleisellä tasolla hankealueen soveltuvuutta lepakoille. Esiselvityksen on tilannut Rejlers Oy Lepakot Suomessa Lepakot ovat noin päästäisen kokoisia lentäviä nisäkkäitä, jotka liikkuvat hämärässä ja yöaikaan. Maassamme on tavattu 13 eri lepakkolajia. Vakituisia lajejamme ovat pohjanlepakko (Eptesicus nilssonii), vesisiippa (Myotis daubentonii), viiksisiippa (Myotis mystacinus), isoviiksisiippa (Myotis brandtii) ja korvayökkö (Plecotus auritus). Myös pikkulepakon (Pipistrellus nathusii) on vuonna 2006 havaittu ensimmäistä kertaa lisääntyvän Kaakkois-Suomessa. Harvinaisempia ja satunnaisia vierailijoita maassamme ovat mm. ripsisiippa (Myotis nattereri), isolepakko (Nyctalus noctula) ja kimolepakko (Vespertilio murinus) sekä vaivaislepakko(pipistrellus pipistrellus), kääpiölepakko (Pipistrellus pygmaeus) ja etelänlepakko (Eptesicus serotinus). Vaikka kimolepakon vakinainen esiintyminen Suomessa onkin mahdollista, on se kuitenkin katsottu satunnaisvieraaksi maassamme Lepakoiden suojelu Kaikki maassamme tavattavat lepakkolajit ovat luonnonsuojelulain 38 :n (Luonnonsuojelulaki 1096/1996) mukaan rauhoitettuja. Erityisen uhanalaiseksi luokiteltu ripsisiippa on luonnonsuojelulain 47 :n mukaisesti säädetty luonnonsuojeluasetuksella (160/1997, 22) erityistä suojelua vaativaksi lajiksi. Lepakot ovat myös Euroopan unionin luontodirektiivin (92/43/EEC) liitteessä IV (a) mainittuja lajeja, joiden luonnossa havaittavien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen ja heikentäminen on kielletty. Suomessa kerran havaittu lampisiippa on lisäksi luontodirektiivin liitteen II laji. Suomi liittyi Euroopan lepakoidensuojelusopimukseen (EUROBATS) vuonna 1999 (Valtionsopimus 104/1999). Sopimuksen mukaan jäsenmaiden tulee pyrkiä säästämään lepakoille tärkeitä ruokailualueita Lepakot ja tuulivoima Suomessa tuulivoimalahankkeisiin liittyvää lepakkotutkimusta ei ole aikaisemmin tehty, mutta EUROBATS -raportin mukaan Keski-Euroopan tuulivoimalahankkeiden yhteydessä on havaittu useita lepakkokuolemia varsinkin niillä alueilla, missä tapahtuu lepakoiden muuttoa. Myös paikallisiin lepakkopopulaatioihin kuuluvia yksilöitä on raportin mukaan todettu saaneen surmansa tuulivoimaloiden vuoksi. Ympäristöministeriö onkin tehnyt ohjeistuksen kuinka tuulivoimarakentamisen suunnittelussa myös lepakot tulee ottaa huomioon (Ympäristöministeriön raportteja 19/2011) Lepakoiden ekologiaa Lepakot ovat pitkäikäisiä ja hitaasti lisääntyviä eläimiä, jotka usein elävät vuodesta toiseen samalla alueella. Maassamme esiintyvät lajit käyttävät ravinnokseen hyönteisiä. Hyville ruokailupaikoille voi kerääntyä saalistamaan suuria määriä lepakoita. Ruovikot ja lehtipuuvaltaiset rantametsät ovat useille lajeille tärkeitä ruokailualueita keväällä ja alkukesällä. Monille lajeille tarjoavat suotuisan elinympäristön vanhat kuusikot, rantametsät ja monipuoliset kulttuuriympäristöt. Esimerkiksi isoviiksisiippojen tärkeitä ruokailualueita olivat kuusivaltaiset varttuneet tai hakkuukypsät 3

4 korpimaat. Rämeillä ja harvapuustoisemmilla alueilla varsinaisen metsäkuvion reuna-alueet ovat kuvion keskiosia tärkeämpiä. Lajeistamme ainakin pohjanlepakko elää myös urbaanissa ympäristössä, jos vain sopivia päiväpiiloja on tarjolla. Naaraat muodostavat kesäisin lisääntymisyhdyskuntia, joissa voi olla kymmeniä tai peräti satoja yksilöitä. Nämä koloniat sijaitsevat yleensä puunkoloissa tai rakennuksissa. Viimeaikaisissa tutkimuksissa on havaittu, että puunkoloissa yhdyskunnittain elävät lepakot voivat vaihtaa lepopaikkaa useita kertoja kesässä tai jopa parin päivän välein. Lepakot aloittavat horrostamisen loka-marraskuussa ja jatkavat sitä aina huhtikuuhun asti. Syksyllä ennen varsinaisiin talvehtimispaikkoihin siirtymistään ja keväällä ennen kesäyhdyskuntien muodostumista ne voivat käyttää ainakin viileitä kallionkoloja ja avoimia kellareita väliaikaisina kevät- ja syyshorrospaikkoina. Talvehtimispaikkoina lepakot käyttävät muun muassa kaivoksia, maakellareita ja Salpalinjan sodanaikaisia bunkkereita ja luolia. Lepakoiden lentokorkeuksia ei ole tutkittu Suomessa, mutta Fenton & Griffinin Zimbabwessa tekemän tutkimuksen mukaan lepakot saalistivat jopa 600 metrin korkeudessa. Suomessakin esiintyvän isolepakon on todettu ruotsalaistutkimuksen mukaan saalistavan jopa 1200 metrin korkeuksissa (Ahlèn 2003). EUROBATS raportin mukaan pohjanlepakko, vesisiippa, isoviiksisiippa sekä korvayökkö voivat lentää yli 40 metrin korkeudessa. 2. SELVITYSALUE JA -MENETELMÄT Suunnitteilla oleva tuulivoimapuisto sijaitsee Laukunkankaalla, Savonlinnan ja Enonkosken kuntien rajalla. Puisto käsittää vähintään kahdeksan ja enintään 11 voimalaa, joiden teho on 1,8-4,0 MV. Yksi syy alueen valintaan on ollut alueella oleva 110/20 kv muuntamoasema. Asemaan liittyvän 110 kv linjan nykyinen siirtokapasiteetti rajoittuu noin 40 MW tehoon. Mikäli voimaloiden teho on tätä suurempi, joudutaan linjan siirtokapasiteettia nostamaan. Kaikki tarvittavat maakäyttösopimukset on tehty, mutta voimaloiden lopullisia sijainteja ei ole vielä päätetty. Kuva1: Suunniteltujen voimaloiden alustavat paikat esiselvitysalueella. Laukunkankaan vanha kaivosalue sijaitsee Savonlinnan ja Enonkosken kuntien alueella. 4

5 Kaivos on lakkautettu. Kaivostunnelit ovat täytetty umpeen. Entisen kaivoksen alueella toimii nykyään linja-autoromuttamo. Entisen kaivoksen alueella on myös vanha avolouhos, jonka edusta on täyttynyt vedellä. Kaivostunnelin pää on veden alla. Alueella on myös kaksi kasvillisuudeltaan rehevää lammikkoa: ylä- ja ala-allas. Esiselvityksessä tarkasteltiin alueen soveltuvuutta lepakoille yhden päivän maastokatselmuksella, jossa kiinnitettiin erityistä huomiota suunniteltujen voimaloiden paikoille. Alueelta etsittiin lepakoille sopivia päiväpiilo- ja talvehtimispaikkoja sekä arvioitiin alueen soveltuvuutta eri lepakkolajien saalistusympäristöiksi ja siirtymäreiteiksi (Taulukko 1). Ilmakuvien, karttojen, lajien levinneisyystietojen, päiväpiilo- ja saalistusaluetietojen sekä muuttoreittitietojen perusteella arvioitiin aluetta kokonaisuutena lepakoiden kannalta. Lepakkolajien levinneisyyskarttojen ja EUROBATS -raportin perusteella viiden eri lepakkolajin levinneisyysalue ulottuu hankealueelle. Nämä lajit ovat pohjanlepakko, viiksisiippa, isoviiksisiippa, vesisiippa sekä korvayökkö. Lepakoiden esiintymiseen vaikuttavat useat eri tekijät. Seuraavaan taulukkoon on koottu elinympäristöjä, jotka voivat vaikuttaa lepakoiden mahdolliseen esiintymiseen esiselvitysalueella. Taulukon sisältö on koottu Wermundsenin & Siivosen (2008) tutkimuksen mukaan. pohjanlepakko isoviiksisiippa vesisiippa korvayökkö järvet, lammet, poukamat x x purot, joet x x x x ranta-alueet x x x x niityt x x asuinalue x x x x maaseutu x x x avohakkuu/pusikot x x sekametsä x x x x havumetsä x x x x lehtimetsä x x x x sekametsän reuna x x x havumetsän reuna x x x lehtimetsän reuna x x Taulukko1: Esiselvitysalueella todennäköisempien lepakkolajien mahdollista esiintymistä lisäävät tekijät. (Lihavoiduilla rasteilla lajin esiintyvyys on ollut suurempi muihin verrattuna.) Alueen soveltuvuutta lepakoille (lepakkopotentiaalia) on kuvattu sanoilla korkea, tavanomainen tai heikko. Korkealla lepakkopotentiaalilla tarkoittaa tässä raportissa sitä, että alueilla voidaan olettaa havaittavan vähintään kahta eri lepakkolajia ja useita yksilöitä jossain vaiheessa lepakoiden lentokautta. Lisäksi kolopuut tai alueen läheisyydessä olevat rakennukset voivat olla mahdollisia päivälepopaikkoja. Tavanomainen lepakkopotentiaali tarkoittaa, että alueella voidaan olettaa havaittavan yhdestä kahteen lajia lepakoita lähinnä saalistamassa, tai alueella sijaitsee mahdollinen siirtymäreitti. Heikko lepakkopotentiaali tarkoittaa, ettei alueella todennäköisesti havaita lepakoita kuin satunnaisesti, eikä se sijaitse erityisen siirtymäreitin varrella. Raportissa on käytetty ETRS-TM35FIN -tasokoordinaatistoa. 5

6 3. TULOKSET Voimala 1 (N E591191) Putromäellä sijaitseva paikan ympäristössä on kuusivaltaista varttunutta kasvatusmetsää, missä kasvaa tuoreen kankaan puulajeja. Lähimaastosta ei löytynyt kolopuita. Kohteen eteläpuolella sijaitsee hakkuuaukko, jonka takana on varttunutta kuusitaimikkoa. Kohteen koillispuolella on kuivahkoa kangasmetsää. Paikalla voisi satunnaisesti saalistaa pohjanlepakkoa metsän ja hakkuuaukon rajalla. Putrolampi sijaitsee noin 250 metriä alueesta länteen. Alueen lepakkopotentiaali on heikko. Voimala 2 (N E592761) Suurlehdon ja Luhtapataman väliin jäävällä suunnittelualueella sijaitsee nuorehkoa mäntytaimikkoa, jonka kaakkoispuolella on mäntyvaltaista sekametsää, tuore/kuivaa kangasmetsää ja idässä vanhaa kuusimetsää. Ei kolopuita. Kuusikon reuna-alueella saattaisi saalistaa pohjanlepakoita ja siippoja. Alueen länsipuolella noin 250 metrin päässä sijaitseva kostea alue ja siihen yhteydessä oleva oja voisivat olla siipoille mahdollinen saalistusalue. Vanha kaivosalue altaineen sijaitsee noin 400 metrin päässä paikasta. Alueen lepakkopotentiaali on tavanomainen. Kuva 2: Vanha kuusimetsän ja taimikon raja-alue voisi olla mahdollista siippojen ja pohjanlepakon saalistusaluetta. Voimala 3 (N E593451) Paikka sijaitsee Suurlehdon ja Ukonsuon välissä, Lapinjärvelle menevän tien itäpuolella. Alue on mäntykangasta, joka todennäköisesti ei ole paras lepakoiden esiintymisympäristö. Myöskään alueen etelä- ja itäpuolella olevassa varttuneessa taimikkoalueessa ja tiheässä kasvatusmetsäkuusikossa ei todennäköisesti esiinny lepakoita. Sen sijaan alueen länsipuolella kasvaa vanhaa noin 20 metriä korkeaa kuusimetsää, missä viihtyvät todennäköisesti siipat. Lapinjärvelle menevä tie saattaa olla lepakoiden kulkureitti järven rannoille. Alueen lepakkopotentiaali on tavanomainen. 6

7 Kuva 3: Voimala 3 alueen länsipuolen vanha kuusikko voisi olla hyvä viiksi/isoviiksisiippojen saalistuspaikka. Voimala 4 (N E594565) Alue sijaitsee Säkkimäen ja Kelkkamäen välissä notkelmassa. Alueella olevaa rehevää ja hyönteisrikasta lehtolaikkua ja metsäautokoneiden tekemää kulkuväylää voisivat lepakot käyttää ruokailualueenaan. Lisäksi alueen pohjoispuolen kuusikossa olevat vanhat metsäkoneen urat voisivat olla potentiaalisia siippojen saalistusreittejä. Alueen eteläpuolella sijaitseva kuusikko on lepakoille liian tiheää. Noin 400 metriä alueesta itään sijaitsevalla Säkkilammella voisi olla siippojen ja pohjanlepakon saalistusalue. Alueen lepakkopotentiaali on tavanomainen. Kuva 4: Rehevä lehtolaikku tarjoaa lepakoille runsaasti hyönteisiä. Voimala 5 (N E594333) Kelkkamäellä sijaitseva alue on korkealla mäellä sijaitseva aukko, jonka eteläpuolella on harvennettua kuusivaltaista kasvatusmetsää ja kaakkoispuolella pieni kuusikkosaareke, minkä reuna-alueilla saattaisi esiintyä pohjanlepakkoa satunnaisesti. Alueen pohjoispuolella on lehtomainen rinne, missä kasvaa muun muassa harmaaleppää ja runsaasti sananjalkaa. Rinne laskeutuu Kelkkalammen rantaan, missä on mökkirakennuksia. Sekä lammen ympäristö, että 7

8 lehtomainen rinne tarjoavat pohjanlepakoille, siipoille ja korvayököille hyvän elinympäristön. Mökin rakennukset voivat toimia lepakoiden päivälepopaikkoina. Alueen koillispuolella on harvennettua kuusikkoa, missä siipat todennäköisesti viihtyvät saalistamassa. Alueella ei havaittu kolopuita. Alueen lepakkopotentiaali on korkea. Kuvat 5 ja 6: vasemmalla Kelkkamäen hakkuuaukko ja oikealla Kelkkamäen pohjoispuolella sijaitseva lehtomainen rinne, missä useampi lepakkolaji todennäköisesti viihtyy. Voimala 6 (N E593315) Alue sijaitsee Tattarimäen ja Suurlehdon välissä vanhan hakkuuaukon reunassa. Hakkuuaukolla ei todennäköisesti esiinny lepakoita. Aukon koillispuolella on tiheää varttunutta kuusitaimikkoa, jonka reunassa voisi pohjanlepakkoa satunnaisesti esiintyä. Alueen lounaispuolella kasvaa tiheä kuusikko, missä todennäköisesti ei esiinny lepakoita kasvillisuuden tiheyden vuoksi. Kohteen eteläpuolella olevaa metsäautotietä reunustaa noin 50 vuotinen kuusimetsä. Tie voisi olla sopiva siippojen esiintymisalue samoin kuin metsien reuna-alueetkin. Alueella ei havaittu kolopuita. Alueen lepakkopotentiaali on tavanomainen. Voimala 7 (N E590845) Alue sijaitsee Juutilanvuoren kupeessa pusikoituneen hakkuuaukon reunassa noin 30 vuotta vanhassa, harvennetussa kuusikossa. Metsäkoneiden vanhat urat voisivat olla siipoille hyviä saalistusreittejä. Kuusikon eteläpuolella noin 115 metriä alueesta etelään on vanha lato, joka voisi soveltua lepakoiden päiväpiilopaikaksi. Tarkasteluhetkellä ladosta ei kuitenkaan löytynyt yhtään lepakkoa eikä jälkiä yhdyskunnasta. Kuusikon itäpuolella kasvaa tiheää pusikkoa, jonka reunassa voisi pohjanlepakkoa ja siippoja satunnaisesti esiintyä. Alueen pohjoispuolella mäen laella kasvaa varttunutta mäntymetsää, jossa todennäköisesti ei esiinny lepakoita. Juutilanvuoren länsiosissa on metsäautotie, jonka molemmin puolin kasvaa vanhaa kuusimetsää. Siipat ja pohjanlepakko voisivat käyttää tietä saalistusalueenaan. Puolen kilometrin säteellä alueesta esiintyy useita pihapiirejä rakennuksineen, joista mahdollisesti löytyy lepakoille soveltuvia päiväpiilo- ja yhdyskuntapaikkoja. Alueen lepakkopotentiaali on korkea. 8

9 Kuva 7: Juutilanvuoren kuusikko rinteen eteläosassa on vanha lato, joka voisi toimia lepakoiden päiväpiilopaikkana. Voimala 8 (N E592045) Alue sijaitsee Naukkarinmäellä, missä kasvaa mäntyvaltaista sekametsää, jossa lepakoita ei todennäköisesti esiinny. Alueen ympärillä olevat kuusikot vanhoine metsäkoneen urineen tarjoavat niin siipoille kuin pohjanlepakoillekin saalistusalueita. Myös alueen kaakkoispuolella, pellon reunasta lähtevässä koivuvaltaisessa soistumassa lepakoita saattaa esiintyä. Kolopuita ei havaittu alueella. Alueen lepakkopotentiaali on tavanomainen. Voimala 9 (N E592525) Alue on kuivahkoa kangasta, missä kasvaa koivu- ja mäntyvaltaista varttunutta taimikkoa. Siinä lepakoita ei todennäköisesti esiinny. Alueen läheisyyteen on jätetty muutama iso maamerkkipuu (kuusi ja pari mäntyä). Alueen länsipuolella on pieni haapasaareke, ja sen takana alkaa nuorehko lehtimetsä. Tämän reunamaastossa saattaa esiintyä satunnaisesti pohjanlepakkoa ja korvayökköä. Alueen lepakkopotentiaali on heikko. Voimala 10 (N E593045) Alue sijaitsee aukolla, missä ei todennäköisesti esiinny lepakoita. Alueen luoteispuolella kasvaa kuivaa mäntykangasta, missä voisi pohjanlepakkoa satunnaisesti esiintyä. Aukon itäpuolella alkaa vanhahko kuusikko, jonka reuna-alueet voisivat olla lepakoille sopivaa saalistusmaastoa. Alueelta ei havaittu kolopuita. Alueen lepakkopotentiaali on heikko. Voimala 11 (N E593599) Paikka sijaitsee Savonselänkankaalla, Kurppalan peltojen länsipuolella. Paikalla kasvaa vanhaa kuusimetsää, jota reunustaa pelto sekä metsäautotie. Paikka vaikuttaa erinomaiselta siippojen, 9

10 pohjanlepakon ja korvayökön saalistusalueelta. Kuusimetsän länsipuolella on pusikoitunut vanha hakkuuaukko ja eteläpuolella on lehtipuuvaltaista sekametsää. Läheisellä Kurppalan tilalla sekä Lehtolan tilalla on vanhoja rakennuksia, jotka soveltuvat hyvin lepakoiden päiväpiilopaikoiksi ja yhdyskuntapaikoiksi. Alueen lepakkopotentiaali on korkea Kuva 8: Kurppalan tilan peltoa reunustaa vanha kuusimetsä. Kuva 9: Voimala 11 alueella sijaitseva kuusimetsä on hyvä saalistuspaikka viiksi- ja isoviiksisiipoille. Alueen lepakoiden esiintymismahdollisuus arvioitiin suureksi. 10

11 4. JOHTOPÄÄTÖKSET JA POHDINTAA Voimaloiden 1, 9 ja 10 alueiden lepakkopotentiaali arvioitiin heikoksi. Voimaloiden 2, 3, 4, 6 ja 8 alueiden lepakkopotentiaali arvioitiin tavanomaiseksi ja voimaloiden 5, 7 ja 11 alueiden lepakkopotentiaali arvioitiin korkeaksi (Taulukko 2). Alueelta ei ole tiedossa aikaisempia lepakkohavaintoja, eikä siellä ole tehty aikaisemmin lepakoiden muuttoa tai talvehtimista koskevaa tutkimusta. Voimalan nro Lepakkopotentiaali 1 heikko 2 tavanomainen 3 tavanomainen 4 tavanomainen 5 korkea 6 tavanomainen 7 korkea 8 tavanomainen 9 heikko 10 heikko 11 korkea Taulukko 2: Suunniteltujen tuulivoimala-alueiden arvioidut lepakkopotentiaalit taulukoituna. Laukunkankaan tuulivoimalahankealuetta kokonaisuutena katsottaessa huomataan, että siellä on useita lampia ja pieniä järviä sekä erilaisia kosteikkoalueita, jotka ovat todennäköisesti lepakoiden saalistusalueita. Lisäksi alueella on monta maatilaa, joiden rakennuksia lepakot voivat käyttää päiväpiilopaikkoina. Myös lepakkoyhdyskunnat käyttävät mielellään rakennuksia kesäisin poikaskautena. Pihapiirien maakellarit ovat mahdollisia lepakoiden talvehtimispaikkoja talvisin. Laukunkankaan vanhan kaivoksen altaat ovat todennäköisiä lepakoiden saalistusalueita. Siellä voisi viihtyä useampikin lepakkolaji saalistamassa. Avolouhoksella näkyi useita kallion koloja ja halkeamia, jotka voisivat soveltua lepakoiden talvehtimispaikoiksi, jos ne ulottuvat tarpeeksi syvälle maan sisään. Kuvat 10 ja 11: Vasemmalla vanhan kaivoksen rehevä allas ja oikealla avolouhoksen kallioista seinämää. 11

12 Lepakoiden muuttokäyttäytymisestä ja muuttoreiteistä Suomessa tiedetään toistaiseksi varsin vähän. Lepakoiden on kuitenkin havaittu mielellään seuraavaan selkeitä maaston muotoja (niemet ja muut maiseman linjamaiset piirteet), joten esimerkiksi Laukunkankaan tuulivoimalahankealueesta luoteeseen lähtevä harjumuodostelma saattaa toimia lepakoiden siirtymäreittinä talvehtimisalueille. Muuttavien lepakoiden on pääasiassa havaittu lentävän varsin tyynellä säällä (alle 6 m/s) ja suhteellisen matalalla. Lentokorkeus voi kuitenkin vaihdella huomattavasti. 5. SUOSITUKSET Tarkemmat lepakkoselvitykset tulee tehdä ainakin niille alueille, missä lepakoiden esiintymismahdollisuus arvioitiin suureksi ja tavanomaiseksi. Lisäksi lähialueiden vesistö- ja kosteikkopaikkojen lepakoiden esiintyvyys pitää selvittää. Koska esiselvitysalueella todennäköisesti esiintyy lepakoita, ympäristöministeriön raportin 19/2011 sekä EUROBATS raportin mukaan tarkennetut lepakkoselvitykset tulee tehdä lepakkotutkaa apuna käyttäen (aktiivinen detektorointi). Suomen lepakkotieteellisen yhdistyksen lepakkokartoitusohjeiden mukaan tarkennetussa lepakkoselvityksessä maastokierrokset tulee toistaa 3-4 kertaa kesän aikana. Lisäksi selvityksessä tulee käyttää myös maastoon jätettäviä laitteita, passiiviseurantadetektoreita, sillä tämä menetelmä antaa pelkkää aktiivihavainnointia kattavammin tietoa alueen lepakoista. Varsinkin hankealueen luoteisosasta lähtevän harjumuodostelman lepakoidenmuuttoseuranta passiiviseurantadetektorilla on suotavaa. Päiväpiilo- ja yhdyskuntakyselyllä saadaan selville lähiasutuksen lepakkotilanne ja ilmoitusten perusteella voidaan lepakkoyhdyskunnat käydä tarkistamassa paikanpäällä. Ympäristöministeriön raportin mukaan lepakkoselvitys tulee aloittaa jo huhtikuussa ja seurantaa pitää jatkaa aina lokakuulle saakka. Lepakoihin mahdollisesti kohdistuvia vaikutuksia tulee arvioida laaditun lepakkoselvityksen perusteella törmäysriskien, häirinnän, estevaikutusten ja elinympäristöjen tuhoutumisen kannalta. Mahdollinen rakennusaika tuo paljon työmaaliikennettä alueelle ja Laukunkankaan voimaloita rakennettaessa on suunniteltu kaadettavan keskimäärin 0,5 hehtaaria metsää voimalaa kohden. Tarkemman lepakkoselvityksen perusteella voidaan myös antaa ohjeita ja suosituksia koskien tiestöä, valaistusta ja voimaloiden sijoituspaikkoja sekä voimalinjavaihtoehtoja. Tuulivoimarakentamisen vaikutuksia arvioitaessa tulisi ottaa huomioon sekä voimaloiden rakentamisen aikaiset sekä käytöstä aiheutuvat vaikutukset. Käytöstä aiheutuvien vaikutusten selvittämiseksi olisi hyvä tehdä seurantatutkimusta mahdollisen voimalan valmistuttua. 12

13 Lähteet Ahlèn, I. 2003: Wind turbines and bats -a pilot study. Final report to the Swedish National Energy Administration 11 December 2003: Dnr 5210P P-nr P Feodor Gurvits 2010: Laukunkankaan tuulivoimalapuisto, hankekuvaus. -17s. Airice Oy. Fenton, M., B. & Griffin, D., R. 1997: High-altitude pursuit of insects by echolocating. Journal of Mammalogy, Vol. 78, No1 (Feb., 1997) pp Kyheröinen, E., Osara, M. & Stjernberg, T. 2010: Agreement on the conservation of populations of European bats National implementation report of Finland Lappalainen, M. 2002: Lepakot salaperäiset nahkasiivet s. Kustannusosakeyhtiö Tammi, Helsinki. Luonnonsuojeluasetus 160/1997 Luonnonsuojelulaki 1096/1996 Rassi, P., Hyvärinen, E., Juslén, A. & Mannerkoski, I. 2010: Suomen lajien uhanalaisuus Punainen kirja s. Ympäristöministeriö & Suomen ympäristökeskus, Helsinki. Rodrigues, L., L. Bach, M.-J. Dubourg-Savage, J. Goodwin & C. Harbusch (2008): Guidelines for consideration of bats in wind farm projects. EUROBATS Publication Series No. 3 (English version). UNEP/EUROBATS Secretariat, Bonn, Germany, 51 s. URL: 3_english.pdf Siivonen, L., Sulkava, S. 1994: Pohjolan nisäkkäät s. Otava, Keuru. Suomen Lepakkotieteellisen yhdistyksen lepakkokartoitusohjeet: Valtionsopimus 943/1999: Suomen säädöskokoelman sopimussarja 104/1999. Asetus Euroopan lepakoiden suojelusta tehdyn sopimuksen voimaan saattamisesta. Vihervaara, P., Virtanen, T. & Välimaa, I. 2008: Lepakot ja metsätalous Isoviiksisiippojen radioseurantatutkimus UPM-Kymmene Oyj:n Janakkalan Harvialassa sijaitsevilla metsätiloilla Biologitoimisto Vihervaara Oy, UPM-Kymmene Oyj Metsä. - Report. 50 p. Wermundsen, T. & Siivonen, Y. 2008: Foraging habitats of bats in southern Finland. Acta Thriologica 53: Ympäristöministeriön raportteja: Suomen raportti EU:lle luontodirektiivin toimeenpanosta lajeittain ja luontotyypeittäin Ympäristöministeriö. Ympäristöministeriön raportteja 19/2011: Tuulivoimarakentamisen suunnittelu, työryhmän ehdotus tuulivoiomalarakentamisen kaavoitusta, vaikutustenarviontia ja lupamenettelyjä koskevaksi ohjeistukseksi. Ympäristöministeriö. 7